ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Sata
Marika Selin
vuotta!
Eläinten ystävä -lehti on jo sadan vuoden ajan ollut olennainen
osa Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa.
Se on levittänyt eläinsuojeluaatetta, jakanut tietoa, ollut
yhdysside jäsenten kesken sekä esitellyt muille yhdistystä
ja sen toimintaa. Eläessään yhdistyksen ja yhteiskunnan
muutosten mukana lehti on peilannut ajan kulkua ja
eläinsuojelun kehitystä.
Eläinten ystävä -lehden ensimmäinen numero
julkaistiin näytenumerona tammikuussa
1906, ja ensimmäinen varsinainen
numero ilmestyi heti seuraavassa kuussa.
Lehti ja sen synty olivat pitkän suunnittelun
tulosta ja se oli alusta alkaen tarkoitettu elämään
pitkään. Suomen Eläinsuojeluyhdistys
oli perustettu viisi vuotta aiemmin, tosin aluksi
nimellä Uudenmaan Eläinsuojelusyhdistys.
Ensimmäisessä numerossa päätoimittaja T.
K. Forstén kirjoitti: ”Mennyt on se aika, jolloin
eläinsuojeluasiaa pidettiin hellätuntoisen mielenlaadun
ilmiönä. Aikamme jo arvostelee ihmisen
kristillistä sivistyskantaa hänen menettelytavastaan
eläimiä kohtaan. Suurempi häpeä
on olla aatteen vastustaja kuin on kunnia olla
sen kannattaja.”
Lehti jatkoi lehden linjan kuvausta: ”Ei astu
tämä heikko ase taisteluun aineellista etua,
kunniaa tai muuta katoovaa hyvää voittaakseen,
vaan pyytää se sulkeutua Suomen kansan
suosioon itsekkäisyyden, ajattelemattomuuden
ja tietämättömyyden hävittäjänä valmistamaan
siedettävämpää olemassaoloa parhaimmille
apulaisillemme jokapäiväisessä toimeentulotaistelussa.
Tarkoitustensa saavuttamiseksi
tahtoo se käytännöllisellä tavalla tehdä selkoa
velvollisuuksistamme luomakuntaa kohtaan,
Eläinten ystävä -lehden ensimmäinen
varsinainen numero ilmestyi helmikuussa
1906. Yhdistyksen nimi oli tuolloin
vielä Uudenmaan Eläinsuojelusyhdistys.
Samaa kansikuva-aihetta käytettiin aina
vuoteen 1932 asti!
antaa helposti noudatettuja neuvoja eläinten
hoidossa terveinä ja sairaina, olla yhdyssiteenä
haaraosastojensa kanssa j. n. e. Myöskin tulee
se luomaan katsauksia aatteemme kehittymiseen
muissa sivistysmaissa. Ohjelma ei tosin
näytä suurelta, mutta muokattava maaperä on
sitä suurempi, aseet ovat heikot, taistelu väsyttävä
ja kallis.”
Lehti ei alun perin ollut jäsenlehti, vaan sitä
tilasivat lähinnä jäsenyhdistykset. Lisäksi jaettiin
ilmaisnumeroita. Painos oli alkuvuosina
noin 300, mutta viidessä vuodessa se kipusi jo
noin tuhanteen. Yleinen periaate oli, että lehden
hinta ei saisi olla este sen tilaamiselle, niinpä tilaushinta
olikin aluksi vain 2 markkaa (nykyrahassa
n. 7 euroa). Alhainen hinta näkyi tietysti
lehden yleisilmeessä. Kuvalaatta maksoi satoja
markkoja, joten kuvat olivat harvinaisia ja samat
kuvat myös toistuivat.
Rahan arvon romahdettua kansalaissodan
jälkeen tilaushintoja luonnollisesti korotettiin,
mutta vuosimaksun todellinen arvo oli silti
huomattavasti laskenut. Vuoden 1923 tilaushinta
oli 10 markkaa, joka vastaa nykyrahassa
vain kolmea euroa. Vuonna 1932 hinta oli
kohonnut kaksinkertaiseksi eli 20 markkaan
(kuusi euroa). Vasta vuonna 1986 Eläinten ystävä
päätettiin muuttaa jäsenlehdeksi siten,
että tilausmaksu sisällytettiin yhdistyksen 60
markan (15 euroa) suuruiseen jäsenmaksuun.
Tilaaminen oli kuitenkin yhä mahdollista eijäsenillekin.
Lehden oli määrä ensin ilmestyä kerran
kuussa, sitten kuudesti vuodessa. Varsin usein
turvauduttiin kuitenkin kaksoisnumeroihin,
eli käytännössä numeroita tuli ilmoitettua vähemmän.
Viimeiset 15 vuotta lehti on virallisestikin
ilmestynyt neljästi vuodessa.
Pienestä ja tiiviistä yhä
väljempään
Sata vuotta sitten valokuvat olivat lehdissä
yleensäkin harvinaisia, niin myös Eläinten ystävässä.
Kuvat esittivät yllättävän usein ihmisiä
– kenties kuvalaatat oli saatu jostain valmiina.
Lisäksi käytettiin piirroskuvia, mutta nekään
harvemmin esittivät eläimiä. Yleisimpiä olivat
kuvat erilaisista ”eläinsuojelusvälineistä”:
sorkkasaksista, huuhdekannuista, juottoämpäreistä,
mahaputkista ynnä muista.
Ensimmäiset valokuvat lehden kanteen tulivat
vuosina 1920–1921 ja ensimmäiset värivalokuvat
vasta vuonna 1987. Väriä oli sentään
mukana jo joululehden kansipiirroksessa
vuonna 1933.
Kun kuvia ei ollut, oli alkuvuosien lehtien
sivuja elävöittämässä pieniä lausahduksia ja
huudahduksia. Ne olivat välillä suoranaisia
käskyjä tai kehotuksia kuten ”Tee kuorma kelin
mukaan!” tai ”Valjasta hevonen säällisesti!”,
välillä sananlaskumaisia lausahduksia kuten
”Millaiset kaviot, sellainen hevonen!” tai ”Hellä
hepo varsahansa, leskivaimo lapsehensa.”
Mukana on myös suurmiesten ajatuksia kuten
Emile Zolan: ”Pyhä tehtävä on suojella eläimiä
kärsimyksistä, joita me voimme estää” sekä
Fredrik Suuren: ”Ihmisen luonnetta voi arvostella
sen mukaan, miten hän kohtelee eläimiä”.
Myös myöhemmin uudelleen tutuksi tullut
”Oikeutta eläimille” löytyy Eläinten ystävästä
jo sadan vuoden takaa!
Alkuvuosien lehdet olivat pieniä vihkosia. Sivut
olivat täyteen ladottuja, tyhjää tilaa ei ollut.
Vähitellen sivut väljenivät, mutta etenkin sotia
seurannut pula-aika paperin säännöstelyineen
tiivisti lehden ladontaa jälleen. Jo vuoden 1930
tienoilla oli sivujen ilmettä piristetty käyttämällä
otsikoissa erilaisia kirjasimia, ja juttujen
ulkoasussa oli käytetty aikaisempaa enemmän
harkintaa muun muassa pyrkimällä sovittamaan
niitä aina omille sivuilleen.
Lehden sivukoko kasvoi 1938 ja hieman
jälleen 1955. Vuoteen 1987 sivukoko oli B5 ja
muuttui sitten nykyiseksi A4:ksi.
Millaiset kaviot, sellainen hevonen.
5