Kuntoutus-lehti 4/2010 - Kuntoutussäätiö

kuntoutussuunnittelussa. Keskeiset lapsenkasvuun ja kehitykseen vaikuttavat toimijat(perheen lisäksi esimerkiksi päivähoito jakoulu) on tärkeää saada mukaan kuntoutuksensuunnitteluun yhteisten käytäntöjen luomiseksi.Siirtovaihe eli palautuminen hoitotaholle jaarkeen vaatii hankkeen, lähettävän tahon javerkoston huolellista yhteistyötä, jotta voidaansopia seurannasta ja verkostotuen jatkostakuntoutuksen jälkeen. (Linnakangas jaLehtoranta 2009, 52–54.)Käynnissä oleva yhteiskunnallinen muutosasettaa haasteita perheiden toimintakyvylle,mikä tuli esiin kuntoutukseen osallistuneidenperheiden monenlaisina tuen tarpeina. Tässätutkimuksessa huomattava osa vanhemmistaraportoi lapsen ongelmien lisäksi perheensosiaalisia tai taloudellisia ongelmia, japienellä osalla lapsista hankkeet ilmoittivatkuntoutustarpeen keskeiseksi syyksi perheenongelmat lapsen diagnoosin sijasta. Perheidenmahdollisuudet toimia toiminnallisenayksikkönä ovat löyhentyneet ja vähentyneet.Eri ympäristöjen merkitys lapsen elämässä onmuuttunut, sillä lapsi on päivästään suuren osanmuualla kuin kotona – päivähoidossa, koulussatai erilaisissa harrastuksissa – jolloin vanhempienja kodin osuus lapsen päivästä on vähentynyt.Perheisiin kohdistuu tässä tilanteessa kasvaviavaatimuksia ymmärtää nopeita muutoksiaja reagoida niiden mukaisesti. Muutoskoskee keskeisesti perheiden toiminnallistaasemaa, ei niinkään roolia ja tehtäviä. Vaikkavanhemmat ovat kasvatustehtävässään saaneetrinnalleen monia eri toimijoita ja aikuistenyhteiskunnallinen asema vanhempina on senmyötä ohentunut, vanhempien rooli ja tehtävälapsen ensisijaisena kasvattajana on säilynyt, elleijopa korostunut. Vaikuttaa siltä, että perheisiinkohdistuvien moninaisten vaatimusten japerheiden vaikuttamismahdollisuuksienristiriita on yhä suurempi. (Ks. myös esim.Kääriäinen 2008.)Toimintaympäristön muutos asettaahaasteita perhekuntoutukselle, varsinkin,kun suomalainen perhekuntoutus on vastamuotoutumisvaiheessa. Perhekuntoutusei ole vielä saavuttanut vakiintuneitatoimintakäytäntöjä, vaan niiden löytämiseksitarvitaan kehittämistoimintaa. Tilanne ei tässäsuhteessa näytä olennaisesti poikkeavan muistamaista (vrt. Shepperd ym. 2009; Bloom 2009).Perhekuntoutuksen kehittämishankkeenyhteydessä haastatellut palveluntuottajat pitivätperhekuntoutuksen kehittämistarpeita suurinaja uusien toimintamallien omaksumistahaasteellisena. Samoin yksilöllisesti joustavientoimintatapojen kehittämistä pidettiin tärkeänä.(Linnakangas ym. 2010, 44–47.)Perhekuntoutus kohtaa yksilöllistyvätperheet, joiden kuntoutuksen tarpeet eriytyvät.Perheiden tarvelähtöisen ja yksilölliseentoimintalogiikkaan perustuvan kuntoutuksentarve on lisääntymässä, sillä tarjontapainotteinen,kiinteämuotoinen perhekuntoutus ei pystyratkaisemaan perheiden monimuotoisiaongelmia. Tässäkin arvioinnissa kävi ilmi,että ainoastaan osa perheistä ja lapsista hyötyyyhden palvelumallin mukaisista palveluista.Suuri kysymys on, miten perhekuntoutuksensuunnittelijat kykenevät ottamaan huomioonkäynnissä olevan yhteiskunnallisen muutoksen.Tässä tutkimuksessa arviointi oliosa nopealla aikataululla etenevääkehittämishanketta, ja siinä kerättiintietoa niin lasten vanhemmilta, lapsilta,palveluntuottajilta kuin lapsia kuntoutukseenlähettäviltä tahoilta. Eri toimijat tarkastelivat14 Kuntoutus 4 • 2010