17: 23.4.2009 - Espoon seurakuntasanomat
17: 23.4.2009 - Espoon seurakuntasanomat
17: 23.4.2009 - Espoon seurakuntasanomat
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
12 esse ❘ <strong>23.4.2009</strong> <strong>23.4.2009</strong> ❘ esse 13<br />
Teetä, tanssia ja<br />
Ulla Winter<br />
• NÄKÖKULMA<br />
takaiskuja<br />
Maria Vilja<br />
maria.vilja@student.diak.fi<br />
Teen juomisen ja rukoilemisen lisäksi espoolainen diakoniopiskelija<br />
Maria Vilja oppi Nepalissa ainakin neljä muuta asiaa.<br />
Teksti Maria Vilja<br />
Puoli vuotta sitten tapahtui<br />
erinäisiä asioita. Minuun<br />
pistettiin kahdeksan<br />
rokotusta, ostin rinkan<br />
ja opiskelin ulkoa<br />
kulttuurishokin vaiheet. Zoomailin<br />
Google Earthilla Himalajan rosoisia<br />
rinteitä.<br />
Ja lupasin kirjoittaa keväällä Esseen.<br />
Keskiaukeama tuntui tuolloin<br />
hehtaarin kokoiselta tilalta. Tänään<br />
tuntuu, että koetan mahduttaa romaania<br />
postikortille.<br />
Enemmän kuin<br />
työharjoittelu<br />
Lähdin Nepaliin, vuorten, mausteiden<br />
ja nenärengastettujen mummojen<br />
maahan Diakonia-ammattikorkeakoulun<br />
työharjoittelijana. Suoritin<br />
harjoittelun kristillisessä koulussa<br />
yhdessä kahden kaverini kanssa.<br />
Työharjoittelu sai suuret mittasuhteet<br />
muuttuessaan elämän harjoitteluksi.<br />
Opetimme polvisukkajalkaiset<br />
koululaiset laulamaan suomeksi<br />
ja tavaamaan sanan ”friendship”,<br />
mutta itse opimme paljon tärkeämpiä<br />
asioita.<br />
Teetä<br />
nautiskellen<br />
Opin juomaan teetä. Teetä toki osaa<br />
juoda espoolainen toimitusjohtajakin,<br />
mutta harva heistä tekee sen nepalilaisittain:<br />
peltimukista, kermaisena,<br />
äkkimakeana ja ajan kanssa.<br />
Olennaista ei niinkään ole se, mitä<br />
höyryävässä mukissa on, Nepalissa<br />
teen ja kahvin välinen raja on häilyvä.<br />
Tärkeää on, että se on makeaa<br />
ja että sen nautiskeluun on aikaa.<br />
Kun meillä odotetaan sopivaa<br />
hetkeä teen keitolle, jossakin muualla<br />
odotetaan sopivaa hetkeä velvollisuuksien<br />
hoitamiselle.<br />
Aasialainen työmoraali ei ole ongelmaton<br />
(Delhin lentokentällä jouduimme<br />
itse herättämään turvatarkastajan).<br />
Mutta siinä ja koko sen takaisessa<br />
rennossa asenteessa on jotakin<br />
opettelemisen arvoista.<br />
Minkään ei pitäisi olla niin tärkeää,<br />
ettei se voisi odottaa teekupillisen<br />
verran.<br />
Elämää on<br />
ilman sähköä<br />
Toiseksi opin elämään vailla sähköä<br />
sekä sähköllä toimivia asioita. Nepalissa<br />
sähköä ei ole suinkaan kaikkien<br />
ihmisten saatavilla.<br />
Katmandussa sitä riittää vain tietyiksi<br />
tunneiksi vuorokaudessa. Iso<br />
osa elämisestä tapahtui siis nurinpäin<br />
kellivän kuun valossa ja kynttilöiden<br />
loisteessa. Itsestäänselvyydet<br />
muuttuivat kyseenalaisiksi ja takaiskut<br />
arkipäiväisiksi.<br />
Jos nettikahvila pimeni kesken<br />
tärkeän msn-keskustelun tai suihkun<br />
vesi oli tavanomaista kylmempää,<br />
ei sitä enää muuta kuin huokaissut<br />
salaa.<br />
Huominen –<br />
mikä se on?<br />
Kolmanneksi opin eläväni ylisuunniteltua<br />
elämää ylisuunnitellussa<br />
yhteiskunnassa.<br />
Nepalilaisen elämäntyylin ja yhteiskunnan<br />
rikkaus, ja kenties myös<br />
yksi sen kehitystä hidastava tekijä,<br />
on ihmisten tapa olla ajattelematta<br />
asioita etukäteen.<br />
Esimerkkinä toimikoon 45-kiloinen<br />
pahvilaatikko, jossa olimme porukalla<br />
lähettämässä joitakin tavaroita<br />
Suomeen.<br />
Postitoimistossa kaksi rouvaa<br />
pakkasi pullistelevan laatikon, pingotti<br />
yhteisvoimin kannen kiinni ja<br />
tapetoi sen yltä päältä tiiviisiin ilmastointiteippikääreisiin.<br />
Vasta tämän toimenpiteen jälkeen<br />
paketti nostettiin vaa’alle ja<br />
rouvat totesivat, että se ylitti sallitun<br />
painorajan. Hiiltymisen sijaan<br />
he naureskellen kuorivat laatikon ja<br />
palasivat alkupisteeseen.<br />
Ehkä ei ole liioiteltua ajatella<br />
kymmentä minuuttia eteenpäin,<br />
mutta miksi meidän pitää jatkuvasti<br />
elää toinen jalka huomisen puolella?<br />
Enkö vain yrittäisi keskittyä<br />
tähän hetkeen, pakata tämän pahvilaatikon<br />
hyvin ja ihmetellä myöhemmin?<br />
Kädet<br />
ristiin<br />
Neljäntenä opin rukoilemaan uudella<br />
tavalla. Tapasin matkalla lukuisia<br />
nepalilaisia kristittyjä.<br />
Kun nepalilaiset ovat uskossa,<br />
he ovat sitä kovaäänisesti. He myös<br />
rukoilevat kovaäänisesti, niin että<br />
meitä suomalaisia metsärukoilijoita<br />
aluksi hirvitti.<br />
Ehkä tästä intoutuneena minulle<br />
ja kavereilleni tuli kuitenkin tavaksi<br />
rukoilla yhdessä julkisilla paikoilla.<br />
Muistan erityisen hyvin rukouksen<br />
huojuvan ja narskuvan vuoristobussin<br />
etupenkillä.<br />
Olimme jättämässä Nepalia<br />
taaksemme, ja edessä oli nelipäiväinen<br />
matka bussilla ja junalla Etelä-<br />
Intiaan.<br />
Tiesimme istuvamme bussin<br />
vaarallisimmilla paikoilla, ulkokaistalla<br />
liukastelevan auton etupyörästä<br />
ei ollut puolta metriäkään<br />
rotkon reunalle. Varman kuoleman<br />
ja jylhän vuorenrinteen välissä laitoimme<br />
kädet ristiin ja rukoilimme<br />
ääneen.<br />
Hindujumalten kuvilla tapetoidussa<br />
bussissa tuntui täysin normaalilta,<br />
että meidänkin uskomme<br />
sai näkyä.<br />
Hypnoottinen<br />
tanssi<br />
Viides asia, jonka opin Nepalissa,<br />
oli tanssiminen. Sen lisäksi, että<br />
nepalilaisilla on aina aikaa juoda<br />
teetä, tuntuu, että heillä on aina aikaa<br />
tanssia.<br />
Nepalissa tanssivat lapset, naiset<br />
ja mikä parasta, aikuiset miehetkin<br />
tanssivat (ja he vasta muuten<br />
tanssivatkin).<br />
Eräänä iltana Himalajan vuoristovaelluksella<br />
kantajien rummut<br />
löivät tahtia kansanlauluille.<br />
Jostakin loikkasi esiin tanssiva<br />
kokki astiapyyhe olalla hulmuten.<br />
Hän oli taitavin tanssiva kokki,<br />
jonka ikinä elämässäni tulen<br />
tapaamaan. Tähdet loistivat unenomaisten<br />
vuorten yllä, ja rummutus<br />
poukkoili syvissä laaksoissa.<br />
Toinen lähes hypnoottinen tanssikokemus<br />
sattui lastenkutsuilla<br />
eräässä orpokodissa. Täytekakun<br />
jälkeen talon emäntä väänsi äänentoistolaitteiden<br />
nupit kaakkoon ja<br />
nepalilainen pop veti lapset ja iäkkäät<br />
sukulaistädit keskilattialle.<br />
Kaikki vieraat antoivat lantion<br />
pyöriä, eikä edes talon perustaja,<br />
ryppyinen isoäiti, pysynyt kyyryselkineen<br />
tuolilla.<br />
Tanssiminen kertoo jotakin<br />
Mikko Hormio<br />
Valoisuus on nepalilaista sisua, jonka avulla he oppivat taistelemaan itsensä läpi vaikeuksien. Tätä sisua tarvitsevat paimentolaiset, jotka saapuvat kesäisin asustamaan Langtang Lirung -vuoren juurelle.<br />
valoisasta elämänasenteesta, jolla<br />
nepalilaiset taistelevat itsensä läpi<br />
vaikeuksien. Se on nepalilaista<br />
sisua.<br />
Iso<br />
perhe<br />
Kuudenneksi opin, että maailman<br />
ihmiset ovat kaikki suurta perhettä.<br />
Tämä vähän huvittavan lapsellinen<br />
ajatus tuli konkreettiseksi Nepalissa.<br />
Paikallisen tavan mukaan ihmisiä<br />
ei juurikaan kutsuta etunimillä.<br />
Tuntuu varsin muodolliselta,<br />
mutta ei kuitenkaan ole sitä. Nimien<br />
sijasta kanssaihmisiä kutsutaan<br />
veljiksi, sisariksi, tädeiksi, sediksi,<br />
isoäideiksi ja isoisiksi.<br />
Kadulla vastaan rahjustava riisisäkkiä<br />
selässään hinaava vanhus<br />
on isoäiti. Ja koulupukuisille pikkupojille,<br />
jotka juoksevat ohi tummansiniset<br />
solmiot huiskien, olen<br />
Mikko Hormio<br />
”didi”, isosisko.<br />
Tämä on tietenkin tapa, mutta<br />
se pohjautuu yhteisölliseen elämäntapaan,<br />
jossa ei tunneta sellaisia<br />
asioita kuin yksinäisyys ja syrjäytyminen.<br />
Nepaleilla on lukematon<br />
määrä perheenjäseniä.<br />
Surumieltä<br />
ja ihailua<br />
Mikko Hormio<br />
Olisi voinut olla aiheellista kirjoittaa<br />
surullinen tarina, jossa kuljetetaan<br />
lukijat läpi Katmandun saasteisten<br />
katujen. (”Kannattaa hengittää<br />
huivin läpi.”)<br />
Mennään yli sillan, jolta avautuvat<br />
näköalat kadunvarsien slummeihin.<br />
(”Pitäkää nenästä kiinni, haju<br />
on tyrmäävä.”)<br />
Jatketaan matkaa väistellen koiria<br />
ja kastittomia kerjäläisiä. (”Onhan<br />
kaikilla vielä laukku tallella?”)<br />
Välipalaksi haukataan vähän riisiä<br />
• Fakta<br />
27 miljoonaa nepalilaista<br />
Nepal sijaitsee Tiibetin ja Intian<br />
välissä, Himalajan vuoriston<br />
kupeessa. Maailman korkein<br />
vuori Mount Everest on Nepalin<br />
ja Tiibetin rajalla<br />
– sitä on tarjolla muuten myös aamupalaksi<br />
ja päivälliseksi.<br />
Suru ei suinkaan ole ainoa niistä<br />
tunteista, joita Nepalissa kohtasin.<br />
Nepal oli täynnä tunteita, ihailu oli<br />
yksi voimakkaimmista.J<br />
sia on naisista 25 ja miehistä 60<br />
prosenttia.<br />
Nepalilaisista 38 prosenttia elää<br />
köyhyysrajan alapuolella.<br />
Aasia kaikilla<br />
mausteilla<br />
Lähdin Nepaliin maailmanparannushaaveita<br />
elätellen. Moni kaltaiseni<br />
nuori tekee samoin: kiskoo haaremihousut<br />
jalkaan ja lähtee reppu selässä<br />
Aasiaan.<br />
Jonkin ajan päästä haaveeni olivat<br />
karsiutuneet yksi kerrallaan. Tuntui,<br />
että se mitä saatoin tehdä oli pelata<br />
jalkapalloa orpojen lasten kanssa ja<br />
opettaa koululaisille piirustusta.<br />
Se ei ole paljon maassa, jossa suurin<br />
osa lapsista ei omista jalkapalloa<br />
tai värikyniä. Huono omatunto espoolaiseksi<br />
keskiluokkaiseksi syntymisestä<br />
ei keventynyt.<br />
Jos osa maailmasta kantaa huomattavan<br />
määrän kaikesta olemassa<br />
olevasta inhimillisestä kärsimyksestä,<br />
on kai oikeus ja kohtuus, että loppuosa<br />
on tästä pahoillaan.<br />
Tapasin matkalla eteläamerikkalaisen<br />
nuoren miehen, joka oli matkustanut<br />
jo yli vuoden, ja aikoi matkustaa<br />
vielä toiset kaksi.<br />
Mies oli matkoillaan ollut mukana<br />
Hare Krishna liikkeessä, tuolla<br />
hetkellä hän keskittyi joogaamiseen<br />
ja meditointiin. Ei hänkään tuntunut<br />
päässeen lähemmäs etsimäänsä.<br />
Kulttimaineen saavuttaneessa Pasila-animaatiosarjassa<br />
taannoin vieraillut<br />
”Dalai Lama” väläytti ansiokkaan<br />
ajatuksen: ”Ei voi löytää itseään<br />
Goalta, jos on hukannut itsensä Pasilaan”.<br />
Aasiassa rymyää tuhansia kaltaisiani<br />
aikansa lapsia, jotka haluavat jotakin<br />
muuta kuin sitä mitä hyvinvointivaltiolla<br />
on tarjota.<br />
Eikä siinä kai ole mitään vikaa.<br />
Herää pikemminkin kysymys: mitä<br />
vikaa hyvinvointivaltiossa on?<br />
Ratkaisu maailman pelastamiseen<br />
ei ehkä ole sen lähempänä Nepalissa<br />
kuin Suomessakaan, eikä Katmandun<br />
lentokentän rajavirkailijoilla ole jaossa<br />
ohjeita vastausten löytämiseen.<br />
Mutta jotakin tuolla kaukana on,<br />
joka vetää puoleensa. Aasia, kaikilla<br />
mausteilla.<br />
Maria Vilja<br />
Monarkia päättyi Nepalissa kesällä<br />
2008. Tällä hetkellä tasavaltaa<br />
johtaa maoistipuolue. Poliittinen<br />
tilanne on epävakaa, mellakoita<br />
ja lakkoja esiintyy usein.<br />
Vain kaksi kolmesta lapsesta<br />
aloittaa koulun. Lukutaitoi-<br />
Nepalin näkyvin uskonto on<br />
hindulaisuus, jota edustaa noin<br />
80 prosenttia kansalaisista.<br />
Buddhalaisia on noin 10 prosenttia.<br />
Todellisuudessa nämä<br />
kaksi uskontoa ovat sekoittuneet<br />
toisiinsa. Loput nepalilaiset<br />
ovat muslimeja ja kristittyjä.<br />
Länsimainen matkailija kiinnittää Katmandun kaduilla katseensa likaan ja saasteisiin.<br />
Tai sitten voi käydä kuten Maria Viljalle, joka ihastui ihmisiin ja heidän elämänasenteeseensa.<br />
Paikallinen ravintola Himalajan vuoriston<br />
rinteillä.
Change language