KYLÄ-kyllä! -projekti. - Juupajoki

Valokuva Ala-Sahran tilalta, Petri SahraTTY-PAINO, TAMPERE 2004POHJAKARTAT: Maanmittauslaitos. Julkaisulupa PISA/138/2004

1. KYLÄ-kyllä! -PROJEKTI1.2 SUUNNITTELUPROSESSINKUVAUS1.1 KYLÄ-kyllä! -PROJEKTIN KUVAUSKYLÄ-kyllä! on Pirkanmaan maaseudun kehittämisverkostory:n, Tampereen teknillisen yliopiston sekä 15kylän EU-rahoitteinen ylimaakunnallinen ALMA-hanke(alueellinen maaseudun kehittämisohjelma). VastuullisenaTE-keskuksena toimii Pirkanmaan TE-keskus.Hankkeen virallinen nimi on MRL:n ja kyläsuunnittelunosallistumiskäytäntöjen yhdentäminen. Tavoitteena onluoda uusia osallistumiskäytäntöjä maaseudun kylienmaankäytön suunnitteluun sekä kehittää projektiin osallistuviakyliä yhdessä asukkaiden kanssa. Taustalla onvuoden 2000 maankäyttö- ja rakennuslaki, joka edellyttääosallistavampaa otetta maankäytön suunnitteluun.Omaehtoinen kyläsuunnittelu sekä maankäyttö- ja rakennuslainosallistumis- ja arviointimenettely ovat paljoltisamankaltaisia toimintamalleja.Projekti on kaksivuotinen, 2004-2006. Hankkeen loppuraporttivalmistuu keväällä 2006. Projektipäällikkönätoimii arkkitehti SAFA Pauliina Vitakoski, ja hankkeentieteellisenä ohjaajana toimii TTY:n yhdyskuntasuunnittelunprofessori Staffan Lodenius. Tampereen teknillisenyliopiston arkkitehtiopiskelijat työskentelevät projektityöntekijöinäkyläkohteissa 3-4 kk:n ajan valmistaenjokaiseen kylään kyläkohtaisen maankäyttösuunnitelman.Kyläkohteina kesällä 2004 ovat Juupajoen Kopsamo-Salokunta,Padasjoen Nyystölä-Maakeski, KalvolanSittala-Keikkala, Tammelan Liesjärvi, MerikarvianLankoski, Karvian Kantti, Porin Lattomeri ja KokemäenKorkeaoja. Kesällä 2005 kyläkohteina ovat OrivedenPäilahti, Ylöjärven Lempiänniemi-Kaihari, Virtojen Killinkoski,Vesilahden Koskenkylä, Forssan Kojo, YpäjänVarsanoja sekä Euran Hinnerjoki.Hankkeen kautta toteutuu kyläsuunnittelun keinoin 15erilaista maankäyttöprosessia. Tässä tarkoituksessalaaditaan olosuhteiltaan erilaisiin kyliin rakennuspaikka -ja maisemanhoitosuunnitelmia. Joissakin kylissä nämäsuunnitelmat viedään osayleis kaavaksi asti. Suurin osasuunnitelmista on kuitenkin luonteeltaan ns. kyläkaavojenkevytversioita. Suunnitelmat ovat epävirallisia,mutta suunnitelmien ja syntyneen käytännön toivotaanolevan hyödyksi kylän maankäytön suunnittelulle sellaisenaansekä taustamateriaalina mahdollisille tulevillekaavoitusprosesseille, kyläkohteesta riippuen.Juupajoen Kopsamolla ja Salokunnassa suunnitelmienpääpaino oli rakennuspaikkasuunnitelman laatimisessasekä kyläkokouksissa esille nousseissa maankäyttöönja maisemanhoitoon liittyvissä kohteissa. Kyläkokouksiajärjestettiin 3.6., 17.6 ja 5.8.2004. Kokouksissa oli läsnä20-30 kyläläistä, jotka osallistuivat aktiivisesti suunnittelutyöhön.Aloituskokouksen perusteella kartoitettiinprojektin tavoitteita ja mahdollisia suunnittelukäytäntöjä.Toisessa kokouksessa jakauduttiin pienryhmiin, joidenkanssa järjestettiin tapaamisia heinäkuussa. Ryhmäjakotapahtui 6 työryhmään, joita olivat rakennuspaikka-,liikenne-, ympäristö-, yhteistila-, piha-alueiden ja uimarannansuunnittelu- sekä Kopsamon keskuksen maisemointi-ryhmä. Kussakin ryhmässä oli mukana 3-6 henkilöäprojektityöntekijän lisäksi. Ryhmät kokoontuivatpääsääntöisesti kohdealueilla.Suunnitelma on ollut prosessi, jossa osa esille tulleistaasioista on noussut keskeisemmälle sijalle kuin toiset.Suunnittelutyön käynnistyksessä auttoi v. 2000 Kopsamonja Salokunnan kyläyhdistysten järjestämästätulevaisuusseminaarista kerätty kooste. Moni tuolloinajankohtainen asia tuntui edelleen tärkeältä. Tulevaisuudessapainopisteet voivat olla toisenlaiset.Oma vaativuusasteensa on ollut kahden kylän mukanaolossasekä alueen laajuudessa. Osallistujiennäkökulma on luonnollisesti vaikuttanut suunnitelmienpainottumiseen. Tarkoitus on, että suunnitelmat olisivatkyläläisten näköisiä, ei ulkopuolelta tullutta ´vierastamateriaalia´, jotta niihin voitaisiin sitoutua. Kyläläisiltäsaatu arvokas taustamateriaali, suunnittelupanos jakritiikki ovat olleet ensiarvoisen tärkeitä suunnitelmienlaadinnassa. Oman asuinalueensa ja eri alojen asiantuntijoidenkanssa on käyty runsaasti hedelmällisiä kehityskeskusteluja.Tässä koosteessa esitellään kesä-elokuun v. 2004aikana Kopsamolla ja Salokunnassa syntyneet rakennuspaikka-ja maisemointisuunnitelmat. Selvitysluovutetaan Kopsamon ja Salokunnan kyläyhdistyksillesekä Juupajoen kunnalle, joka on ollut projektin tärkeinyhteistyötaho. Lisäksi kyläläisille jaetaan tiivistettyjäversioita suunnitelmien olennaisista osista.Rakennuspaikkasuunnitelmassa on listattuna n. 40rakennuspaikkaa, joista on tiivis maisemallinen arvio.Alueella on voimassa rantaosayleiskaava, jonkavaikutusalueelle ei tässä selvityksessä ole puututtu.Suunnitelmien tärkeimpänä lähdemateriaalina on ollutarkkitehtitoimisto Lehto-Peltonen-Valkama Oy:n laatima1. 2.1. Suunnittelun kohdealue: Juupajoen kulttuurimaisema-alue.(Kartta: Pirkanmaan liitto, 1993 )2. Suunnittelualueen valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt.Selvitystyö maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ajantasaistamiseksijatkuu vielä syksyn 2004 ajan (Pirkanmaan 1. maakuntakaavan ehdotusvaihe2004, Pirkanamaan liitto).Juupajoen kulttuurimaiseman kehityssuunnitelma(v. 1995). Lähde- ja kirjallisuusluettelo on julkaisun lopussa.Realistista rakennuspaikkasuunnitelmaa (suunnitelmaon laadittu yhteistyössä maanomistajien kanssa) seuraavana,siihen pohjautuvana vaiheena, Kopsamolle jaSalokuntaan on kartoitettu pientaloasumiselle sopivialaajempia alueita, joiden toivotaan tarjoavan ratkaisujakasvavaan rakentamispaineeseen tulevina vuosina.Suunnittelukohteena ollut alue on merkitty maaseudunkehitettäväksi alueeksi asutuksen näkökulmasta Pirkanmaan1. maakuntakaavan ehdotusvaiheessa 2004,ja kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurimaisema-alueisiinympäristöministeriön mietinnön 66/1992mukaan. Vetovoimaa lisäävät alueen kauneus ja Tampereenläheisyys.Rakennuspaikkasuunnitelman 3. osana on taajamanomainenkehittämisvisio, jossa asutusta on keskitettyhelminauhamaisesti Kopsamon kirkonkylän jatkeeksiSahrajärven suuntaan ja Salokuntaan. On mahdollista,Valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristöMaakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristöettä asutuspainetta keskittyy tulevaisuudessa Kopsamonkirkonkylän läheisyyteen ja Salokunnan keskittymiin.Kylien elinvoimaisuuden säilyttämiseksi uusien hyvienrakennuspaikkojen löytäminen ja uusien muuttajiensaaminen on tärkeää. Valtakunnallisesti merkittävälläkulttuurialueella rakennuspaikkojen valinta on maisemallisestiherkkää toimintaa. Yksittäisten rakennuspaikkojenkartoittamisen lisäksi on olennaista hahmottaatilanne laajemmassa mittakaavassa.Projektin monitahoisuuden, aikataulun sekä alueenlaajuuden vuoksi perusteellisen inventoinnin tekeminenesimerkiksi vanhojen rakennuspaikkojen osalta ei ollutmahdollista. Rakennuspaikkaselvityksen ohella syntyneetsuunnitelmat ovat alustavia, mutta pyrkivät selkiyttämääntilannetta ja tarjoamaan näkökulman sekä hyviävaihtoehtoja rakentamispaineen kasvaessa, kulttuurimaisemanarvot huomioiden. Perusteellisten selvitystensekä rakennustapaohjeistuksen laatiminen olisi valtakunnallisestiarvokkaalla kulttuurimaisema-alueellasuotava toimenpide.3

Rakennuspaikkasuunnitelmien liitteeksi laadittiin rakennustapaohjeistuksensijaan visuaalinen pientalomalliluonnos,jonka suunnittelussa on huomioitu sopivuuskulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennuskantaan.Lisäksi pohdittiin liikenneturvallisuutta ja ympäristöasioita,kehitettiin Kopsamon kirkonkylän yleisilmettä sekäuimarantaa, jonka konkreettiseen parannustyöhön löytyimyös talkoointoa.5.8.2004 järjestetyssä kyläkokouksessa projektityöntekijäesitteli suunnitelmia. Tilaisuudessa oli mahdollisuuskritiikkiin ja keskusteluun. Projektin yhteydessä ylläpidetääninternet-sivustoa (http:// www.pmkv.sci.fi /kylakylla),jonne voi lähettää palautetta sekä suunnitelmistaettä suunnittelukäytännöistä.1.3. KIITOKSETKopsamon ja Salokunnan asukkaat ja kyläyhdistyksetovat olleet erittäin positiivisia ja aktiivisia yhteistyökumppaneita.Kylillä on pitkät perinteet yhteistoiminnasta.Hyvä yhteishenki ja yhteinen kiinnostus kulttuurimaisemanvaalimiseen heijastuvat kaikessa. Kiitos myösJuupajoen kunnalle toimivasta yhteistyöstä. On ollutilo toimia projektityöntekijänä tällaisessa ympäristössä.Kiitos vielä muille yhteistyötahoille, sekä energiselletyöryhmälle TTY:lla.3.1. 3.Tampereella 31.08.2004Tuija Leimu, ark. yoKYLÄ–kyllä! -projektiPIRKANMAAN MAASEUDUNKEHITTÄMISVERKOSTO RYTAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO2.4.4

MK 1:20 0005.1. Ala-Sahran kivinavetta on edustava ja persoonallinen esimerkki alueen hyvin säilyneestävanhasta rakennuskannasta. Navetta on rakennettu v.1882-1884. Valokuva: Petri Sahra2. Vuoden 1634 maakirjakartta Kihlalasta ja Sukkilasta(www.virtuaaliyliopisto.fi/vanhat kartat/maakirjakartat)3. Isonjaon kartta Sukkilasta (Lehto ym.,1995, s.7)4. Isonjaon kartta Kopsamolta (Lehto ym.,1995, s.7)5. Peruskartta 1950-luvulta (Kansallisarkiston kokoelma)2. RAKENNUSPAIKAT2.1 TAUSTAAHISTORIAAJuupajoen asutuksen historia ulottuu pitkälle menneisyyteen.Alueelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkojasekä lukuisia hajalöytöjä, jotka viittaavat vesistöä pitkinedenneeseen asutukseen.Juupan vanhimmat historiallisen ajan kylät (1150-) ovatsyntyneet Orivedeltä Kuoreveden suuntaan kulkeneeneräreitin varteen järvien rannoille. Ensimmäiset asumukset1500-luvun alkupuolella olivat Kangasalan kiinteänasutusalueen talonpoikien ja erämiesten erätupia,jotka vähitellen muuttuivat kiinteäksi asutukseksi. Eränkäyntimuuttui luonteeltaan uudisasutukseksi kaskiviljelyksineen.Osa taloista säilyi tosin pitkään erätupina.Maanviljelys kehittyi nopeasti, ja ajan mittaan alkuperäisasutuksestakehittyi vauraita talonpoikaistaloja.(Lehto ym., 1995, s.4.)Aluksi talojen pellot olivat erillisinä raivioina ja todennäköisestikunkin talon rakennukset sijaitsivat peltojensakeskellä. (Pirkanmaan liitto, D 13, 1992, s. 8.) Ensimmäisetyhden tai kahden talon kokoiset kylät perustettiinKokkilanselän rannoille 1500-luvulla. (Jokiniemi-Talvistoym., 2003, s. 23.) Kylät on yleensä nimetty ensimmäisentalon isännän tai kotijärven mukaan.Ensimmäiset tiedot sarkajaosta eteläisessä Hämeessäja Satakunnassa ovat 1400-luvulta, ja uudelle ajalletultaessa toimitukset vakiintuivat. Tämän tuloksena kylienpellot ja niityt sijaitsivat kylän rakennusten ympärillä.Rakennukset ryhmiteltiin neliömäisiksi pihapiireiksi,jotta tonttimaa saatiin taloudellisesti hyödynnettyä. (Pirkanmaanliitto, D 13, 1992, s. 8.)Peltokappaleet ympäröitiin aidoilla ja jaettiin sarkoihintalojen kesken niiden veroluvun mukaan. Osa pelloistasijaitsi ulkopalstoilla kauempana yhteisestä viljelyaukeasta.Laitumet, hakamaat ja kotimetsät olivat kylienyhteisomistuksessa ja laajat takametsät useammastakylästä koostuvan jakokunnan hallussa. 1500-1700-luvuilla alueen kylien asutuksen määrä vaihteli 20-23talon välillä. (Lehto ym., 1995. s.4.) Näin ollen suuria,tiiviitä rivi- tai ryhmäkyliä ei tarkastelualueella syntynyt.Kapeiden sarkojen viljely oli hankalaa ja edellytti tiukkaayhteistä aikataulua. Viljelemisen järkiperäistämiseksija taloudellisen kannattavuuden vuoksi isojaossaviljelykset jaettiin suuremmiksi, yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi,ja talot sijoitettiin viljelystensä keskelle.Isojako toimitettiin alueella vuosina 1757-1809. (Lehtoym.,1995, s. 4-5.)Vasta isonjaon vaikutuksesta 1700-luvun lopulla talojenmäärä alkoi lisääntyä. (Jokiniemi-Talvisto ym., 2003,s. 24.) Tämä oli yleinen ilmiö koko Suomessa ja jatkuiedelleen 1800-luvun alkupuolella tiloja halottaessa sekätorppia että mäkitupia perustettaessa.Isojako sekä sitä täydentävä uusjako olivat tärkeitä vaikuttajiakylärakenteen hajoamisessa. Keskittyneen kyläasutuksenmallista siirryttiin kohti hajanaisen asutuksenluonnehtimaa maatalousmaisemaa. (Linkola ym., 1985,s. 82-83.) Tosin alueilla, joilta tiiviit ryhmä- ja rivikylätpuuttuivat, ei hajoamisprosessi ollut yhtä merkittävä.Monet Kopsamon ja Salokunnan vanhimmista maatiloistasijaitsevat edelleen perustamispaikoillaan tainiiden välittömässä läheisyydessä. Väestönkasvunvaikutuksesta asutus on vähitellen tiivistynyt. Lähekkäinsijainneiden maatilojen luomien tiivistymien lisäksiasutuksessa on 1950-luvun peruskartassa (kuva 5)havaittavissa selkeitä tiivistymiä: Kopsamon kirkonkylä,kirkon ympäristö, Kaunistonmäki, Mäkikylä, Pohjanlahdenluoteisranta, Turhalan ympäristö, Sahajoentienliittymä ja Salokunnassa Porvola, Melli sekä Kiperänvuoren ympäristö. Luttujärven ja Jaarlansalmen välinenniemi, jonne ensimmäiset kylät 1500-luvulla perustettiinon muodostanut ja muodostaa edelleen omanlaisenusean maatilan kokonaisuuden, jota avoin peltomaisemayhdistää. Lisäksi Sahrakosken myllyn ympärille onkasvanut myllyn toimintaan liittymä rakennusten keskittymä.Tarkastellessa nykyistä asutusta tiivistymät ovatpääpiirteittäin samoja, joskin niihin on tullut muutamatalo lisää. 1960-70 luvuilla alkaneiden maataloudenrakennemuutoksen ja kaupungistumisen seurauksenaosa taloista näyttää tosin pysyvästi autioituneen. Pappilanympäristöön on kasvanut hiljattain uusi merkittäväkeskittymä.Perinteisesti pihapiirien etäisyys on vaihdellut muutamastakymmenestä metristä satoihin metreihin.Tyypillistä on, että asuinrakennukset sijaitsevat metsäsaarekkeillapeltojen ympäröiminä tai pellon ja metsänrajavyöhykkeellä.Pihapiirimäinen rakennustapa on luonut tiiviimmän vaikutuksenkuin nykyaikainen yhden asuinrakennuksenja autotallin rakentamismalli. Hämeessä tilat ja torpatovat muodostuneet perinteisesti melko suljetusta pihapiiristä,jonka malli on vaihdellut vapaammasta säännöllisempäänsuorakulmioon.5

Vielä 1950-luvulla rakennettiin ulkorakennuksista ainakinsauna ja vaja. Asumistoiminnot ovat muuttuneet,eikä pientaloasuminen vaadi erillisiä talousrakennuksiaympärilleen.1980-luvulla asutusta keskitettiin yhteenrakennukseen, mutta nykyään hajauttaminen on jälleenlisääntynyt (esim. ulkosauna, autotalli, vaja). Tämä onkinrakennuspaikan ´hallinnan´ kannalta kannatettavailmiö, ja auttaa uuden rakennuskannan sopeuttamistaperinteiseen.TULEVAISUUSSatojen vuosien aikana peltoalueet ovat kasvaneet siksimaisemallisesti arvokkaaksi yhtenäiseksi viljelymaisemaksi,jota metsäsaarekkeet ja metsänreunat jäsentävät.Entisajan asutus keskittyi luontaisesti parhaillerakennuspaikoille, ja tämä rakennetun ympäristön jaluonnon välinen symbioosi heijastuu tasapainoisenaesteettisenä kokonaisuutenaAsutus ei ole huomattavasti tiivistynyt viimeisen 50vuoden aikana. Isoajakoa edeltävästä n. 20 tilasta ontosin suuri muutos nykyiseen n. 250 talouteen sekälukuisiin kesämökkeihin. Kulttuurimaisema-alueen laajuuson 3400 ha, josta n. 80% sijaitsee Juupajoen puolella,joten asumistiheys on edelleen matala. Viimeisenkymmenen vuoden aikana rakentaminen on kuitenkinhuomattavasti lisääntynyt. Kauniit maisemat ja Tampereenläheisyys lisäävät alueen vetovoimaisuutta. Jottaalueen sopusuhtainen rakennetun ympäristön, viljelystenja luonnonmaiseman kokonaisuus ei rikkoutuisi jaidyllinen maaseutumaisema tuhoutuisi, tulee jokainenyksittäinenkin rakennuspaikka harkita tarkasti.Uusien rakennuspaikkojen tulisi täydentää ja jäsentääolemassa olevaa asutuksen ja maiseman muodostamaaherkkää kokonaisuutta. Arvokkaille peltoalueillerakentamista tulee välttää, mikä muodostaa omanhaasteensa ja rajoituksensa rakennuspaikkojen valinnalle.Kopsamolle ja Salokunnalle ovat tyypillisiä rytmikkäätmaisemaepisodit, jotka johdattelevat kulkijaa tarjotenlähi- ja kaukonäkymien vaihtelevia sarjoja. Katse kulkeutuuavoimessa pelto- ja järvimaisemassa toisinaanjopa 360 asteen sektorina useiden kilometrien päähän.Alueella on suuria korkeusvaihteluita. Jokainen uusirakennus on muutostekijä näissä avarissa näkymissä.Avoimille paikoille rakennetuista taloista muodostuuhelposti kiintopisteitä. Rakennuspaikan valinnan lisäksiitse rakennuksen edustavuus ja sopivuus perinteiseenympäristöön on tarkasti huomioitava suunnittelussa.Yhtenä periaatteena rakennuspaikkaa arvioidessa voidaanpitää, että mikäli paikka on täydellinen ilman rakennusta,se kannattaa jättää sellaiseksi. Myös ´tyhjät´,rakentamattomat alueet jäsentävät tilaa.Toinen tärkeä periaate on kulttuurihistoriallisesti jamaisemallisesti arvokkaan rakennuskannan kunnioittaminen.Vanhojen maatilojen ympärillä voidaan ajatellaolevan näkymätön suojavyöhyke, jolle ei tulisi rakentaa.Suojavyöhyke saattaa kohteesta riippuen ulottuauseiden kymmenien metrien päähän. Kohteen hahmottaminenja lähestyminen eri suunnista ovat osa arkkitehtuuria.Erityisen arvokkaita kohteita ovat Juupajoenkirkko, Suomelan maamiesseuran talo ja Pärin vanhapäärakennus (Pirkanmaan liitto, D 13, 1992).Maaseutu on elävä, muuttuva kokonaisuus, ja olisiluonnotonta pysäyttää rakentamista kokonaan, kulttuurihistoriallistenkaanarvojen nojalla. Täydennettäessätai muutettaessa olemassa olevia maatiloja on tärkeääanalysoida pihapiirin luonne ja sopeuttaa uudisrakennussen ´ideaan´ sekä toimintojen, sijoituksen että ulkomuodonosalta. Uuden rakennuksen tulisi täydentäätai sulkea pihapiiriä, tai aloittaa luontevasti uutta. ´Ulkopuolinen´rakentaminen tulee sijoittaa riittävän kauas, eiepämääräiseen välimaastoon.Nykyajan isojen tuotantorakennusten sopeuttaminenpienipiirteiseen maaseutuympäristöön on ongelmallista.Niidenkin suunnittelussa tulee käyttää paikallisia rakennustaiteellisialähtökohtia ja pyrkiä hajottamaan suurtarakennusta visuaalisesti pienemmiksi osiksi sijoittelun,suunnan valinnan ja massoittelun keinoin. Istutuksetja aidat ovat myös hyviä jäsentelykeinoja, mutta eivätyksin riitä.Kiinnostavia vaihtoehtoja asumiselle luovat hiemanetäämmäksi sijoitetut kulttuurimaiseman ´uudisalueet´(ks. kartat). Useamman talon keskittymät kulttuurimaisema-alueenvähemmän keskeisillä tai reuna-alueillatarjoavat uusia mahdollisuuksia (esim. helpompi sopeuttaauusia rakennuksia) ja lieventävät haja-asutuksenmahdollisia ongelmia, joita ei aina ole osattuennakoida.2.2 RAKENNUSPAIKKASUUNNITELMAJA MAISEMALLINEN ARVIOINTIJuupajoen kulttuurimaisema -alue on Pirkanmaan 1.maakuntakaavan ehdotusvaiheessa 2004 valittu asutuksenkannalta kehitettäväksi maaseutualueeksi. Tämänprojektin tärkeänä päämääränä oli hyvien uusienrakennuspaikkojen löytäminen. Rakennuspaine on viimevuosien aikana voimakkaasti kasvanut, ja rakennuspaikkojenkysyntä ylittää tarjonnan. Kylien elinvoimaisuudentakaamisen kannalta tulevaisuudessakin uusienasukkaiden saanti on tärkeää. Yhtä tärkeää on, ettärakennuspaikat on valittu maisemallisen kokonaisuudenkannalta onnistuneesti.Rakennuspaikkojen valinta on tapahtunut yhteistyössämaanomistajien kanssa. Kartalla on rakennuspaikkoja16 maanomistajalta. Osa paikoista on varattu omaankäyttöön. Suunnitelma ei ole sitova, mutta rakennuspaikkojenkäyttöönotto olisi suotavaa.Valinta oli prosessi, jossa ensin kyläkokouksissa merkittiinkarttoihin rakennuspaikkaehdotuksia. Maanomistajienja kyläläisten paikallis- ja asiantuntemus oli tässätehtävässä erityisen tärkeää. Perinteisten vanhojenrakennuspaikkojen luontevuus perustuu paljolti pitkäänharkinta-aikaan ja paikallistietouteen.Juupajoen rantaosayleiskaavan (vahv. 16.06.2000)alueelta ei rakennuspaikkoja valittu. Arvioinnissa onpoikkeuksena mukana kaksi paikkaa rantaosayleiskaava-alueelta.Juupajoen kunnan rakennusjärjestyksessä on rakennuspaikanminimikooksi säädetty 5000 m2 asemakaava-alueenulkopuolella, viemäriin liitettäessä 2000 m2.Tonttien rajoja on hahmoteltu kunnan rakennusjärjestystänoudattaen.Projektityötekijä tutustui rakennuspaikkoihin maanomistajienkanssa. Rakennuspaikan sopivuudesta,rakennuksen sijoituksesta, vesi- ja tieyhteyksistä sekäjätevesien käsittelystä keskusteltiin. Nämä asiat olivatyleensä ennalta harkittuja. Maastokäynneillä etsittiinmyös uusia rakennuspaikkoja.Rakennuspaikkoja arvioitiin lisäksi maisemallisesti erisuunnista ja etäisyyksiltä. Arvokkaiden luontokohteidensekä kiinteiden muinaisjäännösten mahdollinen läheisyystarkastettiin. (Ylönen-Peltonen, R. Juupajoen muinaisjäännösinventointi,1999; Mikroliitti Oy, Inventoinnintäydennys historiallisten muinaisjäännösten osalta, 2002;Juupajoen, Längelmäen ja Oriveden luontokohdeselvitys,D 79, 2004; Arvokkaat luontokohteet, D 39, 1995.)VANHOJEN RAKENNUSTEN PAIKKOJAKARTTA 1a1. Kivimäki2. Koivisto3. Helperi4. Markkula5. Niittymäki6. Tervala7. Hakalan torppa8. Halvo9. Lapalan mäkitupa10. Lampisen riihi11.-12.-6

RakennuspaikkaKARTTA 1aRAKENNUSPAIKATMK 1:20 000Rakennuspaikka, edellyttään. 2000-3000 m2 kokoaVanha rakennuksen paikkaMaanmittauslaitos. Julkaisulupa PISA/138/20047

KARTTA 1bRAKENNUSPAIKATMK 1:20 000RakennuspaikkaRakennuspaikka, edellyttään. 2000-3000 m2 kokoaVanhan rakennuksen paikkaMaanmittauslaitos. Julkaisulupa PISA/138/20049

31. Hieno perinteinen rakennuspaikka pellon reunassa,josta aukenee näkymät sekä alas laaksoonettä itään pellolle. Rakennus täydentäisi sopivastirakennettua kokonaisuutta. Pienmaiseman kannaltaolisi edullista, mikäli edessä oleva pelto voidaansäilyttää viljeltynä/avoimena.32. ´Kotkanpesän´ paikka ylhäällä kallioiden vieressä.Paikalta upeat näköalat, mihin tosin vaikuttaaedessä olevan metsän kasvu. Rakentajan tuleetiedostaa etäinen haja-asutussijainti. Perinteisestirakennukset ovat sijainneet peltoalueidensa ympäröimänäalempana maastossa. Ylhäälläkin on ´uudisraivausmahdollisuuksia´,mutta talon tulisi ollapuiden suojassa, myös ilmasto-olosuhteiden takia.33. Paikka 1-2 rakennukselle rantaosayleiskaavaalueella.Rakennukset täydentäisivät hienostiolemassaolevaa rakennuskantaa. Paikalta todellakauniit näkymät Lutun järvelle ja ympäröiväänmaisemaan. Keskeinen sijainti.34. Rantaosayleiskaava-alueella kiinnostava rakennuspaikkaylhäällä kalliolla. Paikka on pohjoisrinteessä,mutta sieltä on erityisen ansiokkaat näköalat.Mikäli pelto-alueen reunoille rakennetaan,olisi syytä huomioida maisemallisesti arvokkaan,satoja vuosia vanhan peltoaukean rikkoutumisriski.35. Luonteva rakennuspaikka kalliokumpareellapellon ja metsän rajavyöhykkeellä. Sijainti metsänreunassaistuttaa 5000 m2 kokoisen rakennuspaikanluontevasti maisemaan, vaikka tonttiajoudutaankin laajentamaan pelto-alueelle. Paikaltahienot näkymät järvimaisemaan.36. Kaksi vierekkäistä rakennuspaikkaa, joiden välissätie. Rakennukset kehystäisivät hienosti peltoaluoden näkymäpäätteen. Ylhäältä hienot näköalatjärvelle. Jos mahdollista, rakennukset tulisi sijoittaaperinteisen rakennustavan mukaan pellon jametsän välivyöhykkeeseen alemmas, ei kukkulanlaelle. Paikalta aukenee avoin maisema myösetelän suuntaan.37. Kätelänvuoren rinteessä 3-4 selvästi erottuvaakumparetta, joille hyvä sijoittaa rakennus. Edustaviapaikkoja, joilta näkymät ympäröiville pelloille/Mellinselälle.2.3 PIENTALORAKENTAMISELLESOPIVIA ALUEITAKARTTA 2Tavoitteena oli tutkia rakennuspaikkatilannetta mahdollisimmantarkasti tulevien vuosien rakentamista ennakoiden.Täysin kattava maankäytöllinen suunnitelmaolisi kuitenkin edellyttänyt kaikkien alueen maanomistajienosallistumista projektiin.Rakennuspaikkakartoituksen 1. vaiheen lisäksi 2. vaiheessaalueelle merkittiin pientaloasumiselle soveltuvialaajempia alueita (KARTTA 2). Paikkojen valinnassaon huomioitu 1. vaiheessa katsastetut rakennuspaikat.Suunnitelma on laadittu pääsääntöisesti siten, ettäkunnan rakennusjärjestyksen rakennuspaikan koonvaatimukset toteutuvat. Rakentamisen lisääntyessäsuunnitelmassa on pyritty maisemallisesti sopusointuiseenkokonaisratkaisuun kulttuurimaiseman arvothuomioiden. Tarkoitus ei ole, että kaikki rakennuspaikatpitäisi rakentaa täyteen, vaan osoittaa rakentamiseensoveliaita alueita, kun rakentamistarvetta esiintyy.Tämä suunnitelma on suuntaa antava, eikä vastaakaavaa, jonka laatiminen edellyttäisi perusteellisempienselvitysten tekoa. Suunnitelman toivotaan kuitenkintarjoavan hyviä ratkaisuja rakennusten sijoitteluunsekä vaihtoehtoja rakentamiselle rantakaava-alueelleja maisemallisesti arvokkaille peltoalueille. Samalla sevoi tehdä maanomistajia tietoisiksi maankäytöllisistämahdollisuuksistaan.Kaikilla merkityillä alueilla on erityisiä ansioita sen lisäksiettä ne soveltuisivat rakennettuina hyvin maisemakokonaisuuteen.Pohjoisrinteitä on yleensä vältetty.Alueet on tarkastettu maastossa sekä paikalla että kauempaatarkastellen. Valinnassa on kunnioitettu kylänrakennetta ja ´ídeaa´, jossa pihapiirien välinen etäisyyson melko suuri. Alueita valittaessa on ajateltu muutamantalon kylämäisiä tiivistymiä, jotka kokoavat ja rytmittävätkylärakennetta, sekä helpottavat kunnallisteknisiä, jätevesienkäsittely- ym. järjestelyjä.Paikat ovat pääasiallisesti olemassaolevien tieyhteyksienvälittömässä läheisyydessä. Osa merkityistä alueistasaattaa tällä hetkellä olla omistajan kannalta epärealistisia,mutta suunnitelman on tarkoitus ennakoidamaankäyttöä pidemmällä aikavälillä.Eheiden maatilakokonaisuuksien ja potentiaalisten rakennuspaikka-alueidenvälille on tarkoituksella jätettyvälimatkaa, jotta ei syntyisi maisemallisesti häiritsevää´puolivälisijoittelua´.ARVOKKAAT LUONTOKOHTEETTarkastelualue on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.Vuoden 2004 Juupajoen luontokohdeselvityksestä on poistettu joitakinkohteita, syynä mm. harvennus- ja avohakkuut.Tarkastelualueella sijaitsevat arvokkaat luontokohteet, uhanalaistenkasvien sekä liito-oravien esiintymät tuleehuomioida rakennus- ym.maankäyttöhankkeiden yhteydessä.Alueet ja esiintymät on merkitty karttaanL1 – L6- tunnuksinL1L2L3L4L5LintulahtiJaarlansalmi ja KattilalahtiLuttuJuupajokiVuorijärveltä Kukkolahteen laskeva puroPerinnemaisemakohteetL6 Jokiniemen metsälaidunL7 Jaakkolan hakaL8 Tuuppalan hakaUhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien esiintymätL9L10HirvenkelloHajuheinäLiito-orava havainnotL11 SikavuoriL12 Kokkilantie 219JUUPAJOEN ARVOKKAAT KALLIOALUEETJuupajoella on kaksitoista luonnon- ja maisemansuojelun kannaltaarvokasta kallioaluetta. Kallioalueiden määrittely perustuu valtakunnalliseeninventointiin. Inventoinnin tavoitteina on arvokkaidenkallioalueiden suojeluohjelma ja kiviainesten oton ohjaaminen muillekallioalueille.RAKENNUSPAIKKA-ALUEET, jotka sijaitsevat arvokkaiden luontokohteidenvälittömässä läheisyydessä on numeroitu mustin ympyröin.1. Alue sijaitsee Haukkavuoren rinteillä, joka on määritelty arvokkaaksikallioalueeksi.Ympäristökeskuksen kanta tulisi rakennushankkeenyhteydessä tarkistaa.2.-3 Sikavuorella ja Kokkilantie 219:ssa tehty liito-oravahavaintoja.Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin IV (a) mukaisiin tiukasti suojeltuihinlajeihin, jonka levähdys-ja lisääntymispaikkojen hävittäminenon kielletty. Rakennustoimintaa suunniteltaessa lajin suoja-alueettulee tarkistaa.4. Rakennuspaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä uhanalainenhirvenkello- esiintymä.Kohteista tietoa:Juupajoen, Längelmäen ja Oriveden luontokohdeselvitys, D 79.Pirkanmaan liitto. Orivesi, 2004.Pirkanmaan ympäristökeskus, luontotietoprojektiArvokkaat luontokohteet, Juupajoki, D 39. Pirkanmaan liitto.1995.LIIKENTEEN ONGELMAKOHTIA(oranssit nuolet):1. Kytökorven risteys2. Köllin mäki3. Kopsamon kirkonkylän T-risteys4. Meijerin mäki5. Kihlalan mutkaRAKENNETUN YMPÄRISTÖN ARVOKKAAT JAMAISEMALLISESTI TÄRKEÄT KOHTEETA1-A23 KULTTUURIHISTORIALLISESTI ARVOKKAAT KOHTEETA1A2A3A4A5A6A7A8A9A10A11A12A13A14A15A16A17A18A19A20A21A22A23Sahrakosken tila ja myllyAla-Sahran tilaYlä-Sahran tilaJuupajoen pappilaMaunulan tilaKöllin tilaKopsamon kouluPirttisaran tilaKopran myllyKivimäen torppaJuupajoen kirkkoSuomelaPärrinaution tilaHämylän tilaJaarlan tilaHoivalan tilaSukkilan tilaSukin kiviholvisiltaAla-Mellin tilaMellin kouluKokkilantien puusiltaAlanenPerttulan tilaM1-M7 MAISEMALLISESTI TÄRKEÄT KOHTEETM1M2M3M4M5M6M7Kopsamon kirkonkyläRahkosen tilaSalon tilaRotialan tilaKihlalan tilaKokkilantien risteyksen seutuTarkkalan tilaKohteiden kuvaus: Juupajoen kulttuurimaisema- alueenkehityssuunnitelma, ss. 26-40. (Arkkitehtitoimisto Lehto PeltonenValkama Oy. Helsinki, 1995)10

Maanmittauslaitos. Julkaisulupa PISA/138/200411Pientalorakentamiselle soveltuva aluePientalorakentamiselle soveltuva alue,arvokkaan luontokohteen läheisyyshuomioitavaKARTTA 2PIENTALORAKENTAMISELLE SOVELTUVIAALUEITAMK 1:30 000Rantaosayleiskaava-alueen rajaKultuurihistoriallisesti arvokas rakennetunympäristön kohdeMaisemallisesti tärkeä rakennetunympäristön kohdeLiikenneturvallisuuden ongelmakohtaMahdollinen ´maisemaportin´ sijaintiHarkittava kevyen liikenteen väylänpaikkaMaisemallisesti arvokas peltoaluePeltoalueArvokas luontokohdeVesialue, arvokas luontokohdePerinnebiotooppiRakennuspaikka arvokkaan luontokohteenvälittömässä läheisyydessä

KARTTAAN 2 on merkitty pientalorakentamiselle soveltuvienalueiden lisäksi tarkastelualueen arvokkaat luontokohteet,kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaatrakennetun ympäristön kohteet sekä liikenteenongelmakohtia. Ks. karttamerkkien selitykset.Muutama paikka sijaitsee arvokkaiden luontokohteidenläheisyydessä, mutta näistä kohteista ainoastaan liitooraviensuoja-alueet rajoittavat lain mukaan rakentamista.Nämä suoja-alueet tulisi tarkistaa, mikäli rakentamistoimintaasuunnitellaan.2.4 TAAJAMANOMAISET TIIVISTYMÄTTULEVAISUUDESSA ?Tarkastelualue on pinta-alaltaan laaja ja harvaan asuttu.Suunnitelmallinen sijoittaminen kokonaisuuteen nähdenvaatii kuitenkin tulevaisuuden suuntaviivojen hahmottamista.On todennäköistä, että uudet muuttajat hakeutuvatmielellään muun asutuksen läheisyyteen, jolloin taajamarakennetiivistyy. Tällainen taajama on esimerkiksiKopsamon kirkonkylä, josta tihentymät voisivat jatkuaedelleen Salokuntaan ja Sahrajärven suuntaan.Maaseudulle muuttavat ihmiset hakevat tilaa ympärilleen,eivätkä nykyiset asukkaat toivo naapurin keittiönikkunaa päänäkymäkseen. Kaukainen yksittäinen hajaasutusei kuitenkaan ole monelle paras tai houkuttelevinvaihtoehto. Tulisi kyetä ratkaisemaan kysymys, mitenasua samalla sekä yhteydessä muihin että maaseudunrauhassa. Yksi vastaus kysymykseen on rakennuspaikanriittävän suuri koko.Asema-kaava-alueen ulkopuolella ( MRL § 116:n mukaan)minimirakennuspaikkakoko on 2000 m2, jostavoidaan lain yleisten poikkeamissäännösten perusteellapoiketa aina 1000 m2:een saakka. Juupajoen kunnanrakennusjärjestyksessä on rakennuspaikan minimikokohaja-asutusalueella 5000 m2, viemäriin liitettäessä2000 m2. Tiiviissä taajamassa 5000 m2 rakennuspaikkaei ole rakennetun kokonaisuuden eheyden kannaltahyvä vaihtoehto.Jotta rakentaminen ei tapahtuisi suunnittelemattomanasirottelemisena, on taajamien ja tiivistymien synnyttäminenperusteltua.Kulttuurimaisema on syntynyt ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta,maanviljelyn tuloksena. Talot ja kylätovat perinteisesti sijainneet viljelymaidensa ympäröimänä.Yksittäisten viljelijöiden peltopinta-ala on osa tätäpäivää, kun taas suuri osa muualta muuttaneista eiole maanviljelijöitä. Niinpä uudet rakennukset eivät olemaatiloja, vaan yksittäisiä pientaloja. Tällaiset seikatvaikuttavat maankäytöllisiin oloihin, ja pientalojen sirotteluon vaarassa johtaa kenttämäisiin, hahmottomiintihentymiin arvokkaille peltoalueille.Seuraavissa kuvissa on esitelty taajamana potentiaalisenkasvualueen kehitysmahdollisuuksia. Mihin tulisirakentaa ja mihin ei, jotta kulttuurimaisema olisi arvossaanvielä 50 vuoden kuluttua ?Jaarlansalmen ja Lutun rajaama niemi oli ensimmäistenkylien perustamisseutua 1500-luvulla. Tälle Salokunnankeskeiselle alueelle ovat luonteenomaisia maisemallisestija historiallisesti tärkeät tilakokonaisuudet.Alue on rantaosayleiskaava-aluetta, ja tietoisesti jätettytässä yhteydessä käsittelemättä, koska asutuspaineenei toistaiseksi toivota kohdistuvan juuri tälle maisemallisestiyhtenäisen kokonaisuuden muodostavallealueelle.1. SIROTTELUMALLISirotteluperiaate toimii, mikäli rakennuspaikat valitaanmaisemallisesti sopusointuisilta paikoilta. Jos taas yksittäisiärakennuksia sijoitetaan yhä enenevissä määrinpelloille, suunnittelemattoman kenttämäisen kasvunriski on suuri.Suomessa on monia maaseutuja ja kaupunkien ympäristöjäpilattu kenttämäisiksi kaavoitetuilla ´rivitalokylillä´,jotka ovat täysin irrallisia paikallisesta ja suomalaisestamaaseudun rakennusperinteestä.Tiheästi asutuilla alueilla muualla maailmassa on toisaaltaedustavia esimerkkejä täyteen rakennetuistakukkuloista ja tasamaista maaseudulla ja kaupunkialueilla,mutta näiden paikkojen asutushistoria on toisenlainenja rakenne tiiviimpi kuin isonjaon muokkaamallaPirkanmaalla.2. NAUHAMALLINauhamallissa asutus on määrätietoisesti keskitettyolemassa olevien teiden varteen nauhamaisiksi riveiksi.Kylillä ei kuitenkaan ole tiiviiden raittikylien perinnettä. Rivimäisetrakennusryhmät teiden toiselle tai molemmille puolillesijoitettuna tuntuvat hiukan yksitoikkoiselta ja vieraaltavaihtoehdolta rytmiltään muuten vaihtelevassa maisemassa.Todennäköisesti toteutuvat vaihtoehdot sisältävät toistensapiirteitä ja ovat enemmänkin välimuotoja. Kenttämäisenlaajentumisen riski sisältyy myös nauhamalliin siinävaiheessa, kun tienvarret on rakennettu täyteen.1. Kenttämäinen sirottelu3. Helminauhamainen kehitys, Kopsamo122. Nauhamainen kasvu4. Helminauhamainen kehitys, Salokunta

1.Kuvat 1.-3. Esimerkiksi näiden rakennusten ja rakennusryhmienympärille voitaisiin kasvattaa uusia pientaloasutustentihentymiä. Kuvat 1-2 Salokunnasta, kuva3 Sahrajärventien varrelta.Kuva 4. Vanhat maatilakokonaisuudet hahmottuvat arvokkainamaisemaa rytmittävinä kokonaisuuksina, kunniiden välitön ympäristö rauhoitetaan rakentamiselta.Saavuttaessa Sahantietä Kopsamon kirkonkyläänselkeä maisemasilhuetti jäsentyy jo kaukaa.3. HELMINAUHAMALLIHelminauhamalli olisi suositeltava olemassa olevaanrakentamiskantaan ´upotettava´ kehitysmalli. KARTAS-SA 3 esitetään mahdollisuuksia tarkemmin. Malli onvisio, ei virallinen suunnitelma. Selvitysten osalta päteesama kuin kohdassa 2.3., Pientaloasumiselle soveltuviaalueita.Helminauhamallissa taajamaa täydennetään ja jatketaankylämäisillä, useamman talon tiivistymillä.Rakennukset tukeutuvat olemassa olevaan rakennuskantaantien varteen, mutta tiivistymien väliin jätetäänrakentamattomia ´hengitysvälejä´, jotka jäsentävät jarytmittävät rakennetta. Rakennusryhmät hahmottuvatjo kauempaa samalla tavalla kuin peltojen ympäröimätmaatilakokonaisuudet, ja luovat parhaassa tapauksessamuistuman vanhakantaisesta kylärakenteesta.Helminauhamalli edellyttää kuitenkin maksimissaan2000-3000 m2:n kokoisia rakennuspaikkoja riittäväntiiviin rakenteen aikaansaamiseksi, sekä ympäröivienpeltoalueiden säilyttämiseksi.Suunnitelman pohjana on käytetty KARTTOJEN 1a, 1b ja2 rakennuspaikkoja.Tässä mallissa niitä on lisätty ja merkittymyös pienempinä kuin 5000 m2 (ks. KARTTA 3).3. MALLITALO3.1 TAUSTAASuomalaisen maaseudun rakennuskanta on epäyhtenäistynyt1950-luvun jälkeen. Syynä ovat mm. teollisuudenja ´uusien materiaalien´ mahdollistama, perinteisestäpoikkeava rakennustapa sekä asumistavanmuutokset. Rakentajalle on tarjolla runsaasti erilaisiaratkaisutapoja ja materiaaleja. Uuden rakennuksenolisi kuitenkin sovittava sekä ulkonäöltään että toiminnallisestivanhojen talojen rinnalle. Tyyppitalon sijoittaminenesim. vanhaan pihapiiriin ei ole helppo tehtävä,ja usein on perusteltua käyttää apuna ammattitaitoistasuunnittelijaa.Oheisessa mallitalossa (s. 16-17) on otettu huomioonalueen vanhemman kannan rakennustavalle tyypillisiäpiirteitä. Maaseudun perinteinen rakennuskantaon mielenkiintoinen ja rikas esimerkki talonpoikaisenrakennuskulttuurin ja kaupungeista virranneiden, eurooppalaistenvaikutteiden yhteensulautumisesta. Alueenvanhimmat rakennukset ovat peräisin 1700-luvunlopulta. 1800-luvun jälkipuoliskolta sekä 1900-luvunensimmäisiltä vuosikymmeniltä on säilynyt suhteellisenrunsaasti edustavaa rakennuskantaa.2.3.4.Perinteisessä hirsirakentamisessa hirren pituus sanelirakennuksen päämitat. Alueen vanhat maalaistalotovat pitkänomaisia, kapeahkoja suorakaiteita. Talojajatkettiin perinteisesti lisäämällä huonetilaa pituussuunnassa.Tyypillisiä mittoja ovat 6,5-8,5 metrinleveys ja vähintään 11-13 metrin pituus pienemmissäkinrakennuksissa. Lähes poikkeuksetta käytettykattomuoto on satulakatto. Kattokulma vaihtelee 30-40asteen välillä, ja on vain harvoin tätä jyrkempi. Tyypillinenvanhan rakennuksen päädyn leveyden suhdeharjan korkeuteen on 1:1–1 1/5.Osassa 1900-luvun alkupuolella rakennetuista taloissaon huvilamaisia piirteitä. Mm. mansardikatto olisuosiossa. Rintamamiestalo muodostui omakotitalonmalliksi sekä maaseudulla että kaupunkialueella 1950-luvulla. Viime vuosina rintamamiestalon kulttuurinenprofi ili on kohonnut. Malli sopiikin lähes saumattomastiyhteen vanhan rakennuskannan kanssa, joskin alunperin tyyppiä pidettiin mittasuhteiltaan liian korkeana.13

Ongelmallisimpia kokonaisuuden kannalta ovat 1960-luvun jälkeen rakennetut matalat, erityisesti tiilirakenteisettalot, jotka tosin edustavat oman aikansaihanteita ja tyylivirtauksia. Tänä päivänä maaseudullapidetään tärkeänä yhtenäisen ilmeen vaalimista japerinteisen rakennustavan kunnioittamista.Vanhojenrakennusten suhde maisemaan ja ympäröiviin rakennuksiinon huolellisesti harkittu. Koska rakennukset näkyvätsuurilta osin avonaisessa maisemassa, jokaisellayksittäiselläkin rakennuksella on maisemallisesti suurimerkitys. Tärkeimmät ominaisuudet uusien rakennustensopeuttamisessa näyttäisivät olevan harjakorkeus,suhteellisen loiva kattokulma sekä puumateriaalin käyttöja väritys.Ikkunapinta-alan osuus on vanhoissa rakennuksissaollut enintään n. 15%. Lämpimiin ilmansuuntiin voi harkitustiavata suuremmankin ikkuna-aukon.Vanhoissa rakennuksissa on käytetty korkeaa rossipohjaa.Tuulettuvan alapohjan etuna on mm. mahdollistenradonhaittojen poistuminen. Ryömintätilaisessaalapohjassa rakenteita voidaan tarkastaa ja huoltaaalakautta. Suositeltavat vesikattomateriaalit uudisrakentamisessaovat kolmiorimainen kattohuopa (musta,punainen), saumattu suora pelti (musta/punainen/tummanharmaa) tai tiili. Korjausrakentamisessa taipihapiirin täydentämisessä peltinen `tiilikattojäljitelmä´on hyväksyttävä.Oheiset kuvat voivat toimia esimerkkinä uuden omakotitalonsuunnittelijalle. Mallissa on huomioitu Juupajoenkulttuurimaiseman vanhalle rakennuskannalle tyypillisetmittasuhteet. Toisen kerroksen tilat voivat olla asumisenreservitilaa tai ullakkotilaa, alemman kerroksenhuonekorkeudesta riippuen. Kun perusmittasuhteetovat kunnossa, on Kopsamolla ja Salokunnassa jokaisenkäytettävissä täydellinen detaljipankki. Rakentajantulisi kulkea ympäristössä havainnoiden alueelle tyypillisiärakennusten piirteitä, yksityiskohtiakin. Yksityiskohdissaja koristelussa minimi yleensä riittää.Nykyaikainen pientaloasuminen ei edellytä pihapiirimäistärakentamista. Maaseudulla pihapiiriperinteenjatkaminen olisi kuitenkin maisemakokonaisuudenkannalta suotavaa. Asuintoimintoja voidaan luontevastihajauttaa ainakin erillisillä sauna-, autotalli- ja työtila/varastorakennuksilla.(Aarrevaara, E., Perinnerakentajan opas,1995; Kailaym., Talo kautta aikojen, 1987)Paikallista rakennuskantaa ja detaljeja dokumentoituitunakesällä 2004.Eri aikakausien rakennuksilla on tyypillisiä väritysperiaatteita.Värivalinnan perusteena tulisi vanhassarakennuksessa olla alkuperäinen väritys, paikallinenperinne ja/tai rakennuksen tyyliin kuuluvat periaatteet.Suomessa maatalojen punamultaus alkoi 1800-luvulla, ja sopii edelleen uudisrakennusten väriksi.Keltamulta, punamulta ja valkoinen -yhdistelmäovat tuottaneet alueella monia erityisen edustaviaesimerkkejä. Vuosisadan vaihteessa yleistyivät vaaleatöljymaalit maaseudullakin. Huvilarakentamisenkaudelle olivat tyypillisiä vaaleat, murretut pastellisävyt.Jälleenrakennuskauden talot maalattiin yleensä vaalein,harmaaseen taipuvin värein. Edellä mainittujenkeltaisen ja punaisen lisäksi alueella tulisi suosia lämpimiä,vaaleita maanläheisiä sävyjä, valkoista ja vaaleanharmaata.Korostevärin valinta riippuu halutustalopputuloksesta. Korostevärin tummuusasteen suhdejulkisivupintaan on eri aikakausina vaihdellut, muttayleensä ottaen liian jyrkkiä kontrasteja tulisi välttää.15

4. YMPÄRISTÖ JA MAISEMAYmpäristötyöryhmän, kyläkokousten ja keskustelujenperusteella esille on nostettu ajankohtaisiksi koettujaasioita.Juupajoen kulttuurialueen maisema edustaa hämäläistäkulttuurimaisemaa kauneimmillaan. Alueen edustavuusperustuu viljelysten ja kauniin luonnonmaisemantasapainoisuuteen. Maiseman ytimen muodostaa järvijono,johon pienet ympäristön joet laskevat. Seudulleovat tyypillisiä kauaskantoiset näkymät järvien ja kumpareistenpeltojen yli. Metsäalueet rajaavat näkymiä jakehystävät järvimaisemaa. Alueella on jopa 100 metrinkorkeusvaihteluita. Mutkittelevat, osittain jopa satojavuosia vanhat tiet muodostavat rytmiltään kiinnostavan,kulkijalle elämyksellisen maisemareitin.Maaseudun maisema on alituisessa muutoksessa.Peltoja raivataan, puita kaadetaan ja uusia istutetaan,teitä ja taloja rakennetaan. Maanviljely on kehittynyt jamuuttunut koko historian ajan. Parhaimmillaan ihmisentoiminta on rikastuttanut luontoa.Kaikesta ihmisen toiminnasta jää jälki maisemaan. Kunihmisen ja luonnon yhteisvaikutus on sopusoinnussa,tuloksena on kulttuurimaisema. Maaseudun kulttuurimaisemansäilymisen edellytys on elinvoimainen maaseutu.Runsaat viljellyt pelto-alueet kertovat maataloudenelinvoimaisuudesta Kopsamolla ja Salokunnassa.Ympäristön yleisilme on hyvinvoiva ja hoidettu. Maisemanhoitohoituukin parhaiten elinkeinojen harjoituksenluontevana sivutuotteena. Molemmissa kylissä arvostetaanja vaalitaan omaa kulttuuriympäristöä. Esimerkkinäaktiivisuudesta on Salokunnan Jaarlansalmessakesällä 2004 talkoovoimin toteutettu EU:n, kunnan javaltion rahoitteinen kortteenpoistoprojekti. Ravinteikkaatkortteet poistetaan järvimaisemasta, jolloin rehevöityminenvähenee, ja järvimaisema avartuu.Maataloustuotannon tehostuminen on 1960-luvultaalkaen aiheuttanut paljon muutoksia ympäristössä.Esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen ja perinnebiotooppienkatoaminen sekä eläin- ja kasvilajien harvinaistuminenovat seurausta tuotantomenetelmien kehityksestäja tilakokojen kasvusta, joita maataloudenkannattavuus nykyaikana edellyttää.17

Juupajoen uusimmassa luontokohdeselvityksessä (Pirkanmaanliitto, D 39, 2004) on selvitetty alueen arvokkaatluontokohteet, joista osa edellisestä vuoden 1995selvityksessä merkityistä kohteista on poistettu. Syynäovat pääasiassa avo- ja harvennushakkuut. Luontokohteeton merkitty KARTTAAN 2.Suurimpia maisemallisia häiriötekijöitä avohakkuidenlisäksi ovat talousmetsien istutus peltoalueille sekä yleinenrehevöityminen ympäristössä. Etenkin tienvarsienja rantojen pusikoituminen on kiihtynyt, osittain tosintilapäisesti poikkeuksellisen sateisen kesän ansiosta.Laiduntamisen katoamisen myötä tärkeä maisemanhoidonmenetelmä on hävinnyt.Useimmiten maisemallisen häiriötekijän syynä onekologinen epätasapaino – yleensä ihmisen toimintatavoissatapahtunut muutos, joka ei ole enää sopusoinnussaluonnon kanssa. Pysyvien tulosten kannalta olisitärkeä pyrkiä vaikuttamaan ilmiöiden varsinaisiin syihin,ei vain maisemallisiin ´kosmeettisiin´ parannuksiin.Lintulahti, Jaarlansalmi, Kattilalahti ja Luttu on luokiteltupaikallisesti merkittäviksi, hyvinä lintuvesinäensisijaisesti eläintieteellisiksi luontokohteiksi. Sahajoenpohjoisalueet sekä Juupajoki ovat paikallisestimerkittäviä luontokohteita. Vuorijärveltä Kukkolahteenlaskeva puro on määritelty paikallisesti arvokkaaksipienvedeksi.pihapiirin siistimistä, vaikka siinä ei pysyvästi asuttaisikaan.Kirkon takana sijaitseva radiomasto luo häiritsevänvastakohtaparin kulttuurimaisemaan.Rakennuskanta on pääasiassa vielä säilynyt suhteellisenyhtenäisenä, ja paikallista rakennusperinnettä tulisivaalia. Pihasuunnittelussa olisi tärkeä karsia tällä hetkellämuodissa oleva pikkusievyys pois. Yhtenäisyyttämaisemaan luovat maaseudun perinteiset pihamiljööt,jossa on suosittu suuria linjauksia ja suomalaisen maaseudunperinteisiä pihakasveja. Tienvarsien kasvit tulisiniittää vasta syyskesällä, kun kukat ovat jo lakastuneet.Pihapiirien hienovarainen valaiseminen toisi elävyyttämaisemaan etenkin talviaikaan. Erikokoisten postilaatikkoryhmienkatosten tyyppipiirustukset olisivat tärkeätienvarsimiljöön yhtenäistäjä.1..Edellä mainitut järvet ovat runsaasti rehevöityneitä,mikä on lintukannan kannalta edullista. Tietyn tasapainonsäilyttäminen on kuitenkin tärkeää. Kattilalahdenongelmana on huomattava madaltuminen vuosienmittaan järveen kertyneen maa-aineksen johdosta.Runsasvetinen Juupajoki kuljettaa mukanaan runsaastimaata ja Kattilalahteen on syntynyt jatkuvasti laajenevahiekkasärkkä. Korkeakosken voimalan aikaisempivedensäännöstely on kiihdyttänyt maa-aineksen kulkeutumista,etenkin jäiden kasautumisen seurauksena.Jäät ovat repineet runsaasti maata joenuoman ympäriltämukaansa. Kolme metriä syvä järvi on joiltainalueiltaan vain muutaman kymmenen cm syvä. Pienijärvi on vaarassa katketa keskeltä tai täyttyä kokonaan.Ruoppaus olisi tärkeä hoitotoimenpide. Korkeakoskenvoimalan vedensäännöstelyn lakattua myös rehevöitymisuhkaon vähentynyt ja täyttyminen hidastunut, jotenKattilalahden ruoppaamisella saavutettaisiin pysyvämpiätuloksia. Rehevöitymistä ja ojien suiston eroosioilmiötäon havaittavissa alueen muissakin järvissä.2. 3.1. Lutun järvi on arvokas lintujärvi.2. Kortteenpoistoprojekti Salokunnassa kesällä 20043. Hahmotelma kevyen liikenteen väylästä ja urheilukentän aidasta.4. Maisemallisia häiriötekijöitä ovat rappiolle jätetyt pihat ja rakennukset.5. Salokunnan kesäistä maalaisidylliä laiduntavine lehmineenRakennetun ympäristön osalta yleisilmettä pilaavat rappiollejääneet rakennukset ja hoitamattomat pihapiirit.Keskeisillä alueilla omistajalta tulisi edellyttää oman4.. 5.18

1.5. KOPSAMON KESKUSTANMAISEMOINTI5.1 PIHAT JA PUISTOALUEETKopsamon kirkonkylä on yksi kulttuurimaisema-alueentärkeistä ´käyntikorteista´, ja sen edustavuuteen tulisikiinnittää erityistä huomiota. Sekä kyläkokousten kyselyissä,keskusteluissa että pienryhmätyöskentelyssänousivat esille tässä kohdassa esitellyt asiat.Urheilukentän alapuolinen rinne on rikkonainen ja keskeneräinen.Voidaan puhua maisemahäiriöstä näkyvällä,keskeisellä paikalla. Kahden talon välinen koverapohjoisrinne ei ole rakentamisen kannalta houkutteleva,mutta jotenkin kohtaa tulisi parantaa. Liikenneturvallisuusmietintöjenyhteydessä kaavailtu, sopivastikaartuva kevyenliikenteen väylä ryhdittäisi maisemaa.Kunnantalon edustan yksityinen maa-alue saa julkisenluonteen keskeisen sijaintinsa vuoksi. Tälle paikallesopisi viehättävä, omenapuiden ympäröimä istuskelupaikkapenkkeineen (kuva 5). Paikalta voi ihaillaKopsamonjärven maisemia. Järjestyksessä olevat marjapensaatsopivat hyvin ´maaseutupuiston´ luonteeseenja luovat huoliteltua yleisilmettä. Laattakivi/sora-aluepenkkien yhteydessä lisäisi arvokkuutta ja jäsentäisiaukiota. Myös ilmoitus-/opastaulun sijoitusta paikanyhteyteen pohdittiin, mutta todettiin viisaammaksi keskittäätoimintoja Merosen kaupan yhteyteen. Kunnantalonedessä olevasta puustosta tulisi jättää vain suuretterveet männyt ja koivut (tulevaisuuden varalle), jolloinrakennus erottuisi selkeästi.Vanha kauppa tien toisella puolella on oman aikansaarvokas edustaja, mutta korjauksen tarpeessa. Senkinpiha-aluetta voitaisiin kehittää vanhan kunnantalonedustan tapaan. Liikenneturvallisuuden takia paikkaolisi hyvä pitää avoimena (kuva 4).2. Kopsamon uimarannan laajennus. Venepaikat ovatruopatun matalan kapeahkon uoman varrella taka-alalla.3. Uusi ponttoonilaituri ja puiset rallit pukukopilta uimarannalle.4.5.1.Myös urheilukentän alapuoliset puu- ja pensasistutuksettäyttäisivät aukkoa ja parantaisivat maisemaa.Urheilukentälle voitaisiin rakentaa korkeampi, edustavaaita, joka ikään kuin toivottaisi Sahrajärventieltä lähestyjäntervetulleeksi ja suojaisi samalla kenttä tuulelta.Puita voitaisiin istuttaa myös urheilukentän reunaan jamahdollisesti karsia koulun ruokalarakennuksen vierestä,jolloin koulu hahmottuisi kauemmas (kuva 3, s.18).Merosen kyläkauppa on kylän elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuudenkannalta ensiarvoisen tärkeä. Kylälläkuuluu olla kauppa! Kaupan piha-alue on kuitenkin varsinkinkeväisin ongelmallinen.Piha- ja keskustatyöryhmän kanssa ideoitiin parannusehdotuksia,joihin liittyivät pihan kallistukset kaivoineen,sorastus ja istutuksia. Kyläläisten toivoma aidattu kahvilaterassion piirretty oheiseen luonnokseen. Jätepisteidenympärillä on korkea aita, jonka sisällä voitaisiinsäilyttää myös myytäviä puutarhatuotteita kaupan etualanselkiyttämiseksi. Kahvilaan toivottiin nettipistettäpankkiasioiden hoitoa ja sähköpostia varten, etenkinkesäasukkaita ajatellen (kuva 2, s.20).Mahdollisuutta muuttaa nykyinen saha joko edustavinpiharakennuksin tai korkealla aidalla suljetuksi pihapiiriksitulisi tutkia (kuva 1). Myös Köllinmäkeen voisilisätä aitoja jäsentämään piha-alueiden reunoja siltäosin kuin aurausolosuhteet ja liikenneturvallisuus sensallivat. Olemassa olevat aidat tulisi kunnostaa. Köllinmäkivanhoine puineen koettiin hyvin viehättäväksimutta vaaralliseksi tieympäristöksi.Tiiviin keskuksen rajat ovat hieman epäselvät ja rikkonaiset,ja niitä tulisi selkiyttää. Täydennysrakentamisessaon se ongelma, että rakennettaessa lisää jokooman tai naapurin näkymät tukkeutuvat. Nykyisilleasukkaille ovat kauniit näkymät hyvin pitkälle keskeisinvetovoimatekijä keskusta-asumisessa.Rivitalomaista asumista kaivattaisiin, sillä kaikki eivätjaksa tai halua pitää omakotitaloa. Keskustan alueellaolisi edullista suosia ryhmäasumisen muotoja, muttaongelmana on jälleen uusien rakennusten sijoittuminen.Pitkän tähtäimen suunnitelmissa tulisi tutkia mahdollisuuttakehittää jo olemassa olevia rakennuksialisärakennuksin/siivin täydentämällä. Rakennusryhmiävoitaisiin eheyttää myös pienin parannuksin: lisäsiivet,piharakennukset, istutukset, aidat…korjaukset. Kirkonkyläon saanut alkunsa maatilapihapiiristä. Pihapiirimäistärakennustapaa tulisi suosia myös muidenkeskustan rakennusten osalta. (Uudis-) rakennustenmonikäyttöisyys ja laajennusmahdollisuudet tulisi huomioidasuunnitteluvaiheessa, ja esimerkiksi erilaisiapalveluasumisen muotoja tulisi kehittää väestön ikääntyessä.Kirkonkylää ei tulisi täydentää yhtenäiseksi taloriviksi,vaan säilyttää sen ydin selkeärajaisena. Vanhat maatilakokonaisuudettulisi voida hahmottaa kiintopisteenäjo matkan päästä.Tilojen osalta Salokunnasta puuttuvat yhteiset kokoontumistilat.Yksityisten tilojen käyttömahdollisuutta esim.vuokraamalla tulisi tutkia. Kopsamolla tilanteen todettiin19

olevan yhteisten tilojen osalta paremman. Nyt käytössäolevien tilojen käyttöä tulisi kehittää. Esim. koulunkeittolan käytöstä voitaisiin maksaa nimellistä vuokraavaikkapa koululaisten luokkaretkikassaan. Lehtienkierrätyspiste voisi toimia sivukirjaston tiloissa. Tässäyhteydessä voitaisiin neuvotella ylimääräisistä kirjastovuoroista.5.2 UIMARANTAKopsamolaiset toivoivat uimarantansa parannusta jalaajennusta. Salokunnan uimarannan todettiin olevanhyvällä mallilla. Ilmeni, että kulttuurimaisemaprojektinyhteydessä joitakin vuosia sitten suunnitelmia oli joteetetty paikallisella suunnittelijalla. Uimaranta- ja pihatyöryhmänkyläkokouksessa laatimat luonnokset olivatsamansuuntaisia. Työryhmän kanssa kokoonnuttiinuimarannalla, ja suunnitelmiin tehtiin yhteisvoimin vieläjoitakin muutoksia.Suunnitelmassa pukukoppeja on siirretty kohtisuoraan8-9 m kohti rantaa, jolloin saadaan lisää kaivattua parkkitilaa.Veden pinnan nousuriski tulee tarkistaa. Pukukopiltalaiturille kulkisivat puiset rallit. Rantaa levennetäänn. 15 metriä, jotta veneet saadaan järjestykseen ruopatunuoman ympärille ja hiekkarantatilaa lisää. Tämäolisi mm. uimakoulun opetuksen kannalta tärkeää. Ojanyli kulkee lankkusilta venepaikalle.Laiturin tulisi olla n. 25 metriä pitkä ponttoonilaituri. Veteentulisi myös ponttooni 25 metrin päähän laituristarannan suuntaan. Liukumäki vedessä oli myös toivottujenlistalla. Laiturin huoltopuoli tulee selvittää.Istuskeluryhmää toivottiin perheiden eväsretkiä varten.Penkit ja pöytä voisivat olla halkaistusta hirrestä. Todettiin,että rannasta ei tulisi levotonta ajanviettopaikkaa.Sen luonne on avoimempi kuin Korkeakosken uimarannan,ja se on jatkuvasti lapsiperheiden valvotussakäytössä. Talkoointoa löytyisi suunnitelmien toteuttamiseen,ja paikallisia yrittäjiä päätettiin osallistaa toimintaan.Kuntakin lupasi tulla kustannuksissa vastaan.1.3.2.1. Kopsamon uimarantasuunitelma2. Ehdotus kyläkaupan pihasuunnitelmaksi3. Suunnitelmaan liityvä aita ja ilmoitustaulu20

1.6. LIIKENTEEN ONGELMA-KOHTIAKyläläisten huolenaiheita liikenneturvallisuuden osaltaovat mm. raskaan liikenteen läpiajo Kopsamon keskustassa,Köllinmäki, Meijerinmäki, Kopsamon keskustanT-risteyksen näkyvyys (Sahantie- Kopsamontie- Sahrajärventie),Kihlalan mutka Salokunnassa sekä Kytökorvenristeyksen turvallisuus.Katja Vuorela Hämeen tiepiiristä oli mukana asiantuntijanaliikennetyöryhmän kokouksessa 8.7.2004, jossatutustuttiin alueen ongelmakohtiin paikan päällä. Mietinnötraportoitiin suoraan Tielaitokselle. Keskeiset kohdaton merkitty KARTTAAN 2 oransseilla nuolilla, joihintekstissä olevat numerot viittaavat.1. Kytökorven risteysKytökorven risteyksessä kääntymiskaistat olisivat tarpeelliset.Raskaan liikenteen vauhti kiihtyy alamäessäPappilantien risteyksen jälkeen, mikä aiheuttaa tieturvallisuusriskin.Risteyksen pohjoispuolella on pensastumista,joka haittaa näkyvyyttä. Raskasta liikennettäollaan siirtämässä Koskitieltä Sahantielle, ja risteyksenuudelleenjärjestelyt tulevat ajankohtaisiksi. Kytökorveltanouseva tie on reunoistaan sortunut ja vaatii kunnostusta.nistontietä, kulkisi rinteen muotoja myötäillen tonttienrajalla vanhan kunnantalon pihaan ja johdattaisi lapsetturvallisesti kouluun. Maisemallisesti sopivasti kaartuvaväylä eheyttäisi nyt varsin keskeneräistä, lohkottuamaisema-aukkoa. Tulee huomioida, että Tiepiirillä on800 km tekemätöntä kevyenliikenteen väylää odotuslistalla.Tosin myös kevyen liikenteen väyliä voidaanrakentaa talkootyönä.Köllin mäkeä pitkin valuvat vedet pitäisi saattaa hallintaanviemäröinnillä tai kouruilla. Mahdollisuutta korottaaja samalla suoristaa mäkeä alareunasta mäen loiventamiseksija näkyvyyden parantamiseksi tulisi tutkia.Puustoa ja pensaita voitaisiin karsia näkyvyyden parantamiseksi.Vanhan kaupan viereinen rakentamatonalue olisi hyvä säilyttää avoimena näkyvyyden takia.3. Kopsamon kirkonkylän T-risteysMaisematietä oikaistaan 9-tieltä sen sijaan että kuljettaisiinOriveden kautta. Tien päällystys on lisännytläpiajajien määrää, ja nopeudet ovat kasvaneet.Kopsamontien-Sahrajärventien-Sahantien risteys onnäkyvyytensä kannalta vaikea ja aiheuttanut moniavaaratilanteita. Paikalle on ehdotettu mm. peiliä taiturvasaarekkeita. Turvasaarekkeiden tekeminen kasvattaisiristeyksen mittakaavaa maalaiskylälle suhteettomansuureksi. Stop- merkki Sahantieltä risteykseensaavuttaessa lienee todennäköisin turvallisuutta lisääväratkaisu.raaminen on yksityisen vastuulla, ja tielaitoksen auraamatlumet ajautuvat liittymän kohdalle. Suojakaistaletoisaalta jäsentää kahden liittymän piha-aluetta ja onsopivan pienipiirteinen viehättävän myllyn pihaan, muttaaiheuttaa sen, että linja-auto joutuu pysähtymäänvaarallisessa kohdassa keskelle tietä.5. Kihlalan mutkaMutkan jyrkkyys koetaan liikenneturvallisuusriskiksi.6. Sahrajärventien päällystysSahrajärventietä toivotaan päällystettäväksi. Paikallistie3413 päällystettiin niin kevyesti, että se on nykyisellääntäynnä kuoppia. Sahrajärventien rakenne tulisiparantaa ja pohjustaa. Maalaismaiseman luonnettavastaa paremmin päällystämien soralla tai kivituhkallakuin asfaltilla. Soratie on myös mahdollista kunnostaasorastuksella. Asfalttipäällystys nostaa nopeuksia, kuntaas soratie toimii luonnollisena hidasteena samoinkuin mutkitteleva tie. Soratien pölyongelma pitäisi ratkaista!Yleensä ottaen liikenneturvallisuutta tulisi parantaahienovaraisin mutta tehokkain keinoin, esim. tuomallareunaviivoja kauemmaksi reunoista, kaistamaalauksinja yleensä ajonopeuksia pienentämällä. Nopeusrajoitus50 km/h ei näytä valitettavasti alueella tehoavan.2.Ohikulkijat tulisi saattaa paremmin tietoiseksi kulttuurimaisema-alueestaja läpiajajat nopeusrajoitustennoudattamisesta. Hämeen tiepiirillä on meneillään Maisemaportti-hanke, jossa tähän tarkoitukseen voidaansuunnitella kyläkohtainen edustava rakennelma/viitta.Tiepiiri vastaa Maisemaportin huollosta ja kustannuksista.KARTTAAN 2 on merkitty mahdollisia maisemaportinsijoituspaikkoja Kytökorven mäen lisäksi. Portin/porttien tulisi olla hillityn tyylikkäitä, mutta selkeästierottuvia. Räikeiden vieraiden elementtien tuomistaalueelle tulee välttää.2. KöllinmäkiKöllinmäen liikenneturvallisuus vaikuttaa ikuisuusongelmalta.Lapsiperheiden määrä esim. Pappilanalueella on kasvanut, ja lasten koulumatka mäessä,jossa raskas liikenne jatkuvasti kulkee, on erityinenhuolenaihe. Tästä syystä useat lapset kuljetetaan ainaautolla kouluun. Raskaan liikenteen kulkemista keskusta-alueenläpi pidettiin muutenkin asutuksen kannaltahäiritsevänä tekijänä. KARTTAAN 2 on merkitty punaisellaaikaisemminkin esille noussut kevyenliikenteenväylän sijainnin ehdotus. Väylä alkaisi ennen Kau-4. MeijerinmäkiErityinen vaarapaikka mäen ylärinteessä on Kivimäenmutka. Tosin kuusikon raivaaminen on parantanut näkyvyyttämutkaisessa mäessä. Mäessä kulkee jatkuvastiraskasta liikennettä ja esimerkiksi tukkirekka kesäaikaansekä linja-auto ovat kaatuneet Meijerin pihaan.Koko mäki sekä silta koetaan vaarallisiksi.Maisematie 3141:n luonteeseen ei kevyen liikenteenväylä varsinaisesti sovi, mutta sellaisen mahdollisuusMeijerin sillalle saakka tulisi ottaa huomioon, etenkinjos asutus tien varrella lisääntyy, ja raskaan liikenteenläpiajo jatkuu.Mikäli kevyen liikenteen väyliä rakennetaan, niidentulisi olla kylämäisiä: erityiskapeita ja esim. kivituhkallapäällystettyjä. Meijerinmäen tapauksessa tulisi tutkiamahdollisuutta viedä kevyen liikenteen väylä tuntuvastikauemmaksi maisematiestä.Meijerinmäkeen liittyy Meijerin piha, jonka kunto ja3.routiminen erityisesti talvella aiheuttavat ongelmia. Au-4.21

LÄHTEETKarttalähteetKansallisarkiston karttakokoelma, sarja A1,H52 14/1-79 (vv. 1781-89, 1806)Peruskartta 1950-l, 2142: 09,08, KansallisarkistoPeruskartta 2142: 09,08, Pirkanmaan-SatakunnanmaanmittaustoimistoJuupajoen pitäjänkartta v.1933, 2142: 09 (kopiot),Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto1600-luvun maakirjakarttojen verkkopalvelu. Jyväskylänyliopisto (Haettu 17.06.2004)http://www.virtuaaliyliopisto.fi /vanhatkartat/maakirjakartat/kartatLähdekirjallisuusArvokkaat luontokohteet, Juupajoki. Julkaisu D 39.Pirkanmaan liitto, Juupajoen kunta. Tampere, 1995.Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmänmietintö II. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto.Mietintö 66/1992. Helsinki, 1993.Jokiniemi-Talvisto, M., Talvisto, J. & Ylönen, R. Juupajoenhistoria. Juupajoen kunta, Juupajoen seurakunta.Jyväskylä, 2003.Juupajoen kulttuurimaisema-alueen kehittämissuunnitelma.Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy.Helsinki, 1995.Juupajoen, Längelmäen ja Oriveden luontokohde-selvitys.Julkaisu D 79. Pirkanmaan liitto. Orivesi, 2004.Ylönen-Peltonen, R. Juupajoen muinaisjäännösinventointi,Pirkan maan alta - arkeologisia tutkimuksia.Tampereen museot, maakunnallinen yksikkö. Tampere,1999.Jääskeläinen, L., Syrjänen, O. Maankäyttö- ja rakennuslakiselityksineen. Rakennustieto Oy. Helsinki, 2000.Linkola, M. Sukupolvien perintö 2: Talonpoikaiskulttuurinkasvu. Kirjayhtymä Oy. Helsinki, 1985.Juupajoen historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset.Täydennys inventointiin. Arkeologikonsultti Mikroliitti Oy.Tampereen museot, 2003.Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Ote:Juupajoki, Kuorevesi, Längelmäki, Mänttä, Orivesi,Vilppula. Julkaisu D 13, Pirkanmaan liitto. 1992.Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B174. Tampereen seutukaavaliitto, 1990.Pirkanmaan 1. maakuntakaavan ehdotusvaihe 2004.Pirkanmaan liitto, 2004.KirjallisuusAarrevaara, E. Perinnerakentajan opas.Maaseutukeskusten liiton julkaisuja no 894,1995.Heikkilä, T. Suomalainen kulttuurimaisema.Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Sulkava, 2000.Kuisma, J., Peltonen, T. Kyläsuunnittelun opas – mitenkehitämme ja kaavoitamme kyläämme 2000-luvulla.PS-kustannus WS Bookwell Oy. Porvoo, 2002.Jokiniemi- Talvisto, M. Muistoja Muurahaisen polun varrelta- Elämää Juupajoen kulttuurimaisemissa. Juupajoenkunta. Orivesi, 1999.Kaila, P., Pietarila, P., Tomminen, H. Talo kautta aikojen.Julkisivujen historiaa. Rakentajain kustannus Oy. Jyväskylä,1987.Kukkonen, H., Polso, E. Kansanomaisen rakennustavanhyväksikäytöstä nykyaikana. TKK Arkkitehtiosasto.Julkaisu B8 TKK. Espoo, 1989.Kulttuuriympäristö ympäristövaikutusten arvioinnissa- opas pohjoismaiseen käytäntöön. Pohjoismaiden ministerineuvosto.Kööpenhamina, 2002.Maaseututaajamien ympäristönsuunnittelu ja osayleiskaavoitus.Sisäasiainministeriö. Kaavoitus ja rakennusosasto,1983.Luostarinen M., Yli-Viikari, A. Maaseudun kulttuurimaisema.Suomen ympäristökeskus. Maatalouden tutkimuskeskus.Sulkava, 1997.Siikanen, U. Rakennusfysiikka: Perusteet ja sovellukset.Rakennustieto Oy. Helsinki, 1996.Suvanto, S. Längelmäveden seudun historia, osa I.Forssa, 1949.Teivas, E. Kumpuja ja kivinavettoja - Oriveden kulttuuriympäristöohjelma.EMOTR, Leader + yhteisöhankeohjelma,Suomen valtio, Oriveden kaupunki. Tampere,2003.Toivari, P. Maatalojen valiot. Maa ja metsätalousministeriö.Rakennusalan kustantajat, Kustantajat SarmalaOy. Jyväskylä, 2001.Tulonen, A., Lusa, L., Palokoski, M. Pirkanmaan alueellinenkulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut275. Pirkanmaan ympäristökeskus, 2002.Muu lähdemateriaaliJuupajoen kunnan rakennusjärjestys (voimassa04.03.2003)Juupajoen kunnan rantaosayleiskaava (vahvistettu16.06.2000)Juupajoki/Kopsamo, vesihuoltokartta (04.01.2002)Juupajoki, vesihuoltokartta (04.04.2002)Juupajoen vesihuollon kehittämissuunnitelma(01.03.2001)Kopsamon ja Salokunnan kyläyhdistysten kyläsuunnitelma,2000Luontotietoprojekti, Pirkanmaan ympäristökeskusVanhat rakennuspaikat: Pertti ja Kirsti Sahrakoski, EeroSahra, Petri ja Pirjo Sahra, Seppo Peltonen22