ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
05.07.2014 • Views
Share Embed Flag

ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sey.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

3•2005<br />

100<br />

vuotta/år<br />

PYSÄYTÄ PENTUTEHTAILU

Sisällys<br />

4 Eläinten ystävä täyttää 100 vuotta. Miten maailma ja lehti ovat tänä aikana muuttuneet?<br />

6 Pentutehtailu ja lemmikkien halpatuonti ovat kasvava ongelma, joihin eläinten viikolla 4. – 10.10<br />

kiinnitetään huomiota.<br />

10 Nepalissa uskotaan sielun vaellukseen. Tämä näkyy myös eläinten kohtelussa – voihan eläin olla sielusi<br />

seuraava majapaikka.<br />

13 Miten Tatjanalle kävi? Lue Aura Koiviston pakina!<br />

14 Arto Hokkanen on omistanut elämänsä loukkaantuneiden lintujen hoitamiselle<br />

17 Tekeekö kemikaalidirektiivi tyhjiksi vuosien eläinkoetyön, pohtii Outi Vainio<br />

18 Koe-eläinlaki muuttuu. Risto Rydman selostaa miten.<br />

20 Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

21 Jäsenyhdistyksiä Pirkanmaan suunnalta<br />

22 Uutisia meiltä ja muualta<br />

24 Metsäkoira tarvitsee kodin lämpöä<br />

25 Kanakirja ja eläinlauluja<br />

26 Uudet valvojat ja eläinsuojeluneuvojat. Kaikki valtakunnan valvojat ja eläinsuojeluneuvojat nyt luettelossa<br />

yhteystietoineen!<br />

30 Mitä kirpulle kuuluu?<br />

31 Nuorena vitsa väännettävä.<br />

Kansi: Lehtikuva/AFLO, sisäkansi: Hanna Oksman<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen ja Eläinten ystävä -lehden yhteystiedot ovat sivulla 17.<br />

2

Juha Valste<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

LEDAREN<br />

Sadan vuoden<br />

matka<br />

En sekellång<br />

resa<br />

Kuluva vuosi on Eläinten ystävän sadas. Ensimmäisestä<br />

vuosikerrasta alkaen lehti on ilmestynyt joka vuosi<br />

huolimatta sortokaudesta, sisällissodasta, pula-ajasta,<br />

kolmesta eri sodasta toisen maailmansodan aikana sekä<br />

valtavan nopeasti muuttuvasta maailmasta – mukaan lukien<br />

myös suomalainen yhteiskunta.<br />

Sadassa vuodessa yhteiskunnan rakennemuutos on ollut<br />

suuri. Pientilojen ja maatalouden vallitsemasta, hevosten ja<br />

lehmien Suomesta on tullut teollisuuden ja palvelujen tuottaja.<br />

Maa, jossa myös eläintuotanto muuttuu koko ajan teollisemmaksi.<br />

Maa, jossa eläinsuojelun toiseksi ja yhä kasvavaksi<br />

painopisteeksi ovat tulleet monet erilaiset lemmikit.<br />

Monet asiat ovat silti pysyneet samoina. Eläinten hyvinvoinnissa<br />

ovat keskeisiä niiden elintilat, ravinto ja terveys. Pahoja<br />

epäkohtia on nyt kuten ennenkin erityisesti eläinten kuljetuksissa<br />

teurastamoille. Nyt ja ennen suurin osa väestöstä ei<br />

halua maksaa ruoastaan senttiäkään enempää kuin on pakko<br />

– vaikka jokainen ajatteleva ihminen pystyy kuvittelemaan,<br />

millaiset elinolot ja teuraskuljetukset ovat olleet esimerkiksi<br />

muutaman euron kilohintaan myytävillä broilereilla.<br />

Sata vuotta ”Ellua”! Se on ollut pitkä ja mutkainen tie, mutta<br />

tien kulkijat ovat koko ajan nähneet, mihin he ovat matkalla.<br />

Ehkä tämä määränpää on kuin horisontti, jota tavoitteleva<br />

saa huomata sen aina pakenevan edestään. Perille pääsy on<br />

utopiaa, mutta se ei olekaan tärkeintä. Pääasia on pääseminen<br />

yhä lähemmäksi tavoitetta. ■<br />

Djurvännen fyller hundra år i år. Alltsedan den första<br />

årgången har tidningen utkommit varje år trots<br />

ofärdsår, inbördeskrig, kristider samt de tre olika<br />

krigen under andra världskriget och trots att världen – liksom<br />

också det finländska samhället – förändrats snabbt.<br />

Under hundra år har strukturomvandlingen i vårt samhälle<br />

varit stor. Från att ha varit ett land där småbruk och lantbruk<br />

med hästar och kor dominerat har Finland blivit ett land som<br />

inriktar sig på industri och servicetjänster. Ett land där också<br />

djurproduktionen hela tiden blir alltmer industrialiserad.<br />

Ett land där många olika slags sällskapsdjur gett upphov till<br />

ett nytt alltmer ökande problemfält inom djurskyddet.<br />

Mycket är dock oförändrat. Livsmiljön, födan och hälsan<br />

är fortfarande de centrala faktorerna då det gäller djurens<br />

välbefinnande. I dag liksom tidigare förekommer missförhållanden<br />

i samband med slakttransporterna. Ett lika oförändrat<br />

faktum är att de flesta människorna inte vill betala<br />

en enda cent mer än nödvändigt för sin mat – trots att varje<br />

tänkande människa kan föreställa sig hurdana levnadsförhållanden<br />

och slakttransporter de broilrar varit med om<br />

som säljs till några euros kilopris.<br />

Ett helt sekel med Djurvännen! Det har varit en lång och<br />

slingrig väg, men de som gått den här vägen har hela tiden<br />

haft ett mål. Kanske det här målet är lika onåbart som horisonten,<br />

som man inte heller kan komma fram till hur man<br />

än försöker. Att nå målet är en utopi, men det är inte det viktigaste.<br />

Huvudsaken är att man ständigt försöker komma allt<br />

närmare målet. ■<br />

Mieluummin hellyyttä kuin kovuutta.<br />

3

4<br />

Mitä paremmin hoidat eläimiä, sitä enemmän on meille niistä hyötyä.

Sata<br />

Marika Selin<br />

vuotta!<br />

Eläinten ystävä -lehti on jo sadan vuoden ajan ollut olennainen<br />

osa <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa.<br />

Se on levittänyt eläinsuojeluaatetta, jakanut tietoa, ollut<br />

yhdysside jäsenten kesken sekä esitellyt muille yhdistystä<br />

ja sen toimintaa. Eläessään yhdistyksen ja yhteiskunnan<br />

muutosten mukana lehti on peilannut ajan kulkua ja<br />

eläinsuojelun kehitystä.<br />

Eläinten ystävä -lehden ensimmäinen numero<br />

julkaistiin näytenumerona tammikuussa<br />

1906, ja ensimmäinen varsinainen<br />

numero ilmestyi heti seuraavassa kuussa.<br />

Lehti ja sen synty olivat pitkän suunnittelun<br />

tulosta ja se oli alusta alkaen tarkoitettu elämään<br />

pitkään. <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys<br />

oli perustettu viisi vuotta aiemmin, tosin aluksi<br />

nimellä Uudenmaan Eläinsuojelusyhdistys.<br />

Ensimmäisessä numerossa päätoimittaja T.<br />

K. Forstén kirjoitti: ”Mennyt on se aika, jolloin<br />

eläinsuojeluasiaa pidettiin hellätuntoisen mielenlaadun<br />

ilmiönä. Aikamme jo arvostelee ihmisen<br />

kristillistä sivistyskantaa hänen menettelytavastaan<br />

eläimiä kohtaan. Suurempi häpeä<br />

on olla aatteen vastustaja kuin on kunnia olla<br />

sen kannattaja.”<br />

Lehti jatkoi lehden linjan kuvausta: ”Ei astu<br />

tämä heikko ase taisteluun aineellista etua,<br />

kunniaa tai muuta katoovaa hyvää voittaakseen,<br />

vaan pyytää se sulkeutua <strong>Suomen</strong> kansan<br />

suosioon itsekkäisyyden, ajattelemattomuuden<br />

ja tietämättömyyden hävittäjänä valmistamaan<br />

siedettävämpää olemassaoloa parhaimmille<br />

apulaisillemme jokapäiväisessä toimeentulotaistelussa.<br />

Tarkoitustensa saavuttamiseksi<br />

tahtoo se käytännöllisellä tavalla tehdä selkoa<br />

velvollisuuksistamme luomakuntaa kohtaan,<br />

Eläinten ystävä -lehden ensimmäinen<br />

varsinainen numero ilmestyi helmikuussa<br />

1906. Yhdistyksen nimi oli tuolloin<br />

vielä Uudenmaan Eläinsuojelusyhdistys.<br />

Samaa kansikuva-aihetta käytettiin aina<br />

vuoteen 1932 asti!<br />

antaa helposti noudatettuja neuvoja eläinten<br />

hoidossa terveinä ja sairaina, olla yhdyssiteenä<br />

haaraosastojensa kanssa j. n. e. Myöskin tulee<br />

se luomaan katsauksia aatteemme kehittymiseen<br />

muissa sivistysmaissa. Ohjelma ei tosin<br />

näytä suurelta, mutta muokattava maaperä on<br />

sitä suurempi, aseet ovat heikot, taistelu väsyttävä<br />

ja kallis.”<br />

Lehti ei alun perin ollut jäsenlehti, vaan sitä<br />

tilasivat lähinnä jäsenyhdistykset. Lisäksi jaettiin<br />

ilmaisnumeroita. Painos oli alkuvuosina<br />

noin 300, mutta viidessä vuodessa se kipusi jo<br />

noin tuhanteen. Yleinen periaate oli, että lehden<br />

hinta ei saisi olla este sen tilaamiselle, niinpä tilaushinta<br />

olikin aluksi vain 2 markkaa (nykyrahassa<br />

n. 7 euroa). Alhainen hinta näkyi tietysti<br />

lehden yleisilmeessä. Kuvalaatta maksoi satoja<br />

markkoja, joten kuvat olivat harvinaisia ja samat<br />

kuvat myös toistuivat.<br />

Rahan arvon romahdettua kansalaissodan<br />

jälkeen tilaushintoja luonnollisesti korotettiin,<br />

mutta vuosimaksun todellinen arvo oli silti<br />

huomattavasti laskenut. Vuoden 1923 tilaushinta<br />

oli 10 markkaa, joka vastaa nykyrahassa<br />

vain kolmea euroa. Vuonna 1932 hinta oli<br />

kohonnut kaksinkertaiseksi eli 20 markkaan<br />

(kuusi euroa). Vasta vuonna 1986 Eläinten ystävä<br />

päätettiin muuttaa jäsenlehdeksi siten,<br />

että tilausmaksu sisällytettiin yhdistyksen 60<br />

markan (15 euroa) suuruiseen jäsenmaksuun.<br />

Tilaaminen oli kuitenkin yhä mahdollista eijäsenillekin.<br />

Lehden oli määrä ensin ilmestyä kerran<br />

kuussa, sitten kuudesti vuodessa. Varsin usein<br />

turvauduttiin kuitenkin kaksoisnumeroihin,<br />

eli käytännössä numeroita tuli ilmoitettua vähemmän.<br />

Viimeiset 15 vuotta lehti on virallisestikin<br />

ilmestynyt neljästi vuodessa.<br />

Pienestä ja tiiviistä yhä<br />

väljempään<br />

Sata vuotta sitten valokuvat olivat lehdissä<br />

yleensäkin harvinaisia, niin myös Eläinten ystävässä.<br />

Kuvat esittivät yllättävän usein ihmisiä<br />

– kenties kuvalaatat oli saatu jostain valmiina.<br />

Lisäksi käytettiin piirroskuvia, mutta nekään<br />

harvemmin esittivät eläimiä. Yleisimpiä olivat<br />

kuvat erilaisista ”eläinsuojelusvälineistä”:<br />

sorkkasaksista, huuhdekannuista, juottoämpäreistä,<br />

mahaputkista ynnä muista.<br />

Ensimmäiset valokuvat lehden kanteen tulivat<br />

vuosina 1920–1921 ja ensimmäiset värivalokuvat<br />

vasta vuonna 1987. Väriä oli sentään<br />

mukana jo joululehden kansipiirroksessa<br />

vuonna 1933.<br />

Kun kuvia ei ollut, oli alkuvuosien lehtien<br />

sivuja elävöittämässä pieniä lausahduksia ja<br />

huudahduksia. Ne olivat välillä suoranaisia<br />

käskyjä tai kehotuksia kuten ”Tee kuorma kelin<br />

mukaan!” tai ”Valjasta hevonen säällisesti!”,<br />

välillä sananlaskumaisia lausahduksia kuten<br />

”Millaiset kaviot, sellainen hevonen!” tai ”Hellä<br />

hepo varsahansa, leskivaimo lapsehensa.”<br />

Mukana on myös suurmiesten ajatuksia kuten<br />

Emile Zolan: ”Pyhä tehtävä on suojella eläimiä<br />

kärsimyksistä, joita me voimme estää” sekä<br />

Fredrik Suuren: ”Ihmisen luonnetta voi arvostella<br />

sen mukaan, miten hän kohtelee eläimiä”.<br />

Myös myöhemmin uudelleen tutuksi tullut<br />

”Oikeutta eläimille” löytyy Eläinten ystävästä<br />

jo sadan vuoden takaa!<br />

Alkuvuosien lehdet olivat pieniä vihkosia. Sivut<br />

olivat täyteen ladottuja, tyhjää tilaa ei ollut.<br />

Vähitellen sivut väljenivät, mutta etenkin sotia<br />

seurannut pula-aika paperin säännöstelyineen<br />

tiivisti lehden ladontaa jälleen. Jo vuoden 1930<br />

tienoilla oli sivujen ilmettä piristetty käyttämällä<br />

otsikoissa erilaisia kirjasimia, ja juttujen<br />

ulkoasussa oli käytetty aikaisempaa enemmän<br />

harkintaa muun muassa pyrkimällä sovittamaan<br />

niitä aina omille sivuilleen.<br />

Lehden sivukoko kasvoi 1938 ja hieman<br />

jälleen 1955. Vuoteen 1987 sivukoko oli B5 ja<br />

muuttui sitten nykyiseksi A4:ksi.<br />

Millaiset kaviot, sellainen hevonen.<br />

5

Lehdessä näkyy aika ja tekijä<br />

Aluksi lehteä toimitti pitkään yhdistyksen<br />

puheenjohtaja, everstiluutnantti T. K. Forstén<br />

”ammattimiesten avustuksella”, kuten lehden<br />

kannessa ilmoitettiin. Sisältö oli kunnianhimoisen<br />

asiapitoinen, artikkeleita oli niin<br />

poikimiskuumeen parantamisesta, vasikkain<br />

teurastuksesta, hevosen kohtelusta tukinajossa<br />

ja muuten sekä teuraseläinten kuljetuksesta.<br />

Lisäksi lehdessä esiteltiin senaattori Onni<br />

Schildt sekä kerrottiin Eläinsuojelustoimiston<br />

kuulumisia.<br />

Samalla sisällöllisellä linjalla lehti jatkoi<br />

koko Forsténin toimikauden ajan. Hän jatkoikin<br />

sekä yhdistyksen johdossa että lehden<br />

toimituksessa aina kuolinvuoteensa 1927 asti.<br />

Lehden sisältö muodostui lähinnä opettavaisista,<br />

käytännönläheisistä artikkeleista, jotka<br />

käsittelivät ennen muuta karjanhoidon ongelmia<br />

sekä hevosten käsittelyä. Toki muunkinlaisia<br />

artikkeleita oli: poleemisiakin kirjoituksia<br />

vaikkapa kasvissyönnistä ja metsästyksestä<br />

sekä esittelyjä ansioituneista eläinsuojelijoista<br />

tai lintujen ruokinnasta. Myös kaunokirjallisia<br />

kertomuksia ja runoja, jopa näytelmiä, oli<br />

lehdessä silloin tällöin, samoin ulkomaisista<br />

lehdistä lainattuja, suomeksi käännettyjä kuvauksia<br />

milloin mistäkin erikoisuudesta tai<br />

koskettavasta eläinkohtalosta. Sangen raskasta<br />

asia-aineistoa pyrittiin selvästi elävöittämään<br />

erilaisilla pikku-uutisilla, jotka olivat milloin<br />

hellyttäviä, milloin karmaisevia.<br />

Vuonna 1927 Forsténin seuraajaksi sekä yhdistyksen<br />

puheenjohtajana että lehden päätoimittajana<br />

tuli lääninsihteeri Vilho Selinheimo.<br />

Lehti sai ensimmäistä kertaa toimitussihteerin,<br />

Toivo Mähösen, ja se näkyi lehden ulkoasussa<br />

etenkin erilaisina otsikkotyyppeinä. Lehden<br />

linja pysyi kuitenkin hyvin samanlaisena kuin<br />

Forsténin aikaan, paitsi että ”haaraosastojen”<br />

kertomuksia ja ylipäätään tietoja yhdistyksen<br />

toiminnasta oli aikaisempaa vähemmän.<br />

1932 päätoimittajaksi tuli maisteri Aune<br />

Hällfors, joka ei kuitenkaan kyennyt jatkamaan<br />

työtään enää vuonna 1937 miehensä Rafael<br />

Hällforsin kuoltua, vaan luovutti työn yhdistyksen<br />

pitkäaikaiselle johtokunnan jäsenelle<br />

ja lehden avustajalle Ilta Koskimiehelle. Jo ensimmäisen<br />

naispäätoimittajan aikana lehden<br />

linja muuttui entistä kaunokirjallisemmaksi, ja<br />

sama jatkui Koskimiehen aikaan.<br />

Ilta Koskimies oli paitsi harras eläinsuojelija<br />

myös aktiivinen kulttuuri-ihminen. Hänen<br />

aikanaan Eläinten ystävässä julkaistiin paljon<br />

kristillistä aineistoa, joka välillä kuvasti<br />

enemmän yleistä laupeutta ja hurskautta kuin<br />

varsinaista eläinsuojelua. Hartaaseen linjaan<br />

vaikutti epäilemättä myös tuolloin yhdistyksen<br />

puheenjohtajana toiminut pastori Tor Westman.<br />

Ilta Koskimies huolehti lehden ilmestymisestä<br />

vaikeiden sotavuosien yli aina vuoteen 1952.<br />

Hänen seuraajansa Kaisa Kivitie jatkoi lehden<br />

toimittamista samassa kaunokirjallisessa hengessä,<br />

olihan hän itsekin kirjailija. Entistä isommat<br />

ja laadukkaammat valokuvat ilmensivät<br />

kuitenkin uutta aikaa, samoin eläinaiheisten<br />

elokuvien selostukset. Jopa kuvareportaaseja<br />

nähtiin, ja ulkomaan uutisointiin tuli entistä<br />

paneutuvampi linja. Aiemmin ulkomailta oli<br />

kerrottu lähinnä sattumanvaraisia, hupaisia tai<br />

koskettavia eläintarinoita, nyt käsiteltiin jo varsinaisia<br />

eläinsuojeluaiheitakin.<br />

Lemmikkieläinten määrän lisääntyminen<br />

heijastui lehden sisältöön 1950-luvulla. Kissoista<br />

ja koirista kertovien artikkelien ja kuvien<br />

määrä kasvoi – joskus jopa yli äyräiden.<br />

Sisällön suunnitelmallisuus ja eri eläinlajien<br />

ja eläinsuojeluaiheiden välisestä tasapainosta<br />

huolehtiminen kehittyi varsinaisesti vasta vuosituhannen<br />

lopulla.<br />

Vuonna 1959 lehti sai ensimmäisen ammattitoimittajan,<br />

kun päätoimittajaksi tuli Rita<br />

Pekki. Pekistä tuli lehden pitkäaikaisin päätoimittaja,<br />

sillä hän jatkoi työtään aina vuoteen<br />

1986. Pekin aikana paikallisosastojen ja valvojien<br />

toimintaan alettiin lehdessä kiinnittää<br />

taas hieman enemmän huomiota, ja lehti alkoi<br />

julkaista myös runsaammin lukijoiden kirjoituksia.<br />

Rita Pekin seuraajaksi tuli Merja Vehmas,<br />

jolla oli toimittajatausta. Lehti sai uutta räväkkyyttä<br />

etenkin pääkirjoituksiinsa. Kuvaukset ja<br />

valokuvat julmasti kohdelluista eläimistä saivat<br />

osan lukijoista takajaloilleen. 1980-luvun<br />

lopulla alkoi myös kuulua kaikuja radikaalin<br />

eläinoikeusaktivismin noususta maailmalla, ja<br />

Vehmas ennusti ilmiön saapuvan Suomeenkin.<br />

”Toivon hartaasti, että <strong>SEY</strong>:n kiiruhtaessa kohti<br />

uutta vuosikymmentä, sanat yhä edelleen riittäisivät”,<br />

Vehmas kirjoitti vuonna 1991. ”Näyttävämpään<br />

toimintaan meillä on toki varaa<br />

eikä sitä tarvitse kainostella, kunhan muistamme<br />

ajatella aina tekemisemme loppuun asti.”<br />

Pois päätoimittajan<br />

yksinäisyydestä lehdenteossa<br />

Merja Vehmaksen lopetettua Eläinten ystävän<br />

tekemisen päädyttiin aivan uuteen tapaan lehden<br />

johdossa. Päätoimittajaksi tuli yhdistyksen<br />

puheenjohtaja Ilkka Koivisto, mutta toimitussihteeriksi<br />

eli käytännössä lehden tekijäksi<br />

eläinsuojelusihteeri Tiina Notko. Lisäksi perustettiin<br />

toimitusneuvosto suunnittelemaan ja<br />

kehittämään lehden sisältöä ja linjaa.<br />

Ilkka Koiviston päätoimittajakaudella vakiintui<br />

linja, jossa vankka ja monipuolinen eläinsuojelunäkemys<br />

perustuu luotettaviin asiatietoihin<br />

ja perehtyneisyyteen. Kirjoituksia tilattiin yhä<br />

useammin kunkin erityisalan asiantuntijoilta.<br />

Koiviston linjan mukaan eläinsuojelu ei saanut<br />

pohjautua pelkkään tunteeseen vaan myös<br />

tietoon ja harkintaan. ”Myötätunto on sinänsä<br />

hyvä asia, mutta se vaatii aina järjen ohjausta,<br />

jopa komentelua. Esimerkiksi toivottomasti<br />

sairastuneelle tai vahingoittuneelle eläimelle<br />

tehdään paras palvelus päästämällä se vaivoistaan<br />

kivuttomalla kuolemalla, vaikka tämä<br />

tehtävä tuntuu pahalta, tekee kipeää ja nostaa<br />

kyyneleet silmiin”, kirjoitti Koivisto 1992.<br />

Koiviston kaudella journalistinen ote kehittyi<br />

ja lehden kiinnostavuuteen ja luettavuuteen<br />

kiinnitettiin yhä enemmän huomiota sekä ulkoasun<br />

että kirjoitustyylin puolesta. Toimitussihteereinä<br />

ovat toimineet myös Pekka Vehviläinen,<br />

Juha Valste, Annukka Laaksonen, Emmi<br />

6<br />

Käytä ainoastaan sileitä ja paksuja kuolaimia!

Manninen, Hannu Nieminen sekä Mauri Leivo.<br />

Vuoden 2005 alussa päätoimittajana aloitti<br />

Juha Valste. Nykyinen toimitussihteeri on Pekka<br />

Hänninen.<br />

Toimitusneuvosto on yhdistyksen hallituksen<br />

vuosittain nimeämä työ<strong>ry</strong>hmä, joka yhdessä<br />

pohtii lehden linjaa ja käytännön ratkaisuja.<br />

Sekä julkaistut että suunnitteilla olevat lehdet<br />

saavat kokouksissa huolellisen läpikäynnin<br />

niin ulkoasun kuin sisällönkin osalta. Usein<br />

jopa yksittäiset, lehteen aiotut kirjoitukset käsitellään<br />

yhdessä, varsinkin silloin kun aihe on<br />

tärkeä ja laaja.<br />

Lehden toimittaminen ei ole koskaan ollut<br />

päätoimi kenellekään, vaan työ on tehty joko<br />

toimistossa tai muualla muiden töiden ohella.<br />

Nykyisin ulkoasu tehdään tiiviissä yhteistyössä<br />

painotalon kanssa niin, että varsinainen päätäntävalta<br />

on toimitussihteerillä, mutta käytännön<br />

työn tekee painotalon taittaja toimitussihteeriltä<br />

saamiensa ohjeiden mukaan.<br />

Lehti jakoon vaikka väkisin<br />

Lehti on ilmestynyt katkoksitta jopa vaikeiden<br />

sotavuosien yli, mikä oli varsin harvinaista.<br />

Ilta Koskimies muisteli lehdessä myöhemmin,<br />

miten käsikirjoituksia varjeltiin pommitusten<br />

aikana, ja miten osa aineistosta myös tuhoutui<br />

toimittajan koko kodin tuhoutuessa sodassa.<br />

Sensuuri valvoi Eläinten ystävää: esimerkiksi<br />

Korkeasaaren pommituksista ei lehdessä saanut<br />

kertoa.<br />

Rahavaikeuksien kanssa lehti on kamppaillut<br />

kautta vuosikymmenten. Tilaushinnat eivät ole<br />

kattaneet kustannuksia. Vuonna 1916 lehti sai<br />

senaatilta julkaisutukea 500 markkaa (940 euroa),<br />

ja myöhemminkin valtion tukea on tullut<br />

silloin tällöin. Haaraosastoja, nykyisiä jäsenyhdistyksiä,<br />

on eri aikoina kaivattu apuun talousvaikeuksissa:<br />

alussa muistutettiin tavan takaa<br />

tilausten tärkeydestä, myöhemmin järjestettiin<br />

tilaushankintakilpailuja ja jo 1960-luvulla toivottiin<br />

paikallisosastojen hankkivan lehteen<br />

ilmoituksia – laihoin tuloksin. 1950-luvun jälkeen<br />

mainoksia on lehdessä ollut vain harvoin.<br />

Vuonna 1932 lehden ilmestyminen oli todella<br />

vaakalaudalla taloudellisista syistä. Lakkauttamiseen<br />

tai edes numeron ilmestymättä jättämiseen<br />

ei onneksi sittenkään jouduttu turvautumaan.<br />

Maisteri Aune Hällforsin toimittaessa<br />

lehteä vuosina 1933–1936 hänen miehensä<br />

maksoi itse osan lehden painokustannuksista<br />

muutaman vuoden ajan.<br />

Usein lehti on ollut vaarassa myöhästyä, ja<br />

silloin tällöin se on tullutkin lukijoille aikataulusta<br />

jääneenä. 1950-luvulla myöhästymiset<br />

olivat niin yleisiä, että niihin jouduttiin vakavasti<br />

puuttumaan.<br />

Koko kansan lehti<br />

Yhdistyksen toiminnan alussa yksi aktiivisimmista<br />

haaraosastoista oli nuorison Sylviayhdistys,<br />

jolle pitkään puuhattiin omaa lehteä.<br />

Vuodesta 1909 Sylvia-aineistoa alettiin julkaista<br />

Eläinten ystävässä. Jokaisessa numerossa<br />

oli nelisivuinen Lastenlehti, jota saattoi tilata<br />

myös erikseen. Pian Lastenlehti muutettiin<br />

joka toinen kuukausi ilmestyväksi Nuorison<br />

Eläinten-Ystäväksi, joka kuitenkin myöhemmin<br />

sulautettiin Eläinten ystävään.<br />

Aika ajoin lehdessä on ollut oma sivu tai<br />

sivut lapsille ja nuorille. 1983 <strong>ry</strong>hdyttiin toimittamaan<br />

omaa, erikseen alle 15-vuotiaille<br />

jäsenille lähetettävää Miniellua, mutta kokeilu<br />

jäi lyhytaikaiseksi. 1990-luvun Ilonan palstaa<br />

jatkaa nyt Kirpun nurkka.<br />

Viihdeaineistoon on lehdessä viime vuosikymmeninä<br />

suhtauduttu varauksella. Joskus<br />

on julkaistu esimerkiksi sanaristikoita, mutta<br />

yleensä kevyemmätkin tekstit kuten pakinat<br />

ja lastenpalstat on pyritty tekemään niin, että<br />

niissä on myös eläinsuojelullista sisältöä.<br />

Lehdestä on kaivattu myös ruotsinkielistä<br />

painosta, mutta sen julkaisemiseen ei ole ollut<br />

varoja. Pääkirjoitus on kuitenkin pitkään julkaistu<br />

myös ruotsiksi, samoin pieni osa muuta<br />

aineistoa. Rita Pekin aikaan lehdissä oli ruotsinkieliset<br />

yhteenvedot sisällöstä.<br />

Vuonna 1994 lähetettiin lukijakysely satunnaisotannalla<br />

200 jäsenelle. Vastausten perus-<br />

Eläinten ystävän kannet ovat eri<br />

vuosikymmeninä olleet hyvin erinäköisiä.<br />

Vielä 1940 luvulla kansissa ei käytetty kuvaa<br />

kuin joulunumeroissa. Muuten kansiin oli<br />

sisällytetty pieni runo tai muuta opettavaista<br />

tekstiä. 1950-luvulla kannen aiheena<br />

oli usein eläin ja ihminen, kuten tässä<br />

tunnelmallisessa Maija Karman tussityössä.<br />

1960-luvun kannet olivat viisikymmentäluvun<br />

tapaan asiallisia ja kauniisti sommiteltuja.<br />

Lisävärillä tuotiin ajanhenkeen kuuluvaa<br />

räväkkyyttä lehden yleisilmeeseen. Tuolloin<br />

otettiin käyttöön myös kirjasintyyppi, joka<br />

palvelee edelleen Eläinten ystävän kannessa!<br />

Eläinten ystävän kannet ovat heijastaneet<br />

myös aikansa taidesuuntia, kuten vuoden<br />

1976 kollaasimaisessa kannessa nähdään.<br />

Tekijä on tuntematon. 1980-luvulla<br />

mustavalkokuva oli vielä arvossaan, mutta<br />

1990-luvulla Eläinten ystävä sai vihdoin<br />

värilliset kannet. Tässä Marjaana Jokitalon<br />

”Kana, joka sai lentämisen taidot”. Työ<br />

sai kunniamaininnan piirustuskilpailussa.<br />

Tämän numeron sivuille on lainattu sitaatteja<br />

vuoden 1911 Eläinten ystävästä. Moni niistä<br />

on edelleen varsin ajankohtaisia!<br />

teella Eläinten ystävän sisältöön oltiin tyytyväisiä.<br />

Yli 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä,<br />

että lehti oli onnistunut eläinsuojeluasioiden<br />

esilletuomisessa erittäin tai melko hyvin. Lemmikkieläinartikkelit<br />

olivat suosituimpia, sitten<br />

eläinrääkkäystapaukset. Myös luonnonvaraisista<br />

eläimistä kertovista artikkeleista ja valvojahaastatteluista<br />

pidettiin, ja eläintarinoita ja<br />

koe-eläinaiheen käsittelyä toivottiin lisää.<br />

Nykyisin palautetta lehdestä kerätään Lehden<br />

paras juttu –äänestyksillä. Vastauksissa<br />

kommentoidaan usein lehteä myös yleisesti.<br />

Joensuulainen Tarja Ryhänen kirjoitti heinäkuussa:<br />

”Lehden kaikki jutut tuli luettua tarkkaan<br />

eli koko lehti on oikein loistava. Paranee<br />

vanhetessaan.” ■<br />

Keritse aina lampaat kampasaksilla.<br />

7

E l ä i n t e<br />

Pysäyt<br />

Eläinten viikon 4. – 10.10<br />

teemana ovat tänä<br />

vuonna pentutehtailu ja<br />

lemmikkien salakuljetus.<br />

Pimeän pennun ostaja<br />

tukee teollaan laitonta ja<br />

epäeettistä toimintaa – aina<br />

laitonta kauppiasta ei ole<br />

helppo tunnistaa. Pimeänä<br />

hankittu pentu voi olla<br />

myös sairas tai vailla asian<br />

mukaisia rokotuksia.<br />

Salakuljetettu koira<br />

Olin hankkimassa koiraa. Halusin valkoisen koiran, ja seurailin ilmoituksia myytävistä pennuista.<br />

Löysin ilmoituksen pennuista, jotka olivat tavallista hintatasoa selvästi edullisempia.<br />

Pennuista pyydettiin 450 euroa. Ilmoitus oli lehdessä, jossa voi ilmoittaa ilmaiseksi.<br />

Soitin ilmoituksessa annettuun numeroon. Puhelimeen vastasi nainen, joka kuitenkin sanoi,<br />

ettei tiedä pennuista oikeastaan mitään, ja antoi minulle toisen numeron. Sitä kautta<br />

sainkin kiinni toisen naisen, joka hyvin innokkaasti alkoi kertoa pennuista.<br />

Menin katsomaan pentuja pieneen kerrostaloasuntoon. Asunnossa oli ainakin kuusi koiranpentua,<br />

joiden kaikkien nainen kertoi olevan samanikäisiä. Minun oli vaikea uskoa naista,<br />

sillä pennut olivat hyvin erikokoisia. Hänen tietonsa koirista tuntuivat muutenkin puutteellisilta,<br />

mutta hän peitti kaikki orastavat epäilykseni esiintymällä vakuuttavasti.<br />

Pentu kuitenkin hurmasi minut ja ostin sen. Nainen kertoi, että pentu on madotettu, mutta<br />

puhetta sen rokotuksista ei ollut, vaikka kyseessä oli ulkomailta Suomeen tuotu pentu. En<br />

saanut sen mukana mitään papereita.<br />

Pentu oli kymmenviikkoinen tullessaan minulle. Kun se oli ollut viikon luonani, sen kunto<br />

alkoi heiketä nopeasti ja se oksensi ja ripuloi jatkuvasti. Veimme sen nopeasti eläinlääkärille,<br />

jossa sille annettiin tehohoitoa usean päivän ajan. Surukseni pentu ei kuitenkaan selvinnyt.<br />

Se kuoli kahden viikon kuluttua. Eläinlääkärin mukaan pennulla oli parvo.<br />

Yritin soittaa pennun myyneelle naiselle heti pennun sairastuttua, mutta hän ei vastannut.<br />

Lähetin hänelle tekstiviestejä, joihin nainen vastasi pahoitellen tilannetta. Hän ei kuitenkaan<br />

edelleenkään soittanut.<br />

Kun pentu kuoli, vaadin rahoja takaisin. Aluksi myyjä yritti tarjota uutta koiraa tilalle.<br />

Vasta kun rupesin uhkailemaan asian viemisellä eteenpäin, nainen suostui palauttamaan<br />

ostohinnan. Eläinlääkärikulut jäivät kuitenkin minun maksettavikseni. Pentua raha ei tietysti<br />

tuonut takaisin.<br />

8<br />

Kaisa<br />

Tarinan nimi on muutettu ja kuva ei esitä salakuljetettua pentua.<br />

Viime vuosina varsinkin pienten koirien<br />

sekä rotukissojen suosio on kasvanut<br />

jatkuvasti, ja suosion myötä on syntynyt<br />

otolliset markkinat myös eläinten liukuhihnatuotannolle<br />

ja halpatuonnille. Kun rekisteröidystä<br />

rotukoirasta tai -kissasta voi joutua<br />

maksamaan jopa yli tuhat euroa, houkutus ostaa<br />

halvempi kotimaisen pentutehtaan kasvatti tai<br />

itätuontikoira on suuri.<br />

Pentutehtailijat kasvattavat koiran- ja kissanpentuja<br />

mahdollisimman halvalla eläinten<br />

hyvinvoinnista piittaamatta. Yleensä pentuja<br />

tuotetaan myös mahdollisimman paljon. Tällainen<br />

eläintuotanto on raakaa bisnestä, jossa<br />

kärsijöiksi joutuvat yleensä niin eläimet kuin<br />

eläimen hankkineet ihmisetkin.<br />

Kesäkuun lopulla nousi otsikoihin yli sadan<br />

koiran huostaanotto Valkealassa. Pentutehtailuongelma<br />

tuli hetkessä suuren yleisön tietoisuuteen.<br />

Eläinsuojeluvalvojat ja -viranomaiset ovat<br />

kuitenkin painineet ongelman kanssa jo pitkään.<br />

Valkealankin tilanteen kanssa oli taisteltu vuosia:<br />

nainen oli saanut jo vuonna 2002 ensimmäiset<br />

sakot eläinten puutteellisesta hoidosta ja liian<br />

suuresta lukumäärästä sekä määräykset tilanteen<br />

parantamiseksi. Kun muutosta parempaan<br />

ei kuitenkaan tapahtunut, koirat lopulta huostaan<br />

otettiin. Osa koirista oli jo niin huonossa<br />

kunnossa, että ne jouduttiin lopettamaan.<br />

Valitettavasti Valkealan esimerkki ei ole ainoa:<br />

vastaavanlaisia pentutehtaita löytyy Suomesta<br />

lukuisia. Vaikka suuren koiramäärän huostaanotto<br />

yhdellä kertaa nousee uutisaiheeksi, ei<br />

pelkkä koirien lukumäärä kerro vielä kaikkea<br />

eläinten hyvinvointiongelmista – pentutehtailu<br />

onnistuu jo muutamankin nartun avulla.

n v i i k k o 4 . — 1 0 . 1 0 .<br />

ä pentutehtailu!<br />

Laura Uotila<br />

Jotain salattavaa<br />

Pentutehtailulle on tyypillistä toiminnan piilottelu.<br />

Ostajia ei päästetä tiloihin, joissa pennut<br />

ovat kasvaneet, eikä kasvattaja halua välttämättä<br />

näyttää edes pentujen emoa. Joskus pennut<br />

myydään kokonaan toisesta paikasta kuin missä<br />

ne on kasvatettu. Usein kasvattajilla on lukuisia<br />

erirotuisia pentueita yhtä aikaa. Myyjää ei myöskään<br />

kiinnosta, minkälaiseen kotiin pentua<br />

ollaan hankkimassa. Suuri osa myytävistä pennuista<br />

on sekarotuisia tai rekisteröimättömiä,<br />

mutta myös rotukoiria rekisteröivä kasvattaja<br />

voi syyllistyä pentutehtailuun.<br />

Pelkkä rekisteritodistus ei ole takuu eettisestä<br />

kasvatustoiminnasta. Kennelliiton rekisteröintiehtojen<br />

mukaan nartun pentueiden välin tulee<br />

olla 10 kuukautta, mutta koska nartuille tulee<br />

kiima-aika tätä useammin, voi rahanahne koirankasvattaja<br />

teettää rekisteröityjen pentueiden<br />

välissä rekisteröimättömän pentueen. Nämä ns.<br />

välipentueet selitetään usein vahinkoastumisesta<br />

syntyneiksi – eläimistään vastuuta kantavalle<br />

kasvattajalle sellaista sattuu vain ani harvoin.<br />

Rekisteröityjenkin koirien kasvatus alkaa tuntua<br />

tehtailulta, mikäli kasvattajalla on tapana astuttaa<br />

narttunsa jo ensimmäisestä juoksuajasta ja<br />

sen jälkeen teettää pentuja aina sallitun kymmenen<br />

kuukauden välein.<br />

Rotukissat muodissa<br />

Kissatkaan eivät ole säästyneet suunnitelmalliselta<br />

pentutehtailulta. Rotukissojen suosio on<br />

kasvanut, ja erityisesti harvinaisempien kissarotujen<br />

kysyntä ylittää tarjonnan, mikä on luonut<br />

raon myös kissanpentujen tehtailulle. Rotukissat<br />

maksavat yhtä paljon kuin rotukoiratkin, joten<br />

bisnestietoiset tehtailijat tuottavat sitä, minkä<br />

kysyntä on suurin ja hinta korkein. Emokissoilla<br />

voi olla perinnöllisiä sairauksia, ja kasvattamossa<br />

voi olla valloillaan erilaisia tarttuvia tauteja,<br />

mutta tämä ei jarruta tehtailijoiden toimintaa.<br />

Kissabisnestä tehdään myös sekarotuisilla kissanpennuilla.<br />

Yleistä on erilaisten roturisteymien<br />

teettäminen: esimerkiksi vuosi sitten Lahden<br />

seudulta löytyi kylmä ja saastainen tehdashalli,<br />

jossa olevat noin viisikymmentä erirotuista kissaa<br />

saivat lisääntyä keskenään vapaasti. Ei liene<br />

yllätys, että kissojen hoito ja olosuhteet olivat alta<br />

kaiken arvostelun. Jotkut antavat kotioloissakin<br />

eri rotua olevien kissojensa tehdä jatkuvasti keskenään<br />

pentuja, koska niistä saa hyvän hinnan.<br />

Useita salakuljetusketjuja jäänyt<br />

kiinni<br />

Viron ja Venäjän pentutehtaista salakuljetetaan<br />

koiranpentuja Suomeen myytäviksi. Vuonna<br />

2004 tuomittiin kaksi pirkanmaalaista naista<br />

sakkoihin ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen<br />

lähes 200 koiranpennun salakuljetuksesta. Naiset<br />

olivat tuoneet osan pennuista maahan itse ja<br />

osittain he olivat käyttäneet kuriireja. Lisäksi he<br />

teettivät koirillaan pentuja täällä. Naiset tuomittiin<br />

mm. veropetoksesta sekä eläinsuojelurikkomuksesta<br />

ehdollisiin vankeusrangaistuksiin<br />

sekä sakkoihin. Eläintenpito- tai liiketoimintakieltoa<br />

ei heille kuitenkaan määrätty.<br />

Myös muita salakuljetusketjuja on jäänyt<br />

kiinni. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on tutkittavana<br />

kaksi tapausta, joissa on kyse yhteensä<br />

lähes parinsadan pennun salakuljetuksesta. Kun<br />

pennut myydään Suomessa 600–1000 euron<br />

hinnalla, on liiketoiminnassa kyse huomattavista<br />

rahasummista.<br />

Salakuljetetut pennut tekevät käsittämättömän<br />

hyvin kauppansa, vaikka ne ovat usein liian<br />

aikaisin vierotettuja ja sairaita. Myyjän väitteet<br />

pennulle annetuista rokotteista ja pennun iästä<br />

on monesti todettu valheellisiksi. Yksi salakuljettaja<br />

pääkaupunkiseudulla jäi kiinni huolimattomuuttaan,<br />

kun hän kauppasi pentua, joka oli<br />

todistusten mukaan rokotettu jo ennen syntymäänsä.<br />

Toisilta pennuilta taas on löytynyt eri<br />

syntymäaika joka paperista. Eläinlääkärit ovat<br />

saaneet hoidettavakseen pentuja, joiden myyjä<br />

on väittänyt olleen myyntihetkellä kahdeksanviikkoisia,<br />

mutta jotka todellisuudessa ovat olleet<br />

korkeintaan viisiviikkoisia.<br />

Osa salakuljetetuista pennuista kuolee jo matkalla<br />

Suomeen ja osa pian uuteen kotiin päästyään.<br />

Pentu voi sairastaa esimerkiksi tarttuvaa virusripulitautia<br />

parvoa, kärsiä sisä- ja ulkoloisista<br />

tai olla yleiskunnoltaan muuten niin heikko,<br />

ettei se eläinlääkärin hoidosta huolimatta selviä.<br />

Myös vaikeat perinnölliset sairaudet vaivaavat<br />

usein itätuontipentuja.<br />

Koiravälittäjät tuovat pentuja lähinnä Venäjältä<br />

ja Baltian maista. Suosituimpia rotuja ovat<br />

pienet seurakoirat kuten chihuahua, ranskanbulldoggi,<br />

mopsi, kääpiövillakoira sekä erilaiset<br />

pienten rotujen sekoituspennut. Rottweilerit ja<br />

dobermannit ovat isoista roduista yleisimpiä.<br />

Myytäväksi tuodaan myös dobermannin pentuja,<br />

joilta on häntä ja korvat typistetty. Varsinkin<br />

isojen rotujen pennut tuodaan maahan usein<br />

hyvin pieninä, jotta kuljetus olisi helpompaa.<br />

Suomeen tuodaan myyntiin tarkoitettuja pentuja<br />

myös laillisesti muista EU-maista ja myös<br />

EU:n ulkopuolelta. Vuonna 2003 eri raja-asemilla<br />

tehtiin rajaeläinlääkärin tarkastus yhteensä 118<br />

koiralle; vuonna 2004 vastaava luku oli 92. Viime<br />

vuoden määrää pienensi Viron liittyminen EU:n<br />

jäseneksi toukokuun alussa, jonka jälkeen rajaeläinlääkärin<br />

tarkastusta ei ole enää tehty sieltä<br />

laillisestikaan myytäväksi tuoduille koirille.<br />

Epämääräistä ilmoittelua<br />

Pentutehtaiden kasvattien myyntikanaviksi ovat<br />

muodostuneet erityisesti lehdet, joissa ilmoittaminen<br />

on ilmaista. Myös internetin ilmoituspalstat<br />

ja teksti-tv ovat suosittuja kaupittelukanavia.<br />

Ilmoituksissa käytettyjen puhelinnumeroiden<br />

haltijoiden yhteystiedot ovat lähes aina<br />

salaisia tai numerot ovat vain tilapäiseen käyttöön<br />

hankittuja ns. prepaid-liittymiä. Ilmoitusten<br />

yhteydessä käytetyt nimet ja paikkakunnat<br />

vaihtuvat taajaan. Myyjä saattaa myös vaihtaa<br />

puhelinnumeroitaan taajaan, jolloin häntä on<br />

lähes mahdoton tavoittaa, jos pentu esimerkiksi<br />

osoittautuu sairaaksi.<br />

Samasta numerosta saatetaan myydä useita<br />

erirotuisia ja eri-ikäisiä pentuja samaan aikaan.<br />

Moni hämäräperäinen myyjä haluaa sopia tapaamispaikaksi<br />

esimerkiksi jonkin pysäköintialueen,<br />

jossa pentuja kaupataan ostajille suoraan<br />

auton takaosasta. Myyjä saattaa myös tarjoutua<br />

tuomaan pennun heti ostajan kotiin.<br />

Pennunkatsoja puhutaan<br />

pyör<strong>ry</strong>ksiin<br />

Osa pentujen myyjistä käyttää voimakasta painostusta<br />

myyntitilanteessa. Ostopäätös eläimestä<br />

vaaditaan tekemään saman tien, eikä ostajalle<br />

anneta mahdollisuutta harkita asiaa tai tutustua<br />

pentuun useampia kertoja ennen päätöksen tekoa.<br />

Ammattimaiset eläintenmyyjät ovat yleensä<br />

taitavia puhujia ja huomaavat helposti, kuka on<br />

ensikertalainen lemmikinhankkija. Tehokkaalla<br />

myyntitaktiikallaan he saavat pennunostajat<br />

päätymään nopeasti kaupantekoon. Usein kaupat<br />

myös tehdään ilman kunnollista myyntisopimusta.<br />

Toisaalta myyjä voi käyttää <strong>Suomen</strong><br />

Kennelliiton kauppakirjalomakkeiden kopioita<br />

ja lisätä tällä tavalla vakuuttavuuttaan. Rekisteritodistus<br />

luvataan lähettää jälkikäteen lisähinnasta,<br />

”kun Kennel<strong>liitto</strong> on rekisteröinyt pennun<br />

uuden omistajan nimiin”.<br />

Ei myöskään kehuskelu Kennelliiton tai rotujärjestön<br />

jäsenyydellä ole tae laadusta eikä edes<br />

väitteiden todenperäisyydestä. Kennelliitosta<br />

voi tarkistaa, onko kyseinen pentue ilmoitettu<br />

rekisteröitäväksi. Harvoja poikkeuksia lukuun<br />

ottamatta ostaja saa rekisteritodistuksen pennun<br />

mukana, ja se kuuluu aina pennun hintaan.<br />

Ostaja ilmoittaa itse tietonsa Kennel<strong>liitto</strong>on. ■<br />

9

Työnorsuja käytetään Nepalin<br />

eteläisimmissä osissa.<br />

10<br />

Tee kuorma kelin mukaan.

NEPAL<br />

Teksti ja kuvat: Helena Telkänranta<br />

Seison hotellin ylimmän kerroksen parvekkeella<br />

ja katselen, kun aamu valkenee<br />

Katmandun kujilla. Kottaraisen sukulainen<br />

viidakkomaina istuu viereisellä TV-antennilla<br />

ja laulaa taiturimaisesti. Muilta osin<br />

Nepalin pääkaupunki on aamunkoiton hetkellä<br />

kerrankin hiljainen.<br />

Äkkiä kuulen takaani kuin kevyen askelen<br />

äänen ja käännähdän ympäri. Taakseni on<br />

ilmestynyt reesusapina, joka alkaa kaikessa<br />

rauhassa syödä aamiaisekseen parvekekukkia.<br />

Tämä luonnonvarainen eläin on istahtanut<br />

metrin päähän minusta ja ruokailee ilmeisen<br />

rentoutuneena. Lähes yhtä huoleton on aamukonserttiaan<br />

jatkava maina, jonka istuinorrekseen<br />

valitsema antennihäkkyrä on vain parin<br />

metrin päässä minusta.<br />

Vaikka eurooppalaisissakin kaupungeissa<br />

näkee ihmisiin tottuneita luonnonvaraisia eläimiä,<br />

Nepalissa kaupunkivillieläinten luottamus<br />

ihmisiin on vielä silmiinpistävämpää. Tosin<br />

sielläkään eläimet eivät voi luottaa aivan kaikkiin<br />

ihmisiin – etenkään eurooppalaisiin. Päivemmällä<br />

kaksi reesusapinaa hypähtää hotellin<br />

pihalle ja istuutuu aurinkotuolien selkänojille.<br />

Paikalla on kaksi hotellin nepalilaista työntekijää,<br />

jotka näyttävät ilahtuvan niiden ilmaantumisesta,<br />

keskeyttävät työnsä ja alkavat harjanvarsiinsa<br />

nojaillen katsella apinoiden puuhia.<br />

Idyllin keskeyttää valkoihoinen hotellivieras,<br />

joka säntää närkästyneenä ajamaan apinat<br />

tiehensä. Hotellin siivoojien ilmeet valahtavat<br />

surullisiksi, mutta jyrkän hierarkkisessa nepalilaiskulttuurissa<br />

heidän olisi sula mahdottomuus<br />

millään tavalla puuttua arvoasemassa<br />

”ylempänä” olevan hotellivieraan tekemisiin.<br />

Elämän kunnioitus osa<br />

kulttuuria<br />

Eläinten luottavaisuus heijastelee nepalilaisen<br />

kulttuurin omaleimaisuutta. Tämä Intian ja<br />

Kiinan välissä sijaitseva pikkuvaltio oli pitkään<br />

täysin eristyksissä ulkomaailmasta. Vuoteen<br />

1951 asti ulkomaalaisilta oli maahan yksiselitteisesti<br />

pääsy kielletty, ja rajavalvonta oli<br />

tiukkaa. Myöhemminkään maa ei ole omaksunut<br />

kulttuurivaikutteita muualta kuin Intiasta.<br />

Päinvastoin kuin monissa muissa kehitysmaissa,<br />

Nepalissa ei näy länsimaiden vaikutusta<br />

juuri missään.<br />

Nepalilaisten suhde eläimiin juontaa juurensa<br />

samasta lähtökohdasta kuin suuri osa<br />

kaikesta muustakin maan elämänmenosta:<br />

hindulaisesta ja buddhalaisesta kulttuurista.<br />

Enemmistö nepalilaisista on hinduja, ja lopuista<br />

lähes kaikki buddhalaisia. Nepal on maailman<br />

ainoa maa, jossa hindulaisuus on valtionuskontona.<br />

Sekä hindut että buddhalaiset uskovat sielunvaellukseen<br />

ja pitävät selviönä, että sielu<br />

voi seuraavassa elämässä päätyä yhtä hyvin<br />

eläimen kuin ihmisen ruumiiseen. Siksi he pitävät<br />

suvaitsevaisuutta eläviä olentoja kohtaan<br />

hyveenä. Ja hyveellisestihän kannattaa toki<br />

käyttäytyä, koska silloin omalla sielulla on paremmat<br />

mahdollisuudet syntyä johonkin onnekkaaseen<br />

ruumiiseen seuraavassa elämässä.<br />

Vastaavasti tappaminen on synti, jota pyritään<br />

välttämään: hyttysiäkin monet nepalilaiset vain<br />

lempeästi hätistelevät kauemmas. Toisen tekemän<br />

surmatyön hedelmistä nauttiminen ei sen<br />

sijaan ole mikään ongelma, ja useimmat hindut<br />

ja buddhalaiset syövät lihaa. Poikkeuksen tekee<br />

tietenkin naudan liha, jota ei juuri ole saatavilla<br />

koko valtakunnassa – lehmät ovat sentään erityisen<br />

pyhiä vielä nykyaikanakin.<br />

Lehmien jälkeen toiseksi pyhintä joukkoa<br />

ovat apinat. Yksi hindulaisen mytologian sankarihahmoista<br />

on apinajumala Hanuman. Sen<br />

ansiosta ihmiset suhtautuvat suopeasti myös<br />

aitoihin, lihaa ja verta oleviin apinoihin, koska<br />

niiden katsotaan olevan Hanumanin ruumiillistumia.<br />

Kun ajamme ilta-auringon kajossa<br />

kohti Bardian kansallispuistoa, tien varressa<br />

puuhailee pieni <strong>ry</strong>hmä langureita, siroja pitkähäntäisiä<br />

apinoita. Nepalilainen oppaani<br />

pyytää autonkuljettajaa pysähtymään ja jää<br />

hartaana katselemaan langurien puuhia. Hän<br />

ei sano mitään, mutta ilmeestä näkee, että hän<br />

koettaa imeä itseensä osuuden näiden apinoiden<br />

pyhyydestä.<br />

Köyhyys ei estä laupeutta<br />

Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista<br />

ja tämä vaikuttaa väistämättä ihmisten arkielämään.<br />

Ihmisiä kohtaavat koettelemukset,<br />

kuten kuivuuskaudet, ovat yhtä lailla raskaita<br />

kotieläimille. Silti köyhimmälläkin maaseudulla<br />

näkee laupeuden hetkiä.<br />

Iltapäivälämpötila lähenee 40 astetta. Helteinen<br />

ilma seisoo Saurahan kylän pölyisten<br />

raittien yllä. Vaikka vedestä on pulaa ja sen<br />

kantamisessa kaivolta on kova urakka, yhden<br />

savimajan pihalla seisoo nuori mies, joka valelee<br />

avokätisesti vettä pihalla seisovan vesipuhvelin<br />

selkään. Vesipuhveleita käytetään Nepalin<br />

eteläosissa yleisesti kyntöhärkinä ja vankkurien<br />

vetäjinä, mutta tällä puhvelilla näkyy olevan<br />

vapaapäivä. Se seisoo paikallaan tyytyväisenä<br />

ja nauttii silminnähden vilvoittavasta vedestä.<br />

Toisaalla vanha nainen on taivaltanut pitkän<br />

matkan tuodakseen kaksi vesipuhveliaan vilvoittelemaan<br />

joelle, missä ne nyt lekottelevat<br />

kokonaan upoksissa, vain silmät ja turpa pinnan<br />

yläpuolella.<br />

Reesusapina istahti pelottomasti kuvaajan<br />

viereen ja alkoi syödä parvekekukkia.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 3 / 2 0 0 5<br />

11

Monella maaseudun<br />

perheellä on kotitarpeiksi<br />

pihalla lieassa porsas tai pari.<br />

Yleistä on, että eläinten lieat<br />

ovat hyvin lyhyitä.<br />

Kun norsut itkevät<br />

Hindujenkaan hyväntahtoisuus ei silti ole<br />

kaikenkattavaa. Jyrkin poikkeus suvaitsevaisuudesta<br />

eläimiä kohtaan näkyy työnorsujen<br />

koulutuksessa. Nepalin eteläosissa työnorsuja<br />

käytetään muun muassa luonnonsuojelualueiden<br />

partioimisessa salametsästäjien varalta<br />

sekä turistien ratsuina. Norsujen koulutus aloitetaan<br />

kolmivuotiaana poikasena, ja koulutusmenetelmät<br />

ovat samoja kuin kautta Aasian eli<br />

hyvin väkivaltaisia.<br />

Koulutettu aikuinen norsu tottelee ikävät<br />

kokemuksensa muistaen jo pelkkiä sanoja.<br />

Monikaan turisti ei siksi osaa aavistaa, mitä<br />

eksoottisen norsuratsastuskierroksen taustalla<br />

on – eikä myöskään moni norsunkouluttaja<br />

tule ajatelleeksi, että toisenlaisetkin koulutusmenetelmät<br />

voisivat olla mahdollisia.<br />

Norsujen suuri koko peittää monien ihmisten<br />

silmiltä sen tosiasian, että norsut ovat hyvin<br />

herkkiä eläimiä – sekä henkisesti että fyysisesti.<br />

Perinteisesti norsuja on ollut tapana pitää<br />

”paksunahkaisina”, jolloin unohdetaan kokonaan,<br />

että tuntoaistinelimet eli tuntohermojen<br />

päät sijaitsevat ihon pinnassa. Nahan paksuus<br />

ei vaikuta millään tavalla siihen, miten herkkä<br />

kyseisen eläimen tuntoaisti on. Ratkaisevaa on<br />

se, kuinka tiheässä tuntohermonpäät ovat.<br />

Mitä useampia tuntohermonpäitä kullakin<br />

ihon neliösentillä on, sitä voimakkaammin<br />

eläin tai ihminen aistii tuntemukset, kuten kivun.<br />

Norsu nimenomaan sattuu olemaan sellainen<br />

eläin, jolla tuntohermonpäitä on tiheässä ja<br />

tuntoaisti ihossa on siten hyvin herkkä.<br />

Peltilehmä väistää liikenteessä<br />

Jos haluaa nähdä uudestaan nepalilaisten lempeän<br />

puolen, kannattaa sukeltaa vaikkapa Katmandun<br />

katuvilinään. Liikenne nepalilaisilla<br />

kaduilla on kaoottista, mutta moniin muihin<br />

kehitysmaihin verrattuna se on silti aika hyväntahtoinen<br />

kaaos. Nepalilaisilla on nimittäin<br />

herkkä jarrujalka. Aina kun auton eteen ilmestyy<br />

katukoira tai lehmä, auto pysähtyy kuin<br />

seinään.<br />

Katukahvilassa jutellessamme nepalilainen<br />

oppaani on aidosti ihmeissään ja suruissaan,<br />

kun hän kuulee, että Euroopassa näkee toisinaan<br />

moottoriteillä makaamassa kuolleita eläimiä.<br />

Hän tarkistaa vielä uudestaan, ymmärsikö<br />

hän nyt oikein: siis mihin ne ovat kuolleet? Hänen<br />

on vaikea käsittää, miksi ihmeessä jotkut<br />

ajavat autoa niin kovaa, etteivät ehdi jarruttaa,<br />

jos jokin elollinen olento ilmestyy eteen.<br />

Palaamme kadulle ja kohtaamme sen elollisen<br />

olennon, joka nepalilaisessa liikenteessä<br />

on ylitse muiden. Kulkuneuvojen kesken Katmandun<br />

kaduilla vallitsee viidakon laki: polkupyörät<br />

tekevät tilaa henkilöautoille, nämä taas<br />

pysyttelevät poissa bussien tieltä, bussit antavat<br />

tilaa kuorma-autoille – mutta kaikki antavat<br />

tietä lehmille. Pyhät lehmät vaeltelevat kaduilla<br />

leppoisaan tahtiin, käyttäen kadun ylittämiseen<br />

niin paljon aikaa kuin siihen sattuu menemään,<br />

ja autoilijat odottavat kärsivällisesti.<br />

Hindujen uskomusten mukaan lehmän näkeminen<br />

tuo onnea. Se sopii hyvin, itsellenikin<br />

kun tulee hyvä mieli lehmien kohtaamisesta.<br />

Kerrankin on ympärillä kulttuuri, jossa kukaan<br />

ei ihmettele, kun pysähdyn nauttimaan jokaisen<br />

kohdalle osuvan lehmän katselemisesta. ■<br />

Kun helteisen päivän ilta hämärtyy, Katmandun<br />

katukoirat alkavat heräillä.<br />

12<br />

Siipikarjalle on valmistettava tilaisuutta puhtaana pysymiseen.

PAKINANURKKA:<br />

Tavoitteena tipuja<br />

Teksti: Aura Koivisto – Kuvat: Risto Sauso<br />

Kotitarpeikseen kanoja pitävä ei vaadi<br />

hoidokeiltaan liukuhihnamunimista.<br />

Päinvastoin, välillä hän toivoo jonkun<br />

kanansa lopettavan munimispuuhat ja intoutuvan<br />

hautomiseen ja tipujen kasvattamiseen.<br />

Perheidylli ei kuitenkaan ole itsestään selvä<br />

asia. Nykyiset pitkälle jalostetut kanarodut<br />

munivat kyllä kiihkeästi, mutta eivät ymmärrä<br />

hautomisesta mitään. Suku säilyy vain koneellisen<br />

haudonnan avulla.<br />

Maatiaisten ja muiden vanhojen rotujen<br />

sekä kääpiökanojen keskuudessa on sentään<br />

vielä kanayksilöitä, joilla nämä elämän perusasiat<br />

ovat hallinnassa. Niinpä kun muutimme<br />

Viroon ja aloin etsiä eläjiä tuliterään kanalaamme,<br />

olisin tahtonut paikallisia maatiaisia. En<br />

vain sellaisia löytänyt, ja niinpä oli tyytyminen<br />

yleisesti kaupattaviin tuotantorotuihin, Moraviaan<br />

ja Shaveriin.<br />

Pari vuotta rouvat munivat vimmatusti, sitten<br />

tahti hiipui. Yhden kanan vei kettu, yksi<br />

kana kuoli muuten vain. Äkkiä huomasin, että<br />

hoivissani oli enää neljä osa-aikaeläkkeelle siirtynyttä<br />

kanaa. Halusin lisää kanoja!<br />

Mutta eiväthän nuo onnettomat ymmärtäneet<br />

hautomisesta mitään. Munivat minkä munivat,<br />

siinä kaikki.<br />

Jotenkin olisi tuntunut tappiolta mennä ostamaan<br />

taas uudet Moraviat ja Shaverit. Onhan<br />

kauheaa, että kanoista on tullut kuin jotain teollisuustavaraa,<br />

jota valmistetaan lähes koneellisesti<br />

ja sitten kaupitellaan kenelle tahansa.<br />

Viime vuonna saimme pariksi päiväksi<br />

kavereita lomittajiksi. Harvinainen tilaisuus<br />

käytettiin hyväksi matkustamalla Keski-Viron<br />

Põltsamaalle siipikarjamarkkinoille. Sieltä<br />

ostimme kaksi brahma-rotuista – tai ainakin<br />

sinne päin – kanaa. Brahmat ovat tunnetusti<br />

innokkaita hautojia ja hyviä emoja, joten odotukseni<br />

olivat korkealla.<br />

Tulokkaat ristittiin Tamaraksi ja Svetlanaksi.<br />

Jo ulkoiselta olemukseltaan ne olivat muhkean<br />

mammamaisia, ja laskeskelin mielessäni, millainen<br />

liuta tipuja mahtuisi niiden tuuheiden<br />

höyhenhelmojen suojiin.<br />

Tamarasta tuli suosikkini. Sillä oli erikoisen<br />

kaunis mustan- ja harmaankirjava höyhenpuku.<br />

Se myös kesyyntyi nopeasti. Minut nähtyään<br />

se juoksi – tai oikeastaan lyllersi – ensimmäisenä<br />

luokseni. Se nokki jyviä ja voikukanlehtiä<br />

kädestäni. Ja minä kutsuin sitä: Tamara,<br />

Tamara…<br />

Eräänä syyspäivänä ratsastusretkeltä palatessani<br />

näin kuusen alla hujan hajan kauniita<br />

mustan- ja harmaankirjavia höyheniä… Tamara,<br />

Tamara! Siinä se makasi rinta auki ja<br />

kuolleena kuin kivi.<br />

Kanahaukka oli iskenyt. Ja tietenkin sen<br />

kynsiin oli jäänyt juuri Tamara, joukon kesyin<br />

ja luottavaisin. Luonnon mittapuulla hölmöin.<br />

Murehdutti, mutta minkäpä asialle enää mahtoi.<br />

Haukka sai syödä mitä söi, sitten se jatkoi<br />

matkaansa ties minne. Lohduttelin itseäni ajatuksella,<br />

että kanahaukka on sentään huomattavasti<br />

harvinaisempi kuin kesykana – joka<br />

onkin maailman yleisin lintu.<br />

En siis saanut ihailemastani Tamarasta kanojeni<br />

kantaäitiä. Mutta se toinen, arempi,<br />

lehtokurpan värinen Svetlana lunasti odotukset.<br />

Eräänä toukokuun iltana, kun muut kanat<br />

olivat jo orsilla, Svetlana kökötti pesäkopissa.<br />

Kun lähestyin sitä, se ei hievahtanutkaan, vaan<br />

nokkaisi kiukkuisesti kättäni. Olin riemuissani.<br />

Hurraa, Svetlana hautoi!<br />

Se hautoi kolme viikkoa melkein transsissa.<br />

Kiireesti käväisi syömässä ja kylpemässä, sitten<br />

takaisin pesään. Seitsemästä munasta kuoriutui<br />

lopulta vain neljä, mutta olin silti tyytyväinen.<br />

Svetlana osoittautui huolehtivaksi emoksi,<br />

ja kaikki neljä jäivät henkiin.<br />

Nyt kesä on kääntymässä lopuilleen ja untuvikoista<br />

on tullut itsenäisiä nuoria. Munimissuorituksiin<br />

on vielä aikaa, mutta maltan<br />

odottaa. Pääasia, että Svetlanan ansiosta<br />

minulla on nyt luontaisesti uusiutuva<br />

kanaparvi. Kannattihan käydä<br />

Põltsamaalla! ■<br />

Likainen ja syöpäläisten kiduttama kana ei tuota hyötyä.<br />

13

Pyhtään<br />

lintukoto<br />

Martti Hario<br />

MARTTI HARIO<br />

Arto Hokkanen<br />

isännöi Pyhtään<br />

lintuhoitolaa, yhtä<br />

maamme harvoista<br />

luonnonvaraisten<br />

lintujen hoitopaikoista.<br />

Työ vaatii suurta<br />

antaumusta ja<br />

sitoutumista.<br />

Arto Hokkanen uhraa linnuille sekä työ- että<br />

vapaa-aikansa — ja aina yhtä hyväntuulisena.<br />

14<br />

Pyhätehtävä on suojella eläimiä kärsimyksiltä, joita me voimme estää!

Joutsenilla esiintyy siiven synnynnäistä<br />

kasvuhäiriötä, ”enkelinsiipeä”, joka estää<br />

lentämisen. Tällaiset linnut jäävät asumaan<br />

tarhaan.<br />

Arto Hokkanen on paljasjalkainen pyhtääläinen.<br />

”Viehtymys lintuihin on minussa<br />

sisäänrakennettua, sillä olin jo<br />

lapsena kiinnostunut linnuista”, hän kertoo.<br />

Tuon ajan maaseudun pikkupojat ottivat linnunpoikia<br />

elätiksi, ja myös Arton ensimmäiset<br />

hoidokit olivat peräisin variksen ja rastaan pesistä.<br />

Toisin kuin muiden poikien, Arton kiinnostus<br />

lintuihin ei alkuinnostuksen jälkeen hiipunut<br />

vaan syveni. Hänestä ei tullut lintuharrastajaa<br />

tavanomaisessa mielessä, vaan lintujen<br />

kasvattaja ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten<br />

lintujen auttaja.<br />

Urbaaneja lokkeja ja joutsenia<br />

Pyhtään lintuhoitolan ulkotarhassa on ilmeisen<br />

sopuisasti monenlaisia vesilintuja samassa<br />

tilassa: yhteensä 12 eri lajia. Omat <strong>ry</strong>hmäkohtaiset<br />

häkkinsä on myös kyyhkyillä, päiväpetolinnuilla,<br />

pöllöillä ja kanalinnuilla. Sisätiloissa<br />

on lisää potilaita. Monet ovat pienemmissä häkeissä<br />

odottelemassa paranemista, itsenäisen<br />

ravinnonoton alkamista ja siirtymistä isompiin<br />

tiloihin.<br />

Vuosittain hoitolaan tulee 200–250 lintua,<br />

joista 35–40 prosenttia voidaan palauttaa luontoon.<br />

Kesäaikaan hoidokkeja tulee lähes päivittäin,<br />

talvella on hiljaisempaa. Eläimiä tuovat<br />

tavalliset ihmiset, mutta paljon tulee myös<br />

eläinlääkäreiden, poliisin ja eläinsuojeluyhdistysten<br />

kautta. Osa tulee Helsingistä linja-autolla<br />

ilman saattajaa.<br />

Eniten tuodaan hoitoon kalalokkeja, heinäsorsia<br />

ja joutsenia, siis urbaaneita ja näkyviä<br />

lajeja. Tämä kertoo myös siitä, missä nykyajan<br />

ihmiset liikkuvat ja miten he kohtaavat eläimet.<br />

Jokainen lintu saa hoidon ja mahdollisuuden.<br />

Arto Hokkanen ei jaa lintuja lajin perusteella<br />

arvokkaisiin ja arvottomiin.<br />

MARTTI HARIO<br />

Ajatus lintuhoitolasta syntyy<br />

Hokkasen lintutarha sai alkunsa vuonna 1983,<br />

kun hän sai tuttavansa kautta kaksi kääpiökanaa<br />

ja -kukon. Ne pesivät ja tuottivat munia ja<br />

poikasia. Kesät lintukatras oli ulkona, talveksi<br />

isovanhemmat ottivat ne hoitoonsa maalle. Parin<br />

vuoden päästä Arto lunasti vaarin rintamamiestilan<br />

itselleen ja lintujen pito sai vauhtia.<br />

Kun taloon muutti Hannele-vaimo koirineen,<br />

osoittautui Arto pian allergiseksi koirille<br />

ja ”lähes kaikelle muullekin” – mutta ei höyhenille.<br />

Koirista oli luovuttava, mutta siipikarjaharrastus<br />

laajentui vuosien mittaan niin, että<br />

kanoja, ankkoja, hanhia, fasaaneja, viiriäisiä<br />

ynnä muita on ollut yhteensä seitsemääkymmentä<br />

eri rotua. Nykyään lintuja on kotona<br />

parisataa.<br />

Vuonna 1997 Hannele oli töissä Sapokan vesipuistossa<br />

Kotkassa ja sattui siellä näkemään,<br />

kuinka poliisit lopettivat vammautuneen lokin<br />

ampumalla. ”Silloin Hannelella välähti idea lintuhoitolasta”,<br />

kertoo Arto. ”Sen sijaan että lopetettaisiin<br />

vammautuneet linnut, ne voitaisiin<br />

yrittää kuntouttaa ja palauttaa luontoon.”<br />

Oppi-isänä Anthony Bosley<br />

Arto soitti Heinolaan Anthony Bosleylle,<br />

maankuululle lintujen hoitajalle. Bosley neuvoi<br />

häntä ottamaan yhteyttä ympäristöministeriöön.<br />

Siellä vastaus oli myönteinen. Aika oli<br />

sopiva; hoitopaikoista oli huutava pula. Korkeasaari<br />

oli juuri lopettanut luonnonvaraisten<br />

eläinten vastaanottamisen.<br />

Arto ja Hannele panivat toimeksi, ja jo alkuvuodesta<br />

1998 alkoi rakentaminen Stockforsin<br />

tehtaiden vanhassa varastohallissa kilometrin<br />

päässä Pyhtään kirkolta. Pyhtään kunnalta saatiin<br />

30 000 markan starttiraha, ja rakentaminen<br />

aloitettiin ulkotarhoista. Työllistämisvaroilla ja<br />

sinnikkäällä talkootyöllä saatiin sisätiloihin rakennetuksi<br />

tarvittavat huoneet. Lintuhoitolan<br />

avajaiset pidettiin kesäkuussa 1998, vain runsas<br />

vuosi Sapokassa syntyneen idean jälkeen.<br />

Rakentamista riitti toki vielä seuraavallekin<br />

Ulkotarhoissa linnut ovat vapaasti kävijöiden katseltavissa kesäaikaan.<br />

vuodelle. Arto ei lakkaa kiittelemästä monien<br />

hankkeeseen osallistuneiden työpanosta eikä<br />

Anthony Bosleyn neuvoja ja asiantuntevaa<br />

apua, jota oli aina rajattomasti saatavilla.<br />

Hoitolan toiminta kustannetaan ympäristöministeriön<br />

80 000 euron vuosittaisesta määrärahasta,<br />

joka kattaa kaiken palkoista eläinten<br />

ruokiin ja tilojen ylläpitoon. Arto Hokkanen on<br />

Kaakkois-<strong>Suomen</strong> ympäristökeskuksen palkkalistoilla,<br />

jonka kautta rahat kulkevat.<br />

Ruumiillista työtä<br />

Lintujen hoito ei ole kevyttä puuhastelua. Häkkien<br />

ja tarhojen siivoaminen ja ylläpito tehdään<br />

hartiavoimin, kottikär<strong>ry</strong>illä ja haravoimalla,<br />

lapiolla ja harjalla. Tarhat siivotaan päivittäin,<br />

ulkotarhan uima-altaan vesi vaihdetaan kesällä<br />

joka toinen päivä, talvella sisäaltaan vesi<br />

päivittäin. Häkkien sisustuksen puusto ja oksisto<br />

vaihdetaan 4–5 kertaa kesässä. Puut Arto<br />

kaataa harvennettavaksi sovituista taimikoista<br />

lähiseuduilta.<br />

Suurin päiväurakka muodostuu lintujen<br />

ruuan hankinnasta ja valmistamisesta. Hoidokeilla<br />

on monenlaisia ruokavalioita, ja kaikille<br />

pitää ruoka silputa, hienontaa ja sekoittaa sopivaksi<br />

koostumukseksi vitamiineineen ja hivenaineineen.<br />

Kaikki tehdään käsin. ”Sellaista konetta<br />

ei ole keksitty, jolla ainekset saisi pienittyä<br />

sopiviksi”, toteaa Arto.<br />

Silakat saadaan Loviisan suunnalta. Niitä<br />

kuluu kolmisenkymmentä kiloa viikossa.<br />

Salaatit ja muut vihannekset haetaan kesällä<br />

kauppapuutarhalta ja talvella isosta marketista<br />

Kotkasta. Niitä kuluu useita kymmeniä kiloja<br />

viikossa. Marketista haetaan viikoittain myös<br />

toista sataa leipää, parikymmentä kiloa porsaan<br />

sydäntä ja jauhelihaa, kolmekymmentä<br />

koiranmakkaraa, omenoita, banaania, hunajaa,<br />

pähkinöitä ja useimmat muut tuotteet.<br />

Vilja saadaan lähialueen maanviljelijöiltä. Sitä<br />

ja muita siemeniä kuluu noin 15 kg viikossa.<br />

Hiiret pöllöille haetaan mm. Helsingistä, purut<br />

Haminan läheltä Summasta. Mustikat ja<br />

pihlajanmarjat linnuille poimitaan itse lähi-<br />

MARTTI HARIO<br />

”Oikeutta eläimille”<br />

15

MARTTI HARIO<br />

Tarhan vakituisena asukkaana on valkoposkihanhi, joka tuli pienenä<br />

poikasena Helsingistä. Se on niin kesy, ettei sitä voida vapauttaa<br />

luontoon.<br />

Huuhkaja on petolinnuista varpushaukan jälkeen yleisin hoidokki.<br />

maastosta. Ajokilometrejä kertyy noin 50 000<br />

vuodessa.<br />

Lintuhoitolalla on kannatusyhdistys, joka<br />

mahdollistaa aputyövoiman palkkaamisen hoitolaan.<br />

On aina pieni jännityksen paikka, millaisin<br />

asentein ja odotuksin uusi työntekijä tulee<br />

töihin. Nykyään Arto ottaa vain naispuolisia<br />

työntekijöitä, koska ”miehet eivät suostu siivoamiseen<br />

ja silppuamiseen”. Itse hän tekee kaikki<br />

raskaammat työt.<br />

Lintuhoitolan pyörittäminen vaatii myös sitoutumista<br />

viikonpäiviin katsomatta. Vapaapäivät<br />

ovat harvassa, ja nekin voidaan joutua viime<br />

hetkellä peruuttamaan. Vanhempi tytär Jonna<br />

tuurasi Artoa tänä vuonna heinäkuussa, kun<br />

Arto ”piti lomaa” eli teki tavallista lyhyempää<br />

työpäivää. Viikonloppuisin nuorempi tytär Marjaana<br />

on tarhalla vapaaehtoisena apulaisena.<br />

Pahvilaatikosta tarhaan<br />

Lintujen kotiutuminen ja sopeutuminen hoitoon<br />

vaihtelee lajikohtaisesti. ”Sorsat sopeutuvat,<br />

kanahaukka ei”, Arto tiivistää. Helpoimpia ovat<br />

lokit, pulut ja monet vesilinnut, jotka oppivat nopeasti<br />

itse ottamaan ravintonsa.<br />

”Paras ensi vaiheen säilytyspaikka vammautuneelle<br />

luonnonvaraiselle linnulle on rauhallinen<br />

pahvilaatikko, jonka hämärissä lintu pääsee<br />

toipumisen alkuun”, kertoo Arto. ”Sieltä se on<br />

helppo poimia kainaloon ruokittavaksi monta<br />

kertaa päivässä.” Vammautunut lintu on stressaantunut<br />

ja säikky ja pyrkii luontaisesti pysymään<br />

näkymättömissä välttääkseen joutumasta<br />

saaliiksi.<br />

Aikuiset petolinnut ovat lähes aina törmäyk-<br />

sen uhreja tai nälkiintyneitä, ja ne ovat tervehdyttyään<br />

laskettavissa luontoon. Heikkokuntoisia<br />

petolintuja täytyy aluksi syöttää, ja vähitellen<br />

ne voidaan siirtää pahvilaatikosta pieneen häkkiin<br />

ja lopuksi isoon tarhaan, kun ne ovat oppineet<br />

itse ottamaan tarjolle asetetun ravinnon.<br />

Poikasina huostaan otettuja petolintuja ei voida<br />

kuitenkaan palauttaa luontoon, koska ne eivät<br />

koskaan opi itsenäisesti saalistamaan. Ne jäävät<br />

pysyvästi hoidokeiksi.<br />

Hoitopaikat hupenevat<br />

Arto on erittäin kiitollinen monien yhteistyötahojensa<br />

toiminnasta, kuten Kotkan seudun<br />

eläinsuojeluyhdistyksen ja Kouvolan seudun<br />

eläinsuojeluyhdistyksen panostuksesta mm.<br />

oravien hoitoon sekä oman ”luottoeläinlääkärinsä”,<br />

Helsingin yliopiston eläinsairaalan Einar<br />

Erikssonin avusta.<br />

Pyhtään runsaslukuisimpien ”asiakkaiden”<br />

kalalokin, heinäsorsan ja joutsenten kannat ovat<br />

kasvussa nimenomaan kaupunkiympäristössä.<br />

Koko maan hoitopaikkatilanne on kuitenkin<br />

huonontunut, ja Arto pelkää sen huonontuvan<br />

yhä.<br />

Yliopiston eläinsairaala Helsingissä saattaa lopettaa<br />

luonnonvaraisten eläinten hoidon muuttaessaan<br />

pian uusiin tiloihin. Ähtärin eläinpuisto<br />

on vastikään ilmoittanut, ettei se enää<br />

ota vastaan luonnonvaraisia eläimiä. Helsingin<br />

eläinsuojeluyhdistys lopetti jo yli vuosi sitten<br />

luonnonvaraisten eläinten vastaanoton, ja myös<br />

Heinolassa luonnonvaraisten eläinten hoito on<br />

uhattuna taloudellisista syistä. Tilanne lisää painetta<br />

Pyhtään hoitolaa kohtaan, mutta toisaalta<br />

entiset asiantuntevat yhteistyötahot eivät enää<br />

toimi edes eläinten välittäjinä Pyhtäälle.<br />

Ihmisen nurja puoli<br />

Osa hoitoon tulleista linnuista on lopetettava,<br />

kun ne hoidosta huolimatta eivät tervehdy tai<br />

kun kokemus kertoo, että ne ovat toivottomia<br />

tapauksia. Lopettaminen on usein armeliaampaa<br />

kuin eläimen kärsimysten jatkaminen hyvää<br />

tarkoittavalla hoidolla, joka ei onnistu. Toivottomimpina<br />

tapauksina Arto pitää mm. uistimen<br />

nielleitä lokkeja. ”Tässä työssä joutuu kohtaamaan<br />

kuoleman”, Arto toteaa. Eläinsuojelijalle<br />

nämä tilanteet eivät kuitenkaan koskaan ole<br />

helppoja.<br />

Ihmisen toiminta aiheuttaa Suomessakin<br />

suoraan tai epäsuorasti vuosittain kymmenien<br />

tuhansien eläinten vammautumisen ja silpoutumisen.<br />

Tätä taustaa vasten ihmisten kielteinen<br />

suhtautuminen lintuihin likaavina ja metelöivinä<br />

kiusankappaleina tuntuu Artosta kohtuuttomalta.<br />

Ihmisen ja luonnonvaraisen eläimen<br />

kohtaaminen on lohduttoman usein eläimelle<br />

kohtalokas.<br />

Toisaalta Arto Hokkanen tietää työssään näkevänsä<br />

juuri sen nurjimman puolen ihmisen<br />

ja eläimen välisestä suhteesta. Hän tietää myös,<br />

että virka-ajan jälkeen ja viikonloppuisin hänen<br />

kännykkänsä voi olla valtakunnassa ainoa, joka<br />

vastaa hätääntyneen eläinystävän kutsuun. Soittajan<br />

hyvä mieli motivoi jaksamaan työaikaan<br />

katsomatta. Iltakymmenen jälkeen kännykkä jää<br />

kuitenkin alakertaan. Arto Hokkanen nukahtaa<br />

helposti. ”Ei tarvitse meikäläisen iltaisin lenkille<br />

lähteä.” ■<br />

Pyhtään lintuhoitolan<br />

kannatusyhdistys <strong>ry</strong><br />

Pyhtään lintuhoitolan kannatusyhdistys kerää varoja mm. vahingoittuneiden<br />

lintujen hoitoon ja lisähenkilökunnan palkkaamiseen<br />

hoitolaan.<br />

Lahjoituksen voi tehdä tilille OP 517720-258548.<br />

Linnun voi lähettää ilmaiseksi Pyhtäälle klo 17.00 Helsingistä lähtevällä<br />

Pohjolan Liikenteen linja-autolla. Linnun voi itsekin viedä<br />

Pyhtäälle, jonne on Helsingistä runsaat sata kilometriä. Ensin<br />

soitto Arto Hokkaselle (p. 040 518 8976), joka antaa tarvittavat<br />

ohjeet.<br />

16<br />

Häkkilintujen vankiloiden tulee olla siksi avarat, että linnut voivat käyttää siipiään.

Puheenjohtajalta<br />

Outi Vainio<br />

Kemikaalidirektiivi<br />

lisää eläinkokeita<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys<br />

Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

Toimisto, jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:<br />

Puh. 09-877 1200, faksi 09-877 1206<br />

Sähköposti: sey@sey.fi tai etunimi.sukunimi@sey.fi<br />

Kotisivut: www.sey.fi<br />

Toiminnanjohtaja Risto Rydman 720 68 411<br />

Toiminnanjohtajan sihteeri Ulla Björkén 720 68 410<br />

Järjestösihteeri Leena Glans 720 68 417<br />

Taloussihteeri Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Eläinsuojelusihteeri Tiina Notko 720 68 413<br />

Kirjanpitäjä Erja Peltola 720 68 415<br />

Valvojasihteeri Anne Skogberg 720 68 412<br />

Hallitus: Professori Outi Vainio (puheenjohtaja),<br />

johtaja Jaana Kiljunen Kerava (varapuheenjohtaja),<br />

terveystarkastaja Tauno Kähkönen Lapinlahti,<br />

arkkitehti Antti Mustonen Savonlinna, eläinlääkäri<br />

Tapani Parviainen Helsinki, eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma<br />

Ruukki, kasvatustiet.maist. Marika Salin Oulu,<br />

yo-merkonomi Tiina Ahokas Haukipudas (varajäsen),<br />

eläinsuojeluvalvoja Eija Saavalainen Rovaniemi (varajäsen) ja<br />

toimittaja Juha Valste Nummi (varajäsen).<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitustili: Leonia 800019-1061763<br />

Finlands Djurskyddsförening<br />

Adress: Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Kontor, medlemsärenden och adressförändringar:<br />

Tel. 09-877 1200, fax 09-877 1206<br />

E-post: sey@sey.fi eller förnamn.släktnamn@sey.fi<br />

Hemsidorna: www.sey.fi<br />

Verksamhetsledare Risto Rydman 720 68 411<br />

Verksamhetsledarens sekreterare Ulla Björkén 720 68 410<br />

Medlemsföreningssekreterare Leena Glans 720 68 417<br />

Ekonomisekreterare Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Djurskyddssekreterare Tiina Notko 720 68 413<br />

Bokförare Erja Peltola 720 68 415<br />

Övervakarsekreterare Anne Skogberg 720 68 412<br />

Styrelse: Professor Outi Vainio (ordförande), direktör Jaana<br />

Kiljunen Kervo (viceord förande), hälsoinspektör Tauno Kähkönen<br />

Lapinlahti, djurskydds överv. Sinikka Rauma Ruukki, arkitekt Antti<br />

Mustonen Nyslott, veterinär Tapani Parviainen Helsingfors, ped.<br />

mag. Marika Salin Uleåborg, studentmerkonom Tiina Ahokas<br />

Haukipudas (suppleant), djurskydds överv. Eija Saavalai nen Rovaniemi<br />

(suppleant) och redaktör Juha Valste Nummi (suppleant).<br />

Finlands Djurskyddsförenings konto,<br />

donationer: Leonia 800019-1061763<br />

Satavuotias Eläinten ystävä on nähnyt kaikenmoista. Viimeisen vuosikymmenen suurin<br />

muutos lienee <strong>Suomen</strong> liittyminen EU:n jäseneksi. Kertaheitolla B<strong>ry</strong>sselin direktiivit<br />

alkoivat ohjata eläinten elämää myös meillä. Nyt päättäjiä on paljon. Koska he<br />

tulevat hyvin erilaisista maista, kaikkien näkemysten yhteensovittaminen on hidasta. Joskus<br />

niin hidasta, että päättäjän mieli muuttuu ennen kuin on päästy päämäärään. Eläinten<br />

etujen puolustajat joutuvat koville kaiken keskellä.<br />

Suomessa eläinsuojelujärjestöjen sinnikkään ja määrätietoisen työn tuloksena lähiaikoina<br />

voimaan tuleva koe-eläinlaki takaa eläinsuojelun tai etiikan edustajalle paikan koeeläinlautakunnassa.<br />

Tämä on lakisääteinen mahdollisuus päästä vaikuttamaan jokaisen<br />

myönnettävän eläinkoeluvan ehtoihin. Samassa yhteydessä jokainen koesuunnitelma joutuu<br />

eettisen arvioinnin kohteeksi. Mitä enemmän eläimille aiotaan tutkimuksessa aiheuttaa<br />

kipua ja haittaa, sitä merkittävämpiä tuloksia tutkimuksista on oltava odotettavissa.<br />

Turhiksi eläinkokeiksi koetut kosmeettisten aineiden testaukset eläimissä kiellettiin EU:n<br />

alueella pari vuotta sitten. Siirtymäajan jälkeen kosmetiikkadirektiivi astuu voimaan vuonna<br />

2009. Tämä on vuosikausia kestäneen kansainvälisen kampanjoinnin ja voimakkaan julkisen<br />

mielipiteen ilahduttava lopputulos, joka selkeästi vähentää koe-eläinten käyttöä.<br />

Nyt europäättäjät ovat huolestuneita elinympäristön kemikaalien vaikutuksesta kansalaisten<br />

terveyteen. Riskien hallitsemiseksi on tuotettu ehdotus kemikaalidirektiiviksi.<br />

Siitä on tulossa EU:n suurin yksittäinen säädös. Sen mukaan kaikkien käytössä olevien<br />

kolmenkymmenen tuhannen kemikaalin myrkyllisyys on testattava uudelleen – ja pääasiassa<br />

eläinkokein. Ehdotuksessa on lukuisia puutteita. Jo olemassa olevien myrkyllisyystietojen<br />

julkistamista ei ole tehty pakolliseksi, koska teollisuusyritykset eivät ole olleet<br />

halukkaita jakamaan tietojaan. Siksi eläinkokeissa kertaalleen tutkitut aineet on tutkittava<br />

uudelleen. Näin lukemattomille eläimille aiheutetaan kärsimyksiä jo olemassa olevan tiedon<br />

panttaamisen vuoksi.<br />

Myös kosmetiikan aineosat kuuluvat kemikaalidirektiivin alaisuuteen, ja sen vuoksi ne<br />

on testattava uudelleen eläinkokeissa. Kemikaalidirektiivi lisää koe-eläinten käyttöä, vaikka<br />

kosmetiikkadirektiivin tavoitteena oli niiden vähentäminen.<br />

Asiantuntijat arvioivat, että kemikaalidirektiiviin liittyviä ratkaisevia päätöksiä tehdään<br />

vuoden 2006 syksyllä, jolloin Suomi toimii EU:n puheenjohtajana. Suomalaisten päätöksentekijöiden<br />

eläinrakkauteen ei kuitenkaan ole luottamista. Italiaan menneen elintarvikeviraston<br />

korvauksena Suomi odottaa saavansa perustettavaksi aiotun kemikaaliviraston.<br />

Mitä suurempi virasto saadaan, sen parempi päättäjien mielestä. B<strong>ry</strong>sselin suomalaiset<br />

lobbarit ajavat mahdollisimman laajaa ja raskasta kemikaalien testausta.<br />

Euroopan Unionin säädösten laadinta on nokkelan kimuranttia. Jokainen ratkaisu on<br />

kierrettävissä. Olemme taas tilanteessa, jossa eläinten hyväksi kertaalleen tehdyt päätökset<br />

jäävät käytännössä toteutumatta. Työ on aloitettava alusta. Euroopan eläinsuojelujärjestöt<br />

kokoavat nyt rivejään saadakseen kosmetiikan aineosat pois kemikaalidirektiivin<br />

uudelleen tutkittavien aineiden listalta. ■<br />

Turussa 22.8.2005<br />

Outi Vainio<br />

100. vuosikerta/Årgång 100.<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen julkaisu/Finlands Djurskyddsförenings tidskrift<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör: Juha Valste<br />

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Hänninen<br />

Ulkoasu/Layout: Gita Lindgren/Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino<br />

Toimitusneuvosto/Redaktionsråd: Pekka Hänninen, Tiina Notko, Marika Salin, Outi Vainio,<br />

Juha Valste<br />

Käännökset/Översättningar: Ija Rönnqvist<br />

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Lehdessä julkaistuja artikkeleitä saa kopioida<br />

ja jakaa opetus- ja valistustarkoituksiin, kunhan lähde ja kirjoittajan nimi mainitaan.<br />

Skribenterna ansvarar själva för artiklarna. Artiklar som publicerats i tidningen får kopieras<br />

och utdelas för undervisnings- och upplysningsändamål om källan och skribentens namn<br />

anges.<br />

Ilmoitusmyynti/Annonsförsäljning: Kristina Lindqvist, puh. 09-720 68 414<br />

Paino/T<strong>ry</strong>ckeri: Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino. ISSN 0789-1857<br />

Eläinten ystävän toimitus/Djurvännens redaktion:<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki/ Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Puh./tel. 09-877 1200, faksi/fax 09-877 1206, sähköposti/E-post: ellu@sey.fi<br />

Raitis ilma ja jokapäiväinen liikunto on pääehto hevosen kasvatuksessa.<br />

17

Uusi koe-eläintoimintalaki:<br />

Eläinsuojelijat kantamaan<br />

vastuuta koeeläinten<br />

hyvinvoinnista<br />

Ensi vuonna saadaan vihdoinkin uusi koeeläintoimintalaki.<br />

Uuden lain ansiosta myös<br />

eläinsuojelijat pääsevät mukaan eläinkokeista<br />

päättäviin koe-eläinlautakuntiin. Eduskunta<br />

ei ole vielä hyväksynyt lakia, mutta silti<br />

lakiesitykseen tuskin tulee enää merkittäviä<br />

muutoksia.<br />

Risto Rydman<br />

Koe-eläintoimintalakia on odotettu jo vuosia.<br />

Eläinsuojelulain hyväksymisen yhteydessä<br />

1996 koe-eläintoimintaan liittyvä<br />

osa edellisestä laista jätettiin uudistamatta. Niinpä<br />

meillä onkin koe-eläinten osalta noudatettu<br />

vuonna 1985 hyväksyttyä koe-eläinasetusta.<br />

Uusi laki tulee koskemaan edelleen vain selkärankaisilla<br />

eläimillä harjoitettavaa koe-eläintoimintaa<br />

– banaanikärpästen olosuhteita se ei<br />

muuta.<br />

Lain voimaan astuminen on pitkän prosessin<br />

tulos. Tätä kirjoitettaessa koe-eläintoimintalakia<br />

ei vielä ole hyväksytty eduskunnassa. Ympäristövaliokunta<br />

on jo antanut lausuntonsa hallituksen<br />

ehdotuksesta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan<br />

lausunto saataneen jo syyskuussa. Sen jälkeen<br />

lakiehdotus menee vielä eduskunnan täysistuntoon,<br />

jossa se hyväksytään. Valistuneen arvioni<br />

mukaan kovin suuria muutoksia ehdotukseen ei<br />

enää tule.<br />

Nykyisessä koe-eläintoimintalaissa on säännökset<br />

koe-eläintoiminnan harjoittamiseen<br />

vaadittavan luvan edellytyksistä ja luvan myöntämisestä.<br />

Siinä on myös säännökset eläinkokeista,<br />

eläinkokeen suorittamista ja koe-eläinten<br />

käyttöä koskevista periaatteista. Lain suurin<br />

muutos koskee eläinkoeluvan myöntämistä. Ja<br />

tietysti laki sisältää säännökset koe-eläintoiminnan<br />

valvonnasta. Nykyinen koe-eläinasetus<br />

ei täytä vuonna 1999 hyväksytyn perustuslain<br />

vaatimuksia. Tämä asia korjataan nyt säätämällä<br />

asiasta lailla.<br />

Rotta on yleinen koe-eläin.<br />

Koe-eläintoimikunta muuttuu<br />

Kuva: Viikin koe-eläinkeskus<br />

Koe-eläinlupia haetaan Suomessa noin 800<br />

vuosittain. Nykyään lupaa haetaan tutkimusta<br />

tekevien laitosten omilta koe-eläintoimikunnilta.<br />

Toimikunta saa myöntää luvan suoraan<br />

silloin, kun eläimille aiheutettava kipu tai tuska<br />

on vähäistä ja lyhytaikaista. Jos kipu on tätä suurempaa<br />

tai pitkäaikaisempaa, toimikunta antaa<br />

lausunnon kokeesta lääninhallitukselle, joka<br />

antaa sitten luvan kokeen suorittamiselle. Vielä<br />

nykyään koe-eläintoimikunnan kokoonpanosta<br />

on määrätty, että siinä on oltava jäseninä ainakin<br />

yksi laitoksen eläinkokeiden suorittamista johtava<br />

ja valvova henkilö, yksi laitoksen koe-eläinten<br />

hoidosta vastaava henkilö sekä vähintään kaksi<br />

muuta jäsentä, joiden on oltava perehtyneitä<br />

koe-eläintoimintaan.<br />

Koe-eläintoimikuntia on viime vuosina ollut<br />

Suomessa 20–30 kappaletta. Ongelmana on pidetty<br />

sitä, ettei yhtenäistä luvan myöntämisen<br />

linjaa ole ollut. Näitä toimikuntia on arvosteltu<br />

myös siitä, ettei niihin kuulu lainkaan laitoksen<br />

ulkopuolisia henkilöitä. Näin toimikunnilla olisi<br />

mahdollisuus myöntää eläinkoelupia pienen<br />

toveripiirin kesken toinen toisilleen. Tällaisten<br />

epäilyjen hälventämiseksi ainakin seitsemässä<br />

koe-eläintoimikunnassa on jo vuosia ollut jäseninä<br />

myös edustajia <strong>SEY</strong>:stä.<br />

Nyt uuden voimaan astuvan lain mukaan<br />

laitoskohtaisista koe-eläintoimikunnista luovutaan,<br />

ja eläinkokeen suorittamista koskevan<br />

lupahakemuksen käsittelee ja luvan myöntää<br />

eläinkoelautakunta. Lautakunta sijoitetaan toimimaan<br />

Etelä-<strong>Suomen</strong> lääninhallitukseen.<br />

Uuteen lautakuntaan tulee kuulumaan puheenjohtaja<br />

ja varapuheenjohtaja sekä 16 varsinaista<br />

jäsentä ja heidän varajäsentäänsä. Puheenjohtajalta<br />

ja varapuheenjohtajalta edellytetään<br />

oikeustieteen kandidaatin tutkintoa. Lautakunnan<br />

kokoonpanossa on neljä asiantuntijatahoa,<br />

jotka edustavat tieteellistä tutkimusta, koe-eläinten<br />

hoitoa, eläinlääketiedettä sekä eläinsuojelua<br />

tai eettistä asiantuntemusta. Uutta siis on, että<br />

mukana ovat eläinlääketiede ja eläinsuojelu tai<br />

eettinen asiantuntemus. Lautakunta jakaantuu<br />

neljään jaostoon, joihin kuuluu yksi asiantuntija<br />

kustakin <strong>ry</strong>hmästä.<br />

Eduskunnassa keskustellaan tällä hetkellä<br />

siitä, olisiko lautakunnan jäsenten määrää<br />

kasvatettava 16:sta 24:ään. Ajatuksena on, että<br />

eläinsuojelu ja eettinen asiantuntemus jaettaisiin<br />

omiksi <strong>ry</strong>hmikseen ja tieteellinen tutkimus<br />

saisi toisen edustajan jokaiseen jaostoon. Tämä<br />

18<br />

Tilatkaa Eläinten Ystävä!

muutos maksaisi valtiolle noin 100 000 euroa<br />

vuodessa.<br />

Lautakunnan työsarka valtava<br />

Valtioneuvosto nimeää tulevan lautakunnan<br />

jäsenet. Sääli lautakunnan jäseniä, sillä heidän<br />

urakkansa tulisi olemaan hirmuinen. Jokainen<br />

jaosto joutuisi käsittelemään keskimäärin 200<br />

eläinkoehakemusta vuodessa. Kokemuksesta<br />

tiedän, että hakemuksiin perehtyminen vie<br />

paljon aikaa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää,<br />

että hakemukset ovat hyvin valmisteltuja.<br />

Tätä varten lautakunta saa neljä valmistelijaa.<br />

Epäilen, että valmistelijoita on liian vähän.<br />

Kuudella valmistelijalla voitaisiin selvitä urakasta.<br />

Yhden valmistelijan kustannukset ovat<br />

noin 60 000 euroa vuodessa. Uskon, että eduskunnan<br />

maa- ja metsätalousvaliokunta keskustelee<br />

vielä myös tästä asiasta.<br />

Jäsenten ja valmistelijoiden työtä lisää vielä<br />

se, että jaoston on annettava päätös 30 päivän<br />

kuluessa siitä, kun kaikki asian ratkaisemiseksi<br />

tarvittavat tiedot on lääninhallitukselle toimitettu.<br />

Mikäli asia siirtyy lautakunnan täysistuntoon,<br />

on sillä aikaa ratkaista asia 30 päivässä.<br />

Kuva: Veikko Lähteenmäki<br />

Koe-eläinten hoito on osaavissa käsissä. Kodikkaiksi eläinten oloja ei<br />

voi kuitenkaan sanoa.<br />

Lain keskeiset periaatteet<br />

Uuden samoin kuin vanhankin lain mukaan<br />

eläinkokeena pidetään sellaista tieteelliseen<br />

tutkimukseen liittyvää toimenpidettä, josta<br />

eläimelle voi aiheutua vähintään neulanpiston<br />

aiheuttamaan tuntemukseen verrattavaa<br />

kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa.<br />

Vain yhden verikokeen ottaminen eläimeltä on<br />

jo eläinkoe, johon tarvitaan lautakunnan eläinkoelupa.<br />

Koe-eläintoimintaa kehitetään 3R-periaatteiden<br />

mukaisesti eläimiä kaikin tavoin säästäväksi.<br />

Eläinkoe on aina kun se on mahdollista<br />

korvattava jollakin vaihtoehtoisella menetelmällä,<br />

jossa ei käytetä eläimiä (Replacement).<br />

Eläinmäärää on vähennettävä aina kun se on<br />

mahdollista (Reduction) ja menetelmiä on<br />

parannettava eläinten kivun ja tuskan minimoimiseksi<br />

(Refinement). Nämä periaatteet<br />

olivat jo aikaisemminkin koe-eläinasetuksessa<br />

esillä, vaikka osin tekstiin piilotettuina.<br />

Eläinten kannalta olennaista tietysti on määräys<br />

siitä, että kipua, tuskaa tai kärsimystä on<br />

aina lievitettävä kaikilla kokeen tarkoituksen<br />

kannalta mahdollisilla tavoilla.<br />

Kuva: Veikko Lähteenmäki<br />

Sikiöt edelleen suojaa vailla<br />

Uusi laki koskee vain syntyneitä selkärankaisia<br />

eläimiä. Lain ulkopuolelle rajataan siis näiden<br />

eläinten sikiöt ja alkioita. Tämä on valitettavaa,<br />

sillä sikiöitä ja alkiota käytetään tutkimuksessa<br />

varsin paljon. <strong>SEY</strong>:n mielestä pitkälle kehittyneet<br />

sikiöt pitäisi kuulua lain piiriin. Monet<br />

nykyisistä koe-eläintoimikunnista kiinnittävät<br />

huomiota myös sikiöiden asianmukaiseen kohteluun.<br />

Uutuutena laissa on määräys siitä, että eläinkokeen<br />

tekijän on kokeen päätyttyä raportoitava<br />

Etelä- <strong>Suomen</strong> lääninhallitukselle tiedot<br />

eläinkoeluvassa ennakoimattomalla tavalla<br />

eläinten hyvinvointiin vaikuttaneista kokeen<br />

tapahtumista. Tällaista menettelyä on jo kokeiltu<br />

Kansanterveyslaitoksen koe-eläintoimikunnassa<br />

erinomaisella menestyksellä. Olennaista<br />

tietysti on, että näistä raporteista muodostetaan<br />

jatkuvasti karttuva rekisteri, jota voidaan<br />

hyödyntää uusien koelupien myöntämisen yhteydessä.<br />

Jo nyt voidaan silti sanoa, että koe-eläintoiminnan<br />

uskottavuus ja luotettavuus tulee<br />

parantumaan, vaikka vielä ei tiedetä tulevan<br />

asetuksen sisältöä. Eläinsuojelun ja eläinlääketieteen<br />

asiantuntijoiden osallistuminen eläinkoelautakunnan<br />

toimintaan tulee myös vähentämään<br />

koe-eläinten kärsimystä ja viemään<br />

kehitystä kohti eettisempiä eläinkokeita. ■<br />

Koe-eläimillä on oltava<br />

häkeissään virikkeitä, tässä<br />

purulelu.<br />

Kaikille eläimille tulee olla saatavana raitista vettä mielin määrin.<br />

19

Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

Juhlintaa<br />

eläinsuojelutyön<br />

lomassa<br />

Eläinten ystävä -lehden elo–syyskuun numeroa 1915 leimaa<br />

tuolloin riehunut maailmansota. Lehdessä on kuvauksia hevosten<br />

ja koirien kohtaloista sotarintamilla. Kuvaukset on<br />

yleensä lainattu ulkomaisista lehdistä.<br />

Kotimaan uutiset ovat lähinnä haaraosastojen vuosikertomuksia.<br />

Useimmat yhdistykset ovat järjestäneet iltamia, osa myös kesäja<br />

kuusijuhlia. Niiden tarkoitus on ollut paitsi tuottaa jonkinlaista<br />

voittoa pienille yhdistyksille myös levittää eläinsuojeluaatetta. Ohjelmassa<br />

oli yleensä vähintään yksi eläinsuojeluesitelmä sekä runonlausuntaa,<br />

kertomusten lukua, laulua ja joskus jopa näytelmiä.<br />

Kymin yhdistys jakoi rippikoulupojille ilmaisia eläinsuojelukirjasia,<br />

levitti Eläinten ystävä –lehteä ja kirjoitti paikkakunnan<br />

sanomalehtiin. ”Eläinsuojelustyöllä on kuitenkin siksi suuri taloudellinen<br />

ja moraalinen merkitys, että sitä on välttämättömästi ja<br />

tarmokkaasti jatkettava. Mutta ei se käy laatuun, että yleisö kyllä<br />

antaa asialle tunnustuksen, mutta itse pysyy aivan passiivisena sen<br />

suhteen. Yhdistyksen on välttämättömästi saatava lisää jäseniä ja<br />

väsymättömiä työvoimia, jotka eivät tyydy vain kädet ristissä istumaan”,<br />

kirjoitti yhdistyksen sihteeri H. Salokannel.<br />

Tornion yhdistys puolestaan valittelee toimintansa hiljaisuutta<br />

ja kertoo sen rajoittuneen ”paitsi juoksevien asiainsa hoitoon,<br />

pääasiallisesti eläinsuojeluspoliisin pitämiseen paikkakunnalla”.<br />

Tässä virassa toimi jefreitteri Ferdinand Massa. Jefreitteri oli korpraalia<br />

vastaava sotilasarvo Venäjän armeijassa.<br />

Väinö Ollilan kirjoittamasta vuosikertomuksesta ilmenee, että<br />

”monia muistutuksia ovat ajajat saaneet joko liian hurjasta ajosta<br />

tai hevosensa ruoskalla pieksämisestä. Ja voinee tähän vielä lisätä,<br />

että pelkkä tieto eläinsuojeluspoliisin toiminnasta – ja vähitellen<br />

se alkaa olla jo laveammaltakin täältäpäin tietona – vaikuttaa varmaan<br />

sekin jo eläinten parempaa, säälivämpää kohtelua ja päättäen<br />

muutamista poliisimme kokemuksista, ehkä enemmän kuin<br />

osaamme odottaakaan. Onpa jotkut hevosmiehet huonoine hevosineen<br />

nähneet parhaimmaksi hävitä ulkopuolelle poliisimme toimintapiiriä<br />

peläten muuten menettävänsä hevosensa.”<br />

Valtakunnalliset eläinsuojelupäivät järjestettiin heinäkuussa<br />

1915 Hämeen läänin Koskella, nykyisellä Hämeenkoskella, jossa<br />

nyt, 90 vuotta myöhemmin, sijaitsee <strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

luonnonsuojelualue. Senaatti oli myöntänyt osanottajille 50<br />

prosentin alennuksen rautatielipuista. Lehdessä julkaistiin päivistä<br />

monisivuinen, tarkka kuvaus.<br />

Aukusti Simeliuksen aloituspuheen jälkeen saatiin eläinsuojelupäivillä<br />

kuulla mieskuoron laulua ja sitten rouva Simeliuksen<br />

lausuma runo. ”Kahvi- ja seurusteluloman” aikana T. K. Forstén<br />

esitteli työväentalolle pystytettyä eläinsuojeluesinenäyttelyä.<br />

Pastori Tunkelon esitelmää ”Valta – vastuu – velvoitus” seurasi<br />

keskustelu Eläinten ystävän levittämisestä ja poliisiviranomaisten<br />

toiminnasta eläinsuojelutapauksissa. Eversti Forsténin loppupuheen<br />

jälkeen siir<strong>ry</strong>ttiin yhteiselle päivälliselle ja sitten kävelyretkelle.<br />

Illansuussa kuunneltiin jälleen esitelmiä, kunnes siir<strong>ry</strong>ttiin<br />

lastenjuhliin. ”Opettajat Alli Wihonen ja Mandi Sjöblom puhuivat<br />

lapsille lennokkaasti ja kauniisti vakavia, mieleenpantavia sanoja<br />

eläinsuojeluksesta, ja varmaan siellä moni hyvä siemen kylvyi<br />

nuoriin mieliin.” Ohjelmassa oli myös lasten esittämät vuorokeskustelu<br />

sekä kukkaistanssi lauluineen.<br />

Toisen juhlapäivän aamu oli varattu juhlajumalanpalvelukselle.<br />

Päivällisen aikana pidettiin useita puheita, jonka jälkeen olikin<br />

aika taas käydä kuuntelemaan esitelmää kotieläinhoidosta.<br />

Kuulijoita oli niin paljon, että esitelmä piti pitää ulkosalla. Eversti<br />

Forstén esitelmöi sen jälkeen nuorisotyöstä, jota seurasi kaksi<br />

eri paikoissa pidettävää esitelmää, toinen Mongoliasta ja toinen<br />

osuustoiminnasta.<br />

Eläinsuojelupäivät huipentuivat juhlailtamaan Seurahuoneella.<br />

Ohjelmassa oli jälleen puheita, mutta myös orkesterin<br />

soittoa, mieskuoron laulua, runonlausuntaa, soolo-orkesteriesitys<br />

sekä laulunäytelmä. Sitä seurasi sitten tanssi. ”Tanssin<br />

lomassa esitettiin Seurahuoneella vielä Kalevalan mukaan sommiteltu<br />

kuvaelma Neuvoja nuorelle emännälle, jonka neuvoissa<br />

tietysti pantiin erityistä painoa karjan hyvään hoitamiseen ja ystävälliseen<br />

kohtelemiseen.”<br />

Seuraavana iltana vielä ”toimeenpanijat ja avustajat kokoontuivat<br />

n. s. rääpiäisiin, jotka pidettiin Seurahuoneella.” ”Nyt ovat<br />

Kosken eläinsuojelupäivät enää muisto vain, mutta miellyttävä<br />

muisto, sillä hyvin ne olivat onnistuneet. ---Sopiipa nyt muiden<br />

yhdistysten seurata Kosken yhdistysten esimerkkiä kesäjuhlien<br />

järjestämisessä”, kirjoitti nimimerkki ”Läsnäollut” Eläinten ystävässä.<br />

■<br />

Marika Salin<br />

20<br />

Hoida lehmän sorkkia!

JÄSENYHDISTYKSIÄ<br />

Pesu toimii<br />

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu <strong>ry</strong><br />

perustettiin joulukuussa 2002 ja hyväksyttiin<br />

yhdistysrekisteriin keväällä 2003.<br />

Samana vuonna Pesusta tuli <strong>SEY</strong>:n jäsenyhdistys.<br />

Toiminta-aluettamme ovat<br />

Tampere, Kangasala, Pirkkala, Lempäälä,<br />

Vesilahti, Nokia, Ylöjärvi, Toijala, Viiala,<br />

Kylmäkoski ja Urjala.<br />

Jaamme eläintietoutta mm. järjestämällä<br />

yleisötilaisuuksia, kirjoittamalla<br />

lehtiin, osallistumalla erilaisiin tapahtumiin<br />

sekä tietysti julkaisemalla omaa jäsenlehteämme<br />

Pesu-infoa, joka ilmestyy<br />

2–3 kertaa vuodessa.<br />

Viime kuukausien aikana olemme esitelleet<br />

toimintaamme mm. Tampereen Mahdollisuuksien<br />

torilla 4.6. sekä Lempäälässä<br />

Pirkanmaan Nakertajien kevätnäyttelyssä<br />

29.5. Eläinten viikolle lokakuussa<br />

on suunnitteilla ainakin yleisötapahtuma. Siitä tiedotamme<br />

lisää syyskuussa ilmestyvässä Pesu-infossa sekä paikallisissa<br />

sanomalehdissä.<br />

Tutustumiskäyntejä olemme tehneet mm. luomueläintilalle<br />

sekä viimeksi toukokuussa Heinolan lintutarhalle,<br />

jossa meille esiteltiin hyvin kattavasti ja mielenkiintoisesti<br />

tarhan toimintaa. Mukana oli pienehkö mutta sitäkin kiinnostuneempi<br />

joukko pesulaisia.<br />

Pesu ei ylläpidä löytöeläinhoitolaa, vaan esimerkiksi<br />

Tampereella kunta ostaa palvelun Orivedellä sijaitsevalta<br />

Boondock’sin eläinhoitolalta. <strong>SEY</strong>:n valtuuttamat eläinsuojeluvalvojamme<br />

ja -neuvojamme tekevät tietenkin<br />

toimenkuvansa mukaista työtä, ja yhdistys auttaa heitä<br />

tarpeen ja resurssien mukaan. Teemme eläinten uudelleen<br />

sijoituksia sekä hoidamme loukkaantuneita tai orpoja<br />

luonnonvaraisia eläimiä.<br />

Jäseniä yhdistyksessä on nyt noin 150,<br />

ja he ovat ympäri toiminta-aluettamme<br />

sekä sen ulkopuoleltakin. Pesun toimintaa<br />

pyörittää tällä hetkellä pieni aktiivien<br />

joukko, joten kaipaamme mukaan lisää<br />

toimijoita. Hallitus kokoontuu joka kuukauden<br />

ensimmäinen keskiviikko Tampereella,<br />

ja kokouksiin ovat tervetulleita<br />

myös kaikki muut jäsenemme. Ota yhteyttä<br />

esimerkiksi allekirjoittaneeseen,<br />

jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan<br />

ja toteuttamaan Pesun toimintaa! ■<br />

Vivikka Monto,<br />

tiedottaja ja varapuheenjohtaja<br />

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu <strong>ry</strong><br />

Tampereen Eläinsuojeluyhdistys<br />

Tampereen Eläinsuojeluyhdistys eli<br />

TESY on perustettu 1876. Se onkin<br />

<strong>Suomen</strong> vanhimpia eläinsuojeluyhdistyksiä.<br />

Yhdistyksen satavuotishistoriikki<br />

julkaistiin 1976. Historiikin<br />

mukaan yhdistyksen toiminta on ollut<br />

vilkasta sotavuosia 1939 – 45 lukuun<br />

ottamatta, ja jatkuu edelleen vireänä.<br />

Yhdistyksessä on jäseniä tällä hetkellä<br />

210. Toimialueena on Tampereen<br />

kaupunki lähikuntineen. Tampereen<br />

Eläinsuojeluyhdistys on <strong>Suomen</strong><br />

Eläinsuojeluyhdistyksen <strong>SEY</strong>:n jäsen.<br />

Tampereen Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

puheenjohtajana toimii Hilkka<br />

Brander. Hän tuli mukaan yhdistyksen<br />

toimintaan 1981. Hilkka innostui<br />

TESY:stä samassa talossa asuneen<br />

yhdistykseen kuuluneen naapurin<br />

kautta. Hallitukseen Hilkka on kuulunut<br />

1990-luvulta lähtien ja toiminut<br />

tähän mennessä kahdeksan vuotta<br />

puheenjohtajana. Hilkan kotieläimiä<br />

ovat Muru-koira ja Puppe, joka on<br />

luppakorvakani.<br />

Hilkka Branderin mielestä eläinten<br />

kohtelu on viime vuosina mennyt parempaan<br />

suuntaan, mikä on osaksi<br />

valistustoiminnan ansiota. Toisaalta<br />

monet ihmiset kohtaavat elämässään<br />

suuria ongelmia. Työ on jakautunut<br />

yhteiskunnassa epätasaisesti. Toisilla<br />

ihmisillä on töitä liikaa ja toisilla taas<br />

ei lainkaan. Ihmisten pahoinvointi heijastuukin<br />

eläinten huonona kohteluna.<br />

Valistusta tarvitaan edelleen mm.<br />

kouluissa ja vanhainkodeissa. <strong>SEY</strong>:<br />

ltä Brander toivoo hyvää yhteistyötä,<br />

selkeitä linjanvetoja sekä neuvoja.<br />

Koulutukseen haluavien tulisi päästä<br />

hänen mielestään eläinsuojeluvalvojan/neuvojan<br />

kursseille. Yhdistyksen<br />

jäseniltä hän toivoo yhteydenottoja ja<br />

aktiivista osallistumista kokouksiin ja<br />

muihin tapahtumiin.<br />

Astrid Neuvonen toimii yhdistyksessä<br />

neuvoja-valvojana. Hän kertoo,<br />

että neuvontatapauksia on miltei päivittäin<br />

– kuluvan vuoden tammi-helmikuussa<br />

hän kirjasi 43 yhteydenottoa!<br />

Astrid on yhdistyksessä veteraani,<br />

sillä hän on ollut 22 vuotta mukana<br />

TESY:n toiminnassa. Toiminta on ollut<br />

monipuolista: myyjäisiä, kahvilatoimintaa,<br />

kirpputoreja, koira-showta,<br />

tempauksia varsinkin eläintenviikolla<br />

sekä tiedotusta kouluissa, lehdissä<br />

ja radiossa. Ensi vuosi on yhdistyksen<br />

juhlavuosi, sillä 130 vuotta tulee<br />

täyteen. Astrid toivottaakin kaikki<br />

tervetulleeksi juhlimaan Tampereelle!<br />

Kotona Astridilla on kaksi kissaa. ■<br />

Helppo kuolema uskolliselle avustajalle!<br />

21

Minkkitarhauksen loppu<br />

häämöttää Ruotsissa<br />

Ruotsin hallitus on antanut<br />

lakiesityksen, joka tiukentaisi<br />

minkkien tarhakasvatuksen<br />

vaatimuksia merkittävästi.<br />

Uuden lain tullessa<br />

voimaan loppuisi minkkitarhaus<br />

maassa käytännössä<br />

kokonaan. Kettujen kasvattaminen<br />

päättyi Ruotsissa jo<br />

muutama vuosi sitten, kun<br />

vaatimuksia niiden osalta<br />

tiukennettiin, mutta minkkitarhoja<br />

on yhä noin 200. Ne<br />

tuottavat noin 1,3 miljoonaa<br />

minkinnahkaa vuosittain.<br />

Lakiesitys vaatii minkeille<br />

mahdollisuutta toteuttaa<br />

lajityypillistä käyttäytymistään.<br />

Minkeillä tulee olla<br />

mahdollisuus kiipeillä, toteuttaa<br />

saalistusviettiään<br />

Juliana von Wendtin säätiö<br />

on muuttanut vuokralaiseksi<br />

<strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistyksen<br />

tiloihin Kotkankadulle.<br />

Onneksi muuttomatka ei<br />

ollut pitkä, sillä aikaisemmin<br />

säätiö on toiminut Eläinsuojelu<strong>liitto</strong><br />

Animalian tiloissa<br />

sekä uida. Vaatimukset<br />

ovat niin merkittävät, että<br />

tarhaus tulee muuttumaan<br />

kannattamattomaksi.<br />

Tarkoitus on, että laki tulee<br />

voimaan vuoden 2007<br />

alussa, jonka jälkeen tarhaajilla<br />

on kahden vuoden<br />

siirtymäaika uusien häkkien<br />

rakentamiseksi tai elinkeinosta<br />

luopumiseksi. Tarhaajilla<br />

luvataan korvauksia<br />

menetetyistä tuloista.<br />

Ruotsin hallitus perustelee<br />

eläinsuojelulain tiukentamista<br />

sillä, että maa<br />

haluaa edelleenkin pysyä<br />

eläinsuojelun kärkimaana.<br />

Hallituksen mielestä minkkien<br />

hyvinvointia ei voida<br />

nykyisissä oloissa taata<br />

Sey:n uusi vuokralainen<br />

lähikadulla Helsingin Alppilassa.<br />

Juliana von Wendtin<br />

säätiö toimii tieteen edistämiseksi<br />

ilman eläinkokeita,<br />

pääasiassa jakamalla<br />

apurahoja tutkijoille, jotka<br />

kehittelevät eläinkokeille<br />

vaihtoehtoisia menetelmiä.<br />

ja kyseenalaista on myös<br />

eläinten kasvattaminen<br />

pelkästään turkin vuoksi.<br />

Euroopan maista Iso-Britannia,<br />

Itävalta sekä neljä<br />

Saksan osavaltiota ovat<br />

kieltäneet turkistarhauksen<br />

kokonaan. Sveitsissä on<br />

sallittua ainoastaan chincillojen<br />

tarhaaminen. Merkittäviä<br />

rajoituksia tarhaukselle<br />

on tulossa myös mm.<br />

Hollantiin ja Italiaan.<br />

Lakiesitys käy syksyn aikana<br />

lausuntokierroksella,<br />

ja sen on tarkoitus tulla valtiopäivien<br />

käsittelyyn ensi<br />

keväänä. ■<br />

Laura Uotila<br />

Säätiöllä on myös rahasto<br />

maatalouden eläinten auttamiseksi.<br />

Säätiön asioita<br />

hoitaa toiminnanjohtaja Marianna<br />

Norring. Lisätietoja<br />

säätiöstä löytyy osoitteesta<br />

www. jvws.org. ■<br />

Eläinkuljetu<br />

broilerit es<br />

EU-komissio antoi kesällä<br />

ehdotuksen uudeksi broileridirektiiviksi.<br />

Positiivista<br />

on, että viimein saadaan<br />

ensimmäinen broilereiden<br />

tuotantoa säätelevä laki,<br />

mutta direktiivin vaatimukset<br />

eläinten hyvinvoinnin<br />

takaamiseksi ovat riittämättömät.<br />

Komissio teetti vuonna<br />

2000 selvityksen broilereiden<br />

hyvinvointiongelmista,<br />

mutta direktiivissä ei ole<br />

otettu huomioon selvityksessä<br />

havaittuja puutteita.<br />

B<strong>ry</strong>sselissä toimiva lobbausjärjestö<br />

Eurogroup for<br />

Animal Welfare ja sen jäsenjärjestöt<br />

ympäri Eurooppaa<br />

kampanjoivat broilereiden<br />

hyvinvointiongelmien<br />

myöntämiseksi ja direktiiviehdotuksen<br />

tiukentamiseksi.<br />

Broilereiden suurin hyvinvointiongelma<br />

on intensiivisen<br />

jalostuksen tuloksena<br />

saatu nopea kasvu. Linnut<br />

kärsivät usein jalkavioista,<br />

sydänongelmista ja ihon<br />

palamisesta lantaisella alustalla,<br />

ja niiden kuolleisuus<br />

on korkea jo ennen reilussa<br />

kuukaudessa saavutettavaa<br />

teurasikää. Uusi direktiivi ei<br />

kuitenkaan puutu mitenkään<br />

jalostuksen aiheuttamiin<br />

terveysongelmiin.<br />

Pentutehtailu<br />

aiheeksi syksyn<br />

Eläinten viikolle<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

Kymmenen kysymystä<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

Paras juttu<br />

Kaatisjengi<br />

<strong>SEY</strong>:n uudet valvojat<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

∫<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

π<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

∫<br />

<strong>SEY</strong>:n uusi<br />

neuvoja<br />

<br />

<br />

Eläinten ystävän 2/2005<br />

paras juttu oli lukijaäänestyksen<br />

perusteella Leena<br />

Ahon kirjoittama Kaatisjengi.<br />

Liikuttava tarina kuvaa<br />

eläinsuojeluvalvojien<br />

arkea – nyt tehtävänä on<br />

pelastaa kaatopaikalle joutunut<br />

kissapentue. Yhden<br />

äänen erolla jäivät jaetulle<br />

toiselle sijalle Ilkka Koiviston<br />

Eläimet puhuvat, Päivi<br />

Ylikorven Feromonit, Aura<br />

Koiviston Pakinanurkka ja<br />

Ritva Raipan Löytökoira<br />

Roope on luottokoira -jutut.<br />

Useat jutut saivat lisäksi<br />

hajaääniä. Onnetar valitsi<br />

arvonnassa Venna Niemen<br />

possuja esittävän kortin.<br />

Vennalle on lähetetty pyyhe<br />

palkinnoksi.<br />

Osallistu Eläinten ystävä<br />

3/2005 Paras juttu -äänetykseen<br />

lähettämällä meille<br />

eläinaiheinen postikortti ja<br />

kirjoittamalla korttiin yhteystietojesi<br />

lisäksi mielestäsi<br />

parhaan jutun nimi. Voit kertoa<br />

muitakin mielipiteitäsi ja<br />

toiveitasi lehdestä. Lukija<br />

äänestyksen avulla toimitus<br />

voi kehittää lehteä lukijoiden<br />

toiveiden mukaiseen<br />

suuntaan. Samalla osallistut<br />

arvontaan. Eläinaiheiset<br />

kortit lahjoitetaan lastentarhan<br />

käyttöön. ■<br />

22<br />

Possujen asunto, syömä- ja juomakaukalot ovat aina pidettävä puhtaina.

kset ja<br />

illä EU:ssa<br />

Direktiivissä määritellään<br />

broilerihallien eläintiheydeksi<br />

korkeintaan 38 kg/m 2 ,<br />

joka tarkoittaisi keskimäärin<br />

19 eläintä neliömetrillä. Siten<br />

eläimillä olisi vähemmän<br />

tilaa käytössään kuin<br />

häkkikanoilla. EU:n komission<br />

tieteellinen komitea<br />

suosittelee raportissaan<br />

tiheydeksi korkeintaan 25<br />

kg/m 2 , mutta uusi direktiivi<br />

ei huomioi lainkaan raportin<br />

tuloksia.<br />

Suomalaisissa broilerikasvattamoissa<br />

on yleensä<br />

20 lintua neliömetrillä, mutta<br />

suurempiakin tiheyksiä<br />

käytetään. Maa- ja metsätalousministeriön<br />

asetus<br />

suosittelee enimmäismääräksi<br />

35 kg/m 2 .<br />

Toinen EU:ssa puhuttava<br />

aihe on elävien eläinten<br />

kuljettaminen EU:n ulkopuolelle.<br />

Enemmistö EU:n<br />

parlamentin jäsenistä on allekirjoittanut<br />

vetoomuksen<br />

elävien eläinten vientitukien<br />

lakkauttamiseksi. Vetoomus<br />

julistettiin parlamentin<br />

yleisenä mielipiteenä EU:n<br />

komissiolle ja neuvostolle.<br />

Kiistanalaiset elävien<br />

eläinten vientituet ovat lisänneet<br />

pitkiä kuljetuksia<br />

EU:n ulkopuolelle. Vaikka<br />

periaatteessa tukea saa<br />

ainoastaan, jos eläinten<br />

kuljetuksia koskevaa lainsäädäntöä<br />

noudatetaan, on<br />

valvonta melko olematonta<br />

jo EU:n sisällä, ja EU:n rajojen<br />

ulkopuolella sitä ei ole<br />

ollenkaan. Lisäksi valvontajärjestelmä<br />

on todettu helposti<br />

huijattavaksi.<br />

Kuljetettavista eläimistä<br />

suurin osa on nautoja ja kuljetukset<br />

voivat kestää jopa<br />

viikkoja. Varsin usein kuljetusten<br />

kohdemaa on Libanon.<br />

Vuonna 2003 EU:ssa<br />

käytettiin 59 miljoonaa euroa<br />

elävien teuraseläinten<br />

viennin tukemiseen. ■<br />

Laura Uotila<br />

Kaupallinen valaanpyynti<br />

pysyy kiellettynä<br />

Kansainvälisen valaanpyyntikomission<br />

(International<br />

Whaling Commission, IWC)<br />

vuosikokous pidettiin kesäkuussa<br />

Koreassa. Kokouksessa<br />

tuli käsittelyyn vuosien<br />

ajan valmisteltu ehdotus<br />

valaskantojen hoitosuunnitelmaksi.<br />

Tähän ns. RMSsuunnitelmaan<br />

(Revised<br />

Management Scheme) sisältyy<br />

myös kaupallisen valaanpyynnin<br />

salliminen.<br />

Ennen kokousta Maailman<br />

eläinsuojelu<strong>liitto</strong> WSPA<br />

ja myös suomalaiset eläinsuojelujärjestöt<br />

kampanjoivat<br />

pyyntikiellon jatkamisen<br />

puolesta. Kokouksen alla<br />

kävi ilmi, että IWC-maiden<br />

välillä oli RMS:stä niin<br />

suuria erimielisyyksiä, ettei<br />

ehdotus voisi mennä läpi.<br />

Myös Suomi vetäytyi ehdotuksen<br />

tukijoukoista. Lopputulos<br />

oli, että pyyntikielto<br />

jatkuu.<br />

Kansainväliseen valaanpyyntikomissioon<br />

kuuluu<br />

60 maata. Kaupallinen valaanpyynti<br />

kiellettiin vuonna<br />

1986, mutta Islanti ja Japani<br />

ovat koko ajan harjoittaneet<br />

pyyntiä, jota ne nimittävät<br />

tieteelliseksi pyynniksi.<br />

Saaliiksi saatujen valaiden<br />

liha kuitenkin päätyy toreille<br />

ja ravintoloiden pöytiin.<br />

Viime aikoina Japani ja<br />

Islanti ovat yhä kovempaan<br />

ääneen vaatineet kaupallisen<br />

pyynnin sallimista perustellen<br />

sitä vahvistuneilla<br />

valaskannoilla. Japani puolustaakin<br />

avoimesti pyyntikäytäntöään.<br />

Maa aikoo<br />

nostaa lahtivalaiden pyyntikiintiötään<br />

ja aloittaa myös<br />

silli- ja <strong>ry</strong>hävalaiden sekä<br />

kaskelottien pyynnin.<br />

Norja erosi vuonna 1993<br />

IWC:stä ja on tällä hetkellä<br />

ainoa maa, joka virallisesti<br />

sallii kaupallisen valaanpyynnin.<br />

Maa katsoo, että<br />

lahtivalaskannat ovat riittävän<br />

suuret kestääkseen<br />

pyynnin. Norja myönsi tälle<br />

vuodelle lähes 800 lahtivalaan<br />

pyyntilupaa, mutta<br />

suunnittelee jopa pyyntimäärien<br />

kolminkertaistamista.<br />

Valaat ovat hyvin älykkäitä<br />

eläimiä, eikä niiden<br />

tappamiseen ole löydetty<br />

eläinsuojelun kannalta hyväksyttävää<br />

menetelmää,<br />

joka toimisi myös valtameren<br />

oloissa. Tällä hetkellä<br />

kuitenkin valaanpyyntiä<br />

harjoitetaan kaiken sääntelyn<br />

ulkopuolella. RMS:<br />

n tarkoituksena olisi saada<br />

pyynti edes jonkinlaisen<br />

kontrollin piiriin, mutta hintana<br />

olisi kaupallisen pyynnin<br />

salliminen. ■<br />

TN<br />

Kuva: Francois Gohier/Ardea London<br />

Käytä aina lain- ja ajanmukaisia teurastuskoneita.<br />

23

Metsästyskoira on myös<br />

Metsästyskoirasta saa sitä paremman<br />

jahtikaverin mitä enemmän sen kanssa viettää<br />

aikaa. Koulutetun koiran kanssa on helppo<br />

liikkua kylässä ja kaupassa, ja yhteiselo on<br />

mukavaa sekä koirasta että omistajasta.<br />

Teksti ja kuvat: Ritva Raippa<br />

Ajavia ja haukkuvia metsästyskoiria pidetään<br />

usein tarhoissa. Kuusankoskelainen<br />

Leo Jumppanen poikkeaa kuitenkin<br />

monista metsästyskoirien isännistä. Hänen<br />

beaglensa Jenna ja Svetlana ovat koko perheen<br />

lemmikkejä ja sohvanvaltiaita. Jennasta tuli lisäksi<br />

käyttövalio seitsemänvuotiaana. Työtä ja<br />

uskoa ajokoirien opettaminen kotikoiriksi on<br />

kuitenkin vaatinut.<br />

Jenna ja Svetlana kasvoivat keittiössä perheen<br />

keskellä, ja samalla pentuja totutettiin<br />

erilaisiin arjen tilanteisiin. Näin koirista kasvoi<br />

rohkeita ja toimeliaita. ”Kun metsästyskoira<br />

elää ihmisten parissa, se oppii kuin itsestään<br />

sosiaaliseksi ja pelottomaksi”, Jumppanen kertoo<br />

kokemuksistaan. ”Koiran kanssa on helppo<br />

elää ja matkustaa”, hän jatkaa.<br />

Jumppasen ensimmäinen metsästyskoira oli<br />

beaglen ja suomenajokoiran sekoitus Saku. Se<br />

tuli perheeseen aikuisena löytökoiratarhalta.<br />

Saku oli juopolta juopolle kiertänyt ja siksikin<br />

varsin hankala tapaus alkuun. Se repi sohvan ja<br />

tapetit, rikkoi kännykän ja muuta pientä. Mutta<br />

hyvä ja luotettava tupakoira siitä viimein tuli ja<br />

myös kerrassaan loistava ajuri. ”Jokaisella koiralla<br />

on jokin lahja, jossa se on erityisen hyvä.<br />

Kaikki vain eivät pääse toteuttamaan lahjojaan”,<br />

pohtii Jumppanen lemmikkiään muistellen.<br />

Saku jäi myöhemmin auton alle.<br />

Oppivaiset ajokoirat<br />

<strong>Suomen</strong>ajokoira Pietu on kiteeläisen Taisto Pirisen<br />

paras ystävä ja silmäterä. Pietun ollessa<br />

nuori Pirinen kävi sen kanssa Kiteen kennelkerhon<br />

järjestämässä ”hyvät tavat” –koulutuksessa.<br />

Siellä koira oppi seuraamaan sivulla<br />

nätisti, istumaan, menemään maahan ja antamaan<br />

tassua.<br />

Paljon puhetta kuulleelle Pietulle moni sana<br />

on tuttu, ja niinpä ”metsään”-sanaa ei kannata<br />

turhaan viljellä. Sanan kuullessaan koira näet<br />

on jo isännän maastopukua katselemassa ja<br />

ovella odottamassa, että nytkö lähdetään.<br />

Pietulle kiinniottopisteet ajokokeissa tulevat<br />

helposti, sillä se tulee varsin hyvin ajostakin<br />

luokse pilliin viheltämällä. Tottelevaisuuden<br />

ansiosta myös silmät ja korvat on helppo puhdistaa<br />

missä vaan ja milloin vain. Yhteistyö<br />

sujuu kaikin puolin. Pietu katselee tyytyväisenä<br />

maisemia auton ikkunasta niin kylä- kuin<br />

Leo Jumppasen beaglet Jenna ja Svetlana<br />

ovat paitsi hyviä metsästyskoiria myös mukavia<br />

lemmikkejä, jotka elävät perheen parissa.<br />

kauppareissuilla. Veneretkillä ja marjastusmatkoilla<br />

se on aina mukana. Talvisaikaan Pietun<br />

kanssa harrastetaan vetohiihtoa.<br />

Alkuaikoina Pirinen kuuli runsaasti epäilyjä<br />

koiransa suhteen, varsinkin kun sen ajo ei yltänyt<br />

kilpailuissa tuloksille vielä parivuotiaanakaan.<br />

Mutta nyt viisivuotiaana Pietulla on jo<br />

ykköstuloksia useampiakin eikä käyttövalion<br />

arvo ole kuin pienestä kiinni. Epäilijät ovat vaienneet.<br />

Pirisen ensimmäinen suomenajokoira Retu<br />

sairastui diabetekseen vanhoilla päivillään ja<br />

eli viimeiset vuodet insuliinipistosten varassa.<br />

”Tietenkään Retun kanssa ei loppuaikoina<br />

voinut metsälle lähteä, mutta kyllä hyvä jahtikaveri<br />

on aina vanhuudenpäivänsä ansainnut”,<br />

toteaa Pirinen.<br />

Tottelevainen hirvikoira<br />

tupakoira<br />

Mikko Kärkkäinen Enosta uskoo vakaasti siihen,<br />

että metsästyskoirasta saa sitä paremman<br />

mitä enemmän sen kanssa viettää aikaa. Mikon<br />

ensimmäinen koira on yhdeksänvuotias norjanharmaahirvikoira<br />

Aku. Käyttövalio siitä tuli<br />

jo vajaa kolmivuotiaana. Nyt Akun kaverina on<br />

kolmevuotias jämtlanninpystykorva Max. Se<br />

on osallistunut tottelevaisuuskilpailuihinkin.<br />

”Tottelevaisuuskoulutus helpottaa elämää<br />

koiran kanssa”, Kärkkäinen kiittelee. Kun isäntä<br />

siirtyy toiseen huoneeseen, siirtyy Max sinne<br />

vaivihkaa myös. Max tervehtii vierasta iloisesti.<br />

Aku on aavistuksen pidättyväisempi. ”Maxin<br />

voi jättää pihaan odottamaan, kun piipahdan<br />

sisällä”, nauraa tyytyväinen isäntä.<br />

Kärkkäisen mielestä hyvä käyttökoira on tottelevainen<br />

myös jahtireissuilla. Kun isännällä ja<br />

koiralla on suhde kunnossa, koiran saa metsästä<br />

pois juuri silloin kun haluaa. ”Minusta koiran<br />

pitää saada olla luonnossa mahdollisimman<br />

paljon”, linjaa Kärkkäinen. Hän pitääkin vuorotellen<br />

koiria mukanaan metsätyömailla.<br />

Luontoharrastuksia voi hyödyntää koiran<br />

opetusvaiheessa. Marjastusaika on mitä parhainta<br />

opettelua pentukoiralle Kärkkäisen<br />

mukaan. Kaupungissa kasvaessaan pentukoira<br />

pelkää metsää eikä osaa liikkua siellä. Koska<br />

marjassa pysytellään paikoillaan, pentu voi tutustua<br />

rauhassa ja turvallisesti metsään.<br />

Sanotaan, ettei hirvikoira viihdy sisällä,<br />

mutta ainakin Max ja Aku näyttävät viihtyvän<br />

koreissaan. Toisinaan ne hakeutuvat uunin viereen<br />

makailemaan. Metsästyskausien väli on<br />

pitkä. Mikäli tuon ajan pitää koiraa aitauksessa,<br />

ei sen kunto voi olla korkea eikä hyvää suhdetta<br />

isäntään synny. ■<br />

Jos ei ihan aamiaista vuoteeseen, kyllä ajokokeen<br />

jälkeen voi ajokoiralleen tarjoilla ruoan<br />

säkkituolin eteen, tuumii Taisto Pirinen.<br />

24<br />

Mitä paremmin hoidat eläimiä, sitä enemmän on meille niistä hyötyä.

KIRJOJA<br />

Musiikkia<br />

eläimistä ja<br />

yhteisestä<br />

maailmasta<br />

Kirja kotieläinten<br />

hyvästä hoidosta<br />

Katarina Rehnström: Kylpevät kanat ja<br />

sarvipäälehmät – kotieläinten hyvinvointi<br />

ja sen haasteet, Biodynaaminen yhdistys,<br />

2005. 108 s.<br />

Kylpevät kanat ja sarvipäälehmät on Biodynaamisen<br />

yhdistyksen julkaisema kirja<br />

kotieläimistä. Teos keskittyy eläinten ja<br />

ihmisten välisiin suhteisiin, mutta siitä<br />

löytyvät lyhyehköt osuudet myös kotieläinten<br />

historiasta sekä eri lajeille ominaisista<br />

tavoista käyttäytyä. Mielenkiintoista<br />

luettavaa ovat lisäksi kotieläintilallisten<br />

haastattelut ja kirjoittajan omat pohdinnat<br />

luomukotieläintuotannon ongelmista ja<br />

haasteista.<br />

Rehnström painottaa kirjassaan eläintenhoitajien<br />

suurta merkitystä eläinten<br />

hyvinvoinnille. Eläimet eivät voi hyvin,<br />

mikäli hoitaja ei ole aidosti kiinnostunut<br />

niistä ja hoida niitä niin hyvin kuin mahdollista.<br />

Hyvällä hoitajalla on suurempi<br />

vaikutus aggressiivisen käyttäytymisen<br />

ehkäisemiseen kuin navetan sisustuksella<br />

tai pohjaratkaisuilla. Kotieläintalouden uudet<br />

tekniset ratkaisut ja apuvälineet voivat<br />

monessa tapauksessa parantaa eläinten<br />

hyvinvointia, mutta usein samalla entistä<br />

suurempi eläinmäärä siirtyy yhden hoitajan<br />

vastuulle. Hoitajan ja yksittäisen<br />

eläimen vuorovaikutussuhde heikkenee<br />

eläinmäärän kasvaessa, ja sairauksien sekä<br />

lauman sisäisten ongelmien havaitseminen<br />

vaikeutuu.<br />

Naudoista suurimmalta osalta poltetaan<br />

nykyään sarvenaiheet jo vasikkana, eikä<br />

tätä eläimille tuskallista amputaatiota juuri<br />

edes kyseenalaisteta. Uusi kirja puolustaa<br />

lehmien oikeutta sarviinsa. Sveitsiläisen<br />

tutkimuksen mukaan sarvellinen karja<br />

vaatii hoitajaltaan toki erityistä ammat-<br />

titaitoa, mutta mikäli hoitaja on tottunut<br />

käsittelemään sarvellisia eläimiä ja osaa<br />

havaita kehittymässä olevat ongelmat ja<br />

puuttua niihin ripeästi, ei onnettomuuksia<br />

satu ihmisille eikä eläimille sen enempää<br />

kuin sarvettomissa karjoissa.<br />

Antoisaa luettavaa ovat kotieläintilallisten<br />

omat kokemukset eri eläinlajeista. Kirjassa<br />

pääsivät ääneen niin luomukanalan<br />

hoitajat kuin muutaman emakon kasvattajatkin,<br />

joiden molempien eläimet elivät<br />

poikkeavissa, mutta varsin luonnonmukaisissa<br />

oloissa totuttuihin kanaloihin ja sikaloihin<br />

verrattuna. Kotieläinlajien erilaisia<br />

vaatimuksia ja mahdollisuuksia maatilakokonaisuuden<br />

rikastuttajina kuvattiin<br />

osuudessa hyvin käytännönläheisesti.<br />

Teos antaa hyviä vinkkejä pienimuotoisesta<br />

kotieläinten kasvatuksesta haaveileville<br />

tai muuten yleiskatsausta luonnonmukaisesta<br />

kotieläintuotannosta kaipaaville.<br />

Kirjan suppea koko rajoittaa tiedon suhteellisen<br />

pintapuoliseksi, ja olisin mieluusti<br />

lukenut käsitellyistä aiheista enemmänkin.<br />

Pienestä koostaan huolimatta kirjaan on<br />

saatu mahtumaan hämmästyttävä määrä<br />

ajatuksia herättävää tietoa ja pohdiskelua.<br />

Kirjasta saa varsin hyvän käsityksen luonnonmukaisesta<br />

kotieläintuotannosta ja eri<br />

kotieläinlajien vaatimuksista.<br />

Koko kirjan läpi paistaa lämminhenkinen<br />

ja arvostava suhtautuminen eläimiin.<br />

Kotieläimistä ei ole tehty vain biologisia<br />

tutkimuskohteita tai tuotantoyksiköitä.<br />

Antroposofinen näkökulma tuo kirjaan<br />

oman lisänsä, mutta siitä huolimatta kirjalla<br />

on paljon annettavaa myös biodynamiikkaan<br />

aikaisemmin perehtymättömille<br />

lukijoille. Mustavalkoiset piirros- ja valokuvat<br />

somistavat kirjan sivuja. ■<br />

Laura Uotila<br />

Bianca Morales: Yhteinen maailmamme<br />

CD, WWF/Beem Records 2005<br />

Eläimet pääsevät harvoin laulujen päähenkilöiksi,<br />

mutta Yhteinen maailmamme -<br />

CD:ssä päähenkilöinä ovat delfiinit, muuttolinnut<br />

sekä sademetsän ja eläintarhan<br />

eläimet. ”On tärkeätä meille vesi ja ilma ja<br />

asuinpaikat luonnon helmassa. Vaan hakkuut<br />

vie puuston ja jätteet pilaa maaston,<br />

on metsänväki muuttotouhuissa”, lauletaan<br />

Metsänväen esityslista -kappaleessa.<br />

CD:n sanoma on tärkeä, mutta tunnetasolla<br />

kappaleet eivät kuitenkaan kolahda.<br />

Ne eivät tunnu viestiltä sydämestä sydämeen,<br />

vaan opetelluilta esityksiltä. Kaikkien<br />

kappaleiden säveltäjä on Lois Skiera-<br />

Zucek, ja hän tuntuu aika paljon toistavan<br />

itseään. Kun uusi kappale alkaa, tulee tunne,<br />

että sen on jo kuullut.<br />

Eläimet ovat hyvin lähellä nykylasten<br />

ja -nuorten sydämiä, siksi toivoisi myös<br />

eläinaiheista musiikkia, jossa on mukana<br />

sydän ja henki. Parhaat kirjat puhuttelevat<br />

niin aikuisia kuin lapsiakin, sama pätenee<br />

myös musiikkiin.<br />

Yhteinen maailmamme -CD sisältää 16<br />

kappaletta. Bianca Moralesin lisäksi levyllä<br />

esiintyvät mm. Pihlajanmarjat- ja Pessikuorot.<br />

Levykotelossa on laulujen sanat. ■<br />

Tuula-Maria Ahonen<br />

Tilatkaa Eläinten Ystävä!<br />

25

<strong>SEY</strong>:n uudet valvojat<br />

<strong>SEY</strong>:n Eläin<br />

Johanna Vienonen (34) on AMK tradenomi<br />

Vantaalta. Hän työskentelee<br />

myyntipäällikkönä viihteen parissa.<br />

Johanna on toiminut Eläinten Auttajat<br />

<strong>ry</strong>:n puheenjohtajana sekä muissa<br />

eläinsuojelua koskettavissa hankkeissa.<br />

Hänellä on kolme koiraa. Hän<br />

harrastaa kuntoilua sekä koiriensa<br />

kanssa ulkoilua.<br />

Uusi<br />

neuvoja<br />

Tuulia Passilahti (24) Porista. Hän on<br />

työskennellyt mm. eläinkaupassa harjoittelijana<br />

ja kehitysvammaisten perhepäiväkodissa.<br />

Tuulia on aktiivisesti<br />

mukana Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksen<br />

toiminnassa. Lemmikkeinä<br />

on kani, kaksi gerbiiliä, kilpikonna ja<br />

kaksi koiraa. Harrastuksina koirien<br />

kanssa agility sekä rata- ja maastojuoksu.<br />

Milla Turunen (27) on prosessitekniikan<br />

diplomi-insinööri Lempäälästä.<br />

Hän toimii Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen<br />

hallituksen jäsenenä.<br />

Lemmikkinä on luppakorvakani Kerkko.<br />

Milla harrastaa lukemista, maalaamista<br />

ja kuntosalilla käymistä.<br />

Essi Leminen (28) on hevostenhoitaja<br />

Karjalohjalta. Hän työskentelee<br />

materiaalivastaavana kansainvälisessä<br />

yrityksessä, mutta pitää sivutoimisesti<br />

hevosten turvakotia. Hänellä<br />

on koira, kissa ja hevonen. Essin harrastuksiin<br />

kuuluu raviurheilu ja siihen<br />

liittyen lämminverikasvatus.<br />

UUSIMAA<br />

Ingmar Fridolfsson, Porvoo, ( 019-520 4253,<br />

019-579 119<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi,<br />

Ruotsinpyhtää, Loviisa, Pernaja, Liljendahl,<br />

Askola<br />

Jenni Halonen, Sipoo, ( 040 501 2668<br />

Sipoo<br />

Elias Himanen, Porvoo, ( 019-520 4254, 0400<br />

845 368<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Askola<br />

Mårten Hoge, Porvoo, ( 019-520 2283, 019-575<br />

4888, 0400 691 669, marten.hoge@porvoo.fi<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi,<br />

Ruotsinpyhtää, Loviisa, Pernaja, Liljendahl,<br />

Askola<br />

Krista Hokkanen, Nurmijärvi, ( 040 759 8379,<br />

(09) 8392 3105, kristahokkanen@hotmail.com<br />

Vantaa, Helsinki, Espoo, Kauniainen, Nurmijärvi<br />

Krister Hollmerus, Porvoo, ( 019-520 2342<br />

Porvoo<br />

Anita Honkala (vain puhelinneuvontaa), Pornainen,<br />

( 0400 932 864<br />

Pornainen, Askola, Mäntsälä, Kerava<br />

Heidi Hytönen, Helsinki, ( 040 517 5144,<br />

heidi.hytonen@helsinki.fi<br />

Helsinki, Espoo<br />

Eläinsuojeluneuvoja Miska Kaihlamäki, Helsinki,<br />

( 040 8413 420, mi_ska@suomi24.fi<br />

Helsinki<br />

Essi Leminen, Karjalohja, ( 041 499 0145,<br />

essi.leminen@kolumbus.fi<br />

Vain hevoset: Karjalohja, Karjaa, Pohja, Tammisaari<br />

Göran Lindholm, Helsinki, ( 09-877 1200<br />

(<strong>SEY</strong>:n toimisto)<br />

Helsinki, Espoo, Vantaa<br />

Leena Lötjönen, Vihti, ( 09-222 1265, 040 734<br />

5708, faksi 09-222 1265<br />

Nummi-Pusula, Karkkila, Lohja, Nurmijärvi<br />

Ossi Lötjönen, Vihti, ( 09-222 1265, 040 734<br />

5708, faksi 09-222 1265<br />

Nummi-Pusula, Karkkila, Lohja, Nurmijärvi<br />

Pauliina Maunula (vain puhelinneuvontaa),<br />

Pornainen, ( 040 594 8258<br />

Pornainen, Askola, Mäntsälä<br />

Päivi Mäki, Mäntsälä, ( 019-687 7118,<br />

paivi.maki@proagria.fi<br />

Mäntsälä, Hyvinkää, Järvenpää, Pornainen,<br />

Pukkila, Askola, Orimattila, Kärkölä, Hausjärvi,<br />

Riihimäki<br />

Marjatta Niemi, Nummi-Pusula,<br />

( 019-371 562, 040 576 9360,<br />

aulis.niemi@dnainternet.net<br />

Lohja, Nummi-Pusula, Karjalohja, Sammatti<br />

Eläinsuojeluneuvoja Kati Nieminen, Vantaa,<br />

( 040 584 5472, nieminenkm@yahoo.com<br />

Vantaa<br />

Sonja Nurmi, Helsinki, ( 050 3466 550,<br />

sonja.nurmi@luukku.com<br />

Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen<br />

Marianna Paavolainen, Espoo, ( 09-541 9198,<br />

0500 820 904, marianna.paavolainen@jippii.fi<br />

Vain tuotantoeläimet ja hevoset: Espoo, Hel-<br />

26 Puhdistettuasi lehmäsi utareet ja pestyäsi lypsykiulun ja kätesi,<br />

lypsä lehmäsi keskeyttämättä viimeiseen pisaraan.

suojeluvalvojat ja -neuvojat<br />

sinki, Vantaa, Kauniainen, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula, Järvenpää; vain<br />

hevoset: Mäntsälä<br />

Nancy Sagulin, Sipoo, ( 040 770 8226<br />

Sipoo<br />

Jussi Sammalisto, Järvenpää, ( 0400 424 871<br />

Järvenpää, Tuusula, Nurmijärvi, Pornainen, Mäntsälä, Hyvinkää<br />

Tiia Sandberg, Vihti, ( 0400 467 667<br />

Vihti, Nurmijärvi, Karkkila<br />

Eläinsuojeluneuvoja Annukka Suvioja (puhelinneuvontaa ilt. ja vkl),<br />

Helsinki, ( 040 535 1486<br />

Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen<br />

KYMENLAAKSO ja ETELÄ-KARJALA<br />

Krista Ala-Turkia, Hamina, ( 040 746 2238,<br />

krista.ala-turkia@luukku.com<br />

Hamina<br />

Niina Arponen, Anjalankoski, ( 044 266 6116, reporanta@luukku.com<br />

Anjalankoski, Kouvola, Valkeala, Jaala, Kuusankoski, Elimäki, Iitti,<br />

Miehikkälä, Vehkalahti<br />

Anne Jaakkola, Jaala, ( 040 586 8506<br />

Jaala, Kouvola, Anjalankoski, Valkeala, Kuusankoski, Elimäki, Iitti<br />

Taisto Collanus, Valkeala, ( 05-387 157, 0400 884 545<br />

Valkeala, Jaala, Kuusankoski, Kouvola, Anjalankoski, Luumäki, Savitaipale,<br />

Elimäki, Iitti<br />

Minna Harkko, Kotka, ( 045 635 5818, minna@kymp.net<br />

Karhula, Kotka, Ruotsinpyhtää, Pyhtää, Hamina, Vehkalahti, Virolahti<br />

Marju Honkanen, Karhula ( 040 569 1879, mallu.honkanen@kymp.net<br />

Karhula, Kotka, Hamina, Virolahti, Loviisa, Pyhtää, Ruotsinpyhtää<br />

Anne Luttinen (vain puhelinneuvontaa), Mäntyharju, ( 044 794 8832,<br />

anne.luttinen@luukku.com<br />

Mäntyharju, Mikkeli, Ristiina, Hirvensalmi, Pertunmaa, <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Valkeala<br />

Juha Saarelainen, Tohmajärvi, ( 013-427 630, 0500 913 090,<br />

juhasaarelainen@jippii.fi<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Värtsilä, Uukuniemi, Saari<br />

Eija Sorsa, Kitee, ( 013-426 733, 040 7709 873<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Värtsilä, Uukuniemi, Saari<br />

VARSINAIS-SUOMI<br />

Leena Aho, Perniö, ( 02-735 2642, 050 339 6557,<br />

leena.aho@luukku.com<br />

Perniö, Särkisalo, Kemiö, Sauvo, Kisko, Dragsfjärd, Västanfjärd<br />

Martti Kaariluoto, Salo, ( 02-731 1991, 040 583 8631<br />

Salo, Halikko, Kuusjoki, Muurla<br />

Asko Lavikainen, Somero, ( 02-4841 852<br />

Somero, Kiikala, Pertteli, Kuusjoki, Koski, Tammela, Ypäjä, Jokioinen<br />

Heidi Leyser, Turku, ( 02-262 3110, 050 5546 394, heidi.leyser@turku.fi<br />

Turku, Kaarina, Raisio, Piikkiö, Rusko, Lieto, Naantali, Parainen, Paimio,<br />

Masku, Vahto, Nousiainen, Aura, Askainen, Dragsfjärd, Finby,<br />

Houtskär, Iniö, Kemiö, Korppoo, Kustavi, Laitila, Lemu, Marttila, Merimasku,<br />

Mietoinen, Mynämäki, Nauvo, Pyhäranta, Rymättylä, Sauvo,<br />

Suomusjärvi, Särkisalo, Taivassalo, Tarvasjoki, Uusikaupunki, Vehmaa,<br />

Velkua, Västanfjärd<br />

Sirkka-Liisa Oksanen, Perniö, ( 02-737 6379, 040 773 8274,<br />

siku5@luukku.com<br />

Salo, Halikko, Kuusjoki, Muurla<br />

Ulla Räsänen, Rauma, ( 040 737 2075, ulla.rasanen@netti.fi<br />

Rauma, Pyhäranta, Laitila, Eurajoki<br />

Eläinsuojeluneuvoja Heidi Salomaa, Salo, ( 040 829 3956,<br />

heidi.salomaa@pernio.salonseutu.fi<br />

Perniö, Salo, Kemiö, Dragsfjärd, Muurla, Koski<br />

Anne Sipilä, Lieto, ( 040 501 1281, 02-487 6895, annepet@luukku.com<br />

Lieto, Aura, Tarvasjoki, Turku<br />

Marja-Leena Virtanen, Salo, ( 02-736 5001, 050 571 2722<br />

Pertteli, Salo, Muurla, Kiikala, Kuusjoki, Halikko, Kisko, Suomusjärvi<br />

Taru Vuoristo, Turku, ( 045 674 4502, taru.vuoristo@luukku.com<br />

Turku, Raisio, Masku, Nousiainen, Kaarina, Lieto, Aura, Paimio, Piikkiö,<br />

Naantali, Merimasku, Rymättylä, Vahto, Lemu, Mietoinen, Askainen,<br />

Mynämäki<br />

HÄME<br />

Satu Ahdesmäki, Forssa, ( 044 062 1940, satu.ahdesmaki@netti.fi<br />

Jokioinen, Forssa<br />

Ingmar Fridolfsson, Porvoo, ( 019-5204 253, 019-579 119<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi, Ruotsinpyhtää, Loviisa,<br />

Pernaja, Liljendahl, Askola<br />

Elias Himanen, Porvoo, ( 019-520 4254, 0400 845 368<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Askola<br />

Mårten Hoge, Porvoo, ( 019-5202 283, 019-5754, 0400 691 669,<br />

marten.hoge@porvoo.fi<br />

Porvoo, Artjärvi, Pukkila, Myrskylä, Lapinjärvi, Ruotsinpyhtää, Loviisa,<br />

Pernaja, Liljendahl, Askola<br />

Eläinsuojeluneuvoja Anna-Kaarina Jaakkola, Hausjärvi, ( 040 505 0175<br />

Hausjärvi<br />

Eläinsuojeluneuvoja Heidi Koho, Mäntsälä, ( 040 740 2508,<br />

heidikoho@yahoo.com<br />

Mäntsälä<br />

Asko Lavikainen, Somero, ( 02-484 1852<br />

Somero, Kiikala, Pertteli, Kuusjoki, Koski, Tammela, Ypäjä, Jokioinen<br />

Eläinsuojelueuvoja Titta Malinen, Hämeenkoski, ( 041 434 8507<br />

Hämeenkoski<br />

Päivi Mäki, Mäntsälä, ( 019-687 7118, paivi.maki@proagria.fi<br />

Mäntsälä, Hyvinkää, Järvenpää, Pornainen, Pukkila, Askola, Orimattila,<br />

Kärkölä, Hausjärvi, Riihimäki<br />

Katja Rättyä, Janakkala, ( 0400 514 024, katjaheikki@pp1.inet.fi<br />

Janakkala, Hämeenlinna, Hauho, Renko, Kalvola, Lammi, Tuulos, Loppi,<br />

Riihimäki<br />

Jorma Vastamäki, Asikkala, ( 040 562 5797, jorma.vastamaki@phnet.fi<br />

Asikkala, Nastola, Lahti, Hollola, Padasjoki, Kuhmoinen, Lammi<br />

Anne Väisänen, Pertunmaa, ( 040 576 5340,<br />

effukan.anne@luukku.com<br />

Pertunmaa, Hirvensalmi, Mäntyharju, Hartola, Sysmä, Heinolan mlk,<br />

Heinola, Mikkeli, Ristiina, Juva, Anttola; koiratarkastukset lisäksi: <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Mikkelin mlk, Puumala<br />

SATAKUNTA ja PIRKANMAA<br />

Markku Alanko, Valkeakoski (vain luonnonvaraiset eläimet),<br />

( 040 584 7265, lintuhoitola@luukku.com<br />

Valkeakoski, Toijala, Kylmäkoski, Viiala, Kalvola, Urjala, Vesilahti, Lempäälä,<br />

Pirkkala, Ylöjärvi, Tampere, Kangasala, Pälkäne, Hämeenlinna,<br />

Hattula<br />

Marko Elomaa, Pori, ( 040 411 9480, marko.elomaa@satesy.net<br />

Pori, Luvia, Ulvila, Noormarkku, Kullaa, Nakkila<br />

Eläinsuojeluneuvoja Tiina Haapamäki, Ulvila, ( 050 494 1413<br />

Ulvila, Pori, Luvia, Noormarkku, Kullaa, Nakkila<br />

Nanna Karlsson (vain neuvontaa), Kangasala, ( 050 382 6829,<br />

nanna_ojanen@hotmail.com<br />

Tampere, Pirkkala, Lempäälä, Nokia<br />

Sanna Keronen, Lempäälä, ( 040 759 6069, thunderwaves@hotmail.<br />

com<br />

Lempäälä, Vesilahti<br />

Eläinsuojeluneuvoja Henna Lehtola, Tampere, ( 040 7200 262, henna.<br />

lehtola@webinfo.fi<br />

Tampere, Ylöjärvi, Lempäälä, Pirkkala, Nokia<br />

Raimo Lietsala, Orivesi, ( 03-334 4719, 040 5584 019, raimo@lietsala.<br />

net<br />

Orivesi, Längelmäki, Juupajoki, Ruovesi, Tampere, Kangasala, Sahalahti,<br />

Kuhmalahti, Kuorevesi, Mänttä, Vilppula<br />

Sirkka-Liisa Mäkelä, Tampere, ( 03-345 1990 ilt.<br />

Ylöjärvi, Nokia<br />

Säästä parhaiten tehdyt heinäsi poikiville lehmille, varsoville tammoille, vasikoille ja varsoille.<br />

27

Tanja Mäkelä, Eura, ( 050 338 4489<br />

Eura, Säkylä, Köyliö, Kokemäki, Kiukainen, Kodisjoki, Lappi, Rauma,<br />

Eurajoki, Luvia, Harjavalta, Nakkila, Pori, Ulvila, Kullaa, Noormarkku<br />

Kirsi-Marja Nurminen, Kangasala, ( 03-377 3596, 040 760 0107<br />

Kangasala, Pälkäne, Sahalahti, Luopioinen, Kuhmalahti<br />

Tarja Peltola, Kankaanpää, ( 050 566 0352, tarja.peltola@dnainternet.<br />

net<br />

Kankaanpää, Jämijärvi, Honkajoki<br />

Ulla Räsänen, Rauma, ( 040 737 2075, ulla.rasanen@netti.fi<br />

Rauma, Pyhäranta, Laitila, Eurajoki<br />

Eläinsuojeluneuvoja Johanna Saari, Kangasala, ( 044 337 5949,<br />

johannasaari@hotmail.com<br />

Kangasala, Tampere<br />

Eläinsuojeluneuvoja Tetti Sandberg, Pori, ( 041 432 7055<br />

Pori<br />

Saija Sivula, Valkeakoski, ( 040 595 5796, SaijaS@hevostalli.com<br />

Valkeakoski, Toijala, Viiala, Kangasala, Pälkäne, Lempäälä<br />

Eläinsuojeluneuvoja Tarja Tuomisto, Kankaanpää, puh. 040 507 4623,<br />

tarja_tuomisto@hotmail.com<br />

Kankaanpää, Jämijärvi, Honkajoki, Karvia, Siikainen, Pomarkku, Parkano<br />

Milla Turunen, Lempäälä, ( 040 718 1028 (miel. klo 17-20)<br />

milla.turunen@pesu.org<br />

Lempäälä ja Vesilahti<br />

ETELÄ- ja KESKI-POHJANMAA ja<br />

RUOTSINKIELINEN POHJANMAA<br />

Eläinsuojeluneuvoja Mona Andersson, Kokkola, ( 050 556 9251, mona.<br />

andersson@luukku.com<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Päivi Berg, Kruunupyy, ( 050 588 0599<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Hannele Flinkman, Kristiinankaupunki, ( 050 353 7816,<br />

hanneleflinkman@gmail.com<br />

Kristiinankaupunki, Isojoki, Karijoki, Teuva, Kauhajoki, Kaskinen<br />

Monica Karlsson, Mustasaari, ( 0400 999 078, montsu@netti.fi<br />

Mustasaari, Vaasa<br />

Erkki Kilponen, Larsmo, ( 06-728 2552<br />

Larsmo, Pietarsaari, Pedersöre, Kruunupyy<br />

Risto Kyngäs, Kokkola, ( 0500 777 759<br />

Kälviä, Lohtaja, Kannus, Toholampi, Ullava, Kaustinen, Kruunupyy,<br />

Kokkola<br />

Eläinsuojeluvalvoja Lotta Känsäkangas, Kruunupyy, ( 050 505 2332,<br />

lottak@animail.net<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Toivo Leskinen, Vaasa, ( 06-356 8145, 040 770 5899<br />

Vaasa, Mustasaari, Korsnäs, Malax, Oravainen, Vöyri, Maxmo<br />

Anne Luukkonen, Vaasa, ( 044 074 8799,<br />

Vaasa, Laihia, Mustasaari<br />

Suvi Rita, Kokkola, ( 040 545 9907<br />

Kokkola, Kruunupyy, Kälviä<br />

Tytti Salenius, Nurmo, ( 044 502 6541, tytti.salenius@netikka.fi<br />

Kuortane, Nurmo, Seinäjoki, Peräseinäjoki, Alavus, Töysä, Soini, Alajärvi,<br />

Lehtimäki, Lapua, Ilmajoki, Ylistaro<br />

Kristina Smulter, Vaasa, ( 050 330 7977<br />

Vaasa, Mustasaari, Korsnäs, Malax, Oravainen, Vöyri, Maxmo<br />

KESKI-SUOMI<br />

Tarja Hakala-Koivusalo, Sumiainen, ( 050 533 1418<br />

Sumiainen, Konnevesi, entinen Konginkangas, Suolahti, Äänekoski,<br />

Laukaa, Uurainen<br />

Heino Hyvönen, Vesanto, ( 0500 260 995<br />

Keitele, Viitasaari, Pihtipudas, Vesanto, Tervo, Pielavesi, Karttula, Suonenjoki,<br />

Rautalampi<br />

Marika Oksanen, Jyväskylä, ( 040 727 8598<br />

Jyskä, Vaajakoski, Jyväskylän pohjoisosa (Huhtasuo, Kangasvuori, Sulku,<br />

Kaakkolampi, Kangaslampi, Pupuhuhta, Halssila, Aittorinne, Aholaita)<br />

Sirpa Peltonen, Korpilahti, ( 014-826 294<br />

Korpilahti, Jämsä, Jämsänkoski, Muurame<br />

Jorma Vastamäki, Asikkala, ( 040 562 5797, jorma.vastamaki@phnet.fi<br />

Asikkala, Nastola, Lahti, Hollola, Padasjoki, Kuhmoinen, Lammi<br />

ETELÄ-SAVO<br />

Ulla Huopainen, Pieksämäki, ( 044 368 6733, 015-223 4224,<br />

ulla.huopainen@pmkth.fi<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Haukivuori<br />

Pirjo Kinnunen, Joroinen, ( 017-558 0183, 040 563 3735<br />

Joroinen, Varkaus<br />

Marja-Liisa Kotro, Savonlinna, ( 0500 749 852,<br />

mlkotro@savonlinnalainen.com<br />

Savonlinna, Rantasalmi, Sulkava, Puumala, Punkaharju, Enonkoski<br />

Anne Luttinen (vain puhelinneuvontaa), Mäntyharju, ( 044 794 8832,<br />

anne.luttinen@luukku.com<br />

Mäntyharju, Mikkeli, Ristiina, Hirvensalmi, Pertunmaa, <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Valkeala<br />

Antti Mustonen, Savonlinna, ( 050 559 4866,<br />

antti.mustonen@arkkitehdit-amam.com<br />

Savonlinna, Sulkava, Rantasalmi<br />

Jukka Paavilainen, Mikkelin mlk, ( 050 581 5642<br />

Mikkelin mlk, Mikkeli, Kangasniemi, Haukivuori, Juva, Hirvensalmi<br />

Veijo Parviainen, Joroinen, ( 050 560 6506<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Varkaus, Joroinen, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Yrjö Ponkkonen, Pieksämäki, ( 044 280 1028, 044 368 6734,<br />

yrjo.ponkkonen@pmkth.fi<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Pekka Suutari, Ristiina, ( 015-419 535, 050 592 2195<br />

Ristiina, <strong>Suomen</strong>niemi, Anttola, Mikkelin mlk, Mäntyharju, Hirvensalmi,<br />

Puumala<br />

Minna Särkkä, Savonlinna, ( 015-520 780, 044 520 7800,<br />

sarkka@suomi24.fi<br />

Savonlinna, Sulkava, Rantasalmi<br />

Anne Väisänen, Pertunmaa, ( 040 576 5340, effukan.anne@luukku.<br />

com<br />

Pertunmaa, Hirvensalmi, Mäntyharju, Hartola, Sysmä, Heinola, Mikkeli,<br />

Ristiina, Juva, Anttola; koiratarkastukset lisäksi: <strong>Suomen</strong>niemi,<br />

Mikkelin mlk, Puumala<br />

Heikki Väätäinen, Leppävirta, ( 017-554 1045, 0500 498 879<br />

Leppävirta, Vehmersalmi, Jäppilä, Joroinen, Heinävesi, Varkaus<br />

POHJOIS-SAVO<br />

Mira Halonen, Karttula, ( 017-386 1216, 050 405 7209,<br />

mira@elainhoitola.com<br />

Karttula, Kuopio, Tervo, Suonenjoki, Rautalampi, Vesanto<br />

Heino Hyvönen, Vesanto, ( 0500 260 995<br />

Vesanto, Tervo, Pielavesi, Karttula, Suonenjoki, Rautalampi, Keitele,<br />

Viitasaari, Pihtipudas<br />

Pirjo Kinnunen, Joroinen, ( 017-558 0183, 040 563 3735<br />

Joroinen, Varkaus<br />

Tauno Kähkönen, Lapinlahti, ( 017-733 015, 0400 371 299,<br />

tauno.kahkonen@lapinlahti.fi<br />

Lapinlahti, Iisalmi, Sonkajärvi, Rautavaara, Varpaisjärvi, Pielavesi,<br />

Vieremä, Kiuruvesi<br />

Veijo Parviainen, Joroinen, ( 050 560 6506<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Varkaus, Joroinen, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Yrjö Ponkkonen, Pieksämäki, ( 044 280 1028, 044 368 6734,<br />

yrjo.ponkkonen@pmkth.fi<br />

Pieksämäki, Pieksänmaa, Haukivuori, Kangasniemi<br />

Juha Rissanen, Juankoski, ( 017-721 686, 0400 928 046,<br />

juha.rissanen@lindstrom.fi<br />

Juankoski, Siilinjärvi, Nilsiä, Kaavi, Kuopio, Tuusniemi, Vehmersalmi<br />

Erkki Shemeikka, Sonkajärvi, ( 017-839 1200, 017-763 185, 0400 815<br />

185, erkki.shemeikka@pp.inet.fi<br />

Sonkajärvi, Vieremä, Varpaisjärvi, Rautavaara<br />

Jouko Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 752 760<br />

Lapinlahti/Valtimo, Nurmes, Rautavaara, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

Kristiina Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 548 747<br />

Lapinlahti/Valtimo, Nurmes, Rautavaara, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

28<br />

Nostakaa ajoissa jäätarpeenne! Kerätkää käpyjä!

Pekka Vallenius, Varkaus, ( 044 355 3706, pekka.vallenius@varkaus.fi<br />

Varkaus, Leppävirta<br />

Heikki Väätäinen, Leppävirta, ( 017-554 1045, 0500 498 879<br />

Leppävirta, Vehmersalmi, Jäppilä, Joroinen, Heinävesi, Varkaus<br />

POHJOIS-KARJALA<br />

Olavi Mustonen, Joensuu, ( 013-896 103, 0500 170 203<br />

Joensuu, Polvijärvi, Kontiolahti, Eno, Ilomantsi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara,<br />

Pyhäselkä, Rääkkylä, Liperi, Outokumpu, Lieksa<br />

Eläinsuojeluvalvoja Sanna Neuvonen, Nurmes, ( 050 342 3438,<br />

s.neuvonen@luukku.com<br />

Nurmes, Lieksa, Juuka, Valtimo<br />

Anne Piitulainen, Värtsilä, ( 050 371 0042,<br />

anne.piitulainen@susiraja.net<br />

Värtsilä, Tohmajärvi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara<br />

Juha Saarelainen, Tohmajärvi, ( 0500 913 090,<br />

juha.saarelainen@kopteri.net<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Uukuniemi, Saari<br />

Eija Sorsa, Kitee, ( 013-426 733, 040 770 9873<br />

Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi, Värtsilä, Uukuniemi, Saari<br />

Jouko Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 752 760<br />

Lapinlahti, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

Kristiina Tiainen, Lapinlahti, ( 017-735 248, 0500 548 747<br />

Lapinlahti, Varpaisjärvi, Iisalmi<br />

Lauri Vaakanainen, Juuka, ( 013-472 067, 0400 382 893<br />

Juuka, Nurmes, Lieksa, Valtimo<br />

KAINUU<br />

Mari Alakopsa, Muhos, ( 0400 851 441<br />

Kestilä, Muhos, Utajärvi, Vaala<br />

Sirkku Haapalainen, Kajaani, ( 050 517 2696<br />

Kajaani, Sotkamo, Paltamo, Vuolijoki, Ristijärvi<br />

Ari Stenvall, Kajaani, ( 0400 545 378, ari-jukka.stenvall@pp.inet.fi<br />

Kajaani, Sotkamo, Paltamo, Vuolijoki, Ristijärvi<br />

POHJOIS-POHJANMAA<br />

Tiina Ahokas, Haukipudas, ( 0500 583 377,<br />

tiina.ahokas@mail.suomi.net<br />

Haukipudas, Oulu, Ii, Yli-Ii, Kiiminki, Ylikiiminki, Hailuoto, Oulunsalo,<br />

Kempele, Muhos, Tyrnävä, Liminka, Lumijoki<br />

Minna Ahonen, Tyrnävä, ( 08-5401 520, 0400 584 208,<br />

minna.m.ahonen@saunalahti.fi<br />

Tyrnävä, Temmes, Liminka, Lumijoki<br />

Mari Alakopsa, Muhos, ( 0400 851 441<br />

Muhos, Utajärvi<br />

Päivi Heikkinen, Kiiminki, ( k. 08-816 8560, 0500 686 018,<br />

heikkinen.p@luukku.com<br />

Kiiminki, Ylikiiminki, Oulu<br />

Heidi Huru, Kiiminki, ( 040 724 0975, harri.huru@pp.inet.fi<br />

Kiiminki<br />

Eläinsuojeluneuvoja Airi Jussila, Oulu, ( 08-311 5522<br />

Oulu, Haukipudas<br />

Eläinsuojeluneuvoja Sanna Kinnunen, Liminka, ( 040 833 3119<br />

Liminka, Lumijoki<br />

Tarja Kolvanki (vain puhelinneuvontaa), Kuusamo, ( 050 462 1229<br />

Kuusamo<br />

Eläinsuojeluneuvoja Kirsi Kotisaari, Raahe, ( 050 413 8792,<br />

<strong>SEY</strong>:llä on yli 120 eläinsuojeluvalvojaa ja parikymmentä eläinsuojeluneuvojaa.<br />

Valvojan työstä ei makseta palkkaa, vaan ainoastaan kulukorvauksia. Useimmat<br />

<strong>SEY</strong>:n eläinsuojeluvalvojat ansaitsevat leipänsä muissa ammateissa.<br />

Valvojat tekevät tarkastuskäyntejä ilmoitusten perusteella, tai jos heillä muuten<br />

on aihetta epäillä, että eläimiä kohdellaan huonosti.<br />

Valvojana toimiminen vaatii aikaa ja henkisiä voimia – ei ole helppoa mennä<br />

tuntemattomien ihmisten koteihin. Valvojan pitää siis tulla hyvin toimeen ihmisten<br />

kanssa ja selvitä kiperistäkin tilanteista. Valvojat eivät ole viranomaisia.<br />

Eläinsuojeluneuvoja ei tee omin päin tarkastuskäyntejä, vaan hänen toimintansa<br />

keskittyy neuvontaan. Myös neuvojaksi haluavan pitää käydä eläinsuojeluvalvojien<br />

peruskurssi.<br />

kirsi.kotisaari@kotinet.com<br />

Raahe, Pattijoki, Siikajoki, Pyhäjoki<br />

Markku Kukkohovi, Muhos, ( 040 758 4541<br />

Oulu, Muhos<br />

Heikki Mehtätalo, Oulainen, ( 040 511 4395<br />

Oulainen<br />

Sinikka Rauma (vain puhelinneuvontaa), Ruukki, ( 040 581 6329<br />

Ruukki, Raahe, entinen Pattijoki, Siikajoki, Rantsila, Vihanti, Pyhäjoki,<br />

Pulkkila, Piippola, Merijärvi, Oulainen<br />

Eläinsuojeluneuvoja Marika Salin, Oulu, ( 044 5522 555,<br />

masalin@edu.ouka.fi<br />

Oulu, Oulunsalo, Kempele, Kiiminki<br />

Kaisu Seppä, Haapavesi, ( 040 725 7377, viipykettu@sunpoint.net<br />

Haapavesi, Nivala, Ylivieska<br />

Eläinsuojeluneuvoja Henna Äijälä, Raahe, ( 050 328 8056,<br />

aijalahe@webinfo.fi<br />

Raahe, Pattijoki, Siikajoki, Pyhäjoki<br />

LAPPI<br />

Marika Hiltunen, Rovaniemen mlk, ( 040 767 1474<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Berit Hotti, Keminmaa, ( 016-283 507<br />

Keminmaa, Kemi, Tornio, Ylitornio, Pello, Tervola, Rovaniemi, Rovaniemen<br />

mlk, Ranua, Simo<br />

Markku Hotti, Keminmaa, ( 016-283 507, markku.hotti@pp.inet.fi<br />

Kemi, Tornio, Ylitornio, Pello, Tervola, Rovaniemi, Rovaniemen mlk,<br />

Ranua, Simo<br />

Mikko Häggman, Sodankylä, ( 0400 246 299,<br />

mikko.haggman@kolumbus.fi<br />

Sodankylä, Inari, Utsjoki<br />

Tiina Jokelainen, Kemi, ( 0400 873 665<br />

Kemi, Keminmaa, Tornio, Tervola, Simo<br />

Saila Keskitalo, Muonio, ( 016-532 243, 016-534 210, 041 550 8808,<br />

saila.keskitalo@pp.inet.fi<br />

Muonio, Enontekiö, Kittilä, Kolari, Pello, Rovaniemen mlk<br />

Jaakko Leinonen, Rovaniemi, ( 040 823 8979,<br />

jaakko.leinonen@lapin4h.fi<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk, Ranua, Tervola, Tornio, Ylitornio, Pello,<br />

Kemijärvi<br />

Marita Paananen, Ranua, ( 0400 895 931,<br />

marita.paananen@luukku.com<br />

Ranua, Posio<br />

Pirjo Pelkonen, Ranua, ( 0400 232 895, pirjo.pelkonen4@luukku.com<br />

Ranua, Posio<br />

Henna Perälä, Rovaniemi, ( 0400 462 824, helaitin@ulapland.fi<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Henri Pätsi, Rovaniemen mlk, ( 040 721 3892, hepe55@surfeu.fi<br />

Posio, Kuusamo<br />

Nina Rissanen, Rovaniemi, ( 040 715 1793<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Eija Saavalainen, Rovaniemi, ( 0400 382 104, eija.saavalainen@jippii.fi<br />

Rovaniemi, Rovaniemen mlk<br />

Maarit Tervo, Pelkosenniemi, ( 040 826 7452, maarit.tervo@pp.inet.fi<br />

Pelkosenniemi, Savukoski, Kemijärvi<br />

Terttu Ylimäki, Tornio, ( 0400 653 651<br />

Tornio, Tervola, Simo, Keminmaa, Kemi<br />

Vakavat eläinsuojelutapaukset siirretään viranomaisille. Monet valvojat toimivatkin<br />

koko ajan kiinteässä yhteistyössä alueensa eläinsuojeluviranomaisten<br />

kanssa. Onneksi useimmat tapaukset ovat lieviä ja vapaaehtoisen valvojan<br />

käynti riittää ”herättämään” omistajan, niin että hän korjaa asiat. <strong>SEY</strong>:n valvojat<br />

tekevät työtä, joka eläinsuojelulain mukaan kuuluisi viranomaisille, mutta<br />

nämä eivät ehdi kaikkia tehtäviä hoitaa.<br />

<strong>SEY</strong> järjestää yleensä vuoden tai kahden vuoden välein viiden päivän mittaisen<br />

eläinsuojeluvalvojakurssin, jonka käyneet voivat hakea valvojiksi. Seuraava<br />

valvojakurssi pidetään vuonna 2006 Helsingissä.<br />

Pyhätehtävä on suojella eläimiä kärsimyksiltä, joita me voimme estää!<br />

29

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava ja toiminnantäyteinen<br />

kesä. Kirppu ainakin on puuhaillut<br />

yhtä ja toista.<br />

K<br />

I RP<br />

U N<br />

N U RK<br />

K A<br />

Virikkeiden merkityksestä koiralle ja<br />

muille eläimille on puhuttu viime<br />

vuosina paljon, syystäkin. Virikkeillä<br />

tarkoitetaan sitä, että eläimellä ei olisi tylsää,<br />

vaan että se saisi puuhastella kaikkea mukavaa,<br />

myös sellaista joka vaatii aivotyötä.<br />

Kirppua ei ole opetettu tekemään erityisiä<br />

temppuja, vaikka moni koira rakastaa<br />

niitäkin. Sen sijaan Kirppu on itse opiskellut<br />

monenlaisia taitoja, joita se elämässään<br />

käyttää. Kirpun elämässä virikkeet ovat<br />

sitä, että se pääsee ihmisten mukana erilaisiin<br />

paikkoihin ja tapaa myös muita koiria.<br />

Junassa Kirppu tapasi vastikään pienen<br />

mustan koiran, josta se piti kovasti. Mutta<br />

koiraparkaa pelotti! Se oli jo puolitoistavuotias,<br />

mutta se ei ollut paljon asioita elämässään<br />

saanut nähdä eikä kokea.<br />

Vaikka Kirppu oli Suomeen tullessaan<br />

kovasti arka ja pelkäsi kaikkea, sitä ei alettu<br />

suojella liikaa erilaisilta tapahtumilta. Heti<br />

alkuun se sai kulkea paljon eri paikoissa.<br />

Arkaa koiraa ei auta se, että sitä säälitelläään.<br />

Päin vastoin, silloin se juuri uskookin,<br />

että tilanteessa on jotain mitä pitää<br />

pelätä. Parasta on, että tilanteet järjestetään<br />

sillä tavalla turvallisiksi, että koira ei<br />

oikeasti ole vaarassa, ja sen jälkeen asioihin<br />

suhtaudutaan vain aivan luonnollisesti.<br />

Nyt seuraakin pieni tieto- tai oikeastaan<br />

arvaustehtävä! Seuraavissa vaihtoehdoissa<br />

on aina yksi, joka ei pidä paikkaansa. Kaikki<br />

muut pitävät. Arvaa, mikä vaihtoehto on<br />

väärä!<br />

1. Reissukoira Kirppu on matkustanut<br />

a) veneessä<br />

b) lentokoneessa<br />

c) laivassa<br />

d) polkupyörän kyydissä<br />

e) henkilöautossa<br />

f) raitiovaunussa<br />

g) junassa<br />

h) taksissa<br />

i) bussissa<br />

2. Kulttuurikoira Kirppu on ollut mukana<br />

a) teatterissa<br />

b) elokuvissa<br />

c) taidenäyttelyssä<br />

3. Tiedottajakoira Kirppu on esiintynyt<br />

a) televisiossa<br />

b) sähköpostissa<br />

c) internetissä<br />

d) radiossa<br />

e) paikallislehdessä<br />

f) sanomalehdessä<br />

g) aikakauslehdessä<br />

4. Suhdetoimintakoira Kirppu on viettänyt<br />

aikaansa<br />

a) heinätalkoissa<br />

b) kesäleirillä<br />

c) synttäreillä<br />

d) kokouksissa<br />

e) kesäjuhlissa<br />

f) rockfestivaaleilla<br />

g) työpaikalla toimistossa<br />

No, joko ehdit veikata, mitkä kohdat eivät<br />

pitäneet paikkaansa? Katso vastaukset vasta<br />

kun olet valmis!<br />

No, tässä tulevat siis vastaukset:<br />

1. d) polkupyörän kyydissä emäntä ei ole<br />

uskaltanut Kirppua kuljettaa. Moni koira osaa<br />

kuitenkin matkustaa myös pyörän korissa.<br />

2. b)elokuvia Kirppu on katsonut vain<br />

kotosalla. Muut kulttuuririennot ovat tapahtuneet<br />

kesällä ulkoilmassa.<br />

3. d)radiohaastattelussakin Kirppu oli<br />

kyllä mukana, mutta se ei puhunut mitään.<br />

Niinpä ei voi oikein sanoa, että se olisi<br />

esiintynyt radiossa.<br />

4. f) rockfestivaaleille koiraa ei pidä viedä.<br />

Siellä on aivan liikaa meteliä sekä ihmisiä,<br />

jotka eivät ehkä osaa varoa vaikkapa<br />

tallaamasta koiraa. Muissakin väkijoukoissa<br />

on tietysti pidettävä huolta, että kaikki<br />

huomaavat koiran ja ovat sille ystävällisiä.<br />

Ravintoloihin ja ruokakauppoihinhan ei<br />

Suomessa saa koiraa viedä. Muissa paikoissa<br />

on aina asiallista kysyä läsnäolijoilta<br />

lupa koiran tuloon. Jos joku on allerginen,<br />

sitä pitää kunnioittaa. Onneksi allergikkoja<br />

ei sittenkään ole niin paljon, ja useimmat<br />

ihmiset suhtautuvat koiriin hyvin myönteisesti.<br />

Kirpun mukaan tuloa yleensä ainakin<br />

toivotaan!<br />

Hyvä syksyn jatkoa kaikille!<br />

toivoo Kirppu ja emäntä<br />

Posti Kirpun nurkkaan osoitteella:<br />

Marika Salin<br />

Syrjäkatu 7 as. 6<br />

90100 Oulu<br />

sähköposti: marika.salin@ope.ouka.fi<br />

30<br />

Mieluummin hellyyttä kuin kovuutta.

Pienestä pitäen<br />

10 kysymystä<br />

Miten hyvin luit viime lehden? Vastaukset<br />

kysymyksiin löytyvät Eläinten ystävän numerosta<br />

2/2005 tai alta.<br />

Yksivuotiaana Hillan sanavarastosta<br />

varmasti 50 prosenttia ellei peräti<br />

enemmänkin oli eläinten nimiä. Kun<br />

luimme Antti tuntee eläimet -kirjaa, Hilla<br />

oppi nopeasti tunnistamaan ja nimeämään<br />

gorillan, valaan, jääkarhun ja muut eläimet.<br />

Eläimiä kirjassa on 80.<br />

Toinen mieluisa kirja oli ”Talvilintuja”.<br />

Tikka oli Hillasta erityisen kiinnostava. Ja<br />

voi sitä riemun päivää, kun näimme mökin<br />

ikkunasta lähipuuhun laskeutuneen tikan.<br />

Tuolloin vuoden ja neljän kuukauden<br />

ikäinen Hilla tunnisti linnun heti. ”Tikka,<br />

tikka” toisteli lapsi innoissaan heilutellen<br />

samalla käsiään.<br />

Eläinten äänet lapset tuntuvat oppivan<br />

hyvin varhain. Tuttavaperheen pieni Punni-poika<br />

osasi matkia parin kymmenen<br />

linnun ääntä ennen ensimmäisiä ihmistenkielisiä<br />

sanojaan! Kuk-kuut, hu-huut ja<br />

titityyt osuivat aina oikeille lajeille niitä kysyttäessä.<br />

Samoin kotieläinten ääniä lapset<br />

oppivat imitoimaan huomattavan varhain.<br />

Kukapa lapsi ei tietäisi, että lehmä sanoo<br />

”muu” ja lammas ”mää”.<br />

Voisi kuvitella, että pienten lasten kiinnostus<br />

eläimiä kohtaan on peräti perinnöllinen<br />

ominaisuus. Onhan ihminen elänyt<br />

koko historiansa eläinten keskellä ja ollut<br />

eläimistä riippuvainen. Eläinten oppiminen<br />

ja niiden tapojen tunteminen on ollut<br />

elinehto ihmisille. Kiinnostus eläimiä kohtaan<br />

on luonnonvalinnan myötävaikutuksella<br />

kehittynyt syntymälahjaksi ihmiselle<br />

– tällainen kuva ainakin helposti syntyy<br />

pieniä lapsia seuratessa.<br />

Luonnon kieli on universaali. Niin me ihmiset<br />

kuin eläimetkin tunnistamme tietyt<br />

värit ja symbolit vaaran merkeiksi. Poikasten,<br />

olivat ne sitten ihmisten tai eläinten,<br />

pyöreä olemus laukaisee meissä hellimisreaktion.<br />

Lapsissa tämä piirre on erityisen<br />

selvä. Samoin eläinten syöttäminen tuntuu<br />

olevan lapsille pienestä pitäen tärkeätä.<br />

”Heinää vuohelle”, tietää Hillakin.<br />

Hilla asuu lähellä maatilaa ja hän pääsee<br />

katsomaan vuohia vaikka päivittäin. Suurimmalla<br />

osalla lapsista ei kaupungistumisen<br />

myötä ole kuitenkaan mahdollisuutta<br />

nähdä eläimiä ja rakentaa suhdettaan niihin.<br />

Se on valtava menetys niin lasten kuin<br />

eläintenkin kannalta.<br />

Vierailin hiljattain Helsingin Viikissä toi-<br />

Pekka Hänninen<br />

mivassa Sotkan kodon päiväkodissa. Siellä<br />

noudatetaan Ruotsista meillekin levinnyttä<br />

Luonnossa kotonaan –pedagogiikkaa.<br />

Lapset ovat joka päivä ulkona luonnossa<br />

retkellä. Luonto ja eläimet tulevat näin lapsille<br />

tutuiksi ja luonnolliseksi osaksi elämää.<br />

Lapsille syntyy tunneside luontoon<br />

ja eläimiin. Tunneside luontoon ja eläimiin<br />

velvoittaa myös suojelemaan. Luonnon ja<br />

eläinten suojelu kumpuaa rakkaudesta itselleen<br />

läheisiä asioita kohtaan.<br />

Luonto-Liitto on tehnyt myös pitkään<br />

työtä lasten ja varhaisnuorten parissa.<br />

Lapset ovat hääränneet luonnon ja eläinten<br />

kanssa liiton lastenleireillä ympäri Suomea<br />

jo vuosikymmenten ajan. Luonto on tullut<br />

lapsille läheiseksi ja monista lapsista on<br />

kasvanut aktiivisia luonnon- ja ympäristönpuolustajia.<br />

Sotkan kodon ja Luonto-Liiton sekä viimenumerossa<br />

esitellyn Pikkumökin päiväkodin<br />

kaltaista toimintaa soisi olevan<br />

enemmänkin. Lapsista, jotka pienestä pitäen<br />

ovat saaneet toteuttaa luontaista uteliaisuuttaan<br />

ja hoitamistarvettaan eläinten<br />

kanssa, kasvaa varmasti vastuullisia ja<br />

eläimet huomioivia aikuisia.■<br />

Kuva: hanna Oksman<br />

1. Miten järvenpääläinen Pikkumökin<br />

päiväkerho poikkeaa tavanomaisista<br />

lasten päivähoitopaikoista?<br />

2. Lintujen ja nisäkkäiden varoitusäänillä<br />

ja poikasten hätä-äänillä on yhteinen<br />

erityispiirre eläinten ääniviestinnässä.<br />

Mikä?<br />

3. Miten jyrsijät ilmaisevat kipuaan?<br />

4. Mitä ovat feromonit?<br />

5. Mihin käytettiin <strong>SEY</strong>:n 5000 euron lahjoitus<br />

tsunamialueella?<br />

6. Piikkipannan käyttö koirilla kiellettiin<br />

yli 10 vuotta sitten. Millaisia metallikaaria<br />

tai tappeja koulutuskaulaimessa<br />

nykyisin saa olla?<br />

7. <strong>SEY</strong>:n hallitukseen valittiin vuonna<br />

1978 tunnettu biologi ja eläintieteilijä.<br />

Kuka?<br />

8. Sotkamosta löytyi viime helmikuussa<br />

harvinainen lintu, joka toukokuussa<br />

toimitettiin Norjaan. Minkälajinen lintu<br />

se oli?<br />

9. Pyhtäällä on harvinainen eläinhoitola.<br />

Mitä eläimiä siellä hoidetaan?<br />

10. Mikä on Harakanvarpaat?<br />

Vastaukset 10 kysymykseen:<br />

1. Pikkumökin päiväkerhossa lapset saavat<br />

osallistua navettatöihin, ratsastaa,<br />

syödä lähi- ja luomuruokaa ja hoitaa<br />

myös tilan omia kanoja, vuohia, sikoja,<br />

kissoja ja koiria.<br />

2. Lintujen ja nisäkkäiden varoitusäänet<br />

ja niiden poikasten hätä-äänet ymmärretään<br />

yleensä yli lajirajojen, vaikka<br />

eläinten äänet ja niiden ymmärtäminen<br />

yleensä ovat lajikohtaisia.<br />

3. Kipua kärsiessään jyrsijät valittavat<br />

ääneen, mutta äänet ovat niin korkeita,<br />

ettei ihmiskorva kuule niitä!<br />

4. Feromonit ovat rasvahapoista koostuvia<br />

hajuaineita, joita eläimet (myös<br />

ihmiset) erittävät eritteitten mukana<br />

tai suoraan iholta. Ne kertovat mm. terveyden-<br />

ja mielentilasta.<br />

5. Maailman eläinsuojelujärjestö WSPA<br />

käytti <strong>SEY</strong>:ltä saadut 5000 euroa liikkuvan<br />

eläinklinikan hankkimiseen Sri<br />

Lankaan. Auto sisältää täysin varustetun<br />

leikkaussalin koirille ja kissoille.<br />

6. Koiran kaulaimessa saa olla korkeintaan<br />

8 mm:n pituisia kaaria tai tappeja,<br />

mutta ne eivät saa olla teräviä tai pistäviä<br />

eivätkä kääntyä painamaan koiran<br />

kaulaa.<br />

7. Vuonna 1978 aloitti <strong>SEY</strong>:n hallituksessa<br />

Ilkka Koivisto.<br />

8. Sotkamosta löytynyt lintuharvinaisuus<br />

oli lunni.<br />

9. Pyhtään lintuhoitolassa hoidetaan<br />

kaikkia lintuja.<br />

10. Harakanvarpaat on Rauman Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

jäsenlehti.<br />

Tilatkaa Eläinten Ystävä!<br />

31

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS<br />

PALVELUNUMERO: . A504

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!