Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnin ... - Poliisi

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnin 

ajantasaistus 2005 

Esa Högblom 

Varsinais-Suomen liitto

3 

Sisältöluettelo 

Tiivistelmä...........................................................................................................................................4 

1. Johdanto..........................................................................................................................................9 

2. Tavoite 2-ohjelman toteuttaminen.................................................................................................10 

3. Väliarvioinnin ajantasaistamisen yleiset tavoitteet ja periaatteet ................................................12 

3.1 Ohjelman tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi ..............................................................12 

3.2 Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arvioinnin toteutus.............................................................15 

4. Tavoite 2-ohjelman rooli kansallisessa aluepolitiikassa...............................................................16 

4.1 Kansallisen aluepolitiikan viitekehys..........................................................................................16 

4.2 Kansalliset erityisohjelmat ..........................................................................................................16 

4.2.1 Osaamiskeskusohjelma............................................................................................16 

4.2.2 Aluekeskusohjelma..................................................................................................17 

4.3 Tavoite 2-ohjelman asema ja lisäarvo maakuntien kehittämistyössä..........................................18 

4.3.1 Etelä-Karjala............................................................................................................19 

4.3.2 Itä-Uusimaa .............................................................................................................20 

4.3.3 Kymenlaakso ...........................................................................................................20 

4.3.4 Kanta-Häme.............................................................................................................21 

4.3.5 Päijät-Häme .............................................................................................................22 

4.3.6 Uusimaa...................................................................................................................22 

4.3.7 Varsinais-Suomi ......................................................................................................23 

5. Väliarvioinnin suositusten käsittely ja toimenpiteiden arviointi ...................................................24 

5.1 Lähtökohtia väliarvioinnin suositusten tarkastelulle ..................................................24 

5.2 Arviointitarkastelu......................................................................................................24 

5.2.1 Yleissuositukset...................................................................................................24 

5.2.2 Toimintalinjatason suositukset ............................................................................29 

5.2.3 Teematason suositukset .......................................................................................34 

5.2.4 Ohjelman toteutumisen seurantajärjestelmä........................................................40 

5.3 Yhteenveto ehdotuksista jatkotoimiksi.......................................................................41 

6. Sosioekonominen kehityskatsaus ..................................................................................................43 

7. Toimintalinjatason tarkastelu........................................................................................................58 

7.1 Toimintalinja 1: Etelä-Suomen vetovoimaisuuden ja yritysten kilpailukyvyn lisääminen .........58 

7.1.1 Toimintalinjaan vaikuttavia kehityspiirteitä............................................................58 

7.1.2 Hankkeistuminen ja toimeenpano ...........................................................................60 

7.1.3 Yritysrahoituksen toteutuminen ja kohdentuminen.................................................65 

7.1.4 Tulokset ja vaikuttavuus..........................................................................................72 

7.1.5 Yritysrahoituksen vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohtia ......................................74 

7.1.5.1 KTM:n rahoituksen tulokset.............................................................................75 

7.1.5.2 Finnvera Oyj:n lainamuotojen tulokset ............................................................76 

7.1.5.3 TEKES-rahoituksen tulokset ............................................................................78 

7.1.6 Aluetason vaikuttavuuden komponentit ..................................................................79 

7.1.6.1 Yritystason vaikuttavuus ..................................................................................79 

7.1.6.2 Alueellinen kokonaisvaikutus ..........................................................................81 

7.1.7 Johtopäätökset ja suositukset...................................................................................83 

7.2 Toimintalinja 2: Osaamisen tason ja inhimillisten resurssien kehittäminen ...............................89 

7.2.1 Toimintalinjaan vaikuttavia kehityspiirteitä............................................................89 

7.2.2 Hankkeistuminen ja toimeenpano ...........................................................................89 

7.2.3 Tulokset ja vaikuttavuus..........................................................................................93 

7.2.4 Johtopäätökset ja suositukset...................................................................................96 

7.3 Toimintalinja 3: Yhdyskuntien toimivuuden ja viihtyisyyden turvaaminen .............................101 

7.3.1 Toimintalinjaan vaikuttavia kehityspiirteitä..........................................................101 

7.3.2 Hankkeistuminen ja toimeenpano .........................................................................102

4 

7.3.3 Tulokset ja vaikuttavuus........................................................................................107 

7.3.4 Johtopäätökset ja suositukset.................................................................................111 

8. Alueellinen kilpailukyky - maakuntatason vaikuttavuus..............................................................115 

9. ESR-viitekehyksen huomiointi tavoite 2 -ohjelman toteutuksessa...............................................119 

10. Horisontaaliset teemat ..............................................................................................................121 

11. Yhteenveto ja johtopäätöksiä.....................................................................................................126 

12. Yhteenveto suosituksista............................................................................................................137 

Liite 1: Yritystukiprofiilit maakunnissa toimialoittain KTM:n hallinnonalalla .........142 

Liite 3: Finnvera Oyj:n hanketiedot 

Hankkeen perustiedot 

Indi 

Hanke Hyväks. Tuki Yksityinen Laina- Uudet Uudet Uudet 

kust. rahoitus pääoma yritykset yritykset työpaikat työ 

yhteensä naiset yhteensä 

(kpl) euro euro euro euro kpl kpl kpl 

Etelä-Karjala 291 2 802 532 1 226 136 1 576 396 13 369 015 109 41 319 

Inv. ja käyttöpääomalaina 57 1 635 095 312 513 1 322 582 9 470 088 8 1 94 

Naisyrittäjälaina 77 246 439 191 212 55 227 1 086 432 34 34 62 

Pienlaina 105 421 333 310 239 111 094 1 762 723 47 5 115 

Yrittäjälaina 52 499 665 412 172 87 493 1 049 772 20 1 48 

Kanta-Häme 206 2 412 655 1 240 959 1 171 696 10 977 496 74 37 247 

Inv. ja käyttöpääomalaina 32 1 153 163 240 307 912 856 7 282 031 1 73 

Naisyrittäjälaina 50 202 026 156 650 45 375 890 058 32 32 57 

Pienlaina 67 294 342 213 369 80 974 1 212 321 29 4 90 

Yrittäjälaina 57 763 124 630 633 132 491 1 593 086 12 1 27 

Kymenlaakso 92 1 239 645 514 869 724 777 6 875 541 42 17 140 

Inv. ja käyttöpääomalaina 25 822 269 184 975 637 294 5 605 308 1 51 


Pienlaina 24 98 696 72 065 26 632 409 457 14 2 26 

Yrittäjälaina 19 233 045 189 880 43 165 474 700 12 28 

Päijät-Häme 338 4 134 863 2 071 329 2 063 534 17 974 972 91 37 386 

Inv. ja käyttöpääomalaina 58 2 010 004 387 033 1 622 971 11 728 284 4 133 


Pienlaina 118 558 704 405 827 152 877 2 305 836 44 4 131 

Yrittäjälaina 79 1 292 753 1 069 229 223 524 2 751 991 10 40 

Varsinais-Suomi 95 829 481 464 453 365 028 3 963 195 32 13 137 

Inv. ja käyttöpääomalaina 13 328 404 74 205 254 199 2 248 645 2 1 21 


Pienlaina 41 181 486 136 749 44 737 776 979 18 48 

Yrittäjälaina 14 210 545 166 241 44 304 441 784 24 

Tavoite 2 Etelä -Suomi (yht) 1 022 11 419 176 5 517 746 5 901 431 53 160 219 348 145 1 229 

Hanke Hyväks. Tuki Yksityinen Laina- Uudet Uudet Uudet 

kust. rahoitus pääoma yritykset yritykset työpaikat työ 

yhteensä naiset yhteensä 

Fiinnvera Oy yhteensä 

(kpl) euro euro euro euro kpl kpl kpl 

Inv. ja käyttöpääomalaina 185 5 948 935 1 199 033 4 749 902 36 334 356 16 2 372 


Pienlaina 355 1 554 561 1 138 249 416 314 6 467 316 152 15 410 

Yrittäjälaina 221 2 999 132 2 468 155 530 977 6 311 333 54 2 167 

....................................................................................................................................149 

Lähde: Finnvera Oyj, Yrtti-järjestelmä ......................................................................149 

Liite 4: Indikaattoriennuste 31.12.2006......................................................................150 

Liite 5: Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman seurantatiedot 31.12.2004 .......................151 

Liite 6: Horisontaalisten indikaattoreiden toteutuma Etelä-Suomen tavoite 2- 

ohjelmassa 31.12.2004 ...............................................................................................153 

Liite 9: Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman toteutumatilanne 30.06.2005...................156 

Tiivistelmä 

1. Rahoituksen sidonta-aste

5 

Ohjelman rahoituksen sidonta- ja maksatustilanne on hyvä. EU-rahoituksen kokonaissidonta-aste 

oli 30.6.2005 jo ylittänyt 70 % tason tavoite 2-alueilla ja se lähentelee siirtymäkauden alueilla 90 % 

tasoa. Maksatuksista oli tavoite 2-alueilla toteutunut yli 50 % ja siirtymäkauden alueilla noin 65 %. 

Ohjelman voi arvioida toteutuvan hyvin ohjelmakauden loppuun mennessä. Kauppa- ja teollisuusministeriön 

hallinnonalalla toteutetut toimenpiteet vastaavat valtaosasta ohjelman rahoituksesta ja 

hankkeista. Ohjelmakehyksen muutos- tai hankkeistuksen tehostamistarpeet on todettu toimenpidekokonaisuuksissa 

3.1, 1.3 ja 3.4. 

2. Määrälliset tavoitteet 

Ohjelman määrälliset tavoitteet ovat saavutettavissa uusien työpaikkojen (miestyöpaikat) ja ESRtoimenpiteiden 

aloittaneiden osalta 31.12.2006 mennessä. Hankeseurannan tekniset täsmennykset 

vaikuttavat vähentävästi toteutuma-arvioon uusien työpaikkojen kokonaismäärän osalta. Tavoitteesta 

todennäköisesti jäädään noin 95 % tasolle. Uusien yritysten osalta tavoitteista jäädään selvästi. 

Tavoiteasetannan teknisen laadinnan toimivuus ja rinnakkaisuus tilastollisen laskennan kanssa 

korostuu tulevalla kaudella. Ohjelman keskeisten päätavoitteiden, strategian ja aluekehitysvaikutuksen 

kannalta ovat oleellisia indikaattoreita ainoastaan uudet työpaikat ja yritykset. Hanketason 

seuranta välittömien vaikutusten osalta ohjelmatasolla tulee tulevalla ohjelmakaudella rajoittaa 

hyvin rajalliseen määrään indikaattoreita lähinnä yritys- ja koulutushankkeissa sekä kehittää teknisiä 

seurantamenettelyjä siten, että pitkäaikaisvaikutuksen (nettovaikutus) todentaminen mahdollistuu 

tuettujen yritysten ja uusien työpaikkojen osalta. 

Koulutushankkeissa tulee seurata myös toimenpiteen päättäneiden sijoittumista virallisena indikaattorina. 

Työvoimahallinnon ESR-hankkeissa työttömiksi jäävien tai uuden koulutuskurssin aloittaneiden 

osuus toimenpiteen päättäneistä (3 kk toimenpiteen päättymisen jälkeen) on tavoite 2- ja 3 – 

ohjelmissa keskimäärin noin 50-70 %.Aidosti työllistyneitä on keskimäärin noin 5-15 % koulutuksen 

päättäneistä (tuloksiin vaikuttaa luonnollisesti tarkasteltava ESR-hanketyyppi). Tulevan ohjelmakauden 

valmisteluissa on perusteltua selvittää, onko ESR-toimenpiteiden kohdentamisessa 

täsmennystarpeita erityisesti työllisyyshankkeiden osalta. 

Kehittämishankkeissa ei numeerisia määrätavoitteita ohjelmatasolla ole syytä seurata vaan erillistutkimusten- 

tai tarkastelujen (esim. arvioinnin yhteydessä) avulla selvittää ko. toimien laadullista 

vaikuttavuutta. Määrällisen seurannan osalta voidaan todeta suoraan projektitehtävissä työskentelevien 

määrät. 

3. Sosioekonominen kehitys 

Etelä-Suomen tavoite 2 –alueen sosioekonominen vertailu koko maan keskimääräiseen kehitykseen 

osoittaa, että ohjelma-alueen ja koko maan välillä 1990-luvulla vallinnut negatiiviset kasvuerot 

ovat eräiltä osin kaventuneet. Väestömäärän ja erityisesti muuttotaseen positiivinen kehitys ja alueellisen 

bkt:n kasvuvauhdin pääsy lähes valtakunnallisen kasvuvauhdin tasolle edustaa kehityksen 

positiivisinta osaa. Myös yrityskannan kasvuvauhti on lähestynyt valtakunnallista tasoa. Tavoite 2- 

ohjelman vaikuttavuuden näkökulmasta erityisesti alue-bkt:n kasvuvauhdin ja yrityskannan kehitys 

varauksin ovat positiivisia havaintoja. Työllisyyden ja työpaikkojen kokonaiskehitystä voidaan 

toisaalta pitää hyvin maltillisena. Kasvuero suhteessa koko maahan on vain lievästi kaventunut. 

Työpaikkojen ja työllisyyden maltillinen jopa heikko kehitys osoittaa puolestaan ohjelma-alueen 

jalostuselinkeinoihin painottuvan toimialarakenteen kehitystilanteen. Myös alkutuotannon työpaikat 

ovat jatkaneet vähentymistään 2000-luvulla selvästi. 

Korkeakoulututkinnon (alempi tai ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijakoulutus) suorittaneiden 

osuus on kasvanut Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella ohjelmakauden alkuvuosina vuodesta 2000 

vuoteen 2003. Muutos on suunnilleen samansuuruinen kuin koko maassa, minkä vuoksi ero koko

6 

maan tasoon ei ole kaventunut ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Perusteet osaamistason kehittämiselle 

EU-osarahoitteisin toimin ovat edelleen olemassa myös tulevalla rakennerahastokaudella. 

Väestönkasvu (positiivinen nettomuutto) perustuu pääosin liikenneinfrastruktuurin ja pendelöintimahdollisuuksien 

kehittymiseen pääkaupunkiseudun ja Hämeen maakuntien välillä. Tämä osoittaa 

keskeisten liikennehankkeiden merkityksen alueellisessa kehityksessä. 

4. Rakennemuutoksen toteutuminen 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen toimialarakenne poikkeaa selvästi koko maan keskimääräisestä. 

Jalostuksen (teollisuus, energia- ja vesihuolto, rakentaminen) osuus työpaikoista on merkittävästi 

suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Myös alkutuotannolla on suurempi merkitys kuin valtakunnallisesti. 

Vastaavasti kaupan ja erityisesti muiden yksityisten palveluiden työpaikkojen osuus 

on pienempi kuin koko maassa. Julkisen hallinnon ja hyvinvointipalveluiden (sosiaali-, terveys- ja 

koulutuspalvelut) työpaikkaosuudessa ei ole oleellista eroa. 

Työpaikkojen ja yrityskannan kasvu ja samalla elinkeinojen rakennemuutos tavoite 2-alueilla tapahtuu 

yhä enenevässä määrin yksityisillä palvelualoilla koko maan keskimääräistä kehitystä hiukan 

hitaampana. Alueen jalostuselinkeinoissa merkittävin muutos on pidemmällä aikavälillä rakenteellinen 

teknologisen kehityksen ja parantuneen kilpailukyvyn muodossa. Tämän kehityksen varjopuolena 

on ollut jalostuselinkeinojen työpaikkamäärien tasainen väheneminen. Alueitten hyvinvointi 

ja elinvoima tukeutuu kuitenkin edelleen vahvasti siihen, että alueen perinteiset vahvat toimialat 

kykenevät uudistumaan ja että näitä aloja tukevien palveluelinkeinojen kehittyminen jatkuu 

esimerkiksi ulkoistettujen toimintojen synnyttämänä yrittäjyytenä. Rakennemuutosprosessi tapahtuu 

monien eri vaikutusketjujen kautta. Esimerkiksi kansainvälinen kilpailu pakottaa yritykset hakemaan 

kustannussäästöjä ja toimintojen tehostamista mikä johtaa mm. ulkoistamisen kautta syntyviin 

palveluihin. Toisaalta monet yritysten tarvitsemat toiminnot mm. tuotekehityksen tai markkinoinnin 

osalta ovat luonteeltaan projektimaisia ja hankittavissa yrityksen ulkopuolelta. Tukiinstrumentit 

pääosin tukevat ja tehostavat muutosprosessia. 

Toimialaketjujen kansainvälistyminen ja globalisaation vaikutukset ovat johtaneet pk-yritysten 

toiminnassa muutokseen markkinapohjan laajentuessa kansainvälisesti ja riippuvuuden vähentyessä 

yksittäisistä suuryrityksistä. Myös suuryritysten alihankintaprosessi tapahtuu kansainvälisesti heijastumatta 

automaattisesti kansalliseen yrityskenttään. Aluekehitysohjelmien kehittämisinstrumentit 

ja resurssit tukevat yritysten sopeutumisprosessia ja on varmistettava tuki-instrumenttien soveltuvuus 

mainittujen verkostojen kehittämiseen. Yritysten näkemysten ja tarpeiden välittymisen tehostaminen 

maakunnalliseen aluekehitystyöskentelyyn (mm. koulutuksen ennakointiin) on myös 

perusteltua kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön nopean muutoksen vuoksi. Tämä voisi 

tapahtua esimerkiksi lisäämällä yrittäjäjärjestöjen verkostojen hyödyntämistä. 

5. Yritysten tukimenettelyt 

Tavoite 2-ohjelman vaikuttavuus ohjelma-alueen elinkeinoihin syntyy korostuneesti KTM:n investointitukihankkeissa. 

Tätä tukipainotusta olisi syytä tarkastella jatkossa suomalaisten yritysten tulevaisuuden 

haasteiden valossa (innovaatiot, tuotekehitys ja osaaminen sekä kaupallistamiskyky) 

sekä myös tulevan EU-rakennerahastokauden painotusten valossa. 

Useiden arviointitutkimusten mukaan vastikkeelliset yritystukimuodot ovat panos-tuotos ajattelun 

perusteella kustannustehokkaampia yhteiskunnallisesti kuin vastikkeettomat tukimuodot. Eri rahoitusmuodot 

ja käyttötavat poikkeavat toisistaan kuitenkin merkittävästi eikä suorien johtopäätösten 

vetäminen pelkästään kustannustehokkuuden perusteella ole järkevää. On kuitenkin perusteltua 

esittää vastikkeellisten tukimuotojen ja pääomasijoitus- sekä seed-rahoituksen lisäämistä uusien 

yritysten ja kasvuyritysten rahoituksessa sekä erityisesti naisyrittäjyyden edistämisessä tulevaisuu-

7 

dessa. Vastikkeettoman tuen yksinomainen käyttö on perusteltua silloin, kun hankkeella on merkittäviä 

ulkoisvaikutuksia esimerkiksi viennissä tai rakennemuutoksissa. Edelleen tulisi voimakkaasti 

panostaa rahoitusmuotojen yrityskohtaiseen yhteiskäyttöön yritysten tarpeiden pohjalta yrityksen 

koko elinkaari huomioiden (financial mix). On myös perusteltua selvittää yhdistelmätukimenettelyn 

mahdollisuudet KTM:n tukien osalta. Myös yrityshautomotoiminnan tehostamiseen sekä yritysneuvonnan 

saavutettavuuteen ja kohdentumiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. 

Yritystoiminnan kehittäminen tulee nähdä kokonaisuutena, jossa kehittämistoiminta tapahtuu toimialoittain 

sekä yritysryhmittäin. Välittäjäorganisaatioiden (korkeakoulut, amk:t, teknologiakeskukset 

jne.) toiminnan merkitys yritysten kehittämistyössä on hyvin tärkeä erityisesti pk-yrityksille 

ja korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän verkostorakenteiden kehittyessä ja talouden kansainvälistymisen 

jatkuessa. 

Potentiaalista kasvukykyä omaavat yritykset tulisi kyetä tunnistamaan nykyistä tehokkaammin ja 

saattaa ne kasvukykyä edistävien kehittämistoimien piiriin. Julkisen aluekehitystoiminnan yhteistyön 

yrityskentän kanssa tulisi korostua merkittävästi tulevaisuudessa tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Yritysten omistajanvaihdosprosessien ja henkilöstöjen ikääntymisen merkitys korostuu myös hyvin 

merkittävästi lähivuosina. Kehittämis- ja tukitoimien suuntaaminen hyvinvointipalvelujen – ja yrittäjyyden 

lisäämiseen on perusteltua ikärakenteiden ja julkisen sektorin toimintaan kohdistuvien 

jatkuvien tehostamispaineiden vuoksi. Maahanmuuttajien yrittäjyyspotentiaali sekä potentiaalinen 

lisäarvo työvoimalle on edelleen alihyödynnetty resurssi. 

6. Ohjelman toimenpiteiden laadullinen vaikuttavuus 

EU:n aluekehitysohjelmien vaikuttavuuden arvioinnissa on otettava huomioon, että ne ovat osittain 

korvanneet EU-jäsenyyttä edeltäneen ajan kansallisista rahoitusta. Ts. EU-ohjelmat ovat vastanneet 

merkittävästi kansallisen aluepolitiikan rahoittamisesta. EU-osarahoitteisen toiminnan lisäarvo 

alueille on tämän vuoksi korostunut suhteellisesti enemmän kuin tilanteessa, jossa ohjelmat olisivat 

olleet aidosti kokonaan kehittämisen lisäresurssi. 

Ohjelman merkittävin ja näkyvin vaikuttavuus näkyy yrityssektorin kilpailukyvyssä ja uudistumisessa 

ja tähän liittyvien osaamisrakenteiden kehittymisessä. Erityisesti aikuiskoulutukseen ja korkeakoulutasoisen 

opetuksen jalkauttamiseen liittyvillä toimilla voi arvioida olevan alueelliseen 

kilpailukykyyn ja elinvoimaisuuteen merkittäviä vaikutuksia. Tietoyhteiskunnan perusrakenteiden 

(laajakaista) ja liitännäisten palveluiden saavutettavuuden paraneminen markkinoiden kattavuusalueiden 

ulkopuolella on niinikään lisännyt alueellista kilpailukykyä. Ympäristö- ja kulttuurialaa 

koskevilla toimilla on ollut selkein lisäarvo yhdyskuntien toimivuuteen ja viihtyisyyteen. Liikenneinfrastruktuuriin 

kohdistetuilla rajatuilla toimilla on paikallisesti voitu vahvistaa logististen kokonaisjärjestelmien 

tehokkuutta. Tulevalla ohjelmakaudella alueilla on edelleen tarve vahvistaa 

osaamis- ja innovaatiorakenteitaan sekä tarvelähtöisesti lisätä koulutustarjontaansa. Myös logististen 

palvelurakenteiden ja tietoyhteiskunnan jatkokehittämiseen liittyvät tarpeet tulevat korostumaan. 

EU-rahoituksen todennäköinen ja merkittävä väheneminen edellyttää nykyistä selvästi 

enemmän toimien priorisointia ja kansallisen rahoituksen lisäämistä aluekehitystarpeiden perusteella. 

7. Ohjelma- ja hankerakenteet sekä arviointimenettelyt 2007-2013 

Tavoite 2-ohjelmahankkeissa aluetason tarpeet näyttävät korostuvan odotetusti enemmän kuin esimerkiksi 

tavoite 3-ohjelmassa. EU-rahoituksen tehokkaan käytön osalta on varmistettava ESR- ja 

EAKR-rahoituksen toimiva täydentävyys maakuntatasolla ohjelmakaudella 2007-2013. Maakuntatasolla 

eri hankkeiden hyväksyntä eri ohjelmiin tulee tapahtua yhden elimen kautta lakisääteisesti 

ohjelmien ja toimenpiteiden koordinoinnin vuoksi. Alueellisten kehittämistoimien oikean kohdentuvuuden 

kannalta on myös perusteltua, että pääosa hankepäätöksistä tehdään maakunnallisten 

viranomaisten toimesta.

8 

Tulevalla ohjelmakaudella maakunnallisen hankkeistuksen tulee perustua priorisoituihin ohjelmallisiin 

kokonaisuuksiin, joiden toteuttaminen on sisäänrakennettuna periaatteena esimerkiksi valintakriteeristössä. 

Ts. rahoituksen saaminen esimerkiksi tulevasta kilpailukyky- ja työllisyysohjelmasta 

tulisi edellyttää nykyistä kattavampaa ja kokoavampaa hankkeistussuunnitelmaa jo rahoituksista 

päätettäessä. Tällöin vältettäisiin hankerakenteen hajautumista ja rahoituksen käytön tehottomuutta 

(Tämä toimintatapa on jo sinänsä käytössä maakunnissa ohjelmasopimusten ja erilaisten 

temaattisten toimintamallien muodossa). Laajat tavoitteelliset ja temaattiset kokonaisuudet koostuvat 

sekä EU-osarahoitteisista että kansallisesti rahoitetuista toimista. 

EU- ja kansallisten ohjelmien arviointien erillisyys heikentää niiden hyödynnettävyyttä alueellisessa 

kehittämistyössä. Jatkuvan ja alueellista kehittämistyöskentelyä tosiasiallisesti tukevan arvioinnin 

soveltamisen mahdollisuudet tulevalla ohjelmakaudella tulisi selvittää. Käytännössä tämän 

tulisi tapahtua maakuntaohjelmiin liittyvän arviointiprosessin yhteydessä siten, että eri arviointiprosessit 

(EU- ja kansallinen) toteutettaisiin rinnakkain koordinoidusti. Tämän tulisi tapahtua jatkuvan 

arvioinnin periaatteella kyselyjen ja haastattelujen sekä aktiivisen vuorovaikutteisen palautetyöskentelyn 

muodossa ja nykyisestä huomattavasti kevennetyllä metodilla liittyen esimerkiksi alueellisiin 

teemakokonaisuuksiin. Ohjelmien seurantajärjestelmät tulee laatia yhdelle tekniselle alustalle 

hallinnonalakohtaisin sovelluksin. Järjestelmän tulee mahdollistaa sähköinen hakemusprosessi, 

jonka puitteissa rahoituksen ja indikaattoreiden seuranta on mahdollista rahoituksen hakijan etujen 

pohjalta. Tavoitteena tulee myös olla lomakejärjestelmän selkeyttäminen.

9 

1. Johdanto 

Euroopan yhteisön rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annettu neuvoston asetus 

(EY) N:o 1260/1999 (yleisasetus) tuli voimaan 29. päivänä kesäkuuta 1999. Yleisasetus 

sisältää säännökset kaudella 2000–2006 sovellettavista tavoitteista, joihin rakennerahastojen 

varoja kohdennetaan. Näistä tavoite 2 on rakenteellisista ongelmista kärsivien alueiden kehittäminen. 

Yleisasetuksen 6 artiklan mukaan alueet, jotka kaudella 1994-1999 kuuluivat tavoitteen 2 tai 

5b mukaisiin alueisiin, mutta joita ei esitetä kaudella 2000-2006 tavoite 2 -alueiksi, saavat 

siirtymäkauden ajan vuosina 2000-2005 tavoitteen 2 tukea Euroopan aluekehitysrahastosta. 

Lisäksi nämä alueet saavat tavoitteen 3 kohdealueina tukea ohjelmakaudella 2000-2006. 

Etelä-Suomen tavoite 2 –alueita koskeva ohjelmaesitys hyväksyttiin valtioneuvostossa 

16.12.1999 ja komissiossa 29.6.2000. Ohjelma-asiakirjan täydennys hyväksyttiin ohjelman 

seurantakomiteassa 9.8.2000. Komissio hyväksyi viimeisimmän täydennetyn ohjelmaasiakirjan 

25.9.2001. Ohjelman välitarkistus hyväksyttiin valtioneuvostossa 19.2.2004 ja vahvistettiin 

komissiossa 23.9.2004. 

EU:n alueohjelmien väliarvioinnit toteutettiin vuoden 2003 aikana ja ne valmistuivat ko. 

vuoden lopulla. Komissio hyväksyi arvioinnit keväällä 2004. Väliarviointien ajantasaistaminen 

perustuu EU:n rakennerahastoasetuksiin 1 . EU:n komissio on antanut asiasta ohjeen 2 , 

jonka perusteella ajantasaistaminen on tehty. Väliarviointien ajantasaistamisen tavoitteena 

on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan lisätä EU-ohjelmien tehoa ja kehittää niiden toimintamenetelmiä. 

Arvioinnit palvelevat myös kauden 2007-2013 ohjelmien suunnittelua antamalla 

konkreettista tietoa siitä, miten ohjelma on vaikuttanut alueen työllisyyteen, yritystoimintaan, 

infrastruktuuriin ja palveluihin. Arvioinnissa analysoidaan ohjelman kehitystä 

uusimpien lukujen ja tietojen valossa. Analyysit on pyritty tekemään siten, että on keskitytty 

tiettyihin tuloksellisuuden kannalta keskeisiin tutkimuskohteisiin (Esimerkiksi yritysrahoituksen 

kohdentuminen ohjelmassa). 

Ohjelmien väliarviointien ajantasaistaminen on kohdistettu: 

1) ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen ja vaikuttavuuteen sekä 

2) teema-arviointiin (osaamisen siirto ja verkottuminen) 

Jälkimmäisen on laatinut Kaupunkitutkimus TA Oy. Ohjelman kokonaisvaikuttavuuden 

arvioinnin on laatinut ohjelmakoordinaattori siten, että ministeriöt ja maakunnat ovat tukeneet 

työskentelyä. Työtä on tukenut erillinen tukiryhmä, joka on koostunut pääosin tavoite 

2-ohjelmien sihteeristöstä. 

Lähtökohtana väliarvioinnin ajantasaistamiselle on ollut varsinainen väliarviointiraportti, 

jonka tuloksiin soveltuvin osin nykytilannetta on verrattu. Vertailu on sinänsä ongelmallista, 

koska varsinainen väliarviointi perustui mm. laajoihin kyselytutkimuksiin, joita ei ajantasaistuksessa 

ole käytetty. Ajantasaistetun arvioinnin perusaineiston muodostavat ohjel- 

1 (Council Regulation (EU) 1260/1999, Article 42 (2) 

2 The 2000-2006 Programming Period: Methodological Working Papers. WORKING PAPER no 9. The Update of the Mid Term 

Evaluations of Structural Fund Interventions

10 

mien seurantajärjestelmien tuottamat aineistot ja vuosiraportit. Järjestelmistä saadaan tietoa 

hankkeista ja niiden tuloksista. Täydentäviä aineistoja ovat tilastotiedot ja olemassa olevat 

tutkimusaineistot. Arvioinnissa on hyödynnetty soveltuvin osin myös eri hallinnonalojen ja 

maakuntien tuottamia erillistutkimuksia ja aineistoja. Keskeisinä lähteinä on myös käytetty 

maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöille suunnattuja kyselyitä. Väliarviointiraportit on 

myös käsitelty yhteistyöryhmien sihteeristöissä ja saatu palaute hyödynnetty raportissa. 

Myös tavoite 2-ohjelmien sihteeristö sekä sisäasiainministeriön arviointiryhmä ovat käsitelleet 

arviointiraporttia. 

Väliarvioinnin ajantasaistettu raportti on laadittu sisältöteknisesti siten että johdannon ja 

taustaosuuksien jälkeen on luvussa 4 täsmennetty tavoite 2 -ohjelman asemointia alueellisessa 

ja ohjelmapoliittisessa rakenteessa. Tämän jälkeen on käsitelty luvussa 5 väliarvioinnin 

suositusten toteuttamista ja niiden relevanssia. Varsinainen arviointiosuus alkaa luvusta 

6 sosioekonomisella katsauksella, jossa on myös tarkasteltu ohjelma-alueen kehitykselle 

asetettujen numeeristen tilastotavoitteiden toteutumista. Tämän osion on erillistoimeksiannolla 

laatinut Kaupunkitutkimus TA Oy. Luvut 7, 8, 9, 10, 11 ja 12 käsittelevät itse ohjelman 

arviointia ja vaikuttavuutta ja arvioinnista laadittuja johtopäätöksiä sekä suosituksia. 

2. Tavoite 2-ohjelman toteuttaminen 

Etelä-Suomen tavoite 2 –alueita on Etelä-Karjalan, Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, 

Päijät-Hämeen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Etelä-Suomen varsinaisen 

tavoite 2 -ohjelma-alueen yhteenlaskettu väkiluku on 694 302. Siirtymäkauden tukea 

saavilla alueilla, joita on Itä-Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Uudellamaalla ja Varsinais- 

Suomessa, asuu lisäksi 125 986 asukasta (väkiluvut vuodelta 1998). Etelä-Suomen tavoite 2 – 

ohjelman kokonaisrahoitus siirtymäkauden ohjelma-alueet mukaan lukien vuosille 2000-2006 

on noin 1 021,9 miljoonaa euroa, josta EU:n rakennerahastoista saatavaa tukea on yhteensä 

228,1 milj. euroa eli runsas viidennes (kuva 1). Tästä EAKR:n osuus on 179,9 milj. euroa ja 

ESR:n osuus 48,2 milj. euroa. Kansallisesta julkisesta rahoituksesta (337,6 milj. euroa) valtion 

osuus on 241,2 milj. euroa ja kuntien 96,4 milj. euroa. Yksityisen rahoituksen osuus koko 

ohjelman rahoituskehyksestä on lähes puolet, 456,2 milj. euroa. 

Kuva 1: Rahoituksen jakauma rahoituslähteittäin Etelä-Suomen tavoite 2 – 

ohjelmassa 

EA KR 

17,6 % 

Yksityinen 

44,6 % 

ESR 

4,7 % 

Valtio 

23,6 % 

Kunnat 

9,4 %

11 

Etelä-Suomen yleisen kehittämisstrategian mukaisesti Etelä-Suomen tavoite 2 –ohjelman 

keskeisin strateginen valinta on vahvistaa ja kehittää Etelä-Suomen tavoite 2 –alueita toimivaksi 

talousalueiden verkostoksi yhtenä Itämeren piirin merkittävistä toiminta-alueista. Strategia 

pelkistyy seuraaviin kehittämisen painopistealueisiin: 

Kansainvälistynyt ja kilpailukykyinen yritystoiminta 

Vetovoimainen elinympäristö 

Voimakas osaamiskeskittymä 

Toimivat yhteydet 

Toimintalinjoja on neljä ja niiden alaisia toimenpidekokonaisuuksia 13: 

TL 1) Etelä-Suomen vetovoimaisuuden ja yritysten kilpailukyvyn lisääminen 

Tpk 1.1 Yritystoiminnan lisääminen, kehittäminen ja kansainvälistäminen (EAKR) 

Tpk 1.2 Yritysten toimintaedellytysten parantaminen (EAKR) 

Tpk 1.3 Uuden teknologian kehittäminen ja soveltaminen (EAKR) 

Tpk 1.4 Yritystoimintaa ja teknologiaosaamista tukeva henkilöstön kehittäminen (ESR) 

TL 2) Osaamisen tason ja inhimillisten resurssien kehittäminen 

Tpk 2.1 Koulutuksen ja tutkimuksen toimintaedellytysten parantaminen (EAKR) 

Tpk 2.2 Työvoiman osaamistason nostaminen ja koulutuksen saavutettavuuden parantaminen 

(ESR) 

TL 3) Yhdyskuntien toimivuuden ja viihtyisyyden turvaaminen 

Tpk 3.1 Yhdyskuntien toimivuuden ja perusrakenteiden kehittäminen (EAKR) 

Tpk 3.2 Ympäristön tilan säilyttäminen ja parantaminen (EAKR) 

Tpk 3.3 Syrjäytymisen ehkäiseminen ja sosiaalisen osallisuuden sekä elämänhallinnan lisääminen 

(ESR) 

Tpk 3.4 Matkailun ja kulttuurin kehittäminen sekä elinympäristön viihtyisyyden lisääminen 

(EAKR) 

Tpk 3.5 Kulttuuri- ja ympäristöalojen toimijoiden osaamisen kehittäminen (ESR) 

TL 4) Tekninen apu 

Tpk 4.1 EAKR 

Tpk 4.2 ESR 

Julkisen rahoituksen kehys on suurin (232,3 milj. €, ml. siirtymäkauden ohjelma) ensimmäisessä 

toimintalinjassa. Tämä on 41 % koko ohjelman julkisesta rahoituskehyksestä 

(kuva 2). Toimenpidekokonaisuuksista on kehykseltään suurin tpk 1.1 (julkinen rahoitus 

siirtymäkauden ohjelma mukaan lukien 111,7 milj. €). Siirtymäkauden alueiden osuus koko 

ohjelman julkisesta rahoituskehyksestä on 3,6 %.

12 

Kuva 2: Etelä-Suomen tavoite 2 –ohjelman toimintalinjojen osuudet julkisesta rahoituksesta 

sekä julkisen rahoituksen jakauma toimenpidekokonaisuuksittain 

Toimintalinjojen osuus koko ohjelman 

julkisesta rahoituksesta 

TL3 

38,4 % 

TL4 

2,0 % 

TL2 

18,5 % 

TL1 

41,1 % 

Milj. € Toimenpidekokonaisuuksien julkisen rahoituksen jakauma (sk=siirtymäkauden ohjelma) 

110 

Kunnat 

100 

Valtio 

90 

EU 

80 

70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

1.1 1.1 sk 1.2 1.2 sk 1.3 1.3 sk 1.4 2.1 2.1 sk 2.2 3.1 3.1 sk 3.2 3.2 sk 3.3 3.4 3.4 sk 3.5 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelmalle on asetettu mm. seuraavia tavoitteita vuosiksi 2000-2006: 

• Uusia työpaikkoja yhteensä 15 000 (joista naisten osuus 8 000); 

• Uudistettuja työpaikkoja 20 000 (joista naisten osuus 10 500); 

• Uusia pk-yrityksiä 5 000 (joista naisten yrityksiä 1 500); 

• ESR-toimenpiteisiin osallistuneita 58 000 (joista naisten osuus 29 000) 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman hallintoviranomaisena toimii sisäasiainministeriö. Ohjelmaa 

varten on perustettu seurantakomitea, joka huolehtii ohjelman toimeenpanon tehokkuudesta 

ja laadusta. Seurantakomiteassa ovat edustettuina maakuntien liitot ja kunnallishallinto, 

ohjelman rahoitukseen osallistuvat valtion viranomaiset sekä keskeiset työmarkkina- ja muut 

järjestöt. Seurantakomitean puheenjohtaja on sisäasiainministeriön edustaja. Ohjelman toteuttamiseksi 

jokaisessa maakunnassa toimii maakunnan yhteistyöryhmä. Maakunnissa ohjelman 

toteuttamisesta vastaavat maakuntien liitot. 

3. Väliarvioinnin ajantasaistamisen yleiset tavoitteet ja periaatteet 

3.1 Ohjelman tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi 

Väliarvioinnin päivityksen tärkein tehtävä on tarkastella, miten ohjelmassa asetetut tavoitteet 

tullaan saavuttamaan ja arvioida ohjelman vaikuttavuutta. Kaikkien väliarvioinnin tutkimuskohteiden 

läpikäymistä ei ole toimeksiannossa pidetty tarpeellisena. Käsillä olevan 

raportin sisältörakenne voidaan tiivistää seuraavasti. Väliarvioinnin suositusten toteutumisen 

osalta on tarkasteltu niiden merkitystä ohjelman toteutuksessa ja pyritty tarkastelemaan 

sitä, miten eri viranomaiset ovat ottaneet ne huomioon omassa toiminnassaan sekä on arvioitu 

tehtyjen toimenpiteiden riittävyyttä ja merkittävyyttä. Seurantatietojen pohjalta on 

laadittu arviot siitä, miten ohjelman tavoitteet ovat toteutuneet ja miten tavoitteisiin ollaan 

ohjelmakauden aikana pääsemässä. 

Ohjelma-asiakirjassa keskeiset tilastolliset ja ohjelman määrälliset tavoitteet on määritelty 

seuraavalla tavalla:

13 

Indikaattori Lähtötaso Tavoitetaso 2006 

Työllisyysaste vuonna 2006 (M/N, %) 1997: 60,2/56,1 69/67 

Työttömyysaste vuonna 2006 (M/N, %) 1998: 16,1/16,3 10/10 

Muuttotase vuonna 2006 1998: -811 +600 

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 

osuus yli 16 –vuotiaista verrattuna koko 

maahan (ero prosentteina) 

1997: -3,5 -2,5 

Etelä-Suomen tavoite 2 –ohjelmatason tavoitteet kaudella 2000-2006 (ydinindikaattorit) 

Tavoiteindikaattori (brutto) 

Tavoitetaso 

Uudet työpaikat vuosina 2000-2006 (M/N) 7000/8000 

Uudistetut työpaikat vuosina 2000-2006 20 000 

Uudet PK-yritykset vuosina 2000-2006 3500/1500 

(M/N) 

ESR-toimenpiteisiin osallistuneet 58 000 

Tietoyhteiskuntahankkeet 

Julkinen rahoitus noin 105 M euroa ohjelmakaudella 

Tasa-arvoa edistävät hankkeet 

25 % EU-rahoituksesta 

Ympäristö 

30 % EU-rahoituksesta 

ESR-toimenpiteissä aloittaneiden sijoittumisen osalta tavoitteeksi ohjelma-asiakirjassa oli 

asetettu työhön, koulutukseen, avoimille työmarkkinoille tai yrittäjiksi sijoittuneiden osuuden 

korkeampi taso verrattuna kansalliseen toimintaan. Tavoite oli asetettu toimintalinjatasolla. 

Ohjelman vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arvioinnin taustalla on ohjelman strategia. 

Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman keskeisin strateginen valinta on vahvistaa ja kehittää 

tavoite 2-alueita yhtenä Itämeren merkittävistä toiminta-alueista. Ohjelman yleisinä tavoitteina 

on lisätä taloudellista kasvua uusilla, innovatiivisilla ja kansainvälisesti kilpailukykyisillä 

tuotantosuunnilla, parantaa työllisyyttä, tukea yrittäjyyttä ja nostaa monipuolisen 

osaamisen tasoa sekä kehittää fyysistä ja henkistä infrastruktuuria. Strategian ytimenä ja 

toimenpiteiden perustana on ollut vahvojen toimialojen kehittäminen uudentyyppisten 

osaamisverkostojen avulla. Ohjelman toteuttaminen perustuu maakuntatason työskentelyyn 

ja strategioihin. 

Ohjelman määrälliset indikaattorit eivät sinänsä mittaa kehittämisstrategian toteutumista 

vaan tältä osin on turvauduttava tulkintoihin maakuntien omista näkemyksistä sekä tilastoaineistosta. 

Toimintalinjan 1 tavoitteena on vahvistaa Etelä-Suomen tavoite 2-alueiden yritystoimintaa, 

tehdä alueen hyvän sijainnin mahdollisuudet tunnetuiksi, tukea avaintoimialojen kasvumahdollisuuksia, 

edistää uuden teknologian ja osaamisen soveltamista, monipuolistaa 

pk-yritystoiminnan rakennetta sekä parantaa yritysten kansainvälistä kilpailukykyä ja ekotehokkuutta 

ja edistää yritysten verkottumista. Keskeiset toimintalinjan määrälliset tavoitteet 

ovat:

14 

Indikaattori Tavoite 2000-2006 

Uudet työpaikat vuosina 2000-2006 (lkm, brutto) 11 000 

Säilytetyt työpaikat vuosina 2000-2006 (lkm, brutto): 15 000 

Uudet PK-yritykset vuosina 2000-2006 (lkm, brutto): 4 000 

ESR-toimenpiteisiin osallistuneet vuosina 2000-2006: 33 000 

Toimintalinjan 2 keskeisiksi tavoitteiksi ohjelma-asiakirja mainitsee osaamistason nostaminen 

yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseksi kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. 

Yritysten koulutustarpeiden tyydyttäminen on todettu vaativan koulutuksen joustavoittamista 

ja jatkuvan, elinikäisen koulutuksen korostamista. Koulutusjärjestelmien kehittämiseen 

liittyvät myös tuotantokapeikkojen poistamiseen liittyvät toimenpiteet. Tavoitealueen 

väestön koulutustason nostaminen on myös yksi ohjelman merkittävä osatavoite koska 

se ohjelman laatimishetkellä oli selvästi alle valtakunnallisen keskiarvon. Koulutustason 

nostaminen ja siihen edellytysten luominen (mm. korkeakoulutasoisen opetuksen jalkauttaminen 

alueille) on todettu elintärkeäksi alueen elinkeinoelämän kehittämiselle. 

Tietoyhteiskuntakehityksen osalta ohjelmakauden tavoitteeksi on todettu teknisen valmiustason 

nostaminen sille tasolle, että tietoverkot ovat helposti kansalaisten käytettävissä ja 

ohjelmat selkeitä käyttää. Teknisten valmiuksien ohella kehittämistyötä on mainittu tarvittavan 

myös sisältötuotannossa ja sopeutumisessa muutosten edellyttämään uuteen työkulttuuriin. 

Toimintalinjan keskeiset määrälliset tavoitteet ovat: 


Uudet työpaikat vuosina 2000-2006 (lkm, brutto) 500 

Säilytetyt työpaikat vuosina 2000-2006 (lkm, brutto): 4000 

Uudet PK-yritykset vuosina 2000-2006 (lkm, brutto): 700 


Toimintalinjan 3 tavoitteena on tarjota elinkeinotoiminnalle kehittynyt toimintaympäristö, 

parantaa ympäristön tilaa, kehittää yhdyskuntarakenteen toimivuutta sekä parantaa sosiaalista 

toimintaympäristöä. 

Infrastruktuurin osalta tavoitteena on kohdistaa kehittämistoimet strategisesti tärkeisiin 

liikenne- ja tietoliikennehankkeisiin ja muuhun logistiikkaan sekä yhdyskuntahuoltohankkeisiin, 

joilla on suora kytkentä elinolosuhteiden ja elinkeinoelämän kehittämiseen. Ohjelma-asiakirjan 

mukaan tuki on tarkoitus suunnata satamien logististen järjestelmien kehittämiseen, 

informaatiotekniikkaan ja yritysten toimintaympäristön kehittämiseen sekä niihin 

liittyviin yrityshankkeisiin. Tieinvestointeja on todettu rahoitettavan vain, kun investoinnilla 

on suora yhteys elinkeinoelämän kehittämiseen. 

Tavoitteenasettelussa ympäristön ja yhdyskuntarakenteiden osalta korostuvat ympäristön 

kuormitusta vähentävät toimet, viihtyisyyden ja asuinympäristön kohentaminen ja yhdyskuntarakenteen 

taloudellisuutta parantavat toimet sekä maaseudun ja keskusten vuorovaikutusta 

edistävä toiminta. 

Tavoitteena on myös laman jälkeisen pitkäaikaistyöttömyyden seurausten hoitaminen sekä 

maahanmuuttajien aseman kehittäminen erityisesti kaupunkialueilla. Tavoitteeksi on yleisesti 

todettu vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden tukeminen siten, syrjäytyminen, sosiaaliset 

häiriöt ja viihtyvyysongelmat eivät kärjisty ja muodosta uhkaa kokonaisten seutujen 

taloudellisen kasvun jatkumiselle. Keskeiset toimintalinjan määrälliset tavoitteet ovat:

15 


Uudet työpaikat vuosina 2000-2006 (lkm, brutto) 3 500 

Säilytetyt työpaikat vuosina 2000-2006 (lkm, brutto): 1000 

Uudet PK-yritykset vuosina 2000-2006 (lkm, brutto): 300 


Väliarvioinnissa todettiin ohjelmalle asetettujen indikaattoritason tavoitteiden olevan monilta 

osin ylimitoitettuja erityisesti toimintalinjoissa 2 ja 3. Perusasetelma ei tältä osin ole 

muuttunut mutta suhteellisesti esimerkiksi uusien työpaikkojen kokonaismäärät ovat parantuneet 

suhteessa väliarviointiin. Sosioekonomista kehitystilannetta koskeva osio on laadittu 

vertaamalla ohjelma-alueen kehitystä koko maan ja Uudenmaan keskimääräiseen kehitykseen. 

Arviointien perusongelma eli ohjelmatyön suora vaikutus ja yhteys sosioekonomiseen 

kehitykseen jää tässäkin raportissa avoimeksi. 

Ohjelman vaikuttavuutta on kuitenkin pyritty arvioimaan käytettävissä olevan tilastoaineiston, 

tutkimusten, maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöille suunnatun kyselyaineistonja 

palautteen pohjalta sekä muun käytettävissä olevan tiedon pohjalta pääosin laadullisesti. 

Primääriaineistojen keruuseen perustuvaa tutkimustyötä ei ole tehty, vaan arvioinnin pohjana 

on käytetty olemassa olevia aineistoja. Alueellisen vaikuttavuuden osalta maakuntien 

yhteistyöryhmien sihteeristöille suunnatut kyselyt ovat olleet avainasemassa. 

Edellä mainitun aineiston perusteella laaditusta analyysistä on tehty johtopäätökset ohjelman 

toteutumisesta ja annettu suositukset ohjelma- ja hanketyön edelleen kehittämiseksi 

nykyisen ohjelmakauden lopussa ja myös suhteessa tulevaan kauteen. Ohjelman tuloksellisuutta 

ja vaikuttavuutta on tarkasteltu ohjelman toimintalinjojen ja koko ohjelman tasolla. 

Lisäksi on pyritty nostamaan esille maakunnittaisia erityispiirteitä. 

3.2 Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arvioinnin toteutus 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman tulos- ja vaikuttavuusanalyysi on tehty ns. sisäisenä arviointina. 

Ohjelmien väliarvioinnit tehtiin ohjelmien toteutuksesta riippumattomasta näkökulmasta, 

jolloin arvioijat toivat työhön hallinnon ulkopuolisen näkemyksen. Väliarviointien 

päivityksessä on hyödynnetty ohjelmatyöstä saatua asiantuntemusta. Etelä-Suomen 

tavoite 2-ohjelmassa arviointi on tehty olemassa olevilla resursseilla. Osan I arviointien 

toteuttajan tukena ja keskustelukumppanina on toiminut suppea asiantuntijaryhmä (käytännössä 

ohjelmasihteeristö) sekä teema-arvioinnin toteuttaja. Teema-arvioinnin toteuttaja on 

toiminut prosessissa asiantuntijana ja palautteen antajana sekä riippumattomuuden varmistajana. 

Arvioinnin työprosessi on ollut vuorovaikutteinen maakuntien ja muiden toimijoiden suhteen. 

Ohjelmakoordinaattori on ollut kiinteässä yhteydessä liittojen vastuuhenkilöihin ja 

maakunnat ovat osallistuneet työhön liittojen vastuuhenkilöiden kautta sekä erillisen maakuntien 

yhteistyöryhmien sihteeristöille osoitetun kyselyn muodossa. Maakuntien yhteistyöryhmien 

sihteeristöt ovat myös käsitelleet luonnosversiot ja antaneet palautteen.

16 

4. Tavoite 2-ohjelman rooli kansallisessa aluepolitiikassa 

4.1 Kansallisen aluepolitiikan viitekehys 

Etelä-Suomen tavoite 2 –ohjelma -alueella alueellinen kehittämistyöskentely perustuu 

vuoden 2003 alusta lukien uudistettuun kansalliseen aluekehityslainsäädäntöön. Keskeisimpänä 

koordinoidun aluekehitystyöskentelyn menetelmänä on maakuntaohjelman ja toteuttamissuunnitelman 

muodostama maakunnallinen yhteistyöprosessi. Maakuntien yhteistyöryhmät 

saivat uuden aluekehittämislain myötä uusia tehtäviä toteuttamissuunnitelman 

osalta. Vuosien 2003-2004 aikana laadittiin myös Etelä-Suomessa kattavasti maakuntaohjelmat 

ja uudet toteuttamissuunnitelmat. Maakunnallinen aluekehitystyön kokonaisprosessi 

on vahvistunut menettelyn myötä. Aluehallinnon uudistamishankkeen myötä maakuntien 

aseman erityisesti maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelman ja aluekehittämisvarojen 

sekä EU:n alueohjelmien asemoinnin osalta voidaan arvioida vahvistuneen huolimatta siitä, 

että alkuperäiset (ns. Riepulan raportti) tavoitteet eivät ole toteutumassa sellaisenaan. 

Uudet säädökset sisältävä aluekehittämislainsäädäntö on tarkoitus astua voimaan 1.1.2007. 

Tulevalla uudella aluekehityslailla on myös yhtymäkohdat EU:n tulevan rakennerahastokauden 

hallinto- ja rahoitusmenettelyihin. 

Tavoite 2-ohjelman toteutuksen kannalta merkittävimmät kansalliset sektoriohjelmat ovat 

aluekeskus- sekä osaamiskeskusohjelma. Jatketun seutukokeilulain piiriin Etelä-Suomen 

alueelta kuuluvat Loimaan ja Turunmaan seutukunnat sekä Hämeenlinnan ja Lahden seutukunnat. 

Kokeilun vaikutus tavoite 2-ohjelman toteuttamiseen on marginaalinen. Alueellistamistoimet 

koskettavat eräitä tavoite 2-alueen maakuntakeskuksia (mm. Hämeenlinna 

ja Lahti). Käynnistymässä oleva alue- ja palvelurakenneselvitys ja siihen liittyvät kuntarakenteen 

ja mahdollisesti maakuntatason muutokset vaikuttavat myös tuleviin kansallisiin 

aluepoliittisiin ratkaisuihin ja ohjelmatyöhön sekä hallintomallirakenteisiin. 

4.2 Kansalliset erityisohjelmat 

4.2.1 Osaamiskeskusohjelma 

Etelä-Suomen alueella toimivat seuraavat osaamiskeskusohjelmat: Kaakkois-Suomen 

osaamiskeskuksen (Koske) osaamisalat ovat 1) Korkean teknologian metallirakenteet, 2) 

Metsäteollisuuden prosessit ja rakenteet, 3) Logistiikka ja 4) Venäjä liiketoimintaympäristönä. 

Päijät-Hämeen osaamiskeskusohjelman osaamisaloina ovat muotoilu, laatu ja ympäristöteknologia. 

Kanta-Hämeen uuden osaamiskeskusohjelman osaamisalana on ammatillinen 

osaaminen ja oppiminen pääpainopisteen ollessa e-oppimisen menetelmissä. Varsinais-Suomen 

osaamiskeskuksen osaamisaloina ovat 1) biomateriaalit, lääkekehitys ja diagnostiikka, 

2) materiaalien pintatekniikka, 3) kulttuuri- ja digitaalinen sisältötuotanto, 4) 

informaatio- ja kommunikaatioteknologia. Uudenmaan osaamiskeskuksen osaamisalat ovat 

1) aktiivimateriaalit ja mikrosysteemit, 2) digitaalinen media, sisältötuotanto ja oppimispalvelut, 

3) geeniteknologia ja molekyylibiologia, 4) logistiikka, 5) lääketieteen ja hyvinvoinnin 

teknologia ja 6) ohjelmistotuoteliiketoiminta. Lisäksi alueella toimivat verkostoosaamiskeskukset 

kuten elintarvikealan osaamiskeskus (ELO), matkailu- sekä puutuotealan 

osaamiskeskus.

17 

Aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmien yksi tunnuspiirre on, että niissä edistetään muiden 

julkisten ja yksityisten toimijoiden ja kehittämisinstrumenttien hyödyntämistä ml. tavoite 

2-ohjelma erityisesti niissä maakunnissa, joissa osaamiskeskus kuuluu tavoite 2-alueeseen 

(Kaakkois-Suomi ja Hämeen maakunnat). Muissa maakunnissa oske-vaikutuksen levittäminen 

koko maakuntaan on ollut selkeämpi haaste. Vaikuttavuutta on tällöin pyritty tehostamaan 

mm. perustamalla osken etäpisteitä seutukuntiin. Osaamis- ja aluekeskusohjelmille 

on myös tunnusomaista osittainen kilpailu samoista resursseista sekä toiminta päällekkäisillä 

osa-alueilla 3 . 

Alkuvuodesta 2003 valmistuneessa osaamiskeskusohjelman arvioinnissa tarkasteltiin 

osaamiskeskusten merkitystä alueellisten innovaatiojärjestelmien ja niihin liittyvien yhteistyömuotojen 

kehittämisessä. Lisäksi arvioitiin osaamiskeskusten vaikuttavuutta, laatua ja 

toiminnan yleistä tuloksellisuutta. Arvioinnin tarkoituksena oli myös löytää uusia ajatuksia 

ja keinoja osaamiskeskustoiminnan kehittämiseksi kaudella 2003-2006. Arvioinnissa ohjelman 

tuloksellisuutta pidettiin erinomaisena. Ohjelmalla on sen mukaan voitu selkeästi 

parantaa alueiden valmiutta hyödyntää kansallisia tutkimusja kehittämisresursseja sekä 

EU:n rakennerahastojen varoja. Kokonaan tavoite 2-alueeseen kuuluvissa maakunnissa 

osaamiskeskuksilla on selkeä tavoite 2-ohjelmatyötä tukeva rooli. Ohjelma-alueiltaan hajanaisilla 

alueilla yhteys on edellyttänyt lisätoimia (mm. etäpisteet, verkostomallit) verkostoyhteistyön 

parantamiseksi. Monissa maakunnissa tavoite 2 -hankkeiden osaamiskeskusja 

myös aluekeskusyhteydet otetaan huomioon rahoitusta puoltavina tekijöinä. 

Sisäasiainministeriön tilaamassa ”Osaamiskeskusohjelman tulevaisuuskuvat”- raportissa 

näkee alueelliset huippuosaamisen keskittymät merkittävinä linjattaessa mm. tulevan 2007 

alkavan uuden osaamiskeskusohjelmakauden sisältöä ja rakennetta. Raportti myös korostaa 

OSKEn sovittamista kansallisten ja alueellisten tavoitteiden suhteen toimivalla tavalla sekä 

tulevien toimenpiteiden kohdistuvuuden ja priorisoinnin vahvistamista. Nykyinen tavoite 

2-ohjelma ja sen resurssit ovat omalta osaltaan luoneet alueille perustaa myös osaamiskeskusohjelman 

tulevalle kehittämiselle. Osaamiskeskusohjelmalla sen kehittämisellä on vahva 

yhteys myös tulevan EU:n rakennerahastokauden 2007-2013 valmisteluun. 

4.2.2 Aluekeskusohjelma 

Etelä-Suomen alueella toimivat seuraavat aluekeskusohjelmat: Etelä-Karjala, Turun seutu, 

Forssan seutu, Salon seutu, Hyvinkään-Riihimäen talousalue, Hämeenlinnan seutu, Itä- 

Uusimaa, Kotkan-Haminan seutu, Kouvolan kaupunkiseutu, Lahden alue sekä Vakka- 

Suomen seutukunta. Alueet ja ohjelmien sisältö poikkeavat toisistaan varsin paljon. Yhteisinä 

näkökulmina voidaan nähdä panostukset aluelähtöisen osaamisen ja yhteistyön kehittämiseksi. 

Pääosa aluekeskusohjelmista on laadittu seutukuntatasoisina kun taas esimerkiksi 

Itä-Uusimaa kuuluu ohjelmaan kokonaan. Aluekeskusohjelmatyö on parhaimmillaan 

vahvistanut seutujen yhteistyökykyä ja kehittämistyön hallintaa usean kehittämisohjelman 

järjestelmässä 4 . Tavoite 2 -ohjelman resursseilla on merkittävä ja jopa ratkaiseva vaikutus 

usean aluekeskuksen hankkeistukseen. Aluekeskusohjelmatyö on parhaimmillaan selkeyttänyt 

tavoite 2-ohjelman toimenpiteiden ja rahoitusresurssien kohdentamista seutukunnissa. 

Aluekeskusohjelmaa koskevissa selvityksissä ja arvioinneissa on korostunut aluelähtöi- 

3 Ks. esim. ”Osaamiskeskusohjelman tulevaisuuskuvat – Selvitys osaamiskeskusohjelmasta kansallisen ja alueellisen innovaatiopolitiikan 

välineenä 2007-2013”/Advansis Oy 2005 (Kimmo Halme & Tarmo Lemola) tai ”Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita – Tutkimustulosten 

tulkintaa”/ Sisäasiainministeriö 2004 (Jorma Lievonen & Tarmo Lemola) 

4 ”Kohti elinvoimaisia kaupunkiseutuja – Aluekeskusohjelman väliarviointi”/ Sisäasiainministeriö 2004

18 

syyden ja paikallistason yhteistyön merkitys toimivan aluekeskustyön tuloksellisessa toteuttamisessa. 

Aluekeskusohjelman arviointityö jatkuu. 

4.3 Tavoite 2-ohjelman asema ja lisäarvo maakuntien kehittämistyössä 

Maakuntien ohjelmavastaavien ja maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöille suunnatun 

kyselyn perusteella voidaan todeta, että Etelä-Suomen alueella tavoite 2 -ohjelman rahoitus 

ja toimenpiteet suhteessa maakuntien omiin painopisteisiin ja maakuntaohjelmiin ovat varsin 

hyvin sopusoinnussa keskenään. Maakuntapainotuksissa on vahvasti esillä osaamisen ja 

elinkeinojen kehittäminen, joihin myös tavoite 2 –ohjelman rahoitus ja tuki-instrumentit 

pääosin kohdentuvat. Tavoite 2 -ohjelmalla on varsin vahva asema maakuntastrategioiden 

elinkeino-osioiden toteuttamisessa. Kansallisten erityisohjelmien (mm. osaamiskeskusohjelma, 

aluekeskusohjelma) lisärahoitus tapahtuu useassa maakunnassa tavoite 2 -ohjelman 

osarahoituksella, mikä osaltaan lisää tavoite 2 -ohjelman suoraa yhteyttä maakuntatason 

toimintaan. Ohjelman maakunnallinen koordinointi maakuntien yhteistyöryhmissä ja sihteeristöissä 

edelleen lisää suoraa maakunnallista kytkentää. Tukialueen hajanainen rakenne 

niissä maakunnissa, jotka eivät kokonaan kuulu ohjelma-alueeseen koetaan jatkuvana perusongelmana 

hankkeistuksen osalta. Ongelmana maakunnissa koetaan myös edelleen selvästi 

ohjelmien määrä ja toteutuksen hajanaisuus. Samoin kansallisen sektorihallinnon rakenteen 

todetaan estävän ohjelmatyön täydentävyyden toteutumista. Aluetasolla viranomaisyhteistyötä 

pidetään toisaalta hyvin toimivana sekä pitkälti juuri EU-ohjelmatyön 

ansiona. Maakuntaohjelmatyöhön liittyvä toteuttamissuunnitelma ja sen laadintaan liittyvää 

prosessia pidetään lähtökohtaisesti erittäin hyvänä menettelynä, joka on vahvistanut 

mm. EU-ohjelmien kytkentää alueelliseen kehittämistyöhön. Toisaalta aluekehittämislainsäädännön 

uudistukseen liittyen on maakunnissa toivottu esitettyä enemmän mahdollisuuksia 

päättää ns. aluekehittämisvaroista suoraan alueilla. 

Muiden EU-ohjelmien (tavoite 3 ja ALMA) toimenpiteet ovat myös merkittäviä kehittämisinstrumentteja 

maakunnallisesti mutta niillä on myös laajempaa horisontaalista vaikuttavuutta 

Etelä-Suomen alueella. Näiden ohjelmien päätöksenteon osittainen erillisyys suhteessa 

maakuntatasoon on koettu ongelmana. Maaseutu- ja ESR-jaostojen rooli on koettu 

epäselväksi ja osin jopa toimimattomaksi ohjelmien yhteensovittamisen osalta. Ohjelmien 

kokonaiskoordinaatio (käytännössä hankekäsittelymenettely) maakuntatasolla ei ole itsestäänselvyys 

ja ongelman ratkaisumallit vaihtelevat maakunnittain. Yhteisöaloitteiden osalta 

Interreg III A –ohjelmat ovat varsin vahvasti maakuntalähtöisiä jo pelkästään ohjelmien 

hallinnointimenettelyjen perusteella. Interreg III A -ohjelmien ja hankkeiden rooli koetaan 

maakunnissa täydentäviksi kansallisiin toimiin ja tavoite-ohjelmien suhteen. Leader + - 

ohjelman alueellisen koordinaation tehokkuus on pitkälti myös maakuntatasolla ratkaistava 

kysymys. 

Maakuntatason ohjelma- ja hanketyön strategiseksi selkeyttämiseksi monissa maakunnissa 

(mm. Päijät-Häme, Kanta-Häme ja Varsinais-Suomi) on vahvasti hyödynnetty ohjelmasopimusmenettelyä 

ja temaattista lähestymistapaa laajojen ja vaikuttavien hankekokonaisuuksien 

toteuttamiseksi. Maakunnissa painopisteajattelu ja priorisointi ovat selvästi ohjelmakauden 

kuluessa vahvistuneet. 

Tavoite 2 -ohjelman lisäarvo maakuntien kehittämistyössä liittyy ohjelman luonteeseen. 

Vahvasti alueellisena ohjelmana se mahdollistaa Euroopan Unionin osarahoituksen ja toimenpiteiden 

kohdentumisen joustavasti maakunnallisten tarpeiden mukaisesti. Vuosittai-

19 

nen yhteistyöasiakirjamenettely on myös osaltaan mahdollistanut maakuntanäkökulman 

kanavoitumista EU-ohjelmatyöhön. Tavoite 2-ohjelman resurssit ovat siis olleet merkittävä 

osa maakuntien aluekehittämistoimintaa kuluvalla rakennerahastokaudella. EU:n aluekehitysohjelmien 

vaikuttavuuden arvioinnissa on otettava huomioon, että ne ovat käytännössä 

korvanneet EU-jäsenyyttä edeltäneen ajan kansallista rahoitusta. Ts. ohjelmat ovat vastanneet 

merkittävästä osasta kansallisen aluepolitiikan toteuttamisesta ja rahoittamisesta. EUosarahoitteisen 

toiminnan lisäarvo alueille on tämän vuoksi korostunut suhteellisesti 

enemmän kuin tilanteessa, jossa ohjelmat olisivat olleet aidosti kehittämisen lisäresurssi. 

Vaikka Etelä-Suomen maakunnat muodostavat Suomen kasvukykyisimmän talousalueen ja 

alueen korkeakoulut ja osaamiskeskukset sekä yritykset ja niiden osaava työvoima muodostavat 

perustan koko Suomen kilpailukyvylle globalisoituvassa talousjärjestelmässä Etelä-Suomi 

jakautuu kuitenkin taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna 

jyrkemmin kuin mikään muu suuralue Suomessa. Alueellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen 

korostuu maaseutu- ja saaristoalueilla sekä alueen isommissa kaupungeissa, jotka samalla 

toimivat myös kasvun keskeisinä moottoreina. Rakennerahastokaudella 2007-2013 on odotettavissa 

varsin selkeä EU-osarahoitteisen toiminnan supistuminen. Maakuntien yhteistyöryhmien 

sihteeristöjen esittämien näkemysten mukaan tasapainoisen sekä kestävän alue- ja 

kasvukehityksen vahvistuminen edellyttäisi kansalliseen aluepolitiikkaan osoitettavan rahoituksen 

lisäämistä. Tämä tarkoittaa puuttuvien resurssien täydentämistä kansallisesti 

osittain suoran budjettirahoituksen ja osin kansallisten erityisohjelmien (mm. Oske, Ako) 

sekä eri tukimuotojen kautta. Kansallisten tukimuotojen kautta kanavoidun kehittämisrahoituksen 

määrän tulisi Etelä-Suomessa vastata tarpeita myös vuoden 2007 jälkeen. 

4.3.1 Etelä-Karjala 

Etelä-Karjalan maakuntaohjelma hyväksyttiin vuonna 2003. Maakuntaohjelman toimintalinjat ovat 

1. Yritystoiminnan edistäminen 

2. Osaamisen ja koulutuksen kehittäminen 

3. Hyvinvoinnin kehittäminen 

4. Infrastruktuurin kehittäminen 

5. Luonnonvarat ja ympäristö 

6. Maakunnan kilpailukyky ja alueen tasapainoinen kehittäminen 

Maakuntaohjelman toimintalinjat ja tavoite 2 –ohjelman toimintalinjat ja toimenpidekokonaisuudet ovat 

varsin yhteneväisiä. 

Tavoite 2 –ohjelmaa käsitellään maakuntaohjelman toteutuksessa yhtenä välineenä, kuten muitakin EUohjelmia 

ja kansallista rahoitusta. Tavoite 2 –ohjelman hankkeet toteuttavat maakuntaohjelman toimintalinjoja 

1-5. Toimintalinjan 6 rahoituksessa pääpaino on kansallisella rahoituksella. Tavoite 2 –ohjelman rahoitus 

on merkittävää yritystuki-, infrastruktuuri- ja ympäristöhankkeissa sekä oppilaitosten hankkeissa. Maakunnan 

strategian toteuttamisessa tavoite 2 –ohjelma on maakunnan liiton kannalta jopa tärkein instrumentti. Ohjelman 

rahoituksella on onnistuttu varsin hyvin käynnistämään sellaisia hankkeita, joilla on katsottu olevan 

maakunnallista strategista merkitystä (esim. valtatie 6:n parantaminen, kylien laajakaistayhteydet). 

Muiden alueella toteutettavien rakennerahasto-ohjelmien päätöksenteko tapahtuu ilman maakunnan yhteistyöryhmän 

kannanottoja, joten sitä, missä määrin maakunnan strategia otetaan huomioon eri viranomaisten 

rahoituspäätöksissä, on vaikea sanoa. Ylipäänsä eri rahoittajien sitoutuminen maakunnan strategian toteuttamiseen 

ei ole itsestäänselvyys.

20 

4.3.2 Itä-Uusimaa 

Tavoite 2 -ohjelman hankkeilla on Itä-Uudenmaan maakuntaohjelman toteuttamisessa alueellisesti ja paikallisesti 

merkittävä vaikutus kehitykseen. Maakunnallisesti hankkeiden vaikutus ei ole ollut niin merkittävä, 

koska vain osa maakunnasta kuuluu ohjelman piiriin (alueellinen, rahoitus). Ohjelma toteuttaa osaltaan hyvin 

maakunnan kehittämistavoitteita ja –strategioita. Ohjelma ei kuitenkaan mahdollista koko maakuntaa kattavien 

hankkeitten toteuttamista. Yhteistyötä mm. aluekeskusohjelman ja 2-ohjelman toteutuksessa on edelleen 

kehitetty. 

Lisäarvoa ohjelman toteuttamiseen ja vaikuttavuuteen on saatu sillä, että yhteistyö ja työnjako viranomaisten 

kesken ovat toimineet hyvin eivätkä sektoriviranomaisten ja maakunnan tavoitteet ole olleet ristiriidassa 

ohjelman toteutuksessa. Viranomaisyhteistyön toimivuus on erittäin tärkeää jatkossakin. 

Vaikuttavuutta on vähentänyt aluejako. Maakunnan jakaantuminen liian pieniin aluekokonaisuuksin on aiheuttanut 

sen, että paikallisia toimijoita on vähän eikä koko maakunnan kehittämispotentiaalia ole siten voitu 

parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää. 

Ympäristö, matkailu, kulttuuri ja saaristo ovat olleet tärkeimmät teemat. Tavoite 2 ohjelman hankkeistuksella 

on ollut eniten merkitystä maakuntaohjelman toimintalinjassa ”Elinympäristön vaaliminen”. 

Aikaansaadun aktiviteetin ja lievän positiivisen kehityksen kannalta tuen jatkuminen siirtymäkauden alueella 

ja saaristossa on tarpeen myös tulevalla ohjelmakaudella. 

4.3.3 Kymenlaakso 

Kymenlaakson maakuntasuunnitelmassa ja maakuntaohjelmassa on erittäin voimakas painotus maakunnan 

osaamisrakenteen, avaintoimialojen ja yritysten toimintaedellytysten parantamisessa, mikä on sopusoinnussa 

myös tavoite 2 -ohjelman sisällön kanssa. Lisäksi maakunnassa on panostettu voimakkaasti matkailun ja 

matkailuyritysten kehittämiseen ja logistiikkaan sekä Venäjä-osaamiseen. Keskittyminen osaamisrakenteen 

kehittämiseen on näkynyt mm. siinä, että vuonna 2003 käynnistynyt TEKES:n osarahoittamien uusien tutkimushankkeiden 

muodostaminen jatkui vuonna 2004, kun TEKES:n rahoitusta käytettiin vielä ohjelmakauden 

alkupuolella Kymenlaaksossa hyvin vähän. Keskittyminen alueen kannalta strategisiin hankekokonaisuuksiin 

on johtanut useimpien rahoittajien osalta useampivuotiseen sitoutumiseen, mistä johtuen hanketyypit pysyvät 

eri vuosina varsin samanlaisina. 

Aluepoliittisen lainsäädännön uusiutumisen takia eri ohjelmien välinen yhteys on tiivistynyt, mutta päätöksenteossa 

on vielä liikaa erillisyyttä. Kymenlaaksossa on vielä erikseen vaivana se, että suuri osa maakunnasta 

on tavoite 2 -alueen ulkopuolella. Karkeasti jakaen työnjakoa on tehty edelleen niin, että tavoite 2 - 

alueella osaamisrakenteen kehittäminen ja yritysten toimintaedellytysten parantaminen sekä ympäristöhankkeet 

ovat painottuneet 2-ohjelmaan. Logistiikka ja Venäjä-osaaminen on selkeästi ollut Kaakkois-Suomen 

Interreg III A -ohjelman painopiste. Kymenlaaksossa tärkeimmät logistiikkahankkeet kytkeytyvät lähes aina 

itä-länsiliikenteeseen ja Venäjän mahdollisuuksiin. Tavoite 2 -ohjelmaan on myös sisällytetty suurimmat 

matkailun perusprojektit ja esim. maatilamatkailuhankkeet on rahoitettu ALMA-ohjelmasta. Tavoite 3 - 

ohjelman hankkeet ovat keskittyneet valtaosin Kouvolan seutukunnalle ja osaamisen kehittämiseen. Myös 

ALMA-rahoituksen painopiste on ollut Kouvolan seudulla. Tavoite 2 -ohjelman siirtymäkauden alueella 

suurin panostus on kohdistunut Utin helikopteritukikohdan hankekokonaisuuden rahoittamiseen. 

Tavoite 2 -ohjelmassa on pystytty maakuntasuunnitelman- ja ohjelman mukaisesti keskittämään voimavaroja 

alueen kannalta keskeisiin hankekokonaisuuksiin. Hankkeet perustuvat alueen vahvuuksiin ja alueen eri 

toimijat ovat olleet hyvin yksimielisiä hankkeiden priorisoinnissa. Ohjelmatyöllä, erityisesti tavoite 2 ja 3 - 

ohjelmilla maakuntaan on saatu merkittävästi lisää esim. Helsingin yliopiston, Lappeenrannan teknillisen 

yliopiston ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kehittämispanoksia ja näiden tahojen yhteistyötä myös 

yrityselämän kanssa. Maakunnallisen strategian toteuttamisessa tavoite 2 -ohjelma on erittäin merkittävä, 

vaikkei katakaan koko maakuntaa. 

Merkittävin vaikeus tavoite 2 -ohjelman osalta ja hankkeiden vaikuttavuuden näkökulmasta on maakunnan 

jakautuminen 2-alueeseen ja sen ulkopuoliseen alueeseen. Koko maakunnan kattavat projektit joudutaan 

väkisin rajaamaan eri ohjelmien kautta pienempiin kokonaisuuksiin. Näiden kokonaisuuksien hahmottami-

21 

sessa tulee tällöin ongelmia, koska eri ohjelmien kriteerit vaihtelevat ja kullakin on oma hallintokulttuurinsa. 

Pienistä osahankkeista koostuvien kokonaisuuksien hallinnassa on varmasti toivomisen varaa ja myös vaikuttavuus 

kärsii. Samaan ongelmaan törmätään usein myös ylimaakunnallisissa hankkeissa. 

Kymenlaaksossa EU-ohjelmilla, erityisesti rahoitukseltaan suurimmilla tavoite 2 -ohjelmalla ja Interreg III A 

-ohjelmilla on oleellinen täydentävä merkitys toteuttamissuunnitelman rahoituksessa. 

Maakunnallisen kehittämistyön painopiste on yhä enemmän siirtynyt strategisiin kokonaisuuksiin, kun maakuntaohjelmaa 

vuosittain tarkentava toteuttamissuunnitelmatyö on vakiintunut. Tavoite 2 -ohjelman hanketyöskentely 

nojautuu pitkälle maakunnan kahden seutukunnan kehittämisen painopisteisiin, jotka on koordinoitu 

maakuntaohjelma- ja toteuttamissuunnitelman kanssa. 

Kaiken kaikkiaan myös aluekehityksen näkökannalta kansallinen rahoitus on tietenkin avainasemassa maakunnan 

kehittymisessä. Julkisen vallan aluekehitysrahoitusta pyritään suuntaamaan maakunnan hyvinvoinnin 

kannalta keskeisten vahvuuksien kehittämiseen ja vahvistamaan elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia 

alueella. 

4.3.4 Kanta-Häme 

Kanta-Hämeen maakuntaohjelma ja sen toteuttamissuunnitelma perustuu neljän toimintalinjan kehittämiseen. 

Maakunnan elinkeinojen kehittäminen ja uudistaminen on maakuntaohjelman keskeisin kehittämiskohde. 

Ohjaamalla julkista rahoitusta suoraan yritystoiminalle pyritään välittömästi vaikuttamaan uusien työpaikkojen 

syntyyn. Erityisesti maakuntaohjelmassa pyritään uuden yritystoiminnan kehittämiseen. Lisäksi halutaan 

keskittää toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia tietyille toimialoille ja kannustaa ympäristöasioiden hallintaan. 

Vuosina 2001-2003 laadittiin toimialoittain kehittämistarpeiden analyyseja. Maakunnan yhteistyöryhmä 

hyväksyi vuonna 2003 rahoitukselliset hankekokonaisuudet seuraavilta toimialoilta: metalli, elintarvike, 

matkailu ja eOppiminen. Jatkossa voidaan kehittäjätahojen yhteistyönä entistä paremmin koota toimialoittain 

hankkeita ja välttää päällekkäisyyksiä. 

Tiedon ja osaamisen toimintalinjassa on viime vuosina panostettu erityisesti EU-ohjelmarahoituksella osaamiskeskusten 

ja –keskittymien käynnistämiseen sekä tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämiseen. Maakunnan 

oppi- ja tutkimuslaitosten osaamista ja yhteyksiä elinkeinoelämään kehitetään monella tapaa sekä valtakunnallisen 

osaamiskeskusohjelman kautta että panostamalla maakunnallisiin osaamiskeskittymiin. Osaamiskeskusohjelman 

avulla kehitetään valtakunnallista huippuosaamista elintarvikealalla, ammatillisen osaamisen ja 

oppimisen alueella sekä nostamis- ja siirtoteknologiassa. Maakunnallisia osaamiskeskittymiä rakennetaan 

elektroniikan, digitaalisen median, matkailun, ympäristöosaamisen sekä perhe- ja pienyrittämisen aloilla. 

Seutukuntien Häme -toimintalinjassa kuntien yhteistyötä viedään edelleen eteenpäin aluekeskusohjelmatyön 

ja seutukuntakokeilun kautta. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi jatketaan lähiötyön kehittämistä tavoite 2 – ja 3 

–ohjelmien varoin. Matkailu ja kulttuuri ovat kumpikin maakuntaohjelmassa mainittuja painopistealoja. 

Näillä sektoreilla tullaan varsinaisen yritystoiminnan ohella kiinnittämään huomiota erilaisten palvelujen 

kehittämiseen maakunnan elin- ja asuinympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi. Hämeenlinnan vanhan Verkatehtaan 

alueen kunnostaminen ja rakentaminen kulttuurikeskukseksi on maakunnan 2-ohjelman suurin yksittäinen 

hanke. 

Moninainen ja monipuolisesti harjoitettu maatalous luo perustan muiden elinkeinojen ja palvelujen kehittymiselle. 

Elinvoimaisen maaseudun Häme -toimintalinjassa on maakunnassa meneillään hankkeita, joilla 

pyritään edistämään maaseudun yritystoimintaa monella sektorilla; metalli- ja puuteollisuudessa, luonto-, 

elämys- ja maatilamatkailussa sekä hoiva-alan palveluissa. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta on 

varauduttava vuoden 2005 aikana ratkaisemaan ALMA-ohjelmarahoituksen korvaavat järjestelyt vuonna 

2006. 

Arvioitaessa Kanta-Hämeen osalta EU-ohjelmien ja erityisesti tavoite 2 -ohjelman merkitystä voidaan todeta, 

niiden merkityksen maakuntaohjelman toteuttamiseen olevan suuri. Erityisesti yritystoiminnan kehittämisessä 

tavoite 2 –ohjelman merkitys on ratkaiseva. Huomattava osa 2-ohjelmahankkeista on kohdistunut Hämeen 

maakunnan väestön osaamisen kehittämiseen Tiedon ja osaamisen Häme -teeman puitteissa. Eniten on tuettu 

tietoyhteiskuntahankkeita, ITC-osaamisen kehittämistä ja eOppimisen hankkeita sekä sähköisen asioinnin

22 

valmiuksien kehittämistä. Maakunnan yrittäjyyden kehittämiseksi on tuettu yrittäjyyskoulutushankkeita, 

yritysten osaamisen kehittämistä ja innovaatiotoiminnan kehittämishankkeita. 

ESR-rahoitteiset toimenpiteet ovat kohdistuneet lähinnä yrittämisen Häme-, tiedon ja osaamisen Häme- ja 

seutukuntien Häme -toimintalinjoihin. Rahoitusta on voitu keskittää maakunnallisesti tärkeisiin kehittämiskohteisiin, 

esimerkiksi eLearning -toimialaan ja metallialalla InnoSteel Factory –kokonaisuuteen, jossa on 

useiden viranomaisten ESR- ja EAKR-rahoitusta. Kaikille tärkeiksi katsotuille toimialoille ei ole muodostunut 

rahoituskelpoisia kehitysprojekteja. Kaikki projektit eivät kuitenkaan ole toimialapohjaisia vaan tiettyä 

teemaa kehittäviä (kuten tietoyhteiskuntavalmiudet) tai monitoimialaisia. 

Tavoite 2 –ohjelmassa on onnistuttu varsin hyvin käynnistämään sellaisia hankkeita, joilla on katsottu olevan 

maakunnallista strategista merkitystä. 

4.3.5 Päijät-Häme 

Päijät-Hämeen maakuntaohjelma ja toteuttamissuunnitelma koostuvat seuraavista toimintalinjoista: 

1. Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot 

2. Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla 

osaamisen aloilla 

3. Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa 

4. Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka 

5. Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki 

6. Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman ja Päijät-Hämeen maakuntaohjelman keskeiset tavoitteet ja sisältö ovat 

siinä määrin yhdenmukaiset, että tavoite 2 -ohjelman toimenpiteet soveltuvat hyvin maakuntaohjelman toteutukseen. 

Vaikuttavuutta olisi saatu todennäköisesti enemmän, mikäli olisi pystytty keskittämään määrärahoja 

vielä suurempiin hankkeisiin. Nyt hankkeet ovat kyllä oikeilla painopistealueilla, mutta hankejoukko pirstaloituu 

liikaa ja edellyttää paljon koordinointityötä. 

Myös ALMA-ohjelman sekä Leader+ -toimet ovat kohdentuneet hyvin maakuntaohjelman kannalta. Tavoite 

3 -ohjelmallakin on ollut suuri vaikutus yritystoimintaan, osaamiseen ja sosiaaliseen elinvoimaan ja turvallisuuteen 

liittyvissä toimissa. Interreg III –ohjelmien vaikuttavuutta rajoittaa olennaisesti se, että Päijät-Häme 

on III A -ohjelmissa mukana ns. rajoittuvana alueena, mikä rajoittaa määrärahojen kohdentamista maakuntaan. 

Ohjelman väliarvioinnissa tuotiin esille eri ohjelmien välisen yhteistyön riittämättömyys. Tästä keskusteltiin 

MYR:ssä ja ohjelmien yhteensovitus oli vuoden 2004 erityisteema. Arvioijien toteamus pitkäaikaistyöttömyyden 

ja syrjäytymisen ehkäisemisen vähäisestä osuudesta ohjelmassa vaikutti jo vuoden 2003 aikana 

tehtyyn ohjelman suoritusvarauksen käyttöesitykseen. Väliarvioinnista kävi ilmi, että uuden teknologian 

hyödyntämiseen ei ole Päijät-Hämeessä pystytty juuri vaikuttamaan. Yhteistyöryhmä päätti pitää tämän 

toimenpidekokonaisuuden rahoituskehyksen ennallaan ja edellytti aktivointitoimia teknologiahankkeiden 

lisäämiseksi. 

4.3.6 Uusimaa 

Uudenmaan maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma 2004-2005 pohjautuu tavoitteiden ja strategioiden 

osalta marraskuussa 2002 hyväksyttyyn Uudenmaan maakuntasuunnitelmaan ja toimenpiteiden ja hankkeiden 

osalta syyskuussa 2002 allekirjoitettuun Uudenmaan aluekehittämissopimukseen 2002-2006 sekä maakuntaa 

koskeviin muihin kehittämisohjelmiin. 

Uudenmaan maakuntaohjelmassa kehittämisedellytyksiin pohjautuvat lyhyen aikatähtäyksen kehittämistoimenpiteet 

ja niitä toteuttavat kehittämishankkeet on ryhmitelty toimintalinjoihin:

23 

1. Taloudellisesti kilpailukykyinen ja menestyvä Uusimaa 

2. Hyvinvoiva Uusimaa 

3. Ekologisesti tehokas Uusimaa 

4. Yhteistyön Uusimaa 

Tavoite 2 -ohjelmalla luodaan edellytykset Uudenmaan sisäisten alueellisten kehittyneisyyserojen tasoittamiseen 

ja väestön elinolojen parantamiseen sekä tavoite 2 -ohjelmaan kuuluvien maaseutu- ja saaristoalueiden 

vahvuuksien tunnistamiseen. Tavoite 2 -ohjelman hankkeistus tukee pieneltä osin koko maakunnan kehittämistavoitteita. 

Paikallisesti tavoite 2 -ohjelmalla on suuri merkitys. Uudellamaalla EU-ohjelmien vaikutus 

toteuttamissuunnitelman rahoituksessa on kansallista rahoitusta täydentävä. Tavoite 2 –ohjelman osuus siitä 

on pieni ja vastaa tukialueella asuvien määrää suhteessa koko maakunnan väkimäärään (0,6 %). 

Tavoite 2 -tukialueella saariston erityisluonne edellyttää kehittämistyöltä erityisiä toimenpiteitä, joihin tavoite 

2 –ohjelmalla ja alueella toteutettavalla toimintaryhmätyöllä voidaan vaikuttaa. Tavoite 2 -ohjelman toimenpiteillä 

maakuntaohjelmassa sovitusta kymmenestä strategisesta valinnasta on saariston ympäristötoimenpiteillä 

voitu vaikuttaa viihtyisän ympäristön sekä kulttuuri ja vapaa-aikapalvelujen kehittämiseen. Maakuntaohjelmassa 

ja sen toteuttamissuunnitelmassa yhtenä keskeisenä tavoitteena on seudullisen yhteistyön 

parantaminen. Saariston tukialue kuuluu Raaseporin seudun yhteistyöalueeseen ja aluekeskusohjelmaan. 

Ohjelmassa elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantaminen on keskeinen toimenpide. Tavoite 2 - 

tukialueella on tehty mm. matkailuyrittämisen toimintaympäristöhankkeita. Siirtymäkauden alue kuuluu 

Hiiden ohjelman yhteistyöalueeseen, jossa seutuverkkohankeen tukemiseen on varattu tavoite 2 –rahoitusta. 

4.3.7 Varsinais-Suomi 

Arvioitaessa Varsinais-Suomen osalta EU-ohjelmien ja erityisesti tavoite 2-ohjelman merkitystä maakuntaohjelman 

toteuttamissuunnitelman rahoituksessa voidaan todeta, että niillä on merkittävä täydentävä vaikutus 

sekä maakunnan sisällä aluekehitystyötä tasapainottava vaikutus. Perusongelmana hankerakenteiden kannalta 

on ohjelma-alueen hajanaisuus. Koska Varsinais-Suomen tavoite 2-ohjelma-alue ei kata maakuntakeskusta 

(poikkeuksena Itä-Turku), jäävät keskeisimmät maakunnalliset kärkihankkeet tavoite 2-ohjelmarahoituksen 

ulkopuolelle. Ne toteutuvat pääasiassa kansallisella rahoituksella. EU-ohjelmien merkitys korostuu juuri 

toimenpiteissä, joiden toteuttaminen ei kansallisella rahoituksella ole mahdollista tai jotka olisivat muuten 

siirtyneet pidemmälle tulevaisuuteen. 

Tavoite 2 –ohjelmatyössä seutukuntien vaikutus on hyvin vahva. Varsinais-Suomen viidestä seutukunnasta 

kolmessa (Salon, Turun ja Vakka-Suomen seutukunnat) toteutetaan aluekeskusohjelmaa ja kahdessa (Loimaan 

ja Turunmaan seutukunnat) seutukuntien tukihanketta. Hankkeet ovat pääasiassa seutukuntalähtöisiä ja 

eri rahoittajaviranomaiset myös pyytävät valmisteilla olevista hankkeista seutukuntien lausunnot. Loppuohjelmakauden 

uusia avauksia rajoittavat lukuisat monivuotiset jatkohankkeet, joille on varattu rahoitusta myös 

vuosille 2005 ja 2006. Purkautuneet myöntämisvaltuudet tulisi saada käyttöön mahdollisimman nopeasti ja 

myös mahdollisuus ylibuukkauksiin pitäisi toteuttaa. 

Valtioneuvoston alueiden kehittämistä koskevassa tavoitepäätöksessä 15.1.2004 Vakka-Suomi määriteltiin 

äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Keväällä 2004 Vakka-Suomen seutukunta valmisteli yhteistyössä Varsinais-Suomen 

liiton ja eri aluehallintoviranomaisten kanssa Vakka-Suomen äkillisen rakennemuutosalueen 

ohjelman. Siinä esitetyt toimenpide-ehdotukset liittyvät kaikkiin maakuntaohjelman toimintalinjoihin. Toimenpide-ehdotusten 

toteutumisaste on ollut kohtuullinen.

24 

5. Väliarvioinnin suositusten käsittely ja toimenpiteiden arviointi 

5.1 Lähtökohtia väliarvioinnin suositusten tarkastelulle 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnin suositusten toteuttamista koskeva analyysi 

perustuu pääosin maakuntien ja ministeriöiden edustajien kanssa käytyihin keskusteluihin 

sekä vuorovaikutteisen valmisteluprosessin kautta saatuun palautteeseen. Lisäksi taustalla 

ovat väliarvioinnissa suosituksille esitetyt perustelut ja muu taustamateriaali (ks. lähteet). 

Ohjelmakoordinaattori on arvioitsijan ominaisuudessa laatinut varsinaisen analyysiin. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnin suosituksia on kattavasti käsitelty maakunnissa 

yhteistyöryhmissä ja sihteeristöissä ja käyty sisällöllistä keskustelua ko. aihealueista. 

Tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnin suositusten toteuttaminen (ja toteutuminen) on suoraan 

yhteydessä suositusten relevanssiin ts. siihen, miten realistisiksi ja toteuttamiskelpoisiksi 

suositukset on koettu ministeriöissä ja maakunnissa. Väliarvioinnin suosituksissa ei riittävästi 

huomioitu tavoite 2 -ohjelman ja kansallisen aluekehittämisen tai muiden EUohjelmien 

välistä suhdetta ja tästä aiheutuvia riippuvuuksia. Pääosa Etelä-Suomen tavoite 2 

-ohjelman suosituksista kohdistuu joko ohjelmatasolla toteutettaviin ja hallinnoituihin asioihin 

(mm. seuranta-asiat) ja toisaalta sellaisiin tekijöihin, jotka liittyvät laajoihin kansallisiin 

tai kansainvälisiin politiikkakysymyksiin (yrittäjyyden kehittäminen, tasa-arvon edistäminen 

jne.). Yksinkertainen seuraus tästä on se, että suositusten toteuttaminen pelkästään 

tavoite 2 -ohjelmatyöskentelyn puitteissa on mahdotonta. 

Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman väliarvioinnin suositusten toteuttamista on seuraavassa 

tarkasteltu niiden arvioidusta relevanssista käsin. Tavoitteena on tältä osin perustella suosituksen 

toteuttamiskelpoisuutta. Relevanssitarkastelun jälkeen on käsitelty varsinaisia toteutettuja 

toimenpiteitä. 

5.2 Arviointitarkastelu 

5.2.1 Yleissuositukset 

Ohjelman tavoitteiden ja strategian ajankohtaisuus 

Suositus 1. 

Arvioinnin, seurannan ja strategisen ohjauksen näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista 

luoda systemaattinen ohjelma-alueen toimintaympäristön kehitystä seuraava tietojärjestelmä, 

joka tuottaisi eri rekistereistä koottua uusinta tietoa yhtenäisesti, säännöllisesti ja 

ohjelma-alueen rakenteen kannalta tarkoituksenmukaisella aluejaolla. 

Suosituksen relevanssin arviointi 

Suositus viittaa käytännössä ohjelma-alueen kehityksen seurannan järjestämiseen nykyistä 

tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, jotta ohjelma- ja hanketyö voisi vastata tehokkaasti 

alueellisessa kehityksessä tapahtuviin muutoksiin. Alueellisen kehityksen seuranta edellyttää 

varsin laajaa joukkoa tilastollisia suureita, joiden saatavuus ja ajanmukaisuus vaihtelee. 

Osa esimerkiksi tilastokeskuksen tuoreimmista tiedoista on saatavissa 1-2 vuoden viipeellä

25 

(mm. bkt) kun taas osa esimerkiksi työvoimahallinnon työttömyystiedoista kuukauden välein. 

Ohjelmien arvioinnin ja myös vuosiraportoinnin osalta tietojen saatavuuden aikaistaminen 

olisi ensiarvoisen tärkeää. Tämä koskee luonnollisesti koko aluekehityksen seurantaa. 

Alueellisia tilastotietoja tuottavat toimijat kokoavat informaatiota tilastosuureiden luonne 

ja saatavuus huomioonottaen. Mahdollisuudet aikaistaa ja myös yhtenäistää tietojen saatavuutta 

ovat rajalliset. Suosituksen toteuttaminen edellyttäisi ainakin osittain turvautumista 

vaihtoehtoisiin tietolähteisiin (mm. verotustiedot yritysten osalta). 

Käytännössä ei ole mahdollisuutta luoda suosituksen mukaista tietojärjestelmää erillisenä. 

Nykyään on kuitenkin mahdollisuus hyödyntää mm. tilastokeskuksen ”maaseutuindikaattorit” 

-palvelua, jossa EU- alueohjelmajaot mahdollistavat halutun tiedonsaannin. Järjestelmän 

tiedot päivittyvät viipeellä. 

Tulevalla ohjelmakaudella tulisi toteuttaa menettelyä, jossa ohjelma-alueiden toimintaympäristöjen 

systemaattista seurantaa ja kehitysanalyysiä toteutettaisiin vuosiraporttityöskentelyn 

ja myös arviointeihin liittyen koko ohjelmakauden ajan (jatkuvan arvioinnin periaate). 

Tällöin ulkopuolinen konsultti vastaisi koko ohjelmakauden ajan yhtenäisellä tavalla 

seurannan ja analyysien laadinnasta. Toinen mahdollisuus olisi panostaa seurantaan ja kehitysarviointiin 

perustamalla esimerkiksi erillinen pysyvä asiantuntijayksikkö vastaamaan 

analyysien laadinnasta koko ohjelmakaudeksi. Seurantajärjestelmiin tulisi liittää esimerkiksi 

tilastokeskuksen järjestelmistä erillinen yhteys vakioraporttien mahdollistamiseksi. 

Ohjelma-aluetta koskevien tavoitteiden laadinnassa ja seurattavien indikaattorien määrissä 

tulee pyrkiä mahdollisimman vähäiseen määrään sekä niiden yhteensopivuuteen virallisten 

tilastollisten indikaattoreiden suhteen. Hanketason välittömien vaikutusten ja virallisen 

tilastotiedon välistä vertailtavuutta voidaan lisätä kohdentamalla ohjelmaseuranta tarkemmin 

toimialoittain ja mahdollisesti otospohjaisesti laajemmasta seuranta-aineistosta analysoida 

toimialojen työllisyyskehitystä lyhyellä aikavälillä. (Tällöin esimerkiksi ohjelmaseurannassa 

lähestyttäisiin tilastokeskuksen menettelyä mm. työllisyyden kehityksen tarkastelussa) 

Ohjelma-alueen kehityksen seurannassa ja tavoitteiden asetannassa tulee myös nykyistä 

enemmän hyödyntää ennakointimenetelmien suomia mahdollisuuksia ja lähestyä tavoitteita 

esimerkiksi erilaisten kehitysuramallien avulla. Tulevalla EU-ohjelmakaudella on syytä 

myös varmistaa yhteys maakuntaohjelmatyön seurantaan ja ennakointiin (prosessien rinnakkaisuus). 

Toimenpiteiden arviointi 

Suositukseen 1 liittyen maakuntien yhteisenä hankkeena käynnistettiin 2004 alussa teknisen 

tuen (koordinaatio) resurssein Etelä-Suomen alueen toimialakehityksen seuranta ja 

ennakointi. Analyysi laadittiin Varsinais-Suomen tutkimusja ennakointiyksikössä. Menetelmänä 

käytettiin BTV-indikaattoria ja tausta-aineistona ETLAn laatimia maakuntaennusteita. 

Sisältönä on maakuntien päätoimialueiden kehityksen seuranta, vertailu koko maan 

kehitykseen ja lyhyen aikavälin (2005-2006) kehityksen ennakointi. Tavoitteena on omalta 

osaltaan edistää yhtenäisellä menetelmällä maakuntien kehityksen seurantaa ja ennakointia 

allianssitasolla. Analyysi ja tausta-aineisto ei kuitenkaan suoranaisesti kohdennu tavoite 2 - 

alueille vaan tilastoalueena on koko maakunta. Vuoden 2005 alusta yhteistyöhön kytkettiin

26 

mukaan maakuntien ennakointitoimijoiden verkosto lähinnä TE-keskuksista maakuntaanalyysin 

syventämiseksi ja myös tavoite 2-alueiden kehitysarvion selkeyttämiseksi. 

Vuonna 2004 laadittua raporttia on käsitelty mm. maakuntien yhteistyöryhmissä. Raportin 

analyysi on maakunnissa herättänyt keskustelua mm. kehittämistoimien kohdentamisesta ja 

niiden tehokkuudesta. 

Useissa maakunnissa on käynnistynyt maakuntien liittojen ja TE-keskusten yhteistyönä 

maakunnan sosioekonomista ja toimialoittaista kehitystä ennakoivien yksiköiden ja projektien 

toiminta. Näistä toimijoista on muodostettu edellä mainitun allianssitason ennakointityön 

epävirallinen tukiryhmä. 

Sisäasiainministeriö on puolestaan vahvistanut maakuntasuunnittelun pohjana olevan ennakointitoimintaa 

vuosien 2004 ja 2005 aikana, jolla saattaa olla heijastevaikutuksia myös 

tavoite 2 -ohjelmatyöhön. 

Näiden toimenpiteiden voi arvioida edistävän väliarvioinnin suosituksen tavoitteiden toteutumista. 

Rakennerahastojen toisiaan täydentävä luonne 

Suositus 2: 

Rakennerahastojen toisiaan täydentävyyden sekä tavoite 2 ja tavoite 3 –ohjelmien synergiaetujen 

yksityiskohtaisen tarkastelun mahdollistamiseksi tulisi tavoite 3 –ohjelman hankkeet 

varustaa aluekoodilla, jonka avulla niitä ja tavoite 2- ohjelmaa voitaisiin verrata keskenään 

alueellisesti sitoumus- ja indikaattoritietojen avulla. 


Aluekehitystoimien vaikuttavuuden ja täydentävyyden tarkastelussa yksi keskeisimmistä 

tarpeista on täsmällinen näkemys toimien alueellisesta kohdentumisesta. EU:n alueohjelmien, 

tavoite 3-ohjelman sekä alueellisen maaseutuohjelman toimenpiteiden alueellisen 

seurannan tulisi olla selvästi nykyistä yksinkertaisempaa. Aluekoodin tulisi näin kattaa 

kaikki ohjelmat. Menettely mahdollistaisi mm. ohjelmien arviointiprosessien yhtenäistämisen 

ja edesauttaisi vuosiraporttien laadintaa. Suosituksen toteuttaminen tavoite 3- ja Equalohjelman 

hankkeitten osalta on kuitenkin vaikeampaa kuin alueohjelmissa koska projekteihin 

osallistuvat tahot voivat tulla eri maakuntien alueilta. 

Teknisesti aluekooditus on mahdollista ja voitaisiin ratkaista siten, että hankkeet merkittäisiin 

useamman maakunnan mukaan. Ylialueellisten hankkeitten vaikuttavuustarkastelu 

edellyttäisi puolestaan esimerkiksi koulutuksiin osallistujien maakunnallista koodaamista 

horisontaaliohjelmissa. Alueohjelmissa tukialuerajaukset lisäävät nykyisten tukikelpoisuusehtojen 

noudattamisen hallinnollista taakkaa erityisesti alueen ulkopuolelta koulutuksiin 

osallistuvien henkilöiden osalta. 

Suosituksen relevanssia voidaan pitää korkeana. Alueohjelmien vaikuttavuustarkastelun 

objektiivisuus edellyttäisi selkeää kuvaa myös muiden EU-ohjelmatoimien alueellisesta 

kohdentumisesta.

27 

EU:n ohjelma-arviointien yleisenä ongelmana on niiden kapea-alaisuus ja osittainen irrallisuus 

alueellisen kehittämistyön kokonaisuudesta. Ohjelmakaudella 2007-2013 tulisikin 

selvittää mahdollisuudet toteuttaa ohjelmien arvioinnit yhteisenä prosessina, jossa kokonaisuus 

hahmottuu nykyistä selkeämmin. Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuudet maakuntaohjelmien 

ja EU-ohjelmien arviointiprosessien toteuttamiseksi rinnakkain koordinoidusti. 


Aluekoodauksen toteuttamista takautuvasti ohjelmakauden tässä vaiheessa ei ole pidetty 

tarpeellisena ESR-hankerekisterissä. Loppuohjelmakauden uusien projektien osalta seurantakäytäntöjen 

merkittävät muutokset ovat asiakasnäkökulmasta tarkasteltuna ongelmallisia 

ja tuottavat vain osittain haluttua informaatiota. 

Maakunnissa ohjelmien keskinäistä koordinaatiota pyrittiin kehittämään siten, että mm. 

maakuntien yhteistyöryhmissä (mm. hankekäsittelyjen ja seurantaraporttien yhteydessä) 

ohjelmien täydentävyyttä korostavia näkökulmia vahvistettiin lisäinformaatiolla. Esimerkiksi 

Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa maakunnan yhteistyöryhmän voidaan arvioida 

olevan aiempaa tietoisempi ohjelmatyöskentelyn tilasta. Varsinais-Suomessa TEkeskuksen 

EU-hankeryhmässä ovat edustettuina kaikki rahoitusviranomaiset ja käsittelyssä 

korostuu rahoitusresurssien välinen koordinaatio. Lisäksi EU-hankeryhmässä kärkihankkeiden 

edustajat käyvät informoimassa rahoittajia hankkeiden toteutuksesta. Maakunnissa 

myös hankkeiden rahoituspäätösvalmisteluun liittyvät lausuntomenettelyt tukevat resurssikoordinaation 

toteutumista. 

Koordinaation kehittäminen on heijastunut jossain määrin myös pyrkimyksenä vahvistaa 

ESR- ja maaseutujaostojen roolia alueilla osoittamalla niille esimerkiksi yhteistyöryhmien 

erillisillä toimeksiannoilla toimeksiantoja. Maaseutu- ja ESR-jaostojen konkreettinen asema 

osana ohjelmatoimintaa ei kuitenkaan ole ohjelmakaudella riittävästi selkeytynyt. Jaostoille 

ei ole syntynyt ohjelmatyön koordinointia edistävää roolia, koska niiden lakisääteinen 

tehtävä on määritelty liian väljästi, ts. jaostoilla ei ole ollut selkeää ja sitovaa toimeksiantoa. 

Maaseutu- ja ESR-jaostoille sopivia tehtäviä olisivat esimerkiksi laajojen alueellisten 

teemahankkeitten ohjausryhminä tai seurantaryhminä toimiminen. Nyt jaostot ovat 

toimineet lähinnä informaation jakelukanavina. Hajautettu ohjelma- ja hallintokonsepti ei 

luo optimaalista toimintaympäristöä nykyisille maaseutu- ja ESR-jaostoille. Hankkeitten 

käsittely ja ohjelmien välinen koordinaatio sekä täydentyvyys tapahtuu tehokkaimmin siten, 

että hankekäsittelylle on kussakin maakunnassa yhteinen lakisääteinen foorumi (esim. 

MYR-sihteeristö tai TEK-hankeryhmä). Maakuntien yhteistyöryhmät voivat tarvittaessa 

perustaa alatyöryhmiä tarpeiden mukaan. 

Ohjelman määrällisten tavoitteiden toteutuminen 

Suositus 3. 

Nykyisellä toteumavauhdilla uusien yritysten määrää koskevaa tavoitetta ei tulla saavuttamaan. 

Mikäli tavoitetasoa ei alenneta, tulisi tavoitteen saavuttamiseksi etsiä uuden tyyppisiä 

keinoja ja välineitä ja/tai suunnata panostuksia nykyistä vahvemmin uusia yrityksiä 

synnyttäviin hankkeisiin.

28 


Suosituksen sisältö liittyy laajempaan politiikkakokonaisuuteen kuin vain tavoite 2- 

ohjelman toteuttamiseen. Yrittäjyyden edistäminen on ollut mm. nykyisen hallituksen keskeisiä 

tavoitteita erillisen yrittäjyysohjelman myötä. Monissa maakunnissa on toteutettu 

kattavia teemaohjelmia tavoitteen edistämiseksi. Näitä toimenpiteitä on rahoitettu useista 

eri rahoituslähteistä. Yrittäjyys ja yritysten perustaminen ei kuitenkaan ole saavuttanut 

asetettuja tavoitetasoja. Yritystoiminnan kehittäminen ja tuki- sekä neuvontatoiminta on 

laaja-alainen kokonaisuus, joka sisältää sekä kansallisia lähinnä ministeriötason politiikkatoimia 

eri sektoreilla että aluelähtöisiä kehittämistoimia. 

Tavoite 2-ohjelman tavoitteet on asetettu 1990-luvun lopussa, jolloin Suomen talous oli 

vahvassa nousussa ja myös yrityksiä perustettiin runsaasti. Kun vertailukohtana käytettiin 

1990-luvun alkupuolta (lama) kehitys näytti jopa todellisuutta positiivisemmalta lyhyellä 

aikavälillä. Tavoite 2-ohjelman tavoiteasetanta perustui pitkälti tähän taloudelliseen toimintaympäristöön. 

Ohjelman toteutuksen käynnistyessä Suomen talouskasvu heikkeni selvästi. 

Tällöin myös yritysten määrän nettokasvu supistui. Asetettuja tavoitteita on näin 

ollut mahdotonta saavuttaa. Yritystukien kysyntä on pitkälti suhteessa taloudelliseen tilanteeseen 

ja niiden kysyntä heikkenee laskusuhdanteessa. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa 

vähennettiin yritystukiin suunnatun rahoituksen määrää 2000-luvun alussa tämän seurauksena. 

Lisäksi ohjelmassa yritystoiminnan kehittämiseen varatun rahoituksen määrä suhteessa 

perustettavan yrityksen laskennalliseen kustannukseen on liian pieni asetettuun tavoitteeseen 

nähden. Käytössä olevat sinänsä monipuoliset kehittämisinstrumentit eivät kaikilta 

osiltaan vastaa yritysten tarpeita. Yritystukilainsäädäntöä tulisi kehittää erityisesti uusien 

yritysten perustamiseen ja tukitoimintaan liittyviltä osiltaan aloittavan yrittäjän asemaa 

vahvistavaksi. Mahdollisuudet suunnata ohjelmien rahoitusresursseja nopeasti uudelleen 

taloudellisten suhdannevaihteluiden perusteella ovat rajalliset. Rahoitusresurssien tasot on 

määritelty ohjelmakehyksessä ja nopeat painopistemuutokset eivät ole mahdollisia. 

Yritysten kehittämiseen ja perustamiseen on sinänsä käytettävissä varsin kattava neuvontaja 

tuki- järjestelmä TE-keskuksissa ja uusyrityskeskuksissa sekä myös seutukuntien kehittämiskeskuksissa. 

Alueellisten lähtökohtien pohjalta on toisaalta varmistettava että palvelujen 

kokonaissaavutettavuus on mahdollisimman hyvä. Palvelujen keskittäminen (”yhden 

luukun periaate”) selkeyttää asetelmaa yrittäjän näkökulmasta. 

Yrittäjyyden kehittämisessä tulisi todennäköisesti panostaa aiempaa voimakkaammin palveluyrittäjyyden 

sekä suurten yksiköiden spin off -yrittäjyyden kehittämiseen ja näin hyödyntää 

yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen yleisiä suuntauksia (ikääntyminen, 

hyvinvointipalvelujen lisääntynyt kysyntä, korkean teknologian palvelut, b to b-palvelut, 

yritysten ulkoistamistarpeet jne). 

Suosituksen relevanssi on kaksitahoinen. Asetettujen tavoitteiden muutosnäkökulma on 

toissijainen toimenpidesuositukseen nähden. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman tavoitetasoja tarkasteltiin väliarvioinnin valmistumisen 

jälkeen kriittisesti ja alustavat uudet laskennalliset tasot laadittiin yhteistyössä maakuntien 

kanssa. ”Uusien” tavoitearvojen ei kuitenkaan katsottu alentuneen riittävästi, jotta muutos 

olisi merkittävästi korjannut alkuperäistä tavoiteasetantaa ja sinänsä tarve yrittäjyyden jat-

29 

kuvalle kehittämiselle on edelleen olemassa. Tavoitteiden alentamista pidettiin ohjelmasihteeristössä 

ja seurantakomiteassa käydyissä keskusteluissa tätä taustaa vasten tarpeettomana. 

Numeeriset tavoitteet tulee asettaa aluetasolta lähtien (maakunta) samojen kriteerien perusteella. 

Laskelmien perustana tulee olla yhteneväiset ja tilastollisesti pätevät menetelmät ja 

ne tulee esittää myös ohjelma-asiakirjassa. 


Maakunnissa suoritusvaraus jaettiin pääosin yritysten tarpeita painottaen. Ts. valtaosa 

lisärahoituksesta kohdentui toimintalinjaan 1. Arviointiraportti suositti voimakkaasti toimenpidekokonaisuuden 

1.3 hankkeistuksen tehostamista. Päijät-Hämeessä maakunnan 

yhteistyöryhmän esityksen pohjalta hanketyöskentelyä onkin tehostettu mm. yhteistyössä 

Lahden tiede- ja yrityspuiston osalta. 

5.2.2 Toimintalinjatason suositukset 

Toimintalinja 1: Etelä-Suomen vetovoimaisuuden ja yritysten kilpailukyvyn lisääminen 

Suositus 4. 

Ohjelman loppukaudella hankkeistamista tulisi tehostaa toimenpidekokonaisuudessa 1.3 ja 

siirtymäkauden alueella toimenpidekokonaisuudessa 1.2. 

Suositus 5. 

Etenkin naisten työpaikkojen ja naisten perustamien yritysten synnyttämisessä ollaan toistaiseksi 

kaukana tavoiteuralta. Mikäli tavoitetasoa ei alenneta, tulisi yritysten sekä uusien 

ja säilytettyjen naistyöpaikkojen syntymiseen panostaa ohjelman loppukaudella nykyistä 

enemmän. 

Suositus 6. 

Finnveran lainat täydentävät merkittävästi EU-ohjelmien keinovalikoimaa. Uudentyyppisyydestä 

johtuen lainamuodon todellisista nettovaikutuksista ja pidemmän aikavälin 

vaikuttavuudesta on toistaiseksi vähän tietoa. Ohjelman loppukaudella lainamuodon käyttöä 

ja vaikutuksia tulisi seurata tarkasti sekä tehdä tarvittaessa erillisselvitys sen vaikutusmekanismeista 

ja nettovaikutuksista. 

Suositusten relevanssin arviointi 

Toimintalinjaa 1 koskevia suosituksia (erityisesti 4 ja 5) voidaan pitää tärkeinä ohjelman 

perustoteutuksen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Suositukseen 5 liittyviä näkökohtia 

on jo osin käsitelty suosituksen 3 kohdalla. Yritys- ja naistavoitteita koskevat suositukset 

perustuvat jo lähtökohdiltaan ylioptimistisiin ja osin virheellisiin laskelmiin. 

Finnvera Oyj:n rahoitusmuotoja on pidetty kustannustehokkaina rakennerahasto– 

ohjelmissa. Finnvera Oyj:n on pystynyt lisäämään riskinottoaan korotetun EAKRluottotappiokorvauksen 

myötä. Finnveran korkotuet puolestaan alentavat yritysten maksamaa 

lainakorkoa ja lisää niiden riskinottokykyä. Suosituksen 6 relevanssi on erittäin mer-

30 

kittävä yritystukitoiminnan rahoitusinstrumenttien kehittämisen kannalta ja sillä on myös 

ulottuvuutta suhteessa tulevaan rakennerahastokauteen. Tpk 1.3:n toimenpiteiden toteutuminen 

liittyy yritysten kilpailukyvyn ohella myös alueellisen kilpailukyvyn kehittymiseen. 

Siirtymäkauden alueella toimenpidekokonaisuuden 1.2 hankkeistaminen on edennyt vuoden 

2003 jälkeen tehokkaasti. Lisäksi ohjelman muutokset ovat lisänneet sitomisastetta. 

Tavoite 2 -alueella toimenpidekokonaisuuden 1.3 toteutumisessa on edelleen tehostamisen 

tarvetta. Vuoden 2004 lopussa toimenpidekokonaisuuden julkisen rahoituksen sitomisaste 

suhteessa koko ohjelmakauden kehykseen oli vajaat 50 % tavoite 2- ja siirtymäkauden alueilla. 

Tpk 1.3:n hankkeistaminen on pääosin suurten tavoite 2-ohjelma-alueiden vastuulla. 

”Hankkeistusvastuu” on erityisesti Päijät-Hämeessä, jossa ko. kehys on huomattavan suuri. 

Teknologiaosaamisen kehittäminen ja resurssien hyödyntäminen liittyvät alueiden osaamis- 

ja innovaatiorakenteisiin (teknologiakeskukset, korkeakoulut, tutkimuslaitokset) sekä 

yrityssektorin toimialarakenteeseen ja näiden toimijoiden yhteiseen kykyyn hyödyntää 

olemassa olevia resursseja. Toimenpidekokonaisuuden 1.3 kohdalla kyse on ennen kaikkea 

tpk:n alkuperäisen tavoitteen mukaan soveltavien ratkaisujen kehittämisestä uuden teknologian 

osalta. Suomalaiset yritykset eivät useiden tutkimusten mukaan ole erityisen tehokkaita 

teknologian soveltamisessa ja kaupallistamisessa, joten tpk 1.3:n toteutuminen kytkeytyy 

myös laajempaan suomalaisen yrityskentän haasteeseen. Toimenpidekokonaisuuden 

toteutuminen tavoitteiden mukaisesti olisi tärkeää myös valmistauduttaessa tulevaan 

ohjelmakauteen. 

Työllisyyden kehitys ohjelma-alueella on ollut tyydyttävää. Miesten työllisyys on kehittynyt 

alueella naisten työllisyyttä suotuisammin mikä heijastunee myös ohjelman seurantatietoihin. 

Työpaikkatavoitteiden ja naisten yrittäjyyden osalta tilanne on sama tavoiteasetannassa 

suosituksen 3 osalta. Tavoitteet on asetettu tilanteessa, jossa suotuisa taloustilanne 

mahdollisti ylioptimistiset ennusteet. Lisäksi erityisesti määrällisten naistavoitteiden 

osalta on tehty selviä virhearviointeja. Määrällisten tavoitteiden asettamisen tulee perustua 

tilastollisiin faktoihin eli tässä tapauksessa toimialarakenteesta johdettuun työmarkkinarakenteeseen. 


Päijät-Hämeen maakunnassa toimenpidekokonaisuuden 1.3 toteuttamiseen on kiinnitetty 

erityistä huomiota sitouttamalla Lahden tiede- ja yrityspuisto hankkeistukseen aikaisempaa 

tiiviimmin. Tämä on tapahtunut käytännössä tehostamalla yhteistä hankesuunnittelua ja 

tarvekartoitusta viranomaisten ja teknologia- ja yrityspuiston välillä. Hankeaktivoinnin 

tulokset ovat nähtävissä viimeistään vuoden 2005 lopussa. TEKES-rahoituksen hyödyntäminen 

tavoite 2-ohjelman puitteissa onnistuu parhaiten niissä maakunnissa, joiden keskukset 

(teknologiakeskukset, korkeakoulut ja kärkiyritykset) kuuluvat ohjelma-alueeseen TE- 

KESin varsin tiukkojen hankekriteerien vuoksi. Esimerkiksi pienissä yksipuolisen toimialarakenteen 

seutukunnissa tämä heikentää mahdollisuuksia ko. rahoituksen hyödyntämiseen. 

Toisaalta TEKES- rahoituksen merkitys on kasvanut esimerkiksi Kymenlaaksossa 

pitkäjänteisen rakenteellisen työn tuloksena. 

Päijät-Hämeessä suositusten perusteella asetettiin vuonna 2006 toimenpidekokonaisuus 1.3 

etusijalle rahoituksen ja toimenpiteiden osalta. Vuoden 2006 yhteistyöasiakirjassa tpk:n 

osuus koko toimintalinjan julkisesta rahoituksesta on jo 75 %.

31 

Päijät-Hämeen naisyrittäjyyden toimintaedellytyksiä on pyritty tehostamaan Interreg III B 

hankkeella FEM, jossa maakunta on mukana partnerina. Tavoitteena on naisyrittäjien kehittämishankkeiden 

lisääntyminen ja työpaikkavaikutusten voimistuminen (Hanke ei sinänsä 

liity tavoite 2-ohjelmaan mutta Päijät-Hämeen osallistumiseen projektikokonaisuuteen 

on osin seurausta myös tavoite 2-ohjelman myötä syntyneistä tarpeista). 

Asiakokonaisuuteen liittyen kauppa- ja teollisuusministeriö on toteuttanut erillisarvioinnin 

rakennerahasto-ohjelmista omalla hallinnonalallaan. Raportti sisältää myös Finnveran toiminnan 

arvioinnin osana yritysrahoitustoimintaa. 

Toimintalinja 2: Osaamisen tason ja inhimillisten resurssien kehittäminen 

Suositus 7. 

Ohjelmakauden tässä vaiheessa näyttää vahvasti siltä, että säilytettyjen työpaikkojen ja 

uusien yritysten tavoitetasot on asetettu hanketoiminnan luonteeseen nähden suhteettoman 

korkeiksi. Määrällisten tavoiteindikaattoritietojen tarkoituksenmukaisuutta tulisi toimintalinjan 

2 osalta harkita uudelleen ja tarkentaa niiden tavoitetasoa. Mikäli tavoitetasoa ei 

haluta laskea, tulee uusien yritysten sekä säilytettyjen työpaikkojen syntymiseen panostaa 

nykyistä enemmän. 

Suositus 8. 

Informaatioteknologian käytännön sovellutusten kehittämiseen ohjelma-alueella tulisi 

kiinnittää lisähuomiota jatkossa esimerkiksi toimenpidekokonaisuuden 1.3 hankkeistuksen 

kautta. 

Suositus 9. 

Ohjelman ohjausvaikutusta voitaisiin tehostaa suuntamaalla hankkeita nykyistä enemmän 

eri toimijoiden välisten verkostojen luomiseen ja kehittämiseen. 


Suosituksen 7 relevanssin arviointi perustuu edellisten tavoitetasosuositusten yhteydessä 

käsiteltyihin näkökulmiin. Suosituksen 7 osalta hanketyöskentelyn uudelleenkohdentaminen 

suoraan yritystoiminnan kehittämiseen suosituksen esittämällä tavalla ei ole käytännössä 

mahdollista. Toimintalinjalle 2 tyypillisissä hankekokonaisuuksissa työpaikka -ja 

yritysvaikutukset syntyvät pitkällä aikavälillä heijastevaikutuksina. Tavoitetasojen realistista 

arviointia ja suorien- sekä heijastevaikutusten erittelyä ohjelman laadintavaiheessa on 

syytä korostaa tässäkin yhteydessä. 

Suositus 8 liittyy osin myös suositukseen 4. Suomi on yleensä huippusijoilla kansainvälisissä 

vertailuissa kun tarkastellaan mm. koulutuspolitiikkaa, luonnontieteiden ja tekniikan 

opiskelun määrää, korkeakouluastetta, jatkuvaa koulutusta, tutkimusja teknologiapolitiikkaa, 

julkisen T&K -panostuksen osuutta bkt:stä jne. Tutkimus- ja teknologiapolitiikka on 

toistaiseksi toiminut varsin hyvin. Ongelmia alkaa näkyä silloin, kun esimerkiksi tarkastellaan 

innovatiivisten ja kasvavien pk-yritysten määrää, joka on suhteellisen alhainen. Suomalainen 

innovaatiotoiminta on pitkälti suurteollisuusvetoista (esim. Nokia). Taustalla on 

mm. ei-teknisten muutosten hidas omaksumiskyky pk-yrityksissä mm. erilaisten yritysorganisatoristen 

muutosten (esim. johtamisopit tms.) osalta. Lisäksi innovaatioiden hyödyntämisessä 

ja soveltamisessa asiakasnäkökulman ja liiketoimintaosaamisen tulee vahvistua

32 

nykyisestä. Suomalaiset pk-yritykset eivät ole kärkisijoilla kun valmiiksi tuotettua tietoa 

pitäisi soveltaa nopeasti käytäntöön tai kun pitäisi tuottaa innovatiivisia palveluja. 

Innovaatioiden tehokas hyödyntäminen edellyttää, että organisaatioiden muutosvauhdin on 

kasvettava. Yritysten tulee myös tehokkaammin kyetä keskinäiseen yhteistyöhön ja toiminnalliseen 

verkottumiseen innovaatioista saatavan hyödyn tehostamiseksi tuotteistamisen 

ja kaupallistamisen kautta. Ts. toimintakulttuurien osalta tulisi nykyistä enemmän toteuttaa 

sosiaalisia innovaatioita. 

Suositus siis kytkeytyy tässäkin laajaan elinkeinoelämän kansalliseen haasteeseen. Toisaalta 

tavoite 2 -alueiden määritelmän mukaan (rakennemuutos jne.) alueilla on kuluvalla ohjelmakaudella 

korostunut esimerkiksi informaatioteknologian perusrakenteiden kehittäminen 

(laajakaista jne.), jolloin on puolestaan ollut välttämätöntä panostaa koulutukseen ja 

laite- ja ohjelmainvestointeihin. Kuluva ohjelmakausi nykyisillä 2-alueilla maakuntien 

lähtökohtien ja tarpeiden sekä alueellisten strategioiden perusteella tulee pääosin kohdistumaan 

näihin perusrakenteisiin. 

Suositus 9:n sisältö on niinikään osa laajempaa kokonaisuutta, joka liittyy vahvasti kansalliseen 

alue- ja koulutuspolitiikkaan ja mm. korkeakoulujen aluestrategiatyöhön. Lisäksi 

osaamiskeskusohjelmien ja osin aluekeskusohjelmien puitteissa luodaan edellytyksiä suosituksen 

mukaisille toimille. Nämä toimenpiteet toteutuvat pääosin maakuntatasolla. EU:n 

alueohjelmat ja allianssitason yhteistyö tarjoaa periaatteessa foorumin ylimaakunnalliselle 

verkottumiselle suosituksen esityksen mukaisesti. Ohjelman ohjausvaikutus vahvistuisi jos 

suuralueella toimisivat koordinoivat teemaryhmät keskeisillä teema-alueilla. 


Maakuntatasolla ei suoraan suositusten perusteella ole toteutettu merkittäviä toimenpiteitä. 

Hanketyö on kohdistunut koko kuluneen ohjelmakauden ajan alueitten osaamis- ja tietoyhteiskuntarakenteiden 

vahvistamiseen. 

Allianssitasolla toimii maakuntien liittojen välinen elinkeino- ja osaamisryhmä, jonka tehtävänä 

on valmistella maakuntien yhteisiä toimia aihealueilla. Ryhmän tehtävät eivät rajoitu 

tavoite 2-ohjelmaan. 

Suositukseen 9 liittyy osittain myös hyvien käytäntöjen levittäminen. Erityisesti työministeriö 

on ESR-toimintojen osalta panostanut merkittävästi hyvien käytäntöjen määrittämiseen, 

tunnistamiseen ja levittämiseen tätä varten kehitetyn mallin avulla. Malli koostuu 

esiselvityksestä, valinta- ja arviointikriteerien määrittämisestä, hyvien käytäntöjen kuvaamisesta 

sekä levittämisestä ja valtavirtaistamisesta. Mallia on kuvattu Länsi- ja Etelä- 

Suomen seurantakomiteoille kesäkuun 2004 kokouksissa. Jatkossa olisi tarpeellista panostaa 

ohjelmien välisen tiedonvaihdon ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan parantamiseen, 

mikä onnistunee parhaiten teemakohtaisesti. Hyvien käytäntöjen juurruttaminen kansalliseen 

toimintaa vaatii edelleen lisäponnistuksia. EU-osarahoitteisen ja kansallisen toiminnan 

välillä on edelleen lisättävä yhteistyötä ja vuorovaikutteisuutta.

33 

Toimintalinja 3: Yhdyskuntien toimivuuden ja viihtyisyyden turvaaminen 

Suositus 10. 

Toimintalinjan tavoitteita ja strategiaa olisi tarkennettava sosiaalisen toimintaympäristön 

sekä yhdyskuntarakenteen toimivuuden ja ympäristön tilan osalta. 

Suositus 11. 

Nykyistä miesten uusien työpaikkojen määrällistä tavoitetta voitaisiin korjata ylöspäin. 

Suositus 12. 

Yhdyskuntarakenteen toimivuudelle ja ympäristön tilalle tulisi asettaa määrälliset tavoitteet. 

Suositus 13. 

Sosiaalisen toimintaympäristön rahoituskehystä tulisi kasvattaa vastaamaan toimintaympäristön 

muutoksiin ja niiden määrää voitaisiin lisätä tehostamalla ESR–tiedotusta ja 

hankeneuvontaa. 

Suositus 14. 

Ohjausvaikutusta voitaisiin tehostaa muuttamalla rahoituskehyksiä, suuntaamalla hankevalintoja 

alihankkeistuneille tavoitealoille sekä tarkentamalla niiden hankkeistumisen ja 

aikaansaamien tulosten seurantaa. 

Suositus 15. 

Toimintalinjan kansalliselle työllisyyspolitiikalle tuottamaa lisäarvoa voitaisiin kasvattaa 

kohdentamalla tietoisesti enemmän hankevalintoja ESR–toimenpidekokonaisuuteen ”Syrjäytymisen 

ehkäiseminen ja sosiaalisen osallisuuden sekä elämänhallinnan lisääminen”. 


Suositusten 10-15 relevanssi on tavoite 2 -ohjelmatyön ja asetettujen tavoitteiden valossa 

varsin korkea. Kun tarkastelunäkökulmaa laajennetaan ohjelman ulkopuolelle tai arvioidaan 

suositusten teknisiä toteuttamismahdollisuuksia, tilanne muuttuu. 

Suositusten 10 ja 12 relevanssi on tärkeä ohjelmatoimien vaikuttavuuden mitattavuuden 

kannalta. Toimintalinjan strategian ja tavoitteiden toteutumisen seuranta jää osittain vajaaksi 

ko. puutteiden vuoksi. Koska toimintalinjan 3 toimenpiteet ja tavoitteet tukevat ohjelman 

muiden päätavoitteiden toteutumista on toimintalinja 3 jäänyt ohjelman laadintavaiheessa 

”välilliseen” asemaan strategian ja tavoitteiden asettamisen osalta. Selkeiden 

numeeristen tavoitteiden asettaminen esimerkiksi ympäristön osalta (esim. pitoisuuksien 

määrät vesistöissä, kunnostettujen maa-alueiden määrät, erilaiset suojelusuunnitelmat ja - 

toimenpiteet, jätteiden määrät jne.) selkeyttäisi ohjelman seurantaa ja arviointia. Käytännössä 

on kuitenkin mahdotonta selvittää suoraan tavoite 2 -ohjelmahankkeiden vaikutusta 

esim. erilaisiin päästöihin vesistöissä. Tämä on ainoastaan mahdollista paikallisesti tietyillä 

suppeilla vesistöalueilla. Suosituksen 11 relevanssia heikentää se, että toimintalinjan vaikutus 

työpaikkoihin on enemmän välillinen ja työpaikat usein määräaikaisia (esim. infrahankkeet). 

Syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvät toimet eivät nekään suoranaisesti luo työpaikkoja, 

vaan luovat edellytyksiä työpaikan saannille.

34 

Suositusta 13 ja 15 laadittaessa ei ole riittävästi huomioitu tavoite 3- ohjelman ja osin myös 

kansallisten työvoimapoliittisten toimien merkitystä. Valtaosa syrjäytymisen ehkäisyyn 

ohjautuvista varoista ja toimista on kanavoitu Etelä-Suomen alueella tavoite 3- ohjelman 

kautta. Lähes kaikissa maakunnassa tavoite 2-ohjelman toimenpidekokonaisuuden 3.3 

hankkeet ovat isoja täsmäkohdennettuja aluelähtöisiä toimenpiteitä erityisesti kaupunkialueilla 

(Itä-Turku, Lahti, Hämeenlinna). Näissä hankkeissa on yleensä kysymys kattavasta 

palvelupaketista, jota asiakkaat voivat hyödyntää. Syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvän rahoitusvolyymin 

tai hankemäärän lisääminen merkittävästi ohjelmatasolla ei välttämättä ole 

perusteltua kun otetaan huomioon tavoite 3 -ohjelman resurssit ja kansalliset toimenpiteet. 

Alueellisesti ja paikallisesti lisäystarpeet ovat olleet perusteltuja ja suositusvarauksen jaon 

yhteydessä syrjäytymisen ehkäisyyn kohdentuvia varoja lisättiin eräissä maakunnissa. 

Suosituksen 14 esitystä kehysten täsmentämisestä on osittain jo ohjelman välitarkistuksen 

yhteydessä toteutettu. Ohjelman rahoituskehykset on laadittu aluetason tavoitteiden ja tarpeiden 

mukaisesti. Mikäli aluetason strategiassa ja tavoitteissa tapahtuu muutoksia sosiaalisen 

toimintaympäristön muutosten perusteella, myös hankkeistusta ja kehyksiä täsmennetään 

tältä osin. 


Suosituksiin 13 ja 15 liittyen lisättiin toimenpidekokonaisuuteen 3.3 suoritusvarausrahoitusta. 

Rahoituksen lisäys on sinänsä merkinnyt resurssien vahvistumista. 

5.2.3 Teematason suositukset 

Horisontaalinen teema: Tasa-arvo 

Suositus 16. 

Viranomaisten tulisi opastaa hankehakuun osallistuvia tasa-arvotavoitteiden asettamisessa 

ja niiden toteuttamisessa hankkeen toiminta-alasta riippumatta. 

Suositus 17. 

Hankkeita tulisi suunnata tasaisemmin eri kohdentumisaloille, erityisesti perheen ja työn 

yhteensovittamiseen. 

Suositus 18. 

Ohjelman toimenpiteistä vastaaville viranomaisille olisi tarjottava tasa-arvokoulutusta. 

Suositus 19. 

Kovien määrällisten indikaattorien rinnalle olisi saatava tasa-arvon kannalta keskeisiä 

kohdentumisaloja ilmaisevia psykososiaalisia ja kulttuurisia mittareita. 


Euroopan Unionin asettamat laajat horisontaaliset tavoitteet (tasa-arvo, tietoyhteiskunnan 

kehittäminen ja kestävä kehitys) tulee ottaa huomioon alueellisessa kehittämistyössä ennen 

kaikkea kansallisessa tavoiteasetannassa esim. maakuntaohjelma- ja suunnitelmatyössä, 

joiden kautta ne sisäistetään alueilla. Mikäli tasa-arvo-näkökulma halutaan sisällyttää 

konkreettisesti EU-ohjelma- ja hanketyöskentelyyn, tulee sen olla vahva osa kansallista 

aluepolitiikkaa. Unionin tason keskeisistä tavoitteista tietoyhteiskunnan kehittämiseen ja

35 

kestävään kehitykseen liittyvät näkökulmat ovat alueilla nähtävissä konkreettisina ja tarpeellisina 

mutta tasa-arvoa on painotettu vähemmän. 

EU-ohjelmien kautta asetetuilla tasa-arvotavoitteilla (mies-nais- näkökulma) ei ole aluetasolla 

toivottua sitovuutta koska näkökulmana miesten ja naisten välinen tasa-arvo koetaan 

ainakin osittain vieraaksi ja jäykäksi käytännön hanketyössä. Yksittäisten hyvienkin hankeesimerkkien 

lisäksi teema ei ole korostunut hanketyöskentelyssä. Ongelmaksi muodostuu 

myös tavoite 2 -ohjelmassa asetettujen määrällisten tasa-arvotavoitteiden (työpaikkojen ja 

koulutettavien määrät) jäykkyys seurantamittareina. Määrälliset tavoitteet voidaan jo sinänsä 

asettaa väärin perustein eivätkä ne toisaalta ilmaise tasa-arvon laadullisten aspektien 

kehittymistä (palkkaus, työsuhteiden määräaikaisuus, muut työehdot, urakehitysmahdollisuudet 

ja erilaiset joustot esimerkiksi työn ja perhe-elämän sovittamiseksi jne.). Suositus 

19 liittyy osittain myös näihin näkökulmiin. 

Tasa-arvo- käsite sinänsä ja hanketason tulkinnat seurantaprosessin yhteydessä ovat lisäksi 

jääneet liian moniulotteisiksi käytännön hanketyötä tekeville. Koulutus ja lisäinformaatio 

eivät todennäköisesti tule asiaa merkittävästi korjaamaan, joten tulevalla ohjelmakaudella 

teeman käsitteistöä ja seurantaa on selkeytettävä yksinkertaistamalla määrittelyjä ja rajaamalla 

määrälliset tavoitteet vain tietyille hanketyypeille (lähinnä koulutus ja yritystoiminta). 

Esimerkiksi ympäristö- ja infrastruktuurihankkeiden yhteydessä tasa-arvokäsitteellä ei 

ole käytännön merkitystä. 

Määrällisten tavoitteiden asettaminen tasa-arvon osalta tulee perustua alueen väestö-, toimiala- 

ja työmarkkinarakenteeseen (Mikäli väestö- ja toimialarakenne ei mahdollista esimerkiksi 

naistyöpaikkojen merkittävää lisäystä lyhyellä rakennerahastokaudella, se tulisi 

huomioida tavoiteasetannassa). Numeeristen mies- ja naistavoitteiden tulee perustua realistisiin 

tilastollisiin laskelmiin, jotka tehdään yhtenäisin menetelmin koko ohjelma-alueelta 

maakunnittain. Myös ennakointimenetelmien mahdollisuuksia tulisi hyödyntää. 

Tasa-arvotavoitteiden saavuttamista arvioitaessa tulee myös aina huomioida käytettävissä 

olevat tuki-instrumentit sekä niiden tehokkuus. Lisäksi käytettävissä olevien neuvontapalveluiden 

ja niiden saavutettavuuden tulisi vastata asetettuja tavoitteita. 

Suositukset 16, 17 ja 18 ovat relevantteja ohjelman tasa-arvotavoitteiden saavuttamisen 

näkökulmasta. Esitetyillä toimilla ei kuitenkaan voi olettaa olevan ratkaisevaa merkitystä 

pelkästään EU-ohjelma- ja hanketyön kautta toteutettuna. Näkökulma ja toimenpiteet tulee 

sisäistää sekä kansallisen työvoimapolitiikan että maakunnallisen ohjelmatyön kautta. Suositus 

17 (perheen ja työn yhteensovittaminen) ei sinänsä kuulu tavoite 2 -ohjelman tavoitteisiin 

eli ohjelmanäkökulmasta suositus ei ole relevantti. Väestö- ja ikärakenteiden muutokset 

ja työvoiman saatavuuteen liittyvät tarpeet kuitenkin puoltavat suosituksen ottamista 

huomioon jo kuluvalla ohjelmakaudella. Suositus 19 on mielenkiintoinen ja haasteellinen 

ja se tulisi ottaa huomioon tulevan kauden valmistelussa. 

Vuonna 2005 voimaan astuvan uuden tasa-arvolain edellyttämät toimet edesauttavat miesten 

ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien kehittymistä työelämässä.

36 


Tasa-arvo-näkökulman edistämiseksi ei maakuntatasolla ole suositusten perusteella tehty 

merkittäviä toimenpiteitä tavoite 2 -ohjelma- ja hanketyössä syistä, joita on käsitelty relevanssitarkastelussa. 

Näkökulma on hanketasolla korostunut enemmän tavoite 3 -ohjelman 

ja myös yhteisöaloitteiden puolella. 

Tasa-arvonäkökulma on sinänsä vahvasti esillä lukuisissa hakuoppaissa ja tiedotuksessa 

erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa koskevissa prosesseissa. TE-keskusten työvoimaosastot 

ovat myös toteuttaneet tasa-arvopainotteisia teemahakuja. 

Työministeriö on järjestänyt ESR-koordinaattoreille koulutusta mm. tasa-arvon tarkistuslistan 

laatimiseksi hankevalintojen tueksi. Samoin on tähdennetty tasa-arvohankehakujen 

yhteydessä erityisten tiedotustoimien merkitystä hyvien hankehakemusten saamiseksi. 

Työministeriö on järjestänyt seminaareja tasa-arvonäkökulmaan liittyen ja viestittää kentän 

toimijoille tietoonsa tulevista tilaisuuksista. TE-keskuksessa ovat nimetyt tasa-arvoyhdyshenkilöt, 

joita koulutetaan vuosittain ja joiden lausuntoja hyödynnetään alueilla tasaarvohankkeiden 

valinnoissa. TE-keskusten henkilöstö voi myös osallistua työhallinnon 

valtakunnallisessa koulutusohjelmassa olevaan tasa-arvokoulutukseen vuosittain (esimerkiksi 

budjetin sukupuolivaikutusten arviointi –kurssi). TE-keskuksissa toimivat naisyritysneuvojien 

verkostot on syytä myös huomioida teema-aluetta tukevina toimina. 

Tasa-arvotyö tapahtuu tässä yhteydessä pääosin kuitenkin hallinnonala- tai TE-keskuskohtaisesti 

eikä niinkään ohjelmatason prosessina. Ts. tasa-arvo toiminnallisena lähtökohtana 

hankkeistuksessa jää kapea-alaiseksi. 

Finnveran naisyrittäjälaina ja siihen kohdistuva vahva kysyntä sekä hyvät tulokset ovat 

myös yhtenä konkreettisena esimerkkinä toimivasta ”tasa-arvotuki-instrumentista”. Finnveran 

lainamuotojen kautta on syntynyt vakuuttava määrä uusia yrityksiä ja erityisesti 

naisyrityksiä palvelualoille. 

Sisäasiainministeriön koordinoimana pidettiin laajapohjainen tasa-arvo-seminaari keväällä 

2004 Dipolissa. 

Horisontaalinen teema: Tietoyhteiskunta 

Suositus 20. 

Mikäli tietoyhteiskuntakehitykseen tukeutuvaa kehittämisstrategiaa haluttaisiin määrätietoisemmin 

ohjelmassa toteuttaa ja sen vaikutuksia arvioida, tulisi ohjelman lähtökohdissa 

selkeästi määrittää toiminnalle asetetut tietoyhteiskuntatavoitteet, fokusoida niiden painotukset 

sekä asettaa toimeenpanolle selkeät hankekohtaiset kriteerit. 


Tietoyhteiskuntakehitystä edistäviä hankkeita on ohjelmassa toteutettu varsin kattavasti 

niin infrastruktuurin (verkot) osalta kuin myös erilaisten yritys- ja kansalaislähtöisten 

hankkeiden muodossa, joiden tavoitteena on vahvistaa ko. toimijoiden kykyä hyödyntää ja 

soveltaa tietotekniikkaa eri tavoin. Lisäksi panostuksia on tehty verkko-oppimisen eri sovellutusten 

kehittämiseen ja käyttöönottoon. Suosituksen relevanssia voidaan pitää korkeana 

siinä mielessä, että alueitten ja samalla koko Unionin taloudellisen kilpailukyvyn kan-

37 

nalta tietoyhteiskuntakehitys on yksi keskeisimmistä strategisista tavoitteista sekä kuluvalla 

ohjelmakaudella että myös tulevalla. 

Suosituksen relevanssia arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että ohjelman suunnitteluvaiheessa 

tietoyhteiskuntakehityksen merkitys kansallisena horisontaalisena tavoitteena 

ei ollut aivan samalla tasolla kuin nykyään esimerkiksi hallituksen politiikkaohjelman 

tai maakunnallisten strategioiden muodossa. Selkeätä numeerista tavoiteasetantaa ja 

teemakohtaista strategianmuodostusta tavoite 2 -ohjelmassa ei pidetty tarpeellisena 1990- 

luvun lopussa. Lisäksi tavoite 2 -ohjelman toteuttaminen erillisten temaattisten strategioiden 

ja tavoitteiden muodossa olisi voinut muodostua ongelmallisiksi ohjelmalogiikan osalta 

(päällekkäisyydet ja ristiriitaisuudet). Ohjelman tarkistaminen näin merkittävällä tavalla 

suosituksen mukaisesti ei käytännössä ollut tarpeellista. 

Teema-alueen toimintaympäristö on muuttunut varsin merkittävästi mm. liikenne- ja viestintäministeriön 

ja maakuntien laajakaistastrategiatyön myötä. Tavoite 2 -ohjelma on prosessissa 

vain yksi toteuttamisväline- ja resurssi. 


Kansallisiin alueiden kehittämistavoitteisiin ja hallituksen politiikkaohjelmiin liittyen maakunnissa 

laadittiin vuoden 2004 aikana laajakaistastrategiat, jotka ohjaavat alueiden laajakaistaverkkojen 

rakentamista ja kehittämistä. Ohjelmien toteutus on käynnissä. 

Maakunnissa on myös mm. yhteistyöryhmien toimesta laadittu selvityksiä käynnissä olevista 

tietoyhteiskuntahankkeista tulevan hankkeistuksen perusteeksi. 

Horisontaalinen teema: Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus 

Suositus 21. 

Jos maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusteeman halutaan toimivan läpäisyperiaatteen 

mukaisesti koko ohjelmassa, se on nostettava esille hankevalintakriteeristöön. 


Suositus 21 ei ole relevantti ohjelman strategian ja päätavoitteiden näkökulmasta arvioiden. 

Jos tarkastelun lähtökohtia halutaan laajentaa, näkökulma voi muuttua. 


Varsinais-Suomessa teema-aluetta on yritetty hankkeistaa jopa maakuntahallituksen toimeksiannolla. 

Konkreettisia ja toimivia hankekonsepteja on ollut vaikea löytää.

38 

Horisontaalinen teema: Kestävä kehitys ja ympäristö 

Suositus 22. 

Jatkossa on syytä pohtia, onko ympäristötavoitteen saavuttamiseksi syytä suosia ympäristömyönteisiä 

hankkeita muiden hankkeiden kustannuksella ja jopa käyttää ympäristömyönteisten 

hankkeiden tukemisessa yleistä tasoa korkeampaa tukitasoa. 

Suositus 23. 

Ympäristövaikutusten arviointia ohjelmissa helpottaisi, jos arvioinnin tueksi olisi käytössä 

oletettavissa oleviin ympäristövaikutuksiin perustuvia hankeluokitteluja. 


Suositukset ovat periaatteessa relevanssiltaan korkealla tasolla sekä suhteessa unionin että 

tavoite 2 -ohjelman tavoitteisiin. Kestävä kehitys on myös kansallisesti tunnustettu merkittäväksi 

tavoitteeksi mm. hallitusohjelmissa. Tukitasot perustuvat kuitenkin lainsäädäntöön, 

joten nykyisten maksimitukien osalta joustoja ei ole ilman lainsäädännöllisiä muutoksia. 

Lainsäädännön mahdollistamien maksimitukien (50-70%) käytölle ympäristöindikaattorit 

muodostavat liian epävakaan perusteen. Ympäristömyönteisyyden määrittelyn epätäsmällisyydet 

aiheuttaisivat merkittäviä ongelmia, jos ympäristömyönteisyys-indikaattoria käytettäisiin 

suoraan tukitasojen määrittelyn perustana. Hankeluokittelujen kehittäminen edesauttaisi 

ympäristömyönteisten hankkeiden tunnistamista. Ympäristöhankkeiden haastaviin 

seurantamenettelyihin on kiinnitettävä erityistä huomiota tulevan rakennerahastokauden 

suunnitteluprosessissa. On myös syytä harkita ympäristömyönteisyys-käsitteen soveltamista 

vain hankkeissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia luontoon. 


Suosituksen 22 mukaisia toimia ei ole toteutettu ohjelma-alueella. Suosituksen 23 osalta 

Hämeen ympäristökeskus käynnisti vuonna 2004 kehittämishankkeen arviointityökalun 

rakentamiseksi ohjelman kasautuvien ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Tavoitteena 

hankkeessa on, että työkalua voidaan hyödyntää myös yksittäisten hankkeiden ennakkoarvioinnissa 

mm. YVA -ryhmissä. Laadittava työkalu huomioi myös SOVA-lain vaatimukset 

soveltuvin osin. Arviointimenettely on käytettävissä tavoite 2 –ohjelman päätyttyä sen loppuarvioinnissa. 

Ympäristövaikutusten arviointi ja ympäristönäkökulma ovat aiempaa tarkemmin esillä 

hankekäsittelyjen yhteydessä mm. Kymenlaaksossa. Kymenlaaksossa on lisäksi käynnistetty 

erillinen hanke ympäristövaikutusten arviointia varten. Keskeinen tavoite on selvittää, 

miten ohjelmakauden toteutuksessa on huomioitu ympäristönäkökohtia yleisesti, miten 

mahdolliset myönteiset ja kielteiset ympäristövaikutukset on tunnistettu ja miten hankkeita 

on käytetty työkaluna Kymenlaakson ympäristön tilan parantamiseksi. Selvityksen lopussa 

esitellään tiiviisti keskeisiä johtopäätöksiä sekä kehittämistarpeita. Kehittämistarpeet koskevat 

sekä Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman kehittämishanketoimintaa että Kymenlaakson 

kehittämishanketoimintaa yleisesti. Projekti on päättynyt keväällä 2005. Kymenlaaksossa 

on niinikään laadittu mittava ekotehokkuuden seurantajärjestelmä (ECOREG-hanke / 

EU-Life). Järjestelmää käytetään tulevaisuudessa myös suunnitelmien ja ohjelmien (maakuntasuunnitelma, 

-ohjelma ja toteuttamissuunnitelma) ympäristövaikutusten arvioinnissa 

ja seurannassa.

39 

Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2002 oppaan ”Ympäristömyönteisyys ja sen mittaaminen 

EU:n aluekehitysohjelmissa”. Oppaassa on mm. esitetty edellämainittuja hankeluokitteluja. 

Laaditun oppaan jatkokehittely ja hyödyntäminen on perusteltua. Varsinais- 

Suomessa on yhdessä Satakunnan kanssa YVA-ryhmissä luotu ohjeistusta hanketoteuttajille 

ja –rahoittajille. 

Alueellinen kilpailukyky 

Suositus 24. 

Etelä-Suomen alueellisesti tasapainoisen kehityksen sekä ohjelmatoiminnan pidemmän aikavälin 

kokonaisvaikuttavuuden kannalta olisi tärkeää, että osaamisen ja inhimillisten 

resurssien kehittämistä ja oppivien organisaatioiden keskinäistä verkostoitumista pystyttäisiin 

kehittämään kokonaisvaltaisesti. Etenkin niillä alueilla, joilla tavoite 2 -ohjelman 

kautta ei ole käytettävissä ESR-rahoitusta, tulisi aktiivisesti etsiä uusia välineitä ja rahoitusmuotoja 

(esim. tavoite 3 -ohjelma, muut ohjelmat) inhimillisten resurssien ja alueellisen 

osaamispohjan vahvistamiseksi. 


EU:n alueohjelmat ovat luonteensa mukaisesti soveltuneet hyvin maakuntatason aluekehitystyön 

rahoitusinstrumenteiksi ja mahdollistaneet varsin toimivat ja joustavat kehittämisja 

rahoitusmahdollisuudet erityisesti maakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan tukialueeseen. 

Mahdollisuudet toteuttaa suosituksen mukaista toimintaa tavoite 2-ohjelman resurssein 

ovat ainakin näissä maakunnissa olleet olemassa. Alueellisella kilpailukyvyllä (taloudellisella) 

tarkoitetaan alueen kykyä synnyttää, houkutella ja ylläpitää toimintaa, joka lisää alueen 

taloudellista hyvinvointia. Alueelliseen kilpailukykyyn vaikuttavat hyvin monet tekijät 

lähtien maantieteellisistä seikoista ja perusinfrastruktuurista aina hienovaraisiin eri toimijoiden 

(yritykset, kehittämisorganisaatiot, korkeakoulut jne.) verkostoihin. Alueelliset kehittäjäverkostot 

(viralliset ja epäviralliset) nähdäänkin nykyisin kilpailukyvyn keskeisenä 

elinvoimana. 

Suosituksen mukaisen toiminnan kehittäminen on tässäkin yhteydessä tavoite 2 –ohjelmantoimintaa 

laajempi kysymys. Alueelliseen kilpailukykyyn vaikuttavat erilaiset institutionalistiset 

ratkaisut perustuvat mm. alueen toimijoiden yleiseen yhteistyökykykyyn ja 

maakuntastrategioiden toteuttamiseen. Suositus soveltuu yleisenä näkökohtana esimerkiksi 

maakuntatasolle. Suositusta voidaan siis pitää yleisellä tasolla hyvinkin relevanttina. Tavoite 

2 -ohjelman resurssit ja käytettävät tukimuodot toimivat merkittävinä taustaresursseina. 

Maakunnan yhteistyöryhmän työskentelyllä voidaan edesauttaa esimerkiksi verkostojen 

vahvistumiseen tähtäävää työskentelyä. 


Maakuntatason hankkeistus on kuluvalla ohjelmakaudella muuttunut maakuntaohjelma- ja 

suunnitelmatyön myötä entistä ohjelmalliseksi. Hankkeita ei pääsääntöisesti enää toteuteta 

yksittäisinä vaan laajoina kokonaisuuksina, joissa on otettu huomioon koulutusnäkökohdat, 

yritystoiminnan edistäminen, toiminnan fyysiset puitteet jne. Toisin sanoen erilliset hankkeet 

muodostuvat suunnitelmallisiksi kokonaisuuksiksi, joissa hyödynnetään eri resurssilähteitä. 

Maakuntatasolla suosituksen mukaista lähestymistapaa sovelletaan jo varsin kattavasti. 

Esimerkkinä mainittakoon korkeakoulujen, seutukuntien ja elinkeinoelämän väliset 

yhteydet, joille moderni hanketyö perustuu monissa maakunnissa. Verkostoitumisessa on

40 

tehty vahvaa perustyötä niissä maakunnissa ja seutukunnissa, joissa korkeakoululähtöistä 

opetusta ja kehittämistoimintaa ei ole ollut. Esimerkiksi Kymenlaaksossa verkostokorkeakouluun 

on tehty merkittäviä panostuksia ja vastaavasti Lahden yliopistokeskuksen maisteriohjelmat 

ovat merkinneet lisäpanostusta alueelliseen kilpailukykyyn. Seutukuntatasolta 

esimerkkinä mainittakoon Varsinais-Suomesta Vakka-Suomen seutukunnan korkeakouluohjelma 

ja sen liitännäistoimet. 

5.2.4 Ohjelman toteutumisen seurantajärjestelmä 

Suositus 25. 

Seurantajärjestelmä on saatava toimimaan siten, että se toimittaa yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia 

tietoja luotettavasti ja nopeasti. 

Suositus 26. 

Indikaattoritietoihin sisältyy niiden luotettavuutta heikentäviä järjestelmälähtöisiä ja tiedonhankintatapaan 

liittyviä epävarmuustekijöitä. Indikaattoritietojen luotettavuuden parantamiseksi 

tulisi kirjauskäytäntöjä edelleen yhtenäistää, ohjeistusta tarkentaa sekä sisäistä 

tarkastusta (erityisesti epärealististen toteumalukujen osalta) tehostaa. 

Suositusten relevanssin ja toimenpiteiden arviointi 

EU-ohjelmien (alueohjelmat sekä Interreg) rahoitus- ja indikaattoriseurannan toteuttaminen 

mahdollisimman tehokkaalla ja eri toimijoiden tarpeita tyydyttävällä tavalla on ollut 

ohjelmahallinnon keskeinen haaste vuodesta 1995 alkaen. FIMOS-järjestelmän kehittäminen 

1990-luvun lopulla oli jo varsin merkittävä parannus toiminnallisesti ja teknisesti suhteessa 

edeltävään REUHA-järjestelmään. FIMOS-järjestelmään syöttävät suoraan tietoa 

maakuntien liitot, ympäristökeskukset, liikenne- ja viestintäministeriö ja sen alaiset 

alueyksiköt. Kauppa- ja teollisuusministeriö (Tuki 2000), työministeriö (ESRA ja TEPA) 

sekä opetusministeriö (IRIS) käyttävät omia seurantajärjestelmiään, joista keskeinen tieto 

siirretään SM:n ylläpitämään FIMOS-järjestelmään. ESR-seurannan osalta osa tiedoista 

mm. maakuntien liittojen osalta syötetään sekä ESRA- että Fimos-järjestelmiin. 

Moniportainen menettely luo viiveitä ja luo mahdollisuuden virheelliseen informaatioon 

sekä heikentää tietojen suoraa saatavuutta, joskin seurannan kokonaisuus on kuluneella 

ohjelmakaudella kuitenkin toiminut pääosin varsin tyydyttävästi. Nykyistä kokonaismenettelyä 

ei voida kuitenkaan pitää asiakasnäkökulmasta optimaalisena vaihtoehtona. Eri hallinnonalojen 

tarpeet ja käytäntöjen sekä jo olemassa olevien ATK-järjestelmien tekniset 

poikkeavuudet kuin myös kustannuskysymykset merkitsevät sitä, että kuluvalla ohjelmakaudella 

ei ole enää mahdollisuutta yhtenäisiin tai jopa yhteen järjestelmään. Tietojen siirtoon 

perustuva menettelytapa on tämän ohjelmakauden ajan järjestelmän ydin. Käytännössä 

merkittäviä teknisiä muutoksia järjestelmiin ei ole tehty suositusten perusteella vaan on 

sen sijaan pyritty täsmentämään mm. kirjausmerkintöjä ja näitä koskevaa ohjeistusta ja 

tehty yksittäisiin seurantajärjestelmiin pieniä teknisiä korjauksia ja muutoksia. 

Suositusten relevanssi tulee kuitenkin ottaa huomioon suunniteltaessa tulevan kauden menettelyjä. 

EU-ohjelmien kokonaisseurannan tarpeet poikkeavat hallinnonalakohtaisista 

tarpeista. Suomalaisessa hallintojärjestelmässä ei käytännössä ole mahdollista luoda vain 

yhtä järjestelmää, jota kaikki hallinnonalat käyttävät. Sen sijaan on luotava yhdelle tekniselle 

alustalle yhtenäisjärjestelmä, joka kattaa sekä EU-ohjelmien tarpeet että erilliset hal-

41 

linnonalakohtaiset tarpeet. Yhteensopivuuteen ja käytön joustavuuden huomattavaan kehittämiseen 

tulee kiinnittää huomiota. Seurantajärjestelmään ja sen sisältöön vaikuttavat myös 

tulevien ohjelmien rakenne ja uudet indikaattorit. 

5.3 Yhteenveto ehdotuksista jatkotoimiksi 

Yleissuositukset 

Ohjelma-alueiden toimintaympäristöjen systemaattinen seuranta ja kehitysanalyysi tulisi 

toteuttaa koko ohjelmakauden ajan jatkuvan arvioinnin periaatteella esimerkiksi erillisen 

asiantuntijayksikön toimesta. Kehityksen seurannassa ja tavoitteiden asetannassa tulee 

hyödyntää ennakointimenetelmien suomia mahdollisuuksia ja lähestyä tavoitteita esimerkiksi 

erilaisten kehitysuramallien avulla. Tulevalla EU-ohjelmakaudella on syytä selvittää 

mahdollisuudet ohjelma-arviointien toteuttamiseksi kansallisesti rinnakkain yhtenä prosessina 

esimerkiksi maakuntaohjelmien kanssa siten, että arvioinnit hyödyttäisivät nykyistä 

enemmän alueellista kehittämistyöskentelyä. Käytännössä tämän tulisi tapahtua jatkuvan 

arvioinnin periaatteella kyselyjen ja haastattelujen muodossa ja nykyisestä huomattavasti 

kevennetyllä metodilla. 

Ohjelma-aluetta koskevien tavoitteiden laadinnassa ja seurattavien indikaattorien määrissä 

tulee pyrkiä mahdollisimman vähäiseen määrään sekä niiden yhteensopivuuteen virallisten 

tilastollisten indikaattoreiden suhteen. Tavoitetasojen tulee perustua alueitten toimiala- ja 

työmarkkinarakenteisiin. Hanketason välittömien vaikutusten ja virallisen tilastotiedon 

välistä vertailtavuutta voidaan lisätä kohdentamalla ohjelmaseuranta tarkemmin toimialoittain 

ja mahdollisesti otospohjaisesti laajemmasta seuranta-aineistosta analysoida toimialojen 

työllisyyskehitystä lyhyellä aikavälillä. Aluekehitysindikaattoreiden osalta tulee keskittyä 

vain uusiin työpaikkoihin ja yrityksiin sekä koulutuksen aloittaneisiin ja sijoittuneisiin. 

Kehittämishankkeiden vaikuttavuudet tulee arvioida erillistutkimusten avulla tarvittaessa ja 

kirjata korkeintaan projektihenkilöstö seurantaan. 

Toimintalinjataso 

Alueiden elinkeinoelämän kykyä ja mahdollisuuksia hyödyntää korkeaa osaamista sekä 

soveltaa ja kaupallistaa innovaatioita on edelleen kiinnitettävä huomiota tulevan EUohjelmakauden 

suunnittelussa. 

Teemataso 

Teematason vaikuttavuuden alueellinen lisääminen edellyttää sitä, että asia on huomioitu 

kansallisessa lainsäädännössä (esim. tasa-arvo) ja kansallisten toimenpiteiden toteuttamista. 

Teemanäkökulma tulee ottaa huomioon myös esimerkiksi maakuntaohjelmissa. Myös 

rahoitusinstrumenttien tulee mahdollistaa tematiikan huomioonottaminen (vrt. Finnveran 

toimivat naislainat). 

Erityisen tärkeää olisi kansallisesti nykyistä tarkemmin määritellä EU-lähtöisten teemojen 

soveltamistavat kansallisissa toimenpideohjelmissa. Teemat ja niiden seuranta ei ole tarkoituksenmukaista 

kaikkien toimenpiteitten osalta.

42 

Seurantajärjestelmä 

Tuleva seurantajärjestelmä on luotava yhdelle tekniselle alustalle, josta voidaan tarvittaessa 

rakentaa hallinnonalakohtaiset erillistarpeet huomioonottava sovellukset. Järjestelmän kehittämisessä 

tulee kiinnittää erityistä huomiota indikaattoreiden pitkäaikaisseurantaan (nettovaikutukset).

43 

6. Sosioekonominen kehityskatsaus 

Väestökehitys 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen väestön väheneminen pysähtyi vuonna 2003 ja kääntyi sen 

jälkeen kasvuun. Väestökehitys on ollut heikompaa kuin koko maassa keskimäärin, mutta 

ero koko maahan ja Uuteenmaahan verrattuna on kaventunut. Väestökehityksen käänne 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella perustuu muuttoliikkeessä tapahtuneisiin muutoksiin. 

Ohjelma-alueen muuttotase on ollut positiivinen vuodesta 2001 lähtien ja vuodesta 2002 

alkaen muuttovoitto väestöön suhteutettuna on ollut suurempi kuin koko maassa keskimäärin. 

Vuonna 2004 suhteellinen muuttovoitto ylitti Uudenmaan tason. Muuttotase on myös 

jo selvästi ylittänyt ohjelma-asiakirjassa asetetun tavoitteen (+600 hlöä vuonna 2006). Kehitys 

kuitenkin tasoittunee ohjelmakauden lopussa. Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen väestönkasvua 

hidastaa negatiivinen luonnollinen väestökehitys, jossa kuolleiden määrä ylittää 

syntyneiden määrän. Luonnollinen väestökehitys on ollut ohjelma-alueella hyvin vakaata 

ja seurannut koko maan trendiä. 

Kuva 3. 

Väestö (indeksi 1999=100) Tavoite 2 -alueilla ja 

vertailualueilla 1997-2004 

106 

104 

Ind (1999=100) 

102 

100 

98 

96 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 

Etelä-Suomi tav-2 

Uusimaa 

Lähde: Kaupunkitutkimus TA Oy /Tilastokeskus 

Länsi-Suomi tav-2 

Koko maa

44 

Kuva 4. 

Väestönmuutos (% väestöstä) Tavoite 2 -alueilla ja 


1.5 

1.0 

% väestöstä 

0.5 

0.0 

-0.5 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 


Uusimaa 



Koko maa 

Ohjelmakauden aikana väestö on kasvanut Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen 

tavoite 2 -alueilla ja vähentynyt Varsinais-Suomen, Itä-Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan 

tavoite 2 -alueilla. Vähenevän väestön maakunnissakin, Etelä-Karjalaa lukuun 

ottamatta, väheneminen on hidastunut tai kääntynyt kasvuksi jakson viimeisinä vuosina. 

Muutokset muuttoliikkeessä ovat heijastuneet selvästi maakuntien väestönmuutoksiin. 

Vuonna 2004 kaikkien Etelä-Suomen maakuntien tavoite 2 -alueilla muuttotaso on kääntynyt 

positiiviseksi, Etelä-Karjalaa lukuun ottamatta, jossa nettomuutto oli lievästi negatiivinen. 

Luonnollisen väestökehityksen nettotulos on ollut suunnilleen nolla Kanta-Hämeessä 

ja Päijät-Hämeessä, mutta muiden maakuntien tavoite 2 -alueilla se on pysynyt vakaasti 

negatiivisena. 

Väestökehitys poikkeaa ohjelma-alueen eri aluetyyppien (TK:n tilastollinen kuntaryhmitys) 

välillä. Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen kaupunkimaisissa kunnissa keskimääräinen 

väestönmuutos oli nollan tuntumassa vuoteen 2000 asti, mutta sen jälkeen ne ovat olleet 

vahvasti kasvavia. Myös taajaan asutuissa kunnissa, jotka ovat pääasiassa kaupunkialueiden 

kehyskuntia, väestötappio on kääntynyt kasvuksi. Maaseutumaisissa kunnissa väestö 

on vähentynyt koko ohjelmakauden ajan, mutta niissäkin väheneminen on hidastunut.

45 

Kuva 5. 

Väestönmuutos Etelä-Suomen Tavoite 2 -alueella 

aluetyypeittäin 1997-2004 

1.0 

0.5 

% väestöstä 

0.0 

-0.5 

-1.0 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 

Ohjelma-alue yht. 

Taajaan asuttu 


Kaupunkimainen 

Maaseutumainen 

Väestön ikärakenne 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen väestön ikärakenne painottuu jonkin verran enemmän 

ikääntyneisiin ja keski-ikäisiin kuin koko maassa keskimäärin. Maakunnista Kanta-Hämeessä 

ja Päijät-Hämeessä väestö on keskimäärin hieman nuorempaa kuin alueen muiden 

maakuntien tavoite 2 -alueilla, mutta kokonaisuutena maakuntien väliset erot väestön ikärakenteessa 

eivät ole erityisen suuria. 

Kuva 6. 

Väestön ikärakenne (%) tavoite 2 -alueilla 

ja vertailualueilla 2004 



Uusimaa 

Koko maa 

0 20 40 60 80 100 

Osuus, % 


0-14 15-29 30-44 

45-59 60-74 75-

46 

Merkittävin muutos väestön ikärakenteessa vuodesta 2000 vuoteen 2004 on yli 75 vuotta 

täyttäneiden osuuden kasvu. Tässä suhteessa muutos Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella on 

ollut suunnilleen samanlainen kuin koko maassa keskimäärin. Myöskään ohjelma-alueen 

maakuntien välillä ei ole merkittäviä eroja ikääntyneiden osuuden kasvunopeudessa. 

Kuva 7. 

Yli 60-vuotiaiden osuus (%) tavoite 2 -alueilla 

ja vertailualueilla v. 2000 ja 2004 


2000 

2004 


2000 

2004 

Uusimaa 

2000 

2004 

Koko maa 

2000 

2004 

0 5 10 15 20 25 30 

Osuus, % 


60-74 75- 

Väestön koulutustaso 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella on yhtä suuri osuus keskiasteen tutkinnon suorittaneita 15 

vuotta täyttäneistä kuin koko maassa. Sen sijaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden 

osuus on ohjelma-alueella alhaisempi kuin koko maassa. Ero on suurin ylemmän korkeakoulututkinnon 

suorittaneiden osuudessa. Uudenmaan maakuntaan verrattuna ohjelma-alue 

on huomattavasti jäljessä korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuudessa. Ohjelma-alueen 

maakunnista Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa 

koulutustaso on lähimpänä koko maan keskimääräistä tasoa, mutta niissäkin vähintään 

keskiasteen suorittaneiden osuus jää jälkeen valtakunnallisesta osuudesta. Uudenmaan ja 

Varsinais-Suomen tavoite 2 -alueilla aikuisväestön koulutustaso on selvästi ja Itä-Uudenmaan 

ohjelma-alueella huomattavasti alempi kuin muissa maakunnissa tai koko maassa. 

On huomattava, että ensimmäisen maakuntaryhmän maakuntakeskukset kuuluvat tukialueeseen 

mikä lähes poikkeuksetta nostaa tutkintojen suorittaneiden osuuksia.

47 

Kuva 8. 

Väestön koulutustaso tavoite 2 -alueilla 


Vähintään keskiasteen suorittaneiden osuus (%) yli 15-vuotiaista 



Uusimaa 

Koko maa 

0 10 20 30 40 50 60 70 

Osuus, % 

Keskiaste 

Alempi korkeakoulu 

Tutkijakoulutus 


Alin korkea-aste 

Ylempi korkeakoulu 


osuus on kasvanut huomattavasti Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella ohjelmakauden 

alkuvuosina vuodesta 2000 vuoteen 2003. Muutos on suunnilleen samansuuruinen kuin 

koko maassa. Sen sijaan Uudellamaalla kasvu on ollut vielä nopeampaa kuin Etelä- 

Suomen ohjelma-alueella. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut kaikkien 

Etelä-Suomen maakuntien ohjelma-alueilla suunnilleen saman verran. 

Kuva 9. 

Väestön koulutustaso tavoite 2 -alueilla 

ja vertailualueilla v. 2000 ja 2003 

Vähintään alimman korkea-asteen suorittaneiden osuus (%) yli 15-vuotiaista 



Uusimaa 

Koko maa 

2000 

2003 

2000 

2003 

2000 

2003 

2000 

2003 

0 5 10 15 20 25 30 35 

Osuus, % 

Alin korkea-aste 

Ylempi korkeakoulu 


Alempi korkeakoulu 

Tutkijakoulutus

48 

Työpaikat 

Työpaikkojen kasvu Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella on ollut hitaampaa kuin koko maassa 

keskimäärin sekä ohjelmakaudella että sitä ennen. Vuoden 2001 laskun jälkeen ohjelmaalueen 

työpaikat ovat kääntyneet loivaan kasvuun. Vuosina 2002-2003 ohjelma-alueen 

työpaikkakehitys oli suunnilleen samanlaista kuin koko maassa keskimäärin ja parempaa 

kuin Uudellamaalla. Hidas työllisyyskehitys on ollut seurausta alueen toimialarakenteesta 

(jalostuksen osuus). Uusia työpaikkoja ei merkittävässä määrin enää synny ohjelma-alueen 

perustoimialoille (paperiteollisuus, puutuoteteollisuus, kone- ja laiteteollisuus, perusmetalliteollisuus 

sekä maatalous). Sen sijaan palvelutoimialat vastaavat merkittävästi uusista 

työpaikoista. 

Kuva 10. 

Työpaikat (indeksi 1999=100) Tavoite 2 -alueilla ja 


106 

104 

102 

Ind (1999=100) 

100 

98 

96 

94 

92 

90 

88 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 


Uusimaa 



Koko maa 

Etelä-Suomen maakuntien välillä on ollut suuria eroja ohjelmakauden työpaikkakehityksessä. 

Erot ovat kasvaneet 1990-luvun viimeisiin vuosiin verrattuna, jolloin kehitys oli 

alueellisesti melko yhdenmukaista. Vahvinta työpaikkojen kasvu vuodesta 2000 alkaen on 

ollut Kanta-Hämeessä ja kohtuullista myös Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä- 

Karjalassa. Työpaikat ovat vähentyneet Varsinais-Suomen ja Itä-Uudenmaan tavoite 2 - 

alueilla. Varsinais-Suomen ohjelma-alueella autoteollisuuden supistunut tuotanto 2000- 

luvun alussa on hyvä osoitus toimialariippuvuuden vaikutuksista työpaikkojen kehitykseen. 

Alueiden väliset erot työpaikkakehityksessä ovat kärjistyneet vielä selkeämmin, kun ohjelma-alue 

jaetaan kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin alueisiin. Etelä- 

Suomen kaupunkimaisissa kunnissa työpaikat ovat kasvaneet jatkuvasti suunnilleen koko 

maan keskimääräistä tahtia. Sen sijaan maaseutumaisissa kunnissa työpaikat ovat vähenty-

49 

neet ja vasta vuona 2003 on tapahtunut loiva käänne ylöspäin. Taajaan asuttujen kuntien 

työpaikkakehitys kääntyi laskuun vuonna 2001, kun se sitä ennen myötäili kaupunkimaisten 

kuntien suuntaa. 

Kuva 11. 

Työpaikat (indeksi 1999=100) Etelä-Suomen Tavoite 2 -alueella 

aluetyypeittäin 1997-2003 

108 

106 

104 

Ind (1999=100) 

102 

100 

98 

96 

94 

92 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 

Ohjelma-alue yht. 

Taajaan asuttu 


Kaupunkimainen 

Maaseutumainen 

Toimialat 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen toimialarakenne poikkeaa selvästi koko maan keskimääräisestä. 

Jalostuksen (teollisuus, energia- ja vesihuolto, rakentaminen) osuus työpaikoista on 

merkittävästi suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Myös alkutuotannolla on suurempi 

merkitys kuin valtakunnallisesti. Vastaavasti kaupan ja erityisesti muiden yksityisten palveluiden 

työpaikkojen osuus on pienempi kuin koko maassa. Julkisen hallinnon ja hyvinvointipalveluiden 

(sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut) työpaikkaosuudessa ei ole oleellista 

eroa. Enemmän kuin koko maasta Etelä-Suomen ohjelma-alueen toimialarakenne 

poikkeaa Uudestamaasta, jossa jalostuksen ja alkutuotannon osuudet ovat merkittävästi 

pienemmät ja kaupan sekä muiden yksityisten palveluiden osuudet suuremmat kuin Etelä- 

Suomen ohjelma-alueella tai koko maassa. Etelä-Suomen maakunnista alkutuotannon 

osuus on suurin Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Itä-Uudenmaan tavoite 2 -alueilla. Jalostuksen 

osuus on suurin Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa sekä Itä-Uudellamaalla.

50 

Kuva 12a. 

Työpaikkojen toimialajakauma (%) tavoite 2 -alueilla 




Uusimaa 

Koko maa 

0 20 40 60 80 100 

Osuus, % 

Alkutuotanto 

Kauppa 

Julk. hall. ja hyvinv.palv. 

Jalostus 

Muut yksityiset palv. 

Muu ja tunt. 


Elinkeinotoiminnan alueellista erikoitumista voidaan kuvata sijaintiosamäärällä, joka kuvaa 

kunkin toimialan osuutta alueen työpaikoista suhteessa toimialan vastaavaan osuuteen 

koko maassa. Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen vahvoja erikoistumisaloja ja suuria työllistäjiä 

ovat paperiteollisuus, puutuoteteollisuus, kone- ja laiteteollisuus, perusmetalliteollisuus 

sekä maatalous, joista kussakin on ohjelma-alueella 8 000 – 12 500 työpaikkaa eli 3-5 % 

alueen työpaikoista (Tilastokeskus 2002). Työpaikkamärältään pienempiä erikoistumisaloja 

ovat rakennusaineteollisuus, kumi- ja muoviteollisuus sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuus, 

joista kukin työllistää 2 500 – 3 500 henkeä. Paperiteollisuuden, puutuote- ja huonekaluteollisuuden 

sekä rakennusaineteollisuuden osuus alueen työpaikoista on suunnilleen 

kaksinkertainen koko maan vastaavaan osuuteen verrattuna, muilla em. erikoistumisaloilla 

1,2-1,6-kertainen. Em. erikoistumisalojen yhteenlaskettu osuus Etelä-Suomen tavoite 2 - 

alueen työpaikoista on 22 % ja arvonlisäyksestä yli kolmannes, mutta vientiä ne dominoivat 

lähes kokonaan. Tämä merkitsee, että kansainväliset ja valtakunnalliset suhdannevaihtelut 

välittyvät alueelle ennen kaikkea näiden alojen kautta. 

Kuva 12b. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen vahvimmat erikoistumisalat 

Sijaintiosamäärä, indeksi, koko maa = 100 

Rakennusaineteoll. 

Paperiteollisuus 

Puutuote- ja huonekaluteoll. 

Kumi- ja muoviteoll. 

Kone- ja laiteteoll. 

Tekst.- ja vaateteoll. 

Perusmetalliteoll. 

Maatalous 

Elintarviketeollisuus 

Kaivos- ja turvetuot. 


100 150 200 250 

Erikoistuneisuus (indeksi)

51 

Ohjelma-alueen sisällä on merkittäviä eroja elinkeinotoiminnan erikoistumisessa sekä maakuntien 

että seutukuntien välillä. Etelä-Karjalassa paperiteollisuuden suhteellinen merkitys 

on erittäin suuri. Kymenlaakson ohjelma-alue on vahvasti erikoistunut logistiikkaan. Itä- 

Uudenmaan tavoite 2 -alueella energiantuotannon rooli on keskeinen. Päijät-Hämeessä 

huonekaluteollisuus, muoviteollisuus ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus ovat vahvoja erikoistumisaloja 

kone- ja laiteteollisuuden rinnalla. Kanta-Hämeessä julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen 

työpaikkaosuus on suuri, sen ohella merkittäviä teollisia erikoistumisaloja 

ovat perusmetalli-, kumi- ja muovi- sekä rakennusaineteollisuus. Varsinais-Suomen tavoite 

2 –alueella autojen valmistus, metalliteollisuus ja rakennusaineteollisuus ovat vahvoja teollisuusaloja, 

mutta myös maatalouden rooli on keskeinen. 

Päätoimialojen välillä on erittäin suuria eroja ohjelmakauden työpaikkakehityksessä. Alkutuotannon 

työpaikat ovat vähentyneet systemaattisesti koko ohjelmakauden ajan. Väheneminen 

on ollut suunnilleen yhtä rajua Etelä-Suomen ohjelma-alueella kuin koko maassa. 

Myös jalostuksen työpaikat ovat olleet laskussa vuodesta 2001 alkaen. Jalostuksenkaan 

osalta Etelä-Suomi ei oleellisesti poikkea koko maasta. Jalostuksen suuri osuus Etelä- 

Suomen ohjelma-alueen työpaikoista selittää kuitenkin osaltaan sitä alueen vaatimatonta 

kokonaistyöpaikkakehitystä. 

Palvelujen työpaikat ovat kasvaneet jatkuvasti koko ohjelmakauden ajan. Etelä-Suomen 

ohjelma-alueella työpaikkakasvu on ollut nopeinta julkisessa hallinnossa ja hyvinvointipalveluissa 

sekä muissa yksityisissä palveluissa, kaupassa hieman hitaampaa. Palvelujen 

työpaikat ovat kuitenkin lisääntyneet Etelä-Suomen ohjelma-alueella hieman hitaammin 

kuin palvelualoilla koko maassa keskimäärin. 

Kuva 13. 

Työpaikat (indeksi 1999=100) Etelä-Suomen Tavoite 2 -alueella 

toimialoittain 1997-2003 

115 

110 

Ind (1999=100) 

105 

100 

95 

90 

85 

80 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 


Kaikki toimialat 

Alkutuotanto 

Jalostus 

Kauppa 

Muut yksityiset palv. 

Julk. hall. ja hyvinv.palv.

52 

Matkailutoimiala (yöpymisvuorokaudet) 

Matkailualalla yöpymisvuorokausien määrissä on Etelä-Suomen ohjelma-alueella tapahtunut 

merkittävä pudotus 2000-luvun alussa. Tämän voi arvioida johtuneen samanaikaisesti 

tapahtuneen venäläismatkailijoiden osuuden supistumisen ja taloudellisen taantuman seurauksena. 

Venäläismatkailijoiden osuudella on suuri merkitys Kaakkois-Suomen matkailulle. 

Matkailijamäärien vähentyminen on kuitenkin suurin kotimaisten matkailijoiden 

määrässä. Etelä-Suomessa yöpymistilastoissa näkyy vahvasti työmatkailu, joka väheni 

2000-luvun alussa taloudellisen taantuman myötä. Maakunnallisena erityispiirteenä Päijät- 

Hämeen tilastoissa näkyy talviurheilutapahtumien aiheuttamat vaihtelut. 

Kuva 14. 

Matkailuyöpymiset 100 asukasta kohti 

tavoite 2 -alueilla ja vertailualueilla 2004 



Uusimaa 

Koko maa 

0 100 200 300 400 

Yöpymiset/100 asukasta 

Kotimaiset 


Ulkomaiset 

Kuva 15. 

Matkailyöpymiset Tavoite 2 -alueilla ja vertailualueilla 

1997-2004 (indeksi 1999=100) 

115 

110 

Ind (1999=100) 

105 

100 

95 

90 

85 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 


Uusimaa 



Koko maa

53 

Työllisyys ja työttömyys 

Työikäisen väestön pääasiallisen toiminnan jakauma poikkeaa Etelä-Suomen tavoite 2 - 

alueella vain vähän koko maan jakaumasta. Työllisten osuus on kuitenkin hieman alempi 

ja eläkeläisten ja muiden työvoimaan (paitsi opiskelijat) kuulumattomien osuus on hieman 

korkeampi kuin koko maassa. 

Kuva 16. 

Työikäisten pääasiallinen toiminta tavoite 2 -alueilla 


Osuus (%) 15-74-vuotiaista 



Uusimaa 

Koko maa 

0 20 40 60 80 100 

Osuus, % 

Työlliset 

Opiskelijat 


Työttömät 

Eläkel. ja muut 

Työllisyysaste (työllisten osuus työikäisistä) on jatkanut nousua ohjelmakauden aikana 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella. Osuus oli vajaa 2 %-yksikköä alempi kuin koko maassa 

vuonna 2003. Ero koko maahan verrattuna on pysynyt lähes muuttumattomana. vuodesta 

1997 alkaen. Sen sijaan Uuteenmaahan, jonka työllisyysaste on selvästi muuta maata korkeampi, 

verrattuna ero on kaventunut ohjelmakauden aikana, sillä Uudenmaan työllisyyskehitys 

on ollut selvästi heikompaa kuin tavoite 2 alueilla. 

Vastaavasti Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen työttömyysaste on alentunut ohjelmakaudella, 

mutta siinäkin pieni ero koko maahan verrattuna on säilynyt. Sen sijaan Uuteenmaahan 

verrattuna ero on kaventunut.

54 

Kuva 17. 

Työllisyysaste (% 15-74-vuotiaista) Tavoite 2 -alueilla ja 


70 

% 15-74-vuotiaista 

60 

50 

40 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 


Uusimaa 



Koko maa 

Kuva 18. 

Työttömyysaste (% työvoimasta) Tavoite 2 -alueilla ja 


20 

15 

% 15-74-vuotiaista 

10 

5 

0 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 


Uusimaa 



Koko maa

55 

Yritystoiminta 

Yrityskanta (alueella sijaitsevien toimipaikkojen lukumäärä) kasvoi Etelä-Suomen tavoite 

2 -alueella hieman hitaammin kuin koko maassa keskimäärin ja selvästi heikommin kuin 

Uudellamaalla vuosina 2000-2003. Yritysten henkilöstön kasvu jäi selvästi heikommaksi 

kuin koko maassa, mikä selittyy osittain jalostusyritysten suurella osuudella ja heikolla 

työllisyyskehityksellä Etelä-Suomen ohjelma-alueella. Ohjelma-alueen maakuntien välillä 

oli eroja sekä yrityskannan että henkilöstön kasvun suhteen. Yrityskanta kasvoi Päijät- 

Hämeessä ja Etelä-Karjalassa selvästi vähemmän kuin muissa maakunnissa. Uudenmaan 

tavoite 2 -alueella kasvu oli muita alueita nopeampaa. Muissa maakunnissa lisäys oli samaa 

tasoa kuin koko maassa. Yritysten henkilöstö kasvoi muita alueita enemmän Kanta- 

Hämeessä ja Uudenmaan tavoite 2 -alueella. Henkilöstö väheni Varsinais-Suomen, Itä- 

Uudenmaan ja Etelä-Karjalan tavoite 2 -alueilla. 

Kuva 19. 

Yritysten toimipaikkakannan muutos tavoite 2 -alueilla 

ja vertailualueilla 2000-2003, muutos % 1999 kannasta 



Uusimaa 

Koko maa 

0 2 4 6 8 

Muutos, % 

Toimipaikat 


Henkilöstö 

Tuotanto 

Bruttokansantuote asukasta kohti Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella on 84 % koko maan 

tasosta vuonna 2003 (ennakkotieto). Uudenmaan maakuntaan verrattuna Etelä-Suomen 

ohjelma-alueen bkt/asukas on 62 %. Maakuntien välillä on suuria eroja, jotka heijastavat 

ennen kaikkea suurteollisuuden sijoittumista eri alueille. Etelä-Karjalassa bkt/asukas on 

koko maan tasolla ja Itä-Uudenmaan ohjelma-alueella koko maan keskiarvoa korkeampi. 

Varsinais-Suomen ohjelma-alueella maatalouden osuus tuotannosta on suuri ja vastaavasti 

suurteollisuutta on vähän, joten bkt asukasta kohti jää selvimmin alle koko maan tason.

56 

Kuva 20. 

Alue-bkt asukasta kohti tavoite 2 -alueilla 


Indeksi (koko maa = 100) 



Uusimaa 

Koko maa 

0 25 50 75 100 125 150 

Indeksi 


Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen bruttokansantuote kasvoi hieman hitaammin kuin koko 

maassa keskimäärin vuosina 2000 – 2003. Ohjelma-alueen tuotanto kasvoi 8 % vuodesta 

1999 vuoteen 2003, kun koko maassa kasvu oli 11 % ja Uudellamaalla sekä Länsi-Suomen 

tavoite 2 -alueella 12 %. Kuitenkin Etelä-Suomi on pääsyt ohjelmakauden aikana hyvin 

lähelle valtakunnallista kasvuvauhtia verrattuna 1990-luvun jälkipuoliskoon, jolloin ero 

koko maahan ja muihin vertailualueisiin nähden oli paljon suurempi. 

Kuva 21. 

Alue-bkt Tavoite 2 -alueilla ja vertailualueilla 

1997-2003 (indeksi 1999=100, v. 2000 hinnoin) 

115 

110 

Ind (1999=100) 

105 

100 

95 

90 

85 

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 


Uusimaa 



Koko maa

57 

Yhteenveto ja johtopäätökset 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen taloudellista kehitystä on järkevää verrata koko maan kehitykseen, 

joka on keskiarvo erityyppisten alueiden toteutumasta. Vertailu koko maahan ottaa 

tasavertaisesti huomioon yleisen suhdannekehityksen vaikutuksen talouden kehitykseen 

alueilla ja valtakunnallisesti. Koko maan keskimääräiseen verrattuna samaan kasvuvauhtiin 

pääsemistä talouden keskeisimmillä osa-alueilla voidaan pitää hyvänä tuloksena. Ohjelmaalueen 

ja koko maan välisen negatiivisen eron kaventumista voidaan pitää erinomaisena 

tuloksena. Maakuntien ohjelma-alueiden välillä on toki merkittäviä eroja. 

Väestökehitys Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella on ollut positiivista, koska alueella kokonaisuudessaan 

muuttotappio on kääntynyt muuttovoitoksi ja sen myötä koko väestö on 

lähtenyt uudelleen kasvuun. Muuttoliikettä voidaan pitää hyvänä alueen vetovoiman indikaattorina, 

koska se perustuu viime kädessä ihmisten omaehtoisiin asuinpaikan valintoihin. 

Heikon luonnollisen väestökehityksen vuoksi ohjelma-alueen väestönkasvu on kuitenkin 

edelleen hitaampaa kuin koko maassa keskimäärin. 

Työllisyyskehityksessä Etelä-Suomen tavoite 2 -alue on päässyt ohjelmakauden aikana 

lähes samaan työllisyyden kasvuun kuin koko maassa, kun alue 1990-luvulla oli selvästi 

jäljessä kasvunopeudessa. Ero työllisyysasteessa tai työttömyysasteessa koko maahan verrattuna 

ei ole kaventunut, mutta ei ole myöskään enää kasvanut. 

Yrityskannan kasvu on ollut ohjelmakauden aikana alueella suunnilleen yhtä nopeata kuin 

koko maassa, mutta sen sijaan yritysten toimipaikkojen henkilöstömäärän kasvussa alue jäi 

jälkeen valtakunnallisesta. 

Bruttokansantuotteen kasvussa Etelä-Suomen tavoite 2 -alue on päässyt lähes valtakunnalliseen 

kasvuvauhtiin ohjelmakaudella, vaikka ei ole sitä täysin saavuttanut. Muutos on suuri 

verrattuna 1990-luvun jälkipuoliskoon, jonka viimeisinä vuosina ohjelma-alueen bkt ei 

kasvanut lainkaan, vaikka koko maassa kasvu oli nopeata. Ohjelma-alueen bruttokansantuote 

asukasta kohti on 84 % koko maan tasosta vuonna 2003. Ohjelmakauden aikana ero 

koko maahan verrattuna ei ole kaventunut. 

Väestökehityksen ja erityisesti muuttotaseen positiivinen kehitys, alueellisen bkt:n kasvuvauhdin 

pääsy lähes valtakunnallisen kasvun tasolle sekä yrityskannan kasvutaso varauksin 

suhteessa valtakunnalliseen edustavat kehityksen positiivisinta osaa. Tavoite 2-ohjelman 

vaikuttavuuden näkökulmasta erityisesti alue-bkt:n kasvuvauhdin ja yrityskannan kehitys 

ovat mielenkiintoisia havaintoja. Työllisyyden ja työpaikkojen maltillinen, jopa heikko 

kehitys edustaa aluekehittämistyöskentelyn näkökulmasta negatiivista havaintoa.

58 

7. Toimintalinjatason tarkastelu 

7.1 Toimintalinja 1: Etelä-Suomen vetovoimaisuuden ja yritysten 

kilpailukyvyn lisääminen 

7.1.1 Toimintalinjaan vaikuttavia kehityspiirteitä 

Väliarviointi 

Väliarviointiraportin mukaan toimintalinja 1:n osalta ohjelma-alueen kehityskuva ei olennaisesti 

poikennut talouden yleisestä kehityksestä Suomessa ohjelmakauden alkuvuosina. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnin suhteen alueen elinkeinojen kehitykseen 

liittyvä kehitystilanne on muuttunut. Informaatioteknologia-alan sekä yksityisen palvelusektorin 

voimakas kasvu olivat leimallisia 1990-luvun lopussa mutta 2000-luvulla erityisesti 

informaatioteknologia-alan kehitys selvästi hidastui. Väliarvioinnin yhteydessä käytössä 

olleet tilastokeskuksen yritys- ja työpaikkatilastot osoittivat koko maan kehitystä seuraten 

1990-luvun lopulla varsin ripeää toimi- ja työpaikkojen määrän kasvua myös nykyisillä 

tavoite 2 -alueilla. Alueiden väliset kasvuerot ovat 2000-luvulla tasaantuneet mm. 

pääkaupunkiseudun kasvun taittumisen ja taantuman myötä. 

Toimialarakenne 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen teollisuus on hyvin laajapohjaista kuitenkin siten, että jalostuksen 

osuus työpaikoista on merkittävästi suurempi kuin koko maassa keskimäärin. 

Myös alkutuotannolla on suurempi merkitys kuin valtakunnallisesti. Vahvoja erikoistumisaloja 

ja suuria työllistäjiä ovat kone- ja laite-, perusmetalli-, paperi-, puutuote- ja elintarviketeollisuus. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella on myös erikoistuttu huonekalu-, rakennus- 

sekä kumi- ja muoviteollisuuteen. Tukialueen autoteollisuus alihankintaketjuineen 

muodostaa oman erityistapauksensa. Palveluiden vahvin erikoistumisala ja suuri työllistäjä 

on maaliikenne yhdessä liikennettä palvelevan toiminnan kanssa. Myös rakentaminen, vähittäiskauppa, 

majoitus- ja ravitsemustoiminta, liike-elämän palvelut ja kotitalouksien palvelut 

ovat merkittäviä työllistäjiä. Palveluiden ja erityisesti yksityisten palveluiden osuus 

on kuitenkin pienempi kuin maassa keskimäärin. Julkisen hallinnon ja hyvinvointipalveluiden 

(sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut) työpaikkaosuudessa ei ole oleellista eroa. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -alueen toimipaikat ovat keskimäärin pienempiä kuin koko maassa. 

Samoin toimipaikkojen määrä on alhaisempi kuin maassa keskimäärin tai esimerkiksi Länsi-Suomen 

tavoite 2 -alueella. 

Yritystoiminnan kehittyminen ja nykytila 

Kaupunkitutkimus TA Oy:n tilastokeskuksen tietoihin perustuva kehityskatsaus vuosilta 

2000-2003 osoittaa, että taantuman aikana 2001-2003 myös Etelä-Suomen tavoite 2 - 

alueen työllisyyskehitys hidastui. Aluevyöhykkeittäin tarkasteltuna työpaikkojen määrä 

kasvoi keskusalueilla tasaisesti myös vuodesta 2001 eteenpäin. Kilpailukykyisen ja kasvuhakuisen 

yritystoiminnan edellytykset ovat parhaimmillaan maakuntien keskusalueilla, 

missä yritys- ja koulutuspalvelujen saatavuus on vahvaa. Yrityksille kilpailukyvyn ja myös 

tätä kautta henkilöstömäärien kasvu liittyy yhä selvemmin hyödynnettävien erilaisten

59 

osaamispalvelujen saatavuuteen. Maakuntien keskusalueiden työpaikkaomavaraisuus on 

niinikään vahvistunut ohjelmakauden aikana. Sen sijaan maaseutumaisilla ja taajaan asutuilla 

alueilla työpaikkojen määrät jatkoivat supistumistaan. Maatalouden (alkutuotannon) 

työpaikkojen lasku on jatkunut voimakkaana verrattaessa toimialoja keskenään suhteessa 

vuoden 1999 tilanteeseen. Maatalouden rakennemuutos on merkittävä taustamuuttuja myös 

tavoite 2-alueiden kehityksessä. Yritystoiminnan tukien vaikutusten kannalta on merkittävä 

havainto, että teollisuustyöpaikkojen (jalostus) määrä on supistunut ohjelmakauden aikana 

vaikka hankkeiden tuloksena on syntynyt tuhansia työpaikkoja. Selitys ristiriidalle on se, 

että uudet työpaikat ovat syntyneet hankkeita aktiivisesti toteuttaneisiin kasvuyrityksiin, 

mutta samalla suuryritykset ja supistuvat pk-yritykset ovat vähentäneet työvoimaa vielä 

enemmän. Työpaikkojen kokonaismäärien kasvu on ollut vuodesta 2002 eteenpäin koko 

maan kehityksen tasolla. Ilman tukitoimenpiteitä jalostussektorin työpaikkamenetykset 

olisivat saattaneet olla suurempia. 

Yrityskannan muutosta on mitattu liikeyritysten toimipaikkojen määrän sekä yritysten 

henkilöstömäärän muutoksella vuosina 2000-2003 suhteessa vuoden 1999 lopun toimipaikkakantaan 

ja henkilöstömäärään. Toimipaikkakanta muuttuu yritysten aloitusten ja 

lopetusten sekä alueiden välisten muuttojen seurauksena. Jakson aikana toimipaikkakanta 

kasvoi koko maassa lähes 5 % ja Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella 4 %. Toimipaikkakannan 

kehityksen kasvua voidaan kuitenkin pitää varsin tyydyttävänä. Kasvuero koko maahan 

oli selvästi suurempi 1990-luvun lopulla. Vastaava kehitysvertailu henkilöstömäärien 

suhteen osoittaa puolestaan Etelä-Suomen alueen kehityksen olevan edelleen selvästi koko 

maan ja Uudenmaan maakunnan kehitystä heikompaa. Koko maassa vertailujaksolla kasvu 

oli 4,3 % ja Etelä-Suomen ohjelma-alueella runsaat 1,5 %. Toimipaikkakannan ja toimipaikkojen 

henkilöstön kasvu ovat olleet selvästi hitaampaa vuosina 2000-2003 kuin 1990- 

luvun lopulla. Maakunnittain tarkasteltuna yritysten toimipaikkojen määrät ovat kasvaneet 

kaikissa ohjelma-alueen maakunnissa (vähiten Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa) mutta 

henkilöstömäärät ovat supistuneet Varsinais-Suomen, Etelä-Karjalan ja Itä-Uudenmaan 

ohjelma-alueilla. Koko ohjelma-alueen kehitysprofiiliin on vaikuttanut mm. Uudenkaupungin 

autotehtaan henkilöstövähennykset 2000-luvun alussa. Autoteollisuuden ylisuuri 

asema seudullisessa elinkeinorakenteessa heijastuu näin myös koko ohjelma-alueen tilastoprofiiliin. 

Etelä-Karjalan osalta supistunut henkilöstömäärä heijastaa niinikään raskaan 

teollisuuden rakennemuutosta. 

Palvelutoimialojen ja erityisesti yrityspalvelujen kasvutrendi vastaa koko maan kehityssuuntausta 

ja kertoo myös yritysten toimintojen ulkoistamissuuntauksesta ja osin myös 

kansainvälistymisen ja globalisaation vaikutuksista vaikka kehityssuuntaus ohjelmaalueella 

ei olekaan niin voimakas kuin maassa keskimäärin. Toimialojen yleiskehityksessä 

näkyy myös jalostuksen ja palvelualojen nollasummapeli työpaikkojen suhteen. Työpaikkojen 

vähentyessä jalostuksessa ja yritysten ulkoistaessa toimintojaan on tapahtunut myös 

työllisyyssiirtymää palvelualoille. Vientiteollisuuden suhdanneherkkyys näkyy 2000-luvun 

alussa kehitysprofiileissa mm. Kaakkois-Suomen maakunnissa ja Varsinais-Suomessa. Pkyritysvaltaisissa 

Hämeen maakunnissa kehitys on ollut tasaisempaa koska suhdannevaihtelut 

eivät välity yhtä voimakkaasti näille alueille 

Alueitten päätoimialojen kehityksessä ja veturiyritysten toimintatavoissa on myös tapahtunut 

muutos. Suuryritykset toimivat globaalissa toimintaympäristössä, jossa alihankintaketjut 

toimivat ympäri maailman. Paikallisen ja maakuntakohtaisen alihankinnan asema ei ole 

enää itsestäänselvyys. Esimerkkinä Valmet Automotive Oy:n toiminta Porcshetuotannossa. 

Paikallinen alihankinta on supistunut merkittävästi kun autotehdas hyödyntää

60 

päätoimijan saksalaista alihankintaketjuja. Entinen alihankintaklusteri on toisaalta näin 

suuntautunut jo muille markkinoille ja laajentanut tuotevalikoimaansa sekä vähentänyt 

riippuvuuttaan veturiyrityksestä. Vastaava kehitys on nähtävissä muuallakin ohjelmaalueella. 

7.1.2 Hankkeistuminen ja toimeenpano 

Ohjelman eteneminen toimintalinjassa 1 todettiin väliarvioinnissa vähintäänkin tyydyttäväksi. 

Toimenpidekokonaisuudet 1.1 ja 1.2 olivat 30.6.2003 edenneet hyvin ja 1.4 tyydyttävästi. 

Sen sijaan toimenpidekokonaisuus 1.3 oli edennyt heikosti. Väliarviointiraportti 

päätyi tulkitsemaan ohjelman toimeenpanon olevan toimintalinjan 1 osalta kunnossa. 

Toimintalinjalla 1 oli 31.12.2004 käynnistynyt hankkeita yhteensä 2 765, joista 279 kpl 

siirtymäkauden alueella 5 . Hankkeista yli puolet on yritysten toteuttamia. Seuraavaksi eniten 

hankkeitten toteuttajia löytyy kuntasektorilta (kunnat ja kunnalliset elinkeinoyhtiöt 

sekä kehittämiskeskukset) sekä koulutusorganisaatioista. Toimintalinjan 1 hankkeet kattavat 

yli 70 % koko ohjelman hankkeista. Suoritusvarauksesta saadun lisärahoituksen ja tehtyjen 

kehysmuutosten myötä toimintalinja kattaa nyt noin 41 % koko ohjelman julkisesta rahoituskehyksestä. 

Kuvassa 18 nähdään toimintalinjan toteutuma 31.12.2004. Kauppa- ja teollisuusministeriön 

hallinnonalan hankkeet kattavat lähes 90 % toimintalinjan kaikista hankkeista 

ja EU-sitoumuksista noin 65 %. Hankkeiden keskikoko on siis suhteellisen pieni. 

Muiden hallinnonalojen rooli jää toimintalinjassa varsin pieneksi hankemäärien ja rahoituksen 

määrän suhteen. Koko ohjelmassa käynnistyneistä hankkeista yli puolet on toimenpidekokonaisuudessa 

1.1, joista peräti 99 % KTM:n hallinnonalalla (sisältäen Tekes ja 

Finnvera). KTM:n osuus tpk:ssa sidotusta EU-rahoituksesta on noin 96 %. Valtaosa hankkeista 

toteutuu KTM:n tukimuotojen kautta, joista merkittävin on investointituki. 

5 Siirtymäkauden luvut sisältyvät esitettyihin lukuihin tästä eteenpäin ellei toisin mainita

61 

Kuvio 1: Toimintalinjan 1 toteutumisen kokonaisprofiili 31.12.2004 

EU-sitoumukset hallinnonaloittain Edistymistilanne rahoituslähteittäin 31.12.2004; varsinainen tavoite 2 -ohjelma 

TM LVM STM 

10,2 % 0,2 % 0,3 % 

OPM 

7,3 % 

SM 

16,9 % 

Hankkeet hallinnonaloittain Edistymistilanne rahoituslähteittäin 31.12.2004; siirtymäkauden ohjelma 

OPM 

2,5 % 

SM 

8,1 % 

TM 

2,0 % 

LVM 

0,2 % 

KTM 

87,2 % 

Valtio 

Kunta 

Yksityinen 

Julkinen rahoitus 

Yhteensä 

Ydinindikaattorit 31.12.2004, toteuma suhteessa TL:n tavoitetasoon 

Uudet työpaikat 

KTM 

64,9 % 

EU 

EU 

Valtio 

Kunta 

Yksityinen 


Yhteensä 

Sitomisaste 

31.12.2004 

Maksatusaste 

31.12.2004 

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 120 % 

Sitomisaste 

31.12.2004 

Maksatusaste 

31.12.2004 

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 120 % 140 % 

Säilytetyt työpaikat 

Naiset 

Uudet yritykset 

Miehet 

ESR-toimenpiteen aloittaneet 

Yhteensä 

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 110 % 120 % 

Lähde: Fimos 2000-järjestelmä 

Kokonaisuutena ensimmäinen toimintalinja on edistynyt niin sitoumusten kuin maksatustenkin 

osalta suunnilleen ohjelman keskiarvon mukaisesti. Toimintalinjan 1 EU-rahoituksesta 

on 31.12.2004 mennessä sidottu tavoite 2-alueella noin 62 % ja siirtymäkauden alueella 

noin 76 %. 6 Vastaavat luvut 30.5.2006 olivat 70 % ja 80 %. Kunta- ja yksityisen rahoituksen 

kertymä on hyvä. Väliarvioinnissakin todettu tarve tehostaa tpk 1.3:n hankkeistusta on 

edelleen olemassa, joskin sidonta-aste on selkeästi parantunut osin kehysmuutosten myötä 

väliarvioinnin yhteydessä esitettyyn nähden. Toimenpidekokonaisuutta 1.3 on ohjelmakauden 

alusta lukien vaivannut alihankkeistuminen. Tämä on myös ollut seurausta monien 

yrityshankkeiden paremmasta soveltuvuudesta toimenpidekokonaisuuteen 1.1. 

Toimenpidekokonaisuuden 1.1 toteutumista on koko ohjelmakauden ajan haitannut EU- ja 

kansallisen julkisen rahoituksen epätasapaino, ts. sidotun ja maksetun EU-rahoituksen 

osuus suhteessa kansalliseen julkiseen (valtio ja kunnat) kokonaisrahoitukseen on ollut 

korkeampi kuin hyväksytyssä kehyksessä. Epätasapainoa on korjattu kuntarahoituksen 

siirroilla ja lisäämällä valtion rahoitusta toimenpidekokonaisuuteen KTM:n hallinnonalalle 

sekä kasvattamalla vuoden 2006 yhteistyöasiakirjoissa valtionrahoituksen osuutta toimenpidekokonaisuudessa. 

Lisäksi KTM on ohjeistanut yritysosastoja rahoituspäätösten osalta 

käyttämään korkeampaa kansallisen rahoituksen osuutta rahoituspäätöksissä. Myös KTM:n 

kuntarahoitusmääritelmän täsmennys edesauttoi rahoitussuhteen tasapainottumista. Epäsuhta 

edellyttää asian jatkuvaa seurantaa. 

6 Suoritusvarauksen lisäys rahoituskehyksiin ja kehysmuutokset vuoden 2003 lopussa tekevät vertailun väliarvioinnin pohjana olleisiin 

rahoitustietoihin (31.6.2003) epäinformatiiviseksi. Näin ollen varsinaista vertailua ei tässä tarkastelussa tehdä.

62 

Tpk 1.3:n mukainen toiminta edellyttää myös vahvoja alueellisia innovaatiojärjestelmiä 

tukia hyödyntämään, joiden kehittymisen voi arvioida käynnistyneen tavoite 2 -alueilla 

laajassa mittakaavassa vasta kuluvalla ohjelmakaudella. Toimenpidekokonaisuuden toteutuma 

30.6.2005 oli tavoite 2 -alueilla runsaat 60 % ja siirtymäkauden alueilla vasta runsaat 

40 %. 

ESR-toimenpiteen aloittaneista kaksi kolmannesta (67 %) on ollut miehiä. ESR-toimenpiteen 

aloittaneista tpk:n luonne huomioiden oli odotetusti valtaosa eli neljä viidennestä 81 % työssäkäyviä, 

12 % yrittäjiä, 4 % koulutuksessa olevia ja 2 % työttömiä. Puolet (50 %) ESRtoimenpiteen 

aloittaneista kuului 40 vuotta täyttäneiden ikäryhmään ja alle 25-vuotiaiden 

osuus oli n. 10 %. 

Toiminta-alaluokittain tarkasteltuna 7 (Kuva 22) toimintalinjassa 1 ohjelman kautta tulevasta 

rahoituksesta vajaat 35 % (EU ja valtio) kohdistuu odotetusti investointeihin reaalipääomaan 

ja 15 % työvoiman joustavuuteen sekä yrittäjyyteen ja innovaatioihin. Erilaisiin 

yrityspalveluihin, yritysten toimintaympäristön kehittämiseen ja koulutus- ja tutkimushankkeisiin 

liittyviin toimiin kohdistui yhteensä noin 40 % julkisesta tukirahoituksesta. 

Loput 10 % kohdistui muille toiminta-alaluokille. Jakauma nostaa korostetusti esille ohjelmarahoituksen 

kohdentumisen yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseen yritysten kone- ja 

laitekannan uusiutumisen ja tuotannon teknologisen tason kehittymisen kautta. Jakauma 

osoittaa myös ohjelman ja erityisesti toimintalinjan vaikuttavuuden riippuvuuden yritysinvestoinneista. 

Kuva 22: EU:n valtion rahoituksen jakautuma toiminta-alaluokittain 30.4.2005 

Sidotun EU:n ja valtion rahoituksen suhteellinen jakauma toiminta-alaluokittain 30.04.2005; 

TL 1 

Investoinnit reaalipääomaan 

Työvoiman joustavuus, yrittäjyys ja innovaatio, tietoja viestintätekniikat 

Yritysneuvontapalvelut 

Yritysten yhteiset palvelut 

Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tutkimushankkeet 

Uudet rahoitusjärjestelyt, pk-yritykset 

Pk-yritysten palvelut ja sovellukset 

Toiminta-alaluokka 

Työmarkkinapolitiikka 

Tieto- ja viestintätekniikka 

Fyysiset investoinnit (matkailu) 

Matkailuelinkeinon yhteiset palvelut 

Osuus Ohjelmasta (%) 

Osuus TL:stä (%) 

Innovaatioiden ja teknologian siirto 

Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kehittäminen 

TTKI-infrastruktuuri 

Yritysneuvontapalvelut 

Perusinfrastruktuuri, tietoliikenne ja yhteiskunta 

Kansalaisten palvelut ja sovellukset 

Uusiutuvat energialähteet 

Naisia kannustavat työmarkkinatoimet 

Ympäristöystävälliset tekniikat 


0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 

Suhteellinen osuus (%) 

Hanketyypeittäin valtaosa toimintalinjan julkisesta tukirahoituksesta (noin 50 %) on kohdistunut 

yrityshankkeisiin (Fimos 30.4.2005). Toiseksi eniten on rahoitettu koulutushank- 

7 Ks. tarkemmin Etelä-Suomen ohjelma-asiakirjan täydennysosa, sivut 72-75 (Toiminta-alaluokkien tarkastelusta on jätetty pois marginaalisiksi 

jääneet toiminta-alaluokat eri toimintalinjojen tarkastelussa)

63 

keita (noin 25 %) ja kolmanneksi eniten yritysten toimintaympäristöön kohdistuvia toimia 

(noin 15 %). Tutkimus- ja kehittämishankkeiden osuus oli noin 10 %. 

Ympäristöpositiivisten hankkeiden osuus toimintalinjan kaikista hankkeista oli 14,4 %, 

joka on TL-tasolla ohjelman alhaisin. Tasa-arvohankkeiden osuus oli 13,6 %, joka puolestaan 

on ohjelman keskiarvotasoa korkeampi. Tietoyhteiskuntahankkeiden osuus oli 13,5 %, 

joka oli lähellä koko ohjelman keskitasoa. Ympäristöpositiivisiin hankkeisiin sidotun EUrahoituksen 

osuus sidotusta EU-rahoituksesta oli 18,9 %, tasa-arvohankkeiden vastaava 

osuus oli 13,6 % ja tietoyhteiskuntahankkeiden osuus 18,6 %. Näistä vain tasaarvohankkeiden 

osuus oli lievästi ohjelman keskiarvotasoa korkeampi (Ks. liitteet). 

Hankkeistuksen kohdentuminen 

Toimenpidekokonaisuudessa 1.1 (EAKR) oli 31.12.2004 rahoitettu vajaa 2250 hanketta, 

jotka pääosin siis KTM:n hallinnonalalla. Yrityshankkeet ovat kohdistuneet alueitten päätoimialojen 

kilpailukykyä edistäviin toimiin, pääosin reaalipääoman uudistamiseen, yritystoiminnan 

ja hautomoyrityksien käynnistämiseen, tuotteiden ja tuotannon kehittämiseen ja 

kansainvälistymisen edistämiseen. Myös hautomotoiminnan kehittäminen on ollut yksi 

keskeisiä rahoituksen kohteita toimenpidekokonaisuuksissa 1.1 ja 1.2. Yrityshankkeiden 

kohdentuvuutta on tarkasteltu tarkemmin seuraavissa kappaleissa. Maakuntien liittojen 

rahoittamat hankkeet sisältävät mm. vientiin liittyviä selvityksiä, maakunta- ja toimialakohtaisia 

taustaselvityksiä eri toimintojen kehittämiseksi sekä edistetty pääomasijoitusyhtiöiden 

toimintaa osakepääomaa korottamalla. Jälkimmäisestä esimerkkinä Imatran Seudun 

Kehitysyhtiön osakepääoman korottaminen, joka mahdollisti pääomarahoituksen hyödyntämisen 

alueen laajoissa kehittämishankkeissa. Päijät-Hämeestä esimerkkinä voidaan mainita 

maakunnan ympäristöosaamisen vientiselvitykset mm. Unkariin ja Pietarin alueille. 

Toimenpidekokonaisuuksissa 1.2 (EAKR) ja 1.3 (EAKR) on rahoitettu yhteensä 417 

hanketta. Tpk 1.2:ssa on rahoitettu varsin heterogeeninen joukko yritysten toimintaympäristöihin 

liittyviä hankkeita. Karkeasti määritellen hankkeet kohdistuvat toimialatasoilla 

yritysten toimintaympäristöihin ja toiminnan edellytysten kehittämiseen selvityksinä tai 

konkreettisina toteuttavina hankkeina. Tyypillisiä toimia ovat mm. erilaiset elinkeinopoliittiset 

markkinointihankkeet sekä kansallisesti että kansainvälisesti, matkailualan yritysten 

toimintaympäristön kehittämishankkeet, yritystoiminnan käynnistämistä tai alueelle sijoittumista 

edeltävät valmisteluhankkeet, yrittäjyyttä tukevat hankkeet, yrityspalvelujen kehittämishankkeet 

ja erityyppiset yrityksiä toiminnallisesti ja sähköisesti verkottavat hankkeet. 

Kymenlaaksossa hanketyön kärki on mm. kohdistunut maakuntaan etabloitumista suunnittelevien 

yritysten ja niiden henkilökunnan palveluiden kehittämiseen ja myös alueen ja 

yritysten markkinointiin ja kontaktointiin erityisesti pääkaupunkiseudun ja Pietarin alueen 

suuntaan. Lisäksi on tuettu logistiikan kehittymistä edistävää toimintaa. Etelä-Karjalassa 

hankkeet ovat pääosin kohdistuneet suoraan yritysten kehittämisen ja yrityksille suunnattuihin 

kehityspalveluihin. Päijät-Hämeessä yritys- ja aluemarkkinointi sekä laajakaistapalveluiden 

kehittäminen nousevat esille. Myös puualan ja huonekaluteollisuuden sekä muovialan 

kehittäminen profiloituvat Päijät-Hämeessä. Kanta-Hämeessä päälähtökohtana on 

ollut tukea toimialakohtaista kehittämistyöskentelyä. Varsinais-Suomessa hanketoiminta 

on kohdistunut matkailutoimialan kehittämiseen seudullisten hankekokonaisuuksien kautta, 

seudullisten yrityspalvelujen toiminnalliseen vahvistamiseen ja alue- ja yritysmarkkinointiin 

sekä mm. saariston yhteysalusliikenteen kehittämiseen matkailuelinkeinon edistämiseksi. 

Ohjelmatasolla yhtenäinen piirre ovat erilaisten yrityksille suunnattujen palvelu-

64 

muotojen kehittämiseen liittyvät toimet. Muilta osin hankkeistus hajautuu maakuntien lähtökohtien 

mukaisesti. Toimenpidekokonaisuus on määritelty hyvin väljästi, jolloin toimenpiteitä 

voidaan toteuttaa alueellisesti hyvin joustavasti. Vaarana on tällöin hanketyön hajautuminen 

pieniin osiin, joiden vaikuttavuus jää marginaaliseksi. 

Tpk 1.3:ssa kehittämistoiminta on maakunnissa kohdistunut yritysten koulutus, tuotekehitys- 

ja tutkimustoiminnan sekä teknologiapalvelujen edellytysten kehittämiseen mm. korkeakoulu- 

ja teknologiakeskusyhteistyön avulla. Hanketyöskentely liittyy kiinteästi maakuntien 

tiedepuistojen ja alueen elinkeinoelämän välisten yhteyksien kehittämiseen. Lahden 

tiede- ja yrityspuiston sekä yliopistokeskuksen kehittämishankkeet muodostavat tässä 

selvästi profiloituvan kokonaisuuden. Osa hanketyöskentelystä tapahtuu TEKESrahoitteisten 

soveltavan tutkimuksen hankkeiden kautta. Omina kokonaisuuksina erottuvat 

elinkeinoelämän e-toimintaympäristöjen kehittäminen lähes jokaisessa maakunnassa (hyvänä 

esimerkkinä Loimaan seudullinen hankeryväs). Toimenpide 1.3:n hankkeilla on merkittäviä 

yhtymäkohtia muihin toimenpidekokonaisuuksiin ja myös muihin ohjelmiin ja 

rahoituslähteisiin. Toimenpidekokonaisuuden tuettava toiminnan vaikutuksen maksimoimiseksi 

toimenpiteet tulisi koordinoida osaamiskeskustoimintojen kanssa yhteistyössä 

maakunnissa ja hyödyntää tavoite 2 -ohjelman resursseja osaamisvaikutuksen kohdentumisen 

tehostamiseen. Toimenpidekokonaisuuden hankkeistukseen liittyvät vaikeudet osoittavat 

osaltaan tarpeen kansallisten ja EU-osarahoitteisten kehittämistoimien koordinaatiolle 

ja myös yhdenmukaisuudelle. 

Hyvänä perusesimerkkinä usean osahankkeen muodostamasta strategisesta ICT-alan hankekokonaisuuudesta 

on Loimaan seudun ICT-kokonaisuus. Loimaan seutukunnalla on järjestelmällisesti 

panostettu tietoja viestintätekniikka–alan hankkeisiin. Kaikki yksittäiset hankkeet ovat osana suurta 

kokonaisuutta, jossa kehitetään sekä kunnallista että yrityssektorin toimintaa. Kehittämiskokonaisuus 

muodostuu: 

1) kuntien palvelutarjonnan sähköistys, kuntalaisten eAsioinnin toteutus sekä kumppanuusverkoston 

käyttö seutukunnassa: seutuportaali-hanke 

2) uusista palvelumuodoista ja koulutusympäristöjen kehittämisestä seutukunnan yritysten 

käyttöön: medialabra-hanke 

3) yritysten teknologiaosaamisen edistäminen erityisen teknologia-asiamiespalvelun avulla: 

teknologiapalvelu-hanke 

Toimenpidekokonaisuudessa 1.4 (ESR) oli rahoitettu 31.12.2004 mennessä yhteensä 102 

hanketta. Runsas puolet hankkeista ja EU-sitoumuksista on TM:n hallinnonalalla. Hankkeet 

koostuvat erilaisista pk-yritysten kilpailukykyä edistävistä toimenpiteistä painottaen tietotekniikan 

ja eliiketoiminnan, yleisen liiketoimintaosaamisen ja innovaatio-osaamisen, yritysyhteistyön 

sekä yrittäjyyden (mm. hautomot) kehittämistä erityisesti Kanta- ja Päijät- 

Hämeessä sekä Etelä-Karjalassa. Muissa ohjelma-alueen maakunnissa hanketyöskentelyllä 

on ollut enemmän alueellisesti ja seudullisesti täydentävä vaikutus suhteessa esimerkiksi 

tavoite 3-ohjelman hankkeisiin. Myös hyvinvointialan yritystoiminnan kehittämiseen, yritysten 

sukupolvenvaihdosten edistämiseen sekä laatujärjestelmien kehittämiseen kohdistuu 

hanketoimintaa. Ikääntymiseen liittyvän kehitystilanteen valossa yrittäjien sukupolvenvaihdoksiin 

liittyviä hankkeita on kuitenkin rahoitettu yllättävän vähän. Yritysten sukupolvenvaihdoksia 

edistäviä hankkeita on toisaalta rahoitettu merkittävästi tavoite 3 -ohjelman 

kautta. Tpk 1.4:llä on vastaavuus tavoite 3 -ohjelman toimintalinjassa 4. Tavoite 2 -ohjelman 

hankkeita voidaan jossain määrin pitää aluelähtöisempinä ja myös paikallistason (kunta, seutukunta) 

tarpeisiin kytkeytyvinä. Ts. yritysten koulutus- ja kehittämishankkeissa yhteys paikallisiin 

kehittämisyksiköihin korostuu.

65 

ESR-viitekehyksen painopistealoista (ks. tarkemmin luku 9) toimintalinjaa 1 koskee erityisesti 

yrittäjyyteen, osaamiseen ja työelämän uudistamiseen liittyvä strategiapainopiste 4 

(Osaamispääoman kehittäminen tukemaan yrittäjyyttä, työelämän uudistumista sekä tutkimustulosten 

ja teknologian hyödyntämistä). Valtaosa ESR-hankkeista toteuttaa tätä painopistettä. 

Hankkeiden toteuttajina tpk 1.2:ssa, 1.3:ssa ja 1.4:ssa ovat useimmiten seudulliset kehittämis- 

tai elinkeino-organisaatiot, kunnat sekä koulutusorganisaatiot (mm. amk:t). 

7.1.3 Yritysrahoituksen toteutuminen ja kohdentuminen 

Yritystoiminnan tuki voidaan jakaa toimintaympäristöjen kehittämiseen ja yritysten kilpailukyvyn 

kehittämiseen suuntautuvaan toimintaan 8 . Yritysten kilpailukyvyn ja liiketoiminnan 

kehittämisessä merkittävin rahoituspanos tulee KTM:n investointituen ja Finnveran 

lainojen muodossa tuotannollisen pääoman lisäämiseen ja uudistamiseen. Aloittavia yrityksiä 

tuetaan TE-keskusten käynnistys- ja hautomotuilla sekä Finnveran lainoilla. Käynnistys- 

ja hautomotuet kohdistuvat pääosin odotetuille kasvualoille. Finnveran toiminta 

kohdistuu laajasti aloittavien yritysten kenttään. Yrityskohtaisten tukien hyödyntäminen 

perustuu kysyntälähtöisyyteen. 

Toimintaympäristöjen kehittäminen painottuu eril. yrityspalveluiden tuottamiseen sekä 

verkostoja toimialaperusteiseen työskentelyyn toimintaympäristötuen, ESR-rahoituksen 

ja myös Tekesin tukimuotojen avulla. (Lisäksi myös maakunnan kehittämisrahainstrumentti 

on merkittävä toimintaympäristöjen kehittämisessä.) Yritysten kehittämis-, 

tuotekehitys- ja tutkimustoiminnan tuki edistää yritysten kilpailukykyä innovaatiotoiminnan, 

tutkimuksen, tuotekehityksen ja kaupallistamisen kautta. Tältä osin tärkeimmät välineet 

ovat KTM:n kehittämistuki ja Tekesin tuotekehitysavustukset. Näitä hankkeita toteuttavat 

yritykset rajautuvat valikoidusti kehittyville ja teknologisesti edistyneille sektoreille 

harvoilla korkean tuottavuuden toimialoilla. 

Yritystukien ja rakennerahastotoiminnan voidaan katsoa lisäävän yritysten kilpailukykyä 

tuotannon tehostamisen, tuotteistamisen ja kaupallistamisen sekä rahoituksenhallinnan 

kautta. Fyysiset investoinnit, teknologinen kehitys ja osaamispääoman kasvu konkretisoituvat 

työn tuottavuuden kasvuna, joka puolestaan on talouskasvun avaintekijöitä. EUohjelmien 

ja aluekehityksen merkittävimpiä tavoitteita on työpaikkojen luominen ja työllisyyden 

parantaminen. Työllisyyden kasvu toteutuu useiden kanavien kautta sekä suoraan 

kohdeyrityksissä mutta hyvin merkittävästi myös välillisesti mm. alihankintaketjujen kautta 

ja usein myös pitkän aikavälin kuluessa esimerkiksi tietyillä kehittämisen kohteena olevilla 

toimialoilla. 

Yritystuki-instrumentit kytkeytyvät (tai niiden tulisi kytkeytyä) vahvasti muihin kehittämistoimiin 

vaikuttavuuden maksimoimiseksi. Myös vaikuttavuuden tarkastelussa ja arvioinneissa 

tulisi nähdä monien kehittämistoimien luoma kokonaisuus. Yritystukitoiminnan 

kautta saavutettaviksi todettujen tulosten taustalla on moninainen vaikuttavuusketju. Yritystoiminnan 

kehittämisessä yhä merkittävämmäksi on noussut mm. innovaatioprosessien 

toteuttaminen ja hallinta sekä inhimillisen pääoman ja osaamisen kehittäminen yhteistyössä 

korkeakoulujen ja mm. osaamiskeskusten kanssa. 

8 ks. esim. ”Arviointitutkimus EU:n rakennerahasto-ohjelmista kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla”, Kaupunkitutkimus TA 

Oy.

66 

Yritysrahoituksen painopisteet 

TE-keskusten yritysosastojen investointitukiin sisältyvät varsinaisen investointituen lisäksi 

käynnistystuki ja hautomotuki. PK-yritysten kehittämistuki jakautuu kansainvälistymistä, 

tuotteiden ja tuotantomenetelmien sekä liikkeenjohdon ja markkinointitaitojen kehittämistä 

koskeviin tukimuotoihin. Toimintaympäristötukea voidaan käyttää yritysten tarvitsemien 

palvelujen ja toimintaympäristöjen kehittämiseen. Energiatukea voidaan kohdentaa sellaisiin 

energia-alan investointeihin ja investointeja kartoittaviin selvityksiin, joilla pyritään 

kehittämään energiataloutta ympäristömyönteisimmiksi, edistämään uuden teknologian 

käyttöönottoa sekä lisäämään energiahuollon varmuutta ja monipuolisuutta. Tukimuodoittain 

eriteltynä KTM:n hallinnonalan rahoituspanostukset ovat kohdentuneet taulukon 1 

mukaisesti. Taulukossa on vertailun vuoksi myös Tekesin rahoitus koko ohjelmassa. 

Taulukko 1: KTM:n (ml. Tekes) tukimuodot 2000-2004 

Tukiryhmä Tukimuoto Yhteensä Osuus 

Investointituki (KTM) Investointituki 47 549 303 53,6 % 

Investointituki (KTM) Käynnistystuki 1 187 401 1,3 % 

Investointituki (KTM) Tuki hautomoyrityksille 486 964 0,5 % 

Energiatuki, investointi 

(KTM) Uusiutuvan energiankäytön investointituki 752 131 0,8 % 

Kehittämistuki (KTM) Kansainvälistyminen 7 950 352 9,0 % 

Kehittämistuki (KTM) Liikkeenjohto- tai markkinointitaitojen kehittäminen 2 080 639 2,3 % 

Kehittämistuki (KTM) Perustamis- tai toimintaedellytysten selvittäminen 117 037 0,1 % 

Kehittämistuki (KTM) Tuotteiden tai tuotantomenetelmien kehittäminen 4 585 989 5,2 % 

Toimintaympäristötuki 

(KTM) Toimintaympäristön parantaminen 6 687 303 7,5 % 

Tekes Soveltava julkinen tutkimus 9 925 615 11,2 % 

Tekes Yritysten tuotekehitys ja tutkimusprojekti 1 953 223 2,2 % 

Finnvera Oyj Finnvera Oyj:n lainat (julkinen tuki) 5 517 746 6,2 % 

Kaikki yhteensä 88 793 703 100,0 % 

Lähde: KTM, tuki 2000-järjestelmä 

Investointituen osuus korostuu hyvin selvästi. Käytännössä koko ohjelman rahoituksesta 

merkittävä osa kanavoituu tukimuodon kautta. Yrityshankkeita toteuttavilla yrityksillä siis 

painottuu merkittävästi investointituen tarve. Tämä on syytä huomata esimerkiksi tulevan 

EU-rakennerahastokauden suunnittelussa. Toisaalta tukipainotusta olisi syytä tarkastella 

tulevan EU-rakennerahastokauden painotusten (innovaatiot ja tuotekehitys sekä osaaminen) 

valossa sekä suomalaisten yritysten tulevaisuuden haasteiden valossa laajemminkin. 

Investointituen sisällä merkittävä havainto on suoraan yritystoiminnan perustamiseen kohdistuvan 

tuen pieni osuus. Tärkeä ja mielenkiintoinen havainto on myös Tekes-rahoituksen 

osuus. Soveltavan julkisen tutkimuksen rahoitus on toiseksi suurin tukimuoto panostuksena 

tutkimusja tuotekehitysrakenteisiin suoran yritysrahoituksen ollessa puolestaan vähäinen. 

Tekesin kokonaisrahoitusosuus on lähes 12 miljoonaa euroa. Vuonna 2003 tilastokeskuksen 

tietojen mukaan yrityssektorin ja julkisen sektorin yhteenlasketut t&k-menot olivat 

koko maassa 5 mrd euroa (3,5 % bkt:sta). Tästä Etelä-Suomen maakuntien osuus oli 2,9 

miljardia euroa. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen osuudet olivat alueen sisällä yli 50 %. 

Tavoite 2-ohjelman kautta saadulla Tekes-rahoituksella on ollut merkittävä täydentävä 

vaikutus erityisesti Kaakkois-Suomessa.

67 

KTM:n hallinnonalan rahoitus 

Ohjelmatasolla toimialoittain tarkasteltuna toimenpidekokonaisuudessa 1.1 oli 31.12.2004 

toteutettu yhteensä 2362 yrityshanketta, joista 24 % kohdistui metallituotteiden ja koneiden 

ja laitteiden valmistukseen pääosin Kanta- ja Päijät-Hämeessä mutta myös Etelä-Karjalassa 

ja Varsinais-Suomessa. Etelä-Karjalassa puutavarateollisuuden osuus oli maakunnista korkein. 

Yksittäisistä toimialoista seuraavaksi eniten hankkeita kohdistui yrityspalveluihin, 

erityisesti Päijät-Hämeen alueella. Alueellista toimialarakennetta seuraten hankkeita oli 

Päijät-Hämeessä merkittävästi myös huonekaluteollisuudessa. Varsinais-Suomessa majoitus- 

ja ravitsemustoiminta oli selvästi muita maakuntia vahvemmin edustettuna hankemäärissä. 

Saaristoalueen elinkeinojen kehittäminen näkyy tuloksessa. Matkailuun kohdentuvien 

hankkeiden keskimääräinen koko on Varsinais-Suomessa kuitenkin pienempi kuin esimerkiksi 

Kaakkois-Suomessa. 

Kuva 23: Toimialakohtainen yritystukiprofiili Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelmassa 

2000-2004 

Toimialakohtainen yritystukiprofiili Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelmassa 

(KTM:n hallinnonala) 2000-2004 

Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 

Toimiala 

Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 

Koulutus 

Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus 

Liike-elämän palvelut 

Rahoituksen välitys 

Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 

Majoitus- ja ravitsemistoiminta 

Tukku-ja vähittäiskauppa sekä korjaustoiminta 

Rakentaminen 

Muut (ml huonekalujen valmistus) 

Kulkuneuvot 

Elektroniikka- ja sähkötuotteet 

Koneet ja laitteet 

Metallien jalostus ja metallituotteet 

Ei-metalliset mineraalituotteet 

Kumi- ja muovituotteet 

Kemikaalit ja kemialliset tuotteet 

Massa- paperi ja paperituotteet 

Sahatavara ja puutuotteet 

Vaatetusteollisuus 

Elintarvikkeet 

Kaivostoiminta ja louhinta 

EU+Valtio (%) 

Hankemäärä (%) 

0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 18,0 20,0 

Suhteellinen osuus % 

Lähde: KTM, tuki 2000-järjestelmä

68 

Kuva 24: Liike-elämän palvelujen tukiprofiili Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelmassa 

2000-2004 

Toimiala 

Palvelutoimialojen (liike-elämän palvelut) sisäinen tukiprofiili Etelä-Suomen tavoite 2- 

ohjelmassa 2000-2004 

Muu liike-elämää palveleva 

toiminta 

Tutkimus ja kehittäminen 

Tietojenkäsittelypalvelu 

EU+Valtio (%) 


Kulkuneuvojen, koneiden ja 

laitteiden vuokraus 

Kiinteistöalan palvelut 

Lähde: KTM, tuki 2000-järjestelmä 

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 


Toimialakohtainen yritystukiprofiili ohjelman tasolla osoittaa selvästi liike-elämän palvelujen 

vahvaa asemaa hankemäärien mutta myös julkisen (EU ja valtio) tuen suhteen perinteisten 

vahvojen toimialojen ohessa. Huolimatta panostuksista yksityisiin palveluihin on 

niiden osuus ohjelma-alueen toimialarakenteessa pienempi kuin maassa keskimäärin. 

Maakunnittain tarkasteltuna 9 sekä hankemäärien että julkisen tuen osalta Etelä-Karjalassa 

ja Kymenlaaksossa korostuvat vahvasti puunjalostusteollisuuden, metalliteollisuuden sekä 

yrityspalvelujen (Etelä-Karjalassa erit. tietojenkäsittely) osuudet 10 . Itä-Uudellamaalla kemianteollisuuden 

asema yritystukiprofiilissa on vahva. Kanta-Hämeessä 25 % julkisesta 

tuesta on kohdentunut metalliteollisuuteen ja vajaat 10 % yrityspalvelujen kehittämiseen. 

Päijät-Hämeen tukiprofiilissa korostuvat niinikään metalli-, kone- sekä muista maakunnista 

selvästi poiketen huonekaluteollisuus. Huonekaluteollisuuden osalta voidaan selvästi puhua 

kokonaiseen toimialaan kohdistuvasta kehittämistoiminnasta koska tuki jakautuu yli 

sadalle yritykselle vuosina 2000-2004. Myös palvelusektorin osuus on hyvin korostunut. 

Uudellamaalla pienimpänä tukialueena korostuvat kulkuneuvojen valmistus ja liikenteen 

palvelut pienveneteollisuuden myötä. 

Varsinais-Suomessa julkisen tuen painopiste on ollut metallituotteiden, koneiden ja laitteiden 

sekä autojen valmistuksessa. Näille toimialoille on kohdistunut noin 40 % tukirahoituksesta. 

Varsinais-Suomen tukiprofiili poikkeaa selvästi muiden maakuntien vastaavasta 

autoteollisuuden vuoksi. Hankemäärien osalta profiili vastaa pitkälti tukien kohdentumista 

lukuun ottamatta autonvalmistusta, jossa tuet ovat kohdistuneet vain muutamalle yritykselle. 

9 Maakuntakohtaiset kaaviot liitteinä 

10 Toimialamäärittelyn perustana on käytetty tilastokeskuksen pääluokkajaosta (A...Q) seuraavaa tasoa (CA...Q). Toimialaluokat DB 

(tekstiilien ja tekstiilituotteiden valmistus) ja DC (Nahan ja nahkatuotteiden valmistus) on tarkoituksenmukaisuussyistä yhdistetty yhdeksi 

toimialaksi: ”Vaatetusteollisuus”.

69 

Liike-elämän palvelujen osuus on yritystukien hyödyntäjänä kasvanut ohjelmakauden kuluessa 

ja on osoituksena palvelualojen yleisestä merkityksen kasvusta. Kehitys seuraa tältä 

osin tilastokeskuksen yritystilastojen osoittamaa tilannetta. Toimialakohtaisessa tukiprofiilissa 

liike-elämän palvelujen asema korostuu varsin selvästi silloin kun tukialueeseen kuuluvat 

myös maakuntakeskukset (maakuntakeskusten rooli näkyy hankkeistuksessa toki 

muutenkin). Palvelutoimialojen sisäinen rakenne osoittaa, että luokka ”muu liike-elämää 

palveleva toiminta” on merkittävin yksittäinen palvelutoimiala sekä hankemäärissä että 

julkisen tukirahoituksen kohdentumisessa. Tämä luokka sisältää mm. logistiikkaan liittyviä 

palvelumuotoja, jotka korostuvat erityisesti Kaakkois-Suomen ja Hämeen maakuntien alueilla. 

Toiseksi merkittävin tukitoiminnan kohteena oleva toimiala on ollut tietojenkäsittelypalvelut. 

Maakunnittain jakauma on pitkälti samanlainen. Tietojenkäsittelypalvelut korostuvat 

suhteellisesti eniten Etelä-Karjalassa ja vähiten Kymenlaaksossa. Matkailu- ja ravitsemustoimiala 

ei varsinaisesti profiloidu yritystukiprofiilissa. Tämä on osittain seurausta 

siitä, että osa alan tukea saaneista yrityksistä sijoittuu profiilissa muihin liike-elämää tukeviin 

sekä kiinteistöalan palveluihin. 

TEKES-rahoitus 

Tekes- hankkeet ovat koko ohjelman tasolla toimialoittain tarkasteltuna kohdentuneet valtaosin 

koulutuksen sekä tutkimuksen ja kehittämisen toimialoille (soveltava julkinen tutkimus). 

11 Virallinen toimialajako ei Tekesin tuen osalta ole relevantti tarkastelunäkökulma, 

koska ne kirjautuvat järjestelmään hankkeen toteuttajan mukaan. Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa 

sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä hankkeistus kohdistuu pääosin juuri koulutuksen 

toimialalle koulutuslaitosten toimiessa toteuttajina. Esimerkiksi Lappeenrannan 

teknillisellä korkeakoululla on vahva rooli hankkeistuksessa. Lisäksi ammattikorkeakouluilla 

on tärkeä hankkeistusrooli tavoite 2 -ohjelma-alueella. Suoran yritysrahoituksen määrä 

on varsin alhainen. Hankkeet edistävät pääosin erilaisia yrityksille suunnattavia tutkimus- 

ja koulutuspalveluja. Kaakkois-Suomessa Tekes-hankkeilla on selvä yhteys alueen 

vahvan metsä- ja paperiteollisuuden osaamisintensiivisyyden kehittämiseen. Varsinais- 

Suomessa rahoitus painottuu Turun korkeakoulujen hankkeisiin (Itä-Turku) ja kohdentuvat 

pääosin bio-alan kehittämiseen. Tavoite 2 -ohjelman resursseilla on tältä osin ollut täydentävä 

rooli suhteessa Tekesin kansallisiin resursseihin. Yhteys ”varsinaisen” tavoite 2 - 

alueen kehittämiseen (Vakka-Suomen, Turunmaan ja Loimaan seutukunnat) on tällöin kuitenkin 

välillinen. Kanta- ja Päijät-Hämeessä Tekes-hankkeiden toimialoittainen jakauma 

on kaikkein monipuolisin. Päijät-Hämeessä tukiprofiili osoittaa myös kohdentumista suoraan 

alueen perusteollisuuden kehittämishankkeisiin. 

Tekesin rahoitusmuotojen osuus tavoite 2 -ohjelmassa on ohjelmakauden alkuun verrattuna 

tasaisesti kasvanut. Tämän voi tulkita osoittavan alueen oppilaitosten, osaamiskeskusten ja 

elinkeinoelämän yhteisten toiminnallisten rakenteiden kehittymistä siten, että tutkimusja 

tuotekehitystyöskentelyn toimintaedellytykset ovat vahvistuneet erityisesti niissä maakunnissa, 

joiden keskusalueet kuuluvat ohjelma-alueeseen. Suoran yritysrahoituksen vähäisyys 

korostaa tätä rakenteellista näkökulmaa. 

11 Tekes-hankkeet on tavoite 2-ohjelmassa toteutettu toimenpidekokonaisuuksissa 1.3 ja 2.1. Tässä hankkeistuminen on esitetty ohjelmatasolla.

70 

Kuva 25: Tekes-hankkeitten toimialakohtainen tukiprofiili Etelä-Suomen tavoite 2 - 

ohjelmassa 2000-2004 

TEKES-hankkeiden toimialakohtainen tukiprofiili Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelmassa 

2000-2004 

Koulutus 

Julkinen hallinto ja maanpuolustus; 

pakollinen sosiaalivakuutus 

Muu liike-elämää palveleva toiminta 


Toimiala 


Huonekalujen valmistus; muu valmistus 

EU ja Valtio (%) 


Metallituotteiden valmistus pl. koneet ja 

laitteet 

Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja 

tekokuitujen valmistus 

Elintarvikkeiden ja juomien valmistus 

Muu mineraalien kaivu 

0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 


Lähde: KTM, Tuki 2000-järjestelmä 

Finnvera Oyj:n EAKR-osarahoitteiset lainat 

Julkisena rahoittajana myös Finnvera Oyj:n yritysrahoitusmuodot (lainainstrumentit) korvaavat 

rahoituksen markkinapuutteita erityisesti riskinoton kautta, minkä luottotappiokorvaus 

mahdollistaa. Aloittelevalle yrittäjälle tämä merkitsee pienempien vakuuksien tarvetta. 

Korkotuen merkitys on myös suuri alhaisesta korkotasosta huolimatta. 

EU:n alueohjelmissa on mahdollista saada tukea Finnvera Oyj:n lainainstrumenttien kautta 

siten, että EU:n ja valtion tuki kanavoituu korkotukena ja myönnettävistä lainoista syntyvien 

luottotappioiden korvauksina Finnveralle (investointi- ja käyttöpääomalaina). EU:n 

alueohjelmissa ovat käytössä seuraavat lainamuodot. 

● Investointi- ja käyttöpääomalaina 

● Naisyrittäjälaina 

● Pienlaina 

● Yrittäjälaina 

Investointi- ja käyttöpääomalaina ei ole käytössä siirtymäkauden alueella tavoite 2 - 

ohjelmassa. 

Etelä-Suomen tavoite 2 –ohjelmassa Finnvera Oyj oli myöntänyt 31.12.2004 mennessä 

korkotukea noin 5,5 miljoonaa euroa yhteensä 1025 hankkeeseen. Luottotappiokorvausta 

lainoihin sisältyy noin 1,9 miljoonaa euroa, mikä kohdistuu kokonaan investointi- ja käyttöpääomalainoihin.

71 

Lainamäärästä investointihankkeiden rahoittamiseen tarkoitettujen investointi- ja käyttöpääomalainojen 

osuus oli noin 22 prosenttia. Lähinnä yritystoiminnan aloitusvaiheeseen 

suunnattujen pienlainojen osuus oli noin 21 prosenttia ja naisyrittäjälainojen osuus noin 13 

prosenttia. Vuodesta 2004 lähtien mm. yritysten sukupolven vaihdoksia helpottavien yrittäjälainojen 

osuus kasvoi selvästi, joka nousi lähes 45 prosenttiin edellisvuoden 39 prosentista. 

Kuva 26: Finnvera Oyj:n julkisen tuen kohdentuminen toimialoittain 2000-2004 

Finnvera Oyj:n hankkeiden toimialakohtaiset osuudet hankemääristä ja julkisesta 

tuesta Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelmassa 2000-2004 

Toimialat 



Koulutus 

Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut 

Rahoitustoiminta 



Tuki (%) 

Hanke (%) 

Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja 

kotitalousesineiden korjaus 

Rakentaminen 

Teollisuus 


Maatalous, riistatalous ja metsätalous 


0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 


Toimialoittain tarkasteltuna pääosa Finnvera Oyj:n julkisesta korkotuesta/sitoumuksista 

(yli 40 %) ja hankemääristä (vajaat 30 %) on kohdistunut teollisuuteen alueen vahvoille 

toimialoille. Kaupan, rakentamisen sekä liike-elämän palvelujen aloille on kohdistunut 

yhteensä saman verran korkotukea sekä hankkeita. Ts. tuki kohdistuu varsin tasaisesti teollisuuteen 

ja palvelualoille karkealla toimialajaolla. Lainamuodoittain tarkasteltuna yritysten 

perustamisen edistämiseen pääosin tarkoitettujen instrumenttien (nais- ja pienlainat) 

osuus (56 %) on suurin. Tuki kohdistuu näissä toimenpiteissä yksikkökooltaan pieniin 

hankkeisiin (lähinnä aloittavat yritykset). Noin 10 % Finnvera Oyj:n rahoittamista hankkeista 

on yhteisiä KTM:n tukimuotojen kanssa.

72 

Taulukko 2: Finnvera Oyj:n hankkeet lainamuodoittain 2000-2004 

Lainamuoto 

Hankkeet 

(kpl) 

Osuus 

% 

Julkinen 

tuki 

(euro) 

Osuus 

% 

Yks. 

rahoitus 

(euro) 

Osuus 

% 

Lainapääoma 

(euro) 

Osuus 

% 

Investointi- ja 185 18 % 1 199 22 % 4 749 80 % 36 344 356 68 % 

käyttöpääomalaina 

033 

902 

Naisyrittäjälaina 261 26 % 712 309 13 % 204 238 3 % 4 047 214 8 % 

Pienlaina 355 35 % 1 138 21 % 416 314 7 % 6 467 316 12 % 

249 

Yrittäjälaina 221 22 % 2 468 45 % 530 977 9 % 6 311 333 12 % 

155 

Yhteensä 1 022 5 517 

746 

5 901 

431 

53 160 219 

Lähde: Finnvera Oyj, Yrtti-järjestelmä 

Maakunnittainen tarkasteltu noudattaa pääosin ohjelmatason lainoitus- ja kohdentumisprofiilia 

(Ks. liite). 

7.1.4 Tulokset ja vaikuttavuus 

Määrällisten tavoitteiden toteutuminen - laskennallinen ennuste 

Väliarviointiraportissa vain uusien ja säilytettyjen miestyöpaikkojen kehitysura vastasi 

asetettuja tavoitteita. Väliarviointi suosittikin lisäpanostuksia uusyritysperustantaan ja naistyöpaikkojen 

luomiseen. Suosituksia ja niiden toteuttamista on käsitelty jo luvussa 5. 

Toimintalinjan 1 ydinindikaattoritarkastelu osoittaa, että toteutumaprofiili on pysynyt pääosin 

samanlaisena kuin väliarvioinnin yhteydessä. Uusien miestyöpaikkojen suhteellinen 

toteutuma on nyt kuitenkin selvästi korkeampi kuin väliarvioinnin yhteydessä. Lisäksi indikaattoritietojen 

jälkikäteistarkistukset (KTM) ovat muuttaneet tietoja mm. toimenpidekokonaisuus 

1.2:n osalta, jossa esimerkiksi säilytettyjen työpaikkojen määrät ovat tarkentuneet 

vastaamaan todellista tilannetta. Uusien ja säilytettyjen työpaikkojen osalta tavoitteiden 

saavuttaminen kokonaistasolla on mahdollista miehiin liittyvien tavoitteiden hyvän 

toteutuman vuoksi. Uusien työpaikkojen (miehet) toteutumaa voidaan pitää varsin hyvänä. 

Kasvu- ja kehittymishakuisten yritysten henkilöstölisäykset ovat lieventäneet jalostussektorilla 

tapahtuvaa työpaikkojen vähennystä. 

Toteutumaosuuksia tarkasteltaessa on huomattava, että tarkastelujakson hankkeista osa on 

kesken eli tulostaso edelleen nousee suhteessa sidottuun rahoitukseen. Toteutumatilanne 

30.6.2005 on looginen aiemman kehitystilanteen ja myös laskennallisen ennusteen suhteen. 

Laskennallisen ennusteen 12 mukaan toimintalinjan 1 tavoitteet saavutetaan ja jopa ylitetään 

uusien työpaikkojen osalta. Tämä perustuisi ennusteen mukaan pitkälti toimenpidekokonaisuus 

1.1:n hyvään kehitykseen miestyöpaikkojen osalta. Säilytettyjen työpaikkojen 

osalta tavoitteesta jäädään ennusteen perusteella toteutuman jäädessä noin 90 % tasolle. 

Uusien yritysten osalta ennusteessa jäädään odotetusti runsaan 40 % tasolle. ESRtoimenpiteissä 

ennuste asettuu vajaan 90 % tasolle. 

12 Laskentamallissa indikaattoritoteutuma (31.12.2004) on jaettu sidotun EU-rahoituksen määrällä. Saatu suhdeluku on kerrottu EUrahoituksen 

kokonaiskehyksellä, jolloin on saatu arvioluku toimintalinjaa koskevasta tuloksesta 31.12.2006. Oletuksena mallissa on, että 

EU-varat sidotaan täysimääräisesti. Ennusteeseen on viitattu kaikkien toimintalinjojen yhteydessä. Laskelma on ohjelman sisäinen eikä 

se perustu olemassa oleviin virallisiin ennustemalleihin. Taulukot liitteenä 4.

73 

Kuva 27: Toimintalinjan 1 määrällisten tavoitteiden toteutuma 2000-2004 

Toimintalinjan 1 määrällisten tavoitteiden toteutuminen 31.12.2004, 30.6.2005 sekä 

Indikaattori 

ennuste 31.12.2006 


Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 

Yhteensä 31.12.2004 


Ennuste 31.12.2006 


Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

1 


Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

ESR-aloittaneet 

Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

0,0 % 20,0 % 40,0 % 60,0 % 80,0 % 100,0 % 120,0 % 140,0 % 



Miesten ja naisten yrittäjyyteen tai naistyöpaikkoihin liittyviä tavoitteita ei realistisesti arvioituna 

voida saavuttaa erityisesti kun huomioidaan jäljellä olevan rahoituksen määrä. 

Asetelman taustalla on sekä ohjelma-alueen teollisuuspainotteinen toimialarakenne, jossa 

miestyöpaikkojen osuudet ovat olleet naisten osuutta selvästi korkeammat jo lähtökohtaisesti. 

Palvelualojen sinänsä suotuisa kehitys tulosprofiileissa ei ole kyennyt vastaamaan 

ohjelmassa asetettuja tavoitteita. Naistavoitteiden nykyistä selkeämpi edistäminen edellyttäisi 

todennäköisesti esimerkiksi Finnvera Oyj:n instrumenttien (erit. naisyrittäjälaina) nykyistä 

laajempaa käyttöä. Uusien yritysten määrät ovat puolestaan jäämässä selvästi alle 

tavoitetasojen eikä asetettuja tavoitteita enää ohjelmakaudella saavuteta. Tavoiteasetantaan 

liittyviä näkökulmia on tarkasteltu mm. väliarvioinnin suosituksia käsittelevässä osiossa. 

Suuri bruttomääräinen yritystavoite ja sen saavuttaminen ei sinänsä ole alueellisen kehityksen 

kannalta oleellinen tavoite vaan huomattavasti tärkeämpää on, että uudet yritykset ovat 

elinvoimaisia ja omaavat kasvupotentiaalia tulevaisuudessa. Bruttomääräisesti suuri uusien 

yritysten määrä voi merkitä myös lopettavien yritysten määrän kasvua. 

Työpaikkavaikutus bruttomääräisesti osoittaa varsin kohtuullista kehitystä kokonaistasolla 

mutta virallinen työllisyyskehitys jää kuitenkin varsin maltilliselle tasolle. Seurantajärjestelmien 

luotettavuus ja hallinnonalakohtainen seurantamenettely on tarkentunut eli ohjelmatilaston 

kokonaisluotettavuus kehittynyt. Ero tuloksissa johtuu osittain siitä että samalla 

kun kasvuhakuiset yritykset lisäävät työvoimaansa, kannattavuudeltaan heikommat vähentävät 

työntekijöitä. Pääosa yritystukien saajista on juuri kasvuhakuisia ja henkilöstöä lisääviä 

yrityksiä. Vuosina 2000-2003 jalostuksen toimialalla työpaikkojen kokonaismäärä väheni 

ohjelma-alueella 2-3 %. Nettotulos työllisyystilastoissa saattaa olla tämän seurauksena 

jopa negatiivinen vaikka ohjelmaseuranta näyttäisikin merkittävää bruttolisäystä. Lisäksi 

on otettava huomioon alkutuotannon jatkuvasti supistunut työpaikkaosuus. Vuosina 2000- 

2003 alkutuotannon työpaikkaosuus on vähentynyt noin 18 % vuoden 1999 vastaavaan

74 

osuuteen Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella. Työpaikat ovat nettomääräisesti lisääntyneet 

selvimmin vuosina 2000-2003 palveluelinkeinoissa. 

ESR:n osalta aloittaneiden miesten määrä on selvästi naisten osuutta korkeampi. Miesten 

osalta asetetut tavoitteet ovat saavutettavissa mutta kokonaistasolla tavoitteesta todennäköisesti 

jäädään selvästi. 

7.1.5 Yritysrahoituksen vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohtia 

Yritystukitoiminnan vaikuttavuuden arviointiosuus perustuu pääosin Kaupunkitutkimus 

TA Oy:n Kauppa- ja teollisuusministeriölle tekemään tutkimukseen EU:n rakennerahastoohjelmista 

ko. hallinnonalalla 13 . 

Yritystukien vaikuttavuuden arvioinnissa on huomattava yritysrahoitusjärjestelmän kokonaisuus, 

joka koostuu sekä julkisista tukijärjestelmistä (KTM, Tekes ja Finnvera) sekä 

markkinaehtoisesta rahoituksesta. Julkisten rahoitusvälineiden tavoitteena on markkinarahoituksen 

täydentäminen ja puutteiden korjaaminen yritysten kilpailukyvyn kehittämisessä 

ja myös uusien yritysten perustamisessa. Aluekehityksen näkökulmasta julkinen tukijärjestelmä 

täydentää markkinaehtoista rahoitusta kansallisten tukialueitten mukaan porrastettuna 

mm. rakenteellisten muutosten tehostamiseksi ja nopeuttamiseksi. 

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittävässä asemassa, kun etsitään keinoja tasapainoisen 

alueellisen kehityksen saavuttamiseen ja työllisyyden parantamiseen. Tämä näkökulma 

on keskeisin näkökulma erityisesti EU:n alueohjelmissa. Uusien yritysten ei välttämättä 

ole mahdollista saada perustamisvaiheessa tarvittavaa rahoitusta pelkästään markkinaehtoisesti 

eri syiden vuoksi. Aluekehityksen kannalta on siis perusteltua edistää uusien 

yritysten syntymistä ja alentaa markkinoille tulon esteitä tai vahvistaa vientitoiminnan 

edellytyksiä eri tukimuotojen käytöllä. Myös työllisyyspolitiikan kannalta yritysten toiminnan 

tukemiselle löytyy perusteita. Talouden rakennemuutokset lyhyellä tai pitkällä 

tähtäimellä antavat tasapainoisen alue- ja yhteiskuntapolitiikan sekä kansallisen kilpailukyvyn 

säilymisen perusteella vahvoja perusteita tukitoiminnalle. 

Julkisten ja markkinaehtoisten tukimuotojen hyödyntäminen perustuu vahvasti yritys- ja 

kysyntälähtöisyyteen. Ts. hankehakemukset ja rahoitetut hankkeet syntyvät selvästi tarvelähtöisesti 

ja myös yrityksen toimialan markkinatilanteesta riippuen. Pääosa nykyisistä 

julkisista yritysrahoitusinstrumenteista ovat luonteeltaan elinkeinoelämän kehitykseen reagoivia 

ja eri kehityssuuntausten ja näistä syntyneiden tarpeiden rahoitukseen osallistuvaa. 

Yrityksiin liittyvä todellinen ohjausvaikutus syntyy yrityssektorin päätöksien (lähinnä 

suuryritykset) ja kansainvälisen kehityksen kautta. Yritystukijärjestelmiä ei näin varsinaisesti 

voida pitää ennakoivina tai pro-aktiivisina. Yritystukihankkeiden päärahoituskriteeri 

on kannattavan ja kasvuhakuisen yritystoiminnan tukeminen ja kehittäminen mutta ei suoraan 

esimerkiksi työllisyyteen vaikuttaminen. Rahoittava viranomainen voi toki alueelliseen 

viranomaisyhteistyön pohjalta pyrkiä kohdentamaan tukia alueellisista lähtökohdista 

käsin esimerkiksi elinkeinorakenteen uudistamiseksi. 

Yritystukien ja muiden tukijärjestelmien vaikuttavuuden kannalta on keskeistä niiden yhteiskäyttö 

ja toimenpiteiden koordinaatio alueilla. Alueellisesta näkökulmasta hanketyös- 

13 Laakso, S., Kilpeläinen P., Kuisma H., Ritsilä J. (2005). Arviointitukimus EU:n rakennerahasto-ohjelmista kauppa- ja teollisuusministeriön 

hallinnonalalla. KTM rahoitetut tutkimukset 9/2005.

75 

kentelyn koordinointi ja yhteennivonta on ollut EU-ohjelmakausien keskeisimpiä haasteita. 

Maakunnalliset strategiat ja suunnitelmat pyrkivät ennakoivaan lähestymistapaan ja keskeisten 

kehittämistoimien kohdentamiseen tämän mukaan. Aluekehityksen ja maakuntastrategioiden 

näkökulmasta yritystukijärjestelmän merkitys on vahvasti täydentävä suhteessa 

pro-aktiivisiin kehittämisinstrumentteihin. Maakuntaohjelma- ja toteuttamissuunnitelmaprosessien 

voidaan arvioida lähentäneen maakuntatason ja aluehallintoviranomaisten 

näkemyksiä ja painotuksia yritystoiminnan kehittämisestä. 

7.1.5.1 KTM:n rahoituksen tulokset 

Toimialakohtaisten tulosten tarkastelu (KTM:n hallinnonalan hankkeet) osoittaa, että yli 

40% uusista yrityksistä on syntynyt palvelusektorille erityisesti liike-elämän palveluihin. 

Tulos vastaa koko ohjelman tuki- ja hankeprofiilia. Myös uusista työpaikoista yli 20 % on 

syntynyt liike-elämän palveluihin. Määrällisestä tulosvaikutuksesta varsin merkittävä 

osuus syntyy näin pienyritysten kautta. Tukialueen perusteollisuuteen ei ole suhteellisesti 

syntynyt uusia yrityksiä ja työpaikkoja vastaavalla tavalla. Tämä on osoitus näiden toimialojen 

kehitystilanteesta, jossa esimerkiksi tuotannon lisäys ei enää näy vastaavana lisäyksenä 

yritysten tarjoamissa työmahdollisuuksissa. Kulkuneuvoteollisuuden merkittävä osuus 

uudistetuista työpaikoista perustuu Valmet Automotive Oy:n hankkeisiin Uudessakaupungissa 

ja on toisaalta hyvä osoitus sekä alueen tarpeesta monipuolistaa elinkeinorakennetta 

että myös toisaalta tarpeesta vahvistaa ja kehittää olemassa olevaa päätoimialaa, jolla on 

hyvin merkittävä vaikutus seudulliseen sosioekonomiseen kehitykseen. Suhteellisesti vastaavassa 

asemassa Kaakkois-Suomessa on metsä- ja paperiteollisuus. 

Maakunnittainen tarkastelu ei osoita merkittäviä poikkeamia koko ohjelman toimialoittaisesta 

tulosprofiilista. Liike-elämän palvelut on hallitsevassa asemassa lähes kaikissa maakunnissa. 

Niissä maakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan tukialueeseen toimialoittainen tulosprofiili 

on luonnollisesti kaikkein monipuolisin kun taas vain osittain tukialueeseen kuuluvissa 

maakunnissa se on yksipuolisen. Maakuntien keskusalueiden elinkeinorakenne 

(palvelut yms.) monipuolistaa tuki- ja tulosprofiilia. 

Kuva 28: Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma KTM:n hallinnonalalla 

2000-2004 

Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelmassa 

(KTM:n hallinnonala) 2000-2004 

Toimiala 



Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 













Uudistetut työpaikat (%) 

Uudet työpaikat (%) 

0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 


Lähde: KTM, Tuki 2000 -järjestelmä

76 

Eri tukimuotojen suhteen tarkasteltuna määrälliset tulokset jakautuvat taulukon 3 osoittamalla 

tavalla. 

Taulukko 3: Määrällisten tulosten jakautuma KTM:n eri tukimuotojen välillä 2000- 

2004 sekä vertailu Finnvera Oyj:n lainamuotojen tuloksiin 

Tukiryhmä 

Tukimuoto 

Uudet 

työpaikat 

(kpl) 

joista 

naisia 

Säilytettyjä 

työpaikkoja (kpl) 

joista 

naisia 

Investointituki Investointituki 3905 1065 2958 793 292 

Investointituki Käynnistystuki 320 90 14 2 87 

Investointituki Tuki hautomoyrityksille 215 67 8 3 87 

Energiatuki, investointtointituki 

Uusiutuvan energiankäytön inves- 

18 0 16 5 3 

Kehittämistuki Kansainvälistyminen 795 274 490 195 27 

Liikkeenjohto- tai markkinointitaitojen 

Kehittämistuki kehittäminen 307 71 218 47 11 

Perustamis- tai toimintaedellytysten 

Kehittämistuki selvittäminen 25 4 14 1 7 

Tuotteiden tai tuotantomenetelmien 

kehittäminen 491 158 220 41 23 

Kehittämistuki 

Toimintaympäristötuki 

Toimintaympäristön parantaminen 708 345 384 154 10 

Finnvera Finnveran lainamuodot yhteensä 1229 430 749 226 348 

Kaikki yhteensä 8013 2504 5071 1467 895 


Uusi 

yritys 

Absoluuttisesti parhaimmat kokonaistulokset on saatu investointituen avulla, jonka osuus 

eri yritystukimuotojen joukossa on yli 50 %. Tämä merkitsee käytännössä myös sitä, että 

koko ohjelman rahoituksesta merkittävä osa kanavoituu ko. tukimuodon kautta. Tämä on 

syytä huomata esimerkiksi tulevan EU-rakennerahastokauden suunnittelussa. Toisaalta 

tukipainotusta olisi syytä tarkastella tulevan EU-rakennerahastokauden painotusten (innovaatiot 

ja tuotekehitys sekä osaaminen) valossa sekä suomalaisten yritysten tulevaisuuden 

haasteiden valossa laajemminkin. Finnveran lainamuotojen hyvä kokonaistulos on syytä 

huomata erityisesti julkisen rahoituspanoksen suhteen. Kehittämistuen työpaikkavaikutukset 

ovat niinikään hyvät ja myös toimintaympäristötuen vaikutus työpaikkoihin on yllättävän 

suuri tukimuodon välillinen luonne huomioiden. Määrällisten tulosten tulkinnoissa on 

kuitenkin otettava huomioon mahdolliset päällekkäisyydet tilanteissa, joissa yritys on saanut 

tukea eri tukimuotojen kautta. Investointitukihankkeissa merkittävimmät pitkän aikavälin 

vaikutukset syntyvät tuotteiden ja palveluiden laadun kehittymisenä, liikevaihdon kasvuna 

ja yrittäjyysmotivaation paranemisen kautta. 

Tukimuotojen alueellista tuloksellisuutta arvioitaessa on syytä myös muistaa erot rahoitusviranomaisten 

toimintakulttuureissa. Tukimuotoja ja niiden kriteerejä voidaan soveltaa ja 

tulkita jossain määrin vaihtelevasti. Tämä on käynyt ilmi mm. toimintaympäristötuen käytön 

yhteydessä. Alueilla on käyty keskusteluja mm. maakuntien liittojen rahoituksen ja 

toimintaympäristötuen (tyt) käyttöperusteista. Toimintaympäristötuen hyödynnettävyyttä 

yrityspalvelujen kehittämisessä on eräissä maakunnissa pidetty jäykkänä. 

7.1.5.2 Finnvera Oyj:n lainamuotojen tulokset 

Tarkasteltaessa Finnvera Oy:n rahoittamissa hankkeissa syntyneitä tuloksia huomataan eri 

palvelutoimialojen korostunut asema perinteisen teollisuuden ohessa. Poikkeuksena

77 

KTM:n rahoittamien hankkeiden toimialatuloksiin nähden on selkeähkö ero liike-elämän 

palveluissa (huom. tarkastelussa toimialajako yleisemmällä tasolla). Finnvera Oy:n hanketuloksien 

toimialajakauma eri palvelutoimialojen välillä on tasaisempi kuin KTM:n hankkeissa. 

Yksittäisistä toimialoista teollisuuden asema tulosprofiilissa on kuitenkin merkittävin. 

Finnveran 31.12.2004 mennessä myöntämällä rahoituksella arvioidaan myötävaikutetun 

351 uuden yrityksen syntyyn, mikä on lähes 47 prosenttia toimintalinja 1:n yritysrahoituksella 

syntyneistä uusista yrityksistä. Finnvera rahoitti 145 uuden naisyrityksen perustamista, 

mikä on lähes 70 prosenttia toimintalinja 1:n yritysrahoituksella avulla syntyneistä uusista 

naisyrityksistä. Lisäksi Finnveran rahoituksella vaikutettiin 1 229 uuden työpaikan 

syntymiseen, mikä on noin 17 prosenttia toimintalinja 1:n yritysrahoituksella syntyneistä 

työpaikoista. Ts. vastikkeelliset yritysrahoitusmuodot ovat varsin kustannustehokkaita yhteiskunnan 

kannalta (julkisen rahoituspanostuksen näkökulmasta). 

Kuva 29: Finnveran toimialoittainen tulosprofiili 2000-2004 

Toimialat 

Finnvera Oy:n toimialoittainen tulosprofiili 2000-2004 



Koulutus 

Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut 

Rahoitustoiminta 




Uudet työpaikat yhteensä (%) 

Uudet yritykset (%) 

Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä 

henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus 

Rakentaminen 

Teollisuus 


Maatalous, riistatalous ja metsätalous 

Lähde: Finnvera Oyj, Yrtti-järjestelmä 

0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 


KTM:n ja Finnvera Oy:n rahoittamien hankkeiden tulosten ja käytettyjen rahoituspanosten 

vertailu (taulukot 4 ja 5) osoittavat vastikkeellisten tukimuotojen suhteellisen yhteiskunnallisen 

tehokkuuden erityisesti uusyritysperustannan osalta. Suhteellinen ero julkisen tuen 

määrän suhteen tehtävässä vertailussa on tasaisempi uusien ja säilytettyjen työpaikkojen 

suhteen. Kokonaiskustannustasolla tuloksia verrattaessa yhteiskunnallinen tehokkuusero 

Finnvera Oy:n tukimuotojen osalta on niinikään havaittavissa. (Tarkastelussa on kuitenkin 

huomattava, että se ei erota eri tuki-instrumentteja vaan tarkastelee asiaa kokonaistasolla.)

78 

Taulukko 4: Määrällisten tulosten yksikkökustannukset/julkinen tuki (2000-2004) 

Julkinen 

tuki (EU ja 

valtio) 

euroa 


yksikkökustannus 

(€) 

Uudet 

työpaikat 


(€) 

Uudistetut 

työpaikat 


(€) 

KTM 71 397 119 547 130 525 6782 10 527 4322 16 520 

Finnvera 7 383 726* 348 15 856 1229 4 490 749 7 367 

Oy 

Lähde: KTM, Tuki 2000-järjestelmä ja Finnvera Oyj, Yrtti-järjestelmä 

* sis. korkotuki ja luottotappiokorvaus 

Taulukko 5: Määrällisten tulosten yksikkökustannukset/kokonaiskustannukset 

(2000-2004) 

Kokonaiskustannukset 

Uudet 

yritykset 


(€) 

Uudet 

työpaikat 


(€) 

Uudistetut 

työpaikat 


(€) 

KTM 561 254 256 547 1 026 058 6782 82 756 4322 129 860 

Finnvera 

Oy 

13 285 156 348 38 176 1229 10 810 749 17 737 

Lähde: KTM, Tuki 2000-järjestelmä ja Finnvera Oyj, Yrtti-järjestelmä 

Turun kauppakorkeakoulun PK-instituutin Finnveran kotimaan rahoitustoiminnan vaikuttavuutta 

koskevassa tutkimuksessa 14 (perustui yrityksille kohdistettuun kyselytutkimukseen) 

Finnveran rahoitusmuotojen merkittävyys korostui myös erityisesti yritysten perustamisen 

osalta jonkin verran muita vaikutusosa-alueita enemmän (työllistävyys, kansainvälistyminen). 

Finnveran kotimaan rahoitustoiminnan myönteinen vaikuttavuus korostui 

myös yritysten sukupolven- ja omistajanvaihdosten rahoitusratkaisuissa. KTM:n ja Finnveran 

rahoitusmuodot ovat kuitenkin luonteeltaan erityyppisiä. KTM:n tukimuotojen tavoitteet 

ja tuettavan toiminnan perusehdot painottavat enemmän laadullisen toiminnan ja 

kilpailukyvyn sekä myös teknologisten ratkaisujen kehittämistä. Tämän kehittämistoiminnan 

keskeiset tulokset eivät välttämättä näy uusina työpaikkoina tai yrityksinä. KTM:n ja 

Finnveran tukitoimintojen yhteiskäyttöä ja koordinaatiota tuleekin edelleen voimakkaasti 

kehittää ja lisätä Finnveran roolia uuden yritystoiminnan edistäjänä (Esimerkki: Finnveran 

uusi siemenrahasto Vera aloitti toimintansa syyskuussa 2005. Rahaston tavoitteena on tehdä 

sijoituksia aikaisen vaiheen teknologiayhtiöihin ja innovatiivisiin palveluyhtiöihin. Rahasto 

toimii kansallisin varoin). 

7.1.5.3 TEKES-rahoituksen tulokset 

Tekesin rahoittamissa hankkeissa työpaikka- ja yritysmääriin liittyvät tulokset ovat hyvin 

rajallisia toiminnan luonteen vuoksi eikä ko. mittari ole tässä yhteydessä relevantti. Tulosten 

toimialajakaumasta huomataan pääosan syntyneen koulutukseen liittyvissä kehittämistoimissa. 

Kyseessä ovat soveltavan julkisen tutkimuksen eli yliopistojen ja korkeakoulujen 

sekä muiden oppilaitosten toteuttamat hankkeet. Hankkeen toimiala rekisteröityy sen toteuttajan 

toimialan mukaan. Hankkeen sisältö voi olla esim. yrityksiä palvelevaa tutkimusja 

kehittämistoimintaa. Tekesin hankkeissa toimiala ei ole kovin informatiivinen tarkastelunäkökulma. 

Liike-elämän palvelut sekä tutkimus ja kehittäminen korostuvat. 

14 ”Finnvera Oyj:n kotimaan rahoitustoiminnan vaikuttavuus/Pekka Stenholm & Jouko Toivonen, Turun kauppakorkeakoulu PKinstituutti

79 

Kuva 30: TEKES-hankkeitten toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Etelä-Suomen 

tavoite 2 -ohjelmassa 2000-2004 

TEKES-hankkeiden toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Etelä-Suomen 

tavoite 2-ohjelmassa 2000-2004 

Toimiala 

Koulutus 

Julkinen hallinto ja maanpuolustus; 

pakollinen sosiaalivakuutus 

Muu liike-elämää palveleva toiminta 



Huonekalujen valmistus; muu 

valmistus 



Metallituotteiden valmistus pl. 

koneet ja laitteet 

Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden 

ja tekokuitujen valmistus 

Elintarvikkeiden ja juomien 

valmistus 

Muu mineraalien kaivu 


0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 


Tekesin tukimuodot liittyvät Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella varsin merkittävästi niihin 

rakenteisiin, joilla luodaan osaamista tuottavien organisaatioiden (korkeakoulut, AMK:t ja 

osaamiskeskukset) ja elinkeinoelämän yhteistyömuotoja. Tekes-hankkeiden vaikuttavuutta 

tavoite 2 -ohjelmassa ei olekaan syytä tarkastella erillisenä tukipanostuksena vaan kiinteästi 

osana alueellisten osaamisrakenteiden kehittämistä. Tekes-rahoitusta ohjelman sisällä 

ovat kyenneet hyödyntämään eniten ne alueet, joiden maakuntakeskukset (=korkeakoulut, 

AMK:t jne.) kuuluvat ohjelma-alueeseen. Soveltavan tutkimuksen rahoitusosuutta ohjelmassa 

voidaan pitää kohtuullisen hyvänä. 

7.1.6 Aluetason vaikuttavuuden komponentit 

Toimintalinjan 1 aluetason vaikuttavuutta tulee tarkastella kokonaisuutena. Seuraavassa 

tarkastelussa on kuitenkin rakenteellisista syistä tarkasteltu yritystukitoiminnan vaikuttavuutta 

ja koko toimintalinjan vaikuttavuutta erikseen. Toimintalinjan päävaikuttavuuksia 

on tulkittu mm. maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöjen ja erillishaastattelujen sekä 

muun lähdeaineiston perusteella. 

7.1.6.1 Yritystason vaikuttavuus 

Arvioinneissa ja tutkimuksissa 15 on kyselytutkimuksiin perustuen kattavasti selvitetty yritystukimuotojen 

yleistä laadullista vaikuttavuutta sekä yritystasolla että myös alueellisesti. 

15 Ks. esim. Etelä- ja Länsi-Suomen tavoite 2 -ohjelmien väliarvioinnit sekä ”Arviointitutkimus EU:n rakennerahasto-ohjelmista kauppa- 

ja teollisuusministeriön hallinnonalalla”, Kaupunkitutkimus TA Oy ja Jyväskylän yliopisto.

80 

Nykyisin käytössä olevat tukiryhmät muodostavat kokonaisuuden, jossa eri instrumenteilla 

on erilainen mutta samalla myös toisiaan täydentävä ja tukeva rooli. Yritystukilain alaisilla 

instrumenteilla on selkeä markkinoiden toimintavajausta korjaava vaikutus ja ne generoivat 

myös muuta rahoitusta ja kehittämistoimintaa kohdeyrityksissä. Merkittävimpiä investointi-, 

kehittämis- ja toimintaympäristötukien vaikutuksia yrityksissä ovat olleet teknologian 

ja osaamisen jalkautumisen tehostuminen ja nopeutuminen yrityksiin. 

Investointitukihankkeissa merkittävimmät vaikutukset syntyvät tuotteiden ja palveluiden 

laadun kehittymisenä, liikevaihdon kasvuna jopa yrittäjyysmotivaation paranemisen kautta. 

Tuotantomenetelmien ja teknologian yleinen kehittyminen lisää yrityksen kilpailukykyä 

alentamalla tuotantokustannuksia ja nopeuttamalla ja lisäämällä tuotantoa eli lisäämällä 

työn tuottavuutta. Myös yrityksen kasvuhakuisuus näkyy tukien käytössä joiden myötä 

hankkeet toteutuvat jonkin verran suurempina ja nopeutetulla aikataululla kuin ilman tukia. 

Investointitukimuodolla on myös erittäin merkittävä vaikutus rakennemuutosalueiden kehittämisessä 

ja elvytysprosessissa erityisesti silloin, kun kysyntäshokit vaikuttavat hyvin 

nopeasti. 

Kehittämistuesta pääosa kohdistuu yritysten kansainvälistymistä eli pääasiassa vientiä edistäviin 

toimiin, joten kehittämishankkeitten keskeisin vaikutus näkyy yritysten ja niiden 

markkina-alueen kasvuna. Kasvu- ja kehittämishakuisissa tukia hyödyntävissä yrityksissä 

kansainvälistymisvalmiuksien ja viennin kehittymisen ohessa merkittäviä vaikutuksia syntyy 

mm. hyödynnettävässä teknologiassa, kannattavuudessa, markkinoinnissa sekä uusien 

tuotteissa ja palveluissa. 

Toimintaympäristötuella osarahoitettujen hankkeiden vaikuttavuus näkyy yritystoiminnan 

aktivointina, kilpailukyvyn paranemisena sekä yritysverkostojen- ja yhteistyön kehittymisenä. 

Myös yhteistyö julkisten organisaatioiden kanssa kehittyy hankkeitten myötä mm. 

korkeakoulujen ja osaamiskeskusten suhteen. Toimintaympäristötukihankkeitten vaikuttavuus 

hajautuu usealle eri osa-alueelle riippuen hankkeen kohdentumisesta. 

Tekesin yritysrahoituksen (tuotekehitysavustus yrityksille) tärkeimmät suorat vaikutukset 

liittyvät teknologian kehittymiseen, uusiin tuotteisiin ja palveluihin sekä menetelmiin. Välillisinä 

vaikutuksina liikevaihdon kasvu ja osaamisen lisääntyminen sekä kilpailukyvyn ja 

kannattavuuden kasvu. Tutkimusyksiköille suunnatun tuen osalta vaikuttavuus syntyy pitkälti 

jo edellä mainituista komponenteista korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten parantuneena 

kykynä tuottaa ja soveltaa tutkimustietoa mm. yhteistyössä yritysten kanssa. 

Finnveran osarahoittamien hankkeitten yleinen yrityskohtainen vaikuttavuus näkyy pääosin 

samoilla osa-alueilla kuin esimerkiksi KTM:n tukimuotojen kautta rahoitetuissa hankkeissa. 

Keskeisin ero onkin vastikkeellisiin ja vastikkeettomiin tukimuotoihin liittyvissä 

rahoitusmenettelyssä ja tästä syntyvästä yhteiskunnallisesta kustannustehokkuuserosta. 

Suhteutettuna julkisen vallan rahoituspanokseen Finnveran tukimuodot ovat kustannustehokkaampia 

erityisesti uusien yritysten perustamisen osalta. Arvioitaessa eri tukiinstrumenttien 

vaikuttavuutta esimerkiksi uusien työpaikkojen tai yritysten yksikkökustannuksilla 

tukien suhteen on tietenkin otettava huomioon niiden erilaiset vaikuttavuusketjut. 

Yritystukien vuotovaikutuksia koskevat arviot vaihtelevat jonkin verran alaa koskevissa 

tutkimuksissa ja arvioinneissa. Vuotovaikutusten arviointiin vaikuttavat myös tukien suuruudet 

ja kansallisten tukialueiden asettamat reunaehdot. Valtaosa yritystukia saaneista

81 

hankkeista olisi todennäköisesti toteutunut jollain aikavälillä mutta laadullisesti vaatimattomampana 

tai pidemmällä aikavälillä. 

Kaupunkitutkimus TA Oy:n ja Jyväskylän yliopiston KTM:n toimeksiantona laatimassa 

vuonna 2005 valmistuneessa yrityshankkeiden vaikuttavuuden arvioinnissa vuotovaikutukset 

havaittiin kyselytutkimusten perusteella melko suuriksi. Mahdollisuudet tukien korvaamiseen 

muilla rahoitusmuodoilla on todettu varsin hyviksi. Moni EU-osarahoitetuista 

hankkeista olisi toteutunut ilman tukirahoitustakin lähitulevaisuudessa. Tuet toisaalta vapauttavat 

yrityksen rahoitusresursseja toisaalle ja näin parantavat osaltaan yrityksen kannattavuutta. 

Näin tuki-instrumenteilla on vuotovaikutuksesta huolimatta myönteinen panos 

yrityksen kehittymiseen. Tutkimus sai vastaavan tuloksen myös uusien yritysten perustamisen 

osalta; tukea ei haastatteluissa todettu ratkaisevaksi yrityksen perustamisen kannalta. 

Vaikutukset ovat näiden selvitysten perusteella erityisesti tehostavia ja nopeuttavia myös 

uusyritysperustannan osalta. Suoran yritysrahoituksen vaikuttavuus näkyy ennenkaikkea 

alentuneena kynnyksenä käynnistää ja nopeuttaa yrityskohtaisia investointeja ja kehittämistoimia 

kehitysalueilla. 

Nykyistä julkista perusyritystukijärjestelmää ei voida pitää parhaana mahdollisena uusien 

yritysten perustamisen edistämisessä esimerkiksi Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella erityisesti 

kun otetaan huomioon alueella tapahtunut yrityskannan kokonaiskehitys. Finnvera 

Oyj:n lainajärjestelmä on tässä mielessä suhteellisesti tehokkain kun tukijärjestelmiä tarkastellaan 

erillisinä. Uusien yritysten määrän merkittävä lisäys bruttomääräisesti edellyttäisi 

(muiden tukitoimien mm. hautomoiden ja yritysneuvonnan ohella) riskinoton kasvattamista 

rahoituspäätöksissä, mikä todennäköisesti lisäisi myös lopettavien yritysten määrää. 

Riskialttiimpien kasvuyritysten ja innovatiivisten yritysten rahoittajina pääomasijoittajat 

(mm. pääomasijoitusyhtiöt) ja muut erikoistuneet riskisijoittajat ovat kasvu- ja kehityshakuisuutta 

painotettaessa tehokkaampi vaihtoehto. Aloittavien yritysten ja kasvuyrittäjyyden 

edellytysten vahvistaminen onkin yksi tulevaisuuden yritystoiminnan kehittämisen suurista 

haasteista 16 . 

Kaupunkitutkimus TA Oy:n erillistutkimus yritystukimuotojen vaikuttavuudesta nosti esille 

myös yritystukien kilpailua vääristävät vaikutukset. Selvityksessä todettiin selkeästi 

myös tukien kiristävän kilpailua ainakin paikallisella tasolla tai toimialan sisällä. Ylikapasiteettiongelmat, 

kansalliset tukialueet ja tukien erilaiset osuudet hankkeissa vaikuttavat 

tässäkin tulkintoihin ja vääristymiin. Tukien kohdentumisen vaikutuksia alueelliseen tai 

toimialakohtaiseen eriarvoistumiseen ei voida kokonaan ohittaa alueellisen kehityksen tarkastelussa. 

7.1.6.2 Alueellinen kokonaisvaikutus 

Toimintalinjan 1 kehittämishankkeitten keskeisiä vaikuttavuuksia ovat maakuntien vahvojen 

perustoimialojen sekä niiden (metalli- ja koneteollisuus, puunjalostus, kemianteollisuus, 

sähkö- ja tietotekniikka-ala sekä matkailu) toiminnallisen ympäristön kehittyminen 

siten, että toimialojen sisäinen kehittyminen ja rakenteellinen uudistuminen voi edetä aiempaa 

tehokkaammin. Elinkeinojen kehittämisen painopisteet ovat ohjelmakaudella siirtyneet 

yhä enemmän kasvukykyisten yritysten liiketoiminnan kehittämisen suuntaan. Tässä 

toiminnassa tärkeimpiä aiheita lisääntyvässä määrin ovat tietoteknisten ratkaisujen sovel- 

16 Ks.esim. Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain (1068/2000) mukaisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden ja toimivuuden arviointi: 

loppuraportti; Jyväskylän yliopisto Ritsilä, Jari; Tokila, Anu (KTM julkaisuja 21/2005)

82 

taminen tiedon siirrossa yritysten välillä sekä yritysten ja muiden organisaatioiden (mm. 

koulutusorganisaatiot) välillä, sukupolven- ja omistajanvaihdosten hallittu toteuttaminen 

sekä uusien yritysten toiminnan turvaaminen. 

Maakunnissa toimintalinjan 1 vaikuttavimmiksi kehittämistoimiksi on arvioitu yritysten 

henkilöstöjen tarvelähtöiset räätälöidyt koulutustoimet, yritysten tukipalvelujen räätälöinti 

esimerkiksi toimialoittain, yritysten välisten verkottumismahdollisuuksien kehittäminen 

yhteisten tarpeiden pohjalta sekä sähköisten palvelujen ja menetelmien soveltaminen liiketoiminnassa. 

Kehittämishankkeitten kautta yritysten liiketoimintakyky- ja osaaminen ovat 

voineet kehittyä vastaamaan mm. kansainvälisen talouskehityksen haasteisiin. Nämä kehittämistoimet 

ja erityisesti niiden kohdentaminen kehittymis- ja kasvuhakuisiin yrityksiin 

ovat myös tulevan rakennerahastokauden keskeisiä tarpeita. 

Elinkeinojen kehittymistä on tukenut merkittävästi myös kansallisten osaamiskeskusohjelmien 

vaikutus ja sellaiset EU-osarahoitteiset kehittämishankkeet, joilla on yhteys maakuntien 

osaamiskeskuksiin. Lisäksi mm. aluekeskusohjelmien kokoava ja ohjaava vaikutus 

on vahvistanut erityisesti seutukuntatasolla mahdollisuuksia alue- ja yrityslähtöisen osaamisen 

kehittämiseen. 

Eräs keskeinen ohjelman tavoite oli toimialoittaisen rakennemuutoksen edistäminen. Palvelualojen 

voimakkaasta kehityksestä huolimatta voidaan arvioida merkittävimpien rakenteellisten 

muutosten tapahtuneen alueitten vahvojen toimialojen sisällä esimerkiksi teknologisena 

kehityksenä ja osin myös niiden välillä poikkitoimialoittaisten soveltavien ratkaisujen 

lisääntymisenä. Alueiden toimialarakenteiden monipuolistaminen siten, että uusia 

aluetaloudessa merkittäviä toimialakokonaisuuksia syntyy edellyttää ajallisesti 15-20 vuoden 

ajan. Esimerkkinä tällaisesta muutosprosessista voidaan pitää Oulun seudun kehitystä 

1980-luvulta 1990-luvun lopulle asti. Kuluneen ohjelmakauden aikana Etelä-Suomen tavoite 

2-alueella on käynnistetty rakenteellisia muutoksia generoivia kehitysprosesseja, joiden 

myötävaikuttamina pitkällä aikavälillä eräät toimialat (mm. bioalat, ICT, logistiikka) 

voivat kehittyä nykyisten vahvojen alojen rinnalle edellyttäen, että ns. uusien toimialojen 

osalta kansallinen ja kansainvälinen kehitys tukee rakennemuutosta. Alueiden hyvinvointi 

ja elinvoima tukeutuu tällä hetkellä kuitenkin vahvasti siihen, että alueen perinteiset vahvat 

toimialat kykenevät uudistumaan ja että näitä aloja tukevien palveluelinkeinojen kehittyminen 

jatkuu. 

Toimintalinjassa 1 vaikuttavimmat hankkeet ovat pääosin temaattisia tai toimialakohtaisesti 

rakennettuja kokonaisuuksia, jotka perustuvat huolellisiin taustaselvityksiin ja pitkäjänteiseen 

valmisteluprosessiin ja joiden taustalla on ennen kaikkea ennakoidut kysyntälähtöiset 

tarpeet. Tämäntyyppinen lähestymistapa edellyttää maakuntatasolla hyvin pitkäjänteistä 

verkostomaista työskentelyotetta ja rahoitusviranomaisten yhteistyötä. Yritysten tai kärkiyritysten 

mukanaolo hankkeistusprosesseissa on edellytys tuloksellisen hanketyöskentelyn 

onnistumiselle. Projektitasolla hankkeen täsmällisestä sisällöstä riippumatta parhaat 

tulokset saadaan räätälöidyillä yrityskohtaisilla ratkaisuilla ja yrittäjiin liittyvällä henkilökohtaisella 

työskentelyllä. Kehittäjäorganisaatioiden ja yritysten välille syntyneissä luottamuksellisissa 

ja vuorovaikutteisissa toimintatavoissa syntyvät parhaat tulokset.

83 

7.1.7 Johtopäätökset ja suositukset 

Toimintaympäristön kehitys. Jalostuksen ja alkutuotannon työpaikat ovat olleet laskussa 

Etelä-Suomen tavoite 2-alueella koko 2000-luvun ajan. Kehitys seuraa koko maan keskimääräistä 

kehitystä. Jalostusyritysten henkilöstön väheneminen on osin ristiriidassa ohjelman 

seurantajärjestelmän osoittaman bruttomääräisen työpaikkakehityksen kanssa. Selityksenä 

on tukien kohdentuminen kasvuhakuisille toimintaansa kehittäville yrityksille. 

Ilman jalostussektorille suunnattuja tukipanostuksia työpaikkojen ja yritysten määrien laskeva 

kehitys olisi voinut olla mittakaavaltaan suurempi. Palvelualojen työpaikat ovat sen 

sijaan kasvaneet jatkuvasti koko ohjelmakauden ajan. Nopeinta kasvu on ollut julkisessa 

hallinnossa ja hyvinvointipalveluissa sekä muissa yksityisissä palveluissa. Kehitys on kuitenkin 

ollut koko maan keskimääräistä kehitystä hitaampaa. 

Työpaikkojen ja yrityskannan kasvu tapahtuu yhä enenevässä määrin palvelualoilla. Ohjelman 

yritystuki- ja tulosprofiili (KTM) seuraa tätä kehitystä. Toimialakohtainen rakennemuutos 

on Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella käynnissä koko maan keskimääräisen kehityksen 

mukaisesti jalostussektorilla ja palvelualoilla työpaikka- ja yritysmäärien osalta. 

Tavoite 2 -ohjelman yritystukiprofiili osoittaa yritystukirahoituksen reagoivan prosessiin. 

Palvelutoimialojen ja erityisesti yrityspalvelujen kasvutrendi vastaa koko maan kehityssuuntausta 





vähentyessä jalostuksessa ja yritysten ulkoistaessa toimintojaan on tapahtunut myös 

työllisyyssiirtymää palvelualoille. Vientiteollisuuden suhdanneherkkyys näkyy 2000-luvun 

alussa kehitysprofiileissa mm. Kaakkois-Suomen maakunnissa ja Varsinais-Suomessa. Pkyritysvaltaisissa 

Hämeen maakunnissa kehitys on ollut tasaisempaa koska suhdannevaihtelut 

eivät välity yhtä voimakkaasti näille alueille. 

Voidaan kuitenkin arvioida merkittävämmän muutoksen olevan pidemmällä aikavälillä 

rakenteellinen ja toimialojen sisäinen esimerkiksi teknologisen kehityksen ja parantuneen 

kilpailukyvyn muodossa. Tämän kehityksen varjopuolena on ollut perinteisten jalostuselinkeinojen 

työpaikkaosuuksien määrän tasainen väheneminen. Alueiden hyvinvointi ja 

elinvoima tukeutuu tällä hetkellä palvelualojen kehityksestä huolimatta edelleen vahvasti 

siihen, että alueen perinteiset vahvat toimialat kykenevät uudistumaan ja että näitä aloja 

tukevien palveluelinkeinojen kehittyminen jatkuu. Yrityskannan kasvu on hitaampaa kuin 

maassa keskimäärin mutta on ero on kaventunut 1990-luvun kehitykseen verrattuna. Etelä- 

Suomen tavoite 2 -alueen bruttokansantuote on kasvanut hieman hitaammin kuin koko 

maassa keskimäärin 2000-2003. Ohjelma-alue on kuitenkin päässyt lähelle valtakunnallista 

kasvuvauhtia verrattuna 1990-luvun jälkipuoliskoon. Kehitys perustuu sekä ohjelmaalueen 

päätoimialojen tuotantotehokkuuden vahvistumiseen sekä päätoimialojen viennin 

kehittymiseen. Ohjelman kautta kanavoitu rahoitus on edesauttanut tuotantotehokkuuden 

kehittymistä. 




enää itsestäänselvyys. Esimerkkinä Valmet Automotive Oy:n toiminta Porsche-

84 

tuotannossa. Paikallinen alihankinta on supistunut merkittävästi kun autotehdas hyödyntää 

päätoimijan saksalaista alihankintaketjuja. Entinen alihankintaklusteri on toisaalta näin 

suuntautunut jo muille markkinoille ja laajentanut tuotevalikoimaansa sekä vähentänyt 

riippuvuuttaan veturiyrityksestä. Vastaava kehitys on nähtävissä muuallakin ohjelmaalueella. 

Ohjelma-alueiden kasvukeskukset ovat myös vahvistuneet ohjelmakauden aikana väestö-, 

yritys- ja työllisyyskehityksen osalta suhteessa reuna-alueisiin. Keskusten tarjoamat kehitysresurssit 

yrityksille sekä erilaiset palvelut asukkaille ovat tässä avainasemassa. Myös 

tavoite 2 -ohjelman tukipanostuksesta noin 60-70 % kohdentuu keskuksiin ohjelmaalueilla. 

Työllisyyden ja yrityskannan kasvun turvaamiseksi on aluekehityksestä vastaavien toimijoiden 

panostettava kansainvälisen ja kansallisen talous- ja yritystoiminnan kehityksen ennakointiin 

aiempaa enemmän yhteistyössä yritysten kanssa. Toimiva ja tuloksellinen hanketyöskentely 

edellyttää kiinteää yhteistyötä alueiden kärkiyritysten (veturiyritykset) kanssa 

suurten kehitystarpeiden kartoittamiseksi ja pienempien yritysten kytkemistä verkostoihin ja 

toimialaperusteiseen kehittämistyöskentelyyn. 

Alueellisissa kehittämispainotuksissa on entistä enemmän pyrittävä myötävaikuttamaan pkyritysten 

yksipuolisten toimialariippuvuuksien vähenemiseen mm. alueellisen suhdanneherkkyyden 

vähentämiseksi. 

Tulevalla ohjelmakaudella yrityslähtöinen ja myös -kohtainen työskentely ja alueitten veturiyritysten 

kytkeminen kehittämiskokonaisuuksiin on nostettava keskeiseksi tavoitteeksi 

maksimaalisen alueellisen vaikuttavuuden luomiseksi. Alueitten veturiyritysten näkemysten 

ja tarpeiden välittymistä maakunnalliseen aluekehitystyöskentelyyn tulisi tehostaa esimerkiksi 

yrittäjäjärjestöjen kautta. 

Ohjelma-alueen keskusten tarjoamien resurssien ja palvelujen saatavuutta reuna-alueiden yritysten 

näkökulmasta on edelleen parannettava tuomalla tarjonta mahdollisimman lähelle yritystä. 

Toimintalinjan kokonaistoteutuma. Rahoituksen sidonta- ja maksatusaste ovat kunnossa 

lukuun ottamatta tpk 1.3 tilannetta, jossa sidonta-aste tavoite 2 -alueella oli 30.6.2005 noin 

60 % ja maksatusaste vain noin 32 %. Siirtymäkauden alueella toteutumat olivat 41 % ja 

22 %. Aiemmat kehysmuutokset sekä tehostunut hankkeistus ovat parantaneet tilannetta 

suhteessa väliarvioinnin tilanteeseen mutta tpk 1.3 on edelleen ohjelman keskiarvotasoa 

perässä. 

Toimenpidekokonaisuuden 1.3 täysimääräinen toteutuminen edellyttää tehokasta hankkeistusta 

ohjelmakauden lopussa sekä tpk:n tilanteen jatkuvaa seurantaa. Lisäksi tulee ennakoida 

valmistelussa olevat hankekokonaisuudet ja arvioida niiden merkitys tpk:n toteutumiselle. 

Tpk:n tilanne tulee ottaa huomioon kehysmuutosvalmistelussa. Toimenpidekokonaisuuden 

hankkeistuksen haasteet tulee myös ottaa huomioon tulevan EU-ohjelmakauden suunnittelussa. 

Toimintalinjan määrälliset tavoitteet. Työpaikkatavoitteista uusien työpaikkojen määrä 

saavutetaan hyvän miestyöpaikkatoteuman ansiosta. Muilta osin tavoitteista jäädään selkeimmin 

uusien yritysten osalta. Uusien yritysten perustamisen tukeminen sekä sen avulla 

yrityskannan vahvistaminen ja uudistaminen on ollut EU-ohjelmien keskeinen tavoite. 

Myös tavoitteet on asetettu hyvin kunnianhimoisina. Uusyritysperustannan tukeminen ja 

kehittäminen on hyvin moniulotteinen kokonaisuus, joka käytännön tasolla konkretisoituu

85 

mm. neuvontaja tukijärjestelmien toimivuuteen, sukupolvenvaihdosten onnistumiseen ja 

hautomotoimintojen tehokkuuteen sekä yleiseen yhteiskunnan yrittäjyysilmapiirin. 

Tavoitteiden saavuttamisen hyväksi ei käytännössä ole mahdollista tällä ohjelmakaudella 

tehdä muuta kuin varmistaa ohjelman ja käynnissä olevan hanketyöskentelyn tehokas ja tuloksellinen 

toteutuminen. Nyt todetut ongelmat on otettava huomioon uuden rakennerahastokauden 

tavoiteasetannan metodiikassa ja ohjelman sisällössä sekä instrumenttien käytössä 

(Asiaa on käsitelty laajasti myös luvussa 5 jossa esitetty toimenpiteitä). 

Uusien yritysten perustamisessa tulee entistä enemmän hyödyntää Finnveran instrumenttivalikoimaa 

(naisyrittäjä- ja pienlainat). Myös yrityshautomotoiminnan tehostamiseen sekä yritysneuvonnan 

saavutettavuuteen ja kohdentumiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän 

huomiota. 

Rahoituksen kohdentuminen. Toimintalinjan rahoituspanos on kohdistunut kasvaviin ja 

kasvuhakuisiin yrityksiin (huom. työpaikkaindikaattorin toteutuma vs. todellinen työllisyyskehitys 

eri toimialoilla). Toimintalinjan välittömät työllisyysvaikutukset ja virallinen 

työpaikkakehitys ovat osin ristiriidassa, koska ohjelman tulokset syntyvät tukia hyödyntävistä 

kasvuyrityksistä. 

Tuki- ja kehittämistoimien suuntaamisessa tulisi panostaa nykyistä enemmän potentiaalista 

kasvukykyä omaavien yritysten tunnistamiseen ja saattaa nämä yritykset kehittämistoimien 

pariin. Liiketoimintaosaamisen kehittämisen painoarvoa tulisi nostaa vielä nykyistä voimakkaammin 

tulevalla ohjelmakaudella ja hyödyntää tässä myös kansallisia toimia. Tällöin tulee 

panostaa laaja-alaisesti yrityksen henkilökunnan koulutukseen, tuotekehitykseen, liiketoimintaosaamiseen 

sekä tuotantokapasiteetin kehittämistoimiin. 

Yritysrahoituksen tehokkuus ja vaikutus. Yritysrahoituksen yhteiskunnallisen tehokkuuden 

näkökulmasta Finnveran vastikkeellisten tukimuotojen käyttö on ollut hyvin perusteltua 

erityisesti kun on kysymys uusyritysperustannasta ja naisyrittäjyyden edistämisestä. 

Naisyrityksiä on perustettu Finnveran tuki-instrumenttien avulla merkittävä määrä. Uusien 

alkuvaiheen yritysten rahoittamisessa Finnveran rahoitukseen sisältyvä yhteiskunnan tuki 

on hanketta kohti pienempi kuin KTM:n rahoituksessa. Välittömien yritys- tai työpaikkamäärien 

sijaan KTM:n tavoitteissa korostuu yrityksen yleisen kilpailukyvyn kehittyminen 

mm. tuotekehitys- ja teknologiaosaamisen vahvistumisena. KTM:n tukimuotojen kautta on 

saavutettu valtaosa ohjelman työpaikkatuloksesta absoluuttisesti. Vajaat 70 % KTM:n rahoituksesta 

kanavoituu investointituen muodossa pääsoin kasvaviin, kehittyviin ja elinvoimaisiin 

yrityksiin sekä hankkeisiin, jotka parantavat yritysten kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia. 

Tämä on syytä huomata esimerkiksi tulevan EU-rakennerahastokauden 

suunnittelussa. Toisaalta tukipainotusta olisi syytä tarkastella tulevan EU-rakennerahastokaudenkin 

painotusten sekä suomalaisten yritysten tulevaisuuden haasteiden valossa laajemminkin 

(innovaatiot, tuotekehitys ja osaaminen sekä kaupallistamisnäkökohdat). Teknologian 

kehityksen ja soveltamisen näkökulmasta toimenpidekokonaisuuden 1.3 toteutuksen 

vaikeudet ovat huolestuttavia koska useat tutkimukset osoittavat suomalaisten yritysten 

innovaatioiden soveltamis- ja kaupallistamiskyvyssä olevan parantamisen varaa. Tpk 1.3:n 

ongelmia voidaan pitää huolestuttavina myös tulevan EU:n ohjelmakauden painotusten 

suhteen. 

Tukimuotojen alueellista tuloksellisuutta arvioitaessa on syytä myös muistaa erot rahoitusviranomaisten 

toimintakulttuureissa. Tukimuotoja ja niiden kriteerejä voidaan soveltaa ja 

tulkita jossain määrin vaihtelevasti. Tämä on käynyt ilmi mm. toimintaympäristötuen käytön 

yhteydessä. Alueilla on käyty keskusteluja mm. maakuntien liittojen rahoituksen ja

86 

toimintaympäristötuen (tyt) käyttöperusteista. Toimintaympäristötuen hyödynnettävyyttä 

yrityspalvelujen kehittämisessä on eräissä maakunnissa pidetty jäykkänä. 

Myös Tekes-rahoituksen kriteerit ovat osoittautuneet haasteellisiksi eräille maakuntien 

keskusalueiden ulkopuolella toimiville yrityksille. Tämä on merkinnyt kehittämishankkeitten 

toteuttamista muilla rahoitusvälineillä. 

Finnvera Oyj:n instrumentit painottavat yritystoiminnan perusteita sekä kohdentuvat laajasti 

aloittavien yritysten kenttään. KTM:n hallinnonalan toimintaa tai instrumenttien tehokkuutta 

uusien yritysten perustamisen tukemiseksi ei voida pitää parhaalla mahdollisella 

tavalla onnistuneena koska ohjelma-alueen yrityskannan tai työpaikkojen määrän kokonaiskehitys 

ovat jääneet vaatimattomaksi. Tällöin on tietysti huomattava taloudellisen kokonaiskehityksen 

ja muiden kehittämistoimien yhteisvaikutus. 

Julkinen tukijärjestelmä kokonaisuudessaan vapauttaa yrityksen varoja muuhun kehittämistoimintaan 

ja näin omalta osaltaan parantaa yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyä. 

Toisinaan tuet saattavat olla osalle yrityksistä esimerkiksi rakennemuutosalueilla välttämättömiä 

hankkeiden toteutukselle ja yrityksen kasvun jatkumiselle markkinaehtoisen rahoituksen 

täydentäjänä. Tuki-instrumenteilla on juuri tällöin alueellisia kehityseroja tasaava 

vaikutus. 

Finnveran osuuden lisääminen EU-ohjelmissa tulevalla kaudella ja panostusten lisääminen 

uusyritysperustantaan sekä naisyrittäjyyden edistämiseen on perusteltua. Finnveran vastikkeellisen 

rahoituksen yksinomainen tai yhteiskäyttö vastikkeettoman rahoituksen kanssa on 

erityisen perusteltua silloin, kun hankkeella ei ole merkittäviä ulkoisvaikutuksia. Merkittävät 

vienti- tai rakennemuutosvaikutukset puoltavat suoran vastikkeettoman rahoituksen käyttöä. 

Riskirahoitusjärjestelmien (erityisesti pääomasijoitusrahoituksen) osuutta rinnakkaisina julkisen 

tukirahoituksen kanssa tulee kehittää voimakkaasti ja panostettava seed-rahoituksen lisäämiseen 

alueilla, jotta mm. uusien ja olemassa olevien kasvualojen kehitys voisi vahvistua. 

Tämä edellyttää rahoitustahojen aiempaa tehokkaampaa yhteistyötä ja koordinointia. 

Yritysten tarpeisiin tehokkaasti vastaava yhdistelmärahoitus (yhdistelmätuet) on otettava yritysrahoituksessa 

käyttöön. Asia on otettava huomioon uudistettaessa yritystukilainsäädäntöä. 

Tällöin saman tukipäätöksen kautta tulee voida suunnata eri tukimuotoja yritykseen. 

Aloittaviin ja kasvuyrityksiin kohdistettavat toimenpiteet tulee tulevaisuudessa huomioida 

sekä lainsäädännössä (yritystukilaki) että käytännön kehittämistoimissa nykyistä selvästi 

ponnekkaammin. 

Lisäksi olisi selvitettävä tarpeet ja mahdollisuudet suunnata KTM:n rahoitusinstrumentteja 

aiempaa voimakkaammin teknologian kehittämistä ja soveltamista sekä innovaatioiden kaupallistamista 

edistävään suuntaan siten, että yrityksille tarjotaan samanaikaisesti riittävä asiantuntemus 

tukien hyödyntämiseksi myös maakuntien keskusalueiden ulkopuolella. Tekesrahoituksen 

kriteerit ovat erityisesti maakuntien keskusten ulkopuolella sijaitseville yrityksille 

varsin haasteellisia, joten tulisi harkita kriteerien soveltamista nykyistä yrityslähtöisemmin 

kuitenkaan laatutasosta tinkimättä. 

Investointi-, kehittämis- ja toimintaympäristötukien vaikutuksia yrityksissä ovat mm. olleet 

teknologian ja osaamisen jalkautuminen yrityksiin. Jatkossa investointien luomat kilpailukyvyn 

kehittämisen mahdollisuudet tulisi pyrkiä hyödyntämään vielä entistä tehokkaammin 

kytkemällä kone- ja laiteinvestointeihin samanaikaisesti osaamisen kehittämistä.

87 

Alueellinen kokonaisvaikutus. Alueellisesti tuloksellisimmat hankkeet ovat osia laajemmista 

strategisista kehittämiskokonaisuuksista. Pitkäjänteiseen suunnitteluun ja maakunnalliseen 

ohjelmatyöskentelyyn kytkeytyvät hankkeet perustuvat usein julkisen ja yksityisen 

sektorin kattavaan yhteistyöhön. Irrallisten yksittäishankkeiden osuudet ovat alueilla 

selvästi vähentyneet ja hankkeistusta on selvästi priorisoitu. Koordinoidut kokonaisuudet 

ovat myös alueellisen kehityksen seurannan ja hallittavuuden kannalta toimiva ratkaisu. 

Ohjelma- ja hanketyön aluetaloudelliset vaikutukset voidaan jakaa lyhyen aikavälin ja pitkän 

aikavälin vaikutuksiin. Pitkän aikavälin vaikuttavuus syntyy ennenkaikkea verkostomaisista 

toimialojen sisällä sekä niiden välillä tapahtuvista rakenteellisista muutoksista, 

jotka vahvistavat yritysten ja alueitten kilpailukykyä. Lyhyen aikavälin vaikuttavuus näkyy 

lähinnä työllisyyden ja yritysten määrissä tapahtuvissa muutoksissa. 

Tulevalla ohjelmakaudella maakunnallisen hankkeistuksen tulee perustua priorisoituihin ohjelmallisiin 

kokonaisuuksiin, joiden toteuttaminen on sisäänrakennettuna periaatteena 

esim. valintakriteeristössä. Ts. rahoituksen saaminen esimerkiksi tulevasta kilpailukyky- ja 

työllisyysohjelmasta tulisi edellyttää nykyistä kattavampaa ja kokoavampaa hankkeistussuunnitelmaa 

jo rahoituksista päätettäessä. Tällöin vältettäisiin hankerakenteen hajautumista 

ja rahoituksen käytön tehottomuutta. (Toimintatapa on jo sinänsä käytössä maakunnissa ohjelmasopimusten 

ja temaattisten mallien muodossa) 

Suosituksen toteuttaminen edellyttää tulevien EU-ohjelmien hankkeistuksen kiinteää yhteyttä 

alueellisiin strategioihin. Tällöin tulee myös pyrkiä koordinoimaan hankkeistusta ylimaakunnallisesti 

vaikuttavuuden maksimoimiseksi. 

(Suositus ei koske sinänsä vain toimintalinjaa 1 vaan kattaa koko ohjelman.) 

Yritysten kehittämishalukkuus- ja tarve perustuvat kotimaisen ja kansainvälisen markkinatilanteen 

odotuksiin ja ennakointiin. Yrityksen kilpailukyvyn vahvistaminen ja alan kehityksessä 

mukana pysyminen ovat keskeinen motiivi hankkeisiin osallistumiselle. 

Tulevalla ohjelmakaudella yrityslähtöinen työskentely muodostaa edelleen peruslähtökohdan 

elinkeinojen kehittämiselle. Yritysten sitouttaminen toimintaan alueilla vastaamalla tehokkaasti 

yritysten tarpeisiin korostuu lähitulevaisuudessa yhä enemmän. Alueiden veturiyritysten 

kytkeminen alueellisiin kehittämishankkeisiin ja jopa niiden vetäjiksi on nostettava keskeiseksi 

tavoitteeksi maksimaalisen alueellisen vaikuttavuuden luomiseksi. 

Ikääntymisen vaikutus. Yritysten omistajien ja henkilöstön sukupolvenvaihdoksiin liittyvä 

kehittämishanketyöskentely tavoite 2 -ohjelmassa on selvästi pienimuotoisempaa kuin 

tavoite 3-ohjelmassa tai esimerkiksi Finnveran instrumenttien kautta tapahtuvalla toiminnalla. 

Ikääntymiseen liittyvän yleisen kehityksen valossa pkt-yrittäjien kentässä tapahtuu 

lähivuosina merkittävä määrä muutoksia. 

Alueilla tulee varmistaa ikääntymisen vaikutusten tehokas ennakointi jo kuluvan ohjelmakauden 

aikana myös hanketasolla. Aihealueeseen liittyvän toiminnan koordinointiin maakunnissa 

tulee kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi ohjelmasopimusten tai muun temaattisen 

lähestymistavan avulla. Toisaalta myös ikääntymisen ja hyvinvointialan kehittämismahdollisuudet 

tulee tunnistaa kokonaisuudessaan ja hyödyntää yritystoiminnan kehittämisessä. 

Maahanmuuttajiin liittyvä yrityspotentiaali tulee hyödyntää ja selvittää mahdollisuudet 

luoda erityistuki-instrumentteja tätä varten. 

Yhteenveto. Toimintalinja yritysrahoitukseen painottuen on onnistunut muiden kehittämistoimien 

myötävaikuttamana edistämään tavoitteiden mukaisesti yrityssektorin uudistumista 

sekä lieventänyt työpaikkojen vähenemistä. Palvelualoilla tapahtuva myönteinen kasvuprosessi 

on osa koko maan kehitystä ja sinänsä riippumaton ohjelmatoimista. Jalostussektoril-

88 

la ja palvelualoilla tapahtuva mm. kansainvälisen toimintaympäristön muutoksiin perustuva 

kehitys tulee huomioida uuden ohjelmakauden suunnittelussa. Lisäksi uus- ja kasvuyrittäjyyden 

kehittäminen edellyttää tulevaisuudessa entistä enemmän vastikkeellisen ja pääomasijoitusrahoituksen 

käyttöä sekä räätälöityä rahoitusmuotojen yhteiskäyttöä yritystavoitteiden 

saavuttamisessa.

89 

7.2 Toimintalinja 2: Osaamisen tason ja inhimillisten resurssien kehittäminen 






on huomattavasti jäljessä korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuudessa. Ohjelmaalueen 

maakunnista Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä- 

Karjalassa koulutustaso on lähimpänä koko maan keskimääräistä tasoa, mutta niissäkin 

vähintään keskiasteen suorittaneiden osuus jää jälkeen valtakunnallisesta osuudesta. Uudenmaan 

ja Varsinais-Suomen tavoite 2 -alueilla aikuisväestön koulutustaso on selvästi ja 

Itä-Uudenmaan ohjelma-alueella huomattavasti alempi kuin muissa maakunnissa tai koko 

maassa. Vertailun tulokseen vaikuttaa luonnollisesti maakuntakeskusten asemoituminen 

tukialueeseen. 




koko maassa, minkä vuoksi ero koko maan tasoon ei ole kaventunut ohjelman tavoitteiden 

mukaisesti. Sen sijaan Uudellamaalla kasvu on ollut vielä nopeampaa kuin Etelä-Suomen 

ohjelma-alueella. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut kaikkien Etelä- 

Suomen maakuntien ohjelma-alueilla suunnilleen saman verran. 

Väliarviointi totesi osaamisen tason (koulutusaste) nostamisen olevan edelleen merkittävä 

haaste koska tasoerot suhteessa muun maan kehitykseen eivät ole kaventuneet. Tavoite 2 - 

ohjelman toimenpiteillä on tilastollisesti mitattavaan koulutustasoon vaikutusta siltä osin 

kuin on esimerkiksi kyetty tukemaan korkeakoulutasoisen opetuksen jalkautumista maakuntiin 

ja rahoitettu koulutusohjelmia, joiden kautta opiskelijat saavat tutkinnon. Valtaosa 

ohjelman koulutustoimenpiteistä ei kuitenkaan tähtää ammatillisiin tai korkea-asteen tutkintoihin 

vaan ovat luonteeltaan yritysten henkilöstöille kohdennettua täydentävää koulutusta 

(tpk 1.4 ja 2.2). 


Toimintalinjassa 2 oli 31.12.2004 rahoitettu yhteensä 276 hanketta, joista seitsemän siirtymäkauden 

alueella. Ohjelmassa käynnistyneistä hankkeista tämä on vain noin 7 %. Toimintalinja 

kattaa vajaat 20 % ohjelman julkisesta rahoituskehyksestä. Toimintalinjan hankkeista 

yli 60 % ja EU-sitoumuksista yli 70 % kuuluu opetusministeriön hallinnonalalle. 

EU:n ja valtion sitoumustasot ovat toimintalinjatasolla lievästi alle ohjelman keskiarvon. 

Sidotun kuntarahoituksen osuus on kuten muissakin toimintalinjoissa toteutunut täysimääräisesti 

(Kuvio 2). Hankkeiden määrä verrattuna väliarvioinnin tilanteeseen on kasvanut 32 

%. EU-rahoituksen sidonta-aste tavoite 2-alueilla oli 31.12.2004 60 % ja siirtymäkauden 

alueilla vajaat 80 %. Vastaavat tasot 30.6.2005 olivat 71 % ja 92 %. Toimintalinja toteutuu 

näiden lukujen perusteella täysimääräisesti 31.12.2006.

90 



TM 

12,7 % 


TM 

14,5 % 

KTM 

SM 

3,3 % 

9,8 % 

KTM 

3,6 % 

SM 

17,8 % 

OPM 

64,1 % 

Valtio 

Kunta 

Yksityinen 


Yhteensä 



OPM 

74,1 % 

EU 

EU 

Valtio 

Kunta 

Yksityinen 


Yhteensä 

Sitomisaste 31.12.2004 

Maksatusaste 31.12.2004 

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 110 % 

Sitomisaste 

31.12.2004 

Maksatusaste 

31.12.2004 

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 120 % 140 % 




Yhteensä Miehet Naiset 


0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 110 % 

ESR-toimenpiteen aloittaneista naisten osuus oli 58 %. Työssäkäyvien osuus ESRtoimenpiteen 

aloittaneista oli 69 %, yrittäjien 7 %, koulutuksessa olevia 10 % ja työttömien 4 

%. Toimenpiteen aloittaneista lähes puolet (49 %) oli yli 40-vuotiaita ja vajaa kolmannes (31 

%) sijoittui ikäryhmään 25-39–vuotiaat. Alle 25-vuotiaita oli 13 %. 

Kuvassa 28 on esitetty EU:n ja valtion rahoituksen sitoumusten osuudet toimintaalaluokittain 

toimintalinjassa 2. Hankkeitten suhteellinen jakauma toiminta-alaluokkien 

välillä osoittaa hanketyöskentelyn painottumista koulutuksen ohella tietoyhteiskuntakehityksen 

vahvistamiseen sekä korkeakoulujen erilaisiin tutkimustyyppisiin hankkeisiin.

91 

Kuva 31: EU:n ja valtion rahoituksen jakauma toiminta-alaluokittain 30.4.2005 

Sidotun EU:n ja valtion rahoituksen jakauma toiminta-alaluokittain 30.4.2005; TL 2 


Työvoiman joustavuus, yrittäjyys ja innovaatio, tietoja 

viestintätekniikat 

Tieto- ja viestintätekniikka 










Sosiaalinen integroituminen 

Sosiaali-infrastruktuuri ja kansanterveys 

0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 



Ympäristöpositiivisten hankkeiden osuus toimintalinjan kaikista hankkeista oli 29,2 %, 

joka oli ohjelman keskiarvotasoa korkeampi. Tasa-arvohankkeiden osuus oli 15,7 %, joka 

puolestaan on ohjelman keskiarvotasoa korkeampi lähinnä ESR-hankkeiden myötä. Tietoyhteiskuntahankkeiden 

osuus oli 59,1 %, joka on merkittävästi korkeampi kuin ohjelmassa 

keskimäärin (16,3 %). Tulos on odotettu, koska valtaosa toimintalinjan hankkeista kohdistuu 

juuri tietoyhteiskunnan eri tasojen kehittämiseen. Ympäristöpositiivisiin hankkeisiin 

sidotun EU-rahoituksen osuus sidotusta EU-rahoituksesta oli 29,6 %, tasa-arvohankkeiden 

vastaava osuus oli 16,2 % ja tietoyhteiskuntahankkeiden osuus 61,5 %. Näistä tietoyhteiskuntahankkeiden 

osuus oli merkittävästi korkeampi kuin ohjelmassa keskimäärin. Tasaarvohankkeiden 

osuus oli vain lievästi ohjelman keskiarvotasoa korkeampi. 

Hankkeistuksen kohdistuminen 

Toimenpidekokonaisuudessa 2.1 hankkeet kohdentuvat pääosin tietoyhteiskunnan toimintaedellytysten 

vahvistamiseen kuten tietoverkkopalvelujen ja verkko-opiskelun eri toteuttamismuotojen 

sekä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä yritysten yhteistyörakenteiden 

kehittämiseen. Laajakaistaverkkojen kehittäminen ja niihin liittyvä sisällöntuotanto on yksi 

kehittämisen kohteista. Korkeakoulujen ja tiedepuistojen toiminnallisten ympäristöjen ja 

rakenteiden kehittäminen (koulutus- ja tuotekehityskeskukset) ovat niinikään merkittävä 

kehittämistoiminnan kohde. Yhteydet osaamiskeskusohjelmiin näkyvät osassa hankkeista. 

Hankkeet tukeutuvat ja perustuvat maakunnallisiin osaamisrakenteisiin. 

Hyvänä esimerkkinä toimintalinjan hankkeista on Kymenlaakson osaamispohjan kehittämiseen 

liittyvä Kuitu- ja energiatekniikan osaamiskeskuksen kehittäminen. Osaamiskeskus kehittää 

sellu- ja kuitutekniikkaa ja tähän liittyvää teknologiaa ja laitteiden kehittämistä yhteistyössä 

alan teollisuuden ja alihankkijoiden kanssa. Kuitu- ja energiatekniikan osaamiskeskus 

on ollut osa Kaakkois-Suomen osaamiskeskusta vuoden 2003 alusta lähtien.

92 

Etelä-Karjalan eKarjala-tietoyhteiskunta projekti on yleisesti käytetty esimerkki laajakaistaverkkojen 

hyödyntämisestä. Vuoden 2005 alussa kaikissa Etelä-Karjalan puhelinkeskuksissa 

on laajakaistavalmius ja 95 % väestöstä on mahdollisuus laajakaistayhteyksiin. Hanketuella 

toteutettiin 84 haja-asutusalueen puhelinkeskusta, joihin operaattorit eivät olisi markkinaehtoisesti 

laajakaistayhteyksiä toteuttaneet. Laajakaistayhteyksien kysyntä on kova maaseudulla, 

jossa kotitalouksien lisäksi nopeita internet-yhteyksiä tarvitsevat yritykset. Aktiivisimmilla 

kylillä laajakaistayhteyden ottaa lähes puolet kotitalouksista. Keskimäärin joka viides hajaasutusalueen 

talous ottaa laajakaistayhteyden heti sen tultua mahdolliseksi. Laajakaistayhteydet 

takaavat kylille tasavertaisen aseman kaupunkien ja kylien keskustaajamien kanssa. 

Internetin käyttömahdollisuuksia parantavat yli 40 ilmaista nettitupaa, jotka sijaitsevat mm. 

kylien kokoontumistiloissa. Laajakaistayhteyksien toteuduttua Etelä-Karjalan kylissä internet-tiedotus 

korvaa vähitellen perinteiset ilmoitustaulut ja tolppamainokset. Kylät hyödyntävät 

verkkoa tekemällä kotisivunsa helppokäyttöisellä ja nopeasti päivitettävällä julkaisutyökalulla 

Toimenpidekokonaisuuden 2.2 hankkeet tukevat osittain tpk 2.1:n rakenteellisia toimia 

koulutusohjelmien avulla. Tämä vaihtelee maakunnittain. Toimintalinjan hankkeilla on 

vahvoja yhtymäkohtia myös toimintalinjaan 1. 

Toimenpidekokonaisuuden 2.2 hankemassasta voidaan eritellä toimenpiteitä, joilla edistetään 

koulutuksen ja työelämän tiiviimpää yhteistyötä, tavoitellaan koulutuksen työelämävastaavuuden 

lisäämistä ja tietoja viestintätekniikan lisääntymistä koulutuksessa. Edelleen 

on nähtävissä ns. "pehmeiden" alojen esille nousu (sosiaali- ja terveyssektori, kulttuuriala) 

hanketasolla. Myös osaamisen verkottaminen mm. eri oppilaitosten yhteistyön muodossa 

näkyy hanketasolla. Lähes kaikki hankkeet ovat oppilaitoslähtöisiä ja oppilaitosten 

toteuttamia. Maakuntien hankkeet hajautuvat varsin erityyppisiin kokonaisuuksiin alueellisten 

lähtökohtien mukaan. Maakuntakeskusten mukanaolo ohjelma-alueessa näkyy erityisesti 

korkeakoululähtöisissä hankkeissa. Toimenpidekokonaisuuden 2.2 toimia arvioitaessa 

on otettava huomioon myös tavoite 3 -ohjelman toimintalinjan 2 ja toimenpidekokonaisuuden 

4.3 samantyyppiset toimenpiteet. 

Lahden yliopistokeskuksen maisteriohjelmat tarjoavat esimerkin korkeakoulutasoisen opiskelumahdollisuuden 

jalkauttamisesta maakuntaan. Lahden yliopistokeskus on Helsingin yliopiston, 

Teknillisen korkeakoulun sekä Lappeenrannan ja Tampereen teknillisten yliopistojen 

muodostama verkosto-organisaatio, joka sai OPM:n yliopistokeskusstatuksen vuoden 

2004 alussa. Yliopistokeskuksessa on 200 päätoimista työntekijää ja 15 professuuria. Keskuksen 

budjetti vuonna 2004 oli 16,5 milj. euroa, josta EU-projektien osuus oli 30 %. Vuonna 

2004 yliopistokeskuksessa oli yli 8000 opiskelijaa, joista valtaosa oli työssäkäyviä aikuisia. 

Lahdessa järjestettävissä maisteri- ja DI-ohjelmissa opiskeli nelisensataa aikuisopiskelijaa. 

EU-osarahoituksella tuetut maisteri- ja DI-ohjelmat ovat kaupunkitutkimus, sosiaalityö, 

tuotantotalous, verkkoviestintä sekä ympäristö- ja laatujohtaminen. Muovialan koulutusputkessa 

voi opiskella materiaalitekniikan DI-opintoja. EU-osarahoituksen turvin on käynnissä 

Lahden yliopistokeskuksen tohtorivalmennusohjelma päijäthämäläisille jatko-opiskelijoille 

Toimintalinjan hankkeet ovat myös varsin usein osia laajemmista kehittämiskokonaisuuksista. 

Toimintalinjan 2 hankkeet liittyvät kiinteämmin maakuntastrategioiden (maakuntaohjelmat 

ja -suunnitelmat) toteuttamiseen kuin esimerkiksi toimintalinjan 1 hankkeet. 

Toimintalinjan 2 hankkeille on tyypillistä täydentävyys suhteessa muihin ohjelman kehittämistoimiin 

ja myös muihin ohjelmiin (tavoite 3) sekä kansallisiin resursseihin. Tämä on 

osittain myös johtanut rinnakkaisiin ja päällekkäisiin hankerakenteisiin tavoite 3 -ohjelman 

kanssa. Aluetason koordinaatio vastaa toimien ohjelmiin sijoittumisesta. Tavoite 2 - 

ohjelmahankkeissa aluetason tarpeet näyttävät korostuvan odotetusti enemmän kuin tavoite 

3 -ohjelmassa. EU-rahoituksen tehokkaan käytön ongelmat nousevat esille juuri ESRrahoituksen 

käytössä.

93 

Maakuntien hanketyöskentely eroaa selvästi riippuen maakunnan ohjelma-alueesta. Koko 

maakunnan kuuluessa ohjelman toimenpiteiden piiriin hankkeistuksen kärki kytkeytyy 

maakuntastrategioihin selkeämmin kuin muissa maakunnissa. Tällöin toisaalta hankemassa 

kokonaisuudessaan sisältää maakuntastrategioista erillisiksi katsottavia toimia, joiden tavoitteilla 

on yhtymäkohtia esimerkiksi valtakunnallisiin tavoitteisiin. Ohjelma-alueeltaan 

suppeammilla maakunnilla hankkeistus on vaatinut myös enemmän työskentelyä toimivien 

kokonaisuuksien rakentamisessa. Ohjelma-alueen maakunnallinen pirstaleisuus näkyy selvimmin 

ESR-toimissa ja mm. tietoyhteiskunnan rakenteiden toteuttamisessa. Ohjelmaalueiden 

määrittelyllä ja hankkeistuksen eriarvoisella kohdentumisella voi ääritapauksissa 

olla jopa kehityseroja lisäävä vaikutus, mikä ei ole ohjelman tarkoitus. 

Koulutushankkeiden osalta osittaisena ongelmana on maakunnissa tuotu myös esille yritysten 

haluttomuus pitkiin koulutusohjelmiin. Tämä on johtanut lyhytkestoisempiin toimintamalleihin 

ja reagointeihin vain lyhyen tähtäimen tarpeisiin ja osin pitkäaikaisen vaikuttavuuden 

heikkenemiseen. 

Toimintalinjassa korostuvat ESR-viitekehyksen painopisteet 3 ja 4. Yrittäjyyteen, osaamiseen 

ja työelämän uudistamiseen liittyvä strategiapainopiste 4 (Osaamispääoman kehittäminen 

tukemaan yrittäjyyttä, työelämän uudistumista sekä tutkimustulosten ja teknologian 

hyödyntämistä) korostuu hanketasolla enemmän kuin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen 

kehittämiseen tähtäävä strategiapainopiste 3 (koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden 

parantaminen, ammatillisen liikkuvuuden edistäminen sekä koulutuksen ja työelämän 

suhteiden vahvistaminen). 


Määrällisten tavoitteiden toteutuminen – laskennallinen ennuste 

Väliarvioinnissa todettiin useiden asetettujen määrällisten tavoitteiden (säilytetyt työpaikat 

ja uudet yritykset) saavutettavuuden olevan todennäköisesti mahdotonta osin alkuperäisen 

tavoiteasetannan ylioptimistisuuden vuoksi. Uusien työpaikkojen sekä koulutuksen aloittaneiden 

(ESR) määrä sen sijaan todettiin olevan tuolloin hyvällä toteutumauralla. 

Toimintalinjassa 2 uusien miestyöpaikkojen tavoitetasot on jo täysimääräisesti saavutettu 

(kuva 32). Tämä on seurausta toimenpidekokonaisuuden 2.2 (ESR) hyvästä toteutumasta. 

Tpk 2.2:ssa uusien työpaikkojen kokonaistoteutuma on selvästi ylittänyt asetetut tavoitetasot 

sekä mies- että naistyöpaikkojen osalta. Uusien naistyöpaikkojen määrä on TL:ssa 

myös selvästi korkeampi kuin ohjelmassa keskimäärin. Naiset ovat hyötyneet merkittävästi 

ESR-toimenpiteistä ja toimintalinjan tavoitteena ollut naisten työmarkkinoille pääsyn lisääminen 

vaikuttaa toteutuvan. Toimenpidekokonaisuudessa 2.1 uusien työpaikkojen kokonaistoteutuma 

on 60 % tasolla (miehet 80%). 

Uusien työpaikkojen määrää voidaan pitää merkittävänä myös sitoumuksiin nähden. Esimerkiksi 

EU-rahoituksen kokonaissitouma 31.12.2004 oli vajaat 70 % (tavoite 2 ja sk). 

Sen sijaan säilytettyjen työpaikkojen toteuma oli vasta 20 % ja uusien yritysten osalta vajaat 

15 % 31.12.2004. Uusien yritysten tavoitetasot on asetettu hyvin haasteelliselle tasolle 

hanketoiminnan luonne huomioiden. Myös säilytettyjen työpaikkojen tavoitetaso on asetettu 

poikkeuksellisen korkeaksi ottaen huomioon, että pääosa toimenpiteistä ei niinkään

94 

kohdistu suoraan yritysten henkilökuntaan eli olemassa oleviin työpaikkoihin (vrt. tpk. 1.4 

tulokset). Säilytettyjen työpaikkojen ja uusien yritysten osalta asetettuja tavoitetasoja ei 

tulla saavuttamaan kun huomioidaan jäljellä olevat resurssit sekä toimintalinjan hanketoiminnan 

perusluonne. Tavoiteindikaattoreista uusien ja säilytettyjen työpaikkojen määrät 

olivat 30.6.2005 supistuneet verrattuna 31.12.2004 tilanteeseen. Tämä johtuu hankerekistereihin 

tehdyistä korjauksista. 

Laskennallisen ennusteen (ks. liite) perusteella toimintalinjan uusien työpaikkojen määrät 

toteutuisivat täysimääräisinä ja ylittyisivät selvästi. Tätä voidaan pitää kuitenkin ylimitoitettuna 

ottaen huomioon mm. 30.5.2005 tilanteen. Tavoitteen saavuttamista voitaneen pitää 

mahdollisena. Sen sijaan säilytettyjen työpaikkojen osalta ennuste lupaa ainoastaan runsaan 

30 % toteutumaa suhteessa tavoitteisiin. Uusien yritysten osalta ennuste on vain vajaat 

20 %. ESR-toimenpiteet aloittaneissa tavoitteet saavutetaan ja jopa ylitetään ennusteen 

mukaan. 

Kuva 32: Toimintalinjan 2 määrällisten tavoitteiden toteutuma 2000-2004 

Toimintalinjan 2 määrällisten tavoitteiden toteutuma 31.12.2004, 30.6.2005 sekä 

Indikaattori 

ennuste 31.12.2006 





1 

Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

Ennuste 31.12.2006 

Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Naiset 31.12.2004 



Miehet 31.12.2004 

Ennuste 31.12.2006 

Ennuste 31.12.2006 

0,0 % 20,0 % 40,0 % 60,0 % 80,0 % 100,0 % 120,0 % 140,0 % 160,0 % 



Alueellinen vaikuttavuus 

Toimintalinjan päävaikuttavuuksia on tulkittu maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöjen 

palautteen ja erillishaastattelujen sekä muun lähdeaineiston perusteella. 

Väliarvioinnissa korostettiin voimakkaasti alueellisen kilpailukyvyn ja osaamisen välistä 

yhteyttä ja alueellisten toimijoiden (korkeakoulut, amk:t, seudulliset kehittämisorganisaatiot 

jne.) keskinäistä verkottumista. Väliarviointi suositti laajapohjaisen verkostoitumisen 

tehostamista kehittäjäorganisaatioiden välillä alueellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. 

Arvioinnissa kiinnitettiin myös huomiota siihen, onko koulutusta suunnattu aloille, joissa 

kysynnän kasvumahdollisuudet ovat parhaat tai toisaalta niille toimialoille, joilla on työ-

95 

voimakapeikkoja. Koulutusta oli väliarvioinnin mukaan suunnattu vahvasti informaatioteknologia-alalle 

sekä liitännäisiin laite- ja ohjelmainvestointeihin. Tietoyhteiskunnan kehittämiseen 

liittyvät kehittämis- ja koulutustoimet ovat edelleen toimintalinjan keskeinen 

ydin. 

Osaamisrakenteisiin kohdennetuista strategisista kehittämistoimista merkittävimpiä pitkällä 

aikavälillä ovat olleet maakunnallisten osaamiskeskittymien toimintaedellytysten vahvistaminen 

ja korkeakoulujen koulutustarjonnan jalkauttamiseen tähtäävät toimenpiteet. 

Alueellisesti tämä on nähtävissä hanketyössä, joka kohdentuu maakuntakeskusten korkeakouluihin 

ja osaamiskeskuksiin. Kaakkois-Suomessa toimintalinjan kärkihankkeissa on 

uudistettu mm. Lappeenrannan teknillisen yliopiston kone- ja laitekantaa sekä teknisiä opetusjärjestelmiä 

(mm. laboratoriot) sekä Kymenlaaksossa kehitetty korkeakouluverkostoa 

osittain tavoite 2 -ohjelman resurssein sekä vahvistettu korkean osaamisen yritysten (ICT, 

Bio, hyvinvointiteknologia) fyysisiä toimintaedellytyksiä (koulutus, tilat). Päijät-Hämeessä 

kärkivaikutus on nähtävissä Lahden yliopistokeskuksen ja yrityspuiston kehittämiseen liittyvissä 

toimissa sekä Kanta-Hämeen alueella ICT- ja bio-alan koulutus-, tila- ja investointihankkeissa 

sekä toimialakohtaiseen kehittämiseen liittyvissä koulutusratkaisuissa. Varsinais-Suomesta 

esille nousevat mm. seutukuntatason korkeakouluyhteyksien vahvistaminen 

ja AMK-tason oppilaitosten toimintaedellytysten ja yrityskehitysympäristöjen kehittäminen 

siltä osin kuin ne tukevat alueen elinkeinoelämää. Yleisellä tasolla ohjelmatason alueellisen 

vaikuttavuuden kärkeä voisi luonnehtia osaamisrakenteiden osalta alueen elinkeinojen 

innovaatio- ja tuotekehityskapasiteetin vahvistumisena (ks. myös tpk 1.3). Toimintalinjassa 

2 luodaan myös alueitten elinkeinoihin liittyviä pitkän aikavälin rakennemuutosedellytyksiä, 

joihin viitattiin toimintalinjan 1 käsittelyn yhteydessä. 

Tietoyhteiskuntarakenteiden osalta merkittävimmät ja vaikuttavimmat hanketyypit kohdentuvat 

laajakaistaverkkojen ja yhteyksien rakentamiseen sekä edelleen kehittämiseen (mm. 

eKarjala-kokonaisuus), verkko-opiskelumahdollisuuksien (eOppiminen) sekä yrityksille 

tarjottavien verkkopalvelumuotojen lisääntymiseen. Tietotekniikan hyödyntämismahdollisuuksien 

(eLiiketoimintaosaaminen) kehittyminen yrityksissä on myös yksi selkeä toimintalinjan 

vaikutuksesta (myös tl 1:ssä on kohdennettu kehittämistoimintaa tälle osaalueelle.) 

Toimintalinjan 2 hankkeissa yhteydet oppilaitoksiin ja opetusrakenteisiin ovat 

varsin kiinteät kun taas toimintalinjassa 1 kehittämistoimet kohdentuvat selkeämmin suoraan 

yrityksiin (yritystason suora vaikutus). Kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää tietoyhteiskunnan 

suomia eri mahdollisuuksia ovat edesauttaneet eniten juuri laajakaistaverkkohankkeet 

sekä erilaiset kansalaisverkkohankkeet, joissa tavoitteena on ollut helpottaa 

kansalaisten pääsyä tietoverkkojen hyödyntämiseen. (esim. erilaiset tietotuvat saaristoalueilla). 

Tällaisten hankkeiden vaikuttavuus on merkittävin maaseudulla. 

Tavoite 2 -ohjelmasta rahoitetuilla tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuurihankkeilla (laajakaista) 

on ollut selkeä täydentävä merkitys suhteessa markkinaehtoiseen toimintaan niillä 

alueilla, joilla markkinaehtoinen toiminta ei ole toiminut riittävän kattavuuden aikaansaamiseksi 

(mm. saaristot ja syrjäinen maaseutu). Ohjelmakauden aikana hallituksen tietoyhteiskuntastrategialla, 

mutta erityisesti vuonna 2004 laadituilla maakunnallisilla laajakaistastrategioilla, 

on ohjaava ja koordinoiva vaikutus perusinfrastruktuurien kehittämiseen. Laajakaistan 

perusrakenteiden kattavuus on Etelä-Suomen alueella hyvä ja jatkotyöskentely 

keskittyy yhä enenevässä määrin sisällönrakentamiseen ja erilaisiin soveltaviin ratkaisuihin.

96 

Toimintalinjan 2 alueellinen vaikuttavuus syntyy siis pääosin osaamis- ja tietoyhteiskuntarakenteisiin 

suunnattujen panostusten kautta. Opetusministeriön ESR-hankkeitten alueellista 

vaikuttavuutta arvioivan raportin 17 johtopäätöksiin perustuen voidaan myös asemoida 

toimintalinjan 2 vaikuttavuutta suhteessa tavoitteisiin. Alueellisen kilpailukyvyn kehittymistä 

suhteessa kansallisiin ja kansainvälisiin markkinoihin on edistetty parhaiten niissä 

hankkeissa, joissa kohteena on ollut suoraan tai välillisesti T&K- toiminnan tai toimintaympäristöjen 

kehittäminen. Esimerkkejä tästä on mainittu edellä. Tutkimuksen ja tuotekehityksen 

rakenteisiin vaikuttamalla on voitu käynnistää aluekehitysprosesseja, joiden 

avulla alueen yritykset voivat nopeuttaa uuden teknologian omaksumista ja alueet lisätä 

innovaatiopotentiaalin ja verkostojen kehittymistä. Alueitten lisääntynyt kilpailukyky voi 

näin tuottaa parhaimmillaan myös merkittäviä kumulatiivisia vaikutuksia osaamistalouden 

rakenteisiin. 

Toimintalinjan tuloksellisuus liittyy vahvasti osaamisen siirtoon ja alueelliseen juurruttamiseen 

tähtääviin hankekokonaisuuksiin (korkeakouluverkostot, tiedepuistot, eri alojen 

seudulliset osaamispisteet ja kehityskeskukset), jotka edistävät verkostomaisten osaamisrakenteiden 

syntyä ja edelleen kehittymistä. Syntyvät rakenteet edesauttavat aluekehitysvaikutuksen 

siirrossa reuna-alueille sekä mahdollistavat omalta osaltaan kokonaisvaltaisen 

aluekehitystyön toteuttamista erityisesti niissä maakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan ohjelma-alueeseen. 

Merkittävin ja konkreettisin toimintalinjan tulos koskee laajakaistaverkkojen 

ja liitännäispalvelujen ulottamista syrjäseuduille. 

Ohjelmassa asetettuihin koulutustasotavoitteisiin (tutkinnot) nähden toimintalinjan ja koko 

ohjelman välitön vaikuttavuus jää täysin marginaaliseksi (ks. luku 7.2.3) pitkällä tähtäimellä 

(koulutusohjelmien keston vuoksi tutkintojen valmistuminen tapahtuu usean vuoden 

aikana). Ohjelman vaikuttavuuden numeerisissa tarkasteluissa esille nousseet ongelmat 

korostuvat selvästi. Ohjelmalle on asetettu tavoite, jonka saavuttamista valtaosa hankkeista 

ei tue. Ts. koulutushankkeiden enemmistö ei tuota koulutustasoa nostavia tutkintoja. Koulutustasomittari 

ja sen tulkinta tuleekin suhteuttaa huomattavasti laajempaan kontekstiin. 


Toimintaympäristön kehitys. Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella on yhtä suuri osuus keskiasteen 

tutkinnon suorittaneita 15 vuotta täyttäneistä kuin koko maassa. Sen sijaan korkeakoulututkinnon 

suorittaneiden osuus on ohjelma-alueella alhaisempi kuin koko maassa. 

Ero on suurin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudessa. Uudenmaan maakuntaan 

verrattuna ohjelma-alue on huomattavasti jäljessä korkea-asteen koulutuksen saaneiden 

osuudessa. Ohjelma-alueen maakunnista Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa 

ja Etelä-Karjalassa koulutustaso on lähimpänä koko maan keskimääräistä 

tasoa, mutta niissäkin vähintään keskiasteen suorittaneiden osuus jää jälkeen valtakunnallisesta 

osuudesta. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen tavoite 2 -alueilla aikuisväestön koulutustaso 

on selvästi ja Itä-Uudenmaan ohjelma-alueella huomattavasti alempi kuin muissa 

maakunnissa tai koko maassa. Vertailun tulokseen vaikuttaa luonnollisesti maakuntakeskusten 

asemoituminen tukialueeseen. 



17 Opetusministeriön julkaisuja 2005:3/ESR-hankkeet alueellisen osaamisen kehittämisessä – hanketoiminnan vaikutuksia Satakunnan, 

Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maakunnissa. Väliraportti II

97 


koko maassa, minkä vuoksi ero koko maan tasoon ei ole kaventunut ohjelman tavoitteiden 

mukaisesti. Sen sijaan Uudellamaalla kasvu on ollut vielä nopeampaa kuin Etelä-Suomen 

ohjelma-alueella. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut kaikkien Etelä- 

Suomen maakuntien ohjelma-alueilla suunnilleen saman verran. 

Osaamistason kehittämistarpeen tulee olla merkittävä taustatekijä tulevan ohjelmakauden 

toimenpideohjelmien suunnittelussa. 

Määrälliset tavoitteet. Toimintalinjassa 2 uusien miestyöpaikkojen tavoitetasot on jo täysimääräisesti 

saavutettu. Tämä on seurausta toimenpidekokonaisuuden 2.2 (ESR) hyvästä 

toteutumasta. Tpk 2.2:ssa uusien työpaikkojen kokonaistoteutuma on selvästi ylittänyt asetetut 

tavoitetasot sekä mies- että naistyöpaikkojen osalta. Uusien naistyöpaikkojen määrä 

on TL:ssa myös selvästi korkeampi kuin ohjelmassa keskimäärin. Naiset ovat hyötyneet 

merkittävästi ESR-toimenpiteistä ja toimintalinjan tavoitteena ollut naisten työmarkkinoille 

pääsyn lisääminen vaikuttaa toteutuvan. Toimenpidekokonaisuudessa 2.1 uusien työpaikkojen 

kokonaistoteutuma on 60 % tasolla (miehet 80 %). 

Uusien työpaikkojen määrää voidaan pitää merkittävänä myös sitoumuksiin nähden. Esimerkiksi 

EU-rahoituksen kokonaissitouma 31.12.2004 oli vajaat 70 % (tavoite 2 ja sk). 

Sen sijaan säilytettyjen työpaikkojen toteuma oli vasta 20 % ja uusien yritysten osalta vajaat 

15 % 31.12.2004. Uusien yritysten tavoitetasot on asetettu hyvin haasteelliselle tasolle 

hanketoiminnan luonne huomioiden. Myös säilytettyjen työpaikkojen tavoitetaso on asetettu 

poikkeuksellisen korkeaksi ottaen huomioon, että pääosa toimenpiteistä ei niinkään 

kohdistu suoraan yritysten henkilökuntaan eli olemassa oleviin työpaikkoihin (vrt. tpk. 1.4 

tulokset). Säilytettyjen työpaikkojen ja uusien yritysten osalta asetettuja tavoitetasoja ei 

tulla saavuttamaan kun huomioidaan jäljellä olevat resurssit sekä toimintalinjan hanketoiminnan 

perusluonne. Tavoiteindikaattoreista uusien ja säilytettyjen työpaikkojen määrät 

olivat 30.6.2005 supistuneet verrattuna 31.12.2004 tilanteeseen. Tämä johtuu hankerekistereihin 

tehdyistä korjauksista. 

Laskennallisen ennusteen perusteella toimintalinjan uusien työpaikkojen määrät toteutuisivat 

täysimääräisinä ja ylittyisivät selvästi. Merkittävää ylitystä ei voida pitää realistisena. 

Sen sijaan säilytettyjen työpaikkojen osalta ennuste lupaa ainoastaan runsaan 30 % toteutumaa 

suhteessa tavoitteisiin. Uusien yritysten osalta ennuste on vain vajaat 20 %. ESRtoimenpiteet 

aloittaneissa tavoitteet saavutetaan ja ylitetään ennusteen mukaan. 

Tulevalla ohjelmakaudella virallisena seurattavana indikaattorina on perusteltua käyttää toimenpiteissä 

aloittaneiden määrän ohella myös päättäneiden sijoittumista vaikuttavuuden näkökulmasta. 

Tutkintotavoitteet. Ohjelmassa asetettuihin koulutustasotavoitteisiin (tutkinnot) nähden 

toimintalinjan ja koko ohjelman välitön vaikuttavuus jää marginaaliseksi (ks. luku 7.2.3) 

koska hanketason koulutuksessa varsinaisten tutkintoon tähtäävien koulutusohjelmien 

määrä on vähäinen. Lisäksi koulutusohjelmien keston vuoksi tutkintojen valmistuminen 

tapahtuu sinänsä jo usean vuoden aikaviipeellä. Ohjelman vaikuttavuuden numeerisissa 

tarkasteluissa esille nousseet ongelmat korostuvat selvästi. Ohjelmalle on asetettu tavoite, 

jonka saavuttamista määrällisesti valtaosa hankkeista ei tue. Ts. koulutushankkeiden 

enemmistö ei tuota koulutustasoa nostavia tutkintoja.

98 

Koulutustasomittari ja sen tulkinta tulee suhteuttaa huomattavasti laajempaan kontekstiin. 

Osaamisvaikutuksen mittauksessa on huomioitava kaikki koulutustasoa kehittävät toimet. 

Ohjelmatasolla arviointia on kehitettävä tulevalla ohjelmakaudella esimerkiksi toimivan 

hankeluokittelun ja tutkintojen määrän seurannan avulla (saatavuuden joustavuus). 

ESR-toimien alueellinen koordinaatio. Toimintalinjan 2 hankkeille on tyypillistä täydentävyys 

suhteessa muihin ohjelman kehittämistoimiin ja myös muihin ohjelmiin (tavoite 3) 

sekä kansallisiin resursseihin. Tämä on osittain myös johtanut rinnakkaisiin ja päällekkäisiin 

hankerakenteisiin tavoite 3 -ohjelman kanssa. Tavoite 2 -ohjelmahankkeissa aluetason 

tarpeet näyttävät korostuvan odotetusti enemmän kuin tavoite 3 -ohjelmassa. EU-rahoituksen 

tehokkaan käytön ongelmat nousevat esille juuri ESR-rahoituksen osalta. Maakuntien 

näkökulmasta ESR:n toimenpideohjelmien tulee seuraavalla ohjelmakaudella olla aluelähtöisiä. 

Ohjelmakauden lopussa on erityisen välttämätöntä koordinoida tavoite 2 ja 3 -ohjelmien loppuvaiheen 

hankkeistus sekä jo käynnissä olevat toimenpiteet vaikuttavuuden maksimoimiseksi 

(Suosituksella on myös yhteys määrällisten tavoitteiden saavuttamiseen). Tämä edellyttää 

maakunnissa yhteistyöryhmissä (ESR-jaostot) käytävää strategista keskustelua hankkeistuksen 

onnistumisesta ja koordinoinnista. Näkökulma on otettava huomioon myös tulevan 

EU:n ohjelmakauden ohjelma- ja hallintomallin suunnittelussa ja varmistettava aluetason 

vaikuttavuuden maksimointi. 

Ohjelma-alue ja hankkeistuksen vaikuttavuus. Maakuntien hanketyöskentely eroaa selvästi 

riippuen maakunnan ohjelma-alueesta. Koko maakunnan kuuluessa ohjelman toimenpiteiden 

piiriin hankkeistuksen kärki kytkeytyy maakuntastrategioihin selkeämmin 

kuin muissa maakunnissa. Tällöin toisaalta hankemassa kokonaisuudessaan sisältää maakuntastrategioista 

erillisiksi katsottavia toimia, joiden tavoitteilla on yhtymäkohtia esimerkiksi 

valtakunnallisiin tavoitteisiin. Ohjelma-alueeltaan suppeammilla maakunnilla hankkeistus 

on vaatinut myös enemmän työskentelyä toimivien kokonaisuuksien rakentamisessa. 

Ohjelma-alueen maakunnallinen pirstaleisuus näkyy selvimmin ESR-toimissa ja mm. 

tietoyhteiskunnan rakenteiden toteuttamisessa. Ohjelma-alueiden määrittelyllä ja hankkeistuksen 

eriarvoisella kohdentumisella voi ääritapauksissa olla jopa kehityseroja lisäävä vaikutus 

kehitettäessä kansallisestikin tärkeitä osa-alueita kuten tietoyhteiskunnan rakenteita 

ja sovelluksia. Eriarvoisuuden lisääminen ei ole ohjelman tarkoitus. 

Alueellinen eriarvoisuus osaamisen ja tietoyhteiskunnan rakenteita koskevassa kehittämistyössä 

tulee huomioida EU-rahoituksen kohdentamisessa tulevalla ohjelmakaudella ja varmistamalla 

kansallisen rahoituksen riittävyys tulevaisuudessa. 

Koulutushankkeet. Ongelmana on maakunnissa tuotu myös esille yritysten haluttomuus 

pitkiin koulutusohjelmiin. Tämä on johtanut lyhytkestoisempiin toimintamalleihin ja reagointeihin 

vain lyhyen tähtäimen tarpeisiin ja osin pitkäaikaisen vaikuttavuuden heikkenemiseen. 

Hankkeistuksen reagointikykyä suhteessa yritysten tarpeisiin tulee edelleen kehittää ja muokata 

myös lyhyen tähtäimen tarpeita palvelevaksi samalla kun tiiviissä yhteistyössä yritysten 

kanssa ennakoidaan pidemmän tähtäimen tarpeita. Ts. koulutushankkeiden rakenne ja sisältö 

tulee laatia kaksitahoisesti lyhyen ja pitkän aikavälin tarpeiden pohjalta. Yritysten, työvoimaviranomaisten 

ja koulutusorganisaatioiden (koulutushankkeiden toteuttajat) välistä yhteyttä 

tulee entisestään tiivistää ja kehittää ennakointimenetelmiä sekä mahdollisuuksia lyhytaikaisen 

koulutetun työvoiman käyttöön yrityksissä (projektit, kausityövoima). Tällöin tulee 

kuitenkin varmistaa kausiluonteisen henkilökunnan etujen tasavertaisuus (lomat, eläkekertymät 

jne) vakituisen työvoiman kanssa.

99 

Aluestrategian merkittävyys. Tavoite 2 -ohjelma-alueitten pirstaleisuus korostaa maakuntatason 

strategisen suunnittelun tärkeyttä ja yhteyttä maakuntaohjelmatyöhön erityisesti 

koulutushankkeissa. Tavoite 2 -ohjelma on sinänsä strategialtaan väljä mahdollistaen joustavasti 

maakuntatason toimenpiteet. 

Vahva maakuntatason suunnittelu, ennakointityöskentely ja koulutusstrategia on edellytys 

koulutustoimien vaikuttavuuden maksimoimisessa. Koulutushaasteiden tunnistaminen tapahtuu 

parhaiten aluetasolla. Tämä on otettava huomioon myös tulevassa EU-ohjelmasuunnittelussa. 

Osaamisrakenteet. Toimintalinjan tuloksellisuus liittyy vahvasti osaamisen siirtoon ja 

alueelliseen juurruttamiseen tähtääviin hankekokonaisuuksiin (korkeakouluverkostot, tiedepuistot, 

eri alojen seudulliset osaamispisteet ja kehityskeskukset), jotka edistävät verkostomaisten 

osaamisrakenteiden syntyä ja edelleen kehittymistä. Lisäksi verkkoopiskelumahdollisuuksien 

kehittyminen on ollut yksi ohjelman merkittävimmistä yksittäisistä 

saavutuksista kuluneella kaudella. Osaamisrakenteisiin kohdennetuista kehittämistoimista 

merkittävimpiä pitkällä aikavälillä ovat korkeakoulurakenteiden jalkauttamiseen 

tähtäävät toimenpiteet. Syntyvät rakenteet edesauttavat aluekehitysvaikutuksen siirrossa 

reuna-alueille sekä mahdollistavat omalta osaltaan kokonaisvaltaisen aluekehitystyön toteuttamista 

erityisesti niissä maakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan ohjelma-alueeseen. 

Korkeakoulujen osaamiskapasiteetin saavutettavuus ei ole ohjelma-alueella riittävä. Edelleen 

korkeakoulujen osallistumisessa alueelliseen kehittämiseen aluestrategiatyöstä huolimatta 

on parantamisen varaa. 

Alueilla on edelleen selkeitä puutteita korkeakoulutasoisessa koulutustarjonnassa. Korkeakoulujen 

keskinäistä ylimaakunnallista yhteistyötä tulisi myös edelleen kehittää ja ns. verkostokorkeakoulujen 

toimintaedellytykset turvata. Mikäli EU-osarahoitus vähenee tulevaisuudessa 

tulee alueellisen kilpailukyvyn kannalta merkittävien ohjelmarahoituksella käynnistyneiden 

korkeakoulutasoisten koulutusohjelmien siirtyä kansallisen rahoituksen piiriin (näin 

on osin tapahtunutkin). 

Eri alojen verkkopedagogisia sovelluksia tulee kehittää, jotta tutkintojen suorittaminen monimuoto-opiskeluna 

mahdollistuu joustavasti ja tuloksellisesti. 

Tavoite 2 -ohjelman rahoituksella käynnistettyjen maakunnallisten ja seudullisten osaamiskeskittymien 

yhteydet kansallisiin kehittämisresursseihin (mm. oske) korostuvat tulevaisuudessa. 

Osaamissektorin kansallisen rahoituksen kasvu on varmistettava EU-rahoituksen vähenemisen 

vuoksi. 

Alueellisen kilpailukyvyn näkökulmasta olisi tärkeää, että tulevalla EU-ohjelmakaudella syrjäytymisen 

ehkäisyyn liittyvä toiminta tapahtuisi pääosin kansallisilla varoilla. 

Tietoyhteiskunta. Merkittävin ja konkreettisin toimintalinjan tulos koskee laajakaistaverkkojen 

ja liitännäispalvelujen alueellisen kattavuuden kehittymistä. Etelä-Suomessa 

laajakaistan alueellinen kattavuus on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta jo varsin hyvä. 

Tämä on tärkeä havainto sekä kansallisen kilpailukyvyn että myös tulevan EU:n ohjelmakauden 

valmistelun suhteen. Kuluvalle ohjelmakaudelle on siis ollut tyypillistä tietoyhteiskunnan 

perusrakenteiden ja teknisten järjestelmien toteuttaminen niillä alueilla, jotka ovat 

jääneet markkinaehtoisen toiminnan ulkopuolelle (saaristot ja syrjäinen maaseutu). Ohjelma-alueiden 

hajautuminen varsinaisiin tavoite 2- ja siirtymäkauden sekä ns. valkoisiin alueisiin 

on merkinnyt toisaalta laajakaistaverkkojen kehittelyssä alueellista eriarvoisuutta 

kehittämisresurssien epätasaisen jakautuman vuoksi.

100 

Tietoyhteiskunnan perusrakenteiden ohella tulee aiempaa enemmin korostaa myös soveltavien 

ratkaisujen ja tutkimuksen lisäämistä. Tukialueiden määrittelyn alueellinen tasapaino korostuu 

aihe-alueen osalta. 

Yhteenveto. Toimintalinjan toimenpiteiden kohdentumista ja vaikuttavuutta asetettujen 

määrällisten ja laadullisten tavoitteiden osalta voidaan pääosin pitää onnistuneina. Koulutustasoeron 

säilyminen koko maahan nähden on tärkeä havainto tulevaisuuden suhteen. 

Toimintalinjan vaikutus tietoyhteiskuntakehitykseen ohjelma-alueella on ollut merkittävä 

ja konkreettinen. Alueen kilpailukyvyn kannalta on erittäin tärkeää varmistaa riittävät kehitysresurssit 

sekä niiden aluelähtöinen käytettävyys myös tulevaisuudessa.

101 

7.3 Toimintalinja 3: Yhdyskuntien toimivuuden ja viihtyisyyden turvaaminen 


Väliarviointi totesi toimintalinjan toimintaympäristömuutosten olleen varsin pieniä tavoitteiden 

ja strategian asettamisen jälkeen. Yhdyskuntarakenteiden ja ympäristön tilan muutokset 

ovat niin hitaita etteivät ne näy lyhyellä aikajänteellä. Väliarvioinnin mukaan seurannan 

tekee vaikeaksi myös määrällisten tavoitetasojen puuttuminen tältä osin. Sosiaalisen 

toimintaympäristön osalta väliarvioinnin toteuttamisajankohtana miesten työllisyystilanne 

heikkeni. 

Matkailutoimialan toimintaympäristöön on 2000-luvun alussa vaikuttanut taloudellinen 

taantuma, joka on merkittävästi vähentänyt kotimaisten yöpymisvuorokausien määriä. Venäläismatkailijoiden 

määrät supistuivat myös vaikuttaen erityisesti Kaakkois-Suomen matkailutilanteeseen. 

Kyse on varsin normaalista matkailualalle tyypillisestä vaihtelusta. 

Ympäristöihin liittyvät muutokset suhteutettuna esimerkiksi ohjelmakauden pituuteen ovat 

varsin hitaita. Ilman ja vesistöjen laadussa on kuitenkin 1980-luvulta lähtien tapahtunut 

myönteistä kehitystä teollisuuden päästöjen ja yhdyskuntien jätevesien käsittelyn tehostumisen 

myötä. Toisaalta mm. maatalouden päästöjen supistaminen ei ole edennyt riittävästi. 

Lähialueilla esimerkiksi Itämeren alueen saasteongelmat heijastuvat merkittävästi Etelä- 

Suomen alueelle mm. Suomenlahden sinileväongelman muodossa. Lisäksi merikuljetusten 

turvallisuuteen liittyy useita avoinna olevia kysymyksiä mm. öljykuljetusten osalta. Globaalit 

ympäristöongelmat ja arvioitu ilmastonmuutos heijastuvat ympäristötoimenpiteisiin 

kuitenkin viipeellä eivätkä suoranaisesti tule esille tavoite 2 -ohjelman toteutuksessa. 

Väestökehityksen kääntyminen myönteiseksi (erit. muuttotase) ohjelma-alueella vaikuttaa 

yhdyskuntarakenteisiin pitkällä aikavälillä. Asumisen, infrastruktuurin ja liikenteen järjestelyt 

on saatettava vastaamaan todellista tilannetta. Maakunnissa tämä tapahtuu monivuotisen 

suunnitteluprosessin tuloksena sekä maakunta (mm. maakuntaohjelmat ja –suunnitelmat; 

maakuntakaavat) että kuntatasolla (kaavoitus). Väestökehityksen muutos ohjelmaalueella 

on selkeä muutos väliarvioinnin yhteydessä todettuun tilanteeseen. Väestö- ja työpaikkakehitys 

kaupunkimaisilla sekä taajaan asutuilla alueilla on 2000-luvulla ollut vahvasti 

kasvava mikä aiheuttaa paineita yhdyskuntarakenteelle ja asuntotuotannolle. Yhteydet 

tavoite 2 -ohjelmaan kohdistuvat tältä osin pääosin juuri toimintalinjaan 3. Merkittävät 

liikenteen infrastruktuurihankkeet ovat edesauttaneet tavoite 2 -alueen kehitystä mm. Hämeen 

maakuntien alueella ja sitoneet maakunnat kiinteämmin pääkaupunkiseudun yhteyteen. 

Tämä puolestaan on luonut edellytyksiä muuttoliikkeen suotuisalle kehitykselle (pendelöinnin 

mahdollisuudet). 

Työttömyyden lievä aleneminen ohjelma-alueen sisällä vaikuttaa toimenpidekokonaisuuden 

3.3 toteuttamiseen. Ero koko maan tilanteeseen on pysynyt ennallaan 1990-luvun lopun. 

Pitkäaikaistyöttömyys ja ongelmallisten kaupunkialueiden työttömyystilanne on kuitenkin 

pysynyt vaikeana, mikä ei vähennä erityistoimien tarvetta. Tilanne tpk 3.1:n keskeisillä 

kohdealueilla ei ole muuttunut niin ratkaisevasti, että työllistämistä ja syrjäytymisen 

ehkäisemistä edistäviä toimia voitaisiin vähentää. On kuitenkin syytä valmistautua toiminnan 

kansallistamiseen uuden ohjelmakauden alla mikäli EU-rahoitus vähenee merkittävästi.

102 


Väliarvioinnin mukaan elinkeinoelämän toimintaympäristön kehittäminen oli hankkeistunut 

hyvin. Yhdyskuntarakenteen toimivuuden kehittäminen ja ympäristön tilan parantaminen 

todettiin kohtalaisesti toteutuneeksi. Heikosti hankkeistuneeksi on arvioitu sosiaalisen 

toimintaympäristön parantaminen. Väliarvioinnin päätelmiä toimintalinjan 3 osalta on käsitelty 

luvussa 5. 

Toimintalinjassa 3 oli rahoitettu 31.12.2004 mennessä yhteensä 714 hanketta, joista 108 

siirtymäkauden alueella (Kuvio 3). Julkisen rahoituksen kehykseltään ohjelman toiseksi suurin 

toimintalinja on sekä sitoumusten että maksatusten osalta edistynyt koko ohjelman keskiarvoa 

hieman nopeammin. Ohjelmassa käynnistyneistä hankkeista toimintalinjan osuus on 18 

%. Hankkeista noin 80 % kuuluu SM:n ja YM:n hallinnonaloille. EU-sitoumuksista puolestaan 

suurin osuus (29,9 %) kuuluu YM:n hallinnonalalle. Toimintalinjan edistymistilanne 

sitoumusten ja maksatusten osalta on pääpiirteissään ohjelman keskitasoa. Tavoite 2 -alueilla 

EU-rahoituksen sidonta-aste oli 31.12.2004 67 % ja siirtymäkauden alueilla 93 %. Vastaavat 

tasot 30.6.2005 olivat vajaat 80 % ja vajaat 100 %. Toimintalinjan voidaan olettaa toteutuvan 

kehyksen mukaisesti. 



YM 

29,9 % 

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 110 % 

TM 

23 6 % 


YM 

36,0 % 

LVM 

9,8 % 

LVM 

5,9 % 

TM 

7,8 % 

STM 

0,2 % 

STM 

0,1 % 

SM 

19,8 % 

OPM 

16,8 % 

SM 

36,7 % 

OPM 

13,4 % 

Valtio 

Kunta 

Yksityinen 


Yhteensä 


EU 

Sitomisaste 31.12.2004 


EU Sitomisaste 31.12.2004 

Valtio 


Kunta 

Yksityinen 


Yhteensä 

0 

% 

10 

% 

20 

% 

30 

% 

40 

% 

50 

% 

60 

% 

70 

% 

80 

% 

90 

% 

10 

0 

% 

11 

0 

% 

12 

0 

% 

13 

0 

% 

14 

0 

% 

15 

0 

% 

16 

0 

% 

17 

0 

% 

18 

0 

% 

19 

0 

% 

20 

0 

% 



Naiset 

Miehet 

Yhteensä 

0 % 5 % 10 

% 

15 

% 

20 

% 

25 

% 

30 

% 

35 

% 

40 

% 

45 

% 

50 

% 

55 

% 

60 

% 

65 

% 

70 

% 

75 

% 

80 

% 

85 

% 

90 

% 

95 

% 

100 

% 

105 

% 

110 

% 

115 

% 

120 

% 


Toimintalinja 3:n toimenpidekokonaisuustason toteutuma vaihtelee huomattavasti enemmän 

kuin muissa toimintalinjoissa mm. toimenpidekokonaisuuksien sisällön erilaisuuden 

vuoksi. Tpk 3.1:n toteuma on heikoin. Esimerkiksi EU-rahoituksesta oli 31.12.2004 sidottu 

vasta vajaat 50 % tavoite 2 -alueilla ja siirtymäkauden alueillakin vasta runsaat 60 %. Vastaavat 

luvut 30.6.2005 olivat 62 % ja lähes 80 % eli toteutuma on kuuden kuukauden aikana 

selvästi parantunut. Toimenpidekokonaisuuden tilanne edellyttänee kuitenkin kehystar-

103 

kistuksia. Siirtymäkauden alueella toimenpidekokonaisuus 3.4:n kehys on sitoumusten 

osalta jo ylitetty eli tilanne edellyttää siltäkin osin kehysten täsmentämistä. 

Toimenpidekokonaisuudessa 3.3 ESR-toimenpiteen aloittaneille asetetut tavoitteet on jo ohjelmakauden 

tässä vaiheessa saavutettu lähes nelinkertaisesti. Toimenpiteen aloittaneista oli 

tpk:n luonne huomioiden odotetusti 61 % työttömänä, ja heistä pitkäaikaistyöttömien osuus 

oli 44 %. Työssäkäyvien osuus oli 12 % ja koulutuksessa olleiden 5 %. Kolmannes toimenpiteen 

aloittaneista oli alle 25-vuotiaita, runsas neljännes kuului 25-39 –vuotiaiden ikäryhmään 

ja suurin ikäryhmä (39 %) ESR-toimenpiteen aloittaneista oli 40 vuotta täyttäneitä. 

Toimenpidekokonaisuudessa 3.5 ESR-toimenpiteen aloittaneille asetetut tavoitetasot ovat 

olleet selvästi alimitoitetut, sillä koko tpk:n tavoitetaso on jo nyt saavutettu kuusinkertaisesti. 

Toimenpiteen aloittaneista naisia on ollut 48 %. Valtaosa (54 %) toimenpiteen aloittaneista on 

ollut työelämässä mukana olevia. Työttömiä osallistuneista on ollut alle prosentti. Alle 25- 

vuotiaiden osuus toimenpiteen aloittaneista on 43 %, ikäryhmän 25-39 –vuotiaat osuus on 28 

% ja 40 vuotta täyttäneiden osuus 28 %. 

Kuva 33: EU:n ja valtion rahoituksen jakauma toiminta-alaluokittain 30.4.2005 

Sidotun EU:n ja valtion rahoituksen jakauma toiminta-alaluokittain 30.4.2005; TL 3 

Matkailuelinkeinon yhteiset palvelut 


Kaupunkiuudistus 

Maantiet 

Juomavesi 

Sosiaalinen integroituminen 

Muut kuin fyysiset investoinnit (matkailu) 

Teollisuus- ja sotilasalueiden kunnostaminen ja uudistaminen 

Päätiet 


Fyysiset investoinnit (matkailu) 

Yritysten yhteiset palvelut 

Jäteveden käsittely ja puhdistus 


Maatalouden vesivarojen hoito 

Kansalaisten palvelut ja sovellukset (terveys, hallinto, koulutus) 


Työvoiman joustavuus, yrittäjyys ja innovaatio, tietoja viestintätekniikat 



Satamat 

Vesitiet 

Alueelliset ja paikalliset maantiet 


Yhdyskunta- ja teollisuusjätteet 



Sosiaalitalouden palvelut 


Ilma 

Naisia kannustavat työmarkkinatoimet 

Multimodaaliliikenne 

Sosiaali-infrastruktuuri ja kansanterveys 

Kaupunkiliikenne 

Lähde: Fimos-2000-järjestelmä 

0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 


Toiminta-alaluokkakohtainen tarkastelu (Kuva 33) tuottaa varsin loogisen lopputuloksen 

toimintalinjan sisällön suhteen. Matkailuun ja ympäristöön sekä infrastruktuuriin liittyvät 

toiminta-alaluokat keräävät suurimmat osuudet. Myös kaupunkialueille kohdistuvat toimet 

sekä sosiaaliseen integraatioon liittyvien luokkien osuudet ovat merkittävät. 

Ympäristöpositiivisten hankkeiden osuus toimintalinjassa 3 on lähes 60 % ja se on huomattavasti 

suurempi kuin ohjelmassa keskimäärin. Tämä on luonnollisesti seurausta tpk 3.2:n 

hankkeista. Tasa-arvohankkeiden osuus (9,1 %) on puolestaan selvästi alle ohjelman keskiarvon 

ja alhaisin toimintalinjoista. Vastaava tilanne on tietoyhteiskuntahankkeiden osal-

104 

ta, joiden osuus on 10,0 %. Toimintalinjan luonne huomioiden kahden jälkimmäisen teeman 

osalta tulos on odotettu. 

Hankkeistuksen kohdentuminen 

Toimenpidekokonaisuus 3.1:n hankkeet muodostuvat varsin heterogeenisesta kokonaisuudesta 

erilaisia infrastruktuurihankkeita. Tiestöön liittyvät toimenpiteet kohdistuvat lähinnä 

sellaisiin osuuksiin, joiden heikko kunto tai puuttuvat rakenteet heikentävät merkittävästi 

alueellista kilpailukykyä. Tällaisesta toimenpiteestä hyvänä esimerkkinä käy valtatie 

6:n nelikaistaistaminen Etelä-Karjalassa perustuen metsäteollisuuden logistiikkatarpeisiin. 

Kaakkois-Suomessa on toimia kohdistettu mm. E-18-tien palvelujen kehittämiseen ja 

liikenneturvallisuuden parantamiseen. Liikennehankkeita on Kaakkois-Suomessa toteutettu 

myös Interreg III A-ohjelman avulla. Edelleen ohjelmarahoitusta on mm. suunnattu pienten 

elinkeinoelämälle tärkeiden paikallisteiden uudistamiseen. Tiehankkeiden lisäksi toimenpiteillä 

on tuettu mm. saaristojen yhteysalusliikennettä erityisesti Varsinais-Suomessa, 

matkailuelinkeinojen tarvitsemien palvelurakenteiden kehittämistä, teollisuusalueiden infrastruktuurirakenteiden 

kehittämistä ja laadittu yhdyskuntarakenteisiin liittyviä suunnitelmia 

ja taustaselvityksiä. Tpk 3.1:n toimet ovat tyypillisesti osatoimenpiteitä laajemmissa 

infrastruktuurin kehittämistoimissa erityisesti Kaakkois-Suomessa ja Hämeen maakuntien 

alueilla. Näistä suuremmista kokonaisuuksista vain hyvin pieni osa toteutuu ohjelmarahoituksella. 

Tpk:n hankkeet ovat tyypillisesti maakuntien ja seutukuntien elinkeinojen perustarpeisiin 

perustuvia. 

Toimenpidekokonaisuudessa 3.2 voidaan eritellä erilaisia hankeryhmittymiä. Perushankeryhmän 

muodostavat kuntien vesi- ja jätehuoltohankkeet. Toisena ryhmittymänä voidaan 

esille nostaa vesiensuojeluun ja vesistöjen kunnostukseen kohdentuvat hankkeet. Kolmannen 

ryhmän muodostavat fyysisen ympäristön (mm. erilaisten kulttuuriympäristöjen ja 

rakennusten) kunnostus- ja entisöintihankkeet, joilla on usein myös vahva yhteys matkailuelinkeinoihin. 

Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat edellisiin ja asumisen edellytyksiin 

liittyvät suunnitteluhankkeet ja -selvitykset. Yksittäisiä hankkeita on kohdennettu kokeiluluonteisesti 

uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen edistämiseen sekä paikkatietojärjestelmien 

kehittämiseen. Uuden ympäristöteknologian tai vaihtoehtoisten energiamuotojen 

kehittäminen ei suoranaisesti korostu toimenpidekokonaisuudessa. Perusympäristöhankkeiden 

puitteissa on toki edistetty olemassa olevan teknologian kehittämistä. Toimenpidekokonaisuuksissa 

1.3 ja 2.1 on puolestaan toteutettu joitain uuden ympäristöteknologian 

kehittämiseen liittyviä pilottihankkeita. Hankkeistuksen painottuminen perinteiseen 

ympäristöinfrastruktuuriin voidaan nähdä kaksijakoisesti. Toisaalta ao. hankkeilla on merkittävä 

lisäarvorooli maakuntien vetovoimaisuuden kehittämisessä ja toisaalta taas hankerakenne 

osoittaa aiemmin kansallisen toiminnan siirtymistä EU-osarahoitteiseksi. 

Esimerkkinä vesistöjen kunnostustoimista mainittakoon Varsinais-Suomesta Pro Saaristomeri- 

teemahanke. 

Huolestuneina Saaristomeren tilan jatkuvasta heikkenemisestä Varsinais-Suomen Liitto, Lounais- 

Suomen ympäristökeskus ja Varsinais-Suomen TE-keskus aloittivat laajan Pro Saaristomeriohjelman 

Saaristomeren tilan parantamiseksi. Yhteistyön päätavoitteena on hidastaa ja pysäyttää 

Saaristomeren rehevöityminen ja pitkällä aikavälillä parantaa merialueen tilaa ja sen käyttökelpoisuutta. 

Yhteistyötä tehdään työryhmissä, joihin on liittynyt noin 70 muuta toimijaa kansalaisjärjestöistä 

suuryrityksiin. Yhteistyö toimii alueellisena meri- ja rannikkoasioiden foorumina, jonka kautta tehos-

105 

tetaan toimintatapoja, ideoidaan ja toteutetaan hankkeita sekä kehitetään uusia toimintamalleja vesiensuojelun 

tehostamiseksi. 

Ohjelmatoiminnan kautta on suunniteltu hankkeita, joista yli 50 on tähän mennessä saanut rahoituksen. 

Hankkeisiin on sidottu varoja yhteensä noin 4 500 000 euroa eri rahoituslähteistä mm. tavoite 

2-ohjelmasta ohjelmasta (rahoitusta on kanavoitu myös ALMA-ohjelmasta, tavoite 3 –ohjelmasta, 

saariston Interreg-ohjelmasta sekä kansallisista varoista). Hankkeiden avulla on mm. toteutettu 

konkreettisia vesien tilan parantamisen toimenpiteitä, hankittu uutta tietoa ravinnekuormituksesta, 

koulutettu elinkeinonharjoittajia ja lisätty yleistä ympäristötietoisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia 

alueella. Pro Saaristomeri toimii alueellisen yhteistyön mallina myös kansallisesti. Toimintamallia 

toteutetaan myös Satakunnan alueella. 

Asuinalueiden suunnittelutyö tarjoaa hyvän esimerkin ohjelman kautta rahoitetusta kokonaisvaltaisesta 

alueiden käytön suunnittelusta: 

Hämeenlinna – Asumiskaupunki EU-hanke jatkaa vuonna 2001 käynnistettyä maankäytön 

strategiatyötä, jonka tavoitteena on kehittää kaupunkia kokonaisvaltaisen näkemyksen pohjalta. 

Strategiassa kysytään, miten Hämeenlinnan kaupunki itse aktiivisesti ohjaa kaupunkirakenteen 

kehitystä ja millaista sen tulisi olla aikajaksolla? Miten vireillä olevat hankkeet 

tukevat parhaiten strategista kehitystä? Miten luodaan hyvä ja kestävä asuin- ja elinympäristö? 

Asumiskaupunki-hankkeen tavoitteita ovat: 

- kaupunkisuunnitteluorganisaation yhteistyön ja tavoitteellisuuden kehittäminen 

- vaihtoehtoisten kaupunkiasumisen mallien kehittäminen ja toteuttaminen 

- asuinympäristön viihtyisyyden parantaminen 

- palvelurakenteen arviointi ja uudet ratkaisut 

- kestävän kehityksen periaatteiden hyödyntäminen 

Konkreettisia kohteita ovat Poltinahon vanhan kasarmialueen ja keskustan länsireunan arkkitehtuurikilpailut, 

joissa toteutetaan uusia asumismalleja. Näiden hankkeiden yhteydessä 

kehitetään kansalaisten osallistumista city panel-, kestävän kehityksen työkalujen ja paikkatietojärjestelmän 

avulla. 

Toimenpidekokonaisuudessa 3.3 pääosa hankkeista kohdistuu työllistymisen edistämiseen 

ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Yhden selkeän hankeryhmän muodostavat laajat monipalveluhankkeet, 

joissa kuntien ja työvoimaviranomaisten kanssa yhteistyössä luodaan 

työttömille työnhakijoille työnhaku-, koulutus- ja eläkeratkaisuja. Hankkeet keskittyvät 

lähes yksinomaan kaupunkeihin ja erityisesti sellaisille alueille, joissa työttömyys ja sen 

aiheuttamat lieveilmiöt ovat merkittäviä ongelmia. Toisen hankeryhmän muodostavat osin 

myös edelliseen kuuluvat, mutta tavoitteiltaan laajemmat kokonaisuudet, joissa pyrkimyksenä 

on lähiötasolla ihmisten monipuolinen aktivointi ja samalla alueen kehittäminen ja 

mm. syrjäytymisen ehkäisy (ts. näissä toimissa ei ole kyse vain työllisyys- ja koulutusratkaisujen 

toteuttamisesta vaan laajemmasta lähestymistavasta). Kolmannessa hankeryhmässä 

erityisenä painopisteenä ovat maahanmuuttajille tarkoitetut ratkaisut. Toimenpidekokonaisuuden 

toteutumista arvioitaessa tulee ottaa huomioon tavoite 3 -ohjelman ja myös kansallisten 

toimenpiteiden merkitys. Tavoite 3 -ohjelman toimintalinjoissa 1 ja 2 toteutetaan 

vastaavia toimenpiteitä. Tavoite 2 -ohjelman hankkeita on ollut mahdollista kohdistaa kohdennetummin 

tietyille alueille erityisesti kaupungeissa. Ongelmana alueilla on koettu hanketyön 

painottuminen nuorten osalta pääosin työttömyyden ja syrjäytymisen seurausten 

hoitoon ohjelman reunaehtojen vuoksi. Ennaltaehkäisevälle työlle ei tavoite 2 -ohjelman 

puitteissa voida osoittaa riittävästi resursseja.

106 

Tuloksellisia hanke-esimerkkejä toimenpidekokonaisuus 3.3.ssa ovat mm. Varsinais- 

Suomessa Uudessakaupungissa toteutettu ”Kasimajakasta palvelukeskukseksi” –hanke, jonka 

keskeisiä toimenpiteitä ovat olleet asiakkaille kohdennetut terveystarkastukset, tarvittavat 

lääkärin- ja erikoislääkärintutkimukset sekä työkyvynarviointijaksot, avustaminen eläkehakemusprosessissa, 

terveydentilan jatkoseuranta, henkilökohtaisten suunnitelmien laatiminen, 

huumeiden levittämistarpeen vähentäminen uusille käyttäjille ja päihteettömän päivän viettämiseen 

tarkoitetun paikan tarjoaminen, työmarkkinakykyä ylläpitävä ja kohentava työnhakuryhmätoiminta, 

ammatillisia valmiuksia parantavat henkilökohtaisesti ohjatut koulutusjaksot, 

työkokeilu- ja harjoittelujaksot sekä tukityöllistäminen. 

Monikulttuurinen Kotka -projektin tavoitteina oli luoda uudenlaista toimintamallia maahanmuuttajatyöhön 

Kotkassa, kutoa yhteistyötä viranomaisten ja kolmannen sektorin välillä, 

antaa käytännön apua maahanmuuttajien omille järjestöille ja innostaa kotkalaisia järjestöjä 

ottamaan maahanmuuttajat huomioon toiminnassaan sekä lisätä muutoinkin kulttuurien 

välistä vuorovaikutusta ja siten edistää suvaitsevaisuutta. Projektin toimintatapana oli järjestää 

yhteistyökumppaneiden (30 erilaista kumppania) kanssa tilaisuuksia, koulutuspäiviä, 

tapahtumia ja kokouksia, joilla edistettiin paikallisten eri toimijoiden tiedonvaihtoa ja toiminnallista 

yhteistyötä. Lisäksi kehitettiin erityisesti paikallista monikulttuurista nuorisotyötä. 

Projektin järjestämään toimintaan osallistui yhteensä 5325 henkilöä. Projektin tärkein tulos 

on projektin ohjausryhmän esityksestä aikaansaatu Kotkan maahanmuutto-ohjelma 2004 

– 2010, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi 22.10.2003. Projekti osallistui vahvasti ohjelman 

laadintaprosessiin mm. järjestämällä v. 2003 aikana kuusi keskustelutilaisuutta maahanmuuttajatyön 

eri osa-alueiden kehittämisestä. Ilman Monikulttuurinen Kotka -projektin toimintaa 

ja sen virittämää laajaa keskustelua maahanmuuttoasioista, maaperä uudenlaiselle 

ja valtakunnallistakin huomiota herättävälle Kotkan maahanmuutto-ohjelmalle ei todennäköisesti 

olisi ollut vielä valmis. 

Toimenpidekokonaisuus 3.4:n hankkeet kohdentuvat matkailun kehittämiseen ja kulttuurikohteiden 

kunnostamiseen, entisöintiin ja uuskäytön edistämiseen lähinnä matkailutarkoituksiin. 

Hankkeiden sisältö ja kohteiden luonne vaihtelevat maakunnittain. Matkailun tuotteistaminen 

ja markkinointi muodostavat yhden selkeän hankeryhmän. Ohjelma-alueen merkittävimpiin 

kulttuurikohteisiin liittyvät hankkeet muodostavat myös yhden ryhmän ja vapaaaikaan 

ja luonnon virkistyskäyttöön liittyvät hankkeet muodostavat yhden selkeän ryhmittymän. 

Toimenpidekokonaisuus 3.4 on muodostanut maakunnille merkittävän lisäarvoresurssin 

erityisesti kulttuurikohteiden entisöinnissä ja käyttöönotossa ja kulttuuritoiminnan kehittämisessä. 

Matkailuhankkeita rahoitetaan usein monesta toimenpidekokonaisuudesta (mm. tpk 

1.2, tpk 1.4, tpk 2.2, tpk 3.5, tpk 3.2) ja eri rahoituslähteistä (mm. ALMA). Matkailun 

hankkeistukselle on kehittämisnäkökulman kannalta ongelmallista edelleen toimijoiden 

hajanaisuus ja matkailun perustoimintojen (ylläpitävät toimet) toteuttaminen ohjelmarahoituksella. 

Lisäksi matkailutoimialan kokonaiskehittämisen kannalta ylimaakunnallisen 

hankkeistuksen ongelmat ovat erityisen hankalia koska vasta hyvin laajojen kokonaisuuksien 

kautta on saavutettavissa merkittävää kasvua. 

Hämeenlinnan Verkatehdas -hanke on hyvä esimerkki laajasta kulttuurialan kehittämiskokonaisuudesta, 

jossa yhdistyy julkisen palvelun, kulttuurin, yrityssektorin ja kansalaistoiminnan 

samanaikainen läsnäolo kulttuurikeskuksessa. Hankkeessa on solmittu mm. erilaisia kumppanuussopimuksia 

eri toimijoiden kesken. Uudisrakennuksena toteuttavien 700-paikkaisen 

musiikki- ja kongressisalin ja 640-paikaisen elokuvakeskuksen valmistuttua vuonna 2007 

Verkatehtaalla on 30 000 m 2 tilaa kulttuurin palveluille, yrityksille, yhteisöille ja taidekasvatukselle. 

Alueen kehittämiseen käytetään vuosina 2002-2007 noin 21,4 milj. €. Musiikkisalin 

ja elokuvakeskuksen ohella alueen vanhoihin rakennuksiin kunnostetaan monipuolisia tapahtumatiloja, 

ravintoloita sekä tiloja mm. lasten ja nuorten kulttuurille, kansalaisopistolle, 

kulttuurialan yrityksille ja ammatinharjoittajille. Hämeenlinnan taidemuseon Engelrakennuksen 

tänä vuonna valmistunut peruskorjaus on osa Verkatehdas-projektia. Verkatehdas 

on yksi suurimmista eurooppalaisista vanhaan teollisuusmiljööseen toteutetuista kulttuurikeskuksista. 

Vuosikymmenen lopussa Verkatehtaalla on arvioitu vierailevan vuosittain 500 

000 ihmistä ja työpaikkoja alueella arvioidaan olevan noin 350.

107 

Toimenpidekokonaisuus 3.5 on koko ohjelman pienin toimenpidekokonaisuus. Sisällöllisesti 

tpk koostuu heterogeenisestä joukosta erilaisia ympäristö-, kulttuuri- ja matkailualaan 

liittyviä hankkeita, jotka monessa tapauksessa ovat muissa toimenpidekokonaisuuksissa 

toteutettavien hankkeiden osia. Osa hankkeista toimii laajempien ympäristö- ja kulttuurihankkeiden 

koulutusosioina. Tpk täydentää muuta ohjelmatyöskentelyä. 

Toimintalinjan 3 ESR-viitekehys-yhteys korostaa painopistettä 2 sosiaaliseen integroitumiseen 

ja naisia kannustaviin työmarkkinatoimiin kohdistuvat toimet (Tasa-arvon ja yhtäläisten 

mahdollisuuksien edistäminen työelämässä). 


Määrällisten tavoitteiden toteutuminen – laskennallinen ennuste 

Uusien työpaikkojen ja yritysten tavoitetasojen saavuttaminen näytti väliarviointivaiheessa 

ongelmalliselta. Säilytettyjä työpaikkoja sen sijaan oli seurantatietojen mukaan saatu aikaiseksi 

lähes tavoitteiden mukaisesti. 

Toimintalinjalle asetetuista määrällisistä tavoitteista uusien työpaikkojen tavoitetasoista oli 

31.12.2004 saavutettu vasta vajaat 30 %. Miestyöpaikkojen osalta toteutuma on runsaat 30 

% ja naisten osalta noin 23 %. Uusien työpaikkojen osalta tavoitetasot ovat olleet osin ylimitoitettuja 

siihen nähden, että toimintalinjan toimenpiteet uusien työpaikkojen suhteen 

ovat pääosin välillisiä ja korkeintaan edellytyksiä luovia. Säilytettyjen työpaikkojen osalta 

tilanne on parempi; tavoitteista on saavutettu yli 80 % ja naisten osalta 85 %. Tämä on 

seurausta toimenpidekokonaisuuksien 3.2 ja 3.4 hyvästä toteutumasta ja toisaalta realistisesta 

tavoiteasetannasta. Työpaikkojen säilyminen on pääosin seurausta matkailu- ja kulttuurialan 

hankkeiden toteutumisesta. Tosin uusien työpaikkojen muodostuminen hanketyön 

myötä on tavoitteisiin nähden vaatimatonta. ESR- toimenpiteisiin osallistuneiden 

määrät ovat jo ylittäneet asetetut tavoitetasot moninkertaisesti. Tämä on seurausta toimenpidekokonaisuuden 

3.3 hyvästä toteutumasta. Tpk:n toimille on selvästi ollut kysyntää. 

ESR-toimenpiteissä aloittaneet ovat lähes yksinomaan kaupunkialueilta, joissa työttömyys 

on korkealla tasolla ja syrjäytymisen ehkäisytoimet välttämättömiä. Tuloksen voi arvioida 

heijastavan varsin onnistunutta toimien kohdentamista asiakasryhmille. Toimintalinjassa 

uusien yritysten toteutuma-aste on alle 50 %. Kohtuullinen kokonaistulos on seurausta tavoitteisiin 

nähden hyvästä tuloksesta naisyritysten osalta. Tulos on erityisen hyvä toimenpidekokonaisuuksissa 

3.2, 3.4 ja 3.5. Määrällisesti pienet ja realistiset tavoitetasot ovat 

toteutuneet hyvin mm. matkailu -ja kulttuuritoimenpiteissä. 

Toteutumatiedot 30.6.2005 osoittavat uusien ja säilytettyjen työpaikkojen sekä ESRaloittaneiden 

määrissä selkeää vähentymistä verrattuna 31.12.2004 tilanteeseen perustuen 

hankerekistereihin tehdyistä korjauksista. Tavoitteiden mukaista toteutumista koskevaan 

arvioon tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta. 

Uusien työpaikkojen tavoitetasoja ei toimintalinjassa ole enää mahdollista saavuttaa toiminnan 

luonne ja käytössä olevien resurssien vuoksi (sitoumukset EU ja valtio noin 65 % 

tavoite 2 -alueella ja lähes sata siirtymäkauden alueella). Säilytettyjen työpaikkojen osalta 

tavoitteen saavuttaminen on realistista. Uusien yritysten osalta kokonaistaso jäänee noin 50 

% tasolle, joka sinänsä olisi toimintalinjojen korkein tulos.

108 

Laskennallisen ennusteen mukaan uusien työpaikkojen määrät jäisivät toimintalinjassa 

alle 40 % tason suhteessa tavoitteisiin. Sen sijaan säilytetyissä työpaikoissa arvioitu toteutuma 

ohjelmakauden lopussa ylittäisi tavoitetasot selvästi. Uusien yritysten toteutuma olisi 

ennusteen mukaan runsaat 60 %. ESR-toimenpiteissä aloittaneiden määrä suhteessa tavoitteisiin 

ylittyisi moninkertaisesti ennusteen perusteella. 

Kuva 34: Toimintalinjan 3 määrällisten tavoitteiden toteutuma 

Toimintalinjan 3 määrällisten tavoitteiden toteutuma 31.12.2004, 30.6.2005 ja ennuste 

Indikaattori 

31.12.2006 





1 

Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

0,0 % 100,0 % 200,0 % 300,0 % 400,0 % 500,0 % 600,0 % 700,0 % 

Lähde: Fimos 2000-järjestelmä ja SM:n erillislaskelma 


Alueellinen vaikuttavuus 

Toimintalinjan heterogeeninen luonne huomioiden alueellisen vaikuttavuuden arviointi 

hajautuu usealle eri sektorille. Vaikuttavuutta on arvioitu maakuntien yhteistyöryhmien 

sihteeristöjen esittämien näkökulmien sekä muun lähdemateriaalin pohjalta. 

Toimenpidekokonaisuus 3.1. Liikenneyhteyksiä parantavat hankkeet ovat olleet merkityksellisiä 

elinkeinojen ja logististen kokonaisuuksien kehittymisen kannalta. Liikennehankkeet 

eli lähinnä maakuntien strategisesti tärkeiden tieosuuksien kehittäminen ovat 

poistaneet eräitä päätoimialojen (esim. Kaakkois-Suomen metsäteollisuus) logistisia pullonkauloja 

ja luoneet myös edellytyksiä keskeisen liikenneinfrastruktuurin budjettirahoitukselle. 

Esimerkkinä vaikutuksista voidaan mainita mm. Kotkan ja Haminan satamaalueiden 

liikennejärjestelyjen parantaminen rakentamalla huomattavasti kasvaneelle raskaalle 

rekkaliikenteelle kiertoliittymät ja tierampit liikenteen sujuvuuden lisäämiseksi. Liikenneturvallisuuden 

paraneminen liikenteen pullonkaulojen vähentyessä tukee myös välillisesti 

alueellista kilpailukykyä. Myös matkailuelinkeinon toimintaedellytykset erityisesti 

saaristoalueilla ovat kohentuneet lisääntyneiden yhteysalusreittien myötä. Yhteyksien lisääminen 

Turun saaristossa ns. rengasreitin osana on edesauttanut matkailijoiden (mm. 

pyörämatkailu) liikkumismahdollisuuksia alueella.

109 

Toimenpidekokonaisuuden 3.1 vaikuttavuutta voidaan korkeintaan kuvata täydentäväksi 

suhteessa kansalliseen budjettirahoitukseen. Ohjelman resurssit ovat hyvin rajallisia budjettirahoitukseen 

verrattuna. Elinkeinojen kehitystä parhaiten tukeva vaikutus ohjelmassa 

tulee logistiikan ja matkailun toimintaedellytysten paranemisen kautta. 

Toimenpidekokonaisuus 3.2. Ympäristöhuollon sekä asukkaiden ja elinkeinoelämän kannalta 

merkittävin vaikuttavuus koko ohjelma-alueella on nähtävissä vesi- ja jätehuollon 

kehittymisenä. Ts. merkittävä osa toimenpidekokonaisuuteen 3.2 varatuista rahoitusresursseista 

on kohdennettu ympäristöhuollon perusrakenteiden vahvistamiseen kaikissa maakunnissa. 

Vesistöjen ja maisemien kunnostustoimenpiteet ovat myös osoittautuneet varsin 

tulokselliseksi konkreettisuudellaan ohjelma-alueella.. 

Muilta osin päävaikuttavuudet alueitten välillä vaihtelevat aluetyypin mukaan (esim. sisämaakunta 

vs. rannikkomaakunta). Ympäristön tilan säilyttämisen ja parantamisen osalta 

vaikuttavia ja tuloksellisia kehittämistoimintoja ovat olleet mm. pohjavesien pilaantumisvaaran 

pienentäminen ja suojelusuunnitelmien laadinta kuntien kanssa yhteistyössä. Merkittäviksi 

on myös arvioitu kulttuuriympäristöohjelmia toteuttavat hankkeet, joissa toimijoiden 

verkottuminen on ollut tehokasta, seudulliset ja ylikunnalliset vesihuollon yhteistyöhankkeet, 

kuntien verkottuminen kestävän kehityksen edistämisessä, työkalujen ja indikaattorien 

kehittäminen ja ympäristöntilan ja luonnon monimuotoisuuden seurantaohjelmat. 

Vesiosuuskuntahankkeet ovat osoittautuneet varsin tuloksellisiksi erityisesti kansalaisosallistumisen 

edistämisessä. Myös asuinalueiden kokonaisvaltaisella kestävän kehityksen 

mukaisella suunnittelulla on saatu hyviä tuloksia. 

Toimenpidekokonaisuudessa 3.5 on puolestaan vaikutettu kohderyhmien asenteisiin ja 

toimintamalleihin ympäristötiedotuksella, -neuvonnalla ja –kasvatuksella. Maatalouden 

päästöjen rajoittamiselle vesistöalueilla on edelleen suuri tarve. (Maatalouden aiheuttama 

ympäristörasitus on tietysti tavoite 2 -ohjelmatyöskentelyä huomattavasti laajempi kysymys. 

Maatalouden päästöjen rajoittaminen ei kuulu tavoite 2 -ohjelman tavoitteisiin. Käytössä 

olevat tuki-instrumentit eivät myöskään kohdistu maatalouden päästöjen rajoittamiseen 

vaan kyse on laajemmasta eri ohjelmien ja resurssien yhteistyöstä. Tulevan ohjelmakauden 

keskeisiä haasteita on jälleen kerran eri resurssien yhteistyömenettelyjen varmistaminen 

jo ohjelmien valmisteluvaiheessa.) 

Ympäristötoimenpiteiden vaikuttavuutta tarkasteltaessa on huomioitava edellisessä luvussa 

todettu ”tuotekehitysnäkökulman” vähyys. Vaikuttavuus on näin enemmän määrällistä 

kuin laadullista. 

Toimenpidekokonaisuus 3.3. Syrjäytymisen ehkäisy lähes yksinomaan kaupunkialueille 

kohdentuvana ja pitkälti asiakaskohtaisesti räätälöitynä toimintana on osoittautunut maakuntakyselyjen 

perusteella hyvin onnistuneeksi tavoite 2 -ohjelmassa. Ongelmaksi on toisaalta 

koettu nuoriin kohdistuvan ennaltaehkäisevän työn puuttuminen tavoite 2 - 

ohjelmassa esimerkiksi yläasteikäisten osalta, koska ohjelmatyön reunaehdot eivät tätä 

mahdollista. 

Syrjäytymisen ehkäisemistä ja sosiaalisen koheesion vahvistumisen osalta tuloksellisimmat 

toimintamuodot ovat systemaattisia ja koordinoivia, seutukunta- tai maakuntatasoisia monivuotisia 

(jopa koko ohjelmakauden kestäviä) hankeprosesseja, joissa korostetaan sekä 

vertikaalista että horisontaalista asiakkaan ohjausta ja sen jatkuvaa kehittämistä. Henkilökohtaistavien 

asiakaspalveluprosessien, tilaaja-tuottaja yhteistyömallin kehittäminen sekä

110 

palvelujen tuotteistaminen ovat tärkeitä (työnohjaus, konsultointi ja ohjaus, koulutukset, 

tutkimukset ja selvitykset, luovat ratkaisut). 

Keskeisiä tuloksia näissä hankkeissa ovat olleet sosiaalis-ammatillisen kuntoutuksen mallin 

luominen työkäytännöksi, jonka avulla asiakaskunnassa on syntynyt kestävä prosessi, 

kuntoutuksen käynnistyminen ja eteneminen yksilön kannalta räätälöidysti bottom-upperiaatteella, 

mikä puolestaan saa aikaan asiakkaissa asennemuutoksen sekä yleisen aktivoitumisen. 

Keskeisiä tuloksia ovat olleet myös aktiiviyhteistyömallien luominen sosiaalitoimen, työvoimatoimen, 

kelan ja välittäjäorganisaatioiden välille. Toimintamalli on mahdollistanut 

vaikeasti työllistyvien kuntoutuksen ja aktivoinnin sekä tuetun työllistämisen myötä siirtymisen 

takaisin työmarkkinoille. Lisäksi toimivina palvelumalleina ovat olleet erilliset 

palvelupisteet, joissa on hyödynnetty moniammatillista ja henkilökohtaista ohjausprosessia. 

Toimenpidekokonaisuuden 3.4 osalta parhaimmat tulokset on saatu niissä kehittämiskokonaisuuksissa, 

joissa toiminta tapahtuu strategisen ja pitkäjänteisen työn kautta. Vaikuttavimpia 

toimintoja ovat olleet laajojen matkailun kehittämisohjelmien osatoteuttaminen 

tavoite 2-ohjelman resurssein. Laajoissa matkailuelinkeinon kehittämishankkeissa osahankkeet 

jakautuvat usein markkinointi, -koulutus- ja tuotteistamisosioihin. Tpk 3.4 tuottaa 

tältä osin tuotteistavan panoksen. Tuloksellisemmat toimenpiteet liittyvät odotetusti konkreettisten 

matkailukohteisiin liittyviin tuotteisiin. Kulttuurialan kärkihankkeiden avulla on 

kyetty sekä tuotteistamaan että säilyttämään maakuntien perinteitä ja historiaa. Hanketasolla 

matkailu ja kulttuuri ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Konkreettisimmillaan tämä 

näkyy rakennetun ympäristön kohteiden entisöinnissä ja uuskäytössä. 

Matkailun ja kulttuurin kehittäminen maakunnissa vaihtelee toimintaympäristön, alueen 

matkailurakenteen ja rahoitusinstrumenttien käyttömahdollisuuksista riippuen. Matkailutoimialankin 

kehittämisessä on tärkeää useiden kehittämisinstrumenttien samanaikainen 

hyödyntäminen resurssien ollessa rajallisia. Matkailun kehittämiseen liittyvät myös edelleen 

teema-alueen perusongelmat kuten hankkeiden hajautuminen pieniin osiin ja strategiatyön 

haasteet. Yleisenä perusongelmana alueilla on nähtävissä matkailuelinkeinon kehittämiseen 

liittyvä lyhytjänteisyys; matkailun kehittämisen strategiatyö tapahtuu lyhyen tähtäimen 

tavoitteiden perusteella eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Maaseutu- ja luontomatkailun 

sekä kulttuurimatkailun kehittämishankkeiden ja yritystukien keskinäinen koordinaatio 

edellyttää edelleen parantamista alueilla. Toimijoiden runsaslukuisuus ja järjestäytymättömyys 

sekä ylimaakunnallisen hanketyön vaikeudet hankaloittavat matkailualan 

kehittymistä todella merkittäväksi elinkeinoksi Etelä-Suomessa. Matkailuun kohdennettujen 

panostusten vaikuttavuutta heikentää myös matkailun perustoimintojen (ylläpitävät 

toimet) toteuttaminen ohjelmarahoituksella. Osa mm. kuntien matkailutoiminnoista ja - 

henkilöistä on siirretty ohjelmarahoituksen piiriin. Tällöin saman esimerkiksi usean hankkeen 

muodostamissa kehittämiskokonaisuuksissa toteutetaan sekä uutta luovaa kehittämistoimintaa 

että ylläpidetään em. perustoimintoja. 

Matkailuelinkeinon maakunnallinen ja seudullinen koordinointi ja vetovastuu ovat kuitenkin 

parantuneet verrattuna edellisen ohjelmakauden 1995-1999 tilanteeseen. Myös valtakunnallinen 

koordinaatio (KTM:n matkailustrategiatyö; MEK) on vahvistanut toimialueen 

kehittämisedellytyksiä. Myös matkailun osaamiskeskustoiminnalla on ollut myönteinen 

yleisvaikutus toimialueen kehittymiseen. Myös maakunnissa on laadittu matkailun kehit-

111 

tämisstrategioita ja koottu toimijoita yhteen. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa Turku Touring 

tekee koko maakunnan kattavaa markkinointi ja tuotteistamistyötä yhdessä seudullisten 

organisaatioiden kanssa. Työtä tukee maakunnan matkailustrategia. 


Toimintaympäristön kehitys. Toimintalinjaan liittyvä toimintaympäristö on hyvin laaja ja 

moniulotteinen kattaen ympäristön tilan, matkailun, sosiaalisen toimintaympäristön ja aluerakenteiden 

kehityksen. Merkittävimmät toimintalinjan 3 toteutukseen liittyvät kehityspiirteet 

liittyvät aluerakenteen kehitykseen mm. Hämeen maakuntien kytkeytyessä entistä tiiviimmin 

pääkaupunkiseutuun liikenneyhteyksien kehittymisen myötä. Ohjelma-alueen 

väkiluvun kasvukehitys juuri täällä alueella vaikuttaa puolestaan asumisen ja ympäristöihin 

liittyviin järjestelyihin. Suomenlahden tilan ja merikuljetusten turvallisuusnäkökohdilla on 

yhteys myös tavoite 2 -ohjelman toteutukseen välillisesti. Pitkän aikavälin kehitys vesistöjen 

osalta on ollut suotuisaa teollisuuden päästöjen vähetessä, mutta maatalouden päästöt 

eivät ole vähentyneet riittävästi vaan rehevöittävä kehitys mm. Saaristomerellä on jatkunut. 

Maatalouden päästöihin liittyvät toimet kuuluvat maaseutuohjelman sekä maatalouden 

ympäristötukien piiriin. Maatalouden päästöihin liittyviä kysymyksiä ei sinänsä voida ratkaista 

tavoite 2 -ohjelman avulla vaan tavoite edellyttää laajaa toimijoiden yhteistyötä ja 

eri rahoitusresurssien hyödyntämistä sekä maatalouden tukijärjestelmien kohdentamista 

tavoitteen mukaisesti. 

Matkailutoimialan toimintaympäristöön on 2000-luvun alussa vaikuttanut taloudellinen 

taantuma, joka on merkittävästi vähentänyt kotimaisten yöpymisvuorokausien määriä. Venäläismatkailijoiden 

määrät supistuivat myös vaikuttaen erityisesti Kaakkois-Suomen matkailutilanteeseen. 

Kyse on varsin normaalista matkailualalle tyypillisestä vaihtelusta. 

Työttömyys on vähentynyt ohjelma-alueella mutta keskeisillä kaupunkialueilla pysynyt 

edelleen korkealla tasolla ja pitkäaikaistyöttömyys on niinikään vaikea kesto-ongelma. 

Tavoite 2 ja 3 -ohjelmien asiakaskohtaisesti räätälöidyillä toimilla on kuitenkin ollut merkittävä 

vaikutus työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä. 

Ohjelmakauden aikana alueen väestömäärän kehityksessä on tapahtunut käänne parempaan 

ja esimerkiksi Hämeen maakuntien kokonaiskehitys on selkeästi parantunut. Aluerakenteellisten 

yhteyksien kehittyminen (mm. liikenneverkko) pääkaupunkiseudun suuntaan on 

luonut edellytykset tälle käänteelle. Toimintalinjan 3 toimintaympäristöjen kehityksellä on 

hyvin konkreettinen yhteys maakunta- ja aluerakennesuunnitteluun. 

Toimintalinjan 3 toimintaympäristön kehityspiirteet korostavat tarvetta laajoihin yhteistyörakenteisiin 

niin alue– kuin valtakunnan tasolla sekä kansainvälisesti mm. lukuisten ympäristöuhkien 


Toimintalinjan toteutuma. Toimenpidekokonaisuuden 3.1 toteutuma sekä tavoite 2 - että 

siirtymäkauden alueella on ollut pitkään ohjelman keskiarvotasoa alhaisempi. Esimerkiksi 

EU-rahoituksesta oli 31.12.2004 sidottu vasta vajaat 50 % tavoite 2-alueilla ja siirtymäkauden 

alueillakin vasta runsaat 60 %. Vastaavat luvut 30.6.2005 olivat 62 % ja lähes 80 % 

eli toteutuma on kuuden kuukauden aikana selvästi parantunut. Toimenpidekokonaisuuden 

tilanne edellyttänee kuitenkin kehystarkistuksia. Siirtymäkauden alueella toimenpidekokonaisuus 

3.4:n kehys on sitoumusten osalta puolestaan jo ylitetty.

112 

Toimenpidekokonaisuuden 3.1 hankkeistukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota syksyn 

2005 aikana ja tarvittaessa valmistella kehysmuutokset kevään 2006 aikana. Toimenpidekokonaisuuden 

3.4 kehys edellyttää niinikään täsmennyksiä siirtymäkauden alueella. 

Määrälliset tavoitteet. Toimintalinjalle asetetuista määrällisistä tavoitteista uusien työpaikkojen 

tavoitetasoista oli 31.12.2004 saavutettu vasta vajaat 30 %. Miestyöpaikkojen 

osalta toteutuma on runsaat 30 % ja naisten osalta noin 23 %. Uusien työpaikkojen osalta 

tavoitetasot ovat olleet osin ylimitoitettuja siihen nähden, että toimintalinjan toimenpiteet 

uusien työpaikkojen suhteen ovat pääosin välillisiä ja korkeintaan edellytyksiä luovia. Säilytettyjen 

työpaikkojen osalta tilanne on parempi; tavoitteista on saavutettu yli 80 % ja 

naisten osalta 85 %. Tämä on seurausta toimenpidekokonaisuuksien 3.2 ja 3.4 hyvästä toteutumasta 

ja toisaalta realistisesta tavoiteasetannasta. Työpaikkojen säilyminen on pääosin 

seurausta matkailu- ja kulttuurialan hankkeiden toteutumisesta. Tosin uusien työpaikkojen 

muodostuminen hanketyön myötä on tavoitteisiin nähden vaatimatonta. ESR- toimenpiteisiin 

osallistuneiden määrät ovat jo ylittäneet asetetut tavoitetasot moninkertaisesti. Tämä 

on seurausta toimenpidekokonaisuuden 3.3 hyvästä toteutumasta. Tpk:n toimille on selvästi 

ollut kysyntää. ESR-toimenpiteissä aloittaneet ovat lähes yksinomaan kaupunkialueilta, 

joissa työttömyys on korkealla tasolla ja syrjäytymisen ehkäisytoimet välttämättömiä. Tuloksen 

voi arvioida heijastavan varsin onnistunutta toimien kohdentamista asiakasryhmille. 

Toimintalinjassa uusien yritysten toteutuma-aste on alle 50 %. Kohtuullinen kokonaistulos 

on seurausta tavoitteisiin nähden hyvästä tuloksesta naisyritysten osalta. Tulos on erityisen 

hyvä toimenpidekokonaisuuksissa 3.2, 3.4 ja 3.5. Määrällisesti pienet ja realistiset tavoitetasot 

ovat toteutuneet hyvin mm. matkailu- ja kulttuuritoimenpiteissä. 

Toteutumatiedot 30.6.2005 osoittavat uusien ja säilytettyjen työpaikkojen sekä ESRaloittaneiden 

määrissä selkeää vähentymistä verrattuna 31.12.2004 tilanteeseen perustuen 

hankerekistereihin tehdyistä korjauksista. Tavoitteiden mukaista toteutumista koskevaan 

arvioon tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta. 

Uusien työpaikkojen tavoitetasoja ei toimintalinjassa ole enää mahdollista saavuttaa toiminnan 

luonne ja käytössä olevien resurssien vuoksi (sitoumukset EU ja valtio noin 65 % 

tavoite 2 -alueella ja lähes sata siirtymäkauden alueella). Säilytettyjen työpaikkojen osalta 

tavoitteen saavuttaminen on realistista. Uusien yritysten osalta naisyrittäjien määrä toteutunee 

90-95 % tasolla. Kokonaistaso jäänee noin 50 % tasolle, joka sinänsä olisi toimintalinjojen 

korkein tulos. 

Yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuuri. Yhdyskuntarakenteiden ja infrastruktuurin 

kehittämistyöskentely liittyy alueilla hyvin kiinteästi alueellisten strategioiden toteuttamisen. 

Tavoite 2 -ohjelmasta rahoitetut toimet koskevat eräitä keskeisiä elinkeinoelämän kannalta 

tärkeitä pullonkauloja esimerkiksi Kaakkois-Suomen alueella ja Hämeen maakuntien 

alueelta. Muilta osin hankkeet ovat täydentäviä suhteessa kansalliseen budjettirahoitukseen. 

Hankkeistusta tuleekin tarkastella lähes yksinomaan maakunnallisista lähtökohdista 

koska vaikuttavuus ohjelmatasolla jakautuu hyvin heterogeenisesti. 

Tulevaisuudessa korostuvat erityisesti logististen palvelujen kehittäminen Etelä-Suomen alueella. 

Tämä on otettava huomioon myös tulevassa EU-ohjelmasuunnittelussa. 

Ympäristö. Ympäristöhuollon sekä asukkaiden ja elinkeinoelämän kannalta merkittävin 

vaikuttavuus koko ohjelma-alueella on nähtävissä vesi- ja jätehuollon kehittymisenä. Ts. 

merkittävä osa toimenpidekokonaisuuteen 3.2 varatuista rahoitusresursseista on kohdennettu 

ympäristöhuollon perusrakenteiden vahvistamiseen kaikissa maakunnissa. Vesistöjen ja

113 

maisemien kunnostustoimenpiteet ovat myös osoittautuneet varsin tulokselliseksi konkreettisuudellaan 

ohjelma-alueella.. 

Muilta osin päävaikuttavuudet alueitten välillä vaihtelevat aluetyypin mukaan (esim. sisämaakunta 

vs. rannikkomaakunta). Ympäristön tilan säilyttämisen ja parantamisen osalta 

vaikuttavia ja tuloksellisia kehittämistoimintoja ovat olleet mm. pohjavesien pilaantumisvaaran 

pienentäminen ja suojelusuunnitelmien laadinta kuntien kanssa yhteistyössä. Merkittäviksi 

on myös arvioitu kulttuuriympäristöohjelmia toteuttavat hankkeet, joissa toimijoiden 

verkottuminen on ollut tehokasta, seudulliset ja ylikunnalliset vesihuollon yhteistyöhankkeet, 

kuntien verkottuminen kestävän kehityksen edistämisessä, työkalujen ja indikaattorien 

kehittäminen ja ympäristöntilan ja luonnon monimuotoisuuden seurantaohjelmat. 

Vesiosuuskuntahankkeet ovat osoittautuneet varsin tuloksellisiksi erityisesti kansalaisosallistumisen 

edistämisessä. Myös asuinalueiden kokonaisvaltaisella kestävän kehityksen 

mukaisella suunnittelulla on saatu hyviä tuloksia. 

Ympäristötoimenpiteiden vaikuttavuutta tarkasteltaessa on huomioitava jo aiemmin todettu 

”tuotekehitysnäkökulman” vähyys. Vaikuttavuus on näin enemmän määrällistä kuin laadullista. 

Ympäristötoimilla on maakunnissa nähty olevan merkittävää lisäarvoa vetovoimatekijöiden 

vahvistamisessa. Merkittävänä haasteena voidaan edelleen pitää maatilatalouden 

ympäristövaikutusta vaikka tavoite 2 -ohjelman tuki-instrumentit eivät suoranaisesti ko. 

sektorille kohdistukaan. 

Tulevan ohjelmakauden valmisteluprosessissa on varmistettava eri rahoitusohjelmien käytännön 

yhteistyö ympäristöihin liittyvässä kehittämistyössä mm. maatilatalouden negatiivisten 

ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Mikäli EU-rahoitus vähenee merkittävästi tulevalla 

ohjelmakaudella, on varmistettava kansallisen rahoituksen riittävyys vesi- ja jätehuollon 

kehittämiseen sekä vesistöjen kunnostukseen. 

Syrjäytymisen ehkäisy. Syrjäytymisen ehkäisy lähes yksinomaan kaupunkialueille kohdentuvana 

ja pitkälti asiakaskohtaisesti räätälöitynä toimintana on osoittautunut maakuntakyselyjen 

perusteella hyvin onnistuneeksi ja tarpeelliseksi tavoite 2 -ohjelmassa. Ongelmaksi 

on toisaalta koettu nuoriin kohdistuvan ennaltaehkäisevän työn puuttuminen tavoite 

2 -ohjelmassa esimerkiksi yläasteikäisten osalta, koska ohjelmatyön reunaehdot eivät tätä 

mahdollista. 

Ohjelmatyössä tavoite 2 ja 3 -rahoituksella kehitetyt ja ylläpidetyt valmiit toimintamallit tulee 

laajamittaisesti saattaa osaksi työvoimaviranomaisten ja kaupunkien perustoimintoja siltä 

osin kuin näin ole vielä menetelty (vrt. polkumallien siirto kansalliseen työvoimapolitiikkaan 

työvoiman palvelukeskuksiin). Lisäksi on varmistettava työllisyyden hoitoon ja työvoimakoulutukseen 

riittävät kansalliset varat 2007 mikäli EU-ohjelmarahoitus vähentyy. 

Ennaltaehkäisevän työskentelyn resurssit ja mahdollisuudet on niinikään varmistettava kansallisesti. 

Matkailu ja kulttuuri. Parhaimmat tulokset on saatu niissä kehittämiskokonaisuuksissa, 

joissa toiminta tapahtuu strategisen ja pitkäjänteisen työn kautta. Vaikuttavimpia toimintoja 

ovat olleet laajojen matkailun kehittämisohjelmien osatoteuttaminen tavoite 2 -ohjelman 

resurssein. Tuloksellisemmat toimenpiteet liittyvät odotetusti konkreettisten matkailukohteisiin 

liittyviin tuotteisiin. Kulttuurialan kärkihankkeiden avulla on kyetty sekä tuotteistamaan 

että säilyttämään maakuntien perinteitä ja historiaa. Hanketasolla matkailu- ja kulttuuri 

ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Konkreettisimmillaan tämä näkyy rakennetun

114 

ympäristön kohteiden entisöinnissä ja uuskäytössä. Toimenpidekokonaisuuden 3.4 rahoitusresurssit 

ovat alueille merkinneet todellista lisäarvoa. 

Matkailun ja kulttuurin kehittäminen maakunnissa vaihtelee varsin merkittävästi toimintaympäristöstä, 

alueen matkailurakenteen ja rahoitusinstrumenttien käyttömahdollisuuksista 

riippuen. Matkailutoimialankin kehittämisessä on tärkeää useiden kehittämisinstrumenttien 

samanaikainen hyödyntäminen resurssien ollessa rajallisia. Matkailun kehittämiseen 

liittyvät myös edelleen teema-alueen perusongelmat kuten hankkeiden hajautuminen pieniin 

osiin ja strategiatyön haasteet. Perushaasteina alueilla on edelleen nähtävissä matkailuelinkeinon 

kehittämiseen liittyvä lyhytjänteisyys ja kausiluonteisuuden haasteet, toimijoiden 

osittainen hajanaisuus sekä matkailun eri toimialueiden koordinaatioon liittyvät tarpeet. 

Matkailuun kohdennettujen panostusten vaikuttavuutta heikentää myös matkailun 

perustoimintojen toteuttaminen ohjelmarahoituksella. Osa mm. kuntien matkailutoiminnoista 

ja -henkilöistä on siirretty ohjelmarahoituksen piiriin. Tällöin saman esimerkiksi 

usean hankkeen muodostamissa kehittämiskokonaisuuksissa toteutetaan sekä uutta luovaa 

kehittämistoimintaa että ylläpidetään em. perustoimintoja. 



koordinaatio (KTM:n matkailustrategiatyö; MEK) on vahvistanut toimialueen 

kehittämisedellytyksiä. Myös matkailun osaamiskeskustoiminnalla on ollut myönteinen 

yleisvaikutus toimialueen kehittymiseen. Maakunnissa on niinikään laadittu matkailun 

kehittämisstrategioita ja koottu toimijoita yhteen. 

Matkailun kehittämisen koordinoivaa työskentelyä on jatkettava sekä maakunnissa että valtakunnan 

tasolla ja suunnattava resurssit ohjelmoidusti alueitten kärkituotteisiin. Lisäksi on 

jatkettava uusien vetovoimakohteiden kehittämistä kestävällä tavalla. Myös matkailun ylimaakunnallisen 

kehittämisen hyödyntämättömät mahdollisuudet tulee ottaa huomioon nykyistä 

tehokkaammin. 

Yhteenveto. Toimintalinjan suora vaikutus ohjelman määrällisiin tavoitteisiin on toimien 

luonteen vuoksi vähäinen. Käytössä olevat indikaattorit eivät käytännössä myöskään mittaa 

toimintalinjalle tyypillisten hankkeiden vaikutusta. Infrastruktuurihankkeilla on alueellisesti 

ollut täydentävä vaikutus mm. logististen kokonaisjärjestelmien toimivuuteen. Merkittävin 

lisäarvo alueille on ollut kulttuuri- ja ympäristöhankkeilla.

115 

8. Alueellinen kilpailukyky - maakuntatason vaikuttavuus 

Etelä-Karjala 

Etelä-Karjalassa tavoite 2 –ohjelman vaikutus alueelliseen kilpailukykyyn on ollut näkyvin 

toimintalinjan 2 sekä infrastruktuuri- ja matkailuhankkeissa. 

Ohjelmarahoituksella on tuotu mm. laajakaistayhteydet kaikkiin maakunnan kyläkeskuksiin, 

kehitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston opetusympäristöjä ja tutkimuslaitteistoa 

ja parannettu eri oppilaitosten verkko-opetusmenetelmiä ja -materiaaleja. 

Infrastruktuurihankkeista ehdottomasti tärkein on VT 6:n Muukko-Ahvenlampi -välin nelikaistaistaminen, 

joka on parantanut merkittävästi liikenteen sujuvuutta maakunnan ydinalueella. 

Useamman vuoden kestänyt Lappeenrannan linnoituksen ja satama-alueen kunnostaminen 

on tarjonnut uuden mahdollisuuden alueen matkailulliseen hyödyntämiseen. Yritysten ja 

kaupungin yhteistyöllä on lisätty tuotekehitystä ja aktiviteetteja, jotka ovat selvästi kasvattaneet 

matkailijoiden määrää. 

Sitä vastoin yritystoiminnan kehittämisessä, uusien yritysten ja työpaikkojen synnyttämisessä 

tavoite 2 –ohjelman vaikutus on ollut heikompi. Yritystoiminnan syntyminen on kuitenkin 

riippuvaisempaa muista tekijöistä kuin avustusrahoituksesta tai laadukkaasta toimintaympäristöstä. 

Työpaikkojen lisääntyminen vaatisi Etelä-Karjalassa elinkeinorakenteen 

huomattavaa muutosta, johon yksinomaan tavoite 2 –ohjelman myötävaikutuksella ei päästä. 

Itä-Uusimaa 

Alueellisen kilpailukyvyn ja rakennemuutoksen edistymisen näkökulmasta ohjelman pienuus 

ja aluejako ovat vaikeuttaneet maakunnan kannalta merkittävien hankkeitten toteuttamista. 

Ohjelmasta rahoitetut hankkeet ovat yrityskohtaisesti merkittäviä, mutta toimialan 

tai alueen kokonaisuudessaan kannalta eivät niinkään. 

Ohjelman hankkeilla on kehitetty elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja tietoyhteiskuntavalmiuksia 

sekä matkailua ja kulttuuria. Projekteissa on synnytetty uusia yhteistyöverkkoja 

mm. tietoliikennevalmiuksia parantamalla. Tuloksena on mm. yritysten yhteistyöverkosto 

matkailussa, osaamisen verkostohanke, puuveneiden rakentamisen osaamisen vahvistaminen 

yhteistyöllä. Lisäksi on laajennettu ja syvennetty aiempia verkostoja (kuntayhteistyö, 

matkailuyhteistyö ja muu elinkeinoyhteistyö). 

Maakunnassa ei ole tiedekorkeakouluja, joten verkottuminen maakunnan ulkopuolella on 

tärkeää maakunnan sisäisten verkostojen lisäksi. Ylimaakunnallista verkostoitumista korkeakoulujen 

osalta on tapahtunut. Muuntokoulutusta ja maisteriohjelmia on toteutunut jossain 

määrin. Suppeankin tuen piirissä olevat hankkeet ovat mahdollistaneet koulutustason 

noston. Muuntokoulutus mahdollistaa erikoistumista ja klustereiden syntymistä

116 

Elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä parantavilla ympäristö- ja kulttuurihankkeilla on 

parannettu myös syrjäisten alueiden (saaristo, kyläalueet) yritysten kilpailukykyä. Mm. 

vesihuoltohankkeet ja vesistöjen kunnostukset ja luonnonsuojeluhankkeet ovat olleet painopisteitä 

ja vaikutukseltaan merkittäviä. Hankkeet ovat luoneet edellytyksiä matkailun 

(kulttuuri-, saaristo- ja maaseutumatkailu) kehittämiselle. 

Kanta-Häme 

Tavoite 2 –ohjelman vaikutus Kanta-Hämeen alueelliseen kilpailukykyyn on ollut merkittävä 

ohjelman jokaisella toimintalinjalla. Erityisesti yritystoiminnan kehittämisessä 2– 

ohjelman merkitys on ratkaiseva. Maakunnan yhteistyöryhmä hyväksyi vuonna 2003 rahoitukselliset 

hankekokonaisuudet seuraavilta toimialoilta: metalli, elintarvike, matkailu ja 

eoppiminen. Näitä toimialoja on määrätietoisesti kehitetty ja on pyritty uuden yritystoiminnan 

kehittämiseen, mutta myös kansainvälinen ulottuvuus on tullut osaksi kaikkea 

elinkeinotoimintaa. 

Huomattava osa 2-ohjelmahankkeista on kohdistunut Hämeen maakunnan väestön osaamisen 

kehittämiseen alueellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Maakunnan yrittäjyyden kehittämiseksi 

on tuettu yrittäjyyskoulutushankkeita, erityisesti yritysten osaamisen ja innovaatiotoiminnan 

kehittämistä. EU-ohjelmarahoituksella on pyritty myös osaamiskeskittymien 

käynnistämiseen sekä tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämiseen. 

Matkailu ja kulttuuri sektoreilla on varsinaisen yritystoiminnan ohella kiinnitetty huomiota 

palvelujen kehittämiseen maakunnan elin- ja asuinympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi. 

Hämeenlinnan vanhan Verkatehtaan alueen kunnostaminen ja rakentaminen kulttuurikeskukseksi 

on maakunnan 2-ohjelman suurin yksittäinen hanke. 

Kymenlaakso 

Kymenlaakson maakuntasuunnitelmassa/maakuntaohjelmassa on erittäin voimakas painotus 

maakunnan osaamisrakenteen ja avaintoimialojen (metsäklusteri ja logistiikka, ICT) 

parantamisessa. Lisäksi maakunnassa on panostettu voimakkaasti Venäjä-osaamiseen ja 

yhteyksiin. Kymenlaaksossa ei ole tiedekorkeakoulua, joten verkottuminen maakunnassa 

olevien Helsingin yliopiston yksiköiden, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja Kymenlaakson 

ammattikorkeakoulu Oy:n kesken ja maakunnan ulkopuolella sijaitsevien ko. 

yliopistojen ”emoyksiköiden” sekä muiden kanssa on ollut muidenkin kuin tavoite 2- 

ohjelmien hankkeiden perusajatuksena. Maakunnallisen strategian toteuttamisessa tavoite 

2-ohjelma on varsin merkittävä, vaikkei katakaan kuin Kotkan-Haminan seutukunnan. 

Kotkan-Haminan seutukunta on 2000-luvulla menestynyt kuitenkin useilla mittareilla mitattuna 

paremmin kuin Pohjois-Kymenlaakso, missä kehityksessä lienee myös ohjelmatoiminnalla 

ansionsa. Tavoite 2 -ohjelman vaikuttavuutta alueelliseen kilpailukykykyyn arvioitaessa 

on muistettava, että Pohjois-Kymenlaakson kaupunkiseutu, 70 000 asukasta (lähes 

40 %) on 2-ohjelman ulkopuolella ja alueen maaseutukunnat heikomman siirtymäkauden 

tuen piirissä. Laaja-alaisten, koko maakuntaa käsittävien, varsinkin yritysten toimintaedellytyksiä 

parantavien hankkeiden toteuttaminen on ollut lähes mahdotonta. Yritystoiminnassa 

tukien suhteellinen merkitys ei ole Kymenlaaksossa kovin merkittävä. Kymenlaaksossa 

ei ole kansallisia tukialueita. Kymenlaakson elinkeinorakenne painottuu suuriin tuotantoyksiköihin 

ja varsin pieniin yrityksiin. Keskisuuret yritykset ovat harvassa ja tukien 

ulkopuolella. Täytyy myös muistaa, että terveen yritystoiminnan syntyminen on yleensä 

kiinni muista tekijöistä kuin suorasta yritystuesta.

117 

Keskeinen panostuskohde on ollut edelleen paperiteollisuuteen liittyvän kuitutekniikan 

kehittäminen. Vuonna 2001 Kotkaan perustettu kuitutekniikan osaamiskeskus (työpaikkavaikutus 

n. 300) on käynnissä neljättä vuotta ja eräänä tavoitteena ollut TEKES-rahoitteisten 

tutkimushankkeiden käynnistäminen on onnistunut. Kuitutekniikan Kotkan keskus on 

osa Kaakkois-Suomen osaamiskeskusta. Paperiteollisuuden osaamista tavoite 2 -alueen 

ulkopuolella on rahoitettu myös Kaakkois-Suomen Interreg III A -ohjelmasta. 

Kymenlaaksossa ympäristörahoitusta on käytetty runsaasti vanhojen teollisuuskiinteistöjen 

saneeraamiseen yritysten käyttöön, siis eräänlaisen yritystukena. Mm. Kotkan Karhulassa 

sijaitsevan William Ruthinkadun teollisuuspuiston rakentaminen aloitettiin vuonna 2002 

Liiton ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen sekä yritysten yhteistyönä. Työtä on jatkettu 

ympäristökeskuksen osarahoituksella myös vuosina 2003-2005. 

Kymenlaakson korkeakouluverkostoon on muutamassa vuodessa perustettu parikymmentä 

tutkimusjohtajan tointa ja professuuria. 

Tavoite 2 -ohjelman siirtymäkauden alueella suurimmat panostukset ovat kohdistuneet 

Valkealan Utin helikopteritukikohdan hankekokonaisuuden rahoittamiseen (työpaikkavaikutus 

n. 300) 

Päijät-Häme 

Päijät-Hämeessä tavoite 2-ohjelman resursseista lähes puolet on kohdistettu yritysten kilpailukyvyn 

lisäämiseen. Modernin tuotantoteknologian käyttöönotto ja liiketoimintaosaamisen 

kehittyminen on ollut kombinaatio, joka on vahvasti parantanut yritysten kilpailukykyä 

kansainvälisillä markkinoilla. 

Alueellista kilpailukykyä on yritetty lisätä myös osaamisen tasoa nostamalla. Osittain tässä 

on onnistuttukin, taso on noussut, mutta se on samalla noussut myös kilpailevilla alueilla. 

Suhteessa Suomen muihin maakuntiin asema ei juuri ole vielä parantunut. Toimien pirstaloituminen 

useiden toimijoiden ja hallinnoijien myötä on vähentänyt vaikuttavuutta. Suurin 

merkitys tullee olemaan Lahden yliopistokeskuksen vahvistamisella EU-osarahoitteisten 

hankkeiden avulla. Päijät-Hämeen alhaista koulutustasoa ja alueellista eriarvoisuutta 

osaamisen ja tietoyhteiskunnan kehittämisessä on saatu vähän lähemmäksi kilpailijoita. 

Maakunnan kulttuuri- ja liikuntatapahtumien ja palvelujen kehittämisen myötä matkailullinen 

vetovoima on lisääntynyt. Sitä on lisätty myös monilla ympäristöprojekteilla. 

Uusimaa 

Yleisesti ottaen Uudellamaalla rahoitetut hankkeet ovat olleet volyymiltään pieniä ja vaikutukseltaan 

paikallisia. Uudellamaalla ympäristön kunnostushankkeet ovat tehokkaimmin 

parantaneet asukkaiden ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä sekä saaristossa että siirtymäkauden 

alueella. Myös saariston tietoyhteiskuntapalvelut ovat parantuneet. Siirtymäkauden 

alueella kuntien yhteinen seutuverkkohanke on jo saanut paremmat edellytykset 

asukkaiden ja yrittäjien sähköiselle asioinnille. Näiden hankkeiden avulla on myös pystytty 

vaikuttamaan osaamisen tason nousuun. Koko Uuttamaata ajatellen tavoite 2 –hankkeiden 

vaikuttavuus alueelliseen kilpailukykyyn on ollut paikallisesti merkittävää ja vaikutus on 

keskittynyt erityisesti toimintaympäristön laadun parantamiseen.

118 

Varsinais-Suomi 

Arvioitaessa tavoite 2 –ohjelman maakuntatason vaikuttavuutta alueelliseen kilpailukykyyn 

Varsinais-Suomessa olennaisin tekijä on ohjelma-alueen pirstaleisuus. Koska ohjelma-alue 

kattaa vain osan maakunnasta eikä maakunnan veturi Turku ole siinä mukana kuin 

pienen Itä-Turku alueen osalta ei tavoite 2 –ohjelman kautta ole voitu toteuttaa merkittäviä 

koko maakunnan kilpailukykyyn vaikuttavia hankkeita eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. 

Ohjelmarahoituksella on mm. edistetty maakunnallisesti tärkeän Turku Science Parkin 

toiminnan kehittymistä. 

Sen sijaan ohjelman vaikuttavuus tukialueseutukuntien (Turunmaa ja Vakka-Suomi) alueellisen 

kilpailukyvyn parantumiseen on ollut merkittävä. Turunmaan saaristossa on toteutettu 

laajakaistainfrastruktuurihankkeita, joiden tulokset ovat olleet konkreettisia ja niiden 

vaikutus toimintaympäristön kehittymiseen on ollut huomattava. Saariston elinvoimaisuudelle 

tärkeän matkailun toimintaympäristön kehittämiseksi on läpiviety seutukunnan laajuisia 

markkinointi- ja tuotekehityshankkeita. Matkailun kehittämiseen ovat liittyneet myös 

tukirahoituksella tehdyt yhteysaluskokeilut. 

Vakka-Suomessa autotehtaaseen tehdyt investoinnit ovat osaltaan mahdollistaneet vuoden 

2005 syksyllä tapahtuneen lomautusten jälkeisen tuotantotason nousun. Suorat yritystuet 

ovat tuoneet helpotusta Vakka-Suomen rakennemuutosongelmiin. 

Välillisesti alueellisen kilpailukyvyn nousuun on pyritty vaikuttamaan ympäristön tilaa 

parantavilla hankkeilla (Pro Saaristomeri –kokonaisuus) sekä syrjäytymisen ehkäisyyn 

tähtäävillä hankekokonaisuuksilla.

119 

9. ESR-viitekehyksen huomiointi tavoite 2 -ohjelman toteutuksessa 

ESR-viitekehyksen neljä painopistettä ovat: 

• Työmarkkinapolitiikkaan kytkeytyvä strategiapainopiste 1: Työvoiman kysynnän hyödyntäminen 

ja työllistyvyyden edistäminen 

• Sosiaaliseen integroitumiseen ja naisia kannustaviin työmarkkinatoimiin kohdistuva strategiapainopiste 

2: Tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen työelämässä 

• Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen tähtäävä strategiapainopiste 3: 

Koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen, ammatillisen liikkuvuuden edistäminen 

sekä koulutuksen ja työelämän suhteiden vahvistaminen 

• Yrittäjyyteen, osaamiseen ja työelämän uudistamiseen liittyvä strategiapainopiste 4: 

Osaamispääoman kehittäminen tukemaan yrittäjyyttä, työelämän uudistumista sekä tutkimustulosten 

ja teknologian hyödyntämistä 

Työministeriön tilaaman ESR-viitekehyksen arviointiraportti (joka perustuu mm. haastatteluihin 

alueen maakunnissa) toteaa ESR-toimenpiteiden osatoteuttavan rakennemuutosta 

alueilla. Raportti toteaa painopisteiden 3 ja 4 korostuvan tavoite 2 -ohjelmien toteutuksessa. 

Painopisteet 1 ja 2 korostuvat raportin mukaan vain poikkeustapauksissa. Varsinais- 

Suomen ja Kanta-Hämeen ohjelmien toteutuksessa on todettu korostettavan sosiaalista 

lähestymistapaa (mm. kaupunkialuehankkeet). Arviointi toteaa myös, että sukupuolten 

tasa-arvokysymyksiin on kiinnitetty suhteellisen vähän huomiota alueohjelmissa. Tasaarvolähtöiselle 

työskentelylle ei ole maakunnissa nähty riittävän realistista perustaa mikä 

on todettu myös tässä raportissa suosituksia käsittelevässä osiossa. Puhtaasti työllisyyden 

parantamiseen liittyvät hankkeet toteutuvat pääosin tavoite 3 -ohjelmassa. Toimenpidekokonaisuuksien 

alla voidaan sinänsä toteuttaa useamman painopisteen mukaista toimintaa. 

ESR-viitekehysarviointi toteaa vielä, että ESR:n ja EAKR:n yhteensovitukseen ei ole kiinnitetty 

riittävästi huomiota oppilaitoslähtöisissä hankkeissa. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelmassa toiminta jakautuu varsin tasaisesti eri viitekehyksen 

painopisteiden välillä. Etelä-Suomen ohjelmassa on eniten aloittaneita painopisteen 4 mukaisissa 

hankkeissa, jotka edistävät mm. koulutuksen ja työelämän suhteiden vahvistamista. 

Tämän painopisteen hankkeissa on määrällisesti eniten naisia, suhteellisesti eniten niitä 

on tasa-arvoa edistävän painopisteen 2 hankkeissa. Naisten osuus on kuitenkin jäljessä 

tavoitetasosta, erityisesti uusien yritysten osalta. Etelä-Suomen ohjelmassa painottuvat 

vahvasti myös painopisteet 3 ja 4, joiden mukainen toiminta kohdistuu työssä olevaan väestöön. 

Tyypillisiä hankkeita ovat muuntokoulutus, yritysten henkilöstön kehittämishankkeet 

ja yrittäjyyttä edistävät hankkeet. Eniten työpaikkavaikutuksia on painopisteen 4 mukaisilla 

hankkeilla. Painopisteen 1 mukaisia hankkeita ovat tyypillisesti hankkeet, joilla 

tuetaan työvoimakoulutuksen, työharjoittelun ja tukityön avulla työttömien edellytyksiä 

palata työhön. Uusia yrityksiä on syntynyt tässä painopisteessä yhtä paljon kuin painopisteessä 

4.

120 

Taulukko 6: Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman vaikutukset 31.12.2004 mennessä 

ESR-viitekehyksen painopisteittäin: 

Tavoite 

Indikaattori/painopiste 1 2 3 4 Toteuma 2000-2006 

ESR-toimenpiteen aloittaneet 7 836 8 799 10 546 19 794 46 975 58 000 

- joista naisia 3 931 5 225 4 494 8 824 22 474 29 000 

Uusien yritysten määrä 90 2 21 90 203 690 

- joista naisten perustamia 27 0 3 25 55 250 

Uusien työpaikkojen määrä 297 90 128 563 1 078 1 850 

- joista työllistyneitä naisia 125 66 64 187 442 980 

Säilytetyt tai uudistetut työpaikat 540 150 861 1 580 3 131 3 670 

- joista naisten työpaikkoja 149 148 350 332 979 1 985 

Projekteihin osallistuneita yrityksiä (kpl) 621 260 2 057 3 545 6 483 

Lähde: Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman vuosiraportti / ESRA-järjestelmä 

Alueellisesti viitekehyksen painopisteet huomioidaan tavoite 2 -ohjelman toteutuksessa 

painopisteitä 3 ja 4 painottaen. Tämä on suoraan seurausta niistä tarpeista, joita maakuntien 

kehittämisstrategiat painottavat. Työvoiman kysynnän hyödyntäminen ja työllistyvyyden 

edistäminen (työmarkkinapolitiikka) korostuu tavoite 3 -ohjelmassa tavoite 2 –ohjelmaa 

enemmän. Tavoite 2 -ohjelman hankkeista valtaosa ei kohdistu työttömien työllistämiseen 

avoimille työmarkkinoille eikä projektien päätavoitteena ole suoraan yritysten työvoimansaannin 

turvaaminen vaan yritysten henkilökunnan osaamistason kehittäminen. 

Painopiste 2 näyttää indikaattoreiden suhteen toteutuvan heikoimmin, mikä näkyy myös 

mm. toimintalinjatason tavoitteiden toteutumisessa. 

Sosiaalinen integroituminen eli tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen 

työelämässä (painopiste 2) sen sijaan toteutuu 2 -ohjelman syrjäytymisen ehkäisyhankkeissa 

(tpk 3.3). Sukupuolten välistä tasa-arvoa on edistetty vain muutamissa työssä oleviin 

kohdistuvassa hankkeessa (tpk 1.4). Selkeästi eniten hankkeita toteuttaa osaamispääoman 

kehittämistä (painopiste 4), sekä tpk:ssa 2.2 että 1.4, joissa lähes kaikki projektit kohdistuvat 

työssä oleviin ja yritysten kehittämiseen. Alle kolmasosa projekteista on kohdistunut 

yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen tai koulutuksen ja työelämän suhteiden 

vahvistamiseen (painopiste 3). Tämä johtuu siitä, että yrityksille suunnattu koulutus on 

lyhytkestoista. 

Sekä tavoite 2 että 3 -ohjelmien projektivalinnoissa on huomioitu ESR-viitekehyksen horisontaaliset 

painopisteet. Painopisteet on huomioitu mm. työvoimaosastolla laaditussa 

ESR-projektihakemuksen arviointilomakkeessa, jonka avulla työvoimaosaston kansalliset 

virkamiehet ja työvoimatoimistot ovat projektihakemuksia arvioineet. Myös hakijoille on 

tiedotettu painopisteistä infotilaisuuksissa ja hakijoille lähetetyissä avointa hakua koskevissa 

menettelyohjeissa. 

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman ESR-viitekehyksen painopisteiden suhteellisessa toteumassa 

ei ole tapahtunut käytännössä muutoksia suhteessa väliarvioinnin yhteydessä esitettyyn 

tilanteeseen.

121 

10. Horisontaaliset teemat 

Horisontaalisia teemoja on seuraavassa käsitelty pääosin ohjelman seurantajärjestelmän 

tuottaman informaation pohjalta mm. tarkastelemalla tulosindikaattoreiden teemakohtaista 

tehokkuutta eri toimintalinjoissa ja yhteensä suhteessa sidottuun rahoitukseen ja hankemääriin 

(Liite 8). Horisontaalisia teemoja koskevia suosituksia on käsitelty luvussa 5.2.3, 

joten niihin ei enää tässä yhteydessä palata. 

Tasa-arvo 

Etelä-Suomen ohjelman tavoitteena on naisten työttömyysasteen alentaminen siten, että 

ohjelmakauden lopussa naisten ja miesten työttömyysasteet olisivat samalla tasolla. Ohjelman 

toimenpiteiden on edellytetty kohdentuvan tasa-arvoisesti naisiin ja miehiin. Erityisesti 

uusia työpaikkoja tulisi luoda tasapuolisesti. Hankkeiden valintakriteereissä osaltaan 

painotetaan naisten ja miesten tasapuolista huomioimista. Naisyrittäjyyden lisääminen korostuu 

ohjelmaan esitetyissä toimenpiteissä. Tavoitteena on tukitoimenpiteiden kohdentaminen 

erityisesti naistyöpaikkoja luovaan uuteen yritystoimintaan hyvinvointipalveluissa, 

matkailussa ja kulttuuriteollisuudessa. 

Ohjelman ydinindikaattoreiden kohdalla tasa-arvovaikutuksia seurataan uusien työpaikkojen, 

uusien yritysten, ESR-toimenpiteen aloittaneiden sekä varsinaisten tasa-arvoa edistävien 

hankkeiden osalta. Taulukossa 7 esitetään vuoden 2004 lopun mukainen tilanne. Sekä 

uusien että säilytettyjen työpaikkojen määrissä ei toteudu ohjelman mukainen tavoite miesten 

ja naisten välisestä jakaumasta. Uudet ja säilytetyt työpaikat ovat vahvasti miesenemmistöisiä. 

Uusista yrityksistä on 30 % ollut naisten perustamia ohjelman tavoitteen mukaisesti. 

Määrällisesti uusien naisyritysten määrä on kuitenkin kaukana ohjelman tavoitteesta. 

ESR-toimenpiteen aloittaneista naisia ja miehiä oli lähes ohjelman tavoitteiden mukaisessa 

suhteessa. 

Varsinaisia tasa-arvoa edistäviksi hankkeiksi luokiteltuja hankkeita oli käynnistynyt vuoden 

2004 loppuun mennessä 478 kpl, joihin sidottu EU-rahoituksen osuus oli 12,9 % ohjelman 

koko sidotusta EU-rahoituksesta (ohjelman mukainen tavoite 25 % EUrahoituksesta). 

Ohjelmassa asetettua tavoitetta ei tulla saavuttamaan ohjelmakauden loppuun 

mennessä. 

Taulukko 7: Tasa-arvovaikutuksia kuvaavat ydinindikaattorit 

Ydinindikaattori Tavoite 2006 Toteuma 31.12.2004 


- Miehet 

- Naiset 


- Miehet 

- Naiset 


- josta naisyritysten lkm 


- Miehet 

- Naiset 

Tasa-arvoa edistävät hankkeet 

- Tasa-arvohankkeet tai tasaarvosuuntautuneet 

hankkeet 


15 000 

- 7 000 (46,7 %) 

- 8 000 (53,3 %) 

20 000 

- 9 500 (47,5 %) 

- 10 500 (52,5 %) 

5 000 

- 1 500 (30 %) 

58 000 

- 29 000 (50 %) 

- 29 000 (50 %) 

9 966 

- 6 593 (66,2 %) 

- 3 373 (33,8 %) 

10 434 

- 7 116 (68,2 %) 

- 3 318 (31,8 %) 

1 295 

- 388 (30,0 %) 

47 291 

- 24 593 (52,0 %) 

- 22 698 (48,0 %) 

25 % EU-rahoituksesta 13,0 % sidotusta EU-rahoituksesta 

(478 kpl eli 12,9 % 

kaikista hankkeista)

122 

Tasa-arvohankkeiksi luokiteltujen hankkeiden osuus ohjelman EU sitoumuksista ja hankkeiden 

määristä oli noin 12,5 % 31.12.2004. Tämä on hiukan vähemmän kuin väliarvioinnin 

yhteydessä (15 %) eli seurantarekistereihin tehdyt tarkistukset ovat vaikuttaneet osuuteen 

vähentävästi. Toimintalinjassa 1 tasa-arvohankkeiden osuus oli 13,6 %, toimintalinjassa 

2 15,7 % ja toimintalinjassa 3 9,1 %. Toimintalinjaa 2 voidaan siis tältä osin pitää 

tasa-arvomyönteisimpänä. 

Tarkasteltaessa tasa-arvoteeman ja tulosindikaattoreiden yhteyttä tehokkuusnäkökulmasta 

(suhteessa sitoumuksiin ja hankemääriin) osoittautuvat toimintalinjat 1 ja 2 odotetusti 

kaikkein tehokkaimmaksi uusien työpaikkojen ja yritysten tuottajaksi tasa-arvohankkeissa. 

Eri teemojen välisessä suhteellisessa vertailussa tasa-arvohankkeet osoittautuvat tehokkaimmiksi 

tulosten tuottajiksi koko ohjelmassa. 

Sisäasiainministeriössä laaditussa erillisselvityksessä on todettu merkittäviä ongelmia juuri 

tasa-arvo-hankkeisiin liittyvien luokittelujen tulkinnoissa. Seurantajärjestelmien tuottamissa 

tiedoissa on tasa-arvohankkeiksi luokiteltujen hankkeiden osalta siis varsin merkittäviä 

ongelmia, jotka ovat seurausta luokittelujen ja tulkintojen vaikeuksista. 

Väliarvioinnin suositusten tarkastelun yhteydessä on käsitelty tasa-arvotavoitteiden toteutumiseen 

liittyviä muita näkökulmia. 

Tietoyhteiskunta 

Tietoyhteiskunnan määrittely 

Tietoyhteiskunta ja tietoyhteiskuntakehitys käsitteinä ovat varsin moniulotteisia ja niitä 

voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta riippuen siitä, mistä yhteiskunnan osa-alueesta 

tarkastelussa on kulloinkin kysymys. 

Tietoyhteiskunta on yhteiskunnan itselleen asettama tavoitetila. 18 Tietoyhteiskunnassa tieto 

ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeisin tuotannontekijä. Tieto- ja viestintätekniikka 

tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon 

välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista. Tietoyhteiskunnassa 

korostuu tiedon ja osaamisen sekä palvelusektorin, erityisesti nk. tietoteollisuuden 

ja sen tuottamien sovellusten lisääntyvä merkitys. Tietoyhteiskunnassa tieto on 

helposti saatavilla ja kaikilla kansalaisilla on oikeus ja myös mahdollisuus oppia ja osallistua. 

Viestintäverkot muodostavat tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuurin ja erilaiset teknologiset 

ratkaisut, ja niitä hyödyntävät palvelut tukevat tietoyhteiskuntakehitykselle asetettuja 

tärkeimpiä tavoitteita, joita ovat mm. oppimisen, osaamisen, osallistumisen, verkottumisen, 

yhteistyön ja kansalaisten yhdenvertaisuuden edistäminen. 

Tietoyhteiskunnassa yhä useampi henkilö työskentelee tietoja osaamiskeskeisissä ammateissa 

ja käyttää tietoja viestintätekniikan välineitä ja palveluja työssään ja vapaaaikanaan. 

Eri toimialoilla yhä suurempi osa tuotteista ja palveluista valmistetaan, välitetään 

ja kulutetaan sähköisessä muodossa tietotekniikkaa ja tietoverkkojen hyödyntäen. 

18 

Sitran julkaisuja 206/1998: Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky – Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja 

päämäärät

123 

Tietoyhteiskuntaa voidaan luonnehtia ihmisten ja tietojärjestelmien vuorovaikutusverkoksi. 

Tieto- ja viestintätekniikka luo osaltaan edellytyksiä tiedon ja osaamisen yhteiskunnan 

rakentamiselle. Ihmiselle voi avautua aiempaa laajemmat mahdollisuudet osaamisensa 

kehittämiseen, kanssakäymiseen ja itsensä toteuttamiseen. Tieto- ja viestintätekniikkaa 

soveltaen voidaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa kehittää ja parantaa 

palveluja sekä niiden saavutettavuutta. 

Liiketoiminnan tarpeet ja mahdollisuudet ohjaavat keskeisesti tietoja viestintätekniikan 

kehitystä. Uuden teknologian kehittämisen ja innovatiivisen soveltamisen kautta syntyy 

uusia toimialoja ja työpaikkoja. Tietoverkkojen kautta myös perinteisille osaamiselle, tuotteille 

ja palveluille, kuten käden taidoille, kulttuurille tai maataloustuotteille, voi avautua 

uusia markkinoita. Yritykset voivat parantaa kilpailukykyään kehittäen tehokkaampia toimintatapoja, 

jotka perustuvat tiedon ja osaamisen hallintaan sekä tietoja viestintätekniikan 

hyödyntämiseen. 

Tietoyhteskuntakehityksellä on myös riskinsä. Hallitsemattomana se voi johtaa joidenkin 

ihmisryhmien ja alueiden syrjäytymiseen sekä merkittäviin turvallisuusriskeihin. 

Tietoyhteiskuntakehitykseen vaikuttavat vallitsevat yleismaailmalliset kehityssuunnat, kuten 

talouden globalisaation ja sähköisen kaupankäynnin eteneminen, tietoja viestintäteknologian 

nopea kehittyminen ja yhdentyminen, median kasvava läsnäolo, väestön kasvu ja 

ikääntyminen, sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen, ympäristöongelmat, liikkumisen 

ja vuorovaikutuksen lisääntyminen, nopeasti etenevä kaupungistuminen ja muuttoliike 

sekä Euroopan integraatio ja alueiden vahvistuva rooli. 

Teknologia ja sen sovellutukset muodostavat siis välillisen keinon tietoyhteiskunnan muodostamiseksi 

ja kehittämiseksi. 

Alueellisessa kehittämistyössä ja EU-ohjelmatyössä tietoyhteiskuntakehitys on mahdollista 

määritellä eri elinkeinojen ja julkisen hallinnon kehityssuuntien ja -vaiheiden perusteella 19 . 

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian (OPM 1999) mukaan suomalainen tietoyhteiskuntakehitys 

perustuu korkealaatuiseen ja jatkuvasti uudistuvaan osaamiseen. Uudistumisen 

edellytyksenä on laadukas koulutusjärjestelmä ja tutkimus, kiinteä yhteys työelämään 

sekä hyvät tekniikka- ja tukipalvelut. Osaamisen kohottamisessa suomalainen ratkaisu on 

tietoja viestintätekniikan laaja soveltaminen opetuksessa ja tutkimuksessa. Tietoyhteiskuntaa 

voidaan rakentaa kestäväksi vain vahvaan tutkimukseen perustuen. Tietoyhteiskunnan 

kasvaneisiin osaamisvaatimuksiin vastataan kehittämällä järjestelmällisesti elinikäisen 

opiskelun edellytyksiä. Kansalaisilla on halutessaan mahdollisuudet käyttää verkkoja 

uusmediapalveluita. 

Tieto- ja viestintäteknologian (ICT) lisääntyvä käyttö tehostaa teollisuuden ja palvelujen 

tuottavuutta ja nopeuttaa yrityskannan uusiutumista. Nämä tekijät luovat talouteen kasvuedellytyksiä 

ja parantavat sitä kautta työllisyyttä. Tieto- ja viestintätekniikan tehokkaan 

käytön on Suomessa havaittu vaikuttavan tuottavuuden kasvuun erityisesti ICT-tuotteiden 

valmistuksen ja ICT-toimialan yrityspalvelujen toimialoilla. Kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen 

ohella tietoyhteiskuntapolitiikan haasteena on nopeuttaa tietoja viestintätekniikan 

hyödyntämistä yritysten tuottavuuden parantamiseksi teollisuuden muilla toimialoilla 

ja palvelualoilla. 

19 Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman vuosiraportti 2004 CCI 1999 FI 16 2 DO 001/Esitys 18.5.2005

124 

Yritysten kilpailukyvyn näkökulmasta sähköisen liiketoiminnan edistäminen on keskeisessä 

asemassa. Ministeriön toimenpiteet kohdistuvat yhtäältä yritysten toimintaympäristön 

laaja-alaiseen kehittämiseen (toimintaympäristön laatu) mm. teknologiapolitiikan avulla, 

toisaalta välittömiin kannustustoimenpiteisiin esimerkiksi yrityspolitiikan ja siihen liittyvien 

yritysten kehittämistoimien avulla. 

Erityistä huomiota kiinnitetään pk-yritysten johdon valmiuksiin ja yritysten sähköisen liiketoiminnan 

osaamistasoon. Tämä johtuu siitä, että siirtyminen sähköiseen liiketoimintaan 

edellyttää yrityksiltä usein kokonaisvaltaista valmistus- ja liiketoimintaprosessien uudelleenorganisointia, 

mikä ei ole luonteeltaan pelkästään tekninen muutos. Tieto- ja viestintäteknologia 

tarjoaa pk-yrityksille myös mahdollisuuksia uudenlaiseen verkottumiseen suurten 

yritysten ja muiden pk-yritysten kanssa. Yritysten toiminnan- ja tuotannonohjausjärjestelmien 

kehittäminen tehokkuuden ja tuottavuuden nostamiseksi ovat keskeinen osa liiketoiminnan 

kehittämistä. 

Tietoyhteiskuntakehitys Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelmassa 

Ohjelman päätavoite (ydinindikaattori) on, että julkista rahoitusta olisi sidottu ko. hankkeisiin 

noin 105 miljoonaan euroa. Julkisen rahoituksen teemakohtainen kokonaisosuus 

31.12.2004 oli noin 80 miljoonaa euroa. Hankkeita ko. luokassa oli 31.12.2004 yhteensä 

602 kpl. Päätavoitteen edellyttämän tason saavuttaminen edellyttäisi todennäköisesti lisäpanostuksia 

teeman mukaisiin hankkeisiin 

Tietoyhteiskunnan kehittäminen hanketasolla voidaan ohjelmassa jakaa karkeasti kolmeen 

luokkaan; a) yritys- ja liiketoiminnan kehittämiseen liittyviin, b) osaamisen rakenteisiin 

liittyviin ja c) kansalaispalveluja (ml. terveyspalvelut) kehittäviin hankkeisiin. Perusinfrastruktuurin 

kehittäminen (laajakaistaverkot) voidaan niinikään nähdä omana ryhmänään, 

joskin perusrakenteet palvelevat kaikkia edellä mainittuja ryhmiä. 

Suoraan yritystasolla hankkeet liittyivät usein erilaisten IT-sovellusten kehittämiseen ja 

räätälöintiin tietyn yrityksen tarpeisiin. Toiminnan- ja tuotannonohjaukseen sekä liiketoimintaprosessien 

kehittämiseen tarkoitetut järjestelmät olivat myös keskeinen rahoituskohde. 

Lisäksi rahoitettiin myös mm. verkkotoimintojen ja sähköisten palvelujen kehittämistä, 

esimerkiksi sähköisen taloushallinnon järjestelmiä. Mukana oli myös hautomohankkeita, 

joissa mm. IT-sovelluksia kehittävät yritykset aloittivat toimintansa teknologiahautomoissa. 

Osa hankkeista liittyi kansainvälistymisen ja vientitoiminnan kehittämiseen, joilla teknologisen 

osaamisen ja tuotteiden markkina-aluetta laajennettiin. Inter-, intra- ja ekstranetpalvelujen 

kehittäminen sekä erilaisten verkkopalvelujen, portaalien sekä multimedian 

käyttöönotto ovat kasvavia osa-alueita. Uutena alueena mukaan ovat tulleet mobiilipäätelaitteisiin 

liittyvien sovellusten kehittäminen. Esimerkkejä edellä mainituista ovat mm. 

erilaiset langattomat tietokantaratkaisut sekä tekstiviestipalveluiden kehittäminen. Valtaosa 

näistä hankkeista on rahoitettu KTM:n hallinnonalalla, jonka hankkeista ja EUsitoumuksista 

noin 10 % kuuluu tietoyhteiskuntaluokkaan. Edellämainittuja toimia on rahoitettu 

myös yritysryhmien koulutushankkeissa (ESR). 

Osaamisrakenteisiin liittyvissä hankkeissa on tuettu mm. etäopetukseen ja –teknologiaan 

sekä verkkopedagogiikkaan liittyvien infrastruktuurien rakentamista. Hankkeilla on tuettu 

etätyön ja –opiskelun mahdollistavia investointeja. Lisäksi on rahoitettu oppilaitosten ja 

yrityselämän yhteistyötä tukevia investointeja.

125 

Kansalaispalveluja kehittäviä hankkeita on rahoitettu julkisen sektorin erilaisten palvelujen 

verkkosaatavuuden parantamiseksi mm. terveydenhuollon alalla. Perusrakenteita kehittävien 

hankkeiden yhteydessä on usein toteutettu koulutusosioita, joiden tavoitteena on lisätä 

kansalaisten valmiuksia hyödyntää uusia palvelumuotoja. 

Hankkeiden kokonaismäärän osuus koko hankemäärästä on kasvanut maltillisesti väliarvioinnin 

tasosta. Erityisesti toimintalinjassa 1 ko. hankemäärät ovat kasvaneet kohtuullisesti. 

Toimintalinjassa 2 tietoyhteiskuntahankkeiden osuudet ovat selvästi muita toimintalinjoja 

korkeammat. Toimintalinja 2 profiloituu täysin odotetusti myös suhteellisesti tehokkaimmaksi 

tulosindikaattoreiden osalta. 

Kestävä kehitys ja ympäristö 

Kestävän kehityksen peruselementtejä ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja 

kulttuurinen kestävyys. Keskeisenä näkökulmana on ekologisen kestävyyden edistäminen, 

jolle muut elementit – taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen – luovat edellytyksiä. 

Väliarvioinnin ajantasaistamisessa kestävän kehityksen teemaa käsitellään vain ekologisen 

kestävyyden näkökulmasta keskittyen vain ilmeisimpään aineistoon, joka on saatavissa 

mm. ohjelman seurantajärjestelmistä. 

Ympäristömyönteisten hankkeiden EU-rahoituksen osuudelle koko ohjelman EUrahoituksesta 

asetettiin 30 % tavoitetaso. Ko. osuus oli 31.12.2004 noin 35 % koko ohjelmassa. 

Toimintalinjassa 3 osuus oli odotetusti korkea 56 %. Ohjelman perustavoite ympäristön 

osalta on näin saavutettu. Toimintalinja 3 profiloituu odotetusti suhteellisesti tehokkaimmaksi 

tulosindikaattoreiden suhteen ympäristömyönteisten hankkeiden osalta.

126 

11. Yhteenveto ja johtopäätöksiä 

Yhteenveto ja johtopäätökset ohjelma-alueen kehityksestä 

Ohjelma-alueen kokonaiskehitys suhteessa koko maan keskimääräiseen ja jopa Uudenmaan 

maakunnan kehitykseen on selvästi positiivisempi kuin 1990-luvulla tai 2000-luvun 

alussa erityisesti väestö- ja työpaikkakehityksen osalta. Väestökehitys Etelä-Suomen tavoite 

2 -alueella on ollut positiivista, koska alueella muuttotappio on kääntynyt muuttovoitoksi 

ja sen myötä väestömäärä on lähtenyt uudelleen kasvuun. Ohjelmalle asetettu positiivinen 

muuttotasetavoite on saavutettu jo vuonna 2003. Muuttoliikettä voidaan pitää hyvänä 

alueen vetovoiman indikaattorina, koska se perustuu viime kädessä ihmisten omaehtoisiin 

asuinpaikan valintoihin. Heikon luonnollisen väestökehityksen vuoksi ohjelma-alueen väestönkasvu 

on kuitenkin edelleen hitaampaa kuin koko maassa keskimäärin. 

Työllisyyskehityksessä Etelä-Suomen tavoite 2 -alue on päässyt ohjelmakauden aikana 

lähes samaan työllisyyden kasvuun kuin koko maassa, mitä voidaan sinänsä pitää hyvänä 

tuloksena. Alue oli 1990-luvulla selvästi jäljessä kasvunopeudessa. Ero työllisyysasteessa 

tai työttömyysasteessa koko maahan verrattuna ei ole kaventunut, mutta ei myöskään enää 

kasvanut. Ohjelma-asiakirjassa tavoitteiksi asetettuja työttömyys- ja työllisyysastetasoja ei 

kuitenkaan saavuteta kauden loppuun mennessä. 

Yrityskannan kasvu on ollut ohjelmakauden aikana alueella suunnilleen yhtä nopeata kuin 

koko maassa, mutta sen sijaan yritysten toimipaikkojen henkilöstömäärän kasvussa alue jäi 

jälkeen valtakunnallisesta. Alueen jalostuselinkeinoissa työpaikat ovat kauden aikana vähentyneet 

ja kasvu (kuten koko maassa keskimäärin) on tullut pääosin palvelualoilta. Ohjelma-alueen 

bruttokansantuotteen kasvunopeus on saavuttanut maan keskimääräistä tasoa 

2000-luvulla. 





on huomattavasti jäljessä korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuudessa. 

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella 

ohjelmakauden alkuvuosina vuodesta 2000 vuoteen 2003. Muutos on kuitenkin suunnilleen 

samansuuruinen kuin koko maassa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut 

kaikkien Etelä-Suomen maakuntien ohjelma-alueilla suunnilleen saman verran. Ohjelmalle 

asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan saavuteta. 

Yhteenveto ja johtopäätökset ohjelmarahoituksen sidontatilanteesta 

Ohjelman kokonaistoteutuma 31.12.2004 on ollut hyvä (Kuvio 4). EU:n ja valtion rahoituksesta 

on sidottu noin 65 % tavoite 2-alueilla ja yli 80 % siirtymäkauden alueilla. Silmiinpistävää 

on kunta- ja yksityisrahoituksen hyvä kertymä. Ohjelmalle osoitetusta kehyksestä 

oli kokonaisuudessaan sidottu vajaat 80 % 2-alueilla ja 100 % siirtymäkauden alueilla. 

EU-rahoituksen kokonaissidonta-aste oli 30.6.2005 jo ylittänyt 70 % tason tavoite 2- 

alueilla ja se lähentelee siirtymäkauden alueilla 90 % tasoa. Edellä mainittuun perustuen 

voi arvioida ohjelman toteutuvan hyvin ohjelmakauden loppuun mennessä.

127 

Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla on toteutettu peräti 64 % kaikista hankkeista 

31.12.2004. Vastaavasti EU-sitoumuksista hallinnonalalle kohdentuu vajaa 30 %. 

KTM:n hallinnonalan hankkeen keskimääräinen koko on siis varsin pieni. Työministeriön 

ja opetusministeriön hallinnonalojen hankkeet ovat puolestaan kooltaan varsin suuria. 

Toimenpidekokonaisuuden 1.1 toteutumista on koko ohjelmakauden ajan haitannut EU- ja 

kansallisen julkisen rahoituksen epätasapaino, ts. sidotun ja maksetun EU-rahoituksen 

osuus suhteessa kansalliseen julkiseen (valtio ja kunnat) kokonaisrahoitukseen on ollut 

korkeampi kuin hyväksytyssä kehyksessä. Epätasapainoa on korjattu kuntarahoituksen 

siirroilla ja lisäämällä valtion rahoitusta toimenpidekokonaisuuteen KTM:n hallinnonalalle 

sekä kasvattamalla vuoden 2006 yhteistyöasiakirjoissa valtionrahoituksen osuutta toimenpidekokonaisuudessa. 

Lisäksi KTM on ohjeistanut yritysosastoja rahoituspäätösten osalta 

käyttämään korkeampaa kansallisen rahoituksen osuutta rahoituspäätöksissä. Myös KTM:n 

kuntarahoitusmääritelmän täsmennys edesauttoi rahoitussuhteen tasapainottumista. Epäsuhta 

edellyttää asian jatkuvaa seurantaa. Myös toimenpidekokonaisuuden 3.1 toteutuma 

on heikompi kuin muiden toimenpidekokonaisuuksien keskimäärin ja edellyttänee kehysmuutoksia. 

Siirtymäkauden alueella toimenpidekokonaisuus 3.4:n kehys on sitoumusten 

osalta jo ylitetty eli tilanne edellyttää tältäkin osin kehysten täsmentämistä. Myös toimenpidekokonaisuuden 

1.3 edistymistä on sidontatilanteen parantumisesta huolimatta seurattava. 

Kuvio 4: Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman kokonaisedistymistilanne 31.12.2004 


TM 

15,8 % 

LVM 

YM 3,7 % STM 

11,1 % 

0,2 % 

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 

% 


YM LVM 

TM 7,1 % 0,8 % STM 

0,1 % 

4,5 % 

OPM 

9,5 % 

SM 

14,2 % 

OPM 

23,9 % 

KTM 

28,4 % 

SM 

16,9 % 

KTM 

63,8 % 

Valtio 

Kunta 

Yksityinen 


Yhteensä 

Yksityinen 


Yhteensä 

Ydinindikaattorit 31.12.2004, toteuma suhteessa tpk:n tavoitetasoon 

EU Sitomisaste 31.12.2004 

EU 

Valtio 

Kunta 


0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 120 % 140 % 160 % 

110 

% 

Sitomisaste 

31.12.2004 

Maksatusaste 

31.12.2004 

120 

% 


Naiset 

Miehet 


Yhteensä 

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 

Lähde: Fimos 2000 -järjestelmä

128 

Yhteenveto ja johtopäätökset ohjelman tavoitteiden toteutumasta 

Ohjelmatason ydinindikaattoritarkastelu osoittaa, että toteutumaprofiili on pysynyt pääosin 

samanlaisena kuin väliarvioinnin yhteydessä. Uusien miestyöpaikkojen suhteellinen toteutuma 

on nyt kuitenkin korkeampi kuin väliarvioinnin yhteydessä. ESR-toimenpiteissä 

aloittaneiden määrät ovat myös suhteellisesti jonkin verran korkeammat kuin väliarvioinnin 

yhteydessä. Miestyöpaikkojen osalta tavoitteiden saavuttamien on täysin mahdollista. 

Naistyöpaikkojen tavoitetasoja ei saavuteta. Yritysten osalta toteutuma jää selvästi alle 

tavoitteiden. Tavoitteiden saavutettavuutta on arvioitu erityisesti suhteessa jäljellä olevan 

sitomattoman rahoituksen määriin sekä ohjelma-alueen toimialarakenteeseen ja sen kehitystilanteeseen 

nähden. 

Laskennallisen ennusteen mukaan tavoitteet saavutetaan uusien työpaikkojen (miestyöpaikat) 

ja ESR-toimenpiteiden aloittaneiden osalta 31.12.2006 mennessä. Säilytettyjen 

työpaikkojen osalta jäädään ennusteen mukaan 80 %:n tasolle. Ennusteen mukaan uusien 

yritysten osalta tavoitteista jäädään selvästi (Kuva 34). Toteutumatiedot 30.06.2005 osoittavat 

kehityksen tasaantumista hankerekistereihin tehtyjen täsmennysten vuoksi. Tekniset 

täsmennykset saattavat jossain määrin vaikuttaa vähentävästi toteutuma-arvioon uusien 

työpaikkojen osalta. Tavoitteesta todennäköisesti jäädään noin 95 % tasolle. Kesäkuun 

lopun tiedot osoittavat toisaalta, että ESR-toimissa aloittaneiden määrä on jo yli 90 % tasolla. 

Ohjelmalle on myös asetettu ESR-toimien päättymisen jälkeen sijoittuneiden osuuksille 

tavoitteita verrattuna kansalliseen toimintaan. Yleisenä tavoitteena on, että työhön ja jatkokoulutukseen 

osallistuvien osuudet aloittaneista olisivat korkeammat kuin vastaavassa kansallisessa 

toiminnassa. Työministeriön oman hallinnonalan seurannan perusteella kuitenkin 

esimerkiksi työttömien osuus on korkeampi ja suoraan työllistyneiden osuus alhaisempi 

kuin kansalliset toimenpiteet päättäneillä. Tarkastelun kohderyhmänä ovat siis työttömät 

työnhakijat, jotka eivät sinänsä ole tavoite 2-ohjelman pääkohderyhmä ESR-toimien osalta. 

TE-keskusalueitten ja hanketyyppien välillä on selkeitä eroja. 

Naisten työpaikka- ja yrittäjyystavoitteita ei realistisesti arvioituna voida saavuttaa erityisesti 

kun huomioidaan jäljellä olevan rahoituksen määrä. Asetelman taustalla on ohjelmaalueen 

teollisuuspainotteinen toimialarakenne, jossa miestyöpaikkojen osuudet ovat olleet 

naisten osuutta selvästi korkeammat jo lähtökohtaisesti. Palvelualojen sinänsä suotuisa 

kehitys tulosprofiileissa ei ole kyennyt vastaamaan ohjelmassa asetettuihin tavoitteisiin. 

Naisten yrittäjyystavoitteiden nykyistä selkeämpi edistäminen edellyttäisi todennäköisesti 

esimerkiksi Finnvera Oyj:n instrumenttien (erit. naislaina) nykyistä laajempaa käyttöä. 

Uusien yritysten määrät ovat puolestaan jäämässä selvästi alle tavoitetasojen eikä asetettuja 

tavoitteita enää ohjelmakaudella saavuteta. Tavoiteasetantaan liittyviä näkökulmia on tarkasteltu 

mm. väliarvioinnin suosituksia käsittelevässä osiossa. Suuri bruttomääräinen yritystavoite 

ja sen saavuttaminen ei sinänsä ole alueellisen kehityksen kannalta oleellinen 

tavoite vaan huomattavasti tärkeämpää on, että uudet yritykset ovat elinvoimaisia ja omaavat 

kasvupotentiaalia tulevaisuudessa. Bruttomääräisesti suuri uusien yritysten määrä voi 

merkitä myös lopettavien yritysten määrän kasvua. 

Työpaikkavaikutus bruttomääräisesti osoittaa varsin kohtuullista kehitystä kokonaistasolla 

mutta virallinen työllisyyskehitys jää kuitenkin varsin maltilliselle tasolle. Ero tuloksissa 

johtuu osittain siitä että samalla kun kasvuhakuiset yritykset lisäävät työvoimaansa, kannattavuudeltaan 

heikommat vähentävät työntekijöitä. Pääosa yritystukien saajista on juuri

129 

kasvuhakuisia ja henkilöstöä lisääviä yrityksiä. Vuosina 2000-2003 jalostuksen toimialalla 

työpaikkojen kokonaismäärä väheni ohjelma-alueella 2-3 %. Nettotulos työllisyystilastoissa 

saattaa olla tämän seurauksena jopa negatiivinen vaikka ohjelmaseuranta näyttäisikin 

merkittävää bruttolisäystä. Lisäksi on otettava huomioon alkutuotannon jatkuvasti supistunut 

työpaikkaosuus. Vuosina 2000-2003 alkutuotannon työpaikkaosuus on vähentynyt noin 

18 % verrattuna vuoden 1999 vastaavaan osuuteen Etelä-Suomen tavoite 2 -alueella. Työpaikat 

ovat nettomääräisesti lisääntyneet selvimmin vuosina 2000-2003 palveluelinkeinoissa. 

Määrällisten indikaattoritulosten tulkinnoissa on otettava huomioon mahdolliset päällekkäisyydet 

tilanteissa, joissa samat toimijat mm. yritykset ovat samanaikaisesti mukana eri 

hankkeissa. 

Kuva 34: Määrällisten tavoitteiden kokonaistoteutuma Etelä-Suomen tavoite 2 – 

ohjelmassa 

Määrällisten tavoitteiden toteutuma 31.12.2004, 30.6.2005 ja ennuste 31.12.2006 Etelä- 

Suomen tavoite 2-ohjelmassa 

Indikaattori 


Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 


Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

1 


Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 


Naiset 31.12.2004 

Miehet 31.12.2004 



Ennuste 31.12.2006 

0,0 % 20,0 % 40,0 % 60,0 % 80,0 % 100,0 % 120,0 % 140,0 % 

Lähde: Fimos 2000 –järjestelmä/SM:n erillislaskelma 


Indikaattoreiden tavoitetasojen relevanssia ja asetannan metodiikkaa on käsitelty kattavasti 

luvussa 5. Välittömiä vaikutuksia mittaavista nykyisistä indikaattoreista relevantteina ohjelman 

määrällisten ja laadullisten aluekehitystavoitteiden kannalta ovat uusien työpaikkojen 

ja yritysten määrät sekä tulosten analyyttinen vertailu viralliseen tilastolliseen kehitykseen. 

Koulutushankkeissa aloittaneiden määrien käyttäminen virallisena seurantamittarina on 

perusteltua mutta seuranta toteutuu tällöin vain osittain. ESR-hankkeissa tulee seuraavalla 

ohjelmakaudella panostaa toimenpiteen päättymisen jälkeen sijoittuneiden seurantaan koska 

vasta tällöin tiedetään toimenpiteen todellinen vaikuttavuus.

130 

Ohjelman tulokset ja vaikuttavuus 

Etelä-Suomen vetovoimaisuus ja yritysten kilpailukyky 

Kehittämistoimenpiteet ja yritysrahoitus ovat pääosin kohdentuneet Etelä-Suomen tavoite 

2 -alueen vahvoille toimialoille ja niitä tukevien koulutus- ja osaamisjärjestelmien vahvistamiseen 

(kehittämistoimia on tältä osin rahoitettu myös toimintalinjasta 2 ja tavoite 3- 

ohjelmasta sekä kansallisin varoin). Valtaosa yritystukirahoituksesta on kohdistettu metalli- 

ja koneteollisuuden, puunjalostuksen, kemianteollisuuden, sähkö- ja tietotekniikka-alan 

mutta myös erittäin vahvasti palvelualoille eritoten liike-elämän palvelujen kehittämiseen 

sekä matkailuun. Palvelualojen aseman kasvu sekä tuen saajina että myös määrällisten tulosten 

tuottajina on merkittävä havainto 2000-luvun alun kehittämistyöstä verrattuna esimerkiksi 

edellisen ohjelmakauden tuki- ja tulosprofiiliin. Palvelualojen merkitys korostuu 

erityisesti uusyritysperustannassa. Toimialakohtaisten tulosten tarkastelu (KTM:n hallinnonalan 

hankkeet) osoittaa, että valtaosa uusista yrityksistä (yli 40 %) on syntynyt palvelusektorille 

erityisesti liike-elämän palveluihin. Tulos vastaa koko ohjelman tuki- ja hankeprofiilia. 

Myös uusista työpaikoista yli 20 % on syntynyt liike-elämän palveluihin. 

Määrällisestä tulosvaikutuksesta varsin merkittävä osuus syntyy näin pienyritysten kautta. 

Tukialueen perusteollisuuteen ei ole suhteellisesti syntynyt uusia yrityksiä ja työpaikkoja 

vastaavalla tavalla. Tämä on osoitus näiden toimialojen kehitystilanteesta, jossa esimerkiksi 

tuotannon lisäys ei enää näy vastaavana lisäyksenä yritysten tarjoamissa työmahdollisuuksissa. 

Maakuntien perinteisten vahvojen toimialojen eli jalostuksen (metsä- ja paperi 

sekä metalli- ja koneteollisuus) asema hanketason välittömien työllisyysvaikutusten tuottajina 

on tasaantunut mutta on silti edelleen vahva ja luo merkittäviä oheisvaikutuksia mm. 

juuri palvelualoille erilaisen alihankinnan ja ulkoistetun toiminnan muodossa. Tilastokeskuksen 

toimialakohtaiset työpaikkatiedot osoittavat niinikään jalostussektorin aseman 

heikkenemistä työpaikkamuodostuksessa. 

Maakunnittainen tarkastelu ei osoita merkittäviä poikkeamia koko ohjelman toimialoittaisesta 

tulosprofiilista. Liike-elämän palvelut on hallitsevassa asemassa lähes kaikissa maakunnissa. 

Niissä maakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan tukialueeseen toimialoittainen tulosprofiili 

on luonnollisesti kaikkein monipuolisin, kun taas vain osittain tukialueeseen 

kuuluvissa maakunnissa se on yksipuolisin. Maakuntien keskusalueiden elinkeinorakenne 

(palvelut yms.) monipuolistaa tuki- ja tulosprofiilia. 

Palvelutoimialojen ja erityisesti yrityspalvelujen kasvutrendi vastaa siis koko maan kehityssuuntausta 





vähentyessä jalostuksessa ja yritysten ulkoistaessa toimintojaan on tapahtunut työllisyyssiirtymää 

palvelualoille. 

Vientiteollisuuden suhdanneherkkyys näkyy 2000-luvun alussa kehitysprofiileissa mm. 

Kaakkois-Suomen maakunnissa ja Varsinais-Suomessa. Pk-yritysvaltaisissa Hämeen maakunnissa 

kehitys on ollut tasaisempaa koska suhdannevaihtelut eivät välity yhtä voimakkaasti 

näille alueille.

131 

Määrällisesti parhaimmat työpaikkatulokset on saatu investointitukimuodon avulla, jonka 

osuus KTM:n tukimuotojen joukossa on selvästi suurin. Tämä merkitsee käytännössä myös 

sitä, että koko ohjelman rahoituksesta merkittävä osa kanavoituu yrityshankkeisiin tukimuodon 

kautta. Tämä on syytä huomata esimerkiksi tulevan EU-rakennerahastokauden 

suunnittelussa. Tukipainotusta olisi syytä tarkastella myös tulevan EUrakennerahastokauden 

painotusten (innovaatiot ja tuotekehitys sekä osaaminen) valossa 

sekä suomalaisten yritysten tulevaisuuden haasteiden valossa laajemminkin. Kehittämistukiryhmässä 

työpaikkavaikutukset ovat niinikään hyvät ja myös toimintaympäristötukimuodon 

vaikutus työpaikkoihin on yllättävän suuri tukimuodon välillinen luonne huomioiden. 

Investointitukihankkeissa merkittävimmät pitkän aikavälin vaikutukset syntyvät tuotteiden 

ja palveluiden laadun kehittymisenä sekä liikevaihdon kasvuna ja jopa yrittäjyysmotivaation 

paranemisen kautta. Tuotantomenetelmien ja teknologian yleinen kehittyminen lisää 

yrityksen kilpailukykyä alentamalla tuotantokustannuksia ja nopeuttamalla sekä lisäämällä 

tuotantoa eli lisäämällä työn tuottavuutta. 

Voidaan arvioida merkittävän muutoksen olevan pidemmällä aikavälillä rakenteellinen ja 

toimialojen sisäinen esimerkiksi teknologisen kehityksen ja parantuneen kilpailukyvyn 

muodossa. Tämän kehityksen kääntöpuolena on usein työpaikkojen väheneminen. Myös 

yrityksen kasvuhakuisuus näkyy tukien käytössä, jolloin hankkeet toteutuvat jonkin verran 

suurempina ja nopeutetulla aikataululla kuin ilman tukia. Investointitukimuodolla on myös 

merkittävä vaikutus rakennemuutosalueille ja elvytysprosessissa erityisesti silloin, kun 

esimerkiksi kansainvälinen kysyntätilanne muuttuu nopeasti negatiiviseen suuntaan. 

Alueitten hyvinvointi ja elinvoima tukeutuu tällä hetkellä edelleen vahvasti siihen, että 

alueen perinteiset vahvat toimialat kykenevät uudistumaan ja että näitä aloja tukevien palveluelinkeinojen 

kehittyminen jatkuu. Yrityskannan kasvu on hitaampaa kuin maassa keskimäärin 

mutta ero on kaventunut 1990-luvun kehitykseen verrattuna. Etelä-Suomen tavoite 

2 -alueen bruttokansantuote on kasvanut hieman hitaammin kuin koko maassa keskimäärin 

2000-2003. Ohjelma-alue on kuitenkin päässyt lähelle valtakunnallista kasvuvauhtia 

verrattuna 1990-luvun jälkipuoliskoon. Kehitys perustuu sekä ohjelma-alueen päätoimialojen 

tuotantotehokkuuden vahvistumiseen että päätoimialojen viennin kehittymiseen. 

Ohjelman kautta kanavoitu rahoitus on edesauttanut tuotantotehokkuuden kehittymistä. 




enää itsestäänselvyys. Esimerkkinä Valmet Automotive Oy:n toiminta Porschetuotannossa. 

Paikallinen alihankinta on supistunut merkittävästi kun autotehdas hyödyntää 

päätoimijan omaa alihankintaketjua. Entinen alihankintaklusteri on toisaalta näin suuntautunut 

jo muille markkinoille ja laajentanut tuotevalikoimaansa sekä vähentänyt riippuvuuttaan 

veturiyrityksestä. Vastaava kehitys on nähtävissä muuallakin ohjelma-alueella. 

KTM:n ja Finnvera Oyj:n rahoittamien hankkeiden tulosten ja käytettyjen rahoituspanosten 

vertailu osoittavat vastikkeellisten tukimuotojen suhteellisen yhteiskunnallisen tehokkuuden 

erityisesti uusyritysperustannan osalta. Julkisen tuen määrän osalta vertailu on tasaisempi 

uusien ja säilytettyjen työpaikkojen suhteen. Verrattaessa tuloksia kokonaiskustannustasolla 

yhteiskunnallinen tehokkuusero Finnveran tukimuotojen hyväksi on niinikään 

merkittävä. KTM:n ja Finnveran rahoitusmuodot ovat kuitenkin luonteeltaan erityyppisiä. 

KTM:n tukimuotojen tavoitteet ja tuettavan toiminnan perusehdot painottavat enemmän 

laadullisen toiminnan ja kilpailukyvyn sekä myös teknologisten ratkaisujen kehittämistä.

132 

Tämän kehittämistoiminnan keskeiset tulokset eivät välttämättä näy uusina työpaikkoina 

tai yrityksinä. KTM:n ja Finnveran tukitoimintojen yhteiskäyttöä ja koordinaatiota tuleekin 

edelleen voimakkaasti kehittää ja lisätä Finnveran roolia uuden yritystoiminnan edistäjänä. 

Tekesin rahoitusosuus ohjelmassa kohdentuu vahvasti mm. Kaakkois-Suomen korkeakoulujen 

hankkeisiin vahvistaen näin osaamisrakenteiden kehittymistä. 

Tekesin tukimuodot liittyvät Etelä-Suomen tavoite 2-alueella varsin merkittävästi niihin 

rakenteisiin, joilla luodaan osaamista tuottavien organisaatioiden (korkeakoulut, AMK:t ja 

osaamiskeskukset) ja elinkeinoelämän yhteistyömuotoja. Tekes-rahoitusta ohjelman sisällä 

ovet kyenneet hyödyntämään eniten ne alueet, joiden maakuntakeskukset (=korkeakoulut, 

AMK:t jne.) kuuluvat ohjelma-alueeseen. Tekesin rahoitusosuus ohjelmassa kohdentuu 

vahvasti mm. Kaakkois-Suomen korkeakoulujen hankkeisiin. 

Nykyistä julkista perusyritystukijärjestelmää ei voida pitää parhaana mahdollisena uusien 

yritysten perustamisen kannalta Finnvera Oyj:n lainajärjestelmää lukuunottamatta. Toisaalta 

uusien yritysten määrän merkittävä lisäys bruttomääräisesti edellyttäisi (muiden tukitoimien 

mm. hautomoiden ja yritysneuvonnan ohella) riskinoton kasvattamista rahoituspäätöksissä, 

mikä todennäköisesti lisäisi myös lopettavien yritysten määrää. Riskialttiimpien 

kasvuyritysten ja innovatiivisten yritysten rahoittajina pääomasijoittajat (mm. pääomasijoitusyhtiöt) 

ja muut erikoistuneet riskisijoittajat ovat kasvu- ja kehityshakuisuutta painotettaessa 

tehokkaampi vaihtoehto. 

Maakuntatason kehittämistyöskentelyn vaikuttavuuden kärkeä voidaan kuvata yritys- ja 

toimialalähtöisten osaamiskeskittymien kokonaisvaltaisena kehittämisenä, jossa kuluvalla 

EU:n rakennerahastokaudella on merkittävästi painotettu mm. korkeakoulujen ja elinkeinotoiminnan 

yhteistyörakenteiden vahvistamista. Toimialakohtaisen strategisen kehittämistyön 

kautta on maakunnissa saavutettu aluekehityksen osalta paras mahdollinen yhteisvaikutus. 

Päätoimialoilla on ollut nähtävissä jo usean vuoden ajan eräänlainen sisäinen rakennemuutos 

panostuksen lisääntymisenä osaamisen ja tutkimuksen kehittämiseen, millä pyritään 

vastaamaan mm. globalisaation luomiin haasteisiin. Toimialarakenteissa rakennemuutoksen 

voidaan todeta edenneen palveluelinkeinojen aseman vahvistumisen myötä. Rakennemuutosprosessi 

vastaa kuitenkin koko maan elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kehitystä, 

eikä näin ollen ole ominaista vain tavoite 2 -tukialueella. 

Aluekehityksen ja maakuntastrategioiden näkökulmasta yritystukijärjestelmän merkitys on 

täydentävä suhteessa pro-aktiivisiin kehittämisinstrumentteihin. Alueellisesta näkökulmasta 

hanketyöskentelyn koordinointi ja yhteennivonta on ollut EU-ohjelmakausien keskeisimpiä 

haasteita mm. yritystukijärjestelmien alueellisen kohdentuvuuden osalta. 

Osaamisen taso ja inhimilliset resurssit 

Osaamisrakenteisiin kohdennetuista strategisista kehittämistoimista merkittävimpiä pitkällä 

aikavälillä ovat maakunnallisten osaamiskeskittymien toimintaedellytysten vahvistaminen 

ja korkeakoulurakenteiden jalkauttamiseen tähtäävät toimenpiteet. Alueellisesti tämä 

on nähtävissä hanketyössä, joka kohdentuu maakuntakeskusten korkeakouluihin ja osaamiskeskuksiin. 

Yleisellä tasolla ohjelmatason alueellisen vaikuttavuuden kärkeä osaamisrakenteiden 

osalta voisi luonnehtia alueen elinkeinojen innovaatio- ja tuotekehityskapasiteetin 

vahvistumisena sekä pitkän aikavälin rakennemuutosedellytysten lisäämisenä. Tiedepuistotyyppisen 

toiminnan sekä seudullisten osaamispisteiden myötä yritykset, elinkei-

133 

noelämän organisaatiot ja korkeakoulupalvelut ovat lähentyneet toisiaan ja luoneet yhteistyöverkostoja. 

Tietoyhteiskuntarakenteiden osalta merkittävimmät ja vaikuttavimmat hanketyypit kohdentuvat 

laajakaistaverkkojen ja yhteyksien rakentamiseen sekä edelleen kehittämiseen, verkko-opiskelumahdollisuuksien 

(eOppiminen) sekä yrityksille tarjottavien verkkopalvelumuotojen 

lisääntymiseen. Tietotekniikan hyödyntämismahdollisuuksien (eLiiketoimintaosaaminen) 

kehittyminen yrityksissä on myös yksi selkeä vaikuttavuuden osa-alue. Myös 

kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää tietoyhteiskunnan suomia eri palveluja ovat 

edesauttaneet eniten juuri laajakaistaverkkohankkeet sekä erilaiset kansalaisverkkohankkeet, 

joissa tavoitteena on ollut helpottaa kansalaisten pääsyä tietoverkkoihin. Tällaisten 

hankkeiden vaikuttavuus on merkittävin maaseudulla. 

Tavoite 2 -ohjelmasta rahoitetuilla tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuurihankkeilla (laajakaista) 

on ollut selkeä täydentävä merkitys suhteessa markkinaehtoiseen toimintaan niillä 

alueilla, joilla markkinaehtoinen toiminta ei ole toiminut riittävän kattavuuden aikaansaamiseksi 

(mm. saaristot). Tavoite 2 -ohjelman osaamisvaikuttavuuden osalta luonnollisesti 

ne maakunnat, joiden alue kuuluu kokonaan ohjelman piiriin ovat parhaimmassa asemassa. 

Alueellisen kilpailukyvyn kehittymistä suhteessa kansallisiin ja kansainvälisiin markkinoihin 

on edistetty parhaiten niissä hankkeissa, joissa kohteena on ollut suoraan tai välillisesti 

T&K- toiminnan tai toimintaympäristöjen kehittäminen. Esimerkkejä tästä on mainittu 

edellä. Tutkimuksen ja tuotekehityksen rakenteisiin vaikuttamalla on voitu käynnistää 

aluekehitysprosesseja, joiden avulla alueen yritykset voivat nopeuttaa uuden teknologian 

omaksumista ja alueet lisätä innovaatiopotentiaalin ja verkostojen kehittymistä. Alueitten 

lisääntynyt kilpailukyky voi näin tuottaa parhaimmillaan myös merkittäviä kumulatiivisia 

vaikutuksia osaamistalouden rakenteisiin. 

Tuloksellisuus liittyy vahvasti osaamisen siirtoon ja alueelliseen juurruttamiseen tähtääviin 

hankekokonaisuuksiin (korkeakouluverkostot, tiedepuistot, eri alojen seudulliset osaamispisteet 

ja kehityskeskukset jne.), jotka edistävät verkostomaisten osaamisrakenteiden syntyä 

ja edelleen kehittymistä. Syntyvät rakenteet edesauttavat aluekehitysvaikutuksen siirrossa 

reuna-alueille sekä mahdollistavat omalta osaltaan kokonaisvaltaisen aluekehitystyön 

toteuttamista. Merkittävin ja konkreettisin toimintalinjan tulos koskee laajakaistaverkkojen 

ja liitännäispalvelujen ulottamista syrjäseuduille. 

Osalle toimintalinjan 2 hankkeille on tyypillistä täydentävyys suhteessa muihin ohjelman 

kehittämistoimiin ja myös muihin ohjelmiin (tavoite 3) sekä kansallisiin resursseihin. Tämä 

on toisaalta johtanut myös rinnakkaisiin ja päällekkäisiin hankerakenteisiin tavoite 3 - 

ohjelman kanssa. Aluetason koordinaatio vastaa toimien ohjelmiin sijoittumisesta. Tavoite 

2 -ohjelmahankkeissa aluetason tarpeet näyttävät korostuvan odotetusti enemmän kuin 

tavoite 3 -ohjelmassa. Tulevalla ohjelmakaudella ESR-rahoituksen maakunnallisen käytön 

koordinaatioon on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. 

Maakuntien hanketyöskentely eroaa selvästi riippuen maakunnan ohjelma-alueesta. Koko 

maakunnan kuuluessa ohjelman toimenpiteiden piiriin hankkeistuksen kärki kytkeytyy 

maakuntastrategioihin selkeämmin kuin muissa maakunnissa. Tällöin toisaalta hankemassa 

kokonaisuudessaan sisältää maakuntastrategioista erillisiksi katsottavia toimia, joiden tavoitteilla 

on yhtymäkohtia esimerkiksi valtakunnallisiin tavoitteisiin. Ohjelma-alueeltaan 

suppeammilla maakunnilla hankkeistus on vaatinut myös enemmän työskentelyä toimivien

134 

kokonaisuuksien rakentamisessa. Ohjelma-alueen maakunnallinen pirstaleisuus näkyy selvimmin 

ESR-toimissa ja mm. tietoyhteiskunnan rakenteiden toteuttamisessa. Ohjelmaalueiden 

määrittelyllä ja hankkeistuksen eriarvoisella kohdentumisella voi ääritapauksissa 

olla jopa kehityseroja lisäävä vaikutus, mikä ei ole ohjelman tarkoitus. 

Koulutushankkeiden osalta osittaisena ongelmana on maakunnissa tuotu myös esille yritysten 

haluttomuus pitkiin koulutusohjelmiin. Tämä on johtanut lyhytkestoisempiin toimintamalleihin 

ja reagointeihin vain lyhyen tähtäimen tarpeisiin ja osin pitkäaikaisen vaikuttavuuden 

heikkenemiseen. 

Ohjelmassa asetettuihin koulutustasotavoitteisiin (tutkintotasot) nähden toimintalinjan ja 

koko ohjelman välitön vaikuttavuus jää marginaaliseksi (ks. luku 7.2.3) (koulutusohjelmien 

keston vuoksi tutkintojen valmistuminen tapahtuu usean vuoden aikana). Tutkintotavoitteiden 

saavuttamista tavoite 2 -ohjelman myötävaikuttamana heikentää myös tutkintoja 

tuottavien hankkeitten vähyys, ts. pääosa koulutuksesta on luonteeltaan täydentävää. 

Yhdyskuntien toimivuus ja viihtyisyys 

Väestökehityksen kääntyminen myönteiseksi (erit. muuttotase) ohjelma-alueella vaikuttaa 

yhdyskuntarakenteisiin pitkällä aikavälillä. Asumisen, infrastruktuurin ja liikenteen järjestelyt 

on saatettava vastaamaan todellista tilannetta. Maakunnissa tämä tapahtuu monivuotisen 

suunnitteluprosessin tuloksena sekä maakunta- (mm. maakuntaohjelmat ja –suunnitelmat; 

maakuntakaavat) että kuntatasolla (kaavoitus). Väestökehityksen muutos ohjelmaalueella 

on selkeä muutos väliarvioinnin yhteydessä todettuun tilanteeseen. Väestö- ja työpaikkakehitys 

kaupunkimaisilla sekä taajaan asutuilla alueilla on 2000-luvulla ollut vahvasti 

kasvava mikä aiheuttaa paineita yhdyskuntarakenteelle ja asuntotuotannolle. Yhteydet 

tavoite 2 -ohjelmaan kohdistuvat tältä osin pääosin juuri toimintalinjaan 3. Merkittävät 

liikenteen infrastruktuurihankkeet ovat edesauttaneet tavoite 2 -alueen kehitystä mm. Hämeen 

maakuntien alueella ja sitoneet maakunnat kiinteämmin pääkaupunkiseudun yhteyteen. 

Tämä puolestaan on luonut edellytyksiä muuttoliikkeen suotuisalle kehitykselle (pendelöinnin 

mahdollisuudet). 

Liikenneyhteyksiä parantavat hankkeet ovat olleet merkityksellisiä elinkeinojen ja logististen 

kokonaisuuksien kehittymisen kannalta. Maakuntien strategisesti tärkeiden tieosuuksien 

kehittäminen on poistanut eräitä päätoimialojen (esim. Kaakkois-Suomen metsäteollisuus) 

logistisia pullonkauloja ja luoneet myös edellytyksiä keskeisen liikenneinfrastruktuurin 

budjettirahoitukselle. Periaatteessa myös liikenneturvallisuuden paraneminen liikenteen 

pullonkaulojen vähentyessä tukee välillisesti alueellista kilpailukykyä. Myös matkailuelinkeinon 

toimintaedellytykset erityisesti saaristoalueilla ovat kohentuneet lisääntyneiden 

yhteysalusreittien myötä. Toimenpidekokonaisuuden 3.1 vaikuttavuutta maakuntien näkökulmasta 

voidaan korkeintaan kuvata täydentäväksi suhteessa esimerkiksi kansalliseen 

budjettirahoitukseen. Ohjelman resurssit ovat hyvin rajallisia budjettirahoitukseen verrattuna. 

Ympäristöihin liittyvät muutokset suhteutettuna esimerkiksi ohjelmakauden pituuteen ovat 

varsin hitaita. Ilman ja vesistöjen laadussa on kuitenkin 1980-luvulta lähtien tapahtunut 

myönteistä kehitystä teollisuuden päästöjen ja yhdyskuntien jätevesien käsittelyn tehostumisen 

myötä. Toisaalta mm. maatalouden päästöjen supistaminen ei ole edennyt riittävästi. 

Lähialueilla esimerkiksi Itämeren alueen saasteongelmat heijastuvat merkittävästi Etelä- 

Suomen alueelle mm. Suomenlahden sinileväongelman muodossa. Lisäksi merikuljetusten

135 

turvallisuuteen liittyy useita avoinna olevia kysymyksiä mm. öljykuljetusten osalta. Globaalit 

ympäristöongelmat ja arvioitu ilmastonmuutos heijastuvat ympäristöihin ja niihin 

kohdistuviin erilaisiin toimiin kuitenkin viipeellä eivätkä suoranaisesti tule esille tavoite 2- 

ohjelman toteutuksessa. 

Ympäristöhuollon sekä asukkaiden ja elinkeinoelämän kannalta merkittävin vaikuttavuus 

koko ohjelma-alueella on nähtävissä vesi- ja jätehuollon kehittymisenä, ts. merkittävä osa 

toimenpidekokonaisuuteen 3.2 varatuista rahoitusresursseista on kohdennettu ympäristöhuollon 

perusrakenteiden vahvistamiseen kaikissa maakunnissa. Vesistöjen ja maisemien 

kunnostustoimenpiteet ovat myös osoittautuneet varsin tuloksellisiksi ohjelma-alueella. 

Ympäristön tilan säilyttämisen ja parantamisen osalta vaikuttavia ja tuloksellisia kehittämistoimintoja 

ovat olleet mm. pohjavesien pilaantumisvaaran pienentäminen ja suojelusuunnitelmien 

laadinta kuntien kanssa yhteistyössä. Merkittäviksi voidaan arvioida myös 

kulttuuriympäristöohjelmia toteuttavat hankkeet, joissa toimijoiden verkottuminen on ollut 

tehokasta, seudulliset ja ylikunnalliset vesihuollon yhteistyöhankkeet, kuntien verkottuminen 

kestävän kehityksen edistämisessä, työkalujen ja indikaattorien kehittäminen ja ympäristöntilan 

ja luonnon monimuotoisuuden seurantaohjelmat. Vesiosuuskuntahankkeet ovat 

osoittautuneet varsin tuloksellisiksi erityisesti kansalaisosallistumisen edistämisessä. Myös 

asuinalueiden kokonaisvaltaisella kestävän kehityksen mukaisella suunnittelulla on saatu 

hyviä tuloksia. Toimenpidekokonaisuudessa 3.5 on puolestaan vaikutettu kohderyhmien 

asenteisiin ja toimintamalleihin ympäristötiedotuksella, -neuvonnalla ja –koulutuksella. 

Tavoite 2 -ohjelman resurssien ja muiden rahoitusinstrumenttien yhteiskäytössä suhteessa 

esimerkiksi maatalouden päästöjen rajoittamiseen on selvästi parantamisen varaa. 

Uuden ympäristöteknologian tai vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittäminen ei korostu 

toimenpidekokonaisuudessa (ko. hankkeiden toteutus mahdollista myös mm. tpk 1.3:ssa). 

Uusien ympäristöratkaisujen ja tuotekehityksen vähyys hankerakenteessa on ilmeinen havainto. 

Hankkeistuksen painottuminen perinteiseen ympäristöinfrastruktuuriin osoittaa 

hyvin tyypillisesti alunperin kansallisen toiminnan siirtymisen EU-osarahoitteiseksi. 

Työttömyyden lievä aleneminen ohjelma-alueen sisällä vaikuttaa toimenpidekokonaisuuden 

3.3 toteuttamiseen. Ero koko maan tilanteeseen on pysynyt ennallaan verrattuna 1990- 

luvun lopun tilanteeseen. Pitkäaikaistyöttömyys ja ongelmallisten kaupunkialueiden työttömyystilanne 

on kuitenkin pysynyt vaikeana, mikä ei vähennä erityistoimien tarvetta. Tilanne 

tpk 3.1:n keskeisillä kohdealueilla ei ole muuttunut niin ratkaisevasti, että työllistämistä 

ja syrjäytymisen ehkäisemistä edistäviä toimia voitaisiin vähentää. 

Syrjäytymisen ehkäisy lähes yksinomaan kaupunkialueille kohdentuvana ja pitkälti asiakaskohtaisesti 

räätälöitynä toimintana on osoittautunut maakuntakyselyjen perusteella hyvin 

onnistuneeksi tavoite 2 -ohjelmassa. Ongelmaksi on toisaalta koettu suoran, nuoriin 

kohdistuvan ennaltaehkäisevän työn puuttuminen tavoite 2 -ohjelmassa esimerkiksi yläasteikäisten 

osalta ohjelmatoimenpiteiden rajautuessa vain ammatilliseen koulutukseen. Välillisiä 

toimenpiteitä ohjelmassa on toki toteutettu. Ohjelma- ja hanketyö painottuu nuorten 

osalta siis pääosin työttömyyden ja syrjäytymisen seurausten hoitoon. Ennaltaehkäisevälle 

työlle ei tavoite 2 -ohjelman puitteissa voida osoittaa riittävästi resursseja. 

Syrjäytymisen ehkäisemisen ja sosiaalisen koheesion vahvistumisen osalta tuloksellisimmat 

toimintamuodot ovat systemaattisia ja koordinoivia, seutukunta- tai maakuntatasoisia 

monivuotisia (jopa koko ohjelmakauden kestäviä) hankeprosesseja, joissa korostetaan sekä

136 

vertikaalista että horisontaalista asiakkaan ohjausta ja sen jatkuvaa kehittämistä. Henkilökohtaistavien 

asiakaspalveluprosessien, tilaaja-tuottaja yhteistyömallin kehittäminen sekä 

palvelujen tuotteistaminen ovat tuloksellisimpia toimintamalleja (työnohjaus, konsultointi 

ja ohjaus, koulutukset, tutkimukset ja selvitykset, luovat ratkaisut). 

Matkailun ja kulttuurin kehittämisen osalta parhaimmat tulokset on saatu niissä kehittämiskokonaisuuksissa, 

joissa toiminta tapahtuu strategisen ja pitkäjänteisen työn kautta. 

Vaikuttavimpia toimintoja ovat olleet laajojen matkailun kehittämisohjelmien osatoteuttaminen 

tavoite 2 -ohjelman resurssein. Laajoissa matkailuelinkeinon kehittämishankkeissa 

osahankkeet jakautuvat usein markkinointi, -koulutus- ja tuotteistamisosioihin. Tpk 3.4 

tuottaa tältä osin tuotteistavan panoksen. Tuloksellisemmat toimenpiteet liittyvät odotetusti 

konkreettisiin matkailukohteisiin liittyviin tuotteisiin. Kulttuurialan kärkihankkeiden avulla 

on kyetty sekä tuotteistamaan että säilyttämään maakuntien perinteitä ja historiaa. Hanketasolla 

matkailu- ja kulttuuri ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Konkreettisimmillaan 

tämä näkyy rakennetun ympäristön kohteiden entisöinnissä ja uuskäytössä. 

Matkailun ja kulttuurin kehittäminen maakunnissa vaihtelee toimintaympäristön, alueen 

matkailurakenteen ja rahoitusinstrumenttien käyttömahdollisuuksien mukaan. Matkailutoimialankin 

kehittämisessä on tärkeää useiden kehittämisinstrumenttien samanaikainen 

hyödyntäminen resurssien ollessa rajallisia. Matkailun kehittämiseen liittyvät myös edelleen 

teema-alueen perusongelmat kuten hankkeiden hajautuminen pieniin osiin ja strategiatyön 

haasteet. Yleisenä perusongelmana alueilla on nähtävissä matkailuelinkeinon kehittämiseen 

liittyvä lyhytjänteisyys; matkailun kehittämisen strategiatyö tapahtuu lyhyen tähtäimen 

tavoitteiden perusteella eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Maaseutu- ja luontomatkailun 

sekä kulttuurimatkailun kehittämishankkeiden ja yritystukien keskinäinen koordinaatio 

edellyttää edelleen parantamista alueilla. Toimijoiden runsaslukuisuus ja järjestäytymättömyys 

hankaloittaa matkailualan kehittymistä todella merkittäväksi elinkeinoksi 

Etelä-Suomessa. Matkailuun kohdennettujen panostusten vaikuttavuutta heikentää myös 

matkailun perustoimintojen (ylläpitävät toimet) toteuttaminen ohjelmarahoituksella. Osa 

mm. kuntien matkailutoiminnoista ja -henkilöistä on siirretty ohjelmarahoituksen piiriin. 

Tällöin usean hankkeen muodostamissa kehittämiskokonaisuuksissa toteutetaan sekä uutta 

luovaa kehittämistoimintaa että ylläpidetään em. perustoimintoja. 



ohjaus on parantunut KTM:n vetämän strategiatyön myötä.

137 

12. Yhteenveto suosituksista 

1. Ohjelman kokonaissidonta-aste 

Toimenpidekokonaisuuden 1.3 täysimääräinen toteutuminen edellyttää tehokasta hankkeistusta 

ohjelmakauden lopussa sekä tpk:n tilanteen jatkuvaa seurantaa. Lisäksi tulee ennakoida 

valmistelussa olevat hankekokonaisuudet ja arvioida niiden merkitys tpk:n toteutumiselle. 

Tpk:n tilanne tulee ottaa huomioon kehysmuutosvalmistelussa. Toimenpidekokonaisuuden 

hankkeistuksen haasteet tulee myös ottaa huomioon tulevan EU-ohjelmakauden 

suunnittelussa. 

Toimenpidekokonaisuuden 3.1 hankkeistukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota syksyn 

2005 aikana ja tarvittaessa valmisteltava kehysmuutokset kevään 2006 aikana. Toimenpidekokonaisuuden 

3.4 kehys edellyttää niinikään täsmennyksiä siirtymäkauden alueella. 

2. Ohjelman määrälliset tavoitteet 

Tavoitteiden saavuttamisen hyväksi ei käytännössä ole mahdollista tällä ohjelmakaudella 

tehdä muuta kuin varmistaa ohjelman ja käynnissä olevan hanketyöskentelyn tehokas ja 

tuloksellinen toteutuminen. Nyt todetut ongelmat on otettava huomioon uuden rakennerahastokauden 

tavoiteasetannan metodiikassa ja ohjelman sisällössä sekä instrumenttien käytössä. 

Indikaattoreiden tavoitetasojen relevanssia ja asetantaa on käsitelty kattavasti luvussa 5. 

Välittömiä vaikutuksia mittaavista nykyisistä indikaattoreista relevantteina ohjelman määrällisten 

ja laadullisten tavoitteiden kannalta ovat uusien työpaikkojen ja yritysten määrät 

ja näiden analyyttinen vertailu tilastolliseen kehitykseen. Teknistä seurantamenettelyä tulee 

kehittää siten, että näiden perusindikaattoreiden osalta on mahdollista pitkäaikainen seuranta, 

joka mahdollistaa vaikuttavuuden nykyistä realistisemman todentamisen. Koulutushankkeissa 

aloittaneiden määrien käyttäminen virallisena seurantamittarina on perusteltua 

mutta seuranta toteutuu tällöin vain osittain. ESR-hankkeissa tuleekin seuraavalla ohjelmakaudella 

panostaa toimenpiteen päättymisen jälkeen sijoittuneiden seurantaan todellisen 

vaikuttavuuden mittaamiseksi. 

Uusien yritysten perustamisessa tulee entistä enemmän hyödyntää Finnveran instrumenttivalikoimaa 

(naisyrittäjä- ja pienlainat). Myös yrityshautomotoiminnan tehostamiseen sekä 

yritysneuvonnan saavutettavuuteen ja kohdentumiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän 

huomiota. 

3. Toimintaympäristön kehitys 

Työllisyyden ja yrityskannan kasvun turvaamiseksi on panostettava kansainvälisen ja kansallisen 

talous- ja yritystoiminnan kehityksen ennakointiin aiempaa enemmän yhteistyössä 

yritysten kanssa. Toimiva ja tuloksellinen hanketyöskentely edellyttää kiinteää yhteistyötä 

alueiden kärkiyritysten (veturiyritykset) kanssa suurten kehitystarpeiden kartoittamiseksi ja 

pienempien yritysten kytkemistä verkostoihin ja toimialaperusteiseen kehittämistyöskentelyyn.

138 

Alueellisissa kehittämispainotuksissa on entistä enemmän pyrittävä myötävaikuttamaan 

pk-yritysten yksipuolisten toimialariippuvuuksien vähenemiseen mm. alueellisen suhdanneherkkyyden 



kytkeminen kehittämiskokonaisuuksiin ja niiden vetäjiksi on nostettava keskeiseksi 

tavoitteeksi maksimaalisen alueellisen vaikuttavuuden luomiseksi. Alueitten veturiyritysten 

näkemysten ja tarpeiden välittymistä maakunnalliseen aluekehitystyöskentelyyn 

tulisi tehostaa esimerkiksi yrittäjäjärjestöjen kautta. 

Ohjelma-alueen keskusten tarjoamien resurssien ja palvelujen saatavuutta reuna-alueiden 

yritysten näkökulmasta on edelleen parannettava tuomalla tarjonta mahdollisimman lähelle 

yritystä. 

4. Yritysrahoituksen kohdentuminen, tehokkuus ja vaikutus 

Finnveran osuuden lisääminen EU-ohjelmissa tulevalla kaudella ja panostusten lisääminen 

uusyritysperustantaan sekä naisyrittäjyyden edistämiseen on perusteltua. Finnveran vastikkeellisen 

rahoituksen yksinomainen tai yhteiskäyttö vastikkeettoman rahoituksen kanssa on 

erityisen perusteltua silloin kun hankkeella ei ole merkittäviä ulkoisvaikutuksia. Merkittävät 

vienti- tai rakennemuutosvaikutukset puoltavat suoran vastikkeettoman rahoituksen 

käyttöä. 

Riskirahoitusjärjestelmien (erityisesti pääomasijoitusrahoituksen) osuutta rinnakkaisina 

julkisen tukirahoituksen kanssa tulee kehittää ja panostaa seed-rahoituksen lisäämiseen 

alueilla, jotta mm. uusien ja olemassa olevien kasvualojen kehitys voisi vahvistua. Tämä 

edellyttää rahoitustahojen aiempaa tehokkaampaa yhteistyötä ja koordinointia. 

Yritysten tarpeisiin tehokkaasti vastaava yhdistelmärahoitus (yhdistelmätuet) on otettava 

yritysrahoituksessa käyttöön. Tällöin saman tukipäätöksen yhteydessä voidaan suunnata eri 

tuki-instrumentteja yrityksen tarpeiden mukaisesti. Asia on otettava huomioon yritystukilainsäädäntöä 

uudistettaessa. 

Lisäksi olisi selvitettävä tarpeet suunnata KTM:n rahoitusinstrumentteja aiempaa voimakkaammin 

teknologian kehittämistä ja soveltamista sekä innovaatioiden kaupallistamista 

edistävään suuntaan siten, että yrityksille tarjotaan samanaikaisesti riittävä asiantuntemus 

tukien hyödyntämiseksi myös maakuntien keskusalueiden ulkopuolella. Tekes-rahoituksen 

kriteerit ovat erityisesti maakuntien keskusten ulkopuolella sijaitseville yrityksille varsin 

haasteellisia, joten tulisi harkita kriteerien soveltamista nykyistä yrityslähtöisemmin kuitenkaan 

laatutasosta tinkimättä. 

Kannattavuudeltaan heikompien mutta edelleen potentiaalisesti kehittymiskykyisten yritysten 

tunnistamiseen tulisi panostaa aiempaa enemmän ja saattaa nämä yritykset kehittämistoimien 

pariin. Liiketoimintaosaamisen kehittämisen painoarvoa tulisi nostaa vielä nykyistä 

voimakkaammin tulevalla ohjelmakaudella ja hyödyntää tässä myös kansallisia toimia. 

Tällöin tulee panostaa laaja-alaisesti yrityksen henkilökunnan koulutukseen, tuotekehitykseen, 

liiketoimintaosaamiseen sekä tuotantokapasiteetin kehittämistoimiin.

139 

Investointi-, kehittämis- ja toimintaympäristötukien vaikutuksia yrityksissä ovat mm. olleet 

teknologian ja osaamisen jalkautuminen yrityksiin. Jatkossa investointien luomat kilpailukyvyn 

kehittämisen mahdollisuudet tulisi pyrkiä hyödyntämään vielä entistä tehokkaammin 

kytkemällä kone- ja laiteinvestointeihin samanaikaisesti osaamisen kehittämistä. 

Aloittaviin ja kasvuyrityksiin kohdistettavat toimenpiteet tulee tulevaisuudessa huomioida 

sekä lainsäädännössä (yritystukilaki) että käytännön kehittämistoimissa nykyistä selvästi 

ponnekkaammin. 


kytkeminen kehittämiskokonaisuuksiin on nostettava keskeiseksi tavoitteeksi 

maksimaalisen alueellisen vaikuttavuuden luomiseksi. Alueitten veturiyritysten näkemysten 

ja tarpeiden välittymistä maakunnalliseen aluekehitystyöskentelyyn tulisi tehostaa esimerkiksi 

yrittäjäjärjestöjen kautta. 

5. Hanketyön alueellinen kokonaisvaikutus 

Tulevalla ohjelmakaudella maakunnallisen hankkeistuksen tulee perustua priorisoituihin 

ohjelmallisiin kokonaisuuksiin, joiden toteuttaminen on sisäänrakennettuna periaatteena 

esim. valintakriteeristössä. Ts. rahoituksen saamisen edellytyksenä esimerkiksi tulevasta 

kilpailukyky- ja työllisyysohjelmasta tulisi olla kattava ja kokoava hankkeistussuunnitelma. 

Tällöin vältettäisiin hankerakenteen hajautumista ja rahoituksen käytön tehottomuutta. 

(Toimintatapa on jo sinänsä käytössä maakunnissa ohjelmasopimusten ja temaattisten mallien 

muodossa.) 

Suosituksen toteuttaminen edellyttää myös tulevien EU-ohjelmien hankkeistuksen kiinteää 

yhteyttä alueellisiin strategioihin. Tällöin tulee myös mahdollisuuksien mukaan pyrkiä 

koordinoimaan hankkeistusta ylimaakunnallisesti vaikuttavuuden maksimoimiseksi. 

Maakuntatasolla hankkeiden ohjelmiin hyväksyntä tulee tapahtua yhden rakennerahastolaissa 

määritellyn elimen kautta (vrt. MYR:n työjaosto 1995-1999 ohjelmakaudella). Menettelyn 

tulee kattaa kaikki EU-ohjelmat. 

6. Ikääntymisen vaikutus 

Alueilla tulee varmistaa ikääntymisen vaikutusten tehokas ennakointi jo kuluvan ohjelmakauden 

aikana myös hanketasolla. Aihealueeseen liittyvän toiminnan koordinointiin maakunnissa 

tulee kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi ohjelmasopimusten tai muun temaattisen 

lähestymistavan avulla. Toisaalta myös ikääntymisen ja hyvinvointialan kehittämismahdollisuudet 

tulee tunnistaa kokonaisuudessaan ja hyödyntää yritystoiminnan kehittämisessä. 

Maahanmuuttajiin liittyvä yrityspotentiaali tulee hyödyntää ja selvittää mahdollisuudet 

luoda erityistuki-instrumentteja tätä varten. 

7. Tutkintotavoitteet 

Koulutustasomittari ja sen tulkinta tulee suhteuttaa tavoite 2 -ohjelmaa huomattavasti laajempaan 

kontekstiin. Osaamisvaikutuksen mittauksessa on huomioitava kaikki koulutustasoa 

kehittävät toimet. Ohjelmatasolla arviointia on kehitettävä tulevalla ohjelmakaudella 

esimerkiksi toimivan hankeluokittelun ja tutkintojen määrän seurannan avulla (saatavuu-

140 

den joustavuus). Sinänsä perusteet EU-osarahoitteiselle osaamistason kehittämiselle ovat 

edelleen olemassa. 

8. ESR-toimien alueellinen koordinaatio ja vaikuttavuus 

Ohjelmakauden lopussa on erityisen välttämätöntä koordinoida tavoite 2 ja 3 -ohjelmien 

loppuvaiheen hankkeistus sekä jo käynnissä olevat toimenpiteet vaikuttavuuden maksimoimiseksi 

(suosituksella on myös yhteys määrällisten tavoitteiden saavuttamiseen). Tämä 

edellyttää maakunnissa yhteistyöryhmissä (esimerkiksi ESR-jaostot) käytävää strategista 

keskustelua hankkeistuksen onnistumisesta ja koordinoinnista. Näkökulma on otettava 

huomioon myös tulevan EU:n ohjelmakauden ohjelma- ja hallintomallin suunnittelussa. 

9. Koulutushankkeet 

Hankkeistuksen reagointikykyä suhteessa yritysten tarpeisiin tulee edelleen kehittää ja 

muokata myös lyhyen tähtäimen tarpeita palvelevaksi samalla kun tiiviissä yhteistyössä 

yritysten kanssa ennakoidaan pidemmän tähtäimen tarpeita. Ts. koulutushankkeiden rakenne 

ja sisältö tulee laatia kaksitahoisesti lyhyen ja pitkän aikavälin tarpeiden pohjalta. 

Yritysten, työvoimaviranomaisten ja koulutusorganisaatioiden (koulutushankkeiden toteuttajat) 

välistä yhteyttä tulee entisestään tiivistää ja kehittää ennakointimenetelmiä sekä 

mahdollisuuksia lyhytaikaisen koulutetun työvoiman käyttöön yrityksissä (projektit, kausityövoima 

jne.). Tällöin tulee kuitenkin varmistaa kausiluonteisen henkilökunnan etujen 

tasavertaisuus (lomat, eläkekertymä) vakituisen työvoiman kanssa. 

Vahva maakuntatason suunnittelu ja strategia on edellytys koulutustoimien vaikuttavuuden 

maksimoimiseksi. Tämä on otettava huomioon myös tulevassa EU-ohjelmasuunnittelussa. 

10. Osaamisrakenteet 

Alueilla on edelleen selkeitä puutteita korkeakoulutasoisessa koulutustarjonnassa. Korkeakoulujen 

keskinäistä ylimaakunnallista yhteistyötä tulisi myös edelleen kehittää ja. ns. verkostokorkeakoulujen 

toimintaedellytykset turvata. Mikäli EU-osarahoitus vähenee tulevaisuudessa 

tulee alueellisen kilpailukyvyn kannalta merkittävien ohjelmarahoituksella käynnistyneiden 

korkeakoulutasoisten koulutusohjelmien siirtyä kansallisen rahoituksen piiriin 

(näin on osin tapahtunutkin). 

Eri alojen verkkopedagogisia sovelluksia tulee kehittää, jotta tutkintojen suorittaminen 

monimuoto-opiskeluna mahdollistuu joustavasti ja tuloksellisesti. 

Tavoite 2 -ohjelman rahoituksella käynnistettyjen maakunnallisten ja seudullisten osaamiskeskittymien 

yhteydet kansallisiin kehittämisresursseihin (mm. oske) korostuvat tulevaisuudessa. 

Osaamissektorin kansallisen rahoituksen kasvu on varmistettava EUrahoituksen 

vähenemisen vuoksi. 

Alueellisen kilpailukyvyn näkökulmasta olisi tärkeää, että tulevalla ohjelmakaudella syrjäytymisen 

ehkäisyyn liittyvä toiminta tapahtuisi pääosin kansallisilla varoilla.

141 

11. Tietoyhteiskunta 

Alueellinen eriarvoisuus osaamisen ja tietoyhteiskunnan rakenteita koskevassa kehittämistyössä 

ja rahoitusresurssien kohdentamisessa tulee huomioida EU-rahoituksen kohdentamisessa 

tulevalla ohjelmakaudella ja varmistamalla kansallisen rahoituksen riittävyys tulevaisuudessa. 

Tietoyhteiskunnan perusrakenteiden kehittämisen ohella tulee aiempaa enemmin korostaa 

myös soveltavien ratkaisujen ja tutkimuksen lisäämistä. Tukialueiden määrittelyn alueellinen 

tasapaino korostuu jatkossakin aihe-alueen osalta. 

12. Yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuuri 

Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa korostuu erityisesti logististen palvelujen kehittäminen. 

Tämä on otettava huomioon mm. EU-ohjelmasuunnittelussa. 

13. Ympäristö 

Tulevan ohjelmakauden valmisteluprosessissa on varmistettava eri rahoitusohjelmien käytännön 

yhteistyö ympäristöihin liittyvässä kehittämistyössä mm. maatilatalouden negatiivisten 

ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Mikäli EU-rahoitus vähenee merkittävästi 

tulevaisuudessa on varmistettava kansallisen rahoituksen riittävyys vesi- ja jätehuollon 

kehittämiseen sekä vesistöjen kunnostukseen. 

14. Syrjäytymisen ehkäisy 

Ohjelmatyössä tavoite 2 ja 3 -rahoituksella kehitetyt ja ylläpidetyt valmiit toimintamallit 

tulee laajamittaisesti saattaa osaksi työvoimaviranomaisten ja kaupunkien perustoimintoja 

siltä osin kuin näin ei vielä ole menetelty (vrt. polkumallien siirto kansalliseen työvoimapolitiikkaan 

työvoiman palvelukeskuksiin). Lisäksi on varmistettava työllisyyden hoitoon 

ja työvoimakoulutukseen riittävät kansalliset varat 2007 alkaen mikäli EU-ohjelmarahoitus 

vähentyy. Myös nuorten ennaltaehkäisevän työn resurssointi ja menetelmät on varmistettava 

kansallisesti, koska kohderyhmä ei kuulu EU-ohjelmatyön piiriin. 

15. Matkailu ja kulttuuri 

Matkailun kehittämisen koordinoivaa työskentelyä on jatkettava sekä maakunnissa että 

valtakunnan tasolla ja suunnattava resurssit ohjelmoidusti alueitten kärkituotteisiin, jotka 

lähes poikkeuksetta muodostuvat myös kulttuurisesti merkittävien kohteiden ympärille. 

Lisäksi on jatkettava uusien vetovoimakohteiden kehittämistä kestävällä tavalla. Myös 

matkailun ylimaakunnallisen kehittämisen hyödyntämättömät mahdollisuudet tulee ottaa 

huomioon nykyistä tehokkaammin.

142 

13. LIITTEET: 

Liite 1: Yritystukiprofiilit maakunnissa toimialoittain KTM:n hallinnonalalla 

Toimialakohtainen yritystukiprofiili Itä-Uudellamaalla (KTM:n hallinnonala) 2000-2004 


Koulutus 




Toimialat 



EU+Valtio (%) 







0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 


Toimialakohtainen yritystukiprofiili Kanta-Hämeessä (KTM:n hallinnonala) 2000-2004 


Koulutus 




Toimiala 



EU+Valtio (%) 







0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 

Suhteellinen osuus %

143 

Toimialakohtainen yritystukiprofiili Kymenlaaksossa (KTM:n hallinnonala) 2000-2004 


Koulutus 




Toimiala 



EU+Valtio (%) 







0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 18,0 


Toimialakohtainen yritystukiprofiili Päijät-Hämeessä (KTM:n hallinnonala) 2000-2004 


Koulutus 




Toimiala 



EU+Valtio (%) 







0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 


144 

Toimialakohtainen yritystukiprofiili Uudellamaalla (KTM:n hallinnonala) 2000-2004 


Koulutus 




Toimiala 



EU+Valtio (%) 







0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 


Toimialakohtainen yritystukiprofiili Varsinais-Suomessa (KTM:n hallinnonala) 2000- 

2004 


Koulutus 




Toimiala 



EU+Valtio (%) 







0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 


Lähde: KTM, Tuki 2000-järjestelmä

Liite 2: Yrityshankkeiden tulokset maakunnissa toimialoittain KTM:n hallinnonalalla 

Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Etelä-Karjalassa (KTM:n 

hallinnonala) 2000-2004 


Toimialat 


Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 















0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 


Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Itä-Uudellamaalla (KTM:n 



Toimiala 


Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 















0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 


146 

Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Kanta-Hämeessä (KTM:n 



Toimiala 


Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 















0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 


Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Kymenlaaksossa (KTM:n 

hallinonala) 2000-2004 


Toimiala 


Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 















0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 


147 

Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Päijät-Hämeessä (KTM:n 


Toimiala 



Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 















0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 50,0 


Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Uudellamaalla (KTM:n 


Toimiala 



Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 















0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 120,0 


148 

Toimialakohtaisten tulosten suhteellinen jakauma Varsinais-Suomessa (KTM:n 



Toimiala 


Koulutus 







Rakentaminen 


Kulkuneuvot 















0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 


Lähde: KTM, Tuki 2000-järjestelmä

149 

Liite 3: Finnvera Oyj:n hanketiedot 

Hankkeen perustiedot 

Indikaattorit 

Hanke Hyväks. Tuki Yksityinen Laina- Uudet Uudet Uudet Uudet Uudistetut Uudistetut Projektin 

kust. rahoitus pääoma yritykset yritykset työpaikat työpaikat työpaikat työpaikat Aik.Työp. 

yhteensä naiset yhteensä naiset yhteensä naiset yhteensä 

(kpl) euro euro euro euro kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl 

Etelä-Karjala 291 2 802 532 1 226 136 1 576 396 13 369 015 109 41 319 110 385 107 9 

Inv. ja käyttöpääomalaina 57 1 635 095 312 513 1 322 582 9 470 088 8 1 94 8 116 18 9 

Naisyrittäjälaina 77 246 439 191 212 55 227 1 086 432 34 34 62 61 54 52 0 

Pienlaina 105 421 333 310 239 111 094 1 762 723 47 5 115 29 58 14 0 

Yrittäjälaina 52 499 665 412 172 87 493 1 049 772 20 1 48 12 157 23 0 

Kanta-Häme 206 2 412 655 1 240 959 1 171 696 10 977 496 74 37 247 90 56 21 5 

Inv. ja käyttöpääomalaina 32 1 153 163 240 307 912 856 7 282 031 1 73 4 14 1 5 

Naisyrittäjälaina 50 202 026 156 650 45 375 890 058 32 32 57 55 9 9 0 

Pienlaina 67 294 342 213 369 80 974 1 212 321 29 4 90 22 9 0 0 

Yrittäjälaina 57 763 124 630 633 132 491 1 593 086 12 1 27 9 24 11 0 

Kymenlaakso 92 1 239 645 514 869 724 777 6 875 541 42 17 140 40 151 48 3 

Inv. ja käyttöpääomalaina 25 822 269 184 975 637 294 5 605 308 1 51 3 93 26 0 


Pienlaina 24 98 696 72 065 26 632 409 457 14 2 26 6 19 11 3 

Yrittäjälaina 19 233 045 189 880 43 165 474 700 12 28 3 39 11 0 

Päijät-Häme 338 4 134 863 2 071 329 2 063 534 17 974 972 91 37 386 108 99 18 0 

Inv. ja käyttöpääomalaina 58 2 010 004 387 033 1 622 971 11 728 284 4 133 22 16 0 0 


Pienlaina 118 558 704 405 827 152 877 2 305 836 44 4 131 14 9 3 0 

Yrittäjälaina 79 1 292 753 1 069 229 223 524 2 751 991 10 40 1 63 4 0 

Varsinais-Suomi 95 829 481 464 453 365 028 3 963 195 32 13 137 82 58 32 4 

Inv. ja käyttöpääomalaina 13 328 404 74 205 254 199 2 248 645 2 1 21 7 2 1 4 


Pienlaina 41 181 486 136 749 44 737 776 979 18 48 16 14 7 0 

Yrittäjälaina 14 210 545 166 241 44 304 441 784 24 15 20 4 0 

Tavoite 2 Etelä -Suomi (yht) 1 022 11 419 176 5 517 746 5 901 431 53 160 219 348 145 1 229 430 749 226 21 

Hanke Hyväks. Tuki Yksityinen Laina- Uudet Uudet Uudet Uudet Uudistetut Uudistetut Projektin 

kust. rahoitus pääoma yritykset yritykset työpaikat työpaikat työpaikat työpaikat Aik.Työp. 

yhteensä naiset yhteensä naiset yhteensä naiset yhteensä 

Fiinnvera Oy yhteensä 

(kpl) euro euro euro euro kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl 

Inv. ja käyttöpääomalaina 185 5 948 935 1 199 033 4 749 902 36 334 356 16 2 372 44 241 46 18 


Pienlaina 355 1 554 561 1 138 249 416 314 6 467 316 152 15 410 87 109 35 3 

Yrittäjälaina 221 2 999 132 2 468 155 530 977 6 311 333 54 2 167 40 303 53 0 

Lähde: Finnvera Oyj, Yrtti-järjestelmä

150 

Liite 4: Indikaattoriennuste 31.12.2006 

Tavoite 

(2000-2006) 

Uudet työpaikat Säilytetyt työpaikat Uudet yritykset ESR-toimenpiteen aloittaneet 

Ennuste 

2000-2006* 

Tot.-aste 

31.12.2006* 

Tavoite 

(2000-2006) 

Ennuste 

2000-2006* 

Tot.-aste 

31.12.2006* 

Tavoite 

(2000-2006) 

Ennuste 

2000-2006* 

Tot.-aste 

31.12.2006* 

Tavoite 

(2000-2006) 

Ennuste 

2000-2006* 

Tot.-aste 

31.12.2006* 

TL1 yht. 11 000 12 791 116,3 % 15 000 13 496 90,0 % 4 000 1 605 40,1 % 33 000 29 391 89,1 % 

1.1 6 600 9 336 141,5 % 10 000 6 895 69,0 % 2 500 1 086 43,4 % 

1.2 2 200 1 826 83,0 % 2 500 2 279 91,2 % 700 236 33,8 % 

1.3 1 000 420 42,0 % 1 000 424 42,4 % 400 51 12,6 % 

1.4 1 200 1 209 100,7 % 1 500 3 898 259,9 % 400 232 57,9 % 33 000 29 391 89,1 % 

TL2 yht. 500 703 140,5 % 4 000 1 261 31,5 % 700 138 19,8 % 22 200 27 709 124,8 % 

2.1 350 375 107,1 % 2 000 358 17,9 % 450 63 14,1 % 

2.2 150 328 218,4 % 2 000 903 45,2 % 250 75 30,0 % 22 200 27 709 124,8 % 

TL3 yht. 3 500 1 265 36,2 % 1 000 1 126 112,6 % 300 191 63,7 % 2 800 16 925 604,5 % 

3.1 800 10 1,3 % 200 10 5,0 % 30 4 13,5 % 

3.2 700 260 37,1 % 150 240 159,8 % 80 31 38,5 % 

3.3 350 134 38,2 % 100 24 23,9 % 25 10 39,4 % 2 000 10 724 536,2 % 

3.4 1 500 777 51,8 % 480 784 163,3 % 150 130 86,5 % 

3.5 150 85 56,6 % 70 68 97,4 % 15 17 111,5 % 800 6 201 775,1 % 

Yht. 15 000 14 759 98,4 % 20 000 15 882 79,4 % 5 000 1 934 38,7 % 58 000 74 025 127,6 % 

EAKR 13 150 13 004 98,9 % 16 330 10 989 67,3 % 4 310 1 601 37,1 % 

ESR 1 850 1 755 94,9 % 3 670 4 893 133,3 % 690 333 48,3 % 58 000 74 025 127,6 % 

*) Ennuste ja siihen perustuva toteuma-aste ohjelmakauden päättyessä on laskettu indikaattorien toteumatilanteen 31.12.2004 sekä vastaavan ajankohdan 

EU-sitoumustilanteen pohjalta olettaen, että EU-varat tullaan toimenpidekokonaisuuksittain täysimääräisesti sitomaan ohjelmakauden loppuun mennessä. 

Lähde: SM:n erillislaskelma, Fimos 2000-järjestelmä

151 

Liite 5: Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman seurantatiedot 31.12.2004 

Uudet työpaikat Säilytetyt työpaikat Uudet yritykset ESR-toimenpiteen aloittaneet 

TL/TPK Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä 

TPK 1.1 1 948 4 508 6 456 1 436 3 332 4 768 213 538 751 

TPK 1.2 484 737 1 221 373 1 151 1 524 49 109 158 

TPK 1.3 66 150 216 60 158 218 4 22 26 

TPK 1.4 231 489 720 626 1 696 2 322 32 106 138 5 852 11 656 17 508 

TL 1 yht. 2 729 5 884 8 613 2 495 6 337 8 832 298 775 1 073 5 852 11 656 17 508 

TL 1 tavoite 5 800 5 200 11 000 8 000 7 000 15 000 1 200 2 800 4 000 16 500 16 500 33 000 

TL 1 toteuma 47,1 % 113,2 % 78,3 % 31,2 % 90,5 % 58,9 % 24,8 % 27,7 % 26,8 % 35,5 % 70,6 % 53,1 % 

TPK 2.1 108 111 219 98 111 209 14 23 37 

TPK 2.2 109 96 205 299 266 565 13 34 47 10 068 7 269 17 337 

TL 2 yht. 217 207 424 397 377 774 27 57 84 10 068 7 269 17 337 

TL 2 tavoite 300 200 500 2 000 2 000 4 000 210 490 700 11 100 11 100 22 200 

TL 2 toteuma 72,3 % 103,5 % 84,8 % 19,9 % 18,9 % 19,4 % 12,9 % 11,6 % 12,0 % 90,7 % 65,5 % 78,1 % 

TPK 3.1 1 4 5 1 4 5 2 

TPK 3.2 74 120 194 74 105 179 11 12 23 

TPK 3.3 66 29 95 13 4 17 3 4 7 4 475 3 149 7 624 

TPK 3.4 245 324 569 311 263 574 41 54 95 

TPK 3.5 41 25 66 27 26 53 8 5 13 2 303 2 519 4 822 

TL 3 yht. 427 502 929 426 402 828 63 77 138 6 778 5 668 12 446 

TL 3 tavoite 1 900 1 600 3 500 500 500 1 000 90 210 300 1 400 1 400 2 800 

TL 3 toteuma 22,5 % 31,4 % 26,5 % 85,2 % 80,4 % 82,8 % 70,0 % 36,7 % 46,0 % 484,1 % 404,9 % 444,5 % 

Yhteensä 3 373 6 593 9 966 3 318 7 116 10 434 388 909 1 295 22 698 24 593 47 291 

Tavoite (2000- 8 000 7 000 15 000 10 500 9 500 20 000 1 500 3 500 5 000 29 000 29 000 58 000 

Toteuma 31.1 42,2 % 94,2 % 66,4 % 31,6 % 74,9 % 52,2 % 25,9 % 26,0 % 25,9 % 78,3 % 84,8 % 81,5 % 

EAKR (yht.) 2 926 5 954 8 880 2 353 5 124 7 477 332 760 1 090 

EAKR (tavoite 7 020 6 130 13 150 8 515 7 815 16 330 1 250 3 060 4 310 

EAKR toteum 41,7 % 97,1 % 67,5 % 27,6 % 65,6 % 45,8 % 26,6 % 24,8 % 25,3 % 

ESR (yht.) 447 639 1 086 965 1 992 2 957 56 149 205 22 698 24 593 47 291 

ESR (tavoite) 980 870 1 850 1 985 1 685 3 670 250 440 690 29 000 29 000 58 000 

ESR toteuma 45,6 % 73,4 % 58,7 % 48,6 % 118,2 % 80,6 % 22,4 % 33,9 % 29,7 % 78,3 % 84,8 % 81,5 % 

Lähde: Fimos 2000-järjestelmä

152 

Tavoite 

(2000-2006) 



Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä 

Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma 

31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 

TL1 yht. 5 800 2 729 47,1 % 5 200 5 884 113,2 % 11 000 8 613 78,3 % 8 000 2 495 31,2 % 7 000 6 337 90,5 % 15 000 8 832 58,9 % 

1.1 3 500 1 948 55,7 % 3 100 4 508 145,4 % 6 600 6 456 97,8 % 5 200 1 436 27,6 % 4 800 3 332 69,4 % 10 000 4 768 47,7 % 

1.2 1 200 484 40,3 % 1 000 737 73,7 % 2 200 1 221 55,5 % 1 300 373 28,7 % 1 200 1 151 95,9 % 2 500 1 524 61,0 % 

1.3 500 66 13,2 % 500 150 30,0 % 1 000 216 21,6 % 600 60 10,0 % 400 158 39,5 % 1 000 218 21,8 % 

1.4 600 231 38,5 % 600 489 81,5 % 1 200 720 60,0 % 900 626 69,6 % 600 1 696 282,7 % 1 500 2 322 154,8 % 

TL2 yht. 300 217 72,3 % 200 207 103,5 % 500 424 84,8 % 2 000 397 19,9 % 2 000 377 18,9 % 4 000 774 19,4 % 

2.1 210 108 51,4 % 140 111 79,3 % 350 219 62,6 % 1 000 98 9,8 % 1 000 111 11,1 % 2 000 209 10,5 % 

2.2 90 109 121,1 % 60 96 160,0 % 150 205 136,7 % 1 000 299 29,9 % 1 000 266 26,6 % 2 000 565 28,3 % 

TL3 yht. 1 900 427 22,5 % 1 600 502 31,4 % 3 500 929 26,5 % 500 426 85,2 % 500 402 80,4 % 1 000 828 82,8 % 

3.1 450 1 0,2 % 350 4 1,1 % 800 5 0,6 % 100 1 1,0 % 100 4 4,0 % 200 5 2,5 % 

3.2 380 74 19,5 % 320 120 37,5 % 700 194 27,7 % 75 74 98,7 % 75 105 140,0 % 150 179 119,3 % 

3.3 200 66 33,0 % 150 29 19,3 % 350 95 27,1 % 50 13 26,0 % 50 4 8,0 % 100 17 17,0 % 

3.4 780 245 31,4 % 720 324 45,0 % 1 500 569 37,9 % 240 311 129,6 % 240 263 109,6 % 480 574 119,6 % 

3.5 90 41 45,6 % 60 25 41,7 % 150 66 44,0 % 35 27 77,1 % 35 26 74,3 % 70 53 75,7 % 

Yhteensä 8 000 3 373 42,2 % 7 000 6 593 94,2 % 15 000 9 966 66,4 % 10 500 3 318 31,6 % 9 500 7 116 74,9 % 20 000 10 434 52,2 % 

Tot.-aste 

31.12.2004 

Tavoite 

(2000-2006) 


ESR-toimenpiteet aloittaneet 

Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä 

Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma Tot.-aste Tavoite Toteuma 

31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 31.12.2004 (2000-2006) 31.12.2004 

TL1 yht. 1 200 298 24,8 % 2 800 775 27,7 % 4 000 1 073 26,8 % 16 500 5 852 35,5 % 16 500 11 656 70,6 % 33 000 17 508 53,1 % 

1.1 750 213 28,4 % 1 750 538 30,7 % 2 500 751 30,0 % 

1.2 200 49 24,5 % 500 109 21,8 % 700 158 22,6 % 

1.3 100 4 4,0 % 300 22 7,3 % 400 26 6,5 % 

1.4 150 32 21,3 % 250 106 42,4 % 400 138 34,5 % 16 500 5 852 35,5 % 16 500 11 656 70,6 % 33 000 17 508 53,1 % 

TL2 yht. 210 27 12,9 % 490 57 11,6 % 700 84 12,0 % 11 100 10 068 90,7 % 11 100 7 269 65,5 % 22 200 17 337 78,1 % 

2.1 130 14 10,8 % 320 23 7,2 % 450 37 8,2 % 

2.2 80 13 16,3 % 170 34 20,0 % 250 47 18,8 % 11 100 10 068 90,7 % 11 100 7 269 65,5 % 22 200 17 337 78,1 % 

TL3 yht. 90 63 70,0 % 210 77 36,7 % 300 140 46,7 % 1 400 6 778 484,1 % 1 400 5 668 404,9 % 2 800 12 446 444,5 % 

3.1 10 0,0 % 20 2 10,0 % 30 2 6,7 % 

3.2 15 11 73,3 % 65 12 18,5 % 80 23 28,8 % 

3.3 15 3 20,0 % 10 4 40,0 % 25 7 28,0 % 1 000 4 475 447,5 % 1 000 3 149 314,9 % 2 000 7 624 381,2 % 

3.4 45 41 91,1 % 105 54 51,4 % 150 95 63,3 % 

3.5 5 8 160,0 % 10 5 50,0 % 15 13 86,7 % 400 2 303 575,8 % 400 2 519 629,8 % 800 4 822 602,8 % 

Yhteensä 1 500 388 25,9 % 3 500 909 26,0 % 5 000 1 297 25,9 % 29 000 22 698 78,3 % 29 000 24 593 84,8 % 58 000 47 291 81,5 % 


Tot.-aste 

31.12.2004

153 

Liite 6: Horisontaalisten indikaattoreiden toteutuma Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelmassa 31.12.2004 

Hankkeita Ympäristöpos. hankkeet Tasa-arvohankkeet Tietoyhteiskuntahankkeet Sidottu EU- Ympäristöpos. hankkeet Tasa-arvohankkeet Tietoyht.k.hankkeet 

TL/TPK yhteensä kpl %-osuus kpl %-osuus kpl %-osuus TL/TPK rahoitus yht.Sidottu EU-rah %-osuus Sidottu EU-rah %-osuus Sidottu EU-rah %-osuus 

TL 1 yht. 2 749 396 14,4 % 373 13,6 % 372 13,5 % TL 1 yht. 61,529 11,653 18,9 % 8,338 13,6 % 11,463 18,6 % 

TPK 1.1 2 246 279 12,4 % 299 13,3 % 242 10,8 % TPK 1.1 31,559 4,898 15,5 % 4,240 13,4 % 2,452 7,8 % 

TPK 1.2 292 67 22,9 % 45 15,4 % 57 19,5 % TPK 1.2 13,073 3,368 25,8 % 1,617 12,4 % 3,630 27,8 % 

TPK 1.3 109 34 31,2 % 13 11,9 % 25 22,9 % TPK 1.3 7,160 2,504 35,0 % 1,025 14,3 % 1,647 23,0 % 

TPK 1.4 102 16 15,7 % 16 15,7 % 48 47,1 % TPK 1.4 9,738 0,883 9,1 % 1,456 15,0 % 3,734 38,4 % 

TL 2 yht. 274 80 29,2 % 43 15,7 % 162 59,1 % TL 2 yht. 28,148 8,343 29,6 % 4,568 16,2 % 17,319 61,5 % 

TPK 2.1 151 65 43,0 % 29 19,2 % 77 51,0 % TPK 2.1 15,985 6,672 41,7 % 2,796 17,5 % 9,183 57,4 % 

TPK 2.2 123 15 12,2 % 14 11,4 % 85 69,1 % TPK 2.2 12,163 1,671 13,7 % 1,772 14,6 % 8,136 66,9 % 

TL 3 yht. 680 399 58,7 % 62 9,1 % 68 10,0 % TL 3 yht. 54,130 30,320 56,0 % 5,823 10,8 % 5,547 10,2 % 

TPK 3.1 63 18 28,6 % 2 3,2 % 3 4,8 % TPK 3.1 10,143 1,737 17,1 % 0,084 0,8 % 0,094 0,9 % 

TPK 3.2 248 200 80,6 % 8 3,2 % 6 2,4 % TPK 3.2 17,452 14,962 85,7 % 0,984 5,6 % 0,395 2,3 % 

TPK 3.3 41 9 22,0 % 15 36,6 % 15 36,6 % TPK 3.3 5,781 1,284 22,2 % 1,910 33,0 % 2,149 37,2 % 

TPK 3.4 281 156 55,5 % 29 10,3 % 29 10,3 % TPK 3.4 18,220 11,347 62,3 % 2,313 12,7 % 2,138 11,7 % 

TPK 3.5 47 16 34,0 % 8 17,0 % 15 31,9 % TPK 3.5 2,534 0,990 39,1 % 0,532 21,0 % 0,770 30,4 % 

Yhteensä 3 703 875 23,6 % 478 12,9 % 602 16,3 % Yhteensä 143,807 50,316 35,0 % 18,729 13,0 % 34,329 23,9 % 

EAKR 3 390 819 24,2 % 425 12,5 % 439 12,9 % EAKR 113,591 45,488 40,0 % 13,059 11,5 % 19,539 17,2 % 

ESR 313 56 17,9 % 53 16,9 % 163 52,1 % ESR 30,216 4,828 16,0 % 5,670 18,8 % 14,791 48,9 % 


154 

Liite 7. Indikaattoritulosten suhteellinen jakauma horisontaalisesti toimintalinjoittain 

Tasa-arvo- tai tasa-arvosuuntautuneet hankkeet - indikaattoritulosten osuus koko hankemassasta 

Uudet työpaikat Säilytetyt työpaikat Uudet yritykset ESR-toimenpiteen aloittaneet Osuus EU- Osuus 

TL Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä Naiset Miehet Yhteensä sitoumuksista hankkeista 

TL1 33,2 % 11,3 % 18,3 % 22,2 % 10,0 % 13,5 % 62,1 % 7,1 % 22,4 % 11,7 % 5,3 % 7,5 % 13,6 % 13,6 % 

TL2 32,3 % 23,7 % 28,1 % 19,6 % 13,0 % 16,4 % 44,4 % 28,1 % 33,3 % 6,4 % 6,9 % 6,6 % 16,2 % 15,7 % 

TL3 19,9 % 16,1 % 17,9 % 5,4 % 8,2 % 6,8 % 17,5 % 14,3 % 15,7 % 29,0 % 20,3 % 25,0 % 10,8 % 9,1 % 

Yhteensä 31,5 % 12,1 % 18,7 % 19,8 % 10,0 % 13,1 % 53,6 % 9,0 % 22,4 % 14,5 % 9,2 % 11,8 % 13,0 % 12,9 % 

EAKR 30,8 % 10,2 % 17,0 % 18,6 % 5,9 % 9,9 % 56,3 % 7,6 % 22,4 % 11,5 % 12,5 % 

ESR 36,0 % 30,0 % 32,5 % 22,7 % 20,8 % 21,4 % 37,5 % 16,1 % 22,0 % 14,5 % 9,2 % 11,8 % 18,8 % 16,9 % 

Ympäristöpositiiviset hankkeet - indikaattoritulosten osuus koko hankemassasta 



TL1 12,4 % 11,8 % 12,0 % 24,9 % 25,4 % 25,3 % 6,7 % 9,4 % 8,7 % 17,8 % 15,9 % 16,5 % 18,9 % 14,4 % 

TL2 42,4 % 33,8 % 38,2 % 21,7 % 25,7 % 23,6 % 48,1 % 26,3 % 33,3 % 6,9 % 14,2 % 10,0 % 29,6 % 29,2 % 

TL3 70,0 % 84,5 % 77,8 % 78,4 % 91,0 % 84,5 % 66,7 % 74,0 % 70,7 % 18,7 % 17,0 % 18,0 % 56,0 % 58,7 % 

Yhteensä 21,6 % 18,0 % 19,3 % 31,4 % 29,1 % 29,8 % 19,3 % 16,0 % 17,0 % 13,3 % 15,6 % 14,5 % 35,0 % 23,6 % 

EAKR 22,4 % 18,4 % 19,7 % 31,4 % 25,8 % 27,6 % 20,5 % 17,9 % 18,7 % 40,0 % 24,2 % 

ESR 17,0 % 14,4 % 15,5 % 31,4 % 37,6 % 35,6 % 12,5 % 6,0 % 7,8 % 13,3 % 15,6 % 14,5 % 16,0 % 17,9 % 

Tietoyhteiskuntahankkeet - indikaattoritulosten osuus koko hankemassasta 



TL1 15,5 % 12,4 % 13,4 % 21,6 % 12,9 % 15,4 % 10,7 % 19,7 % 17,2 % 42,7 % 37,9 % 39,5 % 18,6 % 13,5 % 

TL2 75,6 % 71,0 % 73,3 % 74,3 % 65,0 % 69,8 % 88,9 % 70,2 % 76,2 % 81,2 % 82,0 % 81,6 % 61,5 % 59,1 % 

TL3 18,3 % 15,3 % 16,7 % 7,3 % 9,2 % 8,2 % 15,9 % 13,0 % 14,3 % 22,2 % 22,4 % 22,3 % 10,2 % 10,0 % 

Yhteensä 19,7 % 14,4 % 16,2 % 26,1 % 15,5 % 18,9 % 17,0 % 22,3 % 20,7 % 53,7 % 47,4 % 50,4 % 23,9 % 16,3 % 

EAKR 15,7 % 11,4 % 12,8 % 11,7 % 8,6 % 9,6 % 12,3 % 15,1 % 14,3 % 17,2 % 12,9 % 

ESR 45,9 % 42,6 % 43,9 % 61,1 % 33,0 % 42,2 % 44,6 % 59,1 % 55,1 % 53,7 % 47,4 % 50,4 % 48,9 % 52,1 % 


155 

Liite 8: ESR-toimenpiteissä kolme kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen sijoittuneiden osuudet 

TyönhakijaTyössä yl. Toimenp. Työm.tuen Työttö- Muuten Työvoima- Ei enää Starttityömarkk. 

sijoitettuna työharj. mänä hakijana koulutuks. rekisterissä rahalla 

Ohjelma 

Tav. 3 75,3 % 15,8 % 9,5 % 2,8 % 51,4 % 4,5 % 6,7 % 23,8 % 2,4 % 

Tav. 2 A 72,0 % 8,7 % 9,8 % 2,8 % 42,7 % 3,0 % 7,9 % 23,9 % 1,2 % 

Tav. 2 B 76,8 % 3,9 % 6,3 % 2,0 % 47,9 % 13,0 % 4,6 % 22,0 % 0,4 % 

Kans. 

Kans/koko maa 71,8 % 8,3 % 8,8 % 4,8 % 44,8 % 6,2 % 4,4 % 26,2 % 

Etelä-Suomen 15-24v. 25-34v. 35-44v. 45-54v. 55-65v. Kaikki 

tavoite 2-ohjelma Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset yht 

Ei rekisterissä 35,5 % 34,3 % 27,0 % 24,2 % 24,0 % 22,7 % 16,9 % 18,1 % 6,7 % 9,5 % 22,4 % 

Sijoitettuna 7,4 % 11,1 % 4,8 % 7,1 % 2,7 % 8,0 % 3,8 % 9,7 % 2,7 % 3,6 % 6,5 % 

Tmtuella 4,1 % 7,4 % 0,0 % 4,0 % 1,3 % 0,6 % 0,0 % 1,4 % 0,0 % 2,4 % 1,9 % 

Tvkoulutuksessa 7,4 % 3,7 % 4,0 % 5,1 % 3,3 % 6,8 % 3,8 % 6,0 % 1,3 % 1,2 % 4,7 % 

Työssä 1,7 % 5,6 % 1,6 % 6,1 % 1,3 % 6,8 % 5,4 % 4,6 % 0,0 % 4,8 % 4,0 % 

Työtön 38,8 % 35,2 % 54,8 % 49,5 % 50,7 % 44,9 % 53,1 % 48,6 % 60,0 % 48,8 % 48,1 % 

Muuten hakijana 5,0 % 2,8 % 7,9 % 3,0 % 16,0 % 8,5 % 16,9 % 11,6 % 29,3 % 29,8 % 12,1 % 

Starttirahalla 0,0 % 0,0 % 0,0 % 1,0 % 0,7 % 1,7 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,4 %

156 

Liite 9: Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman toteutumatilanne 30.06.2005. 

100 % 

90 % 

Sitomisaste (EU) 30.6.2005 

Maksatusaste (EU) 30.6.2005 

80 % 

70 % 

60 % 

50 % 

40 % 

30 % 

20 % 

10 % 

0 % 

TL 1 1.1 1.2 1.3 1.4 TL 2 2.1 2.2 TL 3 3.1 3.2 3.3 3.4 3.5 TL 4 4.1 4.2 Yht. EAKR ESR 


120 % 

110 % 

100 % 

90 % 

80 % 

70 % 

60 % 

50 % 

40 % 

30 % 

20 % 

10 % 

0 % 

Sitomisaste (EU) 30.6.2005 

Maksatusaste (EU) 30.6.2005 

TL 1 1.1 1.2 1.3 TL 2 2.1 TL 3 3.1 3.2 3.4 Yht. 


157 

14. LÄHTEET 

- Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelma 2000-2006 ja Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman täydennysosa 

2000-2006. Sisäasiainministeriö/EU-ohjelmat –julkaisusarja 3/2000 ja 7/2000. 

- Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelma 2000-2006 väliarvioinnin loppuraportti 2003 (LTT-Tutkimus 

Oy, Oulun yliopisto Kajaanin kehittämiskeskus, Suomen Aluetutkimus FAR, Suomen Itsesuunnittelu 

(ITSU) Oy, Vaasan yliopisto, Levon-Instituutti, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja 

koulutuskeskus (YTK). Sisäasiainministeriö 

- Seppo Laakso, Päivi Kilpeläinen, Hanna Kuisma ja Jari Ritsilä: Arviointitutkimus EU:n rakennerahasto-ohjelmista 

kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla – KTM Rahoitetut 

tutkimukset 9/2005; Kaupunkitutkimus TA Oy sekä Jyväskylän yliopisto, Taloustieteiden tiedekunta 

Asiantuntijapalvelut 

- Ritsilä, Jari; Tokila, Anu : Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain (1068/2000) mukaisen 

tukijärjestelmän vaikuttavuuden ja toimivuuden arviointi: loppuraportti; Jyväskylän yliopisto 

(KTM julkaisuja 21/2005) 

- Julkinen tuki matkailuhankkeisiin Suomessa vuosina 2000-2003; Tampereen yliopiston liiketaloudellinen 

tutkimusja koulutuskeskus/ KTM 2005 (Luonnos 15.5.2005) 

- Kohti elinvoimaisia kaupunkiseutuja – Aluekeskusohjelman väliarviointi/ Sisäasiainministeriö 

2004 

- Kimmo Halme & Tarmo Lemola: Osaamiskeskusohjelman tulevaisuuskuvat – Selvitys osaamiskeskusohjelmasta 

kansallisen ja alueellisen innovaatiopolitiikan välineenä 2007-2013; Advansis 

Oy 2005 

- Jorma Lievonen & Tarmo Lemola: Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita – Tutkimustulosten 

tulkintaa; Sisäasiainministeriö 2004 

- Seppo Laakso: Erilliskatsaus/selvitys Etelä-Suomen tavoite 2-alueen sosioekonomisen tilan 

kehityksesta Kaupunkitutkimus TA Oy 

- Sosiaalikehitys Oy: Tilapäisyydestä vakiinnuttamiseen. ESR tavoite 3 –ohjelman väliarvioinnin 

loppuraportti; (Työministeriö/Arvioinnit 8/04) 

- Kari Hietala: ESR-viitekehyksen arviointi: Strategiat hallintaan. Strategisten painopisteiden 

arviointi (Työministeriö/Arvioinnit 7/04) 

- Talouselämä-lehti 28.1.2005/nro 3 (exba 1/2005) 

- Paasivirta Anssi, Valtonen Pertti: Aloittavien innovaatioyritysten siemenrahoituksen ja palvelujärjestelmän 

uudistamisstrategia (AISP-strategia); KTM:n julkaisuja 28, 2004 

- Salmela Sanna: Naisyrittäjille suunnattujen yritysneuvontapalveluiden kehittämistarpeet: selvitys 

TE-keskusten yrityspalvelujen vastaavuudesta naisyrittäjien tarpeisiin; KTM:n julkaisuja 

30, 2004

158 

- Arponen Seppo: Kasvuyrittäjyyden neuvonantotyöryhmän muistio; KTM:n julkaisuja 34, 

2004 

- Saapunki Juha, Leskinen Jari, Aarnio Marjukka: Suomalaiset yrityspalvelujärjestelmät asiakasnäkökulmasta 

tarkasteltuna; KTM:n julkaisuja 5, 2004 

- Sitra: Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi (kilpailukykyinen innovaatioympäristö – 

kehittämisohjelman loppuraportti 2005) 

- Sitran julkaisuja 206/1998: Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky – Tietoyhteiskunnan strategisen 

kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät 

- Pekka Stenholm & Jouko Toivonen: Finnveran kotimaan rahoitustoiminnan vaikuttavuus; Turun 

kauppakorkeakoulu/PK-instituutti 2005 

Lisäksi: 

- Väliarvioinnin suositusten osalta Etelä-Suomen maakuntien tavoite 2 -ohjelmavastaaville 

suunnatun erilliskyselyn tulokset maaliskuussa 2004 sekä käsittely Etelä-Suomen tavoite 2 - 

ohjelmavastaavien kokouksessa 12.4.2005 

- Ministeriöille suunnattu kysely ohjelmasihteeristössä 

- Väliarvioinnin ajantasaistamisen osalta erilliskysely maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöille 

kesäkuussa 2005 

- Maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöjen palaute loka-marraskuussa 2005

Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnin ... - Poliisi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?