ey053 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

n v i i k k o 4 . — 1 0 . 1 0 .
ä pentutehtailu!
Laura Uotila
Jotain salattavaa
Pentutehtailulle on tyypillistä toiminnan piilottelu.
Ostajia ei päästetä tiloihin, joissa pennut
ovat kasvaneet, eikä kasvattaja halua välttämättä
näyttää edes pentujen emoa. Joskus pennut
myydään kokonaan toisesta paikasta kuin missä
ne on kasvatettu. Usein kasvattajilla on lukuisia
erirotuisia pentueita yhtä aikaa. Myyjää ei myöskään
kiinnosta, minkälaiseen kotiin pentua
ollaan hankkimassa. Suuri osa myytävistä pennuista
on sekarotuisia tai rekisteröimättömiä,
mutta myös rotukoiria rekisteröivä kasvattaja
voi syyllistyä pentutehtailuun.
Pelkkä rekisteritodistus ei ole takuu eettisestä
kasvatustoiminnasta. Kennelliiton rekisteröintiehtojen
mukaan nartun pentueiden välin tulee
olla 10 kuukautta, mutta koska nartuille tulee
kiima-aika tätä useammin, voi rahanahne koirankasvattaja
teettää rekisteröityjen pentueiden
välissä rekisteröimättömän pentueen. Nämä ns.
välipentueet selitetään usein vahinkoastumisesta
syntyneiksi – eläimistään vastuuta kantavalle
kasvattajalle sellaista sattuu vain ani harvoin.
Rekisteröityjenkin koirien kasvatus alkaa tuntua
tehtailulta, mikäli kasvattajalla on tapana astuttaa
narttunsa jo ensimmäisestä juoksuajasta ja
sen jälkeen teettää pentuja aina sallitun kymmenen
kuukauden välein.
Rotukissat muodissa
Kissatkaan eivät ole säästyneet suunnitelmalliselta
pentutehtailulta. Rotukissojen suosio on
kasvanut, ja erityisesti harvinaisempien kissarotujen
kysyntä ylittää tarjonnan, mikä on luonut
raon myös kissanpentujen tehtailulle. Rotukissat
maksavat yhtä paljon kuin rotukoiratkin, joten
bisnestietoiset tehtailijat tuottavat sitä, minkä
kysyntä on suurin ja hinta korkein. Emokissoilla
voi olla perinnöllisiä sairauksia, ja kasvattamossa
voi olla valloillaan erilaisia tarttuvia tauteja,
mutta tämä ei jarruta tehtailijoiden toimintaa.
Kissabisnestä tehdään myös sekarotuisilla kissanpennuilla.
Yleistä on erilaisten roturisteymien
teettäminen: esimerkiksi vuosi sitten Lahden
seudulta löytyi kylmä ja saastainen tehdashalli,
jossa olevat noin viisikymmentä erirotuista kissaa
saivat lisääntyä keskenään vapaasti. Ei liene
yllätys, että kissojen hoito ja olosuhteet olivat alta
kaiken arvostelun. Jotkut antavat kotioloissakin
eri rotua olevien kissojensa tehdä jatkuvasti keskenään
pentuja, koska niistä saa hyvän hinnan.
Useita salakuljetusketjuja jäänyt
kiinni
Viron ja Venäjän pentutehtaista salakuljetetaan
koiranpentuja Suomeen myytäviksi. Vuonna
2004 tuomittiin kaksi pirkanmaalaista naista
sakkoihin ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen
lähes 200 koiranpennun salakuljetuksesta. Naiset
olivat tuoneet osan pennuista maahan itse ja
osittain he olivat käyttäneet kuriireja. Lisäksi he
teettivät koirillaan pentuja täällä. Naiset tuomittiin
mm. veropetoksesta sekä eläinsuojelurikkomuksesta
ehdollisiin vankeusrangaistuksiin
sekä sakkoihin. Eläintenpito- tai liiketoimintakieltoa
ei heille kuitenkaan määrätty.
Myös muita salakuljetusketjuja on jäänyt
kiinni. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on tutkittavana
kaksi tapausta, joissa on kyse yhteensä
lähes parinsadan pennun salakuljetuksesta. Kun
pennut myydään Suomessa 600–1000 euron
hinnalla, on liiketoiminnassa kyse huomattavista
rahasummista.
Salakuljetetut pennut tekevät käsittämättömän
hyvin kauppansa, vaikka ne ovat usein liian
aikaisin vierotettuja ja sairaita. Myyjän väitteet
pennulle annetuista rokotteista ja pennun iästä
on monesti todettu valheellisiksi. Yksi salakuljettaja
pääkaupunkiseudulla jäi kiinni huolimattomuuttaan,
kun hän kauppasi pentua, joka oli
todistusten mukaan rokotettu jo ennen syntymäänsä.
Toisilta pennuilta taas on löytynyt eri
syntymäaika joka paperista. Eläinlääkärit ovat
saaneet hoidettavakseen pentuja, joiden myyjä
on väittänyt olleen myyntihetkellä kahdeksanviikkoisia,
mutta jotka todellisuudessa ovat olleet
korkeintaan viisiviikkoisia.
Osa salakuljetetuista pennuista kuolee jo matkalla
Suomeen ja osa pian uuteen kotiin päästyään.
Pentu voi sairastaa esimerkiksi tarttuvaa virusripulitautia
parvoa, kärsiä sisä- ja ulkoloisista
tai olla yleiskunnoltaan muuten niin heikko,
ettei se eläinlääkärin hoidosta huolimatta selviä.
Myös vaikeat perinnölliset sairaudet vaivaavat
usein itätuontipentuja.
Koiravälittäjät tuovat pentuja lähinnä Venäjältä
ja Baltian maista. Suosituimpia rotuja ovat
pienet seurakoirat kuten chihuahua, ranskanbulldoggi,
mopsi, kääpiövillakoira sekä erilaiset
pienten rotujen sekoituspennut. Rottweilerit ja
dobermannit ovat isoista roduista yleisimpiä.
Myytäväksi tuodaan myös dobermannin pentuja,
joilta on häntä ja korvat typistetty. Varsinkin
isojen rotujen pennut tuodaan maahan usein
hyvin pieninä, jotta kuljetus olisi helpompaa.
Suomeen tuodaan myyntiin tarkoitettuja pentuja
myös laillisesti muista EU-maista ja myös
EU:n ulkopuolelta. Vuonna 2003 eri raja-asemilla
tehtiin rajaeläinlääkärin tarkastus yhteensä 118
koiralle; vuonna 2004 vastaava luku oli 92. Viime
vuoden määrää pienensi Viron liittyminen EU:n
jäseneksi toukokuun alussa, jonka jälkeen rajaeläinlääkärin
tarkastusta ei ole enää tehty sieltä
laillisestikaan myytäväksi tuoduille koirille.
Epämääräistä ilmoittelua
Pentutehtaiden kasvattien myyntikanaviksi ovat
muodostuneet erityisesti lehdet, joissa ilmoittaminen
on ilmaista. Myös internetin ilmoituspalstat
ja teksti-tv ovat suosittuja kaupittelukanavia.
Ilmoituksissa käytettyjen puhelinnumeroiden
haltijoiden yhteystiedot ovat lähes aina
salaisia tai numerot ovat vain tilapäiseen käyttöön
hankittuja ns. prepaid-liittymiä. Ilmoitusten
yhteydessä käytetyt nimet ja paikkakunnat
vaihtuvat taajaan. Myyjä saattaa myös vaihtaa
puhelinnumeroitaan taajaan, jolloin häntä on
lähes mahdoton tavoittaa, jos pentu esimerkiksi
osoittautuu sairaaksi.
Samasta numerosta saatetaan myydä useita
erirotuisia ja eri-ikäisiä pentuja samaan aikaan.
Moni hämäräperäinen myyjä haluaa sopia tapaamispaikaksi
esimerkiksi jonkin pysäköintialueen,
jossa pentuja kaupataan ostajille suoraan
auton takaosasta. Myyjä saattaa myös tarjoutua
tuomaan pennun heti ostajan kotiin.
Pennunkatsoja puhutaan
pyörryksiin
Osa pentujen myyjistä käyttää voimakasta painostusta
myyntitilanteessa. Ostopäätös eläimestä
vaaditaan tekemään saman tien, eikä ostajalle
anneta mahdollisuutta harkita asiaa tai tutustua
pentuun useampia kertoja ennen päätöksen tekoa.
Ammattimaiset eläintenmyyjät ovat yleensä
taitavia puhujia ja huomaavat helposti, kuka on
ensikertalainen lemmikinhankkija. Tehokkaalla
myyntitaktiikallaan he saavat pennunostajat
päätymään nopeasti kaupantekoon. Usein kaupat
myös tehdään ilman kunnollista myyntisopimusta.
Toisaalta myyjä voi käyttää Suomen
Kennelliiton kauppakirjalomakkeiden kopioita
ja lisätä tällä tavalla vakuuttavuuttaan. Rekisteritodistus
luvataan lähettää jälkikäteen lisähinnasta,
”kun Kennelliitto on rekisteröinyt pennun
uuden omistajan nimiin”.
Ei myöskään kehuskelu Kennelliiton tai rotujärjestön
jäsenyydellä ole tae laadusta eikä edes
väitteiden todenperäisyydestä. Kennelliitosta
voi tarkistaa, onko kyseinen pentue ilmoitettu
rekisteröitäväksi. Harvoja poikkeuksia lukuun
ottamatta ostaja saa rekisteritodistuksen pennun
mukana, ja se kuuluu aina pennun hintaan.
Ostaja ilmoittaa itse tietonsa Kennelliittoon. ■
9