haastattelututkimus korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien

TAMPEREEN YLIOPISTO 

Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos 

HAASTATTELUTUTKIMUS KORKEASTI KOULUTETTUJEN MAAHANMUUTTAJIEN 

SOPEUTUMISKOKEMUKSISTA TAMPEREELLA 

Anna Laitila 

Pro gradu -tutkielma, 75 s., 6 liites. 

Sosiologia 

Huhtikuu 2006

TAMPEREEN YLIOPISTO 

Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos 

LAITILA, ANNA: Haastattelututkimus korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien 

sopeutumiskokemuksista Tampereella. 

Pro gradu -tutkielma, 75 s., 6 liites. 

Sosiologia 

Huhtikuu 2006 

________________________________________________________________________________ 

Tutkielmassani tutkin korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien sopeutumiskokemuksia 

Tampereella. Tutkin myös heidän mielipiteitään käyttämistään kaupungin ja valtion palveluista; mitä 

mieltä he niistä ovat ja miten niitä voisi heidän näkökulmastaan parantaa. Tämän lisäksi pohdin kodin 

ja kotimaan merkitystä korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien näkökulmasta. Aiheen tutkielmaani 

sain Tampereen kaupungin maahanmuuttajatyön pääkoordinaattorilta. Tampereelle muuttaa yhä 

enemmän korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia yksin tai perheensä kanssa. Tampereen kaupungin 

intressinä on houkutella kaupunkiin mahdollisimman paljon korkeasti koulutettua työvoimaa, jotta 

kaupunkiseutu pysyy kilpailukykyisenä ja osaavaa työvoimaa on tarjolla jatkossakin. 

Käytän tutkielmassani korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista nimitystä ulkomaalainen osaaja. 

Tutkielmaani varten teemahaastattelin yhdeksää ulkomaalaista osaajaa ja yhden osaajan 

ulkomaalaisen puolison. Tutkielmaani leimaa faktanäkökulma jolle on tyypillistä tehdä ero maailman 

ja siitä esitettyjen väitteiden välillä. Tärkeintä on tutkia sitä, mitä haastateltavat sanovat, itse 

haastattelutilanteella ei ole analyysin kannalta suurtakaan merkitystä. Aineiston analyysissä käytin 

apuna teemoittelua, joka on suositeltavaa yritettäessä ratkaista käytännöllistä ongelmaa. 

Haastatteluista poimin teemoittelun avulla tutkimustehtävän kannalta olennaista tietoa ja vastauksia 

esitettyihin kysymyksiin. Osaajien sopeutumiskokemuksia arvioin J.W. Berryn akkulturaatioteorian 

avulla. 

Tutkielmani perusteella osaajien sopeutumista Tampereelle edesauttavat perhe, ystävyyssuhteet ja 

suomenkielen osaaminen. Perhe kiinnittää tulijan vahvasti yhteiskuntaan ja helpottaa sosiaalisten 

suhteiden luomista. Suomalaiset ystävät auttavat tulijaa tutustumaan uuteen kotikaupunkiin ja heidän 

kauttaan sopeutuminen helpottuu. Sopeutumista haittaavia tekijöitä ovat suppea, pääosin toisista 

ulkomaalaisista koostuva ystäväpiiri ja suomenkielen osaamattomuus. Suuret eroavaisuudet oman ja 

suomalaisen kulttuurin välillä vaikuttavat negatiivisesti sopeutumiseen. Myös Suomen ilmastolla voi 

olla sopeutumista hidastava vaikutus. Osaajat arvostavat asuinpaikkansa turvallisuutta, hyviä 

kulkuyhteyksiä ja korkeatasoisia palveluja. Osaajan näkökulmasta palveluiden kehittämisessä 

tärkeintä on englanninkielisen informaation saatavuus ja ajankohtaisuus. 

Jotta osaavaa työvoimaa olisi Tampereella saatavilla jatkossakin, tulisi kaupungin hallinnon kiinnittää 

huomiota ulkomaalaisasukkaidensa viihtyvyyteen. Tähän päästään ottamalla ulkomaalaiset osaajat 

huomioon erityisenä ryhmänä ja järjestämällä heille olosuhteet, jotka edesauttavat heidän 

sitoutumistaan Tampereelle. Tärkeää on lähettää ulospäin viesti, että Tampere arvostaa osaajiaan ja 

on valmis panostamaan heidän hyvinvointiinsa. Tekemieni haastattelujen perusteella Tampereen 

kaupungilla on hyvät edellytykset erottautua kansainvälisillä työmarkkinoilla korostaen kaupungin 

turvallisuutta, hyvää sijaintia ja tasokkaita palveluja.

SISÄLLYSLUETTELO: 

1 JOHDANTO 1 

2 NÄKÖKULMIA AIHEESEEN JA AIHEESTA AIEMMIN TEHTYJÄ TUTKIMUKSIA 2 

2.1 Työmarkkinoiden globalisoituminen ja yritysten kansainvälistyminen 2 

2.2 Ulkomaalaisista osaajista vastaus työvoiman tarpeeseen? 3 

2.3 Kaupunkiseutujen kehittäminen ja kilpailukyky 5 

2.4 Suomalaisten kaupunkiseutujen vetovoimaisuus kansainvälisillä työmarkkinoilla 8 

2.5 Tampere maahanmuuttajien vastaanottajana 11 

2.6 Selvitys maahanmuuttajien suhtautumisesta kaupungin palveluihin 2003 12 

3 TEOREETTISIA LÄHTÖKOHTIA 13 

3.1 Kotouttamissuunnitelma ja monikulttuurisuuden haaste 14 

3.2 J.W. Berryn akkulturaatiomalli 16 

3.3 Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen 18 

3.4 Transnationalismi ja flexible citizenship 20 

3.5 Diasporasta 22 

3.6 Koti on siellä missä sydän on 23 

3.7 Globaaliosaajia ja kosmopoliitteja 24 

4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA -KYSYMYKSET 25 

4.1 Tutkimusmenetelmä 27 

4.1.1 Tutkimushaastattelut 27 

4.1.2 Haastattelemani osaajat 29 

4.2 Aineiston analyysi 32 

4.2.1 Faktanäkökulma 32 

4.2.2 Teemoittelu 32 

5 TULOKSET 33 

5.1 Sopeutumisprosessi 34 

5.1.1 Ensimmäisten vuosien huumaa 34 

5.1.2 Keskivaiheen seesteistä närkästystä 37

5.1.3 Sopeutuminen uuteen kotikaupunkiin 38 

5.1.4 Outojen tapojen maa 41 

5.1.5 Ummikkona suomalaisten keskellä 43 

5.1.6 Sosiaalisten suhteiden merkitys 45 

5.2 Tampere - sopivan kokoinen pikkukaupunki 46 

5.2.1 Ruusuja.... 47 

5.2.2 ... ja risuja 49 

5.3 Palveluista 50 

5.3.1 Etsivä löytää 52 

5.3.2 Terveyspalvelut 52 

5.3.3 Sosiaalipalvelut 53 

5.3.4 Verotoimisto 54 

5.3.5 Kela 55 

5.3.6 Työvoimatoimisto 55 

5.3.7 Maistraatti 55 

5.3.8 Poliisilaitos 56 

5.3.9 Tampereen kaupungin liikennelaitos 56 

5.3.10 Kirjastot 57 

5.3.11 Koulut 57 

5.3.12 Asuntotori, Unipoint ja Tv-Tampere 58 

5.3.13 Kulttuuripalvelut 59 

5.4 Globaalitalouden vaeltajia, kosmopoliitteja ja elämänlaatumuuttajia 59 

5.5 Kotimaasta 63 

6 JOHTOPÄÄTÖKSET 66 

7 LÄHTEET 70 

LIITTEET

1 Johdanto 

Keskustelu ulkomaisen työvoiman tarpeesta tulevaisuudessa on ajankohtainen Suomessa (esim. Ala- 

Korpela 2005, Aamulehti 12.9.2005; Tolvanen 2005, Aamulehti 5.9.2005 ja Urmas 2005, 14.12.2005). 

Vanhempien ikäluokkien siirtyminen pois työelämästä ja nuorempien ikäluokkien pienempi koko tulee 

aiheuttamaan työvoimapulaa tietyille aloille, esimerkiksi palvelualalle. Tässä tilanteessa tulee 

ajankohtaiseksi miettiä kuka tekee ne työt, jotka jäävät vaille tekijää väestön ikääntyessä. 

Suomi on tällä hetkellä yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Ylläpitääkseen kilpailukykynsä 

korkealla tasolla jatkossakin, Suomi tarvitsee osaavia ja asiantuntevia työntekijöitä. IT-alalla, 

yritysjohdossa sekä yliopistollisessa tutkimuksessa on tärkeää kyetä jatkuvasti luomaan uusia 

innovaatioita ja tuottamaan korkeatasoista tutkimusta. Nämä alat edustavatkin aidon globaalin 

liikkuvuuden aloja, joilla valtiolliset rajat ylittävät työmarkkinat toteutuvat. Suomalaisen 

hyvinvointivaltion ja tietoyhteiskunnan kehityksen turvaamien edellyttää sitä, että riittävän osaavaa 

työvoimaa on saatavissa tarpeeksi jatkossakin. (Forsberg ym. 2004, 15-18.) 

Tähän keskusteluun osallistun oman tutkielmani avulla. Tutkimustehtäväni sain Tampereen kaupungin 

maahanmuuttajatyön pääkoordinaattorilta Marja Nyrhiseltä. Tutkielmassani pyrin haastattelujen avulla 

selvittämään, miten Tampereelle työskentelemään tulleet korkeasti koulutetut ulkomaalaiset osaajat 

kokevat sopeutuneensa Tampereelle ja millainen heidän sopeutumisprosessinsa on ollut. Pyrin myös 

selvittämään mitä kaupungin ja valtion palveluja ulkomaalaiset osaajat ovat käyttäneet Tampereella, 

mitä mieltä he niistä ovat ja millaisia palveluja he vaativat viihtyäkseen ja jäädäkseen kaupunkiin 

pidemmäksi aikaa. Tavoitteenani on välittää Tampereen kaupungin hallinnolle tietoa kaupungissa 

asuvien ulkomaalaisten osaajien mielipiteistä ja kokemuksista. Taustalla on ajatus saada Tampere 

näyttämään houkuttelevalta kansainvälisillä työmarkkinoilla jotta ulkomaalaiset osaajat löytäisivät 

tiensä tulevaisuudessa Tampereelle. 

Tutkielmaani varten olen haastatellut yhdeksää Tampereella asuvaa ulkomaalaista osaajaa ja yhtä 

osaajan puolisoa. Aineiston käsittelystä ja keräämisestä kerron enemmän luvussa 4. Osaajien 

sopeutumista Tampereelle tutkin J.W. Berryn akkulturaatiomallin avulla. Tämän lisäksi esittelen myös 

1

muita näkökulmia sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin. Perinteisten sopeutumisteorioiden 

vastapainoksi esittelen uudempia näkökulmia maahanmuuttajuuteen. Tutkielmassani pohdin myös 

kodin ja kotimaan merkitystä Suomessa asuville ulkomaalaisille. Pyrin myös kartoittamaan 

ulkomaalaisten osaajien käsityksiä kodista/kotimaasta ja siitä, miten he kodin/kotimaan määrittelevät. 

2 Näkökulmia aiheeseen ja aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia 

Tutkielmani kannalta mielenkiintoiset ja tärkeät näkökulmat liittyvät pohdintoihin työmarkkinoiden 

globalisoitumisesta ja yritysten kansainvälistymisestä. Voidaan kysyä, löytyykö vastaus työvoiman 

tarpeen tyydyttämiseksi ulkomaalaisten osaajien houkuttelemisesta Suomeen. On tärkeää tarkastella 

mitä osaajien houkutteleminen vaatii suomalaiselta työlupapolitiikalta ja mitä suomalaiset 

kaupunkiseudut voivat tehdä pystyäkseen kilpailemaan osaajista kansainvälisillä työmarkkinoilla. 

Miten kaupunkiseutuja voidaan kehittää niin, että ne houkuttelisivat ulkomaalaisia osaajia 

asukkaikseen? Seuraavassa esittelen näkökulmia näihin kysymyksiin. Esittelen myös Mika Raunion 

tekemän "Should I stay or should I go" -tutkimusprojektin loppuraportin, jossa tarkastellaan 

suomalaisten kaupunkiseutujen ja yritysten vetovoimaisuutta kansainvälisillä työmarkkinoilla. 

Näkökulmaosion lopuksi kerron Tampereen kaupungin maahanmuuttajapolitiikasta ja esittelen vuoden 

2003 selvityksen maahanmuuttajien suhtautumisesta kaupungin palveluihin. 

2.1 Työmarkkinoiden globalisoituminen ja yritysten kansainvälistyminen 

Globalisaatioon liittyvä työmarkkinoiden kansainvälistyminen ja työyhteisöjen monikulttuuristuminen 

tuovat mukanaan uusia haasteita. EU-yhteistyö on muuttanut kansallisvaltioiden rajojen merkitystä 

siten, että joidenkin tuotteiden, pääomien, vaikutteiden ja ihmisten liikkumisesta maasta toiseen on 

tullut aiempaa yksinkertaisempaa. EU-yhteistyön merkitys onkin olennaista erityisesti maahanmuuton 

sääntelyssä. Liikkuminen kansallisvaltioiden rajojen yli globaaleilla työmarkkinoilla käy yhä 

luonnollisemmaksi ja helpommaksi ja ihmisten työura saattaa jakaantua monissa ammateissa eri 

maihin. Tämä edellyttää yksilöiden liikkumista säätelevien viranomaisjärjestelmien ja muiden kanavien 

yksinkertaistamista ja nopealiikkeisyyttä. (Forsander ym. 2004, 14-25.) Joustavan 

maahanmuuttopolitiikan kannalta olisikin tärkeää pyrkiä yhtenäistämään EU-maiden välisiä käytäntöjä. 

2

Myös suomalaiset suuryritykset ovat muuttuneet monella tapaa viime vuosina. Niiden koko on 

kasvanut ja kasvu on tapahtunut pääosin ulkomailla, sillä kansainvälistä toimintaa on laajennettu 

voimakkaasti. Tämä johtuu osittain siitä, että yritykset pyrkivät toimimaan lähellä markkinoitaan. 

Koska markkinat ovat ulkomailla, yhä suurempi osa investoinneista suuntautuu Suomen rajojen 

ulkopuolelle. Suomalaiset yritykset toimivat hyvin moninaisissa ympäristöissä ja kansainvälisyys 

näkyy yrityksen kaikissa toiminnoissa. (Ali-Yrkkö ym. 2000, 88-89.) Tästä syystä monen suuryrityksen 

henkilökunta tulee yhä useammin koostumaan eri kulttuuritaustaisista ihmisistä, mikä osaltaan 

vaikuttaa vallitsevaan yrityskulttuuriin ja henkilöstön keskinäisiin suhteisiin. 

2.2 Ulkomaalaisista osaajista vastaus työvoiman tarpeeseen? 

Suomalaisen hyvinvointivaltion ja tietoyhteiskunnan kehityksen turvaaminen edellyttää sitä, että 

riittävän osaavaa työvoimaa on tarpeeksi saatavilla myös lähitulevaisuudessa. Tästä syystä suomalaisen 

hyvinvointiyhteiskunnan onkin uudistuttava pystyäkseen vastaamaan työmarkkinoiden vaatimiin uusiin 

haasteisiin. Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Michael Porter (1989, 779) ennakoi jo 1980-luvulla, että 

tulevaisuudessa työvoiman tarpeeseen tullaan yhä enenevässä määrin vastaamaan vähemmistö- ja 

maahanmuuttajataustaisten henkilöiden rekrytoimisella. 

Ikärakenteen muutos aiheuttaa taloudellisen huoltosuhteen heikkenemistä ja näin uusia haasteita 

työmarkkinoille. Väestön ikääntyminen merkitsee huomattavaa työvoiman poistumaa työmarkkinoilta 

lähitulevaisuudessa, mikä osaltaan vähentää paljon työvoimaa suoritustason ammateista, erityisesti 

palvelualoilta (Forsander 2000, 154). On pohdittava, kuka tekee ne työt, jotka jäävät vaille tekijää kun 

eläköityvien työntekijöiden määrä ylittää työmarkkinoille tulevien määrän. Kasvavan eläkeläisväestön 

tarpeista huolehtiminen tulee asettamaan suuria haasteita yhteiskunnalle ja pienenevälle työvoimalle 

tulevaisuudessa. 

Korkeasti koulutetun työvoiman tarve tulee mitä luultavimmin kasvamaan seuraavien vuosikymmenten 

aikana. Tämä johtuu mm. siitä, että vanhuksien osuus väestöstä kasvaa ja työikäisiä on yhä vähemmän. 

Viime vuosina on alettu puhua aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta. Sillä tarkoitetaan niitä toimia, 

3

jotka kohdistetaan valtion harjoittamaan pakolaispolitiikkaan, turvapaikanhakijoiden kohteluun, 

paluumuuttopolitiikkaan, integraatio- tai kotouttamispolitiikkaan ja työlupapolitiikkaan. 

Keskusteltaessa korkeasti koulutetun työvoiman rekrytoimisesta Suomeen, on työ- ja 

oleskelulupamenettelyjen tehostaminen keskeisessä asemassa. Asiantuntijatehtäviin, kuten 

informaatioteknologian työpaikkoihin hakeutuvat ulkomaalaiset saavat lähes aina työluvan. Noin 75 % 

työlupalausunnoista puoltaa työluvan myöntämistä. Kielteiset vastaukset työlupahakemuksiin johtuvat 

usein siitä, että työsuhteen ehdot eivät täytä suomalaisia vähimmäisvaatimuksia. (Forsander 2000, 171- 

174.) Aktiivisen maahanmuuttopolitiikan harjoittamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on kuitenkin 

maailmalle lähetetty viesti siitä, että maamme suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon ja 

maahanmuuttajiin sekä kannustaa osaajia eri maista hakemaan oleskelulupaa. 

Vaikka Suomen maahanmuuttajaväestö kasvaa koko ajan, on työhön perustuva maahanmuutto edelleen 

vähäistä ja varsinkin korkeasti koulutettujen osaajien maahanmuutto on vielä vähäisempää. 

Ulkomaalaisten osaajien osuus Suomen työvoimasta onkin häviävän pieni verrattuna muihin EUmaihin. 

(Forsander 2004, 28.) Ulkomaalaisten osaajien vähäinen rekrytointi suomalaisyrityksiin saattaa 

osaltaan johtua työnantajien ennakkoluuloisesta suhtautumisesta vieraista kulttuureista tuleviin 

osaajiin. Toisaalta syynä voi olla myös ulkomaalaisten osaajien tietämättömyys Suomesta yleensä ja 

täällä olevista työmahdollisuuksista. 

Ulkomaalaisten osaajien houkutteleminen Suomeen tulee kohtaamaan haasteita. Yksi haasteista liittyy 

Suomen korkeaan verotukseen. Vaikuttaakin siltä, ettei Suomi pysty kilpailemaan osaavista 

työntekijöistä kansainvälisillä työmarkkinoilla nykyisellä verotuksella (Castells & Himanen 2001, 

177). Myös tiukat maahanmuuttolait vaikeuttavat ulkomaalaisen osaajan työnhakua Suomesta. 

Suomalaisten edelleen ennakkoluuloinen asenne ulkomaalaisia kohtaan voi sekin osaltaan vaikuttaa 

ulkomaalaisten hakeutumiseen Suomeen töihin. Suomalaisten etninen yhtenäisyys ja haluttomuus avata 

yhteiskuntaa vieraille vaikutteille saattaa osaltaan hidastaa maan monikulttuuristumista. 

Korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten lisääntyvä maahanmuutto saattaa aiheuttaa myös ongelmia. 

Äärikansalliset liikkeet ja maahanmuuttoon varauksellisesti suhtautuvat puolueet haluavat rajoittaa 

ulkomaalaisten pääsyä maahan, vaikka kyseessä olisivat hyvin toimeentulevat ja korkeasti koulutetut 

henkilöt, jotka tuskin rasittaisivat hyvinvointiyhteiskuntaamme suurilla kustannuksilla. Varauksellisesti 

4

maahanmuuttoon suhtautuvien pelkona on, että ulkomaalaisille osaajille maksetaan alhaisempia 

palkkoja kuin vastaavissa tehtävissä toimiville suomalaisille ja tästä syystä suomalaiset osaajat 

saattavat jäädä ilman työtä. Aamulehden Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan valtaosa 

suomalaisista suhtautuu varauksellisesti ulkomaalaisen työvoiman palkkaamiseen, varsinkin jos 

avoinna olevaan paikkaan löytyy suomalainen työntekijä. Kyselyn mukaan 60 % suomalaisista ei usko, 

että Suomea uhkaa sellainen työvoimapula, että ulkomaalaisen työvoiman käyttöä tulisi lisätä. (Ala- 

Korpela, 2005, Aamulehti 12.9.2005.) 

Elinkeinoelämän valtuuskunnalle Evalle raportin laatinut tutkija Mika Raunio ehdottaa ulkomaalaisten 

osaajien houkuttelemiseksi mm. verotuksen keventämistä ulkomaalaisten asiantuntijoiden osalta, 

rekrytoinnin lisäämistä ulkomailta ja uusien kansainvälisten koulujen perustamista. Ulkomaalaisten 

osaajien rekrytointia Eva vauhdittaisi perustamalla erillisiä rekrytointipisteitä suurten lähettäjämaiden 

kasvukeskuksiin kuten New Delhiin, Pekingiin tai Pietariin. (Aamulehti 9.12.2005). Raunion (2002, 

37) mukaan todennäköisin kansainvälisen työvoiman muoto osaajatarpeen tyydyttämiseksi tulee 

olemaan kansallisille työmarkkinoille saapuva, paikallisia työsopimusehtoja noudattava 

maahanmuuttaja. Tästä syystä olosuhteet kansallisilla työmarkkinoilla muodostuvat tärkeiksi 

vetovoimatekijöiksi houkuteltaessa osaavia maahanmuuttajia Suomeen. 

2.3 Kaupunkiseutujen kehittäminen ja kilpailukyky 

Kilpailu on kiristynyt ja kansainvälistynyt niin yritysten, alueiden kuin kaupunkiseutujenkin välillä 

viimeisten vuosikymmenten aikana. Tuottavuus ja kilpailukykyisyys riippuu kyvystä tuottaa, 

prosessoida ja soveltaa tehokkaasti informaatiota ja tietoa. Kilpailukyvyn kehittämisen avainteemoiksi 

ovatkin nousseet osaaminen, oppiminen ja innovatiivisuus. (Linnamaa 1999, 18.) Tampereen kohdalla 

tästä käy hyvänä esimerkkinä eTampere-tietoyhteiskuntaohjelma, joka kesti vuodet 2001-2005. 

Ohjelman tavoitteena oli nostaa Tampere maailman tietoyhteiskuntakehityksen kärkikaupungiksi. 

Tähän pyrittiin vahvistamalla osaamisperustaa, synnyttämällä uutta liiketoimintaa ja luomalla uusia 

verkkopalveluja kansalaisten ulottuville. eTampere oli yhteistyöhanke jossa oli mukana alueen 

koulutus- ja tutkimuslaitokset, elinkeinoelämä, järjestöt ja yhteisöt. (eTampere 2005, verkkoartikkeli.) 

5

Forsanderin (Forsander ym. 2004, 20) mukaan kaupunkiseudut kohtaavat nykyään useita haasteita, 

jotka nousevat kolmesta talouden kehitystä voimakkaasti ohjaavasta pitkän aikavälin trendistä: 

"Osaamisen haaste syntyy tuotannon teknologisoitumisesta ja tutkimus- ja kehittämistoimintojen 

merkityksen kasvusta yritysten kilpailukyvyssä. Kansainvälistymisen haaste merkitsee sekä 

talouden globalisoitumista että yksilöiden ja työmarkkinoiden kansainvälistymistä. Niukkuuden 

haaste tarkoittaa, että osaavaa työvoimaa on teollistuneissa maissa tarjolla yhä vähemmän, mikä 

johtuu väestön vanhenemisesta ja rakenteellisesta työttömyydestä." 

Kilpailun kiristyessä kaupunkiseudut joutuvat entistä tarkemmin miettimään kilpailukykyisyyttään 

yritysten sijaintipaikkana ja asukkaiden elinympäristönä. Kostiainen (1999, 53) on määritellyt 

kaupunkiseudun kilpailukyvyn: 

"kyvyksi vetää puoleensa seudun kannalta tärkeitä informaatio-, teknologia-, pääoma-, kulttuuri-, 

ihmis- ja organisaatiovirtoja ja siten mahdollistaa asukkaiden elämänlaadun ja elintason ylläpito ja 

kehittäminen sekä innovatiivisen toimintaympäristön luominen kaupunkiseudulla toimiville 

yrityksille niiden kilpailukyvyn kehittämiseksi." 

Linnamaan (1999, 26-31) mukaan kaupunkiseudun kilpailukyvyn elementeiksi määrittyvät 

infrastruktuuri, yritykset, instituutiot ja toimiva kehittäjäverkosto, verkostoihin kuuluminen, inhimilliset 

voimavarat ja asuin- ja elinympäristön laatu. Infrastruktuurilla tarkoitetaan tässä yhteydessä 

yritystoiminnalle olennaista kaupunkiseudun fyysistä toimintaympäristöä, johon kuuluvat esimerkiksi 

liikenneyhteydet, kaavaratkaisut ja energian saanti. Yrityksillä tarkoitetaan kaupunkiseudun 

yrityskenttää eli yritysten koko- ja toimialarakennetta, osaamisintensiivisyyttä ja eri 

yhteistyökumppaneiden läheisyyttä. Tähän elementtiin voidaan lukea myös toimialojen kilpailutilanne 

ja markkinoiden rakenne. Yleisesti ottaen instituutiot voidaan määritellä toiminnan ja valintojen 

puitteiksi. Kehittäjäverkostolla viitataan niiden toimijoiden verkostoon, jotka omalla toiminnallaan ja 

yhteistyöllään vaikuttavat olennaisesti kaupunkiseudun kehitykseen. Verkostoihin voivat kuulua mm. 

kunnat, maakuntaliitot, korkeakoulut ja T&E -keskukset. Kaupunkiseudun kilpailukyvyn kannalta on 

myös merkityksellistä, millaisiin verkostoihin alueen toimijat kuuluvat. 

Tutkielmani kannalta merkittävimmät kaupunkiseudun kilpailukyvyn elementit ovat inhimilliset 

voimavarat ja asuin- ja elinympäristön laatu. Inhimillisten voimavarojen merkitys kasvaa keskeiseksi 

tekijäksi kaupunkiseutujen kehittämisessä. Inhimillisillä voimavaroilla kaupunkiseudun 

kilpailukykytekijänä tarkoitetaan laajasti ottaen kaupunkiseudulla asuvia, siellä opiskelevia ja 

6

työskenteleviä ihmisiä. Asuin- ja elinympäristön laatuun panostaminen nouseekin tärkeäksi osaksi 

kaupunkiseutujen kehittämisessä. Huomiota tulee kiinnittää niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat 

kaupunkiseudun kilpailukyvylle keskeisten osaajien viihtyvyyteen kaupunkiseudulla. On tärkeää 

kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, millaisia työnsaantimahdollisuuksia kaupunkiseutu pystyy 

tarjoamaan osaajien puolisoille, millaisia kielimahdollisuuksia kouluissa ja päiväkodeissa tarjotaan 

perheiden lapsille sekä miten korkeatasoisia asumisvaihtoehtoja ja kulttuuripalveluja kaupunkiseudulla 

on tarjolla. Lisäämällä osaajien kaupunkiseutuun sitoutumista tarjoamalla laadukkaita asuin- ja 

elinympäristöjä ja tasokkaita palveluja voidaan lisätä myös yritysten sitoutumista kaupunkiseutuun. 

(Linnamaa 1999, 27-28.) 

Kaupunkiseudun kehittämiseen sovelletaan usein yritysmaailmasta lainattuja käsitteitä kuten 

kilpailukyky, imago ja markkinointi. Kyse ei kuitenkaan ole yritystoiminnasta. Käytännössä 

kaupunkiseudun kehittäminen tarkoittaa kaikkien eri sidosryhmien tarpeiden ja vaatimusten 

huomioimista ja demokraattista päätöksentekoa. Kaupunkien kehittämisessä on tunnettava sosiaalinen 

vastuu eli segregoitumista ja asukkaiden jakamista ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisiin on 

varottava. (Raunio 2000, 203.) Ei ole kenenkään edun mukaista kehittää palveluja tiettyä ihmisryhmää 

varten, vaan palveluja tulee kehittää kaikkien asukkaiden hyvinvoinnin turvaamiseksi, myös 

ulkomaalaisten osaajien tarpeita silmällä pitäen. 

Raunion (2002, 108) mukaan kaupunkiseudun vetovoimaisuutta voidaan lisätä parantamalla tarjolla 

olevia todellisia mahdollisuuksia ja olosuhteita ja tiedottaa niistä kohderyhmälle seudun sisällä. Näin 

mielikuvat kaupunkiseudusta leviävät myös kansainväliseen globaalitalouden verkostoon joko 

sosiaalisten verkostojen välityksellä tai osaajien vaihtaessa asuinpaikkaa ja heidän viedessä positiiviset 

kokemuksensa mukanaan. 

7

2.4 Suomalaisten kaupunkiseutujen vetovoimaisuus kansainvälisillä työmarkkinoilla 

Mika Raunion (2002) kirjoittama teos "Suomi globaalitalouden osaajien valintojen kentällä" on 

"Should I stay or should I go" -tutkimusprojektin loppuraportti. Tutkimusprojektissa tarkastellaan 

suomalaisten kaupunkiseutujen ja yritysten vetovoimaisuutta kansainvälisillä työmarkkinoilla. 

Tarkastelu keskittyy Helsingin, Espoon, Tampereen, Turun (Salon) ja Oulun kaupunkeihin ja niiden 

ympäristöihin. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat ulkomaalaiset tietotekniikan ja bioteknologian osaajat. 

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten osaavaa ulkomaalaista työvoimaa kyetään 

houkuttelemaan ja juurruttamaan suomalaiseen työyhteisöön ja elinympäristöön. Vastausta etsitään 

mm. kysymyksiin, millaisia ovat ulkomaalaisten osaajien mielikuvat ja kokemukset suomalaisista 

yrityksistä työpaikkana sekä Suomesta ylipäätään. Tutkimusaineisto koostuu 122 teemahaastattelusta 

sekä ulkomaalaisille osaajille kohdennetun internetkyselyn 556 vastauksesta. 

Raunio (2002, 50) jakaa globaalitalouden osaajat kolmeen ryhmään: globaalitalouden vaeltajat ovat 

valmiita muuttamaan maasta toiseen kiinnostavien työ- ja uramahdollisuuksien perässä. Heidän 

tavoitteenaan ei ole integroitua paikalliseen kulttuuriin vaan erityisesti sen globaalitalouden kulttuuriin. 

Elämänlaatumuuttajat harkitsevat muuttamista, jos he olettavat jonkin muun paikan tarjoavan selkeästi 

korkeamman elämänlaadun kuin nykyinen asuinpaikka. He etsivät pysyvämpää asuinpaikkaa ja heidän 

tavoitteenaan on integroitua paikalliseen kulttuuriin. Sosiaalisten suhteiden vuoksi muuttavien 

integroituminen riippuu henkilöstä tai yhteisöstä, joka on ollut muuton pääasiallinen motiivi. 

Muuttamista harkitaan, jos perhesiteet tai tärkeinä pidetyt sosiaaliset suhteet ovat nykyisen asuinseudun 

ulkopuolella. 

Globaalitalouden verkosto muodostuu osaajan näkökulmasta kansainvälisesti rekrytoivista 

osaamisintensiivisistä yrityksistä ja niiden alueellisista keskittymistä. Tässä verkostossa osaajat 

liikkuvat valtioiden, kaupunkiseutujen tai yritysten luomien väylien kautta. He eivät hahmota maailmaa 

vain kansallisvaltioina tai kaupunkeina, vaan yhä enemmän myös oman toimialansa 

osaamiskeskittymien ja työmarkkinoiden muodostamana globaalitalouden verkostona. (Raunio 2002, 

6-7.) 

8

Globaalitalouden kulttuurilla Raunio (2002, 9-10) viittaa globaalitalouden konkreettisessa 

toimintaympäristössä (kansainvälisissä ja erityisesti monikulttuurisissa organisaatioissa) 

työskentelevien yksilöiden yhteiseen kulttuuriin. Globaalitalouden kulttuuri rakentuu paitsi median, 

yksilöiden lisääntyneen liikkuvuuden ja toisiaan lähentyvien kulutustottumusten myös erityisesti 

globaalitaloudessa toimivien yksilöiden kansainvälisen vuorovaikutuksen myötä. Yrityksen oman 

toimintakulttuurin ja osaajien omaksuman globaalikulttuurin voidaan katsoa toimivan "puskureina" 

paikallisen kulttuurin kohtaamisessa. Tutkimuksen mukaan keskustelukulttuurin ja sosiaalisen 

vuorovaikutuksen vähäisyys sekä itsenäisyyden ja omatoimisuuden korostaminen ovat suomalaisen 

kulttuurin erityispiirteitä, jotka vaikeuttavat eri kulttuureista tulevien sopeutumisprosessia. Nämä 

piirteet nousivat esiin integroitumista hidastavina ilmiöinä niin työympäristössä, yhteiskunnassa 

yleensä kuin sosiaalisessa ympäristössäkin. 

Tutkimuksen kohderyhmän pääsääntöinen muuton syy oli kiinnostava työpaikka joka sattui 

sijaitsemaan Suomessa. Tästä syystä mielikuvat ja tiedot työtehtävistä ja työnantajayrityksestä olivat 

tarkempia kuin mielikuvat ja tiedot Suomesta. Tutkimuksen mukaan Suomeen muuttoa estäviä tekijöitä 

ovat palkkatasosta ja verotuksesta johtuva kohtuullisen alhainen taloudellinen hyvinvoinnin taso, 

osaajia kiinnostavien mielikuvien puuttuminen Suomesta sekä työlupaprosessien pitkä kesto EU:n 

ulkopuolelta tuleville ja erityisesti osaajan puolisolle ja/tai perheelle. (Raunio 2002, 9.) 

Tärkein Suomeen sitouttava tekijä tutkimuksen mukaan on kiinnostava ja haastava työ. Sen vuoksi 

muilla elämänalueilla siedetään jossakin määrin sopeutumisvaikeuksia. Rento, hierarkioista vapaa ja 

yksilöä kunnioittava suomalainen työkulttuuri koetaan usein positiivisena. Myös suomalainen puoliso, 

pikkukaupunkimainen asuinympäristö ja rauhallinen elämänrytmi niin yksityiselämässä kuin työssäkin 

toimivat sitouttavina tekijöinä suomalaiseen kulttuuriin. Osaajat arvostavat myös perheen asemaa 

suomalaisessa yhteiskunnassa. Perheen arvostus yhteiskunnassa ja työelämässä tulee näkyviin pitkinä 

lomina, kohtuullisen lyhyinä työpäivinä, mahdollisuutena jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin jne. Myös 

julkisin varoin kustannetut päiväkodit ja koulut kertovat perheen arvostuksesta yhteiskunnassa. 

Toisaalta perheen arvostus ei välttämättä näy ulkomaalaisille lasten kasvatustavoissa tai perheiden 

asennoitumisessa sinänsä. Yleisesti hyvin toimiva suomalainen yhteiskunta toimii sitouttavana tekijänä. 

Yhteiskunnan ja yksityisten tuottamat palvelut toimivat Suomessa pääsääntöisesti hyvin, vaikka eivät 

aina ole kovinkaan monipuolisia tai kansainvälisiin asiakkaisiin tottuneita. Ulkomaalaiset osaajat 

9

arvostavat luottamusta ja turvallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskuntaan, viranomaisiin ja 

ihmisiin voi pääsääntöisesti luottaa, mikä tekee osaltaan elämästä vähemmän stressaavaa ja parantaa 

elämänlaatua. (Raunio 2002, 11-12.) 

Suomen alhainen palkkataso ja korkea verotus toimivat Suomesta poispäin työntävinä tekijöinä. Työja 

uramahdollisuudet ovat usein vähäiset johtuen osaajien usein heikosta suomenkielentaidosta. Myös 

etenemismahdollisuudet koetaan heikommiksi kuin suomalaisilla kollegoilla. Yksilöllisyyttä ja 

omatoimisuutta korostava työskentelytapa voi vaikuttaa ulkomaalaisesta yksilön työn vähäiseltä 

arvostukselta, yksilön vähäisiltä vaikutusmahdollisuuksilta häntä itseään koskevissa päätöksissä ja 

vaikeuttaa työtehtävän hahmottamista osana kokonaisuutta. Puolisoiden kielitaidottomuus, 

työvoimapoliittiset säädökset ja suomalaisten työnantajien asenteet ulkomaalaista työvoimaa kohtaan 

heikentävät puolisoiden työllistymismahdollisuuksia, mikä osaltaan toimii Suomesta irrottavina 

tekijöinä. Myös mahdollinen pettyminen suomalaisen terveydenhuollon tai koululaitoksen tasoon, 

sosiaalisten suhteiden solmimisen vaikeus ja kylmät ja pimeät talvet ovat osaltaan vaikuttamassa 

päätökseen lähteä Suomesta. (Raunio 2002, 12.) 

Suomea markkinoidaan usein hyvinvointivaltiona, joka tarjoaa korkealaatuisia julkisia palveluja 

kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Julkiset palvelut ovat usein perustelu myös korkealle verotukselle. 

Tästä johtuen ulkomaalaisille on syntynyt mielikuva hyvin korkealaatuisista palveluista. Käytäntö 

saattaa kuitenkin osoittautua odotusten vastaiseksi ja mielikuvat liian positiivisiksi. Raunion (2002, 

137-142) tutkimuksen mukaan terveydenhoitopalvelut koetaan pääsääntöisesti laadukkaiksi ja 

terveydenhuoltojärjestelmä kohtuullisen toimivaksi. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin terveydenhuoltoon 

oikeuttavan Kela-kortin saaminen, viranomaisten englanninkielentaidottomuus ja suomenkieliset 

kirjeet ja asiapaperit. Tutkimuksessa tuli esiin muitakin epäkohtia terveydenhoitopalveluissa; 

oikeanlaista hoitoa ei aina koettu olevan tarjolla, palvelun laatua pidettiin heikkotasoisena ja 

odotusaikojen pituus koettiin usein kohtuuttomaksi. Kuitenkin esimerkiksi lapsen syntymään liittyvien 

terveyspalveluihin oltiin hyvinkin tyytyväisiä eikä myöskään kulttuuri- tai kieliongelmat juuri nousseet 

esiin tutkimuksessa. Arvostelua sai osakseen myös suomalainen koululaitos. Opettajien 

englanninkielentaitoa ja jopa joidenkin oppikirjojen englanninkieltä pidettiin osin puutteellisena. Myös 

suomalaiseen koulukulttuuriin liittyviä tapoja oudoksuttiin. Esimerkiksi oppilaiden vapaus, kurin 

puuttuminen ja ohjatun toiminnan vähäisyys saattoi näyttää ulkopäin jopa välinpitämättömyydeltä. 

10

Nämä liittyvät osaltaan ulkomaalaisten näkemykseen suomalaisten ehkä liian vapaasta lasten 

kasvatuksesta. 

Ulkomaalaiset osaajat sopeutuvat perheineen yleensä hyvin suomalaiseen asuinympäristöön ja sitä 

pidetään toimivana ja tyydyttävänä. Puhtaus ja saasteettomuus, toimivuus, pikkukaupunkimaisuus, 

luonnon läheisyys ja turvallisuus ovat suomalaisen kaupunkiympäristön vahvuuksia kansainvälisessä 

mittakaavassa. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että suomalainen asumisväljyys ja asumisen taso 

eivät välttämättä edusta erityisen korkeaa tasoa kun tarkastelun kohteena ovat hyvin toimeentulevien 

osaajien mielipiteet. Kokonaisuutena turvallinen ja toimiva asuinympäristö koetaan kuitenkin 

sitouttavaksi tekijäksi. (Raunio 2002, 145-147.) 

2.5 Tampere maahanmuuttajien vastaanottajana 

Tampereella asuu noin 200 000 asukasta joista 5800 on ulkomaalaisia. Eniten EU:n ulkopuolelta 

tulevia ulkomaalaisia on Tampereella Venäjältä, Irakista, Afganistanista, Kiinasta ja Intiasta. EUmaista 

eniten asukkaita tulee Virosta, Ruotsista, Saksasta ja Iso-Britanniasta. (Tampereen kaupunki 

2005c, verkkoartikkeli.) Tampereen kaupungille kulttuurinen monimuotoisuus on voimavara, jota 

halutaan kehittää. Sosiaali- ja terveystoimi tukee maahanmuuttajien kotoutumista yhteistyössä muiden 

tahojen kanssa. Tampereen kaupunki ottaa vastaan viranomaisjärjestelmän kautta noin 200 ihmistä 

vuodessa. Tässä ryhmässä on pakolaisia, paluumuuttajia, turvapaikanhakijoita ja perheenyhdistämisen 

kautta edellisten ryhmien perheiden jäseniä. Lisäksi Tampereelle muuttaa itsenäisesti noin 200 ihmistä 

vuosittain. He ovat tamperelaisiin yrityksiin tulevia työntekijöitä, opiskelijoita ja avioliiton solmineita 

henkilöitä. (Tampereen kaupunki 2005b, verkkoartikkeli.) 

Itsenäisesti Tampereelle muuttavien ulkomaalaisten henkilöiden (oleskeluluvan saaneiden) 

sosiaalipalvelut hoidetaan aina kuten muidenkin tamperelaisten vastaavat palvelut: alueellisilla 

sosiaaliasemilla ja muissa palveluyksiköissä. Itsenäisesti Tampereelle muuttavat voivat halutessaan 

käyttää joko kunnallisia tai yksityisiä terveyspalveluja. Kaupungin järjestämät terveyspalvelut, kuten 

lääkäriasemien palvelut, ovat kaikkien tamperelaisten käytettävissä. (Tampereen kaupunki 2005b, 

verkkoartikkeli.) 

11

Tampereella toimii viisi maahanmuuttajatyön koordinaattoria. Heidän tehtävänään on seurata ja 

kehittää maahanmuuttajatyötä yhteistyössä kaupungin eri hallinnonalojen ja sidosryhmien kanssa sekä 

valtakunnallisissa että kansainvälisissä verkostoissa. Maahanmuuttajatyön tavoitteena on vastata 

monikulttuuristuvaa kaupunkia kohtaaviin haasteisiin. (Tampereen kaupunki 2005b, verkkoartikkeli.) 

2.6 Selvitys maahanmuuttajien suhtautumisesta kaupungin palveluihin 2003 

Tampereen kaupungin maahanmuuttaja- ja kotoutusohjelma hyväksyttiin helmikuussa 2002 jolloin 

maahanmuutto oli jo vakiintunut kasvavaksi ilmiöksi kaupungissa. Tampereen kaupunginjohtaja 

käynnisti maahanmuuttaja- ja kotoutusohjelman toimenpide-ehdotusten pohjalta kaksivuotisen 

maahanmuuttajatyön koordinointiprojektin. Projektiin perustettiin maahanmuuttajatyön 

pääkoordinaattorin toimi, joka myöhemmin vakinaistettiin osaksi kansainvälisten asioiden yksikön 

toimintaa. 

Vuonna 2001 hyväksyttiin Tampereelle uusi strategia "Kaikem paree Tampere". Sen keskeisiin 

strategisiin päämääriin kuuluu mm.: 

1. Tampereella on asukkaiden tarpeista ja osallistumisesta lähtevät hyvän elämän palvelut 

2. Tampere on ystävällinen ja monikulttuurinen kasvukeskus, johon on helppo tulla kaikkialta 

3. Tampere kasvaa ja kehittyy perinteitään kunnioittaen ja vahvuuksiinsa luottaen 

Näiden päämäärien perusteella päätettiin tehdä selvitys maahanmuuttajien suhtautumisesta kaupungin 

palveluihin. (Korpi-Salmela & Nyrhinen 2003, 4-5.) Sittemmin Tampereen kaupunki on laatinut uuden 

kaupunkistrategian vuosille 2005-2016. 

Syksyllä 2002 Tampereen kaupungin eri hallinnonalakohtaiset maahanmuuttajakoordinaattorit laativat 

yhteistyössä kyselyn, jossa keskityttiin kartoittamaan maahanmuuttajien suhtautumista kaupungin 

koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen palveluihin. Kysely 

käännettiin kuudelle eri kielelle ja sitä levitettiin eri kurssien, tapaamispaikkojen, oppilaitosten sekä 

12

työvoimahallinnon kautta. Vastauksia kyselyyn tuli 219. Vuoden 2003 alussa Tampereella asui 5242 

ulkomaan kansalaista. Näin ollen kyselyyn vastasi n. 4 % Tampereella asuvista ulkomaan kansalaisista. 

Yli puolet vastaajista (58 %) oli asunut Tampereella kaksi vuotta tai vähemmän. Vain 10 % 

vastanneista oli asunut Tampereella yli seitsemän vuotta. (Korpi-Salmela & Nyrhinen 2003.) 

Kyselyn perusteella voidaan todeta, että maahanmuuttajat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä kaupungin 

palveluihin. Huolestuttavan suuri osa maahanmuuttajista ei kuitenkaan mielestään saa riittävästi tietoa 

koulutuspalveluista. Tämä tarkoittaa, että käytetyt tiedotuskanavat eivät saavuta osaa 

maahanmuuttajista tarpeeksi tehokkaasti. Varsinkin kurdinkieliset maahanmuuttajat kokevat saavansa 

liian vähän tietoa koulutusmahdollisuuksista. He myös kokevat erityisesti ulkomaalaisille tarkoitetut 

palvelut ja tulkkipalvelut Tampereella huonoiksi. (Korpi-Salmela & Nyrhinen 2003.) 

Kyselyn perusteella on tehty joitakin muutoksia maahanmuuttajapalveluiden parantamiseksi. 

Esimerkiksi ulkomaalaistoimiston lääkäripalveluihin on tehty muutoksia ja kulttuurikeskus Unipoint on 

saanut isommat tilat keskeisemmältä paikalta kaupunkia. (Korpi-Salmela & Nyrhinen 2003.) 

Selvityksessä saatiin paljon arvokasta tietoa ja kaupungin tarkoituksena onkin jatkaa selvitysten tekoa 

ja kartoittaa, miten palveluiden kehittämisessä on onnistuttu. Selvitys tavoitti osan Tampereella 

asuvista maahanmuuttajista; tavoittamatta jäivät kuitenkin korkeasti koulutetut, Tampereelle 

työskentelemään tulleet henkilöt ja heidän perheenjäsenensä. Tämä johtuu osittain siitä, että 

kyselylomakkeita jaettiin pääsääntöisesti sellaisissa paikoissa, joissa korkeasti koulutetut osaajat eivät 

säännöllisesti asioi. 

3 Teoreettisia lähtökohtia 

Seuraavaksi esittelen tutkielmani kannalta merkityksellisiksi katsomiani teoreettisia käsitteitä ja 

teorioita. Aluksi sanon muutaman sanan monikulttuurisuudesta ja sen jälkeen siirryn tarkastelemaan 

kanadalaisen psykologin J.W. Berryn akkulturaatioteoriaa. Tämän jälkeen esittelen erilaisia 

näkökulmia yksilön sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin. Akkulturaatioteoria ja erilaiset 

sopeutumisteoriat tarjoavat hyvän, mutta melko perinteisen lähtökohdan tarkastella 

maahanmuuttajuutta. Maahanmuuttajuutta voidaan tarkastella myös esimerkiksi diaspora- ja flexible 

citizenship -käsitteiden avulla. Tässä yhteydessä esittelen Avtar Brahin määritelmän diasporasta ja 

13

Aihwa Ongin näkemyksiä maahanmuuttajuuteen. Seuraavaksi tarkastelen kodin ja kotimaan 

merkitystä. Lopuksi käsittelen kosmopoliitti-käsitteeseen liittyviä näkökulmia. 

3.1 Kotouttamissuunnitelma ja monikulttuurisuuden haaste 

Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999) määrittelee 

eri instanssien velvollisuudet kotouttamistyössä. Se korostaa maahanmuuttajan omaa aktiivista vastuuta 

kotoutumisprosessistaan sekä antaa viranomaisille välineitä tukea kotoutumista. Yksi välineistä on 

kotoutumissuunnitelma, jossa käsitellään maahanmuuttajan ja hänen perheensä kotoutumista tukevia 

toimenpiteitä. Toisaalta laki edellyttää viranomaisia laatimaan paikallisen kotouttamisohjelman ja 

tarjoamaan maahanmuuttajille kotoutumista edistäviä toimenpiteitä. (Työministeriö 2006, 

verkkoartikkeli.) 

Kotoumissuunnitelma tehdään sen jälkeen, kun muuttaja on merkitty pysyvästi Suomessa asuvaksi 

väestörekisteriin. Suunnitelma tehdään enintään kolmeksi vuodeksi. Suunnitelmassa sovitaan, millä 

toimenpiteillä autetaan tulijaa pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Suomen 

kielen opetusta järjestetään suuremmilla paikkakunnilla monin eri muodoin eri tasoilla. 

Suunnitelmakauden aikana selvitetään, miten muualla hankittu ammatti tai tutkinto voidaan saattaa 

suomalaisen työelämän vaatimuksia vastaavaksi, ja minkä tyyppistä mahdollista lisäkoulutusta 

tarvitaan. Kotoutumissuunnitelmaa tarkistetaan tarpeen mukaan. Suunnitelmassa sovitaan 

konkreettisesti, mitä kotoutuja tekee seuraavaksi, ja minkälaisia toimenpiteitä viranomaiset voivat 

järjestää. (Työministeriö 2006, verkkoartikkeli.) 

Suomen virallinen maahanmuuttopolitiikka nojautuu pitkälti siihen käsitykseen, että 

maahanmuuttajasta tehdään yhteiskuntakelpoinen erilaisten kotouttamistoimien avulla. Tavoitteena on 

maahanmuuttajan sopeutuminen ja sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kotouttamispolitiikka 

palvelee kohtalaisesti pakolaisena tai turvapaikanhakijoina Suomeen tulevia maahanmuuttajia mutta 

Suomeen työskentelemään tulevien ulkomaalaisten osaajien kohdalla tämän tyyppinen kotouttaminen 

tulee kyseenalaiseksi. Tämä siksi, että he eivät ole tulleet Suomeen jäädäkseen vaan saattavat viettää 

14

Suomessa vain muutamia vuosia siirtyäkseen seuraavaan maahan. Kotouttamisen sijasta osaajien 

kohdalla on kyse esimerkiksi työyhteisöjen monikulttuurisuudesta, palvelujen laadusta ja verotukseen 

liittyvistä asioista. 

Nykyään monikulttuurisuus on useimmissa maissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Monia 

työyhteisöjäkin kutsutaan nykyään monikulttuurisiksi koska niiden henkilöstö koostuu monista eri 

kansallisuuksista ja etnisistä ryhmistä. Monikulttuurisuus sekä siihen liittyvät etninen identiteetti ja 

rasismi herättävät paljon keskustelua ja poliittisia intohimoja. Monikulttuurisuus onkin jo käsitteenä 

moniselitteinen. Suomessa sitä käytetään yhtäältä merkitsemään "monta kulttuuria" eli sillä kuvataan 

tilannetta, jossa esiintyy rinnakkain useita eri kulttuurisia, kielellisiä ja etnisiä ryhmiä. Tässä 

keskustelussa se on alkanut korvata sanaa "kansainvälisyys". Toisaalta monikulttuurisuudella 

tarkoitetaan myös poliittisia ohjelmia, joissa valtio pyrkii ottamaan eri kulttuurien erityispiirteet 

huomioon ja takaamaan näille oikeuksia tasa-arvon takaamiseksi ja konfliktien estämiseksi. (Ylänkö 

2000, 49-50.) 

Kehitelläänpä Suomessa omaksuttua monikulttuurisuusteemaa mihin suuntaan tahansa, tulee 

ulkomaalaispolitiikan suurimpina haasteina olemaan etenkin pakolaisena tulleiden korkea työttömyys 

ja kansalaisten huoli väkivallan lisääntymisen mahdollisuudesta. Ulkomaalaisten osaajien kohdalla 

keskeisimmät haasteet liittyvät kysymykseen Suomen houkuttelevuudesta, kuten joustavamman työ- ja 

oleskelulupamenettelyn luomisesta sekä kysymykseen verokohtelusta. Onnistuessaan 

monikulttuurisuuspolitiikka voi toimia vetonaulana osaavan henkilöstön houkuttelemiseksi yrityksiin. 

Onkin kiistatonta, että kulttuurien tunteminen on tärkeä kansainvälistyvien yritysten kilpailukykytekijä. 

(Ylänkö 2000, 69-70.) 

Kulttuurien kohdatessa tapahtuu erilaisia muutoksia ryhmien välisessä dynamiikassa. Kulttuurien 

kohtaamisesta aiheutuvaan muutosprosessiin liittyvät sekä vähemmistöryhmien sopeutuminen 

enemmistökulttuuriin sekä enemmistön jäsenten suhtautuminen kulttuurivähemmistöihin. Tätä 

muutosprosessia voidaan kokonaisuudessaan kutsua akkulturaatioprosessiksi. (Liebkind 2002, 13.) 

15

3.2 J.W. Berryn akkulturaatiomalli 

Akkulturaatio-käsitteen loivat alun perin antropologit Redfield, Linton ja Herskovits (1936, Berryn ym. 

1992, 271 mukaan) kuvaamaan prosessia, jossa eri kulttuureista tulleet ihmiset joutuvat jatkuvaan ensi 

käden kosketukseen toistensa kanssa. Tässä kohtaamisessa joko molempien tai toisen ryhmän 

kulttuurikäsitykset muuttuvat. Akkulturaatiota tutkitaan usein yksisuuntaisena prosessina 

(valtakulttuurin vaikutuksena maahanmuuttajiin) vaikka tosiasiassa molemmissa ryhmissä tapahtuu 

muutoksia akkulturaatioprosessin aikana. 

Kanadalainen psykologi J.W. Berry (esim. 1976, 1988 ja 1992) on tutkinut yksilöiden ja ryhmien 

sopeutumista uuteen kulttuuriin. Akkulturaatio ilmenee yksilö- tai ryhmätasolla silloin, kun yksilö tai 

ryhmä on jatkuvassa kontaktissa omasta kulttuuristaan poikkeavan kulttuurin kanssa. Akkulturaatio 

yksilötasolla viittaa yksilössä tapahtuviin muutoksiin, jotka aiheutuvat eri kulttuurien kohtaamisesta. 

Akkulturaatio aiheuttaa yksilössä useita psykologisia muutoksia. Muutokset käyttäytymisessä voivat 

ilmetä esimerkiksi arvojen, asenteiden ja motiivien muutoksina. Arvojen ja asenteiden muuttuessa 

uudessa ympäristössä, myös yksilön identiteetti kokee muutoksia. Myös stressin ilmeneminen on 

tyypillistä akkulturaatioprosessissa. Ryhmätason akkulturaatio koskee kulttuurisia, sosiaalisia, 

poliittisia ja taloudellisia muutoksia. Lisäksi Berry mainitsee ryhmätason fyysiset muutokset (esim. 

urbaanimpi asuinpaikka, enemmän saasteita) ja biologiset muutokset (esim. uusi ruokavalio ja uudet 

taudit). 

Adaptaatio eli mukautuminen kuvaa sekä sitä prosessia, jonka yksilö käy läpi akkulturaatiossa että 

akkulturaation seurauksia. Berryn (1976, 14-15) mukaan löytyy kolme eri adaptaatiostrategiaa jotka 

johtavat yksilön erilaiseen mukautumiseen uuteen ympäristöön. Sopeutumisessa (adjustment) 

muutokset käyttäytymisessä tapahtuvat niin, että ne vähentävät konfliktia ympäristön ja käyttäytymisen 

välillä. Tämä tapahtuu niin, että harmonia säilyy käyttäytymisen ja ympäristön välillä. Sopeutuminen 

mielletään yleisesti adaptaatioksi ja se onkin adaptaation yleisin muoto. Reaktiossa (reaction) 

muutokset yksilön käyttäytymisessä asettuvat vastakkain ympäristön kanssa ja saattavat aiheuttaa 

ristiriitoja. Perääntymisessä (withdrawal) muutokset käyttäytymisessä tapahtuvat niin, että ne 

vähentävät ympäristöstä tulevaa painetta. On tärkeää huomata, että perääntyminen ei voi olla todellinen 

vaihtoehto silloin, kun yksilö on tekemisissä voimakkaan kulttuurin kanssa. 

16

Ihmiset suhtautuvat akkulturaatioprosessiin eri tavoin. Berry (esim. 1988 ja 1992) onkin kehittänyt 

kaksisuuntaisen akkulturaatiomallin, jonka keskeisiä muuttujia ovat akkulturaatiostrategiat. 

Monikulttuurisissa yhteiskunnissa yksilö joutuu Berryn mukaan valitsemaan kahden erilaisen asenteen 

välillä. Ensimmäinen liittyy yksilön etnisen identiteetin säilyttämiseen ja kehitykseen; yksilön tulee 

pohtia kuinka tärkeää hänelle on oman identiteetin ja kulttuurin säilyttäminen. Toinen koskee ryhmien 

välisten kontaktien ja yhteiskunnallisen osallistumisen toivottavuutta; yksilön tulee pohtia, millaiset 

suhteet hän haluaa luoda valtakulttuuria edustavien ryhmien kanssa. 

Kuvio 1. Akkulturaatiostrategiat (Berry 1988, 45). 

Pidetäänkö suhteiden 

ylläpitämistä muihin 

ryhmiin tärkeänä? 

Pidetäänkö oman kulttuurisen identiteetin ja 

kulttuuristen piirteiden ylläpitämistä tärkeänä? 

KYLLÄ 

EI 

KYLLÄ Integraatio Assimilaatio 

EI Separaatio Marginalisaatio 

Yksilö voi siis kohdata akkulturaatioprosessin neljällä eri tavalla. Assimilaatiossa yksilö luopuu omasta 

kulttuuri-identiteetistään ja etsiytyy kontaktiin valtakulttuurin kanssa sulautuakseen siihen. 

Integraatiossa yksilö haluaa ylläpitää oman kulttuurinsa ja säilyttää oman kulttuuri-identiteettinsä 

mutta tulla samalla osaksi valtakulttuuria. Hän ikään kuin ottaa parhaat puolet molemmista 

kulttuureista. Jos yksilö ei ole tekemisissä valtakulttuurin kanssa ja haluaa pitää kiinni etnisestä 

identiteetistään ja kulttuuristaan, kyseessä on separaatio eli eristäytyminen. Marginalisaatiosta eli 

syrjäytymisestä on kyse silloin, kun yksilöllä ei ole halua säilyttää omaa kulttuuriaan eikä olla 

tekemisissä valtakulttuurin kanssa. Sitä kuvaa vieraantuminen, identiteetin kadottaminen ja 

akkulturatiivinen stressi, joka ilmenee psyykkisinä sopeutumisvaikeuksina ja identiteettiongelmina. 

(esim. Berry 1988, 44-50 ja Berry ym. 1992, 278-284.) 

Vaikka akkulturaatiomalli jakaa yksilön akkulturaatiostrategiat neljään osaan, ei 

kulttuurivähemmistöön kuuluva yksilö todennäköisesti valitse aina samaa akkulturaatiostrategiaa, vaan 

asenteet vaihtelevat usein riippuen sosiaalisesta tilanteesta. Yksilö voi esimerkiksi assimiloitua 

17

työelämässä, valita separaation avio- tai avoliitossa (endogamia) ja integroitua kielellisesti 

(kaksikielisyys). (Berry ym. 1992, 279.) 

Maahanmuuttoa tutkineet antropologit sekä brittiläiset kulttuurintutkijat ovat kyseenalaistaneet 

akkulturaatiokäsitteeseen sisäänrakennetun ajatuksen yksisuuntaisesta kulttuurisesta muutoksesta. 

Hybridi- ja kreolisaatio -käsitteiden avulla on perusteltu ajatusta siitä, että maahanmuuttajat eivät vain 

yksinkertaisesti sulaudu tai assimiloidu vieraaseen kulttuuriin. Toisaalta he eivät myöskään 

yksinkertaisesti säilytä alkuperäistä kulttuuriaan. Kulttuurinen muutos on dynaamista, vanhaa ja uutta 

yhdistelevää, tulkitsevaa ja muuntelevaa niin, että maahanmuuttajakulttuurit itse asiassa synnyttävät 

uusia kulttuurisia käytäntöjä, jotka eivät ole palautettavissa alkuperäänsä, sen enempää lähtömaan 

kulttuuriin kuin uuden asuinmaan enemmistökulttuuriinkaan. (Huttunen 2002, 44, ks. myös Hannerz 

1996 ja Ong 1999.) 

3.3 Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen 

Vieraaseen maahan muuttaminen merkitsee yksilön toimintaympäristön rajua muutosta. Hänen on 

opittava sopeuttamaan elämänsä uusien rakenteiden ja rajoitusten puitteisiin. Mitä suurempi ero 

kotimaan ja kohdemaan kulttuurien välillä vallitsee, sitä vaikeampaa sopeutuminen uuteen kulttuuriin 

on. Ulkomaille töihin hakeutuvalla oletetaan olevan tiettyjä taitoja ja ominaisuuksia selviytyäkseen 

vieraassa kulttuurissa. Vaikka henkilöllä olisi kaikki vaadittavat ominaisuudet, joutuu hän silti 

läpikäymään sopeutumisprosessin uuteen ympäristöön. Se miten ulkomaalainen sopeutuu vieraaseen 

kulttuuriin määrittelee pitkälti sen, miten hän tulee menestymään työssään ulkomailla. Epäonnistunut 

sopeutuminen heikentää työsuoritusta ja saattaa ennenaikaistaa kotiinpaluuta. (Sappinen 1992a, 6.) 

Black ym. (1991, 295-305) ovat todenneet, että sopeutumisprosessi vieraaseen kulttuuriin alkaa jo 

ennen lähtöä kotimaasta. Mitä enemmän ulkomaan komennusta valmistellaan ja ulkomaille töihin 

lähtijään kiinnitetään huomiota ennen kotimaasta lähtöä, sitä vähemmän hän kohtaa ikäviä yllätyksiä 

kohdemaassa. Hän todennäköisesti kokee kulttuurisokin lievempänä ja sopeutuu uuteen kulttuuriin 

nopeammin ja kivuttomammin. Vaikka ulkomaille töihin lähtijällä olisi kaikki ne ominaisuudet, jotka 

tarvitaan onnistuneeseen sopeutumiseen vieraassa kulttuurissa, ei sopeutuminen välttämättä suju 

18

ongelmitta. Jos puolisolla tai perheen muilla jäsenillä ei ole tarvittavia kykyjä sopeutua vieraaseen 

kulttuuriin, voi ulkomaan komennus epäonnistua. 

Sopeutumista vieraaseen kulttuuriin on tutkittu jo pidemmän aikaa. Gullahorn ja Gullahorn (1963, 

Sappisen 1992a, 9-10 mukaan) kuvailevat sopeutumisprosessia U-käyrällä. Sopeutumisen 

alkuvaiheessa, käyrän alussa, sopeutumisaste on korkea. Tässä vaiheessa yksilö nauttii uuteen 

kulttuuriin tutustumisesta ja siitä aiheutuvasta jännityksestä. Alkuvaiheen jälkeen seuraa pettymys, joka 

vie kohti U:n pohjaa, kulttuurisokkia, joka tarkoittaa turhautumista ja hämmennystä uudesta 

kulttuurista. Kulttuurisokin jälkeen yksilö alkaa sisäistää uuden kulttuurin ja U-käyrän kääntyessä 

nousuun yksilö alkaa tuntea olonsa positiivisemmaksi ja alkaa työskennellä tehokkaammin. 

Lopputuloksena on sopeutuminen uuteen kulttuuriin. 

Hieman toisenlaisen näkökulman U-käyrähypoteesiin antavat Bass ja Thigarajan (1972, Sappisen 

1992a, 8 mukaan). He jakavat sopeutumisprosessin kolmeen tasoon. Ensimmäisellä tasolla ihmiset 

olettavat uuden isäntämaan kulttuurin olevan samanlainen kuin heidän oma kulttuurinsa ja isäntämaan 

kansalaisten olevan samanlaisia kuin kotimaassa. Toisella tasolla henkilö tunnistaa kulttuurierot ja 

muodostaa stereotypioita toisista kulttuuriryhmistä. Kolmas ja korkein taso yksilön sisäisessä 

ymmärtämisessä tapahtuu silloin kun henkilö tunnistaa kulttuurierot ja kykenee erottamaan 

isäntäkulttuurin eri osa-alueita, kuten yksilöt ja alakulttuurit. 

Sappisen (1992b) tekemien tapaustutkimusten mukaan U-käyrähypoteesilla ei voi yksinään selittää 

monitahoista sopeutumisprosessia. Hänen mukaansa yksilö käy samanaikaisesti läpi useita 

sopeutumisprosesseja. Sopeutuminen työkulttuuriin ja työyhteisöön ja sosiaalinen sopeutuminen uuteen 

ympäristöön noudattavat omia aikataulujaan ja tapojaan. Hän ehdottaakin U-käyrän tilalle W-käyrää, 

jota hän kutsuu aaltokäyräksi. Se on U-käyrää kokonaisvaltaisempi malli, jolla kuvataan ekspatrioottien 

sopeutumista uuteen työympäristöön ja valtakulttuuriin. Sopeutumisen vaiheet eivät välttämättä seuraa 

toisiaan määrätyssä järjestyksessä ja sopeutumisen aallonpohjia saattaa olla enemmän kuin yksi. 

Oletan, että haastattelemieni osaajien sopeutuminen Suomeen ja Tampereelle eroaa osittain sellaisten 

ulkomaalaisten sopeutumisesta, jotka ovat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina tai pakolaisina. 

Turvapaikanhakijoilla ja pakolaisilla ei useinkaan ole ollut vaihtoehtoa, vaan he ovat joutuneet 

19

jättämään kotimaansa pakon edessä. Kaipuu kotimaahan ja ikävä kotiin jääneitä ystäviä ja sukulaisia 

kohtaan saattaa vaikeuttaa tämän ryhmän sopeutumista. 

Omasta tahdostaan Suomeen tulleen osaajan sopeutuminen on luultavasti helpompaa kuin tänne 

turvapaikanhakijana tai pakolaisena tulleen. Valmiiksi hankittu opiskelu- tai työpaikka kiinnittävät 

tulijan helpommin yhteiskuntaan ja antavat mahdollisuuden kontaktien luomiseen suomalaisiin. Osaajat 

eivät tule Suomeen "tyhjän päälle" vaan heidän Suomessa oloonsa on tietty tarkoitus, josta he ovat jo 

tänne tullessaan tietoisia. Sopeutuminen ei luultavasti tuota heille yhtä paljon ongelmia kuin 

turvapaikanhakijoille tai pakolaisille, joiden täytyy aloittaa kaikki alusta. Suomeen töihin ja 

opiskelemaan tulevat ulkomaalaiset ovat jo lähtökohdiltaan erilaisessa asemassa kuin tänne muista 

syistä tulevat. He ovat kotimaassaan hyväosaisia koska ovat mahdollistaneet itselleen työskentelyn tai 

opiskelun ulkomailla. 

Omassa aineistossani ulkomaalaiset osaajat eivät juuri erottaudu ulkonäöllisesti valtaväestöstä. Tästä 

syystä he eivät kohtaa rasismia siinä määrin kuin ihonväriltään huomattavasti suomalaisista poikkeavat 

ulkomaalaiset saattavat kohdata. Yksikään haastatelluista ei ollut kokenut suoranaista rasismia tai 

syrjintää suomalaisten taholta. Tähän voi ihonvärin lisäksi olla myös syynä se, että osaajat ovat hyvin 

toimeentulevia, heillä on korkea koulutus ja he puhuvat sujuvasti englantia. Nämä ovat asioita, joita 

suomalaisessa yhteiskunnassa yleisestikin arvostetaan. Heidän ei katsota olevan uhka suomalaiselle 

hyvinvointiyhteiskunnalle. Pikemminkin heidän katsotaan hyödyttävän yhteiskuntaa tekemällä 

tuottavaa työtä ja tätä kautta lisäävän verovaroja kaikkien hyödynnettäväksi. 

3.4 Transnationalismi ja flexible citizenship 

Perinteisen maahanmuuttajatutkimuksen rinnalle on kehittynyt uusia näkökulmia 

maahanmuuttajuuteen. Perinteinen maahanmuuttajatutkimus lähtee ajatuksesta, että yksilö jättää 

taakseen kotimaansa ja pyrkii kaikin tavoin sopeutumaan uuteen kulttuuriin, johon hänen oletetaan 

asettautuvan jokseenkin pysyvästi. Perinteinen tutkimus ei erityisesti kiinnitä huomiota yksilöiden 

elämän monimuotoisuuteen ja siihen, että yksilön elämä saattaa muotoutua hyvinkin erilaisten 

vaiheiden kautta. Yksilö saattaa elämänsä aikana muuttaa useaan kertaan maasta toiseen ja tällaisessa 

20

tilanteessa sopeutuminen uuteen kulttuuriin tuo sopeutumisprosessiin uusia muotoja. Uudempi 

maahanmuuttajatutkimus ottaa paremmin huomioon tämän kaltaiset elämäntilanteet. Siinä missä 

perinteinen maahanmuuttajatutkimus tarkastelee maahanmuuttajien ja valtaväestön välisiä suhteita, 

uudempi tutkimus on tähdentänyt transnationaalin ja diasporan käsitteiden avulla sitä, että sekä 

maahanmuuttajien indentifioitumisen prosessit että konkreettiset sosiaaliset käytännöt yltävät 

kansallisten rajojen yli (Huttunen 2002, 44). 

Transnationalismi laajasti käsitettynä viittaa moninkertaisiin siteisiin ja vuorovaikutuksiin yhdistäen 

ihmisiä tai instituutioita yli kansallisvaltioiden rajojen (Vertovec, 2004). 1990-luvulla 

transnationalismilla viitattiin ensisijaisesti hyödykkeiden ja pääoman liikkeisiin. 

Globalisaatiotutkimukset ovat keskittyneet ihmisten väliseen kommunikaatioon ja matkustamiseen. Ne 

eivät ole juurikaan huomioineet näiden asioiden vaikutuksia yksittäisiin ihmisiin ja heidän 

perhesiteisiinsä. Maahanmuutto- ja diasporatutkimukset ovat seuranneet ihmisten liikkeitä yli 

kansallisvaltioiden rajojen jäljittäen etnisten virtojen liikkeitä tietystä lähtömaasta tiettyyn 

määränpäämaahan. (Bryceson & Vuorela, 2002.) 

Aihwa Ongin (1999, 112-113) mukaan globaalit markkinat ja työvoiman rajojen ylitykset ovat 

muuttaneet kansalaisuuden (citizenship) merkitystä ja muotoa. Hän käyttää termiä "flexible citizenship" 

kuvaamaan strategioita joita monet maahanmuuttajat, erityisesti maasta toiseen liikkuvat yritysjohtajat 

ja asiantuntijat käyttävät vältellessään ja toisaalta hyödyntäessään erilaisia kansallisvaltiojärjestelmiä. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita kansallisvaltioiden rajojen kontrolloinnin merkityksen heikkenemistä. 

Kansallisvaltiot joutuvat jatkuvasti sopeutumaan erilaisten maahanmuuttajien virtaan. Tähän 

haasteeseen ne vastaavat monin eri tavoin. Kansallisvaltiot esimerkiksi kehittävät jatkuvasti 

maahanmuuttolakejaan houkutellakseen maahan pääomaa tuottavia henkilöitä rajoittaen 

samanaikaisesti ammattitaidottomien maahanmuuttajien tuloa. Maahanmuuttajan näkökulmasta 

katsottuna kansalaisuudesta tulee kirjavien sääntöjen puitteissa käsiteltävä asia. 

21

3.5 Diasporasta 

Yhden näkökulman maahanmuuttajuuteen antaa diasporan käsite. Diasporan käsitteellä on viitattu 

toisinaan transnationaalien suhteiden erityiseen tyyppiin, kun taas toisinaan se on toiminut ikään kuin 

metaforana elämästä globalisoituvassa maailmassa (Huttunen 2002, 45). Diasporan käsitteeseen liittyy 

mielikuva matkasta. Silti kaikki matkat eivät ole diasporia. Diasporat eivät ole sama asia kuin 

tilapäinen matkustelu eikä se viittaa tilapäiseen oleskeluun toisessa maassa. Diasporisissa matkoissa on 

pohjimmiltaan kyse asettautumisesta, juurtumisesta jonnekin. (Brah 1996, 182.) Robin Cohenin (1997, 

172) mukaan diasporat ovat samanaikaisesti tietyn yhteiskunnan sisä- ja ulkopuolella. Ne ovat 

ulkopuolisia mutta samaan aikaan myös osallisia. ”Tarkkailijoina” ne pystyvät vertailemaan ja 

oppimaan siitä "miten asiat hoidetaan" toisissa yhteiskunnissa kuten myös siinä yhteiskunnassa, jossa 

ne tietyllä hetkellä ovat. 

Diaspora syntyy joukkojen maastamuutosta. Ihmiset voivat muuttaa yksilöinä, kotitalouksittain tai 

muissa kokoonpanoissa. Diasporat eivät näin ollen ole kiinteitä ja yhtenäisiä. Diasporat voivat olla 

myös sisäisesti hajanaisia muodostuen monista erilaisista matkoista. Diasporat ovat yhteisön 

muotoutumista uuteen paikkaan pitkiksi ajoiksi, jopa lopullisesti. Miten näistä erilaisista matkoista 

muotoutuu sitten yhtenäinen matka - diaspora? Brah vastaa tähän niin, että yksi yhteinen matka 

muotoutuu erilaisten kertomusten yhtymäkohdissa. Tämä matka eletään uudelleen, tuotetaan, 

uusinnetaan ja muunnetaan sekä yksilöllisesti että kollektiivisessa muistissa. Näin ollen "diasporinen 

yhteisö" kuvitellaan eri tavalla erilaisissa historiallisissa olosuhteissa. Yksilön identiteetin tasolla se 

tarkoittaa sitä, että diasporisen yhteisön identiteetti on kaikkea muuta kuin kiinteä ja ennalta määrätty. 

Se muotoutuu jokapäiväisessä elämässä - tarinoissa, joita kerromme itsestämme yksilöllisesti ja 

kollektiivisesti. (Brah 1996, 183, 193.) 

Diaspora herättää usein mielikuvan eron ja erossa olon jättämistä traumoista. Mutta diasporat ovat 

myös potentiaalisia toivon ja uuden alun mahdollisuuksia. Diasporan käsite ottaa huomioon toiveen 

kotiutumisesta (homing desire), joka ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin kotimaan kaipuu (desire for a 

homeland). Näiden toisistaan erottaminen on tärkeää, koska kaikki diasporat eivät pidä sisällään 

palaamisen (return) ideologiaa tai mahdollisuutta. (Brah 1996, 180, 193.) 

22

3.6 Koti on siellä missä sydän on 

Laura Huttunen (2002) on tutkinut kodin ja kotimaan merkitystä maahanmuuttajien 

omaelämäkerrallisten tekstien avulla. Kodin merkitys ei ole yksiselitteinen, koska koti merkitsee eri 

ihmisille eri asioita. Huttusen mukaan kotia tehdään, koti ei ainoastaan "ole". Koti syntyy yhtäältä 

ihmissuhteissa, viihtymisessä ja kuulumisessa ja toisaalta kodin tekemisessä ja asumisessa. 

Perinteinen maahanmuuttajatutkimus, samoin kuin hallinnollinen diskurssi, lähtee siitä ajatuksesta, että 

uusi asuinmaa on myös, tai sen ainakin pitäisi olla, uusi kotimaa tulijoille. Tällöin ollaan kiinnostuneita 

niistä esteistä ja vaikeuksista, joita sopeutumisessa on. Uudempi maahanmuuttajatutkimus on 

transnationaalin ja diasporan käsitteiden kautta kyseenalaistanut tämän suhteen laatua ja esittänyt, että 

koti voi olla mentaalisessa mielessä aivan muualla kuin nykyisessä asuinmaassa, ja myös arjen 

käytännöt voivat ylittää paikallisen rajat. (Huttunen 2002, 16.) 

Koti voidaan siis määritellä monin eri tavoin: koti voi tarkoittaa paikkaa, jossa tällä hetkellä asuu tai se 

voi tarkoittaa paikkaa, jossa suurin osa perheestä asuu. Koti voi myös tarkoittaa maata, jossa on 

syntynyt. Ihmisellä voi olla monia koteja samanaikaisesti ja eri elämänvaiheissa. Sara Ahmed kritisoi 

käsitystä, joka erottaa kodin (home) ja poissaolon (away) toistensa tiukoiksi vastakohdiksi. Jos koti ja 

poissaolo ovat vastakohtia, koti on silloin tuttu paikka (familiar space) kun taas poissaoloa voi pitää 

outona paikkana (a strange land). Kun henkilö on kotonaan, hän on perheenjäsen, naapuri, ystävä ja 

kun hän lähtee kotoa, hänestä tulee muukalainen (stranger). Jos kodin käsitettä laajennetaan 

koskemaan kansakuntaa, huomataan, että törmäämme kansakunnan rajojen sisällä jatkuvasti 

muukalaisiin. Tästä johtuen törmäämme jatkuvasti muukalaisiin, jopa kodissamme. (Ahmed 1999, 338- 

340.) 

Koti ei muodostu ainoastaan jonnekin kuulumisen (belonging) fantasioinnista vaan sen voi käsittää 

olevan kuulumisen tila (a space of belonging): koti on siellä missä sydän on. Kysymys kodista ja 

kotona olemisesta liittyy kysymykseen tunteesta (affect): kotona olemisessa on kysymys siitä kuinka 

henkilö tuntee tai kuinka henkilö ei tunne. (Ahmed 1999, 341.) Avtar Brah erottaa toisistaan kodin 

23

paikkana jossa asutaan (home as where one lives) kodista, josta ollaan kotoisin (home as where one 

comes from). Erottava tekijä näiden kahden välillä on tunne: 

"Where is home? On the one hand, 'home' is a mythic place of desire in the diasporic imagination. In this sense, 

it is a place of no return. Even if it is possible to visit the geographical territory that is seen as the place of 

'origin'. On the other hand, home is also the lived experience of locality. Its sounds and smells..." (Brah 1996, 

192.) 

3.7 Globaaliosaajia ja kosmopoliitteja 

Käytän tutkielmani kohteena olevista ulkomaalaisista nimitystä globaaliosaaja tai yksinkertaisesti vain 

osaaja. Käytän näitä nimityksiä kuvaamaan ulkomaalaisen työntekijän asiantuntijataustaa ja 

suhteellisen korkeaa koulutusta. Suurimalla osalla tutkielmaani varten haastattelemillani henkilöillä on 

taustallaan korkeakoulututkinto ja suurin osa työskentelee asiantuntijatason työtehtävissä 

tamperelaisissa yrityksissä ja oppilaitoksissa. Yksi haastateltava on osaajan puoliso, jolla ei ole 

korkeakoulutusta. 

Arkikielessä kosmopoliitilla tarkoitetaan ihmistä, joka matkustelee paikasta toiseen ja tuntee olonsa 

kotoisaksi lähes kaikkialla maailmassa. Ulf Hannerzin (1996, 102) mielestä tällainen määritelmä on 

kuitenkin liian löyhä. Hannerz luonnehtii kosmopoliittisuutta eräänlaiseksi perspektiiviksi, 

mielentilaksi tai tavaksi hallita merkityksiä. Kosmopoliittisuus on orientaatio ja tietynlainen halu 

antautua tekemisiin Toisten (Others) kanssa. Siihen kuuluu avoimuus erilaisia kulttuurisia kokemuksia 

kohtaan, pikemminkin vastakohtien kuin yhdenmukaisuuden etsintää. Hannerzin mukaan kosmopoliitti 

näkee erilaiset kulttuurit ikään kuin taideteoksina. Samanaikaisesti kosmopoliittisuus voi myös merkitä 

kykyä (competence); toisaalta valmiutta ja henkilökohtaista kykyä uppoutua vieraaseen kulttuuriin 

kuuntelemalla, katselemalla ja arvioimalla. Toisaalta se merkitsee hankittua taitoa tulla toimeen 

enemmän tai vähemmän asiantuntevasti tietyssä merkityssysteemissä (a particular system of meaning). 

Hannerz (1996, 102-104) määrittelee kosmopoliitin tekemällä eron paikallisiin. Kosmopoliitilla on halu 

olla tekemisessä Toisen kanssa, halu saavuttaa kyvykkyys toimia vieraissa kulttuureissa. Hannerzin 

mukaan kosmopoliitin suhtautumisessa vieraisiin kulttuureihin ja toiseuteen on mukana narsistinen 

piirre: vieraiden kulttuurien hallinnasta tulee tila, jossa omaa itseä rakennetaan. Mitä enemmän 

24

kosmopoliitti hallitsee vieraita kulttuureja, sitä suurempi osa maailmasta on ikään kuin kontrolloitua. 

Kosmopoliitti rakentaa omaa persoonallisuuttaan valitsemalla vieraista kulttuureista ne osat, jotka 

sopivat hänelle itselleen parhaiten. Toisaalta hän voi olla neuvottelematta vieraan kulttuurin kanssa ja 

hyväksyä sen kokonaisuutena. Kosmopoliitti voi omaksua vieraan kulttuurin, mutta hän ei sitoudu 

siihen. Hän on jatkuvasti tietoinen, missä uloskäynti sijaitsee. 

Kosmopoliiteilla on halu uppoutua vieraisiin kulttuureihin. He haluavat olla osallistujia mutta eivät 

halua olla liian helposti identifioitavissa paikallisiin osallistujiin. He haluavat säilyttää kykynsä siirtyä 

taka-alalle pikemmin kuin rajoittua olemaan etualalla. Turistit eivät ole osallistujia. Vaikka turistit 

haluaisivat osallistua ja heillä olisi tässä mielessä kosmopoliitin orientaatio, he eivät silti ole 

kosmopoliitteja. Paikalliset ja kosmopoliitit tunnistavat heidät jo kaukaa. Paikalliset jopa kehittelevät 

erityisiä tapoja käsitellä turisteja pitämällä etäisyyttä heihin. He eivät välttämättä halua käyttää turisteja 

hyväkseen tai karkottaa heitä mutta yrittävät evätä heiltä sisäänpääsyn paikalliseen elämänmenoon. 

(Hannerz 1990, 241-242.) 

Kosmopoliitiksi määrittelyn jälkeen henkilö ei ole koskaan enää samalla tavoin kotona kuin paikalliset 

ihmiset. Sen jälkeen kun kosmopoliitin perspektiiviin on vaikuttanut kokemukset vieraasta ja etäisestä 

maailmasta, kosmopoliitille ei esim. vuodenajanvaihtelut tai päivittäiset rituaalit näyttäydy 

luonnollisina, itsestään selvinä eikä tarpeellisina. Saattaa jopa esiintyä välinpitämättömyyttä, ehkä 

ärsyyntymistä niitä kohtaan, jotka ovat sitoutuneet paikalliseen ajattelutapaan ja jotka ovat epätietoisia 

sen arbitraarisuudesta. (Hannerz 1996, 110). 

4 Tutkimustehtävä ja -kysymykset 

Aiheen tutkielmaani varten sain Tampereen kaupungin maahanmuuttajatyön pääkoordinaattorilta Marja 

Nyrhiseltä. Aihe on hänen mielestään tärkeä, koska korkeasti koulutettujen Tampereella asuvien 

ulkomaalaisten osaajien mielipiteitä ei ole ennen tutkittu. Vuoden 2003 selvityksessä (Korpi-Salmela & 

Nyrhinen, 2003) tämä ryhmä jäi otoksen ulkopuolelle eikä sen ääntä saatu näin ollen kuuluviin. 

Tampereen kaupungin intressinä on kehittää ulkomaalaisille suunnattuja palveluja houkutellakseen 

kaupunkiin töihin mahdollisimman paljon korkeasti koulutettuja asiantuntijoita. Ulkomaalaisten 

25

osaajien houkutteleminen on tärkeää Tampereen kaupungille, koska näin varmistetaan korkeasti 

koulutetun työvoiman riittävyys jatkossakin. Tämän ryhmän houkutteleminen Tampereelle on tärkeää 

myös siksi, että he omalta osaltaan vaikuttavat kaupungissa toimivien yritysten ja yliopistojen laatuun 

ja toimintaan ja sitä kautta tuovat kilpailuetua Tampereelle. Ei myöskään sovi unohtaa 

monikulttuurisuuden merkitystä kaupunkiympäristössä. Monikulttuurisuus luo kansainvälisyyttä, tuo 

väriä kaupunkikuvaan ja rikastaa kaupunkilaisten elämää. Myös työyhteisöjen kannalta 

monikulttuurisuus on voimavara jota tulisi jatkossa hyödyntää enemmän (Trux 2000, 310). 

Kaupungin intressinä on saada selville nimenomaan korkeasti koulutettujen osaajien mielipiteitä 

käyttämistään palveluista ja heidän sopeutumisensa edellytyksistä Tampereelle. Tästä syystä 

tutkielmani kohteena ovat Tampereella asuvat ja työskentelevät ulkomaalaiset osaajat. Tavoitteenani on 

välittää Tampereen kaupungin hallinnolle tietoja siitä, miten eri palveluja voidaan kehittää 

ulkomaalaisen osaajan näkökulmasta ja miten heidän sopeutumistaan kaupunkiin voisi tukea entistä 

paremmin. 

Tutkielmassani pyrin kartoittamaan Tampereella asuvien ulkomaalaisten osaajien mielipiteitä 

käyttämistään kaupungin ja valtion tarjoamista palveluista. Pyrin myös selvittämään, miten he ovat 

sopeutuneet Tampereelle ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet heidän sopeutumiseensa. Haastattelemillani 

asiantuntijatason työtehtävissä toimivilla korkeasti koulutetuilla henkilöillä ei ole juurikaan kokemusta 

muista kaupungin tarjoamista sosiaalipalveluista kuin lasten päivähoidosta. Työssä käyvät osaajat 

käyttävät pääasiassa työterveyshuollon tarjoamia palveluja mutta myös julkisesta terveydenhuollosta 

heillä on kokemuksia. Kaupungin kulttuuri- ja koulutuspalveluista haastattelemillani henkilöillä on 

jonkin verran kokemusta. Valtion tarjoamista palveluista osaajat ovat käyttäneet työvoimatoimiston ja 

KELA:n palveluja. 

Pyrin myös kartoittamaan tutkielmassani osaajien suhdetta kotimaahan. Pohdin, mikä merkitys 

kotimaalla on ulkomailla työskentelevälle osaajalle; mitä kotimaa heille merkitsee vai onko sillä lopulta 

mitään merkitystä? Pyrin myös ottamaan selvää, ovatko haastattelemani osaajat niin sanottuja 

kosmopoliitteja ja mitä tällä käsitteellä ylipäätään tarkoitetaan. 

26

Tutkielmassani pyrin löytämään vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 

1. Millainen on Tampereelle työskentelemään tulleen osaajan sopeutumisprosessi? Mitä keinoja 

he ovat käyttäneet sopeutuakseen Tampereelle ja kuinka hyvin he siinä ovat onnistuneet? 

2. Mitä palveluja Tampereelle työskentelemään tulleet osaajat ja heidän perheensä ovat 

käyttäneet/käyttävät, mitä mieltä he niistä ovat ja miten niitä voisi heidän näkökulmastaan 

parantaa? 

3. Mikä merkitys kodilla ja kotimaalla on osaajalle? 

4.1 Tutkimusmenetelmä 

Aineistonkeruumenetelmänä käytän teemahaastattelua koska haluan antaa haastateltaville 

mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan ja mielipiteistään omin sanoin. Hirsjärven & Hurmeen (2001, 

48) mukaan kaikkia yksilön kokemuksia, uskomuksia, ajatuksia ja tunteita voidaan tutkia 

teemahaastattelun avulla. Yksityiskohtaisten kysymysten sijaan teemahaastattelu etenee tiettyjen 

keskeisten teemojen varassa. Vaikka kysymykset ja niiden järjestys vaihtelevat haastattelusta toiseen, 

teema-alueet (liite 1) ovat kaikille haastateltaville samat. 

Tarkoituksenani ei ole tehdä kattavaa tutkimusta ulkomaalaisista osaajista Tampereella. Tätä varten 

kysely olisi ollut paras vaihtoehto. Teemahaastattelun avulla pystyn pureutumaan haastateltavien 

kokemuksiin ja mielipiteisiin paremmin kuin pelkästään kyselyn pohjalta. Teemahaastattelujen avulla 

pystyn tuomaan haastateltavien äänen kuuluviin ja tätä kautta pyrin sanomaan myös jotakin yleistä 

käsillä olevasta ilmiöstä. 

4.1.1 Tutkimushaastattelut 

Alun perin tarkoituksenani oli haastatella tutkielmaani varten kymmentä ulkomaalaista osaajaa ja kahta 

osaajan puolisoa. Sainkin sovittua kaikki haastattelut mutta aivan viime tipassa yksi pariskunta perui 

haastattelun lapsen vakavan sairastumisen takia. Lopulta päädyin haastattelemaan yhdeksää 

Tampereella asuvaa ulkomaalaista asiantuntijaa ja yhden osaajan ulkomaalaista puolisoa. Haastattelut 

27

ajoittuivat maalis- toukokuulle 2005. Haastateltavat tavoitin yrityksille maahanmuuttopalveluja 

(relocation services) tarjoavan tahon kautta ja ottamalla suoraan yhteyttä Tampereella toimivien 

suurten yritysten HR-henkilöihin (liite 2), joiden yhteystiedot olin saanut Tampereen Kauppakamarilta. 

HR-henkilöiden kautta välitin haastattelupyynnön (liite 3) sähköpostitse yrityksessä työskenteleville 

ulkomaalaisille osaajille. Alussa yhteydenottoja tuli melko runsaasti ja jouduinkin karsimaan osan 

vapaaehtoisista sillä perusteella, että osa heistä oli asunut Tampereella vasta lyhyen aikaa. Oletin, ettei 

heille ollut ehtinyt kertyä tarpeeksi kokemusta tarjolla olevista palveluista. 

Haastatteluajankohdasta ja -paikasta sovin haastateltavien kanssa sähköpostitse. Haastateltavat saivat 

itse ehdottaa tapaamispaikkaa koska halusin tehdä haastattelut paikassa, jossa haastateltava tuntisi 

olonsa mahdollisimman luontevaksi. Kolme haastattelua tein ravintolassa tai kahvilassa, viisi 

haastattelua tein haasteltavan työpaikalla ja parihaastattelun tein haastateltavien kotona. Ilmapiiri 

haastattelujen aikana oli rento ja luottamuksellinen. Haastattelut kestivät puolesta tunnista kahteen 

tuntiin, kuitenkin keskimäärin yhden tunnin. Nauhoitin yhdeksän haastattelua ja yhdessä haastattelussa 

tein muistiinpanoja haastateltavan toiveesta. 

Ennen varsinaista haastattelua haastateltava ruksasi ne palvelut, joita hän oli Tampereella asuessaan 

käyttänyt (liite 4). Tämä siksi, että näin pystyin keskittymään niihin palveluihin jotka olivat 

entuudestaan tuttuja haastateltavalle sen sijaan, että olisin käynyt yksitellen läpi kaikki palvelut joista 

olin kiinnostunut kuulemaan. Palvelut, joista olen kiinnostunut ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin 

mitä on käytetty vuoden 2003 selvityksessä maahanmuuttajien suhtautumisesta kaupungin palveluihin 

(Korpi-Salmela & Nyrhinen 2003). 

Haastattelujen alussa pyrin kysymään helppoja kysymyksiä mahdollisen jännityksen laukaisemiseksi. 

Haastattelut etenivät luontevasti keskustellen. Vaihdoin kysymysten järjestystä sen mukaan, mitä 

haastateltava kertoi ja jätin joitakin kysymyksiä kysymättä koska haastateltava oli antanut niihin jo 

vastauksen aikaisemman keskustelun pohjalta. Kaikkien haastateltavien kanssa pyrin kuitenkin 

käymään läpi kaikki ennalta miettimäni teema-alueet. 

Ei-suomalaisten haastatteleminen herätti kysymyksiä, jotka minun tuli ottaa huomioon haastatteluja 

tehdessäni. Yhdeksästä haastattelusta kolme tein suomeksi, loput haastattelut tein englanniksi. 

28

Haastattelussa käytettävä kieli määräytyi haastateltavan toiveen ja kielitaidon mukaan. Pääasiassa kieli 

ei tuottanut ongelmia. Haastateltavat, jotka halusivat osallistua haastatteluun englanniksi, puhuivat sitä 

erittäin sujuvasti. He kaikki ovat käyttäneet englantia työkielenään jo useita vuosia. Suomeksi 

haastattelun antoivat ne, jotka katsoivat puhuvan suomea paremmin kuin englantia. He puhuivat melko 

sujuvasti suomea, eikä ongelmia kielen takia esiintynyt. Vieraalla kielellä haastattelu asetti itselleni 

suhteellisen suuren haasteen, varsinkin kun haastattelukokemusta ei ollut kertynyt edes suomeksi 

runsaasti. Luotin kuitenkin englanninkielentaitoihini siinä määrin, että uskoin suoriutuvani haasteesta. 

Haastatteluissa oli myös kiinnitettävä huomiota haastateltavien ja minun hyvinkin erilaisiin 

kulttuuritaustoihin. Oli otettava huomioon, että käsityksemme ympäröivästä maailmasta saattaisivat 

erota olennaisesti ja näin ollen ikään kuin huomaamattamme puhuisimme eri asioista. Toisaalta oletin, 

että asuttuaan jo pidemmän aikaa Suomessa kulttuurimme erityispiirteet ja suomalaisten tavat ja 

toiminta olisivat tulleet jo sen verran tutuiksi, ettei väärinymmärryksiä pääse syntymään. Tämä 

osoittautuikin suurelta osin todeksi; epäselvyyksiltä vältyttiin suurimmaksi osaksi. Kahdelle 

haastateltavalle jouduin kuitenkin selventämään ja avaamaan käsitettä "adjustment, sopeutuminen". 

Luulen kuitenkin, että näissä tapauksissa kyse oli ennemminkin kielestä kuin kulttuuritaustojen 

erilaisuudesta. 

4.1.2 Haastattelemani osaajat 

Haastattelemistani henkilöistä kolme on naisia ja seitsemän miehiä. Iältään he ovat 27-44 -vuotiaita. 

Haastateltavat tulevat yhdeksästä eri maasta: Venäjältä, Intiasta, Perusta, Serbiasta, Italiasta, Puolasta, 

Saksasta, Espanjasta ja Virosta. Haastateltavat ovat asuneet Tampereella neljästä kuukaudesta 18 

vuoteen ja heille kaikille on ehtinyt kertyä kokemuksia erilaisista kaupungin ja valtion tarjoamista 

palveluista. Kaikilla haastattelemillani osaajilla on korkeakoulututkinto ja he työskentelevät 

asiantuntijatason työtehtävissä Tampereella sijaitsevissa yrityksissä ja oppilaitoksissa. Yksi 

haastateltavista on asiantuntijatehtävissä työskentelevän osaajan pätkätöitä tekevä ulkomaalainen 

puoliso. 

Haastateltavat eroavat toisistaan iän ja kansallisuuden lisäksi myös perhesuhteiden perusteella. Neljä 

haastateltavaa (puolalainen, intialainen, serbialainen ja perulainen) asuu yksin ja he myös tulivat 

29

Suomeen yksin. Yksi haastateltava (venäläinen) on perustanut perheen Tampereelle ulkomaalaisen 

puolisonsa kanssa ja yksi haastateltava (italialainen) asuu yhdessä suomalaisen avovaimonsa kanssa. 

Haastattelemani pariskunta (Viron venäläiset) toi perheensä Suomeen muutettuaan tänne työn perässä. 

Kahdella pisimpään Suomessa asuneella haastateltavalla (saksalainen ja espanjalainen) on suomalainen 

puoliso ja Suomessa syntyneitä lapsia. 

Puolet haastateltavista on työskennellyt tai opiskellut kotimaansa ulkopuolella ennen Suomeen tuloa. 

Lopuille Suomessa työskentely on ensimmäinen ulkomailla vietetty jakso. Osa haastateltavista on tullut 

Suomeen töiden takia. Heillä oli työpaikka tiedossa ennen Suomeen tuloaan ja näin ollen he säästyivät 

työpaikan etsinnältä. Osa haastateltavista oli valinnut työpaikan Suomesta koska työ kuulosti 

mielenkiintoiselta ja työskentely monikulttuurisessa työyhteisössä herätti kiinnostusta. Eräs 

haastateltava mainitsi työskentelyn omalla alallaan arvovaltaisessa yrityksessä näyttävän hyvältä 

cv:ssa. Osa taas oli kuullut kehuja Suomesta ystävien ja tuttujen kautta ja tämä oli herättänyt heissä 

halun nähdä Suomi omin silmin. Monet haastateltavat toi Suomeen halu kokea jotakin erilaista ja 

nähdä, kuinka täysin erilaisessa kulttuurissa eletään ja työskennellään. Myös oma henkinen kasvu ja 

maailmankuvan avartaminen oli syitä, joiden takia osaajat olivat halunneet lähteä ulkomaille 

työskentelemään. 

Osa haastateltavista on tullut aikoinaan Suomeen opiskelemaan. He olivat kuulleet Suomen 

korkeatasoisesta opetuksesta ja halusivat itse päästä siitä osalliseksi. Suomeen opiskelemaan lähteneet 

haastateltavat mainitsivat myös seikkailunhalun lähtemisen syyksi. Myös maailmankuvan avartaminen 

oli suuri syy jättää tuttu kotimaa ja ottaa askel kohti tuntematonta. Tietyllä tavalla kyse on riskin 

ottamisesta; on riski jättää tutut kuviot ja lähteä vieraaseen maahan yksin ilman turvallista sosiaalista 

verkostoa. Haastattelemani pariskunta tuli Suomeen etsimään korkeampaa elintasoa kuin kotimaassa 

oli tarjolla. He kokevat, että Suomi pystyy tarjoamaan heille ja heidän lapsilleen enemmän 

mahdollisuuksia kuin heidän entinen kotimaansa. He molemmat olivat olleet aika ajoin työttöminä 

kotimaassaan. 

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten elämää Suomessa on tutkittu 2000-luvulla yhä enenevässä 

määrin (kts. esim. Liebkind 2000 ja Jasinskaja-Lahti ym. 2002). Vähemmän tutkimusta löytyy 

ulkomaalaisista korkeasti koulutetuista osaajista. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat eroavat ryhminä 

30

omista haastateltavistani. Haastateltavieni lähtökohdat ovat jo alunperin erilaiset kuin pakolaisena tai 

turvapaikanhakijana Suomeen saapuvan. Haastattelemiani osaajia voisi kuvailla hyväosaisiksi koska he 

ovat korkeasti koulutettuja ja suhteellisen hyvin toimeentulevia. He ovat tulleet Suomeen 

vapaaehtoisesti ja heillä on mahdollisuus valita asuinpaikkansa omien toiveidensa ja tarpeidensa 

mukaan. Useat heistä ovat asuneet ulkomailla ennen Suomeen tuloaan mikä on osaltaan lisännyt heidän 

valmiuksiaan toimia vieraassa ympäristössä ja kohdata erilaisia ihmisiä. Vaikka kaikkia haastateltavia 

ei voi kutsua syntyperältään länsimaalaiseksi, on heidän elämäntyylinsä ja -asenteensa kuitenkin varsin 

länsimaalainen. Väitän näin siitä syystä, että heillä on korkeakoulutus ja he työskentelevät 

asiantuntijaorganisaatioissa muiden länsimaalaisten asiantuntijoiden kanssa. Heillä on näin ollen paljon 

kulttuurista ja taloudellista pääomaa jo Suomeen tullessaan. 

Kuvio 2. Haastattelemani osaajat 

Sukupuoli Ikä Synnyinmaa Suomessa 

asumisen kesto 

Perhesuhteet 

Mies 30 Venäjä Yli 4 vuotta Venäläinen vaimo, 

Suomessa syntynyt lapsi 

Koulutus 

Master Degree 

from Technical 

University 

Mies 27 Intia 4 kk Asuu yksin Master of 

Computer 

Engineering 

Nainen 32 Peru 4 vuotta Asuu yksin Bachelor of 

Environment 

Management 

Mies 44 Espanja 18 vuotta Suomalainen vaimo, 2 

Suomessa syntynyttä 

lasta 

Filosofian 

lisensiaatti 

Mies 35 Serbia 8 vuotta Asuu yksin Master of Science 

in 

Engineering 

Mies 34 Italia Yli 5 vuotta Suomalainen avovaimo Master of Science 

in Aerospace 

Engineering 

Nainen 41 Puola Yli 4 vuotta Asuu yksin Doctor of 

Philosophy 

Nainen 37 Viro (Viron 

venäläinen) 

5 vuotta Viron venäläinen 

aviomies, 2 Virossa 

syntynyttä lasta 

Teknologian 

insinööri 

Mies 36 Viro (Viron 

venäläinen) 

5 vuotta Viron venäläinen vaimo, 

2 Virossa syntynyttä lasta 

Mies 41 Saksa 14 vuotta Suomalainen vaimo, 2 

Suomessa syntynyttä 

lasta 

Peruskoulu 

Filosofian 

lisensiaatti 

31

4.2 Aineiston analyysi 

4.2.1 Faktanäkökulma 

Tutkielmaani leimaa faktanäkökulma. Sille on tyypillistä tehdä ero maailman ja siitä esitettyjen 

väitteiden välillä. Näin ollen asioiden pukemista sanoiksi, tai itse haastattelutilannetta, jossa puhutaan 

ja tuotetaan erilaisia merkkejä, ei hyödynnetä aineiston analyysissä, koska ne eivät ole "tosiasioita 

maailmasta". Vain sillä on merkitystä, mitä haastateltavat sanovat. Faktanäkökulman myötä käy 

mielekkääksi pohtia annetun informaation totuudenmukaisuutta tai tiedon antajan rehellisyyttä. 

Faktanäkökulmalle on myös tyypillistä käytännöllinen, arkiajattelun mukainen käsitys siitä 

todellisuudesta, jonka tutkija haluaa tavoittaa tehdessään haastatteluja. Tutkija on tämän näkökulman 

mukaan kiinnostunut tutkittavien todellisesta käyttäytymisestä tai mielipiteistä, tai siitä mitä on todella 

tapahtunut. (Alasuutari 2001, 90-92.) 

Tekemistäni haastatteluista kertyi yhteensä n. 120 liuskaa tekstiä purettuna tietokoneelle. Purin 

haastattelut nauhalta sanatarkasti. En merkinnyt ylös taukoja enkä epämääräisiä hymähdyksiä tai 

naurahduksia. Tämä siksi, että olen kiinnostunut ainoastaan siitä, mitä haastateltavat sanovat, en 

niinkään siitä miten he asiat ilmaisevat. Haastateltavat ovat kertoneet omista mielipiteistään ja 

kokemuksistaan ja tutkielmassa olen pyrkinyt tuomaan niitä esille mahdollisimman autenttisina. 

Minulla ei ole mitään syytä epäillä haastateltavien rehellisyyttä ja koska aihe ei ole erityisen 

arkaluontoinen uskon vakaasti, että haastateltavat ovat olleet vilpittömiä ja vastanneet rehellisesti 

esittämiini kysymyksiin. 

4.2.2 Teemoittelu 

Teemoittelu on suositeltava aineiston analysointitapa yritettäessä ratkaista käytännöllistä ongelmaa. 

Teemoittelu sopii käytettäväksi tutkielmassani, koska pyrkimyksenäni on ottaa selvää haastateltavien 

todellisista kokemuksista ja mielipiteistä ja tavoitteenani on tuoda ne esiin niin, että niistä olisi 

mahdollisimman paljon hyötyä Tampereen kaupungin hallinnolle. Haastatteluista poimitaan 

käytännöllisen tutkimusongelman kannalta olennaista tietoa. Teemoittelun avulla tekstiaineistosta 

32

etsitään erilaisia vastauksia tai tuloksia esitettyihin kysymyksiin. Näin tutkimustulokset palvelevat 

parhaiten juuri käytännöllisiä intressejä. (Eskola & Suoranta 1998, 175-180.) Hirsjärvi & Hurme (2001, 

173) tarkoittavat teemoittelulla sitä, että analyysivaiheessa tarkastellaan sellaisia aineistosta esiin 

nousevia piirteitä, jotka ovat yhteisiä usealle haastateltavalle. Ne voivat pohjautua teemahaastattelun 

teemoihin ja oletettavasti ainakin lähtökohtateemat nousevat esiin. Analyysista esiin nostetut teemat 

pohjautuvat tutkijan tulkintoihin haastateltavien sanomista. 

Purettuani haastattelut luin aineiston läpi useaan kertaan luodakseni yleiskatsauksen aineistoon. 

Vähitellen aloin tutkailla aineistoa tarkemmin ja päädyin alleviivaamaan eri teema-alueet erivärisillä 

kynillä jokaisesta haastattelusta. Tämän jälkeen keräsin teema-alueista kertyneet kohdat yhteen ja aloin 

yhdistää ja tiivistää niitä. Lopulta teema-alueita kertyi yhteensä viisi: sopeutuminen, yleinen mielikuva 

Tampereesta, palvelut, kielivaikeudet ja koti/kotimaa. Näiden teema-alueiden kautta aloin jäsentää 

aineistoani ja niiden pohjalta aloin kirjoittaa aineistoa auki. 

5 Tulokset 

Aineistosta tekemäni havainnot olen järjestänyt seuraavasti: ensiksi tarkastelen haastateltavien 

sopeutumiskokemuksia Berryn akkulturaatiomallin ja sopeutumisteorioiden valossa. Kuvailen, 

millaista sopeutuminen on ollut sopeutumisprosessin alku- ja keskivaiheilla ja miten lopullinen 

sopeutuminen on tapahtunut. Erittelen myös syitä, jotka ovat vaikuttaneet osaajien 

sopeutumattomuuteen. Seuraavaksi tarkastelen kielen ja sosiaalisten suhteiden merkitystä osaajan 

sopeutumisprosessissa. Tämän jälkeen tuon esille haastateltavien näkemyksiä nykyisestä 

kotikaupungistaan Tampereesta. Monille kaupunki on tarjonnut paljon mahdollisuuksia ja uusia 

elämyksiä. Kuitenkin haastateltavat löytävät myös kritisoitavaa kaupungista. 

Tämän jälkeen siirryn kuvailemaan haastateltavien kokemuksia erilaisista palveluista, joita he 

Tampereella asuessaan ovat käyttäneet. Lista palveluista joita pyysin haastateltavia kommentoimaan, 

oli pitkä. Tästä syystä palvelujen läpi käyminen yksi kerrallaan saattaa tuntua työläältä, mutta 

mielestäni se on ainut käytettävissä oleva ratkaisu. Palvelujen jälkeen siirryn tarkastelemaan 

haastattelemiani osaajia hiukan tarkemmin. Pohdiskelen, löytyykö heistä todellisia kosmopoliitteja ja 

33

miten haastattelemani osaajat näyttäytyvät suhteessa transnationalismin- ja diasporan käsitteisiin. 

Lopuksi pohdin kodin ja kotimaan merkitystä osaajan näkökulmasta. 

5.1 Sopeutumisprosessi 

”At first you are excited, then comes somehow the resistance, probably in each culture and then you are 

pissed of for sometime and then you just leave or try to adjust.” (Mies, venäläinen). Näin kiteyttää eräs 

haastateltavista sopeutumisprosessinsa eri vaiheet. Monet haastateltavista kuvaavat 

sopeutumisprosessiaan yllättävän yhtenäisesti. Haastateltavien sopeutuminen noudattelee pitkälti 

Gullahornin ja Gullahornin (1963, Sappisen 1992a, 9-10 mukaan) tekemiä tulkintoja 

sopeutumisprosessista: alkuvaiheessa yksilö nauttii uuteen kulttuuriin tutustumisesta, tätä seuraa lievä 

pettymys uutta kulttuuria kohtaan (kulttuurisokki) jonka jälkeen yksilö alkaa sisäistää uuden kulttuurin 

pelisäännöt ja tätä kautta sopeutuu ympäristöön entistä paremmin. Useat haastateltavat luonnehtivat 

sopeutumisprosessiaan vaikeaksi ja pitkäkestoiseksi prosessiksi, jossa eri vaiheet ja tunnetilat seuraavat 

lineaarisesti toisiaan. Tätä käsitystä tukee myös Sappisen (1992b) tekemät tapaustutkimukset 

sopeutumisprosessista. 

5.1.1 Ensimmäisten vuosien huumaa 

Sopeutumisprosessin alkuvaiheeseen vaikuttaa paljolti se, miten yksilö on alun perin suhtautunut 

ulkomaille muuttoon. Laura Huttunen (2002) on väitöskirjassaan antanut puheenvuoron 

maahanmuuttajille, jotka ovat monien eri syiden takia päätyneet asumaan Suomeen. 

Omaelämäkerrallisissa puheenvuoroissa pakolaisten suhdetta uuteen kotimaahan värittää se, että he 

ovat joutuneet jättämään kotimaansa pakon edessä. Toiset muistavat lähtömaan hyvänä kotimaana, jota 

ei olisi halunnut jättää. Toisissa pakolaistarinoissa taas lähtömaahan sijoittuu voimakkaita negatiivisia 

kokemuksia ja se muuttuu paikaksi, josta on ollut pakko päästä pois. Pakolaisena Suomeen tulleen 

kokemukset poikkeavat haastattelemieni osaajien kokemuksista. Tähän on syynä pitkälti se, että osaajat 

ovat itse halunneet lähteä kotimaastaan kokemaan jotakin uutta ja ovat itse valinneet Suomen uudeksi 

asuinmaakseen. Jos ulkomaille muuttoon suhtautuminen on realistista ja muuttoon on päätynyt oman 

34

valinnan kautta, on sopeutuminen uuteen kulttuuriin helpompaa kuin jos olisi joutunut lähtemään 

pakon sanelemana. 

Sopeutumisprosessin alkuvaihe näyttäisi noudattelevan pitkälti Gullahornin ja Gullahornin (1963, 

Sappisen 1992a, 9-10 mukaan) tekemiä tulkintoja. Ensimmäiset vuodet Suomeen tulon jälkeen olivat 

useimmille haastateltaville jännittävää ja innostavaa aikaa. Ensimmäisenä vuonna kaikki on uutta ja 

joka päivä tarjoutuu mahdollisuus oppia uusia asioita. Tässä vaiheessa yksilö nauttii uuteen kulttuuriin 

tutustumisesta ja siitä aiheutuvasta jännityksestä. Työ pitää alussa kiireisenä ja sopeutuminen 

suomalaiseen työkulttuuriin vie aikaa. Usein korkeaa ammattitaitoa edellyttävissä asiantuntijatehtävissä 

toimivien ulkomaalaisten sopeutumista uuteen työkulttuuriin helpottaa kuitenkin se, että useat 

ulkomaista asiantuntijatyövoimaa rekrytoivat suomalaisyritykset käyttävät työkielenään englantia 

(Trux 2000, 267). 

Yritysten järjestämiä maahanmuuttopalveluja (relocation service) käyttäneet haastateltavat korostivat 

niiden merkitystä asettautumisessa ja asioiden järjestelemisessä. Maahanmuuttopalveluja tarjoavat 

yritykset avustavat uusia ulkomaalaisia työntekijöitä mm. oleskelulupa-asioissa, asunnon hankinnassa 

ja erilaisten virallisten lomakkeiden täyttämisessä. Maahanmuuttopalveluja käyttäneet haastateltavat 

totesivatkin, etteivät olisi selvinneet alkuajoista ilman kyseisten palvelujen antamaa tukea. 

Ulkomaalaisia osaajia rekrytoivien yritysten olisikin hyödyllistä harkita maahanmuuttopalveluiden 

käyttämistä yhtenä keinona houkutella osaajia palkkalistoilleen. 

Usein haastateltavien ensimmäiseen kokemukseen Suomesta liittyy lievä järkytys ilmastosta; 

haastateltavat kertovat järkyttyneensä pimeistä talvipäivistä tai kylmistä ja valoisista kesäöistä. Tarinat 

ensikosketuksesta Suomeen ja suomalaisiin vaihtelevat hauskoista vähemmän hauskoihin. Erään 

haastateltavan ensimmäistä kokemusta Suomesta voi pitää jokseenkin traumaattisena. 

"First I was scared coming here in July from tropical night. It was 25 degrees at 4 pm the night 

before I came here. And you come here; plus five and rain. You get to Helsinki [...] I gave the 

passport to the passport officer and he told me 'your country does not exist'. I looked at him and said 

'well, I think it does'. And he gave me the list of countries, which do exist, and my country was not 

there. So the name of the country was Yugoslavia and he had the name Serbia..." (Mies, 

serbialainen) 

35

Suurin osa haastateltavista koki ensimmäiset Tampereella vietetyt vuodet positiivisina juuri 

uutuudenviehätyksen takia. Jälkikäteen mietittynä kaksi ensimmäistä vuotta osoittautuivatkin 

kiehtovimmaksi ajanjaksoksi usean haastateltavan sopeutumisprosessissa. 

Vaikka ensimmäisiä Suomessa vietettyjä vuosia luonnehditaan pääsääntöisesti positiiviseen sävyyn, voi 

rivien välistä havaita myös epävarmuutta. Tämä saattaa johtua siitä, että oma paikka uudessa 

yhteiskunnassa on vielä epäselvä. Yhteiskunnan pelisäännöt eivät ole ehtineet tulla tutuiksi. Tavat joilla 

ennen pärjäsi kotimaassa, eivät enää olekaan käyttökelpoisia uudessa asuinpaikassa. Ne saatetaan jopa 

tulkita uuden kulttuurin taholta huonona käytöksenä. Tällaisia voivat olla jokapäiväiseen elämään 

liittyvät tilanteet kuten tervehtiminen, kaupassa käynti ja viranomaisten kanssa asioiminen. 

Suomen kieli saattaa tuottaa alussa vaikeuksia ja hankaloittaa arkipäivän sujumista. Vaikka Suomessa 

pärjää hyvin englannin kielellä, tuntevat useat haastateltavat itsensä ulkopuolisiksi koska eivät 

ymmärrä valtaväestön kieltä. Vuorovaikutus suomalaisten kanssa saattaa aluksi olla hankalaa ja 

ystävyyssuhteiden luominen vie usein pitkän aikaa. 

Vanhemmat kantavat myös usein huolta lastensa sopeutumisesta uuteen asuinmaahan. Vaikka oma 

sopeutuminen olisi täysin kesken, huoli lapsen sopeutumisesta on päällimmäisenä mielessä. Lapsen 

nopea sopeutuminen kouluun ja uusien ystävyyssuhteiden luominen edesauttaa myös vanhemman 

sopeutumista koska tämän ei tarvitse olla huolissaan jälkikasvustaan. 

"No enemmän mä huolehdin, ihan alussa, lapsista. Mietin, miten heidän käy. Kun lapset eivät vielä 

osanneet kieltä. Miten kaikki onnistuu ja näin. Mutta heillä on kaikki kaverit ja kaikki hyvin. [...] 

Tytöllä on paljon kavereita ja kaikki on kunnossa. Ja pojalla myöskin." (Nainen, Viron venäläinen) 

Haastateltavien kokemus on kuitenkin osoittanut lasten sopeutuvan uusiin olosuhteisiin usein 

kivuttomammin kuin aikuisten. Lapset tutustuvat ikätovereihinsa koulussa ja oppivat kielen usein 

nopeammin kuin vanhempansa. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä nopeammin sopeutuminen 

uuteen kulttuuriin yleensä tapahtuu. 

36

5.1.2 Keskivaiheen seesteistä närkästystä 

Haastateltavat eivät kuvanneet sopeutumisprosessin keskivaihetta niin yhtenäisesti kuin alkuvaihetta, 

jota lähes kaikki luonnehtivat jännittäväksi ja uutuudenviehätyksestä johtuen innostavaksi ajanjaksoksi. 

Suuri osa haastateltavista kuvaa Suomessa oleskelun keskivaihetta turhauttavaksi, koska vasta silloin 

alkaa ymmärtää yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia. Mitä kauemmin on asunut uudessa maassa, sitä 

enemmän alkaa huomata epäkohtia ympäröivässä yhteiskunnassa. Se mikä aluksi oli uutta ja 

jännittävää, alkaa vähitellen närkästyttää ja vastustus uutta kulttuuria kohtaan kasvaa. Tätä käsitystä 

tukee myös Gullahornin ja Gullahornin (1963, Sappisen 1992a, 9-10 mukaan) kuvailut kulttuurisokista, 

joka ilmenee usein sopeutumisprosessin keskivaiheilla. Kulttuurisokki tarkoittaa turhautumista ja 

hämmennystä uudesta kulttuurista mikä ilmenee vastustuksena uutta kulttuuria kohtaan. 

"The first month was very exciting. The second and third months were frustrating because then I 

came to know that the shops close so early. So I would be out of work and the shops are already 

closed. And I have to literally plan for like week before I can pick up my contact lenses because 

Instrumentarium closes at six o’clock and I can’t get out of work by then. So those are the things 

that were frustrating." (Mies, intialainen) 

Intialainen osaaja oli viettänyt Tampereella vasta neljä kuukautta kun haastattelin häntä. Tästä 

huolimatta hän kuvasi sopeutumistaan hyvin samalla tavalla kuin ne, jotka olivat viettäneet jo usean 

vuoden Suomessa. Uskoisin tähän olevan syynä se, että hän on viettänyt usean vuoden Yhdysvalloissa 

ennen Suomeen tuloaan. Hänellä oli siis jo kokemusta asettautumisesta uuteen maahan ja tästä syystä 

hän pystyi kuvailemaan sopeutumisensa eri vaiheita hyvinkin analyyttisesti. Voi myös olla, että hänen 

tapauksessaan suurin kulttuurisokki on vasta edessä ja että hän kaikesta huolimatta edelleen elää 

kuherruskuukausivaihetta Tampereella. 

Vaikka osa haastateltavista kuvasi keskivaiheilla esiintyvän närkästystä uutta asuinpaikkaa kohtaan, 

luonnehtii keskivaihetta kuitenkin tietynlainen seesteisyys. Kaikki eivät suinkaan käy läpi 

kulttuurisokkia vaan alun innostuksen jälkeen nauttivat luomistaan rutiineista ja elämän 

tasapainottumisesta. Keskivaiheilla elämä asettuu uomiinsa, arkielämän rutiineille on luotu pohja ja 

ympäristöstä on tullut vähitellen tuttu ja turvallinen. Keskivaiheilla sopeutumista helpottaa myös se, 

että on saanut luotua ystäväverkoston ja on sopeutunut vallitsevaan työkulttuuriin. 

37

Suurin osa haastateltavista pitää suomalaisesta tavasta tehdä töitä. Heidän mukaansa työpaikoilla 

pidetään hyvää huolta uusista työntekijöistä ja työnteko on vapaampaa kuin useissa muissa maissa. 

Työhön liittyy vähemmän ohjausta ylhäältä päin kuin mihin haastateltavat ovat kotimaassaan tottuneet. 

Haastateltavat kokevat tämän positiivisena seikkana toisin kuin Raunion (2002, 9) tutkimuksesta käy 

ilmi. Raunion haastattelemat osaajat kokivat itsenäisyyden ja omatoimisuuden korostamisen 

vaikeuttavan sopeutumista suomalaiseen työelämään. 

Myös muut tutkimukset ovat osoittaneet ulkomaalaisten kokevan, että suomalaiseen 

liikkeenjohtokulttuuriin kuuluu matala hierarkia, jossa johtajat eivät korosta asemaansa. Jaettu ja 

yhteisesti hyväksytty yrityskulttuuri voi kansainvälisissä yrityksissä toimia kulttuurien välisen 

sopeutumisen ja yhteistyön edistäjänä. Samalla se tulee ehkäisseeksi maa- ja aluekohtaisten 

eroavaisuuksien kärjistymistä monikulttuurisessa työyhteisössä. Näin yrityskulttuuri voi toimia 

merkittävänä voimavarana ja yhdistävänä tekijänä suomalaisten yritysten kulttuurienvälisessä 

vuorovaikutuksessa. (Ali-Yrkkö ym. 2000, 110.) 

"You are given a lot of independence, you are given the possibility to do your work and they trust 

you if you prove you can do your job. It doesn’t matter if you don’t know anybody, it doesn’t 

matter if you are young, it doesn’t matter as long as you can do your job. They appreciate it." (Mies, 

italialainen) 

"I also like Finnish way of work. It’s very nice. Less supervision, more freedom, more flexibility, 

generally more trust. You give more trust and you receive more trust." (Mies, serbialainen) 

5.1.3 Sopeutuminen uuteen kotikaupunkiin 

Yli puolet haastateltavista kokee olevansa sopeutunut Suomeen ja Tampereelle. He eroavat niistä 

haastateltavista, jotka eivät koe olevansa sopeutuneita Suomeen siinä mielessä, että he joko puhuvat 

suomea, heillä on perhe Suomessa tai heidän yleinen orientaatio on sopeutumista edistävä. Tällä 

tarkoitan sitä, että he ovat tietoisesti halunneet sopeutua ja ovat tehneet paljon töitä sen eteen. 

Yksilö käy samanaikaisesti läpi useita sopeutumisprosesseja (katso mm. Sappinen 1992b). 

Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin ja uuteen maahan tapahtuu yksilöillä eri tavoin ja noudattelee 

38

erilaista aikataulua. Sopeutuminen työkulttuuriin tapahtuu usein helpommin ja nopeammin kuin 

sosiaalinen sopeutuminen uuteen elinympäristöön. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että työpaikalla on 

väistämättä tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja usein osa kollegoista on suomalaisia, joihin saatetaan 

pitää yhteyttä myös työajan ulkopuolella. Uuteen elinympäristöön tutustuminen sitä vastoin vaatii 

enemmän oma-aloitteisuutta ja kontaktin ottaminen suomalaisiin on viime kädessä omasta 

aktiivisuudesta kiinni. On helppo jäädä työpäivän jälkeen kotiin ja eristäytyä ulkopuolisesta 

maailmasta. Näin sosiaalisten suhteiden luominen vaikeutuu ja sopeutuminen elinympäristöön 

hidastuu. 

Yhteistä kaikille haastateltaville on sopeutumisen kuvaaminen tekona. Sopeutuminen vaatii työtä, eikä 

se tapahdu itsestään. Sopeutuminen merkitsee yhdelle sitä, että tuntee asuinkaupunkinsa ja tietää, miten 

kulkea siellä eksymättä. Toiselle se taas merkitsee tietoisuutta kaikista niistä mahdollisuuksista, joita 

uusi kotikaupunki tarjoaa. Sopeutumista on myös se, että oppii uuden kulttuurin 

”käyttäytymiskoodiston” ja tietää, miten käyttäytyä eri tilanteissa. 

"(Adjusting) basically means that I can find my way around the city. I can go to things that I like or 

want to do. [...] I can go for shopping. I know I have to weight the vegetables yourself here. So 

those are the things that I now know. So I consider that to be adjusting." (Mies, intialainen) 

Sopeutumiseen kuuluu olennaisesti myös mahdollisuus käydä töissä ja kyky kustantaa itse elämiseen 

vaadittavat asiat. Myös arkielämän rutiinien luominen edesauttaa sopeutumista. Rutiinit luovat 

pysyvyyden tunteen ja tekevät elämästä ennakoitavaa. Sopeutumiseen vaikuttaa positiivisesti perhe ja 

varsinkin lapset, jotka ovat syntyneet Suomessa. Lasten ja suomalaisen puolison avulla voi luonnollista 

kautta luoda kontakteja suomalaisiin ja tätä kautta kiinnittyminen elinympäristön sosiaaliseen 

verkostoon helpottuu. Sopeutumista edesauttaa myös se, että suomalainen elämäntyyli ja – asenne 

tuntuvat omilta eivätkä ne ole suuressa ristiriidassa aikaisempaan verrattuna. 

Osa haastateltavista kertoo juurtuneensa Tampereelle ja että Suomi tuntuu enemmän kodilta kuin 

synnyinmaa. Tähän ei välttämättä vaikuta Suomessa vietetyn ajan pituus vaan ennen kaikkea se, että 

tuntee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan ja on pystyttänyt elämänsä perustukset Suomeen. 

Tällainen asenne vaatii tietoista päätöstä jäädä Suomeen ja usein siihen liittyy perhe ja työ, jotka 

kiinnittävät ulkomaalaisen lujasti Suomeen. Myös negatiiviset mielikuvat ja kokemukset 

39

synnyinmaasta näyttäisivät edesauttavan juurtumista Suomeen. Osalle haastateltavista Suomi tarjoaa 

joiltakin osin enemmän mahdollisuuksia kuin synnyinmaa ja siksi paluu takaisin saattaa tuntua 

kaukaiselta. 

Berryn akkulturaatiomallin (esim. 1976, 1988 ja 1992) mukaan yksilö joutuu valitsemaan kahden 

erilaisen asennoitumisen välillä: yksilön tulee pohtia kuinka tärkeää hänelle on oman identiteetin ja 

kulttuurin säilyttäminen, toisaalta taas yksilön tulee pohtia millaiset suhteet hän haluaa luoda 

valtakulttuuria edustavien ryhmien kanssa. Tätä valintaa yksilöt eivät tee tietoisesti. Niiden 

haastateltavien kohdalla jotka kokevat olevansa sopeutuneita Tampereelle, integraatio on osuvin 

akkulturaatiostrategia. Integraatiossahan yksilö tiedostaa oman kulttuurisen taustansa ja haluaa 

ylläpitää kulttuuri-identiteettinsä mutta samalla hän haluaa myös tulla osaksi valtakulttuuria. Yksilö 

ikään kuin ottaa parhaat puolet molemmista kulttuureista. Usealle haastateltavalle on tärkeää säilyttää 

omasta kulttuuristaan mm. perhearvot, jotka koetaan tärkeämmiksi kotimaassa. Kiinteät suhteet 

perheenjäseniin halutaan säilyttää välimatkasta huolimatta. 

"I would say it would be important to keep the family values for example. You loose a bit 

independence, sometimes way too much. But it’s always good to try to find a compromise. To keep 

family values stronger than they are here. [...] And then of course in general, we have certain 

traditions, we have certain mentalities and it would be good to maintain those here. So that my kids 

would be able to mix it with the Finnish ones. I believe it’s possible to make it better by mixing it 

up with others." (Mies, italialainen) 

Vaikka haastateltavien sopeutuminen on tapahtunut eri tavoin ja toiset ovat sopeutuneet helpommin 

kuin toiset, voi suurinta osaa haastateltavista luonnehtia kuitenkin halukkaiksi integraatioon. Varsinkin 

perheelliset osaajat ovat vahvasti sitoutuneet integraatioon. Suurin osa haastateltavista haluaa olla 

osallisena yhteiskunnan toiminnassa ja haluaa tulla kohdelluiksi yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. 

Olennaista on, että sen aikaa kun yksilö asuu ja työskentelee vieraassa maassa, haluaa hän tuntea 

kuuluvansa yhteiskuntaan. Hän haluaa oppia uuden yhteiskunnan pelisäännöt ja oppia, kuinka eletään 

"maassa maan tavalla". 

40

5.1.4 Outojen tapojen maa 

Vaikka kaikki haastateltavat haluaisivat sopeutua ja ovat halukkaita integroitumaan yhteiskuntaan, se ei 

ole onnistunut kaikilla toivotulla tavalla. Haastateltavia jotka eivät koe olevansa sopeutuneita Suomeen 

yhdistää ennen kaikkea se, että he eivät puhu suomea. Usein sopeutumattomuuden syyksi mainitaankin 

kielitaidottomuus, josta lisää tuonnempana. Sopeutumattomat osaajat eroavat sopeutuneista myös sen 

suhteen, että he tulivat Suomeen yksin eikä heillä ei ole perhettä Suomessa. Heillä ei ole mahdollisuutta 

luoda sosiaalista verkostoaan puolison tai lasten kautta. Heidän ystäväpiiriinsä kuuluu myös 

huomattavasti vähemmän suomalaisia kuin niiden, jotka kokevat olevansa sopeutuneita. Tässä tulee 

esille sosiaalisten suhteiden suuri merkitys sopeutumiseen, mistä myöskin lisää tuonnempana. 

Muita syitä sopeutumattomuuteen on oman kulttuurin ja suomalaisen kulttuurin jyrkkä vastakohtaisuus. 

Tämä tukee Sappisen (1992a, 6) näkemystä siitä, että mitä suurempi ero kotimaan ja kohdemaan 

kulttuurien välillä vallitsee, sitä vaikeampaa sopeutuminen uuteen kulttuuriin on. Suomalainen kulttuuri 

ja elämäntapa saattavat tuntua vierailta ja varsinkin perulainen haastateltava kiinnitti asiaan erityistä 

huomiota. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että ero perulaisen ja suomalaisen kulttuurin 

välillä on niin silmiinpistävä. ”The culture is very different from mine [...] I really would like to feel 

this warm atmosphere but I know that it’s not going to be because it is the culture.” (Nainen, 

perulainen). Myös erot intialaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä voidaan katsoa olevan suuret. 

Intialaisen haastateltavan kohdalla erot kotimaan ja Suomen välillä eivät kuitenkaan vaikuttaneet 

sopeutumiseen negatiivisesti. Tähän saattaa olla syynä Yhdysvalloissa vietetyt vuodet, jotka osaltaan 

tutustuttivat intialaisen osaajan länsimaiseen kulttuuriin jo ennen Suomeen tuloa. 

Monet asiat hoidetaan Suomessa tyystin eri tavalla kuin mihin kotimaassa on tottunut. Monen vuoden 

jälkeenkin voi tuntua, ettei edelleenkään kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomalaisen kulttuurin 

vieraaksi kokemiseen on saattanut vaikuttaa sekin, että kontaktit suomalaisiin ovat jääneet 

pintapuolisiksi. Suomalaiset saattavat tuntua aluksi sisäänpäin kääntyneiltä ja jopa juroilta. Monet 

haastateltavat kuitenkin toteavat, että opittuaan tuntemaan suomalaisia enemmän suomalaiset 

useimmiten osoittautuvat hyvin avuliaiksi, mukaviksi ja luotettaviksi. 

41

Suomalainen ruoka- ja juomakulttuuri on monelle haastateltavalle jäänyt vieraaksi, eivätkä he ymmärrä 

suomalaisten ruokailu- ja juomatottumuksia. Toisaalta taas muutamat ovat tehneet kaikkensa 

saavuttaakseen yhteenkuuluvuuden tunteen suomalaisten kanssa ja ovat omaksuneet suomalaisuudesta 

osin negatiivisiakin tapoja. Tässä mielessä kyse on Berryn (1976, 14-15) tarkoittamasta 

sopeutumisesta. Eli muutokset käyttäytymisessä tapahtuvat niin, että ne vähentävät konfliktia 

ympäristön ja käyttäytymisen välillä. Tämä tapahtuu siten, että harmonia säilyy käyttäytymisen ja 

ympäristön välillä. Akkulturaatio aiheuttaa yksilössä useita psykologisia muutoksia. Muutokset 

käyttäytymisessä voivat ilmetä esimerkiksi arvojen, asenteiden ja motiivien muutoksina. Arvojen ja 

asenteiden muuttuessa uudessa ympäristössä, myös yksilön identiteetti saattaa kokea muutoksia. 

"Tuntemattomat, jotka ovat samassa tilassa, esimerkiksi hississä tai bussipysäkillä. Ne eivät ole 

olemassa. Eli jotenkin se arkinen ihmiskontakti on melko vajavainen Suomessa. Että jos ei oo tuttu 

eikä ole mitään asiaa, ei sitä edes katsota. Espanjassa se riittää, että ollaan samassa tilassa. Että 

ihmistä pitää katsoa silmiin ja pitää jutella sille jotain. Vaikka hississä, että 'te ensin' ja 'onpas hidas 

toi hissi'. Ettei seistä ja katsota eri suuntiin." (Mies, espanjalainen) 

"Miten toimit nyt sitten Suomessa hississä?" (Haastattelija) 

"No mäkin katson muualle. Etten leimaudu hulluks." (Mies, espanjalainen) 

"There is still very big cultural difference between how to consider fun in Finland and in Italy. 

Well, for me, I can say that when I came to Finland I didn’t even drink. So I started to drink viini in 

Finland. Not because we don’t drink in Italy but it’s just that here I had to adjust to meet with this 

reality, moral. [...] In Italy if you are drunk you don’t show you are drunk. Here instead it seems to 

go the other way." (Mies, italialainen) 

Myös ilmasto voi vaikuttaa negatiivisesti sopeutumiseen. Eräskin jo pitkään Suomessa asunut 

haastateltava toteaa, ettei tule koskaan täysin sopeutumaan Suomeen ainoastaan pitkien ja pimeiden 

talvien takia. Monille Suomen ilmastosta saattaa vuosien saatossa tulla jopa kynnyskysymys 

mietittäessä Suomeen jäämistä. Haastateltavien mukaan Suomi ikään kuin pysähtyy talvella ja herää 

vasta keväällä ensimmäisten auringonsäteiden myötä. Talven pimeys ja ihmisten näennäinen 

passiivisuus talvisin saattaa aiheuttaa masennusta ja lamaannusta ihmisessä, joka on tottunut erilaiseen, 

lämpimään ilmastoon. 

42

5.1.5 Ummikkona suomalaisten keskellä 

Kaikki ne, jotka eivät koe olevansa sopeutuneita Suomeen kertovat syyksi kielitaidottomuuden. Vaikka 

Suomessa pärjääkin erinomaisesti englannin kielellä, jää kielitaidoton väistämättä tietyllä tavalla 

yhteiskunnan ulkopuolelle. Tunne ulkopuolelle jäämisestä tai alakulttuuriin kuulumisesta hidastaa 

sopeutumista ja saattaa olla jopa suoranainen este sopeutumiselle. Tiedonsaanti uutisista ja 

sanomalehdistä on väistämättä suodatettua koska ei pysty täysin ymmärtämään kuulemaansa ja 

lukemaansa. Usein kielitaidoton on uutisten suhteen pinnallisen tiedon varassa ja näin ollen 

yhteiskunnallisten asioiden ymmärtäminen saattaa jäädä pintapuoliseksi. Yhteiskunnan toiminta ja – 

rakenne jäävät tuntemattomiksi, mikä saattaa osaltaan vaikeuttaa arkielämän sujumista. Useat 

haastateltavat toteavat, että elämä helpottuisi huomattavasti jos hallitsisi suomen kielen. 

”Sitte kielitaidon avulla ja sitten kun mä opiskelin Suomen historiaa ja kirjallisuutta. Sitte rupes 

ymmärtämään (suomalaista yhteiskuntaa).” (Mies, espanjalainen) 

”It´s very difficult to reach [...] full integration. Just because there is language barrier and then it’s 

really different way of living in general.” (Mies, italialainen) 

Vieraassa maassa asuminen vaatii enemmän kuin tutuissa ympyröissä pyöriminen; elämiseen kuluu 

yksinkertaisesti enemmän energiaa kun joutuu käyttämään vierasta kieltä ja olemaan jatkuvasti 

valppaana vieraassa ympäristössä. 

Haastatelluista suurin osa ei puhu suomea. Useat haastateltavat katuvat etteivät ole opiskelleet suomen 

kieltä siitä huolimatta, että ovat asuneet jo vuosia Suomessa. Muutama haastateltava kertoo jopa 

tuntevansa syyllisyyttä siitä, ettei ole opiskellut suomen kieltä. Syyksi suomen kielen 

osaamattomuuteen mainitaan työkiireet, joiden takia ei ole ollut aikaa aloittaa kielikursseja. Työkielenä 

on usein englanti eikä suomen kielen osaamista juurikaan kaipaa työpaikalla. Alussa ei välttämättä ole 

mielenkiintoa opetella kieltä, koska ei ole varmuutta työsuhteen kestosta ja siitä, kuinka kauan 

Suomessa tulee viipymään. Parin vuoden Suomessa oleskelun takia ei ole järkevää opiskella vaikeaa 

kieltä. Useat haastateltavat toteavat kuitenkin, että suunnitellut pari vuotta saattaa helposti venyä 

viideksi Suomessa vietetyksi vuodeksi ja tällöin olisi jo syytä osata suomen kieltä. 

43

Useat haastateltavat toteavat, että jossain vaiheessa alkaa väistämättä kaduttaa, ettei alussa opetellut 

kieltä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomessa asuva ulkomaalainen saa lapsen tai kun lapsi aloittaa 

koulun, olisi haastateltavien mukaan pystyttävä kommunikoimaan suomeksi. Pelko siitä, ettei pysty 

kommunikoimaan esimerkiksi lasten opettajien kanssa askarruttaa haastateltavien mieltä. Itsensä 

ulkopuoliseksi kokeminen niinkin tärkeässä asiassa kuin oman lapsen koulunkäynti pelottaa. Lapsen 

kautta avautuu oiva tilaisuus harjoittaa suomen kieltä ja luoda sosiaalisia suhteita suomalaisiin. Useat 

haastateltavat kokevat tärkeäksi sen, että lapsi oppii suomen kielen mutta hyväksyy kuitenkin oman 

alkuperänsä ja toisen vanhemman ulkomaalaistaustan. Juurien tunteminen ja hyväksyminen koetaan 

erityisen tärkeiksi perheissä, joissa vanhemmat tulevat eri kulttuuritaustoista. 

Suomalaiset puhuvat haastateltavien mukaan erittäin hyvin englantia ja ovat myös halukkaita 

käyttämään englantia ulkomaalaisten kanssa. Usein saattaa käydä niin, että vaikka ulkomaalainen 

haluaisi toimittaa asiansa suomeksi ja näin harjoittaa kielitaitoaan, vaihtaa suomalainen kielen 

välittömästi englantiin kun huomaa keskustelukumppanin olevan ulkomaalainen. Tämä vaikeuttaa 

osaltaan ulkomaalaisen kielen oppimista. ”I was really amazed that 99 % of people can speak English 

[...] Even in grocery shops [...] if you start speak Finnish, they feel that okay, you are not doing well 

and they switch to English immediately.” (Mies, venäläinen) 

Ystävien ja työtovereiden antama apu kieliongelmissa on korvaamaton. Joskus tosin jatkuva avun tarve 

ja toisten vaivaaminen omilla ongelmilla hävettää. 

"I have to always ask help from my colleagues. I’m trying to do it in rounds so I’m not bothering 

just one guy with that. But I understand that it’s not really nice. Well, during the first year it’s 

probably okay but then it’s... come on! I don’t want, you know, bother people." (Mies, venäläinen) 

Erityistä kiitosta haastateltavilta saavat televisio-ohjelmat ja elokuvat, jotka eivät ole dubattu kuten 

useissa muissa maissa on tapana. 

44

5.1.6 Sosiaalisten suhteiden merkitys 

Haastateltavien mukaan suomalaista sosiaalista ympäristöä luonnehtii ystävällisyys, joka kuitenkin 

näyttäytyy ulkopuoliselle usein sulkeutuneelta vuorovaikutus- ja kommunikaatiokulttuurimme vuoksi. 

Sopeutumiseen vaikuttaa huomattavasti yksilön luomat sosiaaliset suhteet uudessa asuinmaassaan. 

Avo- tai avioliitto suomalaisen kanssa edesauttaa sopeutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka 

suomalainen puoliso ei sinänsä takaa sopeutumista, se kuitenkin parantaa sosiaalisen verkoston 

luomisen lähtökohtia. Kontaktien luominen suomalaisiin riippuu työpaikasta, elämäntilanteesta, 

Suomessa asumisen pituudesta ja yksilön halusta ja kyvystä solmia tuttavuuksia uusien ihmisten 

kanssa. 

Useimmilla haastattelemillani osaajilla on ystäväpiirissään myös suomalaisia. Sillä on huomattavaa 

merkitystä, koostuuko ystäväpiiri täysin muista ulkomaalaisista vai onko joukossa myös suomalaisia 

ystäviä. Suomalaisten ystävien ja tuttavien kautta pääsee paremmin tutustumaan suomalaisuuteen ja 

suomalaiseen yhteiskuntaan ja tätä kautta sopeutuminen helpottuu. Niillä, jotka kokevat olevansa 

sopeutuneita onkin huomattavasti enemmän suomalaisia ystävinä kuin heillä, jotka eivät ole 

sopeutuneet. 

Monen haastateltavan ystäväpiiri koostuu suurimmaksi osaksi muista ulkomaalaisista. Toisten 

ulkomaalaisten kanssa on helppo jakaa yhteisiä kokemuksia vieraassa kulttuurissa asumisesta. Vain 

harvat haastateltavat ylläpitävät tarkoituksellisesti suhteita ihmisiin, jotka ovat lähtöisin samasta maasta 

kuin he itse ovat. Kansallisuudella ei ole väliä ystävyyssuhteiden luomisessa, mutta yleisesti ottaen 

toinen ulkomaalainen ymmärtää toista ulkomaalaista paremmin kuin valtaväestön edustaja. Usean 

haastateltavan työtoverit ovat myös ulkomaalaisia ja heidän kanssaan vietetään aikaa myös työpaikan 

ulkopuolella. Huomion arvoista on se, että ne joiden ystäväpiiri koostuu pääasiassa toisista 

ulkomaalaisista, eivät ole sopeutuneet niin hyvin kuin ne, joilla on myös suomalaisia ystävinä. 

Muutama haastateltava toteaa, että suomalaisten nuorten kanssa on huomattavasti helpompaa tehdä 

tuttavuutta kuin vanhempien suomalaisten. Nuoret ovat mitä ilmeisimmin tottuneempia kansainvälisiin 

yhteyksiin ja luovat helpommin suhteita ulkomaalaisiin. Tästä syystä he saattavat tuntua helpommin 

lähestyttäviltä kuin vanhemman sukupolven edustajat. 

45

Suomalaiset saavat paljon kehuja osakseen haastateltavilta. Suomalaisia luonnehditaan hyvin 

koulutetuiksi jotka ovat hyvin perillä maailmanmenosta. Entuudestaan tuttu kuvaus hiljaisista ja 

sisäänpäin kääntyneistä suomalaisista saa vahvistusta myös omissa haastatteluissani. Kestää aikansa 

tutustua suomalaisiin mutta alkuvaiheen kankeuden jälkeen suomalaisesta saa elinikäisen ystävän. 

Suomalaiset ovat haastateltavien mukaan rehellisiä ja luotettavia. Piirteitä, joita haastattelemani osaajat 

erityisesti arvostavat suomalaisissa. 

"Apparently they (suomalaiset) are not warm but I know inside they are warm and I know that. It 

takes time to get a Finnish friend but when you get it, you will have him forever. And I can trust 

and I like that kind of people. Because in my culture for example people are saying too many 

things, too many words [...] I know when Finns say something, they will do it." (Nainen, 

perulainen) 

Eräs haastateltava intoutuu ylistämään erityisesti suomalaisia naisia. 

"The Finnish female population is very active. [...] If you meet with one girl, two girls, three girls, a 

group of girls you can have a conversation in any moment. [...] Finnish women are more 

independent than Italian ones. So interfacing with the Finnish, the female part of the population, I 

find it very, very good. With the guys it’s a little bit more difficult." (Mies, italialainen) 

5.2 Tampere - sopivan kokoinen pikkukaupunki 

Tampere saa hyvän yleisarvosanan haastattelemiltani osaajilta. Vaikka Tampere ei eräiden 

luonnehdintojen mukaan olekaan erityisen kaunis sisämaakaupunki, on yleinen kaupunki- ja 

palvelurakenne toimiva ja niitä arvostetaan suuresti. Myös luonnon läheisyys ja sen kauneus 

merkitsevät paljon osaajille. Tampere on monen haastateltavan mielestä suhteellisen pieni kaupunki 

jossa vallitsee pienen kaupungin mentaliteetti. Erään haastateltavan mielestä kaupunkia leimaa edelleen 

maalaisuus ja eräänlainen nurkkakuntaisuus. Tähän liittyy haastateltavan mukaan ihmisten edelleen 

suhteellisen kapea maailmankuva, joka tulee esille ulkomaalaisten hyväksymisessä. Yleisesti ottaen 

suomalaiset kuitenkin suhtautuvat ulkomaalaisiin haastateltavien mukaan hyvin, ilman suurempia 

ennakkoluuloja. 

46

Osalle haastatelluista pikkukaupunkimaisuus sopii mainiosti, sillä se mahdollistaa kaupungin 

syvällisemmän tuntemisen ja helpottaa liikkumista paikasta toiseen. Osa taas kaipaa kansainvälisempää 

tunnelmaa ja suurkaupungin ilmapiiriä. Kaksi haastateltavaa totesi elämän Tampereella olevan 

yksinkertaista, niin hyvässä kuin pahassa mielessä. ”If you are happy with the normal life, this is a 

beautiful place to be.” (Mies, serbialainen) 

"I think Tampere is still very much a typical Finnish town. So it’s not international like Helsinki. 

[...] The way of life is arranged in Tampere is for a typical Finnish way of life. So whenever you 

want to enjoy the outside activities or outdoor life here, you don’t have good terraces, you don’t 

have good places where just hang out. [...] So it’s a bit limited let’s say in terms of everyday life or 

activities." (Mies, italialainen) 

5.2.1 Ruusuja.... 

Haastateltavien mukaan ulkomaalaisasukkaita kohdellaan Tampereella pääsääntöisesti hyvin. Heidän 

mukaansa ulkomaalaisena on helppo asua Tampereella. Usean haastateltavan mielestä ulkomaalaiset 

ovat positiivisella tavalla erityisasemassa Tampereella, koska ulkomaalaispopulaatio on edelleen 

suhteellisen pieni verrattuna esimerkiksi Helsinkiin. Useat haastateltavat jopa toteavat, että 

ulkomaalainen asiakas saa parempaa kohtelua kuin suomalainen asiakas. “[...] the moment you walk to 

the bank and say please and you look nicely and smile a bit they tend to serve you better. They tend to 

remember you; they tend to call you a name next time you come back. So it´s nice." (Mies, 

serbialainen) 

Jo pitkään Tampereella asuneen haastateltavan mukaan kaupunkilaisten asenne ulkomaalaisia kohtaan 

on muuttunut kymmenessä vuodessa. Vielä vuosikymmen sitten päällimmäisenä oli tunne, että 

ulkomaalaisena leimautuu ja saa osakseen kohtuuttoman paljon negatiivista kohtelua. Nykyään 

kaupunkilaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin pääosin positiivisesti ja ulkomaalaisten läsnäolosta onkin 

tullut osa kaupungin arkipäivää. Paria ikävää välikohtausta lukuun ottamatta haastateltavat eivät ole 

kohdanneet rasismia tai syrjintää Tampereella. Tähän voi osittain olla syynä se, että haastateltavien 

ihonväri ei radikaalisti poikkea suomalaisesta. Useaa heistä ei ulkonäön perusteella tunnista 

ulkomaalaiseksi. 

47

Erityisesti Pirkkalan lentokenttä saa haastateltavilta positiivista palautetta. Lentoyhteyksiä Eurooppaan 

on lisätty ja lentokenttä on laajentunut. Halpalentoyhtiöiden mukaantulo on piristänyt lentokentän 

toimintaa positiivisesti. Suurin osa haastatelluista mainitsi positiivisena seikkana sen, että Tampereella 

ei ole juurikaan ruuhkia. Tämä helpottaa liikkumista ja asioimista keskustassa. Vain yksi haastateltava 

otti puheeksi Kekkosentien aamuruuhkat, jotka hän kokee ongelmaksi työmatkalla. Samainen 

haastateltava otti kantaa myös keskustan liikennejärjestelyihin ja ehdotti, että ydinkeskusta tulisi sulkea 

täysin autoilta. 

Kaupungin keskustassa asuvat haastateltavat arvostavat palvelujen läheisyyttä ja lyhyitä välimatkoja. 

Heille on tärkeää, että ympärillä on paljon ihmisiä ja kaikki tarpeellinen kävelyetäisyyden päässä kotoa. 

Negatiivista keskustassa asumisessa on ihmisten holtiton käyttäytyminen etenkin viikonloppuisin. 

Suomalainen alkoholikulttuuri ihmetyttää vuosien Suomessa asumisen jälkeenkin ja aiheuttaa 

haastateltavissa negatiivisia tuntemuksia. 

Monen haastateltavan mielestä Tampere on turvallinen kaupunki ja turvallisuus mainitaankin yhdeksi 

tärkeäksi viihtymisen kriteeriksi. Myös Raunion (2002) tutkimuksen perusteella ulkomaalaiset osaajat 

arvostavat turvallisuutta korkealle. Tampereella tuntuu olevan vähemmän rikollisuutta kuin monen 

haastateltavan kotikaupungissa. Jopa öisin liikkuminen Tampereella koetaan useimmiten turvalliseksi. 

Ainoastaan rautatietunnelia luonnehditaan paikkana, jota vältetään ja jonka läpi ei illalla uskalleta 

kulkea. 

Lähes kaikki haastateltavat, joilla ei ole lapsia toivovat voivansa asua Tampereen keskustassa. He 

arvostavat palvelujen läheisyyttä ja kaupungin vilinää. Lapsiperheitä taas keskusta asuinympäristönä ei 

houkuttele. Tampere on kuitenkin perheellisten haastateltavien mukaan unelmakaupunki lapsiperheille. 

Asutusalueet tuntuvat maaseutumaisilta ja ympärillä on tarpeeksi avaraa tilaa. Haastateltavat joilla on 

lapsia, asuvat lähiöissä (Atalassa, Tesomalla ja Lamminpäässä), joko omakoti- tai rivitalossa. He 

arvostavat lähellä sijaitsevia kouluja ja päiväkoteja. Myös puistojen ja muiden viheralueiden läheisyys 

koetaan tärkeiksi. Myös lapsiperheet arvostavat kaupungin turvallisuutta. Muutama haastateltava 

ihasteli sitä, kuinka lapset uskaltaa jättää pihalle leikkimään ilman jatkuvaa valvontaa, toisin kuin 

kotimaassa. 

48

5.2.2 ... ja risuja 

Vaikka useimmat haastateltavat viihtyvät Tampereella erinomaisesti, löytyy kaupungista kuitenkin 

joitakin kritiikin aiheita. Asunnon hankkiminen on tuottanut ongelmia muutamille haastateltaville. 

Varsinkin keskustayksiön vuokraaminen on ollut vaikeaa. Haastateltavat kuitenkin toteavat, että asunto 

on yleisesti ottaen helpompi löytää Tampereelta kuin pääkaupunkiseudulta. Haastateltavat kiittelevät 

myös asuntojen hintatasoa kohtuulliseksi, varsinkin verrattuna Helsingin hintoihin. Muutamalle 

haastateltavalle yksiöiden pieni koko on tullut yllätyksenä. 

"When I moved here I stayed at Hallituskatu in a pretty small apartment. I still... I don’t know how 

people live like that. [...] It was 28 m2 all together. It’s like you live in a kitchen. [...] It’s (keittiö) 

very tiny space. It’s separated from the living room by nothing. It was fun." (Mies, venäläinen) 

Työnsaantimahdollisuudet osaajat kokevat Tampereella rajoittuneemmiksi kuin pääkaupunkiseudulla. 

Töitä on erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta löytää ilman suomenkielentaitoa, varsinkin jos töitä hakee 

muulta kuin informaatioteknologian alalta. Suomalainen työnhakija on miltei aina etusijalla 

ulkomaalaiseen nähden. 

Työmarkkina-aseman voidaan katsoa olevan maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman keskeinen 

mittari. Suomessa, sekä muissa teollisuusmaissa, maahanmuuttajien työllistyminen on yleensä 

vaikeampaa kuin valtaväestön. Työttömyysluvut ovatkin usein moninkertaiset valtaväestöön verrattuna. 

Tähän on syynä esimerkiksi maahanmuuttajien resurssien eli inhimillisen pääoman kysyntään ja 

tarjontaan vaikuttavat tekijät, työmarkkinoiden muutokset ja maahanmuuttajien kyky vastata näihin 

muutoksiin sekä syrjintä. Työelämässä tarpeellisia resursseja maahanmuuttajan näkökulmasta ovat 

kielitaito, kommunikaatiokyvyt, yhteiskunnassa tarvittavat kulttuuriset taidot sekä oman alan 

sosiaalisten verkostojen hallinta. Työpaikan saaminen ja työssä eteneminen vaatii myös työyhteisön 

sosiaalisen koodin hallitsemista. Suuri osa työpaikoista täytetään epävirallisten verkostojen kautta, 

joiden ulkopuolelle maahanmuuttajat ainakin oleskelun alkuvaiheessa helposti jäävät. (Forsander 2000, 

160-164.) 

Tutkimusten mukaan (mm. Raunio 2002, 131-133) erityisesti ulkomaalaisen osaajan puolisolla on 

vaikeuksia työllistyä uudessa kotimaassa. Myös oma aineistoni tukee tätä käsitystä. Haastateltavista 

49

kahdella on ulkomaalainen puoliso Tampereella. Ensimmäisessä tapauksessa puoliso ei ole lukuisista 

yrityksistä huolimatta löytänyt töitä Tampereelta. Vaihtoehtojen puuttuessa vaimo on jäänyt kotiin 

hoitamaan lasta. Toisessa tapauksessa osaajan puoliso on työskennellyt kolmen vuoden ajan lyhyissä 

määräaikaisissa työsuhteissa eri puolilla Tamperetta. Ongelmia työn saannissa aiheuttaa erityisesti 

kielitaidon puute mutta osaksi myös työnantajien ennakkoluuloinen suhtautuminen ulkomaalaisiin 

työnhakijoihin. 

Myös uralla eteneminen on ulkomaalaiselle haastavaa. Korkeasta koulutuksesta huolimatta 

ulkomaalaisen on vaikeampi edetä uralla kuin suomalaisen kollegansa. Raunion (2002, 129) 

tutkimuksesta käy ilmi, että yrityksen johdon ollessa täysin suomalainen, ulkomaalaisen työntekijän 

silmissä se vahvistaa käsitystä siitä, että yrityksen kulttuuriin kuuluu suomalaisuuden arvostaminen ja 

suomalaisten suosiminen ylennyksistä päätettäessä tai johtajavalintoja tehtäessä. Toisaalta 

ulkomaalaiset osaajat ymmärtävät, että ilmiö ei todennäköisesti rajoitu vain Suomeen vaan on mitä 

luultavimmin todellinen myös muissa maissa ja kulttuureissa. 

5.3 Palveluista 

Suomalainen julkinen palvelujärjestelmä voi aluksi tuntua maahanmuuttajasta vieraalta ja 

monimutkaiselta. Heille saattaa tulla yllätyksenä valtion takaama aineellinen hyvinvointi ja toisaalta 

viranomaisen oikeus puuttua asioihin ja kontrolloida asiakkaan elämää. Asiakas-työntekijä -suhteessa 

tapahtuvaa vallankäyttöä on hankala edes suomalaisen tiedostaa, saati sitten kun kyseessä on 

maahanmuuttaja. Valtasuhde on asiakas-työntekijä -suhteessa aina epätasa-arvoinen sillä perusteella, 

että vain viranomaisella on valtaa puuttua asiakkaan elämään. Viranomaiselle tämä asetelma on 

luonnollinen, kun taas asiakkaalle tämä valta-asetelma voi olla uusi ja outo. Työntekijän 

vallankäyttäjän rooli korostuu entisestään silloin, kun kulttuurien kohtaaminen tapahtuu työntekijälle 

tutussa ympäristössä ja kulttuurissa ja asiakkaana on ulkomaalainen, jolle suomalainen virastokulttuuri 

on vieras. (Räty 2002, 221.) 

Tekemieni haastattelujen perusteella ulkomaalaiset osaajat ovat yleensä ottaen tyytyväisiä Tampereen 

kaupungin ja valtion tarjoamiin palveluihin. Kritiikin kohteeksi joutuneet asiat eivät useinkaan liity 

50

haastateltavien ulkomaalaisuuteen tai siitä johtuvaan huonoon tai riittämättömään palveluun, vaan 

yleisesti julkisten organisaatioiden palvelun tasoon. Haastateltavat kiinnittivät huomiota hyvin 

samantyyppisiin seikkoihin kuin Mika Raunion (2002) haastattelemat osaajat. Ongelmat liittyvät 

useimmiten englanninkielisen tiedon riittämättömyyteen ja viranomaisten heikkoon kielitaitoon. 

Useat haastateltavat ottivat esille mielenkiintoisen seikan liittyen asiakkaan oikeuksiin erilaisten 

palveluiden osalta. Heidän mukaansa asiakkaan on osattava kysyä henkilökunnalta oikeita asioita ja 

oltava hyvin perillä oikeuksistaan. Muuten asiakas saattaa jäädä vaille asianmukaista tietoa ja hänen 

oikeuksiaan ei tuoda esille. Niistä ei siis aina erikseen mainita, vaan ne pitää osata ottaa itse esille. "The 

problem here was also that no one tells you that you have a right for something. If you ask for it, they 

give you the right." (Mies, venäläinen). Ulkomaalaiselle tulisikin kertoa perusteellisesti siitä, mitä 

oikeuksia ja velvollisuuksia heillä palvelujen käyttäjinä on ja miten he voivat oikeuksiaan 

tehokkaimmin toteuttaa. 

Erityisen positiiviseksi koetaan se, että palvelujen tarjoajiin voidaan luottaa ja että palvelut ovat hyvin 

organisoitu. Muutamien haastateltavien mielestä olisi veronmaksajien varojen tuhlausta investoida 

suuria summia palveluiden parantamiseen vain ulkomaalaisasukkaita silmällä pitäen. Ulkomaalaisia 

asuu Tampereella kuitenkin vielä suhteellisen vähän. Useat haastateltavat korostivat positiivisena 

seikkana sitä, että Suomessa asiat hoidetaan lain puitteissa. Vaikkei kaikkiin päätöksiin olla aina 

tyytyväisiä voi asiakas kuitenkin luottaa siihen, että päätöksiä ei ole tehty mielivaltaisesti vaan niiden 

perustana on laki tai muu virallinen ohjeisto. 

"I can say there’s no bureaucracy compared to my country. So all paper work I have to do, 

everything goes very fast. And if they say 'come today to pick up this paper' I know the paper will 

be ready. [...] So I think the organization is quite good. That makes my life very easy here. And I 

trust very much in Finnish people. Sometimes I sign papers in Finnish. I don’t understand anything 

but I know that I won’t be in trouble. [...] So in that sense, even though I don’t speak the language, I 

still know I won’t get in trouble." (Nainen, perulainen) 

Kysyessäni osaajilta mahdollisia parannusehdotuksia erilaisiin palveluihin ja sitä, mitä Tampereen 

kaupunki voisi tehdä parantaakseen kaupungin vetovoimaisuutta ulkomaalaisen osaajan näkökulmasta, 

eivät haastateltavat keksineet juurikaan vastauksia. Saamaan ilmiöön törmäsi myös Mika Raunio 

(2002, 142) yrittäessään udella osaajilta parannusehdotuksia. Liekö tähän syynä osaajien 

51

hienovaraisuus vai se, että asiat ovat todellakin niin hyvin kuin osaajat antavat ymmärtää? 

Parannusehdotukset liittyivät lähinnä englanninkielisen tiedon saatavuuteen ja henkilökunnan 

englanninkielentaitoon. Yleisesti ottaen ulkomaalaiset osaajat näyttävät olevan erityisen joustavia ja 

sopeutuvaisia erilaisten palvelujen käyttäjinä. 

5.3.1 Etsivä löytää 

Useimmille haastateltaville Tampereen kaupungin englanninkieliset kotisivut ovat tutut. Monet heistä 

käyttävät sivuja säännöllisesti tiedonhakuun. Sivuilta etsitään tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja 

saatavilla olevista palveluista. Vaikka sivuihin ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä, parantamisen 

varaakin löytyy. Englanninkielisten sivujen päivittämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Osa 

haastateltavista on pannut merkille, että kaupungin englanninkieliset sivut eivät päivity yhtä usein kuin 

suomenkieliset sivut. Tiedot saattavat olla vanhoja eikä uusista, ajankohtaisista tapahtumista tiedoteta 

ajoissa. 

”The Internet does not help because everything is in Finnish. So it’s very difficult to figure out, 

except for tampere.fi which has an English website. Sometimes they are updated and give you what 

ever is going on. Otherwise there’s not a lot information in English […] If websites were also 

available in English and as up to date as Finnish versions. For example I know that when I go to 

www.tampere.fi I see the website changing every day. The English website hasn’t changed in four 

months [...] You don’t get to know about up to date events. It´s sort of difficult.” (Mies, intialainen) 

Tampereen kaupungin Internet-sivujen lisäksi haastateltavat etsivät tietoa kaupungin turistitoimistosta 

ja suuren osan informaatiosta he saavat työtovereiden ja ystävien kautta. Tampereelle muuton 

alkuvaiheessa maahanmuuttopalvelut tarjoavat ensisijaisen informaation niille, joiden työnantajat 

käyttävät kyseisiä palveluja. 

5.3.2 Terveyspalvelut 

Julkinen terveydenhuolto saa sekä kiitosta, että moitteita osakseen. Osan mielestä Suomen korkealla 

verotuksella on pystytty takaamaan kohtuulliset terveyspalvelut ja tästä syystä korkea verotus on 

ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Osa haastateltavista taas kritisoi korkeaa verotusta. Korkeasta 

verotuksesta huolimatta terveyspalvelut eivät ole riittävän korkeatasoisia ja kattavia. Eniten 

kritisoidaan symbolisia terveyskeskusmaksuja ja sairaalayöpymisen korkeaa hintaa. Myös pitkät 

52

jonotusajat Hatanpään sairaalan ja Tays:n päivystyksessä saavat kritiikkiä osakseen ja ne koetaan 

kohtuuttomina. 

Yleisesti ottaen terveyspalveluihin ollaan kuitenkin tyytyväisiä. Haastateltavien mukaan 

terveyspalvelut on hyvin järjestetty ja niiden tarjoajiin voi luottaa. ”This kind of health service was 

very well organised and people were very, very nice. [...] So I feel safe in this area.” (Nainen, 

puolalainen). Pääasiassa haastateltavilla on kokemuksia vain työterveyshuollosta, Hatanpään sairaalan 

ja Tays:n terveyspalveluista. Niiden henkilökunta saa suurimmaksi osaksi kehuja haastateltavilta ja 

lääkäreihin ollaan pääosin tyytyväisiä. 

”Like the doctor (Hatanpään sairaalassa) approached her (tyttöystävää) and shoke her hand. This 

doesn’t happen where I’m from. Like you go to the doctor as he was like higher person. You are 

being examined. Here the approach, when the actual doctor came to talk [...] it was like 'we are 

friends, what can I do for you?' [...] It was like very human and beautiful [...] you are just treated 

like as a human being.” (Mies, serbialainen) 

Lääkärien englanninkielen taitoon tulisi haastateltavien mielestä kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota. 

Terveyteen liittyvät asiat on tärkeä selittää mahdollisimman ymmärrettävästi ettei väärinkäsityksiä 

pääse syntymään. Tyytyväisimpiä haastateltavat ovat äitiys- ja lastenneuvoloiden palveluihin. Ne ovat 

usean haastateltavan mielestä korkeatasoisia ja henkilökunta niissä osaavaa. Myös hammashoito on 

haastateltavien mukaan korkeatasoista ja suhteellisen edullista. 

5.3.3 Sosiaalipalvelut 

Sosiaalipalveluista haastateltavilla ei ole juurikaan kokemusta. Lasten päivähoito ja yhden perheen 

asiointi sosiaalitoimistossa ovat ainoat kokemukset sosiaalipalveluista Tampereella. Tampereen 

päiväkodeissa on lähes 400 maahanmuuttajataustaista lasta jotka puhuvat noin 35 eri kieltä. 

Monikulttuurinen päivähoito on nykyään osa päiväkotien normaalia arkea. Lapsen mahdollisuutta 

kasvaa kahteen kulttuuriin tuetaan yhdessä vanhempien kanssa. Oman äidinkielen opetusta järjestetään 

mahdollisuuksien mukaan esiopetusikäisille lapsille. (Tampereen kaupunki 2005a, verkkoartikkeli.) 

Lasten päivähoidon osalta haastateltavien kokemukset ovat myönteisiä. Yhteys päiväkodin ja kodin 

välillä toimii moitteettomasti ja hoito on korkeatasoista. Kokemusten perusteella ulkomaalaisten lapsia 

53

ei kohdella eri tavalla verrattuna suomalaisiin lapsiin, mikä koetaan positiivisena asiana. Haastateltavat 

kehuvat myös erilaisia lapsille järjestettäviä kerhoja. Yhdellä haastateltavalla on ollut vaikeuksia löytää 

englantia puhuvaa lastenhoitajaa Atalan suunnalta. Perhe ei myöskään ollut tietoinen siitä, että alle 

kolmivuotiaat lapset ovat oikeutettuja julkiseen päivähoitoon. 

Sosiaalitoimistossa asioinut perhe ei ole täysin tyytyväinen saamaansa palveluun. Heille on jäänyt 

päällimmäiseksi tunne, että sosiaalitoimistossa hoidetaan pikemminkin raha-asioita kuin ihmisiä. 

Heidän mielestään työntekijät eivät osoita tarpeeksi kiinnostusta asiakkaan ongelmia kohtaan. 

Haastateltava perhe pohti mahtaako heidän saamansa palvelu johtua heidän ulkomaalaistaustastaan. 

Tämä on jo sinällään hälyttävää; vaikkei kohtelun kalseus johtuisikaan asiakkaan ulkomaalaistaustasta 

tulisi ulkomaalaisia asiakkaita kohdella erityisen lämpimästi jotta heidän kanssaan voisi 

tulevaisuudessa luoda molemminpuoliseen ymmärrykseen ja luottamukseen perustuvan suhteen. 

Sosiaalitoimistossa asioiminen saattaa olla ulkomaalaisen perheen ensimmäinen kontakti suomalaiseen 

viralliseen organisaatioon ja tästä syystä olisi kohtuullista, että kokemuksesta pyrittäisiin tekemään 

mahdollisimman positiivinen. 

5.3.4 Verotoimisto 

Useimmilla haastateltavilla on kokemusta verotoimistosta. Kokemukset verotoimistosta eivät 

useinkaan täyttäneet odotuksia ja kommentit verotoimiston palvelusta ovat melko kriittisiä. Kritiikkiä 

saa osakseen se, että lähes kaikki informaatio mikä verotoimistosta lähetetään asiakkaalle on suomeksi. 

Ainoastaan veroilmoituksen saa englanniksi. Muutenkin tietoa veroasioista on liian vähän englanniksi 

ja suurin osa lomakkeista ynnä muista virallisista papereista on saatavilla ainoastaan suomeksi. 

Verotoimiston henkilökunnan englanninkielentaitoa kritisoitiin ja todettiin, että asioita ei osata selittää 

tarpeeksi hyvin englanniksi. Toisaalta taas haastateltavat ymmärtävät, että kyseessä on vaikeaselkoiset 

asiat ja niiden selittäminen englanniksi vaatii paljon myös virkailijalta. 

"In tax office I always keep asking many questions because I think tax office has some information 

in English but it’s not enough [...] It’s difficult to understand this tax system. So I keep asking many 

questions and sometimes they are not able to explain me very well because I know they are... 

because of the language. Maybe it’s difficult for them to explain." (Nainen, perulainen) 

54

Koska verotukseen liittyvät asiat koskettavat lähes jokaista ja ne ovat suhteellisen hankalasti 

ymmärrettäviä, tulisi tietoa verotuksesta olla riittävästi saatavilla englanniksi. Myös verotoimiston 

henkilökunnan englanninkielentaitoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota. 

5.3.5 Kela 

Kela saa osakseen kritiikkiä samasta syystä kuin verotoimisto. Kelasta lähetettävät paperit ovat usein 

ainoastaan suomenkielisiä ja niitä on hankala ymmärtää. Myöskään Kelan Internet-sivuilla ei ole 

saatavilla tarpeeksi tietoa englanniksi. Pitkät jonotusajat Kelassa saavat myös osakseen kritiikkiä, mutta 

toisaalta ne kuitenkin ymmärretään. Muuten Kelan palveluun ollaan tyytyväisiä. Kelasta löytyy aina 

joku, joka puhuu englantia ja pystyy selittämään asiat ymmärrettävästi. Positiivista Kelassa on myös 

ulkomaalaisille tarkoitettu palvelutiski. 

5.3.6 Työvoimatoimisto 

Puolella haastateltavista on kokemuksia työvoimatoimistosta. Yhdessä tapauksessa asiointia on 

vaikeuttanut kieliongelmat, mutta yleisesti ottaen henkilökunnan kielitaito on riittävä eikä ongelmia ole 

esiintynyt. Myös työvoimatoimistossa saatavilla olevien lomakkeiden ja esitteiden toivotaan löytyvän 

englanniksi. Jonotusajat nousivat myös työvoimatoimiston kohdalla esiin negatiivisena asiana. 

5.3.7 Maistraatti 

Haastattelemani ulkomaalaiset osaajat ovat erittäin tyytyväisiä maistraatin palveluun. Siellä 

asioimisessa ei koeta olevan ongelmia ja haastateltavien mukaan asiat selitetään hyvin ja 

ymmärrettävästi. 

55

5.3.8 Poliisilaitos 

Poliisilaitoksen henkilökunta saa osakseen kehuja haastateltavilta. Henkilökunta on kohteliasta ja 

palvelu kaikin puolin erinomaista. Kysymyksiin vastataan kärsivällisesti ja henkilökunta puhuu 

sujuvasti englantia. Ulkomaalaisia koskettavista asioista saa poliisilaitoksella riittävästi tietoa 

englanniksi. Myös poliisiaseman erillinen tiski ulkomaalaisille koetaan positiiviseksi. "[...] if you 

have to pick papers today, it’s always on time. [...] Because I always keep asking many questions they 

are very patient to answer to all my questions." (Nainen, perulainen) 

Ainoastaan yhdessä tapauksessa poliisilaitoksen toimintaa kritisoitiin. Erään haastateltavan kohdalla 

oleskelulupa-asiat eivät olleet hoituneet toivottavalla tavalla. Haastateltavaa kehotettiin hakemaan vain 

vuoden oleskelulupaa, vaikka hänellä on oikeus hakea kahden vuoden oleskelulupaa pysyvän 

työsuhteen perusteella. Asian selvittely vaati useamman käyntikerran poliisilaitoksella, minkä 

haastateltava koki hankalaksi. Hänen mukaansa poliisilaitoksella voi tuntea hienoista painostusta 

oleskelulupaa hakiessa. Samaisen haastateltavan vaimon oleskelulupaan liittyvät asiat nousivat myös 

ongelmaksi. Ongelma on se, että vaimolle ei voi myöntää pidempää oleskelulupaa kuin tämän 

Suomessa työskentelevälle ulkomaalaiselle puolisolle. Koska puolisolla on vuoden oleskelulupa, vaimo 

sai vain kahdeksan kuukauden pituisen oleskeluluvan jota hän joutuu usein uusimaan. Tähän liittyy 

myös se ongelma, että ollakseen oikeutettu julkisiin palveluihin tulee ulkomaalaisella olla yli vuoden 

pituinen oleskelulupa. Tästä syystä perhe joutui maksamaan kalliit sairaalamaksut vaimon 

synnyttäessä. 

5.3.9 Tampereen kaupungin liikennelaitos 

Suurin osa haastateltavista käyttää Tampereen kaupungin liikennelaitoksen palveluja. Useille julkisten 

liikennevälineiden käyttö on päivittäistä ja ainoa tapa liikkua paikasta toiseen. Haastateltavat kokevat 

TKL:n palvelut pääsääntöisesti positiivisina. Kiitosta TKL saa siitä, että bussit kulkevat ajallaan ja 

päivisin linja-autovuoroja on riittävästi. Kritiikki kohdistuu erityisesti TKL:n ilta- ja 

viikonloppuvuoroihin. Haastateltavien mukaan iltaisin ja viikonloppuisin linja-autot kulkevat liian 

harvakseltaan ja illan viimeinen vuoro ajetaan liian aikaisin. Myös bussiaikataulujen ymmärtäminen 

56

aiheuttaa muutamalle haastateltavalle hankaluuksia. Linja-auton kuljettajien englanninkielentaitoihin 

toivotaan myös parannusta. 

"With the bus drivers it has been always a bit difficult [...] because I know that not many of them 

speaks English. Then now if I take a bus I just have writing on a paper and then I just show it to the 

bus driver. [...] When I maybe arrive to the place where I have to stop they say something in Finnish 

and I know that I have to get off." (Nainen, perulainen) 

5.3.10 Kirjastot 

Haastateltavat käyttävät paljon kirjastojen palveluja. Pääasiassa kirjastokokemukset kohdistuvat vain 

Hervannan ja Metson kirjastoihin. Kokemukset ovat positiivisia ja kirjastot saavatkin paljon kiitosta 

osakseen. Erityisesti kiitellään englanninkielisten kirjojen laajaa valikoimaa. Jopa suhteellisen uusia 

kirjoja on saatavilla myös englanniksi. Kirjastojen henkilökunta puhuu haastateltavien mukaan sujuvaa 

englantia ja ovat valmiita neuvomaan mahdollisissa ongelmatilanteissa. Myöskään kirjastokortin 

saamiseen ei ole liittynyt ongelmia ja kortin saaminen koetaan helpoksi. 

5.3.11 Koulut 

Haastateltavista kolmella on kokemusta Suomesta opiskelumaana. Suomen koulusysteemiä kehutaan ja 

Suomea pidetään hyvänä ja korkeatasoisena opiskelumaana. Haastateltava jolla on kokemuksia 

Tampereen Ammattikorkeakoulusta pitää positiivisena sitä, että systeemi on joustava ja mahdollistaa 

työskentelyn opintojen ohella. Tamk:n opettajat saavat kehuja englanninkielen taidoistaan ja 

opetuksestaan. Harvoissa tapauksissa opettajan englanninkielentaidot ovat olleet puutteelliset. 

Haastateltavat kehuvat myös Tampereen yliopistoa. Yliopisto-opetus on korkealaatuista, opetusryhmät 

yleensä sopivan kokoisia ja opiskelija saa yksilöllistä opetusta. Myös yliopistossa käytettävä teknologia 

saa kiitosta korkealaatuisuudestaan. Ainoastaan avoin yliopisto saa kritiikkiä osakseen. Sen järjestämiä 

kursseja pidetään kohtuuttoman kalliina. 

Peruskouluun ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä. Yhteys opettajien ja kodin välillä toimii ja opetus on 

pääosin laadukasta. Eräs haastateltava kuitenkin mainitsi mielenkiintoisen seikan liittyen peruskoulussa 

annettavaan historian opetukseen. Haastateltavan mukaan kouluissa vääristellään Suomen historiaa 

toisen maailmansodan osalta. Hänen mielestään suomalainen peruskoulu on nationalistinen ja Suomi 

57

on ainoa Euroopan maa, missä sota on oikeutettu. Haastateltava ei voi ymmärtää sitä, että suomalainen 

on tarvittaessa valmis antamaan henkensä maansa puolesta. Hän heittääkin ilmoille kysymyksen, 

kenelle hänen suomalaiset lapsensa kuuluvat, hänelle vai Suomelle. Vaikka kyseessä onkin yksittäinen 

havainto, osoittaa se tietyllä tapaa hyvin suomalaisten mentaliteetin suhteessa isänmaahan ja sen, 

kuinka se ulkopuolisesta saattaa vaikuttaa oudolta ja jopa pelottavalta. 

5.3.12 Asuntotori, Unipoint ja Tv-Tampere 

Haastattelemani pariskunta on ainoa, joilla on kokemuksia Asuntotorista. Kokemukset eivät ole olleet 

positiivisia. 

”(Asuntotorista) voisin sanoa, että en ole tyytyväinen. Asuntotorilla voi heti huomata, että me ollaan 

ulkomaalaisia. Esimerkiksi mulla on sellanen tapaus, että me asumme tässä ja meillä on kolmio. Me 

haluaisimme muuttaa. Mutta sitten on näin, että ne kattovat mistä me ollaan, että me emme ole 

paikallisia ihmisiä tai emme ole suomalaisia. Vaikka meillä on kaikki kunnossa, aina se vuokra 

maksettu. Mutta tuntuu, että tuolla katsovat mistä ihmiset ovat." (Nainen, Viron venäläinen) 

Pariskunta kertoo, että tuntuu epäreilulta kun naapuriperheelle löytyy uusi suurempi asunto Asuntotorin 

kautta, mutta heille ei tarjota suurempaa asuntoa vaikka he ovat olleet jonossa pidempään. He päätyvät 

siihen johtopäätökseen, että asuntoja ei tarjota perheiden todellisten tarpeiden mukaan, vaan eniten 

päätöksissä vaikuttaa perheen ulkomaalaistausta. 

Kulttuurikeskus Unipointista ei haastateltavilla ole juurikaan kokemusta. Sen olemassaolosta kyllä 

tiedetään, mutta ilmeisesti sen toimintaa ei ole katsottu tarpeelliseksi hyödyntää. Ainoa kokemus 

Unipointista on se, että sopivaa kurssia ei löytynyt valikoimasta. Unipointista oli luvattu ottaa yhteyttä 

ja kertoa seuraavien kurssien ajankohdasta, mutta soittoa ei koskaan kuulunut. Tämä on jättänyt 

negatiivisen mielikuvan koko keskuksesta eikä haastateltava ole enää ottanut sinne yhteyttä. Tv- 

Tampere on haastateltaville suurimmaksi osaksi tuntematon. Ne jotka ovat tietoisia Tv-Tampereen 

tarjoamista ohjelmista ulkomaalaisille, kokevat valikoiman todella kapeaksi. 

58

5.3.13 Kulttuuripalvelut 

Kulttuuripalveluiden osalta haastateltavien mielipiteet jakaantuvat kahtia. Osa on erittäin tyytyväinen 

Tampereen kulttuuritarjontaan. Teattereiden ja museoiden henkilökuntaa kiitellään sujuvasta 

englanninkielentaidosta. Museoiden näyttelyt koetaan useimmiten mielenkiintoisiksi. Muutamat 

haastateltavat käyvät myös teattereissa, vaikka eivät kieltä ymmärräkään. Suomenkielisen 

teatteriesityksen seuraaminen on jo sinällään avartava kokemus. Enemmistö haastateltavista kaipaa 

kuitenkin enemmän englanninkielisiä teatteriesityksiä. 

Kulttuuritoimisto ja Kansainvälinen toimintakeskus ovat useille haastateltaville tuntemattomia. Ne 

joille keskukset ovat tuttuja, pitävät niiden palveluja tasokkaina ja niissä tehtävää työtä tärkeänä. 

Tampere-talo on monelle haastateltavalle tuttu eikä se saanut juurikaan moitteita osakseen. Ainoastaan 

yhden haastateltavan mielestä Tampere-talossa ei ole tarjolla riittävästi englanninkielisiä esitteitä. 

Vapriikki ja Tuomiokirkko saavat erityiskiitosta englannin- ja saksankielisistä esitteistään. 

Negatiiviset kommentit kulttuuripalveluista kohdistuvat yleisesti kulttuuritarjonnan niukkuuteen. 

Ulkomaalaisille suunnattuja kulttuuripalveluja kaivataan lisää ja niistä tulisi tiedottaa aktiivisesti eri 

foorumeilla. Tampereella toivotaan järjestettävän enemmän englanninkielisiä kulttuuritapahtumia, 

kuten teatterifestivaaleja, konsertteja ja eri maiden kulttuureihin liittyviä tapahtumia. Myös 

huippulaadukkaat teatterit puuttuvat joidenkin haastateltavien mukaan kaupungista. 

5.4 Globaalitalouden vaeltajia, kosmopoliitteja ja elämänlaatumuuttajia 

Edellä olen käsitellyt osaajien sopeutumista lähinnä perinteisten sopeutumisteorioiden valossa. 

Erilaisten sopeutumisteorioiden kautta on hyödyllistä kuvata maahanmuuttajan asettautumista uuteen 

kulttuuriin. Näiden teorioiden valossa sopeutuminen noudattelee melko jäykästi tiettyä kaavaa eivätkä 

ne ota riittävässä määrin huomioon yksilön elämän monimuotoisuutta. Akkulturaatioteorian avulla 

pystyin hyvin kuvaamaan haastateltavien sopeutumisprosessia, mutta seuraavaksi otan hieman erilaisen 

näkökulman kuvaamaan haastattelemiani osaajia. 

59

Transnationaalissa maailmassa ihmisten elämänkaari saattaa muodostua hyvinkin erilaisista 

elämäntilanteista. Perheettömiä, yksin Suomeen tulleita osaajia voisi kutsua Raunion (2002, 50) 

määritelmän mukaisesti globaalitalouden vaeltajiksi koska he ovat valmiita muuttamaan maasta toiseen 

kiinnostavien työtilaisuuksien perässä. Heidän tavoitteenaan on edetä uralla ja hyödyntää kertyneitä 

kokemuksiaan mahdollisimman tehokkaasti. Työpaikan sijainti sanelee pitkälti sen, missä maassa 

globaalitalouden vaeltaja milloinkin asuu. Kaikki haastattelemani perheettömät osaajat ovat 

työskennelleet tai opiskelleet ulkomailla ennen Suomeen tuloaan. "I don’t know what’s the story in the 

future, which way my job changes or if I get an opportunity elsewhere. Lot´s of changes could 

happen." (Mies, intialainen) 

Osaajia joita voidaan luonnehtia globaalitalouden vaeltajiksi, kuvaa hyvin transnationaali elämäntyyli. 

Käsitän transnationaalin elämäntyylin tarkoittavan sitä, että yksilöt vaihtavat asuinpaikkaansa sen 

mukaan, mikä heille itselleen on kulloinkin tähdellistä. Yksilöt luovat siteitä ja sosiaalisia suhteita 

moneen eri paikkaan, mutta siteet eivät estä heitä vaihtamasta asuinpaikkaa ja muuttamasta paikasta 

toiseen elämäntilanteen sitä vaatiessa. Näyttääkin siltä, että kun yksilö on kerran tehnyt päätöksen 

lähteä työskentelemään ulkomaille, kynnys vaihtaa työpaikkaa maasta toiseen madaltuu. 

Haastateltavat joilla ei ole perhettä, pitävät hyvinkin mahdollisena siirtymistä johonkin toiseen maahan 

työskentelemään kiinnostavien työtehtävien perässä. Heillä ei ole perhettä, jonka erityistarpeet tulisi 

ottaa huomioon tehtäessä päätöstä asuinmaan vaihdosta. He ovat vastuussa ainoastaan itsestään, mikä 

osaltaan helpottaa päätöksen tekemistä. Perheettömillä osaajilla ei ole niin vahvoja siteitä Suomeen, 

että niiden takia tänne jäätäisiin kauemmaksi aikaa kun on tarkoituksenmukaista ajatellen omaa uraa ja 

työmahdollisuuksia. "I don’t usually plan more than a year or do decisions. I can see myself sticking 

around a year or maybe longer or leave a next year. Who knows?" (Mies, intialainen) 

Mielenkiintoinen havainto liittyy siihen, että perheettömät haastateltavat eivät ole sopeutuneet 

Tampereelle yhtä hyvin kuin ne, joilla on perhe Tampereella. Tämän voisin kuvitella johtuvan siitä, 

että heillä ei ole niin suurta tarvetta sopeutua ja sitä kautta sitoutua Tampereelle. He saattavat viipyä 

Tampereella vuoden tai useamman vuoden mutta he eivät ole tulleet jäädäkseen. Sitoutuminen 

suomalaiseen yhteiskuntaan saattaa näin ollen jäädä löyhemmäksi kuin niillä, joita sitoo 

asuinkaupunkiinsa lapset ja muu perhe. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että globaalitalouden vaeltajat 

60

pyrkisivät eristäytymään yhteiskunnasta. He haluavat olla yhteiskunnan täysipainoisia jäseniä mutta 

tarve elinympäristöön sitoutumisesta on heikompi kuin perheellisillä. 

Perheettömiä osaajia voisi Hannerzin (1996, 102) määritelmän mukaan kutsua myös kosmopoliiteiksi. 

Heillä on tarve tutustua uusiin kulttuureihin ja tavata uusia ihmisiä. He näkevät vieraiden kulttuurien 

tuntemisen tarpeellisena itsensä kehittämisen prosessissa. Heille on tärkeää irrottautua tutuista 

ympyröistä ja lähteä maailmalle kokemaan uusia asioita. Hannerzia lainaten vieraiden kulttuurien 

hallinnasta tulee tila, jossa omaa itseä rakennetaan. Mitä enemmän kosmopoliitti hallitsee vieraita 

kulttuureja, sitä suurempi osa maailmasta on ikään kuin kontrolloitua. 

"I wanted to experiment something new. I wanted to see how life could be in a very different 

country. I wanted something really opposite and kind of radical change. It’s like when you travel 

then you become more open and you learn many things. [...] The most important for me has been to 

get to know another culture. Not only the Finnish culture because I met foreigners, people from all 

over the world. I think for your personal life it’s very important to have these experiences. To be far 

from home and see what happens in the world. [...] When you are just in your own country you 

don’t even know... you cannot even imagine how the life could be, how it is to live in another 

country." (Nainen, perulainen) 

Globaalitalouden vaeltajiin ja kosmopoliitteihin lukeutuvien henkilöiden näkökulmasta 

transnationalismi ja flexible citizenship muodostuvat merkityksellisiksi käsitteiksi. Nämä osaajat 

toimivat transnationaalissa kontekstissa, jossa valtioiden rajojen ylittämisen toivotaan olevan 

mahdollisimman helppoa. Heidän näkökulmastaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi 

työlupien saamisen nopeuteen ja helppouteen. He asettautuvat sinne, missä heillä on parhaimmat 

mahdollisuudet edistää työuraansa ja saada elämästä mahdollisimman paljon irti. Hyödynnettyään 

kaiken mahdollisen nykyisestä työstään, heillä on mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa toiseen maahan. He 

tietävät arvonsa työmarkkinoilla, eivätkä myy työtään halvalla eivätkä tyydy vähempään kuin mitä 

heille mielestään kuuluu. Heillä on halu sopeutua paikalliseen kulttuuriin mutta heille ei ole tärkeätä 

sulautua joukkoon. He tiedostavat oman erilaisuutensa mutta eivät halua korostaa sitä. 

Globaalitalouden vaeltajat ja kosmopoliitit ovat etuoikeutetussa asemassa koska heillä on taloudellisesti 

mahdollista valita asuinpaikkansa kotimaansa ulkopuolelta ja lähes mistä päin maailmaa tahansa. He 

ovat usein olleet jo kotimaassaan hyvin toimeentulevia ja heillä on varaa matkustella ja valita 

asuinpaikkansa toiveidensa mukaan. Haastattelemani osaajat, joita voidaan luonnehtia globaalitalouden 

61

vaeltajiksi ja kosmopoliiteiksi ovat hyvin koulutettuja ja työskentelevät vaativissa tehtävissä eri 

asiantuntijaorganisaatioissa. Korkea koulutusasteensa ansiosta he ovat suhteellisen hyvin 

toimeentulevia. Vaikken haastatteluissa suoraan kysynytkään osaajilta heidän sosioekonomisesta 

tilanteestaan sain sellaisen käsityksen, että taloudelliset tekijät eivät ole estäneet heitä toteuttamasta 

päämääriään eikä raha ole ollut esteenä heidän tehdessään päätöksen ulkomaille muutosta. 

Haastattelemaani pariskuntaa voisi luonnehtia elämänlaatumuuttajiksi (Raunio 2002, 50) siksi, että he 

ovat tulleet Suomeen tavoittelemaan korkeampaa elintasoa ja elämänlaatua kuin mitä heillä 

kotimaassaan oli. He ovat haastatelluista ainoita, joilla oli lapsia ennen kuin he muuttivat ulkomaille. 

Elämä Suomessa tarjoaa tällä hetkellä enemmän mahdollisuuksia kuin maa, josta he Suomeen tulivat. 

Heidän kohdallaan Suomi merkitsee uutta kotimaata. He ovat tulleet Suomeen jäädäkseen ja aloittaneet 

uuden elämän täällä siltä pohjalta, että paluu takaisin entiseen kotimaahan ei ole enää vaihtoehto. 

Myös muita perheellisiä haastateltavia voi kuvata elämänlaatumuuttajiksi (Raunio 2002, 50). 

Perheelliset haastateltavat ovat pääosin sitoutuneet asumaan Suomessa pidemmän aikaa kuin 

globaalitalouden vaeltajat ja kosmopoliitit. Heillä on suunnitelmissaan asua Suomessa ainakin siihen 

asti kunnes lapset ovat suorittaneet peruskoulun. Päätökset tehdään usein lasten ehdoilla ja oma työura 

saattaa jäädä toissijaiseksi. Perheen perustamisen jälkeen osaajan valintoihin vaikuttaa voimakkaimmin 

perhe ja työ tulee vasta tämän jälkeen. Entisestä kosmopoliitista tulee usein perheen perustamisen 

myötä elämänlaatumuuttaja. 

Elämänlaatumuuttajien kohdalla voisi puhua myös diasporisista matkoista Brahin (1996, 180-192) 

määritelmän mukaisesti. Niissähän on pohjimmiltaan kyse asettautumisesta, juurtumisesta jonnekin. 

Uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa on elämän mittainen seikkailu, johon vaikuttaa vahvasti 

taakse jätetty kotimaa, niin yksilön identiteetin kuin myös kollektiivisen muistin kautta. Entinen elämä 

vaikuttaa edelleen taustalla muistojen myötä mutta katse on suunnattu kohti nykyistä asuinmaata ja 

tulevaisuutta. 

Cohenin (1997) mukaan diasporassa elävät ihmiset ovat siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että 

heillä on mahdollisuus tarkkailla vallitsevaa yhteiskuntaa toisaalta sisältäpäin mutta tarvittaessa myös 

ulkopuolelta. Monet haastateltavat kuvasivat suomalaista yhteiskuntaa hyvin tarkkanäköisesti. He 

62

kiinnittävät huomiota asioihin, jotka saattavat suomalaisista tuntua itsestään selviltä. He ovat 

tarkkailijoita, joiden kokemukset ja mielipiteet ovat arvokkaita. Heidän kauttaan myös meillä 

suomalaisilla on oiva tilaisuus tuulettaa katsontakantojamme ja mahdollisuus nähdä yhteiskuntamme 

hieman totutusta poikkeavalla tavalla. 

Määrittelemällä osaajia globaalitalouden vaeltajiksi, kosmopoliiteiksi tai elämäntapamuuttajiksi 

voidaan nähdä eroja heidän välillään. Toisaalta heidät voidaan nähdä ulkomaalaisina, jotka ovat tulleet 

Suomeen eri syiden takia, joko opiskelemaan tai töihin. Heitä yhdistää se, että he ovat ulkomaalaisia 

mutta he myös eroavat elämäntilanteidensa ja tulevaisuudensuunnitelmiensa mukaan. Toiset ovat 

vahvasti sitoutuneet asumaan Suomessa ja ovat täällä jäädäkseen. Toisten voidaan katsoa olevan 

ohikulkumatkalla, päämääränä tuntematon. Kaikille on kuitenkin ominaista halu tehdä elämästä 

mielekästä ja elää täysipainoista elämää Tampereella, kukin tavallaan. 

5.5 Kotimaasta 

Keskustellessani haastateltavien kanssa kotimaasta päällimmäiseksi jäi tunne, että kotimaasta 

puhuminen ei herätä suuria tunteita eikä sen merkitys ole haastateltaville kovinkaan suuri. Tämä herätti 

hieman ihmetystä, sillä suomalaisena olen tottunut suuriin tunteisiin keskusteltaessa kotimaasta ja sen 

merkityksestä. Keskustelu kotimaasta jäi tasolle, jossa nimettiin kotimaa mutta käsitteen syvällisempi 

määrittely ja erittely jäi vähäiseksi. Tuntui, että pääsin raapaisemaan vain pintaa tämän aiheen osalta. 

Tästä syystä en juuri saanut aikaiseksi keskustelua kotimaan merkityksestä haastateltavien kanssa. 

Luulen sen osaltaan johtuvan siitä, että haastateltavat pitivät kysymystäni itsestäänselvyytenä (kotimaa 

on synnyinmaa) eivätkä katsoneet tarpeelliseksi tai eivät osanneet problematisoida aihetta sen enempää. 

Olettamukseni siitä, että ulkomailla asuvalle ja työskentelevälle kotimaalla olisi jokin suurempi 

merkitys osoittautui vääräksi. Haastateltavien, jotka olen määritellyt globaalitalouden vaeltajiksi ja 

kosmopoliiteiksi, kohdalla tulee väistämättä mieleen Ulf Hannerzin (1996, 110) tulkinta siitä, että 

kosmopoliitiksi määrittelyn jälkeen henkilö ei ole koskaan enää samalla tavoin kotona kuin paikalliset 

ihmiset. 

63

Suurin osa haastateltavista määrittelee synnyinmaansa kotimaaksi. Vaikka he olisivatkin viettäneet 

pitkiä aikoja ulkomailla, kokevat he synnyinmaansa kotimaaksi. Se mikä näiden haastateltavien 

mukaan määrittelee kotimaan ja kodin on suureksi osaksi perhe. Koti on siellä, missä suurin osa 

perheestä ja suvusta asuu. Aivan kuten Sara Ahmed (1999, 341) asian ilmaisee, koti on siellä missä 

sydän on. Vaikka osa haastateltavista on perustanutkin ydinperheen Suomeen, ei Suomi tästä 

huolimatta ole syrjäyttänyt synnyinmaata kotimaana. Kotimaa ja koti määritellään paikkoina, joihin 

tuntee kuuluvansa ja joihin on juurtunut. Tutulla kielellä ja kulttuurilla on myös suuri merkitys 

kotimaata määriteltäessä. 

”[...] Espanja on eri kansallisuuksien maa. Eli on osa Espanjaa, missä mä tunnen olevani... 

Esimerkiksi joku Katalonia tai Baskimaa on vieraampia kuin Suomi. Että ne puhuu eri kieltä ja 

niillä on eri tapoja. Sitten tää varsinainen espanjankielinen Espanja. Eli siinä tuntee kuuluvansa 

johonkin kulttuuriin. Eli aina kun mä oon siellä, mä tiedän, että mä kuulun siihen. Että ne ihmiset... 

mä ymmärrän ihmisten ajatuksia ja sillain tekemättä työtä. Eli kun Suomessa ymmärtää niitä 

ihmisten ajatuksia on työn takana. Aina pitää olla vähän tarkkana. Mut sitte mä en koskaan jossakin 

Kataloniassa saa selville, mitä ne ajattelee, millä tavalla. Vaikka osaan vähän sitä kieltä, mutta en 

niin hyvin kuin suomea. Eli siinä mielessä se (kotimaa) on se espanjankielinen. [...] Se ei oo maa, 

vaan se on se kieli minusta, joka tekee sen kulttuurin. Ja jossa sitten tuntee olevansa, kuuluvansa 

johonkin ihmisryhmään, tai heimoon. Kai se on heimoajattelutapa. Sillain, että mä tiedän tarkalleen 

mitä ne ihmiset tässä ajattelee ja kenen kanssa mä haluan olla. Sillai vaistomaisesti jotenkin. 

Suomessa edelleen on... pitää niinku miettiä tarkkaan, että miten se menikään se asia. Mitä toi 

tarkoitti niillä sanoilla?" (Mies, espanjalainen) 

Haastattelemalleni pariskunnalle Suomesta on tullut uusi kotimaa. Heille kotimaa merkitsee paikkaa, 

missä on hyvä olla ja missä asiat ovat kaikin puolin hyvällä mallilla. Suomi on tarjonnut heidän 

perheelleen enemmän mahdollisuuksia kuin entinen kotimaa. Heille on löytynyt työpaikat Tampereelta 

ja mikä tärkeintä, lapset ovat kotiutuneet Tampereelle erinomaisesti. Myös Suomessa solmitut 

sosiaaliset suhteet kiinnittävät heidät vahvasti Suomeen. Perhe tuli alun perinkin Suomeen jäädäkseen 

tänne pysyvästi ja heidän olisi vaikea kuvitella paluuta takaisin entiseen kotimaahansa. 

"Suomi on mun kotimaa. Mutta ehkä se on... emmä tiedä saisko näin sanoo, mutta mä viihdyn tosi 

hyvin Suomessa. Joskus mä mietin, että vaikka mulla ei olis töitä, ei olis mitään Suomessa, mä en 

halua palata takaisin. Sitten lapset... joskus mä kysyn, että haluaisitteko te palata takaisin Viroon. 

He eivät suostu. [...] että missään tapauksessa ne ei halua palata takaisin." (Nainen, Viron 

venäläinen) 

Osa haastateltavista nimeää kotimaaksi sekä synnyinmaan että Suomen. Heille kotimaa merkitsee 

elämän varrella syntyneitä siteitä toisiin ihmisiin ja identiteettiä, joka on rakentunut pitkälti 

64

synnyinmaassa. Työn kautta ollaan jatkuvasti kontaktissa synnyinmaahan ja läheisten suhteiden 

ylläpitäminen synnynmaassa asuviin sukulaisiin ja ystäviin koetaan tärkeäksi. Toisaalta taas kotimaa 

merkitsee paikkaa jossa tällä hetkellä asuu, jossa perhe asuu ja jonne on luonut vahvan sosiaalisen 

verkoston. Vaikka Suomi tuntuukin kaikin puolin kodilta, on entisestä elämästä synnyinmaassa jäänyt 

vahva muisto ja identiteetti, joita vuosienkaan poissaolo ei muuta. Tärkeintä on ylläpitää suhde 

synnyinmaahan jääneisiin läheisiin ja toisaalta yrittää solmia uusia suhteita siellä, missä tällä hetkellä 

asuu ja työskentelee. 

Kaikille haastateltaville kysymys kotimaasta ei ole helppo ja yksiselitteinen. Toisten on vaikea 

määritellä kotimaata, koska sillä ei ole heille sen suurempaa merkitystä eivätkä he ole pohtineet 

kysymystä aikaisemmin. Enemmän onkin merkitystä sillä, että tuntee olonsa kotoisaksi siellä missä 

kulloinkin asuu. "I think I would feel like home almost anywhere. [...] I’m probably... you can say I’m 

a cosmopolitan." (Mies, venäläinen) 

Kotia rakennetaan yhtäältä ihmissuhteissa, viihtymisessä ja kuulumisessa ja toisaalta kodin tekemisessä 

ja asumisessa. Koti koetaan paikkana, jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja jonne palaaminen tuntuu 

mielekkäältä. Koti voi tarkoittaa fyysistä paikkaa, jossa asuu mutta myös maata, jonka tuntee kodiksi. 

Fyysiseen tilaan rajautuva koti on aina suhteessa ympäröivään sosiaaliseen maailmaan. Jos kodin seinät 

sulkeutuvat liian tiiviisti, eikä sen ulkopuolelle ulotu sosiaalisia suhteita, tulee siitä helposti ahdas ja 

ahdistava koti. (Huttunen 2002, 337.) Kodin rajoja täytyy voida säädellä ja kontrolloida 

elämäntilanteen mukaan niin, että rajat ovat avattavissa ja suljettavissa tarpeen mukaan. 

Koti rakentuu kulloisenkin elämäntilanteen mukaan ja muotoutuu eri ihmisillä erilaiseksi. Tärkeintä 

kodin rakentamisessa ovat läheiset ihmiset, jotka saavat tuntemaan olon kotoisaksi. Useimmilla 

haastateltavilla kiinnittyminen perheeseen on kaikkein tärkeintä. Se on tärkeämpää kuin itse paikkaan 

tai kotimaahan kiinnittyminen. Ratkaisut jäämisestä ja lähtemisestä tehdään ennen kaikkea perheen 

ehdoilla. Myös Huttusen (2002) väitöskirjan omaelämäkerrallisissa tarinoissa perheen merkitys kodin 

määrittelyssä korostui. Tärkeää kodin määrittelyssä on myös vahva kuulumisen tunne. Se on tunne 

siitä, että on osallisena yhteiskunnassa ja pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Vieraassa kulttuurissa 

asuvalta saattaa puuttua vahva kuulumisen tunne ja tästä syystä puhe kodista voi helposti jäädä 

pintapuoliseksi. 

65

6 Johtopäätökset 

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu paljon Suomea uhkaavasta työvoimapulasta (esim. Ala- 

Korpela 2005, Aamulehti 12.9.2005; Tolvanen 2005, Aamulehti 5.9.2005 ja Urmas 2005, 14.12.2005). 

Asiasta ei kuitenkaan vallitse yksimielisyys; Taloustutkimuksen Aamulehdelle tekemän kyselyn 

perusteella lähes 60 % suomalaisista ei usko, että Suomea uhkaa sellainen työvoimapula, että apuun 

tarvitaan ulkomaista työvoimaa (Ala-Korpela 2005, Aamulehti 12.9.2005). Kuitenkin monet 

asiantuntijat ovat asiasta yhtä mieltä; väestön ikääntyminen ja tätä kautta taloudellisen huoltosuhteen 

heikkeneminen tulee aiheuttamaan työvoimapulaa tietyille aloille (esim. Forsander 2000, 154). 

Ulkomaisen työvoiman rekrytoiminen on yksi vastaus uhkaavaan työvoimapulaan. Suomen 

markkinoiminen kansainvälisillä työmarkkinoilla ja työ- ja oleskelulupamenettelyjen tehostaminen ovat 

keinoja, joilla ulkomaalaisia osaajia voidaan rekrytoida Suomeen. Myös kaupunkiseutujen tulisi 

aktivoitua ja houkutella potentiaalista työvoimaa seudulle pystyäkseen pitämään yllä korkeaa 

kilpailukykyä. Tällä hetkellä EU-maiden ulkopuolelta Suomeen töihin tulevilla on oltava työpaikka ja 

oleskelulupa valmiina ennen kuin he pääsevät rajan yli. Muutosta tiukkaan käytäntöön ehdottaa 

hallituksen maahanmuutto-ohjelmaa valmistellut työministeriön työryhmä. Se uskoo, että uusien yli 

kolme kuukautta voimassa olevien viisumien avulla voitaisiin houkutella lisää ulkomaalaisia osaajia 

Suomeen. (Tolvanen 2005, Aamulehti 5.9.2005.) 

Maahanmuuttopoliittista ohjelmaa valmistellut työryhmä pitää työperäisen maahanmuuton edistämistä 

tehokkaimpana lääkkeenä työvoimapulaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maahan pyrkivät 

koulutetut työntekijät asetetaan etusijalle. Myös sisäministeri Kari Rajamäki pitää linjausta oikean 

suuntaisena. (Urmas 2005, Aamulehti 14.12.2005.) Toukokuun 2006 alusta alkaen myös vuonna 2004 

Euroopan Unioniin liittyneistä maista tulevat työntekijät toivotetaan tervetulleiksi Suomeen. Tällöin 

loppuu kaksi vuotta kestänyt siirtymäaika joka on rajoittanut uusista EU-maista tulevien työntekijöiden 

tuloa Suomeen. (Laurila 2006, Aamulehti 11.2.2006.) 

Ulkomaista työvoimaa rekrytoitaessa kansainvälisiltä työmarkkinoilta tulee kiinnittää huomiota niihin 

tekijöihin, jotka tekevät Suomesta ja työvoimaa kaipaavista kaupunkiseuduista houkuttelevia 

ulkomaalaisen työntekijän näkökulmasta. Tutkimusten (esim. Raunio 2002) ja myös oman tutkielmani 

66

mukaan osaajat arvostavat muun muassa asuinpaikkansa turvallisuutta, laadukkaita palveluja ja sopivia 

työmahdollisuuksia. Erinomainen esimerkki kaupungin ”täsmämarkkinoinnista” tietylle 

ulkomaalaiselle osaajaryhmälle on Helsingin kaupungin rekrytointiesite ”At Home in Helsinki”, joka 

on suunnattu tulevaisuudessa perustettavan kemikaaliviraston tuleville ulkomaalaisille asiantuntijoille 

(”At Home in Helsinki” –rekrytointiesite 2006, verkkoartikkeli). 

Tutkielmaani varten haastattelemani osaajat ovat tulleet Suomeen työskentelemään ja opiskelemaan eri 

syistä. Osa on tullut Suomeen sattumien kautta, mutta suurin osa on tehnyt päätöksen lähteä 

työskentelemään Suomeen hyvän työtilaisuuden osuessa kohdalle. Työpaikka on ollut tärkein 

yksittäinen syy siihen, että uudeksi asuinmaaksi on valikoitunut Suomi. Myös Suomen korkealaatuinen 

koulutusjärjestelmä on houkutellut osaajia Suomeen. Ystävien ja tuttavien positiiviset kokemukset 

Suomesta ovat edesauttaneet päätöksen syntymistä. Tampereelle haastattelemani osaajat päätyivät 

asumaan työ- tai opiskelupaikan sijainnin vuoksi, eivät välttämättä sen takia, että he olisivat halunneet 

päästä asumaan juuri Tampereelle. Asuttuaan Tampereella jonkin aikaa, useimmat haastateltavat 

kuitenkin kokevat sen ihanteelliseksi asuinkaupungiksi. 

Suurin osa haastattelemistani osaajista on sopeutunut Tampereelle hyvin. Sopeutumiseen ovat 

vaikuttaneet positiivisesti työ, perhe ja täällä luodut sosiaaliset suhteet. Nimenomaan suomalaisiin 

solmitut suhteet ovat edesauttaneet sopeutumista. Perheen merkitys sopeutumiseen on olennainen. 

Perhe kiinnittää tulijan vahvasti yhteiskuntaan ja sitä kautta sopeutuminen helpottuu. Perheen avulla 

sosiaalisten suhteiden luominen helpottuu ja lasten kautta elinympäristöön tutustuminen voi tapahtua 

luonnollisella tavalla. 

Sopeutumista hidastavia tekijöitä ovat kielivaikeudet, sosiaalisten suhteiden rikkonaisuus ja ilmasto. 

Suomenkielen ymmärtäminen on avain sopeutumiseen. Kieltä osaamaton on väistämättä ulkopuolinen 

jolle yhteiskunta ei avaudu samalla tavalla kuin suomenkieltä hallitsevalle. Sosiaalisten suhteiden 

rajoittuminen vain toisiin ulkomaalaisiin vaikuttaa myös sopeutumiseen negatiivisesti. On tärkeää 

luoda kontakteja suomalaisiin joiden kautta tutustuminen suomalaisuuteen ja suomalaiseen kulttuuriin 

helpottuu. Sopeutuminen ja sitä kautta viihtyminen vaikuttaa osaajan päätökseen jäädä Tampereelle 

pidemmäksi aikaa. Tästä syystä on tärkeää, että ulkomaalaisille osaajille luodaan kaupungin puolesta 

67

sellaiset olosuhteet, että osaajat viihtyisivät täällä mahdollisimman pitkään ja levittäisivät myönteistä 

kuvaa Tampereesta myös Suomen rajojen ulkopuolelle. 

Tampereella asuvat osaajat arvostavat kaupungin turvallisuutta, pikkukaupunkimaisuutta ja toimivia 

palveluita. Erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta Tampere osoittautuu erinomaiseksi paikaksi asua. 

Turvallisuutta tulisikin korostaa mahdollisimman paljon mainostettaessa Tamperetta mahdollisena 

uutena asuinkaupunkina. Myös kansainvälisten koulujen ja päiväkotien markkinointiin tulisi kiinnittää 

huomiota. Osaajat saattavat viipyä Tampereella vain muutaman vuoden ja tästä syystä on tärkeää, että 

heidän lapsilleen on tarjolla korkeatasoista opetusta englannin kielellä. 

Hyvät kulkuyhteydet muualle Suomeen ja ulkomaille ovat seikkoja, joita osaajat kaupungissa 

arvostavat ja jotka kannattaisi huomioida markkinoitaessa Tamperetta ulkomaalaisille osaajille. 

Haastateltavat vertasivat Tamperetta usein Helsinkiin, josta muutamalla on kokemusta myös 

asuinkaupunkina. Tampere on haastateltavien mukaan kotoisampi kuin Helsinki, täällä ihmiset ovat 

ystävällisempiä ja välittömämpiä ja myös ilmaston koetaan olevan miellyttävämpi kuin Helsingissä. 

Myös asuntojen hintataso on Tampereella kohtuullisempi. Myös näihin tekijöihin voisi kiinnittää 

huomiota markkinoidessa Tamperetta ulkomaalaisille mahdollisena uutena asuinkaupunkina. 

Kansainvälisillä työmarkkinoilla on tehtävä selväksi, että myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella 

tarjoutuu mahdollisuus haastaviin työtehtäviin ja kansainväliseen työskentelyyn. 

Ajan tasalla olevan tiedon saatavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Yhä useammat ihmiset 

etsivät tietoa Internetistä. Tästä syystä virallisten instituutioiden ja kaupungin omat Internet-sivut tulisi 

päivittää mahdollisimman usein. Englanninkielisen tiedon saatavuus ja ajankohtaisuus korostuvat 

tiedonsaannissa. Varsinkin Tampereelle muuton alkuvaiheessa on tärkeää, että relevanttia tietoa on 

helposti osaajan saatavilla. Uuden asukkaan on löydettävä tarpeeksi tietoa englanniksi, jotta vaadittavat 

asumis- ja elämisjärjestelyt saataisiin helposti hoidettua. Ulkomaalaisia rekrytoivien yritysten 

kannattaisi harkita erityisten maahanmuuttajapalveluiden hyödyntämistä helpottaakseen työntekijän 

asettautumista uuteen kotikaupunkiin. 

Yritykset voivat tarjota myös muita sopeutumista helpottavia keinoja uusille työntekijöilleen. 

Esimerkiksi Nokialla työskentelevien ulkomaalaisten osaajien puolisot tapaavat toisiaan 

68

Kulttuurikeskus Unipointissa säännöllisin väliajoin. Tämän Nokia Ladies -ryhmän tarkoituksena on 

saattaa yhteen samassa tilanteessa olevia ihmisiä jotta he voisivat jakaa kokemuksiaan ja tuntojaan 

toistensa kanssa. Myös Tampereen kaupungin puolesta voisi järjestää tämän tyyppistä toimintaa, joka 

olisi suunnattu ulkomaalaisille osaajille ja heidän puolisoilleen. Ottamalla ulkomaalaiset osaajat 

huomioon erityisenä ryhmänä lähetetään ulkomaailmaan viesti, että kaupunki arvostaa heitä. Tätä 

kautta Tampereen maine leviäisi kansainvälisille työmarkkinoilla ja samalla saataisiin arvokasta 

palautetta kaupungin palveluista ja kaupungista yleensä osaajan näkökulmasta. Näin Tampere voisi 

tulevaisuudessa profiloitua kaupunkina, joka arvostaa ulkomaalaisia osaajiaan. Osaajan puolison 

työllistymiseen tulee myös kiinnittää huomiota. Tampereen kaupunki voisi omilla englanninkielisillä 

Internet-sivuillaan pitää yllä listaa ulkomaalaisille osaajille suunnatuista työpaikoista ja ulkomaalaisia 

osaajia palkkaavista yrityksistä työvoimatoimistojen linkkien lisäksi. 

Olen tehnyt tämän tutkielman Tampereen kaupungin hallinnon käyttöön. Toivoakseni siitä on hyötyä 

tulevaisuudessa mietittäessä sitä, kuinka kaupunki saadaan näyttämään mahdollisimman 

houkuttelevalta potentiaalisten ulkomaalaisten työntekijöiden silmissä kansainvälisillä työmarkkinoilla. 

Tekemieni haastattelujen perusteella Tampereen kaupungilla on erinomaiset mahdollisuudet erottautua 

kansainvälisillä työmarkkinoilla korostaen kaupungin turvallisuutta, hyvää sijaintia ja tasokkaita 

palveluja. Hallinnon toimien lisäksi ulkomaalaisten osaajien houkuttelemisessa vaaditaan kaupungin 

asukkailta suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta vieraista kulttuureista tulevia ihmisiä kohtaan. 

Avainasemassa ovat myös yritysten rekrytoinnista vastaavat henkilöt, jotka omilla toimillaan voivat 

avata työmahdollisuuksia myös ulkomaalaisille työnhakijoille. 

69

7 Lähteet 

Kirjallisuus: 

Ahmed, Sara (1999): Home and Away. Narratives of Migration and Estrangement. International 

Journal of Cultural Studies. Vol. 2, No 3. s. 329-347. 

Alasuutari, Pertti (2001): Laadullinen tutkimus. 3. uudistettu painos. Vastapaino. Tampere. 

Ali-Yrkkö, Jyrki; Koivisto, Jussi V.; Lampinen, Matti & Ylä-Anttila, Pekka (2000): Suomalaisyritysten 

kansainvälistyminen. Teoksessa Trux, Marja-Liisa (toim.): Aukeavat ovet - kulttuurien moninaisuus 

Suomen elinkeinoelämässä. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran julkaisusarja (Sitra 238). 

WSOY. Helsinki. s. 85- 116. 

Berry, J.W. (1976): Human Ecology and Cognitive Style. Comparative Studies in Cultural and 

Psychological Adaptation. Sage Publications. New York. 

Berry, J.W. (1988): Acculturation and Psychological Adaptation: a Conceptual Overview. Teoksessa 

Berry, J.W. & Annis, R.C. (toim.): Ethnic Psychology: Research and Practice with Immigrants, 

Refugees, Native Peoples, Ethnic Groups and Sojourners. Selected Papers from a North American 

Regional Conference of the International Association for Cross-Cultural Psychology. Published for the 

International Association of Cross-Cultural Psychology. s. 41-52. 

Berry, J.W.; Dasen, P.R.; Poortinga, Y.H. & Segall, M.H. (1992): Cross-Cultural Psychology. Research 

and Applications. Cambridge University Press. Cambridge. 

Black, J.S; Mendenhall, M. & Oddou, G. (1991): Toward a Comprehensive Model of International 

Adjustment: An Integration of Multiple Theoretical Perspectives. The Academy of Management 

Review. Vol 16, No 2. s. 291-317. 

70

Brah, Avtar (1996): Cartographies of Diaspora. Contesting Identities. Routledge. London. 

Cohen, Robin (1997): Global Diasporas. An Introduction. UCL Press. London. 

Eskola, Jari & Suoranta, Juha (1998): Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Tampere. 

Forsander, Annika (2000): Työvoiman tarve ja maahanmuuttopolitiikka - onko maahanmuuttajien 

osaaminen vastaus työvoiman kysyntään? Teoksessa Trux, Marja-Liisa (toim.): Aukeavat ovet - 

kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran 

julkaisusarja (Sitra 238). WSOY. Helsinki. s. 143-202. 

Forsander, Annika; Helander, Mika; Raunio, Mika & Salmenhaara, Perttu (2004): Sykettä ja 

suvaitsevaisuutta. Globaalin osaamisen kansalliset rajat. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran 

julkaisusarja. Edita Prima Oy. Helsinki. 

Hannerz, Ulf (1990): Cosmopolitans and Locals in World Culture. Teoksessa Featherstone, Mike 

(toim.): Global Cultures. Nationalism, Globalization and Modernity. Sage Publications. London. s. 

237-251. 

Hannerz, Ulf (1996): Transnational connections: Culture, People, Places. Routledge. London. 

Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena (2001): Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 

Yliopistopaino. Helsinki. 

Huttunen, Laura (2002): Kotona, maanpaossa, matkalla. Kodin merkitykset maahanmuuttajien 

omaelämäkerroissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 

Jasinskaja-Lahti, Inga; Liebkind, Karmela & Vesala, Tiina (2002): Rasismi ja syrjintä Suomessa. 

Maahanmuuttajien kokemuksia. Gaudeamus. Helsinki. 

71

Korpi-Salmela, Kaija & Nyrhinen, Marja (2003): Maahanmuuttajat ja palvelut. Selvitys 

maahanmuuttajien suhtautumisesta kaupungin palveluihin 2003. Tampere. 

Kostiainen, Juha (1999): Kaupunkiseudun kilpailukyky ja elinkeinopolitiikka tietoyhteiskunnassa. 

Teoksessa Sotarauta, Markku (toim.): Kaupunkiseutujen kilpailukyky ja johtaminen 

tietoyhteiskunnassa. ACTA nro 106. Suomen kuntaliitto. Helsinki. s. 41-74. 

Liebkind, Karmela (2000): Kun kulttuurit kohtaavat. Teoksessa Liebkind, Karmela (toim.): 

Monikulttuurinen Suomi. Etniset suhteet tutkimuksen valossa. Gaudeamus. Oy Yliopistokustannus 

University Press Finland Ltd. Helsinki. s. 13-27. 

Liebkind, Karmela (toim.): Monikulttuurinen Suomi. Etniset suhteet tutkimuksen valossa. Gaudeamus. 

Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd. Helsinki. 

Linnamaa, Reija (1999): Kaupunkiseudun kilpailukyvyn rakenteelliset ja dynaamiset elementit. 

Teoksessa Sotarauta, Markku (toim.): Kaupunkiseutujen kilpailukyky ja johtaminen 

tietoyhteiskunnassa. ACTA nro 106. Suomen kuntaliitto. Helsinki. s. 18-40. 

Ong, Aihwa (1999): Flexible Citizenship. The Cultural Logics of Transnationality. Duke University 

Press. Durham. 

Porter, Michael (1989): Kansakuntien kilpailuetu. Otava. Helsinki. 

Raunio, Mika (2000): Kauniit kaupungit rohkeille osaajille - eli kaupunkiympäristö ja imago 

kaupunkiseudun kehittämisen välineinä. Teoksessa Kurki, Sami; Linnamaa, Reija & Sotarauta, Markku 

(toim.): 14 näkökulmaa alueelliseen kehittämiseen. Seinäjoen I aluekehitysseminaarin julkaisu. Sentejulkaisuja 

5/2000. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. Tampereen yliopisto. s. 192-206. 

Raunio, Mika (2002): Suomi globaalitalouden osaajien valintojen kentällä. Ulkomaalaisten 

huippuosaajien mielikuvat ja todellisuudet suomalaisessa työ- ja kaupunkiympäristössä. Sente-julkaisu 

15/2002. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. Tampereen yliopisto. 

72

Räty, Minttu (2002): Maahanmuuttaja asiakkaana. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. 

Sappinen, Jukka (1992a): Adjustment to a Foreign Culture and Measuring Expatriate Failure and 

Success. Two Case Studies of Finns in Estonia. Helsinki School of Economics and Business 

Administration Centre for International Business Research (CIBR). Research Paper Series 2/1992. HSE 

PRESS. Helsinki. 

Sappinen, Jukka (1992b): The Wave-Curve Hypothesis, Role of Culture, and Cross-Cultural 

Adjustment. Helsinki School of Economics and Business Administration Centre for International 

Business Research (CIBR). Research Paper Series 6/1992. HSE PRESS. Helsinki. 

Trux, Marja-Liisa (2000): Monimuotoinen työyhteisö. Teoksessa Trux, Marja-Liisa (toim.): Aukeavat 

ovet - kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran 

julkaisusarja (Sitra 238). WSOY. Helsinki. s. 261-316. 

Vertovec, Steven (2004): Transnationalism. Teoksessa Jackson, Peter; Crang, Philip & Dwyer, Claire: 

Transnational Spaces. Routledge. London. Introduction of the Book. 

Ylänkö, Maaria (2000): Kansainvälistymisen kahdet kasvot - muuttoliikkeet ja kulttuurien 

globalisaatio. Teoksessa Trux, Marja-Liisa (toim.): Aukeavat ovet - kulttuurien moninaisuus Suomen 

elinkeinoelämässä. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran julkaisusarja (Sitra 238). WSOY. 

Helsinki. s. 21-84. 

Muut lähteet: 

Aamulehti (2005): Eva listasi keinoja huippuosaajien Suomeen houkuttelemiseksi. Aamulehti 

9.12.2005. s. A 16. STT. Helsinki. 

Aamulehti (2006): Suomi päättää työvoiman siirtymäajoista huhtikuussa. Aamulehti 20.1.2006. s. A 9. 

STT. Helsinki. 

73

Ala-Korpela, Anu (2005): Valtaosa pitäisi ovat säpissä ulkomaalaiselta työvoimalta. Työluvat: 

Suomalaiset eivät edes usko työvoimapulan uhkaavan. Aamulehti 12.9.2005. s. A 5. 

”At Home in Helsinki” –rekrytointiesite (2006): [WWW-dokumentti]. 

. (Luettu 26.3.2006). 

eTampere (2005): eTampere-tietoyhteiskuntaohjelma. [WWW-dokumentti]. 

. (Luettu 12.7.2005). 

Laurila, Aila-Liisa (2006): Vappu vapauttaa työväen tulon EU-maista Suomeen. Työ: Suomi ei jatka 

siirtymäaikaa, joka on rajoittanut uusien EU-maiden ammattilaisia. Aamulehti 11.2.2006. s. A 7. 

Tampereen kaupunki (2005a): Maahanmuuttajalapsi päiväkodissa. 3.1.2006. [WWW-dokumentti]. 

. (Luettu 

11.1.2006). 

Tampereen kaupunki (2005b): Maahanmuuttajien palvelut. 26.10.2005. [WWW-dokumentti]. 

. (Luettu 11.1.2006). 

Tampereen kaupunki, Information Office (2005c): Welcome to live in Finland and in Tampere! 

15.2.2000. Muutettu 6.10.2005. [WWW-dokumentti]. 

. (Luettu 11.1.2006). 

Tolvanen, Kristiina (2005): Aasialainenkin voi päästä kohta Suomeen työnhakuun. Työvoimapula: 

Ulkomaalaiselle työlupa, vaikka Suomesta löytyisi työhön sopiva työtön. Aamulehti 5.9.2005. s. A 5. 

Työministeriö (2006): Kotouttamislaki ja ohjeita. [WWW-dokumentti]. 

. (Luettu 26.3.2006). 

74

Urmas, Stefani (2005): Suomi asettaa etusijalle koulutetut maahanmuuttajat. Selvitys: Työvoimapulaan 

vastataan jouduttamalla työntekijöiden maahanmuuttoa, Rajamäki on valmis löysäämään työlupien 

myöntämisen perusteita. Aamulehti 14.12.2005. s. A 5. 

75

Liitteet 

Liite 1 

Teemahaastattelukysymykset 

Taustatietoja ja keskustelun avaavia kysymyksiä 

- Kuinka kauan on asunut Tampereella / Suomessa? 

- Tuliko Suomeen perheen kanssa vai yksin? 

- Keitä perheeseen kuuluu? 

- Koulutus? 

- Missä työskentelee? Tuliko nimenomaan työskentelemään Suomeen? Oliko työpaikka valmiina kun 

saapui Suomeen? Onko ennen Suomeen tuloa työskennellyt ulkomailla? 

- Mikä on parasta /huonointa Tampereella elämisessä? 

- Mistä asioista pitää / ei pidä pidä Suomessa? 

Sopeutuminen Suomeen 

- Missä ja miten asuu? Onko tyytyväinen asuntoon ja asuinympäristöön? 

- Millainen on unelmanaapuristo? 

- Onko mielestään sopeutunut Suomeen? 

- Jos on, miksi? Mitkä asiat ovat vaikuttaneet tähän? Miten itse vaikutti sopeutumiseen, miten 

muut? Miten sopeutuminen eteni? Onko asioita, joihin ei ole sopeutunut? 

- Jos ei ole, miksi? Haluaisiko olla sopeutunut Suomeen? Onko asioita, joihin on sopeutunut? 

Mitkä asiat voisivat edistää sopeutumista? Miten itse voi vaikuttaa sopeutumiseen? 

- Missä asioissa / elämänalueilla tuntee kuuluvansa / ei kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan? 

- Millaiset ovat suhteet suomalaisiin? 

- Onko tekemisissä omanmaalaisten ihmisten kanssa? Miten suhteet heihin eroavat suhteista 

suomalaisiin? 

- Mikä on suurin ero oman ja suomalaisen kulttuurin välillä? 

- Mitä asioita omasta kulttuurista haluaa säilyttää Suomessa?

Palveluista 

- Mitä sosiaalipalveluja on käyttänyt / perheenjäsenet ovat käyttäneet Tampereella? Mitä mieltä on 

käyttämistään sosiaalipalveluista? Mitä hyvää / mitä huonoa niissä oli? Vastasivatko palvelut 

odotuksia? Miten niitä voisi parantaa? Mistä sai tietoa sosiaalipalveluista Tampereella? Onko saanut 

tarpeeksi tietoa sosiaalipalveluista? Saiko palvelua englanniksi? 

- Mitä terveyspalveluja on käyttänyt / perheenjäsenet ovat käyttäneet Tampereella? Mitä mieltä on 

käyttämistään terveyspalveluista? Mitä hyvää / mitä huonoa niissä oli? Vastasivatko palvelut 

odotuksia? Miten niitä voisi parantaa? Mistä sai tietoa terveyspalveluista Tampereella? Onko saanut 

tarpeeksi tietoa terveyspalveluista? Saiko palvelua englanniksi? 

- Mitä koulutuspalveluja on käyttänyt / perheenjäsenet ovat käyttäneet Tampereella? Mitä mieltä on 

käyttämistään koulutuspalveluista? Mitä hyvää / mitä huonoa niissä oli? Vastasivatko palvelut 

odotuksia? Miten niitä voisi parantaa? Mistä sai tietoa koulutuspalveluista Tampereella? Onko saanut 

tarpeeksi tietoa koulutuspalveluista? Saiko palvelua englanniksi? 

- Mitä kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja on käyttänyt / perheenjäsenet ovat käyttäneet Tampereella? 

Mitä mieltä on käyttämistään kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluista? Mitä hyvää / mitä huonoa niissä oli? 

Vastasivatko palvelut odotuksia? Miten niitä voisi parantaa? Mistä sai tietoa kulttuuri- ja vapaa-ajan 

palveluista Tampereella? Onko saanut tarpeeksi tietoa kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluista? Saiko 

palvelua englanniksi? 

- Onko käyttänyt / ovatko perheenjäsenet käyttäneet Tampereen kaupungin liikennelaitoksen, 

poliisin, verotoimiston, maistraatin tai työvoimatoimiston palveluja? Mitä mieltä oli niistä? Mitä hyvää 

/ mitä huonoa niissä oli? Vastasivatko palvelut odotuksia? Miten niitä voisi parantaa? Mistä sai tietoa 

em. palveluista Tampereella? Onko saanut tarpeeksi tietoa em. palveluista? Saiko palvelua 

englanniksi? 

Lopuksi 

- Mitkä asiat ovat tällä hetkellä tärkeitä elämässä? Entä tulevaisuudessa? 

- Mikä tekee kodin? Mitä koti merkitsee? 

- Mitä kutsuu kotimaaksi? Millä perusteella? Mitä kotimaa merkitsee? 

- Mitä tulevaisuuden suunnitelmia on? 

- Kokeeko olevansa Suomessa väliaikaisesti vai pysyvästi? Onko juurtunut Suomeen? 

- Mitä jää kaipaamaan Suomesta lähdettyään täältä?

- Minkä ikäinen on? 

Liite 2 

Haastattelupyyntö yritysten HR-henkilöille 

Hei, 

Olen viidennen vuoden sosiologian opiskelija Tampereen yliopistosta. Teen parhaillaan pro gradu - 

tutkielmaa Tampereen kaupungille. Gradussani pyrin selvittämään Tampereella asuvien, 

asiantuntijatason työtehtävissä työskentelevien ulkomaalaisten ja heidän perheidensä sopeutumisen 

edellytyksiä Tampereella. Pyrin kartoittamaan heidän mielipiteitään käyttämistään kaupungin ja valtion 

ylläpitämistä palveluista. Tarkoituksenani on selvittää, miten ulkomaalaisten osaajien käyttämiä 

palveluja voisi kehittää ja heidän sopeutumistaan Tampereelle edistää. 

Nyt olen päässyt gradussani siihen vaiheeseen, että kaipailisin sopivia 

haastateltavia. Lähestyin Tampereen kauppakamaria asiani tiimoilta ja sain heiltä yhteystietonne. Nyt 

tiedustelen Teiltä, löytyisikö yrityksestänne haastateltavaksi sopivia henkilöitä. Olisin halukas 

haastattelemaan ulkomaalaisia asiantuntijoita ja heidän mahdollisia puolisojaan. Toiveenani olisi, että 

haastateltavat olisivat asuneet Tampereella jo jonkin aikaa, jotta heille olisi muodostunut jonkinlainen 

kuva tarjolla olevista palveluista. 

Olisin äärimmäisen kiitollinen, jos teidän olisi mahdollista välittää haastattelupyyntöni yrityksessänne 

mahdollisesti työskenteleville ulkomaalaisille asiantuntijoille. 

Ystävällisin terveisin, 

Anna Laitila 

Puh. XXX XXX XXXX

Liite 3 

Haastattelupyyntö yritysten ulkomaalaisille osaajille 

Dear Mr/Mrs 

I would kindly like to approach you in order to ask if you (and/or your spouse) would like to contribute 

to my Master’s thesis by giving an interview. The topic of the Master’s thesis is: "Foreign experts´ and 

their families´ adjustment process in Tampere". I am interested in foreign experts´ and their families´ 

thoughts about living in Tampere. I am also trying to find out how they consider different kinds of 

services they have used in Tampere (e.g. health and educational services). The results of the thesis will 

be passed on to the Head coordinator of immigration issues of the City of Tampere. By participating in 

this study you can influence on how foreigners are treated in Tampere considering different services 

available and how the services could be improved. 

The interviews would take place during March, April and May 2005. The interview would take one to 

two hours. The interviews will be treated anonymously and single individuals can not be identified in 

the final text. Unfortunately I can not promise you any compensation for the interview. 

I would be very grateful if you could find the time to contact me and hopefully we will be able to agree 

on the interview. Your participation would be highly appreciated. 

Best Regards, 

Anna Laitila 

anna.laitila@uta.fi 

Mobile: XXX XXX XXXX

Liite 4 

Lista palveluista (ruksi palvelun kohdalle, jota on käyttänyt) 

Sosiaalipalvelut 

_____ Sosiaalityö 

_____ Lasten päivähoito 

_____ Tulkkipalvelut 

_____ Asuntotori 

Terveyspalvelut 

_____ Julkinen terveydenhuolto terveyskeskuksissa 

_____ Erikoissairaanhoito TAYS:ssa tai Hatanpään sairaalassa 

_____ Yksityiset terveyspalvelut 

_____ Työterveyspalvelut 

_____ Hammashoito (julkinen tai yksityinen) 

_____ Äitiysneuvola 

_____ Lastenneuvola 

Koulutuspalvelut 

_____ Ala-aste 

_____ Yläaste 

_____ Lukio 

_____ Ammattikoulu 

_____ Ammattikorkeakoulu 

_____ Yliopisto 

_____ Amurin koulu (englanninkieliset luokat) 

_____ Tampereen työväenopisto

_____ Ahjola 

_____ Tammerkosken lukion aikuislinja 

_____ Tampereen aikuislukio 

_____ Tampereen aikuiskoulutuskeskus 

Kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut 

_____ Kulttuuritoimisto 

_____ Kansainvälinen toimintakeskus 

_____ Unipoint 

_____ Tullikamarin kulttuurikeskus 

_____ Konsertit (esim. Tampereen filharmonia, Tamperetalo) 

_____ Museot 

_____ Kirjastot 

_____ Tampereen television monikulttuuriset ohjelmat 

_____ Kansainvälinen naisten tapaamispaikka (Naistari) 

_____ Viikinsaari 

_____ Haihara 

_____ Nuorisokeskukset (esim. Vuoltsu) 

_____ Uimahallit 

_____ Muut urheilukeskukset 

Muut palvelut 

_____ Tampereen liikennelaitos 

_____ Maistraatti 

_____ Poliisi 

_____ Työvoimatoimisto 

_____ Verotoimisto 

_____ KELA

haastattelututkimus korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?