KYLÄ-kyllä! -projekti. - Juupajoki

Vielä 1950-luvulla rakennettiin ulkorakennuksista ainakinsauna ja vaja. Asumistoiminnot ovat muuttuneet,eikä pientaloasuminen vaadi erillisiä talousrakennuksiaympärilleen.1980-luvulla asutusta keskitettiin yhteenrakennukseen, mutta nykyään hajauttaminen on jälleenlisääntynyt (esim. ulkosauna, autotalli, vaja). Tämä onkinrakennuspaikan ´hallinnan´ kannalta kannatettavailmiö, ja auttaa uuden rakennuskannan sopeuttamistaperinteiseen.TULEVAISUUSSatojen vuosien aikana peltoalueet ovat kasvaneet siksimaisemallisesti arvokkaaksi yhtenäiseksi viljelymaisemaksi,jota metsäsaarekkeet ja metsänreunat jäsentävät.Entisajan asutus keskittyi luontaisesti parhaillerakennuspaikoille, ja tämä rakennetun ympäristön jaluonnon välinen symbioosi heijastuu tasapainoisenaesteettisenä kokonaisuutenaAsutus ei ole huomattavasti tiivistynyt viimeisen 50vuoden aikana. Isoajakoa edeltävästä n. 20 tilasta ontosin suuri muutos nykyiseen n. 250 talouteen sekälukuisiin kesämökkeihin. Kulttuurimaisema-alueen laajuuson 3400 ha, josta n. 80% sijaitsee Juupajoen puolella,joten asumistiheys on edelleen matala. Viimeisenkymmenen vuoden aikana rakentaminen on kuitenkinhuomattavasti lisääntynyt. Kauniit maisemat ja Tampereenläheisyys lisäävät alueen vetovoimaisuutta. Jottaalueen sopusuhtainen rakennetun ympäristön, viljelystenja luonnonmaiseman kokonaisuus ei rikkoutuisi jaidyllinen maaseutumaisema tuhoutuisi, tulee jokainenyksittäinenkin rakennuspaikka harkita tarkasti.Uusien rakennuspaikkojen tulisi täydentää ja jäsentääolemassa olevaa asutuksen ja maiseman muodostamaaherkkää kokonaisuutta. Arvokkaille peltoalueillerakentamista tulee välttää, mikä muodostaa omanhaasteensa ja rajoituksensa rakennuspaikkojen valinnalle.Kopsamolle ja Salokunnalle ovat tyypillisiä rytmikkäätmaisemaepisodit, jotka johdattelevat kulkijaa tarjotenlähi- ja kaukonäkymien vaihtelevia sarjoja. Katse kulkeutuuavoimessa pelto- ja järvimaisemassa toisinaanjopa 360 asteen sektorina useiden kilometrien päähän.Alueella on suuria korkeusvaihteluita. Jokainen uusirakennus on muutostekijä näissä avarissa näkymissä.Avoimille paikoille rakennetuista taloista muodostuuhelposti kiintopisteitä. Rakennuspaikan valinnan lisäksiitse rakennuksen edustavuus ja sopivuus perinteiseenympäristöön on tarkasti huomioitava suunnittelussa.Yhtenä periaatteena rakennuspaikkaa arvioidessa voidaanpitää, että mikäli paikka on täydellinen ilman rakennusta,se kannattaa jättää sellaiseksi. Myös ´tyhjät´,rakentamattomat alueet jäsentävät tilaa.Toinen tärkeä periaate on kulttuurihistoriallisesti jamaisemallisesti arvokkaan rakennuskannan kunnioittaminen.Vanhojen maatilojen ympärillä voidaan ajatellaolevan näkymätön suojavyöhyke, jolle ei tulisi rakentaa.Suojavyöhyke saattaa kohteesta riippuen ulottuauseiden kymmenien metrien päähän. Kohteen hahmottaminenja lähestyminen eri suunnista ovat osa arkkitehtuuria.Erityisen arvokkaita kohteita ovat Juupajoenkirkko, Suomelan maamiesseuran talo ja Pärin vanhapäärakennus (Pirkanmaan liitto, D 13, 1992).Maaseutu on elävä, muuttuva kokonaisuus, ja olisiluonnotonta pysäyttää rakentamista kokonaan, kulttuurihistoriallistenkaanarvojen nojalla. Täydennettäessätai muutettaessa olemassa olevia maatiloja on tärkeääanalysoida pihapiirin luonne ja sopeuttaa uudisrakennussen ´ideaan´ sekä toimintojen, sijoituksen että ulkomuodonosalta. Uuden rakennuksen tulisi täydentäätai sulkea pihapiiriä, tai aloittaa luontevasti uutta. ´Ulkopuolinen´rakentaminen tulee sijoittaa riittävän kauas, eiepämääräiseen välimaastoon.Nykyajan isojen tuotantorakennusten sopeuttaminenpienipiirteiseen maaseutuympäristöön on ongelmallista.Niidenkin suunnittelussa tulee käyttää paikallisia rakennustaiteellisialähtökohtia ja pyrkiä hajottamaan suurtarakennusta visuaalisesti pienemmiksi osiksi sijoittelun,suunnan valinnan ja massoittelun keinoin. Istutuksetja aidat ovat myös hyviä jäsentelykeinoja, mutta eivätyksin riitä.Kiinnostavia vaihtoehtoja asumiselle luovat hiemanetäämmäksi sijoitetut kulttuurimaiseman ´uudisalueet´(ks. kartat). Useamman talon keskittymät kulttuurimaisema-alueenvähemmän keskeisillä tai reuna-alueillatarjoavat uusia mahdollisuuksia (esim. helpompi sopeuttaauusia rakennuksia) ja lieventävät haja-asutuksenmahdollisia ongelmia, joita ei aina ole osattuennakoida.2.2 RAKENNUSPAIKKASUUNNITELMAJA MAISEMALLINEN ARVIOINTIJuupajoen kulttuurimaisema -alue on Pirkanmaan 1.maakuntakaavan ehdotusvaiheessa 2004 valittu asutuksenkannalta kehitettäväksi maaseutualueeksi. Tämänprojektin tärkeänä päämääränä oli hyvien uusienrakennuspaikkojen löytäminen. Rakennuspaine on viimevuosien aikana voimakkaasti kasvanut, ja rakennuspaikkojenkysyntä ylittää tarjonnan. Kylien elinvoimaisuudentakaamisen kannalta tulevaisuudessakin uusienasukkaiden saanti on tärkeää. Yhtä tärkeää on, ettärakennuspaikat on valittu maisemallisen kokonaisuudenkannalta onnistuneesti.Rakennuspaikkojen valinta on tapahtunut yhteistyössämaanomistajien kanssa. Kartalla on rakennuspaikkoja16 maanomistajalta. Osa paikoista on varattu omaankäyttöön. Suunnitelma ei ole sitova, mutta rakennuspaikkojenkäyttöönotto olisi suotavaa.Valinta oli prosessi, jossa ensin kyläkokouksissa merkittiinkarttoihin rakennuspaikkaehdotuksia. Maanomistajienja kyläläisten paikallis- ja asiantuntemus oli tässätehtävässä erityisen tärkeää. Perinteisten vanhojenrakennuspaikkojen luontevuus perustuu paljolti pitkäänharkinta-aikaan ja paikallistietouteen.Juupajoen rantaosayleiskaavan (vahv. 16.06.2000)alueelta ei rakennuspaikkoja valittu. Arvioinnissa onpoikkeuksena mukana kaksi paikkaa rantaosayleiskaava-alueelta.Juupajoen kunnan rakennusjärjestyksessä on rakennuspaikanminimikooksi säädetty 5000 m2 asemakaava-alueenulkopuolella, viemäriin liitettäessä 2000 m2.Tonttien rajoja on hahmoteltu kunnan rakennusjärjestystänoudattaen.Projektityötekijä tutustui rakennuspaikkoihin maanomistajienkanssa. Rakennuspaikan sopivuudesta,rakennuksen sijoituksesta, vesi- ja tieyhteyksistä sekäjätevesien käsittelystä keskusteltiin. Nämä asiat olivatyleensä ennalta harkittuja. Maastokäynneillä etsittiinmyös uusia rakennuspaikkoja.Rakennuspaikkoja arvioitiin lisäksi maisemallisesti erisuunnista ja etäisyyksiltä. Arvokkaiden luontokohteidensekä kiinteiden muinaisjäännösten mahdollinen läheisyystarkastettiin. (Ylönen-Peltonen, R. Juupajoen muinaisjäännösinventointi,1999; Mikroliitti Oy, Inventoinnintäydennys historiallisten muinaisjäännösten osalta, 2002;Juupajoen, Längelmäen ja Oriveden luontokohdeselvitys,D 79, 2004; Arvokkaat luontokohteet, D 39, 1995.)VANHOJEN RAKENNUSTEN PAIKKOJAKARTTA 1a1. Kivimäki2. Koivisto3. Helperi4. Markkula5. Niittymäki6. Tervala7. Hakalan torppa8. Halvo9. Lapalan mäkitupa10. Lampisen riihi11.-12.-6