Koko raportti pdf-muodossa - TTS

1 (99) 

LINKKI 2 

Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma 

JULKAISU 7 / 1999 

Julkisten palvelujen energiatehokkuuden 

arviointi ja seuranta 

Pertti Koski – Eero Siitonen 

Energia-Ekono Oy 

Helsinki 1999

2 

SISÄLLYS 

ESIPUHE.................................................................................................................................................................................3 

TEKIJÄT.................................................................................................................................................................................4 

TIIVISTELMÄ .......................................................................................................................................................................5 

ABSTRACT ............................................................................................................................................................................7 

TERMINOLOGIA .................................................................................................................................................................9 

1. JOHDANTO......................................................................................................................................................................10 

2. ENERGIAN KULUTUKSEN JA ENERGIATEHOKKUUDEN SEURANNAN NYKYTILA ................................13 

2.1 ENERGIAN KULUTUKSEN SEURANTA.............................................................................................................................13 

2.2 NYKYISIN KÄYTÖSSÄ OLEVAT TUNNUSLUVUT..............................................................................................................13 

2.3 ENERGIAN KÄYTÖN TEHOKKUUDEN ARVIOINNIN JA SEURANNAN NYKYTILA................................................................15 

2.3.1 Energian käytön tehokkuuden arviointi teollisuudessa .......................................................................................15 

2.3.2 Energiatehokkuuden muutosten seuranta Kanadassa..........................................................................................17 

3. ENERGIAN KULUTUKSEN JA TEHOKKUUDEN SEURANNAN LÄHTÖKOHDAT JA KEHITTÄMINEN .19 

3.1 ENERGIATEHOKKUUSMUUTOSTEN ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT ...................................................................................19 

3.2 KULUTUSSEURANTA.....................................................................................................................................................21 

3.3 ENERGIAN KÄYTÖN TUNNUSLUVUT ..............................................................................................................................22 

3.3.1 Kuluttajien energian kulutuksen vertaaminen......................................................................................................22 

3.3.2 Energiatehokkuuden muutosten arviointi ja seuranta..........................................................................................27 

4. ENERGIATEHOKKUUDEN MUUTOKSEN MÄÄRITTELY ..................................................................................29 

5. EHDOTUS ENERGIATEHOKKUUDEN MUUTOSTEN ARVIOIMISEKSI JA SEURAAMISEKSI..................32 

5.1 EHDOTUKSEN TAUSTAA................................................................................................................................................32 

5.2 TIEDONKERUULOMAKE.................................................................................................................................................33 

5.3 TIEDON KERÄYS............................................................................................................................................................37 

5.4 YHTEENVETO MUUTOSTIEDOISTA.................................................................................................................................38 

5.5 ENERGIATEHOKKUUSMUUTOSTEN RAKENNUSTYYPPIKOHTAINEN YHTEENVETO ..........................................................41 

6. YHTEENVETO ................................................................................................................................................................42 

LIITTEET 

LIITE 1 

Kaavake “Lämpö- ja sähköenergian kulutukseen vaikuttavat muutokset vuonna_____ 

verrattuna vuoteen ____ “ ja täyttöohjeet 5 s. 

LIITE 2 Kaavake “ Energian kulutuksen tehostuminen, yhteenvetokaavake” ja täyttöohjeet 4 s. 

LIITE 3 Esimerkki kaavakkeiden täyttämisestä 9 s. 

LIITE 4 Tilannekatsauksen yhteenveto, tausta-aineistoa 8 s. 

LIITE 5 Koekohdetarkastelut, koulut ja sairaala 20 s. 

LIITE 6 Koekohdetarkastelu, vedenpuhdistuslaitos 7 s. 

LIITE 7 Raportissa käytetyt suuremerkinnät 1 s.

3 

ESIPUHE 

Olemassaolevaa täsmällisempää tietoa kuluttajien energiatehokkuuden 

kehittymisestä tarvitsevat energian kuluttajat ja energian käytön tehokkuutta 

edistävät organisaatiot. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen kuntaliiton 

solmimassa energiansäästösopimuksessa todetaan, että energiatehokkuuden 

muutosten arviointiin ja seurantaan määritellään täsmälliset menetelmät. 

Projektissa “Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointi ja 

seuranta” on tällainen menettelytapa määritelty. 

Projekti liittyy asiakokonaisuutena kauppa- ja teollisuusministeriön Linkki 

2- tutkimusohjelmaan: “Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen 

tutkimusohjelma “. Projektin seurantaryhmään kuuluivat Erkki Eskola, 

Teija Lahti-Nuuttila ja Jouni Tolonen (kauppa - ja teollisuusministeriö), 

Linkki 2- ohjelman koordinaattori Pirkko Kasanen (Työtehoseura), Eero 

Erkiö (JP-Talotekniikka Oy), Maarit Haakana (VTT Rakennustekniikka), 

Päivi Laitila (Motiva), Erkki Mansikkamäki (Valtion kiinteistölaitos), 

Jorma Ruokojoki (Suomen kuntaliitto), Ulla Soitinaho (Helsingin kaupungin 

rakennusvirasto), Heikki Väisänen (Motiva) ja Sari Äijälä (Suomen 

Kiinteistöliitto ry). Projektin käytännön toteutuksesta on vastannut Energia- 

Ekono Oy, jossa työtä on koordinoinut Eero Siitonen ja työn toteutuksesta 

pääosin on vastannut Pertti Koski. 

Työn tekijät kiittävät seurantaryhmää ja työhön osallistuneita tukiryhmien 

jäseniä asiantuntevasta ohjauksesta työn aikana. Tekijät vastaavat raportin 

sisällöstä. 

Helsingissä kesäkuussa 1999 

Pirkko Kasanen

4 

TEKIJÄT 

Dipl. ins. Pertti Koski, Energia -Ekono Oy 

Päätoimena energiakatselmukset ja -analyysit, energian säästön ja käytön tehokkuuden kehitys-, 

koulutus- ja konsultointiprojektit 

Dipl. ins. Eero Siitonen, Energia-Ekono Oy 

Päätoimena teollisuuden energiakatselmukset ja -analyysit, energian käytön tehokkuus, energiansäästön 

kehitys-, koulutus- ja konsultointiprojektit

5 

TIIVISTELMÄ 

Projektissa on määritelty malli julkisten palvelukohteiden energiatehokkuuden 

muutosten arvioimiseksi ja seuraamiseksi. Työn on tarkoitus edistää 

osaltaan energiatehokkuutta parantavien toimien toteuttamista ja palvella 

kauppa- ja teollisuusministeriön eri organisaatioiden kanssa solmimien 

säästösopimusten tuloksellisuuden arvioinnissa. Mallin suunnittelussa 

käytettiin esimerkkikohteina kouluja ja sairaaloita, mutta esitettyä periaatetta 

voi soveltaa laajemmin myös yksityisissä kohteissa. 

Työssä tarkasteltiin erilaisten tunnuslukujen käyttömahdollisuuksia kohteiden 

energian käytön ja tehokkuuden arvioimisessa. Rakennusten tilavuutta 

tai pinta-alaa kohti lasketut ominaiskulutusluvut eivät kuvaa 

kohteiden energian, erityisesti sähkön käytön tehokkuutta. Ko. ominaiskulutuslukujen 

käyttö ei yksinään riitä myöskään energiatehokkuuden 

muutosten arvionnin perustaksi. Uusien tunnuslukujen yleistä tuottamista ei 

energiatehokkuuden muutosten arvioimiseksi tässä kuitenkaan ehdoteta, 

koska yleisesti tilastoituja tietoja hyväksikäyttävät tunnusluvut eivät 

paranna selkeästi tilannetta ja toiminnalliset muutokset huomioivien 

tunnuslukujen kohdekohtainen tuottaminen ja niiden vuotuinen päivittäminen 

arvioitiin vaativan liikaa resursseja. 

Vedenpuhdistuslaitoksen ja vastaavien prosessityyppisten palvelujen 

energiatehokkustarkastelua voidaan tehdä teollisuuskohteisiin soveltuvalla 

energiatehokkuusindeksillä. Tätä “Energiatehokkuus yhtenäisessä ympäristölupamenettelyssä 

ja energiansäästösopimuksissa”-hankkeessa kehitettyä 

mallia testattiin myös tässä työssä käytännön case-kohteessa, josta 

saadut tulokset olivat rohkaisevia. 

Tässä hankkeessa määritelty malli rakennusten energiankulutuksen tehokkuusmuutosten 

arvioimiseksi ja seuraamiseksi on kompromissi tarkastelun 

tarkkuuden ja sen toteutuksen vaatiman panostuksen välillä. Koska tehokkuusmuutosten 

arviointi ja seuranta vaatii vähintään kohteiden toiminnallisten 

muutosten seurantaa ja huomioonottoa, on näiden tietojen hankkimiseen 

kuitenkin joka tapauksessa panostettava. 

Jotta kohteen vuotuiset energiatehokkuusmuutokset voitaisiin oikein havaita, 

on kohteissa selvitettävä muutokset energian käyttöön liittyvissä toiminnoissa 

ja palveluissa. Muutosten kirjaamiseksi on työssä laadittu seurantakaavake, 

johon toimintamuutosten lisäksi kirjataan energian käyttöön vaikuttavat 

palvelun laatutasomuutokset ja toteutetut energian säästötoimenpiteet. 

Tämä edellyttää panostusta rakennusten käyttöorganisaatioilta, 

joiden tulee merkitä energian käyttöön vaikuttavia muutoksia muistiin ja 

arvioida niiden energiavaikutuksia, valvoa ja seurata tehokkuustarkastelun 

toteutusta ja tuottaa yhteenvedot. Tämän takia malli on suunniteltu sellaiseksi, 

että se voisi mahdollisimman hyvin palvella myös kohteiden toimintaa 

mm. kehittää nykyisin käytössä olevaa energiaseurannan tasoa ja hyödyntämistä, 

edistää kohteiden taloudellista käyttöä ja olla hyödyksi 

mahdollisesti suunniteltavissa kiinteistönhoidon tulospalkkauksessa. 

Lisäksi on pyritty siihen, että mallia voisi käyttää myös pienin kohde-

6 

kohtaisin panostuksin ja resurssien lisääntyessä asian tarkasteluun työn 

yksityiskohtaisuutta voisi sujuvasti parantaa. 

Mallissa kohdekohtaiset seurantatiedot kootaan yhteenvetolomakkeelle, 

jossa tehokkuusindeksit lasketaan vuosittain ottamalla huomioon vuotuiset 

toiminnalliset muutokset kohteissa. Lisäksi saadaan kirjatuksi muistiin kohteissa 

toteutetut energian kulutukseen vaikuttavat palvelutasoparannukset ja 

energiansäästötoimenpiteet. Yhteenvetolomakkeita voi hyödyntää myös 

kohteiden energian kulutuksen keskinäisessä vertailussa (benchmarking) 

ryhmittelemällä kohteet nykyistä paremmin vertailtaviin ryhmiin esim. 

kohdetietojen ja käyttö- tai muutostietojen perusteella. 

Hankkeen jatkoksi ehdotetaan, että määriteltyä menettelytapaa kokeiltaisiin 

muutamissa organisaatioissa niin, että kokeiluun valittaisiin tarkoituksenmukainen 

määrä rakennuksia. Kokeilujen tuloksena saatujen kokemusten, 

tarvittavan jatkokehitystyön ja tuotteistamisen jälkeen menettelytavan 

laajaa käyttöönottoa voitaisiin suositella. Menettelytavan 

käyttöönottamiseksi korostetaan erityisesti sen yhteyksiä energian 

kulutusseurantaan ja liittämismahdollisuuksia organisaatioiden laatu- ja 

ympäristöjärjestelmiin sekä kiinteistöjen huoltokirjamalleihin.

7 

ABSTRACT 

A method has been devised in the project “The evaluation and follow up of 

changes of energy efficiency in the energy consumption of public services” 

for evaluation and follow-up of changes in energy efficiency in the energy 

consumption of public services. The aim of this method is to promote 

energy efficiency among energy users and to offer one method to estimate 

the achievements and profitability of energy accords established between 

the Ministry of Trade and Industry in Finland and energy consumer 

organisations. Schools and hospitals were selected as pilot cases but the 

methodology should also be utilized among other customers and among the 

private sector. 

It has been noticed that energy indicators for buildings calculated by annual 

energy consumption and the volume of the building do not well describe the 

energy efficiency and the annual changes in the efficiency of consumers. 

New energy indicators (calculated by annual energy consumption, working 

hours, opening hours etc.) to estimate the changes in energy efficiency are 

not suggested in this project. This is due to the assessment that working out 

new indicators seemed to be hard and require too much resources. 

A method for the evaluation and follow up of energy efficiency in industrial 

premises and processes has already been developed in Finland. It is possible 

to utilize this method also in the public sector in services which resemble 

industrial processes like water treatment premises. 

The method to evaluate and follow up the changes in energy efficiency is a 

compromise between resources needed and the accuracy of the result. In 

order to get a good understanding of the annual changes in energy 

efficiency of individual consumers at least information on the annual 

changes in the services and building activities have to be gathered and taken 

into account. This means that extra work and resources have to be focused 

on the information acquiring and handling by the consumer annually. 

In this project a method to acquire the essential data to calculate the 

changes in energy efficiency has been developed. Data forms have been 

created to enable the building personnel to fill in the data concerning the 

changes in the quantity of services and building activities. Also changes in 

the quality of services and in energy saving investments will be filled in to 

the forms. The implementation of the method will serve the building 

personnel in their efforts towards improved energy efficiency and will 

promote the utilization of the annual energy consumption statistics which 

are collected in the buildings. 

The method has been developed so that it would be possible by minimum 

effort to get a rough understanding about the changes of energy efficiency 

in buildings and after this make improvements in the evaluation when more 

detailed information is available. This is how more and more accurate

information about the development of energy efficiency in buildings will be 

created. 

In this model the data is summarized on another form, where the energy 

efficiency index will also be calculated for the customer annually taking 

into account the activity changes of the customer. Besides this also changes 

in quantity or quality of building services and energy efficiency measures 

will be documented. Information of the summary forms can also be utilized 

to compare and benchmark the energy consumption of customers. First the 

consumers, however, have to be categorized more detailed than before 

using the information about services, activities, working hours etc. which 

have acquired in this model. 

As a second step in the project it has been proposed that some building 

organisations would acquire experiences of the model e.g. among selected 

groups of customers. After that the experiences should be taken into 

account and develop the model so that a wider utilization of the model can 

be recommended. When planning the implementation of the model it has 

also been emphasized that the energy efficiency index is closely bound with 

building management systems e.g. environmental management systems. 

8

9 

TERMINOLOGIA 

Energian ominaiskulutus 

Energian ominaiskulutuksella tarkoitetaan perinteisesti palvelukohteen vuotuista 

energiankulutusta jaettuna kohteen rakennustilavuudella tai pintaalalla 

(kerrosalalla, huoneistoalalla tai hyötypinta-alalla). Ominaiskulutus 

olisi mahdollista laskea myös jakamalla kohteen energian kulutus toiminnan 

aktiivisuutta tai laajuutta kuvaavalla luvulla (käyttöaika, oppilasmäärä 

jne.) 

Energiatehokkuuden arviointi 

Energiatehokkuuden arvioinnilla tarkoitetaan tässä yksittäisen kohteen vuotuisessa 

energian kulutuksen tehokkuudessa tapahtuneiden muutosten tarkastelua. 

Energiatehokkuusindeksi 

Energiatehokkuusindeksi on tarkasteluvuoden mitatun energian kulutuksen 

suhde laskettuun energian kulutukseen. 

Mitattu energian kulutus 

Mitattu energian kulutus on kohteen vuotuinen todellinen energian kulutus 

(mitattu tai muutoin määritetty) 

Laskettu energian kulutus 

Tarkasteluvuoden laskettu energian kulutus on perusvuoden lämmöntarveluvulla 

korjattu energian kulutus, johon lisätään tai josta vähennetään tarkasteluvuoden 

ulkolämpötilan ja toiminnallisten muutosten sekä lisä- ja 

korjausrakentamisen vaikutus energiankulutukseen. 

Perusvuosi 

Perusvuosi tarkoittaa vuotta, johon energian käytön tehokkuuden muutosta 

verrataan (= vertailuvuosi) ja jonka energian käyttöä ja energiatehokkuuksia 

käytetään tarkasteluvuoden laskennallisen energian käytön määrittämisessä.

10 

1. JOHDANTO 

Tausta 

Yhteiskunnassa toteutetaan jatkuvasti toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi. 

Näitä toimia tekevät eri organisaatiot ja näitä tekevät yksityiset 

kuluttajat. Energiatehokkuuden muutosta ei kuitenkaan aina ole ollut 

kovin helppo havaita pelkästään kulutettuja energiamääriä seuraamalla, 

koska kohteissa tapahtuu jatkuvasti myös sellaisia muutoksia, jotka eivät 

liity energiatehokkuusmuutoksiin, mutta vaikuttavat kulutettuihin energiamääriin. 

Esimerkiksi teollisuudessa käytettyyn energiamäärään vaikuttaa 

oleellisesti vuotuisten tuotantomäärien vaihtelu, joka helposti peittää alleen 

toteutettujen energian käytön tehostamistoimenpiteiden vaikutukset. Teollisuuden 

käyttöön on laadittu menettelytapa, ns. energiatehokkuusindeksi, 

jolla energian käytön tehokkuuden muutos kohteissa voidaan laskea. 

Tarpeet energiatehokkuuden seuraamiseksi liittyvät myös solmittuihin energiansäästösopimuksiin. 

Säästösopimuksia on solmittu myös julkisen sektorin 

organisaatioiden kanssa ja myös näiden kohdalla energian käytön tehostumista 

halutaan entistä tehokkaammin seurata. Sopimuksissa todetaankin, 

että energiatehokkuuden muutosten arviointiin ja seurantaan tuotetaan 

täsmälliset menettelytavat vuoden 1998 loppuun mennessä. Tämän johdosta 

käynnistettiin v. 1998 hanke “Julkisten palvelujen energiatehokkuuden 

arviointi ja seuranta”. 

Julkisten palvelujen tuottamisen kokonaisenergiatehokkuutta määritettäessä 

tulisi tarkastella, miten palveluja tarjotaan ja missä. Opetuksen energian kokonaiskulutukseen 

vaikuttaa esimerkiksi koulurakennusten yksikkökoko ja 

sijainti, koulurakennusten energiankulutus, ruokailun järjestäminen mahdollisesti 

yhdessä muiden koulujen kanssa, koululiikenteen merkitys kokonaisenergiassa 

jne. Tässä hankkeessa käsitellään erityisesti rakennusten energian 

kulutusta ja kulutuksen tehokkuutta. Julkisten palvelujen energian 

kulutuksesta rakennusten energian kulutus edustaa valtaosaa. 

Julkisten palvelujen rakennuskanta muodostuu 140 milj.m 3 :sta kuntien 

rakennuskantaa ja noin 65 milj.m 3 :sta valtion rakennuskantaa. Julkisiin 

palveluihin luetaan myös muuta toimintaa kuten esimerkiksi katuvalaistus 

ja vesihuolto. Jälkimmäinen voidaan ainakin energian käytön seurannan 

kannalta luokitella teollisuuskuluttajaksi, koska siinä suuri osa etenkin sähköenergian 

kulutuksesta seuraa läheisesti tuotantovaihteluita. 

Energian käytön tehokkuuden seurannan perusta on toimiva ja luotettava 

energian kulutusseuranta. Lämmön ja sähkön kulutuksia seurataan kiinteistöissä 

yleisesti tunnusluvuin. Tunnusluvut lasketaan yleensä niin, että 

kohteen vuotuinen energiankulutus on jaettu rakennustilavuudella tai kerrosalalla, 

huoneistoalalla jne. (kWh/m 3 ,a tai kWh/m 2 ,a). 

Energian kulutusseurantaan perustuvista tilastoista yksittäisten kohteiden 

vuotuiset energiankulutusmuutokset on usein todettu suuriksi ja kulutusmuutosten 

syiden selittäminen on usein todettu ongelmalliseksi. Yleensä

kohteissa ei ole tarkasteltu yksityiskohtaisesti tilastoihin vietyjä kulutuksia, 

eikä siis ole tiedossa, mikä osa muutoksista on aiheutunut esimerkiksi kohteen 

käyttömuutoksista tai muutoksista energian käytön tehokkuudessa. 

Kuluttajien ominaiskulutuksia on ollut melko hyödytöntä verrata käyttötarkoitusryhmän 

sisälläkin, koska ominaiskulutuksia kerätään käyttötarkoitusluokittain 

erottelematta tai ryhmittelemättä aineistoa kohteiden käytön, 

käyttöasteen, käyttöajan, palvelujen laajuuden tai monimuotoisuuden 

mukaan. 

Kotimaassa on tehty joitakin aiheeseen liittyviä selvityksiä, joita on voitu 

hyödyntää käsillä olevassa projektissa. Myös joitakin ulkomaisia kokemuksia 

on voitu hyödyntää. Näitä on kuvattu lyhyesti projektin tilanneselvitysraportissa 

ja tässä loppuraportissa. Sellaista menettelytapaa tai mallia, jonka 

käyttöönottoa olisi voitu yksittäisten palvelukohteiden energiatehokkuuden 

arvioimiseksi tai seuraamiseksi välittömästi suositella, ei kuitenkaan kirjallisuusselvityksessä 

ja työn alussa tehdyssä tietohaussa löydetty. 

Tavoite 

Projektin tavoitteena oli määritellä menettelytapa julkisten palvelujen energian 

käytön tehokkuuden kehittymisen arvioimiseksi ja seuraamiseksi. 

Työssä tarkastellaan mm. energiankäytön tunnuslukuja ja uusien tunnuslukujen 

käyttöönottomahdollisuuksia ja hyötyjä. Alusta alkaen on lähtökohtana 

ollut, että tulosten tulisi palvella sekä yksittäisiä kulutuskohteita 

niiden pyrkimyksissä tehokkaaseen energiankäyttöön että eri organisaatioita 

niiden energiatehokkuutta parantavien toimien suuntaamisessa ja tulosten 

seuraamisessa. Hankkeen tavoitteena oli keskittyä erityisesti opetusrakennusten, 

terveydenhuoltoalan laitosten ja vesilaitosten energiatehokkuuden 

selvittämiseen, joiden tuloksia on tarkoitus hyödyntää muissa käyttäjäryhmissä. 

11 

Toteutus 

Hanke aloitettiin tekemällä aiheesta tilannekatsaus. Kirjallisuusselvityksellä 

ja toteutetulla tietohaulla haettiin hankkeessa hyödynnettävää materiaalia 

ja meneillään oleviin aiheeseen liittyviin kotimaisiin projekteihin 

oltiin yhteydessä olemassa olevan tiedon hyödyntämiseksi. 

Seuraavassa vaiheessa perustettiin kouluja sairaalatukiryhmät, joihin kuului 

henkilöitä koulujen ja sairaaloiden hallinto- ja käyttöorganisaatioista. 

Näiden henkilöiden asiantuntemusta on voitu hyödyntää rakennustyyppikohtaisissa 

tarkasteluissa ja arvioitaessa erilaisia mahdollisuuksia kuluttajien 

energiatehokkuuden muutosten selvittämiseksi. Työn aikana valittiin 

hankkeen johtoryhmän ja tukiryhmien avustuksella koekohteet, joissa 

kohteiden käyttöön ja energiankulutukseen perehdyttiin, arvioitiin uusien 

tunnuslukujen käyttömahdollisuuksia ja samalla määriteltiin menettelytapa 

energiatehokkuusmuutosten selvittämiseksi.

Tässä työssä energiatehokkuuden arviointija seurantamenetelmää on 

tarkasteltu julkisten rakennusten, kouluja sairaalayksiköiden kannalta. 

Työssä on pyritty siihen, että mallia olisi mahdollista käyttää myös muun 

tyyppisissä sekä julkisen että yksityisen sektorin rakennuskohteiden energiatehokkuusarvioinneissa. 

12

13 

2. ENERGIAN KULUTUKSEN JA ENERGIATEHOKKUUDEN 

SEURANNAN NYKYTILA 

2.1 Energian kulutuksen seuranta 

Energian kulutuksen seurantaa ovat useat julkiset organisaatiot toteuttaneet 

jo vuosien ajan. Kulutustiedot kerätään joko laskuista tai seurannan toteuttavat 

kohteiden oma käyttöhenkilöstö laskutusmittareita ja usein myös 

erilaisia alamittareita lukemalla. Kerätyt tiedot taltioidaan käyttöorganisaation 

toimesta ja niistä laaditaan yhteenvetotaulukoita ja niitä käytetään 

kulutusvertailuihin. 

On todettu /1,2/, että yksittäisten kohteiden tilastoidut vuotuiset energiankulutusarvot 

vaihtelevat varsin voimakkaasti vuodesta toiseen. Onko syynä 

tähän suuret vuotuiset käyttömuutokset, ongelmat vuosikulutusten tilastoinneissa 

tai muut syyt, on jäänyt usein selvittämättä. Jälkeenpäin tällaisten 

tarkastelujen tekeminen on vaikeaa, koska teknisiä tai toiminnallisia muutoksia 

ei yleensä kirjata muistiin. Usein energian käytön seurantaan ei sisällytetä 

yksityiskohtaista kulutusmuutoksia selvittäviä tarkasteluja, varsinkaan, 

jos muutokset eivät ole kovin poikkeuksellisia. 

Uusien rakennusten sähköenergian kulutus on todettu usein suuremmaksi 

kuin vanhojen. Yhtenä syynä tähän on mm. olosuhteita ja yleisiä palvelujen 

laatutasoja koskevien vaatimusten kiristyminen, esimerkiksi: 

- valaistuksen määrä on lisääntynyt (koriste- ym. esteettinen valaistuksen 

käyttö) 

- ilmastointiin on asennettu koneellinen tulo- ja poistoilmajärjestelmä 

- ilmastoinnin jäähdytys on yleistynyt, sähköenergiaa kuluttavaa höyryilmakostutusta 

on asennettu kennokostuttimien sijaan hygieniasyistä mm. 

sairaaloihin 

- sähköinen laitekanta on lisääntynyt rakennusten sisällä (atk-laitteet ja 

muu pistorasiakuorma) ja rakennusten ulkopuolella (autolämmitys, 

sulatusratkaisut, ulkovalaistus) 

Vanhojen kohteiden sähköenergian käyttö on yleisesti lisääntynyt, koska 

mm. korjausrakentamisen yhteydessä teknisten järjestelmien tuottamien 

palvelujen laatutasoa ja tilojen olosuhteita parannetaan. Nämä toteutetaan 

usein sähkökäyttöisten laitteiden määrää tai niiden käyttöä lisäämällä. 

2.2 Nykyisin käytössä olevat tunnusluvut 

Yksittäisten rakennuskohteiden vuosikulutuksia on seurattu ja verrattu 

energian ominaiskulutusluvuilla (EOK), jotka on yleensä laskettu jakamalla

kohteen vuotuinen energiankulutus kohteen rakennustilavuudella 

(kWh/m 3 ,a) tai pinta-alalla so. kokonaiskerrosalalla, bruttoalalla tai 

huoneistoalalla (kWh/m 2 ,a). Laskenta on toteutettu ja tuloksia tarkasteltu 

yleensä erikseen lämmitykselle ja sähkölle. 

Tilavuutta kohti laskettu ominaiskulutus soveltuu melko hyvin rakennusten 

lämmitystarpeen muutosten arviointiin. Rakennuksen lämmityksen energiankulutustason 

määräävät myös erilaiset tekniset ratkaisut kuten esim. 

eristysratkaisut, ikkunapinta-alat, ilmastointiratkaisut, mutta myös rakennuksen 

muoto ja tiloissa tarvittavat lämpötilatasot. Lämpimän käyttöveden 

energiantarve ei riipu rakennustilavuudesta, mutta sen osuus on monissa 

palvelurakennuksissa pieni - ehkä tärkeimpänä poikkeuksena voidaan 

mainita uimahallit. 

Yleensä lämmityksen (kaukolämpö, polttoaineilla tuotettu lämpö, sähkölämmitys) 

vuotuiset energiankulutukset ja ominaiskulutukset normalisoidaan 

eli korjataan ns. normaalivuotta vastaavaksi energiankulutukseksi 

paikkakuntakohtaisilla lämmitystarveluvuilla. Näin huomioidaan sääolosuhteiden 

vaikutus lämmitystarpeeseen ja saadaan eri vuosien lämmönkulutukset 

keskenään vertailtavaan muotoon. Lämmitystarveluvuilla 

korjattu kulutus ei täysin pysty kuvaamaan kohteen lämmön tarpeen 

todellista vuosivaihtelua, koska lämpimän käyttöveden kulutusvaihteluita ei 

siinä tarkasti huomioida eikä esimerkiksi poikkeuksellisen kylmän kesän 

vaikutus lämmöntarpeeseen välttämättä näy lämmitystarveluvuissa todellista 

lämmönkulutusta vastaavasti (ks liite 2, sairaalakohde). 

Sähkön kulutuksessa pinta-alaa kohti laskettua ominaiskulutusta on pidetty 

tilavuutta kohti laskettua kuvaavampana, mutta usein ehkä yhteneväisyydenkin 

johdosta myös sähkön kulutuksessa ominaiskulutukset tuotetaan 

tilavuutta kohti laskettuina. Toinen syy voi olla se, että erilaiset pinta-alakäsitteet 

ovat vaikeuttaneet pinta-alaa kohti laskettujen ominaiskulutusten 

käytettävyyttä. Rakennusten sähkön kulutustason määräävät tuotetut palvelut 

ja tilojen käyttö paremmin kuin kohteiden laajuus. 

Vuotuisia sähköenergian (poislukien varsinainen sähkölämmitys) ominaiskulutuksia 

tarkastellaan ja vertaillaan yleensä korjaamattomina, vaikka 

useissa tapauksissa sähkön kulutus sisältää komponentteja, joihin 

ulkoilmaolosuhteilla on merkitystä (ilmastoinnin jäähdytys, 

lisäsähkölämmöt, ilmastoinnin kostutustarve ym.). 

Jopa saman yksilöidyn toimialan kohteiden energian ominaiskulutukset 

vaihtelevat keskenään suuresti sekä sähköenergian että lämmön osalta (ks. 

kuva 1). Tämä johtuu suurelta osin rakennusten erilaisista teknisistä toteutuksista 

ja varustetasoista sekä toiminnoista, mutta myös eroista energian 

käytön tehokkuudessa. Ominaiskulutusten hajonnan on eri tarkasteluissa 

todettu pienenevän, jos kohteet on ensin ryhmitelty esim. rakentamisvuosikymmenen 

mukaan, mutta esimerkiksi luokittelu kohteiden laajuuden 

mukaan ei aina ole pienentänyt merkittävästi kulutuseroja. 

14

15 

20,0 

kWh/m3,a 

15,0 

10,0 

5,0 

0,0 

1994 1995 1996 1997 

vuosi 

Kuva 1. 

Kahden koulun sähköenergian ominaiskulutukset ja 

ominaiskulutuksen muutos . 

Riippumatta käytettävästä tunnusluvusta kohdetarkasteluissa ja kohteiden 

vertaamisessa kannattaa nykyistä useammin harkita kokonaisenergian vertaamista. 

Lämmön ja sähkön kulutuksen ominaiskulutukset voitaisiin edelleen 

laskea erikseen ja korjattaisiin lämmitystarveluvuilla, mutta näistä 

laskettaisiin myös kokonaisenergian ominaiskulutusluku (lämpöenergia, 

polttoaineet ja sähköenergia yhteensä). Kokonaisenergiaa käytettäessä 

kohteiden vertailtavuus voisi parantua. 

Lopuksi voidaan todeta, että tilavuutta tai pinta-alaa kohti lasketuista lämmön 

ja sähkön ominaiskulutusluvuista ei voida suoraan arvioida kohteiden 

energian käytön tehokkuutta. Toteutetuissa energiakatselmuksissa on todettu 

energiansäästömahdollisuuksia kaikissa kohteissa kohteen ominaiskulutuksesta 

riippumatta. Yksittäisten kohteiden energian käytön muutosten 

seurannassa tilavuutta tai pinta-alaa kohti lasketut ominaiskulutukset ottavat 

huomioon ainoastaan muutokset kohteen laajuudessa. Toiminnalliset tai 

muut muutokset tulee ottaa huomioon erikseen. 

2.3 Energian käytön tehokkuuden arvioinnin ja seurannan nykytila 

Energian käytön tehokkuuden arviointia on toteutettu eri organisaatioissa 

seuraamalla kuluttajien kulutuksia tai laajuutta kohti laskettuja ominaiskulutuksia. 

Muutokset energian ominaiskulutusluvuissa on tulkittu toisinaan 

myös muutokseksi energian käytön tehokkuudessa. 

Energian käytön tehokkuusmuutosten arviointiin tai seurantaan ei ole toistaiseksi 

ollut vakiintunutta ja luotettavaa menettelytapaa. Teollisuuden 

käyttöön on juuri valmistunut malli energian käytön tehokkuusmuutosten 

arvioimiseksi. 

2.3.1 Energian käytön tehokkuuden arviointi teollisuudessa 

Teollisuuskohteille on juuri tehty ehdotus menettelytavasta, jolla yksittäisten 

kohteiden energiankulutusmuutoksista voidaan energiatehokkuuden 

muutos eriyttää ja havainnoida /5/. Menettely perustuu energiatehokkuus-

16 

indeksiin I, joka lasketaan jakamalla tarkasteluvuoden mitattu energian 

käyttö lasketulla energian käytöllä: 

I = E M /E L 

Laskettu energia voidaan määrittää 

− laskemalla tarkasteluvuoden energian käyttö perusvuoden energiatehokkuuden 

perusteella osaprosessien summana ja ottamalla huomioon selittävien 

tekijöiden vaikutus (ns. hollantilainen malli) 

− laskemalla tarkasteluvuoden energian käyttö perusvuoden ominaiskulutusten 

perusteella sekä lisäämällä selittävien tekijöiden vaikutus (ns. 

kanadalainen malli) 

− lisäämällä perusvuoden energian käyttöön tarkasteluvuoden volyymi- ja 

rakennemuuttujien vaikutus (Laspayres) 

Ehdotetussa teollisuuden energiatehokkuuden seurantamenetelmässä kohteen 

energiatehokkuus määritetään tarkasteluvuoden mitatun ja laskennallisen 

energian käytön suhteena erikseen lämmölle ja sähkölle. Laskettu 

energiatehokkuusindeksi ei kuvaa kohteen absoluuttista energiatehokkuutta, 

vaan energian käytön suhteellista muutosta. Perusvuoden tiedoista määritetään 

ominaiskulutusluvut (esim. energiankulutus/ tuotantomäärä tuotantolinjoittain). 

Perusvuoden ominaiskulutuslukujen ja tarkasteluvuoden tuotantotietojen 

avulla saadaan laskennallinen energian käyttö. 

Sähkön ja lämmön käytön tehokkuusindeksit, I L ja I S ,ovat tämän energiatehokkuuden 

seurantajärjestelmän keskeiset mittarit. Elintarviketeollisuudessa, 

jossa vesikustannukset ovat huomattava osa kokonaisenergiakustannuksista, 

on ollut halukkuutta seurata myös veden käytön tehokkuutta. 

Laskentamenetelmän laatimisessa on lähdetty siitä peruslähtökohdasta, että 

tuotantoyksikön energian käyttö voidaan jakaa kahteen osaan: 

• perusenergiaan ja 

• muuttuvaan energian käyttöön 

Perusenergia muodostuu tuotannosta riippumattomasta osasta, kuten tilojen 

lämmityksestä, valaistuksesta jne. Muuttuva energian käyttö on tuotannon 

määrästä riippuva osuus, joka yleensä kasvaa tuotannon kasvaessa. 

Alla esitetään teollisuuden energiatehokkuuden seurantaperiaate niin, että 

siinä esitetään koekohteeksi valitun vesilaitoksen sähkönkulutuksen 

laskentaa (ks myös liite 6): 

I 

Sk , 

E 

E 

Sk , , Mitattu 

= , jossa 

SkLask , , .

∑ 

E = C + A x + M 

SkLask , , . S, 0 S, j jk , Sk , , 

j 

17 

jossa 

C S, 0 =perusvuoden (tässä tapauksessa v. 1993) perusenergia 1351 MWh 

(valaistus, ilmanvaihdon sähkö yms.) 

A S,j = perusvuoden 1996 pumppauksen ja otsonoinnin ominaiskulutus 0,257 

kWh/m 3 

x ,j,k = pumppausmäärä tarkasteluvuosina 

M S,k = rakenteelliset korjaustekijät tarkasteluvuosina 

Pumpattujen vesimäärien ja vuoden 1993 pumppauksen ominaiskulutuksen 

avulla on laskettu vuoden 1993 jälkeiset sähkön kulutukset, joita on verrattu 

mitattuihin kulutuksiin. Näiden perusteella on määritetty tehokkuusindeksit. 

Kohteen tarkempi esittely ja indeksin laskenta on esitetty liitteessä 6. 

Vastaavanlaisen käsittelytavan soveltamista julkisten palvelujen energiatehokkuustarkasteluissa 

merkitsisi, että tuotantoa ja tuotantomuutoksia kuvattaisiin 

esimerkiksi sairaaloissa palveluilla, joita ovat mm. vuodeosastopalvelut, 

laboratoriotutkimukset, röntgentutkimukset jne. Näille tulisi tuottaa 

sairaalakohtaisesti ominaiskulutusluvut (esimerkikisi sähkön kulutus/ 

laboratoriotutkimus), joiden avulla laskettaisiin tarkasteluvuoden energiankulutus 

vastaamaan perus- eli vertailuvuoden tuotantoa so. palvelumääriä. 

Kyseisten ominaiskulutuslukujen määrittäminen edellyttäisi mittauksia ja 

yksityiskohtaisia kohdekohtaisia selvityksiä. Peruskulutus Co olisi esimerkiksi 

sairaaloissa suuri ja laskennallisten toiminta- tai palvelujen määriä 

koskevilla laskennallisilla osuuksilla olisi pienempi osuus, vaikka niitä 

olisikin kohteissa suuri määrä. On myös todennäköistä, että palvelujen määriin 

ja vastaaviin ominaiskulutuksiin perustuvien laskettujen kulutusten 

tarkkuus saattaisi jäädä vaatimattomaksi. 

Edellä esitetyn perusteella ei kaikissa julkisten palvelujen energiatehokkuuden 

muutostarkasteluissa käytetä suoraan teollisuudelle kehitettyä 

tarkastelumallia. Mallia voidaan hyödyntää niissä palvelukulutuskohteissa, 

joissa toiminta muistuttaa teollista tuotantoa (mm. vesilaitos). 

2.3.2 Energiatehokkuuden muutosten seuranta Kanadassa 

Kanadassa on käytössä menettelytapa, jossa tarkastellaan vuositasolla kaikkien 

kuluttajaryhmien energiankulutuskehitystä ja kulutusmuutosten syitä 

/8,9/. Energian kulutusta tarkastellaan kokonaisuutena, lämmitys, polttoaineet 

ja sähkö yhteensä, ja tehokkuusarviointi perustuu rakennustyyppikohtaiseen 

ja laiteryhmäkohtaiseen tarkasteluun. 

Kulutusmuutosta selitetään parametreilla:

18 

− aktiivisuus (palvelurakennuksissa tätä kuvataan rakennusten pintaalamuutoksilla) 

− rakenteelliset muutostekijät 

− sääkorjaukset 

− energiaintensiivisyyden ja energian käytön tehokkuuden muutos 

− muutostekijöiden yhteisvaikutus 

Tarkastelutapa perustuu suureen määrään lähtötietoja ja 

kokonaiskulutuksen muutos on kuvattu käyttäjäryhmittäin (yhdeksän 

käyttäjäryhmää) ja jokaisessa käyttäjäryhmässä laiteryhmittäin (kuusi 

tärkeintä laiteryhmää). 

Aineistossa esitetään esimerkiksi kaikkien koulurakennusten valaistusenergian 

kulutus ja sen muutos vertailuvuoteen verrattuna jaettuna mainittuihin 

muutosparametreihin. Tarkkaa kuvaa siitä, kuinka suuri työpanos 

ko. tulostusta varten on tarvittu ja mikä on tulosten luotettavuus ei käytettävissä 

olevasta aineistosta ole mahdollista saada selville. Esitetyissä tiedoissa 

ko. mallista ja tuloksista kuvataan myös palvelusektorin taustatietojen 

hankinnan ongelmia ja kerrotaan tehtävistä toimintasuunnitelmista 

tietojen hankkimiseksi. Tällöin tietojen määrän ohella tietojen luotettavuus 

tulee todennäköisesti olemaan tärkeällä sijalla. 

Esitettyä menettelytapaa ei ehdoteta käyttöönotettavaksi meillä mm. siksi, 

että sen toteutustapa näyttää palvelevan ensisijaisesti laajoja tilastollisia 

tarkasteluja ja toteutustapa vaikuttaa työläältä. Menettelytavassa käytettyä 

muutosjaottelua on ollut mahdollista hyödyntää myös käsillä olevassa 

hankkeessa.

19 

3. ENERGIAN KULUTUKSEN JA TEHOKKUUDEN SEURANNAN 

LÄHTÖKOHDAT JA KEHITTÄMINEN 

3.1 Energiatehokkuusmuutosten arvioinnin lähtökohdat 

Julkisten palvelujen kulutuskohteiden energiatehokkuusmuutosten seuraamiseksi 

ei ole Suomessa ollut yhteisesti sovittua menettelytapaa. Energian 

käytön tehokkuuden muutosten seuraamistarpeet ovat kuitenkin entisestään 

lisääntyneet myös julkisten palvelujen kohdalla, kun tavoitteeksi on noussut 

myös solmittujen energiasäästösopimusten toteutuksen ja tuloksellisuuden 

arvioiminen. 

Myös energian kuluttajat ovat kaivanneet menetelmää, joilla ne voisivat 

selvittää nykyistä paremmin syitä vuotuisiin energiankulutusmuutoksiinsa. 

Jos kohteessa on tehty energiansäästötoimenpiteitä, toteutettu käyttäjävalistusta 

tms., mutta energian kulutus siitä huolimatta on lisääntynyt, on 

säästöhalukkuus voinut pienentyä, koska syitä kulutuslisäyksiin ei osata 

selittää selkeästi esimerkiksi toteutettujen teknisten tai toiminnallisten muutosten 

energiankulutusvaikutuksilla. 

Yksittäisten kohteiden energian vuosikulutukset voivat vaihdella suuresti 

eri seikoista johtuen, jonka seurauksena rakennuksissa toteutettujen energiansäästötoimien 

merkitystä ei yleensä voi havaita energian käyttöä seuraamalla. 

Säästötoimien vaikutus vuosikulutukseen jää usein muiden muutostekijöiden 

varjoon. Vuosikulutustietojen oikeellisuus on luonnollisesti 

lähtökohtana tuloksellisessa energiaseurannassa ja energiatehokkuusmuutostarkastelussa. 

Ei ilmeisestikään ole mahdollista kehittää sellaista menettelytapaa, joka 

voisi selittää julkisten palvelukohteiden tai toimialan energiatehokkuusmuutokset 

ilman vuotuisten toimintaa ja palvelujen laatua kuvaavien 

muutos- ja taustatietojen keräämistä kohteista. Tietoja tarvitaan mm. 

seuraavilta osa-alueilta: 

− rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset mm. käyttöajat ja erilaisten 

palvelujen määrä 

− muutokset olosuhteissa ja palvelutasoissa 

− muutokset teknisissä järjestelmissä 

Jos esimerkiksi sairaalayksikön vuotuinen energiatehokkuusmuutos selvitetään, 

on kiinnittettävä huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin: 

− Useita rakennuksia on liitetty yhteen energian laskutusmittaukseen sekä 

lämmössä että sähkössä (potilasrakennus, hallinto, pesula, keittiö jne.) 

Toimintojen muuttuminen, tilojen poistuminen tai lisääntyminen tai 

energiamittausten uudelleenjärjestelyt voivat johtaa suuriin energiankulutusmuutoksiin. 

Esimerkiksi aikaisempi sairaalan oma pesula-

20 

toiminto voidaan tilata palveluna muualta tai toiminto voidaan antaa 

erillisen yrityksen hoidettavaksi. 

− Laiteryhmien kulutus muuttuu mm. toteutettavien peruskorjausten 

myötä: 

− Valaistusta peruskorjataan osastoittain ja rakennuksittain , 

jolloin otetaan usein käyttöön energiatehokkaita valaistusratkaisuja, 

mutta samalla voidaan lisätä yleisvalaistuksen määrää 

ja usein otetaan käyttöön miljöövalaistusta. 

− Ilmastointia voidaan tehostaa ja sen laatua parantaa, otetaan 

käyttöön höyryilmakostutusta laatu- ja hygieniasyistä, tilojen 

koneellinen jäähdytys yleistyy jne. 

− Sähköenergiaa kuluttavat tekniset laitteet lisääntyvät, atk-laitteet, 

toimenpide- ja tutkimuskojeet tuoden mukanaan ko. tilojen paikallisilmastointi/ 

ja -jäähdytystarpeen, ulkotilojen valaistusta, sähkösulatusta, 

autolämmitystä otetaan käyttöön, sisätiloihin asennetaan 

lisälämmityksenä sähkölämpöyksiköitä. 

− Muutokset energiamuodoista toiseen välinehuollossa ja keittiössä (esim. 

höyrystä ja kaasusta sähköön) vaikuttaa erillisten indeksien käsittelyyn. 

− Kohteessa lämmitykseen käytetty sähkö on laskettava erikseen kokonaissähkön 

kulutuksesta. 

− Olosuhdemuutokset vaikuttavat vuosikulutustarkasteluihin. Esimerkiksi 

kuiva ja kylmä talvi lisää höyryilmakostuttimien ja tilojen sähkölämmön 

ja autolämmityksen kulutusta, hellekesä koneellisen jäähdytyksen kulutusta, 

kylmä kesä voi lisätä ko. ajankohdan lämmityksen kulutusta, mutta 

se ei tule riittävästi huomioiduksi lämmitystarvelukukorjauksessa. 

− Muutokset tuotettujen palvelujen laadussa (esimerkiksi pinta-ala/ 

sairaansija) ja asiakasmäärissä, sairaansijoissa ym. vaikuttaa 

kulutukseen. 

Yksittäisen sairaalan energiankulutus voi muuttua hyvin monesta eri syystä, 

joiden merkitys on tapauskohtainen. Pienen tilan höyryilmakostuttimen tai 

paikallisjäähdytysyksikön käyttöönoton sähkön kulutusta lisäävä vaikutus 

voi jäädä suhteellisen vähäiseksi suuressa sairaalakompleksissa, mutta se 

voi kuitenkin helposti vastata kokonaisen vuodeosaston valaistussaneerauksessa 

saavutettavaa valaistusenergian käytön tehostumista. 

Jos siis sairaalan energian käytön ja energiatehokkuuden muutosta tarkastellaan, 

on vaikea yleisesti sanoa, mitä muutostekijöitä tulisi edellämainituista 

seurata ja mitkä ovat merkitykseltään vähäisiä. Monet edellämainitut 

tekijät voivat vaikuttaa oleellisesti yksittäisen sairaalan tai 

terveyskeskuksen energian kulutuksen määrään ja siksi kaikkien mainittujen 

muutostekijöiden vaikutus tulisi tarvittaessa huomioida, kun yksit-

21 

täisen kohteen vuotuisissa energiankulutusmuutoksista halutaan energiatehokkuuden 

muutos erikseen selvittää. 

Jos energiatehokkuusmuutoksia jatkossa päädytään tarkastelemaan valituissa 

otoksissa käyttötarkoitusryhmien sisällä ja tuloksista halutaan vetää 

yleisiä koko käyttätarkoitusryhmää koskeviä johtopäätöksiä, tarkasteltavien 

kohteiden valinnassa ja tulosten yleistämisessä on otettava huomioon: 

3.2 Kulutusseuranta 

− Esimerkiksi opetus-ryhmässä on tarkasteltava erityyppisiä oppilaitoksia 

painottaen energiankulutusosuutta (peruskoulut, lukiot, ammattioppilaitokset, 

korkeakoulut). 

− On tarkasteltava eri-ikäisiä oppilaitoksia ryhmässä, koska käyttö, palvelujen 

laatutaso, olosuhteet, laitekanta ym. vaihtelevat. 

− Iltakäyttö voi siirtyä vanhoista kouluista uusiin kouluihin, joissa on usein 

iltakäyttöön hyvin soveltuvat tilat ja välineet. Tämä lisää uusien koulujen 

energiankulutusta ja vanhojen käyttö ja energiankulutus voi tämän johdosta 

pienetä. 

− Oppilaitosta käyttävät muutkin kuin oppilaat, erikoisluokat (kielistudiot), 

liikuntatilat, ammattioppilaitosten työtilat (autohuolto…). 

− Jos seurataan julkisten rakennusten ja rakennuksiin liittyvää kulutusta, 

ulkopuolelle jäävät: 

− oppilaat käyttävät liikuntatiloja myös oppilaitoksen ulkopuolella 

(voimistelusalit , uimahallit, jääurheilu…) 

− matkojen, kuljetuksen energiankulutus 

− Tuotetaanko erilliset energiatehokkuusindeksit lämmölle ja sähkölle, 

sähkölämmityksen osuus tulee laskennallisesti eriyttää kokonaissähköstä, 

jos sitä ei ole erikseen mitattu. (Monissa palvelurakennuksissa 

käytetään sähkölämmitystä (liikenne: 25 %, opetus ja hoito: 10..15 % 

rakennusten lukumäärästä, mutta pinta-alaosuus selvästi pienempi). 

− Valikoituvatko energiatehokkuustarkasteluun valittavat kohteet ja 

vaikuttaako tarkastelun toteutus ko. kohteiden käyttäytymiseen esimerkiksi 

energian käytön ja tehokkuuden osalta. 

Kulutuksen seurantaan liittyviä puutteita tai vaikeuksia tuli esiin mm. tämän 

työn aikana kohdetarkasteluissa (ks liite 5). Havaittiin mm., että kaukolämmön 

energiamäärämittarin toimimattomuus yhden talvikuukauden 

aikana johti kulutusseurannassa noin 15 %:n virheeseen yhden tarkasteluvuoden 

tilastoidussa lämmönkulutuksessa. Koulukohteissa oli tarkastelukausien 

alkupuolella ollut käytössä öljylämmitys. Öljyn eli lämpöenergian 

todellista kulutusta kalenterivuoden aikana ei ollut tiedossa, jolloin öljyntoimitusten 

mukaan määritetyt vuosikulutukset vaihtelivat suuresti. Näissä 

tapauksissa tilastoidut lämmön vuosikulutukset eivät vastanneet todellisia 

vuosikulutuksia. 

Kulutuksen seurannan tulosten oikeellisuuteen tulisi ilmeisesti kiinnittää 

entistä enemmän huomiota, jotta seurannalla saavutettaisiin sille asetettuja 

tavoitteita. Paikkansapitävät kulutustiedot ovat myös lähtökohta työlle,

22 

3.3 Energian käytön tunnusluvut 

jossa selvitetään, mikä osa kulutusmuutoksista aiheutuu energian käytön 

tehokkuuden muutoksista. 

Energian kulutusseurannan tulosten hyödyntämistä olisi mahdollista tehostaa 

nykyisestään niin, että tulokset paremmin palvelisivat energian käytön 

tehostamispyrkimyksiä. Energian kulutusseurannan hyödyntäminen on jäänyt 

osin tehottomaksi myös siksi, että menettelytapaa kulutusmuutosten 

syiden selvittämiseksi ei ole ollut olemassa eikä syitä kulutusmuutoksiin ole 

säännönmukaisesti pyritty kartoittamaan. 

Teollisuudessa seurataan energiankulutusta tunnusluvuilla, jotka lasketaan 

jakamalla käytetty energiamäärä tuotetulla tuotannon määrällä (esimerkiksi 

yksittäisten prosessien energian käyttö tuotettua tuotantotonnia kohti). Tämäntyyppistä 

ominaiskulutuslukua on esitetty käytettäväksi yhtenä osatekijänä 

myös teollisuudessa arvioitaessa vuotuisia muutoksia energiatehokkuudessa. 

Vastaavaa menettelyä noudattaen julkisille palveluille tulisi 

tuottaa energian ominaiskulutusluvut, joissa energian käytön määrä jaettaisiin 

tuotettujen palvelujen määrällä, esimerkiksi: 

− kouluille : energiankulutus/ oppilasmäärä, oppilastunnit, käyttötunnit 

− sairaaloille: energiankulutus/ hoitopaikkojen määrä, hoitopäivät tai 

hoitopalvelut 

− kirjastoille: energiankulutus / kävijämäärä, lainausmäärä 

− päiväkodeille: energiankulutus/ hoitopäivät tai hoitotunnit 

Erilaisia tunnuslukuja ja niiden käytettävyyttä arvioitaessa on huomioitava, 

millä panostuksella uudet tunnusluvut tuotettaisiin ja vuosittain päivitettäisiin. 

Lisäksi on huomattava, käytettäisiinkö tunnuslukua pääasiassa 

− eri kuluttajien energian käytön määrän vertaamiseen käyttötarkoitusryhmän 

sisällä tai 

− kohdekohtaisen kulutusmuutoksen tai energiatehokkuusmuutoksen selittämiseen. 

3.3.1 Kuluttajien energian kulutuksen vertaaminen 

Rakennusten tilavuutta tai pinta-alaa kohti lasketut ominaiskulutukset eivät 

yksinään kuvaa kohteiden energian käytön tehokkuutta, joten näitä ei voi 

hyvin käyttää eri rakennusten keskinäiseen energiatehokkuuden vertaamiseen. 

Koulujen ja sairaaloiden tapauksessa arvioitiin mahdollisuuksia 

laskea ominaiskulutuksia oppilasmäärien, hoitopäivien ja käyttöaikojen 

avulla. 

Koulut 

Kouluissa oppilasmäärää ja sairaaloissa hoitopäivää kohti lasketut energian 

ominaiskulutusluvut antaisivat erään lisämahdollisuuden verrata kuluttajien 

energian käyttöä, koska oppilasmäärät ja hoitopäivät yleensä tilastoidaan ja

ovat siten usein käytettävissä. Kuvassa 2 on esitetty kuntien vertailutiedoista 

saatujen koulujen energian ominaiskulutusten vaihtelu kunnittain eri 

vuosina / 10/. 

23

24 

LÄ M P Ö (K W H ) OPETUSRAKENNUKSET / OPPILASPAIKKA 1994-1997 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

HO LLOLA JYVÄS KYLÄ KA RKK ILA KEM IJÄRVI KU OPIO LAHTI M ÄNTSÄLÄPIETARSAARI PYHTÄÄ RAISIO ROVANIEM I TORNIO 

1994 1995 1996 1997 

SÄHKÖ (K W H ) O PETUSRA KENN UKSET / OPPILA S P A IKKA 1994-1997 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

HOLLOLA JYVÄSKYLÄ KARKKILA K EM IJÄR VI K UO P IO LA H TI M ÄN TS ÄLÄ P IETARSAARI PYHTÄÄ RAISIO ROVANIEM I TORNIO 

1994 1995 1996 1997 

Kuva 2. Lämmön ja sähkön oppilaspaikkaa kohti laskettuja energian 

kulutuksen ominaisarvoja / 10 / 

Oppilaspaikkaa kohti lasketut ominaiskulutusluvut vaihtelevat suuresti 

kuten tilavuutta kohti lasketutkin. Nämä ominaiskulutukset eivät välttämättä 

kuvaa energian käytön tehokkuutta, vaan erot syntyvät mm. erilaisesta 

toiminnasta ja käytöstä.

Koulurakennuksille laskettiin projektin koekohteissa sähkön ominaiskulutukset 

myös käyttötuntien perusteella. Kohteissa määritettiin erikseen 

vuotuiset päivä-, iltaja viikonloppukäyttötunnit. Erillisinä käsiteltiin mm. 

liikuntasaleja ja luokkahuoneita, koska näiden iltaja viikonloppukäytön 

vaikutus energian kulutuksessa on erilainen. Käyttötunteja ei suoraan laskettu 

yhteen, vaan vuotuinen käyttö laskettiin arvioimalla, mikä on eri 

ajanjaksona tapahtuvan käytön merkitys sähköenergian kulutuksessa, käytettiin 

ns. energiakerrointa. Kertoimella otettiin huomioon se, että ko. kouluissa 

päiväkäyttöjakson pidentyminen johtaa suurimpaan sähkön kulutuksen 

lisääntymiseen, kun esimerkiksi viikonlopun aikainen liikuntasalin 

käyttötuntien kasvu ei vaikuta yhtä suuresti sähkön käyttöön. 

Käytetty kerroin perustui arvioon tilan tai tilatyypin ko. ajankohdan 

suhteellisesta energiantarpeesta. Kertoimeen vaikuttaa tapauskohtaisesti 

mm. tilojen sijainti ja LVIS-teknisten toimintojen toteutus (ks. liite 5). 

Työssä kertoimet päätettiin kokemusperäisin tiedoin, mutta tarkempiin 

arvioihin pyrittäessä kouluissa voitaisiin toteuttaa mm. kuormitusmittauksia. 

Tarkasteltaville kouluille laskettiin käyttötunteihin perustuvat sähkön 

kulutuksen tunnusluvut taulukkoon 1. Taulukosta nähdäänkin, että koska 

koulujen iltakäytöt poikkeavat toisistaan, käyttötuntien avulla laskettuja 

sähkön ominaiskulutuksia voisi käyttää tilavuuksia kohti laskettuja paremmin 

ko. koulujen sähkön kulutuksen vertaamisessa. 

Koska molemmissa tapauksissa toiminnassa ja käytössä ei ollut tapahtunut 

tarkastelujaksolla merkittäviä muutoksia, on ominaiskulutusluku laskettu 

aina jakamalla samalla käyttötuntimäärällä. Jos muutoksia olisi tapahtunut, 

olisi kyseisellä tavalla mahdollista ottaa toimintamuutoksia huomioon. 

25 

Taulukko 1. 

Kahden koulun sähköenergian ominaiskulutuslukuja 

vuosi oppilasmäärä sähköenergia tilavuus käyttötunnit 

1 2 2/1 3 2/3 4 2/4 

MWh kWh/opp m3 kWh/m3 h/a kWh/h/a 

1994 491 340 692,5 22725 15,0 2028 167,7 

1995 490 373 761,2 22725 16,4 2028 183,9 

1996 510 334 654,9 22725 14,7 2028 164,7 

1997 521 315 604,6 22725 13,9 2028 155,3 

1994 231 21460 10,8 1484 155,7 

1995 599 240 400,7 21460 11,2 1484 161,7 

1996 605 221 365,3 21460 10,3 1484 148,9 

1997 616 222 360,4 21460 10,3 1484 149,6 

Käyttömuutosten oikea huomioon ottaminen vuotuisissa lämmitysenergian 

tarpeissa on myös tapauskohtaista ja usein sähköenergiatarkastelua 

monimuotoisempaa. Jos esimerkiksi iltakäyttö koulussa lisääntyy, johtaa se

valaistuksen, ehkä atk-laitteiden, henkilöiden yms. lämpökuormien lisääntymiseen, 

minkä seurauksena lämmitysenergian kulutus voi pienentyä. Jos 

kuitenkin tätä lisääntyvää iltakäyttöä varten joudutaan käynnistämään 

ilmastointia (iltakäyttöä ei aikaisemmin ollut tai käyttölisäys kohdistuu 

aikaisemmin pysäytettynä olleen ilmastointikojeen palvelualueelle) tai sen 

käyttöaikaa lisäämään (esimerkiksi saman huoneen käyttöä jatketaan eikä 

voida ottaa uutta huonetta käyttöön samalta ilmastointialueelta aikaisemmin 

käytössä olleen vierestä), lämmityksen tarve kasvaa. Kulutuksen lisäys 

tällöin riippuu mm. ilmastoinnin vyöhykejaoista eli ilmastoitavan alueen 

suuruudesta ja mahdollisista lämmöntalteenottolaitteista. 

Käyttöaikamuutosten huomioonotto niin, että koulun vuosikulutuksia voisi 

nykyistä paremmin verrata, vaatisi koulukohtaista laskentaa. Tällöin eri 

ajankohtina tapahtuvien käyttömuutosten vaikutus energiantarpeeseen 

tarkasteltaisiin erikseen. Laskenta olisi tässä tapauksessa tehtävä erikseen 

lämmön ja sähkön osalta ja kertoimet (tai energian tarpeen suhteellisarvot 

eri ajanjaksoina) olisi määritettävä kouluja energiamuotokohtaisesti. Jos 

niin ei tehtäisi, käyttötuntien muutosten huomioonotto energiantarpeessa 

yksistään esim. tuntien määrää vertaamalla voisi johtaa suuriin virheisiin, 

epäluotettaviin tuloksiin ja todennäköisesti tekisi vertaamisen epätarkoituksenmukaiseksi. 

Koulun toiminnalliset muutokset energian kulutuksessa voitaisiin ottaa 

huomioon myös jakamalla koulun energian kulutus toiminnallisiin osiin, 

joissa alueellinen tai toiminnallinen ominaiskulutus (kWh/h) kerrotaan 

vastaavalla käyttöajalla. Tässä tapauksessa määritettäisiin esimerkiksi: 

− liikuntasalin käytön sähkön ja lämmön ominaiskulutukset 

− luokkahuoneiden sähkön ja lämmön ominaiskulutukset erikseen kerroksittain, 

alueittain, vyöhykkeittäin 

− teknisen työn luokkien sähkön ja lämmön ominaiskulutukset 

− keittiön sähkön ominaiskulutus kWh/annos, lämmön kulutus 

Tämä menettely vaatisi huomattavaa tapauskohtaista ja yksityiskohtaista 

panostusta ja selvitystä. 

Sairaalat 

Usean sairaalan energiankulutus- ja hoitopäivätietojen perusteella todettiin 

/4/, että pitkän jakson aikana hoitopäivien määrä oli pienentynyt ja vastaavasti 

hoitopäivää kohti lasketut energian ominaiskulutukset olivat 

lisääntyneet. Sähköenergian ominaiskulutus oli lisääntynyt 20 % ja lämpöenergian 

7 %. Kokonaisenergian ominaiskulutus oli kasvanut n. 9,6 %. Kun 

ominaiskulutukset oli laskettu rakennustilavuutta kohti, sähkön ominaiskulutus 

oli kasvanut 11 %, lämmön pienentynyt 4 % ja kokonaisenergian 

ominaiskulutus pienentynyt noin yhden prosentin verran. 

Näyttäisi siltä, että edellisessä esimerkissä hoitopäivää kohti lasketun ominaiskulutuksen 

9,6 %:n kasvu ensisijaisesti kuvaa sitä, että sairaaloiden 

26

energiankulutuksesta suuri osa on eräänlaista peruskulutusta, johon hoitopäivien 

määrällä ei juuri ole vaikutusta. 

Muut palvelut 

Muiden palvelujen osalta päädytään samansuuntaiseen näkemykseen kuin 

kouluissa ja sairaaloissa. Virastojen sähköenergian kulutusta ja kulutuseroja 

selittää työntekijämäärää paremmin käyttötuntien, ylitöiden ja viikonloppukäytön 

määrä, kirjastoissa lainaajamäärää paremmin kirjaston aukioloaika, 

teattereissa harjoitusten, näytäntöjen määrä paremmin kuin kävijämäärä jne. 

Tähän päädytään siksi, että sähkön kulutuksesta valaistuksen ja ilmastointipuhaltimien 

yhteinen kulutus on merkittävä, ja riippuu yleensä käyttöajasta 

enemmän kuin käyttäjämäärästä. 

Käyttäjämäärällä on merkitystä sähkön kulutukseen rakennuksissa keittiön, 

pistorasiakuormien ja ilmastoinnin koneellisen jäähdytyksen kulutuksessa. 

Lämpöenergian kulutusta lisääntyvä käyttäjämäärä voi vähentää ja tilojen 

käyttöajan lisääntyminen lisätä. 

Jos pääasiallisena tarkoituksena on verrata toimialan sisällä eri kohteiden 

energian kulutuksia ja energian käytön tehokkuutta, on kerättävä tietoja 

myös tuotettujen palvelujen laaduista ja määristä. Samalla kannattaisi luokitella 

kohteet nykyistä yksilöidymmin ryhmiin, joissa energian kulutuksen 

vertaaminen yleensä on mielekästä. Luokittelu voi tapahtua esimerkiksi sairaaloissa 

sairaalatyypin ja tuotettujen palvelujen mukaan (poliklinikka-, 

vuodeosasto-, röntgen-, laboratorio-, ym. palvelut). Koulujen energiankulutusvertailua 

voitaisiin taas verrata ryhmissä, joissa ryhmittely tapahtuisi 

opetusasteen ja päivä-, ilta-, ja viikonloppukäytön määrän ja laadun 

mukaan. 

27 

3.3.2 Energiatehokkuuden muutosten arviointi ja seuranta 

Tämän työn pääasiallisena tarkoituksena oli kehittää menetelmä, jolla 

voitaisiin arvioida ja seurata kuluttajien energian käytön tehostumista. 

Tilavuutta ja pinta-alaa kohti lasketut ominaiskulutukset ottavat hyvin 

huomioon kohteen laajuudessa tapahtuneet muutokset, jos lisääntyneen tai 

poistuneen tilan ominaiskulutus vastaa muun osan ominaiskulutusta. Ko. 

ominaiskulutus ei ota huomioon käyttö- tai toimintamuutoksia, joita usein 

tapahtuu vuosittain ja jotka voivat vaikuttaa oleellisesti ainakin sähkön 

kulutukseen. 

Oppilaspaikkaa tai hoitopäivää kohti laskettujen ominaiskulutusten avulla ei 

voida päätellä kohteessa mahdollisesti tapahtuneita energiatehokkuusmuutoksia. 

Mainittujen lisäksi tulisi tarkastella joka tapauksessa myös muita 

mm. käyttömuutoksia ja palvelujen määrämuutoksia energiatehokkuusmuutosten 

arvioimiseksi. 

Koulujen käyttötuntimääristä lasketut sähkön ominaiskulutusluvut näyttivät 

selittävän hyvin esimerkkikohteiden energiankäyttöä, kun kohteet olivat

saman suuruisia. Yleisesti koulujen lämmön ja sähkön energiankäytön vertaamiseen 

käyttötuntien avulla lasketut ominaiskulutusluvut eivät kuitenkaan 

riitä, vaan myös kohteiden laajuus on otettava huomioon. Käyttötuntien 

avulla lasketut ominaiskulutusluvut voisivat soveltua energiatehokkuuden 

seurantaan ainakin sellaisissa yksittäisissä kohteissa, joissa vuotuinen 

käyttö on vaihtelevaa. 

Edellä esitetyt laskelmat koulujen käyttötuntia kohti lasketuista energian 

ominaiskulutusluvuista kWh/(h/a) ovat energiakertoimien osalta kokemusperäisiä 

ja suuruusluokkaisia ja lisäksi laskelmat on tehty pelkästään sähköenergiaa 

koskevina. Jos ominaiskulutuslukuja käytettäisiin vuotuisten muutosten 

kuvaamiseen, kokemusperäinen tarkastelu ei todennäköisesti riittäisi 

energiakertoimien määrittelyyn, vaan iltakäytön lisääntymisen vaikutus 

sähköenergian käyttöön tulisi selvittää erillistarkasteluin, ehkä mittauksin. 

Käyttömuutosten vaikutus lämmitysenergian kulutukseen vaatisi myös 

erillistarkastelut, koska käyttömuutoksen vaikutus kulutukseen voi olla 

lisäävä tai vähentävä kohteen LVIS-teknisestä toteutuksesta ja käyttömuutoksesta 

riippuen. 

Uusia käyttöaikojen tai palvelujen määrien avulla laskettuja tunnuslukuja ei 

tässä työssä ehdoteta yleisesti käytettäväksi kohteiden energiatehokkuuden 

muutosten selvittämiseksi, vaikka esimerkiksi koulujen kohdalla se selvästikin 

voisi olla hyödyllistä. Tähän päädyttiin mm. siksi, että tällaisten tunnuslukujen 

määritys olisi tapauskohtaista ja muutostarkasteluissa vuosittain 

päivitettävä. Tämä vaatisi tekijältään huomattavaa panostusta ja asiantuntemusta, 

eikä tässä yhteydessä havaittu resursseja, joilla määritykset tehtäisiin. 

28

29 

4. ENERGIATEHOKKUUDEN MUUTOKSEN MÄÄRITTELY 

Energiatehokkuuden muutos määritellään tässä työssä muutoksena kulutetuissa 

vuotuisissa energiamäärissä. Tässä ei siis tarkastella sellaisia kuluttajien 

tekemiä toimenpiteitä, jotka johtavat pelkästään energiakustannusten 

pienentymiseen. Esimerkkinä kustannussäästötoimenpiteistä voidaan mainita 

tehomaksuja maksavien kuluttajien sähköhuipputehojen rajoitukset. 

Energiatehokkuuden parantuminen tai huonontuminen määritellään tässä 

alla esitetyllä tavalla 

Energian käyttö on tehostunut, jos 

− laitteiden hyötysuhdetta (energiatehokkuutta) on parannettu, esimerkiksi 

− hehkulamput on korvattu tehokkaammilla lampuilla 

− vanhojen kopiokoneiden ym. laitteiden tilalle on hankittu uudet 

aikaisempaa energiatehokkaammat 

− laitteiden säätöjärjestelmiä tai ohjausratkaisuja on uusittu niin, että laitteet 

toimivat entistä paremmin tarvetta vastaavasti 

− teknisiä energiaa käyttäviä järjestelmiä tai laitteita käytetään 

aikaisempaa energiatehokkaammin tarvetta vastaavasti 

Energian käytön tehokkuus ei ole parantunut eikä huonontunut, vaikka 

energiamuodon (sähkö, lämpö) kulutus lisääntyy, jos 

− toiminnallisista syistä (palvelu/ tuotanto) sähköenergiaa kuluttavia laitteita 

hankitaan lisää (esim. atk-laitteet) 

− parannetaan palvelujen laatua vastaamaan toiminnallisia tarpeita 

− lisätään ilmastoinnin ilmavirtaa vastaamaan käyttäjämäärää ja 

− 

ilmastointinormeja tai käyttöaikaa vastaamaan toiminta-aikoja 

lisätään tilan valaistusta tavoitteena tilassa työn tehokkuuden tai 

turvallisuuden parantaminen 

− sähkön käyttöä lisätään toiminnan lisääntyessä (esimerkiksi keittiön 

annosten määrää lisääntyy, tuotettujen palvelujen määrää lisätään 

vastaamaan tarvetta). 

Energian käytön tehokkuus on huonontunut , jos 

− teknisten järjestelmien käyttöaika ja energian kulutus lisääntyy tarpeettomasti 

tai hallitsemattomasti toiminnan, aukioloajan, tuotettujen palvelujen 

määrän yms. pysyessä entisellään 

− energian käyttö ei vähene, vaikka toiminta tai tuotetut palvelut kohteessa 

vähenevät ts. energian käyttö ei seuraa toiminnallisia muutoksia 

Jos kuluttaja toteuttaa energian käytön kustannuksia pienentäviä toimenpiteitä, 

jotka johtavat jonkin energiamuodon tai kokonaisenergian kulutuksen 

lisääntymiseen, tämä voidaan merkitä erikseen näkyviin myöhemmin 

esitettävässä energiatehokkuuden arvioinnissa ja seurannassa.

30 

Tehokkuusmuutoksia ei voida selvittää tarkastelemalla pelkästään kohteen 

ominaiskulutusmuutosta. Kulutusmuutokselle on usein useita syitä. Tavoitteena 

tehokkuustarkasteluissa on se, että toiminnalliset ja palvelujen määrävaihtelut 

voidaan ottaa huomioon vuosikulutuksissa, jolloin lopputulos kertoo 

tehostumisen tai huonontumisen. Toiminnallisia muutostekijöitä ovat 

mm: 

− korjaus- tai lisärakentamisen vaikutus energiankulutukseen ja käyttömuutokset 

− sairaalan jonkin osaston esim. päivystyksen toiminta-ajat muuttuvat 

− osastoja lakkautetaan tai luodaan uusia palveluja 

− palvelujen määrä (vuodeosaston tai muun hoito-osaston hoitopäivät, 

röntgen- ym. tutkimukset) vaihtelee 

− sairaalan toimintoja palvelevia rakennuksia tai yksiköitä lisätään, 

poistetaan, sähkömittaukset eriytetään yms. 

− koulun tilojen käyttö lisääntyy omaan tai vuokrattuun opetuskäyttöön, 

kokoustilakäyttöön, urheilutoimintaan (liikuntasalit, teknisen työn 

luokat, luokkahuoneet) 

− tilojen (koulun, viipalekoulun tai lisärakennusten) käyttöaste muuttuu 

− keittiön palvelujen kohdealue muuttuu tai laajenee 

− koulun yhteydessä toimivien muiden palvelujen määrä tai laatu muuttuu 

(mm. päiväkoti, terveysasema, kirjasto) 

− muissa julkisissa rakennuksissa 

− aukioloaika-, työaika-, ylityöaikamuutokset, 

− tilojen vuokrausaste ja vuokralaisten vaihtuminen, 

− muutokset energiamittauksissa 

− kilpailuun, harjoitukseen, esityksiin varattujen käyttötuntien 

muuttuminen 

Koska toiminnallisten tekijöiden huomioonotto palvelujen energiankulutuksessa 

on usein epätarkkaa, tullaan jatkossa tarkemmin kuvattavassa 

palvelujen energiatehokkuuden selvitysmallissa esittämään myös muiden 

energiankulutukseen vaikuttavien tietojen kirjaamista muistiin kulutusmuutosten 

selittämiseksi mm. toteutetut energiansäästötoimenpiteet ja 

teknisten järjestelmien palvelujen laatumuutokset. 

Vaikka palvelujen laatumuutokset olisi perusteltua ottaa huomioon ennenkuin 

kohteessa tapahtuneet energiatehokkuusmuutokset määritettäisiin, ei 

niin kuitenkaan tässä ehdoteta tehtäväksi. Jos tämän työn jatkoksi ehdotetussa 

menetelmän kokeiluvaiheessa päädytään toiseen näkemykseen, on 

siihen silloin helppo palata. Syitä siihen, miksi tähän johtopäätökseen on 

tultu, ovat: 

− laatutasoparannusten huomioonottaminen tekisi käytännössä tehokkuusmuutostarkastelun 

entistä vaikeammaksi ja monimuotoisemmaksi

31 

− niiden toimintojen määrittäminen, jotka hyväksyttäisiin laatutasoparannuksina 

ja joiden energiakulutusvaikutus olisi mahdollista ottaa 

tehokkuusvertailussa huomioon, olisi ongelmallista ja voisi johtaa 

epämääräisyyksiin 

− laatutasoparannusten yhteydessä tehdään usein myös muita esim. 

energiatehokkuutta parantavia muutoksia. 

Toimintakaavio palvelujen energiatehokkuusmuutosten selvittämiseksi on 

esitetty alla: 

Energiatehokkuuden muutos 

! " # Muutokset 

Toteutetut säästötoimenpiteet " palvelujen laadun ja olosuhtei- 

" den parantamiseksi 

Toiminnalliset muutokset 

− käyttöaika, aukioloaika 

− tilojen käyttö, vuokraus, käyttötarkoitus 

− tuotetut palvelut 

− lisä- ja korjausrakentamisen vaikutus 

− korjauksen aikainen energiankulutus 

− järjestelmämuutokset 

Kulutuksen seuranta 

− oikeat, tarkistetut kulutustiedot 

− kuukausikulutusten täsmentäminen ja 

hyödyntäminen 

− vuosikulutusten vertailtavuuden tarkistaminen 

− sääkorjaukset 

− mittausalue- tai mittausmuutokset 

− energiamuotomuutokset 

− kokonaisenergiatarkastelut 

Kuva 3. 

Kaaviokuva toimenpiteistä julkisten palvelujen energiatehokkuusmuutoksen 

selvittämiseksi

32 

5. EHDOTUS ENERGIATEHOKKUUDEN MUUTOSTEN 

ARVIOIMISEKSI JA SEURAAMISEKSI 

5.1 Ehdotuksen taustaa 

Palvelujen energiatehokkuuden muutosten arviointi ja seuranta vaatii kulutusseurannan 

ja yleisten tilastoitavien toimintatietojen lisäksi tietoja kohteissa 

tapahtuneista energian käyttöön liittyvistä muutoksista. Koska toiminnallisten 

muutosten energiavaikutusten määrittäminen on yksilöllistä ja 

usein ongelmallista, esitetään tässä mallissa, että myös muita muutostekijöitä 

kirjataan kohdekohtaisesti muistiin. 

Muutostietojen kohdekohtainen kerääminen ja vaikutuksen arviointi on 

välttämätöntä, jos tehokkusmuutoksia halutaan selvittää. Tämä siitäkin 

huolimatta, että tietojen kirjaaminen työllistää kohteiden käyttöhenkilöitä ja 

vaatii toteutuksen organisointia ja valvontaa. Tietojen hankinta ja energiatehokkuuden 

muutoksen arviointi voisi kuitenkin täydentää tehokkaasti 

nykyisin eri organisaatioissa yleisesti toteutettua kulutusseurantaa ja parantaisi 

ja syventäisi kulutusseurannalla saavutettavia hyötyjä. 

Jos pyrittäisiin hyvään kohdekohtaiseen tarkkuuteen ja tulostukseen, jossa 

kaikkien toimintamuutosten energiankulutusvaikutukset esitettäisiin kaikissa 

tapauksissa energiamäärinä, voitaisiin nämä tuottaa erikseen valituissa 

rakennustyyppikohtaisissa tarkasteluryhmissä. Muussa tapauksessa ja laajoissa 

tarkasteluissa tyydytään vaatimattomampaan tarkkuuteen ja yksityiskohtaisuuteen. 

Mitä paremmin energiatehokkuuden muutosten arvioinnin 

katsotaan palvelevan kohteen tarpeita sitä yksityiskohtaisempi se voi 

myös olla. 

Kun energiatehokkuuden seuranta- ja arviointimallia julkisille palveluille 

suunniteltiin, huomioitiin mm: 

− kohteen tilojen käyttöaikamuutosten vaikutus energian kulutukseen on 

tapauskohtaista ja vaikeasti arvioitavissa. Yleisesti käyttökelpoisten edes 

yksilöityihin käyttötarkoitusryhmiin soveltuvien laskentamallien tai - 

kaavojen luominen on ongelmallista 

− toteutettujen energiansäästötoimien merkityksen havaitseminen ei saisi 

jäädä yksistään sen varaan, että käyttömuutosten vaikutus energiankäyttöön 

osataan laskennallisesti arvioida. 

− kohteessa tapahtuvat suuretkin tekniset korjaukset tai näiden yhteydessä 

tapahtuvat tilamuutokset eivät saisi katkaista tarkastelujaksoa, koska 

merkittäviä energiatehokkuuden parantamistoimenpiteitä on helpointa 

tehdä korjausrakentamisen yhteydessä 

− energiatehokkuuden selvittäminen kohteissa ei saisi olla liian 

vaivalloista 

− kohteen henkilökunnan energiatehokkuuden selvittämiseksi tekemän 

työn tulisi palvella myös kohteen energiansäästöpyrkimyksiä ja muita 

tarpeita.

− energiatehokkuustarkastelun tulisi kannustaa kohteissa energiansäästöön 

ja sen tulisi täydentää ja tehostaa monissa kohteissa jo toimivaa energian 

kulutuseurantaa 

− energiatehokkuustarkastelujen kohdekohtaiset tulokset tulisi voida yhdistää 

käyttötarkoitusluokittain 

Esitettävä menettelytapa noudattaa ns. Laspayres- menettelytapaa, jossa 

energiatehokkuuden muutos määritellään tehokkuusindeksillä, joka lasketaan 

lisäämällä perusvuoden energian käyttöön tarkasteluvuoden toiminnalliset 

ja säävaikutukset. Toiminnallisten muutosten vaikutus arvioidaan 

tiedonkeruulomakkeiden avulla. 

5.2 Tiedonkeruulomake 

Palvelukohteiden energiatehokkuuden muutosten tarkastelumalli on tässä 

pyritty suunnittelemaan niin, että se on mahdollista toteuttaa yksityiskohtaisuudeltaan 

eri tasoilla. Malli perustuu tiedonkeruulomakkeeseen, johon 

kirjataan energian käyttöön vaikuttavat toiminta- ja tekniset muutostiedot. 

Tietojen kirjaus laadittuihin kaavakkeisiin voidaan toteuttaa niin, että 

helpoimmillaan muistiin kirjataan ainoastaan vuoden aikana tapahtuneet 

energiankäyttöön liittyvät muutokset ilman laskettua energiankulutusvaikutusta. 

Tällöin energiatehokkuusindeksit lasketaan pelkästään 

sääkorjattujen ominaiskulutusten avulla ja kirjatuilla muutostiedoilla 

voidaan ainoastaan selittää tapahtuneita muutoksia ominaiskulutuksissa. 

Energian kulutukseen vaikuttavien teknisten tai toimintamuutosten kirjaaminen 

voisi tapahtua niin, että 

− jokaisena vuonna kirjataan muutokset suhteessa perusvuoteen so. vuoteen, 

johon tarkasteluvuoden kulutusmuutosta halutaan verrata. 

− jokaisena vuonna kirjataan muutokset suhteessa edellisvuoteen. 

Kumpikin edellä esitetyistä tavoista on mahdollinen ja tärkeää onkin, että 

ohjeet kaavakkeen täyttämiseksi ovat selkeät ja kaavakkeen täyttäjä tietää, 

mitä muutoksia hänen oletetaan kirjaavan. Koska tässä arvioidaan, että 

käyttäjän on helpompi kirjata vuoden aikana tapahtuneet muutokset verrattuna 

edellisvuoteen , ehdotetaan tässä sitä tapaa. Muutokset kirjataan plustai 

miinusmerkkisinä sen mukaan, lisääkö vai vähentääkö muutos energian 

kulutusta . 

Kaavakkeeseen voidaan merkitä muutosten energiankulutusvaikutukset, 

jotka on laskettava tapauskohtaisesti tai jotka joskus saattavat olla jopa mittauksiin 

perustuvia (esimerkiksi, jos sairaalan energian jälkimittauksessa 

ollut pesulatoiminta lopetaan, keittiön palvelu ulkoistetaan ja sähkömittaus 

eriytetään). Käytännössä todennäköisimmin tulisi usein käymään niin, että 

osa muutosten energiankulutusvaikutuksista voidaan laskea ja kirjata kaavakkeisiin 

energia-arvoina, mutta osassa laskennan lähtöarvot ovat liian 

puutteellisia tai epäluotettavia tulosten kirjaamiseksi. 

33

Tiedon keräys kohdistuu korjausrakentamisen ja laajuusmuutosten lisäksi 

ensisijaisesti toiminnallisiin energiankulutusvaikutuksiin, kohteen käyttöön 

ja käyttötapaan, kohteen tuottamien palvelujen määrään: kouluissa päivä, 

ilta-, viikonloppu- yms. käyttötunteihin, sairaaloissa eri palveluyksiköiden, 

potilasosastojen ja klinikoiden toiminta- ja aukioloaikoihin, hoitopäiviin ja 

mm. toimenpideosastojen tuottamien palvelujen määrään. 

Tiedot kerättäisiin myös toteutetuista energian käyttöön vaikuttavien teknisten 

tai rakennejärjestelmien tuottamien palvelujen laatutasomuutoksista 

(sisäilmaston laatu eli ilmastointi ja valaistus yms.). Laatutasomuutoksia 

tehdään kohteissa aika ajoin vastaamaan kohteen tilakohtaisia toiminnallisia 

muutoksia ja yleisiä vaatimustasoja ja nämä toimenpiteet energian käyttöä 

mahdollisesti lisätessään eivät välttämättä merkitse energian käytön tehokkuuden 

huonontumista. 

Teknisten tietojen kartoituksessa kerätään myös tiedot energiatehokkuuden 

parantamiseksi tehdyistä investointeja vaativista tai muista toimenpiteistä. 

Muussa tapauksessa näiden vaikutus tulisi tarkastelussa esiin ainoastaan 

eräänlaisena jäännösterminä eli siinä tapauksessa, että esimerkiksi kohteen 

tai tilojen käyttöaikamuutokset ja niiden merkitys energiankäyttöön osataan 

riittävän tarkasti arvioida, mikä ei käytännössä aina tule toteutumaan. 

Jos kohteessa joinakin vuosina toteutetaan peruskorjauksia tai laajennuksia, 

nämä voivat joko lisätä tai vähentää lämmön tai sähkön kulutusta toteutusvuosina 

oleellisesti. Näiden vuosien yhteismitallistaminen aikaisempien 

ja tulevien vuosien kanssa useimmiten lienee hyvin ongelmallista tai ainakin 

vaatisi laajan erillistarkastelun. Ko. vuosien jättäminen pois seurantasarjasta 

olisi tällöin perusteltua. Peruskorjausvuosien jälkeisen ensimmäisen 

täyden toimintavuoden vertaaminen aikaisempaan olisi kuitenkin hyvin 

mielenkiintoista ja tärkeää, koska peruskorjauksen yhteydessä on mahdollista 

toteuttaa sellaisiakin energian käytön tehokkuutta parantavia toimenpiteitä, 

jotka eivät kohteen normaalikäytön aikana toteutuisi taloudellisista 

syistä tai käyttöongelmista johtuen. 

Tiedonkeruukaavakkeen pääkohdat ovat: 

1. kohteen laajuusmuutokset ja korjausrakentaminen 

2. toiminta (käyttöajat, aukioloajat, palvelut) 

3. rakenne- LVI-tekniikka (lämmön tarpeeseen vaikuttaneet tekniset ja 

käyttötekniset muutokset) 

4. sähköenergiatekniikka (sähköenergian tarpeeseen vaikuttaneet tekniset 

ja käyttötekniset muutokset tai ulkoilman vaikutus jäähdytyksen tai 

sähköisten lisälämmitysten kulutukseen) 

34

35 

Julkisten palvelujen energiatehokkuuden seuranta ja arviointi 

Lämpö- tai sähköenergian kulutukseen vaikuttavat muutokset vuonna ____ verrattuna vuoteen ____ 

Kohde: pinta-ala m2 

Käyttötarkoitus: tilavuus m3 

1. KOHTEEN LAAJUUSMUUTOKSEVaikutus sähkö- tai lämpöenergian ominaiskulutukseen MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

JA KORJAUSRAKENTAMINEN sähkö lämpö 

lisää vähentää lisää vähentää 

P/M/S P/M/S + - MWh/a P/M/S P/M/S + - MWh/a nro selitys 

PINTA-ALA/TILAVUUSMUUTOKSET 

KORJAUSRAKENTAMINEN 

2. TOIMINTA Vaikutus sähkö- tai lämpöenergian kulutukseen MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

sähkö 

lämpö 



KÄYTTÖAJAT/ AUKIOLOAIKA 

- tila/ osasto 1 





PALVELUT 

- 

- 

- 

3. LÄMPÖENERGIA Muutoksen syy ja Vaikutus lämpöenergian kulutukseen MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

vaikutus 

Lämmitysenergian kulutukseen 

Jos 

parantaa 

palvelun 

Jos syynä 

energian 

säästö, 

vaikuttavat tekniset tai käyttötekniset laatua, merkitse 

muutokset 

merkitse 

lisää vähentää laskettu vaikutus kulutuseen 

x x P/M/S P/M/S + - MWh/a nro selitys 

TILOJEN LÄMMITYS 

- LÄMMITETTÄVIEN TILOJEN 

MÄÄRÄ 

- TILOJEN SISÄLÄMPÖTILAT 

- HUONETERMOSTAATIT 

- MUU LÄMPÖ/ HÖYRY 

JOHTUMINEN 

- IKKUNAT 

- ERISTYKSET 

ILMASTOINTI 

- ILMAVIRRAT 

- ILMASTOINNIN KÄYTTÖAJAT 

- LÄMMÖNTALTEENOTTO 

- PALAUTUSILMARATKAISUT 

SÄÄTÖRATKAISUT 

MUUT: 

- LÄMMIN VESI 

YHTEENSÄ

36 

4. SÄHKÖENERGIATEKNIIKKA Muutoksen syy ja Sähköteho Vaikutus sähköenergian MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

vaikutus 

kulutukseen 

Sähköenergian kulutukseen vaikuttavat 

tekniset tai käyttötekniset muutokset tai 

ulkoilman vaikutus jäähdytyksen ja 

sähköisten lisälämmitysten kulutukseen. 

VALAISTUS 

--valaisimet 

--lamput 

--ohjausratkaisut 

--kohde-, ulkovalaistus 

LVI-LAITTEET 

--puhaltimet 

--pumput 

--höyryilmakostutus 

--koneell. jäähdytys 

----sääolosuhteiden vaikutus 

LISÄSÄHKÖLÄMPÖ 

- infrapuna-, jälki-, lisälämmittimet 

- sääolosuhteiden vaikutus 

ULKOALUEEN SÄHKÖLAITTEET 

--sähköinen sulatus 

--autolämmitys 


SÄHKÖKOJEET 

-- 

-- 

-- 

-- 

-- 

-- 

YHTEENSÄ 

Jos 

parantaa 

palvelun 

laatua, 

merkitse 

Jos syynä 

energian 

säästö, 

merkitse 

laskettu/ 

arvioitu 

vaikutus 

sähkön kulutukseen 

lisää vähentää 

x x kW kW P/M/S P/M/S + - MWh/a nro selitys 

lisätty 

poistettu 

Kuva 4. Energian käyttöön liittyvien muutostietojen kirjauskaavake 

Tekniset osat muistuttavat rakennustyypistä riippumatta suuresti toisiaan 

(sähkön erityislaitteita lukuunottamatta), mutta “käyttö” -kohta on useimmiten 

rakennustyyppikohtainen. 

Kaavakkeeseen tehdään merkintä, jos kohteessa on tapahtunut sähkön- tai 

lämmön käyttöön vaikuttava muutos ja annetaan muutokselle sanallinen 

selitys. Muutoksen energiankulutusvaikutus mitataan, lasketaan tai arvioidaan. 

Koska lopullinen energiatehokkuuden muutos arvioidaan ottamalla 

huomioon vain toiminnalliset muutokset, näiden vaikutus energiankulutukseen 

tulisi erityisesti pyrkiä arvioimaan. 

Niiden lomakkeelle kirjattavien muutosten kohdalle, joiden vaikutusta energiankulutukseen 

ei osata tai haluta tehdä, merkitään arvio siitä, lisääkö tai 

vähentääkö muutos lämmityksen tai muun sähkön kulutusta. Muutosmerkintä 

tehdään merkitsemällä kyseiseen sarakkeeseen “P”, “M” tai “S” ja 

merkinnät tarkoittavat muutoksen arvioitua merkitystä suhteessa kokonaiskulutukseen:

37 

P 

muutoksen arvioitu vaikutus energiankulutukseen on pieni (esim. 

alle 1 %) 

M muutoksen arvioitu vaikutus merkittävä (esim. 1…5 %) 

S muutoksen arvioitu vaikutus energiankulutukseen suuri (esim. yli 5 

%) 

Mitä useammin muutoksen energiankulutusvaikutus voidaan mitata, laskea 

tai arvioida, sitä selkeämpi kuva kohteen kulutusmuutosten syistä ja tehokkuuden 

parantumisesta voidaan saada. Muutoksen arvioitu vaikutus energiankulutukseen 

energia-arvona merkitään aina, kun se on mahdollista 

riippumatta siitä, pystytäänkö kaikkien muutosten vaikutus energiamäärinä 

arvioimaan riittävän luotettavasti tai yleensä ollenkaan. 

Teknisten muutosten kirjauksen yhteyteen merkitään myös, onko kyseessä 

energian säästöön tai palvelujen laatuun tai molempiin vaikuttava toimenpide. 

5.3 Tiedon keräys 

Lähtökohta kohteen energiatehokkuuden arvioinnissa on se, että tarkastelukohteen 

energian vuosikulutus tunnetaan luotettavasti ts. kulutustilastoinnin 

tiedot tarkistetaan ja lämmön kulutus on normeerattu. 

Muutosten kirjaus tehdään vuosittain (vuoden aikana tai sen lopulla) kaavakkeisiin 

(liite 3). Muutoksella tarkoitetaan energiankäyttöön vaikuttavaa 

kohteen käyttöä tai tekniikkaa koskevaa uudelleenjärjestelyä edelliseen 

vuoteen verrattuna. Seurantajakson kasvaessa useamman vuoden 

mittaiseksi lomakkeiden tiedot yhdistetään yhteenvetokaavakkeelle 

kuvaamaan koko jakson muutoksia. 

Käytännössä tarkastelu toteutetaan niin, että kohteessa kirjataan muistiin 

toiminta-, käyttö- ja teknisiä muutostietoja valmiiden lomakemallien avulla. 

Muistiinmerkinnän voisivat hoitaa tai sitä voivat valvoa esimerkiksi kohteen 

toiminnassa ja käytössä mukana olevat ja mahdollisuuksien mukaan 

myös energian kulutusseurannan toteutuksesta vastaavat, esimerkiksi kouluissa 

kouluisännät, talonmiehet, isännöitsijät tai heidän esimiehensä ja 

sairaaloissa käyttöpäälliköt. 

Ko. vastuuhenkilöt voisivat jakaa tehtävää myös osastoittain tai aluettain 

niille henkilöille, jotka asiaan liittyvää tietoa käsittelevät; hankintapäälliköt, 

osastojen ympäristövastaavat, palvelutilastointia hoitavat henkilöt, kanslistit 

ym. Tärkeää on että tehtävät ja vastuualueet on määritelty. Toiminnan jatkuvuuden 

kannalta on tärkeää, että saaduista tiedoista tehdään yhteenvedot, 

annetaan palautetta, jne.

38 

5.4 Yhteenveto muutostiedoista 

Tiedonkeruulomakkeeseen vuosittain kerätyt ja lasketut energiankulutukseen 

vaikuttavat muutokset yhdistetään yhteenvetolomakkeessa. Tämä 

lomake täytetään niin, että ensimmäisiin sarakkeisiin kirjataan todelliset ja 

sääkorjatut lämmitys- ja sähköenergian kulutukset. Näiden ja rakennusvolyymitietojen 

avulla lasketaan vuotuinen energian ominaiskulutus. Jos 

kulutus on lisääntynyt laajennustyön johdosta ja laajennuksen ominaiskulutus 

arvioidaan yhtä suureksi kuin alkuperäisen osan, ei tarvita muutosarviontia. 

Jos laajennus on toiminnaltaan alkuperäisestä osasta niin paljon 

poikkeava, että se vaikuttaa koko yksikön ominaiskulutukseen, voidaan 

tämä ottaa muutostekijänä huomioon. 


Energian kulutuksen tehostuminen, yhteenvetokaavake 

Kohde: pinta-ala m2 Kohdeluokittelu vertailua varten: 


valmistumisvuosi 

1 toiminnallisten muutosten, lisä- ja korjausrakentamisen aiheuttamat mitatut tai lasketut vaikutukset energiankulutukseen 

2 EL= laskettu energian kulutus, I = energiatehokkuusindeksi 

3 palvelutason muutosten aiheuttamat , mitatut tai lasketut vaikutukset energiankulutukseen 

4 energiansäästötoimenpiteiden aiheuttamat , mitatut tai lasketut vaikutukset energiankulutukseen 

5 niiden toiminnallisten(T), palvelun laatuun (P) tai säästötoimenpiteiden (Sä) lukumäärä ja arvioitu merkitys (P: pieni, M: merkittävä, (S) suuri 

joiden energiankulutusvaikutusta ei ole arvioitu kohtiin 1, 3 tai 4. 

LÄMMITYS Energia Ominaiskulutus 1 2 3 4 5 

mitattu sääkorjattu T P Sä 

VUOSI MWh MWh kWh/m 3 ,a % + - MWh EL I + - MWh/a + - MWh/a P M S P M S P M S 

100 

SÄHKÖ Energia Ominaiskulutus 1 2 3 4 5 

mitattu T P Sä 


100 

YHTEENSÄ Energia Ominaiskulutus 1 2 3 4 5 



100 

Kuva 5. Yhteenvetokaavake julkisten palvelujen energiatehokkuusmuutosten 

arvioimiseksi 

Tämän jälkeen kerätään perustietokaavakkeesta toiminnalliset (lisä- ja korjausrakentamista 

koskevat kaavakkeen kohdasta 1 sekä kohdan 2 toiminnalliset 

muutokset) muutostekijät, joille on arvioitu energian kulutusvai-

kutus ja kirjataan kaavakkeeseen. Ainoastaan nämä ehdotetaan otettaviksi 

muutostekijöinä huomioon, kun energian tehostumista arvioidaan. 

Toteutettujen säästötoimien laskettuja tai mitattuja vaikutuksia ominaiskulutuksessa 

ei oteta huomioon, koska ne on tarkoitus havaita toiminnallisten 

muutostekijöiden huomioonoton jälkeen ominaiskulutuksen pienentymisenä. 

Ne kuitenkin esitetään lomakkeissa kirjattaviksi siksi, että 

toiminnallisten muutostekijöiden laskennallinen huomioonotto on usein 

epätarkkaa ja kirjatut säästötoimenpiteet antavat lisätietoa kohteen energiansäästöaktiivisuudesta. 

Toteutettujen säästötoimenpiteiden laskettua energiansäästövaikutusta ei 

kuitenkaan voida yhteenvetokaavakkeessa tai yhteenvetoa energiatehokkuuden 

muutoksista tehtäessä ottaa huomioon “minimienergiatehostumisena”, 

koska muissa energiatoiminnoissa energiatehokkuus on saattanut 

samaan aikaan huonontua. Jos esimerkiksi koulun vertailtavat sähkön 

kulutukset ovat pysyneet samoina ja toiminnallisia muutoksia ei ole tapahtunut, 

toteutetun lamppumuutoksen seurauksena syntynyt energiansäästö on 

voitu menettää aikaisempaa tuhlailevammalla valojen käytöllä (lisäksi tulee 

tarkastella kokonaisenergian kulutusta ja tehostumista). 

Jos kohteessa toteutetaan teknisiä järjestelmiä ja työn tehokkuutta tai turvallisuutta 

koskevia laatutasoparannuksia: lisätään valaistusta harkitusti ja 

tarvetta vastaavasti, lisätään ilmastoinnin määrää tai ilmavirtaa tai sisäänpuhallusilman 

laatua tilan toiminnan edellyttämälle tasolle tms., energian 

käyttö saattaa lisääntyä. Energian käytön tehokkuus ei kuitenkaan kohdan 4 

määrittelyn mukaan ole huonontunut. Näiden energiamuutosvaikutuksia ei 

tässä kuitenkaan ehdoteta otettavaksi huomioon. 

Jos siis esimerkiksi sairaalassa ilmastoinnin kostutusratkaisu muutetaan 

hygieniasyistä höyryilmakostutukseksi, tämän sähkön kulutusta lisäävää 

vaikutusta ei esityksen mukaan korjata tehokkuusmuutostarkastelussa. 

Järjestelmämuutoksen kulutuslisäys ehdotetaan kuitenkin mitattavaksi tai 

laskettavaksi ja kirjattavaksi kulutusmuutoksia selittävänä tekijänä taulukoihin. 

Jos tästä esityksestä halutaan joissakin kohteissa poiketa esimerkiksi 

siksi, että muussa tapauksessa koko energiaseuranta ja tehokkuusarviointi 

menettää merkityksensä tai palvelutasoparannus ja vaikutus energiankulutukseen 

on selkeästi ja yksiselitteisesti määritettävissä, tulisi yhteenvetokaavakkeessa 

selvästi todeta tämä poikkeus yleisestä käytännöstä. 

Energian kulutukseen vaikuttavat muut muutokset (palvelujen laatu, energiansäästötoimenpiteet) 

kirjataan kaavakkeeseen, mutta niitä ei siis oteta 

yleensä huomioon energiatehokkuusvertailussa. Ne voivat ainoastaan 

selittää ominaiskulutuksen pienenemistä tai kasvua, kuten myös kaavakkeeseen 

kirjatut muut muutostekijät, joille ei vuotuista energia-arvoa ole 

laskettu. 

Myöskään poikkeuksellisten sääolojen vaikutusta (jäähdytysenergian 

lisääntyminen kuuman kesän seurauksena, tai lämmitysenergian kulutuksen 

lisääntyminen poikkeuksellisen kylmän kesän seurauksena) ei tehokkuus- 

39

vertailussa ehdoteta yleensä korjattavaksi. Tämä siksi, että laskennallisesti 

se on vaikeaa, kuukausittaisia kulutustietoja ei kaikista kohteista ole tai niitä 

ei ole tapana seurata ja toiseksi siksi, että pitkässä seurantajaksossa poikkeuksellisten 

olosuhteiden vaikutuksen pitäisi jäädä vain vuotuisiksi energiankulutuksiin 

vaikuttaviksi heilahteluiksi. 

Poikkeuksellisten olojen vaikutus vuosikulutukseen ehdotetaan kirjattavaksi 

muistiin yhtenä muutostekijänä, joka voi osaltaan selittää yhden vuoden aikana 

mahdollisesti tapahtunutta heilahdusta kulutuksessa. Jos energian kulutuksen 

seurantatietojen hyödyntäminen tehostuu ja sen rinnalla energiatehokkuusmuutosten 

arviointi yleistyy ja käyttäjien motivaatio energiaanalysointiin 

uusien työkalujen myötä paranee, tietous poikkeuksellisten 

sääolojen vaikutuksesta kohteiden energiankulutukseen lisääntyy nykyisestään. 

Silloin niiden vaikutus olisi myös mahdollista ottaa energiatehokkuusmuutosarvioissa 

huomioon. 

Kaavakkeiden tietojen perusteella lasketaan ns. Laspayres energiatehokkuusindeksit. 

Laskenta tehdään erikseen lämmitysenergian kulutukselle, 

joka sisältää myös lämmitykseen käytetyn sähköenergian, ja muulle 

sähköenergian kulutukselle. Lisäksi lasketaan yhteinen kokonaisindeksi. 

Laskentakaava on: 

I= E M /E L 

jossa 

40 

E M 

E L 

tarkasteluvuoden mitattu energian kulutus 

laskettu energian kulutus 

Laskettu energiankulutus E L määritetään perusvuoden sääkorjatun energiankulutuksen, 

säävaikutuksen ja toiminnallisten muutosten energiankulutusvaikutusten 

avulla: 

E L = perusvuoden sääkorjattu energiankulutus + (tarkasteluvuoden mitattu 

kulutus - tarkasteluvuoden lämmöntarveluvulla korjattu kulutus) + 

laskettujen toiminnallisten muutosten energiankulutusvaikutus perusvuoden 

ja tarkasteluvuoden välillä. 

Lasketun energian kulutuksen E L ja indeksin I määrittämiseksi on esitetty 

ohje liitteessä 2 ja laskentaesimerkit kouluja sairaalarakennukselle 

liitteessä 3.

41 

5.5 Energiatehokkuusmuutosten rakennustyyppikohtainen yhteenveto 

Ryhmä 1 

Energiatehokkusmuutokset tulostetaan yhteenvetolomakkeelle. Näistä 

voidaan tehdä erilaisia yhteenvetoja kulutuskehityksestä ja niiden syistä 

käyttötarkoitusluokittain. 

Tämän ohella yhteenvedot voidaan laatia niin, että kulutuskohteet jaoteltaisiin 

jonkin tekijän mukaan esimerkiksi tuotettujen palvelujen, käyttöajan, 

iän, lämmitysmuodon tms. mukaan ja ominaiskulutukset tulostetaan tehtyyn 

jaotteluun perustuen. Tämäntyyppisiä ominaiskulutuskeskiarvoja voisi nykyisiä 

paremmin käyttää kohteiden energiankulutuksen vertaamiseen 

(benchmarking- toimintaan). 

Tuloksia voisi luokitella käyttötarkoitusryhmissä myös kohteissa tapahtuneiden 

toiminnallisten tai muiden muutosten lukumäärän mukaan esimerkiksi: 

Peruskoulut ja lukiot jaksolla 1998…2002: 

− 

− 

luokissa ja liikuntasaleissa iltakäyttöä ja viikonloppukäyttöä 

ei merkittäviä toiminnallisia muutoksia tarkastelujaksolla 

Yhteenveto energian kulutuksista ja tehokkuuksista 

Ryhmä 2 

− 

− 

luokissa ei iltakäyttöä, liikuntasaleissa iltaja viikonloppukäyttöä 

ei merkittäviä toiminnallisia muutoksia tarkastelujaksolla 


Ryhmä nn 

− luokissa ja liikuntasaleissa iltaja viikonloppukäyttöä 

− useita toiminnallisia muutoksia tarkastelujaksolla 


Kuva 6. Kuluttajien ryhmittelyesimerkki kulutusten vertaamiseksi 

Erilaisia tulostuksia voidaan tehdä käyttötarkoitusryhmän sisällä hyvin 

monenlaisia. Luokittelu voidaan tehdä mm. rakennusten iän, tilavuusluokan, 

käytön, palvelujen tms. perusteella. Lisäksi ryhmittely voi tapahtua 

toiminnallisten, palvelu- tai energiatehokkuusmuutosten määrän ja laadun 

mukaan. Yhteenvetokaavakkeeseen on jätetty tilaa toimialakohtaisten 

luokittelutietojen merkitsemiseksi. Päätös näistä luokittelukriteereistä 

voidaan tehdä sitten, kun energiatehokkuuden arviointi ja seuranta on 

päätetty aloittaa käyttöorganisaatiossa.

42 

6. YHTEENVETO 

Projektin tavoitteena oli määritellä malli julkisten palvelujen energiatehokkuuden 

muutosten arvioimiseksi ja seuraamiseksi. Työssä keskityttiin 

erityisesti koulujen, sairaaloiden ja vedenpuhdistuslaitosten energiatehokkuuden 

tarkasteluun. Mallin suunnittelun lähtökohtana oli kuitenkin se, että 

sitä tulisi voida käyttää myös muiden, myös yksityisten palveluiden energiatehokkuuden 

arvioinnissa. Rakennusten energiankulutukselle esitettiin 

työssä oma tehokkuusmuutosten tarkastelumalli ja todettiin, että joillekin 

palvelukuluttajille kuten esim. vedenpuhdistuslaitoksille teollisuuskohteisiin 

aikaisemmin kehitetty osaprosesseittain laskettava tehokkuusindeksimalli 

on käyttökelpoinen. 

Energian käytön tunnusluvut 

Työssä tarkasteltiin erilaisten tunnuslukujen käyttömahdollisuuksia rakennusten 

energian käytön ja tehokkuuden arvioimisessa. Tilavuutta tai pintaalaa 

kohti laskettuja energian ominaiskulutuslukuja ei yleisesti voida käyttää 

eri kohteiden energiatehokkuuden keskinäisessä vertaamisessa. Rakennusten 

käyttö-, toiminnalliset ja tekniset erot johtavat kulutuseroihin, joita 

laajuutta kohti lasketut ominaiskulutukset eivät ota huomioon. 

Laajuutta kohti laskettujen ominaiskulutuslukujen käyttö ei yksinään riitä 

myöskään yksittäisen kohteen energiatehokkuuden muutosten tarkasteluihin, 

koska tämä ominaiskulutusluku ottaa ainoastaan vuotuiset laajuusmuutokset 

kulutuksessa huomioon. Laajuusmuutoksetkin tulevat oikein 

huomioiduiksi vain silloin, kun poistuneen tai lisääntyneen tilavuuden 

ominaiskulutus vastaa vanhan osan ominaiskulutusta. Usein vuosittain 

tapahtuvia käyttö- tai toiminnallisia muutoksia ei ko. ominaiskulutusluku 

ota huomioon. 

Työssä arvioitiin uusien ominaiskulutuslukujen käytettävyyttä energiatehokkuuden 

muutoksen kuvaamisessa. Todettiin, että jos ominaiskulutusten 

laskennassa käytettäisiin tilastoista saatavissa olevia kohteen 

toimintaa kuvaavia käyttötietoja, oppilasmääriä tai hoitopäiviä, kohteiden 

ominaiskulutusluvut edelleen vaihtelisivat suuresti ja syyt vaihteluihin 

olisivat usein muualla kuin energian käytön tehokkuudessa. Yksittäisen 

kohteen energiatehokkuuden muutoksia ko. ominaiskulutusluvuilla ei voi 

luotettavasti arvioida, koska energian kulutus riippuu huonosti oppilasmääristä 

tai hoitopäivistä. 

Työssä laskettiin sähköenergian ominaiskulutusluvut koekouluille näiden 

käyttötuntien perusteella. Laskennassa huomioitiin se, että päivä,- iltaja 

viikonloppukäytön määrillä ja muutoksilla on erilainen vaikutus sähkön 

käytön muutoksiin. Laskenta on siis koulukohtaista ja muutoskohtaista eli 

vaatii huomattavaa tapauskohtaista selvitystyötä ja asiantuntemusta. 

Esimerkiksi iltakäytön lisääntyminen koulussa vaikuttaa kohteen energiankäyttöön. 

Energiankulutuksen muutos riippuu kohteen teknisistä ratkaisuista, 

mihin tilaan iltakäytön lisääntyminen kohdistuu, onko tila erillään 

muusta tai muutoin helposti erikseen käytettävissä, onko iltakäyttöä aikai-

semmin ollut lainkaan tai onko kysymyksessä vain lisätilan käyttöönotosta 

ym. Lisäksi arviot tulee tehdä erikseen sähkölle ja lämmitykselle, koska 

käytön lisääntyminen voi joko vähentää tai lisätä lämmityksen kulutusta 

tapauksesta riippuen. 

Käyttötuntien avulla laskettujen energian ominaiskulutuslukujen käyttö 

paransi koekoulujen energian käytön vertailtavuutta, kun kohteiden laajuus 

oli samaa suuruusluokkaa. Kyseinen tunnusluku voisi soveltua yksittäisen 

kohteen energiatehokkuuden muutosten arviointiin ja seurantaan, koska 

siinä vuotuiset käyttöaikamuutokset tulisivat otetuiksi huomioon. 

Käytännössä uusien tunnuslukujen hankintaa ja käyttämistä ei energiatehokkuuden 

muutosten arvioimiseksi tässä kuitenkaan ehdoteta. Toiminnallisten 

muutosten huomioon ottavien tunnuslukujen kohdekohtainen 

tuottaminen arvioitiin laajoissa tarkasteluissa liian raskaaksi. 

Vedenpuhdistuslaitosten ja muiden vastaavien kohteiden 

energiatehokkuusseuranta 

Vedenpuhdistuslaitoksen ja vastaavien prosessityyppisten palvelujen energiatehokkustarkastelua 

voidaan tehdä teollisuudelle suunnitellulla energiatehokkuusindeksimenetelmällä. 

Tästä menettelystä on esitys liitteessä ja 

yksityiskohtainen kuvaus erillisessä projektiraportissa. 

Rakennuskulutuksen energiatehokkuusseuranta 

Rakennuskulutukseen työn tuloksena kuvattu energiatehokkuuden arviointija 

seurantamalli perustuu osin ristiriitaisiin toiveisiin, ja siksi se on kompromissi 

tarkastelun tarkkuuden ja sen toteutuksen vaatiman panostuksen 

välillä. Koska tehokkuusmuutosten arviointi ja seuranta vaatii vähintään 

kohteiden toiminnallisten muutosten seurantaa ja huomioonottoa, on näiden 

tietojen hankkimiseen kuitenkin joka tapauksessa panostettava. 

Energiatehokkuuden muutoksen seuranta tulee merkitsemään rakennusten 

käyttöorganisaatioille lisätyötä, jossa merkitään energian käyttöön vaikuttavia 

muutoksia muistiin ja arvioidaan niiden energiankulutusvaikutuksia, 

valvotaan ja seurataan tehokkuustarkastelun toteutusta ja tuotetaan yhteenvedot. 

Tämän takia malli on suunniteltu sellaiseksi, että se voisi mahdollisimman 

hyvin palvella myös kohteiden toimintaa mm. kehitettäessä nykyisin 

käytössä olevaa energiaseurannan tasoa ja hyödyntämistä sekä 

edistettäessä kohteiden tehokasta ja taloudellista käyttöä. Lisäksi malli voisi 

olla avuksi erilaisia tulospalkkausjärjestelmiä suunniteltaessa, joita on 

kokeiltu mm. VTT:n ja Helsingin rakennusviraston toteuttamassa SAVE- 

Motivaatiohankkeessa. On myös pyritty siihen, että mallia voisi käyttää 

mahdollisimman pienin panostuksin ja panostusmahdollisuuksien 

parantuessa tarkastelun yksityiskohtaisuutta ja tarkkuuttan voisi sujuvasti 

parantaa ja lisätä. 

43

44 

Muutostietojen keruu 

Yksittäisen kohteen energiatehokkuusmuutoksen seuranta perustuu tiedonkeruuseen. 

Vuoden aikana tapahtuneet energian käyttöön vaikuttavat toiminnalliset 

muutokset ja niiden sähkön tai lämmityksen kulutusta lisäävä 

tai vähentävä vaikutus kirjataan muistiin. Tietojen kirjausta varten on laadittu 

kaavakkeet, joihin merkitään myös kohteen energian käyttöön vaikuttavat 

palvelutasomuutokset ja energiansäästötoimenpiteet. Nämä merkitään 

siksi, että kaikkien toiminnallisten muutosten energiankulutusvaikutus on 

vaikea tarkasti arvioida. Selkeistä energiansäästötoimista jää tieto käyttöorganisaatioon 

ja muistiin merkityillä palvelutasomuutoksilla voidaan 

selittää sellaisia kulutusmuutoksia, jotka toiminnallisten muutosten huomioonoton 

jälkeen jäisivät epäselväksi. 

Energiatehokkuusmuutoksen arviointi 

Mallissa energian kulutukseen vaikuttavat muutostiedot kootaan yhteenvetolomakkeelle. 

Yhteenvetotietojen avulla lasketaan ns. Laspayres-indeksi 

kuvaamaan energiatehokkuusmuutoksia. Tässä voidaan laskea myös palvelutasomuutosten 

ja energiansäästötoimien energiankulutusvaikutus tai 

ainakin niiden lukumäärä jaoteltuna niiden arvioidun energiankulutusmerkityksen 

mukaisiin ryhmiin. Yhteenvetolomakkeita voi hyödyntää myös 

kohteiden energian kulutuksen vertailussa (benchmarking) ryhmittelemällä 

kohteet esim. kohdetietojen ja käyttö- tai muutostietojen perusteella. 

Jatkotyöt 

Esitetyn menettelytavan jatkokehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi ehdotetaan 

seuraavia toimenpiteitä: 

KTM ja Motiva 

KTM ottaa asian esille palvelusektorin energiansäästösopimusten 

johtoryhmässä. Tavoitteena on sopia tässä projektissa mukana olleiden 

tahojen kanssa energiatehokkuusseurannan kokeilun aloittamisesta 

ehdotetun menettelytavan mukaisesti esimerkiksi valituissa sairaala- ja 

koulukohteissa. Kokeilun laajuus ja muut yksityiskohdat määräytyvät 

sopimuksen perusteella. 

Kokeilun jälkeen säästösopimusten johtoryhmässä otetaan kantaa laajan 

energiatehokkuusseurannan toteutukseen, toteutuksen vaatimiin jatkotöihin 

mm. menettelytavan kehittämiseen kokeilun perusteella saatujen 

näkemysten ja kokemusten mukaan, lomakemallien ja menettelytavan 

tuotteistamiseen, ohjeistuksen kehittämiseen ym.

45 

Käyttäjäorganisaatiot 

Käyttäjäorganisaatiot (mm. Suomen kuntaliitto, Valtion kiinteistölaitos, 

HKR, sairaala- ja kouluorganisaatiot) kehittävät ja tarkentavat kulutusseurantaansa 

ja harkitsevat energiatehokkuusseurannan liittämistä olemassaoleviin 

toimintoihinsa ja järjestelmiinsä, mm. laatujärjestelmät ja 

ympäristöjärjestelmät. Ko. organisaatiot valitsevat kokeiluun osallistuvat 

yksiköt ja suunnittelevat ja sopivat kokeilun toteutuksesta. 

Kokeiluun osallistuvat käyttäjäyksiköt suunnittelevat ja organisoivat 

kokeilun toteutuksen kohteissaan: 

− tekevät toimintasuunnitelman energiatehokkuusmuutosten seuraamiseksi 

kohteissaan yhdistämällä sen esim. olemassa olevaan energian 

kulutusseurantatoteutukseen tai mahdollisiin ympäristö- ja 

laatujärjestelmiin. 

− nimeävät vastuuhenkilön, joka opastaa tietojen keräämisessä, seuraa ja 

valvoo toteutusta ja tuottaa hankituista tiedoista välitulostuksia ja vuoden 

lopussa laskee tehokkuusindeksin 

− nimeävät osastoittain, rakennuksittain tai muulla tarkoituksenmukaisella 

perusteella henkilöt, jotka toteuttavat toiminta- ym. muutosten seurannan 

ja muistiin kirjauksen

46 

Kirjallisuusluettelo 

/1/ MOTIVA , Energiakatselmustoiminnan tilannekatsaus 1996 

/2/ Palvelujen sähkön käytön hallinta, ETY Raportti 27/1990 

/3/ Reijo Kara - Leo Kolttola, Pkt- ja palvelusektorien ominaiskulutuksen ja 

energiatehokkuuden mittarit, LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon 

ja käyttäytymisen tutkimusohjelma, Julkaisu 3/1998. 

/4/ Kiinteistöjen energiatehokkuuden tunnusluvut, Mari Halme HTKK, 

diplomityö, 22.3.1996. 

/5/ Energiatehokkuus yhtenäisessä ympäristölupamenettelyssä ja 

energiansäästösopimuksissa, KTM/ SYKE, Energia-Ekono Oy, 3.2.1999 

/6/ Energy Policy, Special Issue: Cross-country comparisons of indicators 

of energy use, energy efficiency and CO 2 emissions, Volume 25 

Numbers 7-9 June/July 1997 

/7/ Indicators of energy use and efficiency, Understanding the link between 

energy and human activity, IEA, 1997, (VI. Indicators of energy use for 

services pp 173..196 ) 

/8/ Energy Efficiency Trends in Canada, Demand policy and analysis 

division , Energy Efficiency Branch, April 1996, Energy Efficiency 

Indicators, Natural Resources Canada 

/9/ Energy Efficiency Trends in Canada 1990 to 1995, May 1997 

/10/ Vertailutiedosto VERTTI: www.kuntaliitto.fi/efektia/efektia.html. 

/11/ Aho, Asikainen, Haakana, Veltheim-Asikainen, Äijälä; Energian ja 

veden käyttö hallintaan, Opas kiinteistönhoitosopimuksen laatijoille, 

Suomen Kiinteistöliitto ry, Kiinteistöalan kustannus Oy - Rep Ltd, 

Helsinki 1999 

/12/ Toimitilakiinteistön huoltokirja, Rakli, luonnos, (www:rakli.fi/hkirja) 

/13/ SAVE/ Motivaatiohanke, VTT Rakennustekniikka, Helsingin 

kaupungin rakennusvirasto, luonnos

LIITE 1 


1 

Kaavake “ Lämpö- tai sähköenergian kulutukseen vaikuttavat muutokset vuonna____ verrattuna 

vuoteen ______ “ ja ohjeet kaavakkeen täyttämiseksi. 

Kaavakkeeseen kirjataan vuoden aikana tapahtuneet energian vuosikulutukseen 

vaikuttaneet muutokset edellisvuoteen verrattuna. 

Kaavakkeeseen merkitään muutoksen laskettu, mitattu tai arvioitu vaikutus erikseen 

lämmityksen tai sähkön kulutukseen. Jos muutoksen vaikutusta ei osata arvioida 

energiamäärinä, muutoksen merkitystä vuotuisessa energiankulutuksessa suhteessa 

kohteen kokonaiskulutukseen arvioidaan kirjaimilla: 

P: muutoksen vaikutus energian kulutukseen on pieni (esim. alle 1 %) 

M: muutoksen vaikutus merkittävä ( suuruusluokkaa 1...5%) 

S: muutoksen vaikutus energiankulutukseen suuri ( yli 5 % ) 

Niissä tapauksissa, joissa energiankulutusvaikutus lasketaan ja merkitään MWhsarakkeeseen, 

ei enää merkitä mitään P/M/S-sarakkeeseen. 

Kaavakkeeseen muutokset numeroidaan ja kuvataan lyhyesti. 

Yleistiedot - kohtaan merkitään vähintään kohteen tunnistetiedot, käyttötarkoitus ja 

laajuustiedot tarkasteluvuoden alussa. 

Kohtaan 1 merkitään 

− 

lisärakentamisen ja korjausrakentamisen aiheuttamat vaikutukset energian 

vuosikulutuksissa 

Kohtaan 2 merkitään 

− 

− 

kohteen tärkeimmät tilat ja palvelut 

kohteen käyttöajoissa, aukioloajoissa tai palveluissa tapahtuneiden muutosten 

aiheuttamat vaikutukset kohteen vuotuisessa energiankulutuksessa 

Kohtaan 3 ja 4 merkitään 

− 

− 

tekniset muutokset, jotka on toteutettu esimerkiksi parantamaan kohteen teknisten 

järjestelmien palvelujen laatua tai energiatehokkuutta tai sääolosuhdemuutoksista 

aiheutuvaa (esim. koneellisen jäähdytyksen) kulutusmuutosta 

merkitään myös ruksilla muutoksen syy tai vaikutus jaottelulla: palvelun laatua 

parantava muutos tai energian käytön tehokkuutta parantava muutos. Lisäksi 

sähköteknisiä muutoksia käsittelevässä kohdassa on jätetty tilaa muutoksen 

tehovaikutuksen merkitsemiseksi

LIITE 1 

2 

Muutosmerkintöjä tehdään ainoastaan niihin kohtiin, joissa on tapahtunut energian 

käyttöön vaikuttavia muutoksia verrattuna edellisvuoteen (ks. kaavakkeen otsikko). Jos 

kaavakkeesta puuttuu jokin yksittäisessä kohteessa oleellisesti energiankäyttöön 

vaikuttava tekijä, se voidaan sinne lisätä erikseen (myös yhteenvetotaulukkoon) 

Tiedonkeruukaavakkeen tietojen perusteella täytetään yhteenvetotaulukko, joka voi 

palvella kohteen energian käytön seurantaa ja jonka perusteella on mahdollista arvioida 

kohteen energiatehokkuusmuutokset.

LIITE 1 

3 


Lämpö- tai sähköenergian kulutukseen vaikuttavat muutokset vuonna ____ verrattuna vuoteen ____ 

Kohde: pinta-ala m2 


1. KOHTEEN LAAJUUSMUUTOK- Vaikutus sähkö- tai lämpöenergian ominaiskulutukseen MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

SET JA KORJAUSRAKENTAMI- sähkö lämpö 

NEN lisää vähentää lisää vähentää 



KORJAUSRAKENTAMINEN 


sähkö lämpö 




-tila/osasto1 

-tila/osasto2 

-tila/osasto3 

-tila/osasto4 

-tila/osasto5 

PALVELUT 

- 

- 

-

LIITE 1 

4 


vaikutus 

Jos 

Jos 

parantaa 

syynä 


palvelun 

energian 

vaikuttavat tekniset tai käyttötekniset 

laatua, 

säästö, 

vähentä 

muutokset 

merkitse 

merkitse lisää 

ä laskettu vaikutus kulutuseen 




MÄÄRÄ 




JOHTUMINEN 

- IKKUNAT 

- ERISTYKSET 

ILMASTOINTI 

-ILMAVIRRAT 





MUUT: 


YHTEENSÄ

LIITE 1 

5 


vaikutus kulutukseen 

Sähköenergian kulutukseen 

Jos 

Jos 

laskettu/ 


parantaa 

syynä 

arvioitu 

muutokset tai ulkoilman vaikutus 

palvelun 

energian 

vaikutus 

jäähdytyksen ja sähköisten 

laatua, 

säästö, 

sähkön ku- 

lisälämmitysten kulutukseen. 

merkitse 

merkitse 


lutukseen 


lisätty 

poistettu 

VALAISTUS 

--valaisimet 

--lamput 



LVI-LAITTEET 

--puhaltimet 

--pumput 











SÄHKÖKOJEET 

-- 

-- 

-- 

-- 

-- 

-- 

YHTEENSÄ

LIITE 2 

1 


Kaavake “ Energian kulutuksen tehostuminen, yhteenvetokaavake” ja täyttöohjeet. 

Ohjeita kaavakkeen täyttämiseksi (vrt . liitteen sivu 3): 

1 kohdetiedot 

2 tiedot kohdeluokittelua varten (esimerkiksi kohteen käyttöaikaa, aukioloaikaa, 

toimintaa tai palveluja kuvaavia tietoja , jotka päätetään tapauskohtaisesti seurannan 

aikana. Luokittelutietoja on tarkoitus käyttää toiminnaltaan samankaltaisten kohteiden 

energian kulutuksen vertaamiseksi tai energiatehokkuusmuutosten vertaamiseksi 

ryhmissä, joissa toiminnallisten tai palvelumuutosten merkitys tarkastelujaksolla on 

samankaltainen. 

3 mitattu energian kulutus, tässä esimerkissä valittu perusvuodeksi (sisältää kiinteän 

sähkölämmityksen) 

4 lämmitystarveluvulla korjattu energian kulutus (sähkölle ei normaalisti korjausta 

tehdä) 

5 ominaiskulutus = lämmitystarveluvulla korjattu kulutus jaettuna rakennustilavuudella 

6 tarkasteluvuoden toiminnallisten muutosten yhteinen arvioitu, mitattu tai laskettu 

vaikutus tarkasteluvuoden kulutukseen edellisvuoteen verrattuna + tai - merkkisenä 

7 tarkasteluvuoden mitattu energian kulutus 

8 tarkasteluvuoden lämmitystarveluvulla korjattu energiankulutus 

9 tarkasteluvuoden laskettu energiankulutus E L 

E L = valitun perusvuoden lämmitystarveluvulla korjattu kulutus 4 + tarkasteluvuoden 

säävaikutus (= 7 - 8 ) + toiminnallisten muutosten vaikutus 6 . 

Toiminnallisten muutosten vaikutuksessa otetaan huomioon kaikki perusvuoden ja 

tarkasteluvuoden välillä tapahtuneet muutokset. 

10 Energiatehokkuusindeksi I 

I = E M /E L = tarkasteluvuoden mitattu energiankulutus 7 jaettuna 

tarkasteluvuoden lasketulla energiankulutuksella 9 .

LIITE 2 

2 

14 Seuraavan tarkasteluvuoden laskettu energian kulutus E L 

E L = valitun perusvuoden sääkorjattu kulutus 4 + tarkasteluvuoden säävaikutus (= 

11 - 12 ) + toiminnallisten muutosten vaikutus 6 + 13 

15 Niiden energiankulutukseen vaikuttavien muutosten lukumäärä, joiden 

energiankulutusvaikutusta ei ole merkitty taulukon sarakkeisiin 1, 3 tai 4 (merkitään 

+n /-m kpl, ks. myös esimerkki.

LIITE 2 

3 



Kohde: 1 pinta-ala m2 Kohdeluokittelu vertailua varten: 2 





3 palvelutason muutosten aiheuttamat , mitatut tai lasketut vaikutukset energiankulutukseen ko. vuonna 

4 energiansäästötoimenpiteiden aiheuttamat , mitatut tai lasketut vaikutukset energiankulutukseen ko. vuonna 

5 niiden toiminnallisten(T), palvelun laatuun (P) tai säästötoimenpiteiden (Sä) lukumäärä ja arvioitu merkitys (P: pieni, M: keskimääräinen (S) suuri 





3 4 5 100 

7 8 6 9 10 15 

11 12 13 14 




100 




100

LIITE 2 

4 



Kohde: pinta-ala m2 Kohdeluokittelu vertailua varten: 







5 niiden toiminnallisten(T), palvelun laatuun (P) tai säästötoimenpiteiden (Sä) lukumäärä ja arvioitu merkitys (P: pieni, M: merkittävä, (S) suuri 





100 




100 



VUOSI MWh MWh kWh/m 3 ,a % + - MWh EL I + -MWh/a + -MWh/a P M S P M S P M S 

100

LIITE 3 

Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointi ja seuranta, PETE-projekti 

1 

Esimerkki kaavakkeiden täyttämisestä. 

Koulurakennus, sivut 2…5 

Sairaalarakennus, sivut 6…9

LIITE 3 

2 


Lämpö- tai sähköenergian kulutukseen vaikuttavat muutokset vuonna 1999 verrattuna vuoteen 1998 

Kohde: PETE-ala-aste pinta-ala 10000 m2 

Käyttötarkoitus: opetusrakennus tilavuus 40000 m3 

1. KOHTEEN LAAJUUSMUUTOKSET 

Vaikutus sähkö- tai lämpöenergian ominaiskulutukseen MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

JA KORJAUSRAKENTAMINEN sähkö lämpö 



PINTA-ALA/TILAVUUSMUUTOKSET + 5 1 rakennettu lisää kaksi luokkahuonetta 

KORJAUSRAKENTAMINEN s 2 liikuntasalia korjattu syksyllä 






-päiväkäyttö, luokat ym. 

-iltakäyttö, luokat + 0,6 s 2 iltakäyttö lisääntynyt (atk- luokka, 10h /viikko) 

- iltakäyttö. liikuntasali - 6 + 2 3 liikuntasalia ei käytetty loppuvuodesta 

- viikonloppukäyttö, luokat 

- viikonloppukäyttö, liikuntasali - 2 + 1 4 liikuntasalia ei käytetty loppuvuodesta 

PALVELUT 

- koulukeittiö + 20 5 keittiö toimittanut annoksia naapurikoululle (100 ann/päivä) 

- 

- 

- 

- 

- 

- 

-

LIITE 3 

3 


vaikutus 



muutokset 

Jos 

parantaa 

palvelun 

laatua, 

merkitse 

Jos 

syynä 

energian 

säästö, 


vähentä 

ä laskettu vaikutus kulutukseen 




MÄÄRÄ 


- HUONETERMOSTAATIT x x - 70 6 luokkahuoneissa huonetermostaatit uusittu 


JOHTUMINEN 

- IKKUNAT x x s 7 ikkunoita tiivistetty 

- ERISTYKSET 

ILMASTOINTI 

-ILMAVIRRAT 





MUUT: 


YHTEENSÄ

LIITE 3 

4 




Jos 

Jos 

laskettu/ 


parantaa 

syynä 

arvioitu 


palvelun 

energian 

vaikutus 


laatua, 

säästö, 

sähkön ku- 


merkitse 

merkitse 


lutukseen 


lisätty 

poistettu 

VALAISTUS 

--valaisimet 

--lamput x 3 -4 8 hehkulamppuja korvattu pienloistelampuilla siivous ym. t. 



LVI-LAITTEET 

--puhaltimet 

--pumput 





- infrapuna-, jälki-, lisälämmittimet x 2 s 9 lisäshkölämmitin asennettu veistoluokkaan, termost. ohj. 






SÄHKÖKOJEET 

- teknisen työn laitteet 

- atk-laitteet x 0,4 s 10 hankittu 2 uutta pc.tä 

-- 

-- 

-- 

-- 

YHTEENSÄ

LIITE 3 

5 



Kohde: PETE ala-aste pinta-ala 10000m2 Kohdeluokittelu vertailua varten: oppilasmäärä 600, valmistuskeittiö (sähkö) 650 annosta /d 

Käyttötarkoitus: opetusrakennus tilavuus 40000m3 luokat: päivä/ilta/viikonlopputunnit: 1800h/a / 600 h/a / 0, lisäksi atk-luokat iltak. 700 h/a 

valmistumisvuosi 1975liikuntasalipäivä/ilta/viikonlopputunnit: 1500h/a / 1200 h/a / 600 h/a 





5 niiden toiminnallisten (T), palvelun laatuun (P) tai säästötoimenpiteiden (Sä) lukumäärä ja arvioitu merkitys (P): pieni, (M): merkittävä (S):suuri 





1998 1600 1650 41,2 100 1600 1,00 

1999 1540 1530 38,3 93,0 + 3 1663 0,93 -70 +0/-1 +0/-1 




1998 400 400 10 100 400 1,00 

1999 410 410 10,3 103 +17,6 417,6 0,98 -4 +1 +2 




1998 2000 2050 51,2 100 2000 1,00 

1999 1950 1940 48,6 94,9 +20,6 2080,6 0,94 +1/-1 +2/-0 +0/-1

LIITE 3 

6 


Lämpö- tai sähköenergian kulutukseen vaikuttavat muutokset vuonna 1999 verrattuna vuoteen 1998 

Kohde: PETE sairaala, Helsinki pinta-ala 50 000 m2 (erillinen kuvaus rakennuksista ja palveluista liitteenä) 

Käyttötarkoitus: Sairaala tilavuus 200 000m3 

1. KOHTEEN LAAJUUSMUUTOK- Vaikutus sähkö- tai lämpöenergian ominaiskulutukseen MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

SET JA KORJAUSRAKENTAMI- sähkö lämpö 

NEN lisää vähentää lisää vähentää 



KORJAUSRAKENTAMINEN P P 1 Potilasosaston 2 peruskorjaus 






- potilasosasto 

- poliklinikka M P 2 Poliklinikka suljettuna viikonloppuisin 

- keittiö/ ruokala 

- toimenpideosastot 

- 

PALVELUT 

-hoitopäivät 

- röntgentutkimukset P 3 Röntgentutkimukset lisääntyneet 

- leikkaukset 

- laboratoriopalvelut 

- muut toimenpiteet 

- ruokalan annokset P 4 Ruokalan annosten määrä kasvanut 10 % 

- pesulan tuotanto - 200 -300 5Pesulan toiminta lopetettu 

-

LIITE 3 

7 

3.LÄMPÖENERGIA Muutoksen syy ja Vaikutus lämpöenergian kulutukseen MUUTOKSEN SELITYS JA KUVAUS 

vaikutus 

Jos 

Jos 

parantaa 

syynä 


palvelun 

energian 


laatua, 

säästö, 

vähentä 

muutokset 

merkitse 


ä laskettu vaikutus kulutukseen 




MÄÄRÄ 

- TILOJEN SISÄLÄMPÖTILAT x P 6 varastojen yms. sisälämpötiloja alennettu 



JOHTUMINEN 

- IKKUNAT x x P 7 potilasosaston 2 ikkunat uusittu 

- ERISTYKSET 

ILMASTOINTI 

-ILMAVIRRAT x P 8 potilasosastojen ilmavirtoja kasvatettu 

- ILMASTOINNIN KÄYTTÖAJAT x -200 9 poliklinikan ilmastointiaikaa vähennetty 



SÄÄTÖRATKAISUT x M 10 säätökäyrää loivennettu 

MUUT: 


YHTEENSÄ

LIITE 3 

8 




Jos 

Jos 

laskettu/ 


parantaa 

syynä 

arvioitu 


palvelun 

energian 

vaikutus 


laatua, 

säästö, 

sähkön ku- 


merkitse 

merkitse 


lutukseen 


lisätty 

poistettu 

VALAISTUS 

--valaisimet x 5 + 15 11 Käytävävalaistusta lisätty 

--lamput x 4 15 -20 12Hehkulamppuja korvattu pieloistelampuilla 


--kohde-, ulkovalaistus x 4 +10 13 Odotustiloihin asennettu miljöövalaistusta 

LVI-LAITTEET 

--puhaltimet x M 14.1 Potilasosastojen ilmavirtoja kasvatettu 

x M 14.2Poliklinikan ilmastointiaikaa vähennetty 

--pumput 


--koneell. jäähdytys x P 15.1Dialyysiosaston jäähdytystä tehostettu 

----sääolosuhteiden vaikutus x M 15.2Kylmä kesä vähentänyt jäähdytyksen tarvetta 



- sääolosuhteiden vaikutus M 16Kylmä talvi lisännyt lisälämmittimien käyttöä 


--sähköinen sulatus x 5 P 17 lastauslaituriin asennettu sähkösulatus 



SÄHKÖKOJEET 

-- röntgenlaitteet 

-- potilasosaston laitteet 

-- keittiölaitteet 

-- pesulalaitteet 

-- välinehuollon laitteet 

-- toimenpide/ tutkimuslaitteet 

-- atk-laitteet x P 18 atk-laitteita hankittu lisää 

YHTEENSÄ

LIITE 3 

9 



Kohde: PETE sairaala pinta-ala 50 000m2 Kohdeluokittelu vertailua varten: 

Käyttötarkoitus: Sairaala tilavuus 200 000m3 (erillinen kuvaus rakennuksista ja palveluista liitteenä) 

valmistumisvuosi 1952 


2 EL = laskettu energian kulutus, I = energiatehokkuusindeksi 



5 niiden toiminnallisten (T), palvelun laatuun (P) tai säästötoimenpiteiden (Sä) lukumäärä ja arvioitu merkitys (P: pieni, M: merkittävä, (S) suuri 





1998 12 000 11900 59,5 100 12000 1,00 

1999 11800 11400 57,0 95,8 - 300 12000 0,98 - 200 +1/-1 - - +1/0 - - 0/-2 0/-1 




1998 4000 4000 20 100 4000 1,00 

1999 3650 3650 18,3 91,3 -200 3800 0,96 +25 -20 +3/0 0/-1 - +3/0 +1/0 - - 0/-2 - 




1998 16000 15900 79,5 100 16000 1,00 

1999 15450 15050 75,3 94,7 -500 15800 0,98 +25 -220 +4/-1 0/-1 - +4/0 +1/0 - 0/-2 0/-3 -

LIITE 4 

Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointi ja seuranta, PETE -projekti 

1 

TILANNEKATSAUKSEN YHTEENVETO, TAUSTA-AINEISTOA 

Projektin tilannekatsausraportissa on esitelty kotimaisia ja ulkomaisia 

tutkimuksia ja selvityksiä, joissa käsitellään energiatehokkuusindeksiä ja 

sen määrittämistä. Tässä kohdassa esitetään vielä lyhyesti tärkeimpiä asiaan 

liittyviä hankkeita ja niiden tuloksia. Projektin tausta-aineistona ovat mm. 

toteutetut tutkimukset 

− Kiinteistöjen energiatehokkuuden tunnusluvut Mari Halme, dipl. Työ 

1996, 

− PKT- ja palvelusektorien ominaiskulutuksen ja energiatehokkuuden 

mittarit, Tilastokeskus, Tmi Reijo Kara, Suomen ympäristökoulutus 

Oy ja 

− teollisuuden energiatehokkuuden seurantatapoja selvittävä hanke 

“Energiatehokkuus yhtenäisessä ympäristölupamenettelyssä ja 

energiansäästösopimuksissa”, KTM, Syke/ Energia-Ekono Oy. 

Pkt- ja palvelusektorien ominaiskulutuksen ja energiatehokkuuden 

mittarit, LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen 

tutkimusohjelma, Julkaisu 3/1998 , Reijo Kara - Leo Kolttola, Helsinki 

1998 

Raportissa todetaan, että tarkastelutapa on vertailukelpoinen ns. 

Laspayres’n tehokkuusindeksiin. Kulutuskerroin määritetään 

tarkasteluvuoden energiankulutuksen ja volyymi- ja rakennemuuttujilla 

korjatun perusvuoden energiankulutuksen suhteena. Menetelmää on testattu 

neljään eri toimialaan ja testauksen johtopäätöksenä on todettu menetelmän 

toimineen. Projektin ensisijaisena tehtävänä oli selvittää yleisesti 

kerättävien tilastotietojen käyttömahdollisuudet ja -tavat 

energiatehokkuuden seurantaa silmälläpitäen. Projektin lopuksi esitetään 

useita jatkoehdotuksia eri organisaatioille asian edistämiseksi. 

Hankkeen ja menetelmän kuvaus on matemaattinen ja perinpohjainen. 

Raportin esimerkkien ja laskennan kuvaus on tehty esimerkiksi hotellien 

tapauksessa ryhmänä eikä kaikkia laskennan lähtötietoja esitetä raportissa. 

Tämä vaikeuttaa asian omaksumista - varsinkin kun kyseessä on sekä 

tilastollinen että tapauskohtainen tehokkuustarkastelu. Tämän johdosta 

yksittäisten kohteiden kulutustiedot tai tehokkuuslaskennassa huomioitujen 

tietojen (muutokset asiakasmäärissä ja ravintolamyynnissä) merkitys ei 

selkeästi näy raportista. Majoitusrakennuskohdassa esitetään myös joitakin 

kysymyksiä, jotka liittyvät palvelujen laatutasomuutosten vaikutukseen 

energian kulutukseen sekä tietojen saannin vaikeuteen. 

Kiinteistöjen energiatehokkuuden tunnusluvut, Mari Halme HTKK, 

diplomityö , 22.3.1996.

LIITE 4 

Työn tavoitteena oli kehittää ja määritellä energian käytön tehokkuutta 

kuvaavia seurantaindikaattoreita. Tilavuutta kohti laskettujen 

ominaiskulutusten lisäksi ehdotettiin : 

- koulut: energiankulutus/ oppilas 

- päiväkodit: energiankulutus/ hoitopaikka 

- asuinrakennukset: energiankulutus / asukas 

- kirjastot: energiankulutus/ kävijä 

- sairaalat: energiankulutus/ hoitopäivä 

2 

Työssä tutkittujen 11 sairaalan tuloksista voidaan kuitenkin havaita, että 

kumpikaan ominaiskulutusarvo (hoitopäivää ja rakennustilavuutta kohti 

lasketut) ei anna viitteitä sähkön käytön energiatehokkuuden 

parantumisesta ja lämmön osalta ominaiskulutusarvot menevät ristiin: 

− sähköenergia, 11 rakennusta (1,14 milj. m3), jakso 1987…1993 

− kulutus 22,5 GWh -> 24,4 GWh ( + 8 %) 

− hoitopäivien määrä 1,52 milj.-> 1,37 milj. ( -10 %) 

− kulutus/ hoitopäivät 14,8 kWh/hlö -> 17,8 kWh/hlö (+20 

%) 

− kulutus/ tilavuus 19,8 kWh/m3,a -> 21,4 kWh/m3,a (+11 %) 

− lämpöenergia, 12 rakennusta (1,25 milj. m3), jakso 1988…1993 

− kulutus 84,1 GWh -> 81,1 GWh ( - 4 %) 

− hoitopäivien määrä 1,57 milj.-> 1,42 milj. ( -10 %) 

− kulutus/ hoitopäivät 53,6 kWh/hlö -> 57,2 kWh/hlö (+7 

%) 

− kulutus/ tilavuus 67,5 kWh/m3,a -> 65,1 kWh/m3,a (-4 %) 

Hoitopäivien määrää kohti laskettu ominaiskulutus voi kuvata omalla 

tavallaan toiminnan ja tilojen käytön tehokkuutta, mutta jättää kertomatta 

sen, että kiistatta myös sairaaloissa energian käytön tehokkuus on yleisesti 

ottaen parantunut ainakin joillakin osa-alueilla. 

Energiatehokkuus yhtenäisessä ympäristölupamenettelyssä ja 

energiansäästösopimuksissa, KTM/ SYKE, Energia-Ekono Oy, 

Loppuraportti 3.2.1999 

Projektissa tarkastellaan energiatehokkuuden seurantamenettelyä erityisesti 

teollisuuden kannalta. Raportissa esitetään energiatehokkuuden teoriaa, 

jonka todettiin palvelevan tehokkaasti myös julkisten palvelujen 

energiatehokkuushanketta. Raportissa on kuvattu tietohauilla saatuja 

viitteitä energiatehokkuusseurannan toteutuksesta muissa maissa. 

Energiatehokkuuden seurannassa on päädytty käyttämään menetelmää, 

jossa kohteen energiatehokkuus määritetään tarkasteluvuoden mitatun ja 

laskennallisen energian käytön suhteena erikseen lämmölle ja sähkölle. 

Laskettu energiatehokkuusindeksi ei kuvaa kohteen absoluuttista 

energiatehokkuttaa vaan energian käytön suhteellista muutosta. 

Perusvuoden tiedoista määritetään ominaiskulutusluvut (esim.

LIITE 4 

3 

energiankulutus/ tuotantomäärä tuotantolinjoittain). Perusvuoden 

ominaiskulutuslukujen ja tarkasteluvuoden tuotantotietojen avulla saadaan 

laskennallinen energiankulutus. 

Sähkön ja lämmön käytön tehokkuusindeksit, I L ja I S ,ovat tämän 

energiatehokkuuden seurantajärjestelmän keskeiset mittarit. Etenkin 

elintarviketeollisuudessa, jossa vesikustannukset ovat huomattava osa 

kokonaisenergiakustannuksista, on ollut halukkuutta seurata myös veden 

käytön tehokkuutta. 

Laskentamenetelmän laatimisessa on lähdetty siitä peruslähtökohdasta, että 

tuotantoyksikön energian käyttö voidaan jakaa kahteen osaan: 

• perusenergiaan ja 

• muuttuvaan energian käyttöön 

Perusenergia muodostuu tuotannosta riippumattomasta osasta, kuten tilojen 

lämmityksestä, valaistuksesta jne. Muuttuva energian käyttö on tuotannon 

määrästä riippuva osuus, joka yleensä kasvaa tuotannon kasvaessa. 

Alla on esitetty laskentamalli lämmön energiatehokkuusindeksin 

laskennasta. Lämmön käytön energiatehokkuusindeksi I L tarkasteluvuodelle 

k lasketaan mitatun ja perusvuoden energiatehokkuuden perusteella 

lasketun energian käytön osamääränä kaavalla 1. 

I 

Lk , 

E 

L, k , Mitattu 

= , jossa (1) 

E 

Lk , , Lask. 

∑ 

E = C 

0 

+ A x + M , (2) 

Lk , , Lask. L, L, j jk , Lk , 

j 

jossa 

C L, 0 = perusvuoden perusenergia (ilmanvaihdon lämmitys, tilojen 

lämmitys, prosessin ylläpitoenergia yms.) 

A L,j = teollisuusalakohtaisia tai tuotantoyksikkökohtaisia vakioita, 

esimerkiksi tuotantolinjan energian ominaiskulutus (EOK j ) perusvuonna 

x ,j,k = seurattavia energian käytön volyymimuuttujia tarkasteluvuonna, 

kuten: tuotteen tai raaka-aineen määrä (paino, pituus, tilavuus tai pintaala), 

tuotettu kpl-määrä, työtunnit, konetunnit, tms. 

M L,k = rakenteellisten korjaustekijöiden vaikutusten summa 

tarkasteluvuonna, esim. lämmitystarveluku, käyttöaste, tms. (perusvuonna 

korjaustekijöitä ei luonnollisestikaan ole eli M L,0 =0)

LIITE 4 

Sähkön käytön energiatehokkuusindeksi lasketaan vastaavasti kuten 

lämmön käytön energitehokkuusindeksi. 

4 

Laskennallisen energiankulutuksen, E lask. , termien määrittäminen 

käytännössä vaatii useimmilla toimialoilla ensin tehdas- ja 

tuotantolinjakohtaisesti energian käytön ja sitä selittävien tekijöiden 

riippuvuussuhteiden selvittämistä. Energiankäyttö- ja 

enrgiansäästöselvityksistä (mm. energia-analyysit) voi saada tähän hyvää 

perustietoa. 

Käytännössä perusenergian, C 0 , määrittämiseksi voidaan tehdä mittauksia 

tuotantoyksikön energian käytöstä tilanteessa, kun tuotanto ei ole käynnissä 

(esim. seisakin aikana). Lämmitykseen käytetyn perusenergian 

määrittämiseksi mittaukset tulisi tehdä ajankohtana, jolloin ulkoilman 

lämpötila on lähellä paikkakunnan lämmityskauden keskilämpötilaa. 

Perusenergian määrittäminen on helppoa, jos tuotantoyksikön energian 

käyttöä mitataan erikseen. Joillakin toimialoilla perusenergiaa ei kannata 

ottaa laskennassa mukaan omana tekijänä, jos tämän osuus koko 

tuotantoyksikön energian käytöstä on hyvin pieni. 

Rakenteellisten korjaustekijöiden vaikutus (M) tarkasteluvuonna on summa 

perusenergiaan ja muuttuvaan energiaan tehtävistä korjauksista. Korjaukset 

tehdään, jotta perusvuosi ja tarkasteluvuosi saadaan keskenään 

vertailukelpoisiksi. Käytännössä M on summafunktio 

tuotantoyksikkökohtaisesti hyvin erilaisista korjaustekijöistä. 

Jos energiatehokkuuden muutosten tarkastelu tehtäisiin julkisten palvelujen 

tapauksessa samalla periaatteella, merkitsisi se esimerkikisi sairaaloiden 

kohdalla sitä, että peruskulutus (palvelujen so. hoitopäivien, 

laboratoriotutkimusten yms. määrästä riippumaton kulutus) tulisi olemaan 

suuri suhteessa kokonaiskulutukseen ja laskennallinen palvelujen 

(tuotannon) määrien perusteella perusvuoden kulutukseksi korjattava 

kulutus jakautuisi hyvin moniin palvelukomponentteihin, joiden 

ominaiskulutuksen määritys vaatisi joka tapauksessa tapaus- ja 

kohdekohtaista tutkimusta ja mittausta. Tämän johdosta teollisuuslaitoksille 

esitettyä energiatehokkuuden muutosten tarkastelutapaa ei suoraan voida 

ehdottaa sovellettavaksi julkisten palvelujen vastaaviin tarkasteluihin. 

Energy Efficiency Trends in Canada, Demand policy and analysis 

division , Energy Efficiency Branch, April 1996, Energy Efficiency 

Indicators, Natural Resources Canada

LIITE 4 

5 

Kanadalaisessa mallissa tarkastellaan kaikkien sektorien (kotitalous, 

teollisuus, palvelut…) energiankulutuskehitystä. Kulutusmuutosta 

tarkastellaan kokonaisenergian kannalta (kaasu, öljy, sähkö, ym. yhteensä). 

Tehokkuusindeksin laskenta perustuu rakennustyyppikohtaiseen ja 

laiteryhmäkohtaiseen tarkasteluun 

Toteutetussa ratkaisumallissa kulutusmuutosta selitetään parametreilla: 

− aktiivisuus (activity) (palvelurakennuksissa tätä kuvataan pinta-alalla) 

− rakenteelliset muutokset (structure) 

− sääkorjaukset (weather) 

− energiaintensiivisyyden ja käytön tehokkuuden muutos (intensity) 

− yhteisvaikutus (interaction) 

Palvelujen energiankäyttömuutosta kuvataan mainitussa raportissa 

esimerkiksi jaksolla 1990 …1994 seuraavasti: 

− energian käyttö 1990 864 PJ (petajoule=10 15 J ) 

− energian käyttö 1994 936 PJ 

− pinta-ala 1990 466,14 mn m2 

− pinta-ala 1994 504,43 mn m2 

− ominaiskulutus 1990 1,90 PJ/mn m2 

− kulutuslisäys 

72 PJ 

− aktiivisuus 72,0 PJ 

− rakenteell. tekijät 3,9 PJ 

− säävaikutus 9,4 PJ 

− intensiivisyys -12,8 PJ 

− yhteisvaikutus -0,3 PJ 

Suurin osa kulutuksen lisäyksestä aiheutuu tämän mukaan aktiivisuuden 

kasvusta. Aktiivisuusmuutos on laskettu palvelusektorille pinta-alan 

lisääntymisen ja perusvuoden pinta-alaa kohti lasketun ominaiskulutuksen 

avulla. Myös rakenteelliset seikat ja sääolot vaikuttavat kulutukseen. 

Kyseisen tarkastelutavan perusteella todetaan, että ilman energian käytön 

tehostumista kulutus olisi lisääntynyt ko. jaksolla n. 13 PJ enemmän. 

Tarkastelutapa perustuu suureen määrään lähtötietoja ja 

kokonaiskulutuksen muutos ja selittäjät on kuvattu rakennustyypeittäin ja 

laiteryhmittäin. Lähtötietoaineisto oli saatavissa internetistä 

(http://oee.nrcan.gc.ca/general /trends/index_e.htm). Tässä aineistossa mm. 

vuoden 1990 ja 1994 palvelurakennusten kulutusluvut poikkeavat raportin 

arvoista, jonka johdosta asian tarkastelu raportin ja lähtötietoaineiston 

tuloksia vertaamalla vaikeutuu : 

Lähtötietoaineisto palvelujen osalta on jaettu seuraaviin käyttäjäryhmiin: 

− opetusala

LIITE 4 

− terveydenhoitoala 

− kirkko- yms. rakennukset 

− muut julkinen kulutus 

− toimistot 

− vähittäismyynti 

− hotellit ja ravintolat 

− vapaa-ajan rakennukset 

− varastot 

6 

Koulurakennusten energiankäyttömuutos esim. vuodesta 1990 vuoteen 

1994 ja kulutuksen muutoksen syyt on ko. internet-aineistossa esitetty: 

− Energian käyttö 1990 122,96 PJ 

− Energian käyttö 1994 128,15 PJ 

− koulujen pinta-ala 1990 

66,88 mn m2 

− koulujen pinta-ala 1994 

73,06 mn m2 

− kulutuslisäys 

5,19 PJ 


− rekenteell. 

0,00 PJ 

− säävaikutus 4,55 PJ 

− intensiivisyys (sääkorj) -9,83 PJ 

− yhteisvaikutukset - 0,88 PJ 

Kaikkien rakennusten kulutuksia, kulutusmuutoksia ja selittäviä tekijöitä 

tarkastellaan laiteryhmittäin: 

− valaistus 

− tilojen jäähdytys 

− moottorikuormat 

− muut laitteet 

− tilojen lämmitys 

− veden lämmitys 

Koulurakennusten laiteryhmäkohtaisesta tarkastelusta esitetään alla 

esimerkki valaistusenergiatarkastelusta: 

− valaistusenergia 1990 9,3 PJ 

− valaistusenergia 1994 9,99 PJ 

− kulutuslisäys 0,69 PJ 

− val. ominaiskulutus 1990 0,14 PJ/mn m2) 

− val. ominaiskulutus 1994 0,14 PJ/mn m2) 


− rakenne 0,00 PJ 

− intensiivisyys 

-0,15 PJ 

− yhteisvaikutus 

-0,01 PJ

LIITE 4 

7 

Tämän mukaan koulujen valaistuksen energiankulutus olisi lisääntynyt 0,86 

PJ vuoden 1990 tasosta, jos valaistuksen energiatehokkuus ei olisi 

parantunut. 

Kommentteja ja arvioita: 

− Aktiivisuuden (=pinta-alan ) lisääntymisen vaikutus kulutukseen on 

laskettu toimialan pinta-alalisäyksen ja perusvuoden 

ominaiskulutuksen perusteella. Uusien rakennusten ominaiskulutus 

voi olla eri suuri kuin vanhojen, jolloin tämä seikka jää 

energiaintensiivisyyden tai rakenneselittäjän alle. 

− Taulukossa esitetyt lasketut rakennustyyppikohtaiset ja 

laiteryhmäkohtaiset intensiivisyysmuutokset vaihtelevat vuosittain - 

käytännössä tätä lienee vaikea käsittää suurten tarkasteluryhmien 

tapauksessa. 

− Laskentamenettelyä on kuvattu tapauksessa, jossa pinta-alalisäys on 

suhteessa suurempi kuin kulutuslisäys. Päinvastaisessa tapauksessa 

laskennassa olisi kiinnitettävä merkittävästi huomiota mm. 

rakenteellisiin, laadullisiin ja määrällisiin tekijöihin, jotka voisivat 

selittää kulutuskasvua. 

Vuotta myöhäisemmässä raportissa /Energy Efficiency Trends in Canada 

1990 to 1995, May 1997/ kuvataan palvelusektorin taustatietojen hankinnan 

ongelmia / viitteen s. 26: Commercial sector survey feasibility study/. 

Tietojen keruun toteuttamiseksi on tehty selvityksiä ja todetaan, että 

parhaillaan on tekeillä toimintasuunnitelma (action plan) tarvittavien 

tietojen keräämikseksi palvelusektorilta. 

Vertailutiedosta VERTTI 

Efektia Oy:ssä on kehitetty menetelmiä, joissa eri tyyppisten 

kulutuskohteiden toimintaa ja kustannuksia kuvaavia tietoja kerätään 

suurissä ryhmissä ja tiedot jaetaan mukana olleille kohteille 

hyödynnettäviksi (ns. Vertti-ohjelma (VERTailuTIedosto). Tiedostoja on 

laadittu ainakin : 

− Teknisen toimen Vertti 

− Kouluvertti 

− SoTevertti (sosiaali- terveysala) 

Näihin tiedostoihin kerätään suuri määrä ominaisuustietoja, joista voidaan 

muodostaa erilaisia taloudellisuutta, tehokkuutta ja palvelukykyä kuvaavia 

tunnuslukuja /kuntaliitto.fi/efektia/efektia.html/. Esimerkiksi opetuksen 

ominaisuustiedoissa kerätään tietoja opetustunneista, tilojen käytöstä 

koulutyön ulkopuolella ym. Aineistosta voidaan saada paikkakuntakohtaisia 

tietoja koulujen energian kulutuksesta laskettuna oppilaspaikkaa kohti. 

Toistaiseksi näitä tietoja on käytettävissä melko rajallisesti eikä ko.

LIITE 4 

8 

ominaisarvon hyödyntämistä energiatehokkuusmuutosten arvioinnissa voi 

pitää kovin selkeänä. 

Ominaisuustietoihin ei kerätä tietoja energiankäyttöön liittyvistä teknisistä 

seikoista: sähköisestä palvelutasosta ja laiteryhmistä, laitekantamuutoksista, 

lämmitysmuodoista, joten sellaiset seikat tulisi selvittää tässä vaiheessa 

erikseen. Energiatehokkuusseurannan kannalta suurta osaa nyt kerättävistä 

ominaisuustiedoista ei tarvita energiatehokkuusseurannassa ja toisaalta 

tärkeitä energiatehokkuuden määrittämisessä tarvittavia teknisiä tietoja ei 

Vertti- seurannassa kerätä. Valmista Vertti-tiedonkeruuympäristöä saattaisi 

kuitenkin voida hyödyntää myös energiatehokkuuden seurantajärjestelmää 

kehitettäessä.

LIITE 5 

Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointi ja seuranta, PETE -projekti 

1 

1. KOEKOHDETARKASTELUT, KOULUT JA SAIRAALA 

Energiatehokkuusmallin suunnittelua julkisiin palveluihin tehtiin 

tutkimalla valittuja koulu-, sairaala- ja vesihuollon kohteiden energian 

kulutuksia, kulutusvaihteluita ja näiden syitä sekä pohtimalla 

mahdollisuuksia energiatehokkuuden muutosten selvittämiseksi. Kouluja 

sairaalakoekohteet valittiin vastaaviin tukiryhmiin osallistuneiden 

henkilöiden avustuksella ja yhteenveto tuloksista ja johtopäätöksistä 

esitetään tässä liitteessä. Vedenpuhdistuslaitoksen tuloksia on esitetty 

liitteesä 6. 

1.1 Koulut 

Helsingin kaupungin koulujen energian ominaiskulutus v. 1997 on ollut 

keskimäärin: 

- lämpöenergia 39,9 kWh/m 3 ,a 

- sähköenergia (ilman sähkölämpöä) 9,2 kWh/m 3 ,a 

Yksittäisten koulujen ominaiskulutukset vaihtelevat suuresti johtuen 

mm. koulujen erilaisista teknisistä ratkaisuista ja käyttötapaeroista 

esimerkiksi iltaja viikonloppukäytön määrästä. 

Kulutusvaihtelu on todettu usein yllättävän suureksi myös yksittäisen 

kohteen vuosikulutuksissa, mikä on tehnyt kaikenlaisen 

kulutuskehitysseurannan ja tulosten selittämisen ongelmalliseksi. 

Vuosikulutusvaihtelu voi johtua osaltaan kulutuksen tilastoinnin 

ongelmista, kuten jatkossa koekohteissa voimme todeta. 

KOULU 1 

Ensimmäiseksi koulukoekohteeksi valittiin pohjois-helsinkiläinen alaaste. 

Kohteen energiankulutuksia ja toimintoja selviteltiin vuosilta 1994 

- 1997. Kohteen laajuus on säilynyt ko. ajan vakiona, pinta-ala on ollut 

3861 m 2 ja tilavuus 22 725 m 3 . Kohteeseen sisältyy 

− luokkahuoneet 

− teknisten töiden luokat 

− liikuntasali 

− 4 erillistä sähkölämmitettyä viipalekoulua 

− osasto lasten päiväkotia varten 

Päiväkotilapsia on ollut keskimäärin n. 30 ja oppilasmäärä 

lukuvuosittain on vaihdellut n. 500 tuntumassa. Alla on esitetty 

oppilasmäärä lukuvuosittain (syys/ kevätkausi) ja tästä laskettu 

kalenterivuoden oppilasmäärä keskiarvona :

LIITE 5 

Taulukko 1 Oppilasmäärä koulukoekohteessa 1 

2 

Lukuvuosi oppilasmäärä Vuosi oppilasmäärä 

1993/ 94 486 

1994/ 95 495 1994 491 

1995/ 96 486 1995 490 

1996/ 97 533 1996 510 

1997/ 98 509 1997 521 

Toimintaa kuvaavia tietoja 

Koulun toimintaa, kouluaikoja, iltakäyttöä ym. selviteltiin kohteessa 

koulua pitkään palvelleen kouluisännän kanssa. Esimerkiksi iltakäytöstä 

saatiin nähtäväksi lomakkeet, jotka kuvaavat ulkopuolisen käytön 

määrää ja tilatarvetta ja sen ajoitusta. Kouluista yleensäkin 

vastaavanlaiset tiedot on saatavissa - ainakin kulloinkin käynnissä olevaa 

lukuvuotta koskevat. Kouluisännän mukaan ilta-, viikonloppu-, ym. 

varsinaisen koulutyön lisäkäyttö on tarkastelukauden 1994-1997 säilynyt 

vakaana. Pieniä muutoksia on tapahtunut ja niitä voi tapahtua kesken 

lukukaudenkin, mutta niiden merkitystä ei pidetty kovin suurena. Alla on 

kuvattu iltakäytön määrää lyhyesti: 

− koulutunnit pääkoulussa ja viipalekouluissa klo 8-15 

− pääkoulussa kokoontuu kerhoja kolmena päivänä viikossa 1-1,5 h/d 

(klo 15-16.30), jolloin keskimäärin 1-3 luokkaa on käytössä 

− viipalekouluissa pidetään luokkatoimikuntien kokouksia 

− liikuntasalin iltaja viikonloppukäyttö ollut seuraavaa viimeiset viisi 

vuotta: 

− ma klo 17-22 

− ti, ke, to,pe klo 16.30-22 

− la klo 11-18 

− su klo 11-17 

− työväenopiston iltakäyttö 

− ma (kaksi luokkaa) klo 17.30-21.15 

− ti (kaksi luokkaa) klo 18.00-20.45 

− ke,to (kaksi luokkaa) klo 17.30-20.45 

− luokkia käytetään viikonloppuisin keskimäärin kaksi kertaa 

kuukaudessa (so. 4 h/kk) 

- päiväkodin käyttö on ollut vakaata, käyttöaika noin klo 7-17 

− koulu siivotaan päivällä, iltavahtimestari siivoo iltakäytön jäljet (on 

paikalla klo 22.30 asti )

LIITE 5 

3 

− koulun kokoustilat käytössä ulkopuolisten (mm. asunto-osakeyhtiöt) 

kokouksissa muutamia kertoja lukukaudessa 

Koulun vuotuinen käyttöaika voidaan laskea summaamalla 

päiväaikainen oppituntikäyttö, ilta-aikainen luokkahuoneiden käyttö ja 

liikuntasalikäyttö sekä viikonlopun liikunsalikäyttö, jolloin kohteessa 

käyttöajaksi saataisiin 3460 h/a: 

− oppitunnit (keskimäärin 6,4 h/d x 200 d/a) 1280 h/a 

− iltakäyttö 

− liikuntasali (keskim 5 h/d x 200 d/a) 1000 h/a 

− luokat 

560 h/a 

− liikuntasalin viikonloppukäyttö 

520 h/a 

Jos vuotuisissa käyttöajoissa tapahtuisi muutoksia, tämän vaikutus 

voitaisiin ottaa huomioon esim. käyttöaikakertoimella. 

Käyttöaikakerrointa määritettäessä tulisi ottaa huomioon se, että 

käyttötuntien lisääntyminen esimerkiksi viikonloppuina ei välttämättä 

lisää energiankulutusta samassa suhteessa kuin varsinaisten koulutuntien 

lisääntyminen. 

Jos esimerkiksi koulussa ei aikaisemmin ole ollut iltakäyttöä ja jonakin 

vuonna yksi luokkahuone otetaan käyttöön yhdeksi tunniksi iltaisin, lisää 

tämä sähkönkulutusta useimmissa kouluissa selvästi enemmän kuin jos 

iltakäyttöä lisätään aikaisemmasta yhdellä tunnilla ottamalla viereinen 

luokkahuone aikaisempien lisäksi käyttöön. Tämä johtuu siitä, että 

iltakäyttöä varten on tavanomaisissa ratkaisuissa ilmastoitava myös 

muita tiloja kuin varsinaisesti iltakäytön piirissä olevaa tilaa ja 

valaistusta on käytettävä käytössä olevan tilan ohella yleensä myös 

käytävä-, aula yms. yleisissä tiloissa. 

Koulussa päivä-, iltaja viikonlopun aikainen energian ominaiskulutus 

(kWh/h) vaihtelee. Sähkön ominaiskulutus on suurimmillaan 

päiväaikana, kun kaikki tilat ovat käytössä. Ilta- tai viikonloppukäytön 

aikana ominaiskulutus on pienempää ja sen suuruus riippuu mm: 

- onko käytössä oleva tila erillään muusta koulusta tai onko tila 

varustettu omalla sisäänkäynnillä 

- kuinka tehokkaasti ilmastointi ja valaistus voidaan kohdistaa 

pelkästään käytössä oleviin tiloihin 

- käytetäänkö iltakäyttötiloissa energiaa keskimääräistä runsaammin 

esimerkiksi atk-laitteissa, keramiikkauuneissa jne.

LIITE 5 

4 

Tarkastelussa todettiin, että vuotuisissa energiatehokkuusmuutosten 

arvioinneissa käyttötuntimuutosten huomioonotto voisi tapahtua niin, 

että vuotuinen käyttötuntimäärä laskettaisiin päivä-, ilta-, ja viikonlopun 

käyttötunneista, kunhan niitä korjataan energian ominaiskulutusta ko. 

jaksoina kuvaavilla kertoimilla. Kertoimet tulisi määrittää 

koulukohtaisesti arvioimalla iltakäytön energiankulutusmerkitys. 

Koekohteen tapauksessa vuotuista käyttöä kuvaava käyttötuntimäärä 

voitaisiin laskea esimerkiksi sähköenergiaa koskien: 

− päiväkäyttö keskimäärin 6,4 h/d x 200 d/a = 1280 h/a 

− iltakäyttö 

− liikuntasali 5 h/d x 200 d/a = 1000 h/a 

− luokat 14 h/viikko x 40 vk = 560 h/a 

− viikonloppukäyttö 

− liikuntasali 13 h/viikko x 40 vk = 520 h/a 

Yhteensä käyttötuntimääräksi voidaan kohteelle laskea kaavasta: 

1 x 1280 h/a+ 0,2 x 1000 h/a + 0,6 x 560 h/a + 0,3 x 520 h/a = 2028 h/a 

missä: 

− päiväkäyttökertoimeksi valitaan ja 1 ja sillä kuvataan tässä 

tyypillisen koulupäivän suhteellista keskimääräistä sähköenergian 

ominaiskulutusta (kWh/h) jaksolla 8-15 

− liikuntasalille iltakertoimeksi arvioitiin 0,2, koska salia voidaan 

käyttää melko hyvin erillisenä muun koulun toiminnasta eikä 

käytön arvioitu aiheuttavan suurta sähkön kulutuksen lisäystä, ts. 

liikuntasalin käytön illalla arvioitiin merkitsevän ominaiskulutusta 

(kWh/h) joka vastaisi 20 % päiväaikaisesta keskimääräisestä 

ominaiskulutuksesta. 

− luokkien iltakäyttökertoimeksi arvioitiin kohteessa 0,6. Sähkön 

käytön arvioitiin säilyvän illalla korkeahkona yleisten tilojen 

valaistuksen ja ilmastoinnin sähkön kulutuksen takia. 

− liikuntasalin viikonloppukertoimeksi arvioitiin 0,3 ts. liikuntasalin 

viikonloppukäytön arvioitiin lisäävän vähän enemmän sähkön 

kulutusta kuin liikuntasalin iltakäytön. 

Yllä esitetyt sähköenergian kulutusvertailussa käytettävä käyttöajan 

laskentatapa antaisi erään mallin käyttömuutosten huomioonottamiseksi 

vuotuisten sähkönkulutusmuutosten tarkasteluissa. Käyttöajat ja 

kertoimet ovat kohdekohtaisia ja yllä esitetty tarkastelu ainoastaan 

esimerkinomainen. 

Lämmön vuotuisten kulutusmuutosten tarkasteluissa vuotuisten 

käyttöaikamuutosten merkitys voitaisiin tehdä myös edellä esitetyllä

LIITE 5 

5 

tavalla mutta kertoimien arviointi tulisi tehdä tapauskohtaisesti erikseen. 

Jos koulussa ei aikaisemmin ole ollut iltakäyttöä, sen aloittaminen voi 

lisätä lämpöenergian kulutusta, jos ilmastoinnin määrää tai tai 

käyttöaikaa lisätään tämän johdosta. Lämmön kulutuksen lisäys on sitä 

pienempi mitä enemmän kiertoilmaa voidaan hyödyntää tai mitä 

tehokkaammin lämmöntalteenottoratkaisut on toteutettu. Jos koulussa 

iltakäytön määrää lisätään ottamalla uusia luokkahuoneita käyttöön jo 

käytössä olevien läheltä, lämpöenergian tarve saattaa pientä kun 

valaistus, ihmiset ja sähkökuormat lisäisivät ns. ilmaislämmön osuutta. 

Tekniset järjestelmät 

Kohteessa merkittävin tekninen muutos on tehty kesäkuussa 1995, kun 

viipalekouluihin on asennettu ilmastoinnin tulo- ja poistoilmajärjestelmä 

sekä näiden yhteyteen lämmöntalteenotto. Tämä muutos on lisännyt 

puhallinsähkön kulutusta, sensijaan viipalekoulujen sähkölämmön 

kulutukseen toimenpiteellä ei välttämättä ole lisäävää vaikutusta. 

Ilmanvaihdon käyntiajat ja sisälämpötilat on säilytetty samalla tasolla 

tarkastelukauden. 

Energiankulutus 

Koulun tilastoitu energian kulutus on esitetty kuvassa alla. 

Merkillepantavaa kuvassa on lämpöenergian vuotuinen kulutusvaihtelu, 

joka kuitenkaan ei ole todellinen, vaan johtuu siitä, että kohde oli vuoden 

1996 asti öljylämmityskuluttaja ja todellista vuotuista lämpöenergian 

kulutusta ei öljyntoimituksista ole tarkasti voitu laskea. Tämän, ja kuten 

jatkossa huomaamme myös muista koekohteista saatujen kokemusten 

perusteella voidaan päätellä, että palvelukohteiden energian kulutuksen 

tilastoinnissa voi usein olla vastaavanlaisia ongelmia, mikä saattaa luoda 

virheellistä kuvaa kuuttajien suurista vuosikulutusvaihteluista.

LIITE 5 

6 

Koulukoekohde 1 

Energian kulutus kWh 

500000 

400000 

300000 

200000 

lämpö 

sähkö 

100000 

0 

1994 1995 1996 1997 

Kuva 1 Koulun lämpö- ja sähköenergian vuotuinen kokonaiskulutus 

Vuotuinen sähkönkulutus on vaihdellut alla esitetyn taulukon mukaan. 

Taulukossa on otettu huomioon viipalekoulujen sähkölämmitys, jonka 

suuruudeksi v. 1997 arvioitiin 120 MWh. Vuosien 1994-1996 

sähkölämmityksen kulutus on laskettu tämän perusteella 

lämmöntarveluvulla korjattuna. 

Taulukko 2 Sähkön vuosikulutus (sähkölämmön kulutus v. 1997 

arvioitu ja muina vuosina lämmöntarveluvulla korjattu) 

Sähkölämpö 

MWh 

Muu sähkö 

MWh 

Sähkö yhteensä 

MWh % 

1994 122 340 462 106 

1995 117 373 490 113 

1996 125 334 459 106 

1997 120 315 435 100 

Sähköenergian kuukausikulutuksen vaihtelu on esitetty seuraavassa 

kuvassa. Vuoden 1994 arvot ovat laskennallisia, eivätkä vastaa 

todellisuutta.

LIITE 5 

7 

Koulu 1 , sähköenergia 

1994 462 MWh 

1995 490 MWh 

1996 459 MWh 

1997 435 MWh 

70 000 

60 000 

50 000 

40 000 

30 000 

20 000 

10 000 

0 

1 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8 

kWh/kk 

9 

10 

11 

12 

kuukausi 

1997 1996 1995 1994 

Kuva 2 Koulu 1:n sähköenergian kuukausivaihtelu (vuoden 1994 käyrä 

ei kuvaa todellista vaihtelua) 

Koulun sähköenergian vuosikulutuksen jakauma on arvioitu käyttäen 

hyväksi kohteessa tehdyn energiakatselmuksen tietoja ja tämän 

selvityksen laskelmia. Jakaumaksi on arvioitu karkeasti : 

Taulukko 3 Sähköenergian kulutuksen laskettu jakauma 

− valaistus 

− LVI-moottorit 

− sähkölämmitys 

− keittiölaitteet 

− atk-laitteet 

− 180 MWh 

− 100 MWh 

− 120 MWh 

− 50 MWh 

− 15 MWh 

− tekn. koneet + muut − 5 MWh

LIITE 5 

Koulun energian ominaiskulutuksiksi vuonna 1997 saadaan : 

8 

− kaukolämpö − 20,7 kWh/m 3 ,a 

− sähköenergia 

− 19,1 kWh/m 3 ,a (13,9 kWh/m 3 ,a ilman arvioitua 

sähkölämmön osuutta) 

− kokonaisenergia − 39,8 kWh/m 3 ,a 

Yhteenveto ja johtopäätökset: 

- Koulun käyttö ja tekniset ratkaisut ovat säilyneet viime vuosina melko 

vakaina, joten viime vuosien tilastoitu lämmön kulutus ei voi kuvata 

todellista kalenterivuosikulutusta vaan pääsyy tilastoitujen 

kulutusarvojen suuriin vaihteluihin johtuu vaikeudesta kohdistaa 

öljylämpöenergiaa kalenterivuodelle. Energian käytön tilastoinnin 

tarkkuutta ja oikeellisuutta tulisi yleisesti parantaa ja 

ongelmatilanteissa jättää mieluummin merkitsemättä virheelliseksi 

tiedettyjä kalenterivuosiarvioita. 

- Teknisten muutosten tai käyttömuutosten selvittäminen kohteissa 

jälkikäteen on ongelmallista, mikäli ei tyydytä todella suurten 

muutosten kirjaamiseen. Koekohteissa toteutetusta tarkastelutavasta 

poiketen energiatehokkuusmuutosta selvittävän menetelmän tulisi 

perustua vuosittain tai vuoden aikana tehtäviin muutostietojen 

(käyttömuutokset, teknisten järjestelmien tuottamien palvelujen 

laatutasomuutokset yms.) muistiinmerkitsemisiin. 

- Tilojen käytön muutosten huomioonottamiseksi tulisi 

kohdekohtaisesti arvioida käyttömuutosten vaikutus energiankäyttöön 

eri ajankohtina (esimerkiksi oppituntien määrän lisääntymisen tai iltaja 

viikonloppukäytön aloittamisen tai lisääntymisen merkitys 

energiankäytössä arvioimalla esimerkiksi kulutuskertoimet kuten tässä 

esimerkissä tehtiin sähkölle). Arviointi tulee tehdä erikseen sähkölle ja 

lämmölle, koska käyttömuutoksen vaikutukset sähkön ja lämmön 

kulutukseen voivat olla vastakkaiset. 

- Kohteessa vuotuinen päiväkäyttötuntien lukumäärä oli 1280 h ja iltaja 

viikonloppukäyttötuntien yhteinen määrä 2080 h eli käyttötuntien 

määrä yhteensä 3360 h. Ilta- ja viikonlopputuntien sähköenergian 

kulutusta lisäävä merkitys arvioitiin kuitenkin selvästi pienemmäksi 

kuin mitä yhteenlasketusta tuntimäärästä voisi päätellä. Arvioitiin, että 

kyseisessä koulussa ko. ajankohtien käyttö vastaisi sähköenergian 

osalta 748 tunnin päiväaikaista käyttöä eli iltaja viikonloppukäyttö 

lisäisi arvion mukaan n. 60 % sähkönkulutusta. Jos kyseistä 

menettelytapaa haluttaisiin käyttää koulujen

LIITE 5 

energiatehokkuustarkasteluissa, on muistettava, että 

käyttötuntilaskentaa ei voi päivittää korjaamalla pelkästään 

muutokset käyttötuntimäärissä, vaan samassa yhteydessä tulisi 

arvioida myös energiakertoimien käytettävyys uudelleen. Yleistä 

kaavaa iltaja viikonloppukäytön muutosten huomioonottamiseksi 

koulun sähkö- ja lämpöenergiantarpeessa ei voida antaa. 

9 

- Vuoden aikana tapahtuneiden käyttömuutosten 

energiankulutusvaikutuksen selvittäminen voisi usein olla mahdollista 

seuraamalla ja hyödyntämällä energian kuukausikulutustietoja 

nykyistä tehokkaammin. Tämä edellyttäisi kuukausikulutusten 

mittausajankohtien ja mittausjaksojen tarkistusta ja täsmentämistä 

muutamalta vuodelta ja käyttö- ja muiden muutosten ja niiden 

tapahtuma-ajankohtien muistiin kirjaamista. 

- Koulun sähkön kulutuksen pienenemisen syitä v. 1995…1997 (11 %) 

ei näin jälkikäteen tarkasteluna voitu varmuudella osoittaa. On 

mahdollista, että viipalekoulujen tekniset muutokset mm. LTOratkaisun 

toteuttaminen, pienet käyttömuutokset ja 

energiatehokkuuden parantuminen ovat aiheuttaneet kulutuksen 

laskun. 

KOULU 2 

Työssä tarkasteltiin myös itä-helsinkiläistä ala-astetta. Kohteen 

energiankulutuksia ja toimintoja selviteltiin vuosilta 1994 - 1997. 

Kohteen laajuus on säilynyt ko. ajan vakiona, rakennustilavuus on 21460 

m 3 . Kohteessa ovat erilliset rakennukset: 

− koulurakennus 

− liikuntarakennus 

− terveysasema 

− yksi sähkölämmitetty viipalekoulu 

Oppilasmäärä lukuvuosittain on vaihdellut vähän 600 kummallakin 

puolella. Alla on esitetty oppilasmäärä lukuvuosittain (syys/ kevätkausi) 

ja tästä laskettu kalenterivuoden oppilasmäärä keskiarvona : 

Taulukko 4 Oppilasmäärä koulukoekohteessa 

Lukuvuosi oppilasmäärä Vuosi oppilasmäärä 

1994/ 95 602 

1995/ 96 596 1995 599 

1996/ 97 615 1996 605 

1997/ 98 617 1997 616 

1998/ 99 617 1998 617

LIITE 5 

Toimintaa kuvaavia tietoja 

10 

Kouluisännän mukaan ilta-, viikonloppu-, ym. varsinaisen opetustyön 

ulkopuolinen lisäkäyttö on viimeiset viisi vuotta säilynyt pääosin 

samana: 

− koulutunnit pääkoulussa ja viipalekoulussa klo 8.15-15.30 

− liikuntasalin iltaja viikonloppukäyttö 

− ma, ti, ke klo 16.30-21.30 

− to omassa käytössä 2 h/d 

− pe klo 16.30-22.30 

− la klo 9.30-18.00 

− su ei käyttöä 

− koulussa on iltavalvoja yhdessä luokkahuoneessa iltaisin , 

luokkahuoneissa ei ole muuta iltakäyttöä 

− kesällä ei koulussa ole toimintaa (ei myöskään liikuntasalissa) 

− siivous lukuvuoden aikana voi päivisin kestää klo 18 asti 

− terveysaseman käyttö säilynyt likimain samana viimeiset vuodet, 

siivoojat tulevat töihin klo 6 alkaen, aukioloaika asiakkaille klo 8-16, 

kahtena päivinä viikossa avoinna n. 2 h pidempään. 

Edellisen kohteen tavoin tässäkin laskettiin vuotuinen käyttöaika 

arvioimalla iltaja viikonloppukäytön merkitys energian kulutukseen. 

Tällöin merkittävää on että, tässä koulussa ei ole luokkahuoneiden 

iltakäyttöä lainkaan ja liikuntasali on koulurakennuksesta erillään. 

Vuotuiseksi käyttöajaksi saatiin 1416 h/a. 

Tekniset järjestelmät 

Koulurakennuksen ilmanvaihdon käyttöaikoja on muutettu niin, että 

vuodesta 1996 lähtien ilmastointi on pysäytetty arkivuorokausina klo 

16.30 eli 1,5 tuntia aikaisemmin kuin tätä ennen. Terveysaseman 

ilmastointia on syksystä 1998 alkaen pidetty aukioloaikaa vastaten 

toiminnassa kahtena päivänä viikosta kolme tuntia normaaliaikaa 

pidempään eli klo 19.30 asti. Ilmastointijärjestelmiin ei ole tehty 

tarkastelukautena merkittäviä teknisiä muutoksia eikä ilmavirtoihin 

(veistoluokkaa lukuunottamatta), sisälämpötiloihin tai 

yölämpötilapudotuksiin ole tehty muutoksia. 

Koulussa kesällä 1998 alkanut ulkopuolinen pintaremontti lisää vuoden 

1998 sähkön ja veden kulutusta. 

Muita ilmi tulleita teknisiä muutoksia tarkastelukaudella ovat:

LIITE 5 

− atk-laitteita ja audiovisuaalisia opetuslaitteita tullut jatkuvasti lisää 

11 

− musiikkiluokka on perustettu 

− veistoluokkaan on asennettu uusia koneita, purunpoistojärjestelmä 

lisätty ja luokan ilmastointia on tehostettu 

− kesällä 1997 on rakennettu uusi kirjastoluokka ja kesällä 1998 toinen 

vastaava, näihin on asennettu tulo-ja poistoilmajärjestelmä 

− rappuihin on asennettu elohopeahörylamppuvalaisimet korvaamaan 

20 hehkulamppuvalaisinta, myös liikuntasalin seinustan 6 

hehkulamppua on korvattu vastaavasti kuten viipalekoulun 

sisääntulon hehkulamput. Näiden ansiosta valaistustaso on parantunut 

ja sähköteho pienentynyt n. 0,5 kW. 

− pakastin on vaihdettu uuteen ja tarjoilupöydät ja 

maidonjakeluautomaatti ovat uusia, muutoin keittiön kojeistus on 

kauden aikana ollut pääosin entisellään 

− liikuntasalin ikkunapuitteita on korjattu, muita lämmön käyttöön 

liittyviä ikkunaremontteja ei ole tehty viime vuosina 

− vuoden 1996 alussa tilausvesivirtaa on nostettu (8 m 3 /h => 10 m 3 /h) 

Energiankulutus 

Koulun tilastoitu energian kulutus on esitetty kuvassa alla. Myös tässä 

kohteessa käytettiin tarkastelukauden ensimmäisenä vuonna - 

marraskuuhun 1994 asti - öljylämpöä, eikä vuoden 1994 tilastoitu 

kulutus anna oikeaa kuvaa ko. vuoden lämmön tarpeesta. Sen sijaan 

vuodesta 1995 eteenpäin energiamuodon vaihtuminen ei enää aiheuta 

ongelmia kulutusseurantaan. 

Koulu 2 

1400000 

1200000 

Energia kWh 

1000000 

800000 

lämpö 

600000 

sähkö 

400000 

200000 

0 

1994 1995 1996 1997 

Kuva 3 Koulu 2:n lämpö- ja sähköenergian vuotuinen kokonaiskulutus 

Kohteessa koulun, viipalekoulun ja terveysaseman sähkönkulutus 

mitataan erikseen. Edellä esitetty sähkön kulutus on koulurakennuksen ja

LIITE 5 

terveysaseman sähkönkulutus ja viipalekoulun sähkön kulutus (pääosin 

sähkölämpöä) on tilastoissa ja kuvassa laskettu lämmönkulutukseen. 

12 

Taulukko 5 Energian vuosikulutus 

Lämpö(norm) 

MWh % 

Sähkö 

MWh % 

Energia yhteensä 

MWh % 

1994 231 96 

1995 1383 100 240 100 1623 100 

1996 1267 92 221 92 1488 92 

1997 1197 87 222 92 1419 87 

Lämpöenergian kulutuksesta vain n. 2 % on viipalekoulun 

sähkölämpökulutusta. Sähköenergian vuosikulutuksen jakauma on 

arvioitu käyttäen hyväksi kohteessa tehdyn energiakatselmuksen tietoja 

ja tämän selvityksen laskelmia. Jakaumaksi on arvioitu v. 1997 : 

Taulukko 6 Sähköenergian kulutuksen laskettu jakauma koulussa 2 

terveysasema: 

koulu: 

sisävalaistus 

ulkovalaistus 

LVI-moottorit 

keittiölaitteet 

muut 

41 MWh/a 

181 MWh/a 

85 MWh 

15 MWh 

55 MWh 

20 MWh 

6 MWh 

Koulun energian ominaiskulutuksiksi vuonna 1997 saadaan : 

lämmitysenergia 55,8 kWh/m 3 ,a 

muu sähköenergia 10,3 kWh/m 3 ,a 

kokonaisenergia 66,1 kWh/m 3 ,a

LIITE 5 

Yhteenveto ja johtopäätökset 

13 

- energian vuosikulutuksia tilastoitaessa tietojen oikeellisuudesta tulisi 

varmistua, erityisesti öljylämmityskohteiden tapauksessa. Myös 

sähkön osalta useiden mittausten ja palvelujen yhdistäminen on 

huomioitava tilastoja hyödynnettäessä. 

- erilaisten peruskorjaustöiden huomioonotto vuosikulutuksissa on 

ongelmallista. Koulussa vuoden 1998 kesäkautena aloitettu 

pintaremontti tulee lisäämään vuoden 1998 sähkön kulutusta. 

Kulutuksen lisäyksen suuruutta ei pyritty laskemaan. Sen arviointi 

olisi ehkä mahdollista vertaamalla peruskorjausajankohdan 

kuukausikulutuksissa tapahtuneita muutoksia eri vuosina. 

- toiminta- ja käyttöaikamuutokset olivat kohteessa vähäisiä 

tarkasteluvuosina. Musiikkiluokan ja kirjastoluokkien perustaminen 

ovat olleet suurimmat muutokset, mitkä jatkossa saattavat johtaa myös 

iltakäytön lisääntymiseen. 

- kohteessa on tarkasteluaikana tapahtunut joitakin pienehköjä teknisiä 

muutoksia. Osa näistä liittyy edellämainittujen luokkien 

ilmastointiratkaisujen tehostamiseen, osa muihin 

palvelutasoparannuksiin esimerkiksi atk- ja veistoluokkien 

varustetasoissa ja osa muutoksista on tähdännyt energiansäästöön. 

- sähköenergian kulutusjakaumatietojen hyödyntämistä tässäkään 

koulukoekohteessa ei pidetty kovin selkeänä 

1.2 SAIRAALAT 

Helsingin kaupungin sairaaloiden ja sosiaalihuollon rakennusten 

energian ominaiskulutukset ovat vuonna 1997 olleet keskimäärin: 

- lämpöenergia 59,7 kWh/m 3 ,a 

- sähköenergia 19,9 kWh/m 3 ,a 

Sairaaloiden ominaiskulutuksissa on vastaavasti huomattavia vaihteluita 

johtuen tarkasteluryhmän kohteiden erilaisista toiminnoista ja 

palveluista. 

ESIMERKKISAIRAALA 

Tarkasteltavaksi sairaalaksi valittiin tukiryhmän jäsenten avulla yksikkö, 

joka voisi olla koko maata ajatellen tyypillinen sairaalakompleksi. 

Kohde sijaitsee pääkaupunkiseudulla, on kooltaan lisätilan valmistuttua 

v. 1996 alussa 96 000 m 3 ja ja koostuu kahdeksasta rakennuksesta. 

Sairaalan kulutuskehitystä ja toimintamuutoksia selviteltiin syksyllä 

1998 erityisesti jaksolla 1995…1997. Vuotta 1995 aikaisemmat 

toimintaa ja palveluja kuvaavat tilastot eivät olleet valittuun jaksoon

LIITE 5 

nähden vertailukelpoisia johtuen mm. tilastointitapamuutoksista ja 

muutoksista sairaalahallinnon eri klinikoitten tulos- ja toimintajaossa. 

14 

Taulukko 7 

Tarkestellun sairaalan rakennustilavuus 

1995 1996 1997 

Rakennustilavuus m 3 86 270 96 000 96 000 

Rakennustilavuus % 100 111,2 111,2 

Tälläkin seurantajaksolla kohteessa toteutettiin muutoksia niin, että 

vuonna 1995 osa tiloista oli kylmillään, kun osastoja peruskorjattiin ja 

lisäksi rakennettiin lisätilaa 9730 m 3 mm. välinehuollon tiloja. 

Peruskorjatut dialyysiosasto ja laboratoriotilat otettiin käyttöön 2.1.1996. 

Sairaalan käyttöajat ovat säilyneet samana 1995…1997 ja se on 

jatkuvassa käytössä (vuodeosastot, päivystys). Kirurginen päivystys 

loppui vuoden 1994 lopussa. 

Sairaalan vuoden 1996 tilastoitu kaukolämmön kulutus oli 5349 MWh. 

Tämä ei kuitenkaan kuvaa todellista kulutusta, koska kaukolämpömittari 

oli koko tammikuun rikki. Vuoden 1996 todellinen kulutus on arvioitu 

lisäämällä tilastoituun kulutukseen vuoden 1997 tammikuun mitatun 

kulutuksen ja vastaavien lämmöntarvelukujen avulla korjattu 

laskennallinen kuukausikulutus. 

Kohteessa käytetään kaukolämpöä rakennusten lämmitykseen. Öljyllä 

tuotettiin höyryä välinehuollon, keittiön ja osastojen huuhtelulaitteiden 

tarpesiin kesäkuuhun 1998 asti. Sen jälkeen höyry on tuotettu 

maakaasulla. 

Höyryenergian kulutus on v. 1997 ollut yli 300 MWh pienempää kuin 

vuonna 1996. Yhtä syynä kulutusmuutokseen on ollut se, että 

vuodenvaihteessa 1996/1997 uusittiin lauhteiden keruujärjestelmä. 

Aikaisemmin lauhteet kerättiin avoimeen astiaan, mutta uusinnan jälkeen 

umpiastiaan ja lämpöenergia otettiin talteen kattilan syöttöveteen. 

Lisäksi kattilan hönkäputkeen on asennettu lämmönsiirrin, jolla lämpöä 

saadaan talteen lämpimään käyttöveteen, mikä säästää 

kaukolämpöenergiaa.

LIITE 5 

Taulukko 8 Sairaalan energian kulutus 1995 …1997 

15 

kaukolämpö 

(normeerattu) 

MWh/a 

kWh/m 3 ,a 

1995 (1 1996 1997 

4725 6330 (2 6192 

64,5 

höyry MWh 1703 (4 1728 1397 (3 

sähkö 

Kokonaisenergia 

MWh 

kWh/m 3 ,a 

MWh 

kWh/m 3 ,a 

2627 3641 3648 

38 

9055 11699 11237 

117 

(1 Vuonna 1995 peruskorjattiin osastoja, jolloin osa tiloista oli 

kylmillään. Lisäksi uudet tilat lisäsivät kokonaistilavuutta n. 10 

%. 

(2 Tilastoitu kaukolämmön kulutus vuonna 1996 oli 5349 MWh. 

Laskennallinen ja korjattu kulutus 6330 MWh 

(3 Toteutettiin höyryenergian kulutusta pienentäviä 

energiansäästötoimia. Energia on laskettu toimitetuista määristä 

kokonaishyötysuhteella 82 %. 

(4 Keittiön höyrytoimiset laitteet (astianpesu, kippipadat ) olivat 

poissa käytöstä koko vuoden. Ko. vuonna höyryä käytettiin 

poikkeuksellisesti laajennus- ja peruskorjaustyömailla. 

(5 Vuoden 1998 ja 1997 energiankulutuksia tarkastellaan tarkemmin 

myöhemmässä kohdassa. 

Sairaalan leikkaus-, röntgen- ja laboratoriopalvelujen määrä on vuonna 

1995 ollut peruskorjauksista johtuen muuta ajankohtaa vähäisempää. 

Taulukkoon 9 on koottu toimintaa ja palveluja kuvaavia tilastotietoja

LIITE 5 

Taulukko 9 

1997 

Sairaalan toimintaa kuvaavia tietoja vuosilta 1995 ja 

16 

1995 1996 1997 

Sairaansijat yhteensä kpl 106 106 101 

Sairaansijat,keskim käytössä kpl 91 97 98 

Hoitopäiviä kpl/a 27741 29272 29131 

Kuormitus 

-hoitopäivät/(sairaansijat yht. x 365) 

% 

72 

76 

79 

-hoitopäivät/(sairaansijat käyt. x 365) 

% 

84 

83 

81 

Avohoitokäynnit kpl/a 21297 21101 20981 

Tehdyt leikkaukset kpl/a 6108 9841 8912 

Laboratoriotutkimukset kpl/a 221349 518725 513286 

Röntgentutkimukset kpl/a 19451 36219 34926 

Fysioterapian hoitokerrat kpl/a 7714 7633 7635 

Keinomunuaishoidon hoitokerrat kpl/a 486 580 684 

Elinsiirrot kpl/a 183 196 164 

Yhteenvetona kootaan tähän vielä edellä mainittuja syitä koekohteen 

energiankulutusmuutoksiin 1995 …1997. 

- 9730 m 3 lisätila (11 %) otettiin käyttöön vuoden 1996 alusta 

- Vuoden 1995 aikana peruskorjatut dialyysiosasto ja laboratoriotilat 

otettiin käyttöön 2.1.1996 

- Vuoden 1995 aikana osa tiloista oli käyttämättöminä kylmillään. 

- Vuonna 1995 leikkaus-, laboratorio- ja röntgenpalveluja tuotettiin vain 

noin puolet vuoden 1997 palvelumääristä. 

- Keittiöllä ei vuoden 1995 aikana käytetty höyryä lainkaan, mitä 

vähennystä kompensoi työmailla käytetty höyry.

LIITE 5 

- Höyryntuotannossa toteutettiin lauhteiden keräys ja lauhdelämmön 

hyödyntäminen kattilan syöttöveden lämmityksessä. Hönkäputken 

lämmönsiirtimellä lämmön talteenotto käyttöveden lämmitykseen 

vähentää myös kaukolämmön kulutusta 

17 

Kyseisten vuosien (1995 -1997) aikana tehtyjä pieniä teknisiä 

muutoksia, sähkölaitehankintoja tms. ei pyrittykään saamaan selville. Sen 

sijaan vuoden 1997 ja tarkasteluaikana meneillään olevan vuoden 1998 

aikana tehtyjä sähkö- tai lämpöteknisiä muutoksia tai laitehankintoja 

pyrittiin kirjaamaan alustavaan tiedonkeruutaulukkoon yhdessä kohteen 

teknisen käyttäjän kanssa. Samalla saatiin käyttäjän näkemykset siitä, 

miten vuoden aikana tapahtuneiden toiminnalliset tai lämpö- tai 

sähkötekniset muutokset (laitekantalisäykset yms.) olisi mahdollista 

kirjata muistiin mahdollista tehokkuusmuutosarviointia varten. 

Peruslähtökohta energiatehokkuuskehityksen selvittämisessä on energian 

kulutustietojen oikeellisuus. Kohteessa todettu yhden kuukauden 

aikainen energian mittausvirhe johtaisi korjaamattomana virheellisiin 

johtopäätöksiin tehokkuusmuutosarvioinneissa. Ts. jos 

energiatehokkuusmuutoksia pyritään selvittämään, työ on syytä aina 

aloittaa tilastoitujen energiankulutustietojen tarkistamisesta. Tämä asia 

on noussut selkeästi esiin myös muissa hankkeen tarkastelukohteissa. 

Tarkastelukohteiden rakennuslaajennusten vaikutus olisi mahdollista 

ottaa yksinkertaisimmillaan huomioon energiatehokkuustarkastelussa 

seuraamalla ominaiskulutusten muutoksia. Laajennusosan 

energiaintensiivisyyden mahdollinen poikkeama vanhan yksikön 

keskimääräisestä jäisi tällöin ottamatta huomioon. 

Sairaalassa vuoden 1995 aikana toteutetut osastojen perusparannustyöt 

ovat vaikuttaneet ko. vuoden kulutukseen. Energian kulutus on ollut 

kohteessa vuoden 1995 aikana peruskorjauksen johdosta pienempää kuin 

muina aikoina. On ilmeistä, että suurissa sairaaloissa tehdään jatkuvasti 

peruskorjaustöitä eri osastoilla tai muita muutoksia. Jos nämä vuodet aina 

säännönmukaisesti jätettäisiin pois seurannoista, jaksoista kaikissa 

seurantayksiköissä saattaisi tulla hyvin repaleiset. Jos taas keskitytään 

niinhin yksiköihin, joissa saneerauksia ei ole tehty tai uusi seurantakausi 

aloitetaan vasta peruskorjauksen jälkeisestä ajasta, 

energiatehokkuusmuutoksista ei välttämättä saada oikeata kuvaa, koska 

monissa tapauksissa merkittävät energiatehokkuutta parantavat 

toimenpiteet tehdään juuri esimerkiksi toiminnallisista muutoksista 

johtuvien peruskorjausten yhteydessä. 

Energiatehokkuusmuutos v. 1998 / v. 1997 

Vuoden 1999 alussa toteutettiin kohteessa uusi käytännön kokeilu 

energiatehokkuuden muutosten arvioimiseksi kohteessa yhteistyössä 

käyttäjän kanssa. Tilastotietoja sairaalan toiminnasta vuodelta 1998 ei 

ollut vielä käytettävissä.

LIITE 5 

18 

Tiedonkeruulomaketta oli kehitetty ja käyttäjä arvioi niiden avulla 

vuoden aikana tapahtuneita energian käyttöön liittyviä toiminnallisia ja 

laiteteknisiä muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna. Jatkossa tätä 

arviointia voisi tehdä jatkuvasti jo vuoden aikana, jolloin kaavakkeen 

täyttäminen olisi helpompaa. 

Taulukko 10 Sairaalan energian kulutus 1997 …1998 

MWh/a 1997 1998 

kaukolämpö 

(normeerattu) 

MWh/a 

kWh/m 3 ,a 

6192 

64,5 

6626 

69,0 

höyry MWh 1397 1590 

sähkö 

MWh 

3648 

3473 

kWh/m 3 ,a 

38 

36,2 

Kokonaisenergia 

MWh 

11237 

11496 

kWh/m 3 ,a 

117 

120 

Tarkastelussa todettiin, että monien energiankulutukseen vaikuttavien 

muutosten laskennallinen huomioonotto on vaikeaa ja olisi joka 

tapauksessa työlästä. Esimerkiksi muutamien potilasosastojen 

sulkeminen vuoden 1998 aikana vaikuttaa arvion mukaan sähköenergian 

kulutusta vähentävästi ja lämpöenergian kulutusta lisäävästi, mutta 

toimintamuutosten energiankulutusvaikutuksen laskeminen vaatisi 

melko syvällistä ja yksityiskohtaista asiaan paneutumista. 

Energian käyttöön liittyviä muutoksia kirjattiin kohteessa kaikkiaan 17. 

Minkään yksittäisen muutoksen energiankulutusvaikutusta ei osattu pitää 

kovin merkittävänä kohteen kokonaiskulutuksessa. 

Lämmön kulutus oli vuonna 1998 7 % suurempaa kuin vuonna 1997. 

Kulutus on lisääntynyt erityisesti kesäaikana kuten kuvista voidaan 

nähdä.

LIITE 5 

19 

Sairaalan normeerattu 

lämpöenergian kulutus 1997 ja 1998 

Energia MWh 

1000,0 

900,0 

800,0 

700,0 

600,0 

500,0 

400,0 

300,0 

200,0 

100,0 

0,0 

1997 

1998 

1 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8 

9 

10 

11 

12 

kuukausi 

Kuva 4 Sairaalan normeerattu lämpöenergian kulutus 

Sairaalan lämpöenergian kumulatiivinen kulutus 

7000 

6000 

Energia MWh 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

1997 

1998 

1 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8 

9 

10 

11 

12 

kuukausi 

Kuva 5 Sairaalan lämpöenergian kumulatiivinen kulutus 

Vuoden 1998 kesäaikainen (kesä-, heinä-, elokuu) lämmön kulutus oli 

304 MWh suurempaa kuin vuonna 1997. Syynä ei voi olla lämpimän 

veden suuri energiankulutus, koska mitattu veden kulutus oli 1998 

kesällä n. 2000 m 3 pienempää kuin vastaavana aikana vuonna 1997. 

Muuta syytä lämmön kulutuksen suureen lisääntymiseen edellisvuoteen 

verrattuna ei löydetty kuin se, että kesä 1998 muistetaan selvästi 

viileämpänä ja sateisempana kuin kesä 1997, joka oli poikkeuksellisen 

lämmin. Lämmöntarveluvut eivät kuitenkaan ota tätä huomioon.

LIITE 5 

20 

Lämmöntarveluvut , Helsinki Kaisaniemi 

astepäiväluku 

800 

600 

400 

200 

0 

1997 

1998 

1 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8 

9 

10 

11 

12 

kuukausi 

Kuva 6 Lämmöntarveluvut , Helsinki Kaisaniemi 

Sähköenergia 

Vuoden aikana on kohteessa toteutettu useita sähkön käyttöä lisääviä 

teknisiä muutoksia, joilla on parannettu toiminnallisia olosuhteita. 

Dialyysiosaston toiminnan lisääntyminen ja koneellisen jäähdytyksen 

käytön lisääminen on kasvattanut sähkön kulutusta. Poliklinikan 

toiminnan supistuminen ja osastojen kiinnipito on vaikuttanut sähkön 

kulutusta vähentävästi. Toimenpiteiden muutosvaikutusta 

energiamäärinä ei ole laskettu. 

Mitattu sähköenergian kulutus on vuonna 1998 ollut 175 MWh 

pienempää kuin vuonna 1997. Osan tästä pienentymisestä on aiheuttanut 

todennäköisesti se, että jäähdytysenergian tarve on ollut vuonna 1998 

pienempää kuin vuonna 1997. Kolmen kesäkuukauden aikainen 

sähköenergian kulutus vuonna 1998 on ollut 57 MWh pienempää kuin v. 

1997 ja viiden kuukauden (toukokuu…syyskuu) aikainen vastaavasti 

110 MWh. 

Sairaalan sähköenergian kulutus 

350 

300 

Energia MWh 

250 

200 

150 

100 

50 

1997 

1998 

0 

1 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8 

9 

10 

11 

12 

kuukausi 

Kuva 7 Sairaalan sähköenergian kulutus

LIITE 6 

1 (7) 

Esimerkki energiatehokkuusindeksin laskennasta 

Helsingin Vesi, Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitos 

1 JOHDANTO.........................................................................................................................................................................1 

2 TOIMINNAN KUVAUS JA ENERGIAN KÄYTÖN JAKAANTUMINEN ..................................................................2 

2.1 TOIMINNAN KUVAUS ......................................................................................................................................................2 

2.2 PERUSENERGIA ...............................................................................................................................................................2 

2.3 TUOTANNOSTA RIIPPUVA ENERGIAN KÄYTTÖ.................................................................................................................3 

3 ENERGIATEHOKKUUSINDEKSIT................................................................................................................................3 

3.1 ENERGIATEHOKKUUSINDEKSIN LAADINTA PERUSVUODELLE 1993 ................................................................................3 

3.1.1 Tuotannosta riippumaton perusenergia .................................................................................................................3 

3.1.2 Tuotannosta riippuva energian käyttö....................................................................................................................3 

3.1.3 Energiatehokkuusindeksit perusvuodelle 1993 ......................................................................................................4 

3.2 ENERGIATEHOKKUUSINDEKSIEN LAADINTA TARKASTELUVUOSILLE ..............................................................................4 

3.2.1 Sähkön käytön energiatehokkuusindeksit tarkasteluvuosille 1994...1998..............................................................4 

3.2.2 Lämmön käytön energiatehokkuusindeksit tarkasteluvuosille 1994...1998............................................................5 

4 YHTEENVETO ...................................................................................................................................................................6

LIITE 6 

2 (7) 

1. JOHDANTO 

Veden hankkiminen, puhdistus ja toimittaminen kuluttajille on 

luonteeltaan pitkälti “teollista toimintaa”. Sen tähden tämän kohteen 

energiatehokkuuden muutoksen laskennassa on ollut luonnollista käyttää 

energiatehokkuusindeksin laskentaperiaatteita, jotka on kehitetty 

hankkeessa “Energiatehokkuus yhtenäisessä ympäristölupamenettelyssä 

ja energiansäästösopimuksissa”. 

2. TOIMINNAN KUVAUS JA ENERGIAN KÄYTÖN 

JAKAANTUMINEN 

2.1 Toiminnan kuvaus 

2.2 Perusenergia 

Lämpö 

Helsingin Vesi vastaa pääosin pääkaupunkiseudun kuntien vedenhankinnasta, 

puhdistuksesta ja jakelusta sekä yhdyskunnan että 

teollisuuden käyttöön. Raakavetenä käytetään Päijänteestä kalliotunnelin 

kautta saatavaa hyvälaatuista pintavettä. 

Vesi käsitellään Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksilla. 

Pitkäkoskella puhdistetaan osa Helsingin keskusta-alueelle ja 

pääosa kaupungin läntisille alueille sekä Vantaalle, Espooseen ja 

Kauniaisiin toimitettavasta vedestä. 

Jo 1970-luvulta lähtien käsittelymenetelmänä on ollut saostus 

alumiinisulfaatilla, selkeytys ja hiekka-suodatus sekä viimeisenä 

otsonointi desinfioinnin turvaamiseksi ja veden hajun ja maun 

varmistamiseksi. Lisäksi alkaliniteettia on nostettu hiilihapon syötöllä, 

pH-arvoa on säädetty kalkilla sekä verkostodesinfiointi on hoidettu 

klooriamiinilla. 

Veden laadun edelleen parantamiseksi käsittelyä on tehostettu 

rakentamalla Pitkäkoskelle aktiivihiililaitos, joka valmistui joulukuun 

alussa 1998. Tämä osa liitettiin vanhan laitoksen perään. 

Perusenergia muodostuu ilmanvaihdon, tilojen lämmityksen ja lämpimän 

käyttöveden valmistuksesta. Kaikki käytetty lämmitysenergia on 

käsitelty energiatehokkuuden laskennassa perusenergiana.

LIITE 6 

Sähkö 

3 (7) 

Perusenergia muodostuu, LVI-laitteiden, valaistuksen, 

paineilmalaitteiden, toimistolaitteiden, sähkölämmitysten ja sähkön 

muuntaja- ja siirtohäviöiden kulutuksesta. Osa välipumppauksista on 

mukana perusenergiassa. 

2.3 Tuotannosta riippuva energian käyttö 

Lämpö 

Sähkö 

Tuotannosta riippuvaa lämpöenergian käyttöä ei ole (prosessi ei tarvitse 

lämpöenergiaa). 

Pääosa tuotannosta (vesimäärästä) riippuvasta sähkön käytöstä kuluu 

korkeapainepumppuissa. Korkeapainepumppauksen osuus koko 

vesilaitoksen sähkön käytöstä on ollut keskimäärin yli 60 %.Toinen 

merkittävä sähkön käyttäjä on otsonointi, jonka osuus sähkön käytöstä 

on n. 15 %. 

3. ENERGIATEHOKKUUSINDEKSIT 

3.1 Energiatehokkuusindeksin laadinta perusvuodelle 1993 

3.1.1 Tuotannosta riippumaton perusenergia 

Lämpö 

Sähkö 

C0 

= perusvuoden (1993) peruskulutus kulutusjakauman perusteella on 

6901 MWh. Tämä energiamäärä on ostettu Helsingin Energialta 

kaukolämpönä. 

C0 

= perusvuoden (1993) perusenergia on mittausten mukaan 1351 

MWh. 

3.1.2 Tuotannosta riippuva energian käyttö 

Tuotannosta riippuva sähköenergian käyttö oli mittaustietojen mukaan 

korkeapumppauksen ja otsonoinnin osalta vuonna 1993 9201 MWh eli 

0,257 kWh/m 3 .

LIITE 6 

Rakenteelliset korjaustekijät 

4 (7) 

M = 0, perusvuotena 

3.1.3 Energiatehokkuusindeksit perusvuodelle 1993 

Lämpö 

E laskenn,1993 = (6901 + 0 + 0) MWh/a = 6901 MWh/a 

E mitattu1993 = 6901 MWh/a 

Sähkö 

I L = E E 

mitattu, 

1993 

laskenn, 

1993 

=1,00 

E laskenn,1993 =(1351+ 9201 + 0) MWh/a = 10552 MWh/a 

E mitattu,1993 =10552 MWh/a 

I S = E E 

mitattu, 

1993 

laskenn, 

1993 

= 1,00 

3.2 Energiatehokkuusindeksien laadinta tarkasteluvuosille 

3.2.1 Sähkön käytön energiatehokkuusindeksit tarkasteluvuosille 1994...1998 

Oheisessa taulukossa on yhteenveto sähkön käytön 

energiatehokkuusindeksin laskennasta vuosille 1994...1998.

LIITE 6 

5 (7) 

vuosi 

E mitattu 

(MWh/a) 

E laskenn. (MWh/a) 

Mitattu 

sähkön 

käyttö 

Veden 

tuotanto 

Laskennallinen 

tuotannon 

energian käyttö 

(otsonointi ja 

korkeapainepump 

paus) 

PERUS- 

ENERGIA 

KORJAUS- 

TEKIJÄT 

ENERGIA- 

TEHOK- 

KUUS- 

INDEKSI 

(x, 

milj.m 3 /a) 

(EOK=0,257 

kWh/m 3 ) 

M 

1993 10552 35,8 9201 1351 0 1.0 

1994 10714 37,2 9560 1351 0 0,98 

1995 10354 37,0 9509 1351 0 0.95 

1996 10227 37,1 9535 1351 0 0,94 

1997 11048 38,5 9895 1351 0 0,98 

1998 12389 40,3 10357 1351 1) 359 1.03 

1) aktiivihiilisuodatuslaitoksen rakennusaikainen säkönkulutus 

3.2.2 Lämmön käytön energiatehokkuusindeksit tarkasteluvuosille 1994...1998 

Oheisessa taulukossa on yhteenveto lämmön käytön 

energiatehokkuusindeksin laskennasta vuosille 1994...1998.

LIITE 6 

6 (7) 

Vuosi 

E mitattu 

(MWh/a) 

(m 3 ) 

Peruskulutus 

C o 

(MWh/a) 

Rakennustilavuus 

Lämmitystarvelukukorjaus, 

M 

(MWh/a) 

E laskenn. 

(MWh/a) 

Energiatehokkuusindeksi 

E mitattu/ E laskenn 

1993 6901 133235 6901 0 6901 1,0 

1994 6523 133235 6901 205 7106 0,92 

1995 5037 133235 6901 -118 6783 0,74 

1996 4662 133235 6901 383 7284 0,69 

1997 4056 133235 6901 67 6968 0,58 

1998 4278 133235 

1) (164 395) 

6901 -126 6775 0,63 

1) marraskuun lopussa 1998 rakennustilavuus oli 164395 m 3 

4. YHTEENVETO 

Oheisessa kuvassa on esitetty lämmön ja sähkön energiatehokkuusindeksit 

vuosina 1993-1998. 

PITKÄKOSKEN VEDENPUHDISTUSLAITOS, SÄHKÖN 

JA LÄMMÖN KÄYTÖN TEHOKKUUSINDEKSIT 

1,2 

I, 

ENERGIATEHOKKUUSINDEKSI 

1 

0,8 

0,6 

0,4 

0,2 

0 

LÄMMÖN KÄYTÖN TEHOKKUSINDEKSI 

SÄHKÖN KÄYTÖN TEHOKKUUSINDEKSI 

1993 1994 1995 1996 1997 1998 

VUOSI 

Kuva . Lämmön ja sähkön energiatehokkuusindeksit vuosina 1993 - 

1998. 

Lämmön käytön tehostumista on tapahtunut laskelman mukaan vuodesta 

1993 vuoteen 1997 n. 40 %. Vesilaitoksen käyttöhenkilökunnan mukaan

LIITE 6 

7 (7) 

ilmastoinnin käyttöaikoja ja tilojen sisälämpötiloja on huomattavasti 

pienennetty viime vuosina. Tämä selittää pitkalle energiankäytön 

tehostumisen. Tehokkuuden lievä huonontuminen vuodesta 1997 

vuoteen 1998 voi selittyä aktiivihiilisuodatuslaitoksen koeajoilla ja 

käyttöönotolla vuoden 1998 loppupuolella. Lisätilojen käyttöönoton 

vaikutusta ei ole arvioitu eikä korjattu indeksiin, jolloin lisääntynyt 

lämmitysenergian käyttö näkyy indeksin huonontumisena. 

Sähkön käytössä on tapahtunut tehostumista vuodesta 1993 vuoteen 

1996 n. 6 %. Tehostumista on tapahtunut pääasiassa korkeapainepumppauksessa. 

Aktiivihiililaitoksen rakentamisen aikana korkeapainepumppausta 

on jouduttu muuttamaan siten, että pumppujen käyttöä ei ole 

voitu optimoida energiatehokkuuden kannalta yhtä tehokkaasti kuin 

aiempina vuosina. Tämä näkyy sähkön käytön tehokkuusindeksin 

huonontumisena siten, että indeksi on vuonna 1998 jopa huonompi kuin 

perusvuonna 1993. 

Kaikkiaan tarkastelu osoittaa, että viiden vuoden aikajänteellä energian 

käytön tehostumista on tapahtunut sekä lämmön että sähkön osalta. 

Lämmön käytön tehostuminen on ollut jopa huomattavan suuri. Aktiivihiililaitoksen 

rakentaminen on aiheuttanut häiriötä tehokkuuden 

paranemiseen etenkin sähkön käytössä. Lämmön osalta lisätilojen 

rakentamisaikaista energiankulutusta ja käyttöönoton vaikutusta ei ole 

pystytty korjaamaan indeksiin, vaan lisääntynyt lämmön käyttö näkyy 

indeksissä.

LIITE 7 

RAPORTISSA KÄYTETYT SUUREMERKINNÄT 

Suuremerkinnät 

I 

E 

A 

x 

C 

M 

EOK 

= energiatehokkuusindeksi 

= energian käyttö 

= vakio (yleensä energian ominaiskulutus, EOK) 

= tuotantolinja tai tuotekohtainen tuotantomäärä 

= perusenergia. Energiamäärä, joka tuotantolaitoksella käytetään tuotannon määrästä 

riippumatta. 

= laskennallisen energian käytön määrittämisessä käytettyjen rakenteellisten 

korjaustekijöiden summa 

= energian ominaiskulutus (esim. MWh/tonni) 

Alaindekseissä käytetyt lyhenteet 

L = lämpö, laskettu 

S = sähkö 

V = vesi 

lask. = laskennallinen (energian käyttö) 

mitattu = mitattu (energian käyttö) 

0 = energiatehokkuusindeksin määrittämisen perusvuosi 

k = määrittelemätön tarkasteluvuosi 

1996 = määritetty tarkasteluvuosi 1996 

j = osaprosessin numero

Koko raportti pdf-muodossa - TTS

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?