Ammattina rikostutkija - Poliisi

More documents

Recommendations

Info

"Hyvä poliisi on rauhallinen, mutta kuitenkin jämäkkä. Täytyy olla avoin ja suvaitsevainen. Vaikka itsellä olisi huono päivä, pitää muistaa hyvä asiakaspalvelu." Terhi Heikkilä, poliisiopiskelija Voiko valintakokeeseen harjoitella? Entä, jos kokeessa yksi osa menee pieleen? Hakijan mielessä pyörii monenlaisia kysymyksiä. Ylitarkastaja Jouko Pohjoismäki valintayksiköstä vastaa muutamiin yleisiin kysymyksiin. Mitä kaikkea valintakokeeseen sisältyy? Valintakoe on kolmivaiheinen. Kokeen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu kuntokoe, äidinkielen koe, persoonallisuus- ja kykytestejä sekä kirjallisuustentti. Toinen vaihe sisältää psykologisia testejä ja henkilökohtaisen haastattelun, johon liittyy myös ryhmätehtävä. Valintakokeen kolmas vaihe on terveystarkastus huumetesteineen. Kuinka suuri osa hakijoista pääsee valintakokeeseen? Noin 80 prosenttia hakeneista eli käytännössä kaikki hakukelpoiset pääsevät valintakokeen ensimmäiseen vaiheeseen. Miten valintakokeeseen voi harjoitella etukäteen? Ennen valintakoetta kannattaa perehtyä huolellisesti valintakoemateriaaliin sekä harjoitella kuntokoetta ja äidinkielen kirjoitelmaa varten. Valintakokeeseen ei kannata lähteä liian rennolla asenteella, sillä jos hakija ei menesty kokeessa, hän pääsee yrittämään uudelleen vasta vuoden kuluttua valintakokeesta. Hakija voi osallistua valintakokeeseen enintään kolme kertaa. Miten valintakoe pisteytetään? Valintakokeesta voi saada yhteensä 24 pistettä. Eri osioiden enimmäispisteet vaihtelevat kolmesta viiteen. Koepisteiden lisäksi hakija voi saada enintään kolme lisäpistettä työkokemuksesta, koulutuksesta ja kielitaidosta. Valintapäätös tehdään kokonaispisteiden perusteella. Voidaanko hakija hylätä kesken valintakokeen? Kuntokokeessa hakija karsiutuu, jos hän keskeyttää jonkin osatestin tai tekee kahdessa osatestissä hylätyn suorituksen. Kuntokokeessa on viime vuosina karsiutunut lähes joka kymmenes kokeeseen osallistujista. Kuntokokeen tarkat vaatimukset voi lukea muun muassa Poliisikoulun nettisivuilta. Kauanko valintaprosessi kestää yhteensä? Valintakokeen ensimmäinen vaihe järjestetään noin kahden kuukauden kuluttua hakujakson päättymisestä. Valintakokeen toinen vaihe järjestetään parin viikon kuluttua ensimmäisestä vaiheesta ja kolmas vaihe parin viikon kuluttua toisesta vaiheesta. Koulutus alkaa noin kahden kuukauden kuluttua kolmannesta vaiheesta. Haku- ja valintaprosessi kestää siis kaikkiaan noin neljästä kuukaudesta seitsemään kuukauteen riippuen siitä, missä vaiheessa hakujaksoa hakija jättää hakemuksensa. Peten unelma on toteutumassa: hänen nimensä lukee Poliisikouluun päässeiden listalla. Mutta miten Pete oikein teki sen? Mitä pitää tehdä, että pääsee opiskelemaan poliisiksi? Pete huomaa sanomalehdestä ilmoituksen: Poliisikouluun on haku päällä. Pete päättää etsiä lisätietoa Poliisikoulun nettisivuilta osoitteesta www.poliisikoulu.fi. "Vähintään 19-vuotias, Suomen kansalainen, miehillä pituus vähintään 175 senttiä", Pete mutisee ja huomaa lopulta, että kaikki listan hakuehdot täyttyvät. Poliisikoulu ei kuulu yhteishakuun, vaan kouluun voi hakea ympäri vuoden. Hakupapereita ja todistuksia ei voi lähettää postitse, vaan pitää mennä itse käymään oman asuinpaikan poliisilaitoksella. Pete soittaa siis poliisilaitokselle. Hän saa varattua ajan hakemista varten seuraavan viikon tiistaiksi. Ennen tiistain tapaamista Petellä on vielä tekemistä: hakemuksen liitteeksi tarvittavat todistukset on saatava ajoissa kasaan ja lisäksi Peten on käytävä optikolla näöntarkastuksessa. Tiistaina Peteä vähän jännittää. "Pitäisi näyttää hakemuksen vastaanottajalle, että on kunnollinen ja poliisiksi sopiva mies", Pete miettii. "Mutta eiköhän parhaiten menesty, kun on vain oma itsensä." Poliisilaitoksella Pete täyttää hakemuksen Poliisikouluun. Sen jälkeen hakemuksen vastaanottava poliisi keskustelee Peten kanssa: hän haluaa tietää, miksi Pete haluaa poliisiksi. Samalla Pete kysyy, millaista poliisin työ on. Parin kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä Pete on näyttämässä taitojaan Poliisikoulussa Tampereella. Valintakokeen ensimmäisessä osassa testataan ketteryyttä, uimataitoa ja kestävyyttä juoksuradalla. Välillä hypätään myös vauhditonta pituutta. Lisäksi Pete ja parisataa muuta valintakokeeseen osallistuvaa kokeilevat vuorollaan voimiaan nukenkannossa, penkkipunnerruksessa ja leuanvedossa. Kaikki osuudet sujuvat Peteltä mukavasti, vaikka ennen leuanvetoa Peteä väsyttää jo hiukan – onhan takana jo monta muutakin fyysistä ponnistusta. Kuntokokeen jälkeen Pete pääsee tauolle ja syömään. Edessä on kuitenkin vielä psykologisia testejä, äidinkielen koe ja kirjallisuustentti. "Onneksi tuli luettua hyvin se kirja ja ne monisteet, jotka tulivat valintakoekutsun mukana", Pete miettii mielissään. Pete menestyi valintakokeen ensimmäisessä vaiheessa niin hyvin, että hän on mukana kokeen toisessa vaiheessa kolmen viikon kuluttua. Tällä kertaa Pete ei matkaakaan Tampereelle, sillä hakijat kutsutaan asuinpaikasta riippuen joko Tampereelle, Ouluun, Kuopioon tai Espooseen. Vuorossa ovat ryhmätehtävä, loput psykologiset testit ja henkilökohtainen haastattelu. Myös valintakokeen toinen vaihe menee hyvin. Pete odottaa jännittyneenä postia joka päivä, ja muutaman viikon päästä kotona odottaakin kirjekuori Poliisikoulusta: Pete on päässyt valintakokeen kolmanteen vaiheeseen. Jäljellä on siis enää terveystarkastus, josta Pete selviää helposti. On kulunut noin viisi kuukautta siitä, kun Pete jätti hakemuksensa poliisilaitokselle. Ja siellä se nyt komeilee, Peten nimi Poliisikouluun päässeiden listalla. "Poliisin työ on monipuolista ja vaihtelevaa: mikään päivä ei ole ihan samanlainen." Jussi Rissanen, poliisiopiskelija "Opinnot Poliisikoulussa ovat olleet mielenkiintoisia. Erityisen hienoa on, että pääsemme testaamaan opittua käytännössä. En ole katunut ammatinvalintaani hetkeäkään." Kaj Karhapää, poliisiopiskelija Luokkaopetusta, harjoituksi – Poliisikoulun opiskelijan k
Rikostutkijasta tulee yhdelle mieleen vanhanajan salapoliisi, joka kulkee kumarassa tutkien nurkkia suurennuslasilla. Toiselle ammattinimike tuo mieleen televisiosarjan rikostutkijan, joka ratkoo tapaukset kovin ottein sekä DNA-testien ja muiden hienouksien avulla. Viihdemaailmasta tutut rikostenselvittelijät viilettävät jatkuvasti paikasta toiseen, mutta oikeat rikostutkijat viettävät suuren osan työpäivästään sisätiloissa: he kuulustelevat sekä käyttävät paljon tietokonetta ja puhelinta. Todellinen työ on arkisempaa kuin televisiosarjoissa ja elokuvissa, joissa tutkijat eivät taida koskaan tehdä esimerkiksi pöytäkirjoja valmiiksi. Toki rikostutkijat käyvät myös oikeassa elämässä rikospaikoilla ja käyttävät apunaan viihdesarjoista tuttuja teknisen tutkinnan välineitä. Rikospaikoilta etsitään muun muassa jalkineen jälkiä folion avulla sekä sormenjälkiä erilaisten sormenjälkijauheiden avulla. Tutkijan salkussa on lisäksi välineet esimerkiksi silikonivalujen tekemiseen ja verijälkien imeyttämiseen DNA-määrittelyä varten. Rikostutkija ei ole virallinen nimike, vaan rikoksia selvittelevät poliisit ovat esimerkiksi vanhempia konstaapeleja tai rikoskonstaapeleja. Rikostutkijan työ on erittäin monipuolista. Jokapäiväisiä tutkittavia ovat esimerkiksi erilaiset varkaudet, petokset ja pahoinpitelyt. Harvinaisempia, mutta tutkijan kannalta haastavimpia ovat henkirikokset ja muut törkeät rikokset. Yhdellä tutkijalla voi olla yhtä aikaa jopa kymmeniä juttuja selvitettävänä, joten on tärkeää osata organisoida työt. Esimies ei määrää, mitä pitää tehdä ja milloin, vaan rikostutkijalla on vapaus ja vastuu omien aikataulujensa suunnittelusta. Tutkijan työ on itsenäistä ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Jokin tapaus saattaa ratketa yhdessä päivässä, mutta joidenkin tutkittavien juttujen, kuten konkurssirikosten ja muiden talousrikosten, selvittäminen voi kestää useita kuukausia. Joskus katoamistapaus tai surmatyö saattaa selvitä vielä vuosiakin tapahtumahetken jälkeen – murha ei vanhene koskaan. Hyvä rikostutkija on sinnikäs ja järjestelykykyinen. Hän osaa myös hoitaa työn kirjallisen puolen hyvin ja on luonteeltaan sopivan rauhallinen. Tutkijoiksi sopivat ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita ongelmien ratkaisemisesta sekä asioiden selvittämisestä ja jotka eivät aseta mielikuvitukselleen rajoja. Poliisikoulussa opiskellaan sekä tutkinnan teoriaa että käytäntöä. Kahden ja puolen vuoden opintojen aikana käsitellään esimerkiksi huumerikostutkintaa ja harjoitellaan sormenjälkien ottamista. Käytännössä opiskelijat pääsevät tutustumaan rikostutkintaan myös työharjoittelussa. Poliisin perustutkinnon jälkeen ammattitaitoa voi syventää esimerkiksi väkivalta-, tietotekniikka- ja ympäristörikos- sekä kuulusteluopin kursseilla. Hyvä rikostutkija osaa yhdistää työssään koulutuksesta saamansa opit ja käytännön kokemukset. valmistuu vanhemmaksi konstaapeliksi – Olen viihtynyt poliisin työssä todella hyvin, kehuu Sini Pöyry, poliisiopiskelija ja Suomea maailmallakin edustanut moukarinheittäjä. Sini on päässyt kokeilemaan poliisin ammattia käytännössä työharjoittelussa Seinäjoella. Työhön on kuulunut monenlaisia tapauksia, esimerkiksi kotihälytyksiä ja kolareiden selvittelyä. – Työskentelen yhdessä kokeneemman poliisimiehen kanssa. Harjoittelija on täysin toimivaltainen nuorempi konstaapeli, mutta tottakai varsinkin aluksi kokeneempi poliisimies päättää, miten tilanteissa toimitaan. Olen tehnyt vuoroja useiden henkilöiden kanssa, mikä on hyvä, sillä siinä näkee erilaisia tapoja tehdä työtä. Sini on oppinut harjoittelun aikana paljon. Poliisiopiskelijoiden seitsemän kuukauden pituiseen työharjoitteluun kuuluu liikenteenvalvontaa, tutkintatehtäviä, kenttä- ja hälytystoimintaa sekä yleisöpalvelua ja ilmoitusten vastaanottoa. – Työharjoittelun aikana näkee, millaisiin tilanteisiin poliisin työssä voi joutua. Kerrankin olin ohjaamassa liikennettä yöllä neljän aikaan, kun rekka oli kaatunut tiellä, Sini muistelee. Opinnot poliisikoulussa ovat olleet Sinin mielestä monipuolisia. Koulutus on sisältänyt sekä teoriaa että käytännön harjoituksia. – Teoriapuoli opetetaan koulussa todella hyvin. Lakitekstin opiskelu tuntui joskus tylsältä, mutta lakien osaaminen on käytännön työssä välttämätöntä – perustuuhan poliisitoiminta lakiin. Poliisikoululaiset harjoittelevat käytännön työtilanteita Poliisikoulussa ennen työharjoitteluun lähtemistä. Harjoituspoliisiasemalla opiskelijat kokeilevat muun muassa turvallisuustarkastuksen tekemistä. – Harjoittelimme lavastetuissa, mutta todentuntuisissa tilanteissa ennen kentälle lähtöä myös kotihälytystilannetta ja kolaripaikalla toimimista. Lisäksi olimme pitämässä ratsiaa julkisella tiellä. Poliisiopiskelijat ovat kahden ja puolen vuoden opintojen aikana yhteensä reilun vuoden työharjoittelussa ja kenttätyöjaksolla. Sini lähtee kenttätyöjaksolle Helsinkiin. – On hyvä, että pääsen näkemään myös, millaista poliisin työ on isossa kaupungissa. Valmistuttuaan Sini haluaisi kuitenkin työskennellä pienemmällä paikkakunnalla. Harjoittelun aikana ainakin järjestyspoliisin työt ovat tuntuneet kiinnostavilta. Tulevaisuus on kuitenkin vielä epävarma. – Voisi olla kiva kokeilla vähän aikaa ihan kokopäiväisenä urheilijana olemista. Mutta aivan varmasti haluan tulevaisuudessa tehdä poliisin työtä. Olen tosi tyytyväinen, että päätin opiskella Poliisikoulussa, Sini hymyilee. Sini Pöyryn mielestä Poliisikoulussa on parasta monipuolisuus. Teoriapuoli opetetaan koulussa todella hyvin, ja käytännön töitä pääsee kokeilemaan esimerkiksi työharjoittelussa. a, itseopiskelua ja iltamenoja alenteri voi näyttää vaikka tällaiselta.
Page 1: Ammattina rikostutkija Poliisiopisk

Ammattina rikostutkija - Poliisi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?