KYLÄ-kyllä! -projekti. - Juupajoki

Ongelmallisimpia kokonaisuuden kannalta ovat 1960-luvun jälkeen rakennetut matalat, erityisesti tiilirakenteisettalot, jotka tosin edustavat oman aikansaihanteita ja tyylivirtauksia. Tänä päivänä maaseudullapidetään tärkeänä yhtenäisen ilmeen vaalimista japerinteisen rakennustavan kunnioittamista.Vanhojenrakennusten suhde maisemaan ja ympäröiviin rakennuksiinon huolellisesti harkittu. Koska rakennukset näkyvätsuurilta osin avonaisessa maisemassa, jokaisellayksittäiselläkin rakennuksella on maisemallisesti suurimerkitys. Tärkeimmät ominaisuudet uusien rakennustensopeuttamisessa näyttäisivät olevan harjakorkeus,suhteellisen loiva kattokulma sekä puumateriaalin käyttöja väritys.Ikkunapinta-alan osuus on vanhoissa rakennuksissaollut enintään n. 15%. Lämpimiin ilmansuuntiin voi harkitustiavata suuremmankin ikkuna-aukon.Vanhoissa rakennuksissa on käytetty korkeaa rossipohjaa.Tuulettuvan alapohjan etuna on mm. mahdollistenradonhaittojen poistuminen. Ryömintätilaisessaalapohjassa rakenteita voidaan tarkastaa ja huoltaaalakautta. Suositeltavat vesikattomateriaalit uudisrakentamisessaovat kolmiorimainen kattohuopa (musta,punainen), saumattu suora pelti (musta/punainen/tummanharmaa) tai tiili. Korjausrakentamisessa taipihapiirin täydentämisessä peltinen `tiilikattojäljitelmä´on hyväksyttävä.Oheiset kuvat voivat toimia esimerkkinä uuden omakotitalonsuunnittelijalle. Mallissa on huomioitu Juupajoenkulttuurimaiseman vanhalle rakennuskannalle tyypillisetmittasuhteet. Toisen kerroksen tilat voivat olla asumisenreservitilaa tai ullakkotilaa, alemman kerroksenhuonekorkeudesta riippuen. Kun perusmittasuhteetovat kunnossa, on Kopsamolla ja Salokunnassa jokaisenkäytettävissä täydellinen detaljipankki. Rakentajantulisi kulkea ympäristössä havainnoiden alueelle tyypillisiärakennusten piirteitä, yksityiskohtiakin. Yksityiskohdissaja koristelussa minimi yleensä riittää.Nykyaikainen pientaloasuminen ei edellytä pihapiirimäistärakentamista. Maaseudulla pihapiiriperinteenjatkaminen olisi kuitenkin maisemakokonaisuudenkannalta suotavaa. Asuintoimintoja voidaan luontevastihajauttaa ainakin erillisillä sauna-, autotalli- ja työtila/varastorakennuksilla.(Aarrevaara, E., Perinnerakentajan opas,1995; Kailaym., Talo kautta aikojen, 1987)Paikallista rakennuskantaa ja detaljeja dokumentoituitunakesällä 2004.Eri aikakausien rakennuksilla on tyypillisiä väritysperiaatteita.Värivalinnan perusteena tulisi vanhassarakennuksessa olla alkuperäinen väritys, paikallinenperinne ja/tai rakennuksen tyyliin kuuluvat periaatteet.Suomessa maatalojen punamultaus alkoi 1800-luvulla, ja sopii edelleen uudisrakennusten väriksi.Keltamulta, punamulta ja valkoinen -yhdistelmäovat tuottaneet alueella monia erityisen edustaviaesimerkkejä. Vuosisadan vaihteessa yleistyivät vaaleatöljymaalit maaseudullakin. Huvilarakentamisenkaudelle olivat tyypillisiä vaaleat, murretut pastellisävyt.Jälleenrakennuskauden talot maalattiin yleensä vaalein,harmaaseen taipuvin värein. Edellä mainittujenkeltaisen ja punaisen lisäksi alueella tulisi suosia lämpimiä,vaaleita maanläheisiä sävyjä, valkoista ja vaaleanharmaata.Korostevärin valinta riippuu halutustalopputuloksesta. Korostevärin tummuusasteen suhdejulkisivupintaan on eri aikakausina vaihdellut, muttayleensä ottaen liian jyrkkiä kontrasteja tulisi välttää.15