ey053 - SEY Suomen ElÃ¤insuojeluyhdistysten liitto ry

More documents

Recommendations

Info

Lehdessä näkyy aika ja tekijä Aluksi lehteä toimitti pitkään yhdistyksen puheenjohtaja, everstiluutnantti T. K. Forstén ”ammattimiesten avustuksella”, kuten lehden kannessa ilmoitettiin. Sisältö oli kunnianhimoisen asiapitoinen, artikkeleita oli niin poikimiskuumeen parantamisesta, vasikkain teurastuksesta, hevosen kohtelusta tukinajossa ja muuten sekä teuraseläinten kuljetuksesta. Lisäksi lehdessä esiteltiin senaattori Onni Schildt sekä kerrottiin Eläinsuojelustoimiston kuulumisia. Samalla sisällöllisellä linjalla lehti jatkoi koko Forsténin toimikauden ajan. Hän jatkoikin sekä yhdistyksen johdossa että lehden toimituksessa aina kuolinvuoteensa 1927 asti. Lehden sisältö muodostui lähinnä opettavaisista, käytännönläheisistä artikkeleista, jotka käsittelivät ennen muuta karjanhoidon ongelmia sekä hevosten käsittelyä. Toki muunkinlaisia artikkeleita oli: poleemisiakin kirjoituksia vaikkapa kasvissyönnistä ja metsästyksestä sekä esittelyjä ansioituneista eläinsuojelijoista tai lintujen ruokinnasta. Myös kaunokirjallisia kertomuksia ja runoja, jopa näytelmiä, oli lehdessä silloin tällöin, samoin ulkomaisista lehdistä lainattuja, suomeksi käännettyjä kuvauksia milloin mistäkin erikoisuudesta tai koskettavasta eläinkohtalosta. Sangen raskasta asia-aineistoa pyrittiin selvästi elävöittämään erilaisilla pikku-uutisilla, jotka olivat milloin hellyttäviä, milloin karmaisevia. Vuonna 1927 Forsténin seuraajaksi sekä yhdistyksen puheenjohtajana että lehden päätoimittajana tuli lääninsihteeri Vilho Selinheimo. Lehti sai ensimmäistä kertaa toimitussihteerin, Toivo Mähösen, ja se näkyi lehden ulkoasussa etenkin erilaisina otsikkotyyppeinä. Lehden linja pysyi kuitenkin hyvin samanlaisena kuin Forsténin aikaan, paitsi että ”haaraosastojen” kertomuksia ja ylipäätään tietoja yhdistyksen toiminnasta oli aikaisempaa vähemmän. 1932 päätoimittajaksi tuli maisteri Aune Hällfors, joka ei kuitenkaan kyennyt jatkamaan työtään enää vuonna 1937 miehensä Rafael Hällforsin kuoltua, vaan luovutti työn yhdistyksen pitkäaikaiselle johtokunnan jäsenelle ja lehden avustajalle Ilta Koskimiehelle. Jo ensimmäisen naispäätoimittajan aikana lehden linja muuttui entistä kaunokirjallisemmaksi, ja sama jatkui Koskimiehen aikaan. Ilta Koskimies oli paitsi harras eläinsuojelija myös aktiivinen kulttuuri-ihminen. Hänen aikanaan Eläinten ystävässä julkaistiin paljon kristillistä aineistoa, joka välillä kuvasti enemmän yleistä laupeutta ja hurskautta kuin varsinaista eläinsuojelua. Hartaaseen linjaan vaikutti epäilemättä myös tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toiminut pastori Tor Westman. Ilta Koskimies huolehti lehden ilmestymisestä vaikeiden sotavuosien yli aina vuoteen 1952. Hänen seuraajansa Kaisa Kivitie jatkoi lehden toimittamista samassa kaunokirjallisessa hengessä, olihan hän itsekin kirjailija. Entistä isommat ja laadukkaammat valokuvat ilmensivät kuitenkin uutta aikaa, samoin eläinaiheisten elokuvien selostukset. Jopa kuvareportaaseja nähtiin, ja ulkomaan uutisointiin tuli entistä paneutuvampi linja. Aiemmin ulkomailta oli kerrottu lähinnä sattumanvaraisia, hupaisia tai koskettavia eläintarinoita, nyt käsiteltiin jo varsinaisia eläinsuojeluaiheitakin. Lemmikkieläinten määrän lisääntyminen heijastui lehden sisältöön 1950-luvulla. Kissoista ja koirista kertovien artikkelien ja kuvien määrä kasvoi – joskus jopa yli äyräiden. Sisällön suunnitelmallisuus ja eri eläinlajien ja eläinsuojeluaiheiden välisestä tasapainosta huolehtiminen kehittyi varsinaisesti vasta vuosituhannen lopulla. Vuonna 1959 lehti sai ensimmäisen ammattitoimittajan, kun päätoimittajaksi tuli Rita Pekki. Pekistä tuli lehden pitkäaikaisin päätoimittaja, sillä hän jatkoi työtään aina vuoteen 1986. Pekin aikana paikallisosastojen ja valvojien toimintaan alettiin lehdessä kiinnittää taas hieman enemmän huomiota, ja lehti alkoi julkaista myös runsaammin lukijoiden kirjoituksia. Rita Pekin seuraajaksi tuli Merja Vehmas, jolla oli toimittajatausta. Lehti sai uutta räväkkyyttä etenkin pääkirjoituksiinsa. Kuvaukset ja valokuvat julmasti kohdelluista eläimistä saivat osan lukijoista takajaloilleen. 1980-luvun lopulla alkoi myös kuulua kaikuja radikaalin eläinoikeusaktivismin noususta maailmalla, ja Vehmas ennusti ilmiön saapuvan Suomeenkin. ”Toivon hartaasti, että SEY:n kiiruhtaessa kohti uutta vuosikymmentä, sanat yhä edelleen riittäisivät”, Vehmas kirjoitti vuonna 1991. ”Näyttävämpään toimintaan meillä on toki varaa eikä sitä tarvitse kainostella, kunhan muistamme ajatella aina tekemisemme loppuun asti.” Pois päätoimittajan yksinäisyydestä lehdenteossa Merja Vehmaksen lopetettua Eläinten ystävän tekemisen päädyttiin aivan uuteen tapaan lehden johdossa. Päätoimittajaksi tuli yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Koivisto, mutta toimitussihteeriksi eli käytännössä lehden tekijäksi eläinsuojelusihteeri Tiina Notko. Lisäksi perustettiin toimitusneuvosto suunnittelemaan ja kehittämään lehden sisältöä ja linjaa. Ilkka Koiviston päätoimittajakaudella vakiintui linja, jossa vankka ja monipuolinen eläinsuojelunäkemys perustuu luotettaviin asiatietoihin ja perehtyneisyyteen. Kirjoituksia tilattiin yhä useammin kunkin erityisalan asiantuntijoilta. Koiviston linjan mukaan eläinsuojelu ei saanut pohjautua pelkkään tunteeseen vaan myös tietoon ja harkintaan. ”Myötätunto on sinänsä hyvä asia, mutta se vaatii aina järjen ohjausta, jopa komentelua. Esimerkiksi toivottomasti sairastuneelle tai vahingoittuneelle eläimelle tehdään paras palvelus päästämällä se vaivoistaan kivuttomalla kuolemalla, vaikka tämä tehtävä tuntuu pahalta, tekee kipeää ja nostaa kyyneleet silmiin”, kirjoitti Koivisto 1992. Koiviston kaudella journalistinen ote kehittyi ja lehden kiinnostavuuteen ja luettavuuteen kiinnitettiin yhä enemmän huomiota sekä ulkoasun että kirjoitustyylin puolesta. Toimitussihteereinä ovat toimineet myös Pekka Vehviläinen, Juha Valste, Annukka Laaksonen, Emmi 6 Käytä ainoastaan sileitä ja paksuja kuolaimia!
Manninen, Hannu Nieminen sekä Mauri Leivo. Vuoden 2005 alussa päätoimittajana aloitti Juha Valste. Nykyinen toimitussihteeri on Pekka Hänninen. Toimitusneuvosto on yhdistyksen hallituksen vuosittain nimeämä työryhmä, joka yhdessä pohtii lehden linjaa ja käytännön ratkaisuja. Sekä julkaistut että suunnitteilla olevat lehdet saavat kokouksissa huolellisen läpikäynnin niin ulkoasun kuin sisällönkin osalta. Usein jopa yksittäiset, lehteen aiotut kirjoitukset käsitellään yhdessä, varsinkin silloin kun aihe on tärkeä ja laaja. Lehden toimittaminen ei ole koskaan ollut päätoimi kenellekään, vaan työ on tehty joko toimistossa tai muualla muiden töiden ohella. Nykyisin ulkoasu tehdään tiiviissä yhteistyössä painotalon kanssa niin, että varsinainen päätäntävalta on toimitussihteerillä, mutta käytännön työn tekee painotalon taittaja toimitussihteeriltä saamiensa ohjeiden mukaan. Lehti jakoon vaikka väkisin Lehti on ilmestynyt katkoksitta jopa vaikeiden sotavuosien yli, mikä oli varsin harvinaista. Ilta Koskimies muisteli lehdessä myöhemmin, miten käsikirjoituksia varjeltiin pommitusten aikana, ja miten osa aineistosta myös tuhoutui toimittajan koko kodin tuhoutuessa sodassa. Sensuuri valvoi Eläinten ystävää: esimerkiksi Korkeasaaren pommituksista ei lehdessä saanut kertoa. Rahavaikeuksien kanssa lehti on kamppaillut kautta vuosikymmenten. Tilaushinnat eivät ole kattaneet kustannuksia. Vuonna 1916 lehti sai senaatilta julkaisutukea 500 markkaa (940 euroa), ja myöhemminkin valtion tukea on tullut silloin tällöin. Haaraosastoja, nykyisiä jäsenyhdistyksiä, on eri aikoina kaivattu apuun talousvaikeuksissa: alussa muistutettiin tavan takaa tilausten tärkeydestä, myöhemmin järjestettiin tilaushankintakilpailuja ja jo 1960-luvulla toivottiin paikallisosastojen hankkivan lehteen ilmoituksia – laihoin tuloksin. 1950-luvun jälkeen mainoksia on lehdessä ollut vain harvoin. Vuonna 1932 lehden ilmestyminen oli todella vaakalaudalla taloudellisista syistä. Lakkauttamiseen tai edes numeron ilmestymättä jättämiseen ei onneksi sittenkään jouduttu turvautumaan. Maisteri Aune Hällforsin toimittaessa lehteä vuosina 1933–1936 hänen miehensä maksoi itse osan lehden painokustannuksista muutaman vuoden ajan. Usein lehti on ollut vaarassa myöhästyä, ja silloin tällöin se on tullutkin lukijoille aikataulusta jääneenä. 1950-luvulla myöhästymiset olivat niin yleisiä, että niihin jouduttiin vakavasti puuttumaan. Koko kansan lehti Yhdistyksen toiminnan alussa yksi aktiivisimmista haaraosastoista oli nuorison Sylviayhdistys, jolle pitkään puuhattiin omaa lehteä. Vuodesta 1909 Sylvia-aineistoa alettiin julkaista Eläinten ystävässä. Jokaisessa numerossa oli nelisivuinen Lastenlehti, jota saattoi tilata myös erikseen. Pian Lastenlehti muutettiin joka toinen kuukausi ilmestyväksi Nuorison Eläinten-Ystäväksi, joka kuitenkin myöhemmin sulautettiin Eläinten ystävään. Aika ajoin lehdessä on ollut oma sivu tai sivut lapsille ja nuorille. 1983 ryhdyttiin toimittamaan omaa, erikseen alle 15-vuotiaille jäsenille lähetettävää Miniellua, mutta kokeilu jäi lyhytaikaiseksi. 1990-luvun Ilonan palstaa jatkaa nyt Kirpun nurkka. Viihdeaineistoon on lehdessä viime vuosikymmeninä suhtauduttu varauksella. Joskus on julkaistu esimerkiksi sanaristikoita, mutta yleensä kevyemmätkin tekstit kuten pakinat ja lastenpalstat on pyritty tekemään niin, että niissä on myös eläinsuojelullista sisältöä. Lehdestä on kaivattu myös ruotsinkielistä painosta, mutta sen julkaisemiseen ei ole ollut varoja. Pääkirjoitus on kuitenkin pitkään julkaistu myös ruotsiksi, samoin pieni osa muuta aineistoa. Rita Pekin aikaan lehdissä oli ruotsinkieliset yhteenvedot sisällöstä. Vuonna 1994 lähetettiin lukijakysely satunnaisotannalla 200 jäsenelle. Vastausten perus- Eläinten ystävän kannet ovat eri vuosikymmeninä olleet hyvin erinäköisiä. Vielä 1940 luvulla kansissa ei käytetty kuvaa kuin joulunumeroissa. Muuten kansiin oli sisällytetty pieni runo tai muuta opettavaista tekstiä. 1950-luvulla kannen aiheena oli usein eläin ja ihminen, kuten tässä tunnelmallisessa Maija Karman tussityössä. 1960-luvun kannet olivat viisikymmentäluvun tapaan asiallisia ja kauniisti sommiteltuja. Lisävärillä tuotiin ajanhenkeen kuuluvaa räväkkyyttä lehden yleisilmeeseen. Tuolloin otettiin käyttöön myös kirjasintyyppi, joka palvelee edelleen Eläinten ystävän kannessa! Eläinten ystävän kannet ovat heijastaneet myös aikansa taidesuuntia, kuten vuoden 1976 kollaasimaisessa kannessa nähdään. Tekijä on tuntematon. 1980-luvulla mustavalkokuva oli vielä arvossaan, mutta 1990-luvulla Eläinten ystävä sai vihdoin värilliset kannet. Tässä Marjaana Jokitalon ”Kana, joka sai lentämisen taidot”. Työ sai kunniamaininnan piirustuskilpailussa. Tämän numeron sivuille on lainattu sitaatteja vuoden 1911 Eläinten ystävästä. Moni niistä on edelleen varsin ajankohtaisia! teella Eläinten ystävän sisältöön oltiin tyytyväisiä. Yli 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että lehti oli onnistunut eläinsuojeluasioiden esilletuomisessa erittäin tai melko hyvin. Lemmikkieläinartikkelit olivat suosituimpia, sitten eläinrääkkäystapaukset. Myös luonnonvaraisista eläimistä kertovista artikkeleista ja valvojahaastatteluista pidettiin, ja eläintarinoita ja koe-eläinaiheen käsittelyä toivottiin lisää. Nykyisin palautetta lehdestä kerätään Lehden paras juttu –äänestyksillä. Vastauksissa kommentoidaan usein lehteä myös yleisesti. Joensuulainen Tarja Ryhänen kirjoitti heinäkuussa: ”Lehden kaikki jutut tuli luettua tarkkaan eli koko lehti on oikein loistava. Paranee vanhetessaan.” ■ Keritse aina lampaat kampasaksilla. 7
Page 1 and 2: 3•2005 100 vuotta/år PYSÄYTÄ P
Page 3 and 4: Juha Valste PÄÄKIRJOITUS LEDAREN
Page 5: Sata Marika Selin vuotta! Eläinten
Page 9 and 10: n v i i k k o 4 . — 1 0 . 1 0 .
Page 11 and 12: NEPAL Teksti ja kuvat: Helena Telk
Page 13 and 14: PAKINANURKKA: Tavoitteena tipuja Te
Page 15 and 16: Joutsenilla esiintyy siiven synnynn
Page 17 and 18: Puheenjohtajalta Outi Vainio Kemika
Page 19 and 20: muutos maksaisi valtiolle noin 100
Page 21 and 22: JÄSENYHDISTYKSIÄ Pesu toimii Pirk
Page 23 and 24: kset ja illä EU:ssa Direktiivissä
Page 25 and 26: KIRJOJA Musiikkia eläimistä ja yh
Page 27 and 28: suojeluvalvojat ja -neuvojat sinki,
Page 29 and 30: Pekka Vallenius, Varkaus, ( 044 355
Page 31 and 32: Pienestä pitäen 10 kysymystä Mit

ey053 - SEY Suomen ElÃ¤insuojeluyhdistysten liitto ry

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?