You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kirjoitimme vuokrasopimuksen, jonka hinta oli yllättävän edullinen, sillä kirjakauppias<br />
oli jättänyt jälkeensä aikamoisen sotkun, ja remonttia oli tehtävä.<br />
Ja se kauppahan oli järkyttävä. Lattiat tomussa ja seinämaalit rapistuneet. Joka paikka<br />
risainen ja ruosteinen ja vanhojen, homeisten kirjojen lemu valtasi koko liiketilan. Siivosinkin<br />
siellä monta päivää. Välillä nukuin vaatteitteni päällä tiskin takana. Maalasin<br />
seinäpinnat vaalealla roosalla ja tiskin reunan vuorasin pitsiliinalla. Lattiat pesin juuriharjalla<br />
ja tomutin jo valmiiksi kaupassa olleet valkeat räsymatot. Kiersin keskustan<br />
kirpputoreja ja löysin vanhan koulun ulosottomyynnistä pitkiä valkoisia penkkejä ja<br />
vaaleansinisen kirjahyllyn, mitkä ostin liikkeeseen. Jouduin suostuttelemaan yhden<br />
myyjistä toimittamaan kalusteet minulle ja maksamaan siitä suolaisen hinnan. Asettelin<br />
penkkejä ja hyllyn kauppaan, sekä rakensin itse vanhoista kirjahyllyjen levyistä<br />
vitriinejä tuleville kukille. Paikka alkoi näyttää hyvälle. Kukat vain puuttuivat.<br />
Lähetin Veikko sedälle Amsterdamiin kirjeen. Tiesin, että sen toimittamisessa menisi<br />
kauan ja rahani olivat jo lopussa. Aloin kiertämään puistoja. Keräsin eri kesäkukkia,<br />
jotka kukkivat villinä puistoissa ja metsissä. Kävelin jopa kauas Espooseen saakka pellolle<br />
hakemaan niittyleinikkejä. Minulla oli aurankukkaa, kieloa, kaunokaista ja kissankelloa,<br />
ainakin ne tulevat nyt mieleen. Paria heinääkin taisi kimppuja varten olla.<br />
Sidoin kukista pieniä kesäkimppuja ja laitoin siihen liikkeen eteen penkille ja itse asetuin<br />
siihen viereen. Kukat menivät hyvin kaupunkilaisille kaupaksi ja illansuussa kaikki<br />
kimput olikin myyty. Rahoilla ostin ruokaa ja narua sekä sakset sidontaa varten.<br />
Viikon kuluttua tuli Veikolta vastaus. Hän oli laittanut keltaiset tulppaanit tulemaan<br />
rahdin mukana. Kymmenen tusinaa kuulemma. Kävin kesäkukkarahoilla ostamalla<br />
ruukkuja ja virkisteitä kukille. Myös kukkakirjoja lainasin kirjastosta kasapäin. Kolmen<br />
päivän päästä kukat saapuivat. Pistin vaaseihin. Osan ulos ja ne jotka eivät kiveykselle<br />
mahtuneet, asettelin sisään hyllyille ja penkeille.<br />
Sen päivän aikana sitten eräs rouva kysyi: ”Mikäs tämän liikkeen nimi on ja mitä veloittaisit<br />
hääkukkalaitteista?” Vastasin epäröiden, etten tiedä ja pyysin neljästä kukkalaitteesta<br />
100 markkaa. Rouva esitti olevansa Elsi Väyrynen ja hyväksyi tarjoukseni. Hänen<br />
tyttärensä Ilona oli menossa elokuussa naimisiin ja sovimme, että toimittaisin punaista<br />
ruusua ja morsiusharsoa sidottuna kimppuihin. Pistin tilaukseen Veikolle, joka laittoi<br />
taas rahdin mukana oikeaan aikaan tulemaan. Silloin minulle alkoi selvitä liikeideani<br />
kuvio: Veikko toimittaisi kukat Hollannista, minä myisin ne ja antaisin määrätyn osan<br />
liikevoitosta Veikolle. Kuitenkin halusin pysyä toiminimenä, en halunnut jakaa <strong>yritys</strong>täni<br />
kenenkään kanssa. Liike sai myös nimen: Anneli Sahanpään Tulppaanikukkaliike.<br />
Tuli elokuu ja ensimmäinen tilauskeikka. Toimitin kukat ja jäin seuraamaan häätoimitusta.<br />
Hääjuhlaankin sain kiitokseksi jäädä. Siellä tutustuin mieheeni, morsiamen<br />
veljeen Elmeriin. Hän oli rauhallinen ja hellä nuorimies silloin. Luonteemme ovat täysin<br />
erilaiset, mutta ehkä se on juuri suhteemme salaisuus. Vuodet vierivät ja tulppaanikauppa<br />
kävi. Muutakin kukkaa, kuten ruusua, liljaa ja neilikkaa oli tarjolla. Ja sitten<br />
myöhemmin vielä huonekasveja ja suomalaiselta puutarhalta kesän orvokkeja ja pelargonioita<br />
sekä tietysti jouluisin joulukukat.<br />
Siinä samalla vuosien aikana menimme Elmerin kanssa naimisiin ja saimme lapsiakin:<br />
Kyösti, Henni ja Eila. Kukka myi hyvin ja Elmerikin halusi mukaan yritykseen. Seuraavaksi<br />
meillä olikin kommandiittiyhtiö; minä vastuunalaisena- ja Elmeri äänettömänäyhtiömiehenä.<br />
Elmeri yritti saada minua vaihtamaan liikkeen nimeä, mutta se pysyi<br />
Anneli Sahanpään Tulppaanikukkaliikkeenä. Niin paljoa en omapäisyydestäni hellittänyt.<br />
Asuimme Kaisaniemessä pienessä kerrostalokolmiossa ja onnellisina.<br />
Kunnes sitten hirveimmistä hirvein sattui. Elmeri jäi raitiovaunun alle Mannerheimintiellä.<br />
Olimme silloin molemmat 56-vuotiaita ja lapsista Kyösti jo 26-vuotias ja opis-<br />
24
Change language