Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
“Koskettava ja kauniilla tavalla<br />
opettavainen tarina pienestä Eetupojasta,<br />
joka joutui kiusatuksi<br />
koulussa ja siitä, mitä sitten<br />
tapahtui. Teksti on taidokkaan<br />
novellimaisesti kirjoitettu ja sen<br />
rakenne on vetävällä tavalla<br />
dramaattinen.”<br />
Eetun tarina<br />
Milla Pesonen<br />
Narvan koulu, Vesilahti<br />
Kuva. Pieni poika istuu laiturilla. Toinenkin kuva, jossa tyttö kerää omenoita. Molemmat<br />
kuvat ripustettu Eetun seinälle. Ne olivat hänen piirtämiä. Sillä pojalla oli totisesti<br />
piirtämisen lahja. Eetu tuijotti kuvia. Hän ei haluaisi niiden olevan siinä, mutta äiti oli<br />
inttänyt, että taiteen pitää näkyä. Eetun mielestä kuvat olivat hyvin surullisia. Kuvan<br />
pojan isä oli juuri vajonnut raivoaviin aaltoihin, ja tyttö on joutunut menemään töihin<br />
jo nuorena pitääkseen perheensä hengissä. Surua. Sitä oli Eetun elämä täynnä. Mutta<br />
ei äiti sitä tiennyt.<br />
Ennen kaikki oli ollut hyvin. Eetu oli ollut koulussa keskivertoasemassa: ei suosittu,<br />
muttei myöskään kiusattu. Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Äkillisesti, varoittamatta.<br />
Eetun piirrosvihko oli tippunut suoraan Kasperin jalkoihin. Kasper oli nopealla<br />
koripalloilijan kädellään napannut maassa lojuvan vihon. Siinä oli ollut silloin vielä<br />
iloisia kuvia - kukkia, iloa, naurua. Joten ei mennyt aikaakaan, kun kaikki kutsuivat<br />
häntä hihhuliksi tai joksikin muuksi yhtä omaperäiseksi. Eetu oli pudonnut keskivertosakista<br />
suoraan koko seiskaluokan pahimmiten kiusatuksi. Siltä se ainakin tuntui.<br />
Iloiset kuvat muuttuivat muutamassa päivässä surullisiksi ja ahdistaviksi. Kyyneliä.<br />
Niitä oli Eetun kasvoilla joka päivä. Mutta aina äidin tul-lessa hän pyyhki kyyneleet<br />
pois. Äiti ei saisi tietää. Hänellä oli jo tarpeeksi murehtimista. Isää Eetu tuskin koskaan<br />
näkikään. Siitä häntä nykyään eniten kiusattiinkin. "juoponlapsi" oli yleisin haukkumanimi<br />
koulussa. Kiusaajat takertuivat aina henkilökohtaisimpaan asiaan, ja repivät sen<br />
kappaleiksi.<br />
Tälläistä Eetu ajatteli matkalla kouluun. Melkein neljä kuukautta pelkoa, surua, vihaa.<br />
Yhden typerän vihkosen takia. Ja Kasperin.<br />
Ensimmäinen tunti. Uskontoa. Kaikki tuijottivat apaattisesti opettajan liikkuvaa suuta.<br />
Ei kukaan hänen jeesuspuheitaan oikeasti kuunnellut. Eetu vilkuili ympärilleen. Tässä<br />
huoneessa istuivat kaikki ne ihmiset, jotka olivat tehneet hänen elämästään helvettiä.<br />
Takimmaisessa rivissä istui Kasper, Niko ja Jesse. Nämä kolme poi-kaa olivat AINA yhdessä.<br />
Pojat olivat päättäneet, että heitä pitäisi kutsua jengiksi. Lapsellista. Ei kuitenkaan<br />
poikien mielestä, jotka saivat kuin saivatkin tahtonsa läpi. Sillä hetkellä, kuin<br />
taikaiskusta, heistä oli tullut "pahamaineinen" joukko, joka häiritsi tuntia ja kiusasi<br />
heikoimpia, kuten Eetua. Jos hän vaikka omistaisi viisi kiloa enemmän lihaksia, tai hän<br />
olisi kaksikymmentä senttiä pitempi niin... jossittelu ei kuitenkaan auta.<br />
Eeva ja Senni. He eivät olleet varsinaisessa jengissä, mutta kulkivat aina jengin mukana<br />
ja kikattivat vieressä jengin hakatessa niitä raukkoja, jotka sattuivat jäämään heidän<br />
15
Change language