33: 13.8.2009 - Espoon seurakuntasanomat

10 esse ❘ 13.8.2009 13.8.2009 ❘ esse 11
Lähikaupat ristipaineessa
Espoossa on Suomen toiseksi ja viidenneksi suurimmat kauppakeskukset,
Sello ja Iso Omena. Miten kyläkaupat pärjäävät automarkettien varjossa
Teksti Katariina Harju
Kuvat Sirpa Päivinen
Juhani ja Paavo Cajander veikkaavat, että nykyaikainen kauppa vetäisi asiakkaita paremmin. Nyt liukuhihnana on käsillä pyöritettävä metallikehikko.
Koti kaupassa
Paavo ja Juhani Cajander jatkavat vanhempiensa kyläkauppaa
Nöykkiössä. He toivovat, ettei kilpailija vie kaikkia asiakkaita.
Onko tällaista enää olemassakaan:
puinen keltainen
omakotitalo, jonka alakerrassa
on kyläkauppa. Ikkunoihin
teipatut tarjoukset on kirjoitettu
mustalla ja punaisella tussilla keltaiselle
paperille.
Liukuhihnan virkaa toimittaa
metallinen kehikko, jota pyöritetään
käsillä. Ikkunalaudalla seisoo
pinossa seitsemän ostoskoria.
Kaupan yläkerrassa asuvat sen
työntekijät, veljekset Paavo ja Juhani
Cajander.
Vanhempien
jalanjäljillä
Paavo Cajander ryhtyi Nöykkiön
K-Extra Cajanderin kauppiaaksi
vuonna 1986. Hänen vanhempansa
olivat ostaneet kaupan vuonna
1954, ja poika oli koko ikänsä työskennellyt
vanhempiensa apuna.
Kaupan ympäristö on muuttunut
sitten lapsuusvuosien. 50-luvulla
Nöykkiössä oli lähinnä kesäasukkaita,
eikä hiekkatietä aurattu
talvisin.
Nyt naapurissa on uusia omakotitaloja,
joiden pihalla seisoo farmariautoja
ja jopa veneitä.
Neljänsadan metrin päähän on
noussut Valintatalo.
Kilpailija vei
asiakkaita
Kun Valintatalo avattiin viime vuoden
huhtikuussa, asiakkaat Cajanderin
kaupassa vähenivät.
”Kun myynti laski,
piti alkaa hoitaa
hommia tarkemmin.
En tiedä, kannattaako
tätä jatkaa
enää”, Paavo Cajander
toteaa lakonisesti.
”Eihän se kivalta
tunnu.”
Kauppias on yrittänyt
vastata kilpailuun. Hän on remontoinut
tiloja ja siirtänyt leivät
ulko-oven viereen, jotta ne menisivät
paremmin kaupaksi.
”Kun työpäivä on
ohi, veljekset
siirtyvät kotiinsa
kaupan yläkertaan.”
”Jos meillä olisi iso ja nykyaikainen
liike, meillä voisi mennä paremmin”,
Cajander pohtii.
Hän on käynyt naapurimyymälässä
”kolmisen kertaa”.
En osaa
tehdä muuta
Eivät nöykkiöläiset täysin ole lähikauppaansa
hylänneet. Tänään
aamupäivällä he ostavat Cajanderilta
karkkia, jäätelöä, kahvia ja
vaippoja.
Sisään astuessaan he tervehtivät:
”Moi, Paavo”.
Kauppiaan mukaan asiakkaat
ostavat eniten savukkeita,
olutta,
maitoa ja leipää.
Kun koululaiset
ovat lomalla, karkkia
menee vähemmän.
Cajanderin ylpeydenaihe
on
palvelutiski, jossa
hän myy tuoretta
lihaa. Veljekset viipaloivat ja jauhavat
lihan itse.
”Se on erilaista kuin pakkauksessa
ostettu”, Paavo Cajander
perustelee. ”Asiakkaat haluavat
meillä jauhettua lihaa.”
”Aluksi tiski näytti isolta, mutta
nykymittapuun mukaan se taitaa
olla pieni.”
Illalla
telkkaria
Paavo Cajander tuntee monet asiakkaansa.
Hänen mielestään ihmisiä
on mukava palvella.
”En muutakaan osaa tehdä, sillä
olen tottunut olemaan täällä.”
Yrittäjän työpäivään mahtuu
paljon hommaa. Ensimmäisenä aamulla
Paavo panee tavarat esille ja
katsoo hedelmät läpi. Juhani tarkistaa
tuotteiden päiväykset.
Viimeisenä veljekset purkavat
palvelutiskiltä lihat kylmään ja pesevät
paikkoja.
Kun työpäivä on ohi, he siirtyvät
kotiinsa kaupan yläkertaan. He
katsovat televisiota ja lukevat lehtiä.
Niin tekivät heidän vanhempansakin.
J
Sunnuntaina
töissä
Ensi vuoden alusta kaupat
saavat olla auki sunnuntaisin
ympäri vuoden joitain pyhiä
lukuun ottamatta. Alle
400-neliöiset ruokakaupat
voivat olla avoinna läpi vuorokauden.
Näin tapahtuu, jos eduskunta
hyväksyy hallituksen
ehdottaman lakimuutoksen
syksyllä.
Kauppojen sunnuntaiaukioloista
on käyty kiihkeää keskustelua.
Lain on pelätty tappavan
lähikaupat.
Miksikö
Siksi, että sunnuntaikauppa
on ollut lähikauppojen
valttikortti. Kun isot marketit
ovat lepopäivänä kiinni,
lähikaupasta voi kipaista hakemaan
maidon tai jogurttipurkin.
Jos jättikauppa on auki
pyhänäkin, perheet hakevat
jääkaapin täydennystä sieltä.
Kauppias Juha Matilaiselle
lakiehdotus oli pettymys.
”Joudumme edelleen sulkemaan
ovet kirkollisina pyhinä.
Jos olisimme saaneet pitää
kaupan auki silloin, olisimme
saaneet kilpailuetua
isoihin kauppoihin nähden”,
hän harmittelee.
Hän kertoo kaupan kannattavan
sunnuntaina, jos
asiakkaita käy 400–600.
Säästääkseen palkkakuluissa
kauppiaspariskunta on ollut
sunnuntaisin töissä.
”Jos isot kaupat ovat ympärillämme
auki, meille tulee
jonkinlainen taantuma. Nykyiselläänkin
joulun alla on sunnuntaisin
hiljaisempaa kuin
muina sunnuntaina.”
Matilainen toivoo, että
lähikauppaan tottuneet asiakkaat
valitsisivat edelleen
heidät. ”Vapaapäivänä marketissa
voi kulua kahdesta
neljään tuntia. Meillä ostokset
voi tehdä kymmenessä
minuutissa.”
Nöykkiön lähikauppias
Paavo Cajander on sen sijaan
pitänyt kauppansa sunnuntaisin
kiinni. ”Se on ainoa
vapaapäiväni. En muuten
pääsisi käymään mökillä koskaan,
ja mökki pitäisi myydä
pois”, hän perustelee. J
Luomua naapurista
Juha ja Salla Matilainen kuuntelevat jokaista asiakastaan.
Laaksolahden M-Market on voittanut vähitellen lähiasukkaiden
luottamuksen.
Vielä kuusi vuotta sitten
Laaksolahden lähikauppa
teki kuolemaa. Asukkaat
pitivät kauppaansa nuhjuisena ja
sen valikoimaa ankeana.
Sitten aviopari Juha ja Salla
Matilainen tarttuivat ohjaksiin.
M-ketjuun liittynyt myymälä
niittää nyt mainetta monipuolisena
herkkukauppana, josta saa
henkilökohtaista palvelua.
Lähiostarilta löytyy amerikkalaisia
vaahtokarkkeja, luomujauhoja,
sushia, pienpanimoiden
oluita ja jopa marinoituja jättikatkarapuja.
”Nyt pääsemme vihdoin siihen,
että meitä arvostetaan ja meihin
luotetaan kauppiaina”, kertoo
Juha Matilainen.
Vinkkejä
kilpailijoilta
M-Marketin resepti menestykseen
ei ole salatiedettä: ”Olemme
tehneet paljon töitä ja kuunnelleet
asiakkaita”, kertoo Salla Matilainen.
”Asiakkaat tekevät tästä kaupan.
Meitä voi aina vetää hihasta”,
Juha jatkaa.
Hänen mukaansa ainoa keino
erottua muista on laaja valikoima.
Siksi Matilaiset ovat panostaneet
luomuun ja erikoisruokavalioihin.
He myös kiertävät muita ruokakauppoja
ja poimivat niistä
vinkkejä. ”Jos haluamme jonkin
tuotteen, otamme etiketistä
yhteystiedot ylös ja soitamme valmistajalle”,
Salla kuvailee.
Maidolla ja leivällä
ei elä
Matilaiset eivät pidä suuria kauppakeskuksia
kilpailijoina. ”Jos
Selloa ei olisi, meillä tietysti kävisi
enemmän asiakkaita. Mutta toivottavasti
voimme palvella niitä,
jotka ovat valinneet meidät”, Juha
selittää.
M-Market voi pariskunnan
mukaan toimia täydennyskauppana:
sieltä voi hakea jugurttipurkin
ilman, että täytyy ajaa autolla
kauas ja harhailla ison hallin pitkillä
käytävillä.
Pelkällä maidolla
ja leivällä ei
lähikauppa kuitenkaan
elä. ”Asiakas
ostaa tietyn
erikoisoluen,
ja toivomme, että
hän ostaa samalla
muutakin”, Juha
miettii.
”Vaikka niinhän se on, että
isot ketjut ottavat jalansijaa, ja
muut ympärillä joutuvat sopeutumaan.”
Kauppa on
kylän keskus
Matilaisten mielestä lähikauppoihin
liittyy läheisyyden ihannointia,
mutta ihanteen mukaan ei aina
toimita. ”Tuntuu pahalta, että
”Lähikauppojen
puolesta puhutaan,
mutta niitä ei
käytetä.”
koko ajan puhutaan lähikauppojen
puolesta, mutta kuitenkaan ei
olla valmiita käyttämään niitä”,
Salla sanoo.
”Ja sitten ihmetellään, ettei kyläkauppaa
enää ole.”
Kauppiaiden mielestä lähikauppa
on yleensä
kylän keskus.
Jos kauppa häviää,
se vie usein
mukanaan muutkin
palvelut.
Myös Laaksolahtelaiset
haluavat
pitää kauppansa.
”Tämä on
hyvä kauppa ja
täällä on hyvä palvelu. Yrittäjät
ovat ahkeria”, kehuu Juha Taipalus
ostoskori kädessään.
”Sello on liian mutkikas, ja
sinne lähteminen on iso operaatio.
Tämä kauppa vastaa tarpeita,
joita meidän huushollilla on.”
Taipale ei ole ainoa, jolle lähikaupan
antimet riittävät. Perjantai-iltapäivänä
kassalla jonottaa
laaksolahtelaisia. J
• Kommentti
Katariina Harju
katariina.harju@kotimaa.fi
Essen toimittaja
Sinä päätät
Salla ja Juha Matilainen esittivät
hyvän huomion: vaikka
lähikauppoja vaaditaan, niissä
ei käydä.
Kyläkauppa on ajatuksissa
idyllinen, pieni puoti, jossa
tuttu kauppias kysyy kuulumiset.
Kun mietitään uutta
asuinpaikkaa, kysytään heti,
missä on lähin kauppa.
Kun vieraat ovat tulossa
ja kaappi on tyhjä, lapsi lähetetään
lähikortteliin keksejä
ostamaan.
Isommat ostokset tehdään
muualla.
On tietysti ymmärrettävää,
että viikon ruokakasseja
ei aina voi kantaa käsissä,
eikä kaikkea saa kuin
isoista marketeista. Mutta
perustuotteet löytyvät pienemmistäkin
myymälöistä.
Monien mielestä lähikauppa
on liian kallis kaikkien
ostosten tekoon. Kuinka
moni on laskenut, paljonko
autolla ajaminen supermarkettiin
maksaa
Kyläkauppa on myös ekologinen
vaihtoehto: kun autoa
ei tarvita, luonto kiittää.
Lähikauppasi tulevaisuus
on kiinni sinusta. Jos haluat,
että voit kipaista hakemaan
jogurttipurkin naapurista, sinun
täytyy hakea sieltä muuta
samalla.
Kun ensi kerran suunnittelet
kauppareissua, mieti,
riittäisikö lähikauppa sittenkin
tällä kertaa. J
Pienpanimoiden oluet ovat Juha ja
Salla Matilaisen ylpeydenaihe.