Liiteraportti, PesimÃ¤linnustoselvitys - Ramboll

Suomen Luontotieto Oy 

Hoikkahiue-Luodeletto 

tuulivoimalapuiston 

suunnittelualueen 

pesimälinnustoselvitykset 

ja sulkasatokerääntymien 

havainnointi 2009. 

Tylli pesii lähes kaikilla hiekkasaarilla 

Suomen Luontotieto Oy 4/2010 

Jyrki Oja, Satu Oja


Hoikkahiue-Luodeletto tuulivoimalapuiston suunnittelualueen pesimälinnustoselvitykset 

ja sulkasatokerääntymien havainnointi 2009. 

Sisältö 

1. Johdanto......................................................................... 3 

2. Aineisto ja menetelmät................................................... 3 

3. Selvitysalue..................................................................... 5 

4. Tulokset.......................................................................... 5 

4.1 Lintuluodot............................................................... 5 

4.2 Alueella pesivät Lintudirektiivin liitteen I .................. 

pesimälinnut........................................................... 12 

4.2 Alueella pesivät kansallisessa uhanalais-..................... 

luokituksessa (Rassi ym. 2001) mainitut .................... 

lintulajit.................................................................. 13 

5. Yhteenveto pesimälinnustoselvityksestä....................... 14 

6. Sulkasatomuuton ja kesäisten kerääntymien .................... 

seuranta........................................................................ 14 

6.1 Tulokset.................................................................. 14 

7. Räyskäselvitys .............................................................. 16 

7.1 Johdanto................................................................. 16 

7.2 Seuranta................................................................. 16 

7.3 Tulokset.................................................................. 17 

7.4 Hankkeen vaikutukset Astekarin räyskäkoloniaan.... 17 

8. Tuulivoimalahankkeen mahdolliset vaikutukset ............... 

alueen pesimälinnustoon.............................................. 18 

8.1 Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäysriski.............. 18 

8.2 Tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva ......................... 

pesimälinnustoon kohdistuva häirintä.................... 20 

8.3. Voimaloiden aiheuttama ympäristömuutosriski ........ 

lintuluodoille.......................................................... 20 

9. Lähteet ja kirjallisuus ................................................... 21 

2




1. Johdanto 

Ramboll Finland Oy tilasi keväällä 2009 Suomen Luontotieto Oy:ltä pesimälinnustoselvityksen 

suunnitteilla olevan Hoikkahiue- Luodeletto tuulivoimalapuiston alueelta. Selvitys kuuluu 

hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Ramboll 

Finland Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Joonas Hokkanen ja Suomen Luontotieto 

Oy:ssä Jyrki Oja. 

2. Aineisto ja menetelmät 

Inventointialueiden pesimälinnustoselvitys toteutettiin soveltamalla eri laskentamenetelmiä. 

Vakioidulla kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1988) selvitettiin saarien ja luotojen 

varpuslintujen ja osin myös kahlaajien reviirit. Saarten ja luotojen vesi- ja rantalinnusto selvitettiin 

pesälaskentamenetelmää käyttäen. Kolmantena laskentamuotona käytettiin vesilintujen 

poikuelaskentamenetelmää. Poikuelaskentojen aineistoa ei kuitenkaan suoraan lisätty 

kokonaisparimäärään, sillä osa poikueista oli laskettu jo munavaiheessa ja osa poikueista oli 

saattanut siirtyä alueelle muualta. 

Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli 

laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston 

selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja 

helposti toteutettavissa. 

Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. 

Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. 

Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat 

havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet 

3




maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot 

merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, 

johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. 

Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan 

metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 

99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä, pensaikkoisilla luodoilla tai 

peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. 

Yhden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja 

niiden satunnaisen liikkumisen sekä olosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä 

yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, 

mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä 

yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella 

pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 

1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla 

mielellään vähintään kolme. 

Kaikkien alueelle sijoittuvien luotojen ja saarien pesimälinnusto selvitettiin kolmella käyntikerralla, 

jolloin kaikki alueella havaitut pesät, poikueet ja myös tuoreet pesäalustat laskettiin. 

Karvonletolla käytiin kuitenkin vain kahdesti tuulen nopeasti voimistuttua laskentapäivänä. 

Samalla laskettiin kaikki varoittelevat emolinnut, koska suuremmilta saarilta kaikkien pesien 

löytäminen on käytännössä mahdotonta. Koska alue sijaitsee pääosin ulkomerellä, tuulisuus 

vaikutti siihen milloin laskentakierros toteutettiin. Taulukossa 1 on esitetty laskentapäivät sekä 

pesimälinnustoselvityksen osalta. 

Pesien laskennan yhteydessä kuoriutuneet linnut rengastettiin ja yhteensä poikasrengastuksia 

alueelta kertyi noin 90 yksilöä, joista suurin osa oli naurulokkeja ja lapintiiroja. 

Pesimälinnustolaskennoista vastasivat Jyrki ja Satu Oja sekä Rami Lindroos Suomen Luontotieto 

Oy:stä. Maastoinventointeihin osallistui myös Jari-Pekka Tuokko sekä veneenkuljettajana 

toiminut Heikki Olkkonen. Raportin kirjoittivat Jyrki ja Satu Oja. 

Taulukko 1. Lintuluotojen inventointikerrat päivämäärineen. Inventoijana kahdella ensimmäisellä 

kierroksella Jyrki ja Satu Oja sekä Rami Lindroos ja kolmannella kerralla Jyrki sekä Satu 

Oja. Kohteilla käytiin myös myöhemmin kasvillisuusselvityksen yhteydessä. 

Luoto Inventointipäivä inventointipäivä Inventointipäivä 

Länsiletto 10.6.2009 5.7.2009 10.7 

Luodeletto 10.6.2009 5.7.2009 10.7 

Isonkivenletto 10.6.2009 5.7.2009 10.7 

Isonkivenleton koillispuolen luoto 10.6.2009 5.7.2009 11.7 

Väliletto 10.6.2009 5.7.2009 11.7 

Pikkuletto 10.6.2009 6.7.2009 11.7 

Kintasletto 11.6.2009 6.7.2009 11.7 

Kattilankalla 11.6.2009 6..7.2009 11.7. 

Karvonletto 11.6.2009 6.7.2009 - 

Hoikanriisi 11.6.2009 6.7.2009 11.7 

4




3. Selvitysalue 

Selvitysalue käsitti kymmenen luotoa ja saarta (Länsiletto, Luodeletto, Isonkivenletto, Isonkivenleton 

koillispuolinen luoto, Väliletto, Pikkuletto, Kintasletto, Kattilankalla, Karvonletto 

ja Hoikanriisi). Suuria saaria ei pesimälinnustoselvityksessä inventoitu. Selvitysalue kattoi 

keväällä esitetyn tuulivoimalapuiston alueen sisällä tai läheisyydessä sijaitsevat lintuluodot. 

Alueella on lisäksi muutamia kasvittomia karikoita, jotka keskiveden aikaan ovat vedenpinnan 

yläpuolella. Kovan aallokon aikana nämä kohteet jäävät veden alle, joten lintuja ei niillä 

pesi. 

4. Tulokset 

4.1 Lintuluodot 

Länsiletto, KKJ: 7232936: 3408626 

Keskeltä harvapuustoinen luoto, jonka itä- ja länsipäässä on lokkilintuyhdyskunta. Pikkulokkiyhdyskunta 

pesi hyvin tiiviinä koloniana luodon länsipäässä. Luodon itäpään soraharjanteen 

päällä oli tiivis lapintiirayhdyskunta. Muuten lintujen pesät olivat sijoittuneet koko luodon 

alueelle 

Taulukko 2. Länsileton pesimälinnusto parimäärineen. 

Laji 

Parimäärä 

Tukkakoskelo (Mergus serrator) 2 

Harmaalokki (Larus argentatus) 4 

Pikkulokki (Larus minutus) 25 

Naurulokki (Larus ridibundus) 20 

Selkälokki (Larus fuscus) 1 

Merilokki (Larus marinus) 1 

Kalalokki (Larus canus) 4 

Lapintiira (Sterna paradisaea) 25 

Karikukko (Arenaria interpres) 1 

Tylli (Charadrius hiaticula) 1 

Varis (Corvus corone) 1 

Västäräkki (Motacilla alba) 1 

Yhteensä 12 lajia ja 86 lintuparia 

Lapintiira poikasineen 

5




Luodeletto, KKJ: 7232595: 3405024 

Pitkä harjusaari, jonka itäpäässä on korkea sota/hiekkariutta ja eteläpäässä pieni rantaniittylaikku, 

jossa merihanhet käyvät laiduntamassa. Saaren keskiosassa on kesämökki. Suurin osa 

linnuista pesi saaren itäpään riutalla ja saaren länsipään kivikkoisella ranta-alueella pesiä oli 

vähemmän. 

Taulukko 3. Luodeleton pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 

Merihanhi (Anser anser) 1 

Tukkasotka (Aythya fuligula) 1 

Isokoskelo (Mergus merganser) 2 





Meriharakka (Haematopus ostralegus) 1 

Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 


Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1 

Räystäspääsky (Delichon urbica) 6 



Isonkivenletto, KKJ: 7230594: 3407208 

Somerikkoinen saari, jonka keskiosassa on pieni puustoinen laikku pienen rakennuksen ympärillä. 

Saaren pohjoisreunalla on kookasta lohkareikkoa. Lokkilinnut pesivät hyvin tiiviinä 

koloniana saaren länsipäässä. Pienenä erikoisuutena mainittakoon saarella pesinyt keltavästäräkki. 

Taulukko 4. Isonkivenleton pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 








Keltavästäräkki (Motacilla flava) 1 

Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 



6




Isonkivenleton koillispuolinen luoto KKJ: 7229723: 2548294 

Isonkivenleton koillispuolella noin 300 metrin etäisyydellä on lähes kasviton kivikkoinen 

luoto, josta aallot lyövät myrskyllä ylitse. Muutamaa ruohovartista lukuun ottamatta saari 

on lähes kasviton. Lähes paljas, kivikkoinen luoto on tyypillinen merikihun pesimäpaikka ja 

luodolla pesikin merikihupari. Muu linnusto on pesäpaikkojen niukkuuden vuoksi heikkoa. 

Taulukko 5. Isonkivenleton koillispuolisen luodon pesimälinnusto parimäärineen. 

Laji 

Parimäärä 






Merikihu (Stercorarius parasiticus) 1 




Pikkuletto KKJ: 7227004 : 2549417 

Keskeltä puustoinen lintuluoto, jossa pesii lähes puhdas harmaalokkiyhdyskunta. Muita lokkeja 

tai tiiroja ei saarella pesinyt. 

Taulukko 6. Pikkuleton pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 



Yhteensä kaksi lajia ja 55 lintuparia 

Vaarantunut selkälokki pesii 

vähälukuisena alueen luodoilla 

7


HoikkaHiue-LuodeLetto tuuLivoimaLapuiston suunnitteLuaLueen pesimäLinnustoseLvitykset 

ja suLkasatokerääntymien Havainnointi 2009. 

Väliletto, KKJ: 7228998: 3408232 

Kasvillisuudeltaan melko monipuolinen saari, jossa on reheväkasvuinen rantaniittyalue. Saari 

on keskiosiltaan hyvin pensoittunutta. Alue on merihanhien ruokailukohde. Saaren eteläosassa 

on muutamia rakennuksia. 

Taulukko 7. Välileton pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 






Lapinsirri (Calidris temminckii) 1 



Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 


Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 





Varis (Corvus corone) 1 

Punajalkavilko pesii useimmilla luodoilla ja saarilla 

8




Kintasletto, KKJ: 7228217: 2549918 

Kintasleton saari on korkeahko moreeni/hiekkaselänne, jonka laella on jonkin verran puustoa 

ja pensastoa. Saaren harmaalokkikolonia on sijoittunut itäpään moreeniharjanteen päälle, 

jossa harmaalokin pesiä on pienellä alueella tiheästi. Muu lajisto, merilokkeja lukuun ottamatta 

pesii saaren muissa kuivapohjaisissa osissa, kuitenkin siten, että saaren länsipäässä 

pesimätiheys on alhainen. Saarella havaittiin toisella laskentakierroksella kettu, joka saalisjätteistä 

päätellen oli saalistanut runsaasti harmaalokin poikasia. Erikoisuutena mainittakoon 

saarella pesinyt laulujoutsen, jonka pesä sijaitsi saaren ainoan kurttulehtiruusukasvuston vieressä. 

Pesän vieressä oli merkkejä edellisvuotisesta joutsenen pesästä. 

Taulukko 8. Kintasleton pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 









Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 1 

Yhteensä10 pesimälajia ja 107 lintuparia 

Laulujoutsen on 

levittäytymässä 

myös Perämeren 

ulkoluodoille 

9




Kattilankalla KKJ: 7228408: 3406104 

Kattilanlankalla on hiekkainen, asuttu saari, jossa on veneilijöitä varten rakennettu satama 

aallonmurtajineen. Alue on aktiivisessa virkistyskäytössä, mutta silti saaren pesimälinnusto 

on monilajinen ja tiheydeltään kohtalainen. Saaren itäreunalla on järviruokovaltainen merenlahti, 

jonka reunoilla on laikuittain matalakasvuisia niittylaikkuja. Alueella pesivät lapinsirrit 

pesivät löyhässä koloniassa yhdessä lapintiirojen kanssa saaren itäpään hiekkaharjanteella. 

Saarella havaittu pilkkasiipi pesi avoimesti puun alla saaren keskiosan rakennusten lähistöllä. 

Pesimätulos saarella jäi häiriön ja irti juosseiden koirien vuoksi heikoksi. Mm. pilkkasiiven 

ja useimpien lapinsirriparien pesintä epäonnistui. Sen sijaan punajalkaviklolla, tyllillä ja karikukolla 

havaittiin suuria maastopoikasia ja niiden pesintä onnistui vähintään kohtalaisesti. 

Taulukko 9. Kattilankallan pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 

Tukkakoskelo (Mergus serrator) 1 

Pilkkasiipi (Melanitta fusca) 1 


Lapinsirri (Calidris temminckii) 8 




Räkättirastas (Turdus pilaris) 1 





Yhteensä 12 pesimälajia ja 43 paria 

Karvonletto KKJ: 7226926:2552010 

Karvonletto on Iso-Hiuen länsipuolella sijaitseva matala luoto. Luodon itäpää on metsäinen 

ja täällä on myös kesäasunto. Luodon länsipää on avointa niukkakasvuista luotoa, johon 

pesimälinnusto on keskittynyt. Luodon länsikärki on keskivedenaikaan irti muusta luodosta. 

Karvonletto sijaitsee lähellä Iso-Hiuen saarta. Viereiset Jaakonriisit ja Tekomatalan luodot ovat 

matalia eikä niillä pesinyt lintuja kesällä 2009. 

Taulukko 10. Karvonleton pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 







Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 




10




Hoikanriisi KKJ: 7228930: 2552858 

Hoikanriisit ovat Hoikka-Hiuen luoteispuolella sijaitseva matala kivikkoinen luoto. Luoto 

muodostuu kahdesta erillisestä luodosta, josta itäisin on linnustollisesti merkittävämpi. Itäisemmän 

luodon linnuston pesimätiheys on erittäin suuri ja käytännössä luodon keskiosassa 

pesien etäisyys toisistaan on vain muutamia kymmeniä senttimetrejä. Linnuston pesimätulos 

jäi kuitenkin heikoksi pikkulokkien hylättyä koloniansa kesken pesimäkauden. Laji on tunnetusti 

herkkä häiriölle. Tiirojen pesimätulos jäi kohteella myös heikoksi. Heikon pesimätuloksen 

syynä oli todennäköisesti veneilijöiden häirintä, sillä luodolla oli merkkejä maihinnoususta 

ja liikkumisesta. 

Taulukko 11. Hoikanriisin pesimälinnusto parimäärineen 

Laji 

Parimäärä 



Lapintiira (Sterna paradisaea 18 

Kalatiira (Sterna hirundo) 4 

Pikkulokki (Larus minutus) 61 








Hoikanriisin lokkiyhdyskuntaa 

11




4.2 Alueella pesivät Lintudirektiivin liitteen I pesimälinnut 

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 pari 

Haukiputaan Kintasleton harmaalokkiyhdyskunnassa pesi onnistuneesti laulujoutsen. Lajin 

ulkosaaristopesinnät ovat hyvin harvinaisia, mutta kesällä 2009 laji pesi myös Oulunsalon 

edustan Jussinmatalalla onnistuneesti. Laulujoutsen on ilmeisesti vähitellen levittäytymässä 

myös Perämeren saariston merialueelle. Poikaset kuljetetaan kuitenkin rannikon rehevimpiin 

merenlahtiin varttumaan. 

Pikkulokki (Larus minutus) 

Pikkulokki kuuluu Perämeren saarten luotojen vakituiseen pesimälinnustoon, mutta lajille 

on tyypillistä nopeat pesäpaikan vaihtumiset. Laji on herkkä häirinnälle ja vakavamman häiriön 

sattuessa koko kolonia saattaa kesken pesimäkauden muuttaa muualle. Näin kävi myös 

inventointialueen Hoikanriisillä, jossa noin 60 parin yhdyskunta jätti pesinnän munavaiheeseen. 

Syytä kolonian hylkäämiseen ei tiedetä. 

Lapintiira (Sterna paradisaea) 74 paria 

Lapintiira pesii runsaslukuisen Perämeren luodoilla ja on alueella selvästi kalatiiraa runsaslukuisempi. 

Laji pesii mieluusti pienten lokkien kuten naurulokin tai pikkulokin naapurina, 

mutta harmaalokkikolonioissa laji pesii harmaalokkien harjoittaman pesäpredaation vuoksi 

harvemmin. 

Kalatiira (Sterna hirundo) 4 paria 

Kalatiira on alueen luodoilla huomattavasti lapintiiraa vähälukuisempi ja ainoat varmat kalatiirat 

pesivät Hoikanriisin luodoilla. Tiiran pesiä on hankala erottaa toisistaan ja pesintä 

varmistettiin aikuisia tiiroja seuraamalla. Lähempänä rannikkoa kalatiira on huomattavasti 

yleisempi pesimälintu. 

Pikkulokki pesii inventointialueella 

12




4.2 Alueella pesivät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 

2001) mainitut lintulajit 

Lapinsirri (Calidris temminckii) 9 paria. Vaarantunut (VU) 

Pesimälinnustoselvityksen yllättävimpiä tuloksia oli alueella pesivän lapinsirrikannan koko. 

Pelkästään Kattilankallan saarella havaittiin 8 soivaa lapinsirriä, joista myös valtaosa pariutui. 

Selkälokki (Larus fuscus) 9 paria. Vaarantunut (VU) 

Alueella sinnittelee pieni selkälokkikanta, jonka pesimämenestys jäi erittäin heikoksi, sillä yhtään 

rengastusikäistä poikasta ei alueelta löytynyt. Laji pesi neljällä luodolla ja ainoa kolonia 

sijaitsi Välileton saarella, jossa pesintää yritti 5 paria. 

Naurulokki (Larus ridibundus) 174 paria. Vaarantunut (VU) 

Naurulokki pesii alueella melko runsaslukuisena. Hoikanriisin luodoilla naurulokki pesi pikkulokin 

kanssa hyvin tiiviinä yhdyskuntana. Lajin pesintä onnistui alueella kuitenkin vain 

kohtalaisesti. 

Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 4 paria. Silmälläpidettävä NT 

Kivitasku pesii yleisenä alueen luodoilla ja pesiviä pareja löytyi neljältä luodolta. Lintuluodoilla 

mahtuu tavallisesti pesimään vain yksi pari joka hyödyntää lokkiluotojen runsasta 

hyönteispopulaatiota. 

Lapinsirri pesii mm. Kattilankallalla 

13




5. Yhteenveto pesimälinnustoselvityksestä 

Inventointialueen pesimälinnusto on tyypillistä Oulun rannikko ja saaristoalueen pesimälajistoa. 

Alueella on kokonaispinta-alaan nähden niukasti luotoja ja puuttomia saaria, jotka 

sopisivat yhdyskuntalintujen pesimäpaikoiksi. Suuret saaret eli Hoikka- Hiue, Iso-Hiue ja 

myös Hanhikari ovat liian metsäisiä useimmille rantalinnuille eikä niiden pesimälinnustoa 

systemaattisesti inventoitu. Vesilintuja näillä saarilla pesii jonkin verran ja erityisesti merihanhille 

nämä saaret ovat merkittäviä pesimäympäristöjä. Osittain sopivien pesimäpaikkojen 

niukkuudesta johtuen lähes kaikilla alueen niukkapuustoisilla luodoilla pesi tiheä vesi- ja 

rantalintuyhdyskunta ja osa luodoista oli hyvin tiheälinnustoisia. Käytännössä kaikki alueen 

lintuluodot ovat pesimälinnustoltaan arvokkaita. Alueella pesi neljä Lintudirektiivin liitteen 

I lintulajia ja näiden lisäksi neljä kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainittua lintulajia. 

Alueen lapinsirri- ja pikkulokkipopulaatioita voi pitää merkittävänä. 

6. Sulkasatomuuton ja kesäisten kerääntymien 

seuranta 

Hoikkahiuen- Luodeleton välisellä merialueella selvitettiin alueella sulkivien ja alueen läpi 

kesäisin liikkuvien lintujen määriä 3.6–15.8 välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin pääasiassa 

Hoikkahiuelta sekä Kattilankallalta. Lisäksi viitenä päivänä havainnointia suoritettiin 

veneestä käsin, jotta alueen pohjoisosan lintuluotojen ympäristöön kertyvien lintujen määrät 

saatiin selvitettyä. Yhteensä havainnointia oli 14 päivänä ja havainnointiin osallistui kolme 

tutkijaa (Jyrki Oja, Satu Oja ja Rami Lindroos). Osa havainnoinnista suoritettiin muiden selvitysten 

yhteydessä. Yhteensä havaintotunteja kertyi 111. Pääsääntöisesti lintujen havainnointia 

suoritettiin aamulla jolloin seuranta lopetettiin klo 10.00 mennessä ja iltaisin, jolloin vesilintujen 

liikehdintä on kesäisin aktiivisinta. Jokaisella laskentakerralla kirjattiin ylös kaikki vesi 

ja rantalinnut, siten että selvästi vielä pesivät linnut jätettiin huomioimatta. Käytännössä myöhäisessä 

poikasvaiheessa osa ylöskirjatuista linnuista on ollut alueella pesiviä. Heinäkuun 

lopulla ja elokuun alussa alueelle kerääntyy myöhäisiltoina jonkin verran pääskyjä sekä myös 

tervapääskyjä vesihyönteisten pyyntiin. Erityisesti tyyninä iltoina pääskyt saalistavat hyvinkin 

kaukana avomeren päällä. Kertymät ovat kuitenkin pieniä verrattuna Kempeleenlahden pohjukan 

ja Liminganlahden kerääntymiin. 

6.1 Tulokset 

Toisiin kuin keväällä laaditussa tutkimussuunnitelmassa epäiltiin, nyt tarkastelun kohteena 

oleva alue ei ole merkittävä lintujen sulkasatoalue tai muu kerääntymäalue. Alueen läpi kesäisin 

liikkuvat lintumäärät ovat pieniä verrattuina muuttoaikaiseen liikehdintään. Selkeästi 

jonkinlaisia kerääntymiskohteita ovat Hoikkahiuen ympäristö, jolle merihanhia kerääntyy 

heinäkuun puolivälistä alkaen. Suurin osa alueella pesivistä vesilinnuista vie poikueensa jo 

lentokyvyttöminä Hailuodon, Haukiputaan sekä Oulun edustan reheviin ja suojaisiin merenlahtiin. 

Vesilintujen kerääntymistä Hailuodon puolelle edesauttaa myös sorsastusta varten aikaisin 

aloitettava viljaruokinta. Havaintojen mukaan suurin osa poikueista oli matkalla kohti 

Hailuotoa. Alueella havaittiin kaksi merihanhien nelikymmenpäistä sulkasatoparvea, jotka 

viihtyivät ulompien luotojen tuntumassa ja ilmeisesti ruokailivat näillä öisin. Alueella viettää 

kesäänsä myös pieniä määriä kuikkalintuja ja koirastelkkiä sekä iso ja tukkakoskeloita. Vesilintujen 

määrät ovat kuitenkin hyvin pieniä. 

14




Taulukko 13. Eräiden suunnittelualueella havaittujen lintulajien maksimimäärät ja havaintopäivät 

(ei muuttajia mukana) 

Laji 

Merimetso (Phalacrocorax carbo) 83 27.7 

Kuikka (Gavia arctica) 13 15.6 

Kaakkuri (Gavia stellata) 8 15.6 

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 8 12.8 

Merihanhi (Anser anser) 140 19.7 

Ristisorsa (Tadorna tadorna) 13 10.7 

Tavi (Anas crecca) 14 19.7 

Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 16 19.7 

Telkkä (Bucephala clangula) 82 27.7 

Tukkasotka (Aythya fuligula) 32 11.8 

Tukkakoskelo (Mergus serrator) 25 12.8 

Isokoskelo (Mergus merganser) 231 19.7 

Meriharakka (Haematopus ostralegus) 9 22.7 

Punajalkaviklo (Tringa totanus) 8 19.7 

Rantasipi (Actitis hypoleucos) 8 4.8 

Tylli (Charadrius hiaticula) 14 27.7 

Naurulokki (Larus ridibundus) 230 27.7 

Harmaalokki (Larus argentatus) 130 27.7 

Räyskä (Sterna caspia) 7 27.7 

Lapin/kalatiira (Sterna paradisae/hirundo) 130 20.7 

Tervapääsky (Apus apus) 35 4.8 

Pääskyt (Hirudo rustica /Delichon urbica) 134 12.8 

Pesimälinnustoselvityksen yhteydessä lintuja myös rengastettiin. Kuvassa isokoskelonaaras 

15


HoikkaHiue-LuodeLetto tuuLivoimaLapuiston suunnitteLuaLueen pesimäLinnustoseLvitykset 

ja suLkasatokerääntymien Havainnointi 2009. 

7. Räyskäselvitys 

7.1 Johdanto 

Nyt tarkastelun kohteena olleella alueella ei pesi räyskiä, mutta Luodeleton luoteispuolella sijaitsevalla 

Astekarilla on Perämeren suurin räyskäyhdyskunta. Astekarin ja luodeleton välinen 

etäisyys on noin 8 km ja Länsilettoon Astekarilta kertyy matkaa noin 9.5 kilometriä. 

Räyskä on uhanalaisluokituksen mukaan vaarantunut laji ja se kuuluu Luonnonsuojelulain 

tarkoittamiin erityisesti suojeltaviin lajeihin. Laji on pesinyt pitkään Iin Krunnien suojelualueella, 

josta yhdyskunta kuitenkin muutti 1990-luvun alussa pesimään Astekarin saarelle, 

missä laji pesii edelleen. Astekarin räyskäkolonian koko on 2000-luvulla vaihdellut 120–150 

parin välillä 

2000-luvulla kolonian koko on keskimäärin ollut n. 120–150 parin luokkaa. Se on yksi 

koko Suomen suurimmista kolonioista, ja Pohjanlahdella sijaitsevista kolonioista selvästi suurin. 

Itämeren räyskäkanta on taantunut viime vuosikymmenien aikana ja suuret elinvoimaiset 

yhdyskunnat ovat suojelullisesti erityisen merkittäviä. 

Räyskän saalistusalueet voivat sijaita jopa kymmenien kilometrien päässä pesimäkoloniasta. 

Pesinnän alkuvaiheessa toinen emo valvoo pesällä toisen saalistaessa. Pesinnän loppuvaiheessa 

kummatkin emot voivat saalistaa. Räyskä saalistaa pienikokoista kalaa ja sen 

saalislajivalikoima riippuu siitä mitä lajia on helpoiten saatavilla. Tavallisesti räyskä saalistaa 

matalissa vesissä ja joskus se sukeltaa jopa ale 0.5 metrin syvyiseen veteen. Toisaalta räyskä 

osaa hyödyntää suuria silakka- ja kilohailiparvia niiden uidessa lähellä pintaa. 

Astekarin räyskien saalistusalueet eivät ole tarkkaan tiedossa, mutta räyskiä nähdään pesimäaikana 

säännöllisesti Iin ja Haukiputaan merialueella ja myös jokisuistoissa. 

7.2 Seuranta 

Työn tarkoituksena oli selvittää saalistavatko Astekarin räyskäkolonian linnut suunnitellun 

tuulivoimalapuiston alueella ja millä intensiteetillä. Koska alueen kaikki luodot ovat tiheälinnustoisia 

lintuluotoja, ei havainnointia voitu suorittaa niiltä pesimäkauden aikana. Luotojen 

ollessa asuttuja räyskien saalistuslentoa pyrittiin havainnoimaan veneestä käsin. Käytännössä 

Räyskiä alueella näkyy satunnaisesti 

16




olosuhteet alueella ovat lähes aina sellaisia että tehokasta kaukoputkihavainnointia on veneestä 

käsin hyvin vaikea suorittaa. Räyskien saalistuslentoja selvitettiinkin pääasiassa sulkasatokerääntymien 

selvityksen yhteydessä heinäkuussa, jolloin säätila olo otollinen veneestä 

käsin suoritettavaan tarkkailuun. Yhteensä räyskiä seurattiin viitenä päivänä, jonka lisäksi 

elokuun kasvillisuusselvityksen yhteydessä räyskiä seurattiin sekä Länsiletosta että Luodeletosta 

käsin. 

7.3 Tulokset 

Räyskiä havaittiin alueella saalistus tai läpikulkumatkalla erittäin vähän kesällä 2009. Heinäkuun 

alun tarkkailun yhteydessä havaittiin että Astekarin räyskien saalistuslennot suuntautuvat 

pääasiassa melko suoraan itään tai pohjoisiin ilmansuuntiin. Etäisyyden vuoksi tarkempaa 

saalistusaluetta ei pystytty määrittämään. Kuivaniemen Vatunginnokan alueella havaittiin useaan 

otteeseen saalistavia räyskiä ja tämä vesialue vaikutti lajin suosimalta saalistusalueelta 

ainakin kesällä 2009. Suunnittelualueella räyskiä näkyi vain yksitellen tai muutaman linnun 

ryhmissä ja useimmiten matkalennossa ilmeisesti kohti Hailuodon rantavesiä. 

Taulukko 14. Suunnittelualueella havaitut saalistavat tai ylilentävät räyskät 

Yksilöitä Päivämäärä Havainnon tyyppi 

1 ad 5.7 saalistava 

2 ad + 2 ad 10.7 läpikulkevia 

2 ad 11.7 läpikulkeva 

2 ad 27.7 saalistavia 

5 ad 2 juv 27.7 läpikulkevia 



7.4 Hankkeen vaikutukset Astekarin räyskäkoloniaan 

Lähimmät tuulivoimayksiköt sijoittuvat useiden kilometrien päähän Astekarin räyskäkoloniasta 

, joten hankkeella ei ole suoria alueen räyskien elinmahdollisuuksia heikentäviä vaikutuksia. 

Tuulivoimayksiköiden rakentamisesta tai toiminnasta syntyvä meluvaikutus ei ylety Astekarille 

asti. Yhden pesimäkauden noin viikon ajan tehtyjen havaintojen perusteella vaikuttaisi 

siltä että Astekarin räyskien saalistuslennot kohdistuvat vain harvoin suunnitellun tuulipuiston 

alueelle. On kuitenkin muistettava että räyskä on tyypillinen merilintu, joka hakee saalista 

siellä missä sitä kullakin hetkellä parhaiten on saatavilla, eivätkä saalistusalueet ole välttämättä 

pysyviä vuodesta toiseen käytettäviä alueita. 

Astekarin räyskien törmäysriskiä suunniteltuihin voimaloihin on pidettävä pienenä, koska 

kohtaamisia voimaloiden kanssa on etäisyydestä johtuen todennäköisesti melko vähän. Räyskät 

liikkuvat saalistusmatkoillaan joko törmäyskorkeudella (>20 m) tai lähellä pintaa. 

17




8. Tuulivoimalahankkeen mahdolliset vaikutukset 

alueen pesimälinnustoon 

8.1 Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäysriski 

Lintujen riskiä törmätä tuulivoimaloihin on tutkittu monilla alueilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa 

ja tutkimusta on tehty eräin paikoin systemaattisesti jo yli 20 vuoden ajan (Koistinen 

2004). Myös eri tekijöiden kuten maaston pinnanmuotojen, säätilan ja voimalan rakenteiden 

vaikutusta törmäysriskiin on tutkittu runsaasti (mm. Orloff ja Flannery 1992, Anderson ym. 

1996, Morrison ja Davis 1996, Gauthreaux 1996, Thelander ja Rugge 2000.). 

Koistinen (2004) on laajassa yhteenvedossaan arvioinut lintujen törmäysriskiä tuulivoimalayksikköä 

kohden. Arvio, joka perustuu muualla maailmassa havaittujen törmäysmäärien 

keskiarvioon, on se että mielivaltaisella paikalla Suomessa törmäysmäärän suuruusluokka on 

1 lintu vuodessa voimalaa kohden. Tätä keskiarvolukemaa ei voi käyttää alueilla tai olosuhteissa, 

joissa törmäysriski on selvästi kohonnut, kuten lintujen muuttoväylillä tai pesimälinnustoltaan 

tiheillä alueilla. Koska suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella ja sen lähistöllä 

on runsaslinnustoisia luotoja sekä ranta-alueita, jotka pesimälinnustoltaan ovat selvästi keskimääräistä 

tiheälinnustoisempia, on törmäysriskikin todennäköisesti jonkin verran tätä keskiarvolukemaa 

suurempi. Alueella tehdyn kevätmuuttoselvityksen mukaan alue ei useimpien 

muuttolintujen osalta ole merkittävä kevätmuuttoväylä ja muuttolinnuston osalta törmäysriskin 

arviointi on pesimälinnustoa helpompaa. Käytännössä muuttava lintu kulkee vain kerran 

keväällä tai syksyllä tuulivoimalapuiston läpi. 

Laji tai ryhmäkohtaisia törmäystodennäköisyyksiä on laskettu useissa tutkimuksissa havaittujen 

törmäysten ja seurantatutkimusten perusteella. Koska törmäystodennäköisyyteen 

vaikuttavat lukuisat tekijät, joista osa on vielä satunnaisesti muuttuvia (kuten säätila) on arvio 

törmäysriskeistä hyvin väljä. Still ym. (1996) arvioivat Englannissa sijaitsevan tuulipuiston 

aiheuttamaksi populaatioriskiksi paikalliselle linnustolle 0,5–1,5 %. Suurin se oli harmaaja 

selkälokille sekä haahkalle, jonka rakenteiden väistökyky on suhteellisen huono. Saman 

tutkimuksen mukaan alueelta kuolleina löydettyjen lintujen kuolinsyynä oli 12 % tapauksista 

törmäys tuulivoimalaan. Seuranta- alueen törmäysmäärät ovat myöhemmin pienentyneet, 

mikä voi osoittaa paikallisten lintujen oppivan väistämään voimaloita (Painter ym. 1999). 

Haukiputaan edustan merialueen pesimälinnusto on hyvin samanlaista ja myös ympäristöltään 

samantyyppistä kuin tässä englantilaistutkimuksessa, joten tuloksia voinee ainakin osaksi 

soveltaa nyt tarkastelun 

kohteena olevalle alueelle. 

Toinen lokkilintuja koskeva ja suunnittelualueellekin soveltuva törmäystutkimus on tehty 

Zeebruggessa Belgiassa, jossa havaittiin törmäysten määrän olevan voimakkaasti verrannollinen 

tuulipuiston alueella liikkuneiden yksilöiden määrään (Evaraert ym. 2002). Belgialaistutkimuksessa 

havaittu törmäystodennäköisyys lokeilla oli 1/3700 ja kalatiiralla 1/3000, kun 

mukaan otettiin kaikki tuulipuiston alueen läpi tai yli tehdyt lennot. Kun laskettiin vain potkurikorkeudenläpi 

lentäneet linnut, vastaavat luvut olivat 1/2100 ja 1/600. 

Arvio Hoikkahiue –Luodeleton tuulivoimalapuiston alueella pesivien lintujen riskistä 

törmätä voimaloihin edellyttää tietoa lintujen ruokailulennoista ja erityisesti siitä mihin 

suuntaan ruokailulennot suuntautuvat. Jos kaikki lennot suuntautuvat poispäin voimaloista, 

on törmäysriski nolla. Lintuluodoista Luodeletto, Isonkivenletto, Kintasletto ja Hoikanriisit 

ovat haavoittuvaisimpia, koska ne sijoittuvat osittain tuulivoimalapuiston sisään tai aivan lähistölle. 

Jos luodoilla pesivien lintujen ruokailulennot jakaantuvat tasaisesti kaikkiin ilmansuuntiin 

niin esim. Luodeleton ja Isonkivenleton pesimälinnuston ruokailulennoista lähes 100 % 

suuntautuisi ainakin pienen matkaa voimala-alueelle. Lokkilintujen ruokailulennot ajoittuvat 

noin puolentoista kuukauden ajalle. Lintujen ruokailulentojen määrä on suurimmillaan poikasten 

nopeimman kasvun vaiheessa eli noin 1-3 viikon ikäisinä. Tiiroilla ruokailulentoja on 

enemmän kuin suurempikokoisilla lokeilla. Suurilla lokeilla ruokailulennot saattavat ulottua 

kymmenien kilometrien päähän, joten päivittäisiä lentoja on vain muutamia. Tiirat ruokkivat 

18




poikasiaan pienikokoisilla kaloilla ja ruokailulentoja saattaa päivä mittaan tulla jopa 20. Ruokailulentojen 

lisäksi linnut nousevat ilmaan mm. petohälytyksen tai ihmisen häirinnän vuoksi. 

Jos tiirojen ruokailulentojen määräksi arvioidaan vaikkapa 30 ja ne jakaantuvat satunnaisesti 

kaikkiin ilmansuuntiin, suuntautuisi esim. Isokivenleton ruokailulennoista maksimissaan 

jopa 30 lentoa kohden voimaloita. Teoriassa ne voisivat kulkea suoraviivaisesti mitaten jopa 

kaikkien voimalaitosyksiköiden läpi, mutta koska puistossa on laajoja aukkoja, on ehkä 1-2 

yksikön läpi kulkeminen todennäköisempää. Jos arvioidaan törmäystodennäköisyys samaksi 

kuin belgialaistutkimuksessa (1/3000), törmäisi lintu todennäköisesti voimalaan (30 lentoa x 

kaksi ylitystä) 50 vuorokauden jälkeen. Tiirat viettävät Suomessa noin 100 vuorokautta pesimäkaudessa, 

josta noin 50 vrk. vietetään tiiviisti pesimäluodolla. Tämän karkean arvion 

mukaan tiira törmäisi voimalaitokseen yhden pesimäkauden jälkeen. Jos kaikki Isokivenleton 

10 parin lapintiira pesimäyhdyskunnan 20 aikuisesta tiirasta käyttäytyisivät samalla tavoin, 

olisi kohtaamisia voimalaitosten kanssa päivittäin siis 1200 kappaletta. Jos törmäystodennäköisyys 

ylitystä kohden olisi belgialaistutkimuksen 1/3000, törmäisi jokin kolonian linnuista 

voimalaitosyksikköön keskimäärin noin joka kolmas päivä. Alkutilanteesta mitaten kolonian 

vuotuinen aikuiskuolevuus olisi jopa 80 % (16 kuollutta lintua/ pesimäkausi= 50 vrk). 

Koska arvio on tehty pahimpien oletusten mukaan, on aikuiskuolevuus todellisuudessa 

huomattavasti pienempi. Todellisuudessa linnut oppivat väistämään voimalaitoksia, eivätkä 

ruokailulennot suuntaudu satunnaisesti kaikkiin ilmansuuntiin. Tiiroilla pesinnän alkuvaiheessa 

vain toinen emo ruokkii, joka vähentää ruokailulentojen määrää huomattavasti. 

Jos belgialaistutkimuksessa tiiroilla havaittu törmäystodennäköisyys pitää paikkaansa myös 

suunnittelualueella lisää se väistämättä jonkin verran tiirapopulaation vuotuista kuolevuutta. 

Esim. Isokivenleton luodon populaation tiiroista kuolisi karkean arvion mukaan 

todennäköisesti vuosittain ehkä 3-5 aikuista lintua. 

Edellä esitetty arvio sisältää lukuisia epävarmuustekijöitä ja luotettava arvio edellyttäisi 

alueella pesivien lintujen systemaattista seurantaa ja useiden vuosien pituista selvitystä, johon 

yhdistettäisiin myös ruokailualueiden selvitys. Jo pelkkä otantaan perustuva seurantaselvitys 

edellyttäisi pitkiä havaintojaksoja, mutta antaisi mahdollisuuden huomattavasti tarkempaan 

arvioon. 

Muista luotojen pesimälinnuista harmaalokin törmäystodennäköisyys on hieman tiiroja 

pienempi. Harmaalokilla on ruokailulentoja huomattavasti vähemmän, ja siten törmäysten 

määrä jää selvästi pienemmäksi. Naurulokkien ja pikkulokkien käyttäytyminen muistuttaa 

paljon tiirojen käyttäytymistä ja myös näillä lajeilla ruokailulentoja on paljon. Näiden lajien 

lentokorkeus vaihtelee huomattavasti myös pesimäaikana saaliskohteesta ja saalistusalueesta 

riippuen. Näiden lajien törmäystodennäköisyys lienee samaa luokkaa kuin tiiroilla. 

Karikukko viihtyy 

lokkikolonioiden 

yhteydessä 

19




Tukkasotkilla tai vesilinnuilla ei ruokailulentoja ole ja linnut lentävät pesimäaikana vain 

vähän ja yleensä aivan veden pinnassa. Luodoilla pesivät merihanhet käyvät öiseen aikaan 

ruokailemassa rantaniityillä, mutta tällöin ne lentävät tavallisesti törmäyskorkeuden alapuolella. 

Myös kahlaajat tai saarten varpuslinnut liikkuvat pesimäaikana vain vähän. Lisäksi kahlaajat 

lentävät pesimäaikana pääsääntöisesti vedenpinnassa, jossa törmäysriskiä ei ole. 

8.2 Tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva pesimälinnustoon kohdistuva 

häirintä 

Tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva, linnustoon kohdistuva häiriövaikutus on vaikeasti mitattavissa 

ja yksiselitteisiä tutkimustuloksia voimaloiden aiheuttamasta häiriöstä ei ole olemassa, 

vaikka häirintää on systemaattisesti pyritty mittaamaan. Häirinnäksi voidaan lukea kaikki ylimääräiset, 

lintujen käyttäytymiseen negatiivisesti vaikuttava tekijät. Näitä voivat olla esimerkiksi 

ruokailu- tai yöpymislennon reittimuutokset, kun linnut joutuvat väistämään normaalilla 

lentoreitillään sijaitsevia voimaloita (Spaans ym.1998). Erityisesti lokkien ja sorsalintujen 

on havaittu suorittavan useita yrityksiä voimala-alueen läpäisemiseksi (Winkelman 1992a). 

Toisaalta on yleisesti havaittu, että linnut lentävät häiriintymättä voimalaryhmän läpi (Still 

ym.1996). Melun aiheuttamaa häiriövaikutusta on tutkittu hyvin vähän (Langston ja Pullan 

2003). Tuulivoimaloiden aiheuttama melu saattaa karkottaa häiriöherkimmät lajit voimaloiden 

ympäristöstä, mutta tutkimustietoa asiasta on niukasti (mm. Koistinen 2004). 

Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston tuulivoimaloiden mahdollisesti aiheuttama 

häiriövaikutus kohdistuu todennäköisesti alueen lintuluodoista vain niille, joiden etäisyys 

suunniteltuihin tuulivoimaloihin on vain muutamia satoja metrejä. Koska tuulivoimalayksiköiden 

tarkasta sijoittumisesta ei ole vielä olemassa päätöstä, on arvio häiriövaikutuksesta 

epävarma. Oulunsalon Riutunkarin toiminnassa olevan kuuden tuulivoimalayksikön häiriövaikutuksista 

on suoraa havaintotietoa eikä toimiva tuulivoimarykelmä ole merkittävästi karkottanut 

alueella pesivää linnustoa. Aallonmurtajan tyvellä pesii suuri naurulokkiyhdyskunta 

käytännössä tuulivoimalayksikön juurella. Samoin alueen erillinen lapintiirakolonia pesii 

tuulivoimalayksikön perustuksella muutaman metrin etäisyydellä tornista. Myös Hailuodon 

Huikun aallonmurtajan lokki- ja tiirakolonia pesii tuulivoimayksikön vieressä. Samassa koloniassa 

pesii myös tukkasotkia. 

Nykyisiin havaintoihin perustuen tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva linnustoon kohdistuva 

häirintä jää todennäköisesti vähäiseksi. 

8.3. Voimaloiden aiheuttama ympäristömuutosriski lintuluodoille 

Useiden tutkimusten mukaan tuulipuistojen pesimälinnusto ei eroa merkittävästi vertailualueiden 

linnustosta (Koistinen 2004). Samankaltaisia tuloksia on saatu monista lintulajeista, 

etenkin kahlaajista Hollannissa (Winkelman 1992), Saksassa (Ketzenberg ym. 2002), Englannissa 

(DH Ecological Consultancy 2000) ja Skotlannissa (Gill 2000, Meek ym. 1993. Tuulivoimalapuistojen 

ei ole myöskään havaittu muuttavan lintujen pesimäympäristöjä tai vaikuttavan 

lintujen pesimäympäristöjen valintaan tasalaatuisessa maastossa (mm. Koistinen 2004). 

Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston tuulivoimalayksiköt on suunniteltu selkeästi 

lintuluotojen ulkopuolelle ja kaikki yksiköt rakennetaan veteen. Lintuluodoille ei ole 

suunniteltu tuulivoimaloiden kaapelilinjauksia tai huolto ym. rakennuksia. Suoria lintuluotojen 

pinnanmuotoja tai kasvillisuutta muuttavia ympäristömuutoksia ei tuulivoimalahanke 

aiheuta, joten lintujen pesimäympäristö ei muutu hankkeen toteutumisen seurauksena. 

Tuulivoimaloiden rakentaminen tai toiminta ei aiheuta myöskään välillisiä, ympäristöä 

muuttavia seurauksia. Näitä välillisiä kasvillisuuteen vaikuttavia tekijöitä saattaisivat olla 

mm. varjostuksen tai tuuliolosuhteidenmuutokset. Voimaloiden rakentamisella ei todennäköisesti 

ole merkittäviä pitkäaikaisia vaikutuksia kalaston liikkeisiin tai kutualueisiin. Täten 

kalaa ravintonaan käyttävien lajien ravinto-olosuhteet eivät myöskään muutu. Voimaloiden 

rakentamisella ei ole todennäköisesti pitkäaikaista vaikutusta kalojen kutualueisiin tai kalojen 

liikkumiseen alueella. Rakentamisen aiheuttama veden samentuminen on lyhytaikaista 

ja sen vaikutusalue on pieni. 

20




9. Lähteet ja kirjallisuus 

Aalto, P., Eskelin, T., Mäkelä, J. & Timonen, S. 1992: Linnut 1989 Pohjois-Pohjanmaalla. Aureola 

17: 42-85. 

Alerstam, T. 1977: Analysis and theory of visible bird migration. Oikos 30 (2): 273-349. Band, 

W, Madders, M. & Whitefield2007: Developing field and analythical methods to assess 

avian collision risk at wind farms. In: Lucas, M., Janss , G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): 

Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: 259-275. 

Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: 

110-124. 

Dirkensen, S., Spaans, A. & Van den Winden 2007: Collision risk for diving ducks at semioffshore 

wind farms in freshwater lakes: a case study. In: Lucas, M. , Janss , G. & 

Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation. 201-218. 

Ekenstedt, J. & Schneider, M. (toim.) 2008: The Golden Eagle (Aquila chrysaetos) in the North 

Calotte Area 1990-2007. Large Carnivore Working Group, the North Calotte Environmental 

Council. The North Calotte Council, Report No. 55. Länsstyrelsens tryckeri, 

Umeå. 

Ellermaa 2007: Räyskän suojelusuunnitelma. Julkaisematon. 

Erickson, W. P., G. D. Johnson, M. D. Strickland, D. P. Young Jr., K. J. Sernka ja R. E. Good, 

2001: Avian collisions with wind turbines: A summary of existing studies and comparisons 

to other sources of avian collision mortality in the United States. Western 

EcoSystems Technology Inc. National Wind Coordinating Committee (NWCC) Resource 

Document. http://www.nationalwind.org/pubs/avian_collision.pdf 

Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population 

during a breeding season. A methodologigal study. – Vår Fågelvärld suppl. 2:1-114. 

Everaert, J. & Kuijken, E. 2007: Wind turbines and birds ion Flanders (Belgium). Preliminary 

summary of the mortality research results. http://www.wind-watch.org/documents/wpcontent/ 

uploads/everaert_kuijken_2007_preliminary_b.pdf 

Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000a: Evidence for density-dependent survival in adult 

cormorants from a combined analysis of recoveries and re-sightings. Journal of Animal 

Ecology 69(5):737-752. 

Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000b: Diagnosing a decline in return rate of 1-yearold 

cormorants:mortality, emigration or delayed return Journal of Animal Ecology 

69(5):753-761. 

Gill, J. P., 2000: Changes in breeding birds at Dun Law wind farm, 1999-2000. Report to 

Renewable Energy Systems Ltd. by Environmentally Sustainable Systems, Edinburgh. 

Garthe, S. Hüppop, O. 2004: Scaling possible adverse effects of marine wind farms on the 

seabirds. Developing and applying a vulnerability index. Journal of Applied Ecology 

41: 724-734. 

Guillemette, M., Larsen, J.K. & Clausager Ib: Assessing the impact of the Tuno Knob wind 

park on sea ducks: the influence of food resources, NERI Technical Report No 263. Feb. 

1999. http://www2.dmu.dk/1_viden/2_Publikationer/3_ fagrapporter/rapporter / fr263. 

pdf 148 

Haapanen, E. 2005: Merituulivoima takkuaa. Tuulensilmä 16 (2): 4-8. 

Haapanen, E. 2005c: Tuulivoimalan käyntiäänestä – osa 1. Tuulensilmä 16(4): 8-11. 

Hildén, O. & Hario, M. 1993: Muuttuva saaristolinnusto. 317 s. Forssan kirjapaino Oy. Forssa. 

Holttinen, H. 2007: WPD suunnittelee suuria merituulipuistoja Pohjanlahdelle. Tuulensilmä 

18 (3): 14-15. 

Holttinen, H. 2007B: Suomen tuulivoimakapasiteetti nyt yli 100 MW. Tuulensilmä 18 (4): 

10-13. 

Holttinen, H., Liukkonen, S., Furustam, K., Määttänen, M., Haapanen, E. & Holttinen, E. 

1998: Offshore-tuulivoima Perämeren jääolosuhteissa. VTT Julkaisuja-Publikationer 

828. 131 s. Espoo. http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/1998/J828.pdf 

Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. http://www.fmi.fi/saa/sadejapi_6. 

html 

21




Ketzenberg, C., K.-M. Exo, M. Reichenbach ja M. Castor, 2002: Einfluss von Windkraftanlagen 

auf brutende Wiesenvögel. Natur und Landschaft 77: 144-153. 

Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. 42 s. Ympäristöministeriö. 

Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. – Helsingin 

yliopiston eläinmuseo, 2. Painos. Helsinki. 

Koop, B., 1997: Vogelzug und Windenergieplanung: Beispiele fur Auswirkungen aus dem 

Kreis Plön (Schleswig-Holstein). Naturschutz und Landschaftspanung 29: 202-207. 

Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnonjulkaisuja. 

Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. 

Krohn, S., 2002: Birds and wind turbines. www.windpower.org/tour/env/birds.htm 

Langston, R. H. W. ja J. D. Pullan, 2003: Windfarms and Birds: An analysis of the effects of 

windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection 

issues. BirdLife International Report to the Bern Convention, T-PVS/Inf (2003) 12. 

Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: 34-39. 

Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, 

E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. 

BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. 

Lucas, M. , Janss , G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation. 

275 p. Quercus. 

Markkola, J. 2008: Hailuodon Itänenälle suunniteltujen tuulivoimaloitten Natura-arvio. 74 s. 

Tuulitaito. Insinööritoimisto Erkki Haapanen Oy. 

Markkola, J. 2007: Merikotka palasi Hailuotoon yli 100 vuoden jälkeen. Hailuodon Luonto 

6: 9. 

Markkola, J. & Merilä, E. 1998: Hailuodon Ison Matalan - Härkäsäikän luonnonsuojelualueen 

käyttö-ja hoitosuunnitelmaehdotus. 194 s. + 11 liitetä. ISBN 952-91-0606-8. Conservation 

of Liminganlahti Wetland Life-Nature project. Oulu. 

Markkola, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuoto. Teoksessa: Ohtonen, A:, Kakko, A. & Piispanen, 

J.: Pohjois-Pohjanmaan linturetkiopas: 56-76. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys 

ry. Oulu. 

Mead, C. 1996: Road Noise Affects Breeding. http://www.birdcare.com/bin/shownews/12 

Meek, E.R., J. B. Ribbands, W.G. Christer, P.R. Davey ja I. Higginson, 1993: The effects of 

aero-generators on moorland bird populations in the Orkney Islands, Scotland. Bird 

Study 40, 140–143. 

Mossop, D.H., 1997: Five years of monitoring bird strike potential at a mountain-top wind turbine, 

Yukon Territory. Annual Canadian Wild Energy Conference & Exhibition:197-211, 

Yukon Territory Corporation. Whitehorse, Yukon. 

Naturhistoriska riksmuseet 2004: Havsörn 2004. Julkaistu osoitteessa http://www.nrm.se/sv/ 

meny/forskningochsamlingar/enheter/miljogiftsforskning/overvakning/ salarochhavsornimiljoovervakningen/ 

havsorn.472.html. 

Ollila, T. 2007: Maakotkaraportti 2007. Metsähallitus. http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/ 

SiteAttachments/ Maakotkaraportti2007.pdf 

Ollila, T. & Koskimies, P. 2007: Suomen maakotkat vuonna 2006. Linnut-vuosikirja 2006: 9–13. 

Paavo Ristola Oy 2001: Kokkolan edustan merituulivoimalaitos. Vaikutukset linnustoon. Insinööritoimisto 

Paavo Ristola Oy. Pohjolan Voima. 19 s. 

Painter, S., B. Little ja S. Lawrence, 1999: Continuation of bird studies at Blyth Harbour wind 

farm and the implications for offshore wind farms. Report by Border Wind Limited to 

UK Department of Trade & Industry, ETSU W/13/00485/00/00. 

Percival, S. ja T. Percival, 1998: Breeding waders at the Näsudden windfarm, Gotland, Sweden. 

Report to National Wind Power Ltd. 

Perrins, C.M (toim.) 1998: Complete Birds of the Western Palearctic CD-ROM. Oxford University 

Press. 

Pettersson, J. 2005: Havsbaserade vindkraftsverks inverkan på fågellivet I södra Kalmarsund. 

En slutrapport på studier 1999-2003. Pä uppdrag av statens enrgimyndighet. Ett referenssamarbete 

med huvudsäte vid Ekologiska institutionen, Lunds universitet. 

22




Piispanen, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuotoon sijoitettavien tuulivoimaloitten ympäristövaikutuksista. 

Perämeren tutkimusaseman julkaisuja 5. 45 s. Oulun yliopisto. 

Pohjois-Pohjanmaan liitto 2005: Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. http://www.pohjoispohjanmaa.fi/file.php1370. 

Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. 

Pöyry Energy Oy 2007: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto. Ympäristövaikutusten 

arviointiohjelma.51 s. 

Pöyry Energy Oy 2009: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto ja sähkönsiirron vaihtoehdot. 

Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Luonnos. 440 s. 

Ranta, E. & Halkka, A. 2008: Maakotkan ja muuttohaukan seurannan kehittäminen Suomessa. 

Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. 

Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. 

432 s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 

Reijnen, R. & Foppen, R. 1994: The effects of car traffic on breeding bird populations in 

woodlands. 

Sigma Konsultit 2003: Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun-Perämeren rannikko 

ja merialueella. Electrowatt-Econo. Jaakko Pöyry Group. Ympäristöministeriö. 

Lapin Liitto. Pohjois-Pohjanmaan Liitto. Keski-Pohjanmaan Liitto. Pohjanmaan Liitto. 

Spaans, A., J. van der Winden L., R. Lensink, L. M. J. van den Bergh ja S. Dirksen, 1998b: 

Vogelhinder door windturbines: Landelijk onderzoekprogramma, deel 4: nachtelijke 

vliegbewegingen en vlieghoogtes van vogels langs de Afsluitdijk. Bureau Waardenburg/ 

IBN-DLO/NOVEM. www.alterra.nl 

Spanish BirdLife International 1995: Effects of wind turbine power plants on the avifauna in 

the Campo de Gibraltar Region. Summary of final report commissioned by the Environmental 

Agency of the Regional Government of Andalusia. Unpublished. Sociedad 

Espanola de Ornitologia. Madrid. 

Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. WPD Finland 

Oy. 2009 

Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation 

Series No. 3. 600 s. Cambridge, UK: 

Tuohimaa, H. 2005: Oulunsalon – Kuivaniemen välisen saariston Natura-alueen pesimälinnustoinventoinnit. 

2005. Metsähallitus, julkaisematon raportti. 

Valste, J. 2006: Merikotkia törmännyt tuulivoimaloihin. Suomen Luonto 6/2006. 54. Väisänen, 

R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. 

Wilczak, J.M. et al. 1995: Contamination of wind profiler data by migrating birds: Characteristics 

of corrupted data and potential solutions. http://ams.allenpress.com/archive/1520- 

0426/12/3/pdf/i1520-0426-12-3-449.pdf 

Winkelman, J. E., 1989: Birds and the wind park near Urk: collision victims and disturbance 

of ducks, geese, and swans. RIN Rep. 89/15. Rijksinstituut voor Natuurbeheer, Arnhem, 

The Netherlands. (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), www.alterra.nl 

Winkelman, J. E., 1992: The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), the Netherlands, 

on birds, 2: nocturnal collision risks. RIN Rep. 92/3. DLO-Instituut voor Bos- en 

Natuuron153 derzoek, Arnhem, The Netherlands (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), 

www.alterra.nl 

Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. 

http://www.ymparisto.fi/default.aspnode=9046&lan=fi 

Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. 


Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 


Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, 

Lapin liitto (2004). Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Perämerellä. 

Suomen Ympäristö 666. Helsinki 2004. 145 s. 

Yrjölä, R.: Melun vaikutus eläimiin esimerkkinä linnut. http://arkisto.sll.fi/melu/yrjola.html 

154 

23

Liiteraportti, PesimÃ¤linnustoselvitys - Ramboll

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?