Piepellä reilut 40 lasissa - Tampereen kaupunki

alavireisestä tilanteesta huolimatta.
– Eiköhän töitä riitä niin kauan kuin
sähkö vain käy kaupaksi. Jos talous alkaa
mennä alas, niin se tarkoittaa sitä, että
uusien sähköverkkojen rakentamista vähennetään.
Tervetuloa synttärikahveille ja
näyttelyyn!
Sähkömittarinlukijoita
tarvitaan vielä
Hanna Plym on työskennellyt kymmenisen
vuotta mittarinlukuhommissa ja tiiminvetäjänä.
Sähkölaitos ja Tampereen Vera saavat
työnantajina häneltä kiitosta.
– Parasta on vaihtelevuus, vastuu ja
työn itsenäisyys. Asiakaspalvelutyötähän
tämä osaltaan on, joten erilaisten ihmisten
tapaaminen tuo työpäiviin aivan
uutta sävyä. Kaiken kaikkiaan tämä on
ammatti, joka tarjoaa onnistumisen iloa,
Plym kehuu.
Jopa Plymin työssään tapaamat asiakkaat
ovat silloin tällöin olleet murheissaan
mittarinlukijoiden kurjasta kohtalosta
kaukoluentaan siirtymisen vuoksi. Vielä
ei ketään olla kuitenkaan passittamassa
kortistoon.
– Epävarma tulevaisuus varjostaa nykyään
melkein kaikilla aloilla, joten ei tämä
sen suhteen ole poikkeus. Mittarinlukijat
vain siirtyvät muihin tehtäviin sitten, kun
sähkömittareiden etäluku kattaa koko
kaupungin. Kyllä kaukoluennassakin tarvitaan
toisinaan ihmistä paikan päälle, eli eivät
mittarinlukijat vielä ole täysin turhia.
Niin innostavaa,
ettei malta lopettaa
Naistenlahden voimalaitoksen kemistiteknikko
Tapio Rantanen on viihtynyt tehtävässään
Tampereen Sähkölaitoksella jo
vuodesta 1975. Työ on ollut niin mielenkiintoista
ja antoisaa, että eläkeiästään
huolimatta mies suunnittelee jatkavansa
samaan malliin vielä niin pitkään kuin terveyttä
vain riittää.
– Kaikkien näiden vuosien varrella
työyhteisö on muodostunut tiiviiksi, yhteishenki
on hyvä ja kun kaverit ovat täällä,
niin miksi tätä vielä pitäisi lopettaa, Rantanen
sanoo.
Rantasen vastuualueeseen kuuluvat
muun muassa työnjohto, Näsijärven veden
puhdistaminen voimalaitoksen käyttöön ja
laboratoriotoiminta.
– Aloitin samat hommat 1960-luvun
alussa Valkeakosken Säterillä ennen Tampereelle
siirtymistä. Työn tavoitteet ovat
pysyneet nykypäivään asti samoina, mutta
tekniikat ovat kehittyneet huimasti ja automaatio
on tullut mukaan kuvioon. On ollut
kiinnostavaa päästä seuraamaan kehitystä
ja työskentely huipputeknologian kanssa
tarjoaa oman haasteensa.
Vaihtelua jokapäiväisiin työrutiineihin
tuovat laitteiden toimivuuden tarkkailu,
vaihtuvat tilanteet ja uusien rakennusten
valmistuminen. Parhaillaan rakennetaan
uutta biopolttoaineen vastaanottoasemaa
Naistenlahteen.
– Suuri osa työstäni on aivan perustehtäviä,
mutta kyllä tässä silti on haastetta
kerrakseen, Rantanen myhäilee.
T
ampereen Sähkölaitos juhlistaa 120-vuotista taivaltaan tarjoamalla kuntalaisille
kakkukahvit lauantaina 15. marraskuuta. Täytekakkua ja kahvia
on varattu 500 ensimmäiselle.
Pannu on kuumana kello 12–14 Tammerkosken keskiputouksen kohdalla,
vesivoima-asemarakennuksen edessä. Osoite on Satakunnankatu 13 b,
Tampere.
Samana päivänä Sähkölaitoksen merkkivuoden kunniaksi museokeskus
Vapriikissa avataan tamperelaisen sähköntuotannon ja energian kulutuksen
historiaa käsittelevä näyttely. Näyttely aloittaa Vapriikin Innovaatiot-näyttelysarjan,
jossa paikallisen osaamisen historiaan ja nykypäivään uppoudutaan
vaihtuvien teemojen avulla.
Lisätietoja näyttelystä: www.tampere.fi/vapriikki
TEKSTI JAAKKO KOIVISTO
Bonjour! Toivotetaan Aleksanterin ranskalaissuomalaisessa
koulussa.
6R-luokka aloittelee uutta lukuvuotta, mutta
oppilaiden ajatukset ovat edelleen viime keväässä.
Monen vuoden varainkeruu huipentui
Pariisiin, vajaan viikon kestäneeseen luokkaretkeen.
– Matkassa parasta oli, kun olimme katsomassa
Riemukaarta ja Champs-Élysees’tä, kertoo
Valtteri Lehtinen.
Ranskalais-suomalaisen koulun opettajan
Marjut Rautalinin mielestä Pariisiin tutustuminen
on ranskan kielen opiskelijoille erityisen
avartavaa. Siksi yksi koulun perinteistä on luokkaretki
Ranskaan. Retki, joka on ehdottomasti
kaiken varainkeruutyön arvoinen.
Aleksanterin koulu sai syyslukukauden alussa
uuden rehtorin, kun Leena Kostiainen siirtyi
Karosen koulusta keskustan kouluun. Uuden
rehtorin mielestä kaksikielinen opetus on rikkaus
niin Aleksanterin koululle kuin kaupunkilaisillekin.
Hän muistuttaa, että kun luovuudesta paljon
puhutaan, niin se kumpuaa usein erilaisten ihmisten
kohtaamisesta. Uudella rehtorilla ranskan
kielen opiskelu jo työn alla.
– Yritän vasta opetella ranskaa, mutta ei
se varmasti onnistu ihan hetkessä, naurahtaa
Kostiainen.
Opettajat aitoja
ranskalaisia
Ranskalais-suomalainen opetus alkoi Ranskan
suurlähetystön ja Tampereen kaupungin yhteistyöllä
vuonna 1986 ranskankielisessä leikkikoulussa.
Kymmenen vuotta myöhemmin perustettiin
ensimmäinen peruskoululuokka. Nykyään
kaksikielistä opetusta saa vajaat 200 oppilasta.
Opetuksesta puolet annetaan ranskan kielellä
ja puolet suomen kielellä. Sama jako pätee
myös henkilökuntaan, sillä puolet opettajista on
ranskalaisia.
Opettajien hakuun koulu saa apua Ranskan
suurlähetystön alaiselta kulttuurikeskukselta, joka
auttaa sopivien opettajien löytämisessä. Suurlähetystön
avun lisäksi Ranskan valtio palkkaa
ranskalais-suomalaiseen kouluun koordinaattorin,
jonka pesti voi kestää korkeintaan neljä vuotta.
Nykyinen koordinaattori Jean-Marie Falcou
aloitti juuri kolmannen vuotensa Tampereella.
– Tavallisesti palkkaamme Ranskasta opettajan
kahdeksi vuodeksi, mutta ovat jotkut jääneet
Tampereelle pysyvästikin, kertoo kaksikielisen
opetuksen sihteeri Outi Hänninen.
12
VILKKU 7 / 2008