Uusmaalainen - MTK

10
uusmaalainen
Peltojen lohkoetäisyydet kasvussa
Maataloudessa on parhaillaan tapahtumassa suuri
rakennemuutos. Tilakoko kasvaa rajusti, mutta samanaikaisesti
tilakokonaisuus kärsii. Ostetut tai
vuokratut peltolohkot ovat pieniä ja sijaitsevat hajallaan
monesti useiden kilometrien takaa. Tieyhteydet
ovat heikot ja epämääräiset, tietoimitusten niiltä
edelleen puuttuessa.
Taajaan asutulla Uudellamaalla ongelmaa
vielä lisäävät poikki peltolohkojen rakennettavat
tiet tai rautatiet, niin kuin parhaillaankin
työkohteena olevat Helsinki-
Lahti oikorata sekä Lohjanharju-Muurla -
moottoritie. Tie- ja ratalinjausten katkaistessa
peltolohkot katkaisevat ne samalla
salaojituksen ja peltoviljelytöiden sujuvuuden.
Laajat alueet peltomaata haaskaantuu
myös asutuksen tai teollisuusrakentamisen
tarpeisiin.
Maanmittauslaitoksessa on ongelma valtakunnallisena
tiedostettu ja rakennettu
toimenpidesuunnitelmia tilanteen korjaamiseksi.
"Peltotilusjärjestelyjen tarve ja
mahdollisuudet Suomessa" on raportti
vuosilta 2002-2003, joka selvittää maakuntakohtaisesti
peltotilusrakenteet ja niiden
ajanmukaistamistarpeet.
Yli-insinööri Väinö Ylikankaan raportti
pohjautuu Maanmittauslaitoksen laajaan
tutkimukseen, jossa silloiset peltotilusrakenteet
selvitettiin 2-4 kunnasta/maakunta,
johon raporttiin sisältyi myös aluekehitysohjelmien
maankäytön rakenteisiin liittyvä
kuvaus tavoitteista. Mukana tutkimuksessa
olivat Länsi-Uudeltamaalta Sammatti ja
Siuntio sekä Itä-Uudeltamaalta Askola ja
Porvoo. Tutkimuskuntia valittaessa ei ollut
tarkoitus nostaa esille ongelma-alueita
vaan saada koko maakuntaa edustava kuva
tilusrakenneolosuhteista.
Raportin mukaan peltolohkojen pirstoutuneisuus
Suomessa ei ole ilmasto-olosuhteisiin
verrattava, pysyvä luonnonhaitta
vaan asia, jota on mahdollista muuttaa. Tilakohtaisia
muutostarpeita ja mahdollisuuksia
on yleisesti ottaen paljon, mutta
varsinaisia tilusvaihtotarpeita Uudellamaalla
tosi vähän verrattuna maan yleiseen
tilanteeseen. Sitä vastoin taajama- ja teollisuusrakentamisesta
sekä tie- ja rautatielinjauksista
aiheutuvat haitat ovat Uudellamaalla
kovin yleisiä.
Tilusjärjestelyn tavoitteet
Vuokratun pellon (kuvassa liilalla merkityn) osuus on voimakkaasti lisääntynyt.
Maanmittausjohtaja Erkki Räsänen.
Tilusjärjestelyn tavoitteena on huolehtia
siitä, että kiinteistöjen rakenteet olisivat
mahdollisimman tarkoituksenmukaiset ja
keinot rakenteiden ajanmukaistamiseen
tarvetta vastaavalla tasolla. Tilusjärjestelytoiminnasta
vastaa lain mukaan Maanmittauslaitos.
Aikaisemmin Maanmittauslaitos on hoitanut
tehtävää siten, että se on jopa yhden
maanomistajan aloitteesta käynnistänyt
kiinteistörakennemuutosten suunnittelun ja
toteuttamisen laajallakin alueella. Toiminta
on ollut tuloksellista, mutta se on usein
herättänyt laajaa vastarintaa. Aikaisemman
toimintatavan rinnalla Maanmittauslaitos
tarjoaa nyt myös asiakaslähtöistä toimintatapaa.
Siinä asiakkaat lain sallimissa rajoissa
käyttävät tilusjärjestelyä rakennemuutosten
käsittelyn ja toteuttamisen välineenä.
Asiakaslähtöisen toimintatavan kehittely
alkoi Pohjanmaalta ja sen piirissä
vuonna 2003 oli jo 3 500 maanomistajaa.
Maanmittauslaitoksen
selvitys- ja arviointityö
Kuntakohtainen peltotilusrakenne (Uusimaa)
Kunta Peltoala Vuokra- Keskikoko ha Lohkojen
ha % Tila Lohko keskietäisyys
km
Askola 6 782 21,7 34,6 3,27 1,4
Porvoo 12 837 31,5 35,9 2,96 1,7
Sammatti 1 038 26,1 25,3 2,33 1,1
Siuntio 5 897 26.0 43,0 4,25 1,3
Uusimaa keskimäärin 39,0 3,77 1,5
Maanmittauslaitoksen ohjauksessa kutsuttiin
koolle vuosina 2002-2003 maakunnittain
niiden keskeiset aluekehitysosapuolet
keskustelemaan toimialueen
alue- ja tilarakenteista ja niiden parantamistarpeista.
Kiireisimmiksi kohteiksi nimettiin
peltoalueet ja mahdollisuudet sovittaa
yhteen paikallisia tarpeita ja yhteiskuntaa
laajemmin palvelevat maankäytön
rakenteet. Maanmittauslaitos selvitti kustakin
maakunnasta yleiskuvan maaseutua ja
alkutuotantoa koskevista tavoitteista ja
vallitsevasta peltotilusrakenteesta.
MMM:n Tietopalvelukeskuksen peltolohkorekisterin
avulla selvitettiin:
- kokonaisala, peruslohkojaotus ja vuokrausten
määrä
- käyttöyksikköjen määrä ja koko jakautuma
- peruslohkojen kokonaismäärä, keskikoko,
kokojakautuma ja etäisyydet talouskeskuksesta
- eri etäisyyksillä olevien peruslohkojen
keskikoot
Tarkastelussa olivat mukana kuntien
kaikki tilat ja niiden hallinnassa omassa
kunnassa olevat peltolohkorekisteriin merkityt
peruslohkot. Taulukoihin sisällytettiin
niiden käyttökelpoisuuden lisäämiseksi
mahdollisimman paljon yksityiskohtaista
tietoa perustilastoista.
Peltotilusrakenteiden
ajanmukaistamistarve
Peltotilusrakenne vaikuttaa maatilojen
tuotantosuuntaa, tuotannon järjestelyä,
tuotannon laajuutta ja tuotantoteknologiaa
koskeviin valintoihin ja myös tuotantokustannuksiin.
Mitä pienempi lohkokoko on
sitä enemmän se rajoittaa ja haittaa tiluksen
käyttöä tai käyttäjän valintamahdollisuuksia
ja päinvastoin. Lohkokoon vaikutuksia
koskevissa tutkimuksissa vallitsee
käsitys, että tuotantolohkojen kriittinen koko
on noin 3 ha. Kun raja alitetaan, alenee
lohkon käyttökelpoisuus kiihtyvästi, mutta
rajan yläpuolella lohkojen koolla, muodolla
ja sijainnilla arvioidaan olevan vain vähäinen
merkitys.
Valtakunnallisissa aluekehitysohjelmissa
maaseudun ja alkutuotannon vetovoimaisuuden
ja kilpailukyvyn säilyttäminen
ja lisääminen ovat keskeisiä tavoitteita.
Tavoitteisiin pyrittäessä keinopuolella käsitellään
yksikkökoon kasvattamista, osaamista,
yhteistoimintaa ja jaksamista sekä
tuotannon laatua ja tuotannollisia investointeja,
mutta ei alueiden ja maatilojen sisäisiä
rakenteita.
Maanmittaustoimistolla
toteuttajan rooli
Tilusrakenteen ja tilusjärjestelyjen suunnittelu
ja niiden kuntoon saattaminen koetaan
maakuntatasolla tärkeäksi tehtäväksi.
Viljelijät ja tuottajajärjestöt ovat nyt ottaneet
asian omakseen ja saaneet mukaan
myös aluekehitys- ja aluehallintoviranomaiset.
Alue- ja tilusrakenteet ovat osa
aluekehitystoimintaa ja tilusjärjestely alueellisen
yhteistoiminnan väline.
"Tilusrakenteen selvittämiseksi, järjestelytarpeen
määrittelemiseksi sekä ratkaisumallien
löytämiseksi, maanmittaustoimisto
kutsui koolle uusmaalaiset maataloustuottaja-
ja -neuvontajärjestöjen, maakuntaliiton
ja TE -keskuksen edustajat neuvottelukokoukseen
vuonna 2003", Uudenmaan
Maanmittaustoimiston maanmittausjohtaja
Erkki Räsänen kertoo. "Ensimmäisen kokoontumisen
tavoitteena oli lähinnä tilusjärjestelyn
tarvetilan määrittely."
Toisessa tapaamisessaan neuvottelukokouksen
asiakäsittelypohjana olikin jo yliinsinööri
Väinö Ylikankaan tekemä raportti,
"Peltotilusjärjestelyjen tarve ja mahdollisuudet
Suomessa". "Kokouksessa todettiin,
että Uudellamaalla tarve varsinaisiin
tilusjärjestelyihin on vähäinen, johtuen
alueen muun muassa pienestä aktiivitilojen
määrästä, osa-aikatilojen runsaudesta,
mutta selvää tarvetta hankekohtaisiin tilusjärjestelyihin
on kuitenkin olemassa", Räsänen
sanoo. "Hankekohtaiset tilusjärjestelyt
tulevat esiin tie- ja rautatieverkoston rakentamisessa
sekä suojelualueiden toteutuksen
yhteydessä."
"Meillä on ollut vireillä Uudellamaalla
jo kolme pienehköä suojelualuehankkeen
tilusjärjestelyä, joista kaksi on jo saatettu
päätökseen". Erkki Räsänen toteaa. "Näissä
tapauksissa tilusjärjestelyissä on mukana
ollut myös valtion omistamaa maata, jota
on voitu tarjota vastineeksi menetetylle
maa-alueelle".
Suojeluhankkeiden lisäksi Uudellamaalla
on parhaillaan kaksi muuta suurhanketta,
moottoritien rakentaminen Lohjanharjulta
Muurlaan ja Helsinki-Lahti rautatien
oikorata. "Näissä maakuntien rajat ylittävissä
hankkeissa pidetään kunkin maakunnan
alueella oma tie- ja lunastustoimitus,
mutta kiireellisissä tapauksissa, esimerkiksi
silloin, kun joku rakennus on purettava
töiden alta tai muista tarkoitusmukaisuussyistä,
voidaan hanke jakaa useammaksikin
toimitukseksi", Räsänen selvittää.
Näissä suurissa hankkeissa ei yleensä
suoriteta laajoja tilusjärjestelyjä, vaan
maanomistajat haluavat mieluimmin rahallisen
korvauksen menetyksistään ja heille
aiheutuvista haitoista. Vain joissakin yksittäisissä
tapauksissa ratkaisuna on tilojen
välinen tilusjärjestely. "Yleensä maanomistaja
on vaatimassa tien tai radan väärälle
puolelle jääneen alueen lunastamista.
Suurimmat lunastukseen vaadittavat alueet
saattavat olla jopa 10 - 20 hehtaaria", Räsänenkin
sitä ihmettelee.
"Tie- ja rautatiehankkeissa on maanmittaustoimiston
päästävä mukaan jo hankkeen
suunnitteluvaiheessa. Silloin toimistolla
on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa
tilusten ja maankäytön kannalta tärkeisiin
tilusjärjestelyihin", Räsänen täsmentää.
Teksti: Matti Värri