Kitkeminen on meditatiivista” - Espoon seurakuntasanomat

Ääriviivaversioita saa käyttää väritaustaan tai kuvaan upotettuina.esse ❘ Espoon seurakuntasanomat ❘ Perustettu 1972 ❘ www.esse.fi ❘ Tuomiokirkko ❘ Espoonlahti ❘ Leppävaara ❘ Olari ❘ Tapiola ❘ Kauniainen19.4.2012 ❘ esse319.4.2012Isä ei ole äitiIloa ja vastuuta samassa paketissa2 + 2 = ?Voi sitä riemua, kun komposti heräsi talvenjälkeen henkiin! Ja millaisia tunteita herättävätkäänkevään ensimmäiset krookukset ja leskenlehdet– tai taimimullasta nousevat sirkkalehdet.Puhdasta iloa.Kuten tämän lehden keskiaukeamalta käyilmi, puutarhassa, viljelypalstalla tai parvekkeellapuuhailu tuottaa monelle valtavaa mielihyvää.Samanlaista ravintoa sielulle saavatmyös Nuuksion polkujen samoilijat, EspoonRantaraitin kulkijat tai lintubongarit tulvapeltojenäärellä.Kosketus orgaaniseen luontoon, sen elämäänja ilmiöihin antaa ihmiselle jotakin välttämätöntä,mutta selittämätöntä. Mystikko kysyy,olisiko kyse yhteydestä olemassaolommealkuperään, kaiken Luojaan.Samaan aikaan puhe luonnosta tuottaa monellemyös valtavaa ahdistusta. Mikä on ekologinenjalanjälkesi? Painaako hiilikuorma hartioita?Ilmastonmuutoksesta ollaan jo aika laillayhtä mieltä, aikatauluarviot vain eroavat.Vavahduttavan esimerkin ilmastonmuutoksenseurauksista antaa Espoon kaupunginteatterissaparhaillaan esitettävä Sarasvatin hiekkaa.Risto Isomäen ekotrilleri maalaa näkyviinmaailmanlopun tai ainakin Euroopan lopun.Jos vesi ei olisi teoksessa niin keskeisessäroolissa, voisi sitä kuvata tulikivenkatkuiseksisaarnaksi.Syyllisyys voi olla herättävä ja liikkeelle panevavoima. Kirkon ilmasto-ohjelma lähtee kuitenkintoisista lähtökohdista: kiitollisuudestaja kunnioituksesta. Siis siitä ilosta, että aurinkopaistaa, tuuli puhaltaa, koivuntaimi puhkaiseeasfaltin. Myös ymmärryksestä, että meidäton luotu yhdessä valon, veden, mäntyjenja ketunpoikasten kanssa. Elämämme kietoutuuyhteen kaiken muun luodun kanssa, pyhänkanssa.Ilmasto-ohjelman kolmas iskusana on kohtuus.Kiitollisuudesta ja kunnioituksesta nouseekohtuullisuuden hyve. Mikä on riittävästihyvään elämään? Mikä on sellaista yltäkylläisyyttä,joka ei tuhoa maailmaa ympäriltämme?Onko elämässämme asioita, jotka erottavatmeidät luonnosta, toisista ihmisistä ja Jumalasta?Luterilaisen ajattelun mukaan ihmisen pitäämaallisissa asioissa käyttää järkeään. Näin onmyös suhteessamme luontoon ja sen kantokykyyn.Kirkon ilmasto-ohjelman ohjeet seurakunnilleja seurakuntalaisille perustuvat asiantuntijoidensuosituksiin.Kirkon lahja tähän keskusteluun on perusteissa:Maailma on Jumalan luoma ja sellaisenaäärettömän arvokas. Jumalan kuvana ihmiselläon erityinen vastuu pitää huolta myös luonnostaja sen tasapainosta.Urpu Sarlinurpu.sarlin@evl.fiVanhan ajan liikemies oli kovallatyöllä, onnella ja välillä ehkä vähänkyseenalaisillakin keinoillaluonut aikamoisen yritysimperiuminpienellä paikkakunnalla.Nyt hän haki kirjanpitäjää jaetuhuone oli täynnä innokkaitahakijoita.5Johtajalla oli yksi kysymyshakijoille: Paljonko on kaksi ynnäkaksi?Ensimmäiset hakijat vastasivathämmästyneinä: neljä. Mutta sitten tuli hakija, joka vastasijohtajalle vastakysymyksellä: Paljonko johtajan mielestäpitäisi olla?Tämä hakija sai paikan.Tarkoituksenhakuinen ja laskelmoitu miellyttäminen, jostatässä tarinassa viime kädessä on kysymys, tuntuu olevanoleellinen taipumus meillä ihmisillä. Haluamme toimia tavalla,joka hyödyttää meitä.Haluamme miellyttää varsinkin niitä ihmisiä, joilla onvoima ja valta vaikuttaa siihen, miten hyvin tai huonosti onnistummepääsemään päämääriimme.Hengellisellä kentällä miellyttäminen totuuden kustannuksellavoi olla houkuttelevaa. Paavalin kehotus Timoteuksellesaarnata ja opettaa kertoo miksi: ”Sillä aika tulee,jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensamukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävätkorvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.”Kristittyjen tehtävä on alusta asti ollut, on ja tulee maailmanloppuun asti olemaan lähetyskäskyn mukainen: ”Menkääsiis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni,kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen jaopettamalla heitä pitämään kaikki, mitä olen käskenyt teidänpitää.”Jumalan valtakunnassa kaksi ynnä kaksi on neljä vaikkaehkä joskus toivoisimme, että voisimme itse päättää paljonkopitäisi olla.Markku Jalavakirkolliskokousedustaja,Nurmijärvimarkku.jalava@kolumbus.fiSarjassa kirjoittavat Espoonhiippakunnan kirkolliskokousedustajat2012–2016.”Syyllisyys voi ollaherättävä ja liikkeellepaneva voima.”Kirkolliskokous voi uudistaa kirkkoaMinulle tärkeä raamatunkohta onpsalmi 90:1 ”Herra, sinä olet meidänturvamme polvesta polveen.”Kristuksen kirkon kivijalka ja päämääräpysyvät, mutta niiden muotoja sanoman ilmaisutavat voivatmuuttua.Suomen evankelis-luterilaisenkirkon ylin päättävä elin, helmikuussavalittu uusi kirkolliskokous kokoontuuensimmäiseen istuntoonsamaanantaina 7. toukokuuta.Kirkolliskokous työskentelee uudistamisenjännitteessä. Meidän ontiedettävä, mistä tulemme, muttatietä on kuljettava eteenpäin. Meidänon katsottava rohkeasti ympärillemmeja kerrottava sanomammetavalla, jonka aikamme ihmiset ymmärtävät.Ajattelen, että kirkko tavoittaa jäsenensäyhä enemmän internetin jasähköisten kanavien kautta, kulkienvaikkapa heidän taskussaan ja olemallaläsnä heidän elämänsä pohdinnoissa.Sanoma ei enää meneperille ”julistamalla”, sillä ihmisetkyselevät ja sanoittavat itse uskoaanmonin tavoin.Kirkon ja seurakuntien on satsattavaviestintään, mihin kirkolliskokousvoi vaikuttaa ainakin budjettivaltaakäyttämällä. Tulevalla kaudellanousee esille kirkon ja seurakuntienhallinnon järjestäminen niin, ettäresurssit riittävät tulevaisuudessakinhyvään toimintaan.Hallintorakenteita on purettava,yhdisteltävä ja päällekkäisyydetpoistettava. Se ei tarkoita seurakuntalaisistaetääntymistä, sillä varsinainentoiminta tapahtuu seurakunnissa,ihmisten keskellä ja yhäenemmän myös tietoverkoissa. Hallintoatarvitaan, mutta se ei ole kirkonpointti.Näen seurakunnan ja kirkon olevanjäsentensä muodostama yhteisö,jossa jäsenillä on oltava myös paljonpäätösvaltaa ja mahdollisuuksiaosallistua. Minusta kirkon rakenteissaon hitautta, joka toki auttaaStig KankkonenKirjoittaja on Espoon kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja,kirkolliskokousedustaja ja kaupunginvaltuutettu.stig@kankkonen.netvälttämään virheitä, mutta myös jarruttaatarpeellisiakin uudistuksia.Kansankirkossa on hyväksyttävä,että joistakin asioista on erilaisiakäsityksiä, mutta emme voi kuitenkaanolla kuin eri suuntiin säntäilevälintuparvi. Toiminnassa onoltava jokin järjestys.Jari Jokinen (vas.) ja Jouni Lehmonen kertovat, että isäryhmien ohjaajia tarvitaan lisää. ”Riittää, että on mies, isä ja kiinnostunut asiasta”, kaksikko vinkkaa.Puhetta isät! Näin kehottavat perhevalmennuksenisäryhmiä pitkään luotsanneet Jouni Lehmonenja Jari Jokinen.Teksti Anita JärvisaloKuva Sirpa Päivinenisyys onaina ollut tosimerkittävä ”Minullejuttu. Jos olisin saanut valita,olisin tullut isäksi jo aiemmin”,toteaa 31-vuotiaanaisyyden ensimmäistä kertaakokenut Jouni Lehmonen.Sittemmin perhe kasvoivielä kolmella lapsella.Nyt esikoinen on jo ehättänyttäysi-ikäiseksi. Viitisenvuotta sitten mies palkittiinSosiaaliministeriön Vuodenisä -palkinnolla.Jari Jokinen on neljänlapsen isä hänkin.”Usein halutaan uskoa,ettei isyys muuta mitään,mutta eihän se niin mene.Kyllä isyyden imuun kannattaahypätä jo alkumetreiltä.Sen vapauden tilalle, jonkapelkää hetkellisesti menettävänsä,tulee moninkertaisestikaikkea hyvää. Itse katselennyt haikeana lapsuuskuvialapsistani. Näinkö nopeastiaika tosiaan meni?”Isät mukaanvalmennukseenJouni Lehmosen on helppomuistaa hämmennyksensäihka ensimmäiseltä neuvolareissulta.”Neuvolalle oli olemassavain äiti, äidin vatsa ja tulevavauva. Minä tunsin olevanitäysin ulkopuolinen.”Jari Jokisen muistikuvatovat samansuuntaisia. Ei ihme,että kaksikko innostui,kun uutta perhekeskusmalliatuotiin Espooseen vuonna2004. Ruotsin Leksandistakotoisin oleva toimintamallihuomioi isät vahvasti.Sekä Jokinen että Lehmonenkouluttautuivat isäryhmäohjaajiksiMiessakit ry:nkautta, ja ovat siitä saakkaolleet mukana vetämässäperhevalmennuksen isäryhmiä.Tätä nykyä Jokinen toimiimyös toiminnan koordinaattorina.Isäryhmät ottivat hetituulta alleen.”Ei puhettakaan, etteiköisiä saisi keskustelemaan!Aika loppui usein kesken,vaikka kokoontumiskertojaoli enemmän kuin nykyään,”kertoo Lehmonen ja viittaavuoden takaiseen neuvolauudistuksen,joka pudottitapaamisten määrää radikaalisti.Tätä nykyä isien on mahdollistatavata vain kerranennen ja jälkeen synnytyksen.Vauvalle syntyyisä ja äitiRaskausaika ja ensimmäisenlapsen syntymä ovatparisuhteelle äärimmäisenhaastavaa aikaa, muistuttaaJokinen.”Miksi tuokeskittyy vaintyöhönsä tailastenhuoneenremontoimiseen?Mitään ei puhu.”Siitä kielii karusti myösse tilastojen avioeropiikki,joka osuu juuri tähän tärkeäänvaiheeseen. Siinä missääiti vatsansa kasvaessa japotkujen voimistuessa luosymbioosin tulevaan vauvaansaja tutustuu neuvolakuvioissamuihin odottaviinäiteihin, mies tuntee vierellähämmennystä.Onko minusta isäksi?Onko vauvan myötä kaikkientinen mennyttä, pelikaverit,vapaaillat? Mielen täyttävätmyös ajatukset, jotkaovat tabuja ääneen lausuttaviksi:entä jos en haluakaansynnytykseen mukaan? Samaanaikaan puoliso osoittaaärtymystä: miksi tuokeskittyy vain työhönsä tailastenhuoneen remontoimiseen?Mitään ei puhu.”Iso ongelma on juuri se,etteivät puolisot sovi ääneenkäytännön asioita, saati puhutunteistaan keskenään.Siihen isäryhmissä on tarkoitusrohkaista. Mies voisanoa ääneen, että osoitansinulle välittämistäni näin,että kokoan tätä pinnasänkyätai yritän hankkia meilletila-autoa. Isäryhmien tavoitteenaon ennaltaehkäistäeroja, ja niissä isät luovat verkostoja,jotka voivat toimiamonin tavoin jatkossakin.”MuutostamiesmallissaIsäryhmissä on mahdollistasaada tietoa myös hoitovapaaseenliittyvistä asioista.Itsekin kaksi kertaa hoitovapaallalapsiaan hoitanutLehmonen kiittelee vaimoaantilan antamisesta tähän,ja rohkaisee isiä käyttämäänoikeuttaan. Kiinnostustakinnäyttäisi olevan.”Valitettavasti useinmiesten tulot ovat naistentuloja korkeammat, eikäSuomen nykyinen käytäntötue isän jäämistä kotiin”, Jokinenharmittelee.Kaiken kaikkiaan sekäLehmonen että Jokinen kokevatpaljon hyvää tapahtuneenisyyssaralla viimevuosina. Sen he ovat nähneetmyös työssään, Lehmonenlastentarhanopettajanaja Jokinen päiväkodinjohtajana.”Sitoutuminen perheeseenon kasvanut koko ajan.Tämän päivän isät ovat pääsääntöisestihyvin perillälastensa asioissa”, he kiittelevät.Seurakunnat mukana perhevalmennuksessaEspoon seurakunnat ovatolleet aktiivisesti mukanakaupungin perhevalmennustyössäsen alkumetreiltäsaakka, ja yhteistyöjatkuu tuoreimmankin neuvolauudistuksenjälkeen.Jokainen Espoon seurakuntajärjestää Parista perheeksi-illanomalla neuvola-alueellaan.Espoonlahdenseurakunnan perhetyötätekevä diakonissa JohannaKorpela kertoo, ettäkaksituntisen kurssin aikanakäsitellään muun muassaperheen vuorovaikutukseenja parisuhteeseenliittyviä kysymyksiä.Ilta sisältää myös tiiviintietopaketin niin kaupunginkuin seurakunnankintarjoamista perhekerhoista,-leireistä ja muistapalveluista lapsiperheille.Tulevat vanhemmat saavatmukaansa myös yhteystietoja;mistä hakeaapua, jos tuntuu, että arkikäy ylivoimaiseksi omanjaksamisen, perheväkivallantai muiden kriisienvuoksi. Illan päätteeksi ontarjolla käytännön neuvojakasteeseen liittyvistä asioista.Parista perheeksi -ryhmienlisäksi useat seurakunnattarjoavat myös perheneuvontaaja erilaisiaryhmiä ensisynnyttäjille jaheidän vauvoilleen.