Akti 1/2013 - Arkistolaitos

20akti 1/2013akti 1/201321Välirauhan ajan arkisto toimi Valtionarkistossa Helsingissä. Senaineisto oli hajallaan muissa maakunta-arkistoissa. Suomen armeijanvallattua Viipurin elokuussa 1941 maakunta-arkisto palasitakaisin Tervaniemelle. Se keskittyi eri puolille Viipuria koottujenasiakirjaläjien järjestämiseen ja kiinteistöjen omistusoikeutta koskevienselvitysten tekoon.Syksyllä 1943 maakunta-arkisto käynnisti uudelleen arkistojenevakuoinnin sisämaahan. Maakunta-arkiston virkamiehet jättivätViipurin 18.6.1944. Kaksi päivää myöhemmin neuvostojoukot valtasivatViipurin.KäsitätköPalstalla arkistolaitoksenasiantuntijat avaavat alan termistöä.PID – Mikä ja miksi?50 vuotta Naisvuoren suojassaTänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun entinen Viipurin maakunta-arkisto muutti KuopiostaMikkelin Naisvuoren kylkeen sijoitettuun rakennukseen. Arkistolle muutto merkitsi pitkän ja vaiheikkaanevakkotien päättymistä ja pääsyä asianmukaisiin tiloihin.Viipurin maakunta-arkiston arkistorakennus, joka valmistuivuonna 1934.Maakunta-arkisto aloitti toimintansa vuonna 1934 ViipurissaTervaniemellä, vastapäätä Viipurin linnaa. Komean uusklassisenarkistorakennuksen oli suunnitellut Viipurin kaupunginarkkitehtiUno Ullberg. Paikalla sijaitsi keskeneräinen ortodoksinenvaruskuntakirkko, jonka osia hyödynnettiin rakennuksessa. Maakunta-arkistoonmahtui 11 000 hyllymetriä asiakirjoja.Mikkelin maakunta-arkisto sai nykyisen asunsa vuonna 1997.Maakunta-arkiston piiri käsitti koko Itä-Suomen, silloiset Viipurinja Kuopion läänit. Henkilökuntaan kuului maakunta-arkiston hoitaja,vahtimestari, puhtaaksikirjoittaja ja vaihtuvia työllistämisvaroinpalkattuja virastovaratyöntekijöitä. Alkuvuosien tärkein tehtävä oliviranomaisten arkistojen vastaanotto ja luovutettujen aineistojenkäyttöön saattaminen.Arkisto tiedotti ja valisti ahkerasti toiminnastaan ja aineistoistaan,mikä näkyi kävijämäärissä. Vuonna 1934 kävijöitä oli 190 ja viimeisenänormaalina työvuonna 1938 kävijöitä oli 1 267.Evakkoon, takaisin ja taas evakkoonViimeistä rauhanajan toimintavuotta leimasi sodanuhka. Rakennustavahvistettiin, arkistoja pakattiin evakuointia varten ja piirinviranomaisia ohjattiin arkistojen suojelussa. Ensimmäiset asiakirjaerätlähetettiin syyskuussa junarahtina kohti Vaasan maakuntaarkistoaja viimeinen erä joulukuussa Hämeenlinnan lähelle. Viipurinmaakunta-arkisto onnistui evakuoimaan noin 1 500–2 000hyllymetriä sille luovutetuista asiakirjoista.Väliaikaistiloista modernisti MikkeliinSodan jälkeen arkiston nimi muuttui Savo-Karjalan maakunta-arkistoksija se toimi ensin Valtionarkistossa, vuonna 1945 ÄänekoskellaHietaman nuorisoseuran talossa. Kylmä, ahdas ja hatara rakennusoli sopimaton arkistokäyttöön. Tilanne parani kesäkuussa1946, kun maakunta-arkisto sai suuremmat tilat Kuopiosta SOK:nuudehkosta varastosta. Nämäkin tilat olivat asiakirjojen ja henkilöstönkannalta vaarallisen kosteat ja kylmät.Sodan jälkeen Mikkelin ja Kuopion kaupungit kisasivat maakuntaarkistosta.Koska Mikkelin tarjous oli valtiolle edullisempi, valtioneuvostovalitsi vuonna 1949 sijoituspaikaksi Mikkelin.Rakennustyöt alkoivat tarvikepulan vuoksi vasta kesällä 1952.Rakennushallituksen arkkitehti Olavi Sortan suunnittelema, tuolloinPohjoismaiden modernein arkistorakennus, valmistui syksyllä1953. Rakennukseen muutti myös kirkkohallituksen alainen Lakkautettujenseurakuntien keskusarkisto.Hyllymetrit loppumassaRakennus täyttyi asiakirjoista 1970-luvulle tultaessa. Lisärakennuksensuunnittelu alkoi vuonna 1978 ja kesti seuraavan vuosikymmenen.Arkkitehtitoimisto Erkki Valovirran suunnittelemalisärakennus ja vanhan osan remontti valmistuivat vuonna 1997.Nykyisen rakennuksen kapasiteetti, 18 000 hyllymetriä, uhkaaloppua vuoteen 2018 mennessä. Tilapulan odotetaan helpottavanMikkelin Kalevankankaalle rakennettavan arkistolaitoksen keskusarkistonmyötä.teksti: Tytti Voutilainen, maakunta-arkiston johtaja, Mikkelin maakunta-arkistokuvat: Mikkelin maakunta-arkistoSähköiset tietopalvelut ja sähköisten aineistojenkäyttö tutkimuksessa yleistyvät. Sen takia on tärkeää,että viittaukset digitaalisiin aineistoihin toimivat myöstulevaisuudessa. Ongelmia aiheuttaa tilanne, jossa aineistoatarjoavat tietopalvelut muuttuvat eivätkä vanhatverkko-osoitteet enää toimi.Digitaalisen aineiston käyttäminen ja aineiston löydettävyydenturvaaminen vaativat huomattavasti pysyvämpiäviittaamismenetelmiä kuin nykyisin yleisesti käytettävätverkko-osoitteet. Tilalle tarvitaan pysyvä tunnisteeli PID (persistent identifier). Sen keskeiset ominaisuudetovat ”yksilöivyys” ja ”toiminnallisuuden tuki”.PID:n sisältävän lähdeviittauksen avulla käyttäjä voivarmistua aineiston löytymisestä, vaikka digitaalisenobjektin sijaintipaikka tai esitystapa muuttuisi aikojensaatossa.PID-tunnus muodostetaan URN-tunnuksesta, joka onjokaiselle digitaaliselle objektille ainutkertainen ja pysyvä.Sitä ei muuteta eikä samaa tunnusta anneta toiselleobjektille. Tunnuksia ylläpitää välityspalvelu, joka ohjaaPID-tunnusta klikanneen automaattisesti sinne mistäaineisto kulloinkin löytyy. Jos järjestelmiä uudistetaan,uudet sijainnit päivitetään keskitetysti välityspalveluun,joka huolehtii linkitysten toiminnasta.URN-tunnus on sarja numeroita ja kirjaimia, joten se eiyksin käy lähdeviitteeksi. Rinnalle tarvitaan myös selkokielisetlähdetiedot, jotka kertovat aineiston kontekstistaja sisällöstä. Aineistoa tarjoava taho voikin tuottaa tutkijallelähdeviitteen ja PID-tunnisteen valmiina, suoraantutkimuksen viitteisiin tai muistiinpanoihin liitettävässämuodossa. Näin muodostetut lähdeviitteet palvelevattutkimuksen tekijöitä ja tutkimuksen tausta-aineistoonperehtyviä kollegoita.teksti: Markus Merenmies, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto