KansalaisjÃ¤rjestÃ¶toiminnan ytimessÃ¤ - Kansalaisareena

AVUSTUSTOIMINNAN RAPORTTEJA 23 

Anne Birgitta Pessi , Tomi Oravasaari 

Kansalaisjärjestötoiminnan 

ytimessä 

Tutkimus RAY:n avustamien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta

AVUSTUSTOIMINNAN RAPORTTEJA 23 

Anne Birgitta Pessi, Tomi Oravasaari 

Kansalaisjärjestötoiminnan 

ytimessä 

Tutkimus RAY:n avustamien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta 

Raha-automaattiyhdistys 2010

Ulkoasu: Dynamo 

Yliopistopaino 

Helsinki 2010 

ISBN 978-952-5504-15-6

Sisällys 

Esipuhe ................................................................................................................. 5 

1 Vapaaehtoistoiminta – mitä ja miksi? ................................................................ 7 

1.1 Suomalaiset vapaaehtoistoimijoina............................................................. 7 

1.2 Vapaaehtoistoiminta halutaan tehdä entistä näkyvämmäksi ...................... 7 

1.3 Vapaaehtoistoiminnan määritelmä.............................................................. 9 

1.4 Tutkimuksen tavoitteet .............................................................................. 12 

1.5 Kiitokset..................................................................................................... 13 

2 Tutkimuksen aineisto, vastaajat, analyysi, luotettavuus.................................. 14 

3 Luottamustoiminta ja hallinto........................................................................... 23 

4 Vapaaehtoistoiminnan maisemakuva: rooli, tehtävät, toimijat........................ 25 

4.1 Toiminnan rooli järjestöissä....................................................................... 25 

4.2 Vapaaehtoistoiminnan kirjo ....................................................................... 27 

4.3 Toimijat ja seuranta................................................................................... 29 

4.4 Keitä toivottaisiin mukaan? ....................................................................... 34 

5 Toiminnan rahoitus ja kustannukset................................................................ 37 

6 Vapaaehtoistoimintaa tukeva ammatillinen työ ja koulutustarpeet................. 44 

6.1 Toiminnan tukena...................................................................................... 44 

6.2 Koulutustarpeet ......................................................................................... 47 

7 Vapaaehtoistoiminnan yhteistyökumppanit ..................................................... 52 

8 Toiminnan rajapinnat: haasteita? .................................................................... 57 

8.1 Mahdolliset haasteet järjestöjen sisällä..................................................... 57 

8.2 Haasteita suhteessa muihin toimijoihin? ................................................... 63 

9 Vapaaehtoistoiminnan tavoitteet, toteutumat, tulokset.................................... 68 

9.1 Strateginen tausta – tai sitten ei................................................................ 68 

9.2 Koetut perustehtävät ................................................................................. 70 

9.3 Konkretia: edellisvuoden tavoitteet ja niiden toteutuminen ....................... 76 

9.4 Toiminnan tulokset .................................................................................... 85 

9.5 Toiminnan seuranta .................................................................................. 86 

9.6 Ketkä toiminnasta hyötyvät? ..................................................................... 88 

10 Innovaatiot ja toimijoiden rekrytointi............................................................... 93 

10.1 Uudet käytänteet ja innovaatiot............................................................... 93 

10.2 Uusien toimijoiden rekrytointi: mistä ja miten? ........................................ 97 

10.3 Rekrytoinnin onnistumiset versus haasteet............................................. 99

11 Toimijoiden tukeminen ja sitouttaminen....................................................... 106 

11.1 Mitä toimijoille tarjotaan?....................................................................... 106 

11.2 Jatkuvuus: toimijoiden sitouttaminen .................................................... 107 

11.3 ”Elinkaaren” tukeminen ......................................................................... 109 

12 Vapaaehtoistoiminnan merkitys, kehitystrendit ja tulevaisuus .................... 113 

12.1 Toiminnan merkitys ............................................................................... 113 

12.2 Vapaaehtoistoiminnan erityisosaaminen............................................... 119 

12.3 Toiminnan tulevaisuus .......................................................................... 121 

12.4 Nousevat trendit .................................................................................... 123 

13 SWOT – Vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet............................ 129 

13.1 SWOT-aineisto peruskyselyssä ja sen teemoittelu arviointikierrokselle 129 

13.2 SWOT-teemojen arviontikierroksen vastaajat....................................... 134 

13.3 SWOT-teemojen arvioinnin tulokset...................................................... 135 

14 Vapaaehtoistoimijoiden motiivit.................................................................... 141 

14.1 Miksi mukaan? ...................................................................................... 141 

14.2 Motiivien eroja – myös rekrytoinnin kannalta ........................................ 155 

15 Pohdinta: johtopäätökset ja vinkit tulevaan.................................................. 161 

15.1 Vapaaehtoistoiminta on luovuttamattoman keskeistä - ja kuinka 

tukea sitä edelleen?.............................................................................. 161 

15.2 Vapaaehtoistoiminnan infrastruktuurin varmistaminen ......................... 166 

15.3 Tulevaisuus on toimijoissa: motivointi, sitouttaminen ja kannustava 

ohjaus ................................................................................................... 175 

16 Tiivistelmä .................................................................................................... 184 

Lähteet .............................................................................................................. 191 

TAULUKOT....................................................................................................... 194 

LIITTEET........................................................................................................... 197 

4

Esipuhe 

Raha-automaattiydistys (RAY) tukee voittovaroillaan sosiaali- ja terveysalan järjestöjen 

toimintaa ja projekteja. Kansalaisjärjestöjen toiminnassa voi tunnetusti 

olla monia ulottuvuuksia; eri väestöryhmien edunvalvonta, vaikuttaminen, asiantuntijuus, 

uusien toimintamallien kehittäminen, avun ja tuen järjestäminen, joskus 

myös palveluiden tuottaminen myytäväksi joko suoraan asiakkaille tai kunnille, 

Kelalle tai muille tahoille. Mainittujen lisäksi vapaaehtoistoiminta on yksi keskeisimpiä 

kansalaisjärjestötoiminnan osia; siitä on monasti puhuttu järjestötoiminnan 

ytimenä tai sydämenä. Se kuinka paljon ja missä muodossa vapaaehtoistoimintaa 

eri järjestöissä on, vaihtelee suuresti. Joissain järjestöissä vapaaehtoisuus 

läpäisee koko toiminnan, joissain se on yksi toiminnan ala muiden joukossa. Sellaisiakin 

järjestöjä on, joiden toiminta painottuu ammatilliseen työhön siinä määrin, 

ettei vapaaehtoistoimintaa luottamuselintyöskentelyä lukuun ottamatta ole 

lainkaan. 

Vaikka vapaaehtoistoiminta on jo lähtökohtaisesti maksutonta, sen organisointiin 

ja infrastruktuuriin, vapaaehtoisten rekrytointiin, ohjaukseen, koulutukseen ja jaksamisesta 

huolehtimiseen tarvitaan ammatillista työpanosta ja rahaa. RAY on yli 

70 vuoden ajan tukenut kansalaisjärjestöjen toimintaa, ja näin myös vapaaehtoistoiminnalla 

on aina ollut suuri merkitys avustusten lopullisessa kohdentumisessa 

ja käytössä. Läpäisevyydestään johtuen vapaaehtoistoiminta ei aina ole näkyvissä 

esimerkiksi avustusten käyttötarkoitusteksteissä. RAY:n avustusluokituksissa 

vapaaehtoistoimintaa sisältyy toimintoluokkaan vapaaehtois- ja vertaistoiminta, 

mutta sitä on runsaasti myös järjestöjen muissa toiminnoissa. Myös avustuslajeittain 

tarkasteltuna vapaaehtoistoimintaan voi kohdentua kaikkia käytössä olevia 

avustuslajeja: yleisavustusta, kohdennettua toiminta-avustusta, projektiavustusta 

ja investointiavustustakin. 

Käsillä oleva raportti on vapaaehtoistoimintaa rahoittajanäkökulmasta tarkastelevan 

hallinnollisen selvityksen ja tieteellisen tutkimuksen yhdistelmä. Erityisesti 

vapaaehtoistoiminnan infrastruktuuriin liittyviltä osin se on hyvin avustusjärjestelmäkeskeinen; 

peruskysely kohdennettiin ja rajattiin RAY:n avustusta saaneisiin 

järjestöihin. Tältä osin tutkimuksen tavoitteet liittyvät avustusten suuntaamiseen 

liittyviin jäsennyksiin, ja saatua tietoa hyödynnetään esimerkiksi RAY:n avustusstrategian 

päivittämisessä. Avustusjärjestelmän käytännöllisiä tarpeita tutkimus 

palvelee myös avustusten seurantajärjestelmien kehittämisessä. Vapaaehtoistoiminnan 

arkeen ja toimijoiden henkilökohtaisiin motiiveihin kohdentuvilta osiltaan 

tutkimuksella on liittymäpintoja laajempiinkin kansalaistoimintaa, kansalaisyhteiskuntaa 

ja vapaaehtoistoiminnan asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa 

koskeviin tutkimuksellisiin intresseihin. 

Tutkimuksen kokonaisuus muodostuu alla olevan kaavion mukaisesti kolmesta 

osiosta, joihin suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa alettiin viitata termeillä 'perus- 

5

kysely', 'SWOT' ja 'motivaatiokysely'. Osioiden toteutus kuvataan tarkemmin jäljempänä. 

Kaaviossa osioihin liittyvät numerot viittaavat saatujen vastausten lukumääriin. 

Vuonna 2009 raha-automaattiavustusta saaneita järjestöjä oli yhteensä 

921 kpl. Kohdejoukosta rajattiin pois pelkästään investointiavustusta saaneet 

noin 90 järjestöä, joista suurin osa on vanhusten palveluasuntoihin liittyviin peruskorjaus-, 

vesisammutus- tai muihin vastaaviin yksittäisiin investointihankkeisiin 

avustusta saaneita järjestöjä. Kysely toteutettiin verkkosovelluksella, joka toimitettiin 

järjestöille sähköpostitse. Lopulliseksi kohdejoukoksi valikoitui 825 järjestöä, 

joiden yhteystiedot RAY:n tietojärjestelmässä pitivät paikkansa. Peruskyselyyn 

liittyi lisäksi B-osa, joka syntyi siten, että varsinaisesta kohdejoukosta 

valtakunnallisilla keskusjärjestöillä oli mahdollisuus välittää kyselyä edelleen omille 

alue- tai paikallisjärjestöilleen. Tällä haluttiin varmistaa paikallisvärin saaminen 

tutkimusaineistoon, vaikka kyselyn laajuuden ja verkkosovellustekniikan tiedettiin 

asettavan melkoisen haasteen pienten paikallisyhdistysten vapaaehtoisille. 

Espoossa 10. kesäkuuta 2010 

Pekka Mykrä 

kehittämispäällikkö, RAY 

Kuva 1. Vapaaehtoistoimintatutkimuksen kolme osiota 

6

1 Vapaaehtoistoiminta – mitä ja miksi? 

1.1 Suomalaiset vapaaehtoistoimijoina 

Ensimmäisen suomalaisen kattavan vapaaehtoistoimintatutkimuksen (Yeung 

2002) mukaan Suomi on aktiivinen vapaaehtoistoiminnan maa, toisin kuin vieläkin 

usein ajatellaan. Suomalaisten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on aktiivista: 

lähes kaksi viidestä (37 %) suomalaisesta on osallistuu vapaaehtoistoimintaan. 

Osallistumisaktiivisuus ei poikkea kovinkaan paljoa eri väestöryhmissä. 

Naiset ja miehet, nuoret ja vanhat osallistuvat toimintaan keskimäärin yhtä paljon. 

Suomalaiset myös käyttävät aikaansa vapaaehtoistoimintaan lähes 18 tuntia 

kuukaudessa. Nuoret (15–24 v.) sekä iäkkäimmät osallistuvat tätäkin enemmän, 

lähes 20 tuntia kuussa. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten vapaaehtoistoiminnan 

aktiivisuus on korkeampaa kuin useiden maiden kuten Saksan, Irlannin, 

Ranskan tai Japanin. (Yeung 2002; Giving and Volunteering 1999, National 

Survey of Volunteering in the UK 1997, Volunteer Numbers 2001, Volunteering in 

Germany 2000) Tuoreessa laajassa kansainvälisessä vertailussa (World Valuesaineistoon 

nojaten) on maita, joissa kansalaisista alle 10 % toimii vapaaehtoisina 

(esim. Venäjä) sekä maita, joissa luku on yli 50 % (esim. Ruotsi, USA), mutta 

Suomi sijoittuu erittäin hyvään keskikastiin tai vähän sen yli: yli 30 % toimii vapaaehtoisina. 

Samaan tasoon asettuvat esimerkiksi Belgia, Tanska, Intia, Irlanti, 

Singapore. (Musick & Wilson 2008, 34). 

Aiemman tutkimuksen mukaan selvästi suosituin (30 %) suomalaisten vapaaehtoistoiminnan 

alue on urheilu ja liikunta. Toiseksi eniten, lähes yhtä paljon, osallistutaan 

terveys- ja sosiaalialojen (25 %) sekä kolmanneksi eniten lasten ja nuorten 

kasvatusasioihin (22 %) liittyvään vapaaehtoistoimintaan. Useimmat suomalaiset 

vapaaehtoiset (62 %) osallistuvat yhdistyksen tai säätiön organisoimaan 

vapaaehtoistoimintaan. (Yeung 2002) RAY:n rahoittamat sarat ovat siis aivan 

suomalaisen vapaaehtoistoiminnan ytimessä. 

1.2 Vapaaehtoistoiminta halutaan tehdä entistä näkyvämmäksi 

Vapaaehtoistoiminnan kansainvälinen arvostus on ollut viime vuodet ja vuosikymmenet 

koko ajan kasvussa. Vuosi 2001 oli YK:n vapaaehtoistoiminnan kansainvälinen 

teemavuosi. Tavoitteena oli tehdä vapaaehtoistoimintaa tunnetuksi, 

tunnistetuksi ja tunnustetuksi. Tarkoituksena oli yhdistää organisaatioiden voimavaroja 

ja vahvistaa toiminnan yhteistä perustaa. Samalla haluttiin selkiyttää vapaaehtoistoiminnalle 

asetettuja odotuksia sekä tehdä toiminta entistä näkyvämmäksi. 

YK:n tilaamana brittiläinen Davis Smith (2000) hahmotteli vapaaehtoistoiminnan 

neljä lajia seuraavasti: 1) keskinäinen tuki ja oma-apu, vertaistuki, 2) filantropia 

ja palvelu toisia kohtaan, 3) osallistuminen ja osallisuus, 4) kampanjointi, 

asioiden ajaminen. YK:n Kofi Annan puolestaan tiivisti juhlapuheessaan 

5.12.2001: ”Paremman ja turvallisemman elämän saavuttamiseen on tehtävä töi- 

7

tä ja sitouduttava yhä tiukemmin. Toivon mukaan tulevaisuudessakin mahdollisimman 

moni tulee mukaan maailmanlaajuiseen vapaaehtoistoiminnan liikkeeseen. 

Jokaisella meillä on jotain jaettavaa." 

Sekä globaali että eurooppalainen yhteistoiminta vapaaehtoistoiminnan puolesta 

on jatkunut; esimerkkinä voidaan mainita, että EU:ssa julistettiin manifesti vapaaehtoistoiminnan 

puolesta (Manifesto for Volunteering in Europe) vuonna 2006 

lähes 40 vapaaehtoistoiminnan keskuksen toimesta. Manifestin ydinviesti on, että 

vapaaehtoistoiminta 1 on tärkeä tekijä strategisissa tavoitteissa EU:n tavoitellessa 

kilpailukykyä ja dynaamista, tietopohjaista talousvoimaa. 

Tuoreessa Euroopan Parlamentin vuoden 2008 mietinnössä (vapaaehtoistyön 

rooli taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä (A6- 

0070/2008)) alleviivataan vapaaehtoistoiminnan merkitystä ja kannustetaan jäsenvaltioita 

edistämään vapaaehtoistoimintaa. Mietinnön pohjalta hyväksytyssä 

päätöslauselmassa todetaan muun muassa seuraavaa: 

Euroopan parlamentti katsoo, että kestävä rahoitus erityisesti hallinnollisiin 

tarkoituksiin on erittäin tärkeää vapaaehtoisjärjestöille ja vapaaehtoistyölle 

yleensä. 

Euroopan parlamentti katsoo, että vapaaehtoistyö osallistaa kansalaisia 

suoraan paikalliseen kehitykseen ja on näin ollen tärkeässä osassa kansalaisyhteiskunnan 

ja demokratian edistämisessä. 

Euroopan parlamentti kannustaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia 

viranomaisia tunnustamaan vapaaehtoistyön arvon sosiaalisen ja taloudellisen 

yhteenkuuluvuuden edistämisessä; kannustaa lisäksi työskentelemään 

yhdessä vapaaehtoisjärjestöjen kanssa ja kuulemaan mielekkäällä 

tavalla vapaaehtoissektoria suunnitelmien ja strategioiden kehittämiseksi 

vapaaehtoistyön tunnustamiseksi, arvostamiseksi, tukemiseksi, helpottamiseksi 

ja kannustamiseksi; kehittää myös jäsenvaltioita luomaan vakaat ja 

institutionaaliset puitteet kansalaisjärjestöjen osallistumiselle julkisiin keskusteluihin. 

Lisäksi Euroopan Neuvosto on nimennyt vuoden 2011 Aktiivista kansalaisuutta 

edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodeksi. Teemavuodella halutaan 

osoittaa, että vapaaehtoistoiminta on yksi aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian 

keskeisistä ulottuvuuksista. 

1 Manifesti käyttää käsitettä voluntary action. 

8

1.3 Vapaaehtoistoiminnan määritelmä 

Vapaaehtoistoiminta on tutkimuksissa perinteisesti, Suomessakin, määritelty erityisesti 

kahden käsitteen kautta: vapaaehtoisuus ja palkattomuus. Käsitteitä 'vapaaehtoistoiminta' 

ja 'vapaaehtoistyö' käytetään tässä tutkimuksessa neutraaleina 

synonyymeinä. Tekijäkäsitteenä käytetään niin ikään sekä vapaaehtoinenettä 

vapaaehtoistyöntekijä-käsitteitä. Kansainvälisessä vertailevassa vapaaehtoissektoria 

koskevassa keskustelussa on huomioitu vapaaehtoistoimintakäsitteen 

kontekstuaalisuus. Esimerkiksi Govaart (2001) kumppaneineen jakaa 

vapaaehtoistoiminnan kolmeen muotoon: keskinäiseen tukeen, auttamiseen ja 

yhteiskunnalliseen osallistumiseen. He painottavat, että eri maissa ja kulttuureissa 

vapaaehtoistoiminta määritellään enemmän joko henkilöiden, toimintamuotojen 

tai laajempien kontekstien kautta. Tutkittuaan vapaaehtoistoimintaa 21 maassa 

Govaart kumppaneineen on kuitenkin voinut löytää tietyt yhteiset elementit eri 

kulttuurien vapaaehtoistoiminnan määritelmille: kyseessä on palkaton ja pakottamaton 

toiminta, jota tehdään toisten ihmisten tai yhteisön eduksi. 

Tämä klassinen vapaaehtoistoiminnan määritelmä – palkattomuus, vapaaehtoisuus 

– on hyvin pitkälle identtinen myös aiemmin mainitussa Euroopan Parlamentin 

vuoden 2008 mietinnössä käytetyn vapaaehtoistyön määritelmän kanssa. 

Mietinnössä vapaaehtoistyö määritellään seuraavasti: 

• Vapaaehtoistyötä ei tehdä taloudellista korvausta vastaan, eli siitä ei 

makseta. 

• Sitä tehdään omasta vapaasta tahdosta. 

• Se hyödyttää kolmatta osapuolta perhe- ja ystäväpiirin ulkopuolella. 

• Se on kaikille avointa. 

Mietinnössä vapaaehtoistyön muotoja kuvataan olevan useita ja esimerkkeinä 

kuvataan seuraavat: laajasti nähtynä vastavuoroinen ja/tai oma-apu, filantropia 

tai muiden palveleminen, kampanjointi ja asianajo sekä osallistuminen ja itsehallinto. 

Tässä tutkimuksessa vapaaehtoistyötä/vapaaehtoistoimintaa lähestytään kahdesta 

näkökulmasta: järjestöjen luottamushenkilötyöskentelystä kartoitetaan sen 

perusdimensiot, mutta tutkimuksen pääpaino on ’varsinaisessa vapaaehtoistoiminnassa’. 

Järjestöjen hallinnosta on säädetty sekä yhdistyslaissa että säätiölaissa. 

Kansalaisten näkökulmasta järjestöjen hallitustyöskentely on eräs vapaaehtoistoiminnan, 

kansalaistoiminnan ja osallistumisen muoto. Pienemmissä järjestöissä 

hallitukseen osallistuminen on usein kokonaisvaltaista vastuunkantoa ja 

mukanaoloa järjestötoiminnassa, suuremmissa järjestöissä hallituksenkin erityiset 

vastuut korostuvat eri tavalla, hallituksen ja operatiivisen toiminnan rajat ja 

vastuut ovat säädellympiä ja hallitustyö edellyttää merkittävästi enemmän asiantuntemusta. 

Järjestöjen hallitusten ja muiden vastaavien luottamuselinten jäsenmäärät, 

kokoontumisintensiteetti, hallitusjäsenyyden maksuttomuus versus palk- 

9

kioperusteisuus sekä toimielinten jäsenten sukupuolijakauma ovat asioita, jotka 

tutkimus osaltaan tuo esiin. 

’Varsinaisena vapaaehtoistyönä’ tutkimuksessa käsitellään kansalaisten toimintaa, 

jota tehdään 

• maksutta 

• omasta vapaasta tahdosta 

• siten että hyöty siitä kohdentuu perhe- ja ystäväpiirin ulkopuolelle 

• niin, että toiminta on jonkin tahon – tässä siis RAY-avustusta saavan järjestön 

– organisoimaa. 

Tämä määritelmä myös kerrottiin vastaajille tutkimuspyynnön yhteydessä. Ensimmäinen 

kohta tarkoittaa, että vapaaehtoistyöstä ei makseta palkkaa tai palkkiota 

mutta toimintaan osallistumisesta aiheutuvat kulut voidaan osallistujalle korvata. 

Kolmannella kohdalla rajataan oman perheen, sukulaisten tai ystävien piirissä 

tehtävä toiminta pois. Neljäs kohta, joka tekee määritelmästämme esimerkiksi 

EU-dokumenttia tiukemman, rajaa puolestaan arkisen auttamisen ja eiorganisoimattoman 

avun (esim. lastenhoitoapu naapurille) pois. Lisäksi on huomioitava, 

että määritelmään mahtuva monet vertaistuen muodot, esimerkiksi järjestöjen 

vertaistukiryhmät. Aineistossa, erityisesti avointen kysymysten vastauksissa, 

vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan teemat kulkevatkin kauttaaltaan limittäin. 

Monissa tuoreissa eurooppalaisissa dokumenteissa (esim. Manifesto for change 

2008), joissa vapaaehtoistoimintaa on hahmoteltu, on kuvattu sangen perinteinen 

tapa hahmottaa toimintaa. Tätä voisi kutsua perinteiseksi non-profit-paradigmaksi 

(Rochester et al. 2010, 10–11), jossa päänäkökulma on palkattomassa palvelutyössä: 

• Toiminnan motivaatio: motivaatio on monimuotoista, mutta usein toiminta 

nähdään ’lahjana’, eli altruismin roolia motivaatiossa on korostettu. 

• Toiminta-alueet: laajat, mutta erityisessä fokuksessa on hyvinvointi ja sosiaalinen 

tuki. 

• Organisatorinen konteksti: useimmiten huomioidaan muodollisesti organisoidut 

ja palkatun henkilökunnan ylläpitämät järjestöt. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa 

merkittävän lisäresurssin. 

• Vapaaehtoistoimijoiden roolit: yleensä tarkasti rajattuja ja järjestön etukäteen 

päättämiä. Ihmisiä rekrytoidaan tiettyihin tehtäviin ja usein myös koulutetaan 

niihin. 

Tuoreessa, vielä Eurooppaa laajemmassa, vapaaehtoistoiminnan yleisesityksessä 

ja käsikirjassa (Musick & Wilson 2008) tähän paradigmaan on otettu etäisyyttä 

huomioimalla muiden muassa, että aktivismi-tyyppinen vapaaehtoistoiminta ei 

mahdu perinteiseen paradigmaan. 

10

Jo aiemmin paradigmaan on otettu etäisyyttä korostamalla vapaaehtoistoiminnan 

osuutta aktiivisessa kansalaisyhteiskunnassa (esim. Lyons & Wijkstöm & Clary 

1998; Suomessa Yeung 2002). Tämä kansalaisyhteiskunta-paradigma korostaa, 

verrattuna aiempaan, seuraavia: 

• Toiminnan motivaatio: altruismin ohella, tai pikemminkin tilalta, motivaatiossa 

korostetaan oma-apua, vertaisapua, apua toinen toisilleen. Ihmisillä on kykyä 

ja halua toimia yhdessä jaettujen tavoitteiden ja yhteisten asioiden edestä. 

• Toiminta-alueet: erityisen laajat – auttamisen ja tuen ohella esim. vertaistukiryhmät, 

kampanjat, luonnonsuojelu. Vapaaehtoistoiminta kattaa myös kaikenlaisen 

aktivismin. 

• Organisatorinen konteksti: muodollisten järjestöjen ohella runsaasti moninaisia 

muotoja: epävirallisia ryhmiä, kokonaan vapaaehtoispohjaisia ryhmittymiä 

ja järjestöjä jne. 

• Vapaaehtoistoimijoiden roolit: tehtävät eivät ole etukäteen järjestön tarkasti 

rajaamia, vaan toimijat voivat tuoda omia ideoitaan, intressejään, lahjojaan. 

Lisäksi vapaaehtoistoimijat voivat ottaa kokonaisvastuun toiminnasta tai jopa 

järjestöstä ja sen johtamisesta. 

Tuorein lisä tähän vapaaehtoistoiminnan hahmottamisen moninaisuuteen on niin 

kutsuttu vakavasti otettava vapaa-aika -paradigma eli hyödyllisen (itselle ja toisille) 

vapaa-ajan näkökulma (Stebbins & Graham 2004; Rochester et al. 2010, 13– 

15). Tämä hyödyllisen vapaa-ajan paradigma (serious leisure paradigma) korostaa 

puolestaan, verrattuna edellisiin kahteen, seuraavia: 

• Toiminnan motivaatio: motivaatio keskittyy erityisesti sisäisiin, ei ulkoisiin, 

asioihin, kuten esim. uuden oppiminen, jonkin taidon saavuttaminen. Yleensäkin 

toiminta keskittyy tällöin tiettyyn tarkkaan toimintamuotoon. 

• Toiminta-alueet: monipuoliset mutta keskittyvät erityisesti urheiluun ja taiteeseen 

sekä kulttuuriin (esim. paikallinen historia). 

• Organisatorinen konteksti: moninainen, sama kuin edellisessä kahdessa. 

Toiminta voi kuitenkin olla myös hyvin pienimuotoista ja paikallista. 

• Vapaaehtoistoimijoiden roolit: moninaiset, vaihdellen valmentajasta ja ohjaajasta 

osallistujaan. 

Samalla tämä paradigma herättää kysymään, onko – kuten pitäisi olla – niin, että 

vapaaehtoistoiminta vapaa-ajan paradigmanakin on todella avoin ja mahdollinen 

kaikille ihmisille. 

Kokonaisuudessaan nämä kolme paradigmaa – palvelutyön, kansalaisyhteiskunnan 

ja vapaa-ajan näkökulmat – on pyritty huomioimaan läpi tämän tutkimuksen 

laajan kyselylomakkeen kuten myös käytetyssä vapaaehtoistoiminnan määritelmässä 

– tavoitteena, että koko toiminnan kirjo tulisi mahdollisimman hyvin kuulluksi, 

hiljaista saataisiin näkyväksi. Seuraavassa mennään tutkimuksen tavoitteisiin 

tarkemmin. 

11

1.4 Tutkimuksen tavoitteet 

Meillä on runsaasti tutkimustietoa siitä, miten vapaaehtoistoiminta edistää hyvää 

elämää yksilöiden elämässä kuten myös koko yhteiskunnan tasolla. Kuitenkin 

siitä, mitä keskitasolla tapahtuu – järjestöissä – tiedämme huomattavasti vähemmän. 

Tämä tutkimus pureutuu juuri tähän tasoon. 

Tällä tutkimuksella pyritään maalaamaan ensimmäinen perusmaisemakuva 

RAY:n rahoittamasta vapaaehtoistoiminnasta. Tutkimusta varten laadittiin ensimmäinen 

suomalainen järjestöjen vapaaehtoistoiminnan arkea, tavoitteita ja 

ihanteita laajasti kartoittava laaja kyselylomake. Lomakkeen laadinta oli huolellinen 

prosessi, ja kaikki yllä esitellyt paradigmat, kuten muukin tutkimuksen tuntemuksemme, 

pyrittiin ottamaan huomioon. Lomakkeen laadinnan ja koko tutkimuksen 

perustavoitteena on tuottaa kattavaa uutta seurantatietoa RAY:n avustamasta 

järjestötoiminnasta; sillä haetaan vastauksia peruskysymyksiin, mitä vapaaehtoistoiminta 

on, mitä siinä tapahtuu. Nämä peruskysymykset ovat tämän 

tutkimuksen ensimmäinen tehtävä – ja ydintehtävä eli perustehtävä. 

Toiseksi, perustehtävään nojaten, RAY:n avustusosastolla käynnissä olevaan 

seurantajärjestelmien kehittämisprosessiin tutkimus antaa vinkkejä siitä, millä tavoin 

jatkossa muiden muassa vapaaehtoistoiminnan aikaansaannoksia – tuloksellisuus- 

ja vaikutusseuranta on erityinen kehittämisalue – voidaan seurata, dokumentoida 

ja raportoida tarkoituksenmukaisilla tavoilla. 

Kolmanneksi, kun RAY:n avustusstrategian päivitysprosessi on parhaillaan käynnissä 

2 , tällä tutkimuksella on merkitystä myös avustuslinjausten jäsentämisen 

kannalta. Vapaaehtoistoiminta pitää kyetä hahmottamaan kokonaisuutena, jotta 

sen infrastruktuurista syntyviin kustannuksiin voidaan järkevällä tavalla kohdentaa 

julkista avustusta. 

Neljänneksi, tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää uusissa jäsennyksissä koskien 

laajempaa vapaaehtoistoiminnan merkitystä suhteessa kansalaisten kokemaan 

hyvinvointiin, ammatilliseen työhön ja palveluihin, kuten myös vapaaehtoisuuteen 

liittyvistä kehitystrendeistä, vapaaehtoistoimijoiden kokemuksista ja niin edelleen. 

Nämä kaikki teemat eivät millään mahdu tähän tutkimukseen, mutta Pohdinnassa 

avaamme tuloksia esimerkiksi sosiaalisen pääoman kuten myös uusien vapaaehtoisten 

rekrytoinnin haasteiden kautta. 

Tiivistäen voi siis sanoa, että tutkimuksen tavoitteena on saada kattava kokonaiskuva 

sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vapaaehtoistoiminnan sisällöistä, laajuudesta 

ja kehitysnäkymistä. Tavoitteena on siis tehdä hiljaista näkyväksi, tuoda 

2 RAY:n avustusstrategia 2008–2011 päivitetään siten, että uusi strategia vuodesta 2012 

eteenpäin voidaan julkistaa alkuvuodesta 2011. 

12

(pientäkin) innovatiivisuutta esille. Projektin ydinfokuksen kautta pystytään heijastelemaan 

− ja myös arvioimaan − laajempaa kysymystä: mitä yhteiskunnallista 

hyötyä RAY:n avustuksilla saadaan? 

1.5 Kiitokset 

Tutkimushankkeessa yhteistyöstä lämmin kiitos kuuluu lomakkeen kommentoinnista 

Henrietta Grönlundille ja joulukuussa 2009 RAY:lla järjestetyn työpajan 

osallistujille: Liisa Reinmanille, Sinikka Kaakkuriniemelle, Oili Jyrkämälle, Anitta 

Raitaselle, Jatta Vikströmille, Marja Vuoriselle, Eeva Kuuskoskelle, Arja-Liisa 

Ylöselle, Hanna Piiraiselle ja Mauri Mujuselle – sekä Mette Rannalle. Tutkimuksen 

alustavia tuloksia esiteltiin palautetilaisuudessa toukokuussa 2010; tilaisuuden 

aktiiviseen keskusteluun osallistui 40 järjestöedustajaa. Suuri kiitos! 

Lisäksi Anne Birgitta ja Tomi haluavat kiittää Pekka Mykrää inspiroivasta yhteistyöstä 

koko hankkeen ajan! Anne Birgitta lausuu lämpimät kiitokset myös Irja 

Pessille, vapaaehtoistoiminnan arjen ja juhlan kokemusten jakamisesta, pohtimisesta. 

Erityinen kiitos kuuluu tutkimuksen suurelle vastaajajoukolle; ilman teitä 

tuloksia ei olisi – lämmin kiitos! Kiitollisuuden(kin) osoituksena tähän raporttiin on 

tuotu mahdollisimman runsaasti ja autenttisina aineistolainauksia näkyviin. 

13

2 Tutkimuksen aineisto, vastaajat, analyysi, luotettavuus 

Tutkimusaineisto kerättiin kolmella eri kyselyllä. 3 Ensimmäinen kysely, eli niin sanottu 

’peruskysely’, suunnattiin RAY-avustusta vuonna 2009 saaneille järjestöille, 

ja vastaaminen siihen tapahtui järjestönäkökulmasta. Toisessa kyselyssä, eli niin 

sanotussa ’SWOT-osiossa’, jäsennettiin peruskyselystä saatua vastausaineistoa, 

ja se lähetettiin noin kaksi viikkoa peruskyselyn jälkeen samalle järjestöjoukolle. 

Kolmas kysely, eli niin sanottu ’motivaatiokysely’, kohdennettiin varsinaisiin vapaaehtoistoimijoihin, 

ja sen kutsua välitettiin osin peruskyselyyn vastanneiden 

järjestöjen kautta mutta myös laajemmalle vastaajajoukolle muita väyliä pitkin. 

Peruskysely siis lähetettiin kaikille RAY:n avustusta saaneille järjestöille helmikuussa 

2010. Järjestöjen yhteystiedot poimittiin RAY:n omista tietojärjestelmistä. 

Kysely osoitettiin ensisijaisesti toiminnanjohtajalle, toissijaisesti puheenjohtajalle 

tai muulle yhteyshenkilölle. Kutsussa vastaanottajia pyydettiin vastaamaan kyselyyn 

oman järjestönsä puolesta; kyselyn alussa vastaajia ohjeistettiin vielä seuraavasti: 

”Vastatkaa KOKO lomakkeeseen oman järjestönne näkökulmasta. Eli 

paikallisjärjestön kohdalla paikallisesta näkökulmasta ja valtakunnallisen järjestön 

kohdalla valtakunnallisesta”. 

Vastauspyyntö lähetettiin sähköpostina, jossa oli linkki lomakkeeseen. Vastaajien 

oli mahdollista vastata kyselyyn erissä ja tallentaa vastauksensa välillä. Valtakunnallisia 

keskusjärjestöjä pyydettiin ohjaamaan kutsu osallistua kyselyyn myös 

omille paikallis- tai alueyhdistyksilleen. Teknisistä syistä johtuen välitetyn kutsun 

kautta osallistuneet järjestöt joutuivat vastaamaan kyselyyn kerralla, ilman mahdollisuutta 

tallentaa vastauksiaan välillä. Kutsun mukana vastaajille toimitettiin 

vastausohje, jossa kuvattiin kyselyn toimintatavat. Kyselyn etusivulta oli mahdollista 

tulostaa koko kysely paperille ja tutustua kokonaisuuteen etukäteen. 

Peruskyselyssä kaikki järjestöt vastasivat kyselyn kohtiin: perustiedot järjestöstä 

(mukaan lukien kysymys siitä, kuuluuko vapaaehtoistoiminta järjestön toimintaan), 

järjestön hallitus- ja luottamustoiminta ja perustiedot vastaajasta. Sellaiset 

järjestöt, joiden toimintaan vapaaehtoistoiminta ei kuulunut, ohjattiin vapaaehtoistoimintaa 

käsittelevien kysymysten ohi, suoraan kyselyn loppuun. Hallitus- ja luottamustoiminnan 

osalta tutkimus kohdennettiin kaikille RAY-avustusta saaneille 

järjestöille, myös niille joiden tehtäviin vapaaehtoistoiminta ei muuten sisälly. 

Pääosa peruskyselyn kysymyksistä koski kuitenkin juuri vapaaehtoistoimintaa. 

Vapaaehtoistoiminnan määritelmä kerrottiin vastaajille tutkimuspyynnön yhteydessä. 

Seuraavassa on listattu kyselyn vapaaehtoistoiminnan pääteemat: 

3 Käytetyt lomakkeet ovat tämän raportin liitteenä. Edellisessä, Pekka Mykrän kirjoittamassa, 

osiossa tutkimuksen eri osiot on jo esitetty visuaalisesti. 

14

• vapaaehtoistoiminnan rooli ja puitteet järjestössä 

• vapaaehtoistoiminta järjestön taloudessa 

• vapaaehtoistoimintaa tukeva ammatillinen työ ja yhteistyökumppanit 

• vapaaehtoistoiminnan rajapinnat 

• vapaaehtoistoiminta järjestön strategioissa ja tavoitteissa 

• vapaaehtoistoiminnan arki järjestössänne 

• järjestönne vapaaehtoistoimijat 

• vapaaehtoistoiminnan merkitys, kehitystrendit ja tulevaisuus 

• vapaaehtoistoiminnan seuranta 

• vapaaehtoistoiminnan vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet. 

Lisäksi vastaajia pyydettiin kuvaamaan vapaaehtoistyön sisäisiä vahvuuksia ja 

heikkouksia sekä ulkoisia mahdollisuuksia ja uhkatekijöitä; vapaaehtoistoimintaa 

siis arvioitiin klassisen SWOT-analyysin hengessä. 

Peruskyselyn kohdejoukoksi määritettiin RAY-avustusta vuonna 2009 saaneet 

järjestöt. Kaikkiaan 921 avustuksen saajasta rajattiin pois pelkästään investointiavustusta 

saaneet järjestöt, joista valtaosa on vanhusten palveluasumiseen liittyvien 

pienehköjen peruskorjausavustusten saajia, sekä toiseksi sellaiset järjestöt, 

joiden sähköpostiosoitetta ei ollut käytettävissä. Vastauspyyntö lähti kaikkiaan 

825 järjestölle. 

Kohdejoukkoon kuului valtakunnallisia, mutta myös alueellisia ja paikallisia toimijoita. 

Sen varmistamiseksi, että paikallista ääntä saadaan riittävästi kuuluviin, valtakunnallisten 

keskusjärjestöjen toivottiin mahdollisuuksiensa mukaan välittävän 

kutsua ja vastauslinkkiä omille paikallis- ja alueyhdistyksilleen. Teknisistä syistä 

johtuen välitetyn kutsun kautta osallistuneet jäsenyhdistykset joutuivat vastaamaan 

varsin massiiviseen kyselyyn kerralla ilman mahdollisuutta tallentaa vastauksiaan 

välillä. Tämä hankaloitti jossain määrin vastaamista ja myös nosti kynnystä 

osallistumiseen. 

Peruskyselyyn vastasi kokonaisuudessaan 1 139 vastaajaa, joista 989 myös varsinaista 

vapaaehtoistoimintaa koskeviin kysymyksiin. 4 Vastaajat ohjattiin siis 

eteenpäin eri tavoin riippuen siitä, miten he vastasivat kysymykseen vapaaehtoistoiminnan 

roolista. Yhteensä 989 vastaajaa valitsi vaihtoehdon, jossa vapaaehtoistoiminta 

kuuluu jollain tavoin heidän järjestönsä toimintaan. Yhteensä 79 vastaajaa 

vastasi, ettei vapaaehtoistoiminta kuulu järjestön toiminnalliseen kokonaisuuteen 

ja 71 oli jättänyt vastaamatta kysymykseen vapaaehtoistoiminnan roolista. 

Peruskyselyn kohdejoukkoon kuuluvista avustuksen saajista (825) noin 780 

vastasi kyselyyn, eli siltä osin vastausprosentti on hieman yli 90. Muutama järjes- 

4 Peruskysely muodostaa tämänkin julkaisun ytimen. Sen määrällisistä tuloksista päävastuun 

kantoi Oravasaari, laadullisista (sekä raportin johdannosta ja Pohdinta-osiosta) puolestaan 

Pessi. 

15

tö oli lopettanut toimintansa, joissain keskeisimpien henkilöiden vaihtuminen ei 

mahdollistanut vastaamista ja joillain pienemmillä järjestöillä tekniset valmiudet 

eivät riittäneet melko massiiviseen verkkopohjaiseen kyselyyn vastaamiseen. 

Kyselyn toteutusvaiheessa luovuttiin kysymästä vastaajajärjestön nimeä, joten 

aivan täsmällistä vastausprosenttia ei voida laskea. Edellä mainittujen noin 780 

avustuksen saajan lisäksi parisataa jäsenyhdistystä vastasi keskusjärjestön välittämään 

kutsuun, joten mainittua 989 vastaajan joukkoa voidaan pitää koko tämän 

tutkimuksen ydinvastaajajoukkona. 

Vastausprosenttiin toki vaikuttaa myös se, että järjestöistä raportoidaan nimenomaan 

rahoittajalle. Sama tekijä vaikuttaa varmasti osin myös vastausten sisältöihin, 

mitä pohditaankin tuloksia raportoitaessa. Aineistossa löytyi aina siellä 

täällä myös terveisiä RAY:n suuntaan, esimerkiksi: 

Tällä hetkellä näyttää synkältä (miten pyritään tukemaan vapaaehtoistoiminnan 

jatkuvuutta järjestössä) RAY:n lopettaessa avustuksensa, mitä kyllä 

ihmettelemme --- Toivotaan asian uutta tarkastelua. 

Vapaaehtoistoimintakysymysten vastaajamääränä on perusteltua pitää 989 vastaajaa, 

mutta käytännössä puuttuvia vastauksia on paljon. Vapaaehtoistoimintakysymysten 

kohdalla vastaus puuttuu usein noin kolmannekselta niistä vastaajista, 

joille kysymykset näytettiin. Joidenkin kysymysten kohdalla vastaajamäärää 

laskee se, että 143 järjestöä edisti vapaaehtoistoimintaa asiantuntijapanoksella 

mutta järjestöllä ei ollut omia vapaaehtoisia. Yksinään tämä ei kuitenkaan riitä 

selittämään puuttuvien vastausten määrää. Osaltaan puuttuvien vastausten määrää 

saattaa selittää myös vastausväsymys (lomake oli pitkä, alkuvuosi 2010 oli 

järjestöissä kiireinen, ja liikkeellä oli RAY:ltakin useita tutkimuslomakkeita). Koska 

puuttuvia vastauksia on paljon ja vastausmäärät vaihtelivat melko paljon lomakkeen 

eri kysymysten välillä, on taulukoissa pääsääntöisesti ilmaistu eri vastausten 

lukumäärä sekä eri vastausten prosenttiosuudet nimenomaan suhteessa kysymykseen 

vastanneiden määrään. Tämän lisäksi on ilmaistu vastausprosentti ja 

puuttuvien vastausten lukumäärä kunkin kysymyksen osalta. Puuttuvat vastaukset 

heittävät varjonsa aineistoon ja sen luotettavuuteen; emme voi tietää mitään 

vastaamatta jättäneiden ajatuksista emmekä siitä, miksi vastaamatta on lopulta 

jätetty. Ovatko jotkin teemat hankalia? Tai kysyttiinkö niitä vaikeasti? Tutkimuslomakkeissa 

riittäisi aina parannettavaa ja opittavaa. Puuttuvat vastaukset on 

syytä pitää mielessä läpi tämän raportin, tuloksia tulkittaessa. 

Lisäksi vastanneidenkin kohdalla on varmasti osa lomakkeen asioista ymmärretty 

eri tavoin (esim. pohditaanko työntekijämäärien kohdalla henkilömääriä vai henkilötyövuosien 

määriä). Myös tämä on syytä pitää mielessä läpi raportin, tuloksia 

pohdittaessa. Yhtäältä tämä on aina tutkimuslomakkeiden haaste, ja toisaalta 

osa epäselvyyksistä liittyy eritoten vapaaehtoistoiminnan kentän monimuotoisuuteen 

ja kartoittamattomuuteen. Samalla lomakkeessa pyrittiin olemaan mahdolli- 

16

simman selkeitä ja tarkkoja. Lomaketta hiottiin työpajassa järjestöedustajien 

kanssa, ja siihen sisällytettiin muiden muassa johdannossa esitelty vapaaehtoistoiminnan 

määrittely. Puuttuvista numeerista vastauksista huolimatta lomakkeen 

lukuisat avoimet vastaukset oli täytetty pääosin erittäin tunnollisesti. Lomakkeen 

avoimiin kysymyksiin vastaajat olivat pääsääntöisesti kirjoittaneen vastaukset 

tarkasti ja laajasti. Keskimäärin kirjoitettuja vastauksia oli noin 600 jokaista avointa 

kysymystä kohden. Eli pelkästään peruskyselyn avointen vastausten määräksi 

kertyi yli 15 000 vastausta! 

Peruskyselyn jälkeen tutkimuksen toista osiota varten tutkijatiimi (Anne Birgitta 

Pessi ja Tomi Oravasaari) sekä RAY:n kehittämispäällikkö Pekka Mykrä kävivät 

kukin itsenäisesti läpi koko peruskyselyn SWOT-kysymysten vastausaineiston. 

Sisäisiä vahvuuksia ja heikkouksia sekä ulkoisia uhkia ja mahdollisuuksia arvioivia 

vastauksia oli jokaisen kysymyksen kohdalla reilusti yli viisisataa (511– 

561). Peruskyselyn tuloksista nostettiin esiin kunkin SWOT-kysymyksen vastauksista 

keskeisiä teemoja, jotka toistuivat aineistossa hyvin usein. Tämän lisäksi 

kunkin kysymyksen vastauksista pyrittiin poimimaan myös vähemmän mainittuja, 

mutta mielenkiintoisia ja mahdollisesti hyvin merkittäviä, asioita. Näin pyrittiin tavoittamaan 

jatkoarvioitavaksi myös niin sanottuja heikkoja signaaleja. Määritelmän 

mukaan heikko signaali tarkoittaa merkkiä asioista tai tapahtumista, joista 

voi tulevaisuudessa tulla jotain merkittävää ja suurta. Heikkoja signaaleja havainnoimalla 

voi pyrkiä ennakoimaan mahdollisia tulevaisuuden muutoksia. Teemojen 

enimmäismääräksi rajoitettiin 25 kutakin kysymystä kohden, eli enimmillään 

sata. Yhteensä teemoja kertyi lopulta 96 kappaletta. 

Tutkimuksen toinen osio, SWOT-osio, lähetettiin noin kaksi viikkoa peruskyselyn 

avaamisen jälkeen samalle joukolle kuin peruskyselykin; toisesta vaiheesta oli 

myös kerrottu jo aiemmalla kierroksella. Kyselyssä vastaajat pääsivät lukemaan 

peruskyselyn SWOT-analyysin tuloksia (mainitut 96 teemaa), ja he arvioivat tuloksien 

teemoja sijoittamalla ne niin sanottuun tikkatauluun (ks. liite 1). Usein aineistoissa 

toistuneet teemat ja harvoin mainitut teemat (heikot signaalit) esitettiin 

vastaajille samanarvoisina arvioitaviksi. Mitä tärkeämmäksi vastaaja arvioi teeman, 

sitä keskemmälle tikkataulua se pyydettiin sijoittamaan. SWOT-teemoja arvioi 

yhteensä 356 vastaajaa eri puolilta Suomea sekä erityyppisistä järjestöistä. 

SWOT-osion vastaajien taustoista raportoidaan tarkemmin tulosten yhteydessä 

myöhemmin tässä raportissa. 

Tutkimuksen kolmas osio, eli motivaatiokysely 5 , kohdennettiin varsinaisiin vapaaehtoistoimijoihin. 

Viesti lähetettiin jälleen samoille henkilöille kuin peruskyselyssäkin, 

ja järjestöjen edustajia pyydettiin välittämään kysely omille vapaaehtoisilleen. 

Kyselyssä vapaaehtoisia pyydettiin pohtimaan omaa motivaatiotaan 

vapaaehtoistoimintaan suhteessa neljään ulottuvuuteen: 

5 Tästä osiosta päävastuun kantaa Pessi. 

17

• Pohdinta – Toiminta 

• Läheisyys – Etäisyys 

• Uuden etsintä – Jatkuvuus 

• Saaminen – Antaminen 

Näiden neljän ulottuvuuden teoreettisena taustana käytettiin Pessin (Yeung 

2004a; Yeung 2004b) kehittämää motivaation timanttimallia 6 . Vastaajat arvioivat 

näillä neljällä ulottuvuudella motivaatiotaan neliportaisella asteikolla. Lisäksi jokaisen 

ulottuvuuden arvioinnin jälkeen vastaajilla oli mahdollisuus kertoa omin 

sanoin kokemuksistaan. Tämän lisäksi vapaaehtoisia pyydettiin vielä omin sanoin 

kuvaamaan oman motivaationsa muutoksia, toimintaan sitouttavia asioita sekä 

vapaaehtoistoiminnan merkitystä. Vastaajat myös pääsivät koko ajan lukemaan 

toisten vastauksia, mikä heille kerrottiin heti lomakkeen alussa. Tämänkin osion 

vastaajien taustoista raportoidaan tarkemmin tulosten yhteydessä myöhemmin 

tässä raportissa. Tästä osiosta on mahdotonta laskea vastaajaprosenttia, koska 

pyyntö lähti paitsi kaikille peruskyselyn vastaajille (heitä pyydettiin levittämään 

lomaketta järjestössään vapaaehtoistoimijoille) niin myös moninaisten verkostojen 

ja virtuaaliyhteisöjen (esim. Kansalaisareena, Facebook, muutamat seurakunnat) 

kautta kohti vapaaehtoistoiminnan kenttiä. Vastaajien valtaisan suuri 

määrä (N = 1674) lyhyen ajanjakson, noin parin viikon, aikana kertoo kuitenkin 

siitä, että teema koetaan mielekkääksi ja vapaaehtoistoiminnan kokemuksia halutaan 

jakaa. Vastaajat olivat myös vastanneet lomakkeeseen tunnollisesti, vaikka 

se sisälsi lukuisia avoimia kysymyksiä. 

Seuraavaan on koottu tietoja peruskyselyyn vastanneiden taustoista. SWOTkyselyn 

ja motivaatiokyselyn vastaajien taustat on puolestaan eritelty tarkemmin 

niitä erityisesti käsittelevien lukujen alussa. Peruskyselyssä vastaajilta tiedusteltiin: 

”Mikä seuraavista vastaa lähinnä järjestöänne?”, koskien järjestön valtakunnallisuutta 

versus paikallisuutta, ja peruskyselyn kaikki vastaajat (ei vain vapaaehtoistoimintaa 

koskevien teemojen vastaajat eli ei vain tutkimuksen ydinjoukko) 

jakautuivat taulukon 1 mukaisesti. 

Kuten taulukosta 1 käy ilmi, valtaosa – kolme neljästä – kyselyyn vastanneista 

edustaa paikallista, alueellista järjestöä. Noin neljännes vastanneista edustaa 

puolestaan valtakunnallisella tasolla toimivaa järjestöä. Aineiston kattava edustus 

sekä paikalliselta että valtakunnalliselta tasolta takaa sen, että kyselyssä pääsevät 

esille kummallekin tasolle tärkeät asiat; aineiston jakaumaa voidaan tässä 

suhteessa pitää erinomaisen onnistuneena. 

6 Malli esitellään tämän tutkimuksen motiiveja käsittelevässä tulosluvussa hieman tarkemmin. 

18

Taulukko 1. Vastaajien järjestötyypit. 

Vastauksia % 

Valtakunnallinen keskusjärjestö 135 12,0 

Muu valtakunnallinen järjestö 151 13,4 

Paikallinen/alueellinen järjestö 843 74,7 

Yhteensä 1 129 100 

Vastaus puuttuu 10 

Vastaus-% 99,1 

N = 1 139 

Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin: ”Jos edustatte paikallista/alueellista järjestöä, se 

sijaitsee…”, koskien järjestön sijaintia, ja vastaukset piirtyivät seuraavasti: 

Taulukko 2. Paikallisten/alueellisten järjestöjen sijainti. 

Vastauksia % 

Etelä-Suomessa 314 35,4 

Länsi-Suomessa 286 32,2 

Itä-Suomessa 140 15,8 

Pohjois-Suomessa 114 12,8 

Lapissa 34 3,8 

Yhteensä 888 100 



N = 1 139 

Tutkimukseen vastanneet paikalliset tai alueelliset järjestöt sijoittuvat laajasti eri 

puolille Suomea. Pohjois-Suomesta, Lapista ja Itä-Suomesta on hieman vähemmän 

vastaajia kuin Etelä- ja Länsi-Suomesta, mutta myös järjestöjä on näillä – 

harvemmin asutetuilla – alueilla muuta maata vähemmän. Aineiston jakautumista 

eri puolille Suomea voidaan siis pitää karkeasti ottaen hyvin edustavana. Puuttuvien 

vastausten määrää tässä kysymyksessä nostaa se, että vastaajien kokonaismäärässä 

on mukana valtakunnallisia järjestöjä mutta kysymys suunnattiin 

vain paikallisille tai alueellisille järjestöille. 

Vastaajilta myös tiedusteltiin: ”Millainen on roolinne järjestönne vapaaehtoistoiminnassa? 

Voitte tarvittaessa valita useampia.” Kysymys esitettiin kaikille vastaajille 

riippumatta siitä, oliko vastaajan järjestössä vapaaehtoistoimintaa. Vastaukset 

jakautuvat seuraavasti: 

19

Taulukko 3. Vastaajien rooli järjestössä. 

Vastauksia % 

En ole varsinaisesti tekemisissä vapaaehtoistoiminnan kanssa 109 14,4 % 

Työhöni kuuluu vapaaehtoistoiminnan edellytysten luomista, 

498 66,0 % 

ylläpitämistä ja kehittämistä 

Työhöni kuuluu vapaaehtoistoiminnan toteutukseen liittyviä 

348 46,1 % 

tehtäviä (rekrytointi, ohjaaminen, koordinointi) 

Työni pääsisältö on toimia vapaaehtoistoimijoiden kanssa 164 21,7 % 

Työhöni kuuluu yhteistyö vapaaehtoisten kanssa muutoin 245 32,5 % 

Toimin itse vapaaehtoisena tässä järjestössä 275 36,4 % 

Yhteensä vastaajia 755 - 



N = 1 139 

Vastaajien oli mahdollista valita useampi vaihtoehto. Tulokset on esitetty siten, 

että vastausprosentti kuvaa vastausten osuutta suhteessa kaikkiin kysymykseen 

vastanneisiin. Suurin osa vastaajista (41,3 %) valitsi vain yhden vaihtoehdon, loput 

valitsivat 2–5 vaihtoehtoa. Selvä enemmistö kysymykseen vastanneista on 

tehtävissään käytännössä tekemisissä vapaaehtoistoiminnan kanssa – joko sen 

edellytysten luomisessa (66,0 %) ja kehittämisessä tai konkreettisesti toiminnan 

organisoinnissa (46,1 %) – tai heidän työnsä pääsisältö on toimia vapaaehtoistoimijoiden 

kanssa (21,7 %). 

Vain harva vastaaja (14,4 %) ei ole varsinaisesti tekemisissä vapaaehtoistoiminnan 

kanssa; samalla on tärkeää, että aineistossa on edustettuna myös ulkopuolinen 

näkökulma. Suurin yksittäinen vastaajajoukko, reilu kolmannes, vastanneista 

toimii vieläpä näköalapaikalla kehittämässä vapaaehtoistoimintaa ja pohtimassa, 

luomassa sen edellytyksiä. Lisäksi vajaa kolmannes (32,5 %) vastaajista toimii 

yhteistyössä vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Reilu kolmannes vastanneista 

(36,4 %) toimii itse vapaaehtoisena järjestössään ja tuo näin tärkeää ja arvokasta 

vapaaehtoisten näkökulmaa ja ääntä peruskyselymme aineistoon. 

Vastaajilta myös tiedusteltiin: ”Jos toimitte yhdessä vapaaehtoisten kanssa tai 

työhönne kuuluu vapaaehtoistoiminnan ylläpito- ja kehittämistehtäviä, kuinka 

suuren osan ne muodostavat tehtävistänne?” Myös tämä kysymys esitettiin kaikille 

vastaajille riippumatta siitä, oliko vastaajan järjestössä vapaaehtoistoimintaa. 

Tulokset piirtyivät seuraavasti: 

20

Taulukko 4. Vapaaehtoistoiminnan osuus vastaajien tehtävistä. 

Jos toimitte yhdessä vapaaehtoisten kanssa Vastauksia % 

tai työhönne kuuluu vapaaehtoistoiminnan 

ylläpito- ja kehittämistehtäviä, kuinka suuren 

osan ne muodostavat tehtävistänne? 

Erittäin suuren 158 23,3 % 

Melko suuren 242 35,7 % 

Melko pienen 166 24,5 % 

Erittäin pienen 72 10,6 % 

En osaa sanoa 39 5,8 % 

Yhteensä vastaajia 677 100 



N = 1 139 

Suurimmalla osalla vastaajista vapaaehtoistoiminta muodostaa yllättävänkin suuren 

osan työnkuvasta: melko tai erittäin suuri osa tehtävistä keskittyy juuri vapaaehtoistoimintaan 

melkein kahdella kolmesta vastaajasta (59 %). 

Kokonaisuudessaan voidaankin sanoa, että tutkimuksen aineisto edustaa suurta 

asiantuntemusta ja kokemusta suhteessa järjestöjen arjen vapaaehtoistoimintaan 

– liittyen niin vastaajien työtehtäviin kuin myös vapaaehtoistoiminnan osuuteen 

niissä. Lisäksi, mitä monipuolisempaa taustaa vastaajat edustavat suhteessa vapaaehtoistoimintaan, 

sitä parempi kuva vapaaehtoistoiminnan koko kirjosta saadaan. 

Aineisto on tässäkin suhteessa arvokas ja kuvaava; vastaajien taustan 

monipuolisuus toi lisäarvoa erityisesti vapaaehtoistoiminnan vahvuuksien ja heikkouksien, 

eli SWOT-analyysin, tarkasteluun. 

Tutkimuksen laaja numeerinen aineisto analysoitiin käyttäen SPSS (Statistical 

Package for Social Sciences) -tietokoneohjelmaa. Pääosin numeerinen aineisto 

on raportoitu esittämällä vastausten jakauma määrällisesti tai prosentuaalisesti. 

Jakaumien kohdalla on myös esitetty puuttuvien vastausten määrä sekä vastausprosentti 

kunkin kysymyksen kohdalla. Vastausprosentti kunkin kysymyksen 

kohdalla tarkoittaa aina vastaajien määrää suhteessa koko kyselyn siihen osaan 

vastanneiden määrään. Koska osa kyselystä suunnattiin vain järjestöillä, joilla on 

vapaaehtoistoimintaa, tämä kokonaisvastaajamäärä on joko 1 139 tai 989 vastaajaa. 

Osa aineistosta on analysoitu ristiintaulukoimalla muuttujia keskenään. 

Ristiintaulukoinnin erojen merkitsevyys on testattu käyttäen khiin neliö -testiä ja 

erojen merkitsevyys on tarvittaessa raportoitu sanallisesti käyttäen seuraavia raja-arvoja 

(p < 0.01, erittäin merkitsevä), (p < 0.05, merkitsevä), (p < 0.1, melkein 

merkitsevä). 

21

Laadullista aineistoa kertyi kokonaisuudessaan valtavan paljon. Useimmiten laadullisiin 

kysymyksiin oli vastannut 400–700 henkilöä. Vastaukset olivat usein pitkiä 

ja niihin oli selvästi paneuduttu. Keskimäärin jokaisen kysymyksen kohdalta 

kirjoitettuja vastauksia oli useita kymmeniä sivuja. Tutkimuksessa pyydettiin 

myös tarvittaessa lähettämään lisätietoja liitteenä. Yhteensä 66 henkilöä lähetti 

näitä liitteitä. Paneutumisesta vastaamiseen kertoo esimerkiksi seuraava lainaus 

avoimista vastauksista: ”Merkityksiin saa selventävän vastauksen lukemalla liitetiedostona 

lähettämäni opiskelijoiden tekemän tutkimuksen; Antaessaan saa, 

toimiessaan kasvaa, tutkimus vapaaehtoisina toimivien omaisten motiiveista sivut 

30–34”. 

Laadullinen aineisto analysoitiin kahdessa vaiheessa: 1) tekemällä tietokoneella 

sanahakuja ja teemoitteluja sekä kuvioita ydinsanojen keskinäisistä suhteista 7 ja 

2) lukemalla valtavan suuri aineisto kokonaisuudessaan läpi, suhteuttamalla vastauksia 

toisiinsa, poimimalla sieltä tyypilliset teemat sekä erikoisempia, poikkeuksellisempia 

esimerkkejä. Toinen vaihe oli erittäin hidas ja työläs mutta tärkeä: tutkimuksen 

tulokset avointen kysymysten osalta nojaavat käytännössä täysin vain 

siihen vaiheeseen. Tällä voitiin varmistaa myös aineiston analyysin luotettavuus; 

kaikissa teemoissa saavutettiin saturaatio (aineisto alkoi rikkaudesta huolimatta 

toistaa itseään; ydinteemat olivat erotettavissa). Laadullinen aineisto eteni siis 

teemoittelun kautta kohti tyypillisimpiä ydinteemoja. 

Tulokset tuovat paitsi aivan uutta tietoa kentästä, jota ei aiemmin ole tutkittu, niin 

myös lukuisia hiljaisia ääniä ja hyviä käytänteitä näkyviksi. Tästä syystä – kuten 

myös suuren kiitoksen ja arvostuksen osoituksena suhteessa vastaajiin – raporttiin 

on myös otettu runsaasti suoria lainauksia aineiston rikkaudesta. Lainauksille 

on annettu oikein erityisen paljon tilaa keskeisimmissä teemoissa, kuten siinä, 

miten vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta pyritään järjestöissä turvaamaan. 

7 Tästä vaiheesta kiitos kuuluu Fountain Park -yritykselle, joka myös toteutti aineistonkeruun 

teknisen puolen. 

22

3 Luottamustoiminta ja hallinto 

Järjestöjen hallitusten jäsenmäärän suhteen vastausten vaihteluväli on suuri, 

mutta vastausten pohjalta hahmottuu kuitenkin selkeästi yleisin suuruusluokka, 

johon mahtuu järjestötyypistä riippuen ½–¾ vastauksista. Valtakunnallisissa keskusjärjestöissä 

hallituksen kooksi ilmoitettiin pääsääntöisesti 8–11 henkilöä. 

Muissa valtakunnallisissa järjestöissä hallituksen koko oli välillä 5–9 henkilöä. 

Paikallisissa/alueellisissa järjestöissä kokoluokka oli yleensä 5–11 henkilöä. Tyypillisen, 

eli useimmiten toistuneen vastauksen mukaan valtakunnallisessa keskusjärjestössä 

hallituksen koko oli 9 henkilöä, muussa valtakunnallisessa järjestössä 

7 henkilöä ja paikallisessa/alueellisessa järjestössä myös 7 henkilöä. Tämän 

kysymyksen osalta jonkin verran sekaannusta aiheutti se, lasketaanko varajäsenet 

mukaan hallitukseen. Lomaketta laadittaessa ajatus oli, että hallitukseen 

lasketaan vain sen varsinaiset jäsenet. 

Järjestöjen hallitukset ovat naisvaltaisia. Vain harvassa järjestössä on hallituksen 

jäsenistä naisia alle neljännes koko jäsenmäärästä. Noin 30 %:ssa järjestöjä hallituksen 

jäsenistä on naisia alle puolet, eli noin 70 %:ssa järjestöistä naisia on yli 

puolet hallituksen jäsenistä. Kolmasosassa vastanneista järjestöistä hallituksen 

jäsenistä on naisia yli kolme neljäsosaa. 

Hallituksen kokoontumistiheydessä oli myös suuri vaihteluväli, mutta myös tässä 

hahmottuu selkeä kokoontumistiheys, johon mahtuu lähes koko aineisto. Valtakunnallisissa 

keskusjärjestöissä hallitus kokoontui yleensä 5–10 kertaa vuodessa. 

Muissa valtakunnallisissa järjestöissä hallitus kokoontui yleensä 4–11 kertaa 

vuodessa. Paikallisissa/alueellisissa järjestöissä hallitus kokoontui yleensä 3–12 

kertaa vuodessa. Tyypillisen vastauksen mukaan valtakunnallisen keskusjärjestön 

hallitus kokoontui 5 kertaa vuodessa, muun valtakunnallisen järjestön hallitus 

6 kertaa vuodessa ja paikallisen/alueellisen järjestön hallitus 10 kertaa vuodessa. 

Koko aineistossa yleisin kokoontumistiheys oli 6 kertaa vuodessa. 

Liittyen järjestön hallitusten kokouspalkkioihin vastauksista kävi ilmi seuraavaa: 

Taulukko 5. Kokouspalkkiot. 

Korvauskäytäntö Vastauksia % 

Hallituksen jäsenille maksetaan kokouspalkkio 164 15,2 

Kokouspalkkiota ei makseta mutta korvataan 

419 38,9 

syntyneitä kuluja 

Ei makseta mitään 493 45,8 




N = 1 139 

23

Valtaosassa – viidessä kuudesta – järjestöjä luottamustoiminnasta ei siis makseta 

mitään palkkioita tai korvataan korkeintaan syntyneitä kuluja. Järjestöjen korkein 

hallinto on siis erittäin vahvasti vapaaehtoistoimintaa. Seuraavassa taulukossa 

on tarkemmin kuvattu erot korvauksissa hallitustyöskentelystä eri järjestötyyppien 

välillä. 

Taulukko 6. Kokouspalkkiot erityyppisissä järjestöissä. 

Mikä seuraavista 

vastaa lähinnä 

järjestöänne? 

Maksetaanko hallitustyöskentelystä kokouspalkkiota tai kulukorvauksia? 

Ei makseta 

mitään 

Kokouspalkkiota 

ei makseta mutta 

korvataan syntyneitä 

kuluja 

Hallituksen 

jäsenille 

maksetaan 

kokouspalkkio 

Yhteensä 

Valtakunnallinen 

19,8 % 50,8 % 29,4 % 100,0 % 

keskusjärjestö 

Muu valtakunnallinen 

25,2 % 49,0 % 25,9 % 100,0 % 

järjestö 

Paikallinen/alueellinen 

53,9 % 35,1 % 11,0 % 100,0 % 

järjestö 

Yhteensä 45,9 % 38,9 % 15,2 % 100,0 % 

Hallitustyöskentelystä maksetaan kokouspalkkioita vain osassa valtakunnallisesti 

toimivista järjestöistä ja hyvin harvassa paikallisyhdistyksessä. Yleinen käytäntö 

on sen sijaan korvata hallituksen jäsenille työskentelystä syntyviä kuluja. Yli puolessa 

paikallisyhdistyksistä hallituksen jäsenet kuitenkin toimivat kokonaan ilman 

korvauksia. Hallitustoiminnan ohella vastaajilta tiedusteltiin avoimella kysymyksellä: 

”Mitä muita vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä toimielimiä järjestössänne on?”, 

siis hallituksen lisäksi. Vastauksia kertyi 1 560 kappaletta. Seuraavat kolme teemaa 

ilmenivät vastauksissa keskeisimpinä: 

• työryhmiä, ohjausryhmiä 

• työvaliokuntia 

• vertaistukea. 

Vastausten kirjo oli kaiken kaikkiaan laaja; myös erilaisia jaostoja ja toimikuntia 

sekä kerhoja ja ryhmiä – muiden muassa liikuntaan liittyen – mainittiin sangen 

runsaasti. Oleellista on, että vapaaehtoistoimin pidetyt toimielimet vaikuttavat järjestöissä 

kattavan laajan kirjon hallinnollisista ryhmistä vertaistukeen saakka. 

Kiintoisaa onkin eritoten se, että vaikka kysymyksen muotoilu (”toimielimiä”) viittaa 

hallintoon ja byrokratiaan, kentältä nouseva viesti on se, että vapaaehtoistoiminnan 

”toimielimet” ovat huomattavasti hallintoa monipuolisempi ilmiö. 

24

4 Vapaaehtoistoiminnan maisemakuva: rooli, tehtävät, 

toimijat 

4.1 Toiminnan rooli järjestöissä 

Heti alkuun on muistutettava siitä jo edellä käsitellystä teemasta, että tuloksissa 

on muistettava varovaisuus: osassa vastauksista puuttuvia tietoja on runsaasti ja 

vastaajat ovat ehkä ymmärtäneet osan kysymyksistä eri tavoin. Samalla tämä on 

jo sinällään tulos, joka heijastelee toimintakentän monimuotoisuutta ja esimerkiksi 

yhteisen seurannan puuttumista. 

Ydinaineistossa vastaajilta tiedusteltiin sitten nimenomaisesti: ”Millä tavoin vapaaehtoistoiminta 

liittyy järjestönne toimintaan?” Vastaajien oli mahdollista valita 

vain yksi vaihtoehto. Kyselyn kokonaisuuden kannalta tämä kysymys on merkittävässä 

roolissa, sillä vastausten perusteella ohjattiin vastaajat eri tavoin eteenpäin. 

Ne vastaajat, joiden järjestön tehtäviin ei sisältynyt vapaaehtoistoiminta tai 

sen edistäminen, ohjattiin kyselyn loppuun antamaan perustiedot itsestään. Kaikki 

muut vastaajat ohjattiin eteenpäin jatkamaan varsinaisiin vapaaehtoistoimintakysymyksiin 

(N = 989). Kysymyksen tulokset piirtyivät seuraavanlaisina: 

Taulukko 7. Millä tavoin vapaaehtoistoiminta liittyy järjestönne toimintaan? 

Vapaaehtoistoiminnan rooli Vastauksia % 

Järjestömme perustuu vapaaehtoistyöhön, vapaaehtoistyö 

377 35,3 

on järjestömme olemassaolon edellytys, kaikki toi- 

mintamme on vapaaehtoistoimintaa 

Järjestömme keskeiset tehtävät toteutetaan palkatulla 

469 43,9 

henkilöstöllä, mutta vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa 

toimintaamme, oma vastuualueensa muiden toimintalohkojen 

joukossa 

Edistämme vapaaehtoistoimintaa palkatun henkilöstön 

143 13,4 

asiantuntijapanoksella, mutta omassa järjestössämme 

ei ole organisoitua vapaaehtoistoimintaa 

Vapaaehtoistoiminta tai sen edistäminen ei sisälly järjestömme 

79 7,4 

tehtäviin 




N = 1 139 

Vastaajissa ovat siis mukana kaikki peruskyselyn vastaajat; kysely siis toimitettiin 

kaikille vuonna 2009 RAY:n avustusta saaneille järjestöille. Selkeällä valtaosalla 

vastanneista (92,6 %) vapaaehtoistoiminta sisältyy jollain tavoin toimintaan. Tulos 

on merkittävä; RAY:n rahoittamista projekteista ja hankkeista käytännössä 

25

lähes kaikki ovat myös vapaaehtoistoiminnan hankkeita. Tästä suuresta joukosta 

myös vapaaehtoistoiminnan kannalta marginaalisin ryhmä – eli he, jotka edistävät 

vapaaehtoistoimintaa asiantuntijapanoksella, eivät omalla konkreettisella toiminnalla 

(13,4 %) – on mukana oleellisella panostuksella; kyseessä ovat todennäköisesti 

valtakunnallisen tason järjestöjen vastaajat, jotka ylipäätään eivät järjestä 

omaa konkreettista ruohonjuuritason toimintaa. Suurin vastaajajoukko, hieman 

alle puolet, kuuluu ryhmään, jossa järjestön keskeiset tehtävät toteutetaan 

palkatulla henkilöstöllä, mutta vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa toimintaa ja 

oma vastuualueensa. Erityisen kiintoisaa on sen joukon suuruus, jossa järjestön 

toiminta kirjaimellisesti lepää vapaaehtoistoiminnan varassa: yli kolmannes vastaajista 

siis ilmoittaa, että ”järjestömme perustuu vapaaehtoistyöhön; vapaaehtoistyö 

on järjestömme olemassaolon edellytys, kaikki toimintamme on vapaaehtoistoimintaa”. 

Kokonaisuudessaan RAY:n rahoittamat hankkeet profiloituvat erittäin 

huomattavana ja merkittävänä vapaaehtoistoiminnan areenana. 

Taulukko 8. Vapaaehtoistoiminnan luonne erityyppisissä järjestöissä. 

Mikä 

seuraavista 

vastaa 

lähinnä 





järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

Millä tavoin vapaaehtoistoiminta liittyy järjestönne toimintaan? 

Järjestömme Järjestömme Edistämme Vapaaehtoistoiminta 

Yhteensä 

perustuu va- 

keskeiset tehtävät 

vapaaehtoispaaehtoistyöhön, 

toteutetaan toimintaa pal- 

tai sen edis- 

vapaaehtoistyö 

palkatulla henkikatun 

henkitäminen 

ei 

on löstöllä, mutta löstön asian- 

sisälly jär- 

järjestömme vapaaehtoistoiminta 

tuntijapanok- 

jestömme 

olemassaolon 

on tärkeä sella, mutta tehtäviin 

edellytys, osa toimintaamme, 

omassa jär- 

kaikki toimintamme 

oma vastuujestössämme 

on alueensa muiden ei ole organisoitua 

vapaaehtoistoimintaa 

toimintalohkojen 

vapaa- 

joukossa ehtoistoimin- 

taa 

17,6 % 56,8 % 18,4 % 7,2 % 100,0 % 

23,4 % 45,5 % 15,9 % 15,2 % 100,0 % 

39,9 % 41,8 % 12,2 % 6,1 % 100,0 % 

Yhteensä 35,0 % 44,1 % 13,4 % 7,5 % 100,0 % 

26

Valtakunnallisista keskusjärjestöistä yli puolet ilmoitti, että järjestön keskeiset tehtävät 

toteutetaan palkatulla henkilöstöllä mutta vapaaehtoistoiminta on tärkeä 

toimintalohko. Muissa valtakunnallisissa järjestöissä näiden osuus on hieman alle 

puolet. Reilu kuudesosa valtakunnallisista keskusjärjestöistä ilmoitti, että kaikki 

järjestön toiminta on vapaaehtoistoimintaa, ja muissa valtakunnallisissa järjestöissä 

näitä on lähes neljäsosa. Paikallisista järjestöistä puolestaan yli kolmannes 

toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Ilman omia vapaaehtoisia, mutta vapaaehtoistoimintaa 

tukevaa työtä tekeviä järjestöjä on eniten keskusjärjestöissä (18,4 %), 

mutta ero ei ole kovin suuri verrattuna muiden valtakunnallisiin järjestöjen 

(15,9 %) ja paikallisjärjestöjen (12,2 %) suhteelliseen osuuteen. Pienet erot kokonaisprosenttiluvuissa 

verrattuna edelliseen taulukkoon johtuvat siitä, että muutama 

vastaaja oli jättänyt vastaamatta toiseen kysymyksistä. 

Tutkimuksen osiot jaksotettiin siis siten, että perustiedot ja luottamusmiestoiminta 

kysyttiin kaikilta vastaajilta. Koska kysely suunnattiin nimenomaan tarkastelemaan 

vapaaehtoistoimintaa, sellaiset järjestöt, joiden tehtäviin vapaaehtoistoiminta 

tai sen edistäminen ei kuulunut, ohjattiin tästä kysymyksestä suoraan kyselyn 

päätössivulle, jolla kysyttiin enää vastaajan taustatiedot. 

4.2 Vapaaehtoistoiminnan kirjo 

Vastaajilta tiedusteltiin: ”Minkä verran kutakin seuraavaa vapaaehtoistoiminnan 

muotoa järjestössänne on? Eli tällä kysymyksellä kartoitetaan, missä tehtävissä 

järjestönne vapaaehtoiset toimivat.” 

Kun tarkastellaan 'aika paljon' ja 'hyvin paljon' vastanneiden yhteismäärää, eniten 

järjestöissä on vapaaehtoisia vertaistukitoiminnassa, tapahtumien järjestämisessä, 

virkistystoiminnassa, vaikuttamistyössä ja terveyttä edistävässä toiminnassa. 

Vapaaehtoistoiminta kodin siivouksessa, ruoanlaitossa, maahanmuuttajatoiminnassa 

ja asuinaluetoiminnassa on järjestöissä puolestaan melko harvinaista. 

Eniten uusia vapaaehtoisia puolestaan kaivataan varainhankintaan, tukihenkilötoimintaan, 

vertaistukeen, tapahtumien järjestämiseen ja vaikuttamistyöhön. Nämä 

prosenttiluvut ovat myös kauttaaltaan korkeita: uusia toimijoita todella tarvittaisiin 

monessa järjestössä. 

Kysymyksessä siis kartoitettiin vapaaehtoistoiminnan muotoja sekä toiveita. Kysymyksen 

lopussa oli avoin kohta: ”Muuta, mitä?” Vastauksia muiden tehtävien 

osalta saatiin 105 kappaletta, ja ne olivat hyvin sekalaisia, moninaisia. Vapaaehtoisia 

toimi muiden muassa lehtijuttujen kirjoittajina, kurssinjohtajina, kansainvälisessä 

toiminnassa ja kääntämistehtävissä. Joissain järjestöissä vapaaehtoiset 

seurasivat järjestön toimintaan liittyvää kotimaista ja ulkomaista tutkimusta ja tekivät 

näistä yhteenvetoja järjestön lehteen. Järjestöjen oman lehden toimittaminen 

olisi voitu hyvin ottaa mukaan listaan, sillä toimitustyö mainittiin useamman 

kerran. Eräässä järjestössä omaa lehteä toimittamaan oli kerätty 30 vapaaehtoista. 

Toisessa järjestössä taas vapaaehtoinen toimitustyö oli sitä, että vapaaehtoi- 

27

set toimivat äänilehtien lukijoina. Laajaa vapaaehtoistoimintaa kritisoivan kommentin 

mukaan järjestöjen pitäisi olla tarkkana, ettei vapaaehtoistoiminnan vastuulle 

oteta sellaisia tehtäviä, joihin kuntien tulisi ohjata resursseja. 

Taulukko 9. Erilaiset vapaaehtoistoiminnan muodot järjestöissä. 

Vapaaehtoistoiminnan 

muoto 

Ei 

lainkaan 

Jonkin 

verran 

Aika 

paljon 

Hyvin 

paljon 

Kaipaisimme lisää 

toimijoita tähän / 

osuus vastaajista 

Asiointiapu 52,5 % 32,7 % 9,7 % 5,1 % 14,8 % 

Asuinaluetoiminta 67,4 % 21,6 % 6,7 % 4,3 % 10,3 % 

Hallintotehtävät 31,5 % 27,8 % 22,4 % 18,2 % 12,2 % 

Kodin siivous, 77,4 % 16,9 % 4,1 % 1,6 % 5,8 % 

ruoanlaitto yms. 

Liikunta ja urheilu 25,9 % 39,6 % 22,7 % 11,9 % 19,2 % 

Maahanmuuttajatoiminta 

75,2 % 17,9 % 4,6 % 2,3 % 12,0 % 

Musiikki- ja taidetoiminta 

40,9 % 32,3 % 17,2 % 9,6 % 16,0 % 

Neuvonta, myös 28,1 % 31,4 % 21,0 % 19,5 % 19,9 % 

puhelimitse tai 

netissä 

Talkootyö 19,0 % 37,0 % 24,4 % 19,6 % 24,9 % 

Tapahtumien 

5,4 % 30,3 % 36,7 % 27,6 % 27,3 % 

järjestäminen 

Terveyden 

18,3 % 34,6 % 27,2 % 19,9 % 17,8 % 

edistäminen 

Tietotekniikassa 47,4 % 34,9 % 11,5 % 6,3 % 16,2 % 

yms. avustaminen 

Toimistotehtävät 42,3 % 36,6 % 13,9 % 7,2 % 11,7 % 

Toisten vapaaehtoisten 

23,9 % 44,6 % 18,5 % 13,0 % 19,7 % 

ohjaus 

Tukihenkilötoiminta 29,7 % 29,8 % 20,8 % 19,7 % 29,7 % 

Vaikuttamistyö 14,2 % 37,3 % 29,5 % 19,1 % 25,2 % 

Varainhankinta 21,9 % 42,4 % 22,2 % 13,5 % 33,8 % 

Vertaistuki 11,5 % 19,7 % 28,2 % 40,6 % 27,7 % 

Virkistystoiminta 11,5 % 26,9 % 33,2 % 28,4 % 23,8 % 

Ystäväpalvelu, 51,2 % 25,4 % 13,4 % 9,9 % 22,8 % 

ystävätoiminta 

N = 989 (1 139) 

(Vastaus-% 

57,1–64,8) 

28

4.3 Toimijat ja seuranta 

Vastaajia pyydettiin arvioimaan järjestön vapaaehtoisten määrää kolmessa kategoriassa: 

aktiiviset, muutaman kerran vuodessa toimivat ja reservissä olevan vapaaehtoiset. 

Tämän lisäksi pyydettiin arvioimaan kuinka paljon yksittäinen vapaaehtoinen 

käytti aikaa vapaaehtoistoimintaan. Vastauksien ääripäässä oli hyvin 

suuria arvoja, jotka poikkesivat merkittävästi muusta aineistosta. On mahdollista, 

että osa vastaajista oli ymmärtänyt kysymyksen väärin. Määrän kohdalla 

vastaajia pyydettiin ilmoittamaan oman järjestönsä vapaaehtoistoimijoiden määrä. 

Määrän suhteen ääripään hyvin suuret arvot saattavat johtua siitä, että osa 

keskusjärjestöistä on laskenut määrään mukaan myös omien paikallisjärjestöjensä 

vapaaehtoiset. Ajankäytön kohdalla vastaajia pyydettiin kertomaan yksittäisen 

vapaaehtoisen toimintaan käyttämä aika. Ääripään hyvin suuret arvot saattavat 

johtua siitä, että muutamat vastaajista ovat laskeneet vastaukseen yhteen kaikkien 

vapaaehtoisten käyttämän ajan. Seuraavassa taulukossa on kuvattu vapaaehtoisten 

aktiivitoimijoiden määrä erityyppisissä järjestöissä. 

Taulukko 10. Vapaaehtoisten aktiivitoimijoiden määrä. 

Aktiivitoimijat 

(toimivat säännöllisesti, useita kertoja 

vuodessa yhdessä tai useissa työmuodoissa tai useissa projekteissa) 

Toimijoiden määrä 

Järjestön 0 1–5 6–10 11–20 21–30 31–50 51–100 Yli 100 Yhteensä 

tyyppi 


1,4 % 4,3 % 7,2 % 5,8 % 5,8 % 7,2 % 18,8 % 49,3 % 100,0 % 

kes- 

kusjärjestö 


0,0 % 14,1 % 15,3 % 24,7 % 16,5 % 16,5 % 9,4 % 3,5 % 100,0 % 

järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

1,1 % 16,1 % 23,5 % 30,0 % 9,6 % 8,5 % 6,5 % 4,8 % 100,0 % 

Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastaajista suurin osa ilmoitti, että heidän järjestössään 

aktiivisia vapaaehtoisia oli yli 100 henkilöä. Muissa valtakunnallisissa 

järjestöissä oli vapaaehtoisia yleisesti ottaen 1–50 henkilöä, useimmiten 11–20 

henkilöä. Paikallisten ja alueellisten järjestöjen vastaajien mukaan aktiivisia vapaaehtoisia 

oli yleisesti ottaen 1–20 henkilöä, useimmiten 11–20 henkilöä. Koko 

aineiston näkökulmasta voidaan sanoa, että alle 10 %:ssa järjestöjä on alle neljä 

aktiivista vapaaehtoista ja toisaalta alle 10 %:ssa järjestöjä on yli 90 aktiivista vapaaehtoista. 

Seuraavassa taulukossa on kuvattu, kuinka paljon nämä aktiivitoimijat 

käyttivät aikaa vapaaehtoistoimintaan erilaisissa järjestöissä. 

29

Taulukko 11. Aktiivitoimijoiden ajallinen panostus. 

Aktiivitoimijat 

(toimivat säännöllisesti, useita kertoja vuodessa 

yhdessä tai useissa työmuodoissa tai useissa projekteissa) 

Tuntia kuukaudessa 

Järjestön 0 h 1–5 h 6–10 h 11–20 h 21–30 h 31–50 h Yli 50 h Yhteensä 

tyyppi 


0,0 % 27,0 % 39,7 % 15,9 % 7,9 % 4,8 % 4,8 % 100,0 % 

keskusjär- 

jestö 


0,0 % 39,5 % 25,9 % 18,5 % 2,5 % 7,4 % 6,2 % 100,0 % 

järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

0,9 % 41,1 % 29,4 % 13,3 % 3,4 % 4,5 % 7,4 % 100,0 % 

Kaikkien kolmen järjestötyypin vastaajien mukaan aktiivisten vapaaehtoisten 

ajankäyttö on yleisesti ottaen välillä 1–20 tuntia kuukaudessa. Valtakunnallisten 

keskusjärjestöjen kohdalla vastattiin useimmiten, että aktiivivapaaehtoinen käyttää 

aikaa toimintaan 6–10 tuntia kuukaudessa. Muiden valtakunnallisten järjestöjen 

ja paikallisten/alueellisten järjestöjen vastaajien mukaan aktiivivapaaehtoinen 

käyttää useimmiten toimintaan 1–5 tuntia kuukaudessa. Koko aineiston näkökulmasta 

alle 10 %:ssa järjestöjä aktiivinen vapaaehtoinen käyttää aikaa toimintaan 

alle 3 tuntia kuukaudessa ja toisaalta alle 10 %:ssa järjestöjä vapaaehtoinen 

käyttää toimintaan aikaa yli 35 tuntia kuukaudessa. 

Seuraavassa taulukossa on kuvattu muutaman kerran vuodessa toimivien vapaaehtoisten 

määrä suhteessa erityyppisiin järjestöihin. 

Taulukko 12. Muutaman kerran vuodessa toimivien vapaaehtoisten määrä. 

Muutaman kerran vuodessa toimivia tai vain 

johonkin tiettyyn lyhyeen projektiin keskittyviä 



tyyppi 


3,0 % 12,1 % 4,5 % 13,6 % 9,1 % 6,1 % 9,1 % 42,4 % 100,0 % 


Muu valta- 

2,8 % 19,7 % 18,3 % 21,1 % 15,5 % 12,7 % 4,2 % 5,6 % 100,0 % 

kunnalli- 

nen järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

2,2 % 29,9 % 26,7 % 17,0 % 7,5 % 6,8 % 5,8 % 4,1 % 100,0 % 

30

Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastauksissa muutaman kerran vuodessa 

toimivia vapaaehtoisia on useimmiten yli 100 henkilöä. Tämän jälkeen useimmiten 

vastattiin määräksi 11–20 ja 1–5 vapaaehtoista. Muissa valtakunnallisissa 

järjestöissä näiden vapaaehtoisten määrä on yleisesti ottaen välillä 1–50 vapaaehtoista. 

Useimmiten näissä järjestöissä vastattiin, että muutaman kerran vuodessa 

toimivia tai tiettyyn projektiin keskittyviä vapaaehtoisia on 11–20 henkilöä. 

Paikallisissa ja alueellisissa järjestöissä vastaukset asettuivat yleisesti ottaen välille 

1–20 vapaaehtoista. Useimmiten vastattiin, että muutaman kerran vuodessa 

toimivia vapaaehtoisia on 1–5 henkilöä. Koko aineiston näkökulmasta voidaan 

sanoa, että alle 10 %:ssa järjestöjä on alle 3 muutaman kerran vuodessa toimivaa 

vapaaehtoista. Toisaalta alle 10 %:ssa järjestöjä on yli 90 muutaman kerran 

vuodessa toimivaa vapaaehtoista. 

Seuraavassa taulukossa on kuvattu muutaman kerran vuodessa toimivien vapaaehtoisten 

ajankäyttö vuositasolla. 

Taulukko 13. Muutaman kerran vuodessa toimivien ajankäyttö. 

Muutaman kerran vuodessa toimivia tai 

vain johonkin tiettyyn lyhyeen projektiin keskittyviä 

Tuntia vuodessa 

Järjestön 0 h 1–5 h 6–10 h 11–20 h 21–30 h 31–50 h Yli 50 h Yhteensä 

tyyppi 


1,6 % 16,1 % 29,0 % 24,2 % 4,8 % 8,1 % 16,1 % 100,0 % 

keskus- 

järjestö 


2,9 % 14,3 % 35,7 % 20,0 % 1,4 % 10,0 % 15,7 % 100,0 % 

järjestö 

Paikallinen/alueelline 

n järjestö 

1,5 % 26,8 % 29,6 % 18,1 % 8,7 % 8,4 % 6,9 % 100,0 % 

Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastausten mukaan muutaman kerran vuodessa 

toimiva vapaaehtoinen käyttää useimmiten toimintaan aikaa 6–10 tuntia 

vuodessa. Muiden valtakunnallisten järjestöjen ja paikallisten/alueellisten järjestöjen 

vastauksissa nousee esille useimmiten myös 6–10 tuntia kuukaudessa. Valtakunnallisten 

keskusjärjestöjen ja muiden valtakunnallisten järjestöjen vastauksissa 

tulee esille ero yli 50 tuntia vuodessa käyttävien vapaaehtoisten määrässä 

suhteessa paikallisiin/alueellisiin järjestöihin. Mahdollisesti tätä eroa selittäisi se, 

että vastauksiin olisi laskettu yhteen useamman vapaaehtoisen toimintaan käyttämä 

aika. Koko aineiston näkökulmasta voidaan todeta, että alle 10 prosentissa 

järjestöjä muutaman kerran vuodessa toimiva vapaaehtoinen käyttää aikaa toimintaan 

alle 3 tuntia vuodessa ja toisaalta alle 10 %:ssa järjestöjä aikaa käytetään 

yli 48 tuntia vuodessa. 

Seuraavassa taulukossa on kuvattu reservivapaaehtoisten määrä suhteessa järjestön 

tyyppiin. 

31

Taulukko 14. Reservivapaaehtoisten määrä. 

Reservissä/listoilla/taustalla henkilöitä, 

joihin tarvittaessa voidaan ottaa yhteyttä 



tyyppi 


15,1 % 7,5 % 9,4 % 7,5 % 5,7 % 3,8 % 7,5 % 43,4 % 100,0 % 



6,8 % 32,2 % 15,3 % 22,0 % 3,4 % 10,2 % 6,8 % 3,4 % 100,0 % 

järjestö 

Paikallinen/alueelli 

nen järjestö 

8,5 % 34,7 % 25,1 % 15,0 % 6,2 % 4,0 % 2,5 % 4,0 % 100,0 % 

Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastausten mukaan reservissä olevia vapaaehtoisia 

oli useimmiten joko yli 100 henkilöä, tai sitten heitä ei ollut lainkaan. Muiden 

valtakunnallisten järjestöjen sekä paikallisten/alueellisten järjestöjen vastausten 

mukaan reservivapaaehtoisia oli useimmiten 1–20 henkilöä. Useimmiten toistuneen 

vastauksen mukaan reservivapaaehtoisia oli 1–5 henkilöä. Koko aineiston 

näkökulmasta voidaan sanoa, että alle 10 %:ssa järjestöjä reservissä olevia vapaaehtoisia 

ei ole lainkaan. Toisaalta alle 10 %:ssa järjestöjä reservissä olevia 

vapaaehtoisia on yli 80 henkilöä. 

Seuraavassa taulukossa on kuvattu reservissä olevien vapaaehtoisten ajankäyttö 

vuodessa suhteessa järjestön tyyppiin. 

Taulukko 15. Reservissä olevien ajankäyttö. 

Reservissä/listoilla/taustalla henkilöitä, 

joihin tarvittaessa voidaan ottaa yhteyttä. 

Tuntia vuodessa 

Järjestön tyyppi 0 h 1–5 h 6–10 h 11–20 h 21–30 h 31–50 h Yli 50 h Yhteensä 




järjestö 


järjestö 

14,0 % 34,0 % 26,0 % 6,0 % 4,0 % 6,0 % 10,0 % 100,0 % 

15,5 % 34,5 % 31,0 % 8,6 % 1,7 % 1,7 % 6,9 % 100,0 % 

9,8 % 48,9 % 21,7 % 11,3 % 2,4 % 1,5 % 4,3 % 100,0 % 

Kaikissa kolmessa järjestötyypissä reservivapaaehtoinen panostaa toimintaan 

useimmiten 1–10 tuntia vuodessa. Useimmiten toistuneen vastauksen mukaan 

aikaa kuluu 1–5 tuntia vuodessa. Ajankäytön ääripäissä on pieniä eroja järjestöjen 

välillä. Valtakunnallisella tasolla toimivissa järjestöjen vastauksissa toistuu 

paikallisjärjestöjä useammin, että reservivapaaehtoiset eivät käytä vuodessa toi- 

32

mintaan aikaa lainkaan. Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastauksissa taas 

nousee hieman muita useammin esille, että reservivapaaehtoiset käyttäisivät aikaa 

yli 50 tuntia vuodessa. Tähän eroon saattaa vaikuttaa se aiemmin mainittu 

seikka, että osa vastaajista on mahdollisesti summannut yhteen vapaaehtoisten 

käyttämää aikaa. Koko aineiston näkökulmasta voidaan sanoa, että noin alle 

10 %:ssa järjestöjä reservivapaaehtoinen ei käytä toimintaan vuosittain lainkaan 

aikaa. Toisaalta alle 10 %:ssa järjestöjä reservivapaaehtoinen käyttää toimintaan 

aikaa yli 16 tuntia vuodessa. 

Vastaajia pyydettiin myös kertomaan, mihin heidän esittämänsä arviot vapaaehtoisten 

määrästä perustuvat. Kysymyksessä oli mahdollista valita useampi vaihtoehto. 

Taulukossa on prosenttiosuus ilmaistu suhteessa kysymykseen vastanneisiin. 

Taulukko 16. Vapaaehtoistoiminnan seurantatavat. 

Seurantatapa Vastauksia % 

Vapaaehtoistoimijoiden määrää seurataan 

178 38,8 % 

systemaattisesti (toimijoiden määrän laskenta, 

toimijat on rekisteröity, vapaaehtoistoiminnan passi 

tms.) 

Vapaaehtoistoiminnan ohjaajien arviot 

133 29,0 % 

(esim. päivä/viikko/kuukausi -tasolla) 

Järjestön muun henkilön (summittaisempi) arvio 348 75,8 % 

Ajoittain tehtävä selvitys, kartoitus 114 24,8 % 

Yhteensä - 100 

Yhteensä vastaajia 459 



N = 989 (1 139) 

Vastaajien esittämät vapaaehtoisten määrät perustuvat suurimmalta osin summittaiseen 

arvioon, useimmiten vielä muun kuin vapaaehtoistoiminnan ohjaajana 

toimivan henkilön arvioon. Yli kolmanneksessa järjestöistä kuitenkin vapaaehtoisten 

määrää seurataan myös systemaattisesti. Neljänneksessä järjestöistä tehdään 

ajoittain selvitys vapaaehtoisten määrästä ja ajankäytöstä. Jos annetuista 

vaihtoehdoista ei löytynyt oikeaa vastausta, oli vastaajan mahdollista kirjoittaa 

avoimeen tilaan vastauksensa, jos luvut perustuvat johonkin muuhun. Luvut perustuivat 

näiden vastausten mukaan eritoten seuraaviin: 

• toimintakertomukseen 

• toimintaraportteihin 

• 20 aktiiviseen toimijaan 

• vuosittaisiin selvityksiin 

33

• hallituksen jäseniltä saatuihin tietoihin 

• tuntimääriin 

• ohjaajien raportteihin. 

Seuraavaan on koottu näitä vastauksia havainnollistavia suoria aineistolainauksia: 

Vapaaehtoiset raportoivat ajankäyttöään kaksi kertaa vuodessa kirjallisesti 

puolivuotis- ja vuoden toimintakertomusta varten. 

Vapaaehtoistoimijoiksi laskemme: a) järjestöaktiivit, b) Ihmisenviran hoitajat, 

c) toimintakeskukset, d) muut vapaaehtoiset ja e) hallituksen jäsenet. 

Vuosittainen toimintaraportti pyydetään a-b-c kohteilta, jossa kysytään 

myös d-kohtaan tietoja. C-kohdalta pyydetään lisäksi kolme kertaa vuodessa 

(nelikuukautinen) kausiraportti. E-kohdasta eli hallituksen jäsenistä osa 

täyttää vuosiraportin. Kaikki eivät kaikkeen vastaa, joten aina osa luvuista 

(ehkä kolmannes) on järjestöpäällikön ja/tai aluetyöntekijöiden arvioon perustuvaa. 

Osallistujien määrä (esim. talkoot) lasketaan, muttei henkilötietoja. Ryhmänvetäjät 

tiedetään. 

On tärkeä huomioida, että kovin tiukka raportointivelvollisuus vapaaehtoisille vie 

nopeasti toiminnan ilon. Ehkä toiminnan luonteeseen kuuluukin se, että tunteja ei 

hirveästi lasketa. Ihmiset tekevät sen verran kuin kulloinkin tuntuu hyvältä ja tarpeelliselta. 

Tämä käy ilmi myös vapaaehtoistoiminnan määritelmän kriteereistä: 

toiminnan on oltava vapaaehtoista. 

4.4 Keitä toivottaisiin mukaan? 

Edellä kävi jo ilmi, että järjestöissä uusia vapaaehtoisia puolestaan kaivataan erityisesti 

varainhankintaan, tukihenkilötoimintaan, vertaistukeen, tapahtumien järjestämiseen 

ja vaikuttamistyöhön. Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin lomakkeella 

myöhemmin, valmiiden vaihtoehtojen kanssa: ”Keitä erityisesti toivoisitte nykyistä 

enemmän järjestönne vapaaehtoisiksi?” Tulokset piirtyvät taulukon 17 mukaisesti. 

Kaksi ryhmää erottuu selvästi ylitse muiden; erityisen moni toivoo järjestöön vapaaehtoisiksi 

lisää miehiä ja nuoria aikuisia. Erityisen harvoin vapaaehtoisiksi toivotaan 

paitsi lapsia myös ”muutoin työelämän ulkopuolella olevia (esim. koululaiset, 

äitiyslomalaiset, opiskelijat)”. Tosin tämäkään luku ei ole matala; kuudennes 

vastaajista toivoo myös juuri heitä järjestönsä vapaaehtoisiksi. 

34

Taulukko 17. Keitä toivotaan lisää vapaaehtoisiksi? 

Keitä erityisesti toivoisitte nykyistä enemmän 

järjestönne vapaaehtoisiksi? 

Prosenttiosuus 

vastaukset valinneista 

vastaajista 

Naisia 20,1 % 

Miehiä 42,1 % 

Lapsia, alle 15-vuotiaita 3,2 % 

Nuoria, 15–24 -vuotiaita 24,3 % 

Nuoria aikuisia, 25–35 -vuotiaita 41,3 % 

36–65 -vuotiaita 32,2 % 

Senioreita, yli 65-vuotiaita ja vanhempia 18,5 % 

Työelämässä olevia 25,1 % 

Työttömiä 22,2 % 

Eläkkeellä olevia 22,8 % 

Muutoin työelämän ulkopuolella olevia 

15,9 % 

(esim. koululaiset, äitiyslomalaiset, opiskelijat) 

Asianosaisvapaaehtoisia 

18,6 % 

(esim. invalidit invalidijärjestön vapaaehtoistoiminnassa) 

Maahanmuuttajia 17,7 % 

Syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia 19,9 % 



N = 989 (1 139) 

Kun vastaajilta oli tiedusteltu, keitä järjestö toivoisi nykyistä enemmän vapaaehtoisiksi, 

seuraavassa kysymyksessä jatkettiin kysymällä, ”Miksi juuri heitä?” Vastauksia 

oli 509 kappaletta. Järjestöt toivovat eritoten nuoria (syinä: jatkuvuus, uutta 

oppia, uusia tekotapoja, imago, innovaatioita), vertaisia (syinä: vertaistuki, 

vahva voima, kokemus), syrjäytymisvaarassa olevia (syinä: miehille paljon tekemistä, 

estää syrjäytymisen) sekä maahanmuuttajia (syinä: estää syrjäytymisen, 

rikastaa yhteisöä). Seuraavassa on aineistolainauksia tästä kysymyksestä: 

Olisi hyvä saada alle 65-vuotiaita mukaan toimintaan, sillä heillä on jaksamista 

ja mahdollisia työelämäkontakteja. Lisäksi työttömät ja muuten työelämän 

ulkopuolella olevat voivat olla hyvä mahdollisuus, sillä heillä lienee 

enemmän aikaa, kuin työelämässä olevilla. Miehiä tarvitaan, sillä porukkamme 

on naisvaltainen. 

Nuoret jatkavat yhdistyksen toimintaa tulevaisuudessa. Miehet monipuolistavat 

toimintaa. 

35

Kaikki ovat myös järjestömme ydinkohderyhmää. Miehiä siksi, että heitä on 

yleisesti ottaen vähän vapaaehtoisina ja teemme kuitenkin sukupuolierityistä 

työtä myös poikien kanssa, jotka hyötyisivät terveistä miehen malleista. 

Nuoria aikuisia toimimaan kaikin aikaa myös itsenäisemmin omilla paikkakunnillaan. 

Työttömiä, jotta he saavat merkitykselliseksi kokemaansa tekemistä. 

Miehet; kaikki toimijamme ovat miehiä ja toiminta kohdistuu miesten vertaistuen 

vahvistamiseksi. 5-35-vuotiaita on vielä verrattain vähän, vaikka 

käytännössä kaikesta toiminnastamme olisi merkittävästi heidän elämänlaatunsa 

lisäämisessä ja vapaaehtoistoiminnan kautta saisimme ensikäden 

tietoa kyseisen ikäryhmän muuttuvista haasteista. Vanhemmat miehet 

omaavat elämänkokemusta ja aikaa muiden tukemiseksi, ja toisaalta vapaaehtoistoiminta 

olisi varmasti mielekästä heidänkin aktivoimisekseen. 

Maahanmuuttajuuteen liittyvät haasteet ja mahdollisuudet ovat yksi merkittävimmistä 

kasvusektoreista maassamme. 

Toimintamme perusajatus on tarjota tukea vauvasta vaariin. Erilaiset toimintamme, 

kuten esim. ryhmät, on suunniteltu em. periaatteen pohjalta. 

Näihin kaipaisimme samanikäisiä vertaistoimijoita. Miesten tapa käsitellä 

psyykkistä sairautta lähipiirissä on erilainen kuin naisten, siksi toivoisimme 

miespuolisia vapaaehtoisia toteuttamaan miesten tukitoimintaa. Vertaisuus 

voi toteutua vain asianosaisuusperiaatteella. 

36

5 Toiminnan rahoitus ja kustannukset 

Vastaajia pyydettiin myös kertomaan, kuinka paljon he käyttivät kokonaisrahoituksestaan 

euromääräisesti vapaaehtoistoimintaan. Tulokset on kuvattu seuraavassa 

taulukossa. 

Taulukko 18. Rahallinen panostus vapaaehtoistoimintaan. 

Kuinka paljon arvioitte järjestönne kokonaisrahoituksesta käytetyn 

vapaaehtoistoimintaan euromääräisesti? 

Järjestön 

tyyppi 




järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

Summa 

Enint. 

2500 

2500– 

5000 

5 000– 

10 000 

10000– 

20000 

20000– 

40000 

40000– 

80000 

80000– 

160000 

160000– 

320000 

320000– 

640000 

Yli 

640000 

Yhteensä 

15,9 % 6,1 % 0,0 % 3,7 % 4,9 % 8,5 % 15,9 % 15,9 % 15,9 % 13,4 % 100,0 % 

28,0 % 4,3 % 11,8 % 8,6 % 14,0 % 11,8 % 11,8 % 7,5 % 0,0 % 2,2 % 100,0 % 

38,0 % 14,1 % 11,8 % 8,4 % 8,6 % 9,2 % 5,4 % 3,4 % 0,6 % 0,4 % 100,0 % 

Valtakunnallisten keskusjärjestöjen kohdalla rahaa käytettiin vapaaehtoistoimintaan 

yleisesti ottaen joko enintään 2 500 euroa tai sitten yli 80 000 euroa. Muiden 

valtakunnallisten järjestöjen kohdalla suuruusluokkaa voisi kuvailla siten, että rahaa 

käytettiin useimmiten joko enintään 2 500 euroa tai sitten suuruusluokkaa 

50 000–160 000 euroa. Paikallisten/alueellisten järjestöjen kohdalla vapaaehtoistoimintaan 

käytetyn rahoituksen euromäärä on usein pienempi, samoin kuin 

myös niiden koko on usein valtakunnallisia pienempi. Useimmiten vastattiin, että 

rahaa käytettiin vapaaehtoistoimintaan enintään 2 500 euroa. Yleisesti ottaen 

voisi kuvailla, että paikallisissa/alueellisissa järjestöissä vapaaehtoistoimintaan 

käytetty rahamäärä on luokkaa 0–10 000 euroa. Koko aineiston näkökulmasta 

järjestöistä 16 % käytti vapaaehtoistoimintaan rahaa alle 1 000 euroa vuonna 

2009. Yli 100 000 euroa rahaa vapaaehtoistoimintaan käytti hieman vajaa 14 % 

kaikista vastanneista järjestöistä. Miljoona euroa tai enemmän vapaaehtoistoiminnan 

rahoitukseen käytti hieman reilu prosentti kaikista vastanneista järjestöistä. 

Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin: ”Kuinka suuri osa vapaaehtoistoiminnan kuluista 

katettiin RAY:n avustuksilla?” Seuraavassa nämä osuudet on esitetty prosentteina, 

kaikki erityyppiset RAY-avustukset yhdessä: 

37

Taulukko 19. RAY-avustusten osuus vapaaehtoistoiminnan kuluista järjestöissä. 

Kuinka suuri osa vapaaehtoistoiminnan 

Vastauksia % 

kuluista katettiin RAY:n avustuksilla? 

(Osuus prosentteina, kaikki mahdolliset 

erityyppiset RAY-avustukset 

yhteenlaskettuna) 

0–24% 302 46,2 

25–49 % 56 8,6 

50–74 % 91 13,9 

75–100 % 205 31,3 




N = 989 (1 139) 

RAY:n rahoitusosuus vapaaehtoistoiminnan kuluista on taulukossa jaksotettu neljänneksittäin. 

Mielenkiintoista kyllä, tuloksissa nousee esille rahoituksen selkeä 

kaksijakoisuus: yleisesti ottaen RAY:n avustuksilla rahoitettiin vapaaehtoistoiminnasta 

joko vain alle neljännes tai vähintään kolme neljäsosaa. Selkeästi pienempi 

osa (21,5 %) jää laajaan välimaastoon (RAY:n rahoitusosuus 25–74 %). 

Taulukko 20. RAY-avustukset vapaaehtoistoimintaan suhteessa järjestön tyyppiin. 

Kuinka suuri osa vapaaehtoistoiminnan 

kuluista katettiin 

RAY:n avustuksilla? 

(Osuus prosentteina, kaikki 

mahdolliset erityyppiset RAYavustukset 

yhteenlaskettuna) 

Mikä seuraavista vastaa lähinnä järjestöänne? 



Muu 

valtakunnallinen 

järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

0–24 % 23,8 % 33,3 % 52,4 % 

25–49 % 12,5 % 6,5 % 8,3 % 

50–74 % 13,8 % 16,1 % 13,5 % 

75–100 % 50,0 % 44,1 % 25,8 % 

Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 

Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla katettiin puolessa valtakunnallisista 

keskusjärjestöistä suurin osa (75–100%) vapaaehtoistoiminnan kuluista. Muut 

valtakunnalliset järjestöt eivät juuri eroa valtakunnallisista keskusjärjestöistä rahoitusosuuksien 

suhteen. Sen sijaan merkittävä ero on valtakunnallisten ja paikallisjärjestöjen 

välillä. Yli puolessa paikallisista järjestöistä RAY:n avustuksilla 

katettiin korkeintaan pieni osa (alle 25 %) vapaaehtoistoiminnan kuluista. 

38

Vastaajat myös tarkensivat: ”Jos olette saaneet RAY-avustuksia, mitä eri avustuslajeja 

kohdentui vapaaehtoistoimintaanne?” Pyyntö osallistua tutkimukseen 

lähetettiin siis kaikille RAY-avustusta saaneille järjestöille, mutta kysymyksellä 

haluttiin vielä tarkentaa, mitä erityyppisistä avustusmuodoista käytettiin vapaaehtoistoiminnan 

tukemiseen. Vastaajien oli mahdollista valita useampi vaihtoehto, ja 

prosenttiluvut on laskettu suhteessa vastaajien kokonaismäärään (989). Tulokset 

piirtyivät seuraavasti: 

Taulukko 21. Mitä RAY:n avustusta kohdentui vapaaehtoistoimintaan? 

Vastauksia % 

Yleisavustusta (Ay) 144 14,6 % 

Kohdennettua toiminta-avustusta (Ak) 261 26,4 % 

Investointiavustusta (B) 16 1,6 % 

Projektiavustusta (C) 220 22,2 % 

Keskusjärjestön kautta tullutta RAYavustusta 

136 13,8 % 

Yhteensä - - 



N = 989 (1 139) 

Kuten taulukosta ilmenee, vastaukset hajaantuvat laajasti mutta keskeisimmät 

vapaaehtoistoimintaan käytetyt RAY:n avustusmuodot olivat kohdennettu toiminta-avustus 

ja projektiavustus. Yleisavustusta ja keskusjärjestön kautta tullutta 

avustusta käytettiin myös usein vapaaehtoistoimintaan. Vähiten vapaaehtoistoimintaan 

käytettiin investointiavustusta. 

Vastaajilta myös tiedusteltiin avoimella kysymyksellä muita – RAY:n avustusten 

ulkopuolisia – vapaaehtoistoiminnan rahoitusmuotoja: ”Millä muulla tavoin rahoititte 

vapaaehtoistoimintaa?” Yhteensä 600 vastaajaa vastasi tähän kysymykseen. 

Tuloksista käy ilmi, että yhtäältä jäsenmaksut ja toisaalta järjestön saamat avustukset 

ovat selvästi merkittävimmät muut rahoitusmuodot vapaaehtoistoiminnassa. 

Avustusten kohdalla useimmin avustava taho on kaupunki. Myös arpajaiset, 

lahjoitukset ja myyjäiset ovat sangen usein käytettyjä keinoja. Sen sijaan esimerkiksi 

koulutustilaisuuksilla, vuokratuloilla tai kirpputoreilla on vähäisempi merkitys, 

mutta näitäkin mainittiin. 

Kokonaisuudessaan vapaaehtoistoiminnan rahoituspohja piirtyy siis monipuolisena. 

Erittäin keskeisen osan vapaaehtoistoiminnan rahoituksesta muodostavat 

varmasti kuitenkin juuri RAY:n avustukset. Mutta kuinka suuri osa näillä mainituilla 

muilla rahoitusmuodoilla – vaihdellen kaupunkien avustuksista kirpputoreihin – 

järjestöjen vapaaehtoistoiminnalle on? Vastaajilta kysyttiin: ”Kuinka suuri muiden 

39

ahoituslähteiden rahallinen yhteismerkitys vapaaehtoistoimintanne kannalta on?” 

Tulokset on tiivistetty seuraaviin kahteen taulukkoon. 

Taulukko 22. Muiden rahoituslähteiden rahallinen yhteismerkitys vapaaehtoistoiminnalle. 

Kuinka suuri muiden 

Vastauksia % 

rahoituslähteiden rahallinen 

yhteismerkitys vapaaehtoistoimintanne 

kannalta on? 

Erittäin suuri 219 29,7 

Melko suuri 168 22,8 

Melko pieni 138 18,7 

Erittäin pieni 171 23,2 

En osaa sanoa 41 5,6 




N = 989 (1 139) 

Tuloksista ilmenee, että vastanneista yli puolelle RAY:n tuen ohella muiden rahoituslähteiden 

yhteismerkitys oli erittäin tai melko suuri. Tämä kertoo siitä, että 

useissa järjestöissä on onnistuttu hyvin myös muussa varainhankinnassa ja että 

tätä muuta rahaa on toisaalta kohdennettu juuri vapaaehtoistoimintaan. Rahallisen 

merkityksen lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan muiden rahoituslähteiden 

yhteismerkitystä muutoin kuin rahallisessa mielessä vapaaehtoistoiminnan kannalta. 

Tulokset on kuvattu taulukossa 23. 

Taulukko 23. Muiden rahoituslähteiden yhteismerkitys muutoin kuin rahallisessa 

mielessä. 

Kuinka suureksi arvioitte muiden 

Vastauksia % 

rahoituslähteiden yhteismerkityksen 

vapaaehtoistoimintanne kannalta 

muutoin kuin rahallisessa mielessä? 

Erittäin suuri 196 26,7 

Melko suuri 222 30,3 

Melko pieni 126 17,2 

Erittäin pieni 109 14,9 





N = 989 (1 139) 

40

Muiden rahoituslähteiden koettiin olevan merkityksellisiä muutoinkin kuin rahallisessa 

mielessä – vieläpä enemmän merkityksellisiä, mielenkiintoista kyllä, juuri 

muussa kuin rahallisessa mielessä. Toisaalta huomionarvoista on sekin, että 

muiden rahoituslähteiden rahallista merkitystä järjestöjensä vapaaehtoistoiminnan 

kannalta erittäin pienenä piti peräti joka neljäs (23,2 %). 

Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu muiden rahoituslähteiden merkitystä suhteessa 

järjestön tyyppiin. 

Taulukko 24. Muiden rahoituslähteiden merkitys eri järjestötyypeille. 

Kuinka suuri muiden 

rahoituslähteiden 

rahallinen yhteismerkitys 

vapaaehtoistoimintanne 

kannalta on? 




Muu 

valtakunnallinen 

järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

Erittäin suuri 26,4 % 21,0 % 23,5 % 

Melko suuri 24,2 % 21,0 % 23,0 % 

Melko pieni 16,5 % 20,0 % 18,7 % 

Erittäin pieni 28,6 % 34,3 % 20,2 % 

En osaa sanoa 4,4 % 3,8 % 6,1 % 

Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 

Muiden rahoituslähteiden merkityksellä suhteessa erityyppisiin järjestöihin ei ole 

kovin suuria eroja. Muiden rahoituslähteiden merkitys on keskinäisessä vertailussa 

useammin erittäin pieni muissa valtakunnallisissa järjestöissä. Samoin vertaillen 

valtakunnallisissa keskusjärjestöissä rahallinen merkitys on suhteessa 

useimmiten erittäin suuri. 

Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan, mitkä olivat keskeisiä kustannuseriä vapaaehtoistoiminnan 

järjestämisen ja kehittämisen kokonaiskustannuksista. Vastaajat 

ilmoittivat summat keskeisten kustannuserien kohdalle. Taulukossa 25 on kuvattu 

tiivistetysti, mitkä kustannuserät nousivat usein esille sekä niiden rahamäärien 

yhteissumma. 

Useimmiten keskeisistä vapaaehtoistoiminnan kuluista mainittiin tilakulut ja muut 

toiminnan edellyttämät tarvikkeet. Vapaaehtoisten kulukorvaukset, henkilöstökulut, 

vapaaehtoisten opastaminen ja kouluttaminen sekä vapaaehtoisten virkistystoiminta 

mainittiin myös hyvin usein. Harvimmin mainittiin keskeisenä kulueränä 

vapaaehtoisten rekrytointi. 

41

Taulukko 25. Vapaaehtoistoiminnan keskeiset kustannuserät. 

Kustannuserä 

Henkilöstökulut (esim. vapaaehtoistoiminnan 

koordinointi) 

Työntekijöiden kouluttaminen 

vapaaehtoistoimintaan 

Vapaaehtoistoiminnan tilat, 

toiminnan edellyttämät tarvikkeet 

Vapaaehtoistoiminnan markkinointi 

(ei suora rekrytointi) 

Mainittu 

keskeisenä 

% Yhteissumma n. 

393 61,6 % 37 475 000 

242 37,9 % 1 717 000 

476 74,6 % 12 604 000 

252 39,5 % 3 258 000 

Vapaaehtoisten rekrytointi 162 25,4 % 733 000 

Vapaaehtoisten tukeminen 

230 36,1 % 1 658 000 

(esim. työnohjaus) 

Vapaaehtoistoimijoiden 

247 38,7 % 238 000 

vakuutukset 

Virkistystoiminta 

392 61,4 % 1 500 000 

vapaaehtoistoimijoille 

Vapaaehtoisten kulukorvaukset 440 69,0 % 2 944 000 

Yhteensä - - 67 353 000 



N = 989 (1 139) 

Taulukossa on myös kulukohteen euromääräinen yhteissumma. Tätä summaa 

on kuitenkin pidettävä varovaisena arviona suuruusluokasta, sillä moni vastaajista 

on joutunut arvioimaan kuluja ja on mahdollista, että samoja kuluja sisältyy 

keskusjärjestön ja paikallisjärjestöjen vastauksiin. Selkeästi suurimpina kulukohteina 

esille nousevat henkilöstökulut, tilakulut ja muut tarvikkeet. 

Seuraavassa taulukossa on eritelty vapaaehtoistoiminnan kustannuserien summia. 

Koko aineiston vastaukset on jaoteltu neljänneksiin, ja summat ovat euroissa. 

Jokainen neljännes edustaa siis 25 %:n osuutta kaikista vastauksista. Neljänneksen 

sisälle on kuvattu se vaihteluväli, jonka sisällä summat liikkuivat. 

Vastausten perusteella vapaaehtoistoimintaan liittyvät henkilöstökulut sekä vapaaehtoistoiminnan 

tilat ja muut toiminnan edellyttämät tarvikkeet olivat yhteissummaltaan 

suurimmat kustannuserät. Kulujen jaotteleminen alleviivaa erityisesti 

henkilöstökulujen merkitystä suhteessa muihin kuluihin. Esimerkiksi kolme neljäsosaa 

kaikista vastanneista järjestöistä käyttää enintään 7 000 euroa tilakuluihin, 

kun vastaava summa esimerkiksi vapaaehtoisten tukemiseen on enintään 2 

500 euroa. 

42

Taulukko 26. Vapaaehtoistoiminnan kustannuserät euromääräisesti. 

Osuus kaikista vastauksista 

Kustannuserä 


koordinointi) 

Työntekijöiden kouluttaminen 

vapaaehtoistoimintaan 

Vapaaehtoistoiminnan tilat, 

toiminnan edellyttämät tarvikkeet 


markkinointi 

(ei suora rekrytointi) 

Vapaaehtoisten rekrytointi 

Vapaaehtoisten tukeminen 

(esim. työnohjaus) 


vakuutukset 


vapaaehtoistoimijoille 

Vapaaehtoisten 

kulukorvaukset 

0–25 % 25–50 % 50–75 % 75–100 % 

enintään 1 800 2 000–19 000 20 000–60 000 yli 62 000 

enintään 270 300–700 740–1 900 yli 2 000 

enintään 350 400–1 900 2 000–7 000 yli 7 600 

enintään 180 200–450 500–1 938 yli 2 000 

enintään 150 200–400 500–1 710 yli 2 000 

enintään 270 300–900 1 000–2 500 yli 3 000 

enintään 91 100–180 200–400 yli 500 

enintään 250 300–937 1 000–1 950 yli 2 000 

enintään 287 300–750 800–2 600 yli 2 724 

Jos kustannuserien listasta ei löytynyt sopivaa kulukohdetta, pyydettiin vastaajaa 

kirjoittamaan avoimeen tilaan kulukohteen nimi ja arvioitu euromäärä: ”Ellei yllä 

olevasta listasta löytynyt sopivaa kulukohdetta, kirjoita tähän kulukohteen nimi ja 

arvioimasi euromäärä.” Tähän lisäkohtaan vastasi 208 vastaajaa. Seuraavat vastaukset 

olivat näissä avoimissa vastauksissa yleisimpiä: 

• toimintakulut 

• jäsenmaksut kattoyhdistykselle, -tiedotteet, -järjestöjen avustus, -hankinta 

• järjestelykulut 

• virkistys 

• matkakulut 

• tiedotus 

• kokoukset 

• koulutus. 

Avoimissa vastauksissa tuotiin myös esille, että vapaaehtoistoiminnan kulujen 

seuraaminen on joissain tapauksissa hankalaa. Kirjanpidossa ei välttämättä eritellä 

vapaaehtoistoiminnan kuluja, tai vapaaehtoistoiminnan ohjaaminen jakautuu 

monelle työntekijälle ja sen viemää työaikaa on hankala seurata. 

43

6 Vapaaehtoistoimintaa tukeva ammatillinen työ ja 

koulutustarpeet 

6.1 Toiminnan tukena 

Tutkimuksessa vastaajia pyydettiin kertomaan, kuinka paljon heidän järjestössään 

on palkattua henkilöstöä. Järjestökenttä on hyvin monimuotoinen ja laaja ja 

samoin ovat myös tulokset tähän kysymykseen. Vastausten perusteella voidaan 

todeta se, että paikalliset/alueelliset järjestöt toimivat usein joko kokonaan ilman 

palkattua henkilökuntaa tai sitten henkilöstöä on melko vähän. Koko aineiston 

näkökulmasta yleisin vastaus kysymykseen olikin, että järjestössä ei ole lainkaan 

palkattua henkilöstöä. Muuten järjestökentässä henkilökunnan määrä vaihtelee 

suuresti. 

Järjestöiltä kysyttiin myös, kuinka moni palkatusta henkilökunnasta työskenteli 

vapaaehtoistoiminnan tuki- tai kehittämistehtävissä. Seuraavassa taulukossa on 

kuvattu näiden henkilöiden määrä suhteessa järjestötyyppiin. 

Taulukko 27. Vapaaehtoistoiminnan henkilöstö järjestötyypeittäin. 

Kuinka moni heistä organisoi, tukee ja/tai kehittää vapaaehtoistoimintaa? 

Vapaaehtoistoiminnan työntekijöitä 

Järjestön 0 1 2 3 4 5 6 tai Yhteensä 

tyyppi 

enemmän 


5,0 % 16,3 % 15,0 % 10,0 % 6,3 % 10,0 % 37,5 % 100,0 % 

keskusjär- 

jestö 


17,6 % 33,0 % 20,9 % 8,8 % 3,3 % 4,4 % 12,1 % 100,0 % 

järjestö 

Paikallinen/ 

alueellinen 

järjestö 

30,0 % 26,9 % 19,0 % 8,1 % 6,4 % 2,9 % 6,8 % 100,0 % 

Valtakunnallisissa keskusjärjestöissä työskenteli useimmiten vähintään yksi henkilö 

vapaaehtoistoiminnan tehtävissä. Yli kolmasosassa näistä järjestöistä koordinaattoreita 

oli yli 6 työntekijää. Yli puolet muista valtakunnallisista järjestöistä 

työllisti 1–2 vapaaehtoistoiminnan työntekijää. Paikallisista/alueellisista järjestöistä 

melkein kolmasosa oli kokonaan ilman vapaaehtoistoimintaan palkattua työntekijää. 

Kuitenkin siis suurimmassa osassa myös paikallisista/alueellisista järjestöistä 

oli ainakin yksi vapaaehtoistoiminnan tehtäviin palkattu työntekijä. Koko 

aineiston näkökulmasta voidaan todeta, että järjestöjä, joissa oli vapaaehtoistoiminnan 

tehtävissä yli 10 palkattua työntekijää, oli 4 % vastanneista. Yli 25 palkattua 

työntekijää vapaaehtoistoiminnassa oli viidessä vastanneessa järjestössä. 

Vapaaehtoistoiminnan parissa työskentelevien työntekijöiden työnkuvaa haluttiin 

vielä tarkentaa ja siksi kysyttiin myös: ”Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan 

johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia?” Eli kun aiemmin vapaaehtoistoi- 

44

minnan tehtäviin palkattuihin työntekijöihin oli mahdollista laskea myös toimintaa 

tukevat työntekijät, niin nyt haluttiin erityisesti tietää vapaaehtoistoiminnan johtamistehtävissä 

työskentelevistä työntekijöistä. Tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon. 

Taulukko 28. Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita 

ammattilaisia? 

Onko järjestössänne 

Vastauksia % 

vapaaehtoistoiminnan johtamiseen 

erikoistuneita ammattilaisia? 

Kyllä 208 29,2 

Ei 261 70,8 




N = 989 (1 139) 

Tulosten mukaan vajaassa kolmanneksessa järjestöistä on vapaaehtoistoimintaan 

erikoistuneita ammattilaisia. Lukua voidaan pitää sangen suurena. Vastausvaihtoehdot 

olivat siis 'kyllä' ja 'ei', ja kysymys jatkui seuraavasti: ”Jos vastasit 

kyllä, kerro minkälaisia?” Vapaaehtoistoimintaan erikoistuneita järjestöjen ammattilaisia 

mainittiin erityisesti seuraavanlaisesti: 

• kouluttajia 

• toiminnanohjaajia 

• järjestöpäällikkö, -suunnittelija, -sihteeri, -tiedottaja, osaaja, johtaja, 

kehittämispäällikkö, -johtaja. 

Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu tarkemmin, minkä tyyppisissä järjestöissä 

oli vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia. 

Taulukko 29. Vapaaehtoistoiminnan johtamisammattilaiset suhteessa järjestön tyyppiin. 

Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan 

johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia? 

Mikä seuraavista vastaa lähinnä Ei Kyllä Yhteensä 


Valtakunnallinen keskusjärjestö 54,7 % 45,3 % 100,0 % 

Muu valtakunnallinen järjestö 71,6 % 28,4 % 100,0 % 

Paikallinen/alueellinen järjestö 73,3 % 26,7 % 100,0 % 

Yhteensä 70,8 % 29,2 % 100,0 % 

Suurin osa vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneista ammattilaisista 

työskenteli paikallisissa/alueellisissa järjestöissä, mutta suhteessa näiden järjes- 

45

töjen kokonaismäärään reilun neljänneksen palveluksessa oli näitä työntekijöitä. 

Suhteessa useimmiten valtakunnallisissa keskusjärjestöissä oli palkattu vapaaehtoistoiminnan 

johtamisammattilainen. Muissa valtakunnallisissa järjestöissä oli 

vähiten johtamisammattilaisia, mutta suhteessa näissä järjestöissä heitä oli hieman 

enemmän kuin paikallisissa/alueellisissa järjestöissä. Tilastollisesti erot olivat 

merkittäviä. 

Aiemmin on tarkasteltu vapaaehtoistoiminnan seurantajärjestelmiä suhteessa 

järjestön tyyppiin. Riippuen siitä, onko järjestössä vapaaehtoistoiminnan johtamiseen 

erikoistuneita ammattilaisia, syntyy erittäin selkeitä eroja vapaaehtoistoiminnan 

seurannassa. Kaikkia kysyttyjä seurantatapoja oli selkeästi useammin 

järjestöissä, joissa oli johtamisammattilaisia, ja erot olivat tilastollisesti erittäin 

merkitseviä. Erot on esitetty alla olevassa taulukossa siten, että prosenttiosuus 

vastaa niitä, jotka vastasivat seurantamenetelmän olevan käytössä. 

Taulukko 30. Vapaaehtoistoiminnan seuranta suhteessa johtamiseen erikoistuneisiin 

ammattilaisiin. 

Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan 

johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia? 

Seurantamenetelmä, jota käytetään Ei Kyllä 

Toiminnalle asetetaan päämääriä ja yleisiä 

82,3 % 95,7 % 

tavoitteita 

Toiminnalle asetetaan konkreettisia 

71,6 % 90,3 % 

tavoitteita 

Tavoitteille asetetaan indikaattoreita 22,3 % 50,8 % 

Toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi 

76,2 % 94,6 % 

seurataan 

Toimijoiden määriä, tehtäviä, toimenpiteitä 

70,9 % 87,5 % 

dokumentoidaan 

Vapaaehtoistoiminnan aikaansaannoksia 

ja tuloksia arvioidaan 

65,3 % 86,5 % 

Tulokset puhuvat ainakin kahden asian puolesta. Ensinnäkin suurimmassa osassa 

järjestöjä vapaaehtoistoiminta näyttää olevan hyvin organisoitu. Ilman johtamisammattilaisiakin 

vapaaehtoistoiminnan ympärille on useimmiten rakennettu 

sellainen järjestelmä, jonka avulla toiminnan tuloksia voidaan seurata. Toiseksi 

tulokset puhuvat myös hyvin vahvasti sen puolesta, että niissä järjestöissä, joissa 

on vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia, myös vapaaehtoistoiminnan 

seurantajärjestelmät ovat kunnossa. Näissä järjestöissä toiminnalle 

asetetaan lähes aina tavoitteita ja niiden toteutumista myös seurataan. Yli 

puolet näistä järjestöistä on myös kehittänyt indikaattorit toiminnan tavoitteiden 

toteutumisen seuraamiseksi, kun taas muissa järjestöissä vastaavan on tehnyt 

vain hieman reilu viidesosa. 

46

Lisäksi myöhemmin tässä raportissa, koettujen tavoitteiden toteutumisen yhteydessä, 

palataan vielä siihen, onko esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan asiantuntijapanostuksella 

ja tavoitteiden toteutumisella järjestöissä yhteyttä. 

6.2 Koulutustarpeet 

Vastaajilta myös tiedusteltiin: ”Tarvitaanko järjestössänne mielestänne nykyistä 

enemmän vapaaehtoistoiminnan koordinointiin ja kehittämiseen liittyvää koulutusta 

työntekijöille?”, ja vastaukset piirtyivät seuraavasti: 

Taulukko 31. Tarvitaanko enemmän vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin ja kehittämisen 

koulutusta? 

Tarvitaanko järjestössänne mielestänne nykyistä enemmän 

vapaaehtoistoiminnan koordinointiin ja kehittämiseen liittyvää koulutusta 

työntekijöille? 

Vastauksia % 

Kyllä 409 57,9 

Ei 298 42,1 




N = 989 (1 139) 

Reilusti yli puolet vastaajasta katsoo, että heidän järjestössään tarvittaisiin tällä 

hetkellä nykyistä enemmän koulutusta vapaaehtoistoiminnan koordinoimisessa ja 

kehittämisessä. Luku on huomattavan korkea. Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu 

koettua koulutustarvetta vielä tarkemmin järjestötyypeittäin. 

Taulukko 32. Vapaaehtoistoiminnan ohjaamisen koulutustarve suhteessa järjestön 

tyyppiin. 

Tarvitaanko järjestössänne mielestänne nykyistä enemmän 

vapaaehtoistoiminnan koordinointiin ja kehittämiseen liittyvää 

koulutusta työntekijöille? 

Mikä seuraavista vastaa Ei Kyllä Yhteensä 

lähinnä järjestöänne? 


34,1 % 65,9 % 100,0 % 



45,5 % 54,5 % 100,0 % 

järjestö 


42,7 % 57,3 % 100,0 % 

järjestö 

Yhteensä 42,1 % 57,9 % 100,0 % 

Koettu koulutustarve jakaantuu melko tasaisesti erilaisten järjestöjen välillä. Reilusti 

yli puolet vastaajista kaikista järjestötyypeistä katsoo vapaaehtoistoiminnan 

työntekijöiden lisäkouluttamisen koordinointiin ja kehittämiseen tarpeelliseksi. 

47

Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastaajista noin kaksi kolmasosaa pitää lisäkoulutusta 

tarpeellisena. 

Kysymys jatkui seuraavasti: ”Jos vastasit edelliseen kyllä, kerro minkälaista.” Tähän 

kysymykseen 409 vastaajaa (57,85 %) vastasi 'kyllä, ja vastauksia avoimeen 

kysymykseen kertyi lähes sama määrä, 385 kappaletta. Vastausten kirjo on laaja. 

Kaksi teemaa voidaan kuitenkin nostaa esille yli muiden: 

• tiedon lisääminen, perustieto 

• toimijoiden motivointi, innostaminen, sitouttaminen. 

Seuraavat aineistolainaukset ilmentävät jälkimmäisiä koulutustoiveita: 

Vapaaehtoisten motivointi, ja miten löytää vapaaehtoisia työntekijä. Työkaluja 

ihmisen kohtaamiseen. 

Vinkkejä vapaaehtoistyön tehokkaaseen ja systemaattiseen organisointiin, 

ongelmatilanteiden hoitoon lisää tietoa, tietoa vapaaehtoisten sitouttamisesta 

ja motivoinnista. 

Vapaaehtoisten rekrytoinnista, vapaaehtoisten kouluttamisesta, vapaaehtoisten 

motivoinnista ja innostamisesta, työnohjauksesta jne. Tietoa on loppujen 

lopuksi hyvin vähän. 

Työntekijöille koulutusta, joka auttaa ymmärtämään vapaaehtoisten roolin 

ja merkityksen, sekä innostamaan vapaaehtoisia ja pitämään innostusta yllä. 

Kaiken kaikkiaan nämä tulokset nostavat esille sen tarpeen, että vapaaehtoistoimintaan 

todella kaivataan enemmän työnohjauksellista otetta – jota osin jo palkattujen 

henkilöiden kohdalla onkin. Samalla työnohjauksellinen ote, joka todella 

tukisi toimijoiden innostumista ja sitoutumista, vaatii pitkäjännitteisyyttä, mitä 

usein projektimaisesti organisoidussa vapaaehtoistoiminnassa ei ole; kuten yksi 

vastaaja painotti lisäkoulutustarpeisiin liittyen: ”Kuka ottaa työn ja tekemisen vakavasti 

kun tekijä vaihtuu jatkuvasti eli määräaikainen projektityö ei ole paras ratkaisu 

asiaan.” 

Seuraavissa lainauksissa puolestaan painotetaan eritoten toista keskeistä tulosten 

teemaa, perustietoa ja tiedon lisäämistä: 

Tietopuolista koulutusta, toiminnallista koulutusta. 

Tarvitaan ihan peruskoulutusta, koska tietotaitoa on niukasti: koulutusskaala 

alkaen vapaaehtoistoiminnan järjestämisestä henkilökohtaiseen osaamiseen 

asti. 

48

Uudet ideat, tietojen päivittäminen, koulutus toisi uusia yhteistyökumppaneita 

– verkottuminen. 

Kuten lainauksista käy ilmi, tietopainotteista koulutusta kaivataan aivan perusasioissa 

ja niiden päivittämiseen liittyen; vain sieltä voi kummuta uutta. Yksi vastaaja 

tiivistikin: 

Tällä hetkellä tuntuu, että koulutusta tarvitaan laidasta laitaan aivan perusasioista 

lähtien. 

Koulutusta ja lisätietoa kaivataan useissakin perusasioissa kuten vapaaehtoistoiminnan 

kulukorvauksiin, viestintään, vakuutuksiin, eettisiin seikkoihin, lainsäädäntöön 

sekä tietotekniikan hyödyntämiseen liittyen. 

Lisäksi monissa vastauksissa painotettiin tietokoulutusta vapaaehtoistoiminnan 

erityisteemoihin – kuten nuoriin, oppimisvaikeuksiin ja kansainvälisyyteen – liittyen, 

kuten esimerkiksi: 

Koulutustarvetta on nuorten ajatus- ja asennemaailman tunnistamisessa, 

jotta saadaan tietoa vietyä niin, että tieto otetaan elämäntavaksi. 

Tarvitsemme vapaaehtoistoimintaan henkilöitä, joilla on riittävästi tietoa oppimisvaikeuksista, 

tunnistamisesta, tukitoimista, apuvälineistä, kuntoutuksesta 

ja ohjauksesta sekä tietämys verkostoista, jotka toimivat erilaisten 

oppijoiden tuntijoina. Lisäksi henkilöitä. joilla on oppimisvalmennus- sekä 

kokemuskouluttajavalmiudet. Lisäksi tarvitaan henkilöitä, jotka voivat toimia 

edellä mainittujen henkilöiden kouluttajina ja valmentajina. työsuhteessa 

olevien koulutus vapaaehtoistoiminnan tukemiseksi on myös tarpeen. 

Asiakaspalvelu erilaisten kansallisuuksien kanssa sekä vertaistyön teossa 

tarvitaan omanlaisia taitoja kohdata asiakas omana itsenään. Mitä enemmän 

yhdistyksemme tunnettavuus lisääntyy, sitä enemmän tarvitsemme 

tällaisia taitoja kohdataksemme asiakkaamme oikein sekä kyetäksemme 

tarjoamaan heille asianmukaista taitoa ja tietoa. 

Näissä tietopainotteista lisäkoulutusta kaipaavissa huomioissa nousi esille vahvasti 

myös vapaaehtoistoiminnan suunnittelun ja hallinnoinnin sekä johtamisen 

tärkeys, kuten: 

Tarvitsisimme koulutusta suunnitelmalliseen vapaaehtoistyöhön, jossa jokaisella 

on oma tehtäväkenttänsä, josta hän on vastuussa ja josta hän raportoi 

hallitukselle. Koulutus voisi kohdistua vapaaehtoistoiminnan johtamiseen 

eli miten motivoida, sitouttaa ja rekrytoida vapaaehtoisia, miten organisointi 

ja vastuunjako kannattaa vapaaehtoistoiminnassa järjestää sekä 

millaisia tavoitteita vapaaehtoistoiminnalle pitäisi asettaa. 

49

Lainauksissa käy ilmi myös monen vastaajan toive verkottumisesta, jolle koulutus 

voi olla yksi mainio paikka. Seuraava vastaus tuo paitsi kiitosta RAY:n järjestämistä 

koulutuksista myös ilmentää tätä edelleen: 

Vastaavia kuin oli keväällä 2009 RAYn koulutus yleisavustusta saaville 

(useiden järjestöjen yhteisiä). Koulutuksien kohderyhmänä (samaan koulutustilaisuuteen 

osallistuvat) samankokoiset ja suht. samalla tavalla organisaationsa 

järjestäneet. Koulutuksen järjestäjänä ao. aiheeseen erikoistuneet 

tahot. 

Verkottuminen koulutuksien kautta voi tarjota myös mainiota hyvien käytänteiden 

jakamista järjestöstä toiseen. Kuten yksi vastaaja tiivisti: 

(Tarvittaisiin) yleistä tietoa miten pyörä pyörii tai pyöritetään muualla”. 

Moni muukin painotti paitsi koulutusta mahdollisuutena verkottumiseen niin myös 

tarvetta koulutukselle, jossa nimenomaan pohditaan yhteistyötä: 

Tietoa, toimintamalleja ja kokemuksia siitä miten eri järjestöt voisivat yhteistyön 

avulla organisoida vapaaehtoistoimintaa. Miten löytää yhteistyön voimavarat? 

Koulutusta, jossa saisi yhdessä muiden järjestöjen kanssa vaihtaa kokemuksia 

ja kehittää innovaatioita vapaaehtoistyön kehittämiseen. 

Enemmän kokemusten vaihtoa muiden kanssa, mikä toimii muualla, miten 

ovat saaneet vapaaehtoistyöntekijät sitoutumaan ja kokemaan työ mielekkääksi. 

Moni vastaaja myös huomioi, miten kouluttaminen ja osaamisen kehittäminen – 

vaikka viekin resursseja – voi juuri olla avain eteenpäin, tiukassakin tilanteessa, 

ja auttaa myös selkiyttämään tehtävien jakoa järjestössä: 

Kaikki apu ja tuki on tarpeen muuttuvassa maailmassa. Vapaaehtoistoiminnan 

luonne on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana - syynä 

on mm. yhteiskuntamme muutos, joka heijastuu tietysti järjestötoimintaan 

monin tavoin. Myös pienet resurssit täytyisi pystyä käyttämään hyväksi entistä 

paremmin. Osaamisen kehittäminen voisi olla tässä yksi väline. 

Koulutusta, joka innostaa ja tukee ajatusta vapaaehtoistyön ja ammattityön 

toisiaan täydentävästä roolista. 

Kaiken kaikkiaan vastausten koulutustoiveissa tuli yhtäältä esille sekä hyvin kunnianhimoisia 

toiveita ja unelmia että toisaalta kentän ja toiminnan arki, raadollisuus. 

Seuraavat lainaukset kuvaavat näitä ääripäitä: 

50

Systemaattinen, pitkähkö koulutus. Esimerkiksi cumlaude tason korkeakouluopinnot, 

joita voisi suorittaa työn ohessa. Vasta nyt on järjestötyön maisterinopintoja 

mahdollista suorittaa, joten kaikki järjestöissä toimivat henkilöt 

ovat enemmän tai vähemmän ei-ammattilaisia! 

Tarvitaan taloudelliset mahdollisuudet palkata työntekijä, jonka toimenkuvaan 

sisältyy myös vapaaehtoisten koordinointi ja koulutus yhdistyksen sisäisessä 

toiminnassa. Vapaaehtoistoimijoilla ei siviilivelvoitteiden vuoksi 

(työ, opiskelu jne.) ei ole aina mahdollisuutta osallistua koulutuksiin, varsinkaan 

pitkien matkojen päähän. 

Järjestöllämme oli aiemmin Vatu (vapaaehtoisten tukeminen) koulutusohjelma, 

jota ei ole voitu yllä pitää hankerahoituksen loppumisen jälkeen. Yllä 

mainitut 5 henkilöä tekevät vaativien toimenkuvien sivutyönä vapaaehtoistyön 

tukitoimia. 

Vapaaehtoistoiminnan organisointi ylipäätään vaatii resursseja – ja siihen liittyvä 

koulutustoiminta (joko järjestön sisällä tai ulkopuolisia tilanteita, kouluttajia käyttämällä) 

vielä enemmän resursseja. Kuten yksi vastaaja kirjoitti: 

(Koulutusta) tarvittaisiin, mutta millä rahalla? 

Myös edellä viimeinen lainaus koskettavasti ilmentää, että hankerahoitusten jälkeen 

– jos vapaaehtoistoimintaa voidaankin vielä pitää yllä ja ehkä jopa palkatun 

henkilöstön koulutusta – eritoten vapaaehtoistoimijoiden koulutus ja tukeminen 

voi olla järjestöissä suuressa vaarassa. 

Koulutus voi olla myös, usein resurssipulasta johtuen, ”luovan kaaoksen tilassa”. 

Kuten yksi vastaaja tiivisti: Vapaaehtoistyötäkään ei ole vuosien mittaan 

aktiivisesti koordinoitu, vaan vapaaehtoisten työnkuva on muotoutunut 

tarpeen ja osaamisen mukaan vuosien mittaan. Vapaaehtoistoiminta on siis 

"hallitsemattoman kaaoksen" muodostamassa tilassa, joka tosin on melko 

stabiili, mutta muuttuu ohjaamatta ja hallitsematta omiin suuntiinsa. 

51

7 Vapaaehtoistoiminnan yhteistyökumppanit 

Edellä kävi jo ilmi, että lisäkoulutusta vapaaehtoistoimintaan kaivataan osin siksi, 

että se tarjoaa paikkoja verkottumiseen. Peruskyselyssä vastaajilta kysyttiin: 

”Mitkä ovat järjestönne tärkeimpiä yhteistyökumppaneita vapaaehtoistoiminnassa 

(esim. koordinointi, kehittäminen, koulutus, työnohjaus)?” Tulokset hahmottuvat 

seuraavasti: 

Taulukko 33. Vapaaehtoistoiminnan yhteistyökumppanit. 

Yhteistyökumppani Tekee yhteistyötä % 

muut sosiaali- ja terveysjärjestöt 525 53,1 % 

muut järjestöt kuin sosiaali- ja terveysjärjestöt 220 22,2 % 

kirkko, seurakunnat 349 35,3 % 

kunta; erityisesti kunnallinen vapaaehtoistoiminta 143 14,5 % 

kunta; jokin palveluyksikkö tai toimiala 302 30,5 % 

kansainvälisen järjestöt 73 7,4 % 

oppilaitokset 343 34,7 % 

yritykset 134 13,5 % 

Yhteensä - - 



N = 989 (1 139) 

Aineiston perusteella vapaaehtoistoiminnan tärkeimpiä yhteistyökumppaneita 

ovat muut sosiaali- ja terveysjärjestöt; kolmannes järjestöistä tekee vapaaehtoistoiminnassa 

yhteistyötä toisten saman alan järjestöjen kanssa. Yhteistyö on kuitenkin 

laaja-alaista ja monipuolista: yhteistyötä tehdään paljon myös seurakuntien, 

oppilaitosten ja kuntien kanssa (noin viidennes vastaajista kunkin kanssa). 

Eritoten yhteistyö kunnan suuntaan on lähes yhtä yleistä kuin sosiaali- ja terveysjärjestöihinkin; 

laskettaessa yhteen sekä kuntien vapaaehtoistoiminta (jota ylipäätään 

ei ole kovin monissa kunnissa) että niiden palveluyksiköt, toimialat, päästään 

vastaajien kuntayhteistyössä lähes kolmannekseen vastaajista (28,6 %). 

Yhteistyötä tehdään sangen paljon myös muiden alojen järjestöjen kanssa (lähes 

kuudennes). Järjestöillä on myös jonkin verran yhteistoimintaa yritysten kanssa. 

Harvinaisinta on kansainvälinen järjestöyhteistyö vapaaehtoistoiminnassa. 

Yhteistyötä kartoittava kysymys jatkui näin: ”Ellei listasta löytynyt sopivia kohteita, 

kirjoita ne tähän.” Vastauksia saatiin 130 kappaletta. Monet niistä olivat itse asiassa 

tarkennuksia edelliseen listaan, mutta muitakin tahoja mainittiin, kuten esimerkiksi 

julkisen sektorin toimijat (kuten poliisi), yksittäiset tahot (esim. tutkijat) 

sekä toisaalta myös aktiiviset yksityishenkilöt. Lisäksi monessa vastauksessa 

52

painotettiin oman keskus- tai kattojärjestön tai piirijärjestön, roolia yhteistyökumppanina: 

Järjestömme piiri- ja liittotaso antavat monenlaista tukea toiminnallemme. 

Myös epävirallisempia yhteisöjä mainittiin, kuten esimerkiksi 

Rekisteröitymättömät yhteisöt, kuten Asunnottomien yö -kansalaisliike. 

Vastaajilta lisäksi tiedusteltiin: ”Mitä keskeisin yhteistyönne vapaaehtoistoiminnassa 

konkreettisesti on ja keiden kanssa?” Vastauksia saatiin erittäin hyvin, 654 

kappaletta, ja keskeisimmät teemat nousivat esille seuraavanlaisina: 

• paikallisen tason yhteistyö 

• tapahtumia 

• koulutustilaisuuksia 

• tiedonvälitystä ja tiedonjakamista. 

Ensin mainittu teema ei ole vielä kovin konkreettinen, ja muutoinkin jotkut vastaukset 

liikkuivat sangen yleisellä tasolla. Aineisto kattaa kuitenkin runsaasti loistavia, 

konkreettisia esimerkkejä yhteistyön eri muodoista esimerkiksi monenlaisten 

tapahtumien järjestämisessä. 

Paikallinen yhteistyö voi olla hyvinkin epävirallista ja silti kovin arvokasta: esimerkiksi 

Vapaaehtoistoiminnan tunnettuuden ja näkyvyyden lisääminen, uusien toimintamallien 

kehittäminen, tiedonvaihto 

Kokemusten vaihtoa. 

Yksi sangen usein mainittu paikallisen tason yhteistyön muoto on kokous- ja koulutustilojen 

käyttäminen (esim. seurakunnat tai toiset järjestöt antavat tiloja järjestöjen 

käyttöön): 

Vertaisryhmätoimintaa Ray:n ja keskusliiton tukemana maksuttomissa seurakunnan 

tiloissa. 

Laajemminkin paikallinen yhteistyö on usein sektorirajat ylittävää ja usein fokuksessa 

ovat myös yhteiset asiakkaat kuten: 

Verkostoyhteistyö poliisin, käräjä- ja hovioikeuden kanssa, jotta asiakkaat 

saisivat mahdollisimman laadukasta palvelua. 

53

Yhteiset asiakkaat, heidän asioiden hoitaminen ja neuvonta. Asiakkaiden 

ohjaaminen hoitoihin ja neuvottelut hoitopaikkojen kanssa ympäri suomen 

sekä sosiaalitoimen. 

Ilahduttavaa kyllä, myös uusien toimijoiden rekrytointi mainittiin usein esimerkkinä 

paikallisesta yhteistyöstä: 

Yhteistyö on vapaaehtoisten koulutukseen vertaistukeen ja virkistykseen 

liittyvää toimintaa sekä uusien vapaaehtoisten "etsimistä". 

Erityisesti tämä rekrytoinnin teema kertoo hedelmällisestä yhteistyöstä, jossa on 

ymmärretty, etteivät järjestöt lopulta ole kilpailuasetelmassa keskenään. Aktiivinen 

kansalaistoiminta on kaikkien etu, ja hyvällä on tapana laajeta ja levitä. 

Kokonaisuudessaankin aineiston esimerkit paikallisen tason yhteistyöstä olivat 

äärimmäisen monikirjoisia; muutamia kertoja nousivat esille esimerkiksi paikallisten 

seurakuntien järjestämät hartaudet sekä yhteiset varainkeruun kampanjat. 

Paikallisen tason yhteistyö on ylipäätään eritoten mitä moninaisimpia paikallisia 

verkostoja, virallisia ja epävirallisia, kuten seuraavat lainaukset ilmentävät: 

Keskeisin vapaaehtoistyön muoto on sairastuneiden vertaistuki ja saattohoidon 

parissa työskentelevät vapaehtoiset. Mukana ovat osaltaan koulutuksen 

yms. kautta muut syöpäjärjestöt sekä paikallisessa verkostossa kunnallinen 

terveydenhuolto. 

Kuulumme yhteistyöhankkeeseen joka kouluttaa ja värvää vapaaehtoisia 

toimijoita eri yhdistyksille ja järjestöille sosiaali- ja terveysalan kolmannella 

sektorilla. Eri potilasjärjestöjen kanssa yhteisesti järjestetyt lomavuorot. 

Luova toiminta mielenterveyskuntoutujille. 

Yhteistyö Juhlatalo x:n kanssa, missä pidetään kokouksia. Lisäksi x:ssä on 

järjestetty konsertteja, joiden tuotto on lahjoitettu yhdistykselle. 

Koordinoimme ja kehitämme vapaaehtoistoimintaa alueellisesti yhdessä 

laaditun toimintasuunnitelman mukaisesti, jonka päämääränä on tukea alueen 

paikallisyhdistysten toimintaa ja niiden toimintaedellytyksiä. Keskeiset 

yhteistyökumppanit tällä hetkellä ovat paikallisyhdistykset ja niiden aluetyöntekijät, 

oppilaitokset ja julkinen sektori (kunnat, sairaanhoitopiiri, työvoimahallinto). 

Vapaaehtoistyön mallin luominen ja toiminnan juurruttaminen osaksi saattohoidon 

työtä yhteistyössä yksityisten ja kunnallisten hoiva- ja hoitolaitosten 

kanssa. 

54

Näistä kaksi viimeistä lainausta kuvaavat ihanteellista tilannetta: alueella on laadittu 

jopa yhteinen vapaaehtoistoiminnan toimintasuunnitelma, sekä järjestöille 

että muille toimijoille. 

Konkreettisten tapahtumien yhteistyöstä voidaan puolestaan esimerkiksi poimia 

seuraavat: 

Hyvänä esimerkkinä vuosittainen Tule-päivä, jota organisoidaan laajalla rintamalla 

yhteistyössä ja pääasiallisesti vapaaehtoistyön voimin (Selkäliitto, 

Nivelyhdistys, Reumaliitto, Tule-vuosikymmen). Toinen esimerkki on vertaisliikuttajatoiminta: 

koulutusmateriaali ja kurssit (Eläkeliitto). Kolmas esimerkki 

on Maailman osteoporoosipäivä, jossa yhteistyökumppaneina ovat 

paikalliset vapaaehtoistoimijat sekä yritykset. 

Erilaisten tapahtumien, mm. teemapäivien ja toimintapisteiden järjestäminen 

oppilaitoksissa, julkisissa tilaisuuksissa, messuilla jne. Aluekoordinaattorit 

tukevat toimintaa, mutta myös taloudellinen toimintatuki auttaa toimintaa. 

Järjestämme muiden alan toimijoiden kanssa erilaisia mielenterveystapahtumia. 

Seminaareja, infoja ym. järjestettäessä teemme tiivistä työtä niin toiminnallisesti 

kuin taloudellisestikin. Myös tiedottaminen on erittäin paljolti 

yhteistä. 

Taidetapahtumien järjestäminen vammaisjärjestöjen kanssa. 

Gemensamma evenemag och kampanjer. 

Kuten lainauksistakin näkyy, tapahtumayhteistyö vaihtelee aina vapaaehtoistoimijoiden 

koulutuksesta, rekrytoinnista ja virkistyksestä muiden muassa yleisö- ja 

kansalaistapahtumiin saakka. Yllä, viimeisenä, mainitaan myös yhteiset kampanjat. 

Sellaisia kuitenkin tehdään vastausten mukaan yllättävän harvoin yhdessä. 

Konkreettinen koulutusyhteistyö kattaa puolestaan esimerkiksi ulkopuolisten luennoitsijoiden 

kutsumista ja kustantamista yhdessä. Myös seuraavia esimerkkejä, 

myös kansainväliseen koulutusyhteistyöhön liittyen, mainittiin: 

Lääninhallituksen hankkeessa tehdään yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten 

kanssa vapaaehtoisten nuorten ja nuorten aikuisten rekrytoinnissa ja kouluttamisessa. 

Muiltakin osin ovat koulut ja oppilaitokset keskeisin taho vapaaehtoisten 

hankinnassa. 

Olemme ainoa laatuaan Suomessa, joten jaamme tietoa ja keskustelemme 

myös vapaaehtoistoiminnasta pohjoismaisessa yhteistyöjärjestössämme ja 

Euroopan järjestössä. Pohjoismaisella tasolla toteutetaan yhteistyössä yhteinen 

koulutus kaikille pohjoismaille vapaaehtoispohjainen vertaiskouluttajakoulutus. 

55

Järjestämme sos. & terveysjärjestöjen kanssa yhteistyössä perus- ja erikoissairaanhoidon 

kanssa pitkäaikaissairaille tukihenkilöitä, vertaistukea, 

koulutusta, ohjausta ja neuvontaa. 

Koulutuksesta keskeisessä roolissa ovat paitsi oman järjestön valtakunnan tason 

osastot (esim. keskusliitot) niin myös kokoavat kansalliset tahot (esim. Vanhus- ja 

lähimmäispalvelun liitto, Kansalaisareena, STKL). Niitä mainittiin usein esimerkkeinä 

muustakin kuin koulutukseen liittyvästä yhteistyöstä. Koulutusyhteistyöstä 

on erikseen nostettava esille myös yhteistyö oppilaitosten kanssa – joka tosin ei 

ollut esillä kovin monissa avoimen kysymyksen vastauksissa. Seuraava esimerkki 

havainnollistaa kuitenkin oppilaitosyhteistyön mahdollista monipuolisuutta: 

Hankkeessa tehdään yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten kanssa vapaaehtoisten 

nuorten ja nuorten aikuisten rekrytoinnissa ja kouluttamisessa. Muiltakin 

osin ovat koulut ja oppilaitokset keskeisin taho vapaaehtoisten hankinnassa. 

Koulutus on tiedonvälitystä, mutta kuten yllä kävi ilmi, tiedonvälitys on vastauksissa 

usein esillä yhteistyöesimerkkeinä myös omana teemanaan. Tiedonvälitystä 

vapaaehtoistoiminnan yhteistyömuotona ilmentää seuraava lainaus: 

Molemminpuolinen tiedotus ja asiakasohjaus (kuntien sosiaali- ja terveystoimet 

suurpääkaupunkiseudulla - erityisesti Helsinki ja Espoo - ja Päijät- 

Hämeessä); toimintatarjonnan kehittäminen/toteuttaminen (kansalais- ja 

työväenopistot; Kerava, Järvenpää, Kauniainen, Tampere); Tiedotus/asiakasohjaus/projektirakentaminen/toimintarakentaminen/vaikuttami 

nen (lukuisten isojen ja pienten sosiaali- ja terveysalan järjestön 

kanssa, mm. Väestöliitto, MLL, Ensi- ja turvakotien liitto). 

Lopuksi on mainittava sekin, että avointen kysymysten perusteella joissakin yhdistyksissä 

on vielä kehittämisen varaa yhteistyösuhteissa: 

Yhteistyö on melko vaatimatonta; lähinnä osallistumista koulutukseen, yhteisiä 

keskusteluja. 

Samalla tästäkin vastauksesta kuultaa suuri toive yhteistyölle; sen toivotaan olevan 

jotain muuta, enemmän, konkreettisempaa kuin esimerkiksi vain ajatustenvaihtoa. 

56

8 Toiminnan rajapinnat: haasteita? 

8.1 Mahdolliset haasteet järjestöjen sisällä 

Vastaajilta tiedusteltiin: ”Miten järjestössänne koetaan vapaaehtoistoiminnan ja 

järjestönne palkatun hyvinvointityön suhde ja roolit? Onko vapaaehtoistoiminnan 

ja ammatillisen työn suhteissa ollut haasteita tai ongelmia?” Vastauksia tuli 609 

kappaletta. On huomioitava, että muutamissa vastauksissa korostettiin, että ”rajanveto 

vapaaehtoistoiminnan ja varsinaisen palkkatyön välille on vaikeaa.” Monissa 

pienemmissä järjestöissä, tai projekteissa, palkattua henkilökuntaa ei ole 

lainkaan. Tämäkin jo sinällään korostaa vapaaehtoistoiminnan roolia RAY:n rahoittamissa 

hankkeissa. 

Pääsääntöisesti vastaajat eivät kokeneet, että heillä olisi ollut ongelmia; itse asiassa 

vastauksista piirtyi yllättävänkin myönteinen ja saumaton kuva vapaaehtoisten 

ja palkattujen suhteesta. Tässä on toki huomioitava, että vastaajat kertovat 

tilanteesta rahoittajalleen: on inhimillistä, että kuva voi piirtyä erityisen myönteisenä. 

Seuraavat lainaukset ilmentävät monien järjestöjen tilanteen positiivisuutta 

tässä suhteessa: 

Ammatillinen ja vapaaehtoistyö ovat lomittuneet osin hyvinkin luontevasti 

yhteen ja työnjako on pystytty tapauskohtaisesti sopimaan. 

Kun keskinäinen suhde ja roolit ovat selkeät alusta lähtien, ei ongelmia ole 

syntynyt. 

Haasteita ja ongelmia ollut harvinaisen vähän. Vapaaehtoistyö on haastavaa, 

mutta yritämme pitää keskustelun niistä haasteista mahdollisimman 

avoimena, jotta ongelmia ei pääsisi syntymään. Vertaistuki koordinoidaan 

palkatun henkilökunnan toimesta ja palkattu henkilöstö auttaa vapaaehtoisia 

heidän toiminnassaan. Toiminta lähtee vapaaehtoisista. Muu asiakastyö 

(lähinnä uudet asiakkaat) ovat palkatun henkilöstön vastuulla. 

Ei, vapaaehtoiset toimivat todella vapaaehtoisina. 

Vapaaehtoistyö on palkkatyötä täydentävää. 

Ei merkittävästi. Avainvapaaehtoiset ovat voineet osallistua järjestömme 

henkilöstölle tarkoitettuihin koulutus- / virkistyspäiviin sekä heille on järjestetty 

aiemmin myös omaa koulutusta. 

Palkattu vetäjä on perusedellytys toiminnan organisoinnille ja kehittämiselle, 

samoin paikka, missä sitä tehdään. Vastuu toiminnasta on palkatulla vetäjällä, 

vapaaehtoinen tekee ihmisen virkaa, omana itsenään, sovittujen 

sääntöjen mukaan. 

57

Vapaaehtoistoiminta täydentää ja tuo tärkeää kokemuksellista osaamista 

sekä käytännön erikoistietoa ja - taitoa yhdistyksen toimintaan. Toiminnan 

ja tekemisen ilmapiiri on myönteistä palkatun henkilöstön ja vapaaehtoistoimijoiden 

välillä. 

Alla är tacksamma för frivilligarbetet. 

Positiivisen tilanteen takana vastauksissa oli usein kaksi keskeistä tekijää: molemminpuolinen 

arvostus sekä selkeät roolit ja vastuut. Tämä näkyy kahdessa 

viimeisessä lainauksessa kauniilla tavalla rivien välissä kuten myös eksplisiittisesti 

seuraavissa lainauksissa: 

Vapaaehtoistoiminnan ja ammatillisen työn suhde on erittäin haastavaa, 

energiaa ja aikaa vaativaa, silti molemminpuolinen arvostus on toiminnan 

ehdoton edellytys. 

Ammattihenkilön tulee omata valtava tieto taito alueelta, vapaaehtoistoiminnan 

hallitukselle tulisi saada lisäkoulutusta työnantajuudesta. 

Vapaaehtoistyön ja palkatun hyvinvointityön suhde ja roolit ovat järjestössämme 

tasapainossa. 

Suhde ja roolit toimivat; vapaaehtoiset saavat meiltä tuen ja molemminpuoleinen 

luottamussuhde on kunnossa. Haasteena työntekijäresurssien, rahan 

ja ajan puute. 

Frivilligverksamheten stöder och hjälper arbetet på enheten. 

Ammatilliset työntekijämme aktivoivat ja tukevat lähinnä vertaistoiminnan 

muodossa tehtävää vapaaehtoistoimintaa sekä työskentelevät vertaistukijoiden, 

vertaiskouluttajien ja vertaistyöntekijöiden kanssa. Suhteet ja roolit 

ovat hyvin jäsentyneitä ja toimivia. 

Kuten vastauksista ilmenee, myönteisissä tilanteissa vapaaehtoistoiminnan arvokas, 

täydentävä rooli tunnustetaan – ja vielä parempi, jos se nähdään itseisarvona, 

kuten yllä. Moni muukin vastaaja korosti vapaaehtoistoiminnan luovuttamatonta 

arvoa järjestöissä, esimerkiksi: 

Joillekin asiakkaille "maalaisjärkinen apu" on parasta ilman, että mahdolliset 

teoriat pyörivät auttajan mielessä. 

Muutamissa vastauksissa korostettiin lisäksi vapaaehtoistoimijoiden ja palkattujen 

työntekijöiden suhteen tärkeyttä, vaikka asiat olivatkin juuri nyt hyvin: 

Erityisiä ongelmia ei ole, mutta aina kun vapaaehtoistyö ja palkattu henkilökunta 

toimivat samoissa organisaatioissa niin rajapintakeskustelua käydään 

ja on syytä käydä. 

58

Vapaaehtoistyön ja ammatillisen työn väliseen rajapintaan on kiinnitetty erityistä 

huomiota, jotta vapaaehtoiset eivät joutuisi itselleen liian haasteellisiin 

tehtäviin. 

Myös keskusjärjestöjen ja aluetyön, kuten myös yhteistyön, roolia sujuvassa palkattujen 

ja vapaaehtoisten roolijaossa alleviivattiin runsaasti: 

Keskusjärjestön tuottamaa tietoa voimme käyttää hyväksemme omassa 

toiminnassa. 

Oma keskusjärjestö antaa tukea ja suuntaa toimintatuen rakentamisessa ja 

aluekoordinaattori antaa apua käytännön toteutuksessa. Toimii osastomme 

kannalta hyvin. 

Samoin vastauksista kävi yllättävänkin usein ilmi, että suunta on ollut nimenomaan 

positiiviseen päin. Ongelmia on ehkä ollut aiemmin enemmän: 

Menneinä aikoina suhde oli koettu enemmän ongelmalliseksi. Nyt vapaaehtoistyö 

kuuluu rakenteellisena osana yhdistyksen kaikkeen toimintaan. Hyvinvointityössä 

on tilaa auttaville käsille ja läsnä oleville monenlaisille aikuisille. 

Vapaaehtoistyö vaatii huolellisen perehdytyksen ja koulutuksen sekä 

rakenteiltaan selkeän tuen ja koordinoinnin. Se ei korvaa, vaan jopa lisää, 

palkatun henkilöstön työtä. Palkattu henkilöstö ja avun piirissä olevat kansalaiset 

kokevat vapaaehtoistyömme positiivisena 

Alussa oli enemmän, mutta tietoisella ja pitkäjänteisellä työllä ollaan päästy 

eteenpäin. Kaikki palkatut työntekijät tekevät työtä yhdessä vapaaehtoisten 

kanssa. 

Alussa hämmennystä, kun vapaaehtoiset kävivät terveyskeskuksen vuodeosastoilla 

ja vanhusten asumispalveluissa vierailuilla ja ulkoiluttamassa. 

Osa henkilökuntaa suhtautui nihkeästi, nykyisin ei enää. Vapaaehtoiset eivät 

tee hoitajien hoitotyötä, vaan menevät ihmisen luokse ja häntä varten 

(henkisesti, ulkoilu, virkistys). Ei suuria haasteita. Pyritty määrittelemään ja 

sopimaan asiat etukäteen. 

Aiempina vuosina ongelmia oli jonkin verran, etenkin jäsenyhdistyksissä 

toimivien vapaaehtoisten oli toisinaan vaikea hahmottaa ja ymmärtää eroja 

vapaaehtoisten ja järjestön palkattujen toimihenkilöiden rooleissa, toimenkuvissa, 

tehtävissä ja työajoissa. Vapaaehtoisille järjestettyjen koulutusten, 

heidän kuulemisensa ja keskustelujen myötä tilanne on kuitenkin nyttemmin 

selkiytynyt ja helpottunut. 

10 vuoden aikana on haasteet ratkottu kun niitä on ilmennyt. Ammattihenkilöstö 

on jo tottunut vapaaehtoistoimintaan ja kokevat heidät lisäresursseina. 

59

Jos ongelmia oli yhteistyössä aiemmin koettu, nimenomaan positiivista kehitystä 

raportoitiin myös hyvinkin haasteellisista tilanteista, kuten esimerkiksi: 

Haastavinta suhteissa ja rooleissa ovat olleet arvostuskysymykset (myös 

henkinen ja taloudellinen satsaaminen) sekä se, että koska järjestömme on 

vielä suhteellisen nuori (ja pienehkö), osa pitkäaikaisista aktiiveista on kehittynyt 

vapaaehtoistoimijoista ammatillisen työn toteuttajiksi, mistä johtuen 

(koska kuitenkin ammatillistuttuaankin kokevat myös vapaaehtoistoiminnan 

kehittämisen tarpeelliseksi) roolit ja toiminta menevät joskus päällekkäin aiheuttaen 

esimerkiksi epäselvyyksiä toiminnasta sekä ulkopuolisten (esimerkiksi 

kohderyhmän) että myös toimijoiden keskuudessa. Riittävän rakenteellinen 

avoin keskustelu on kuitenkin hiljalleen vahvistamassa ymmärrystä 

siitä, että sekä vapaaehtoistoimintasektori että varsinainen toiminta 

ovat oleellisen tärkeitä toiminnassamme ja että ne itse asiassa tarvitsevat 

toisiaan kehittyäkseen. Hallintoyksikön resurssien lisääntyminen on vahvistanut 

sitä, että erityisesti vapaaehtoistoiminnan perusteita on paremmin 

kyetty kehittämään ja toimintaa laajentamaan. 

Kuten edellä jo mainittiin, voidaan toki pohtia, korostuuko aineistossa tilanteiden 

myönteisyyden kuvaus – ja haasteellisissakin tilanteissa myönteisen kehityssuunnan 

kuvaus – kun aineisto on kerätty järjestöjen rahoittajan toimesta ja 

pyynnöstä. Tätä pohdintaa alleviivaa edelleen se, että vastauksista käy aina ilmi, 

mistä järjestöstä vastaus on tullut – eli vastaaja ei jää anonyymiksi tutkimuksen 

tilaajalle. Tutkimuksellisena lähtökohtana tässä tutkimuksessa on kuitenkin koko 

ajan ollut vastauksiin luottaminen ja niiden arvostaminen. 

Niissä järjestöissä, joissa ongelmia palkattujen ja vapaaehtoisten toimijoiden välillä 

oli koettu ja joista niitä raportoitiin, ongelmia kerrottiin liittyvän erityisesti kahteen 

seikkaan: tehtävien jakoon, pelisääntöihin sekä toisaalta rytmiin ja aikaan. 

Seuraavat lainaukset havainnollistavat näitä molempia teemoja: 

Ongelmia mm. työn-/tehtävien jaossa, vastuissa. 

Ongelmia pelisäännöistä ja toisen työn tuntemisesta ja arvostamisesta - 

myös persoonallisuusasia. 

Vapaaehtoistoimijoiden ajan ja joskus sitoutumisen puute joskus ongelmallista, 

vie voimia työntekijöiltä muistutella heitä ja varautua siihen, että vapaaehtoiset 

tekevät eri aikarytmissä asioita kuin palkattu henkilöstö. 

Vapaaehtoiset sekoittavat välillä hyvinvointityön ja vapaaehtoistoiminnan 

rajat, palkatun henkilöstön odotetaan kantavan kaikki vastuu. 

Aika ajoin vapaaehtoistyötä tekevät unohtavat, että osa toimijoista on palkkatyössä, 

josta aiheutuu jonkinmoista viilaamista esim. työajoissa ja - 

korvauksissa. 

60

Haaste on sada sekä ammatissa toimivat että vapaaehtoiset sisäistämään 

omat roolinsa. 

Erilainen kieli ja erilainen tahti. 

Ammattilaisena jotkut asiat voisi tehdä nopeasti ja helpommin ja toisaalta 

vapaaehtoinen tekee valtavan työn asian eteen. 

Vapaaehtoistyön arvostaminen ja kunnioittaminen, se on arvo sinällään. 

Vapaaehtoinen toimii tavallisen ihmisen taidoilla, omine vahvuuksineen ja 

merkityksineen, työntekijä voi olla mahdollistaja. 

Tukihenkilölle ei saa antaa sellaista vastuuta, mikä kuuluisi ammattilaiselle. 

Ammattilaisen tehtävänä on huolehtia tukihenkilön jaksamisesta. 

Ei aina ole ymmärrystä että vapaaehtoistyö on vapaaehtoista, omien voimavarojen 

ja jaksamisen mukaan tehtävää 

Näiden kahden tekijän – pelisäännöt sekä rytmi, aika – taustalla voi joskus olla 

myös arvostuksen puute, ja tämä tekijä mainittiinkin muutamissa vastauksissa 

myös omana teemanaan: 

Ammattilaiset, ns., eivät aina arvosta vapaaehtoisten tekemää työtä, eivät 

pidä sitä laadukkaana tai hyödyllisenä. Tämä on korostunut liittomme siirtäessä 

viime vuosina toimintaansa perinteisemmän järjestötyön suuntaan 

pois ammatillisesta menetelmäkeskeisyydestä. 

Suhde pitäisi olla kumppanuutta mutta ammatillisessa työssä ei ymmärretä 

vapaaehtoistyön merkitystä yhteiskunnan hyvinvoinnille sekä sitä ei arvosteta. 

Muutamissa vastauksissa kävi lisäksi ilmi, miten vapaaehtoistoiminta on kasvava 

ja lisääntyvä suunta järjestöissä – ja tämä voi todella aiheuttaa erityisiä haasteita 

ja vaikeuksia. Erityisesti tämä koskee perinteisiä järjestöjä, joissa asiat on totuttu 

hoitamaan tietyllä tavalla, tietyissä rooleissa. Tilanne voi kärjistyä hyvinkin huolestuttavaksi, 


Kyllä on (ongelmia). Tämä järjestö on perinteisesti ollut sosiaalipalveluja 

tuottava yhdistys. Nyt kansalaistoiminnan käynnistymisen kautta kansalaisjärjestönä 

toimiminen aiheuttaa vastarintaa ja pelkoa. Vapaaehtoiset koetaan 

uhkaksi. 

Toisaalta myös toisensuuntainen järjestön muutos voi aiheuttaa hämmennystä 

rooleissa ja tehtävissä. Jos järjestön toiminta professionalisoituu, joudutaan vapaaehtoisten 

rooli miettimään aivan uudella tavalla. Tämäkin voi kuitenkin onnistua: 

61

Yhdistyksen historiassa vapaaehtoistoiminta on alkuaikoina ollut tärkeimmässä 

roolissa. Viime aikoina on ollut pakko vetää rajoja vapaaehtoistyön 

tehtäviin. Teemme työtä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien moniongelmaisten 

päihdeasiakkaiden kanssa ja turvallisuussyistä emme pysty 

käyttämään vapaaehtoisia enää päivystäjinä tai päiväkeskustyöntekijöinä 

tai tukihenkilöinä. Keittiötöihin ja siivoukseen hakeutuvia vapaaehtoisia otetaan, 

mutta heillekin on ensin hankittava hygieniapassi. Vapaaehtoistyön 

tehtäviä on siis alettu pohtimaan uudesta näkökulmasta ja tämä kehitystyö 

on vielä keskeneräistä. Yksi esimerkki uusista vapaaehtoistyön muodoista 

on ruoka-apu toiminta, jossa vapaaehtoiset pakkaavat ja lajittelevat ruokaa 

avustuskasseihin ja jakavat ne tarvitseville. 

Ongelmien yhteydessä monet vastaajat puhuivat resursseista – ja nimenomaan 

resurssipulasta – kuten esimerkiksi: 

Tämä on juuri vaikea asia. Henkilöstöllä on kädet täynnä muuta omaan perustehtävään 

liittyvää työtä, joten vapaaehtoistoiminnan järjestämiseen ei 

ole tarpeeksi mahdollisuuksia. Ei voi vaatia, että jatkuvasti oman työn ohella 

vetää jotain ekstraa. 

Voimavaroja on liian vähän vapaaehtoistyön laajempaan organisointiin tällä 

hetkellä. 

Palkatun työvoiman työpanos menee vapaaehtoisen työn edellytyksien 

luomiseen, talouden ja rahoituksen huolehtimiseen, tiedottamiseen sekä 

keskusjärjestön, RAY:n, verottajan ja muiden viranomaisten edellyttämän 

kirjallisen byrokratian hoitamiseen. Vapaaehtoistoiminnan puolella keskitytään 

pitkälti konkreettiseen käytännön työhön jäsenistön ja sidosryhmien 

keskuudessa. 

Mielenkiintoista kyllä, resurssipula nostettiin vastauksissa esille myös myönteisenä 

seikkana liittyen juuri vapaaehtoistoiminnan rajapintoihin ja suhteisiin, kuten 

esimerkiksi: 

Eipä juuri (ole ollut ongelmia), johtunee siitä, että järjestössämme myös 

palkattu henkilökunta tekee PALJON vapaaehtoistyötä (ei kovin kestävä 

vaihtoehto, mutta pakon sanelema tänä päivänä). 

Samoin esimerkiksi: 

Ei ongelmia koska on meillä niin pientä. 

Resurssipulasta johtuen palkattujen toimijoiden ja vapaaehtoisten roolit voivat 

limittyä ja sekoittua – myös siis hyvässä. 

62

8.2 Haasteita suhteessa muihin toimijoihin? 

Vapaaehtoistoimintaan voi sisältyä jännitteitä paitsi järjestöjen sisällä myös suhteessa 

niiden ulkopuolisiin tahoihin. Vastaajilta kysyttiinkin myös, ”Miten järjestössänne 

koetaan vapaaehtoistoiminnan ja järjestönne ulkopuolisen, virallisen ja 

ammatillisesti toimivan palvelujärjestelmän suhde ja roolit? Onko suhteessa ollut 

haasteita tai ongelmia?” Vastauksia saatiin 598 kappaletta. Paitsi tunnollinen 

vastaaminen niin myös monien vastausten selkeät viestit kertovat siitä, miten 

keskeiseksi tämä teema järjestöissä koetaan. Esimerkiksi: 

Tämä on yhdistyksen tehtäväalueista ehkä yksi keskeisimmistä ja haastavimmista. 

Yhdistys ei kehitä iäkkäiden kuntoutusta omiin tarpeisiinsa vaan 

kehitetyt toimintamallit tarjotaan nimenomaan muiden (muut järjestöt, kunnat 

jne.) käyttöön. Järjestössä voimme kehittää asiakaslähtöistä toimintaa, 

jota sitten yhdessä julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa arvioidaan nimenomaan 

siitä näkökulmasta, miten työnjaosta sovitaan ja miten toiminta 

saataisiin nivottua osaksi palvelujärjestelmiä. Haasteet ja ongelmat ovat 

normaali osa tätä yhteistyötä. 

Tämä mainio lainaus kertoo myös siitä, etteivät yhteistyön ongelmat ole aina hälyttäviä; 

ne usein myös kuuluvat erilaisten toimijoiden kohtaamiseen. 

Kokonaisuudessaan näidenkin vastausten yleiskuva oli myönteinen: pääsääntöisesti 

vastaajat eivät kokeneet ongelmia suhteessa viralliseen palvelujärjestelmään. 

Lainaukset havainnollistavat tätä tilanteen myönteisyyttä: 

Ei ole ollut suurempia haasteita tai ongelmia. Yhteistyöasioissa järjestössämme 

toimii selkeä työnjako; liiton keskustoimiston vastuulla on valtakunnan 

tason yhteistyö, liiton aluetoimistot tekevät yhteistyötä aluetasolla ja 

yhdistykset tekevät laajaa paikallistason yhteistyötä. 

Varsinaisia ongelmia ei ole ollut - yleinen kokemus on vapaaehtoistoimintamme 

tärkeä rooli täydentävänä sosiaali- ja terveysalan toimintana. 

Kaikki tukevat toinen toistaan, kaikkia tarvitaan. 

Yhteistyö on otettu mielellään vastaan puolin ja toisin. Kaikessa yhteistoiminnassamme 

on kuitenkin yksinäisen tai syrjäytysvaarassa olevan etu. 

Vapaaehtoistoiminnalla on oma paikkansa osana kuntien palvelujärjestelmää. 

Omassa järjestössä ollaan onnellisia, että saadaan tehdä yhteistyötä muiden 

ammattilaisten kanssa ja saadaan heiltä tukea ja apua. 

63

Tiivis yhteistyö ammattilaisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden kesken on ollut 

kasvun paikka, josta olemme selvinneet mielestämme loistavasti. Se on ollut 

myös ammatillisesti tärkeää. 

Luontevaa toisiaan täydentävää toimintaa. Ei haasteita eikä pulmia. 

Yhteistyömme on jo vakiintunutta virallisten julkisten tahojen kanssa. Mitä 

enempi olemme yhteistyötä tehneet on linjamme ennalta ehkäisevänä toimijana 

korostunut. 

Kuten lainauksistakin ilmenee, monissa vastauksissa erityisen tärkeäksi taustaksi 

hyvälle tilanteelle koettiin – samoin kuin edellä järjestöjen sisälläkin – selkeä rooli- 

ja tehtäväjako: 

Kuntien sosiaalipuolen ammattihenkilöstö on joskus epäillyt, että vapaaehtoistyöntekijät 

tekevät henkilökunnalle kuuluvia työtehtäviä. Olemme kuitenkin 

olleet hyvin tarkkoja siitä, että vapaaehtoistyöntekijät eivät osallistu 

ammattihenkilöstön työtehtäviin, vaan täydentävät niitä. 

Jos ongelmia oli, niin ne liittyivät eritoten arvostuksen puutteeseen tai vähintäänkin 

kokemukseen siitä suhteessa vapaaehtoistoimintaan: 

Ongelmat ovat lähinnä arvostuksen puute kolmannen sektorin toimintaa 

kohtaan, toisaalta taas julkisen sektorin palvelujen puuttuessa huudetaan 

vapaaehtoistoimijoita apuun. 

Ammatillinen virallinen puoli arvioi hiljaisesti vapaaehtoista auttamistyötä 

harrastukseksi. 

Ulkopuolinen palvelujärjestelmä ei aina arvosta vapaaehtoistyötä, sitä pidetään 

ns. "kerhotoimintana ilman tavoitteita", ja sen roolia vähätellään. 

Edelleenkään vapaaehtoistoimintaa ei oteta vakavasti. Joskus vasta ongelmatilanteissa 

ja haastavissa asioissa otetaan yhteyttä ja haetaan ratkaisuja 

vapaaehtoistoiminnan kautta. 

Ammatillinen puoli ei tahdo hyväksyä vertaistyötä rinnalleen. Kilpailua pelätään 

ehkä. 

Mielenkiintoista kyllä, muutamassa vastauksessa kävi ilmi arvostuksen puute 

myös toiseen suuntaan – vapaaehtoistoiminnasta sen ulkopuolelle – esimerkiksi: 

Vapaaehtoistoiminnassa ollaan mukana suurella tunteella ja koetaan aika 

usein, että virallisessa ja ammatillisessa palvelujärjestelmässä ollaan "vain" 

töissä. 

64

Arvostuksen ja luottamuksen kohdalla nostettiin esille myös muutamia erityisryhmiä, 

kuten toipuvat alkoholistit: 

Vuosia kestäneestä aihepiirin kehittämis- ja tutkimustyöstä sekä käytännön 

työn toteuttamisesta ja sen hyvistä tuloksista huolimatta laajemman palvelujärjestelmän 

piirissä sekä yleisessä asenneilmastossa esiintyy edelleen 

suuria ennakkoluuloja ja ongelmia toiminnassamme mukana olevia mm. 

päihteitä edelleen käyttäviä vertaistoimijoita sekä heidän vaikeita moniongelmaisuuksiaan 

kohtaan; heitä ei aina pidetä luotettavina ja osaavina vapaaehtoistoimijoina 

jotka pyrkivät aktiivisesti edistämään niin omaa kuin 

vertaistensakin terveyttä ja hyvinvointia. 

Kokonaisuudessaan monessa järjestössä tilanne arvostuksen suhteen koetaan 

osassa järjestöjä absurdiksi: samaan aikaan arvostusta ei saada riittävästi ja kuitenkin 

toiveet toimintaa kohtaan ovat suuria. Julkisen sektorin leikkaukset ovat 

haasteellistaneet tilannetta entisestään. Seuraavat lainaukset tuovat kentän vakavia 

viestejä: 

On ongelmia, koska kaupungit eivät täytä omaa tehtäväänsä riittävästi. 

Kentällä paljon tarvetta esim. lyhytaikaiseen kevyeen hoivan sijaistamiseen. 

Kunnallisen ja yksityisen sosiaali- ja terveyspalvelujen suhde on etäinen ja 

konkreettista rajapintaa etsivä. Odotukset vapaaehtoistoiminnalle on erittäin 

korkeat, mutta systemaattinen yhteistyö puuttuu. Ei ole löydetty vielä tapaa, 

millä vapaaehtoistoimijoiden rooli olisi selkiytetty. Molemminpuolinen suunnittelemattomuus 

ja sopimuksettomuus jättää monia mahdollisuuksia käyttämättä. 

Julkinen palvelujärjestelmä takkuaa vanhustenhuollossa. Järjestö ja sen jäsenyhdistykset 

ovat eläkeläisten ja vanhusten edunvalvojia suhteessa julkiseen 

valtaan (valtioon ja kuntiin). 

Tuntuu siltä että virallinen terveydenhuolto jättää paljon kolmannelle sektorille 

ja asiakkaat tuovat huoliaan, jo Yhteiskunnan varojen vähyyden vuoksi 

virallinen järjestelmä pyrkii ohjaamaan yhä enemmän toimintoja järjestöjen 

ja vapaaehtoisten hoidettavaksi saadakseen kustannussäästöjä joita eivät 

saa julkisen sektorin kanssa ratkaistua 

Samalla erityiseksi haasteeksi joissakin järjestöissä suhteessa viralliseen palvelujärjestelmään 

on koettu nimenomaan se, että järjestöjen toimintaa, myös vapaaehtoistoimintaa, 

käytetään paikkaamaan julkisen sektorin aukkoja. Tätä kokemusta 

näkyy jo lainauksissa yllä. 

Arvostuksen – ja osin luottamuksen – puutteen lisäksi myös tiedonpuute koettiin 

ongelmalliseksi tekijäksi, tiedon puute niin järjestöissä kuin niiden ulkopuolellakin. 

Nämä myös liittyvät toisiinsa: on vaikea arvostaa jotain, mistä ei ole (riittävästi) 

65

tietoinen. Seuraavat lainaukset ilmentävät haasteita juuri tiedoissa, puolin ja toisin: 

Ammatillinen henkilöstö ei tiedä mm. järjestöjen toimintakulttuuria ja/tai toimintatapoja, 

mutta samoin on myös päinvastoin ja se aiheuttaa usein mm. 

konfliktitilanteita toimijoiden kesken ja keskinäisen yhteistyön sujuvuudessa. 

Tarvitaan keskinäisen vuoropuhelun lisäämistä asiassa ja tiedottamista. 

Palvelujärjestelmän rakennemuutoksessa korostuu erityisesti monitoimijuus, 

sektoreiden välinen yhteistyö ja työnjako. Pyrkimys on toimia samansuuntaisesti 

yhteistyössä yhteisenä päämääränä väestön hyvinvointi. Suhteessa 

on tietenkin haasteita johtuen usein liian vähäisestä tiedosta muiden 

toimijoiden toimintatavoista ja periaatteista. Esimerkiksi niin, että ei aina 

tiedosteta riittävästi, että kolmas sektorikin voi tuottaa ammatillista ja korkealaatuista 

palvelua. 

Arvostus ja ymmärtäminen vapaaehtoistoiminnasta tarvitsee vielä lisää tietoa 

kaikissa palvelujärjestelmissä. Esimerkiksi ammatillisen työn ja vapaaehtoistoiminnan 

eroista voi olla joillekin yksilöille epäselvää. 

Kuten lainaukset mainiosti alleviivaavat, molemminpuolinen oikea perustieto on 

yhteistyön välttämätön edellytys. Tiedon jakamiseen ja tiedottamiseen liittyen järjestöissä 

tarvittaisiin osin ehkä lisää resursseja, kuten yksi vastaaja muotoili: 

Tarvittaisiin enemmän resursseja tukihenkilötyön "mainostamiseen" ja siitä 

tiedottamiseen, koska joskus törmätään vääränlaisiin asenteisiin. 

Näiden haasteiden lisäksi suhteessa järjestöjen ulkopuolisen, virallisen ja ammatillisesti 

toimivan palvelujärjestelmän suuntaan oli koettu muutamia muitakin 

haasteita, erityisesti hallintoon liittyen, kuten esimerkiksi: 

Byrokratia, joustavien ratkaisujen löytäminen eri tilanteissa. 

Kuten edellä järjestöjen sisällä, resurssien vähyyden koettiin kiristävän välejä vapaaehtoistoiminnassa 

järjestöjen ja muiden toimijoiden välillä. Ja samoin – kuten 

myös jo edellä järjestöjen sisällä – rajapinnat suhteessa ulkopuolisiin teemoihin 

koettiin erittäin keskeiseksi teemaksi. Seuraava lainaus ilmentää näitä molempia 

seikkoja: 

Resurssipulan takia näkyy myös paineita siirtää osia julkisen palvelujärjestelmän 

vastuulla olevista asioista vapaaehtoistoimijoiden vastuulle. Näistä 

asioista on tärkeää käydä jatkuvaa keskustelua. 

Samaten myös suunta positiiviseen tuli täälläkin esille; useissa vastauksissa, 

joissa raportoitiin haasteista ja ongelmista, huomioitiin kuitenkin, että suunta on 

ollut viime vuosina parempaan päin suhteessa viralliseen palvelujärjestelmään: 

66

Haasteita on paljonkin. Meidän "vakavasti ottaminen" on ikuinen haaste. 

Järjestöalan toimijoihin suhtaudutaan edelleen hieman "puuhailu" asenteella. 

Kuitenkin tuntuu, että parempaan ollaan koko ajan menossa ja jo muutamien 

viime vuosien aikana muutosta on tapahtunut positiivisempaan 

suuntaan. Molemmin puolin. Joskus on ollut aikamoinen vastakkain asettelun 

aika, joka tuntuu onneksi olevan väistymässä. 

Haasteet ja ongelmat liittyvät lähinnä legitiimisyys-haasteisiin. Järjestön 

painoarvo ei aina ole verrattavissa ammatillisesti toimivan palvelujärjestelmän 

painoarvoon: kaikki eivät osaa arvostaa järjestöjen vapaaehtoistoimijoita 

ja heidän osaamistaan ja asiantuntijuuttaan. Tosin tilanne on ollut 

muutoksessa viime aikoina. 

Neuvotteluja olemme toisinaan käyneet, ja viimeisen viiden vuoden aikana 

on jäsenistömme tarpeita otettu paremmin huomioon. Yhteistyö on nykyisin 

toimiva. 

Toiminnan alkuvaiheessa oli haasteita ja kiersimme eri yksiköissä tiedottamassa 

ja yhdessä rajaamassa tehtäviä, samoin työttömien osallistuminen 

keskusteltiin työvoimaviranomaisten kanssa. Toiminta on ollut 14 vuotta ja 

on muodostunut joustavaksi osaksi paikkakunnan palvelu-järjestelmää. 

Kunnan, seurakunnan ja erikoissairaanhoidon työntekijät osallistuvat toiminnan 

suunnitteluun, kouluttamiseen ja yhteiseen asiakastyöskentelyyn. 

Toisaalta se, että arvostusta on viime vuosina yhä enemmän – useiden vastaajien 

mukaan – saavutettu, ei vielä riitä; luottamuksen tulisi merkitä myös sitä, että 

järjestöihin luotetaan niin paljon, että niille myös annetaan resursseja. Yksi vastaaja 

esimerkiksi pohti: 

Olemme tehneet lujasti töitä ollaksemme uskottava ja varteenotettava asiantuntija 

vapaaehtoisella mielenterveyssektorilla kunnassamme. Viimeisen 

kahden vuoden aikana meitä on alettu kutsua moniin kehittämisprojekteihin 

ja tarveharkintaprojekteihin. Edelleen törmäämme jatkuvasti tilanteeseen, 

jossa meitä koskevia päätöksiä tehdään kysymättä meiltä ja unohtaen meidät. 

Tekemäämme työtä arvostetaan ja meidät halutaan yhä useammin 

mukaan monenlaiseen, mutta toisaalta meille ei anneta resursseja toimintaan 

(taloudellinen tuki, toimitilat). 

Summa summarum, kuten siis myös järjestöjen sisällä palkattujen ja vapaaehtoistoimijoiden 

suhteessa, myös laajemmin suhteessa viralliseen palvelujärjestelmään 

pääviesti kentältä on myönteinen: yhteistyötä tehdään paljon, ja useimmiten 

se sujuu mainioissa merkeissä. Kuten yksi vastaaja oivallisesti tiivisti kokemuksiaan 

suhteessa julkiseen sektoriin: 

Uudet asiat saattavat olla vaikeita aluksi ja niiden merkityksen ymmärtäminen 

hidasta. Esimerkin voima, onnistuminen ja myönteiset tulokset jossakin 

edesauttavat toisia ottamaan myönteisen kannan ja asenteen. 

67

9 Vapaaehtoistoiminnan tavoitteet, toteutumat, tulokset 

9.1 Strateginen tausta – tai sitten ei 

Vastaajilta tiedusteltiin: ”Onko järjestössänne olemassa vapaaehtoistoiminnan 

strategia tai suunnitelma?”, ja tulos näyttää tältä: 

Taulukko 34. Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan suunnitelma? 

Onko järjestössänne olemassa 

Vastauksia % 

vapaaehtoistoiminnan strategia 

tai suunnitelma? 

Kyllä 198 29,0 

Ei 485 71,0 




N = 989 (1 139) 

Vajaalla kolmanneksella järjestöissä on olemassa vapaaehtoistoiminnalle strategia 

tai suunnitelma. Luku ei ole kovin suuri, ja toimintaan kaivattaisiinkin varmasti 

monissa paikoissa, erityisesti hieman isommissa järjestöissä, enemmän suunnitelmallisuutta 

myös strategisella tasolla. Mutta samalla on huomioitava, että lomake 

toi myös palautetta järjestöistä tutkimuksen tekijöille, kuten: 

(Vapaaehtoistoiminnan) perustehtävää ei ole kirjattu esim. sääntöihimme. 

Hyvä huomio, kiitos siitä. Vien asian hallitukseen ja avaan keskustelun tästä. 

Se on aina ollut osa toimintaamme, vaikka se onkin toiminut pienellä liekillä. 

Voi siis hyvinkin olla, että monissa muissakin järjestöissä vapaaehtoistoimintaa 

ikään kuin vain tehdään – erittäin toimivastikin – ilman, että perustehtävää on tultu 

miettineeksi tai ainakaan kirjanneeksi. 

Toisaalta on huomioitava, että moni vastaaja viittasi spontaanisti, pyytämättä järjestön 

sääntöihin vapaaehtoistoiminnan perustehtävää kuvatessaan, esimerkiksi: 

Sääntöjemme mukaan meidän toimintaamme kuuluu myös mielenterveyskuntoutujien 

ja heidän omaistensa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin 

lisääminen ja ylläpitäminen. 

Näissä tapauksissa voidaan sanoa, että vapaaehtoistoiminnan suunnitelma, strategia 

ja/tai säännöt on sisäistetty erittäin hyvin. 

68

Vapaaehtoistoiminnan strategia tai suunnitelma on laadittu alle joka toisessa valtakunnallisessa 

keskusjärjestössä. Alle neljänneksessä muista valtakunnallisista 

järjestöistä on olemassa oleva suunnitelma. Paikalliset ja alueelliset järjestöt sijoittuvat 

näiden välimaastoon. 

Taulukko 35. Vapaaehtoistoiminnan strategia suhteessa järjestön tyyppiin. 

Mikä seuraavista 

vastaa lähinnä 



vapaaehtoistoiminnan strategia 

tai suunnitelma? 

Kyllä Ei Yhteensä 

Valtakunnallinen keskusjärjestö 40,5 % 59,5 % 100,0 % 

Muu valtakunnallinen järjestö 24,0 % 76,0 % 100,0 % 

Paikallinen/alueellinen järjestö 28,2 % 71,8 % 100,0 % 

Yhteensä 29,0 % 71,0 % 100,0 % 

Vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneiden ammattilaisten määrä on 

myös sidoksissa siihen, onko vapaaehtoistoiminnalle laadittu strategia tai suunnitelma. 

Hieman yli puolet niistä järjestöistä, joissa on johtamisammattilaisia, on 

myös laatinut vapaaehtoistoiminnan strategian tai suunnitelman. Vastaavasti 

80 %:lla niistä järjestöistä, joissa johtamisammattilaisia ei ole, ei myöskään ole 

vapaaehtoistoiminnan strategiaa tai suunnitelmaa. Erot ovat tilastollisesti erittäin 

merkitseviä. Vapaaehtoistoiminnan strategian tai suunnitelman olemassaolo taas 

on vahvasti sidoksissa siihen, missä määrin tuloksia seurataan. Merkitys on esitetty 

alla olevassa taulukossa siten, että prosenttiosuus vastaa niitä, jotka vastasivat 

seurantamenetelmän olevan käytössä. 

Taulukko 36. Strategian tai suunnitelman yhteys vapaaehtoistoiminnan seurantaan. 


vapaaehtoistoiminnan 

strategia tai suunnitelma? 

Seurantamenetelmä, jota käytetään Ei Kyllä 

Toiminnalle asetetaan päämääriä ja yleisiä 

80,9 % 97,8 % 

tavoitteita 

Toiminnalle asetetaan konkreettisia tavoitteita 70,2 % 91,8 % 

Tavoitteille asetetaan indikaattoreita 20,6 % 53,9 % 

Toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi seurataan 74,8 % 96,2 % 

Toimijoiden määriä, tehtäviä, toimenpiteitä 

70,2 % 89,6 % 

dokumentoidaan 

Vapaaehtoistoiminnan aikaansaannoksia ja 

tuloksia arvioidaan 

65,3 % 85,6 % 

69

Myös tämän taulukon tuloksista näkyy se, että suurimmassa osassa järjestöjä 

vapaaehtoistoiminta on ilmeisen hyvin organisoitu. Tulokset puhuvat myös sen 

puolesta, että kun vapaaehtoistoiminnalle on laadittu strategia tai suunnitelma, 

myös vapaaehtoistoiminnan tuloksien seurantaa on jouduttu rakentamaan ja jäsentämään. 

Lähes jokaisessa strategian tai suunnitelman laatineessa järjestössä 

toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi myös seurataan ja hyvin monessa myös 

seurantajärjestelmät ovat kunnossa. 

9.2 Koetut perustehtävät 

Vastaajilta tiedusteltiin kaksiosaisella avoimella kysymyksellä: ”Mikä on järjestönne 

vapaaehtoistoiminnan perustehtävä? Miksi vapaaehtoistoiminta kuuluu järjestönne 

tehtäviin?” Vastauksia tuli jälleen erittäin runsaasti: 656 kappaletta. Niiden 

kirjo on laaja, mutta seuraavat neljä teemaa kattavat ydintulokset järjestöistä: 

• järjestön toiminnan tukeminen 

• tiedottaminen, tiedon lisääminen 

• ihmisten, ja erityisryhmien, tukeminen 

• vertaistuki, vertaisuus 

• paremman maailman rakentaminen: yhteisöllisyys ja auttaminen sekä vapaaehtoistoiminta 

vaikuttamiskanavana. 

Erittäin keskeinen teema vastauksissa oli yllä mainituista juuri ensimmäinen: toiminnan 

tukeminen. Ilman vapaaehtoistoimintaa järjestöstä puuttuisi jotain aivan 

elimellistä – ja useissa tapauksissa tiettyä, tai jopa mitään, toimintaa ei olisi lainkaan. 

Kuten yksi vastaaja tiivisti: 

Ja toinen: 

Koko toiminta on vapaaehtoistoimintaa” 

Ilman sitä ei ole toimintaa. 

Järjestöjen vapaaehtoistoiminnan koetut perustavoitteet siis alleviivaavat aivan 

fundamentaalilla tavalla vapaaehtoistoiminnan paitsi tärkeyttä ja keskeisyyttä 

myös itseisarvoa. Seuraavat lainaukset havainnollistavat tätä: 

Järjestömme toiminnan käytännön tekemisen yksi perusjalka on juuri vapaaehtoisena 

tehtävä järjestötyö. Vapaaehtoistoiminta on toiminnan ylläpitämisen 

ehdoton vaatimus. Järjestön tulee tarjota monipuolisia tehtäviä, 

joissa vapaaehtoiset voivat olla mukana, osallistua yhdessä koordinoivien 

ja tukevien palkattujen työntekijöiden kanssa. Järjestö on jäseniä ei työntekijöitä 

varten! 

Vapaaehtoistoiminta kuuluu kansalaisjärjestötoiminnan perusluonteeseen! 

70

Liittoa ei olisi olemassa nykymuodossaan ilman vapaaehtoisuutta. Vapaaehtoistoimintaan 

perustuvat paikallisyhdistykset muodostavat liiton. Ilman 

vapaaehtoisia meidän toiminta erityisesti paikallistasolla olisi melko näkymätöntä. 

Pitää homma pyörimässä, on perusajatus, muuten toimintaa ei olisi ollenkaan. 

Yhdistyksen toiminta on perustunut kautta aikojen aktiiviseen vapaaehtoistyöhön 

(pitkät perinteet ja vakaa maine). Yhdistys on sairastuneiden ja heidän 

läheistensä etuja valvova yhdistys, josta lähtökohdasta erit. tämän 

kohderyhmän osallisuuden ja vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksien vahvistaminen 

nähdään tärkeänä. Asiantuntijuus, osaaminen ja kokemus - ja 

niiden jakaminen - ovat toimintamme laatutekijöitä. Yhdistyksessämme toimii 

omaisia ja eri alan ammattilaisia sekä vapaaehtoispohjalta että yhdistyksen 

työntekijöinä tukipalveluissa tai RAY:n tukemassa kehittämistyössä. 

Tavoite on yhteinen. 

Niissäkin järjestöissä, joissa toiminta ei kokonaisuudessaan lepää vapaaehtoistoiminnan 

varassa, vapaaehtoisuuden perustehtävä nähtiin järjestön kokonaisuutta 

edistävänä. Kuten yksi vastaaja mainiosti tiivisti: 

Vapaaehtoistoiminta on lisäsuola. 

Vapaaehtoistoiminnan luovuttamattoman perustehtävän lisäksi siis eritoten kaksi 

spesifimpää teemaa nousi perustehtävissä esille: tiedottaminen ja tiedon lisääminen 

sekä toisaalta ihmisten, ja erityisesti tiettyjen erityisryhmien, tukeminen. Voidaan 

siis sanoa, että vapaaehtoistoiminnan perustavoitteet ilmentävät linjakkaasti 

järjestöjen tavoitteita ylipäätään; järjestöt ovat lähes kaikki erikoistuneet johonkin 

tiettyyn teemaan (esim. sairaus ja siitä tiedottaminen) tai ihmisryhmään (esim. 

syöpäpotilaat, asunnottomat). Yleisemmällä tasolla tämä laaja tutkimustulos kertookin 

siitä että vapaaehtoistoiminta on mainiosti integroitunut järjestöjen muuhun 

toimintaan tai on siis sen luovuttamaton osa, kuten edellä ilmeni jos sen perustavoitteet 

ovat käytännössä samat kuin järjestöjen olemassaolon yleiset tavoitteet. 

Monissa vastauksissa tämä linjakkuus ja sisäisyys kävikin suoraan ilmi, kuten 

esimerkiksi: 

Perustehtävämme (järjestönä) on syrjäytymisen ehkäiseminen ja kansalaisvalmiuksien 

kehittäminen, siksi vapaaehtoistoiminta on osa järjestömme 

sisältöjä.” 

Parhaassa tapauksessa siis vapaaehtoistoiminta tukee järjestön yleisempää perustehtävää 

ja järjestön perustehtävä samalla vapaaehtoistoimintaa. Tällaisten 

oivallisten tilanteiden kuvauksia aineistosta löytyi ilahduttavankin monta, esimerkiksi: 

71

Maahanmuuttajien vapaehtoinen neuvonta, ohjaus, tuki ja läsnäolo on järjestömme 

keskeisiä toimintoja ja antavat toiminnallemme uskottavuutta 

(myös ns. katu-uskottavuus). Perustoimintamme (monikulttuurisen toimintakeskuksen 

ylläpitäminen) kautta rakennamme perustan ja turvalliset puitteet 

tälle tärkeälle vapaaehtoistoiminnalle. Vapaaehtoistoiminnan avulla 

luomme luottamusta ja ystävyyttä ihmisten kesken. 

Vapaaehtoistoiminta on sydänpotilaiden vertaistuen ja sosiaalisen verkoston 

tarjoajana korvaamaton. Muita perustehtäviä: tukea liiton painopisteiden 

ja kampanjoiden toteutumista, ylläpitää kumppanuutta valtakunnallisten ja 

paikallisten toimijoiden kanssa, kehittää yhteisöllisyyttä, järjestää koulutusta 

sekä tukea verkostoitumista ja vapaaehtoistyötä. 

Kyllä meidän vapaaehtoistoiminnan perustehtävä on sama kuin koko yhdistyksen 

perustehtävä eli edistää kehitysvammaisten ja heidän perheiden yhteiskunnallista 

tasa-arvoa ja elämänlaatua. Vapaaehtoistoiminta tuo monenlaisia 

resursseja tuon yllämainitun perustehtävän hoitamiseen. 

Seuraavaan on poimittu aineistosta vapaaehtoistoiminnan koettuja perustavoitteita 

– joiden kirjo on aineistossa toki äärettömän laaja kuten järjestöjenkin – niin 

tiettyihin teemoihin kuin ihmisryhmiinkin liittyen: 

Perustehtävänä on antaa tietoa kaikille avanne- ja vastaavasti leikatuille, 

ajaa heidän etujaan sekä edistää heidän huoltoaan yhteistyössä mm. muiden 

viranomaisten ja yhdistysten kanssa. 

Pitkään toiminut vapaaehtoinen auttamistyömme tukee, antaa lisäarvoa ja 

laajentaa yhteiskunnan palveluja uusille alueille. Näistä mainittakoon ystäväpalvelu 

kotona, sairaalavapaaehtoistyö, kirjastoystävät, puhelinystävätoiminta 

jne. 

Vapaaehtoistoiminta on myös vaikuttamistoimintaa. Satunnaisesti voi olla 

mukana ja "kantaa kortensa kekoon" yhteisen hyvän eteen. On paljon asioita, 

joihin kukaan muu ei puutu elleivät asianosaiset itse. 

Tuoda iloa ja toimintaa ikäihmisten arkeen ammattihenkilökunnan työn lisänä. 

Järjestömme pyrkii tukemaan nuoren kasvua henkisesti, fyysisesti ja hengellisesti 

siten että nuori on kykenevä vastuulliseen aikuisuuteen. 

Vapaaehtoiset tukevat ammattilaisten työtä ja vapaaehtoisten työpanoksella 

pystytään tarjoamaan paljon enemmän mahdollisuuksia saattohoidon toteuttamiseen 

kodeissa. 

72

Vapaaehtoistoiminta on yhdistyksen perustehtävä. Vapaaehtoistoiminnan 

merkitys on tärkeää vanhustyössä, sen avulla on mahdollista poistaa yksinäisyyttä, 

lisätä verkostoja ja turvallisuudentunnetta. 

Palvella ja auttaa heikompiosaisia ja syrjätyneitä, vankilasta vapautuvia ja 

päihdeongelmaisia. 

Yhdistyksemme perustehtävänä on tarjota vertaistukea ja tapaamismahdollisuuksia 

seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville henkilöille sekä 

kouluttaa ja vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. 

Järjestömme vapaaehtoistoiminnan perustehtävä on olla tukemassa mielenterveyskuntoutujien 

arkea ja lisätä heidän sekä tukijoina toimivien hyvää 

mieltä ja hyvinvointia. 

Usein näissä vastauksissa ilmeni lisäksi se, miten järjestöissä halutaan vapaaehtoistoiminnan 

kautta rakentaa parempaa yhteiskuntaa, ja mitä moninaisimpiin 

tärkeisiin teemoihin liittyen. Esimerkiksi: 

Uuden kulttuurin luominen Suomeen. Konfliktit yhteiskunnan eri osa-alueille 

pitää hoitaa sovitellen eikä riidellen. Oikeudenkäynti ei lopeta konfliktia mutta, 

kun sovittelussa on päästy kaikkien osapuolten hyväksymään sopimukseen 

se lopettaa konfliktin. Eri suomalaisten ja pohjoismaalaisten lähteiden 

mukaan sovittelu onnistuu noin 80 - 90 prosenttisesti. Tutkimustemme mukaan 

sovittelu lopettaa kiusaamisen sekä kouluissa että työpaikoilla. Näin 

syvällekäypä yritys kulttuurinmuutokseen vaatii asiantuntevaa vapaaehtoistoimintaa. 

Perustehtävä on mielenterveyskuntoutujan arjessa selviytymisen tukeminen. 

Yksilön kannalta yhteisön jäseneksi tuleminen (osallisuus) ja toimiminen 

vertaistuen avulla yhteisössä vapaaehtoisesti. Vapaaehtoistoiminnan 

avulla tuodaan mielenterveysasiat lähelle ihmisiä, jolloin ennakkoluuloihin 

ja asenteisiin vaikuttaminen mahdollistuu. 

Usein perustehtävät myös limittyvät järjestöjen vapaaehtoistoiminnan perustavoitteissa, 

esimerkiksi: 

Kohderyhmän asioiden näkyvyyden ja kuulluksi tulemisen edistäminen. 

Vaikuttaa myönteisesti yleiseen mielipiteeseen ja ennakkoluulojen vähenemiseen. 

Syrjäytymiseksi tulemisen ehkäisy ja tasavertaiseksi tulemisen 

toteutuminen. 

Lisäksi, kuten tämä lainaus hyvin ilmentää, vapaaehtoistoiminnan siis koetaan 

usein olevan tärkeiden asioiden äänitorvi ja näkyväksi tekijä. 

73

Näiden ydinteemojen lisäksi monissa vastauksissa pohdittiin vapaaehtoistoiminnan 

erityistehtävää suhteessa muihin tahoihin. Eritoten ehkäisevän työn perustavoite 

nostettiin usein esille, esimerkiksi: 

Ehkäisevä työ. Pyrimme ehkäisemään yksinäisyyttä ja sen tuomaa masennusta 

ja syrjäytymisen tunnetta tarjoamalla tiloissamme mahdollisuutta tutustua 

toisiimme, löytää keskustelukumppaneita ja ystävystyä samanhenkisten 

kanssa. Käytettävissä on kahvila ja monia harrastusryhmiä, joihin voi 

tulla. Voi myös toteuttaa omia toiveita ja kiinnostavia toimintoja ja löytää siihen 

kumppaneita. 

Neljäs teema, jota vastauksissa korostettiin usein, liittyy siis vertaistukeen ja vertaisuuteen. 

Vapaaehtoistoiminnan perustehtävä kiteytyy usein juuri siihen: 

Tarjoamme asiakkaille vertaisuuteen perustuvia tukimuotoja, joissa vapaaehtoisvetoisuus 

on usein ainoa keino taata vertaistuellisuus. Vapaaehtoistyön 

perustehtävä on tarjota erilaisia toimintoja, tapahtumia ja apua asiakasryhmällemme, 

vertaisena vertaiselle. Sitä ei voi korvata minkäänlaisella 

ammattiavulla tai vastaavalla, vaan se on ainutlaatuista juuri omanlaisenaan 

toimintana. 

Vapaaehtoistoimintamme aivan keskeinen avainsana on vertaisuus. Se toteutuu 

paitsi systematisoidussa vertaistukityössä mutta myös kaikessa jäsentoiminnassa. 

Jokainen yhdistyksen tilaisuus olipa sen teema mikä hyvänsä 

sisältää vertaisuuden elementtejä. Kun kyse on pienestä ja erikoisesta 

potilasryhmästä läheisineen, näin onkin oltava. 

Syöpäpotilaan kohdalla vertaistuki on korvaamaton. Kukaan ei ymmärrä yhtä 

hyvin syöpäpotilasta kuin toinen sairauden kokenut, tämä on ainutlaatuinen 

tapa tukea toista ihmistä. 

Summa summarum, vapaaehtoistoiminnan perustehtäväksi järjestöissä koetaan 

yhtäältä toiminnan sisältöön liittyviä ominaispiirteitä (tietty teema tai ihmisryhmä), 

toisaalta toiminnan tekemisen tapaan liittyviä uniikkeja muotoja (ennaltaehkäisevä 

työ sekä vertaistuen tarjoaminen). Myös laajempia tavoitteita – upeankin kunnianhimoisia 

– nousi runsaasti esille aineistossa. Nämä liittyivät – kuten yllä jo 

mainittiin – paremman maailman rakentamisen ideaaliin. Yksi iso ja erityinen 

teema tähän liittyen oli yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistäminen, niin järjestön 

toiminnassa kuin laajemminkin, kuten esimerkiksi: 

Järjestömme pyrkii omalta osaltaan edistämään yhdenvertaisuutta ja kansalaisten 

osallistumista yhteiskunnan kehittämiseen tämän suuntaisesti. 

Vapaaehtoistoimintamme tukee tätä tavoitetta, minkä vuoksi vapaaehtoistoiminta 

kuuluu järjestön toimintaideologiaan ja sillä on myös ns. "itseisarvo" 

järjestön toiminnassa. Konkreettisemmalla tasolla perustehtävänä on 

yhteisöllisyyden lisääminen järjestön jäsenistön keskuudessa, maahanmuuttajien 

ja kahden kulttuurin perheiden palveluiden täydentäminen. 

74

Tärkein ulottuvuus vapaaehtoistyössä on toimiminen itse, osallisuus, 

omaan (ja yhteiseen) elämään vaikuttaminen ja aktivoituminen. 

(Järjestömme) näkee vapaaehtoisuudessa tärkeän kansalaisyhteiskuntaa 

vahvistavan elementin. Yhteiskunta säilyy terveenä, kun kansalaiset ovat 

kiinnostuneita toisistaan ja myös valmiita toimimaan yhteisten asioiden parissa. 

Siksi organisoimme vapaaehtoistoimintaa ja ylläpidämme sitä. Toimintamme 

tarkoituksena on lisätä lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja 

ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä leiritoiminnan keinoin. Olemme ehkäisevää 

lastensuojelua toteuttava järjestö. 

Osallistaa kansalaisia vaikuttamaan paikkakuntansa lasten, nuorten ja lapsiperheiden 

arkeen --- Vapaaehtoistoiminta luo pohjaa sosiaalisen pääoman 

kasvulle, yhteisöllisyydelle ja mahdollistaa ihmisen kokonaisvaltaisen 

hyvinvoinnin ja vanhemmuuden tuen. 

Useissa vastaavissa laajakatseisissa vastauksissa erityisesti korostettiin sitä, miten 

tietyn teeman – kuten ikäihmisten tukemisen kautta – toteutetaan samalla 

myös paremman yhteiskunnan rakentamista, kuten esimerkiksi: 

Vapaaehtoistoiminnallamme on 2 perustehtävää: 1) Ehkäistä vanhusten 

tappavaa yksinäisyyttä ja masennusta. (Suomessa joka toinen päivä yli 65- 

vuotias tekee itsemurhan.) 2) Kartuttaa yhteiskunnalle elintärkeää sosiaalista 

pääomaa. Kasvava vapaaehtoistyö lisää yleistä luottamusta ja tuottaa 

merkitystä myös tekijöilleen. Yksinäisyyden ehkäiseminen pelkästään viranomaistoimin 

on mahdoton tehtävä. 

Yhteiskunnallisen tason yhteisöllisyyden edistämisen lisäksi vastauksissa korostettiin 

yhteisöllisyyttä myös yksilötasolla, yksilöiden välillä, kuten esimerkiksi: 

Toiminta toisen ihmisen hyväksi on mielekästä ja antaa tekijälleen tyydytystä. 

Vapaaehtoistyössä pyrimme yhdistämään vapaaehtoisvoimat sekä ammatillisen 

osaamisen kuitenkin niin ettei vapaaehtoinen voi korvata ammattiosaajaa. 

Pyrimme ihmisen kokonaisvaltaiseen eheytymiseen ja hyvinvointiin 

johon kuuluu kaikille ihmisille ihmisoikeus. Yhdessä toimiminen tuo turvallisuutta 

ja verkostoituminen on kaikkien etu. Yhdessä saamme aikaan 

paljon asioita. Ihmisen kokonaisvaltainen eheytyminen. 

Sen tarkoitus on motivoida ja auttaa jäseniä ja muita asiaan liittyviä henkilöitä 

oman elämän hallinnassa ja arkipäivän rutiineissa. 

Liittyen näihin teemoihin muutamissa vastauksissa nostettiin esille RAY:n erityistavoite 

syrjäytymisen ehkäisy, kuten esimerkiksi: 

Aktivoi eri syistä syrjäytyneitä henkilöitä, jotka hyvin usein ovat osatyökykyisiä 

ja työmarkkinoille pääsy on mahdotonta. Vapaaehtoistyö voi ottaa 

75

osatyökyvyn käyttöön ja antaa ihmiselle mahdollisuuden arvostaa itseään 

ja saada arvostusta toisilta. 

Toisaalta kokonaisuudessaan koko aineistossa vain reilussa 30:ssa viitattiin vapaaehtoistoiminnan 

perustehtävässä nimenomaan syrjäytymisen ehkäisyyn, mikä 

on yllättävän harvalukuinen joukko. 

Paremman maailman rakentamiseen liittyen yhteisöllisyyden edistämisen ohella 

nousi esille vielä kaksi muuta teemaa: auttamisen ja lähimmäisyyden edistäminen 

sekä vapaaehtoistoiminta koko yhteiskunnan tasolla vaikutuskanavana. Nämä 

– useimmiten jompikumpi – koettiin useissa järjestöissä niiden vapaaehtoistoiminnan 

perustehtäväksi. Seuraavassa on esimerkkejä molemmista: 

Perustehtävänä on aktivoida nuoria tekemään hyvää muille eli toimimaan 

altruistisesti. Samalla edistetään vapaaehtoisina toimivien nuorten omaa 

hyvinvointia. Järjestömme kasvatuksellisten päämäärien ja samalla yhteiskunnallisen 

hyvän tekemisen kannalta on tämänkaltainen vapaaehtoistoiminta 

elimellinen osa kokonaistehtäväämme. 

Olemme kansalaisjärjestö, joten yksi keskeisiä tavoitteitamme on tarjota 

toimintamme piirissä oleville ihmisille mahdollisuus vaikuttaa yhdistyksen 

toimintaan, yhdistyksen että julkisen sektorin palvelujen järjestämiseen ja 

laatuun sekä myös lainsäädäntöön. 

Auttamisesta: ” Olemme vuorollamme elämäntilanteen mukaan joko auttajia 

tai avun vastaanottajia.” + Rakastaminen on kansalaistoimintaa ja sen 

organisoimiseksi tarvitaan järjestöjä. 

Uskomme siihen, että tavallisen ihmisen tuki ja läsnäolo auttaa ja riittää 

kantamaan vaikeissakin tilanteissa. 

9.3 Konkretia: edellisvuoden tavoitteet ja niiden toteutuminen 

Vastauksissa ilmenneet vapaaehtoistoiminnan tavoitteet järjestöissä olivat osin 

kunnianhimoisia ja laajoja, ja juuri tätä kysymyksellä haettiinkin takaa. Lisäksi halusimme 

tietää juuri tämän hetken konkretiasta suhteessa vapaaehtoistoiminnan 

tavoitteisiin, ja lomakkeessa kysyttiinkin: ”Mitkä olivat järjestössänne vapaaehtoistoiminnan 

erityiset tavoitteet v. 2009?” Vastauksia saatiin yhteensä 627 kappaletta. 

Vapaaehtoistoiminnan tuoreiden – vuoden 2009 – tavoitteiden kirjo oli sangen 

laaja, mutta kaksi teemaa nousi ylitse muiden sekä niiden lisäksi kaksi sangen 

keskeistä (listan jälkimmäiset): 

• erityisesti erilaisiin uusiin toimintatapoihin ja -muotoihin panostaminen 

• eritoten yhteistyön lisääminen 

76

• uusien ihmisten mukaan saaminen toimintaan 

• resurssien lisääminen. 

Aineistossa mainitut tavoitteet olivat siis kaiken kaikkiaan hyvin linjassa järjestöissä 

koettuihin, edellä esiteltyihin vapaaehtoistoiminnan perustehtäviin. Paljon 

samoja teemoja nostettiin luonnollisesti esille ja osin sangen yleisellä tasolla, kuten 

esimerkiksi: 

Syrjäytymisen ehkäiseminen ja kansalaisvalmiuksien kehittäminen, maaseudun 

tukihenkilötoiminnan edistäminen ja vahvistaminen. 

Osin tavoitteet liittyivät puolestaan kiinteästi järjestön yleisiin vuoden 2009 tavoitteisiin, 

kuten: 

Vuoden aikana tavoitteena oli erityisesti nostaa ehkäisevän päihdetyön 

merkitystä ja näkyvyyttä sosioekonomisten terveyserojen ehkäisyssä. 

Mikä kertoo toki samalla siitä, että vapaaehtoistoiminnan koetaan integroituvan 

tiiviisti järjestön muuhun toimintaan. 

Kokonaisuudessaan tässä kysymyksessä tuli kuitenkin esille enemmän konkretiaa 

kuin perustavoitteita käsittelevässä aineistossa, ja hyvinkin spesifejä kiintoisia 

teemoja esiteltiin runsaasti. Kiintoisaa on sekin yleisen tason tulos, että vain erittäin 

harva mainitsi kuten yksi vastaaja: 

Ei erityisiä tavoitteita. 

Vastausten kautta vuoden 2009 vapaaehtoistoiminnan tilanne järjestöissä piirtyy 

siis hyvin tavoitteellisena, joskin tässäkin on erityisesti muistettava se, että vastaajat 

vastaavat kyselyssä, yhdelle tai ainoalle, rahoittajalleen. Nekin muutamat, 

jotka ilmoittivat, ettei tavoitteita ollut, vaikuttivat kyselyn myötä motivoituneen korjaamaan 

tilanteen: 

Tavoitteita ei ole ollut kirjattuna vuonna 2009. Perustehtävä on ensin kirkastettava. 

Keskeisimmät teemat vuoden 2009 tavoitteissa keskittyivät siis erityisesti erilaisiin 

uusiin toimintatapoihin ja -muotoihin sekä eritoten yhteistyön lisäämiseen. 

Seuraavassa on poimittu esimerkkejä molemmista teemoista: 

Löytää erilaisia tapoja tukitoimintaan. Vertaistoiminnan kehittäminen. Yhteistyön 

lisääminen edellä mainituissa toiminnoissa eri toimijoiden kesken. 

Eri vapaaehtoistoiminnan toimintamuotojen selkiyttäminen ja organisointi. 

Vertaistukitoiminnan kehittäminen yhteistyötahojen kanssa. 

77

Jäsenten elämänlaadun parantaminen -Vertaistuen tarjoaminen -Toiminnan 

kehittäminen -Yhteistyöverkoston ylläpitäminen. 

Vertaistuen antaminen ja sairauksien ennalta ehkäisevän työn lisääminen, 

päämääränä jäsenistön "hyvä elämä". 

Nuorten tukihenkilötoiminta ylläpitäminen ja nuorten toiminnan aktivoiminen. 

Tavoitteet saavutettiin hyvin, kaikki tapahtumat ja kurssit joissa oli mukana 

vapaaehtoisia toimivat hyvin ja moitteettomasti. 

Yhteistyön edelleen edistäminen käynnistämällä vapaaehtoistyön seudullisen 

kehittämishanke. Vapaaehtoistoiminnan edelleen kytkeminen osaksi 

aluekehittämistä. 

Tavoitteena oli vahvistaa yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Järjestää 

koulutusta sekä ohjausta erilaisiin toimintoihin. 

Vapaaehtoistyön laajentaminen, yhteishankkeiden hakeminen muiden vapaaehtoistoimijoiden 

kanssa, jäsenistön ja yhteistyökumppaneiden verkottaminen. 

Valtio- ja kunnallisvallan sitouttaminen yhteistyöhön ja vapaaehtoisjärjestöjen 

tukemiseen. 

Kuten lainauksista käy ilmi, usein uusiin – tai aiempien ylläpitoon toimintamuotoihin 

liittyvät tavoitteet koskivat jotakin tiettyä ryhmää, kuten nuoria tai ikäihmisiä. 

Tähän liittyen muutama vastaaja alleviivasi tavoitteissa myös nimenomaisesti 

syrjäytymisen ehkäisemistä: 

Ennakkoluulojen vähentäminen ja jäsenistön aktivoiminen, heidän etujen 

valvominen sekä syrjäytymisen ehkäisy. 

Lisäksi yllättävänkin – ja ilahduttavan – monessa järjestössä oli panostettu laajempaan 

tiedonkeräämiseen, jopa tutkimuksiin, vapaaehtoistoimintaan liittyen: 

Tuottaa tutkimustietoa, julkaista artikkeleita, avata vapaaehtoistoiminnan 

sähköinen tietopankki, tuottaa tietoa vapaaehtoistoiminnasta tietopankkiin 

ja muiden kotisivuille. 

Toisaalta on huomioitava, että monessa järjestössä vuoden 2009 tavoitteet olivat 

olleet maltillisempia kuin toiminnan kehittäminen tai laajentaminen. Yksi vastaaja 

esimerkiksi tiivisti: 

Pitää homma pyörimässä. 

78

Lisäksi toiminnan kehittämiseen liittyen monessa järjestössä huomioitiin tavoitteena 

toiminnan vakiinnuttaminen: 

Saada vapaaehtoistoiminta vakiintuneeksi toimintamuodoksi taloon. 

Kolmantena keskeisenä vuoden 2009 vapaaehtoistoiminnan tavoitteena nousi 

siis esille se, että monissa järjestöissä oli vuonna 2009 tavoitteena ollut nimenomaisesti 

saada uusia ihmisiä mukaan toimintaan: 

Innostaa uusia ihmisiä toiminnan pariin. 

Lisää uusia jäseniä, toimijoita, tukea ja kouluttaa vapaaehtoisia. 

Mahdollisimman paljon yritetään huolehtia vapaaehtoisista ja saada kotona 

olevia ihmisiä vapaaehtoistyöhön, jos tarvitsee elämään lisää sisältöä. 

Uutta sukupolvea mukaan ja uusia ajatuksia. 

Viedä järjestön sanomaa eteenpäin ja aktivoida uusia toimijoita. Saada vapaaehtoisuuteen 

perustuvaa avustajatoimintaa koko toiminta-alueelle. 

Vapaaehtoistoiminnan tunnettuuden ja näkyvyyden lisääminen, uusien vapaaehtoisten 

rekrytointi. 

Tähän rekrytoinnin teemaan liittyen monikin vastaaja muotoili kansalaisaktiivisuuden 

edistämisen laajemmalla tasolla, kuten: 

(Tavoitteenamme v.2009 oli) Osallisuuden edistäminen. 

Määrällisen toiminnan kasvun lisäksi tavoitteena oli huolehtia vapaaehtoistoiminnan 

organisoinnin laadusta: 

Tavoitteena oli, että vapaehtoiset kokisivat saavansa riittävästi koulutusta, 

neuvoja ja tukea sekä mahdollisuuden vertaistukea tuoviin keskusteluihin 

sekä virkistykseen. 

Uusien toimijoiden tavoittelemisen ohella muutama vastaaja kertoikin järjestöjensä 

tavoitteiden vuonna 2009 vapaaehtoistoiminnassa liittyneen nimenomaisesti 

olemassa olevien toimijoiden tukemisen ja kannustamiseen: 

Tavoitteet liittyivät vapaaehtoisten jaksamiseen ja tukemiseen. Olla läheisessä 

kontaktissa vapaaehtoisten kanssa, kannustaa ja tarjota mielekkäitä 

tehtäviä. 

79

Valtakunnallisen vapaaehtoistoiminnan laajentumisen myötä sen kehittäminen 

ja tukeminen on ollut keskeistä. Yleinen vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. 

Tavoitteena on ollut tukea vapaaehtoistoimintaa mahdollisimman laajasti ja 

hyvin. Lisäksi tavoitteena on koko ajan kehittää toimintaa ja pyrkiä löytämään 

välineitä, joilla paikallisia vapaaehtoistoimijoita tuettaisiin mahdollisimman 

hyvin tärkeässä työssä. 

Jo toiminnassa mukana olevien vapaaehtoisten koulutuksellinen tukeminen 

ja entisestään sitouttamisen vahvistaminen. 

Kokonaisuudessaan tämä vapaaehtoistoiminnan ylläpitämisen ja kehittämisen 

kannalta äärettömän tärkeä teema – toimijoiden tukeminen ja kannustaminen 

nousi järjestöjen vapaaehtoistoiminnan konkreettisissa tavoitteissa esille kuitenkin 

yllättävän vähän. Mikä tähän on syynä? Resurssien puute? 

Resursseista ehkä juuri on kysymys, koska neljänneksi keskeiseksi vuoden 2009 

tavoitteeksi on syytä nostaa aineistosta sangen paljon käsitelty teema juuri resurssien 

lisäämisestä, erityisesti koskien vapaaehtoistoimintaan käytettävää aikaa: 

Tavoitteena saada työntekijän aikaa lisää vapaaehtoistoiminnan koordinointiin 

ja kehittämiseen; osallistuminen liiton järjestämiin työkokouksiin. 

Lisäksi muutama vastaaja nosti esille arvokkaan tavoitteen koskien hyvien käytäntöjen 

jakamista, joko omassa järjestössä tai laajemminkin: 

Koko järjestön tasolla keskeisin tavoitteemme oli koota yhteen tähänastinen 

tietotaito toteuttamastamme vertaistoiminnasta, juurruttaa ja levittää aihepiirin 

hyviä käytänteitä omassa järjestössämme ja verkostoissamme sekä 

vahvistaa ja käynnistää uutta aihepiirin kehittämis- ja tutkimustoimintaa. 

Vastaajilta myös tiedusteltiin, ”kuinka hyvin vapaaehtoistoimintanne vuoden 2009 

tavoitteet toteutuivat?” Tulokset on koottu taulukkoon 37. 

Pääosin järjestöt ilmoittavat onnistuneensa hyvin tavoitteissaan: jopa 83,7 % ilmoitti 

tavoitteiden toteutuneen melko tai erittäin hyvin. On toki huomioitava paitsi 

ylipäätään ihmisten taipumus vastata positiivisesti tällaisiin kysymyksiin niin lisäksi 

se – jo aiemmin huomioitu seikka – että tässä kyselyssä vastaajat raportoivat 

rahoittajalleen ja vieläpä siten, että järjestö käy vastauksesta ilmi. Toisaalta 

useampi kuin yksi kymmenestä ilmoitti tyytymättömyytensä vapaaehtoistoiminnan 

tavoitteiden tuoreeseen toteutumiseen. Huomioiden sen, että järjestöjen 

vuoden 2009 tavoitteet olivat sangen kunnianhimoisia kuten edellä kävi ilmi piirtyvä 

kuva on kuitenkin kokonaisuudessaan ehdottoman myönteinen. Monessa 

järjestössä on mitä ilmeisimmin onnistuttu ilahduttavan hyvin. 

80

Taulukko 37. Kuinka hyvin vapaaehtoistoiminnan vuoden 2009 tavoitteet toteutuivat? 

Kuinka hyvin vapaaehtoistoimintanne 

Vastauksia % 

vuoden 2009 

tavoitteet toteutuivat? 

Erittäin hyvin 125 18,8 

Melko hyvin 432 64,9 

Melko huonosti 67 10,1 

Erittäin huonosti 7 1,1 





N = 989 (1 139) 

Ristiintaulukoitaessa tavoitteiden toteutumista suhteessa järjestöjen tyyppiin havaittiin 

eroja erilaisten järjestöjen välillä. Järjestöt, joissa vapaaehtoistoiminta on 

yksi toimintalohko, arvioivat itse omien tavoitteidensa saavuttamisen hieman positiivisemmin 

kuin kokonaan vapaaehtoistoimintaan perustuvat järjestöt. Järjestöt, 

joissa vapaaehtoistoimintaa tuetaan asiantuntijapanoksella, taas erosivat muista 

järjestöistä eritoten siinä, että melko usein tavoitteiden toteutumista ei osattu arvioida 

(viidennes näistä järjestöistä). Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. 

Näiden erojen taustalla on se, että järjestöissä, joissa on omaa vapaaehtoistoimintaa, 

on useammin asetettu selkeitä tavoitteita vapaaehtoistoiminnalle kuin 

vapaaehtoistoimintaa vain asiantuntijapanoksella tukevissa järjestöissä. Hyvän 

suunnittelun tärkeyttä korostaa se, että suunnitelman ja/tai strategian olemassaolo 

vaikuttaa merkittävästi siihen, miten hyvin vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden 

arvioidaan toteutuneen. Järjestöistä, joissa vapaaehtoistoiminnan strategiaa tai 

suunnitelmaa ei ollut, noin 14 % arvioi tavoitteiden toteutuneen erittäin hyvin. 

Vastaavasti niistä järjestöistä, joissa suunnitelma tai strategia oli laadittu, noin 

30 % arvioi vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden toteutuneen erittäin hyvin. 

Suunnitelmien toteutumista puolestaan tukee varsinaisen toiminnan seuranta. 

Järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta on oma toimintalohkonsa muiden joukossa, 

on suhteessa muihin eniten vapaaehtoistoiminnan seurantajärjestelmiä. 

Vapaaehtoistoiminnan tuloksia on siis helpompi arvioida, kun tiedetään paremmin 

millaisia tuloksia on saavutettu. Omat hyvät arviot tulosten saavuttamisesta 

taas kertonevat siitä, että vapaaehtoistoiminnalla todella saadaan enemmän aikaa, 

kun se on ammattimaisemmin johdettua. Asiantuntipanoksella vapaaehtoistoimintaa 

tukevien järjestöjen osalta muita harvinaisempi vapaaehtoistoiminnan 

seuranta ja tavoitteiden asettelu sekä muita useammin ilmennyt epävarmuus toiminnan 

tuloksista saattaa kertoa siitä, että osassa tällaisista järjestöistä vapaaehtoistoiminta 

jää hieman etäälle omasta toiminnasta. 

81

Vastaajilta kysyttiin lisäksi: ”Mitkä olivat tärkeimmät syyt tai tekijät, jotka edistivät 

tai haittasivat tavoitteiden saavuttamista?” Pääosin – lähes yhdeksän kymmenestä 

vastauksesta – nämä vastaukset avaavat siis sitä, mikä auttoi vapaaehtoistoiminnan 

tavoitteita toteutumaan hyvin. Vastauksia saatiin 611 kappaletta. Niistä 

ilmeni, että tavoitteiden saavuttamista edisti eritoten kaksi tekijää sekä näiden 

lisäksi kolmas, lähes yhtä usein mainittu: 

• hyvin sujunut yhteistyö (niin järjestöjen sisällä kuin laajemminkin) 

• toimijoiden sitoutuminen 

• uusien toimintamuotojen onnistuminen. 

Seuraavaan on poimittu kuvaavia esimerkkejä näistä ensin mainituista teemoista: 

Vapaaehtoistyöntekijöiden pitkäjänteisyys ja sitoutuminen toimintaansa. 

Vapaaehtoisten erittäin suuri sitoutuminen tehtäviin. 

Onnistumista tukivat erinomainen näkyvyys, hyvät taloudelliset resurssit, 

korkea motivaatiotaso ja onnistunut johtamistapa. 

Vapaaehtoistyöntekijöiden voimakas sitoutuminen työn tekemiseen edisti 

saavutuksia. 

Vapaaehtoisten helppo rekrytointi ja sitoutuminen; yhteistoiminta muiden 

vapaaehtoistoimintaa organisoivien tahojen kanssa; työntekijöiden innostunut 

ja sitoutunut työote. 

Vapaaehtoistoimintaa edisti yhdistyksen pitkä kokemus, innostus asiaan ja 

hyvät yhteistyösuhteet. 

Yhteinen innostus hyvän asian puolesta, vapaaehtoistoiminta antaa sekä 

avun saajalle että toimijalle ja näin säilyy motivaatio kaikilla. Tärkeä vapaaehtoistoimintaa 

ylläpitävä tekijä on yhteiset vapaaehtoisten ja työntekijöiden 

kokoontumiset ja mahdollisuus työnohjauksellisiin keskusteluihin. 

Edistävänä tekijänä oli, että pystyimme toteuttamaan monipuolista yhteistyötä 

eri järjestöjen kesken, järjestämään kaikille kuntalaisille tarkoitettuja 

asiantuntijaluento sekä järjestöjen jäsenistölle erilaista yhteistoimintaa ja 

virkistystäkin. Myös paikallislehtien myönteinen suhtautuminen ja tiedottaminen 

asioista edisti tavoitteiden saavuttamista. 

Onnistumisen tärkein edistäjä oli kymmenvuotinen, luottamuksellinen yhteistyöverkosto. 

Vuosien aikana muovautunut yhteistyö ja keskinäinen luottamus, ilo tehdä 

asioita yhdessä. 

82

Moni vastaus kiteytti hyvin toimijoiden sitoutumisen tärkeyden, kuten: 

Keskustoimisto voi suunnitella mitä vain, mutta todellisuudessa ei tapahdu 

mitään, jos kenttää ei saada motivoitua haluttuun suuntaan. 

Tähän liittyy myös järjestöjen paikallisuus ja alueellisen tilanteen syvä tuntemus: 

Edistävinä tekijänä on alueellisuus ja sitä kautta alueen toimintaympäristön, 

toimijoiden ja toimintakulttuurin tunteminen. Jos halutaan aidosti tukea paikallisyhdistysten 

toimintaa niin sen tulee lähteä alueen toimijoilta itsestään. 

Sitoutumisen takaa mainittiin edelleen eritoten toimijoiden toimivat henkilösuhteet 

ja -kemiat sekä mainio yhteishenki: 

Hyvät henkilökemiat tekevät tapaamiset miellyttäviksi ja hyvät palautteet 

työn tuloksista kannustavat jatkamaan. 

Suunnitelmallinen ja tavoitteellinen työskentely, hyvä vuorovaikutus eri 

osapuolten välillä. 

Yhteisöllämme oli todella hyvä yhteishenki ja lisääntyneestä asiakasmäärästä 

ja taloudellisesta niukkuudesta huolimatta venyimme yhdessä erittäin 

hyviin tuloksiin. 

Kolmantena keskeisenä tavoitteita edistäneenä tekijänä korostettiin siis uusia 

toimintamuotoja ja niiden onnistumista: 

Toimintaa edisti erilaisten yhteisten tempausten järjestäminen ja uusien 

toimintamuotojen kehittyminen. 

RAY:n avustuksen kautta meillä oli käytettävissämme projektityöntekijä, 

jonka tehtäviin kuului myös vapaaehtoistoiminnan lisääminen. Varsinaisen 

työn ohessa tätä työtä ei oltaisi pystytty näin hyvin luotsaamaan eteenpäin. 

Kaupunkimme uusi järjestötalo, jossa sijaitsee toimintakeskuksemme hyvät 

toimitilat, uusi kopiokone, yhteiset tilaisuudet (ideariihet, kirpputoritapahtumat, 

jne.) 

RAY:n Ak-avustuksella palkattu Järjestösihteeri on ollut ehdottoman tärkeä 

asioiden organisoinnissa. 

Lisäksi useissa vastauksissa painotettiin onnistumisen lähteinä selkeitä toiminnan 

tavoitteita, myönteistä palautetta toiminnasta sekä liiton tukea. Seuraava 

esimerkki yhdistää nämä kaikki teemat: 

83

Tavoitteiden saavuttamista edisti niiden selkeys ja realistisuus sekä liiton 

(mm. aluetoimistojen) tarjoama tuki tavoitteiden toteuttamisessa. Saavuttamista 

edisti myös aktiiviset ja innostuneet vapaaehtoistoimijat sekä heidän 

yhdistysten jäseniltä ja yhteistyökumppaneilta saamansa positiivinen 

palaute. 

Vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden toteutumista olivat puolestaan haitanneet erityisesti 

vähäiset resurssit ja tekijöiden, toimijoiden puute. Eräs vastaaja tiivisti 

erittäin monen vastaajan ajatukset mainitessaan: 

Epävarmuus rahoituksen jatkumisesta ja työntekijöiden vaihtuvuus. 

Vastauksissa avainsanana olikin usein sitoutuminen ja nimenomaisesti sen puute 

ja toimijoiden vaihtuvuus, kuten: 

Sitoutumisessa kehittämisen varaa. 

Haittatekijänä hallituksen usean jäsenen vaihtuminen. Toiminta on niin laajaa, 

että perehtyminen kestää kauan. 

Vapaaehtoisten jaksaminen ja sitoutuminen raskaaseen aiheeseen (päihdetyö). 

Vapaaehtoisilla ei useinkaan ole riittävästi aikaa paneutua asioihin. Käytännössä 

hyväkuntoisilla on leipätyö, joka rajoittaa osallistumista, ja eläkkeellä 

olevilla sairaudet/ikä ovat rajoitteina. Vapaaehtoisten työnohjaus 

puuttuu lähes kokonaan. Lisäksi haittana on varojen puute lisähenkilöstön 

palkkaamiseen, lähinnä toiminnanjohtajan, joka kehittäisi yhdistyksen toimintaa 

eteenpäin. 

Keskeisin haittaava tekijä oli vapaaehtoistyöntekijöiden rekrytointivaikeudet. 

Homma kaatuu aina samojen niskaan. Jäsenistön passiivisuus. 

Haittaavana tekijänä oli se, että palkattua henkilöstöä ei ollut riittävästi toimintojen 

toteuttamiseen ja toiminnan toteuttaminen oli vain muutaman vapaaehtoisen 

yhdistyksen toimijan varassa. 

Haasteina on jatkuvasti vapaaehtoisten toimintaan sitouttaminen. Jatkuvuuden 

varmistamiseksi täytyy tehdä paljon työtä. 

Aktiivien väsyminen. Aktiivien väheneminen. 

Tavoitteiden saavuttamista haittasi mm. vapaaehtoisten suuri työmäärä ja 

väsyminen, vaikeus löytää uusia vapaaehtoisia. 

84

Kuten lainauksista käykin jo ilmi, sitoutuminen ei ole vain – tai niinkään – ongelma 

sikäli, etteivätkö toimijat kokisi toimintaa tärkeäksi, vaan usein kysymys on 

siitä, että toiminta vie runsaasti energiaa ja toimijoiden on huolehdittava jaksamisestaan 

– ja järjestöjen tuettava heitä siinä. 

Aineistosta kävi ilmi, että yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ei ollut aina ollut 

onnistunutta vaan pahimmissa tapauksissa haittasi vapaaehtoistoiminnan arkea: 

Haittoja syntyy ajoittain eri toimijoiden (mm eri hankkeiden) keskinäisestä 

"kilpailusta" (olisiko eräänlainen oman tontin puolustaminen) ja siitä, ettei 

todellista yhteistyötä kyetään tehdä. Osataan vain istua yhdessä palavereissa 

ja kirjoita yleviä tavoitteita ja raportteja. 

Tiettyä ennakkoluuloa on aina järjestöjen yhteistyössä. 

9.4 Toiminnan tulokset 

Liittyen edellisen vuoden konkretiaan, vastaajilta kysyttiin lisäksi: ”Minkä näette 

järjestönne vapaaehtoistoiminnan keskeisimmäksi tulokseksi v. 2009?” Vastaajia 

oli 622 kappaletta. Tulokset ovat sikäli erityisen kiintoisia, että niin monessa järjestössä 

peräti yhdeksässä kymmenestä, kuten edellä kävi ilmi koetaan, että 

tavoitteissa on vuonna 2009 onnistuttu hyvin. Yleisimpiä esille nousseita teemoja 

keskeisimmäksi koetuissa vapaaehtoistoiminnan tuloksissa olivat seuraavat kolme: 

• jäsenmäärän kasvu, aktiivisuus, tyytyväisyys, tavoittaminen, vapaaehtoistoimijoiden 

aktiivisuus 

• vertaistukitoiminnan laajeneminen, kehittyminen, vilkkaus, ryhmien synty 

• yhteistyön lisääntyminen, laatu, vakiintuminen, verkostot, yhteisöllisyys. 

Seuraavaan on koottu muutamia kuvaavia esimerkkejä aineistosta: 

Vapaaehtoistoiminnan monimuotoisuuden. Vapaehtoiset ovat pystyneet 

vastamaan perheistä ja ympäristöstä nouseviin haasteisiin. Piirin vaikuttamistoiminta 

vahvaa. 

Vapaaehtoistoiminnan ILO !! 

Uusi innostus kansalaistoimintaan. 

Olemme saaneet uusia, innokkaita vapaaehtoistoimijoita joukkoomme, jotka 

tuovat ikäihmisten arkeen uutta toimintaa ja päivän valoa! 

Näkyvyys sekä valtakunnallisella että paikallistasolla. Olimme esillä jopa 

tv:ssä. Vapaaehtoismäärän kasvu on myös erittäin merkittävä tulos. 

85

Yleinen etninen ilmapiiri on paikkakunnalla kehittynyt myönteisesti, maahanmuuttajatyöhön 

osallistui kasvava joukko ihmisiä vapaaehtoisesti. Tuloksena 

tästä kaiken tärkein: maahanmuuttajien osallisuus yhteiskunnassa 

kehittyi myönteisesti. 

Toiminnan kasvu mahdollistui ja vakiintui. Työn substanssilaatu vahvistui. 

Vaikuttamistyö yksilön ja yhteisöjen hyvinvoinnin puolesta onnistui (esim. 

symposium). 

Toiminnot joille oli olemassa resursseja etenivät suunnitellusti. Olennaisin 

tulos oli se että osallistetut ja koulutetut vapaaehtoistoimijat --- onnistuttiin 

saamaan mukaan toteuttamaan haittoja vähentävää terveysneuvonta- ja 

muuta hyvinvointityötä alueilla joille ammattilaisilla ei useinkaan ole mitään 

pääsyä. Tästä oli hyötyä paitsi tälle vertaisryhmälle itselleen myös hyvinvointipalvelujärjestelmälle 

ja koko yhteiskunnalle. 

Toiminta on saatu pidettyä mielenkiintoisena vapaaehtoistoiminnan kannalta. 

Ilman vapaaehtoistoimintaa emme pystyisi mitenkään pitämään yllä sitä 

toiminnan tasoa, millä tällä hetkellä olemme ja mitä teemme. 

Vapaaehtoisia riittää (jos heitä on koskaan tarpeeksi) ja vapaaehtoistoiminta 

koetaan mielekkäänä. 

Erityisesti kunnan viranomaiset ja luottamushenkilöt ovat ottaneet yhdistyksemme 

mukaan palvelujen kehittämiseen ja kysyvät myös yhdistyksemme 

mielipiteitä suunnitellessaan uusia palveluja. 

Negatiivisten ennakkoasenteiden lieveneminen, joka näkyy laajentuneena 

yhteistyönä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa sekä yhdistyksen jäsenistön 

lisääntymisenä. 

Toimintaan osallistuminen on yhä kasvussa, myös nuorten osalta. Tieto 

toiminnasta tavoittaa hyvin uudet tarvitsijat, ja aktiivinen yhteydenpitojärjestelmä 

tavoittaa puolestaan 'vanhat' toimijat jos he ovat vaarassa eristäytyä. 

Kuten näistä lainauksista näkyy, kentältä nousee esille monia ilahduttavia ja voimaannuttavia 

kuvauksia. Hyvinkin suuria asioita on saavutettu ja vieläpä yhden 

vuoden aikana. Lisäksi on huomioitava se erityisen keskeinen seikka, että vastauksissa 

piirtyy jälleen esille vapaaehtoistoiminnan keskeisyys ja suorastaan elintärkeä 

rooli: ”Saatiin pidettyä yhdistys hengissä vapaaehtoisvoimin!” 

9.5 Toiminnan seuranta 

Vastaajia pyydettiin myös kuvaamaan oman järjestönsä seurantamenetelmiä. 

Kysymys oli muotoiltu seuraavasti: ”Millä tavoin vapaaehtoistoiminnan tilannetta 

ja kehittymistä (toiminnan tavoitteet, tulokset) seurataan järjestössänne?” 

86

Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että järjestöt panostavat vapaaehtoistoiminnan 

tavoitteiden asettamiseen, ja että tavoitteiden saavuttamista myös seurataan 

(molemmat yli 80 %). Lähes yhtä usein toiminnalle myös asetetaan konkreettisia 

tavoitteita ja sen määriä, tehtäviä, toimenpiteitä dokumentoidaan. Hieman 

tätä harvemmin, mutta kuitenkin hyvin useissa järjestöissä, vapaaehtoistoiminnan 

aikaansaannoksia ja tuloksia arvioidaan. Jälleen on toki myös huomioitava 

se, että vastaajat raportoivat tuloksia rahoittajalleen. Toisaalta kaksi kolmesta 

järjestöstä myös kertoo, että toiminnalle ei nykyisellään vielä aseteta indikaattoreita. 

Vapaaehtoistoiminnan seurantatapojen suhteen havaittiin selkeitä eroja erityyppisten 

järjestöjen välillä. Yleisesti ottaen vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden asettelua 

ja seurantaa oli kautta linjan muita vähemmän järjestöissä, jotka edistivät 

vapaaehtoistoimintaa vain asiantuntijapanoksella. Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnalle 

konkreettisia tavoitteita asetettiin noin puolessa vain asiantuntijapanoksella 

vapaaehtoistoimintaa tukevissa järjestöissä ja noin 80 %:lla järjestöistä, joilla 

oli omaa vapaaehtoistoimintaa. Järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta muodosti 

yhden toimintalohkon, oli suhteessa muihin useammin asetettu indikaattoreita 

tavoitteiden seuraamiseksi, toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi seurattiin, 

toimijoiden määriä ja tehtäviä dokumentoitiin sekä myös vapaaehtoistoiminnan 

tuloksia arvioitiin. Erot olivat joko merkitseviä tai erittäin merkittäviä. 

Taulukko 38. Vapaaehtoistoiminnan seuranta järjestöissä. 

Seurantamenetelmä Kyllä Ei En osaa Yhteensä % Vastauksia Vastaus % 

sanoa 

Toiminnalle asetetaan 86,3 9,9 3,8 100 633 64,0 % 

päämääriä ja yleisiä 

tavoitteita 

Toiminnalle asetetaan 77,3 19,0 3,7 100 625 63,2 % 

konkreettisia 

tavoitteita 

Tavoitteille asetetaan 31,0 56,7 12,4 100 606 61,3 % 

indikaattoreita 

Toimintaa tavoitteiden 81,7 14,3 4,0 100 623 63,0 % 

saavuttamiseksi 

seurataan 

Toimijoiden määriä, tehtäviä, 

76,3 19,2 4,5 100 624 63,1 % 

toimenpiteitä do- 

kumentoidaan 

Vapaaehtoistoiminnan 71,3 22,0 6,7 100 627 63,4 % 

aikaansaannoksia ja 

tuloksia arvioidaan 

N = 989 (1 139) 

87

Tuloksia voisi tulkita siten, että isommissa järjestöissä on enemmän resursseja 

seurata oman järjestön vapaaehtoistoiminnan tuloksia kuin kokonaan vapaaehtoistoiminnalle 

perustuvissa järjestöissä. Vaikka erot ovat merkittäviä, ne eivät 

silti ole huomattavan suuria. Esimerkiksi toimijoiden määriä ja tehtäviä dokumentoitiin 

kuitenkin yli kahdessa kolmasosassa kokonaan vapaaehtoistoiminnalle perustuvassa 

järjestössä. Asiantuntipanoksella toimivissa järjestöissä vähäisempi 

toiminnan seuranta johtunee siitä, että vapaaehtoistoiminnan edistämistä tehdään 

ikään kuin konsulttipalveluna muille. 

9.6 Ketkä toiminnasta hyötyvät? 

Vastaajilta tiedusteltiin: ”Miten vapaaehtoistoimintanne edistää ’terveyttä ja sosiaalista 

hyvinvointia’? Ketkä vapaaehtoistoiminnastanne yleisesti ottaen hyötyvät? 

Millä tavoin ja minkä vuoksi?” Vastaajat olivat jälleen vastanneet todella tunnollisesti 

tähän vieläpä sangen vaativaan kysymykseen: vastauksia saatiin 639 kappaletta. 

Kuvaava on lisäksi se, että vaikka kaikkiin avoimiin kysymyksiin oli vastattu 

erityisen tunnollisesti, tässä kysymyksessä vastaajat pohtivat teemaa erityisen 

pitkään ja monipuolisesti; vastauksia kertyi tiiviillä fontilla ja 1-rivivälillä pelkästään 

tähän kysymykseen yli 70 liuskaa. Aineiston laajuudesta ja monikirjoisuudesta 

huolimatta kolme teemaa nousee ylitse muiden: 

• jäsenet ja toiminnassa ylipäätään mukana olevat sekä heidän läheisensä 

• asiakkaat ja muut ryhmät järjestön ulkopuolella 

• koko yhteiskunta. 

Teemat ovat laajoja ja kattavat lähes kaiken elämänpiirin. Mutta samalla niistä 

henkii viehättävää omanarvontuntoa suhteessa järjestöjen valtavan arvokkaaseen 

panostukseen niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin – ja koko yhteiskunnan – 

hyvään elämään. Aineistosta piirtyy tässäkin kohdassa erittäin myönteinen ja nimenomaan 

hyvällä tavalla itsevarma ja oman roolin hahmottava kuva. Esimerkiksi: 

Tuemme sosiaalista tasa-arvoa, annamme mahdollisuuden lomaan sellaiselle 

jolla se olisi muuten mahdotonta sosiaalisen tilanteen, sairauden yms. 

vuoksi. Teemme osaltamme perhetyötä, vanhustyötä ja toimimme erilaisten 

potilasjärjestöjen kanssa yhteistyössä. Tarkoituksemme ei ole kuntouttaa 

ketään vaan toimintamme on ennaltaehkäisevää ja tukevaa. 

Järjestöissä vaikutetaan siis kokevan oman työn paitsi selkeä rooli ja paikka niin 

myös suuri merkitys ja arvo – ja hyvä niin. 

Kokonaisuudessaan vastauksista siis ilmeni, että järjestöjen vapaaehtoistoiminnasta 

hyötyvät eritoten järjestöjen jäsenet ja toiminnassa ylipäätään mukana olevat 

sekä heidän läheisensä; he saavat mielekkyyttä elämäänsä kuten myös vertaistukea 

ja tietoa. Tulos on ymmärrettävä – ja ilmentää järjestöjen toiminnan 

88

suurta arvoa. Lainauksien kirjo oli erittäin monipuolinen ja laaja kattaen mitä erilaisimpia 

ryhmiä. Seuraavan on koottu muutamia kuvaavia esimerkkejä: 

Lapset, perheet, nuoret, sukupolvityö; tarjoaa avoimia kohtaamispaikkoja. 

Vapaaehtoistyöntekijöiden hyvinvointi lisääntyy: yhteisöllisyys, mahdollisuus 

eläkeikäisille osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan vapaaehtoistyöntekijöinä 

. 

Integroi maahanmuuttajia maaseudulla valtaväestön kanssa. 

Toimintamme ehkäisee erityislasten vanhempien syrjäytymistä ja tukee 

heidän jaksamistaan. Vanhemmille tulee tunne että he eivät ole asiansa 

kanssa yksin ja saavat tukea, apua ja tietoa tarvittaessa. Pääsevät myös 

jakamaan kokemuksiaan yhdessä vertaisten kanssa. 

Vapaaehtoiset itse saavat hyvinvointia edistävän "harrastuksen", yhteisön, 

tietoutta ja koulutusta sekä virkistystä. 

Kummit viestittävät omalla esimerkillään ja saavutuksillaan viestiä nuorisolle 

terveiden elintapojen merkityksestä. 

Kohtaamispaikka tärkeä monille kävijöille, muuta paikkaa ei monellakaan 

sosiaaliseen vuorovaikutukseen ole. 

Tärkeimpiä hyödynsaajia ovat keliakiaan sairastuneet ja heidän läheisensä. 

Keliakia on vielä siinä määrin harvinainen sairaus, ettei keliakiaan sairastunut 

välttämättä tunne ketään muuta keliaakikkoa. Vertaistuella on etenkin 

uudelle keliaakikolle erittäin suuri merkitys, kun sairauden vaatiman ruokavaliohoidon 

onnistumisen varmistaminen jää viime kädessä potilaalle itselleen. 

Yksinäisyyden lievittäminen, juttukaverina, yhteinen harrastus tuo muutoin 

eristäytyviä ihmisiä yhteen. 

Henkinen hyvinvointi lisääntyy, toipuminen nopeutuu sekä hoidon jälkeinen 

tuki mahdollistuu. 

Kuitenkin erittäin monessa tapauksessa järjestöjen vapaaehtoistoiminnan anti ja 

merkitys laajenee hyvinkin laajalle järjestön ulkopuolelle – sekä asiakkaisiin (tai 

muihin, joita autetaan, joiden elämää edistetään) että muihin ryhmiin. Näiden 

kahden teeman sisäkkäisyys myös usein huomioitiin aineistossa: 

Vapaaehtoistoiminnasta hyötyvät siten sekä vapaaehtoiset itse että ne nuoret, 

joiden auttamiseen ja tukemiseen he osallistuvat. 

89

Vapaaehtoistyö tuottaa iloa tekijöille ja palvelun vastaanottajille, siitä hyötyvät 

molemmat osapuolet. 

Suoranaiset hyötyjät ovat vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat toimijat 

ja heidän järjestämäänsä toimintaan osallistuvat miehet. 

Vapaaehtoistoiminnasta hyötyvät sekä ryhmänohjaajat että ryhmissä kävijät. 

Vertaistukiryhmän ohjaaminen sinänsä on kuntouttava prosessi. Ohjaaminen 

tarjoaa mahdollisuuden työstää omaa tilannetta ja on toipumista edistävää. 

Lisäksi tunne siitä, että omaa sairauskokemusta voi käyttää vahvuutena 

ja nyt toisten auttamiseen on hyvin merkityksellinen. 

Toiminta tukee syöpää sairastavien lasten paranemis- ja kuntoutusprosessia 

ja perheiden jaksamista ehkäisten siten kriisejä ja edistäen terveyttä ja 

hyvinvointia. Yhdistys tukee myös konkreettisesti sosiaalista hyvinvointia 

esim. avustamalla etuuksien hakemisessa. 

Edistää arjessa selviytymistä sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja lisäksi 

vahvistaa tulevista kriiseistä selviytymistä; Rikoksen uhrit, rikosasioissa todistavat, 

heidän omaisensa ja läheisensä. 

Seuraavaan on koottu esimerkkejä lukuisista lainauksista ja mitä moninaisimmista 

tavoista, joissa järjestön vapaaehtoistoiminnan merkitys leviää nimenomaan 

omien toimijoiden ulkopuolelle: 

Vapaaehtoistoiminnasta, joka suurelta osalta on vertaisohjaamista ja tukemista 

sekä kokemusosaamisen jakamista, hyötyvät pääosin heikoimmassa 

asemassa olevat henkilöt, joilla on oppimisessa pulmia, he saavat uuden 

otteen elämään (esim. tietotekniikan taidot?) löytävät omat vahvuutensa ja 

uskaltautuvat yrittämään työelämään ja opiskeluun. Monelle henkilölle tieto 

oppimisenpulmista on katkaissut mielenterveys- tai päihdekierteen. 

Vapaaehtoisemme järjestävät vertaistukitilaisuuksia ja virkistystä. Niissä 

osallistuvat saavat voimavaroja, tietoa ja tukea selvitäkseen raskaasta elämäntilanteestaan. 

Kohderyhmänä pääasiassa muistisairaiden omaiset, 

myös muistisairaille on järjestetty toimintaa. 

Kriisipuhelimeen soittavat saavat apua ja ohjausta. Kriisiin joutuneet ja kuntoutujat 

saavat tukisuhteissa tukea ja ohjausta. Ryhmiin osallistujat saavat 

vertaistukea. -- luennoille osallistuvat saavat ennaltaehkäisevää tietoa hyvinvoinnista 

ja kriisikeskustoiminnasta, jos joskus tarvitsevat matalan kynnyksen 

auttamista. 

90

Myös ammattilaiset (terveydenhuollon, sosiaalitoimen, työelämä, koulutuksen) 

saavat välineitä oppimisvaikeuden tunnistamiseen, tukemiseen ja erialisen 

oppijan ymmärtämiseen. 

Toiminnasta hyötyvät paikallisesti erityisesti lapset ja nuoret, mutta myös 

aikuisväestö. He saavat tietoa hyvinvointiin liittyvistä asioista mutta pääsevät 

osalliseksi myös hyvinvointia tukevaan toimintaan. 

Sotien siviiliuhrit ovat vanhenevaa, luonnollisesti pienenevää joukkoa --- 

Toivoisimme, että yhteiskuntamme päätöksentekijät näkisivät ja ymmärtäisivät 

asian: Työssämme on myös kulttuurinen kollektiivinen piirre, joka on 

tärkeä koko kansakunnan näkökulmasta nähtynä. Myös siviiliuhrien historia 

on kerrottava uusille sukupolville. Olemme halunneet kertoa senkin. 

Kuten lainauksista ilmenee, tällainen järjestöjen vapaaehtoistoiminnan kautta leviävä 

hyvä koskettaa yhtäältä monia erityisryhmiä ja syrjäytymisvaarassa olevia 

henkilöitä ja toisaalta myös ammattilaisia muiden muassa julkisella sektorilla. 

Erittäin merkityksellistä on lisäksi se, että järjestöissä koetaan oman vapaaehtoistoiminnan 

edistävän myös koko yhteiskunnan hyvää. Aineistosta löytyi lukuisia 

erittäin mainioita tiivistyksiä tästä tärkeästä ja arvokkaasta vapaaehtoistoiminnan 

roolista: 

Vapaaehtoistyöstä hyötyvät kaikki, koko yhteiskunta. Ilman vapaaehtoistoimintaa 

sosiaalinen hyvinvointi olisi Suomessa huomattavasti paljon heikompi. 

Vapaaehtoistoiminta edistää ihmisten osallistumismahdollisuuksia, omatoimisuutta 

ja tarjoaa siten mahdollisuuden toimia aktiivisena kansalaisena. 

Vapaaehtoistoiminta tukee ihmisen yleistä hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä 

luomalla mahdollisuuksia mielekkääseen tekemiseen ja yhteenkuuluvaisuuden 

tunteeseen. 

Vapaaehtoistoiminnastamme hyötyy koko suomalainen yhteiskunta (ainakin 

paikallisesti), koska toimintamme tuloksena parannetaan yhteiskunnan 

kokonaisvaltaisia sosiaalisia toimintaedellytyksiä kestävällä tavalla kun 

maahanmuuttajien onnistumismahdollisuudet (sosiaaliset suhteet, itsetunto, 

työpaikka, sisältö elämään, ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen maahanmuuttajiin, 

jne.) parannetaan. 

Tärkeä huomio on sekin, että aineistossa oli usein huomioitu juuri se tapa, jolla 

järjestöjen vapaaehtoistoiminnan kautta voidaan yhteiskuntaan tarjota sellaista 

lisäarvoa ja hyötyä, jota kukaan tai mikään muu ei tarjoa. Tätä tapahtuu kahdellakin 

keskeisellä tavalla: ensiksikin vapaaehtoistoiminta auttamistahona, joka tarjoaa 

tukea, jota muualta ei voi saada. Tällaisia esimerkkejä voitaisiin aineistosta 

nostaa runsaastikin, tässä muutamia: 

91

Yhdistys antaa tukea siellä, missä yhteiskunnan tukitoimet ovat riittämättömät 

ja myös niille kansalaisille, joiden varallisuus ei riitä yksityissektorin tarjoaman 

terapian tai keskusteluavun hankintaan selviytymisensä tukemiseksi. 

Yhdistys tarjoaa uudenlaisen osallistumismahdollisuuden ja uuden oppimisen 

kokemuksen yhdistyksen vertaistukitoiminnasta kiinnostuneille vapaaehtoistoiminnan 

eri muodoissa ja ehkäisee siten myös syrjäytymistä. 

Hyötyjiä ovat lihassairaat ja heidän läheisensä. Vertaistuen kautta saa uusia 

näkökulmia, ei jää yksin. 

Vapaaehtoistoiminnan kautta saa mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa, 

toimia, saa tietoa, voi olla itse hyödyksi, vaikka ei työelämässä enää pystyisi 

olemaankaan. 

Vapaaehtoistyömme ansiosta kansalaisille lisääntyy helpon ja nopean, 

"matalan kynnyksen" yhteydenoton mahdollisuus. 

Toiminnassa toteutamme tasa-arvoa, hyväksymme erilaisuuden, annamme 

mahdollisuuden kohdata turvallisia aikuisia. Toiminnastamme hyötyvät sekä 

lapset, nuoret että perheet joihin toimintamme yltää sekä kaikki vapaaehtoistoimijat. 

Tietysti kunnatkin jotka lähettävät lapsia leireillemme. 

Vapaaehtoistoiminta edistää yleistä hyvinvointia siten, että yhteiskunnassa 

aletaan huomata, että vapaaehtoistoimijoita tarvitaan mm siksi, että lapsiperheiden 

luonnolliset turvaverkostot vähenevät koko ajan ja pahoinvoivia 

lapsia ja nuoria tulee lisää. Toiseksi asiasta hyötyy koko yhteiskunta siten, 

että julkisia, palveluita tarvitaan vähemmän silloin kun yhteiskunnan inhimillisyys 

ja yhteisvastuullisuus lisääntyy. 

Asiakkaat voivat asioida nimettömänä. Vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon 

asiakkuuksia. 

Toiseksi järjestöjen vapaaehtois- ja vertaistoiminnan hyöty on itse toimijoille korvaamaton: 

jotain, mitä ei voi saada mistään muualta. Vain yhden esimerkin lukuisista 

poimiaksemme: 

Vapaaehtoiset saavat arkeensa rytmiä ja kokevat itsensä tarpeellisiksi voidessaan 

auttaa. Mielekäs tekeminen mukavassa yhteisössä ja arvostus rikastuttaa 

vapaaehtoisen elämää. 

92

10 Innovaatiot ja toimijoiden rekrytointi 

10.1 Uudet käytänteet ja innovaatiot 

Vastaajilta tiedusteltiin, ”Millaisia uusia käytänteitä, toimintatapoja, innovaatioita 

järjestönne vapaaehtoistoiminnassa on syntynyt viimeisen kymmenen vuoden 

aikana? Vastauksia saatiin jälleen runsaasti, 582 kappaletta, tiukallakin taitolla 

lähes 70 liuskaa. Järjestöjen vapaaehtoistoiminta on siis todentotta täynnä innovaatioita! 

Yksi erittäin kuvaava vastaus olikin: 

Pyrimme vuosittain tarkastelemaan toimintaamme ja uudistamme toimintaa 

innovatiivisesti. Meillä on mm. joka vuosi jokin suunnitelma jonka toteutamme 

vaiheittain. 

Kokonaisuudessaan aineiston on myös jälleen mitä moninaisin, mutta innovaatioista 

erityisesti kuusi teemaa nousee aineistossa esille: 

• uudet rakenteet – myös joustavuus 

• uudet toimintamuodot, tapahtumat 

• erityisryhmien huomiointi 

• uudet rekrytointimuodot 

• projektien kautta erityisosaamista, uusia muotoja: 

• yhteistyöprojektien uudet muodot ja sisällöt. 

Seuraavassa teemat on esitelty aineistolainauksien kera. Lainauksia voidaan 

mahduttaa tähän vain muutamia: 

• Uudet rakenteet – myös joustavuus 

Kaikki toimintamme on syntynyt kymmenen vuoden aikana. Yhtenä merkittävänä 

innovaationa on kevyt ja vähän kuormittava organisaatiomalli, jossa 

ei paikallistoimintaa tarvitse tehdä yhdistysmuotoisena, vaan toimintaryhminä. 

Vapaaehtoistoiminnalle on kehitetty toimintaa määrittelevät säännöt. Säännöt 

ovat syntyneet käytännön kokemusten pohjalta ja niitä on täydennetty 

vuosien mittaan. Säännöillä tavoitellaan sitä, että toiminta pysyy vapaaehtoistoimintana 

ja on mahdollisimman turvallista ja mielekästä niin vapaaehtoiselle 

kuin vanhukselle. 

Toimintakonsepti on ollut periaatteessa samanlainen, mutta koko ajan on 

erilaisia toimintoja kehitetty konseptin sisällä. Viimeisimpänä tukihenkilökoulutukseen 

osallistuvien mentorointi päivystysharjoittelujakson aikana. 

93

Yhdistyksemme on muotoutunut ajassa ja paikassa liikkuvaksi yhteisöksi. 

Se kokoontuu milloin missäkin, aina hiukan erilaisella kokoonpanolla, luovuutta 

ja vertaistukea edistävissä paikoissa, uusien kokemusten areenana. 

• Uudet toimintamuodot, tapahtumat 

Vapaaehtoistoiminnan integroiminen lukio-opetukseen leirikouluna ja pväopetuksena. 

Ensimmäinen Suomessa vapaaehtoisille suunnattu tuettuloma 

(osallistujia 5 seutukunnasta). 

Koko huumehaittoja vähentävä vertaistoiminta on kehitetty ja käynnistetty. 

Joillakin paikkakunnilla yhteistyössä nuorisojärjestöjen kanssa "selvää elämää" 

teemaleirit vappuna. Vapaaehtoistyöntekijöiden koulutustapahtumat, 

päihdeleirit kahdensuuntaisena tapahtumana; motivaatioleiri päihteenkäyttäjille 

innovaationa elämänmuutos. 

Teemapäivien (esim. tupakoimattomuuden edistäminen, arkirytmi) järjestämien 

paikallisesti joko kouluissa ja oppilaitoksissa tai osana kunnan muuta 

toimintaa. 

• Erityisryhmien huomiointi 

Lisätty kehitysvammaisten henkilöiden osallisuutta ja valinnanvapautta sekä 

laajennettu heidän elämänpiiriä. 

Kehitettyjen toimintamallien kautta on tarjottu sosiaalista tukea yksin/vanhempien 

kanssa asuville kehitysvammaisille ja parannettu yksilöllisiä 

toimintaedellytyksiä. 

Monikulttuurinen toimintakeskus Mylly on kokonaiskonseptina ainutlaatuinen 

ja innovatiivinen. 

Ikäihmisten kuntoutusneuvolan toimintamalli; Iäkkäiden omaishoitajien ehkäisevän 

kuntoutuksen kehittäminen. 

• Uudet rekrytointimuodot 

Laadukas valtakunnallisesti yhtenevä vapaaehtoisten tukihenkilöiden rekrytointi, 

peruskoulutus, jatkokoulutus- ja toimintajärjestelmä yhteistyössä valtakunnallisen 

järjestön kanssa. 

vapaaehtoistyön rekrymessu- ja kontaktitapahtumamallit, jotka on jo huomioitu 

ja kopioitukin muiden toimijoiden käyttöön. 

94

Ray avustus on mahdollistanut projektin, jonka tavoitteena on toteuttaa lasten 

ryhmätoimintaa erityisryhmille. Uudet vapaaehtoiset ovat nuoria, ja heitä 

on helppo innostaa mukaan yhdistystoimintaa. 

Projektien kautta erityisosaamista, uusia muotoja: 

(Tämän) verkoston suurin innovaatio on ollut koulutusmallin "Yhteistyöstä 

yhteiseen työhön" kehittäminen perus- ja jatkokoulutukseen, joka osallistaa 

kumppaneita vuorollaan kouluttamaan vapaaehtoisia kaikille toimijoille 

hankkeen kouluttajan työparina. 

Yhdistys aloitti uudenlaisen vapaaehtoistyön Lahden kaupunginsairaalassa 

Ray:n projektissa 1999. Aluksi toiminta oli vain tukihenkilö/ystävätoimintaa, 

mutta toiminta kehittyi laitoksessa esiin tulleiden tarpeiden mukaan. Mukaan 

tuli huonekohtainen ystävätoiminta, päiväsalitoiminta ja ryhmätoiminta. 

Kehittäminen on vienyt vuosia ja sitä jatketaan edelleen. 

• Yhteistyöprojektien uudet muodot ja sisällöt 

Turvallisuuskoultuuksen yhteistyömalli on ollut tärkeä innovaatio. 

Neuvokkaan verkostoyhteistyö on luonut edellytyksiä järjestöjen yhteistyölle 

(tilat, tarjoilupalvelut, päätöksenteossa oma hallintomalli = kaikki osallisia). 

Keskus toimii keskitettynä vapaaehtoistyöntekijöiden rekrytointi, koulutus-, 

välitys- ja huoltopisteenä. 

Tutustuminen toisiin sairausryhmiin, tiedon välittäminen, asioiden eteenpäin 

vieminen ja parantaminen joukkovoimalla. 

Järjestötalo on ollut toiminnassa 10 vuotta > toiminta saman katon alla järjestöjen 

välisen yhteistyön merkeissä on innovaatio! (20 jäsenjärjestöä Järjestötalossa, 

50 muuta jäsenjärjestöä). 

Toiminta ei ole enää niin "sisäänlämpiävää", yhteistyötahoja tullut lisää. 

Yhteisiä uusia tapahtumia. 

Liittyen viimeiseen teemaan erityisen paljon aineistossa raportoitiin moninaisia 

yhteistyön muotoja uusina innovaatioina. Jopa rekrytoinnista oli monia hyviä yhteisiä 

kokemuksia. Uusien toimijoiden rekrytointikin monissa järjestöissä koettu 

keskeinen haaste – voikin olla nimenomaan kaikkien etu, ei kilpailutilanne. Yksi 

vastaaja kuvasi tilannettaan: 

Vapaaehtoiskeskus välittää tarvittaessa vapaaehtoisen lyhyelläkin varoitusajalla, 

koulutukset on saatu monipuolistumaan, yhteinen rekrytointi ja 

kouluttaminen ei kuluta turhia resursseja, ja samalla vapaaehtoinen kuulee 

erilaisista vapaaehtoistyön mahdollisuuksista keskitetysti. 

95

Toinen vastaaja puolestaan tiivisti mainiosti: 

Hitaasti ja huolella ehkä syntyy jotain pysyvää. Kaikkea ei ole järkevä itse 

omia ja tehdä eikä varsinkaan tehdä yksin. Ollaan vastaanottavia ja halukkaita 

yhteistyöhön. 

Kokonaisuudessaan monia muitakin innovaatioita toki nostettiin esille: puhuttiin 

muiden muassa toiminnan laajenemisesta ja vakiintumisesta sekä uusien työkalujen 

(mm. ATK, netti) hyödyntämisestä. Muutamissa vastauksissa huomioitiin 

myös kansainväliset yhteydet, esimerkiksi opintomatkat. Myös keskusliittojen rooli 

vapaaehtoistoiminnan innovaatioissa nostettiin sangen usein esille, esimerkiksi: 

Yhdistyksemme on hyötynyt oman keskusliittomme, Omaiset mielenterveystyön 

tukena keskusliiton, Uuteen asiantuntijuuteen - koulutuksesta, jonka 

on käynyt nyt kaksi yhdistyksemme työntekijää. Siellä on tullut paljon hyviä 

käytänteitä mm. vapaaehtoistoimintaan. 

Samoin media-innovaatioihin oli keskitytty joissakin järjestöissä: ”Uusia viestintämuotoja 

(mediakatsaus, uutiskirje), yhteisseminaareja muiden järjestöjen kanssa, 

mediakirjoittelun jatkuva seuranta, mielipideilmaston säännöllinen kartoitus, 

media-analyysit”. Mediaan liittyen uudet tai päivitetyt internetsivut mainittiin innovaatioina 

monissakin järjestöissä. Median kautta oli pystytty myös lisäämään tietoutta 

asioista, esimerkiksi: 

Järjestön jäsenet ovat saaneet itseluottamusta ja rohjenneet kertomaan kokemuksiaan 

myös medialle, sitä kautta tietoa masennuksesta koko yhteiskuntaan. 

Innovaatioita pohdittaessa ja kuvattaessa nostettiin esille jälleen tuttu teema, resurssipula. 

Mainioistakin innovaatioista oli myöhemmin saatettu joutua luopumaan, 

esimerkiksi: 

Harmiksemme olemme joutuneet, resurssipulan vuoksi, luopumaan edellisvuosikymmeninä 

tavaramerkkeinämme olleista toiminnoista: Toveripuhelimesta 

ja Työpaikan terveystunnista. 

Samalla innovaatioiden silta tulevaan herätti suurtakin huolta: 

Olemme toimineet 12 v ja RAY hankkeiden johdosta olemme saaneet näkyvyyttä, 

vaikuttavuutta, pysyvyyttä toimintaamme, joka nyt valitettavasti 

menetetään rahoituksen loputtua. Ei täällä muut välitä!!!! 

Toisaalta monissa järjestöissä suunniteltiin jo innostuneella mielialalla tulevaa 

samalla kuin raportoitiin innovaatioita, esimerkiksi: 

96

Toiminta on pohjautunut vakiintuneisiin käytänteisiin, joita luodulla hankeohjelmalla 

on tarkoitus seuraavien vuosien aikana ravistella: uusi rekrytointi-, 

koulutus- ja palkitsemisjärjestelmä. 

Järjestelmässä on myös kehitteillä valtakunnalliset vapaaehtoistoiminnan 

laatukriteerit. 

Jälleen on huomioitava myös se laajempi aineiston seikka, että vastausten tyyli 

oli täälläkin monin kohdin erittäin viehättävällä tavalla yhtä aikaa sekä nöyrä että 

samalla myönteisellä tavalla saavutuksista ylpeä. 

Uutena innovaationa voimme nöyrinä, mutta terveellä ylpeydellä tuoda esille 

roolimme Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen ehdottajina, synnytyksen 

tärkeänä osapuolena ja viisivuotisena sen valtakunnallisen toiminnan vastuujärjestönä. 

Yhteiskunnallisesti ei varmastikaan mitään erityistä - ei mitään, mitä joku 

toinen taho käytäntönä/toimintatapana ei olisi jo toteuttanut. Se, että miehet 

saadaan ryhtymään vapaaehtoisesti tukemaan toistensa sosiaalista hyvinvointia 

voidaan kuitenkin nimetä saavutuksena innovaatioksi. 

10.2 Uusien toimijoiden rekrytointi: mistä ja miten? 

Vastaajilta myös tiedusteltiin: ”Miten järjestönne hankkii uusia vapaaehtoisia? 

Voitte valita useampia”, ja tulokset on tiivistetty seuraavaan taulukkoon: 

Taulukko 39. Miten järjestönne hankkii uusia vapaaehtoisia? 

Miten järjestönne hankkii uusia vapaaehtoisia? Vastauksia % 

Lehti-ilmoituksilla, radioilmoituksilla 183 18,5 % 

Internet/nettisivu -ilmoittelulla 276 27,9 % 

Järjestön toiminnassa aktiivisia toimijoita kutsutaan 

485 49,0 % 

vapaaehtoisiksi 

Uusia ihmisiä kutsutaan mukaan henkilökohtaisesti 471 47,6 % 

Välittämällä tietoa nykyisten vapaaehtoisten kautta 537 54,3 % 

Yhteistyökumppaneiden kautta verkostoitumalla 384 38,8 % 

Yhteensä - - 



N = 989 (1139) 

Käytetyin keino vapaaehtoisten hankkimiseksi on välittää tietoa nykyisten vapaaehtoisten 

kautta. Lähes yhtä usein vapaaehtoisiksi kutsutaan järjestön aktiivisia 

toimijoita tai pyydetään uusia ihmisiä henkilökohtaisesti mukaan. Kaksi selkeää 

vahvuutta on siis jo hyvin käytössä: olemassa olevien verkostojen hyödyntämi- 

97

nen sekä kasvoista-kasvoihin- tai muu henkilökohtainen rekrytointi. Toisaalta, 

onko lasi puoleksi tyhjä vai täysi: samalla kun reilu kolmannes järjestöistä jo käyttää 

näitä rekrytointimuotoja vapaaehtoistoiminnassaan, kaksi kolmesta ei käytä. 

Hyödynnettäviä rekrytointiresursseja olisikin varmasti vielä olemassa. 

Lisäksi vapaaehtoisia etsitään usein myös yhteistyökumppaneiden kautta; lähes 

joka viides vastannut järjestö toimii näin. Tiedon välittäminen ihmisten kautta on 

siis kokonaisuudessaan ensisijainen kanava. Selvästi vähemmän käytetään ilmoittelua 

lehdissä, radiossa ja internetissä. Näistä viimeksi mainittu on tätä nykyä 

käytetyin media järjestöjen vapaaehtoisrekrytoinnissa. 

Kysymys jatkui: ”Ellei yllä olevasta listasta löytynyt sopivia vaihtoehtoja, kirjoita 

vastauksesi tähän.” Vastauksia saatiin sangen runsaasti: 118 kappaletta. Osa 

näistä keskittyi järjestön sisäiseen toimintaan kuten esimerkiksi jäsenkirjeisiin. 

Huomattavasti tavallisempaa oli kuitenkin laajempi uusien ihmisten tavoittelu, 

esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan rekrytointimessut, ilmoitukset esimerkiksi kirjastoissa, 

erilaiset tilaisuudet, keskustelufoorumeihin osallistumien, yhdistyksen 

esitteet. Myös yhteishankkeet muiden toimijoiden kanssa toimivat rekrytointimuotoina, 

mikä kävikin edellä jo ilmi innovaatioiden yhteydessä. Lisäksi voidaan ottaa 

yhteistyöhankkeista muutama lainaus täälläkin esille: 

Kansallinen ja kansainvälinen Klubitaloverkostoituminen. 

Suunnitteilla on kansalaisopistoon vapaaehtoistoiminnan kurssi, joka järjestettäisiin 

yhteistyössä eri järjestöjen kanssa. 

Monessa vastauksessa myös huomioitiin oppilaitokset rekrytointiareenoina: 

Rekrytoidaan suoraan sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista. 

Oppilaitosyhteistyö, opintopisteiden saannin mahdollisuus vapaaehtoistyön 

kurssista, joka sisältää tietyn määrän käytännön työtä valitulle toimijalle. 

Jalkauttamalla esittelemään sinne mistä oletettavasti saa innostettua mukaan 

uusia vapaaehtoisia mm. oppilaitoksiin. 

Työntekijöiden esiintymiset oppilaitoksissa, järjestöissä ja eri tilaisuuksissa. 

Myös ”puskaradio” mainittiin monessa vastauksessa: järjestöjen tekemällä myönteisellä 

työllä ja siitä kumpuavalla luottamuksella onkin suuri merkitys uusien toimijoiden 

saamisessa. Yksi vastaaja mainiosti tiivistikin: 

Myönteinen kuva toiminnasta on tuonut uusia jäseniä ja vapaaehtoisia. 

Muutamia muitakin oivia ideoita ja käytänteitä nostettiin esille: 

98

Olemme pyrkineet saamaan erilaisia artikkeleja toiminnastamme mediaan, 

niin printtiin kuin televisioonkin. 

10.3 Rekrytoinnin onnistumiset versus haasteet 

Näissä vastauksissa – kuten myös siis jo innovaatioissa edellä – kävi ilmi monenmonia 

vapaaehtoistoimijoiden rekrytoinnin onnistuneita tarinoita. Vastaajilta 

kysyttiin kuitenkin vielä erikseen vapaaehtoistoiminnan rekrytoinnin onnistumisia 

sekä haasteita. Näistä ensimmäiseen kysymykseen: ” Millaisia onnistumisia olette 

kohdanneet vapaaehtoistoimijoiden rekrytoinnissa?” – saatiin peräti 530 vastausta. 

Sisältöjen kirjo oli jälleen ilahduttavan valtaisa, mutta seitsemän teemaa 

on syytä nostaa esille erikseen: 

• henkilökohtaisuus tärkeää 

• maine, hyvä palaute 

• yhteistyö ja verkostoituminen eri tahojen kanssa 

• koulut, opiskelijat 

• tempauksia ja kohdistettuja kampanjoita 

• omien koulutusten kautta 

• ”aina mielessä”, eli mitä moninaisimmat verkostot. 

Teemat on esitelty seuraavassa tarkemmin, aineistolainauksilla: 

• Henkilökohtaisuus tärkeää 

Suunnattu rekrytointi eli henkilökohtainen värväys onnistuu parhaiten. 

Henkilökohtainen lähestyminen tuo tuloksia --- Pitää uskaltaa kysyä, moni 

ei itse tule tarjolle. 

Henkilökohtaisesti viestittämällä, jotta voi kertoa toiminnasta ja karsia ennakkoluuloja. 

henkilökohtaiset kohtaamiset esim. yleisötapahtumissa 

henkilökohtainen kontakti tuo parhaat tulokset, opiskelijoista saa hyviä vapaaehtoisia 

edes hetkeksi-saavat samalla opintopisteitä. 

Mukana jo olevien henkilökohtainen viesti on tehokas. 

Opastus- näyttely- ja messutapahtumissa henkilökohtainen keskustelu terveydenhuollon 

ammattilaisen kanssa tehokasta, etenkin eläkkeelle jäämässä 

olevan th-ammattihenkilön. Rintasyövän kohdannut läheinen innostuu 

suhteellisen helposti, jos muu elämäntilanne antaa myöten. 

99

• Maine, hyvä palaute 

Yhdistyksen jäsenet tai heidän läheisensä, jotka kokevat saaneensa yhdistyksen 

toiminnasta itse apua, lähtevät usein hyvin helposti vapaaehtoistoimijoiksi. 

Siten onnistunut yhdistys- ja vertaistukitoiminta toimii parhaimpana 

apuna rekrytoinnissa. 

MLL:n maine/brändi ja henkilökohtainen lähestyminen helpottavat rekrytointia. 

Viimeisen vuoden aikana yhdistys on saanut jo niin paljon tunnettuvuutta, 

että myös opiskelijat ovat alkaneet ottaa aktiivisesti yhteyttä. 

• Yhteistyö ja verkostoituminen eri tahojen kanssa: 

Yhteistyö paikallisten järjestöjen kanssa on ollut tuloksellista rekrytoinnissa. 

Välillä työntekijämme kohtaavat innostuneen kunnan tms. organisaation 

työntekijän, joka haluaa lähteä tekemään myös vapaaehtoista työtä paikkakunnallaan. 

Olemme löytäneet joitakin muita järjestöjä ja henkilöitä, joilla on taitoa, tietoa 

ja sydäntä toimia vammaisten lasten asioissa. 

Laaja yhteistyöverkostomme on ollut avuksi ja osallistujien oma innostuneisuus 

näkyy toiminnassa. 

• Koulut, opiskelijat 

Opiskelijat ovat jääneet toimintaan keskimääräistä pidemmäksi aikaa. 

Monet opiskelijoista ovat innostuneet tekemään gradun tai opinnäytetyönsä 

vapaaehtoistyössä huomaamistaan aihealueista. 

Opiskelijoista, jotka tutustuvat liiton toimintaan, tulee aktiivitoimijoita. 

• Tempauksia ja kohdistettuja kampanjoita 

Erityisen onnistunut rekrytointimuoto on ollut nk. "bussikiertueet", joissa on 

yleisimmin viikon ajan kierretty tietyillä, toimintamme kannalta vielä hiljaisilla 

alueilla Suomessa. Keskeisillä paikoilla paikallisten miesten kohtaaminen 

ja alueen mediassa näkyminen on luonut vapaaehtoistoimintakontakteja/kiinnostusta 

ja myös varsinaista toimintaa. 

Yliopistomessut onnistunut tapahtuma nuorten aikuisten mukaan rekrytoinnin 

kannalta. 

100

Esimerkiksi kuukausikirjeen lähettäminen vähemmän aktiivisille vapaaehtoistoimijoille 

aktivoi uudelleen mukaan toimintaan. Tapahtumat ovat tuoneet 

hyvää julkisuutta ja lisänneet toimijoiden määrää. 

• Omien koulutusten kautta 

Vapaaehtoistoiminnan kurssit ovat toteutuneet suunnitellusti ja rekrytointi 

on onnistunut välillä jopa yli odotusten. Uudet vapaaehtoiset ovat enimmäkseen 

erittäin motivoituneita ja sitoutuneita vapaaehtoistoimintaan. 

Ohjaajakoulutuksiin on saatu osallistujia odotettua enemmän. Ohjaajat ovat 

olleet erittäin motivoituneita ja sitoutuneita tehtäviinsä. 

• ”Aina mielessä”, eli mitä moninaisimmat verkostot 

Kuntosalilta on löytynyt hyviä ihmissuhdetaitoja omaavia kädentaitajia. 

Kun on itse omaa projektia tehdessä tullut laajat verkostot, se auttaa paljon 

etsinnässä. 

Muutamissa – tosin ehkä yllättävän harvoissa – vastauksissa painotettiin myös 

internetin uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi: 

Facebook osoittautui todella tehokkaaksi, kun aktivoitiin vapaaehtoisia osallistumaan 

Maailman MS-päivän tapahtumiin. 

Yleisesti ottaen aika moni vastaaja huomioi lisäksi sen, että tarkasti rajattuihin 

tehtäviin on huomattavasti helpompi saada toimijoita: 

On myös huomattu, että vapaaehtoisia on huomattavasti helpompi saada 

tarkoin määriteltyihin, rajattuihin tehtäviin kuin esim. yhdistyksen hallitustehtäviin 

tai muihin perinteisiin yleistehtäviin. 

Lisäksi yksi merkittävä teema, joka kävi ilmi muutamassa vastauksessa, on keskeinen: 

Positiivinen asenne. 

Ihmiset aistivat myönteisyyden ja aitouden – ja sen rooli rekrytoinnissa voi olla 

aivan ratkaiseva, ratkaisevin. Näiden moninaisten ydinteemojen lisäksi on huomioitava 

eräs juuri sosiaali- ja terveysjärjestöjen erityisvahvuus vapaaehtoistoimijoiden 

rekrytoinnissa; kun toiminnasta – palkatusta ja vapaaehtoisesta – ydinosan 

muodostaa juuri ihmisten auttaminen, näiden myönteisten kehitystarinoiden 

kaari voi johtaa myös vapaaehtoisuuteen. Esimerkiksi: 

Kuntoutuneiden kanssa keskusteluissa, näiden kavereissa. 

101

Kuntoutujista on löytynyt tosi helmiä. 

Lisäksi juuri näillä vapaaehtoisilla on aivan erityistä annettavaa paitsi järjestöille 

myös autettaville ja toisille vertaisille. 

Kokonaisuudessaan järjestöjen vapaaehtoistoimijoiden rekrytoinnissa on parhaillaan 

myönteisen dilemmainen tilanne: sekä suuria haasteita että mahdollisuuksia. 

Muutamat vastaajat kiteyttivät nämä kahtalaiset suunnat timanttisella tavalla: 

Tänä päivänä ihmisten vapaa-ajasta kilpailee niin moni taho, että vapaaehtoisten 

saaminen mukaan haastavampaa kuin aiemmin. Hyvä, laadukas 

toiminta ja henkilökohtaiset kohtaamiset ovat tuottaneet onnistumisia. Suoraan 

mukaan pyytämisestä ilahtuu useampi kuin luulemmekaan! 

Ei pidä havitella suuria määriä ihmisiä vaan jo muutamakin innokas uusi 

vapaaehtoinen on erittäin tärkeä! 

Innokkaita vapaaehtoisia löytyy ja heillä on uskomattoman paljon sellaisia 

valmiuksia, tietoja ja taitoja, jotka mahdollistavat innovatiivisen vapaaehtoistoiminnan 

kehittämisen ja toteuttamisen. 

On löytynyt useita henkilöitä, jotka ovat sitoutuneet moneksi vuodeksi, jopa 

kymmeneksi vuodeksi, toimintaan ja ovat innostaneet asiaan myös muita. 

Moni lapsi ja nuori on saanut paljon hyvää tukea ja ohjausta kasvuunsa. 

Myös muita ilahduttavia viestejä kuultiin kentältä, kuten: 

Paras onnistuminen on aina, kun joku pyrkii oma-aloitteisesti vapaaehtoiseksi 

ilman, että hänelle olisi millään tavoin markkinoitu mahdollisuutta. 

Välillä vapaaehtoisista löytyy aivan huipputyyppejä, joiden sitoutuminen, 

motivaatio ja osaaminen ovat aivan huippuluokkaan. 

On ilo löytää saman ajatusmaailman omaava lähimmäinen. 

Jokainen spontaani mukaantulija on koettu onnistumiseksi. 

Innostumista "hurahtamisia" ja sinnikkyyttä 

Vapaaehtoisilla on aito halu auttaa ja olla mukana. 

Ihmisten aktiivisuus yllättää; “Löysimme: motivoitunut ihminen, joka tarvitsi 

vain pienen sysäyksen, jotta ryhmä alkoi toimia”. 

Entäpä sitten kolikon kääntöpuoli: millaisia ongelmia järjestöissä on koettu vapaaehtoistoimijoiden 

rekrytoinnissa? Vastauksia saatiin 530 kappaletta eli tismal- 

102

leen saman verran kuin onnistumisen kuvauksiakin rekrytointia koskien. Kaksi 

erityisen keskeistä (alla ensimmäisinä) sekä kaksi varsin yleistä teemaa nousi 

esille: 

• Vastaajat kokivat, että on vaikeaa saada ensiksikin ihmisiä mukaan. Toiseksi 

heidän sitouttamisensa toimintaan pitkäksi aikaa on haasteellista. 

• Lisäksi muutamat alleviivasivat resurssipulaa. 

• Myös yhteisymmärryksessä ja tutuissa toimintakulttuureissa on haastetta, järjestöjen 

sisällä. 

Seuraavaan on poimittu aineistosta kuvaavia lainauksia molemmista keskeisimmistä 

teemoista koskien siis mukaan saamista ja sitouttamista: 

Nykyisin on vaikea saada ihmisiä sitoutumaan pitkäkestoiseen toimintaan. 

Uusien keinojen löytyminen rekrytointiin on vaikeaa. 

Yhä vaikeampi saada ihmisiä sitoutumaan pitkäaikaisiin tehtäviin. 

Vaikeinta on löytää uusia henkilöitä yhdistysten vastuullisimpiin tehtäviin, 

esim. puheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja. Myös nuorten saaminen 

mukaan potilasjärjestön toimintaan on haastavaa. 

Vapaaehtoistyö ei tunnu kiinnostavan kovinkaan monia ja vapaaehtoiseksi 

rekrytointi on aika vaikeata. Ihmiset eivät halua sitoutua vapaaehtoistehtäviin. 

Aluksi innostutaan, mutta sitoutuminen jää ohueksi. Mieluummin ollaan 

odottavalla kannalla, kuin toimittaisiin itse aktiivisesti. Tämä liittyy edelleen 

vallalla olevaan vahvaan professiokeskeiseen ajatteluun. 

Uusia, sitoutuneita toimijoita on vaikeaa saada, samat ihmiset puurtavat 

pienellä joukolla. 

Ihmiset eivät halua sitoutua pitkäksi aikaa asioihin. Varsinkin nuoria on vaikea 

saada innostumaan itse järjestötoiminnasta. Tapahtumiin ja toiminnallisiin 

asioihin mukaansaanti on helppoa. 

Yhteiskunnan "kiire", ajan puute - ihmisillä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia 

sitoutua vapaaehtoistoimintaan pitkällä juoksulla, joka vaikeuttaa toiminnan 

suunnittelua ja järjestämistä pitkällä juoksulla. Niin sanottu, sitoutumiskammo 

vapaaehtoistoimintaan - pelätään mahdollista työmäärää jos lupaudutaan 

toimintaan. 

Ihmiset eivät halua sitoutua toimintaan liikaa ja he pelkäävät, että toiminta 

rasittaa. Tämä vaara onkin oikeasti olemassa. Nuoria on vaikea saada 

toimintaan mukaan. Nuoret ovat vaarassa rasittua liikaa, koska heillä ei ole 

muuta elämänkokemusta. 

103

Kuten viimeisestä lainauksesta käy ilmi, vastauksissa kannettiin myös huolta vapaaehtoisten 

jaksamisesta. Rekrytoinnin vaikeutta ei (pelkästään) pohdittu ihmisiä 

ikään kuin syyttäen – ja hyvä niin. 

Kolmas keskeinen teema koski siis jälleen resursseja: rekrytointi vaatii aikaa ja 

kustannuksia. Muutamat vastaajat myös pelkäsivät, etteivät heidän taitonsa riitä 

ja/tai että sopivia tehtäviä on vaikea löytää: 

Kaikissa paikallisissa seuroissa ei tarpeeksi monipuolista toimintavalikkoa, 

joten aina ei löydy vapaaehtoistehtävää, joka sopii - rekrytointiin ja mainostamiseen 

liian vähän rahoitusta. 

Maksullinen ilmoittelu/mainonta kallista, kuitenkin uusien vapaaehtoisten 

rekrytointi vaatisi paljon kaikenlaista ilmoittelua. Alueen lehdissä uutiskynnys 

on korkea! 

Lisäksi resurssitarvetta saattaa alleviivata se, jos kilpailu toimijoista koetaan tiukaksi, 

kuten yksi vastaaja muotoili: 

Kilpailu vapaaehtoistoimijoista eri tahojen välillä on kova! 

Muutama vastaaja koki lisäksi siis rekrytoinnin haasteeksi yhteisymmärryksen 

toimijoiden ja järjestön välillä, esimerkiksi: 

Ristiriitoja vapaaehtoisten ja yhdistyksen linjan välillä. Aina ajatukset eivät 

kohtaa tai tulee hankaluuksia tiedonkulun kanssa. Joskus jopa yliinnokkuus 

tai liian suuret odotukset ovat tuhonneet heti alkuunsa vapaaehtoistoiminnan. 

Joku aika mielijohteesta imaisee mukaan tai odotukset ovat suuret ja nopeasti 

muuttuvat, jolloin on vaikea onnistua siinä, että tekeminen on mielekästä 

ja toisilleen sopivat ihmiset kohtaavat. 

Lisäksi muutama vastaaja huomioi rekrytoinnin haasteena myös järjestöjen totutun 

toimintakulttuurin: 

Vanhat vapaaehtoiset eivät aina osaa parhaalla tavalla ottaa vastaan uusia, 

innokkaita ja idearikkaita ihmisiä. Liika luotetaan jo monesti koettuun ja osin 

urautuneisiin toimintatapoihin. Muutosvastarintaakin esiintyy. 

Jos asiat halutaan tehdä niin kuin ne on aina tehty, järjestö ei paitsi uudistu niin ei 

myöskään ole välttämättä kovin kutsuva ja innostava uusille toimijoille. 

On myös huomioitava, että joissakin järjestöissä oma erityisalue koettiin rekrytoinnin 

kannalta erityisen haastavaksi, kuten esimerkiksi: 

104

Mielenterveystyötä kohtaan ennakkoluuloja, joka vaikeuttaa rekrytointia - 

asiantuntijajärjestönä (ei potilasjärjestö) joskus vaikeuksia saada ihmisiä 

mukaan - tukihenkilötoiminta vaatii sitoutumista- -> voi aiheuttaa arkuutta 

tulla mukaan. 

Rekrytointiin liittyen on toki myös korostettava, että sosiaali- ja terveysalan järjestöissä 

on oltava myös joissakin tapauksissa tietyt kriteerit vapaaehtoisille. Kuten 

eräs vastaaja huomioi: 

Kaikista halukkaista ei ole vapaaehtoistoimijoiksi. 

Samoin pari vastaajaa korosti rekrytointia pohtiessaan: 

Usein halu liian nopeasti autettavasta auttajaksi. 

Haasteiden joukossa huomioitiin myös ideoita ja myönteisiä tekijöitä: 

Kertaluonteisen sitoutumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Ihmisiä saa 

helposti mukaan, kun heidän ei tarvitse "myydä nahkaansa" yhdistykselle, 

vaan jokainen voi toimia juuri sen verran ja niissä tehtävissä kuin haluaa. 

105

11 Toimijoiden tukeminen ja sitouttaminen 

11.1 Mitä toimijoille tarjotaan? 

Vastaajilta tiedusteltiin: ”Mitä seuraavista järjestönne tarjoaa vapaaehtoisilleen?” 

Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa: 

Taulukko 40. Mitä tukea järjestöt tarjoavat vapaaehtoisille? 

Mitä seuraavista järjestönne tarjoaa Vastauksia % 

vapaaehtoisilleen? 

Työtodistuksia tai muita todistuksia 273 27,6 % 

Opastusta uusille vapaaehtoisille 497 50,3 % 

Koulutustilaisuuksia mukana oleville 

486 49,1 % 

vapaaehtoisille 

Henkilökohtaista työnohjausta 293 29,6 % 

Virkistystilaisuuksia 515 52,1 % 

Yhteensä - - 



N = 989 (1 139) 

Käytetyimmät keinot vapaaehtoisten tukemiseksi ovat virkistystilaisuuksien järjestäminen 

sekä opastuksen ja koulutuksen tarjoaminen vapaaehtoisille. Henkilökohtaista 

työnohjausta tarjotaan myös melko monissa järjestöissä, ja toiminnasta 

on mahdollista saada todistus. Toisaalta on samalla huomioitava, että tulokset 

herättävät kysymään, eikö noin puolet järjestöistä tosiaan tarjoa uusille vapaaehtoistoimijoille 

opastusta tehtäviin. Lisäksi myös virkistystilaisuuksia vapaaehtoisille 

tarjoaa siis vain hieman yli puolet järjestöistä. 

Lopussa oli lisäksi avoin kohta: ”Muuta tukea, mitä?” Vastauksia saatiin 147 kappaletta, 

ja ne kattoivat erityisen ilahduttavan kirjon teemoja. Pääosa vastauksista 

voidaan kiteyttää seuraavan kuuden teeman alle: 

• ryhmätyötoimintaa, ryhmätyönohjausta 

• toisilta oppimista; vertaistukea 

• henkilökohtaisia keskusteluja 

• mahdollisuus vaikuttaa ja tuoda esiin omia ideoita 

• yhteisöllisyyttä ja yhteisön tukea 

• vakuutuksen toimintaan. 

Seuraavaan on poimittu muutamia esimerkkejä näistä teemoista: 

106

Ryhmätyönohjaus kuukausittain, sen jälkeen kahvit ja yhteisten asioiden 

jakamista työntekijän kanssa. Pientä purtavaa ja kahvi päivystysiltoihin. 

Trevligt sällskap och frisk luft. 

Työnohjauksellisia kehittämispäiviä sekä vertaisoppimiseen perustuvia tapaamisia 

muiden alueiden vapaaehtoisten kanssa. 

Hyvää mieltä ja mukavaa seuraa! 

Lisäksi muutamia muitakin tekijöitä nostettiin esille, kuten esimerkiksi: 

Asiantuntijajulkaisuja ajankohtaisista aiheista. 

Hyvää palautetta ja kauniit kiitokset! 

Jatkuvan puhelimitse ja sähköpostitse tapahtuvan projektityöntekijän henkilökohtaisen 

tuen. 

Näistä keskimmäinen, positiivinen palaute vapaaehtoistoimijoille, oli itse asiassa 

yllättävän harvoin mainittu tuen muoto. Toisaalta on huomioitava, että kysymyksen 

muotoilu ja vaihtoehdot ohjasivat vastaajia ajattelemaan konkreettisia tekijöitä 

(esim. työtodistukset, virkistystilaisuudet). 

Ylipäätään vastauksista käy ilmi, että palkitseminen ja muistaminen voi olla hyvinkin 

moninaista. Yksi vastaaja tiivisti tuen kirjoa: 

Kirjeitä, kiitoskortteja, valokuvia tapahtumista muistoksi, talkoopäivinä ruokailu/kahvit, 

vakuutus vapaaehtoistoiminnan aikana, palkintojen arvontaa 

virkistystilaisuuksissa. 

Lisäksi on huomioitava, että vapaaehtoisten tukea pohdittaessa nousi jälleen esille 

myös tuttu resurssikysymys ja -pula: 

Muissa vapaaehtoistehtävissä toimimiseen ei valitettavasti ole ollut taloudellisia 

resursseja lähteä kouluttamaan. Tehtäviin ovat hakeutuneet ihmiset, 

joilla oman koulutuspohjansa tai työkokemuksensa kautta on osaamista 

näissä tehtävissä. 

11.2 Jatkuvuus: toimijoiden sitouttaminen 

Vastaajilta tiedusteltiin myös: ”Miten järjestössänne pyritään tukemaan vapaaehtoistoiminnan 

jatkuvuutta ja toimijoiden sitoutumista?” Vastauksia tuli jälleen erittäin 

runsaasti ja tunnollisesti eli 565 kappaletta. Kuusi teemaa nousi vastauksissa 

ylitse muiden: 

107

• virkistys 

• tuki ja toiminnanohjaus (esim. työnohjaus) 

• pienet huomionosoitukset 

• positiivinen palaute 

• yhteydenpito 

• koulutus. 

Seuraavat lainaukset kuvaavat näitä moninaisia ja tärkeitä teemoja: 

Hyvä ja avoin tiedotus, pieniä huomionosoituksia (kahvituksia, syntymäpäivälahjat, 

yhteisiä juhlia) sekä järjestämällä vapaaehtoisille omaa toimintaa. 

Hyvä henki kokouksissa ja ihmiselle annettava palaute tärkeydestään. 

Pitämällä säännöllisiä tapaamisia, ottamalla kaikki palaute vastaan, tukemalla 

ja kannustamalla vapaaehtoisia. 

Projektipäällikön jatkuva tuki vapaaehtoisille, työnohjaus tarvittaessa, koulutukset 

yhdistyksen toimialueen vapaaehtoisille sekä paikkakunnittain että 

alueittain, pääsy yhteistyökumppaneiden järjestämään koulutukseen, maksuton 

osallistumismahdollisuus yhdistyksen kursseille ja erilaisiin ryhmiin. 

Purkaminen ja jakaminen, arvostaminen, palkitseminen, muistaminen, palautteen 

antaminen, rohkaisu, kannustus, tuki, välittäminen, kuuleminen. 

Pyrimme tarjoamaan koulutusta, virkistystä, materiaalia ja tukea sekä toiminnallisesti 

että taloudellisesti tarvittaessa. Koitamme myös kannustaa ja 

osoittaa arvostuksemme. Muutama vuosi sitten palkitsimme yhdistyksemme 

vapaaehtoisia antamalla heille diplomeita jne., se oli selvästi monille 

tärkeä tunnustus. 

Pitämällä heistä hyvää huolta!!! Aito kohtaaminen, kuuntelu, virkistys, koulutus, 

työnohjaus, tiedottaminen henkilökohtaisella postikirjeellä. 

Perehdyttämisen kehittämisellä, koulutus mahdollisuuksien lisäämisellä, 

työnohjauksen mahdollistamisella, muistamisilla ja palkitsemisella. 

Intiimein henkilökohtaisin, luottamuksellisin keskusteluin. 

Jatkuvalla kehittämistyöllä ja vapaaehtoisten tukemisella. 

Tiedotus on tärkeää. Pyrimme ylläpitämään keskusteluyhteyttä. Auttamaan 

puhelimessa ja sähköpostitse, viipymättä. 

Kehittämiskeskustelua vapaaehtoisten kanssa, kuunnellaan toiveita. 

Pyritään auttamaan vapaaehtoisia kaikin tavoin. 

108

Genom att uppskatta dem för vad de är och gör. 

Ansiomerkkijärjestelmä 10v, 20v, 30v, 50v (paras on ollut 90 v vapaaehtoisena!). 

Viriketoiminnanohjaajamme panostaa yhteydenpitoon heidän kanssaan, 

huomioimme heidät positiivisesti täällä, kiitämme ja kerromme miten suuri 

merkitys asialla on asiakkaillemme. 

Annetaan hyvää palautetta eli kehutaan ja kiitetään, muistetaan pienellä tavalla 

esim. merkkipäivänä. 

Myös muutamia muita teemoja huomioitiin, kuten: 

Koetamme olla tukeutumatta aina samaan henkilöön jotta ketään ei rasitettaisi 

liiaksi. 

Kyselyt, arvioinnit ja tarvekartoitukset koskien vapaaehtoisten tarpeita ovat 

myös käytössä. 

Toiminnan läpinäkyvyydellä, toiminnassa mukana olevat kokevat vapaaehtoistyön 

palkitsevana ja työn tulokset ovat myös nähtävissä. 

Sydäntyön arvostuksesta ja imagosta huolehtiminen, yhteisen arvopohjan 

elävyys. 

Jäsenyydessä on kiertoja eri luottamustehtävissä. 

Aineistossa oli muutamia myös aivan konkreettisia ideoita, joista voitaisiin ottaa 

oppia moneen järjestöön, kuten esimerkiksi: 

Järjestämme vuosittain vapaaehtoistoimijoiden yhteisen ideointiviikonlopun, 

jossa suunnittelemme tulevan vuoden vapaaehtoistoiminnan muotoja. Pyrimme 

saamaan viikonloppuun uusia vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita 

henkilöitä, ja viikonlopun aikana he pystyvät luomaan kokonaiskuvan yhdistyksemme 

monimuotoisesta toiminnasta. (Lisäksi) olemme toteuttaneet 

strategiaprojektin, jossa aktiivisen toiminnan aikaa ovat syksy 2009 ja kevät 

2010. Tavoitteena on osaltaan vapaaehtoistoiminnan jatkuvuuden tukeminen 

ja toimijoiden sitoutuminen, kun toiminnalle luodaan järjestelmälliset, 

yhteisesti ymmärretyt raamit. 

11.3 ”Elinkaaren” tukeminen 

Kiinnostus vapaaehtoisten toimintaan ja jaksamiseen on tärkeää sikälikin, että 

paitsi toiminta niin myös ihmiset muuttuvat; erilaisissa elämäntilanteissa erilainen 

toiminta voi olla kutsuvaa, ja eritoten ihmiset voivat haluta välillä erilaisia – ja ehkä 

lisääntyviä tai vähentyviä – vastuutehtäviä. Järjestöjen pitäisi siis myös pystyä 

109

tukemaan vapaaehtoisten ikään kuin elinkaarta tällä tavoin. Kyseessä on myös 

järjestön ehdoton etu. Vastaajilta kysyttiinkin lomakkeessamme: ”Miten järjestössänne 

pyritään tukemaan vapaaehtoistoiminnan ”elämänkaarta” (esim. uusien 

tehtävien tarjoaminen, haasteellisuuden lisääntyminen tms.) kunkin yksilön kohdalla?” 

Vastauksia tuli jälleen runsaasti: 514 kappaletta. 

Teema on tutkimuksellisesti uusi; tällaisesta ei Suomessa ole mitään laajempaa 

tutkimustietoa. Myös järjestösektorilla teema on tulosten mukaan selvästi vasta 

lyömässä läpi useimmissa järjestöissä. Erittäin moni vastaaja kommentoi, että 

teema on uusi tai esimerkiksi: 

Tämä on haaste ja työnalla. Nykyresursseilla (= pääosin vapaaehtoistyönä) 

tämä ei ole kovin helppoa hoitaa. Mutta tärkeää. 

Tätä pitäisi miettiä järjestössämme paremmin. 

Ei ole ajateltu. 

Tämä on vielä kehitteillä ja lapsen kengissä. 

Valitettavan huonosti. 

Tässä on haastetta. 

Ei juuri ole pohdittu. 

Kyse on siis osin resursseista, kuten näistä lainauksista voimme lukea, mutta ehdottomasti 

useammin siitä, ettei toimijoiden ”elinkaarta” ole järjestöissä vielä ajateltu. 

Teeman tärkeys useimmissa vastauksissa kyllä samalla tunnustetaan, kuten 

näistäkin lainauksista jo näkyy. Seuraavat neljä teemaa olivat aineistossa 

keskeisimpiä: 

• kehityskeskusteluilla, haastatteluilla, keskustelulla 

• koulutuksella, myös uusiin tehtäviin 

• tehtäväkierto, antamalla haasteita eri henkilöille, vastuun jakamisella, tarjoamisella 

• toimintojen ja toimintatapojen kehittämisellä. 

Seuraavat lainaukset ilmentävät näitä teemoja: 

Annetaan tukea ja neuvontaa, kannustetaan ottamaan uusia tehtäviä vastaan 

omien resurssien mukaan - huomioiden vapaaehtoisen erityisosaamisen 

kohteet, jotta mielenkiinto säilyy. 

110

Kerhotalon toiminnassa on paljon henkilöitä, jotka ovat toimineet vuosia... 

heille on mahdollista tarjota iän ja kunnon mukaista toimintaa ja heidän on 

mahdollisuus valita. 

Melko onnistuneesti. Aktiiviset vapaaehtoiset pyritään sitouttamaan toimintaan 

esim. tarjoamalla heille heitä erityisesti kiinnostavia koulutuksia, ammatillisia 

työtilaisuuksia, harjoittelujaksoja jne. 

Uusia haasteita tulee toiminnan laadusta johtuen jatkuvasti ja paljon. Pyritään 

siihen, että työn kuormitus ei nousisi liian suureksi kenellekään. 

"Askel askeleelta" toimintoihin ja vastuunottoon. 

Kuunnellaan toiveita ja räätälöidytään. 

Pyritään vaihtelemaan tehtäviä. 

Jokaisen kanssa yksilöllisesti keskustellaan ja kirjataan, missä ja miten on 

mukana. 

Pidämme ovea auki molempiin suuntiin, uusia vapaaehtoisia otetaan jatkuvasti 

ja vanhoja tuetaan jatkamaan matkaa eteenpäin elämässä. 

Yksi keino on sopia "tehtävät" määräaikaisiksi, jolloin tulee tarkasteltua 

säännöllisesti vapaaehtoisen tilannetta. Tarttumalla vapaaehtoisen ideoihin 

toiminnan suhteen. Pyrimme myös ryhmäyttämään vapaaehtoisia, jolloin 

heistä muodostuisi verkosto, joka tukee jatkuvuutta. 

Vapaaehtoistoimijat voivat kouluttautua yhä uusien erikoisalojen osaajiksi, 

eli esimerkiksi miesryhmätoiminnan ohjaajan peruskoulutuksen läpikäynyt 

voi halutessa erikoistua eroryhmien, isäryhmien tai maahanmuuttajaryhmien 

vetäjiksi käymällä kustakin kohdennetusta osa-alueesta erillisen täydentävän 

koulutuksen. Myös vapaaehtoistoimijan oma ikä tai elämäntilanne voi 

toimia uusia toiminta-alueita avaavana tekijänä (eli esimerkiksi isäksi tuleminen 

ja isöisyys). 

Kuten yllä olevista viimeinen lainaus jo ilmentää, vapaaehtoistoiminnan elinkaariajattelu 

voi lähteä – ja usein nimenomaan lähteekin – juuri vapaaehtoistoimijan 

oman elämäntilanteen muutoksesta. Parasta on, että vapaaehtoistoiminta elää 

toimijan elämässä mukana. 

Lisäksi myös toinen toisilta oppimisen – ikään kuin mentoroinnin – teema nousi 

esille muutamissa vastauksissa: 

Pidempään vapaaehtoisena olleet antavat tietotaitonsa uudempien käyttöön, 

jakamalla kokemuksiaan ja ajatuksiaan siitä, miten tätä toimintaa tulisi 

viedä eteenpäin. 

111

Nuoria on tulossa entistä enemmän projektin myötä. Eri-ikäiset ihmiset 

pääsevät toimimaan yhdessä. Taitoja voidaan siirtää "isältä pojalle tai "äidiltä 

tyttärelle". Nuoret vastaavasti voivat opettaa esimerkiksi tietokoneen 

käyttöä. 

Muutamissa esimerkeissä myös ilmeni elinkaariajatteluun liittyen vapaaehtoistyön 

mahdollisuus siltana kohti palkkatyötäkin, vapaaehtoistoiminnan itseisarvoa 

unohtamatta: 

Usein vapaaehtoinen tulee yhdistykseen ohjaamaan vertaistukiryhmää, 

mutta saattaa "edetä" esim. palkatuksi asiantuntijakouluttajaksi, kouluttaa ja 

perehdyttää uusia vapaaehtoisia toimeensa, haastavampia työtehtäviä kuten 

esim. omasta sairaudesta yhdistyksen tilaisuudessa kertominen. Moni 

vapaaehtoinen päätyy myös yhdistyksen tai valtakunnallisen liiton hallitukseen. 

112

12 Vapaaehtoistoiminnan merkitys, kehitystrendit ja 

tulevaisuus 

12.1 Toiminnan merkitys 

Vastaajia pyydettiin arvioimaan yleisesti vapaaehtoistoiminnan merkityksestä yhteiskunnallisesti 

merkityksellisille tekijöille. Tulokset on tiivistetty seuraavaan taulukkoon. 

Taulukko 41. Vapaaehtoistoiminnan merkitys. 

Arvionne vapaaehtoistoiminnan 

merkityksestä… 

Yleisesti järjestönne toiminnan 

kannalta? 


hyvinvoinnin ja terveyden 

kannalta? 

Ihmisten hyvinvoinnin 

(ihmiset laajalti: vapaaehtoiset, 

asiakkaat jne.) 

kannalta? 

Ihmisten välisen luottamuksen 

kannalta? 

Ihmisten välisen sosiaalisen 

vuorovaikutuksen 

kannalta? 

Ihmisten välisen vastavuoroisuuden 

kannalta? 

Yleisesti kansalaistoiminnan 

ja sen edistämisen 

kannalta? 

N = 989 (1 139) 

(vastaus-% 64–65.2) 

Erittäin 

suuri 

merkitys 

Melko 

suuri 

merkitys 

Vähäinen 

merkitys 

Ei 

merkitystä 

En osaa 

sanoa 

Yhteensä 

66,8 25,9 5,9 0,6 0,8 100 

37,8 52,6 6,7 0,6 2,3 100 

50,0 43,9 3,9 0,0 2,2 100 

44,9 43,5 6,8 0,6 4,2 100 

63,0 33,1 2,5 0,2 1,3 100 

54,7 37,9 4,7 0,3 2,4 100 

60,7 32,3 3,9 0,3 2,8 100 

Yleisesti ottaen kaikkia kysyttyjä asioita pidettiin merkityksellisinä; teemat toki 

ovatkin sosiaalisesti suotavia ja vaikeita tutkittavia. Kuitenkin myös hajontaa löydettiin. 

Ehkä mielenkiintoisinta on tarkastella eroavaisuuksia sen suhteen, koettiinko 

asia erittäin vai melko merkityksellisenä. 

Erityisen merkityksellisenä vapaaehtoistoiminta koettiin vastaajien omien järjestöjen 

toiminnalle, ihmisten väliselle sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja yleisesti kansalaistoiminnan 

edistämiselle. Ehdottomimman kärjen näistä muodostaa keskimmäinen: 

peräti yli 96 % vastaajista kokee, että vapaaehtoistoiminta on ihmisten 

välisen vuorovaikutuksen edistämisen kannalta melko tai erittäin tärkeää. Eri- 

113

tyisen vahva viesti – ja nimenomaan vastaajien omista, tutuista, konkreettisista 

tilanteista – on myös se, että yli yhdeksän kymmenestä vastaajasta näkee ja kokee 

vapaaehtoistoiminnan oman järjestön kannalta vähintäänkin melko tärkeäksi. 

Ilman vapaaehtoistoimintaa järjestöissä ei useinkaan voitaisi pyörittää mitään toimintaa. 

Lisäksi puolet tai enemmän vastaajista piti vapaaehtoistoimintaa erittäin merkityksellisenä 

ihmisten väliselle vastavuoroisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille laajasti 

ajatellen. Lähes yhtä moni (44,9 %) pitää vapaaehtoistoiminnan merkitystä 

ihmisten välisen luottamuksen kannalta erittäin tärkeänä. Myös vapaaehtoistoimijoiden 

oman hyvinvoinnin ja terveyden kannalta vapaaehtoistoimintaa pidetään 

merkittävänä, joskaan ei aivan samassa määrin kuin edellisissä seikoissa; reilu 

kolmannes näkee vapaaehtoistoiminnan roolin tässä erittäin merkityksellisenä. 

Koska kyseiset teemat ovat kaikki sosiaalisesti hyvin suotavia vastauksia – joskin 

myös tutkimusten mukaan aidosti merkityksellisiä – lomakkeella haluttiin myös 

teemoista arjen lisätietoa ja konkretiaa. Vastaajilta tiedusteltiinkin: ”Miten yllä vastaamanne 

merkitykset ilmenevät mielestänne konkreettisesti?” Aineisto oli jälleen 

äärettömän rikas: vastauksia tähän avoimeen kysymykseen saatiin 459 kappaletta. 

Moni myös viittasi omiin kartoituksiin ja järjestön saamiin palautteisiin. Näistä 

teemoista selvästi kerätään tietoa kentällä kaiken aikaa, ja niiden toteutumista 

seurataan monissa järjestöissä, mikä on erinomaista. 

Seuraavat viisi teemaa olivat vastauksissa erityisen keskeisiä ja lähellä toki edellisiä 

numeroilla kysyttyjä teemoja, kun niiden tarkennukseksi tämä kysymys oli 

muotoiltukin: 

• yhteistyönä, yhteishengessä, vuorovaikutuksena, sosiaalisuutena, yhteisöllisyytenä 

• hyvinvointina, itsetunnon nousuna, kuntoutumisena 

• vertaistuen toteutumisena, hyvää tekevänä voimana, vastavuoroisuutena 

• syrjäytymisen ehkäisemisenä 

• merkitys järjestön arjelle. 

Kaiken kaikkiaan aineisto on huikeaa ja koskettavaa luettavaa; moniin lainauksiin 

on tiivistetty upealla tavalla jotain hyvin syvää ihmisyhteisöjen toiminnasta ja hyvästä 

elämästä. Esimerkkejä voisi poimia lukemattomia, mutta tässä muutama: 

Aitoa ihmisyyttä ja yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa vain siten, että kaikki 

aktivoidaan edistämään yhteistä hyvää, jonka sivuvaikutuksena myös jokaisen 

oma hyvä maksimoituu. 

Kun huomaa pystyvänsä tukemaan ja auttamaan toisia, on itsekin vahvempi 

ja toisaalta osaa tarvittaessa pyytää itselleen tukea ja apua. 

114

Luottamus yhteiskunnassa on ensiarvoisen tärkeä elementti, että yhteiskunta 

on turvallinen. Usko siihen että minä saan apua ja tukea tarvitessa, 

vahvistaa elämänhallinnan tunnetta ja sitä kautta lisää ihmisen toimijuutta. 

Seuraavaan on poimittu lisäksi muutamia kuvaavia aineistolainauksia tästä rikkaasta 

datasta sen erityisen keskeisistä viittä teemaa koskettaen. Ensimmäisenä 

on lainauksia, joissa pohditaan ihmisten sosiaalisuutta ja toinen toisilta oppimista 

sekä – tätä kautta – kansalaistoiminnan fundamentaalin keskeistä roolia yhteiskunnassa, 

eli juuri sitä teemaa, joka edellä numeerisissa tuloksissa kuului korkeimpaan 

kärkeen (vuorovaikutuksen sekä kansalaistoiminnan edistäminen) vastaajien 

pohdinnoissa vapaaehtoistoiminnan merkityksistä: 

Vapaaehtoistoiminta on olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa ja sen kehittymistä. 

Yhteiskunta ilman vapaaehtoistoimintaa on vaikea kuvitella. Ilman 

vapaaehtoisia järjestöämme ei taitaisi olla lainkaan olemassa, vapaaehtoistoimijamme 

saavat ja antavat tietoa, osaamista ja vertaistukea. Vapaaehtoistyön 

avulla pyöritämme koko organisaatiotamme. Kansalaistoiminnan 

kehittäminen on olennaista kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan kannalta. 

Ihmiset tarvitsevat toisiaan, haluavat olla tekemässä itse jotakin, toimia ja 

tukea toista ihmistä ja vastaanottaa tukea. Ihminen on sosiaalinen eläin. 

Vapaaehtoistoiminta on kansalaistoimintaa parhaimmillaan. Vapaaehtoistoiminnan 

avulla ihmiset voivat ajaa ja valvoa etujaan, toimia aktiivisesti 

heille merkityksellisissä asioissa, luoda mahdollisuudet mielekkäälle tekemiselle 

niin itselleen kuin lähimmäisilleenkin. 

Yhteiskunnassamme yhteisöllisyyden merkitys on häviämässä, sen myötä 

myös vastavuoroisuus ja toisen huomioon ottaminen. Myös sosiaaliset taidot 

ovat heikentyneet. Vapaaehtoisten työntekijöiden työsarkaa on syrjäytyneiden 

lomalaisten kontaktikyvyn vahvistaminen. Ja vastavuoroisesti itseriittoisia 

sopeuttamaan hiljaisia rinnalleen. 

Ihmiset saavat sosiaalisissa konteksteissa voimaa toisiltaan ja voivat jakaa 

tieto-taitoa ja asiantuntemusta eteenpäin toisille. Kansalaistoiminnan kannalta 

on erittäin arvokasta, että sitoudutaan tiettyihin arvoihin ja halutaan 

jakaa sitä eteenpäin. 

Vapaaehtoisten ja ihmisten hyvinvoinnin ulottuvuuksia on mm. mielekäs ja 

merkityksellinen elämä. Järjestö tarjoaa mahdollisuuden osallistua, tavata 

vertaisia, vaikuttaa ja valvoa omia sekä kohtalotovereiden etuja. 

Ihmisten välinen luottamus ja sosiaalinen vuorovaikutus: Ilman luottamusta 

ei olis toimintaa ja sosiaalisen vuorovaikutukseen yhdistyksen vertaistoiminta 

tarjoaa monia mahdollisuuksia. 

Vastavuoroisuus: vapaaehtoistoiminta perustuu siihen, että kun antaa itsestä, 

saa myös hyvää takaisin. 

115

Vapaaehtoistyö ja laajemmin kansalaisjärjestötoiminta mahdollistaa ihmisille 

sellaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ja aidon yhteisöllisyyden muotoja, 

joita yhteiskuntamme viralliset tahot eivät kykene tarjoamaan. 

Seuraavat lainaukset puolestaan kiteyttävät vapaaehtoistoiminnan konkreettista 

merkitystä elämän mielekkyydelle, hyvinvoinnille ja jopa terveydelle: 

Yhdistystoimintaan osallistuvat henkilöt voivat selvästi paremmin toimintaan 

mukaan tultuaan. Moni aktiivitoimija on löytänyt uuden elämäntehtävän, tai 

ainakin tarkoituksen elämälleen, yhdistystoiminnasta. 

Yleinen taloudellinen vaikuttaa jo nyt heikompiosaisten asemaan ja osa vapaaehtoisistakin 

kuuluu näihin. Mielekäs toiminta auttaa kaikella tapaa ihmisen 

yleiseen hyvinvointiin, jopa kivut ovat unohtuneet ryhmissä. 

Mm. lasten, nuorten ja vanhempien yleisen hyvinvoinnin vahvistumisena, 

elämän arjen hallinnan paranemisena ja yleisen aktiivisuuden lisääntymisenä. 

Myös vapaaehtoiset itse kokevat saavansa työstään merkittävää tyydytystä 

ja rikkautta elämäänsä. Toisten auttaminen ja vertaistuen jakaminen 

antavat tekijälleen iloa. 

Vapaaehtoistoimintaan osallistuvan itsetunto paranee, yhteisöllisessä toiminnassa 

luo uusia sosiaalisia kontakteja, jotka vaikuttavat elämään positiivisesti, 

omaksuen terveellisiä elämäntapoja. 

Kuten lainauksista näkyy, vaikutukset voivat olla huikeita, jopa elämäntarkoitukseen 

ja -tehtävään liittyviä. Seuraavissa lainauksissa puolestaan kuvataan vertaistuen 

sekä syrjäytymisen ehkäisemisen mahdollisuuksia järjestöissä: 

Tiedon välittyminen ja vertaistuki auttaa sopeutumisessa, antaa ideoita arkielämän 

ongelmien ratkaisuissa ja rohkaisee tulevaisuuden suunnittelussa. 

Yhdistyksemme on monelle se sosiaalinen verkosto, johon tukeudutaan, se 

ehkäisee yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. 

Tämä alas ajettu turvaverkko on hukassa ilman vapaaehtoistoimijoita, ellei 

meitä olisi tämän yhteiskunnan rakenteet romahtaisi. 

Viimeiseksi on poimittu vielä lainauksia, joissa näkyy vapaaehtoistoiminnan kertakaikkisen 

luovuttamattoman tärkeä rooli järjestöille ja niiden arjelle: 

Ilman vapaaehtoistoimintaa järjestömme toiminta olisi mahdotonta. Vapaaehtoistyön 

kautta tartuntapinnat yhteiskuntaan pysyy tiukkana ja toiminnassa 

mukana monipuolisia ihmisiä. 

Katse toiminnassa eteen ja ulospäin! 

116

Ilman vapaaehtoistoimintaa ei järjestöämme olisi. 

Ilman vapaaehtoispanosta emme missään tapauksessa pystyisi ylläpitämään 

kohtaamispaikkaverkostoamme nykylaajuudessa. 

Toiminta pohjautuu vapaaehtoistoimintaan. Osallistumalla toimintaan vapaaehtoiset 

toteuttavat paitsi yhteisön arvoja myös omia arvojaan konkreetilla 

tavalla ja samalla elävät ja luovat merkityksellistä elämää ja kokevat/ovat 

hyödyllisiä. 

Vapaaehtoiset vertaisohjaajat ovat järjestön voimavara, mitä ilman yhdistys 

ei voi toteuttaa tarkoitustaan. 

Näiden yleisempien teemojen lisäksi muutama pohti eksplisiittisesti vapaaehtoistoiminnan 

merkitystä myös luottamuksen edistäjänä, joka on kansalaistoiminnan 

perusraaka-aineita, esimerkiksi: 

Sekä auttajat että autettavat voivat paremmin vuorovaikutuksessa. Myös 

monet ns. auttajat ovat tosiasiassa yksinäisyydestä ja tekemisen puutteesta 

kärsiviä ihmisiä. Syntyy uusia luottamus- ja ystävyyssuhteita. 

Vaikka hyvinvointipalvelujemme ammattilaistenkin kanssa on mahdollista 

rakentaa luottamuksellisia suhteita aina tarvitaan myös välittömiä ja arkisia 

vertaistason yhdessäoloa ja yhteistoimintaa lisääviä toimintatapoja ja niissä 

syntyviä luottamuksellisia suhteita. 

Epävirallisella toiminnalla on helpompi vaikuttaa ihmisten itsetunnon ja itsetuntemiseen. 

Myös luottamuksen herättäminen kanssatoimijoihin onnistuu 

paremmin vapaaehtoistoiminnassa. 

Ristiintaulukoitaessa vapaaehtoistoiminnan roolia järjestössä suhteessa vapaaehtoistoiminnan 

arvioituun merkitykseen havaittiin selkeitä eroja järjestöjen välillä. 

Vapaaehtoistoiminnan merkitys yleisesti järjestön toiminnan kannalta arvioitiin 

ymmärrettävästi kaikkein suurimmaksi kokonaan vapaaehtoistoiminnalle perustuvissa 

järjestöissä ja vähäisimmäksi järjestöissä, joissa edistettiin vapaaehtoistoimintaa 

ainoastaan tarjoamalla asiantuntijapanos. Järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta 

on vain yksi toimintalohko muiden joukossa, arvioitiin suhteessa muihin 

järjestöihin vapaaehtoistoiminta enemmän merkitykselliseksi vapaaehtoistoimijoiden 

hyvinvoinnille ja terveydelle, ihmisten hyvinvoinnille, ihmisten väliselle 

luottamukselle ja ihmisten väliselle vastavuoroisuudelle. Näiden asioiden merkitystä 

suhteessa muihin painottavat vähiten järjestöt, joissa vapaaehtoistoimintaan 

tuetaan asiantuntijapanoksella. Erot ovat tilastollisesti merkitseviä tai erittäin 

merkitseviä. Tuloksia voisi kuvata siten, että vapaaehtoistoiminnan laajat positiiviset 

yhteiskunnalliset vaikutukset nähdään erityyppisissä järjestöissä hieman eri 

tavoin. Isommissa järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta muodostaa vain osan 

toiminnasta, nähdään vapaaehtoistoiminta hyvin positiivisesta näkökulmasta. 

117

Pienemmissä järjestöissä suhtautuminen vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnalliseen 

merkitykseen on myös hyvin positiivista mutta ei aivan samassa mitassa. 

Asiantuntijapanoksella vapaaehtoistoimintaa edistävissä järjestöissä yhteiskunnalliset 

vaikutukset nähdään hieman varovaisemmin hyvin positiivisina. 

Järjestötyyppejä enemmän ero tulee kuitenkin esille sen perusteella, onko järjestössä 

vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia. Niissä järjestöissä, 

joissa näitä ammattilaisia on, vapaaehtoistoiminnalla arvioitiin selvästi 

useammin olevan erittäin suuri merkitys seuraavien asioiden kannalta: vapaaehtoistoimijoiden 

hyvinvointi ja terveys, ihmisten hyvinvointi laajasti, ihmisten välinen 

luottamus, ihmisten välinen vastavuoroisuus sekä kansalaistoiminta ja sen 

edistäminen. Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan merkityksen toimijoiden itsensä 

hyvinvoinnille arvioi erittäin suuresti merkitykselliseksi yli puolet niistä järjestöistä, 

joissa oli vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia ja alle 

kolmasosa niistä järjestöistä, joissa näitä ammattilaisia ei ollut. Tilastollisesti tulokset 

olivat erittäin merkitseviä. Tuloksia voi tulkita siten, että järjestöissä, joissa 

jo valmiiksi nähdään vapaaehtoistoiminta hyvin merkityksellisenä, on palkattu 

myös vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistunut ammattilainen. Toisaalta 

tulokset voidaan nähdä myös siten, että järjestöissä, joissa on panostettu vapaaehtoistoiminnan 

johtamiseen ja organisointiin, vapaaehtoistoiminta tuottaa selkeästi 

useammin parempia tuloksia. 

Erittäin suuri merkitys vapaaehtoistoiminnan merkitysten hahmottamiselle on sillä, 

onko järjestössä laadittu vapaaehtoistoiminnan strategia tai suunnitelma. Alla 

olevaan taulukkoon on koottu kaikki ne vaihtoehdot, joiden kohdalla ero oli tilastollisesti 

hyvin merkittävä. Prosenttiosuus tarkoittaa niitä, jotka arvioivat asian 

olevan merkitykseltään erittäin suuri. 

Taulukko 42. Vapaaehtoistoiminnan suunnitelmallisuuden vaikutus arvioituun 

merkitykseen. 

Arvionne vapaaehtoistoiminnan 

merkityksestä… 


vapaaehtoistoiminnan strategia tai 

suunnitelma? 

Ei 

Kyllä 

Yleisesti järjestönne toiminnan kannalta? 60,9 % 81,9 % 

Vapaaehtoistoimijoiden hyvinvoinnin ja 

32,3 % 50,8 % 

terveyden kannalta? 

Ihmisten hyvinvoinnin (ihmiset laajalti: 

44,1 % 62,8 % 

vapaaehtoiset, asiakkaat jne.) kannalta? 

Ihmisten välisen luottamuksen kannalta? 38,7 % 57,4 % 

Ihmisten välisen vastavuoroisuuden kannalta? 49,8 % 65,6 % 

Yleisesti kansalaistoiminnan ja sen edistämisen 

kannalta? 

55,5 % 72,7 % 

118

Tuloksia voisi tulkita siten, että mitä merkityksellisemmäksi vapaaehtoistoiminta 

järjestössä koetaan, sitä todennäköisemmin sille on myös laadittu suunnitelma tai 

strategia. Toisaalta kun vapaaehtoistoiminnalle on laadittu suunnitelma tai strategia, 

se on usein myös paremmin organisoitua, ja tämän vuoksi vapaaehtoistoiminnan 

merkitys tulee paremmin esille. 

12.2 Vapaaehtoistoiminnan erityisosaaminen 

Vastaajilta myös kysyttiin: ”Millaista tietotaitoa, valmiuksia, erityistä näkökulmaa 

vapaaehtoiset ovat tuoneet järjestöönne?” Vastauksia saatiin tähänkin runsaasti: 

532 kappaletta. Monet vastauksista olivat paitsi arvostavia myös hyvin kauniita, 


Hiljaista tietoa, uusia taitoja, suvaitsevaisuutta, elämänkokemusta, naurua, 

Normaalia elämää ja arkeen kuuluvia asioita, aikaa ja tilaisuuden olla ihmisenä 

ihmiselle. Tavallisen ihmisen tuoma näkökulma on ensiarvoisen tärkeätä. 

Vastauksista henki myös suuri kunnioitus toimijoita kohtaan: 

Vapaaehtoistoiminnassa lähtökohdan tulee olla vapaaehtoisen toiveissa, ei 

yhdistyksen. Vapaaehtoisten erityistaidot ovat lisä yhdistyksen toimintaan. 

Vastauksissa myös mainiolla tavalla huomioitiin usein, että vapaaehtoiset eivät 

tuo vain tietotaitoa vaan energiaa, myönteisyyttä, motivaatiota koko järjestöön: 

Tekemisen iloa ja meininkiä, joka motivoi kaikkia järjestötoimijoita, 

Motivoituneisuutta ja innostusta toteuttaa hyvinvointia pienellä panostuksella, 

Intoa toimintaan! 

Vapaaehtoiset voivat usein tuoda toimintaan myös näkökulman, joka muuten 

puuttuisi tai olisi vajaa, kuten esimerkiksi: 

Nuorten ja nuorten näkökulman tuominen toimintaan. 

Kokonaisuudessaan vastauksissa ilmeni, että vapaaehtoistoiminta on tuonut erityisesti 

neljää keskeistä erityisosaamista järjestöihin: 

• oman ammattialan osaamista: esimerkiksi atk, geriatria, käden taitoja, liikunta, 

toimistotyö, musiikki, jooga 

• muuta tietotaitoa: tietotekniikka, sosiaali- ja terveysala, yritystoiminta, taide, 

kulttuurit, kriisi ja trauma 

119

• kokemusta arjesta, omasta alasta, elämänkokemusta 

• edelliseen nojaten edelleen: vertaistukea. 

Näistä erityisesti kaksi viimeistä mainittiin lähes jokaisessa vastauksessa; vapaaehtoiset 

tuovat kokemustiedollaan ja vertaisuudellaan sellaista osaamista järjestöihin, 

mitä niissä muuten ei mitenkään voisi olla. Usein tämä koskee juuri ”tavallisen 

ihmisen ääntä, toiveita ja voimavaroja.” Seuraavat aineistolainaukset kuvaavat 

mainiolla tavalla muutamia välähdyksiä vapaaehtoistoimijoiden tuomasta 

erityisosaamisesta: 

Meillä on useita oppituolin haltijoita vapaaehtoistyössä sekä monenlaisia 

terveydenhuollon ammattilaisia. He tuovat erittäin tärkeää tietotaitoa ja 

valmiuksia oman osaamisensa kautta. Koska järjestömme toimii pääasiallisesti 

vapaaehtoisten avulla, voidaan lähes koko liittomme toiminta ajatella 

vapaaehtoistoiminnan kautta. 

Huolenpitoa, vertaistukea (kaikkein tärkein), yleistä auttamista, virkistystä, 

toiminnan suunnittelua, syrjäytymisen ehkäisemistä. 

Arjessa selviytymistä, rinnalla kulkemista, monenlaista osaamista taitoa ja 

tietoa. Jokaisella yhteinen päämäärä lähimmäisen auttaminen. Apu tulee 

ihmiseltä ihmiselle. 

Vapaaehtoiset, jotka itse ovat sairastuneet, ovat lisäksi oman alansa asiantuntijoita, 

potilaan näkökulmasta. He pystyvät tarjoamaan tähän liittyvää 

asiantuntijuutta ja vertaistukea. Heiltä löytyy paljon tietoa paikallisesta toiminnasta 

sekä siitä, kuinka sitä toteutetaan. Lisäksi heidän kauttaan verkostoituminen 

on paljon helpompaa. Samoin heiltä löytyy paljon ehdotuksia 

toiminnan kehittämiseksi. 

Oleellisin merkitys on ihmisyyden ymmärryksen syveneminen suhteessa 

tämänhetkiseen yhteiskuntaamme ja sen vaikutuksiin. Kun omalla osaalueella 

toteutamme ammatillista, kohdennettua erityistoimintaa, on ensiarvoisen 

tärkeätä ollut kuulla miten ihmiset "oikeasti" voivat "kentällä", miltä 

heistä tuntuu (läheskään kaikki eivät tokikaan hakeudu toimintamme piiriin, 

ja koska toteutamme hyvin pioneerimaista toimintaa, on tämän hektinen 

asiakaskuntamme nk. helpommin tuen piiriin hakeutuvaa - kynnys on kuitenkin 

vielä suuri, josta syystä kattavampi kokemus saadaan matalakynnyksisemmän, 

vapaaehtoisten toteuttaman toiminnan kautta). Nähdäksemme 

todellisen osaamisen perustaksi ei riitä tilasto/tutkimustieto ja ammatillinen 

kohtaamisosaaminen (erilaisten viitekehysten kautta). 

"Kenttäkokemusta", uskottavuutta toimintaan. puhuvat asiakkaan "kielellä" 

ja hallitsevat alakulttuurin pelisäännöt. 

Vapaaehtoisesti toimivilla vertaistoimijoillamme on tarjottavanaan arkinen 

tulkinta ja kokemus siitä millaista on elää päihde- ja muiden ongelmien 

120

kanssa ja millaisia hyvinvointipalvelujemme käytännöt ja rakenteet ovat 

heidän omasta näkökulmastaan katsottuna. Tämä usein ammattilaisten näkökulmista 

poikkeava kokemustieto on äärettömän tärkeä tietolisä hyvinvointipalvelujen 

ammattilaisille sekä hyvinvointipolitiikan päättäjille. Vaikka 

vapaaehtoisillamme on paikoin vääriä tietoja ja riskialttiita toimintakäytäntöjä 

heillä on myös paljon sellaista asiallista asiantuntijuutta ja kokemusta jota 

ammattilaisilla ei ole. Vasta näiden kahden tietotaidon ja niiden erilaisten 

näkökulmien yhdistäminen voi tuottaa ehyen kokonaiskuvan asioista. 

Vapaaehtoiset koostuvat eri alojen ammattilaisista (opettajat, markkinoinnin/tietotekniikan 

ammattilaiset, insinöörit jne.), he ovat tuoneet mukanaan 

oman ammattitaitonsa antamat tiedot, taidot ja kokemukset sekä elämänkokemuksensa 

yhteiseen käyttöön. 

Helpotusta hallintoon: jäsenrekisterin ja kirjanpidon hoito. Lehti: laajaa näkökulmaa, 

ammattitaitoa. Edunvalvonta: omakohtaista kokemusta, edunvalvonnan 

ulottamista esim. eri ammattijärjestöille ja kuntiin. Ryhmänvetäjät: 

mahdollistaa toiminnan valtakunnallisuuden, tiedonlevitys, koulutusten 

järjestäminen alueen ammattilaisille ja jäsenperheille. Muut: käytännön 

apua, pakkaushommia, esittelijöinä toimimista, tilaisuuksien järjestämistä. 

Summa summarum, ilman vapaaehtoisia järjestöistä puuttuisi erittäin monitahoinen 

osaaminen ja monin kohdin vieläpä sellainen, jota millään koulutuksella ei 

voi saavuttaa tai rahalla, esimerkiksi kouluttajilta, ostaa. 

12.3 Toiminnan tulevaisuus 

Vastaajilta myös kysyttiin: ”Millaisia tarpeita ja tilausta vapaaehtoistoiminnalle on 

Suomessa mielestänne nähtävissä ja ennakoitavissa?” Vastauksia saatiin tähänkin 

avoimeen kysymykseen peräti 527 kappaletta. 

Ehdottomasti keskeisin viesti, joka aineistosta kumpuaa, on se, että vapaaehtoistoiminnan 

merkitys, ja myös tarve ja tilaus, on kasvussa. Vastaajat erityisesti ennakoivat, 

että vapaaehtoistoiminnan tarve lisääntyy eritoten seuraavista kuudesta 

syystä: 

• taloustaantuma; kuntien leikkaukset 

• väestö ikääntyy 

• maahanmuutto lisääntyy 

• juurettomuus kasvaa 

• syrjäytyminen lisääntyy 

• päihteiden käyttö kasvaa. 

Taloustaantumaan liittyen moni huomioi sen tutkimuksissakin todistetun seikan, 

että: 

121

Lama ei perinteisesti vähennä vapaaehtoistyötä, vaan lisää sitä - siltä asia 

näytti 90-luvun lamassa ja siltä se tuntuu nytkin. 

Samalla kuntien leikkaukset huolestuttivat: 

Täydentää yhteiskunnan palveluja, jotka kuitenkin ovat aika tarkkaan mitoitettuja 

ja tarjoavat vain "minimitason", 

Tarve kasvaa ja kolmas sektori entistä tärkeämpi. Kunta ja valtio ovat tällä 

hetkellä ahdingossa. Tehtäviä halutaan siirtää järjestöille, joiden pitää keskittyä 

vain järjestölähtöisiin palveluihin. 

Erityisen moni pohti näistä vastaaja pohti näistä prosesseista myös ikääntymistä: 

Eläkkeelle siirtyvien suuri, pääosin hyväkuntoinen ja osaava joukko kaipaa 

tekemistä. Siinä meillä suuri mahdollisuus, ainakin meidän järjestöllemme 

Vapaaehtoistoiminnan tarve tulee todennäköisesti kasvamaan. Väestö 

ikääntyy ja tarvitsee apua mutta on myös resurssi vapaaehtoistoiminnalle. 

Ehkä myös yhteisölliset arvot ovat kasvussa yhteiskunnassa. Viimeaikainen 

yhteiskunnallinen kehitys ja työelämän muutokset ovat lisänneet ihmisten 

erilaista hätää ja tuen ja tiedon tarvetta. 

Vanhustyössä on nähtävissä yksinäisyyttä, joka on lisääntymässä. Palvelutaloissa 

ja laitoksissa on erittäin yksinäisiä ihmisiä, siinä haastetta tulevaisuuteen. 

Kuten lainauksista näkyy, ikääntyminen nähtiin myös mahdollisuutena uuteen 

rekrytointiin. Samoin esimerkiksi: 

”Suurten ikäluokkien eläköityminen voinee olla vapaaehtoistoiminnalle 

mahdollisuus, mikäli se halutaan ja osataan hyödyntää. 

Sen ohella, että aineiston keskeisin yksittäinen yhteisviesti oli, että vapaaehtoistoiminnan 

tarve ja tilaus on kasvussa, toiset vastaajat puolestaan epäilivät, että 

tarpeet kyllä kasvavat mutta samalla tekijöiden määrä vähenee: 

Vapaaehtoistoimijoiden määrä valitettavasti vähenee, vaikka heitä tarvittaisiin 

yhä enemmän huolehtimaan ihmisten hyvinvoinnista, vaikkapa vain 

puheseurana. 

Kiinnostaako perinteinen yhdistystoiminta nuoria, miten toiminnan tulisi uudistua? 

Tarve huomattavasti suurempi kuin mahdollisuudet toteuttaa, vapaaehtoisia 

ei löydy riittävästi. Erilaisten tukihenkilö- ja tutortoiminnan merkitys on selkeästi 

nyt kasvussa, yksilöitymiskehityksen jälkeen ihmiset ikääntyvät ja 

122

kaipaavatkin ystävää rinnalleen hoitamaan asioita heidän kanssaan yhdessä. 

Tähän dilemmaan liittyen erityinen huoli tulevaisuuden suhteen on nuorista toimijoista. 

Samalla siinä nähdään suuria mahdollisuuksiakin. Tähän teemaan palataan 

tämän tutkimuksen päättävässä luvussa. 

12.4 Nousevat trendit 

Vastaajia pyydettiin myös jakamaan ajatuksiaan siitä, ”Millaisia uusia trendejä 

vapaaehtoistoiminnassa on Suomessa mielestänne havaittavissa?” Kysymys 

voidaan nähdä edellisen kysymyksen tarkentavana osiona, ja näin monet siihen 

vastasivatkin. Vastauksia tuli 477 kappaletta. Seuraavia trendejä oli havaittavissa, 

neljä teemaa eritoten: 

• arvostus kasvussa, samoin ihmisten innostus 

• sirpaleisuus, projektimaisuus, lyhytkestoisuus 

• yhteisöllisyys myös netin kautta, erityisesti nuorten kohdalla 

• nuorten saaminen mukaan edellyttää uudenlaisia toimintatapoja (erityisesti 

projektit ja netti juuri tässä). 

Teemat esitellään seuraavassa aineistolainauksin: 

• arvostus kasvussa, samoin ihmisten innostus 

Kaikenlainen yhteisöllisyys ja itsestä huolehtiminen lisääntyy. 

Kolmannen sektorin tuottaman tiedon ja asiantuntijuuden merkitys lisääntyy. 

Yhteistyö ja verkostoituminen lisääntyy. 

Vapaaehtoistoiminta lisääntyy ja sen kiinnostavuus lisääntyy. 

Ihmiset haluavatkin olla mukana auttamassa ja välittämässä, raha ei välttämättä 

enää ratkaise kaikkea. 

Vapaaehtoistyö on mielestäni tulossa myyvemmäksi ja houkuttelevammaksi. 

Kansalaisvastuuta aletaan tuntea lähimmäistä kohtaan enemmän. 

Ehkä positiivista ajattelua on tulossa kanssaihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi 

ja itsensä tarpeelliseksi tekemisessä. 

123

• sirpaleisuus, projektimaisuus, lyhytkestoisuus 

Pitkäjänteinen, vuosia kestävä puurtaminen on muuttumassa lyhytkestoiseksi 

projektiksi. Sellaiselle on tilausta. 

Uusi trendi on vapaaehtoistyön projektiseksikkyys. Vapaaehtoistyön nimissä 

luodaan vielä paljon erilaisia projekteja, pidetään seminaareja ja järjestetään 

koulutustilaisuuksia. Valitettavasti ne, jotka sitä vapaaehtoista työtä 

tekevät, jäänevät unohduksiin. 

Kiinnostus on lisääntynyt, mutta sitoutuminen pitkäkestoiseen vapaaehtoistoimintaan 

vähentynyt. 

Osallistutaan vain yksittäisiin tempauksiin. 

Lyhytkestoisuus on koko ajan lisääntyvä trendi, halutaan toimia vapaaehtoisena, 

mutta ei haluta sitoutua pitkäksi aikaa. Lisäksi toimitaan useassa 

eri asiassa yhtäaikaa. Osa vapaaehtoistoiminnasta on selvästi "trendikkäämpää" 

kuin jotkut muut. 

Ihmiset eivät halua sitoutua pitkäaikaiseen vapaaehtoistyöhön, ehkä tempaukset 

toimisivat paremmin. 

Vapaaehtoistoimintaa voi harrastaa myös satunnaisesti, mutta silti jossain 

määrin säännöllisesti (esim. osallistumalla vaikka kerran vuodessa vihtatalkoisiin). 

• yhteisöllisyys myös netin kautta, erityisesti nuorten kohdalla 

Keskustelupalstat, facebook, internetin tuomat trendit. 

Nettiryhmät ja niihin liittyvä yhteisöllisyys ja vapaaehtoistoiminta tulevat lisääntymään 

ja tuovat varmasti uusia trendejä ja toimintatapoja. 

Ehkä vapaaehtoistoiminta lisääntyy sosiaalisen median kautta kuten internetin 

välityksellä. 

• nuorten saaminen mukaan edellyttää uudenlaisia toimintatapoja (erityisesti 

projektit ja netti juuri tässä) 

Nuorten elämä on hektistä - lyhytkestoinen "projektinomainen" vapaaehtoistyö 

sopii muuttuviin tilanteisiin Kiinnostus vapaaehtoistyön tekemiseen 

ja tuen pyytämiseen lisääntyy taloudellisesti vaikeina aikoina. 

Nuoret lähtevät mukaan vapaaehtoistyöhön. Koulujen oppiaineena kansalaistoiminta 

ja vapaaehtoistyö, hienoa! 

124

Näistä erityisesti projektimaisuus koettiin vastauksissa myös huolestuttavana ilmiönä: 

Vapaaehtoistoiminnan käsite mahdollisesti hämärtyy, kun sen varjolla kaikki 

sinänsä ok-toiminnot ("piipahtelut", satunnaiset käymiset jne.) sisällytetään 

toimintaan. Huolestuttavaa. 

Lisäksi muitakin negatiivisia trendejä alleviivattiin: 

Kunnat yrittävät siirtää osaa vastuistaan vapaaehtoisjärjestöjen kontolle. 

Trendi on torjuttava päättäväisesti. 

Tekee yhä enemmän hommia jotka kuuluivat aiemmin kunnille ja valtiolle. 

Kilpailu ihmisten ajasta lisääntyy. 

Vapaaehtoistoiminnan ”arvostus” ei ole kovin korkealla ja julkinen tuki toiminnalle 

niukkaa mutta odotukset suuret. Yhteistyö julkisen sektorin ja vapaaehtoistoimijoiden 

välillä on runsaasti kehitettävää. Toimiminen vapaaehtois- 

ja palkallisten rajapinnalla ei ole helppoa. 

Yhteisöllisyys vähäistä tai sitä ei ole lainkaan, ihmiset kuormittuneita, uskalluksen 

puute kantaa vastuuta. 

Ihmiset ovat itsekeskeisempiä ja kiireisempiä kuin ennen, mikä vaikeuttaa 

vapaaehtoistoimintaa. 

Näiden ydinteemojen sekä osittaisen huolestuneisuuden lisäksi vastauksissa 

huomioitiin tiettyjen teemojen yleinen nousu ja trendikkyys, kuten myös järjestöissä 

tiettyjen tehtävien nousu sekä tiettyjen lasku ja karsastus: 

Vapaaehtoistyö on tietyiltä osin muuttunut trenditietoisemmaksi siten, että 

esim. globaali toiminta ja ympäristöön ja eläimiin liittyvät toiminta on arvostetumpaa 

kuin sosiaali- ja terveysalueella tehtävä vapaaehtoistyö. 

Ihmisiä on vaikeampi saada yhdistysten hallituksiin, mutta esimerkiksi matalankynnyksen 

vertaisryhmien vetäjiksi. Muodollinen yhdistystoiminta tuntuu 

olevan myrkkyä, mutta muu vertaistukeminen, kuten eroryhmät lastensuojeluasiakkaiden 

vertaisryhmät yms. tukeminan ja auttaminen kiinnostavat. 

Perinteiset jäsenkuviot sääntömääräisine kokouksineen eivät ole kovin 

suosittuja, harvat haluavat sitoutua esim. yhdistyksen hallituksen jäsenyyteen. 

Joten uudenlaiset osallistumisen muodot varmasti lisääntyvät tulevaisuudessa. 

Jäsenten yhteydenpito toisiinsa voi muodostua nykyistä paljon 

tiiviimmäksi. 

125

Ylipäätään monissa näissä teemoissa olisi hyvä muistaa, etteivät yhteisöllisyys ja 

yksilöllisyys ole toistensa vastinpareja tai sulje toisiaan pois. Tähän palataan tämän 

tutkimuksen Pohdinta-osiossa. Yksi vastaaja huomioi jo täällä mainiosti: 

Vapaaehtoistoimintaa voi harrastaa esimerkiksi myös satunnaisesti, mutta 

silti jossain määrin säännöllisesti (esim. osallistumalla vaikka kerran vuodessa 

vihtatalkoisiin). 

Lisäksi vastauksissa nostettiin esille mainioita konkreettisia ideoita, kuten nämä 

kaksi: 

Jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle annettava kuukausittainen aikalahjoitus 

rahalahjoituksen sijaan on tulevaisuuden trendi. 

Erilaisia vapaaehtoistyön 'pankkeja' olisi tarpeen kehittää, niin että yhä 

useammat ihmiset voisivat valita toiminnan kohteen ja sitoutumisen asteen 

helposti – halua vapaaehtoistoimintaan olisi piilevänä enemmän, jos se olisi 

tehty mahdollisimman helpoksi. Tämä ei vaatisi kovin paljon uutta (resurssia) 

– vain uudenlaista organisoitumisen tapaa. 

Kun pohdinnassa palataan kansainvälisiin vapaaehtoistoiminnan trendeihin, 

huomataan, että nämä vastaajat ovat todella suomalaisina edellä aikaansa; esimerkiksi 

juuri niin kutsuttu time-banking on Briteissä vapaaehtoistoiminnassa 

nousussa. 

Tämän avoimen ja laajan kysymyksen lisäksi lomake jatkui: ”Seuraavassa on listattu 

muutamia vapaaehtoistoiminnan kansainvälisiä trendejä; näkyvätkö ne järjestönne 

vapaaehtoistoiminnassa?” Vastaukset piirtyivät taulukon 43 kaltaisina. 

Ristiintaulukoitaessa vapaaehtoistoiminnan roolia järjestössä suhteessa vapaaehtoistoiminnan 

havaittuihin trendeihin paljastui muutamia selkeitä eroja järjestöjen 

välillä. Lyhytkestoinen projektimainen vapaaehtoisuus oli havaittu trendi 

useimmiten järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta oli yksi toimintalohko muiden 

joukossa. Suhteessa muihin, lyhytkestoista ja projektiluonteista vapaaehtoistoimintaa 

pidettiin hieman harvemmin trendinä kokonaan vapaaehtoistoimintaan 

perustuvissa järjestöissä, mutta silti yli puolessa niistäkin. Ero oli tilastollisesti 

melko merkittävä. Samantyyppiset erot järjestöjen välillä liittyivät myös oppilaitosten 

ja järjestöjen vapaaehtoistoiminnan yhteistyöprojekteihin. Useimmiten yhteistyöprojektit 

oli havaittu trendinä järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta oli oma 

toimintalohkonsa. Näistä järjestöistä yli kaksi kolmasosaa piti yhteistyöprojekteja 

trendinä. Hieman alle puolet kokonaan vapaaehtoistoimintaa perustuvista järjestöistä 

piti yhteistyöprojekteja trendinä. Erot olivat tilastollisesti hyvin merkitseviä. 

Trendien osalta selkeitä eroja tulee esille myös sen perusteella, onko järjestössä 

vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia. Seuraavat trendit 

on havaittu selvästi useammin, mikäli järjestössä on näitä vapaaehtoistoiminnan 

126

ammattilaisia: virtuaali-/nettivapaaehtoisuus, lyhytkestoinen vapaaehtoisuus, yritysten 

vapaaehtoistoiminnan projektit, vaihtopiirit ja vertaistuotanto, oppilaitosten 

ja järjestöjen vapaaehtoistoimintaprojektit. Esimerkiksi lyhytkestoisen ja projektimaisen 

vapaaehtoisuuden oli havainnut trendinä noin 80 % niistä järjestöistä, 

joissa oli johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia, ja noin 60 % muista järjestöistä. 

Erot olivat tilastollisesti merkitseviä tai erittäin merkitseviä. 

Taulukko 43. Mitkä trendit näkyvät järjestöjen vapaaehtoistoiminnassa? 

Seuraavassa on listattu muutamia 

vapaaehtoistoiminnan kansainvälisiä 

trendejä; näkyvätkö ne järjestönne 

vapaaehtoistoiminnassa? 

Virtuaali-/nettivapaaehtoisuus (esim. 

vertaistuki verkossa, nettisivujen suunnittelu) 

Lyhytkestoinen, projektimainen 

vapaaehtoisuus 

Kyllä Ei En osaa 

sanoa 

Yhteensä 

% 

48,2 43,8 8,0 100 

65,9 26,7 7,4 100 

Hetkellinen, kertaluontoinen vapaaehtoisuus 69,5 25,0 5,5 100 

Yritysten vapaaehtoistoiminnan projektit 

39,9 49,8 10,3 100 

(järjestöjen ja yritysten yhteistyö) 

Kansainvälinen vapaaehtoisuus 

10,9 79,9 9,2 100 

(esim. työleirit ulkomailla) 

Vaihtopiirit, vertaistuotanto (esim. piirit, joissa 11,1 75,7 13,1 100 

vaihdetaan palveluita ja tavaroita) 8 

Oppilaitosten ja järjestöjen vapaaehtoistoiminnan 59,9 32,3 7,8 100 

projektit 

N = 989 (1 139) 

(vastaus-% 60,9–63,2) 

Tuloksia voinee tulkita siten, että useimmiten niissä järjestöissä, joissa johtamiseen 

erikoistuneita ammattilaisia on, myös vapaaehtoistoiminta on tietyllä tapaa 

monipuolisempaa ja monimuotoisempaa. Näin ollen kysymyksessä esitetyt trendit 

on myös havaittu useammin. Myös vapaaehtoistoiminnan strategian tai suunnitelman 

olemassaolo on sidoksissa havaittuihin trendeihin. Tilastollisesti merkittävä 

tai erittäin merkittävä ero havaittiin seuraavien trendien kohdalla: virtuaali- 

/nettivapaaehtoisuus, yritysten vapaaehtoistoiminnan projektit, sekä oppilaitosten 

ja järjestöjen vapaaehtoistoiminnan projektit. Eli niissä järjestöissä, joissa strategia 

tai suunnitelma oli olemassa, nämä trendit havaittiin muita useammin. Erot 

kertovat ilmeisesti siitä, että järjestöissä, joissa vapaaehtoistoimintaa on pitkälle 

suunniteltu, on myös enemmän yhteistyöprojekteja yritysten, oppilaitosten ja jär- 

8 Vertaistuotanto on yleisesti käytetty käsite, joka ei kuitenkaan viittaa tuotantoon tai taloudelliseen 

voitontavoitteluun, kuten joskus erehdytään luulemaan. Vertaistuotannon 

piiriin kuuluvat esimerkiksi vaihtopiirit, joissa vaihdetaan palveluita (esim. minä pesen ikkunasi, 

sinä leikkaat nurmikkoni). Epäselvyyksien välttämiseksi myös lomakkeeseen oli 

sisällytetty konkreettinen esimerkki (”piirit joissa vaihdetaan palveluita ja tavaroita”). 

127

jestöjen kanssa. Virtuaali- ja nettivapaaehtoisuus liittyy näihin järjestöihin ilmeisesti 

siten, että pidemmälle suunniteltuun vapaaehtoistoimintaan tällainen toiminta 

on otettu mukaan. 

128

13 SWOT – Vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet 

13.1 SWOT-aineisto peruskyselyssä ja sen teemoittelu arviontikierrokselle 

Tutkimuksen SWOT-osuus perustui siis peruskyselyn vastauksille. Peruskyselyssä 

vastaajia pyydettiin kirjoittamaan, mitä asioita he pitivät oman järjestönsä sisäisinä 

vahvuuksina tai sisäisinä heikkouksina sekä millaisia järjestön toimintaympäristöstä 

nousevia vapaaehtoistoiminnan ulkoisia mahdollisuuksia tai uhkia 

he näkivät. Teemoittelun perusteella järjestön sisäisinä vahvuuksina nousivat 

esille seuraavat keskeiset teemat: 

• aito halu auttaa 

• ammatillinen vapaaehtoistoiminnan koordinointi 

• erilaiset vapaaehtoiset 

• ihmiset sitoutuvat toimintaan 

• innostuneet vapaaehtoiset 

• innovatiivisuus, luovuus 

• jatkuva perehdytys, koulutus ja ohjaus 

• keskinäisen kannustamisen kulttuuri 

• kyky hyödyntää erilaista osaamista 

• kyky jakaa kokemuksia ja tietoa 

• motivaatiota ylläpitävä toiminta ja tuki 

• osaava henkilökunta 

• osaavat vapaaehtoiset 

• selkeät tavoitteet vapaaehtoistoiminnalle 

• toiminnan hyvä maine 

• toiminnan luotettavuus 

• toiminnan pitkäjänteisyys 

• toiminta on hyvin johdettua 

• toimivat koulutusmallit 

• toimivat rekrytointikanavat 

• valmius ottaa mukaan uusia vapaaehtoisia 

• vapaaehtoistoiminnan hyvä yhteishenki 

• vapaaehtoistoiminnan jatkuva kehittäminen 

• vuosien kokemus vapaaehtoistyöstä ja sen organisoinnista 

• yhteisen vastuun kokemus. 

Seuraavassa on kuvattu esimerkkejä aineistosta osasta näistä teemoista: 

Vahva halu auttaa muita kohtalotovereita ja saada mielekkyyttä omaan 

elämäänsä. 

Vapaaehtoistyölle voidaan taata ammatillinen ohjaus. 

Erilaiset ja ikäiset ihmiset. 

129

Ne ihmiset, jotka tulevat vapaaehtoisiksi, ovat yleensä myös hyvin motivoituneita 

ja sitoutuvat toimintaan pitkäksi aikaa. 

Sitoutuneet ja innostuneet ihmiset. 

Innovatiivisuus, toiminnan luovuus. 

Kun järjestön tavoitteet ovat selkeät ja kohdistuvat konkreettisesti jäsenistöön 

niin silloin myös toiminta on jäntevää ja kestävää. 

Järjestön monitoimialaisuus, tunnettavuus ja luotettavuus. 

Hyvin koordinoitu vapaaehtoistyö. 

Yhdistyksen vapaaehtoistyömuotojen kehittäminen vastaamaan tämän päivän 

tarpeita ja vaatimuksia. 

Teemoittelun perusteella järjestön sisäisinä vahvuuksina nousivat esille seuraavat 

keskeiset teemat: 

• aktiivitoimijat ikääntyvät 

• aktiivitoimijoita liian vähän 

• epäselvät tehtäväroolit palkattujen ja vapaaehtoisten välillä 

• henkilöstöllä ei koulutusta vapaaehtoistoiminnasta 

• ihmisten väliset ristiriidat 

• innostuksen puute, passiivisuus 

• järjestöjen keskinäinen kilpailu, epäluottamus 

• liian amatöörimäinen johto 

• liikaa vapaaehtoisia suhteessa tarpeeseen 

• määrätietoinen kehittäminen puuttuu 

• osaaminen yhden henkilön tai harvojen varassa 

• puutteellinen suunnittelu 

• sisäänpäin lämpenevä toimintakulttuuri 

• toiminnan epäselvät tavoitteet 

• toimitiloja liian vähän 

• uusien henkilöiden rekrytointi vaikeaa 

• vapaaehtoisia ei tueta tarpeeksi 

• vapaaehtoisilla paljon omia ongelmia 

• vapaaehtoisten heikko sitoutuminen 

• vapaaehtoisten puutteellinen koulutus 

• vapaaehtoisten suuri vaihtuvuus 

• vähäinen ammatillinen panostus vapaaehtoistoimintaan 

• vähäinen toiminnan seuranta 

• vähäinen yhteydenpito vapaaehtoisiin 

• yhdelle toimijalle helposti liikaa tehtäviä. 

130


Henkilökunnan vapaaehtoistyön koulutusta liian vähän. 

Järjestöillä turhaa kilpailua keskenään, kaikille riittää mielekästä työtä, jos 

tavoitteet selkeät. 

Liian amatöörimäinen johto. 

Sisäänpäinlämpiäminen, toiminnan hidas ja tuskallinen kuolema. 

Järjestömme toimitilat ovat ajoittain liian pienet esim. koulutuksia tai ryhmätoimintaa 

ajatellen. 

Sitoutumisen heikkous, pitkäjänteisyyden puute. 

Vapaaehtoisten tukea ja koulutusta olisi tarpeen vielä lisätä. 

Taloudellinen tilanne ja resurssipula vaikeuttavat pitkäjänteistä toiminnan 

suunnittelua. vapaaehtoistoiminnan heikko koordinaatio, toiminnan tavoitteiden 

määrittely ja konkretisointi sekä toteuttaminen on hankalaa; lyhyesti: 

nimetyn vastuuhenkilön puute. 

Työtehtävät kuormittavat liikaa samoja toimijoita, koska toiminnan laajuuteen 

nähden meitä ei ole riittävästi. 

Teemoittelun perusteella järjestön sisäisinä ulkoisina mahdollisuuksina nousivat 


• hyvinvointivaltion rapautuminen korostaa vapaaehtoistoiminnan merkitystä 

• ihmiset kaipaavat sosiaalisia kontakteja ja kohtaamista 

• ihmiset kaipaavat vertaisten tukea 

• internet rekrytointikanavana 

• järjestöyhteistyö 

• kansainvälinen yhteistyö 

• kasvava eläkeläisten määrä 

• kasvava halu ja kaipuu yhteisöllisyyteen 

• kiinnostus nettivapaaehtoisuuteen 

• kolmannen sektorin arvostus on kasvussa 

• koulutusyhteistyö 

• kuntayhteistyö 

• lama aktivoi ihmisiä vapaaehtoistyöhön 

• oppilaitosyhteistyö 

• seurakuntayhteistyö 

• tiedottamisen keinot lisääntyneet 

• toimitilojen yhteiskäyttö 

131

• vapaaehtoisosaamisen siirtäminen, jakaminen 

• vapaaehtoistoiminnan arvostuksen nousu 

• vapaaehtoistyön resurssipankki 

• yritysyhteistyö. 


Hyvinvointivaltion rapautuminen pakottaa uudelleen arvioimaan järjestöjen 

ja niiden toteuttaman vapaaehtoistoiminnan merkityksen. 

Internet sivut antavat mahdollisuuksia saada ihmisiä lisääntyvässä määrin 

toimintaan mukaan. 

Järjestöyhteistyön tiivistäminen; vapaaehtoistyöntekijöitä toisille, jos itsellä 

ei tarvetta, järjestötalon perustamisen synergiaedut. 

Yhteistyö eri vapaaehtoistoimijoiden kesken on toimivaa (esim. koulutus, 

virkistys). 

Seurakunta, kunta ja muut uudet yhteistyökumppanit, Pohjoismainen ja EU 

-alueen yhteistyö. 

Eläkeläisten määrä voimakkaassa nousussa. 

Paikallisen turvallisuuskulttuurin vahvistuminen, yhteisöllisyyden noste. 

Vapaaehtoistyön arvostus, yhteisöllisyyden odotus. 

Vapaaehtoistyön (henkilö)resurssipankin kehittäminen. 

Teemoittelun perusteella puolestaan järjestön sisäisinä ulkoisina uhkina nousivat 


• auttamisen vastuuta siirretään yhä enemmän järjestöille 

• avun ja tuen tarvitsijoiden määrä kasvaa liian suureksi 

• ihmiset eivät enää halua sitoutua vapaaehtoistoimintaan 

• ihmisiä ei kiinnosta vapaaehtoistoiminta 

• ihmisten epärealistiset odotukset vapaaehtoistoiminnalle 

• ihmisten kiinnostuksen hiipuminen 

• ihmisten muutto kasvukeskuksiin 

• julkisen sektorin epärealistiset odotukset vapaaehtoistoiminnalle 

• julkishallinnon tiukentuva kontrolli vapaaehtoistoiminnalle 

• julkisvallalta liikaa vaatimuksia vapaaehtoistoiminnalle 

• järjestöjen välinen kilpailu 

• kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kiristyy 

• kilpailu vapaaehtoisista 

132

• kunnat eivät tue vapaaehtoistoimintaa riittävästi 

• lyhytkestoinen, projektiluontoinen vapaaehtoistoiminta yleistyy 

• rahoituksen puute ja epävarmuus 

• toimitilojen huono saatavuus 

• vapaaehtoisille siirretään liikaa vastuuta 

• vapaaehtoisten työpanoksen kaupallistuminen 

• vapaaehtoistoimintaa ei haluta tukea 

• vapaaehtoistyön verotus 

• väestön ikääntyminen 

• vähän koulutusta vapaaehtoistoiminnan johtamiseen 

• yksilöllisten arvojen korostuminen. 


Vastuuta siirretään yhä enemmän järjestöille, joilla ei ole muita resursseja 

kuin vapaaehtoistoimijat. 

Vapaaehtoistoimijoiden arvostuksen lasku yleisesti ottaen, epärealistiset 

odotukset vapaaehtoistoiminnalle. 

Tarjolla paljon erilaista vapaaehtoistoimintaa, kilpailu toimijoista lisääntyy, 

minkä seurauksena vähemmän toimijoita. 

Kunnat ei tue enää vapaaehtoistoimintaa. 

Toimitilojen puute tai liian korkea vuokra. 

Suurena uhkana vapaaehtoistoiminnalle näen kaikenlaiset puheet jotka 

esimerkiksi koskee työn verotusta tai avustusten leikkaamista vapaaehtoistyöstä. 

Vapaaehtoistyötä koordinoivan ja ohjaavan henkilöstön osaamisen vahvistaminen 

haasteellisista, esiin nousee uusia osaamisen alueita mm. markkinointi, 

talousosaaminen. 

Yhteisöllisyyden hiipuminen yhteiskunnassa ja yksilöllisten arvojen korostuminen. 

Nämä yhteensä 96 teemaa siirrettiin siis tutkimuksen seuraavassa vaiheessa uudelle 

kyselylomakkeelle. Kunkin neljän ulottuvuuden teemat sijoitettiin niin sanotun 

tikkataulun viereen ja vastaajia pyydettiin siirtämään kukin teema mielestään 

oikeaan kohtaan tikkataulua. Mitä tärkeämpänä vastaaja piti teemaa, sitä keskemmällä 

tikkataulua se tuli sijoittaa. Jos vastaaja esimerkiksi koki, että ’Aito halu 

auttaa’ oli oman järjestön keskeinen vahvuus, hän siirsi tämän teeman keskelle 

tikkataulua. 

133

13.2 SWOT-teemojen arviointikierroksen vastaajat 

Verrattuna tutkimuksen ensimmäisen osion vapaaehtoistoimintakysymysten vastaajamäärään 

(N = 989), SWOT-teemojen arviointiin osallistuneiden vastaajien 

määrä on selvästi pienempi (N = 356). Vastaajamäärää on kuitenkin pidettävä 

melko hyvänä, koska SWOT-arviointikysely toteutettiin peruskyselystä erillään 

noin kaksi viikkoa myöhemmin. Vastaajien jakautuminen järjestöittäin on kuvattu 

seuraavassa taulukossa: 

Taulukko 44. SWOT-kyselyn vastaajien järjestötausta. 

Vastauksia % 







N = 356 

Lähes kolme neljäsosaa teemoja arvioineista vastaajista edusti paikallista tai alueellista 

järjestöä. Reilu neljännes vastaajista puolestaan edusti valtakunnallisia 

järjestöjä. Seuraavassa taulukossa on puolestaan kuvattu vastaajien jakautuminen 

alueittain: 

Taulukko 45. SWOT-kyselyn vastaajien järjestöjen alueellinen jakautuminen. 

Vastauksia % 









N = 356 

SWOT-arviointikyselyn vastaajien sijainti mukailee hyvin pitkälti peruskyselyn 

vastaajien sijaintia. Eniten vastaajia on Etelä- ja Länsi-Suomesta. Pohjois- ja Itä- 

Suomesta sekä Lapista on vähemmän vastaajia, mutta – kuten todettua – näillä 

alueilla on myös muuta maata vähemmän järjestöjä. 

134

13.3 SWOT-teemojen arvioinnin tulokset 

Teemojen arvioinnin tulokset on kunkin neljän ulottuvuuden osalta esitetty nelikentässä. 

Kussakin nelikentässä on kaksi eri ulottuvuutta: suuri merkitys – vähäinen 

merkitys; vähäinen erimielisyys – suuri erimielisyys. Suuri merkitys tarkoittaa 

sitä, että teema on sijoitettu usein tikkataulun keskelle, tärkeäksi asiaksi. Vähäinen 

merkitys vastaavasti tarkoittaa, että teema sijoitettiin tikkataulun laidoille vähämerkityksisenä. 

Vähäinen erimielisyys tarkoittaa sitä, että suurin osa vastaajista 

sijoitti teeman tikkataulun keskelle ja hajontaa oli vähän. Suuri erimielisyys tarkoittaa 

sitä, että vastaajat olivat hyvin erimielisiä siitä, miten merkittävä teema oli. 

Toisin sanoen vastausten hajonta oli suuri. 

Seuraavassa kuviossa on esitetty nelikentässä eri vapaaehtoistoiminnan sisäisten 

vahvuuksien merkitys: 

Kuvio 1. Vapaaehtoistoiminnan sisäiset vahvuudet. 

Suurena vahvuutena järjestöjen vapaaehtoistoiminnalle pidettiin ihmisten aitoa 

halua auttaa, hyvää yhteishenkeä ja ihmisten kokemusta yhteisestä vastuusta. 

Vahvuudeksi koettiin myös hyvin johdettu toiminta ja motivaatiota tukevat rakenteet. 

Toiminnalla on hyvä maine, ja sitä pidetään luotettavana. Vähäisenä vah- 

135

vuutena pidettiin kykyä hyödyntää ihmisten erilaisuutta ja erilaista osaamista. 

Toiminnan vahvuutena ei myöskään pidetty kehittämistä, innovatiivisuutta, luovuutta 

tai kykyä vaihtaa kokemuksia ja tietoa. Tulosta voidaan lukea siten, että 

näitä asioita olisi hyvä kehittää. 

Suurta erimielisyyttä herättäneet kohdat kertonevat osin vapaaehtoistoiminnan 

eroista järjestöjen välillä. Esimerkiksi suureksi vahvuudeksi arvioitu vapaaehtoistoiminnan 

selkeät tavoitteet herätti myös suurta erimielisyyttä. Suurin osa vastaajista 

on siis sijoittanut asian tärkeäksi vahvuudeksi, mutta hyvin moni myös kokee, 

että selkeä tavoitteiden asettelu ei ole vahvuus heidän järjestönsä kohdalla. 

Muiden tulosten perusteella esimerkiksi vapaaehtoistoiminnalle ei kaikissa järjestöissä 

ollut asetettu päämääriä tai konkreettisia tavoitteita. Toisena esimerkkinä 

arvioista voi nostaa esille toimivat koulutusmallit. Vähäinen merkitys kertoo siitä, 

että suurin osa vastaajista on sijoittanut toimivat koulutusmallit tikkataulun ulkokehille, 

eli asiaa ei ole pidetty keskeisenä sisäisenä vahvuutena. Toisaalta taas 

kuitenkin melko moni vastaaja on sijoittanut asian aivan tikkataulun keskelle, eli 

asiaa on pidetty hyvin tärkeänä. Seuraavassa nelikentässä on puolestaan kuvattu 

vapaaehtoistyön sisäisiä heikkouksia ja niiden arvioitua merkitystä: 

Kuvio 2. Vapaaehtoistoiminnan sisäiset heikkoudet. 

136

Suurena vapaaehtoistoiminnan sisäisenä heikkoutena pidettiin aktiivitoimijoiden 

vähäistä määrää ja sen myötä yhdelle toimijalle kasaantuvaa liian suurta työmäärää. 

Paitsi että aktiivitoimijoita on vähän, he ovat myös ikääntyneitä ja uusia on 

vaikea rekrytoida mukaan. Vapaaehtoisten tukemisen koettiin myös olevan heikkous. 

Vapaaehtoistoiminnan sisäisenä heikkoutena ei sen sijaan pidetty liian 

suurta vapaaehtoisten määrää, vähäistä yhteydenpitoa vapaaehtoisiin, epäselviä 

tavoitteita, ristiriitoja, vähäistä seurantaa, vaihtuvuutta tai puutteellista suunnittelua. 

Toisaalta taas sisäisten vahvuuksien kohdalla selkeät tavoitteet vapaaehtoistoiminnalle 

oli toisten mielestä merkittävä vahvuus ja toisten mielestä ei juurikaan 

vahvuus. Eli enemmistö ei pidä puutteellista suunnittelua heikkoutena, mutta hyvin 

moni ei pidä vapaaehtoistoiminnan selkeitä tavoitteita suurena vahvuutena. 

Suurta erimielisyyttä herättäneet mutta merkittäviksi koetut asiat puolestaan kertovat 

jälleen järjestöjen välisistä eroista. Osassa järjestöjä esimerkiksi toimitilojen 

puute ja vähäinen osaaminen koetaan suurena sisäisenä heikkoutena, mutta toisissa 

järjestöissä nämä asiat ovat taas paremmin kunnossa. Vähämerkityksiset 

mutta suuresti erimielisyyttä herättäneet asiat ovat heikkouksia vain harvoissa 

järjestöissä. Esimerkiksi järjestöjen keskinäinen kilpailu on asia, joka muutamien 

vastaajien järjestön kohdalla on suuri heikkous, mutta suurin osa vastaajista kokee 

asian olevan melko vähämerkityksinen. 

Kuviossa 3 on puolestaan kuvattu vapaaehtoistyön ulkoisia mahdollisuuksia ja 

niiden arvioitua merkitystä. Tärkeimmiksi koetut vapaaehtoistoiminnan ulkoiset 

mahdollisuudet liittyvät ihmisten haluun toimia yhdessä ja auttaa toisiaan sekä 

tällaisen toiminnan arvostukseen. Ihmisiä on myös helpompi tavoittaa, koska tiedottamisen 

keinot ovat lisääntyneet. Samoin tärkeää on yhteistyö oppilaitosten ja 

seurakuntien kanssa. Suurin osa vastaajista piti myös kunta- ja järjestöyhteistyötä 

tärkeänä mahdollisuutena, mutta melko moni vastaaja myös toisaalta koki, että 

heidän järjestönsä kohdalla tällainen yhteistyö ei ollut merkittävä mahdollisuus. 

Arviot siis näyttävät puhuvan sen puolesta, että yhteistyö seurakunnan ja oppilaitosten 

kanssa on järjestökentässä keskimäärin jopa tärkeämpää kuin yhteistyö 

kuntien ja muiden järjestöjen kanssa. 

Vastausten perusteella suurin osa vastaajista piti vapaaehtoisosaamisen siirtämistä 

ja jakamista vain vähäisenä mahdollisuutena omalle järjestölleen. Tulosta 

voidaan tulkita kahdella tavalla: a) osaamisen siirtämiseen ei tällä hetkellä ole 

toimivia malleja tai b) vapaaehtoisosaamisen siirtämistä ei pidetä hyödyllisenä. 

Toisaalta kuitenkin työntekijöiden osaamisen kehittämistä koulutusyhteistyön 

kautta pidettiin suurena vahvuutena. Vähän merkittävänä pidettiin myös muun 

muassa kansainvälistä yhteistyötä ja yritysyhteistyötä, mutta näistä vallitsi suuri 

erimielisyys. Suurin osa vastaajista ei siis koe oman järjestönsä vahvuudeksi tällaista 

yhteistyötä, mutta osalle järjestöjä yhteistyö yritysten ja ulkomaisten järjestöjen 

kanssa on hyvin tärkeää. 

137

Kuvio 3. Vapaaehtoistoiminnan ulkoiset mahdollisuudet. 

Suurena ulkoisena uhkana koettiin, että auttamisen vastuuta siirretään yhä 

enemmän järjestöille ja vapaaehtoisille, kun samalla avun tarve kasvaa. Samoin 

merkittävinä uhkina pidettiin, että vapaaehtoistoimintaa ei tueta riittävästi ja toiminnan 

rahoitus jää riittämättömäksi. Samalla kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kiristyy 

ja ihmiset toimivat mieluummin lyhyen aikaa ja projektiluonteisesti. Uhkaavaksi 

koetaan myös avun ja tuen tarvitsijoiden liian suureksi kasvava määrä, ja 

tämän myötä on pelkona myös, että julkinen sektori vetäytyy vastuusta ja vastuuta 

siirretään liikaa vapaaehtoisille. Erimielisyyttä herätti se, onko ihmisten kiinnostus 

ja halu sitoutua vapaaehtoistoimintaan merkittävä uhka. Väestön ikääntymisen 

osa puolestaan näkee ilmeisesti uhkana, ja osa näkee eläkeläiset voimavarana 

esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan. 

Vähäisenä uhkana pidettiin ihmisten kiinnostuksen hiipumista vapaaehtoistoimintaan 

tai ihmisten epärealistisia odotuksia vapaaehtoistoiminnalle. Samoin vähäisenä 

uhkana pidettiin myös vähäistä koulutusta vapaaehtoistoiminnan johtamiseen. 

Tämä voi kertoa siitä, että koulutusta on riittävästi, mutta toisaalta muiden 

138

tulosten perusteella yli puolet järjestöistä vastaa tarvitsevansa lisää vapaaehtoistoiminnan 

johtamiskoulutusta. Toisaalta tuloksen voi tulkita siten, että vähäisen 

johtamisosaamisen ei pelätä uhkaavan järjestön vapaaehtoistoimintaa, koska 

toiminta pyörii vähemmälläkin johtamisella. Aiemmin esitetyt tulokset kuitenkin 

puhuvat sen puolesta, että ammattimaisesti johdettu vapaaehtoistoiminta myös 

tuottaa parempia tuloksia. 

Kuvio 4. Vapaaehtoistoiminnan ulkoiset uhat. 

Suurin osa vastaajista arvioi, että esimerkiksi ihmisten muutto kasvukeskuksiin 

on heidän järjestölleen vain vähän merkittävä uhka. Moni vastaajista kuitenkin 

koki muuttoliikkeen merkittävänä uhkana, ja ilmeisesti tulos kertoo siitä, kuinka 

muuttoliike koskettaa eri tavoin pienillä paikkakunnilla toimivia järjestöjä kuin niitä, 

jotka toimivat muuttovoittoalueilla. Järjestöjen keskinäinen kilpailu vaikuttaa 

myös olevan asia, joka suurimmalle osalle järjestöjä ei ole merkittävä uhka mutta 

139

toisille sen sijaan hyvin merkittävä. Samoin on toimitilojen saatavuuden kanssa: 

osalla vastaajista tila-asiat ovat kunnossa ja toisten taas on vaikea saada tiloja. 

Muita enemmistön vähäisesti merkittäviksi arvioimia mutta erimielisyyttä herättäneitä 

asioita olivat vapaaehtoistyön verotus, vapaaehtoisten työpanoksen kaupallistuminen, 

yksilöllisten arvojen korostuminen, kilpailu vapaaehtoisista, julkishallinnon 

tiukentuva kontrolli vapaaehtoistoiminnalle ja väestön ikääntyminen. Asiat 

koetaan uhkaavina eri tavoin, ja ne kohdistuvat eri tavoin erilaisiin järjestöihin. 

140

14 Vapaaehtoistoimijoiden motiivit 

14.1 Miksi mukaan? 

Aiemmista survey-tutkimuksista (esim. Yeung 2002) tiedämme, että tärkein suomalaisia 

vapaaehtoistoimintaan motivoiva tekijä on halu auttaa muita; 41 % suomalaisista 

vapaaehtoisista kokee näin. Muut tekijät ja motiivit jäävät huomattavasti 

vähäisempään rooliin. Niiden joukosta kuitenkin erottuu halu käyttää vapaaaikaansa 

johonkin hyödylliseen toimintaan sekä saada säännöllistä päiväohjelmaa. 

Naisten motiiveissa korostuvat auttamishalu, into oppia uusia asioita sekä 

toive uusiin ihmisiin tutustumisesta. Miehiä puolestaan innostaa vapaaehtoistoimintaan 

erityisesti ystävien ja tuttavien vaikutus, halu käyttää ylimääräinen vapaa-aika 

hyödylliseen tekemiseen sekä tunne kansalaisvelvollisuudesta. Maaseudulla 

vapaaehtoistoimintaan motivoidutaan eritoten kansalaisvelvollisuuden 

tunteesta, suurissa kaupungeissa taas yleisemmin auttamishalusta. Verrattuna 

lukuisiin Euroopan maihin suomalaisten vapaaehtoistoiminnan motiivit ovat – toimijoiden 

omien raportointien mukaan – useita maita altruistisempia eli auttamiskeskeisempiä. 

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli pureutua motiiveihin eri tavoin kuin perinteisissä 

survey-tutkimuksissa. Ydinideana on käyttää, kuten raportissa alkupuolella 

jo esiteltiin, aiemmassa haastattelututkimuksessa (Yeung 2004a; 2004b) kehitettyä 

vapaaehtoistoiminnan timanttimallia, joka kattaa neljä motivaation ulottuvuutta 

(mallista tarkemmin, ks. tämä osio myöhemmin). 

Tämän raportin alkupuolella on jo kuvattu, miten motiiveja koskeva aineisto kerättiin. 

Vastauksia saatiin siis huomattavan suuri joukko, ja seuraavassa esitetään 

vastaajien taustoja tarkemmin. 

Taulukko 46. Vastaajien sukupuolijakauma. 

Vastauksia % 

Nainen 1 359 81,5 

Mies 309 18,5 

Yhteensä vastaajia 1 668 100 



N = 1 674 

Vastaajat painottuvat, kuten taulukosta näemme, vahvasti naisiin. Tosin aineisto 

on niin suuri, että miehiäkin mahtuu vastaajien joukkoon yli 300. Puolestaan vastaajien 

ikä on jakautunut ilahduttavan tasaisesti, kuten seuraava taulukko osoittaa. 

Tosin aineisto painottuu jonkin verran iäkkääseen suuntaan nuorimpien vastaajien 

kustannuksella. 

141

Taulukko 47. Vastaajien ikäjakauma. 

Ikä Vastauksia % 

alle 20-vuotias 51 3,1 

20-29-vuotias 179 10,8 

30-39-vuotias 296 17,8 

40-49-vuotias 289 17,4 

50-59-vuotias 342 20,5 

60-69-vuotias 413 24,8 

70-79-vuotias 95 5,7 

80-vuotias tai vanhempi 0 0 




N = 1 674 

Vastaajia pyydettiin myös karkeasti arvioimaan vapaaehtoistoimintansa luonnetta. 

Tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon. Lähes kahdella kolmesta vastaajasta 

toiminta painottuu pitkäkestoiseen vapaaehtoistoimintaan. Samalla tosin 

lähes neljäsosa vastaajista osallistuu sekä projektimaiseen että pitkäkestoiseen 

toimintaan yhtä paljon. 

Taulukko 48. Vastaajien toiminta vapaaehtoisina. 

Vapaaehtoistoiminta painottuu Vastauksia % 

Pitkäkestoiseen toimintaan samassa 

1 048 63,1 

työmuodossa 

Projektimaiseen, lyhytkestoiseen 

229 13,8 

toimintaan 

Teen molempia yhtä paljon 385 23,9 




N = 1 674 

Vastaajilta myös kysyttiin, toimivatko he valtakunnallisessa versus alueellisessa 

järjestössä. Taulukko 49 näyttää tulokset. 

Kuten taulukosta ilmenee, pääosa vastaajista edustaa paikallisia järjestöjä. Valtakunnallisissa 

keskusjärjestöissä on ylipäätään vähemmän arjen vapaaehtoistoimintaa, 

joten se, että aineistossa lähes neljäsosa edustaa valtakunnallisen 

keskusjärjestön vapaaehtoistoimintaa, on yllättävää. 

142

Taulukko 49. Millaisissa järjestöissä vastaajat toimivat vapaaehtoisina. 

Mikä seuraavista vastaa lähinnä Vastauksia % 

järjestöä/järjestöjä, jossa/joissa 

toimitte vapaaehtoisena? 







N = 1 674 

Kuten seuraavasta taulukosta ilmenee, pääosa vastaajista edustaa Etelä- ja Länsi-Suomea, 

joissa myös aiempien tutkimusten (Yeung 2002) mukaan vapaaehtoistoiminta 

on erityisen aktiivista. 

Taulukko 50. Missä päin Suomea vastaajat toimivat vapaaehtoisina. 

Missä päin Suomea toimit? Vastauksia % 









N = 1 674 

Taulukkoon 51 on koottu vastaajien toiminnan sarat. Vastaajat saivat valita listasta 

niin monta kuin halusivat. Pääosa vastaajista edustaa seuraavia aloja: hallintotehtävät, 

talkootyö, tapahtumien järjestäminen, vertaistuki ja virkistystoiminta. 

Myös seuraavilla saroilla on runsaasti vastaajia: ystävätoiminta, varainhankinta, 

vaikuttamistyö, tukihenkilötoiminta, terveyden edistäminen ja neuvonta. 

Toiminta-alan lisäksi vastaajilta tiedusteltiin yleisemmällä tasolla: ”Minkä alan järjestöissä 

pääasiassa toimit vapaaehtoisena?” Taulukko 52 koostaa tulokset. 

Selkeä pääosa vastaajista edustaa sosiaali- ja terveysalaa ja yllättävän moni – 

kuudesosa – myös seurakuntaa tai kirkkoa. 

143

Taulukko 51. Millaisissa tehtävissä toimivat vapaaehtoisina? 

Millaisissa tehtävissä vapaaehtoisena toimit? Vastauksia % 

Asiointiapu 102 9,2 

Asuinaluetoiminta 49 4,4 

Hallintotehtävät 380 34,4 

Kodin siivous, ruoanlaitto yms. 23 2,1 

Liikunta ja urheilu 141 12,7 

Maahanmuuttajatoiminta 65 5,9 

Musiikki- ja taidetoiminta 92 8,3 

Neuvonta, myös puhelimitse tai netissä 210 19,0 

Talkootyö 364 32,9 

Tapahtumien järjestäminen 546 49,4 

Terveyden edistäminen 236 21,3 

Tietotekniikassa yms. avustaminen 75 6,8 

Toimistotehtävät 140 12,7 

Toisten vapaaehtoisten ohjaus 214 19,3 

Tukihenkilötoiminta 288 26,0 

Vaikuttamistyö 266 24,1 

Varainhankinta 299 27,0 

Vertaistuki 386 34,9 

Virkistystoiminta 348 31,5 

Ystäväpalvelu, ystävätoiminta 215 19,4 

Yhteensä 1 106 - 



N = 1 674 

Taulukko 52. Millaisissa järjestöissä vastaajat toimivat? 

Minkä alan järjestössä Vastauksia % 

pääasiassa toimit 

vapaaehtoisena? 

Sosiaali- tai terveysjärjestö 668 88,1 

Liikunta- tai urheilujärjestö 56 7,4 

Taide- tai kulttuurijärjestö 36 4,7 

Seurakunta tai kirkko 117 15,4 




N = 1 674 

144

Taustamuuttujien jälkeen vastaajille esiteltiin vapaaehtoistoiminnan motivaation 

timanttimallin neljä ulottuvuutta vain yleisinä teemoina: pohdinta – toiminta, läheisyys 

– etäisyys, uuden etsintä – jatkuvuus, saaminen – antaminen. Tämän jälkeen 

vastaajaa pyydettiin avoimesti, vapaasti kertomaan, miksi hän lähti mukaan 

vapaaehtoistoimintaan. Vastauksia tuli 1 294 kappaletta. Seuraavat kolme teemaa 

ilmenivät vastauksissa erityisen runsaasti: 

• halu auttaa on tärkein 

• oma kokemus (esim. sairaus), vertaistuki 

• murros elämässä (esim. eläkkeelle jääminen). 

Seuraavaan on poimittu aineistolainauksia näistä kolmesta ydinteemasta: 

• Halu auttaa 

Jäin 1991 työttömäksi ja olen aina halunnut auttaa läheisiä niin oli selvää 

että kun en saanut työllistettyä itseäni niin täytin päiväni vapaaehtoistyöllä. 

Olen ollut koko aikuisikäni mukana vapaaehtoistyössä aina voimieni ja aikani 

mukaan. Yhteisön ja toisten ihmisten hyväksi toimiminen on palkitsevaa 

ja antoisaa ja koen sen tärkeäksi. Olen kotoisin maaseudulta, jossa 

kaikenlaiset talkoot, naapuriapu yms. olivat itsestäänselvyyksiä eikä niitä 

pidetty minään. Nykyihmisten eristäytyneisyys ja itsekkyys ahdistavat välillä, 

haluan toimia sen hyväksi, että ihmiset pitäisivät huolta muista ihmisistä 

laajemmin kuin vain omasta perheestään. Yhteiskunta olemme me. 

Palkkatyöni on kiinnostavaa ja motivoivaa, mutta kaipaan enemmän "henkisiä 

arvoja" elämääni. Olen huomannut, että asiat eivät odottamalla tapahdu 

- että joku muu sen kuitenkin tekee -, niitä on tehtävä itse. Vapaaehtoistyö 

on hyvä tapa vaikuttaa, ja aidosti osoittaa välittämistä. Uskon lisäksi, että 

kaikki hyvä, mitä annan muille, tulee itselleni jossain muodossa takaisin. 

Halusin myös vapaaehtoistoiminnallani antaa lapsilleni esimerkin siitä, että 

toisista ihmisistä pitää välittää. 

Halu auttaa ja edistää ihmisten hyvinvointia sekä saada uutta sisältöä 

omaan elämään ja siten lisätä myös omaa hyvinvointia. Toiminnan kautta 

mahdollisuus saada uusia sosiaalisia kontakteja, osallistua monimuotoiseen 

ryhmätoimintaa ja oppia uutta. 

Olisikohan se jonkinlainen "hoitovietti" ja halu auttaa edes pikkuisen. -- Toisaalta 

olen mukana ristiriitaisin tuntein, koska huomaan että yhteiskunnalla 

on pyrkimys sälyttää vapaaehtoisille tehtäviä jotka kuuluvat verovaroin hoidettaviksi. 

• Oma kokemus (esim. itseä autettu, sairaus), vertaistuki 

145

Olen omassa elämässäni saanut paljon asioita ja aina myös apua ja tukea 

jos olen tarvinnut. Siksi halusin auttaa myös muita. missä muodossa, se 

tuntui vaikealta valita. (Valitsi kriisityön, koska en halunnut sitoutua esim. 

kasvattilapseen.) 

Itse epilepsiaa sairastavana henkilönä ja muille työnsä kautta tukea ja ohjausta 

antavana henkilönä koin voivani jakaa omia kokemuksia ja tieto taitoa 

sekä saada myös itse vertaistukea muilta vastaavassa tilanteessa olevalta 

henkilöltä. Se ken antaa, se myös saa! 

Toimin vammaisen lapsen vanhempien vertaistukihenkilönä. Motivaationi 

toimintaan liittyi omaan kokemukseen - saamaani tukeen omassa kriisissä, 

kun vammainen lapsi syntyi - ja halusin laittaa hyvän kiertämään. 

Taustalla oli oma sairaus ja siitä toipuminen. Julkisen terveydenhuollon 

kautta en saanut juuri minkäänlaista apua tai hoitoa sairauteeni, vaikka aktiivisesti 

etsin hoitoa. Ensin hain vapaaehtoistoiminnasta voimia omaan toipumisprosessiin, 

sen jälkeen heräsi halu jakaa tietoa ja kokemuksia eteenpäin. 

• Murros elämässä (esim. eläkkeelle jääminen) 

Olin jäämässä eläkkeelle. -- Olin ollut hyvin työorientoitunut ja pelkäsin, että 

elämä ehkä alkaisi tuntua tyhjältä. Samalla kuitenkin halusin aidosti olla 

mukana auttamassa tärkeäksi kokemassani mielenterveystyössä. Hain 

myös itselleni uutta "laumaa" työkavereiden tilalle. Halusin tehdä jotain ihan 

erilaista kuin työurani aikana - olin ollut julkishallinnon toimistotyöläinen. 

Eläkkeelle jäätyäni halusin tehdä vielä jotakin hyödyllistä. Halusin myös 

kuulua johonkin yhteisöön, kun ei ollut enää kiinteää yhteistyötä työtovereiden 

kanssa. Halusin myös kokeilla jotakin uutta. Tunsin, että on velvollisuus 

osallistua yhteiskunnallisiin tehtäviin. Oli tarve auttaa. 

Perustin oman toiminimen v.2006 ja jätin virkani valtionhallinnossa. Olin 

päättänyt, että omistan yhden päivän viikosta vapaaehtoistyöhön, kun pääsen 

hallinnoimaan itse aikaani. Maahanmuuttajat olivat sydäntäni lähellä 

oleva ryhmä, ja halusin tehdä jotakin helpottaakseni heidän sopeutumistaan 

Suomeen. 

Leskeksi jäätyäni muutin lapsuuteni kotipaikkakunnalle ja hakeuduin pian 

vapaaehtoistyöhön. Katsoin, että minulla on terveyttä ja voimia antaa aikaani 

paitsi perheelleni, myös esim. yksinäisille vanhuksille. 

Timanttimallin neljästä ulottuvuudesta vastaajia pyydettiin ensimmäisenä ajattelemaan 

vapaaehtoistoimintaansa pohdinnan ja toiminnan näkökulmista ja kertomaan 

ajatuksiaan tai kirjoittamaan lyhyt tarina. Tätä ennen vastaajia pyydettiin 

arvioimaan tätä – ja samoin myöhemmin muita – motivaation ulottuvuutta numee- 

146

isesti (1–4, 1 = ei lainkaan tärkeää, 4 = erittäin tärkeää), esimerkiksi: ”Kuinka 

tärkeää pohdinta on sinulle vapaaehtoistoiminnassa?” Jotta käsitteet avautuisivat 

vastaajille, aivan alkuun kuhunkin ulottuvuuteen oli koottu aiemmista tutkimuksista 

muutamia vastauksia – aitoja ihmisten ääniä – ilmentämään kutakin neljää 

ulottuvuutta. Lisäksi ulottuvuuksia avattiin muutamin teemoin (ks. liitteenä olevat 

lomakkeet). Tässä kohdassa esimerkiksi oli luonnehdittu seuraavasti: 

Vapaaehtoistoimintaan minua ovat ohjanneet arvoni – niitä haluan toteuttaa! 

Tehdä maailmasta hieman parempi, lämpimämpi paikka. Mies, 65 

vuotta. 

Pohdinnallisuus vapaaehtoistoiminnassa voi liittyä myös esimerkiksi seuraaviin: 

arvot toimintaan, roolimallit, oma henkinen kasvu, omien vaikeiden asioiden läpikäynti. 

Kaikissa osioissa vastaaja pystyi myös lukemaan toisten kirjoituksia ja 

pohtimaan omia ajatuksiaan suhteessa niihin. 

Taulukkoon 53 on koottu koko lomakkeen neljän ulottuvuuden, eli käsiteparin, 

numeeriset vastaukset. Välivaihtoehdot (2 ja 3) ilmaistiin lomakkeella siis numeroin, 

mutta tulkinnan helpottamiseksi myös välivaihtoehdoille on tässä annettu 

sanallinen määritelmä. Vastaajien vapaaehtoistoiminnan motivaatio painottuu 

erityisesti kolmeen teemaan (ja tässä järjestyksessä vahvimmasta aloittaen): antamiseen, 

toiminnallisuuteen ja jatkuvuuden etsintään. Tulos on erittäin hyvin linjassa 

aiempiin suomalaisiin tutkimuksiin (Yeung 2002; 2004a; 2004b), eritoten 

auttamisen ytimen kohdalta. Tämän tutkimuksen mukaan peräti kaksi kolmesta 

toimijasta kokee juuri antamisen toimintansa motiivina erittäin tärkeäksi. Myös 

seuraavat koetaan lähes yhtä keskeisiksi: pohdinnallisuus, läheisyys, uuden etsintä, 

saaminen. Puolestaan etäisyys on harvinaisempi motiivi. 

Pohdinta versus toiminta -ulottuvuuteen avoimia vastauksia saatiin yhteensä 977 

kappaletta. 409 vastauksessa oli sekä pohdintaa että toimintaa, mikä erinomaisella 

tavalla ilmentää vapaaehtoistoiminnan motivaation moninaisuutta. Seuraavassa 

on esimerkkejä juuri vastauksista, jotka sisältävät niin pohdinnallisuutta 

kuin toimintaakin: 

Vapaaehtoistoiminnassani on mielestäni tilaa sekä toiminnalle että pohdinnalle. 

Olen toiminut kuulijana vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, 

ja kokenut asioiden yhdessä pohtimisen ja omien kokemusteni jakamisen 

tärkeäksi. Sillä tavalla olen toivonut voivani olla avuksi apua tarvitsevalle. 

Toimintaa puolestaan tarvitaan silloin, kun voimat tai rohkeus eivät riitä 

vaikkapa kävelylenkin tekemiseen syöpähoitojen jälkeen. Puhuminen ja 

pohtiminen voivat silloin jäädä vähemmälle, ja saamme molemmat iloa raittiissa 

ilmassa kävelystä. 

Pohdinta ruokkii toimintaa ja toiminta ruokkii pohdintaa. Pitkäjänteinen vapaaehtoistoiminta 

ei ole mahdollista ilman molempia. 

147

Taulukko 53. Vapaaehtoistoiminnan motivaation ulottuvuudet. 

Uuden 

etsintä 

Kuinka tärkeää 

seuraava 

asia on 

sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

Ei lainkaan 

tärkeää 

Jossain 

määrin 

tärkeää 

Pohdinta 

Toiminta 

Läheisyys 

Etäisyys 

Jatkuvuus 

Saaminen 

Antaminen 

1,7 0,8 1,5 13,5 3,6 1,4 2,7 0,4 

17,6 6,3 13,4 43,9 17,8 11,1 18,3 2,4 

Melko tärkeää 42,0 34,5 49,6 34,5 45,6 41,0 43,4 32,7 

Erittäin 

38,7 58,4 35,5 8,0 33,1 46,6 35,5 64,6 

tärkeää 

Yhteensä % 100 100 100 100 100 100 100 100 

Yhteensä 1 201 1 199 1 161 1 156 1 143 1 140 1 137 1 138 

Vastaus 

473 475 513 518 531 534 537 536 

puuttuu 

Vastaus-% 71,7 71,6 69,4 69,1 68,3 68,1 67,9 68,0 

N = 1 674 

Seuraavat lainaukset puolestaan ilmentävät nimenomaisesti toiminnallisuutta: 

En koe (tällä hetkellä) vapaaehtoistoimintaa miksikään kutsumukseksi, mutta 

on ollut erittäin mielenkiintoista ja antoisaa olla mukana aloittamassa ja 

vetämässä täysin uutta ryhmää ja olla ryhmän toimintaan vaikuttavana 

henkilönä. 

Tärkeintä on mielestäni konkreettinen toiminta, josta tulee hyvä mieli. tietenkin 

hyvä suunnitelma on tärkeää tehdä. 

Mielestäni on tärkeämpää toimia kuin puhua. Siten voin konkreettisesti todistaa, 

että olen asian takana. Suunnitelmat, joita paikallistasolla teemme, 

pyritään toteuttamaan myös konkreettisesti, teemme sen minkä lupaamme. 

Vain siten lunastamme yhteisön luottamuksen ja olemme kiinnostava toimija 

omalla paikkakunnallamme. 

Minä olen toiminnan nainen. Pohdin yleensä asioita omassa mielessäni, 

suunnittelen, etsin toimintamalleja eri lähteistä. -- Kun minulla on mielestäni 

hyvä idea ja en löydä ketään, joka sen toteuttaisi, ryhdyn itse toimintaan. 

On myös tärkeä huomioida, ettei vapaaehtoistoiminnan toiminnallisuus ollut aina 

vapaaehtoinen valinta eikä myönteinen kokemus, esimerkiksi: 

148

Yhdistyksessäni on painottunut toiminta pohdinnan kustannuksella, ts. tarpeelliseenkaan 

pohdintaan ja suunnitteluun ei ole ollut riittävästi aikaa tai 

ainakaan kaikki eivät ole pitäneet sitä yhtä tärkeänä kuin toimintaa. Siksi 

ajan mittaan toimintakin kärsii ja hiipuu. Aktiivisten jäsenten vähetessä 

omakin innostukseni on lopahtanut ja koen nykyisin yhdistyksen johtamisen 

lähinnä rasittavana velvollisuutena, jota en voi siirtää kenellekään muulle. 

Pohtimalla asioita ja vastuuta olisi voitu enemmän jakaa ja saada siten puhtia 

ja mielekkyyttä koko toimintaan kaikkien osalta. 

Seuraavaan on poimittu kuvaavia esimerkkejä aineiston pohdinnallisuuspainotuksista: 

Koska vapaaehtoistyöni on kohdata ihmisiä ja heidän ajatuksiaan, painottuu 

toimintani pohdinnan puolelle. Mietin miten voin ohjata heitä näkemään 

asioita positiivisemmin tai miten tärkeää on pysyä aktiivisena. Seuraan 

henkilöiden ajatuksia ja asenteita yleensä kaikesta maan ja taivaan välillä. 

Yhdessä keskustellen erilaisista asioista eri näkökulmista, avaa - niin ainakin 

oletan - monelle perspektiiviä nähdä asioita laajemmin. 

Pohdinnallisuus on tärkeää, opin koko ajan uutta muita seuraamalla ja muiden 

kanssa keskustelemalla ja pystyn sitä kautta avartamaan omaa ajatteluani. 

Oman kasvun ja muiden auttamisen kannalta on tärkeää tajuta omat motiivinsa. 

Pohdinta on siinä mielessä tärkeää, että minulla on mielessä tietyt arvot, 

tavoitteet ja asenteet, joiden perusteella toiminnan taustaorganisaatio on 

valikoitunut. En voisi osallistua omien arvojeni vastaiseen toimintaan, mutta 

toiminnassa en ole ensisijaisesti hoitamassa itseäni käymällä läpi omia 

solmujani tai kasvamassa ihmisenä. Teen jotain, mikä tuottaa minulle iloa 

ja on minusta mukavaa ja jos siinä samalla voin auttaa muita/vaikuttaa yhteiskunnallisesti, 

se riittää. 

Seuraavaksi vastaajia pyydettiin ajattelemaan vapaaehtoistoimintaansa läheisyyden 

ja etäisyyden näkökulmista ja kertomaan ajatuksiaan tai kirjoittamaan lyhyt 

tarina. Avoimia vastauksia tuli yhteensä 933 kappaletta. 240 vastauksessa löytyi 

sekä läheisyys- että etäisyys-sanat, eli nämä ulottuvuudet jakoivat vastaajat 

avoimissa vastauksissa enemmän kuin edellä pohdinnallisuus versus toiminnallisuus. 

Kuten edellä numeerisissa tuloksissa jo ilmeni, etäisyys on muita teemoja 

harvinaisempi vapaaehtoistoiminnan motiivi. Kuitenkin senkin kokee melko tärkeäksi 

reilu kolmannes vastaajista ja jossain määrin tärkeäksi yli 40 %. 

Useissa vastauksissa painotettiin sitä, että toiminnassa tarvitaan etäisyyden ja 

läheisyyden tasapainoa ja vuorottelua: 

149

Vapaaehtoistoimintani perustuu nimenomaan vuorovaikutukseen ja uusien 

ihmisten tapaamiseen. Teemme työtämme pareittain, joten siinäkin tulee jo 

läheisyys kysymykseen. Koulutuksemme ovat erittäin tiiviitä ja sosiaalisesti 

intensiivisiä tapahtumia, jotka nivovat meitä entistä tiiviimmäksi ryhmäksi. 

Etäisyys on tärkeää siinä mielessä, että toimintasarastaan pääsee myös 

täydellisesti eroon vähäksi aikaa niin halutessaan. 

Läheisyys on tärkeää siksi että yhteisö toimii paremmin ja tehokkaammin 

kuin yksilö. Etäisyyskin on jossain mielessä tärkeää. Pitää pystyä erottamaan 

oma vapaaehtoistyönsä ja vapaa-aikansa. Tiiviissä yhteisössä se voi 

joskus olla hankalaa. 

Etäisyyden teema liittyi erityisesti omaan jaksamiseen ja oman näkökulman pitämiseen 

kirkkaana, mikä ilmenee seuraavista lainauksista: 

On tärkeää, että voi säilyttää oman koskemattoman identiteettinsä, ei kysellä 

mistä tulet, mitä teet, missä asut, vaan mitä voit antaa ihmisille, miten 

voit auttaa. 

Kun toimitaan vapaaehtoispohjalta on tärkeää että läheisyyttä ja etäisyyttä 

voi itse säädellä oman motivaation, vireyden sekä perhe- ja työtilanteen 

mukaan. 

Läheisyys on tärkeää kunhan tietää omat rajat kuinka lähelle kenetkin 

päästää. -etäisyys ei kovin tärkeää kun pitää läheisyyden oikeissa mittasuhteissa. 

Etäisyyteen liittyen toiminnan vapaamuotoisuutta ja epäbyrokraattisuutta korostettiin 

myös monissa vastauksissa: 

Etäisyyden osalta epäbyrokraattisuus on tärkeää, vaikka itse teen työkseni 

hallintotöitä. Ehkä siksi toisaalta haluaa vapaa-ajalta muuta kuin työkuvioita 

vastaavia tehtäviä. 

Mielenkiintoista kyllä, muutamassa vastauksessa etäisyys koettiin motivoivana 

myös seuraavalla tavalla: 

Etäisyys: vapaaehtoistoiminta on ollut näköalapaikka, jossa etäältä on voinut 

tarkastella suomalaisia mielenterveyspalveluja ja ottaa niihin kantaakin. 

Vapaaehtoistoiminta voi olla siis ikään kuin mielekäs vartiotorni tai majakka sosiaali- 

ja terveysalan laajalla kentällä. 

Kokonaisuudessaan läheisyys oli vastauksissa etäisyyttä tyypillisempää ja läheisyyden 

toiveet ja arvostus liittyivät erityisesti yhteisöllisyyteen, sosiaalisuuteen, 

ryhmään kuulumiseen: 

150

Haluan kuulua johonkin ryhmään ja haluan, että minua arvostetaan. 

Läheisyys: vuosikymmeniä jatkunut samanhenkisten ihmisten kanssa toimiminen 

on tärkeää. 

Ryhmän ohjaajana toimiessani on tärkeää se ryhmähenki. Ihmiset ovat vähitellen 

tulleet läheisiksi ja heitä ikävöi välillä. Se on mukavaa ja antaa lisää 

motivaatiota vapaaehtoisena toimimiseen. Toimistovapaaehtoisena on mukavaa, 

kun saa välillä olla ihan rauhassa ja omissa mietteissä. Mutta välillä 

toimistollakin on mukava jutella muiden vapaaehtoisten ja työntekijöiden 

kanssa. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

Läheisyyden kokemus on monille omassa vapaaehtoistyössäni syy lähteä 

vertaisryhmään. Siellä tavataan niitä samanhenkisiä ihmisiä ja siellä voi 

puhua niistä itselle kaikkein vaikeimmistakin asioista pelkäämättä, ettei tulisi 

kuulluksi. 

Vastaajaa pyydettiin ajattelemaan vapaaehtoistoimintaansa uutuuden etsinnän ja 

jatkuvuuden näkökulmista ja kertomaan ajatuksiaan tai kirjoittamaan lyhyt tarina. 

Avoimia vastauksia tuli yhteensä 873 kappaletta. 283 vastauksessa löytyy sekä 

uutuuden etsinnästä että jatkuvuudesta: 

Itse äitinä haen vapaaehtoistyöstä myös uusia vastauksia omiin haasteisiin 

kasvattajana. Henkilökohtaisesti uuden etsintä on tärkeää, se pitää minut 

virkeänä. Kuitenkin jatkuvuus on vapaaehtoistyön kannalta tärkeää: toteuttaa 

hyväksi havaittuja, ja odotettuja, tapahtumia, vuodesta toiseen. 

Vapaaehtoistoiminta on täydellinen vastakohta aiemmalle palkkatyölleni tietokoneiden 

parissa, siis ihmisläheinen työ on minulle ollut uutuuden etsintää. 

Vapaaehtoistyössä saadut ihmissuhteet taas edustavat jatkuvuutta. 

Erityisesti jatkuvuuden kaipuuta toiminnassa ilmentävät seuraavat lainaukset: 

Jatkuvuus on minulle tärkeää, olin aiemmin samanlaisessa palkkatyössä. 

Jatkuvuus tuo turvaa. 

Jatkuvuus on kuin viestikapula: minä kannan sitä eteenpäin ja luovutan aikanaan 

seuraavalle. 

Puolestaan uuden etsintää havainnollistavat seuraavat lainaukset: 

Koko ajan ihan alusta asti on hommassa ollut mukana uutuuden etsinta. 

Halu kokea asioita, joita ei muuten paasisi kokemaan! 

Uutuuden etsinta monipuolistaa vapaaehtoistyötä. 

151

Uutuuden etsinta merkitsee minulle halua pysya ”ajan hermoilla” ja ajan 

tasalla. Vapaaehtoistoiminta ja sen monet muodot on minulle yksi tapa 

tässä. 

Uudet haasteet kehittävät minua. Nautin siitä. 

Seuraavaksi vastaajia pyydettiin ajattelemaan vapaaehtoistoimintaansa saamisen 

ja antamisen näkökulmista ja kertomaan ajatuksiaan tai kirjoittamaan lyhyt 

tarina. Avoimia vastauksia tuli yhteensä 882 kappaletta. 219 vastauksessa käsiteltiin 

sekä antamista että saamista, esimerkiksi: 

Vapaaehtoistyö ja -toiminta lähtee jo nimensä mukaan siitä että haluaa antaa 

itsestään jotain, odottamatta kuitenkaan saavansa mitään "vastalahjaa 

tai vastapalvelusta". Saaminen vapaaehtoistyössä on aineetonta, avun tarpeessa 

oleva osapuoli ei usein edes huomaa miten paljon antaa samalla 

auttajalleen. Antamisella itsestäni toivon että se jättäisi johonkin avun saajaan 

toisaalta siemenen joku päivä itse auttaa. 

Vapaaehtoistoiminta on monen kokemuksen mukaan nimenomaan antamisen ja 

saamisen antoisaa tasapainoa. 

Seuraavissa lainauksissa havainnollistetaan antamisen ja saamisen puolia toiminnassa: 

Antamisen merkitys on siinä, kun ymmärtää, miten paljon vastaanottaja voi 

saada. 

Antamalla saa itsekin, vähintään yhtä paljon takaisin. 

Antaminen ja saaminen on koko homman ydin! 

Antaminen on rakkautta ja saaminen tulee siinä sivussa. 

Antaminen on minulle tärkeintä. On mahtava fiilis nähdä, kuinka lapset iloitsevat! 

Saaminen oli alkuvaiheessa erittäin merkittävää. Itsensä kehittäminen. Nyt 

enemmän myös antamista. 

Saaminen on ihanaa! Turvallisuudentunne palkitsee todella!!! 

Se on totaalisesta yllättänyt, miten paljon voi saada siitä, että saa antaa ja 

auttaa! 

Neljän ulottuvuuden arvioimisen jälkeen vastaajilta kysyttiin: ”Kuinka koet vapaaehtoistoiminnan 

motivaatiosi muuttuneen toiminnan varrella?” Vastauksia saatiin 

152

yhteensä 1 022 kappaletta. Moni koki auttamisen korostuneen toiminnassa, toiminnan 

edetessä. Toisaalta samalla moni koki yllättyneensäkin siitä, miten antoisaa 

toiminta on. Useissa vastauksissa käsiteltiin myös omia elämäntilanteen 

muutoksia. Toisaalta oli myös vastaajia, jotka kokivat motivaationsa pysyneen 

verraten samanlaisena: 

Motivaatio on pysynyt melko samanlaisena, mutta alkuinnostuksen polte on 

muuttunut enemmän pitkäkestoista, tasaista jatkuvuutta hakevaksi. 

Moni vastaaja myös nosti esille sen tekijän, että vapaaehtoistoimintaa tarvitaan 

koko ajan enemmän ja enemmän heidän kokemuksensa mukaan. Tämän koetaan 

sekä lisäävän motivaatiota että toisaalta tuovan työhön mahdollista turhautumaa. 

Seuraavaan on koottu motivaation muutosta kuvaavia lainauksia: 

Elämäntilanne on muuttunut eikä samalle toiminnalle enää olisi niin suurta 

tarvetta. On silti hienoa edelle kuulua johonkin ja olla myös mukana auttamassa 

uusia mukaan tulijoita. Omassa ryhmässä voi vastuutaan ja toimintoja 

vaihtaa tai muokata omien tarpeiden ja kiinnostusten mukaan. 

Tukitoiminnassa 15 vuotta mukana oleminen on varmasti vaikuttanut motivaatioihin. 

Alussa taisi motivaation pohjalla olla kysymyksessä pelkkä mielenkiinto 

uutta asiaa kohtaan. Kun asia ei enää ollut uutta, itse toiminta on 

antanut uutta näkökulmaa ja motivaatiot näkökulman laajetessa on muuttunut 

aina enemmän omasta itsestä ja itsekkäistä motivaatioista epäitsekkäämpään 

suuntaan. 

Alun aika itsekeskeinen lähtökohta on muuttunut: saamani palaute on antanut 

minulle uskoa ja voimia niin että huomaan omien antamisresurssien 

kasvaneen ja siten motivaatio on kääntynyt enemmän siihen että myös jaan 

omastani alkua enemmän. 

Todella paljon muuttunut. Olen oppinut ihmisistä ja ihmisten ongelmista, 

samalla tutustunut lisää uusiin ihmisiin. Oikein hyvää oppia ja tuntemusta. 

Samalla tietää ja oppii itsestään ja kyvyistään ja luonteestaan. 

Kuten näistä lainauksistakin käy ilmi, muutos motivaatiossa oli aineistossa kokonaisuudessaan 

useimmiten myönteiseen suuntaan: esimerkiksi pitkän kaaren 

mielekäs sitoutuminen tai toisaalta oman elämäntilanteen vaihteluiden huomioiminen. 

Mutta aina muutos ei ollut myönteinen: 

Motivaationi on muuttunut paljon, valitettavasti huonompaan suuntaan. 

Syynä on omien ja muidenkin voimavarojen heikentyminen: vain muutama 

kantaa sitä vapaaehtoistyön taakkaa, joka pitäisi pystyä jakamaan muidenkin 

kesken. Kuitenkin, maasta se pienikin ponnistaa, eli jostain saa aina 

voimaa, ja irtikään ei oikein pääse. Omaan jaksamiseen voi kuitenkin vaikuttaa: 

tehtävien jako ja omien vastuiden noudattaminen on tärkeää, jokainen 

kun kantaa kortensa kekoon, niin kaikki voivat hyvin. 

153

Vastaajia pyydettiin lopuksi myös miettimään seuraavaa asiaa: ”Mikä auttaa sinua 

jaksamaan vapaaehtoistoiminnassa – eli mikä sitouttaa (tai voisi sitouttaa) 

sinut toimintaan pidemmäksi aikaa?” Toiminnan mielekkyys, sosiaaliset sidokset 

sekä myönteinen palaute olivat keskeisimmät tekijät. Eritoten ensin mainittu tuli 

usein esille, ja mielekkyyden lähteet olivat moninaiset: ilo kun voi auttaa, uuden 

oppiminen toiminnan kautta, toiminnan tärkeys. Seuraavassa on esimerkkejä aineistosta: 

Muistaminen, siis pienikin muistaminen ylemmiltä tahoilta on tärkeää. Lisäksi 

hyvät ystävät, jotka ovat mukana vapaaehtoistoiminnossa. 

Minulla on monia tietoja, taitoja ja ominaisuuksia joilla koen voivani tehdä 

hyödyllistä vapaaehtoistyötä. Koska minulla on nämä ominaisuudet koen 

tekeväni kutsumustyötä ja koen että minulla on jonkunlainen velvollisuus 

auttaa kun minulla kerran on auttamiseen soveltuvat ominaisuudet. 

Se, että toiminnassa on punainen lanka, toimiva joukkue, yhteishenki ja toivoa 

tulevasta. 

On ihana nähdä, kun toinen niin ilahtuu yhteisistä hetkistämme. Se ei kuluta, 

vaan saan siitä voimaa. Odotan aina innolla tapaamisiamme ja lähden 

hymyissä suin, melkein ilon kyyneleet silmissä. 

Ideat ja uuden oppiminen pitää minut vapaaehtoistyössä sekä työstä saatu 

arvostus on myös todella tärkeää. 

Näissä vastauksissa tuli esille hieman myös kriittistä palautetta järjestöjen suuntaan: 

Kun annan työni ja osaamiseni olisi kohtuullista saada matkakorvaukset ja 

työtarvikkeet korvattuna, sillä niiden lahjoittaminen varsinkin työttömänä tai 

pienellä eläkkeellä tuntuu lähes mahdottomalta. 

Viimeiseksi vastaajia pyydettiin vastaamaan vielä seuraavaan kysymykseen, ”Mitä 

vapaaehtoistoiminta kokonaisuudessaan sinulle henkilökohtaisesti merkitsee?” 

Vastaukset olivat erittäin myönteisiä kauttaaltaan, tosin muutama poikkeuskin 

mahtui mukaan: 

Taakkaa. Asemaa. Mukava maininta CV:ssä. 

Vastauksissa painottui erityisesti kolme teemaa: yhteisö, ryhmä, sosiaalisuus, 

hyödyllisyys itselle ja toisille sekä hyvä mieli. Seuraava lainaukset kuvaavat näitä 

teemoja: 

Hyvin paljon. Toivon voivani olla mukana pitkään. Toivon, että voin tuoda 

iloa, valoa ja voimaa edes jollekulle edes joskus edes hetkeksi. 

154

Kun minulla eläkeläisenä kerran on aikaa, miksi en käyttäisi sitä toimintaan, 

josta saan itse hyvän mielen ja tuotan sitä hyvää mieltä myös toiselle. Ei 

liene kovin kummallinen tämä motivaatio, ihan vain näin yksinkertainen. 

Se on tavallaan työn jatkoa kun on jäänyt eläkkeelle jolloin aikaa on ollut 

enemmän. Sosiaalinen kanssakäyminen jatkunut työuran jälkeen jopa monipuolistunut. 

Yhteenkuuluvaisuuden tunne hyvän asian eteen. Me-/tekemisen henki. 

Elämäntapaa ja ihanaa tietoisuutta siitä että kaikkea ei voi mitata rahassa. 

Koen itseni tärkeäksi ja hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. 

Kyllä se paljon merkitsee. Vertaistuen kautta saa kokemuksia, tuttavia ja 

ystäviä, jopa hyvinkin kestäviä ystävyyssuhteita. Se antaa toimintakykyä, 

pohdinnan ja keskustelun, yhteisön ja ihmisen kasvun paikkoja, mutta toisinaan 

takaiskujakin! 

Kuten lainauksista käy ilmi, vapaaehtoistoiminnan merkitys toimijoille voi olla äärettömän 

suuri. Kuten yksi vastaaja mainiosti muotoili: 

Iso osa omaa identiteettiäni. Jotenkin koen myös, että se on kansalaisvelvollisuus. 

Koska minulla on kaikki hyvin, niin voin antaa jotain muille ihmisille 

ja yhteiskunnalle. Teemme tällä hetkellä kuitenkin erittäin arvokasta työtä, 

jota ilman meitä ei tekisi kukaan ainakaan yhteiskunnan varoilla. On 

ihanaa olla eturintamassa luomassa parempaa maailmaa. 

Toinen vastaaja puolestaan tiivisti: 

Ehkä se vaan on ELÄMÄNTAPA! 

14.2 Motiivien eroja – myös rekrytoinnin kannalta 

Jotta timanttimallia ja tuloksia voitaisiin avata hieman syvemmin, on hyvä palata 

timanttimallin perusteisiin (Yeung 2004a; 2004b) hetkeksi. Mallin ideana on, että 

vapaaehtoistoiminnan motivaatio on äärettömän moninaista mutta sitä voidaan 

hahmottaa vastinparien kautta. Nämä parit ovat nimenomaan jatkumoja; toinen 

ääripää ei sulje toista pois, vaan hyvin usein molemmat motivaation ulottuvuudet 

esiintyvät rinta rinnan toiminnan arjessa. Yksilöt myös ikään kuin vaeltavat vapaaehtoiskokemustensa 

aikana alla esitettyjen koordinaattien eri puolilla; motivaatio 

muuttuu. Malli piirtää kokonaisuudessaan myös metatasolla monipuolisen 

kuvan vapaaehtoismotiiveista: vapaaehtoisuus voi suuntautua itsestä ulospäin 

(toimintaan, kontakteihin, uusiin asioihin, antamiseen) kuten myös kohti itseä ja 

sisäisempiä teemoja (pohdintaa, etäisyyttä, tuttujen teemojen jatkuvuutta, saamista), 

eikä kyse ole toisessa itsekkyydestä, toisessa epäitsekkyydestä, vaan 

155

toiminta on antamisen ja saamisen sykliä. Seuraava kuvio havainnollistaa timanttimallia. 

Kuvio 5. Vapaaehtoistoiminnan timanttimalli. 

Mitä eri ulottuvuudet sitten aiempien tutkimusten valossa voivat merkitä? Nämä 

avattiin lomakkeellamme siis myös vastaajille seuraavasti (tosin vain yksi jatkumo 

kerrallaan): 

Pohdinta – Toiminta 

Vapaaehtoistoimintaan minua ovat ohjanneet arvoni – niitä haluan toteuttaa! 

Tehdä maailmasta hieman parempi, lämpimämpi paikka. Mies, 65 

vuotta. 

Pohdinnallisuus vapaaehtoistoiminnassa voi liittyä myös esimerkiksi seuraaviin: 

arvot toimintaan, roolimallit, oma henkinen kasvu, omien vaikeiden asioiden läpikäynti. 

Minulle tässä toiminnassa tärkeintä on konkreettinen tekeminen, ei puhuminen, 

ajattelu. Nähdä kättensä jälki. Mitä kaikkea yhdessä voikaan saada 

aikaan! Ja pysyvät omat taidot ja kunto terässä. Mies, 67 vuotta. 

Toiminnallisuus voi liittyä myös esimerkiksi seuraaviin: puuhaa vapaa-aikaan, 

ylimääräistä aikaa. 

156

Läheisyys – Etäisyys 

Kyllä ihan parasta on ryhmähenki – tämä joukko! Meitä on niin erilaisia tässä 

porukassa, ja yhteinen fiilis on aika mieletön. Tähän joukkoon on aina 

hyvä tulla. Tunnen, että kuulun tähän joukkoon, minulla on merkityksellinen 

paikka. Mies, 35 vuotta. 

Läheisyys vapaaehtoistoiminnassa voi liittyä myös esimerkiksi: uusien ihmisten 

tapaaminen, ryhmään kuuluminen, vuorovaikutus, halu edistää sosiaalisia verkostoja. 

Kalenterini on ihan täynnä, enkä kerta kaikkiaan kestä ajatustakaan mistään 

uusista ryhmäjutuista. Yhteisön kanssa olemme sopineet, että voi kuitenkin 

olla puhelinsoiton päässä, ja käydä auttamassa yksinäisiä vanhuksia. 

Muita uusia ihmisiä en nyt halua tavata. On tärkeä, että toiminta joustaa. 

Nainen, 33 vuotta. 

Etäisyys vapaaehtoistoiminnassa voi liittyä myös ’oman jutun’ etsimiseen suhteessa 

omaan lähipiiriin, toiminnan joustavuuteen ja epäbyrokraattisuuteen. 

Uutuuden etsintä – Jatkuvuus 

Minä olen lähtenyt toimintaan oppimaan ja kokemaan uutta! Rakennusalan 

arkitöistä hyppy sielunhoitotehtäviin vapaaehtoistoiminnassa on ollut huikean 

hieno ja antoisa! Jotain ihan muuta! Mies, 42 vuotta. 

Uuden etsintä voi liittyä myös seuraaviin: uuden teeman kiinnostavuus, vastapaino, 

uuden oppiminen, laajennusta elämänpiiriin, oma muutos. 

Tämä toiminta on kuin punainen lanka elämässäni: lapsuudessa saamani 

kasvatuksen arvot, harrastukseni, palkkatyöni, tämä, kaikki liittyvät yhteen. 

Nyt saan eläkkeellä tehdä tätä juuri niin kuin aina palkkatyössä halusin. 


Jatkuvuus voi liittyä myös seuraaviin: aihepiirin tuttuus, aiemmat mukavat kokemukset, 

elämänkaari, oma identiteetti, jatkoa palkkatyölle, oman hyvinvoinnin ja 

jaksamisen ylläpito. 

Saaminen – Antaminen 

Olen ollut yllättynyt siitä, miten valtavan paljon tästä toiminnasta saa: hyvää 

mieltä, ystäviä, kiehtovia kohtaamisia. Kyllä tämä on niin paljon plussanpuolella. 


157

Saaminen voi liittyä myös seuraaviin: itsensä toteuttaminen, oma hyvinvointi, 

toiminnan palkitsevuus, tunnetason antoisuus, ryhtiä ajankäyttöön, työkokemuksia. 

Minulle tärkeää on saada auttaa, antaa. Minä vain olen aina ollut tällainen 

luonne. Vapaaehtoinen, 58 vuotta. 

Antaminen voi liittyä myös seuraaviin: jonkin erityisryhmän tarpeet, halu auttaa, 

toive auttamisen leviämisestä, vastavuoroisuus, omat elämänkokemukset, joista 

haluaa jakaa. 

Nämä teemat on hyvä pitää mielessä, kun seuraavassa tarkastellaan motiiveihin 

liittyviä tutkimustuloksia myös rekrytoinnin kannalta, hivenen tarkemmin. 

Tuloksissamme edellä kävi jo ilmi, että järjestöihin kaivataan runsaasti uusia toimijoita, 

eritoten miehiä ja nuoria aikuisia. Mitkä tekijät sitten motivoivat tämän tutkimuksen 

mukaan erityisesti heitä (aiempana mainitsimme jo aiempien tutkimusten 

keskeisiä tuloksia)? Pohdinnallisuus, uuden etsintä ja läheisyys painottuvat 

tasaisesti miesten ja naisten vapaaehtoistoiminnan motiiveissa (molemmista reilu 

kolmannes kokee motiivit erittäin tärkeäksi), kun taas toiminnallisuus on miehille 

naisia tärkeämpää ja huomattavan tärkeää onkin (kaksi kolmesta kokee erittäin 

tärkeäksi). Myös jatkuvuus on miehille vapaaehtoistoiminnan motiiveissa keskeisempää 

kuin naisille; yli puolet miehistä kokee tämän motiivin peräti erittäin tärkeäksi. 

Myös sosiaalisuus on toiminnassa sikäli miehille naisia tärkeämpää, että 

heistä harvemmat kokevat etäisyyden vapaaehtoistoimintansa motiiviksi. Saaminen 

ja antaminen ovat naisille puolestaan tärkeämpää kuin miehille. Jos järjestössä 

halutaan saada mukaan toimintaan erityisesti miehiä, rekrytoinnissa kannattaa 

siis vedota erityisesti toiminnallisuuteen, ja nimenomaan yhdessä tekemiseen 

eikä etäisyyteen, sekä jatkuvuuteen, tuttuuteen, ehkäpä perinteikkyyteen. 

Huomioitava on kuitenkin sekin, että tämä aineisto oli selkeästi naisvoittoista ja 

miesten ääni jäi kapeammaksi. Kuitenkin kyseessä on yli 300 miehen viesti järjestöille 

ja RAY:lle. 

Nämä motiivitulokset ovat myös linjassa aiempiin (Yeung 2002), joista tiedämme, 

että naisten vapaaehtoistoiminnan motiiveissa korostuvat auttamishalu, into oppia 

uusia asioita sekä toive uusiin ihmisiin tutustumisesta. Miehiä puolestaan innostaa 

vapaaehtoistoimintaan erityisesti ystävien ja tuttavien vaikutus, halu käyttää 

ylimääräinen vapaa-aika hyödylliseen tekemiseen sekä tunne kansalaisvelvollisuudesta. 

Entäpä sitten nuoret aikuiset? Kuinka tavoitella erityisesti heitä mukaan toimintaan? 

Aiemman tutkimuksen mukaan (Yeung 2002) nuoria motivoi toimintaan 

erityisesti uuden oppiminen sekä sosiaalisuus: toiminta yhdessä toisten nuorten 

parissa. Tämän tutkimuksen mukaan nuorille aikuisille (20–29-vuotiaille) toiminnan 

motivaatiossa on tämän aineiston mukaan ehdottomasti keskeisintä antami- 

158

nen: kaksi kolmesta kokee motiivin erittäin tärkeäksi. Tässä nuoret eivät siis kuitenkaan 

eroa, tulostemme mukaan, muista ikäryhmistä. Toiseksi tärkeintä nuorille 

vapaaehtoistoimintaan motivoitumisessa on yhtäältä toiminnallisuus (puolet 

kokee erittäin tärkeäksi) ja toisaalta pohdinta (lähes 40 % kokee erittäin tärkeäksi) 

mielenkiintoinen, kiehtova vastinpari. Näissäkin on samalla huomioitava, ettei 

nuorten pohdinnallisuus juuri eroa muista ikäryhmistä ja toisaalta toiminnallisuudessa 

he jäävät keskivertosuomalaisen vapaaehtoistoimijan taakse (lähes 60 % 

kokee motiivin erittäin tärkeäksi). Myöskään saamisessa, uuden etsinnässä tai 

läheisyys-motiivissa nuoret eivät juurikaan eroa muista vastaajista (noin kolmannes 

kokee erittäin tärkeäksi), tosin etäisyys on nuorille ydinmotiivina muita ikäryhmiä 

harvinaisempi (alle 5 % kokee erittäin tärkeäksi) ja jatkuvuus vielä harvinaisempi 

(keskiverto lähes 50 %, nuorista reilu neljäsosa). Kaiken kaikkiaan nuoria 

aikuisia kannattaa näiden tulosten valossa pyrkiä rekrytoimaan eritoten antamismahdollisuuksien 

kuten myös yhtäältä toiminnallisuuden ja toisaalta pohdinnallisuuden 

kautta. Jatkuvuus, tuttuus ja toisaalta etäisyys ei heitä vapaaehtoistoiminnassa 

puolestaan kiehdo. Ehkä moni nuorten rekrytointihanke onkin mennyt 

metsään juuri siinä, että nuorten ei oleteta olevan erityisen antamis- ja auttamisorientoituneita. 

Tämä tutkimus osoittaa toisin. Tämän tutkimuksen Pohdinnassa 

palataan vielä nuorten erityishaasteisiin – ja ideoihin – rekrytoinnin kannalta. 

Aineistosta hahmottuu ikäeroja myös toisessa päässä: 60–69-vuotiaat sekä yli 

70-vuotiaat erottuvat monin tavoin nuoremmista vastaajista. Aiempi tutkimus 

(Yeung 2002) kertoo, että yli 50-vuotiaiden sekä eläkeläisten vapaaehtoistoiminnan 

motiiveissa korostuvat halu saada uusia tuttavia, halu auttaa, ideologiset vakaumukset 

sekä toive säännöllisestä päiväohjelmasta. Tämän tutkimuksen mukaan 

jatkuvuus, tuttuuden etsintä painottuu heillä nuorempia vastaaja enemmän, 

puolestaan antaminen, saaminen ja etäisyys vähemmän. Tosin on huomattava, 

että motivaation kolmen kärki on heillä sama kuin muillakin suomalaisilla eli (tässä 

järjestyksessä) antaminen, toiminnallisuus, jatkuvuus. Toiminnallisuuden ja 

läheisyyden osalla ikäeroja ei juuri piirry. 60–69-vuotiailla painottuu muita ikäryhmiä 

enemmän, runsaasti myös yli 70-vuotiaita enemmän, lisäksi uuden etsintä 

sekä pohdinnallisuus. Juuri eläkkeelle jääneitä, niin kutsutun kolmannen iän 

edustajia, houkuttaa vapaaehtoistoimintaan siis eritoten yhtäältä uusien asioiden 

kokeilu sekä tuttuuden kaipuu kuten myös pohdinnallisuus (esim. miten elää arvojaan 

todeksi teoissa). Nämä kannattaa pitää mielessä myös rekrytointia suunniteltaessa. 

Entäpä maantieteelliset erot? Näitäkin on jo pohdittu aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa 

(Yeung 2002, jossa käsitellään tarkemmin myös kaupunki- ja maaseutueroja), 

ja tässäkin tutkimuksessa piirtyy kiehtovia eroavaisuuksia. Pohjois- 

Suomen ja Lapin vapaaehtoistoimijat vaikuttavat motivoituvan muuta maata 

enemmän erityisesti toimintaan, jatkuvuuteen sekä läheisyyteen. Itä-Suomessa 

puolestaan vetoaa erityisesti antaminen ja jatkuvuus sekä hieman muuta maata 

enemmän etäisyys. Länsi-Suomesta eroja muuhun maahan löytyy vähiten mutta 

159

läheisyys ja jatkuvuus painottuu hivenen muita alueita enemmän. Puolestaan 

eteläsuomalainen vapaaehtoistoiminnan motivaatio piirtyy omanlaisenaan: läheisyys 

ja jatkuvuus kiinnostaa selvästi muuta maata vähemmän, kun taas uuden 

etsintä, kokeilu sekä toisaalta pohdinnallisuus selvästi enemmän. Siellä erityisesti 

arvoihin kytkeytyville projektimaisille toimintamuodoille vaikuttaisi siis olevan erityisen 

hedelmällinen maaperä. 

Tämän tutkimuksen tuloksissa edellä nousi rekrytoinnin(kin) haasteena selkeästi 

esille myös projektimaisen toiminnan nousu – sekä haasteena että mahdollisuutena. 

Mikä sitten erottelee projektimaiseen toimintaan keskittyvien toimijoiden 

motivaatiota pitkäkestoiseen toimintaan keskittyvien motivaatiosta näiden tulosten 

mukaan? Uuden etsintä on heille tyypillisempää kuin muille toimijoille, ja ylipäätään 

motivaatiossaan ovat kärjessä tutut teemat: antaminen ja toiminta. Eli 

kun järjestöissä suunnitellaan kampanjoita, joilla tavoitellaan erityisesti lyhyeen 

(joskaan tämä ei ole toki vähempiarvoista) projektiin keskittyviä toimijoita, niin 

rekrytoinnissa kannattaa vedota erityisesti uusiin kokeiluihin ja mahdollisuuksiin 

mutta samalla myös siihen, että toiminnassa pääsee konkreettisin teoin antamaan 

ja auttamaan. 

Mutta entäpä sitten RAY:n kentän ydin: miten sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoimijat 

eroavat muiden järjestöjen toimijoista motiiveissaan? Mikä heille 

on ominaista? Mielenkiintoista kyllä, he edustavat sikäli täydellisesti suomalaista 

keskivertovapaaehtoista, että kaikkien motiiviulottuvuuksien osalta heidän erittäin 

tärkeiksi kokemansa motiivit ovat lähes yksi yhteen edellä taulukossa 41 esitettyjen 

lukujen kanssa. Eli motivaatio painottuu erityisesti antamiseen (kaksi 

kolmesta kokee erittäin tärkeäksi) mutta myös toiminnallisuuteen ja jatkuvuuden 

etsintään. Myös seuraavat koetaan motivaatiossa keskeisiksi: pohdinnallisuus, 

läheisyys, uuden etsintä, saaminen. Puolestaan etäisyys on harvinaisempi motiivi. 

Se että sosiaali- ja terveysalan vapaaehtoiset vaikuttavat malliesimerkeiltä 

keskivertovapaaehtoisista selittyy osin sillä, että heitä on aineistossa selkeästi 

suurin joukko. Verrataan esimerkiksi urheilujärjestöjen vapaaehtoisiin: siellä toiminta 

nojaa vielä enemmän toiminnallisuuteen (lähes 65 % kokee erittäin tärkeäksi) 

ja myös uuden etsintään ja antamiseen, vähemmän saamiseen. Myös taide- 

ja kulttuurialan järjestöissä juuri toiminnallisuus on yllättävän vahvaa (kolme 

neljästä kokee erittäin tärkeäksi). Puolestaan seurakunnissa ja kirkossa muita 

enemmän motivaatiossa painottuu sekä läheisyys että etäisyys, kuten myös erityisesti 

pohdinta (yli 40 % kokee erittäin tärkeäksi) ja antaminen (lähes 70 % kokee 

erittäin tärkeäksi) ja vastaavasti muita vähemmän toiminnallisuus ja erityisesti 

kiehtovaa kyllä jatkuvuus. 

Sosiaali- ja terveysalan vapaaehtoiset vaikuttavat siis tämän vertailun valossa 

innostuvan erityisesti rekrytointikampanjoista, joissa panostetaan mahdollisuuksiin 

antaa, toimia konkreettisesti ja saada kokea myös jatkuvuutta, tuttuutta. He 

myös vaikuttavat kokevan vapaaehtoistoimintansa erityisen antoisana (eli saaminen 

korostuu motiiveissa). 

160

15 Pohdinta: johtopäätökset ja vinkit tulevaan 

Tämän tutkimuksen tulokset voidaan tiivistää kahteen perusviestiin: 1) vapaaehtoistoiminta 

on kansalaisjärjestöissä luovuttamattoman keskeistä, usein elinehto 

sekä 2) vapaaehtoistoiminnan säilyttämiseksi ja kehittämiseksi sen infrastruktuuria 

on nykyisestä kehitettävä. Käsittelemme näitä kahta ydinviestiä seuraavissa 

luvuissa tarkemmin. Molemmat ovat nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa 

fundamentaalin tärkeitä; ikääntyvä Suomi, kuntasektorin uudistus ja haasteet, 

kilpailu ihmisten vapaa-ajasta (vain muutamia mainitaksemme) ja toisaalta ihmisten 

into ja halu tehdä hyvää, toimia tärkeiden asioiden puolesta luovat jännittävän 

taustan vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden pohtimiselle. 

15.1 Vapaaehtoistoiminta on luovuttamattoman keskeistä – ja kuinka tukea 

sitä edelleen? 

Kokonaisuudessaan tutkimustulosten mukaan vapaaehtoistoiminnan rooli järjestöissä 

on perustavalaatuinen ja luovuttamattoman keskeinen; teema kulkee läpi 

tutkimustulosten. Esimerkiksi jopa vapaaehtoistoiminnan perustehtäväksi järjestöissä 

koetaan erityisesti oman toiminnan tukeminen: ilman vapaaehtoistoimintaa 

valtavan suuri osa toiminnasta jäisi yksinkertaisesti pois. Lähes kaikissa vastanneissa 

järjestöissä (yli 90 %) vapaaehtoistoiminta on jossain roolissa ja yli kolmanneksessa 

käytännössä kaikki toiminta on vapaaehtoistoimintaa. Jopa järjestöjen 

hallitukset pyörivät lähes joka järjestössä vapaaehtoispohjalla, ilman palkkioita. 

Vapaaehtoistoiminta on myös tuonut järjestöihin moninaista erityisosaamista 

– tulosten mukaan erityisesti neljää lajia: oman ammattialansa osaamista, muuta 

tietotaitoa, kokemusta arjesta ja elämänkokemusta sekä tähän nojaten vertaistukea. 

Valtaenemmistö järjestöistä myös panostaa vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden 

asettamiseen sekä niiden seuraamiseen. Järjestöissä myös koetaan vahvasti, 

että vapaaehtoistoiminnan merkitys, tarve ja tilaus ovat yhteiskunnassa ylipäätään 

kasvussa. Seuraavaan laatikkoon on tiivistetty toiminnan tärkeyttä koskevia 

tutkimuksen ydinviestejä, jotka näkyvät myös tämän raportin nimessä: 

Vapaaehtoistoiminta on monen järjestön kulmakivi, elinehto: toimintamuodot, 

toimijat (palkatut ja ei-palkatut) sekä ajamat asiat. 

Hyöty & ilo leviää myös paljon laajemmalle: toimijoille itselleen, palveluiden 

käyttäjille ja muille yksilöille, yhteisöille (paikallisille ja kansallisille); 

järjestöissä saadaan valtavasti aikaan. 

Toiminnan tärkeyden toivoisi näkyvän (enenevissä) resursseissa. 

161

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vapaaehtoistoiminnan perustehtäväksi järjestöissä 

koetaan erityisesti oman toiminnan tukeminen: ilman vapaaehtoistoimintaa 

valtavan suuri osa toiminnasta jäisi pois. Lisäksi seuraavat teemat nousivat 

koetuissa perustehtävissä esille: tiedon lisääminen, ihmisten ja erityisryhmien 

tukeminen, vertaistuki sekä paremman maailman rakentaminen (yhteisöllisyys ja 

auttaminen sekä vapaaehtoistoiminta vaikuttamiskanavana). Miten nämä tavoitteet 

ilmenevät sitten konkreettisemmin? Tämä tutkimus osoitti, että vuonna 2009 

vapaaehtoistoiminnan tavoitteet järjestöissä olivat useimmiten liittyneet uusiin 

toimintatapoihin ja -muotoihin sekä yhteistyön lisäämiseen. Myös uusien ihmisten 

mukaan saaminen toimintaan sekä resurssien lisääminen olivat usein olleet tavoitteina. 

Valtaosa ilmoitti tavoitteiden toteutuneen melko tai erittäin hyvin. Tavoitteiden 

saavuttamista oli edistänyt eritoten hyvin sujunut yhteistyö (niin järjestöjen 

sisällä kuin laajemminkin) sekä toimijoiden sitoutuminen kuten myös uudet onnistuneet 

toimintamuodot. Tavoitteiden saavuttamista olivat puolestaan haitanneet 

vähäiset resurssit ja toimijoiden puute. Vuoden 2009 vapaaehtoistoiminnan tuloksiksi 

koettiin erityisesti jäsenmäärän kasvu, toimijoiden aktiivisuus ja tyytyväisyys, 

vertaistukitoiminnan laajeneminen, kehittyminen sekä yhteistyön lisääntyminen, 

laatu, vakiintuminen. 

Vapaaehtoistoiminnalla on merkitystä laajoille ryhmille, todella. Toiminnan merkitys 

on perustavanlaatuisella tavalla tärkeää neljään suuntaan: toimijoille itselleen, 

järjestöille (niiden toimijat, palkatut ja ei-palkatut sekä ajamat asiat), palveluiden 

käyttäjille ja muille yksilöille, yhteisöille (paikallisille ja kansallisille). Johdannossa 

puimme jo muiden muassa tuoreita EU-dokumentteja toiminnan merkityksestä. 

Kansainvälisissä teksteissä (Ockenden 2007) seuraavat viisi on hiljattain tiivistetty 

vapaaehtoistoiminnan merkityksiksi ja vaikutuksiksi, moniin tutkimuksiin nojaten: 

• kehitys; vapaaehtoistoiminta edistää mm. talouskasvua 

• turvallisemmat ja vahvemmat yhteisöt 

• sosiaalinen inkluusio, yhteisöllisyys 

• elämänlaatu, onnellisuus, terveys 

• elämänmittainen oppiminen. 

Mitä järjestöissä sitten Suomessa koetaan vapaaehtoistoiminnan merkityksiksi? 

Ja ketkä siitä hyötyvät? Tulokset osoittivat, että vastaajien mukaan heidän vapaaehtoistoiminnastaan 

hyötyvät jäsenet ja toiminnassa ylipäätään mukana olevat 

sekä heidän läheisensä, asiakkaat ja muut ryhmät järjestön ulkopuolella sekä 

koko yhteiskunta. Teemat ovat laajoja ja kattavat lähes kaiken elämänpiirin. Mutta 

samalla niistä henkii viehättävää omanarvontuntoa suhteessa järjestöjen valtavan 

arvokkaaseen panostukseen niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin – ja koko 

yhteiskunnan – hyvään elämään. Toiminnalla on ylipäätään lisäksi erityinen arvo: 

se tarjoaa jotain sellaista, mitä kukaan tai mikään muu taho yhteiskunnassa ei 

tarjoa (sekä vapaaehtoistoiminta auttamistahona, joka tarjoaa tukea, jota muualta 

ei voi saada, että hyöty itse toimijoille). Pohdittaessa vapaaehtoistoiminnan mer- 

162

kitystä koko yhteiskunnalle vastaajat pitivät puolestaan erityisen merkityksellisenä 

vapaaehtoistoimintaa omien järjestöjen toiminnalle, mutta myös ihmisten väliselle 

sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja yleisesti kansalaistoiminnan edistämiselle. 

Lisäksi puolet tai enemmän vastaajista piti vapaaehtoistoimintaa erittäin merkityksellisenä 

ihmisten väliselle vastavuoroisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille 

laajasti ajatellen. 

Tuloksemme siis vahvasti osoittavat, että RAY:n rahoittamalla vapaaehtoistoiminnalla 

on myös saatu valtavan paljon aikaan – niin järjestöjen arjelle kuin vapaaehtoistoiminnan 

arvokkaalle kentälle laajemminkin. RAY:n eurot ovat järjestöjen 

kautta tuottaneet ”korkoa korolle”. RAY:n avustustoiminnan tavoitteina järjestöjä 

ja kansalaisyhteiskuntaa koskien ovat seuraavat: vaikuttaminen, vapaaehtois- 

ja vertaistoiminta, auttaminen ja palvelut sekä kokeilu- ja kehittämistoiminta. 

Lisäksi laajemmat strategiset linjaukset kattavat hyvinvoinnin edistämisen, terveyttä 

ja hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäisyn sekä ongelmia kohdanneiden 

auttamisen. (RAY:n avustusstrategia 2008–2011). Aiemmista tutkimuksista tiedämme 

(tutkimuksia ks. esim. Pessi 2010), että vapaaehtoistoiminnan vaikutukset 

esimerkiksi hyvinvoinnin, terveyden ja onnellisuuden edistämiseen ovat merkittävät. 

Välillisesti toiminnalla voidaan näin saada potentiaalisesti myös hyvinkin 

suurta aikaan, esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tämän tutkimuksen 

tulokset ovat puolestaan nyt konkreettisesti osoittaneet, että RAY:n rahoittamissa 

vapaaehtoistoiminnan muodoissa on järjestöissä saatu valtaisan paljon aikaan 

sekä suhteessa RAY:n avustustoiminnan tavoitteisiin (esim. tuloksissa vapaaehtoistoiminnan 

aktiivinen arki ja lukuisat kentän innovaatiot) että sen strategisiin 

linjauksiin (esim. tuloksissa vapaaehtoistoiminnan kautta leviävä laaja apu moniin 

suuntiin sekä hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden monipuolinen edistäminen). 

Vapaaehtoistoiminta on siis tulostemmekin mukaan järjestöille paitsi elinehto niin 

myös koko yhteiskunnalle timanttinen aarrearkku. Tämän tutkimuksen tulosten 

mukaan esimerkiksi sen yhteisöllisyyttä edistävä voima koetaan ja nähdään, ja 

todistetaan, järjestöjen äänellä erittäin suureksi. Vapaaehtoistoiminta on sellaista 

ydintä, johon myös rahallisesti kannatta panostaa; hyöty leviää enemmän kuin 

monen muun toiminnan kautta toimijoille, järjestöille, autettaville, osallistujille, yhteisöön, 

koko yhteiskuntaan. Tutkimuksissa on laajasti osoitettu muiden muassa 

toiminnan terveys- ja onnellisuushyötyjä (ks. tutkimuksia esim. Pessi 2010) kuten 

myös niin kutsuttua leviämisefektiä: toiminnassa mukana oleva vapaaehtoiset 

ovat myös muuten auttavaisia ja aktiivisempia ja lähtevät helpommin mukaan tai 

jo toimivat – muuhunkin kansalaistoimintaan. Yhteinen ja yksilön hyvä siis yhä 

laajenee – ja nimenomaan vapaaehtoistoiminnan kautta. 

Vapaaehtoistoiminnan tärkeä kenttä hyötyy todenteolla RAY:n rahoituksesta, joka 

järjestöjen kautta toimintaan kanavoituu. Se on tämän tutkimuksen tulosten 

valossa todella konkreettinen tapa, jolla RAY voi edistää tavoitteitaan aina kentän 

ruohonjuuritasolle ja ihmisten (toivottavasti) hyvinvoinnin arkeen saakka. Mitä 

enemmän RAY voi jatkossakin tukea vapaaehtoistoiminnan arkea järjestöissä, 

163

sen parempi. Sillä on valtava potentiaali edistää nimenomaan vapaaehtoistoiminnan 

kautta paitsi järjestöjen niin laajemminkin suomalaisen yhteiskunnan hyvää 

elämää. 

Järjestöt tarvitsevat vapaaehtoistoiminnan arvokkaan pääoman ylläpitoon tukea, 

myös taloudellisten resurssien muodossa. Tutkimustuloksissa olemme esimerkiksi 

osoittaneet, että parhaiten toimivat vapaaehtoistoiminnan projektit, joissa 

arvostetaan vapaaehtoistoimintaa sekä kumppanina (jonka kanssa on selkeä 

roolijako) että itseisarvona. Ja tulosten mukaan järjestöissä koetaan, että tähän 

tarvitaan myös kunnon resursseja, mikä onkin erittäin luonnollista. Esimerkiksi 

vapaaehtoistoiminnan edellyttämät tilat ovat tärkeä kustannuserä sellaisissakin 

järjestöissä, joilla ei ole ollut resursseja palkata kokoaikaista työntekijää. 

Samalla jatkossa olisi syytä kehittää eritoten vapaaehtoistoiminnan parempaa ja 

monipuolisempaa seurantaa. Yksi tekijä nousee tuloksissa ylitse muiden. Tärkeä 

tekijä, jonka toteuttaminen järjestöissä vaihtelee todella suuresti: Rahoitettavilta 

projekteilta voitaisiin edellyttää jatkossa sekä suunnitelma- että raportointivaiheessa 

nykyistä parempaa selvitystä eritoten toimijoiden sitouttamisesta ja palkitsemisesta 

(kuka palkitsee, miten; esimerkiksi positiivisen palautteen ja tuen 

antamisen arkiset muodot konkreettisin esimerkein). Tässä on tutkimustulosten 

mukaan vielä paljon parannettavaa, ja sen merkitys toimijoiden hyvälle mielelle ja 

pysyvyydelle on äärettömän keskeinen. Tähän teemaan annetaan vielä tutkimuksen 

pohjalta nousevia vinkkejä myöhemmin tässä Pohdinta-luvussa. 

Jatkossa vapaaehtoistoiminnan parempaan tukeen ja seurantaan voitaisiin huomioida 

myös vinkkejä tuoreesta teoriasta. Esimerkiksi Kerney (2007) on hiljattain 

kiteyttänyt vapaaehtoistoiminnan kehittämisen ajankohtaiset tavoitteet seuraaviin: 

Vapaaehtoistoiminta on inklusiivista; vapaaehtoistoiminta on oikeus, ja jokaisen 

oikeus. 

Vapaaehtoistoiminta kumpuaa vapaasta tahdosta. 

Toiminta on kaksisuuntainen prosessi: toiminta ei ole lahja ylhäältä alas 

vaan vastavuoroista vaihtoa ja yhdessä tekemistä. 

Vapaaehtoistoiminta tarjoaa erityisen lisä: toiminta ei paikkaa palkattua työtä 

vaan täydentää erityisluonteellaan eri sektoreja ja tuo lisäarvoa yhteiskuntaa. 

Vapaaehtoisuus voimaannuttaa: toiminta mm. opettaa tietoja ja taitoja sekä 

tuo itsevarmuutta. 

Vapaaehtoistoiminnalla on vaikutus: toiminta vaikuttaa sekä paikallisesti että 

laajemmin. Toiminnan vaikutus on sosiaalista, kulttuurista, taloudellista, 

ekologista. 

164

Tulostemme mukaan monet näistä elementeistä jo toteutuvat vapaaehtoistoiminnan 

kentällä varsin hyvin. Kokonaisuudessaan myös johdannossa esitellyt vapaaehtoistoiminnan 

kolme paradigmaa – palvelutyön, kansalaisyhteiskunnan ja 

vapaa-ajan näkökulmat – ovat kaikki läsnä järjestöjen tämän päivän vapaaehtoistoiminnassa, 

mikä on erittäin arvokasta. Kuinka näitä asioita voitaisiin edistää 

edelleen? Rohkeitakin avauksia vielä kaivattaisiin. Tätä kirjoittaessa Yhdysvalloissa 

on puolestaan käynnissä laaja ja mainio vapaaehtoistoimijoiden palkitsemisen 

iloinen kampanja, josta voitaisiin ottaa vinkkejä Suomeenkin. Vapaaehtoisjärjestöt 

ovat ryhtyneet yhteistyöhön Disneyn huvipuiston kanssa (hanke on samalla 

Disneylle mainio yritysten yhteiskuntavastuun kanava – ja mukana voi hyvin 

olla monia muitakin yrityksiä sponsoreina): jos olet vapaaehtoisena päivän 

jossakin hankkeen järjestössä, saat ilmaisen huvipuistolipun. Mallia voisi mainiosti 

kokeilla Suomessakin monessakin muodossa: iloa vapaaehtoistoimintaan 

monin tavoin. 

Vapaaehtoistoiminta on kokonaisuudessaan siis vahva sosiaalisen pääoman 

edistäjä (ks. esim. Yeung 2002 sekä laajemmin kirjallisuutta Yeung 2004c). Sosiaalisen 

pääoman käsite kattaa ne sosiaalisen rakenteen ulottuvuudet, jotka helpottavat 

yksilöiden ja ryhmien vuorovaikutusta ja tiiviyttä. Näitä elementtejä ovat 

luottamus, vastavuoroisuuden jaetut normit sekä sosiaaliset verkostot. Kyse on 

palkitsevuudesta, jota yhteisöllinen toiminta ja jakaminen tarjoavat. Sosiaalisen 

pääoman olennaisin elementti on luottamus, sekä erityinen luottamus lähipiirin 

ihmisiin että yleistetty yhteisöllinen luottamus. Voidaan esimerkiksi kysyä, tarjoaako 

vapaaehtoisuus yksilöille palkitsevia, sosiaalisia verkostoja järjestön arjessa. 

Kyse on arkisista mutta samalla suurista kysymyksistä; osallistuminen vapaaehtoistoimintaan 

voi tarjota yhteisyyden kokemuksia, mikä edelleen voi edistää 

luottamusta – ja luottamus taas on sosiaalisen pääoman, ja edelleen kansalaisyhteiskunnan, 

keskeinen rakennusaine. Tämän tutkimuksen tulosten valossa 

järjestöissä, eritoten niiden vapaaehtoistoiminnan kentillä, on valtavia sosiaalisen 

pääoman resursseja. 

Vapaaehtoistoiminta edistää sosiaalista pääomaa monien toimijoiden kannalta. 

Vapaaehtoisilla itsellään lisääntyvät taidot, verkostot, luottamus, osallisuus. Järjestöt 

saavat paitsi lisää toimijoita niin myös statusta, mainetta, verkostoja. Palveluiden 

käyttäjät, autettavat, osalliset puolestaan saavat paitsi tukea niin myös 

verkostoja, luottamusta, hyvää mieltä, ehkä toivottavasti aitoa osallisuuttakin. Yhteiskunnallisella 

tasolla kyse on nimenomaan luottamuksen, sidoksisuuden, osallistumisen 

ja verkostojen ylläpysymisestä ja edistymisestä. 

Vapaaehtoistoiminta kuitenkin edistää muutakin kuin vain yksilöiden, järjestöjen 

ja yhteiskunnan sosiaalista pääomaa (ks. esim. IVR 2004). Ihan fyysistä pääomaa 

– ja siis rahallistakin panostusta tai ainakin rahanakin mitattavaa panostusta 

– toiminta edistää eritoten järjestöille. Inhimillistä pääomaa, oppimista, itsetuntoa 

toiminta edistää eritoten vapaaehtoistoimijoille itselleen, mutta toisaalta tuloksemme 

ovat osoittaneet, että toimijat tuovat järjestöihin lukuisia taitoja ja monen- 

165

laista osaamista, joka sieltä muutoin ehkä puuttuisi jopa täysin. Kulttuuristakin 

pääomaa vapaaehtoistoiminnalla voi edistää: yksilöllistä ja kansallista identiteettiä, 

kulttuurista monimuotoisuutta (esim. maahanmuuttajien verkostot ja vapaaehtoistoiminta), 

ymmärrystä ja oppimista kulttuurisesta diversiteetistä. Mahdollisuudet 

ovat äärettömän laajat. 

Yksi keskeinen tapa, jolla sosiaalista pääomaa – ja välillisesti muitakin pääoman 

lajeja – suomalaisessa yhteiskunnassa edistetään, on järjestöjen välinen yhteistyö. 

Tämä on suomalaisessa vapaaehtoistoiminnassa tulosten mukaan yllättävänkin 

laajaa ja moninaista. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat muut sosiaali- 

ja terveysjärjestöt, ja yhteistyötä tehdään sangen paljon myös muiden alojen 

järjestöjen sekä kunnan kanssa. Yhdessä toisten kanssa, kuten myös yhteistyökumppaneiden 

kautta, muiden muassa hankitaan uusia vapaaehtoistoimijoita. 

Verkostot ovat keskeisessä roolissa myös rahoittajina: RAY:n tuen ohella paitsi 

jäsenmaksut niin myös järjestön saamat avustukset, erityisesi kunnilta, ovat selvästi 

merkittävimmät muut rahoitusmuodot vapaaehtoistoiminnassa. Vapaaehtoistoiminnan 

yhteistyön sisältöinä nousi esille erityisesti neljä teemaa: paikallisen 

tason yhteistyö, tapahtumat, koulutustilaisuudet, tiedonvälitys ja -jakaminen. 

Myös koulutuksilta, joihin järjestöjen edustajat osallistuvat, toivotaan erityisesti 

verkostoitumista – sekä itse koulutuksien tavoitteina että muiden koulutusten lisäarvona. 

Sosiaalinen pääoma on arvonäkökulma vapaaehtoistoimintaan – sen itseisarvo 

otetaan vakavasti. Ylipäätään vapaaehtoistoiminnan arvot kytkeytyvät pohjimmiltaan 

erityisesti viiteen teemaa: 1) välittäminen, auttaminen, lähimmäisyys, 2) solidaarisuus, 

ryhmän puolesta toimiminen, 3) vastavuoroisuus, 4) tasa-arvoisuus, 

tasavertaisuus, oikeudenmukaisuus, 5) yhteisöllisyys. Näistä viisi ensimmäistä on 

huomioitu kansainvälisissä lähteissä (esim. Rochester et al. 2010, 16) mutta viides 

– meidän lisäämämme – on ehdottoman tärkeä lisä listaan. Ja juuri sitä on 

tämänkin tutkimuksen tuloksissa painotettu järjestöjen terveisissä monin tavoin, 

monissa teemoissa. Se on todellisuutta jo tänään: vapaaehtoistoiminta edistää 

yhteisöllisyyttä järjestöissä ja niiden kautta laajemmin, ratkaisevalla moninaisella 

tavalla. 

15.2 Vapaaehtoistoiminnan infrastruktuurin varmistaminen 

Kuinka varmistaa vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus? Ytimessä on paitsi toiminnan 

tärkeyden tunnustaminen ja huomioiminen, jota käsittelimme edellisessä 

osiossa, niin myös toiminnan infrastruktuurista huolehtiminen. Tulostemme pohjalta 

voidaan tiivistää seuraavasti: 9 

9 Katso myös liitteenä oleva kuvio, joka tiivistää saman kolmella tasolla. 

166

VAPAAEHTOISTOIMINNAN INFRASTRUKTUURIN KEHITTÄMINEN 

RESURSSIT 

• riittävästi resursseja toiminnan tukemiseen ja koordinointiin 

SUUNNITTELU 

• toiminnan suunnitteleminen ja tavoitteiden kirjaaminen ylös nostaa vapaaehtoistoiminnan 

paremmin esille ja jäntevöittää toimintaa 

SEURANTA: 

• suunnitelmien, tavoitteiden suhteutus arkeen 

• tarkempi seuranta esim. toimijoiden kiittämiselle ja myönteiselle 

palautteelle 

KOULUTUS 

• panostaminen työntekijöiden kouluttamiseen vapaaehtoistoiminnasta; nykyiset 

koulutusmäärärahat ovat melko pienet 

OSAAMINEN 

• ammattiosaamisen hankkiminen omaan järjestöön tai hankkiminen ulkopuolelta 

MYÖS JAKAMISEEN JA VERKOSTOIHIN KANNUSTAMINEN 

• tiedon jakaminen järjestöistä toisiin, hyvien käytänteiden yhteinen viljely ja 

ideointi; yhteistyö 

TOIMIJOIDEN TUKI 

• resurssien ja osaamisen lisääminen vapaaehtoistoimijoiden tukemiseen, 

kouluttamiseen ja kiittämiseen. Harkiten lisää rahallista panostusta myös 

vapaaehtoisten virkistystoimintaan 

MYÖS HENKILÖKOHTAISEN ”KANNUSTAVAN OHJAUKSEN” 

LANSEERAUS 

TIEDOTUS, REKRYTOINTI, MAINOSTUS: 

• harkiten lisää rahallista panostusta vapaaehtoisten rekrytointiin ja toiminnasta 

tiedottamiseen, myös osana järjestön muuta tiedotusta ja imagonluontia. 

167

Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna näihin elementteihin panostaminen, myös rahallinen 

lisäpanostaminen, maksaa helposti itsensä takaisin. Tätä kautta päästäisiin 

vielä nykyistä paremmin toteuttamaan niitä – järjestöjen ja koko yhteiskunnan 

kannalta – äärettömän arvokkaita elementtejä, joita edellisessä osiossa pohdittiin. 

Toiminnan infrastruktuurin ja eritoten seurannan paremman kehittämisen puolesta 

puhuu sekin tutkimuksen tuoma tieto, että monissa osioissa osassa vastauksista 

on runsaasti puuttuvia tietoja ja vastaajat ovat ehkä ymmärtäneet osan kysymyksistä 

eri tavoin. Samalla tämä on jo sinällään tutkimustulos, joka heijastelee 

toimintakentän monimuotoisuutta ja yhteisen seurannan puuttumista. 

Tutkimuksen tuoreiden tulosten perusteella voidaan vetää myös johtopäätöksiä 

vapaaehtoistoiminnan johtamisen ja seurannan merkityksestä sekä antaa osviittaa 

niiden kehittämiselle. Erityisesti SWOT-analyysin arviointikierroksen tulosten 

perusteella vastaajat olivat melko yksimielisiä siitä, että vähäinen koulutus vapaaehtoistoiminnan 

johtamiseen ei ole merkittävä ulkoinen uhka heidän järjestölleen. 

Vastaajien kokemus on siis se, että vapaaehtoistoimintaa pystytään pitämään 

yllä, vaikka mukana ei olisi toiminnan johtamiseen kouluttautunutta henkilöä. 

Mutta – kuten mainittua – samalla myös enemmistö toivoo lisää koulutusta 

vapaaehtoistoiminnan johtamiseen, valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastaajista 

jopa kaksi kolmasosaa. Nykyinen koulutuspanos onkin melko pieni: puolet järjestöistä 

käytti rahallisesti työntekijöiden kouluttamiseen 700 euroa tai vähemmän. 

Vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin ja kehittämiseen liittyvän koulutuksen ja 

toiminnan paremman suunnittelun puolesta puhuu se, että tulosten perusteella 

selvästi useammin vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden koettiin toteutuneen erittäin 

hyvin, kun toiminnan suunnitteluun panostettiin laatimalla toiminnalle suunnitelma 

ja/tai strategia. Vapaaehtoistoiminnalle ei välttämättä tarvitse laatia järjestön varsinaisen 

strategian ohelle omaa strategiaa. Olennaista on kuitenkin se, että myös 

vapaaehtoistoiminta suunnitellaan ja kytketään osaksi järjestön kokonaisstrategiaa. 

Kun järjestössä puolestaan oli vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistunut 

ammattilainen, vapaaehtoistoiminnalla arvioitiin selvästi muita järjestöjä useammin 

olevan erittäin suuri merkitys vapaaehtoisten ja ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle, 

ihmisten väliselle luottamukselle ja vastavuoroisuudelle sekä kansalaistoiminnalle 

ja sen edistämiselle. 

Vapaaehtoistoiminnan seurantajärjestelmät ovat varmimmin kunnossa silloin, kun 

järjestössä on laadittu suunnitelma tai strategia vapaaehtoistoiminnalle ja järjestöön 

on myös palkattu vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia. 

Koska tulosten perusteella vapaaehtoistoiminnan strategia vielä puuttuu 

useimmista järjestöistä, ensimmäinen askel toiminnan kehittämiseksi monessa 

järjestössä olisi laatia vapaaehtoistoiminnalle strategia tai suunnitelma tai varmistaa, 

että nämä sisältyvät järjestön kokonaisstrategiaan. Näyttää siltä, että suunni- 

168

telman myötä seurantamenetelmiä joudutaan myös miettimään, ja suunnitelmallisuus 

ja seuranta taas näyttäisivät usein myös johtavan siihen, että vapaaehtoistoiminnassa 

saavutetaan parempia tuloksia. Mahdollisesti hieman mukautettu 

suunnitelma kannattaisi laatia myös niissä järjestöissä, jotka edistävät vapaaehtoistoimintaa 

vain asiantuntijapanoksella. 

Seuraava askel olisi – resurssien sen salliessa – hankkia omaan järjestöön myös 

vapaaehtoistoiminnan johtamisosaamista. Näitä vapaaehtoistoiminnan johtamiseen 

erikoistuneita ammattilaisia oli vain noin 10 %:ssa kokonaan vapaaehtoistoiminnalle 

perustuvista järjestöistä, mikä on kuitenkin suhteutettava siihen, että 

näissä järjestöissä ei ollut lainkaan palkattua henkilökuntaa. Noin 40 %:ssa niistä 

järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta oli yksi toimintalohko muiden joukossa, 

oli johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia. Noin 25 %:ssa niistä järjestöistä, jotka 

edistivät vapaaehtoistoimintaa palkatun henkilöstön asiantuntijapanoksella, oli 

myös vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia. Tulosten 

perusteella näyttää siltä, että työntekijöiden erikoistuminen vapaaehtoistoiminnan 

johtamiseen on järjestökentässä vielä tällä hetkellä melko vähäistä. Tällaisen 

osaamisen hankkiminen olisi varmasti vähintäänkin harkinnanarvoista monen 

järjestön kohdalla. Tämän kohdalla on myös hyvä huomioida, että SWOTarvioinnin 

tuloksissa vastaajien mielestä koulutusyhteistyö oli hyvin yksimielisesti 

järjestötoiminnan suuri mahdollisuus. 

Koska monessa tapauksessa järjestön budjetti on kuitenkin niin pieni, että vapaaehtoistoimintaan 

erikoistuneen koordinaattorin palkkaaminen ei ole mahdollista, 

olisi tärkeää huolehtia, että jollain tavoin näillekin järjestöille olisi saatavissa 

tukea ja tietoa oman vapaaehtoisen toimintansa koordinointiin ja järjestämiseen. 

Mahdollisesti vapaaehtoistoiminnan koordinointiin, kehittämiseen ja johtamiseen 

liittyvää asiantuntemusta voisi välittää isompien järjestöjen tai yhteistyökumppaneiden 

kautta palveluna pienemmille järjestöille. 

Yksi vastaaja aineistossamme mainiosti pohdiskeli monen kokemuksen tiivistäen: 

Ongelmaa havaittu uusien vapaaehtoisten sitoutumisessa, joka onkin jäänyt 

meitä mietityttämään. Onko vapaaehtoisuus muuttumassa projektinomaiseksi 

ja enemmän yksilön omista tarpeista lähteväksi. Onko tulevaisuuden 

vapaaehtoisuuden eetoksena tuottaa enemmän itselle mielihyvää 

kuin toiselle? 

Edellä pohdittiin jo rekrytoinnin ja sitouttamisen haasteita, myös motivaatiota esittelevässä 

jälkimmäisessä tulosluvussa, mutta tärkeä teema ansaitsee vielä syventävää 

pohdintaa. Minne olemme menossa? Mainittu lainaus kiteyttää erityisen 

lisänäkökulman vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen: projektimaisuus ei ole itsekkyyttä. 

Myöskään yksilön omista tarpeista lähtevä toiminta ei useimmiten ole 

itsekkyyttä. On aika havainnoida ja huomata, miten vapaaehtoistoiminta – ehkä 

enemmän kuin mikään yhteiskunnan muu osa-alue – on kenttä, jossa jokainen 

169

voittaa, jokainen saa. Yhteisiä asioita hoidetaan yhdessä. Omat ja toisen intressit 

limittyvät; yksilöllisesti yhdessä, ”Individually together” (Yeung 2004c). Tämä on 

juuri vapaaehtoistoiminnan keskeisiä aarteita ja uniikkeja mahdollisuuksia – mihin 

vain yhteiskunnan toimintaan tai saraan verrattuna! Kyseessä on huikea mahdollisuus. 

Samalla todellisuutta on sekin, että vapaaehtoisuus on muuttumassa yksilöllistymisen 

(mikä ei tarkoita itsekkyyttä) myötä: sosiaaliset siteet voivat olla heikompia, 

yksilöllisille intresseille on enemmän tilaa, vastavuoroisuus auttamisen tilalta korostuu, 

toiminta on lyhytkestoista (esim. Hustinx 2001). Muita tuoreissa kansainvälisissä 

tutkimuskirjoissa (esim. Rochester et al. 2010, 78–83) alleviivattuja vapaaehtoistoiminnan 

trendejä ovat yksilöllistymisen ohella 1) kuluttaminen eli konsumerismi, 

valinta, 2) pyrkimysten, toiveiden kulttuuri; ihmiset ovat nykyään koulutettuja, 

tietoisia, tarkkoja, ja pelkät materiaaliset arvot eivät heille enää riitä. 

Myös eläkkeellä halutaan elää aktiivista elämää omien arvojen mukaan, 3) sekularisaatio, 

4) lisääntyneet riskit, 5) uuden teknologian nousu, 6) yhteisöllisyyden 

kaipuu. Näihin nojaten kansainvälisissä tutkimuksissa (esim. Evans & Saxton 

2005) on hahmoteltu vapaaehtoistoiminnan tuotteistamista ja räätälöintiä; projektien 

suhteen on tärkeä pohtia ja fokusoida kohderyhmät ja nimenomaan suunnitella 

toimintaa heidän toiveidensa ja tarpeidensa kautta. Miksei otettaisi mukaan 

toimintaa suunnittelemaan esimerkiksi juuri toivotun kohderyhmän edustajia? 

Näihin muutoksiin liittyen tuoreissa kansainvälisissä vapaaehtoistoiminnan kokonaiskartoituksissa 

(esim. Rochester et al. 2010, 184–185; Hankinson & Rochester 

2005) on myös alleviivattu, että vapaaehtoistoiminnan käsitteistöä ja kuva pitäisi 

laajentaa, sillä kaikki toiminta ei ole samanlaista. Toiminnassa olisi hyvä luoda 

ikään kuin alabrandeja, alalajeja ja -merkkejä. Esimerkiksi seuraavat voitaisiin 

erotella nykyistä paremmin toisistaan: 

• palvelu 

• yleinen vapaaehtoistoiminta 

• kampanjointi 

• johto, hallinto. 

Jokaisessa näissä on toiminnan tulevaisuuden, esimerkiksi rekrytoinnin kannalta 

aivan omat haasteensa. Esimerkiksi palvelutehtävien myönteisiä puolia on positiivinen 

imago ja laaja arvostus, haasteena mahdollinen rajankäynti palkkatyöhön 

ja sen arvostukseen. Puolestaan oma-avun kohdalla myönteistä on käytännöllinen 

ja tunnetason tuki ja välittäminen, haasteena puolestaan toiminnan vaativuus 

ja mahdollinen henkinen raskaus. 

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan järjestöissä koetaan vahvasti, että vapaaehtoistoiminnan 

merkitys, tarve ja tilaus on kasvussa, monistakin syistä. Lisäksi 

monia toiminnan trendejä on havaittu, erityisesti neljä: 1) arvostus kasvussa, samoin 

ihmisten innostus, 2) sirpaleisuus, projektimaisuus, lyhytkestoisuus, 3) yh- 

170

teisöllisyys myös netin kautta erityisesti nuorten kohdalla, 4) nuorten saaminen 

mukaan edellyttää uudenlaisia toimintatapoja. Mainituista esim. lyhytkestoinen 

vapaaehtoisuus on jo nyt havaittavissa valtaosassa – kahdessa kolmesta – järjestössä. 

Myös muiden muassa oppilaitosten ja järjestöjen yhteiset vapaaehtoistoiminnan 

projektit näyttävät lisääntyvän vahvasti, kuten myös nettivapaaehtoisuus. 

Yleisesti ottaen aika moni vastaaja huomioi, että tarkasti rajattuihin tehtäviin on 

huomattavasti helpompi saada toimijoita: 

On myös huomattu, että vapaaehtoisia on huomattavasti helpompi saada 

tarkoin määriteltyihin, rajattuihin tehtäviin kuin esim. yhdistyksen hallitustehtäviin 

tai muihin perinteisiin yleistehtäviin. 

Juuri lyhytaikainen, projektimainen vapaaehtoisuus onkin yhä tulevaisuudessakin 

nousevia trendejä. Teemasta käytetään tutkimuskirjallisuudessa tänä päivänä 

usein episodisen vapaaehtoisuuden käsitettä (esim. Mcduff 2005). Käsite korostaa 

oivallisesti sitä, että toiminnan kesto voi vaihdella muutamasta tunnista pidempään 

ja toisaalta episodit voivat liittyä toisiinsa – samassa järjestössä, toimintamuodossa 

tai muualla – tai olla täysin irrallisia. 

Projektimainen toiminta vetoaa erityisesti nuoriin aikuisiin. Juuri heitä toivotaan 

tulostemme mukaan järjestöjen vapaaehtoisiksi nykyistä enemmän, ja motivaatioluvussa 

jo käsiteltiin heidän motivaationsa erityisluonnetta. Kuten yksi vastaaja 

tiivisti: 

Tällä hetkellä pyritään nuoria jäseniä kannustamaan toiminnassa, jotta he 

ottaisivat uusien tehtävien haasteita vastaan ja saisivat opetella yhteisössä 

ja omaksuisivat ns. hiljaistakin tieto-taitoa. Johtokunnassa on myös yksi 

nuori henkilö ns. kasvatettavana. 

Hyviä ideoita jaettavaksi! Moni muukin näki nuorissa enemmän mahdollisuuksia 

kuin haasteita: 

Nuorten mukaan tulo vapaaehtoistoimintaan. Nuoret tarvitsevat konkreettista 

ja hyödyllistä tehtävää, heillä on "halu auttaa". 

Tämän vastaajan kokemuksen tuloksemme todistavat laajemminkin. 

Kuten aiemmassa RAY-raportissa (Pessi 2008; ks. myös Yeung 2002) on jo osoitettu 

ja pohdittu, nuorimmat (15–24-vuotiaat) ovat kaikkein auttamishaluisimpia 

suomalaisia ja heidän potentiaalinsa myös vapaaehtoistoimintaan on huikea. 

Juuri nuorimmat suomalaiset ovat, ikäihmisten ohella, mukana vapaaehtoistoiminnassa 

muita enemmän. Toiminnassa mukana olevat nuoret (39 % nuorista) 

käyttävät siihen myös keskivertosuomalaista runsaammin aikaa: keskimäärin 

171

n. 20 tuntia kuukaudessa. Nuoria kiinnostavat vapaaehtoisuudessa erityisesti 

varsin ideologiset ja vastuulliset toiminta-alueet kuten toiminta lasten ja toisten 

nuorten parissa sekä ympäristö- ja ihmisoikeusasiat. Lisäksi juuri nuoret ja opiskelijat 

ovat myös kaikista suomalaisista kiinnostuneimpia osallistumaan vapaaehtoistoimintaan, 

jos heitä vain pyydetään mukaan: näin kokee peräti 60 % vapaaehtoistoiminnan 

ulkopuolisista suomalaisnuorista. Kuinka näitä vapaaehtoistoiminnasta 

kiinnostuneita nuoria sitten saataisiin toimintaan sitten mukaan? Vapaaehtoistoiminnan 

tulisi kaikkinensa olla toimintamuoto, jota kaikki tulisivat ajatelleeksi 

mielekkäänä tai vähintäänkin matalan kynnyksen joustavana toimintamuotona. 

Tämä onnistuu ainoastaan lisäämällä kontakteja nuorten ja vapaaehtoistoiminnan 

välille ja erityisesti lisäämällä konkreettisia kokemuksia toiminnasta. 

Käytännön tekeminen myös tavoittaa ryhmiä, joita kiinnostaa konkreettinen tekeminen 

mahdollisesti hankalaksi ja tylsäksi koetun poliittisen vaikuttamisen tai 

yhdistystoiminnan sijaan. Esimerkiksi koulumaailmaan olisi syytä siis kehittää 

kansalaiskasvatuksen ja etenkin konkreettisen vapaaehtoistoiminnan tilanteita, 

myös yhteistyössä järjestöjen kanssa. Tilanteet eivät saa olla kuitenkaan ulkoa 

ohjattuja, pakotettuja, vaan niille on aina oltava vaihtoehto; vapaan tahdon ydintä 

ei saa luovuttaa. (ks. myös Colby 2005; Grönlund & Pessi 2008; Pessi 2008). 

Seuraava lista tiivistää tutkimuksesta kumpuavia vinkkejä ja huomioita nuorten 

vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen ja suunnitteluun (Grönlund 2006; Grönlund 

2008; Yeung 2002; julkaistu aiemmin: Pessi 2008). 

• Sitoutumattomuus mahdollistaa innostumisen uudesta. 

• Pluralismi ja relativismi haastavat valitsemaan; yksilöllisyys tarvitsee toimintaa, 

jolla omaa identiteettiä rakennetaan/todennetaan. 

• Huomionarvoista on, että yksilöllisyys ei tarkoita itsekkyyttä vaan erilaista 

toimintatapaa. Altruistinen individualismi. 

• Ei pelkkää sitoutumista vaativaa, myös pistemäistä, projektimaista. 

• Matala kynnys ja helppous 

• Omaehtoista tai valmista tarpeen mukaan, monet karsastavat ”liian valmista”; 

itse ideoida, ottaa vastuuta. 

• Menu-valikko: erilaista toimintaa tarjolla – valitse omasi. Monipuolista, jokaiselle 

jotain. Ideologista ja tärkeää yhdelle, hauskanpitoa toiselle. 

• Toiminnan tehokkuus; konkreettisesti jotakin aikaan. 

• Porukalla tehtävää tai itsenäistä; toisille taas yhteisöllistä tai anonyymiä. 

• Aktiivinen, jopa aggressiivinen rekrytointi. 

Nuoret osoittavat auttamisen ja kansalaistoiminnan intoa, toiveitaan ja tarpeitaan 

eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet: yksilöllisemmin, projektimaisemmin ja eri tavalla, 

erilaisiin asioihin sitoutuen. Muutos on todellinen, mutta se ei ole uhka. 

Nuorilla on kiinnostusta – jopa siis muita ikäryhmiä enemmän – auttaa nimenomaan 

kaukana olevia ja tuntemattomia ihmisiä, joita itse, ilman organisoivaa 

tahoa on vaikeaa löytää. Kun yhteisöjen ja perinteisesti auttamiseen suunnan- 

172

neiden arvojen ohjaava vaikutus vähenee, kaivataan ulkopuolista, yhteiskunnallista 

tahoa ohjaamaan ja pyytämään. (Grönlund & Pessi 2008; Pessi 2008) 

Mitä järjestöelämässä on sitten tulevaisuudessa ylipäätään edessä? Vapaaehtoistoiminnan 

johtamista käsittelevä tämän hetken vankin – vaikkei ihan tuore – 

käsikirja (McCurley & Lynch 1997) myös hahmottaa seuraavia nousevia trendejä 

vapaaehtoistoiminnassa: 

• työnantajan tukema vapaaehtoistoiminta: työaikana työntekijät saavat antaa 

aikaansa vapaaehtoistoimintaan 

• iäkkäämmät vapaaehtoistoimijat: eläkeläiset ja erityisesti `kolmannen iän´ 

edustajat 

• ammatilliset vapaaehtoistoimijat: erityisosaamista tarjotaan järjestöille (liittyy 

myös pro bono -toimintaa, jossa eksperttiyttä tarjotaan normaali hintaa paljon 

halvemmalla, tai ilmaiseksi) 

• transitio-vapaaehtoiset: vapaaehtoistoiminta siirtymävaiheessa, esim. eläkkeellä 

jäädessä, kotiäidin- tai isän siirtyessä työelämääntyöttömät vapaaehtoiset: 

vapaaehtoistoimintaa voidaan monin tavoin hyödyntää myös siltana 

palkkatyöhön. 

Käsikirjassa huomioidaan myös kaksi muuta vapaaehtoistoiminnan tapaa, jotka 

kuitenkaan eivät ole laajasti hyväksyttyjä vapaaehtoistoiminta-käsitteen piiriin: 

yhteiskuntapalvelu (esim. vankilan sijaan) sekä stipendi-vapaaehtoiset (esim. ilmainen 

koulutus tai kurssit kiitoksena vapaaehtoistoiminnasta). Lisäksi tuoreessa 

kirjallisuudessa (esim. Rochester et a. 2010, 103–117) on täydennetty listaa seuraavilla: 

• ylikansalliset vapaaehtoiset, kansainvälinen vapaaehtoisuus; toiminta toisessa 

maassa, esim. työleirillä, järjestöjen vapaaehtois-vaihto 

• virtuaali-vapaaehtoiset: toiminta vain pelkästään esim. netissä 

• katastrofi-vapaaehtoiset: esim. valmiusryhmät suuronnettomuuksia varten 

• vapaaehtoisuudesta aktivismiin: esim. spesifit kampanjat 

• aika-pankki (time-banking), johon voi tallettaa aikaa tekemästään vapaaehtoistoiminnasta 

ja tällä tavoin lunastaa toisilta muita palveluja, saman ajan 

verran. 

Kuten tulokset osoittivat, moni näistä ideoista ja trendeistä on jo järjestöissä 

huomioitu. Yksi ehdotti jopa juuri time-banking -mallista toimintaa Suomeenkin. 

Turvatuilla resursseilla näitä ideoita päästäisiin kehittämään paremmin. Erityisesti 

yhteistyö yritysten kanssa on Suomessa vielä kovasti lapsenkengissään. Ja se 

on kuitenkin juuri sitä toimintaa, jossa kaikki voittavat – ja oppivat toisiltaan. Edellä 

nostettiin esille tuore esimerkki USA:sta: järjestöjen ja Disneyn huvipuiston oiva 

yhteistyö. 

173

Näistä mahdollisuuksista poiketen nykyisellään monissa järjestöissä tulostemme 

mukaan vapaaehtoistoiminnassa kalvaa pikemminkin huoli aukkojen täyttämisestä; 

onko vapaaehtoistoiminnalla tulevaisuudessa oma arvokas itseisarvonsa, vai 

hyödynnetäänkö sitä julkisen sektorin leikkauksiin? Tulokset ilmensivät, että monessa 

järjestössä tilanne myös arvostuksen suhteen koetaan absurdiksi: samaan 

aikaan arvostusta ei saada riittävästi, ja kuitenkin toiveet toimintaa kohtaan ovat 

suuria. Julkisen sektorin leikkaukset ovat haasteellistaneet tilannetta entisestään. 

Kokemukset voivat olla hyvinkin hälyttäviä: 

Auttavan vapaaehtoistoiminnan puolella on pyrkimystä käyttää vapaaehtoisia 

hyväksi paikkaamaan ammatillista työtä, työllistää heitä kyseenalaisilla 

tavoilla (syyllistäminen pahinta/vrt. ko ikääntyneistä vapaaehtoisista. Ongelmia 

muodostuu joskus myös niin, että ammattihenkilöstö "pelkää" työnsä 

puolesta tai yhteistyöperiaatteet ovat epäselvät. 

Vastaavasti toinen vastaaja pohti: 

Pelottaa se kuinka paljon kolmannen sektorin varaan lasketaan. Jos samanaikaisesti 

ollaan kaventamassa voimavaramahdollisuuksia ei kolmas 

sektori voi ottaa vastaan kaikkea. RAY:n uusi avustusstrategia on oivaltanut 

tämän ja rajaa nyt aivan oikein yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä rahoituksen 

ulkopuolelle. 

Samalla tutkimuksemme tulokset toisaalta osoittavat, että sektorirajat ovat jo nyt 

osin hämärtyneet – hyvässä ja pahassa. Esimerkiksi järjestöjen vapaaehtoistoimintaan 

käyttämien avustusten kohdalla useimmin avustava taho on nimenomaan 

kaupunki. Julkinen sektori myös siis mahdollistaa vapaaehtoistoimintaa. 

Parasta olisikin, jos toiminta olisi monien toimijoiden yhteinen etu ja intressi ja 

samoin panostusten kohde. 

Mikä sitten on se erityinen rooli, jonka vapaaehtoistoimija voi järjestössä ottaa? 

Nimenomaan pieniin järjestöihin keskittynyt brittitutkimus (Rochester 2007) osoitti 

neljä keskeistä roolia: 

• Palvelutehtävä, palveluiden tarjoaminen: vapaaehtoiset toimivat ihmisten auttamiseen 

keskittyneissä järjestön tehtävissä. Vapaaehtoistoiminta on keskeisessä 

roolissa järjestön tehtäviä. 

• Tukifunktio, tuen tarjoaminen: päärooli järjestön toiminnassa on palkatuilla 

työntekijöillä, ja vapaaehtoistoimijat tukevat tätä roolia. 

• Jäsen-/aktivistimalli: yleinen järjestöissä, joissa ei useimmiten olen lainkaan 

palkattua henkilökuntaa. Ryhmä on usein perustettu yhdessä, ajamaan jotakin 

asiaa. 

• Yhteistyömalli: muutoin sama kuin edellä tukifunktio, mutta palkatun ja vapaaehtoisten 

toimijoiden suhteet eivät ole selvät ja kiveen hakatut vaan vaihtelevat 

esim. toimintamuodoittain tai projekteittain. 

174

Tulosten mukaan kaikkiin näihin on jo tänä päivänä suomalaisissa järjestöissä 

olemassa lankoja ja avauksia. Parhaiten tilannetta kuvaisi ehkä yhteistyömalli: 

molemmilla on oma arvonsa, mutta ilman vapaaehtoistyötä moni järjestö yksinkertaisesti 

kuivuisi kokoon. Kyseessä ei siis ole vain yhteistyömalli tai tukifunktio 

vaan pikemminkin elinehtomalli. Ja tätä vapaaehtoistoiminta on myös hyvinvoivalle 

yhteiskunnalle. 

15.3 Tulevaisuus on toimijoissa: motivointi, sitouttaminen ja kannustava 

ohjaus 

Toimijoiden sitouttaminen ja uusien rekrytointi kulkee punaisena lankana läpi tämän 

tutkimuksen tulosten. Tarkemmin rekrytoinnin teemaan pureuduttiin jo edellä, 

motiiveja käsittelevän osion jälkimmäisessä luvussa (esim. mikä motivoi projektimaiseen 

toimintaan innostuvia, miten motiivit vaihtelevat eri puolella Suomea), 

ja lisäksi tämän Pohdinta-luvun edeltävissä osiossa pohdimme muiden 

muassa toimijoiden tuen ja kannustuksen seurantaa, nuorten rekrytointia ja projektimaisten 

toimintamuotojen erityislaatua. Seuraavat teemat voidaan vielä tiivistäen 

kerrata motiiveja käsittelevästä luvusta koskien miehiä, naisia, ikäihmisiä ja 

nuoria aikuisia – eli kuinka saada uusia ihmisiä toimintaan mukaan: 

• Suomalaisten vapaaehtoistoimijoiden motivaatio painottuu erityisesti kolmeen 

teeman (ja tässä järjestyksessä vahvimmasta aloittaen): antamiseen, 

toiminnallisuuteen ja jatkuvuuden etsintään. 

• Pohdinnallisuus, uuden etsintä ja läheisyys painottuvat tasaisesti miesten ja 

naisten vapaaehtoistoiminnan motiiveissa. 

• Miehille toiminnallisuutta, tuttuutta, sosiaalisuutta. 

• Toiminnallisuus on miehille huomattavan tärkeää (kaksi kolmesta kokee erittäin 

tärkeäksi). 

• Naisia harvemmat miehet kokevat etäisyyden toimintansa motiiviksi. 

• Saaminen ja antaminen ovat naisille puolestaan tärkeämpiä kuin miehille. 

• Juuri eläkkeelle jääneitä, alle 70-vuotiaita, houkuttaa vapaaehtoistoimintaan 

muita enemmän sekä uusien asioiden kokeilu että tuttuuden kaipuu kuten 

myös pohdinnallisuus (esim. miten elää arvojaan todeksi teoissa). 

• Nuorille aikuisille ehdottomasti keskeisintä on antaminen. Toiseksi tärkeintä 

on yhtäältä toiminnallisuus, toisaalta pohdinta. 

• Etäisyys on nuorille ydinmotiivina muita ikäryhmiä harvinaisempi ja jatkuvuus 

vielä harvinaisempi. 

• Nuoria kannattaakin pyrkiä rekrytoimaan antamismahdollisuuksien + toiminnallisuuden/pohdinnallisuuden 

kautta. Uusien juttujen kokeilu ja sosiaalisuus 

aivan erityisen keskeistä! 

Nyt hieman jatkamme ja syvennämme, kohti enenevää konkretiaa, tätä rekrytoinnin 

ja tuen näkökulmaa. 

175

Juuri vapaaehtoistoiminnassa sitoutuminen ja motivaatio onkin äärettömän keskeistä; 

ydin on vapaassa tahdossa – vahvuus ja hauraus toiminnan kannalta. 

Esimerkiksi verrattuna vapaaehtoistoiminnan rajapintoihin – järjestöjen sisällä, 

palkattuihin toimijoihin tai suhteessa järjestöistä julkiseen palvelujärjestelmään 

tämä teema nousi haasteena ja kehitystoiveena läpi raportin huomattavan runsaasti 

esille. Myös esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan koulutustarpeissa esille 

nousee erityisesti koulutus, uusien toimijoiden innostaminen ja toimijoiden sitouttaminen. 

Kansainvälisistä tuoreistakin tutkimuksista (esim. Music & Wilson 2008, 

297; ks. myös Eikenberry 2009) puolestaan tiedämme, että rekrytoinnin tulee olla 

rohkeaa. Esimerkiksi jopa vapaaehtoistoiminnan aktiivisessa kultamaassa, Yhdysvalloissa, 

suurin osa ihmisistä, jotka toimivat vapaaehtoisina, ei ole tullut toimintaan 

itse, vaan heidät on rekrytoitu, heitä on pyydetty, heidät on kutsuttu. Tehokkain 

rekrytointi on juuri henkilökohtaista, kasvoista kasvoihin tapahtuvaa – 

aina. 

Nykyisillään järjestöissä käytetyimmät keinot vapaaehtoisten tukemiseksi ovat 

tutkimustulosten mukaan virkistystilaisuuksien järjestäminen sekä opastuksen ja 

koulutuksen tarjoaminen vapaaehtoisille. Henkilökohtaista työnohjausta tarjotaan 

myös sangen monissa järjestöissä. Järjestöissä pyritään lisäksi tukemaan vapaaehtoistoiminnan 

jatkuvuutta ja toimijoiden sitoutumista erityisesti seuraavin 

tavoin: virkistys, tuki ja toiminnanohjaus (esim. työnohjaus), pienet huomionosoitukset, 

positiivinen palaute, yhteydenpito, koulutus. Kokonaisuudessaan tuki on 

hyvinkin monimuotoista, joskin vain osassa järjestöjä. Puolet järjestöistä käyttää 

alle 2 000 euroa rahallisesti suoraan vapaaehtoisten tukemiseen sekä kouluttamiseen 

ja opastamiseen. Niissä järjestöissä, joissa on palkattu vapaaehtoistoiminnan 

koordinaattori, kustannukset ovat henkilöstökulujen kautta suuremmat. 

Virkistystoimintaan puolestaan puolet järjestöistä käyttää alle 1 000 euroa ja kolme 

neljästä järjestöstä alle 2 000 euroa. Koska tukeva toiminta on hyvin tärkeää, 

saattaisi olla perusteltua ohjata vapaaehtoisia tukevaan toimintaan enemmän 

myös rahallisia resursseja. 

Lisäksi tulosten mukaan osassa järjestöjä – vain osassa – pyritään tukemaan 

toiminnan ”elämänkaarta” (esim. uusien tehtävien tarjoaminen, haasteellisuuden 

lisääntyminen) erityisesti seuraavin tavoin: kehityskeskusteluilla ja muilla keskusteluilla, 

koulutuksella, tehtävien kierrolla sekä toimintojen ja toimintatapojen kehittämisellä. 

Kuten yksi vastaaja tiivisti mainiosti: 

Kehittämällä mahdollisuuksia ja antamalla tekijöille vastuuta. 

Tuoreet tutkimukset (esim. Rotolo 2000) ovat osoittaneet suurilla aineistoilla ja 

niin vapaaehtoistoimintaa kuin yleensäkin yhdistysaktiivisuutta koskien, että elämän 

murrosvaiheet todella vaikuttavat toimintaan; rytmi seuraa elämän syklien 

rytmiä. Rytmi myös vaikuttaa toiminnan sisältöön: kouluikäisten lasten vanhemmat 

toimivat mielellään vapaaehtoisina lastensa elämänpiiriin liittyvissä asioissa. 

Teema on keskeinen. 

176

Monissa vastauksissa toisaalta huomioitiin, että elinkaariajattelu toteutuu luonnollisesti, 

itsestään – ja toisaalta samoissa vastauksissa huomioitiin yhtäaikaisesti, 

että tilanteessa itse asiassa onkin haasteita: 

Uusien tehtävien tarjoaminen ja haasteellisuuden lisääntyminen toteutuu 

luontaista tietä: tosin tässä juuri se ongelma, että aktiivisille ja osaaville vapaaehtoistoimijoille 

alkaa helposti kertyä liikaakin tehtäviä, mikä voi uuvuttaa 

heidät. 

Muutamissa vastauksissa kävi ilmi, että vapaaehtoistoiminnan muutos ja ikään 

kuin elinkaari kyllä sallitaan mutta se jätetään yksin toimijoiden varaan ja vastuulle: 

Jokaiselle annetaan vapaus kasvaa roolissaan ja ottaa ja ideoida halutessaan 

uusia tehtäviä. 

Uusia tehtäviä saa suunnitella ja kehittää itsekin. Siipiään saa kokeilla. 

Kyse on kuitenkin vapaaehtoistoiminnasta; elinkaariajattelu ei saa nojata vapaaehtoisten 

omaan aktiivisuuteen. Kyse on järjestöjen vastuusta! Kyse on sitä kautta 

myös järjestöjen edusta: sitoutunut ja motivoitunut vapaaehtoistoimija on järjestön 

aarre, myös – ja usein eritoten – pidemmässä aikakaaressa. Järjestöissä 

kannattaisikin istua alas pohtimaan, yhdessä vapaaehtoisten kanssa, tätä teemaa. 

Sitoutumista mietittäessä on ylipäätään hyvä pohtia seuraavia (lähteenä 

Pessin luento- ja työpajakalvot, joita kaikkia on ollut ilo kehittää nimenomaan yhdessä 

järjestöjen kanssa, kentällä oppien): 

Mihin toiminnassa sitoudutaan? 

• toimijoiden ryhmä 

• organisaatio, yhdistys 

• asiakas, potilas tms. 

• ideologia, aate (ihanne, arvot…) 

• asia sinänsä. 

Ja kuinka tukea sitoutumista, jaksamista, kaikissa näissä elementeissä? 

Tärkeää on myös muistaa, että vapaaehtoistoimijan sitoutuminen rakentuu ja 

muuttuu koko ajan: toiminnan alussa, jatkuessa ja jatkuessa pidempään eri asiat 

ovat merkittäviä ja tarpeellisia. 

Kokonaisuudessaan jatkuvuutta turvataan siis tulosten mukaan sekä muodollisin, 

institutionalisoiduin keinoin kuten koulutuksella ja jopa esimerkiksi diplomein ja 

ansiomerkein että myös epämuodollisesti järjestöelämän arjessa. Kaiken kaikkiaan 

tulokset nostavat kuitenkin esille sen tarpeen, että vapaaehtoistoimintaan 

177

todella tarvittaisiin nykyistä enemmän työnohjauksellista otetta – jota osin jo palkattujen 

henkilöiden kohdalla onkin. Ydin tällöin kattaisi vähintäänkin sen, että 

vapaaehtoistoimijalle osoitetaan (Pessin luento- ja työpajakalvoista) seuraavaa: 

Toimijoiden kannustavan ohjauksen idea, kuusi kulmakiveä: 

Toimijoille osoitetaan konkreettisesti ja arjessa, että 

• hänestä ollaan kiinnostuneita: jaksamisestaan, intresseistään, ideoistaan 

• häntä kuunnellaan aidosti; kohdataan, ollaan läsnä, annetaan aikaa 

• hänen toimintaansa arvostetaan ja kiitetään, ja tämä osoitetaan sanoin ja 

teoin 

• hänen omaa erityistä panostusta tarvitaan ja pidetään tärkeänä, ja tämäkin 

osoitetaan 

• hänen muutostarpeitaan kuunnellaan; miten toiminta voi elää mukana elämänkaaressa 

ja muuttuvissa elämäntilanteissa? 

• hänet nähdään osana yhteisöä; jos toimija esimerkiksi jättäytyy yhtäkkiä 

pois, hänen jaksamisestaan ja voinnistaan kysytään. Kukaan ei jää haluamattaan 

yksin. 

Nämä kuuden kulmakiven elementit ovat siis vapaaehtoistoiminnan työnohjauksellisen 

otteen – kannustavan ohjauksen – ydinelementit, jotka voidaan huomioida 

kaikissa järjestöissä, pienimmissäkin. Kyse on nimensä mukaisesti kannustavasta 

ohjauksesta: ihmisenä ihmiselle, toinen toistemme tukena. Kyse on ihmisyydestä 

ja toisen kunnioittamisesta, kiittämisestä – ei mistään sen kummemmasta. 

Ei mistään, mihin tarvittaisiin erityisiä koulutuksia tai erityisresursseja. 

Juuri tästä syystä näitä viittä elementtiä myös kutsutaan tässä kannustavaksi ohjauksesi, 

ei työnohjauksesi. 10 Tällainen kannustava ohjaus olisi lanseerattava 

kaikkiin järjestöihin, jotka vapaaehtoistoimintaa organisoivat. Tulostemme mukaan 

elementit ovat jo käytössä ilahduttavan monissa järjestöissä. Nyt olisi aika 

jakaa oppi järjestöstä toiseen – myös tässä. 

Kannustavassa ohjauksessa myös järjestö saa valtavasti takaisin; tällaisella kohtaamisella 

on aivan keskeisen tärkeä merkitys vapaaehtoistoimijoiden sitoutumisessa. 

Eli todella, tavallinen ihminen riittää. Positiivisen palautteen vaikutukset 

ihmisen mielialaan ja toimintaan ovat uskomattomia: kognitiivinen kapasiteetti 

laajenee, terveys paranee, mieliala kohenee, sitoutuneisuus lisääntyy ja niin 

edelleen (tutkimuksia, ks. Pessi 2010). Nyt aineistossa nousi esille kysyttäessä 

toiminnan jatkuvuuden tukemista esimerkiksi: 

Siinäpä onkin haastetta! 

10 Erityisesti tästä teemasta käytiin antoisa keskustelu RAY:ssa toukouussa 2010 järjestöedustajien 

kanssa alustavien tulosten pohjalta. Vielä kerran: suuri kiitos! 

178

Se on vaikeata. 

Kun nimenomaan järjestöissä voitaisiin vapautua, huokaista ja ymmärtää, ettei 

mitään erityistä tietotaitoa tarvita, vain kohtaamista ja ihmisyyttä. Yksi vastaaja 

tiivistikin ihanasti: 

Hymy ja iso hali kiitokseksikin on hyväksi havaittu tapa. 

Kannustavan ohjauksen elementeistä eritoten myönteisen palautteen merkitys on 

äärimmäisen keskeinen, myös rekrytoinnissa. Kuten yksi vastaaja tiivisti koskien 

vapaaehtoistoimijoiden rekrytoinnin onnistumisia: 

Positiivinen asenne!. 

Ihmiset aistivat myönteisyyden ja aitouden – ja sen rooli rekrytoinnissa kuten 

myös toimijoiden sitouttamisessa voi olla aivan ratkaiseva, ehkä ratkaisevin. Tämän 

Pohdinnan ensimmäisessä osiossa jo esitimme, että järjestöjen tulisi nykyistä 

enemmän myös konkreettisesti raportoida kiittämisen ja palautteen antamisen 

tapojaan. Hyviä käytänteitä tulisi myös jakaa järjestöstä toiseen! 

Vapaaehtoistoimijoiden sitoutumista ja sitouttamista ei ole Suomessa juuri tutkittu 

ja kansainvälisestikin niukalti. Ainoa teemaan nimenomaisesti keskittynyt tutkimus 

Suomessa on Emmi Utin pro gradu -tutkielma. Tutkimuksen tulosten perusteella 

vapaaehtoistoimijoiden motiiviperusta muuttuu toiminnan aikana. Halu auttaa 

oli altruistisimmillaan toimintaan mukaan lähdettäessä, ja vähitellen sitoutumisen 

vahvistuessa pyyteetön auttaminen sai hedonistisia piirteitä. Positiiviset 

kokemukset vapaaehtoistoiminnasta saivat sitoutumista pelänneet vapaaehtoiset 

kokemaan sitoutumisen myöhemmin luonnolliseksi. Odotuksilla ei ollut merkittävää 

vaikutusta vapaaehtoistyössä jatkamiseen. Vapaaehtoistyöntekijöiden heikkoon 

organisaatioon sitoutumiseen vaikuttivat olennaisesti negatiiviset kokemukset 

suhteissa palkattuihin työntekijöihin. Keskeisiä sitoutumisen vahvistajia olivat 

vapaaehtoisen oma kokemus itsetunnosta ja pystyvyyden tunteesta. Usko itseen 

vapaaehtoistyöntekijänä ja tunne siitä, että pystyy auttamaan olivat merkittäviä. 

Utin mukaan vapaaehtoisten kokeman toiminnan palkitsevuus ja sitä kautta myös 

sitoutuminen juontuu pohjimmiltaan vapaaehtoisten arvomaailmasta. Kun vapaaehtoistoiminnassa 

voi omalla toiminnallaan elää todeksi omia arvojaan, toiminnasta 

tulee palkitsevaa ja tätä kautta vapaaehtoinen myös sitoutuu vahvemmin 

toimintaan. (Utti 2008)Sitoutumisessa seuraavat ovat kansainvälisten tutkimusten 

mukaan (esim. Omoto & Snyder 1995) oleellisia: 

• toimintaa edeltävät tekijät: auttavainen persoonallisuus, motivaatio, sosiaalinen 

tuki ja innostus 

• kokemukset: tyytyväisyys, integroituminen 

• seuraukset: toiminnan kesto. 

179

Näiden kolmen lista on sangen yleinen. Erityisen oleellinen tekijä näissä on suomalaistenkin 

vapaaehtoistoiminnan motiivitutkimusten (esim. Yeung 2002; 

2004a; 2004b) mukaan juuri sosiaalinen integroituminen. Vapaaehtoistoimija, joka 

saa toiminnasta uusia ystäviä, sitoutuu pitkäksi aikaa ja saa toiminnasta paljon. 

Vapaaehtoistoimija, joka kokee toiminnassa kuuluvansa joukkoon, on helppo 

pitää järjestötoiminnassa mukana. Jo nyt aineistossa sosiaalisten sidosten rooli 

nousi siellä täällä esille, esimerkiksi: 

Järjestömme muodostaa tiiviin sosiaalisen piirin, jossa uudet toimijat oppivat 

vanhojen kanssa ja yhteistyö ja tuki ovat tärkeimpiä jatkuvuuden säilyttäjiä. 

--- sitoumus perustuu ystävyyssuhteisiin ja sosiaalisiin sopimuksiin. 

Kokonaisuudessaan kuitenkin avointen kysymysten vastaukset linkittyivät hyvin 

harvoin järjestöjen sosiaalisten verkostojen ja sidosten moninaisuuteen. Mistä 

tulos kertoo? Onko järjestöjen sosiaalinen arki niin itsestäänselvyys, ettei sidosten 

roolia muiden muassa toimijoiden rekrytoinnissa ja sitouttamisessa huomata 

sanoittaa tutkijoille? Joka tapauksessa järjestöissä on syytä tiedostaa nykyistä 

vahvemmin tämä valtava pääoma: palkatut työntekijät ja vapaaehtoistoimijat 

muodostavat järjestöjen arvokkaimman pääoman. Epävirallisilla ja arkisilla kohtaamisilla 

on perustavanlaatuisen keskeinen merkitys vapaaehtoistoiminnan, ja 

järjestöelämän ylipäätään, jatkuvuudelle ja tulevaisuudelle. 

Ilahduttavaa kyllä, aineistossa nousi esille muutamia arkisen palautteen ja kohtaamisen 

esimerkkejä jo nyt. Yksi vastaaja mainiosti tiivisti kysyttäessä, mitä vapaehtoisille 

tarjotaan: 

Vapaaehtoisten kuulumisten ja jaksamisen kyseleminen. 

Tulevaisuutta ajatellen kysymys siis kuuluukin, välittyyhän vapaaehtoisille varmasti 

jokaiselle kuva, että heistä ja heidän jaksamisestaan ollaan kiinnostuneita. 

Kysymys on tärkeä ja validi, koska muutamia huolestuttaviakin ääniä aineistosta 

kuultiin. Kysyttäessä, miten toiminnan jatkuvuutta turvataan, vastauksissa näkyi 

turhan monta kertaa esimerkiksi: 

En osaa sanoa. 

Ei mitenkään, kaikki on todellakin vapaaehtoista eikä ole mitään pakkopullaa. 

Se on vähäistä, kiitos ei ihan riitä. 

? 

Tähän mennessä ei kovin paljon ole kiinnitetty huomiota. 

180

Ei mainittavia tukemisia. 

Järjestöissä rekrytointiin todella kannattaa panostaa. Aiemmista tutkimuksista 

(Yeung 2002) tiedämme, että kuudesosalla vapaaehtoistoiminnan ulkopuolisista 

suomalaisista tärkein syy vapaaehtoistoimintaan osallistumattomuudelle on se, 

etteivät he koskaan ole tulleet asiaa ajatelleeksi tai heitä ei ole pyydetty mukaan. 

Lisäksi yli 10 % suomalaisista kokee, ettei heillä ole mitään erityisempää syytä 

osallistumattomuudelle. Samalla puolet vapaaehtoistoimintaan osallistumattomista 

suomalaisista ilmoittaa haluavansa lähteä mukaan pyydettäessä. Luku on äärettömän 

suuri! Lisäksi tiedämme (Pessi 2008), että suomalaiset ovat hyvin auttamishaluista 

kansaa, eritoten nuorimmat. Rekrytoinnin potentiaalit ovat siis huikeat. 

Teemaa käsitellään myös seuraavassa pääosiossa. Seuraavaan on koottu 

vielä muutamia vinkkejä rekrytoinnin kehittämiseen (Pessin luento- ja työpalajakalvoista): 

Selkeät projektit 

• Jatkuvuus – vaikka vain kerran vuodessa! 

Omien ja toisten intressien limittyminen 

• Antaessaan saa, eikä yksilöllisyys ole itsekkyyttä 

Provosoivat, imagoa luovat kampanjat 

• Sydämelliselle toiminnalle, hyvälle elämälle tilaus! 

Palkitseminen, palaute → sitouttaminen 

• Rekrytointi kasvoista kasvoihin 

• Arkisen positiivisen palautteen mullistava voima 

Rohkea innovatiivinen verkostoituminen 

• Uutta, ennenkuulumatonta voi kokeilla! 

Monipuolisuus, ”menuvalikko” 

• Onko tarjota jotain sekä kerran että vuosiksi tulevalle toimijalle, ja siltä väliltä? 

Toiminta kasvaa ihmisen mukana; 

• Muutos, elinkaari, murrokset – kuinka elämme mukana? 

181

Eli konkreettinen kysymys kuuluu: miten järjestössä pohditaan ja panostetaan 

näihin kaikkiin – tai osaan – ja nimenomaan konkreettisesti? Onnistuneen rekrytoinnin 

keskeiset elementit ovat ihmissuhdetoimintaa. Kuitenkin myös rahallista 

panostusta rekrytoinnissa tarvitaan esimerkiksi mainonnassa ja kampanjoinnissa. 

Vapaaehtoisten vakuutusten jälkeen järjestöt panostivat rahallisesti vähiten rekrytointiin. 

Puolet järjestöistä panosti vuodessa rekrytointiin 400 euroa tai vähemmän. 

Hyvin harkittuna ja mahdollisesti myös eri toimijoiden kanssa yhteisvoimin 

toteutettuna rahallinen lisäpanostus rekrytointiin esimerkiksi kampanjoinnin muodossa 

saattaisi olla panostuksen arvoinen ja avata uusia mahdollisuuksia rekrytointiin. 

Mitkä tekijät saavat sitten vapaaehtoiset lopettamaan toimintansa? Rochester ja 

kumppanit (2010, 139) koostavat tutkimuskirjallisuudesta tekijöitä, erityisesti vapaaehtoistoiminnan 

koordinointiin ja hallintoon liittyen, jotka voivat oleellisesti 

heikentää toimijoiden sitoutumista: 

• liian vähäinen ohjaus ja tuki 

• heikko kommunikaatio 

• koulutuksen puute 

• toimijat eivät koe, että heitä arvostetaan 

• toiminta on järjestetty heikosti, sekavasti 

• toimijoille sysätään liikaa vastuuta ja tehtäviä. 

Kaikkien näiden kääntöpuoli – esimerkiksi riittävän arvostuksen osoittaminen – 

ovat puolestaan luonnollisesti avaimia toimijoiden hyvään sitouttamiseen. Näitä 

listattiin jo edellä coachingia käsittelevässä listassa. Lisäksi, seuraavaa listaa 

(Rochester et al. 2010, 148–149) voidaan järjestöissä käyttää tsekkauslistana 

niin vapaaehtoistoimijoiden rekrytoinnissa kuin sitouttamisessakin: 

• toimijoiden valinta, seulonta 

• tasavertaiset mahdollisuudet osallistua 

• tehtävien kuvaus ja ohjeet 

• informointi ja koulutus 

• säännöllinen tuki ja ohjaus 

• joku nimetty henkilö, jolle puhua kaikista kysymyksistä, ongelmista 

• kulukorvaukset 

• terveys, turvallisuus 

• mahdolliset vakuutukset. 

On myös huomioitava, että rekrytointiin liittyen aineistossa jo mainiosti huomioitiinkin, 

että vapaaehtoistoimintaa tulisikin kehittää yhä joustavammaksi ja monimuotoisemmaksi. 

Esimerkiksi: 

Moni vapaaehtoistyö edellyttää yhtä suurta sitoutumista kuin työelämään 

eikä näin ollen mahdollistua kun lapset ovat pieniä tai töissä raskasta. Eli 

182

luoda sellaisia rakenteita ja vapaaehtoistöitä jotka oikeasti ovat vapaaehtoisia, 

jotka ihmiset tekevät koska haluavat. 

Vapaaehtoistoiminnan merkitys kasvaa hurjasti lähivuosina. Tilausta on ja 

arvelen myös vapaaehtoistoiminnan käsitteen avautuvan paremmin ja 

konkreettisemmalla tavalla: itse kukin voi tehdä vapaaehtoistyötä omien 

mahdollisuuksiensa mukaan. Tähän asti moni on varmaakin mieltänyt mukaan 

lähtemisen pitkäaikaiseksi sitoutumiseksi eikä välttämättä sen vuoksi 

uskalla lähteä mukaan. 

Koko tutkimus on hyvä päättää aineistomme sanoihin. Tässä eräs vastaaja pohtii 

järjestönsä vapaaehtoistoiminnan rekrytoinnin hyviä kokemuksia ja onnistumisia: 

Haluaa omasta tahdostaan olla mukana sydämellään...silloin se onnistuu. 

Yrittää parhaansa, se riittää. Yhdessä tekeminen. ILOISUUS – REHELLI- 

SYYS! 

183

16 Tiivistelmä 

Tutkimuksen ydintulokset voidaan tiivistää seuraaviin ydinkohtiin: 

• Käsillä oleva tutkimus pohjautuu suureen monipuoliseen aineistoon (yhteensä 

yli 3 000 vastaajaa), jollaista ei ole Suomen järjestökentästä koskaan aiemmin 

kerätty. Tuloksissa osassa vastauksista puuttuvia tietoja on sangen runsaasti 

ja vastaajat ovat ehkä ymmärtäneet osan kysymyksistä eri tavoin. Tämä 

on kuitenkin tyypillistä suurille määrällisille aineistoille. Samalla tämä on jo 

sinällään tulos, joka heijastelee toimintakentän monimuotoisuutta ja yhteisen 

seurannan puuttumista sekä tämän tutkimuksen suurta tarvetta. 

• Tulokset osoittivat, että valtakunnallisissa keskusjärjestöissä hallituksen 

kooksi ilmoitettiin pääsääntöisesti 8–11 henkilöä. Muissa valtakunnallisissa 

järjestöissä hallituksen koko oli välillä 5–9 henkilöä. Paikallisissa/alueellisissa 

järjestöissä kokoluokka oli yleensä 5–11 henkilöä. Tyypillisen eli useimmiten 

toistuneen vastauksen mukaan valtakunnallisissa keskusjärjestöissä hallituksen 

koko oli 9 henkilöä, muussa valtakunnallisessa järjestössä 7 henkilöä ja 

paikallisessa/alueellisessa järjestössä myös 7 henkilöä. Järjestöjen hallitukset 

ovat selvästi naisenemmistöisiä. Vain harvassa järjestössä on hallituksessa 

naisia alle neljännes koko hallituksen jäsenmäärästä. Noin 70 %:ssa järjestöistä 

naisia on yli puolet hallituksen jäsenistä. 

• Valtakunnallisissa keskusjärjestöissä hallitus kokoontui yleensä 5–10 kertaa 

vuodessa. Muissa valtakunnallisissa järjestöissä hallitus kokoontui yleensä 4– 

11 kertaa vuodessa. Paikallisissa/alueellisissa järjestöissä hallitus kokoontui 

yleensä 3–12 kertaa vuodessa. Tyypillisen vastauksen mukaan valtakunnallisen 

keskusjärjestön hallitus kokoontui 5 kertaa vuodessa, muun valtakunnallisen 

järjestön hallitus 6 kertaa vuodessa ja paikallisen/alueellisen järjestön 

hallitus 10 kertaa vuodessa. Koko aineistossa yleisin kokoontumistiheys oli 6 

kertaa vuodessa. 

• Valtaosassa – viidessä kuudesta – järjestöjä hallitustensa kokouksista ei 

makseta mitään palkkioita tai korvataan korkeintaan syntyneitä kuluja; myös 

siis järjestöjen korkein hallinto on erittäin vahvasti vapaaehtoistoimintaa. 

• Muiden vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjen toimielimien kirjo järjestöissä oli suuri. 

Aineiston perusteella yleisimpiä olivat työryhmät ja ohjausryhmät, työvaliokunnat 

ja vertaistukiryhmät. 

• Tutkituista järjestöistä lähes kaikilla (92,6 %) vapaaehtoistoiminta liittyy jollain 

tavalla järjestön toimintaan. Lisäksi yli kolmannes vastaajista ilmoittaa, että 

”järjestömme perustuu vapaaehtoistyöhön; vapaaehtoistyö on järjestömme 

olemassa olon edellytys, kaikki toimintamme on vapaaehtoistoimintaa”. 

• Tutkituissa järjestöissä on eniten vapaaehtoisia vertaistukitoiminnassa, tapahtumien 

järjestämisessä, virkistystoiminnassa, vaikuttamistyössä ja terveyttä 

edistävässä toiminnassa. Eniten järjestöt puolestaan kaipaavat uusia vapaaehtoisia 

varainhankintaan, tukihenkilötoimintaan, vertaistukeen, tapahtumien 

järjestämiseen ja vaikuttamistyöhön. Erityisesti toimintaan toivotaan nuoria ja 

miehiä. 

184

• Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastaajista suurin osa ilmoitti, että heidän 

järjestössään aktiivisia vapaaehtoisia oli yli 100 henkilöä. Muissa valtakunnallisissa 

järjestöissä oli vapaaehtoisia yleisesti ottaen 1–50 henkilöä, useimmiten 

11–20 henkilöä. Paikallisten ja alueellisten järjestöjen vastaajien mukaan 

aktiivisia vapaaehtoisia oli yleisesti ottaen 1–20 henkilöä, useimmiten 11–20 

henkilöä. 

• Kaikkien kolmen järjestötyypin vastaajien mukaan aktiivisten vapaaehtoisten 

ajankäyttö on yleisesti ottaen välillä 1–20 tuntia kuukaudessa. Valtakunnallisten 

keskusjärjestöjen kohdalla vastattiin useimmiten, että aktiivivapaaehtoinen 

käyttää aikaa toimintaan 6–10 tuntia kuukaudessa. Muiden valtakunnallisten 

järjestöjen ja paikallisten/alueellisten järjestöjen vastaajien mukaan aktiivivapaaehtoinen 

käyttää useimmiten toimintaan 1–5 tuntia kuukaudessa. 

• Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastauksissa muutaman kerran vuodessa 

toimivia vapaaehtoisia on useimmiten yli 100 henkilöä. Tämän jälkeen 

useimmiten vastattiin määräksi 11–20 ja 1–5 vapaaehtoista. Muissa valtakunnallisissa 

järjestöissä näiden vapaaehtoisten määrä on yleisesti ottaen välillä 

1–50 vapaaehtoista. Useimmiten näissä järjestöissä vastattiin, että muutaman 

kerran vuodessa toimivia tai tiettyyn projektiin keskittyviä vapaaehtoisia 

on 11–20 henkilöä. Paikallisissa ja alueellisissa järjestöissä vastaukset 

asettuivat yleisesti ottaen välille 1–20 vapaaehtoista. Useimmiten vastattiin, 

että muutaman kerran vuodessa toimivia vapaaehtoisia on 1–5 henkilöä. 

• Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastausten mukaan muutaman kerran 

vuodessa toimiva vapaaehtoinen käyttää useimmiten toimintaan aikaa 6–10 

tuntia vuodessa. Muiden valtakunnallisten järjestöjen ja paikallisten 

/alueellisten järjestöjen vastauksissa nousee esille useimmiten myös 6–10 

tuntia kuukaudessa. Valtakunnallisten keskusjärjestöjen ja muiden valtakunnallisten 

järjestöjen vastauksissa tulee esille ero yli 50 tuntia vuodessa käyttävien 

vapaaehtoisten määrässä suhteessa paikallisiin/alueellisiin järjestöihin. 

• Valtakunnallisten keskusjärjestöjen vastausten mukaan reservissä olevia vapaaehtoisia 

oli useimmiten joko yli 100 henkilöä tai sitten heitä ei ollut lainkaan. 

Muiden valtakunnallisten järjestöjen sekä paikallisten/alueellisten järjestöjen 

vastausten mukaan reservivapaaehtoisia oli useimmiten 1–20 henkilöä. 

Useimmiten toistuneen vastauksen mukaan reservivapaaehtoisia oli 1–5 

henkilöä. 

• Kaikissa kolmessa järjestötyypissä reservivapaaehtoinen panostaa toimintaan 

useimmiten 1–10 tuntia vuodessa. Useimmiten toistuneen vastauksen 

mukaan aikaa kuluu 1–5 tuntia vuodessa. Ajankäytön ääripäissä on pieniä 

eroja järjestöjen välillä. Valtakunnallisella tasolla toimivissa järjestöjen vastauksissa 

toistuu paikallisjärjestöjä useammin, että reservivapaaehtoiset eivät 

käytä vuodessa toimintaan aikaa lainkaan. Valtakunnallisten keskusjärjestöjen 

vastauksissa taas nousee hieman muita useammin esille, että reservivapaaehtoiset 

käyttäisivät aikaa yli 50 tuntia vuodessa. 

• Vapaaehtoisten määrät perustuvat usein summittaiseen arvioon. Yli kolmanneksessa 

järjestöistä kuitenkin vapaaehtoisten määrää seurataan myös sys- 

185

temaattisesti. Neljänneksessä järjestöistä tehdään ajoittain selvitys vapaaehtoisten 

määrästä ja ajankäytöstä. 

• Yli kolmanneksessa järjestöistä kuitenkin vapaaehtoisten määrää seurataan 

systemaattisesti. Neljänneksessä järjestöistä tehdään ajoittain selvitys vapaaehtoisten 

määrästä ja ajankäytöstä. Useimmiten vapaaehtoisten määrät 

kuitenkin joudutaan arvioimaan. 

• Suurin osa järjestöistä on asettanut vapaaehtoistoiminnalle tavoitteita, ja toiminnan 

tuloksia myös seurataan jollain tavoin. Pisimmälle seurantajärjestelmiä 

on usein kehitetty järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta on yksi toimintalohko 

muiden joukossa. Useimmiten aikaansaannoksia ja tuloksia myös arvioidaan. 

Alle kolmannes asettaa tavoitteille indikaattoreita. 

• Vajaalla kolmanneksella järjestöissä on olemassa vapaaehtoistoiminnalle 

strategia tai suunnitelma. Useimmiten strategia tai suunnitelma oli laadittu 

valtakunnallisissa keskusjärjestöissä (40,5 %). 

• Valtakunnallisten keskusjärjestöjen kohdalla rahaa käytettiin vapaaehtoistoimintaan 

yleisesti ottaen joko enintään 2 500 euroa tai sitten yli 80 000 euroa. 

• Muiden valtakunnallisten järjestöjen kohdalla vapaaehtoistoimintaan käytetyn 

summan suuruusluokkaa voisi kuvailla siten, että rahaa käytettiin useimmiten 

joko enintään 2 500 euroa tai sitten suuruusluokkaa 50 000–160 000 euroa. 

• Paikallisten/alueellisten järjestöjen kohdalla vapaaehtoistoimintaan käytetyn 

rahoituksen euromäärä on usein muita järjestötyyppejä pienempi, samoin 

kuin myös niiden koko on usein valtakunnallisia pienempi. Useimmiten vastattiin, 

että rahaa käytettiin vapaaehtoistoimintaan enintään 2 500 euroa. Yleisesti 

ottaen voisi kuvailla, että paikallisissa/alueellisissa järjestöissä vapaaehtoistoimintaan 

käytetty rahamäärä on luokkaa 0–10 000 euroa. 

• Järjestöt panostavat vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden asetantaan ja tavoitteiden 

saavuttamista myös seurataan (yli 80 % vastaajista). 

• Vapaaehtoistoimintaan käytetyn RAY:n avustusosuuden mukaan järjestöt 

jaoteltiin neljänneksittäin. Enemmistö järjestöistä (46,2 %) käytti vapaaehtoistoimintaan 

avustuksia 0–24 % toiminnan määrästä. Alle kymmenesosa (8,6 

%) järjestöistä käytti avustuksia 25–49 % ja hieman useampi (13,9 %) 50–74 

%. Hieman vajaa kolmannes (31,3 %) käytti vapaaehtoistoimintaan RAY:n 

avustuksia 75–100 %. 

• RAY:n avustusten rooli vapaaehtoistoimintaan vaihteli järjestöjen tyypin mukaan. 

Valtakunnallisissa keskusjärjestöissä tai muissa valtakunnallisissa järjestöissä 

avustusten osuus vapaaehtoistoiminnan kuluista oli useimmiten 75– 

100 %. Sen sijaan yli puolessa paikallisista järjestöistä RAY:n avustuksilla katettiin 

korkeintaan pieni osa (alle 25 %) vapaaehtoistoiminnan kuluista. 

• RAY:n tuen ohella jäsenmaksut ja järjestön saamat avustukset (erityisesti 

kaupungeilta) ovat selvästi merkittävimmät muut rahoitusmuodot vapaaehtoistoiminnassa. 

Näiden rahoituslähteiden yhteismerkitys koetaan useimmiten 

erittäin tai melko suureksi – myös muutoin ja usein jopa enemmän kuin rahallisessa 

mielessä. 

• Vapaaehtoistoiminnan keskeisistä kuluista mainittiin useimmiten tilakulut ja 

toiminnan edellyttämät tarvikkeet. Myös seuraavat mainittiin: vapaaehtoisten 

186

kulukorvaukset, henkilöstökulut, vapaaehtoisten opastaminen ja kouluttaminen 

sekä vapaaehtoisten virkistystoiminta. Kuluista euromääräisesti suurimpia 

olivat henkilöstökulut ja vapaaehtoistoiminnan edellyttämien tilojen ja tarvikkeiden 

kulut. 

• Valtakunnallisissa keskusjärjestöissä työskenteli useimmiten vähintään yksi 

henkilö vapaaehtoistoiminnan tehtävissä. Yli kolmasosassa näistä järjestöistä 

koordinaattoreita oli yli 6 työntekijää. Yli puolet muista valtakunnallisista järjestöistä 

työllisti 1–2 vapaaehtoistoiminnan työntekijää. Paikallisista 

/alueellisista järjestöistä melkein kolmasosa oli kokonaan ilman vapaaehtoistoimintaan 

palkattua työntekijää. Kuitenkin siis suurimmassa osassa myös 

paikallisista/alueellisista järjestöistä oli ainakin yksi vapaaehtoistoiminnan tehtäviin 

palkattu työntekijä. 

• Vajaassa kolmanneksessa järjestöistä on vapaaehtoistoimintaan erikoistuneita 

ammattilaisia. Lukua voidaan pitää sangen suurena. 

• Reilusti yli puolet vastaajista katsoo, että heidän järjestössään tarvittaisiin tällä 

hetkellä nykyistä enemmän vapaaehtoistoiminnan koordinointiin ja kehittämiseen 

liittyvää koulutusta järjestön työntekijöille. Valtakunnallisten keskusjärjestöjen 

vastaajista jopa kaksi kolmasosaa pitää lisäkoulutusta tarpeellisena. 

Koulutusta kaivataan erityisesti perustiedoissa sekä toimijoiden motivoinnissa 

ja sitouttamisessa. Koulutustilanteilta toivotaan erityisen paljon myös verkostoitumista 

ja hyvien käytänteiden jakamista. 

• Yhteistyö vapaaehtoistoiminnassa on laaja-alaista ja monipuolista. Tärkeimpiä 

yhteistyökumppaneita ovat muut sosiaali- ja terveysjärjestöt, ja yhteistyötä 

tehdään sangen paljon myös muiden alojen järjestöjen sekä kunnan kanssa. 

Se sisältöinä nousee esille neljä teemaa: paikallisen tason yhteistyö, tapahtumat, 

koulutustilaisuudet, tiedonvälitys ja -jakaminen. 

• Pääsääntöisesti vastaajat eivät kokeneet, että heillä olisi ollut ongelmia vapaaehtoisten 

ja palkattujen suhteessa järjestössä. Onnistumisen takana ovat 

erityisesti molemminpuolinen arvostus sekä selkeät roolit ja vastuut kuten 

myös keskus- ja piirijärjestöjen rooli. Jos ongelmia oli, ne liittyivät erityisesti 

kahteen tekijään: tehtävien jakoon, pelisääntöihin sekä toisaalta erilaiseen 

rytmiin, aikaan. Näiden yhteydessä resurssipula nostettiin usein esille. 

• Useimmat vastaajat eivät myöskään kokeneet, että heillä olisi ollut vapaaehtoistoiminnassaan 

ongelmia suhteessa viralliseen palvelujärjestelmään. Tässä, 

kuten järjestöjen sisälläkin, koettiin lisäksi tilanteen kehittyneen viime aikoina 

myönteiseen suuntaan. Jonkin verran esille nostettiin kuitenkin kokemusta 

arvostuksen puutteesta. Tilanne koettiin haasteellisena, koska samalla 

toiveet toimintaa kohtaan ovat suuret ja kasvavat. 

• Vapaaehtoistoiminnan perustehtäväksi järjestöissä koetaan erityisesti oman 

toiminnan tukeminen: ilman vapaaehtoistoimintaa valtavan suuri osa toiminnasta 

jäisi pois. Lisäksi seuraavat teemat nousivat koetuissa perustehtävissä 

esille: tiedon lisääminen, ihmisten ja erityisryhmien tukeminen, vertaistuki sekä 

paremman maailman rakentaminen (yhteisöllisyys ja auttaminen sekä vapaaehtoistoiminta 

vaikuttamiskanavana). 

187

• Vuonna 2009 vapaaehtoistoiminnan tavoitteet olivat useimmiten liittyneet uusiin 

toimintapahoihin ja -muotoihin sekä yhteistyön lisäämiseen. Myös uusien 

ihmisten mukaan saaminen toimintaan sekä resurssien lisääminen olivat 

usein olleet tavoitteina. Valtaosa ilmoitti tavoitteiden toteutuneen melko tai 

erittäin hyvin. Tavoitteiden saavuttamista oli edistänyt eritoten hyvin sujunut 

yhteistyö (niin järjestöjen sisällä kuin laajemminkin) sekä toimijoiden sitoutuminen 

kuten myös uudet onnistuneet toimintamuodot. Tavoitteiden saavuttamista 

olivat puolestaan haitanneet vähäiset resurssit ja toimijoiden puute. 

Vuoden 2009 vapaaehtoistoiminnan tuloksiksi koettiin erityisesti jäsenmäärän 

kasvu, toimijoiden aktiivisuus ja tyytyväisyys, vertaistukitoiminnan laajeneminen, 

kehittyminen sekä yhteistyön lisääntyminen, laatu, vakiintuminen. 

• Vastaajien mukaan heidän vapaaehtoistoiminnastaan hyötyvät jäsenet ja toiminnassa 

ylipäätään mukana olevat sekä heidän läheisensä, asiakkaat ja 

muut ryhmät järjestön ulkopuolella kuten myös koko yhteiskunta. Toiminnalla 

on lisäksi erityinen arvo: se tarjoaa jotain sellaista, mitä kukaan tai mikään 

muu taho yhteiskunnassa ei tarjoa. 

• Vapaaehtoistoiminnassa on luotu ja saavutettu lukuisia uusia innovaatioita. 

Useimmat niistä liittyvät seuraaviin: uudet rakenteet ja joustavuus, uudet toimintamuodot, 

tapahtumat, erityisryhmien huomiointi, uudet rekrytointimuodot, 

projektien kautta erityisosaamista, yhteistyöprojektien uudet muodot ja sisällöt. 

Resurssipula nostettiin kuitenkin myös usein esille. 

• Käytetyin keino uusien vapaaehtoisten hankkimiseksi on välittää tietoa nykyisten 

vapaaehtoisten kautta. Lähes yhtä usein vapaaehtoisiksi kutsutaan 

järjestön aktiivisia toimijoita tai pyydetään uusia ihmisiä henkilökohtaisesti 

mukaan. Myös yhteistyökumppaneiden kautta hankitaan usein uusia toimijoita. 

Monia muitakin kanavia, esim. oppilaitokset, käytetään runsaasti. 

• Rekrytoinnin onnistumiset keskittyivät erityisesti seuraaviin: henkilökohtaisuus, 

maine ja hyvä palaute, yhteistyö ja verkostoituminen eri tahojen kanssa, 

koulut ja opiskelijat, tempaukset, omat koulutukset kanavana sekä ”aina 

mielessä” eli mitä moninaisimmat verkostot. Rekrytoinnin haasteet puolestaan 

liittyvät siihen, että on vaikeaa saada ihmisiä mukaan sekä heidän sitouttamisensa 

toimintaan pitkäksi aikaa on vaativaa. Resurssipulakin nousi jälleen 

esille. Myös järjestöjen sisäisessä yhteisymmärryksessä ja tutuissa toimintakulttuureissa 

on haastetta. 

• Käytetyimmät keinot vapaaehtoisten tukemiseksi ovat virkistystilaisuuksien 

järjestäminen sekä opastuksen ja koulutuksen tarjoaminen vapaaehtoisille. 

Henkilökohtaista työnohjausta tarjotaan myös sangen monissa järjestöissä. 

Kokonaisuudessaan tuki on hyvinkin monimuotoista, joskin vain osassa järjestöjä. 

• Järjestöissä pyritään lisäksi tukemaan vapaaehtoistoiminnan jatkuvuutta ja 

toimijoiden sitoutumista erityisesti seuraavin tavoin: virkistys, tuki ja toiminnanohjaus 

(esim. työnohjaus), pienet huomionosoitukset, positiivinen palaute, 

yhteydenpito, koulutus. 

• Lisäksi osassa järjestöjä pyritään tukemaan toiminnan ”elämänkaarta” (esim. 

uusien tehtävien tarjoaminen, haasteellisuuden lisääntyminen) erityisesti seu- 

188

aavin tavoin: kehityskeskusteluilla ja muilla keskusteluilla, koulutuksella, tehtävien 

kierrolla sekä toimintojen ja toimintatapojen kehittämisellä. 

• Pohdittaessa vapaaehtoistoiminnan merkitystä koko yhteiskunnalle vastaajat 

pitivät erityisen merkityksellisenä vapaaehtoistoimintaa omien järjestöjen toiminnalle 

mutta myös ihmisten väliselle sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja 

yleisesti kansalaistoiminnan edistämiselle. Lisäksi yli puolet vastaajista piti 

vapaaehtoistoimintaa erittäin merkityksellisenä ihmisten väliselle vastavuoroisuudelle 

ja ihmisten hyvinvoinnille laajasti ajatellen. Konkreettisesti nämä laajat 

merkitykset ilmenevät järjestöissä seuraavina: 1) yhteistyönä, yhteishengessä, 

vuorovaikutuksena, sosiaalisuutena, yhteisöllisyytenä, 2) hyvinvointina, 

itsetunnon nousuna, kuntoutumisena, 3) vertaistuen toteutumisena, vastavuoroisuutena, 

4) syrjäytymisen ehkäisemisenä, 5) merkityksenä järjestöjen 

arjelle. 

• Vastaajat kokevat, että vapaaehtoistoiminta on tuonut erityisesti neljää keskeistä 

erityisosaamista järjestöihin: oman ammattialan osaamista, muuta tietotaitoa, 

kokemusta arjesta ja elämänkokemusta sekä tähän nojaten vertaistukea. 

• Järjestöissä koetaan vahvasti, että vapaaehtoistoiminnan merkitys, tarve ja 

tilaus on kasvussa, monistakin syistä. Lisäksi monia toiminnan trendejä on 

havaittu, erityisesti neljä: 1) arvostus kasvussa, samoin ihmisten innostus, 2) 

sirpaleisuus, projektimaisuus, lyhytkestoisuus, 3) yhteisöllisyys myös netin 

kautta, erityisesti nuorten kohdalla, 4) nuorten saaminen mukaan edellyttää 

uudenlaisia toimintatapoja. Mainituista esim. lyhytkestoinen vapaaehtoisuus 

on havaittavissa jo kahdessa kolmesta järjestössä. Myös mm. oppilaitosten ja 

järjestöjen yhteiset vapaaehtoistoiminnan projektit näyttävät lisääntyvän vahvasti 

kuten myös nettivapaaehtoisuus. 

• SWOT-arvioinnin pohjalta järjestöjen vapaaehtoistoiminnan selkeinä sisäisinä 

vahvuuksina nousivat esille ihmisten aito halu auttaa, vapaaehtoistoiminnan 

toiminnan hyvä yhteishenki, toiminnan hyvä maine, hyvin johdettu toiminta, 

toiminnan luotettavuus, motivaatiota ylläpitävä toiminta ja tuki sekä yhteisen 

vastuun kokemus. 

• Järjestöjen vapaaehtoistoiminnan selkeinä sisäisinä heikkouksina nousivat 

esille aktiivitoimijoiden vähyys, yhdelle toimijalle helposti liikaa tehtäviä, uusien 

toimijoiden rekrytointi on vaikeaa, aktiivitoimijat ikääntyvät eikä vapaaehtoisia 

tueta tarpeeksi. 

• Vapaaehtoistoiminnan selkeinä ulkoisina vahvuuksina nousivat esille: ihmiset 

kaipaavat sosiaalisia kontakteja ja kohtaamista, ihmiset kaipaavat vertaisten 

tukea, tiedottamisen keinot lisääntyneet, oppilaitosyhteistyö, ihmisten kasvava 

halu ja kaipuu yhteisöllisyyteen, koulutusyhteistyö, vapaaehtoistoiminnan 

arvostuksen nousu, seurakuntayhteistyö sekä kolmannen sektorin arvostuksen 

nousu. 

• Vapaaehtoistoiminnan selkeinä ulkoisina uhkina nousivat esille rahoituksen 

puute ja epävarmuus, kunnat eivät tue vapaaehtoistoimintaa riittävästi, auttamisen 

vastuuta siirretään yhä enemmän järjestöille, vapaaehtoistoimintaa ei 

haluta tukea, kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kiristyy, julkisen sektorin epä- 

189

ealistiset odotukset vapaaehtoistoiminnalle, lyhytkestoinen ja projektiluonteinen 

vapaaehtoistoiminta yleistyy, avun ja tuen tarvitsijoiden määrä kasvaa liian 

suureksi sekä vapaaehtoisille siirretään liikaa vastuuta. 

• Vapaaehtoistoimijoiden motivaatio painottuu erityisesti kolmeen teeman (ja 

tässä järjestyksessä, vahvimmasta aloittaen): antamiseen, toiminnallisuuteen 

ja jatkuvuuden etsintään. Peräti kaksi kolmesta vastaajasta kokee juuri antamisen 

toimintansa motiivina erittäin tärkeäksi. Sama kolmen kärki löytyy myös 

esim. eri ikäryhmistä (tosin jatkuvuus nuorilla paljon muita harvinaisempaa). 

• Toiminnan motiivit sekoittuvat runsaasti: läheisyys versus etäisyys, antaminen 

ja saaminen; motivaatio on äärettömän monipuolista. 

• Vastaajat kokivat, että heitä sitouttaa toimintaan pidemmäksi aikaa erityisesti 

toiminnan mielekkyys, sosiaaliset sidokset sekä myönteinen palaute. 

• Pohdinnallisuus, uuden etsintä ja läheisyys painottuvat tasaisesti miesten ja 

naisten vapaaehtoistoiminnan motiiveissa. Miehille kannattaa pyrkiä tarjoamaan 

toiminnallisuutta, tuttuutta, sosiaalisuutta. Saaminen ja antaminen ovat 

naisille puolestaan tärkeämpiä kuin miehille. 

• Nuorille aikuisille etäisyys on ydinmotiivina muita ikäryhmiä harvinaisempi ja 

jatkuvuus vielä harvinaisempi; erityisesti heitä motivoi antaminen. Nuoria 

kannattaa pyrkiä rekrytoimaan eritoten antamis- ja auttamismahdollisuuksien 

kuten myös toiminnallisuuden/pohdinnallisuuden kautta. Uusien juttujen kokeilu 

ja sosiaalisuus ovat heille vapaaehtoistoiminnassa aivan erityisen keskeisiä. 

• Juuri eläkkeelle jääneitä mutta alle 70-vuotiaita houkuttaa vapaaehtoistoimintaan 

muita enemmän sekä uusien asioiden kokeilu että tuttuuden kaipuu kuten 

myös pohdinnallisuus (esim. miten elää arvojaan todeksi teoissa). 

• Kun järjestöissä suunnitellaan kampanjoita, joilla tavoitellaan erityisesti lyhyeen 

projektiin keskittyviä toimijoita, niin rekrytoinnissa kannattaa vedota erityisesti 

uusiin kokeiluihin ja mahdollisuuksiin mutta samalla myös siihen, että 

toiminnassa pääsee konkreettisin teoin antamaan ja auttamaan. 

• Tutkimuksen päättävässä Pohdinta-osiossa pyritään antamaan lisää vinkkejä 

toimijoiden rekrytointiin, tukeen ja sitouttamiseen. Siellä lanseerataan mm. 

toimijoiden kannustavan ohjauksen viisi kulmakiveä. 

190

Lähteet 

Colby, Anne. 2005. Moraali- ja kansalaiskehityksen ulottuvuudet. Teoksessa Arvot, 

moraali ja yhteiskunta. Sosiaalipsykologisian näkökulmia yhteiskunnan muutokseen 

toim. Anna-Maija Pirttilä-Backman et al. Helsinki: Gaudeamus. 37–65. 

Davis Smith, Justin. 2000. Volunteering and Social Development. – Voluntary 

Action 3(1), 9–23. 

Eikenberry, Angela M. 2009. Giving Circles. Philanthropy, voluntary association, 

and democracy. Bloomington: Indiana University Press. 

Evans, Elisha & Saxton, Joe. 2005. The 21st Century Volunteer: A report on the 

changing face of volunteering in the 21st century. London: nfpSynergy. 

Giving and Volunteering. 2001. Giving and Volunteering in the United States. Executive 

Summary of the Findings from a National Survey 1999. 

[http://www.indepsec.org/GandV/default.htm] 

Grönlund, Henrietta. 2008. Nuoret ja vapaaehtoistoiminta. Teoksessa: Muuta 

maailma, toim. Heli Pruuki. Helsinki: LK-kustannus. 

Grönlund, Henrietta. 2006. Nuoret aikuiset ja kirkon vapaaehtoistyö – arvostukset, 

asenteet ja aktivointi. Teoksessa: Urbaani usko. Nuoret aikuiset, usko ja 

kirkko Kalliossa. Teija Mikkola & Kati Niemelä & Juha Pettersson (toim.). Kirkon 

tutkimuskeskuksen julkaisuja 96. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus. 118–133. 

Grönlund Henrietta & Pessi Anne Birgitta. 2008. Osallisuuden asenteet ja teot – 

nuoret ikäryhmät vapaaehtoistoiminnassa. Teoksessa: Polarisoituva nuoruus? 

Nuorten elinolot –vuosikirja. Minna Autio & Kirsi Eräranta & Sami Myllyniemi 

(toim.). Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta & Stakes. 49–59. 

Hankinson, Philippa & Rochester, Colin. 2005. The Face and Voice of Volunteering: 

A suitable case for branding? International Journal of Nonprofit and Voluntary 

Sector Marketing, 10, 93–105. 

Hustinx, Lesley. 2001. Individualisation and New Styles of Youth Volunteering: 

An Empirical investigation. – Voluntary Action 3(2), 47–55. 

IVR 2004; Institute for Volunteering Research: Volunteering Impact Assesment 

Toolkit. London: Institute for Volunteering Research. 

Kearney, Jimmy. 2007. The Values and Basic Principles of Volunteering: Complacency 

or caution? – Volunteering and the Test of Time: Essays for policy, or- 

191

ganization and research, Smith, J. D. & M. Locke (Toim.). London: Institute for 

Volunteering Research. 1–18. 

Lyons, Mark & Wijkstöm, Philip & Clary, Gil. 1998. Comparative Studies of Volunteering. 

What is being studied? – Voluntary Action 1(1), 45–54. 

Macduff , Nancy. 2005. Societal Changes and the Rise of the Episodic Volunteer. 

– Emerging Areas of Volunteering, Jeffrey, Brudney (Toim.). Indianapolis: AR- 

NOVA. 

Manifesto for Change. 2008. London: Commission on the Future of Volunteering. 

Manifesto for Volunteering in Europe. 2006. Brussels: European Volunteer Centre. 

McCurley, Steve & Lynch, Rick. 1997. Volunteer Management. Heritage Arts. 

Mietintö vapaaehtoistyön roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden 

edistämisessä (2007/2149(INI)). A6-0070/2008. Istuntoasiakirja. Euroopan parlamentti. 

Musick, Marc A. & Wilson, John. 2008. Volunteers. A Social Profile. Bloomington: 

Indiana University Press. 

National Survey of Volunteering in the UK. 2001. National Survey of Volunteering 

in the UK in 1997. Institute for Volunteering Research. 

[http:www.ivr.org.uk/nationalsurvey.htm] 

Omoto, Allen M. & Snyder , Mark. 1995. Sustained Helping without Obligation: 

Motivation, longevity of service and perceived attitude change among AIDS volunteers. 

Journal of personality and Social Psychology, 68, 671–686. 

Pessi, Anne Birgitta. 2008. Suomalainen apu. Suomalaiset auttajina ja luottamus 

avun lähteisiin. − RAY:n juhlavuoden kansalaiskyselyjen tulokset. Avustustoiminnan 

raportteja 19. Helsinki: RAY. 

Pessi, Anne Birgitta. 2010. Being Individually Together is Systems Intelligent: 

Lessons from volunteerism research. Essays on Systems Intelligence. Toim. 

Raimo P. Hämäläinen & Esa Saarinen. Helsinki: Aalto University, School of Science 

and Technology. 181–206 (Saatavilla sähköisesti: 

http://www.sal.hut.fi/Publications/pdf-files/systemsintelligence2010.pdf) 

RAY:n avustusstrategia 2008–2011. Avustustoiminnan suuntaviivat ja painoalueet. 

Helsinki: RAY. 

192

Rochester, Colin. 2007. One size does not fit all: Four models of involving volunteers 

in small voluntary organizations. – Volunteering and the Test of Time: Essays 

for policy, organisation and research, Smith, J. D. & M. Locke (Toim.). London: 

Institute for Volunteering Research. 1–18. 

Rochester Colin et al. 2010. Volunteering and Society in the 21st Century. 

Hampshire: Palgrave Macmillan. 

Rotolo, Thomas. 2000. A time to join, A Time to quit. The influence of life cycle 

transitions on voluntary association membership. Social Forces 78(3), 2000. 

Stebbins, Robert A. & Graham, Margaret. 2004. Volunteering as Leisure / Leisure 

as Volunteering: An International assessment. Wallington: CABI. 

Utti, Emmi-Juulia. 2008. Vapaaehtoistyöntekijän sitoutuminen lastensuojelun tukihenkilötoiminnassa. 

Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen 

tiedekunta. Helsinki. [http://www.kansalaisareena.fi/Gradu_Emmi%20Utti.pdf] 

Volunteer Numbers. 2001. Volunteer Numbers. Volunteer research and policy. 

13.10.2001. [http://www.iyv2001.org/iyv_eng/research/numberrs.htm] 

Volunteering in Germany. 2000. Volunteering in Germany. Results of the 1999 

Representative Survey on Volunteering and Civic Engagement. B. von 

Rosenbladt (Toim.). Munich: Bunderministerium fur Familie, Senioren, Frauen 

und Jugend. 

Volunteering Works. 2007. Volunteering Works: Volunteering and social policy. 

Nick, Ockenden (Toim.). Comission on the Future of Volunteering. London. 

Yeung, Anne Birgitta. 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – 

ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta 

vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: YTY. 

Yeung, Anne Birgitta. 2004a. The Octagon Model of Volunteer Motivation: Results 

of a Phenomenological Analysis. – Voluntas. International Journal of Voluntary 

and Nonprofit Organizations 15 (2), 2004, 21–47. 

Yeung, Anne Birgitta. 2004b. Vapaaehtoistoiminnan timantti – miten mallintaa 

motivaatiota? 2005 – Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Marianne Nylund 

& Anne Birgitta Yeung (Toim.). Tampere: Vastapaino. 104–125. 

Yeung, Anne Birgitta. 2004c. Individually Together. 2004. Volunteering in Late 

Modernity: Social Work in the Finnish Church. 2004. Helsinki: STKL. 

193

TAULUKOT 

Taulukko 1. Vastaajien järjestötyypit................................................................... 19 

Taulukko 2. Paikallisten/alueellisten järjestöjen sijainti....................................... 19 

Taulukko 3. Vastaajien rooli järjestössä.............................................................. 20 

Taulukko 4. Vapaaehtoistoiminnan osuus vastaajien tehtävistä......................... 21 

Taulukko 5. Kokouspalkkiot. ............................................................................... 23 

Taulukko 6. Kokouspalkkiot erityyppisissä järjestöissä....................................... 24 

Taulukko 7. Millä tavoin vapaaehtoistoiminta liittyy järjestönne toimintaan? ...... 25 

Taulukko 8. Vapaaehtoistoiminnan luonne erityyppisissä järjestöissä................ 26 

Taulukko 9. Erilaiset vapaaehtoistoiminnan muodot järjestöissä........................ 28 

Taulukko 10. Vapaaehtoisten aktiivitoimijoiden määrä. ...................................... 29 

Taulukko 11. Aktiivitoimijoiden ajallinen panostus. ............................................. 30 

Taulukko 12. Muutaman kerran vuodessa toimivien vapaaehtoisten määrä. ..... 30 

Taulukko 13. Muutaman kerran vuodessa toimivien ajankäyttö. ........................ 31 

Taulukko 14. Reservivapaaehtoisten määrä....................................................... 32 

Taulukko 15. Reservissä olevien ajankäyttö....................................................... 32 

Taulukko 16. Vapaaehtoistoiminnan seurantatavat. ........................................... 33 

Taulukko 17. Keitä toivotaan lisää vapaaehtoisiksi?........................................... 35 

Taulukko 18. Rahallinen panostus vapaaehtoistoimintaan................................. 37 

Taulukko 19. RAY-avustusten osuus vapaaehtoistoiminnan kuluista 

järjestöissä..................................................................................... 38 

Taulukko 20. RAY-avustukset vapaaehtoistoimintaan suhteessa järjestön 

tyyppiin........................................................................................... 38 

Taulukko 21. Mitä RAY:n avustusta kohdentui vapaaehtoistoimintaan? ............ 39 

194

Taulukko 22. Muiden rahoituslähteiden rahallinen yhteismerkitys 

vapaaehtoistoiminnalle. ................................................................. 40 

Taulukko 23. Muiden rahoituslähteiden yhteismerkitys muutoin kuin rahallisessa 

mielessä......................................................................................... 40 

Taulukko 24. Muiden rahoituslähteiden merkitys eri järjestötyypeille. ................ 41 

Taulukko 25. Vapaaehtoistoiminnan keskeiset kustannuserät. .......................... 42 

Taulukko 26. Vapaaehtoistoiminnan kustannuserät euromääräisesti................. 43 

Taulukko 27. Vapaaehtoistoiminnan henkilöstö järjestötyypeittäin..................... 44 

Taulukko 28. Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan johtamiseen 

erikoistuneita ammattilaisia?......................................................... 45 

Taulukko 29. Vapaaehtoistoiminnan johtamisammattilaiset suhteessa järjestön 

tyyppiin........................................................................................... 45 

Taulukko 30. Vapaaehtoistoiminnan seuranta suhteessa johtamiseen 

erikoistuneisiin ammattilaisiin. ....................................................... 46 

Taulukko 31. Tarvitaanko enemmän vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin ja 

kehittämisen koulutusta? ............................................................... 47 

Taulukko 32. Vapaaehtoistoiminnan ohjaamisen koulutustarve suhteessa 

järjestön tyyppiin. .......................................................................... 47 

Taulukko 33. Vapaaehtoistoiminnan yhteistyökumppanit. .................................. 52 

Taulukko 34. Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan suunnitelma? ........... 68 

Taulukko 35. Vapaaehtoistoiminnan strategia suhteessa järjestön tyyppiin. ...... 69 

Taulukko 36. Strategian tai suunnitelman yhteys vapaaehtoistoiminnan 

seurantaan..................................................................................... 69 

Taulukko 37. Kuinka hyvin vapaaehtoistoiminnan vuoden 2009 tavoitteet 

toteutuivat? .................................................................................... 81 

Taulukko 38. Vapaaehtoistoiminnan seuranta järjestöissä................................. 87 

Taulukko 39. Miten järjestönne hankkii uusia vapaaehtoisia? ............................ 97 

Taulukko 40. Mitä tukea järjestöt tarjoavat vapaaehtoisille?............................. 106 

195

Taulukko 41. Vapaaehtoistoiminnan merkitys................................................... 113 

Taulukko 42. Vapaaehtoistoiminnan suunnitelmallisuuden vaikutus arvioituun 

merkitykseen................................................................................ 118 

Taulukko 43. Mitkä trendit näkyvät järjestöjen vapaaehtoistoiminnassa?......... 127 

Taulukko 44. SWOT-kyselyn vastaajien järjestötausta..................................... 134 

Taulukko 45. SWOT-kyselyn vastaajien järjestöjen alueellinen jakautuminen. 134 

Taulukko 46. Vastaajien sukupuolijakauma...................................................... 141 

Taulukko 47. Vastaajien ikäjakauma................................................................. 142 

Taulukko 48. Vastaajien toiminta vapaaehtoisina............................................. 142 

Taulukko 49. Millaisissa järjestöissä vastaajat toimivat vapaaehtoisina. .......... 143 

Taulukko 50. Missä päin Suomea vastaajat toimivat vapaaehtoisina. .............. 143 

Taulukko 51. Millaisissa tehtävissä toimivat vapaaehtoisina? .......................... 144 

Taulukko 52. Millaisissa järjestöissä vastaajat toimivat? .................................. 144 

Taulukko 53. Vapaaehtoistoiminnan motivaation ulottuvuudet. ........................ 148 

196

LIITTEET 

Liite 1. Esimerkki tikkataulusta vastauksineen. Vastaajat ovat arvioineet teeman 

”aito halu auttaa” merkitystä järjestön sisäisenä vahvuutena. 

197

Tervetuloa RAY:n VAPAAEHTOISTOIMINTA 2010 -tutkimukseen 

Vastaa oman järjestösi näkökulmasta. Myös paikallis- tai alueyhdistysten keskusjärjestöt vastaavat 

omasta (siis keskusjärjestön näkökulmasta). RAY-avustusta vuonna 2009 saaneille paikallis- ja 

alueyhdistyksille kysely menee suoraan ja keskusjärjestöjen toivotaan välittävän tutkimuksen omille 

jäsenyhdistyksilleen liitteenä olevan ohjeen mukaisesti (viittaus ohjeen sijaintiin). 

Kaikki vastaavat järjestön perustietoja ja hallitusta koskeviin kohtiin 1-3 sekä sovelluksen lopussa 

vastaajan perustiedot sisältävään kohtaan 13. Niiden järjestöjen osalta, joiden tehtäviin varsinainen 

vapaaehtoistoiminnan koordinointi, kehittäminen tai muu edistäminen ei sisälly, vastaaminen päättyy 

tähän. 

Ne järjestöt, joiden tehtäviin varsinaista vapaaehtoistoimintaa sisältyy, vastaavat myös kohtiin 4-12. 

Sovellus ohjaa annettujen vastausten mukaisesti automaattisesti oikeisiin kohtiin ja lopuksi 

päätössivulle. 

Vastaamista helpottamaan sinulle on luotu sähköpostiosoitteesta henkilökohtainen tunnus, joka 

mahdollistaa vastaamisen useammassa erässä. Keskeyttäessäsi tallenna vastaus sivun oikeassa 

ylälaidassa olevalla 

kirjaudu ulos – painikkeella. Jatkaessasi linkki vie sinut suoraan sille sivulle, jolle jäit. 

Odotamme vastaustasi viimeistään keskiviikkona 25. tammikuuta. 

Yhteistyöterveisin 

Mika Pyykkö 

Osastopäällikkö 

RAY, avustusosasto 

PS. Voit tutustus kyselylomakkeeseen, ennen kuin ryhdyt vastaamaan. Linkki tässä. 

1

1. Perustiedot järjestöstä 

Huom! Vastatkaa KOKO lomakkeeseen oman järjestönne näkökulmasta. Eli paikallisjärjestön 

kohdalla paikallisesta näkökulmasta ja valtakunnallisen järjestön kohdalla valtakunnallisesta. 


Valtakunnallinen keskusjärjestö 

Muu valtakunnallinen järjestö 

Paikallinen/alueellinen järjestö 

Jos edustatte paikallista/alueellista järjestöä, se sijaitsee: 

Etelä-Suomessa 

Länsi-Suomessa 

Itä-Suomessa 

Pohjois-Suomessa 

Lapin läänissä 

2

2. Järjestönne luottamusmiestoiminta 

Tällä sivulla kysytään järjestönne hallituksesta ja muista vapaaehtoisvoimin ylläpidetyistä 

toimielimistä. 

2.1. Hallituksen kokoonpano 

Montako henkilöjäsentä hallituksessanne on? 

Mikä on naisten määrä hallituksessa? 

Mikä on miesten määrä hallituksessa? 

2.2. Montako kertaa hallituksenne kokoontuu keskimäärin vuodessa? 

2.3. Maksetaanko hallitustyöskentelystä kokouspalkkiota tai kulukorvauksia? 

Ei makseta mitään 

Kokouspalkkiota ei makseta mutta korvataan syntyneitä kuluja 

Hallituksen jäsenille maksetaan kokouspalkkio 

2.4. Mitä muita vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä toimielimiä järjestössänne on? 

3

3. Vapaaehtoistoiminnan rooli ja puitteet järjestössä 

3.1 Millä tavoin vapaaehtoistoiminta liittyy järjestönne toimintaan? 

Valitkaa yksi seuraavista: 

Järjestömme perustuu vapaaehtoistyöhön, vapaaehtoistyö on järjestömme olemassa olon 

edellytys, kaikki toimintamme on vapaaehtoistoimintaa 

Järjestömme keskeiset tehtävät toteutetaan palkatulla henkilöstöllä, mutta vapaaehtoistoiminta 

on tärkeä osa toimintaamme, oma vastuualueensa muiden toimintalohkojen joukossa 

Edistämme vapaaehtoistoimintaa palkatun henkilöstön asiantuntijapanoksella, mutta omassa 

järjestössämme ei ole organisoitua vapaaehtoistoimintaa 

Vapaaehtoistoiminta tai sen edistäminen ei sisälly järjestömme tehtäviin 

4

4. Vapaaehtoistoiminta järjestön taloudessa 

Kaikki tämän kohdan kysymykset koskevat toimintavuotta 2009, kiitos. 

4.1. Kuinka suuret olivat järjestönne toiminnan kokonaiskulut euromääräisesti vuonna 2009? 

4.2. Kuinka paljon arvioitte järjestönne kokonaisrahoituksesta käytetyn 

vapaaehtoistoimintaan euromääräisesti? 

4.3. Kuinka suuri osa vapaaehtoistoiminnan kuluista katettiin RAY:n avustuksilla? 

(Osuus prosentteina, kaikki mahdolliset erityyppiset RAY-avustukset yhteenlaskettuna) 

4.4. Jos olette saaneet RAY-avustuksia, mitä eri avustuslajeja kohdentui 

vapaaehtoistoimintaanne. Voi olla useampia. 

yleisavustusta (Ay) 

kohdennettua toiminta-avustusta (Ak) 

investointiavustusta (B) 

projektiavustusta (C) 

keskusjärjestön kautta tullutta RAY-avustusta 

5

4.5. Millä muulla tavoin rahoititte vapaaehtoistoimintaa? 

4.6. Kuinka suuri muiden rahoituslähteiden rahallinen yhteismerkitys 

vapaaehtoistoimintanne kannalta on? 

erittäin suuri 

melko suuri 

melko pieni 

erittäin pieni 

en osaa sanoa 

4.7. Kuinka suureksi arvioitte muiden rahoituslähteiden yhteismerkityksen 

vapaaehtoistoimintanne kannalta muutoin kuin rahallisessa mielessä? 

erittäin suuri 

melko suuri 

melko pieni 

erittäin pieni 

en osaa sanoa 

6

4.8. Mitkä olivat keskeisimmät kustannuserät edellä kohdassa 4.2. ilmoittamistanne 

vapaaehtoistoiminnan järjestämisen ja kehittämisen kokonaiskustannuksista? Kustannuserä 

/ arvio euroissa 


koordinoinnissa) 

Työntekijöiden kouluttaminen vapaaehtoistoimintaan 

liittyen 

Vapaaehtoistoiminnan tilat, toiminnan edellyttämät 

tarvikkeet 

Vapaaehtoistoiminnan markkinointi (ei suora rekrytointi) 

Vapaaehtoisten rekrytointi 

Vapaaehtoisten opastus ja kouluttaminen 

Vapaaehtoisten tukeminen (esim. työnohjaus) 

Vapaaehtoistoimijoiden vakuutukset 

Virkistystoiminta vapaaehtoistoimijoille 

Vapaaehtoisten kulukorvaukset 

Muu kulukohde, mikä? Arvioi euromäärä. 

7

5. Vapaaehtoistoimintaa tukeva ammatillinen työ ja 

yhteistyökumppanit 

5.1. Kuinka paljon järjestössänne on palkattua henkilöstöä? Kerro henkilömäärä. 

5.2. Kuinka moni heistä organisoi, tukee ja/tai kehittää vapaaehtoistoimintaa? 

5.3. Onko järjestössänne vapaaehtoistoiminnan johtamiseen erikoistuneita ammattilaisia ? 

Ei 

Kyllä 

Jos vastasit kyllä, kerro minkälaisia? 

5.4. Tarvittaisiinko järjestössänne mielestänne nykyistä enemmän vapaaehtoistoiminnan 

koordinointiin ja kehittämiseen liittyvää koulutusta työntekijöille? 

Ei 

Kyllä 

Jos vastasit edelliseen kyllä, kerro minkälaista. 

8

5.5. Mitkä ovat järjestönne tärkeimpiä yhteistyökumppaneita vapaaehtoistoiminnassa (esim. 

koordinointi, kehittäminen, koulutus, työnohjaus)? 

Voitte valita useita 

muut sosiaali- ja terveysjärjestöt 

muut järjestöt kuin sosiaali- ja terveysjärjestöt 

kirkko, seurakunnat 

kunta; erityisesti kunnallinen vapaaehtoistoiminta 

kunta; jokin palveluyksikkö tai toimiala 

kansainvälisen järjestöt 

oppilaitokset 

yritykset 

jokin muu, mikä 

5.6. Mitä keskeisin yhteistyönne vapaaehtoistoiminnassa konkreettisesti on ja keiden 

kanssa? 

9

6. Vapaaehtoistoiminnan rajapinnat 

Vapaaehtoistoiminta — esimerkiksi sen koordinointi — tapahtuu järjestöjen palkattujen työntekijöiden 

ja vapaaehtoistoimijoiden, kuten myös virallisten palvelujärjestelmien, rajapinnassa. 

6.1. Miten järjestössänne koetaan vapaaehtoistoiminnan ja järjestönne palkatun 

hyvinvointityön suhde ja roolit? Onko vapaaehtoistoiminnan ja ammatillisen työn suhteissa 

ollut haasteita tai ongelmia? 

6.2. Miten järjestössänne koetaan vapaaehtoistoiminnan ja järjestönne ulkopuolisen, 

virallisen ja ammatillisesti toimivan palvelujärjestelmän suhde ja roolit? Onko suhteessa 

ollut haasteita tai ongelmia? 

10

7. Vapaaehtoistoiminta järjestön strategioissa ja tavoitteissa 

7.1. Onko järjestössänne olemassa vapaaehtoistoiminnan strategia tai suunnitelma? 

Ei 

Kyllä (painamalla alla olevaa linkkiä sinulla on mahdollisuus lähettää tutkijoille asiaan liittyvä 

dokumentti) 

Linkki sähköpostiosoitteeseen, johon voit liittää dokumentin. 

7.2. Mikä on järjestönne vapaaehtoistoiminnan perustehtävä? Miksi vapaaehtoistoiminta 

kuuluu järjestönne tehtäviin? 

7.3. Mitkä olivat järjestössänne vapaaehtoistoiminnan erityiset tavoitteet v. 2009? 

7.4. Kuinka hyvin vapaaehtoistoimintanne vuoden 2009 tavoitteet toteutuivat? 

erittäin hyvin 

melko hyvin 

melko huonosti 

erittäin huonosti 

en osaa sanoa 

11

7.5. Mitkä olivat tärkeimmät syyt tai tekijät, jotka edistivät tai haittasivat tavoitteiden 

saavuttamista? 

7.6. Minkä näette järjestönne vapaaehtoistoiminnan keskeisimmäksi tulokseksi v. 2009? 

7.7. Miten vapaaehtoistoimintanne edistää ’terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia’? Ketkä 

vapaaehtoistoiminnastanne yleisesti ottaen hyötyvät? Millä tavoin ja minkä vuoksi? 

7.8. Millaisia uusia käytänteitä, toimintatapoja, innovaatioita järjestönne 

vapaaehtoistoiminnassa on syntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana? 

12

8. Vapaaehtoistoiminnan arki järjestössänne 

Tällä sivulla kartoitetaan vapaaehtoistoiminnan muotoja sekä toiveita. 

8.1. Minkä verran kutakin seuraavaa vapaaehtoistoiminnan muotoa järjestössänne on? Eli 

tällä kysymyksellä kartoitetaan, missä tehtävissä järjestönne vapaaehtoiset toimivat. 

Lisäksi merkitkää, jos kaipaatte lisää vapaaehtoistoimijoita joihinkin näistä työmuodoista 

(vaikka teillä ei jotakin toimintamuotoa vielä olisikaan). 

1 ei 

lainkaan 

2 jonkin 

verran 

3 aika 

paljon 

4 hyvin 

paljon 

Kaipaisimme 

lisää 

toimijoita 

tähän 

Asiointiapu 

Asuinaluetoiminta 

Hallintotehtävät 

Kodin siivous, ruoanlaitto yms. 

Liikunta ja urheilu 



Neuvonta, myös puhelimitse tai 

netissä 

Talkootyö 

Tapahtumien järjestäminen 

Terveyden edistäminen 

Tietotekniikassa yms. 

avustaminen 

Toimistotehtävät 

Toisten vapaaehtoisten ohjaus 

Tukihenkilötoiminta 

Vaikuttamistyö 

13

Varainhankinta 

Vertaistuki 


Ystäväpalvelu, ystävätoiminta 

Muuta, mitä 

8.2. Miten järjestönne hankkii uusia vapaaehtoisia? 

Voitte valita useampia: 

Lehti-ilmoituksilla, radio-ilmoituksilla 

Internet/nettisivu -ilmoittelulla 

Järjestön toiminnassa aktiivisia toimijoita kutsutaan vapaaehtoisiksi 

Uusia ihmisiä kutsutaan mukaan henkilökohtaisesti 

Välittämällä tietoa nykyisten vapaaehtoisten kautta 

Yhteistyökumppaneiden kautta verkostoitumalla 

Muutoin, miten 

8.3. Millaisia onnistumisia olette kohdanneet vapaaehtoistoimijoiden rekrytoinnissa? 

14

8.4. Millaisia ongelmia olette kohdanneet vapaaehtoistoimijoiden rekrytoinnissa? 

8.5. Mitä seuraavista järjestönne tarjoaa vapaaehtoisilleen? 

työtodistuksia tai muita todistuksia 

opastusta uusille vapaaehtoisille 

koulutustilaisuuksia mukana oleville vapaaehtoisille 

henkilökohtaista työnohjausta 

virkistystilaisuuksia 

muuta tukea, mitä? 

15

9. Järjestönne vapaaehtoistoimijat 

Tämä on 'toimintakertomustietoa' vuodelta 2009. 

9.1. Miten suureksi arvioitte vapaaehtoisten määrän järjestössänne seuraavissa 

KOLMESSA kategoriassa: 

9.1.a. Aktiivitoimijat (toimivat säännöllisesti, useita kertoja vuodessa yhdessä tai useissa 

työmuodoissa tai useissa projekteissa) 


Arvionne siitä, kuinka paljon yksittäinen aktiivinen vapaaehtoinen 

keskimäärin panostaa kuukaudessa järjestönne 

vapaaehtoistoimintaan? (TUNTIA KUUKAUDESSA) Eli mikä on 

aktiivitoimijan työpanos yhteensä keskivertokuukaudessa? 

9.1.b. Muutaman kerran vuodessa toimivia tai vain johonkin tiettyyn lyhyeen projektiin 

keskittyviä 


Arvionne siitä, kuinka paljon satunnaisesti toimiva vapaaehtoinen 

panostaa vuodessa järjestönne vapaaehtoistoimintaan? (TUNTIA 

VUODESSA) 

9.1.c. Reservissä/listoilla/taustalla henkilöitä, joihin tarvittaessa voidaan ottaa yhteyttä 


Arvionne siitä, kuinka paljon reservissä/listoilla/taustalla oleva 

vapaaehtoinen panostaa vuodessa järjestönne 

vapaaehtoistoimintaan? (TUNTIA VUODESSA) 

16

9.2. Mihin nämä luvut perustuvat? Valitkaa keskeisin seuraavista: 

Vapaaehtoistoimijoiden määrää seurataan systemaattisesti (toimijoiden määrän laskenta, 

toimijat on rekisteröity, vapaaehtoistoiminnan passi tms.) 

Vapaaehtoistoiminnan ohjaajien arviot (esim. päivä/viikko/kuukausi-tasolla) 

Järjestön muun henkilön (summittaisempi) arvio 

Ajoittain tehtävä selvitys, kartoitus 

Muu, mikä 

9.3. Arvionne järjestönne vapaaehtoisten ikäjakaumasta. Arvionne vapaaehtoistenne 

osuudesta. % 

Lapsia, alle 15-vuotiaita 

Nuoria, 15-24 –vuotiaita 

Nuoria aikuisia, 25-35 –vuotiaita 

36-65 –vuotiaita 

Senioreita, yli 65-vuotiaita ja vanhempia 

Mikäli teidän on mahdoton esittää edes arviota jakaumasta, valitkaa tämä. 

17

9.4. Vapaaehtoistenne sukupuoli. Arvionne vapaaehtoistenne osuudesta % 

Naisia 

Miehiä 


9.5. Vapaaehtoistenne elämäntilanne. Arvionne vapaaehtoistenne osuudesta % 

Työelämässä 

Työttömiä 

Eläkkeellä olevia 

Muutoin työelämän ulkopuolella olevia (esim. koululaiset, 

äitiyslomalaiset, opiskelijat) 

Syrjäytyneitä / syrjäytymisvaarassa olevia 


18

9.6. Keitä erityisesti toivoisitte nykyistä enemmän järjestönne vapaaehtoisiksi? Voitte valita 

useampia ryhmiä. 

Naisia 

Miehiä 

Lapsia, alle 15-vuotiaita 

Nuoria, 15-24 –vuotiaita 

Nuoria aikuisia, 25-35 –vuotiaita 

36-65 –vuotiaita 

Senioreita, yli 65-vuotiaita ja vanhempia 

Työelämässä olevia 

Työttömiä 

Eläkkeellä olevia 

Muutoin työelämän ulkopuolella olevia (esim. koululaiset, äitiyslomalaiset, opiskelijat) 

Asianosaisvapaaehtoisia (esim. invalidit invalidijärjestön vapaaehtoistoiminnassa) 

Maahanmuuttajia 

Syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia 

Jokin muu ryhmä, mikä 

9.7. Miksi juuri heitä? 

19

10. Vapaaehtoistoiminnan merkitys, kehitystrendit ja tulevaisuus 

10.1. Arvionne vapaaehtoistoiminnan merkityksestä… 

erittäin 

suuri 

merkitys 

melko suuri 

merkitys 

vähäinen 

merkitys 

ei 

merkitystä 

en osaa 

sanoa 

yleisesti järjestönne 

toiminnan kannalta? 

vapaaehtoistoimijoiden 

hyvinvoinnin ja terveyden 

kannalta? 

ihmisten hyvinvoinnin 

(ihmiset laajalti: 

vapaaehtoiset, asiakkaat 

jne.) kannalta? 

ihmisten välisen 

luottamuksen kannalta? 

ihmisten välisen sosiaalisen 

vuorovaikutuksen kannalta? 

ihmisten välisen 

vastavuoroisuuden 

kannalta? 

yleisesti kansalaistoiminnan 

ja sen edistämisen kannalta? 

Miten yllä vastaamanne merkitykset ilmenevät mielestänne konkreettisesti? 

20

10.2. Millaista tietotaitoa, valmiuksia, erityistä näkökulmaa vapaaehtoiset ovat tuoneet 

järjestöönne? 

10.3. Miten järjestössänne pyritään tukemaan vapaaehtoistoiminnan jatkuvuutta ja 

toimijoiden sitoutumista? 

10.4. Miten järjestössänne pyritään tukemaan vapaaehtoistoiminnan ”elämänkaarta” (esim. 

uusien tehtävien tarjoaminen, haasteellisuuden lisääntyminen tms) kunkin yksilön 

kohdalla? 

10.5. Millaisia tarpeita ja tilausta vapaaehtoistoiminnalle on Suomessa mielestänne 

nähtävissä ja ennakoitavissa? 

10.6. Millaisia uusia trendejä vapaaehtoistoiminnassa on Suomessa mielestänne 

havaittavissa? 

21

10.7. Seuraavassa on listattu muutamia vapaaehtoistoiminnan kansainvälisiä trendejä; 

näkyvätkö ne järjestönne vapaaehtoistoiminnassa? 

virtuaali/nettivapaaehtoisuus 

(esim. vertaistuki verkossa, 

nettisivujen suunnittelu) 

lyhytkestoinen, projektimainen 


hetkellinen, kertaluontoinen 


yritysten 

vapaaehtoistoiminnan projektit 

(järjestöjen ja yritysten 

yhteistyö) 

kansainvälinen 

vapaaehtoisuus (esim. työleirit 

ulkomailla) 

vaihtopiirit, vertaistuotanto 

(esim. piirit joissa vaihdetaan 

palveluita ja tavaroita) 

oppilaitosten ja järjestöjen 

vapaaehtoistoiminnan projektit 

Kyllä Ei En osaa sanoa 

Voitte halutessanne tarkentaa 

22

11. Vapaaehtoistoiminnan seuranta 

11.1. Millä tavoin vapaaehtoistoiminnan tilannetta ja kehittymistä (toiminnan tavoitteet, 

tulokset) seurataan järjestössänne? 

Kyllä Ei En osaa sanoa 

Toiminnalle asetetaan 

päämääriä ja yleisiä tavoitteita 

Toiminnalle asetetaan 

konkreettisia tavoitteita 

Tavoitteille asetetaan 

indikaattoreita 

Toimintaa tavoitteiden 

saavuttamiseksi seurataan 

Toimijoiden määriä, tehtäviä, 

toimenpiteitä dokumentoidaan 


aikaansaannoksia ja tuloksia 

arvioidaan 

11.2. Vapaaehtoistoiminnan seurantajärjestelmä 

Jos vapaaehtoistoiminnan seurantaanne on dokumentoitu, voitte myös lähettää haluamanne 

keskeisen dokumentin kyselyyn liitetiedostona tutkijoille: 

Sähköpostilinkki tutkijoille 

Lisää tarvittavat lisätiedot lähettäjästä. 

23

12. Vapaaehtoistoiminnan vahvuudet, heikkoudet, uhat ja 

mahdollisuudet 

Helmikuun alkupuolella käynnistyy käynnistyy kyselyn toinen vaihe, jossa pääsette näkemään 

kaikkien muiden järjestöjen tiivistetyt vastaukset näihin neljään kysymykseen ja arvioimaan niitä. 

Vastauksenne auttavat hahmottamaan vapaaehtoistoiminnan valtakunnallisia vahvuuksia ja 

kehittämiskohteita, sekä nostamaan esille tulevaisuuden heikkoja signaaleja. 

12.1.1. Millaisia järjestön sisältä nousevia vapaaehtoistoiminnan SISÄISIÄ VAHVUUKSIA 

näette? 

12.1.2. Millaisia järjestön sisältä nousevia vapaaehtoistoiminnan SISÄISIÄ HEIKKOUKSIA 

näette? 

12.2.1. Millaisia järjestön toimintaympäristöstä nousevia vapaaehtoistoiminnan ULKOISIA 

MAHDOLLISUUKSIA näette? 

12.1.2. Millaisia järjestön toimintaympäristöstä nousevia vapaaehtoistoiminnan ULKOISIA 

UHKIA näette? 

24

= Vastaaminen pakollista 

13. Perustiedot vastaajasta 

13.1. Nimenne 

13.2. Sähköpostiosoitteenne 

13.3. Tehtävänimikkeenne 

13.4. Millainen on roolinne järjestönne vapaaehtoistoiminnassa? 

Voitte tarvittaessa valita useampia 

En ole varsinaisesti tekemisissä vapaaehtoistoiminnan kanssa 

Työhöni kuuluu vapaaehtoistoiminnan edellytysten luomista, ylläpitämistä ja kehittämistä 

Työhöni kuuluu vapaaehtoistoiminnan toteutukseen liittyviä tehtäviä (rekrytointi, ohjaaminen, 

koordinointi) 

Työni pääsisältö on toimia vapaaehtoistoimijoiden kanssa 

Työhöni kuuluu yhteistyö vapaaehtoisten kanssa muutoin 

Toimin itse vapaaehtoisena tässä järjestössä 

Voitte kertoa omasta toiminnastanne järjestössä lisää. 

13.5. Jos toimitte yhdessä vapaaehtoisten kanssa tai työhönne kuuluu 

vapaaehtoistoiminnan ylläpito- ja kehittämistehtäviä, kuinka suuren osan ne muodostavat 

tehtävistänne? 

erittäin suuren 

melko suuren 

melko pienen 

erittäin pienen 

en osaa sanoa 

25

Kiitos vastauksistanne! 

Tammikuun viimeisellä viikolla saatte linkin järjestönne vapaaehtoisille suunnattuun kyselyyn. Kiitos jo 

etukäteen kun välitätte kyselyn heille. 

Helmikuun alkupuolella käynnistyy järjestökyselyn toinen vaihe, jossa pääsette näkemään kaikkien 

muiden järjestöjen tiivistetyt vastaukset osion 12. (Vapaaehtoistoiminnan vahvuudet, heikkoudet, uhat 

ja mahdollisuudet) kysymyksiin ja arvioimaan niitä. Vastauksenne auttavat hahmottamaan 

vapaaehtoistoiminnan valtakunnallisia vahvuuksia ja kehittämiskohteita, sekä nostamaan esille 

tulevaisuuden heikkoja signaaleja. 

Kiitos avustanne! Tutkimuksen tuloksista julkaistaan tutkimusraportti kevään 2010 aikana. 

26

Tule vielä arvioimaan vapaaehtoistyön vahvuuksia ja heikkouksia 

Kiitos osallistumisestanne Vapaaehtoistoiminta 

2010 -tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen, 

jossa kysyimme teiltä mm. vapaaehtoistoiminnan 

vahvuuksia ja heikkouksia. 

Saamamme vastaukset on nyt luokiteltu. Kiitos 

teille kaikille tuottamastanne monipuolisesta ja 

rikkaasta aineistosta! 

Toivomme teidän nyt ottavan 

kantaa vapaaehtoistyön 

vahvuuksiin ja heikkouksiin oman 

järjestönne näkökulmasta. Eli paikallisjärjestön kohdalla paikallisesta 

näkökulmasta ja valtakunnallisen järjestön kohdalla valtakunnallisesta. 

Vastausaikaa on perjantaihin 19. helmikuuta. Tutkimuksen raportointi tapahtuu huhtikuulla. 

Tulosten analyysin etenemisestä kerromme jo sitä ennen RAY:n avustustoiminnan 

viestimissä. 


Pekka Mykrä 

RAY, avustusosasto 

Teknisissä kysymyksissä ota yhteys Fountain Park Eija Seppänen (040 - 508 3645) 

1

Perustiedot järjestöstä 

Huom! Vastatkaa lomakkeeseen oman järjestönne näkökulmasta. Eli paikallisjärjestön 

kohdalla paikallisesta näkökulmasta ja valtakunnallisen järjestön kohdalla valtakunnallisesta. 





Jos edustatte paikallista/alueellista järjestöä, se sijaitsee: 



Itä-Suomessa 


Lapissa 

2

Vapaaehtoistyön sisäisiä vahvuuksia 

Alla näet tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineistoa vapaaehtoistoiminnan sisäisistä 

vahvuuksista. Valmiit vaihtoehdot on muotoiltu siten, että niihin sisältyy ykkösvaiheessa 

saatujen vastausten olennaisin sisältö. 

Poimi vastauksista ne asiat, joita pidät kaikkein olennaisimpina teidän oman 

järjestönne näkökulmasta. 

Siirrä hiirellä palkkeja sitä lähemmäksi keskipistettä, mitä tärkeämpänä asiaa pidät. Voit 

siirrellä palkkeja useampaankin kertaan. Kun olet valmis, paina sivun alalaidasta "Jatka" - 

painiketta. 

3

Vapaaehtoistyön sisäisiä heikkouksia 

Alla näet tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineistoa vapaaehtoistoiminnan sisäisistä 

heikkouksista. 

Poimi vastauksista ne asiat, joita pidät kaikkein olennaisimpina teidän oman järjestönne 

näkökulmasta. 



painiketta. 

4

Vapaaehtoistyön ulkoisia mahdollisuuksia 

Alla näet tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineistoa vapaaehtoistoiminnan ulkoisista 

mahdollisuuksista. 





painiketta. 

5

Vapaaehtoistyön ulkoisia uhkia 

Alla näet tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineistoa vapaaehtoistoiminnan ulkoisista 

uhista. 





painiketta. 

6

Kiitos panoksestasi! 

Vastauksesi ovat tallentuneet. Voit sulkea sivun. 

Tutkimuksen raportointi tapahtuu huhtikuulla. Tulosten analyysin etenemisestä kerromme jo 

sitä ennen RAY:n avustustoiminnan viestimissä. 

Kiitos ja hyvää kevättä, 

Pekka Mykrä 

7

Kerro, miksi sinä lähdit mukaan vapaaehtoistoimintaan? 

Vapaaehtoistoiminta on mittaamattoman 

arvokas voimavara yhteiskunnassamme, ja 

meidän on syytä ymmärtää sitä syvemmin 

ja paremmin. 

Tässä pohdinnassa kysymme sinulta, 

hyvä vapaaehtoinen, mikä sinua 

motivoi. Mikä auttaa jaksamaan? Mikä 

innostaa? 

Pohdintaasi tukemaan olemme keränneet 

jo ennakolta muutamia vastauksia. Lisäksi 

pääset katsomaan, mitä muut 

vapaaehtoistoimijat ovat vastanneet. 

Järjestö, jossa toimit, on valinnut juuri sinut vastaamaan tähän tutkimukseen. Vastaa 

perjantaihin 19. helmikuuta mennessä. Suuri kiitos! 


Anne Birgitta Pessi 

akatemiatutkija 

Helsingin yliopisto 

1

Kerro hieman itsestäsi 

Olen: 

nainen 

mies 

Iältäni olen: 

alle 20-vuotta 

20-29 –vuotias 






80-vuotias tai vanhempi 

Vapaaehtoistoimintani painottuu: 

pitkäkestoiseen toimintaan samassa työmuodossa 

projektimaiseen, lyhytkestoiseen toimintaan 

teen molempia yhtä paljon 

2

Mistä on kysymys? 

Seuraavilla sivuilla pohdimme yhdessä vapaaehtoistyön merkitystä ja motivaatiota neljästä 

eri näkökulmasta. 

1. Pohdinta – 

Toiminta 

2. Läheisyys - 

Etäisyys 

3. Uuden etsintä - 

jatkuvuus 

4. Saaminen - 

antaminen 

Tutustu kuhunkin näkökulmaan ja kerro, miten sinun motivaatiosi suhteutuu niihin. Voit myös 

lukea muiden vastauksia. Vastaa kuitenkin ensin alla olevaan kysymykseen ja paina sen 

jälkeen JATKA. 

Kerro ensin, miksi sinä lähdit mukaan vapaaehtoistoimintaan? 

3

Pohdinta - Toiminta 

”Vapaaehtoistoimintaan minua ovat ohjanneet arvoni – niitä haluan 

toteuttaa! Tehdä maailmasta hieman parempi, lämpimämpi paikka.” 

Mies, 65-vuotta 

Pohdinnallisuus vapaaehtoistoiminnassa voi liittyä myös esimerkiksi 

seuraaviin: arvot toimintaan, roolimallit, oma henkinen kasvu, omien 

vaikeiden asioiden läpikäynti. 

”Minulle tässä toiminnassa tärkeintä on konkreettinen tekeminen, ei 

puhuminen, ajattelu. Nähdä kättensä jälki. Mitä kaikkea yhdessä 

voikaan saada aikaan! Ja pysyvät omat taidot ja kunto terässä.” Mies 

67-vuotta 

Toiminnallisuus voi liittyä myös esimerkiksi: puuhaa vapaa-aikaan, 

ylimääräistä aikaa. 

Kuinka tärkeää POHDINTA on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 

Ei lainkaan tärkeää 

Erittäin tärkeää 

Kuinka tärkeää TOIMINTA on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 



Ajattele vapaaehtoistoimintaasi pohdinnan ja toiminnan näkökulmista. Kerro 

ajatuksiasi tai kirjoita lyhyt tarina. 

4

Läheisyys - Etäisyys 

”Kyllä ihan parasta on ryhmähenki – tämä joukko! Meitä on niin 

erilaisia tässä porukassa, ja yhteinen fiilis on aika mieletön. Tähän 

joukkoon on aina hyvä tulla. Tunnen, että kuulun tähän joukkoon, 

minulla on merkityksellinen paikka." mies 35-vuotta 

Läheisyys vapaaehtoistoiminnassa voi liittyä myös esimerkiksi: 

uusien ihmisten tapaaminen, ryhmään kuuluminen, vuorovaikutus, 

halu edistää sosiaalisia verkostoja. 

”Kalenterini on ihan täynnä, enkä kerta kaikkiaan kestä ajatustakaan 

mistään uusista ryhmäjutuista. Yhteisön kanssa olemme sopineet, 

että voi kuitenkin olla puhelinsoiton päässä, ja käydä auttamassa 

yksinäisiä vanhuksia. Muita uusia ihmisiä en nyt halua tavata. On 

tärkeä, että toiminta joustaa." Nainen 33-vuotta. 

Etäisyys vapaaehtoistoiminnassa voi liittyä myös `oman jutun´ etsimiseen suhteessa omaan 

lähipiiriin, toiminnan joustavuuteen ja epäbyrokraattisuuteen. 

Kuinka tärkeää LÄHEISYYS on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 

EI lainkaan tärkeää 


Kuinka tärkeää ETÄISYYS on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 



Ajattele vapaaehtoistoimintaasi läheisyyden ja etäisyyden näkökulmista. Kerro 

ajatuksiasi tai kirjoita lyhyt tarina. 

5

Uutuuden etsintä - Jatkuvuus 

”Minä olen lähtenyt toimintaan oppimaan ja kokemaan uutta! 

Rakennusalan arkitöistä hyppy sielunhoitotehtäviin 

vapaaehtoistoiminnassa on ollut huikean hieno ja antoisa! Jotain 

ihan muuta!” Mies 42-vuotta. 

Uuden etsintä voi liittyä myös: uuden teeman kiinnostavuus, 

vastapaino, uuden oppiminen, laajennusta elämänpiiriin, oma 

muutos. 

”Tämä toiminta on kuin punainen lanka elämässäni: lapsuudessa 

saamani kasvatuksen arvot, harrastukseni, palkkatyöni, tämä, kaikki 

liittyvät yhteen. Nyt saan eläkkeellä tehdä tätä juuri niin kuin aina 

palkkatyössä halusin." Nainen 67-vuotta. 

Jatkuvuus voi liittyä myös: aihepiirin tuttuus, aiemmat mukavat kokemukset, elämänkaari, 

oma identiteetti, jatkoa palkkatyölle, oman hyvinvoinnin ja jaksamisen ylläpito. 

Kuinka tärkeää UUDEN ETSINTÄ on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 



Kuinka tärkeää JATKUVUUS on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 



Ajattele vapaaehtoistoimintaasi uutuuden etsinnän ja jatkuvuuden näkökulmista. Kerro 

ajatuksiasi tai kerro lyhyt tarina. Voit myös lukea toisten kirjoituksia! 

6

Saaminen - Antaminen 

”Olen ollut yllättynyt siitä, miten valtavan paljon tästä toiminnasta 

saa: hyvää mieltä, ystäviä, kiehtovia kohtaamisia. Kyllä tämä on 

niin paljon plussanpuolella” Nainen 44-vuotta. 

Saaminen voi liittyä myös: itsensä toteuttaminen, oma hyvinvointi, 

toiminnan palkitsevuus, tunnetason antoisuus, ryhtiä ajankäyttöön, 

työkokemuksia. 

”Minulle tärkeää on saada auttaa, antaa. Minä vain olen aina ollut 

tällainen luonne.” - Vapaaehtoinen, 58-vuotta 

Antaminen voi liittyä myös: jonkin erityisryhmän tarpeet, halu 

auttaa, toive auttamisen leviämisestä, vastavuoroisuus, omat 

elämänkokemukset, joista haluaa jakaa. 

Kuinka tärkeää SAAMINEN on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 



Kuinka tärkeää ANTAMINEN on sinulle vapaaehtoistoiminnassa? 

1 2 3 4 



Ajattele vapaaehtoistoimintaasi saamisen ja antamisen näkökulmista. Kerro 

ajatuksiasi tai kerro lyhyt tarina. Voit myös lukea toisten kirjoituksia! 

7

Kerro vielä lopuksi 

Kuinka koet vapaaehtoistoiminnan motivaatiosi muuttuneen toiminnan varrella? 

Mikä auttaa sinua jaksamaan vapaaehtoistoiminnassa - eli mikä sitouttaa (tai voisi 

sitouttaa) sinut toimintaan pidemmäksi aikaa? 

MItä vapaaehtoistoiminta kokonaisuudessaan sinulle henkilökohtaisesti merkitsee? 

8

Kerro hiukan omasta vapaaehtoistoiminnastasi 

Mikä seuraavista vastaa lähinnä järjestöä/järjestöjä, jossa/joissa toimitte 

vapaaehtoisena? Valitse keskeisin. 




Missä päin Suomea toimit? 



Itä-Suomessa 


Lapissa 

Millaisissa tehtävissä vapaaehtoisena toimit? Valitse itsellesi keskeisimmät. 

Asiointiapu 

Asuinaluetoiminta 

Hallintotehtävät 

Kodin siivous, ruoanlaitto yms. 

Liikunta ja urheilu 



Neuvonta, myös puhelimitse tai netissä 

Talkootyö 

9

Tapahtumien järjestäminen 

Terveyden edistäminen 

Tietotekniikassa yms. avustaminen 

Toimistotehtävät 

Toisten vapaaehtoisten ohjaus 

Tukihenkilötoiminta 

Vaikuttamistyö 

Varainhankinta 

Vertaistuki 


Ystäväpalvelu, ystävätoiminta 

Tässä voit kertoa tarkemmin. 

10

Minkä alan järjestössä pääasiassa toimit vapaaehtoisena? 

Sosiaali- tai terveysjärjestö 

Liikunta- tai urheilujärjestö 

Taide- tai kulttuurijärjestö 

Seurakunta tai kirkko 

Muu järjestö, minkä alan 

Kuinka paljon arvioit vapaaehtoistehtävien vievän aikaasi kuukausitasolla? Anna 

arviosi tunneissa. 

11

Kiitos panoksestasi! 

Ja kiitos siitä arvokkaasta työstä, jota teet 

vapaaehtoisena. 

Kerromme tutkimustuloksista kevään aikana. 

Terveisin 

Anne Birgitta Pessi 

12

Liite 5. Vapaaehtoistoiminnan rakenteita: ’alustava työmaakartta’ 

242

Vapaaehtoistoimintaa pidetään yhtenä kansalaisjärjestötoiminnan 

ydinalueista. Vapaaehtoistoiminnan määrä ja tavat kuitenkkin 

vaihtelevat järjestöstä toiseen: joissain se läpäisee koko toiminnan, 

toisissa se on vain yksi toiminnan ala muiden joukossa 

tai kiteytyy luottamuselintyöskentelyyn. 

Tutkimus kartoittaa RAY:n avustaman vapaaehtoistoiminnan 

nykytilaa ja merkitystä Suomessa. Vapaaehtoistyöllä käsitetään 

tutkimuksessa sellainen kansalaisten toiminta, jota tehdään 

maksutta ja omasta tahdosta. Hyöty vapaaehtoistoiminnasta lisäksi 

kohdentuu perhe- ja ystäväpiirin ulkopuolelle ja toiminta 

on jonkin tahon kuten RAY:n tukeman järjestön organisoimaa. 

Tutkimusjoukon muodostivat 825 järjestöä, jotka saivat toimintaansa 

RAY:n avustusta vuonna 2009. Aineistoa kerättiin sekä 

avustuksensaajille suunnatulla verkkokyselyllä että vapaaehtoistoimijoille 

osoitetulla kyselyllä, joka kartoitti heidän henkilökohtaisia 

motiivejaan toimintaan osallistumiselle. 

RAY:n tukemaa vapaaehtoistoimintaa ei ole aiemmin selvitetty 

kattavasti tutkimuksella.

KansalaisjÃ¤rjestÃ¶toiminnan ytimessÃ¤ - Kansalaisareena

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?