4 TEKSTI / TIINA PENTTILÄ JAUME PLENSA Tänä syksynä EMMAn vaihtuvien näyttelyiden avaran tilan valloittaa 1980-luvulla uransa aloittaneen kansainvälisesti tunnetun ja palkitun taiteilijan, Jaume Plensan (s. 1955, Barcelona) toteuttama näyttely In the Midst of Dreams / Unelmien ympäröimänä. Useista veistoksista kootut installaatiot vuosilta 2004–2012 muodostavat koko naisuuden, jonka kantavana teemana ovat valo ja energia vuoden pimeimpänä aikana. Nykykuvanveistoa? Plensan tuotantoa voisi kuvailla sanalla ”hämmästyttävä” sekä laajuudeltaan, laadultaan että erottuvuudeltaan. Hänen teräksestä, raudasta, pronssista, messingistä, alabasterista, lasista, muovista, hartsista, lasikuidusta, paperista, vedestä, tulesta, valosta, pimeydestä, äänestä, musiikista, sanoista ja teksteistä luotuja teoksiaan on esitelty museoissa ja gallerioissa ympäri maailmaa. Hänet tunnetaan myös kansainvälisistä julkisista veistoksistaan ja taideprojekteistaan, joista merkittävimpiä esimerkkejä ovat muun muassa Crown Fountain (2000–2004) Chigagon Millenium Parkissa, Breathing (2005) BBC-rakennuksessa Lontoossa, Ogijima’s Soul (2009) Ogijimassa Japanissa, Dream (2009) St. Helenissä Liverpoolissa ja Echo (2011) New Yorkissa. Plensa on tehnyt myös lavastuksia ja puvustuksia oopperoihin ja teatterituotantoihin. Omakohtaisesti näin Plensan taidetta ensimmäisen kerran hänen työhuoneellaan Sant Feliu Llobregasissa lähellä Barcelonaa kesällä 2010. Taiteilijalla oli työn alla yli parimetriä korkeita teräs-, alabasteri- ja hartsiveistoksia. Kaksi Plensan assistenttia oli työstämässä näitä uusimpia teoksia. Suurten veistosten rinnalla oli nähtävillä myös pienoismalleja tulevista julkisista veistoksista, jotka tähän päivään mennessä ovat jo saaneet toteutuksensa täysissä mitoissaan. Plensan monipuolisuus kuvanveistäjänä selittyy osittain sillä, että hän lapsuudessaan ja nuoruudessaan toivoi tulevansa milloin muusikoksi, milloin lääkäriksi tai kirjailijaksi. Kun hän koki, ettei pystynyt olemaan vain yhtä näistä, kuvanveisto tuntui mahdollistavan nämä kaikki. Kotoa saadut elämykset ja lähtökohdat liittyivät kuitenkin enemmän kirjoihin ja musiikkiin kuin kuvataiteeseen: hänen isänsä soitti pianoa ja äiti lauloi. Äänien ja musiikin maailma avautui Plensalle erityisesti hänen piiloutuessaan isän pianon sisälle, missä lapsi koki musiikin tilallisesti värähtelynä kehossaan. Kehon muistista tuli tärkeä elementti myös hänen taiteessaan. Plensalle kuvanveisto merkitsee aineen henkisyyttä, mielen ja aineen vuorovaikutusta. Se on energian siirtämistä objektiin. Hänelle aika on käsitteenä tärkeämpi kuin tila. Aika on Jaume Plensa: La Llarga Nit, 2010 © Jonty Wilde.
5 Monissa teoksissani on kyse ruumiin ja sielun dualismista, käsittelen sitä paljon työssäni. Esimerkiksi valoteoksissani on sisällä jollain tavalla liikkuva valo. Se voisi olla sielu, jota emme koskaan löydä ruumiin sisältä. Plensa, 2011