JOUKO SEREVuorineuvos Jouko Sere kuuluu niihinavainhenkilöihin, jotka ovat vaikuttaneetSarfvikin kenttien ja klubin syntymisenaivan alusta saakka.seitsemänkymmentäluvullatöissä Rauma-Repolassaja esimieheni Paavo Hon-”Olinkajuuri yritti innostaa minua pelaamaangolfia. Minä en vanhana tenniksen pelaajanapitänyt golfia edes urheiluna, enkä oikeinsyttynyt idealle. Kun vuonna 1977 täytin50 vuotta, sain Honkajuurelta lahjaksigolfbägin. Kiitospuheessani lupasin pelatakolme vuotta ja lopettaa sitten. Honkajuurihymyili puheelleni, sillä hän vanhana golfarinatiesi mitä tulisi tapahtumaan.Ensimmäinen seura oli tietenkin Tali,jonne vuonna 1977 pääsi vielä kohtuullisenhelposti jäseneksi. Siellä me pelasimmeHonkajuuren kanssa monet kerrat. Pelinjälkeen keskustelu Talin jäsenien kanssakääntyi usein siihen, mistä saataisiin uusigolfkenttä pääkaupunkiseudulle.Sosiaalista asuntotuotantoa varten sotienjälkeen perustettu Keskus-Sato oli ostanutvuonna 1967 Sarfvikin kartanon maat.Heidän aikomuksenaan oli rakentaa sinneKivenlahden kokoinen asuntoalue, peräti30 000 kerrosneliömetriä. Kirkkonummenkunta vastusti kuitenkin asuntoaluetta, eikärakennuskaavaa saatu aikaan ja alue oliKeskus-Sadolla tyhjän panttina.Keskus-Sadon omisti 11 suomalaistasuuryritystä ja mukana olivat mm. VakuutusOy Pohjola ja Rauma-Repola Oy.Näiden yhtiöiden johdon ja henkilökunnankeskuudessa oli monia golfin harrastajia,kuten Paavo Honkajuuri, Seppo Soratie jaYrjö Niskanen. Jouduin itse Rauma-Repolantoimitusjohtajana tutustumaan Sarfvikinasiaan, koska Keskus-Sadon hallituksenpuheenjohtajina vuorottelivat suurimpienosakkaiden edustajat.Vuonna 1978 Keskus-Sato oli joutunutsellaisiin taloudellisiin vaikeuksiin, että senoli realisoitava omaisuuttaan. Ensimmäinenkohde oli Sarfvikin alue, jossa kaavoitus eiedennyt lainkaan.Niinpä eräänä päivänä kesällä 1979 EeroLehmusoksa, joka oli silloin Keskus-Sadonpuheenjohtaja kertoi minulle, että vaikeuksistaselvitäkseen Keskus-Sato oli valmismyymään Sarfvikin alueen kuuden miljoonanmarkan hintaan. Hän ehdotti, ettäperustettaisiin yhtiö, joka ostaisi alueen jarakentaisi siihen kauan kaivatun golfkentän.Kaikkia Keskus-Sadon osakkaita pyydettiinmukaan tähän yhtiöön, mutta Rauma-Repola olisi mukana vain jos mukaansaataisiin kuusi osakasta. Mukaantulonehdoksi panin vielä sen, että kentästä pitäätulla osakaskenttä, pelaajat osakkaina.Osakaskohtainen panos olisi siis miljoonamarkkaa, mikä ei ollut aivan pieni summatuohon aikaan,” Jouko Sere muistelee.”Vaikeuksistaselvitäkseen Keskus-Sato oli valmismyymään Sarfvikinalueen kuudenmiljoonan markanhintaan.””Kaikki yksitoista osakasta olivat valmiitmyymään maat, mutta vain Pohjolalla jaRauma-Repolalla oli intoa tulla mukaanuuteen yhtiöön. Keskus-Sato velvoitettiinmukaan, mutta vielä puuttui kolme osakasta.Rakennus Oy Polarin Kauko Rastassaatiin innostumaan ja hän ehdotti osakkaaksiSäästöpankkien Keskus-Osakepankkia.Kun Jaakko Pöyry lupautui mukaantalkoisiin oli porukka kasassa.Seitsemästoista päivä joulukuuta vuonna1979 me sitten kokoonnuimme Polarinkonttorille allekirjoittamaan sopimusta,mutta yllättäen Jaakko Pöyry lähetti paikalleviestin, jossa kertoi luopuvansa hankkeesta.Ei siinä muu auttanut kuin korottaa panokset1,2 miljoonaan markkaan. Valmistasopimustekstiäkin piti muuttaa ja sittennimet alle. Kannattaa muistaa, että vaikkaklubi täyttää 20 vuotta, niin koko hanketäyttää 25 vuotta,” Jouko Sere muistuttaa.SE SUURI SADEKESÄ”Vanhan kentän alku oli hankalaa, silläSuomessa ei golfkenttiä oltu rakennettumiesmuistiin, eikä kokeneita suunnittelijoitatai rakentajia ollut. Polarilla oli kuitenkinmaa- ja vesirakennustöihin erikoistunuttytäryhtiö Vesi-Insinöörit, joka valittiinrakentajaksi. Seppo Soratie suositteli arkkitehdiksiJan Sederholmia ja työt alkoivatvuonna 1980.”Mudan joukostaoli vaikeaa erottaasalaojaputkeakasteluputkesta,joten aikaa ja rahaahaaskaantui.”Kesällä alkoi sataa ja sitä sadetta jatkuija jatkui. Koneet upposivat mutaan ja työei tuntunut edistyvän lainkaan. Mudanjoukosta oli vaikeaa erottaa salaojaputkeakasteluputkesta, joten aikaa ja rahaa haaskaantui.Viatek Oy rakensi kastelujärjestelmätja salaojituksen. Kun tekijöillä ei ollutkokemusta golfkenttien rakentamisesta, niinsalaojituskin taisi tulla tehtyä enemmänvehnäpellon, kuin golfkentän malliin.Syksyllä koko surkeus sitten paljastui jakun kysyin Vesi-Insinöörien toimitusjohtajalta”miksi töitä ei keskeytetty ja jatkettuseuraavana kesänä”, oli vastaus: ”Mitensen olisi voinut tehdä kun vuorineuvoksetkävivät täällä joka viikonloppu kyselemässä,että koska kenttä valmistuu.”Muutenkin alku takkuili ja yhtiön toimitusjohtajaksivalittu henkilö kuoli yllättäenja hänen seuraajansa loukkaantui, ennenkuin ehti ottaa virkaansa vastaa. Onneksi
akennustöiden valvojaksi saatiin Pentti”Pesa” Nurminen, mutta hän tuli mukaanniin myöhään, ettei hänen asiantuntemuksensaenää voinut viimeistelyvaiheessakorjata puutteita. Myös arkkitehti TaunoSalo käytti paljon aikaa rakenteilla olevankentän hyväksi. Pesa värväsi jopa koululaisiakeräämään kentältä sinne rakennustöidenaikana jääneitä kiviä pois. Itsekin hän oliusein ämpäri kädessä kiviä kentältä keräämässä.Pesa uurasti kentän kanssa vuoden,kunnes joutui jäämään syrjään terveydellisistäsyistä. Kentän rakentaminen tuli maksamaannoin yhdeksän miljoonaa markkaa.”Jouko Sere muistaa.”Sarfvik Oy oli rahoittanut kentänrakentamisen ja perusti sitten kentän omistajaksija golftoiminnan harjoittajaksi 300osakkeisen yhtiön nimeltä Golfsarfvik Oy.Osakeanti ei sujunut ilman vaikeuksia jamuistan kuinka eräässä neuvottelussa osakkeenhinnaksi esitettiin 10 000 markkaa.Osa paikalla olleista epäili, ettei kukaan olisiniin hullu, että sijoittaisi niin paljon rahaagolfosakkeeseen.Alkuun emme pitäneet tarpeellisena edesliittyä Suomen Golfliittoon jäseniksi, koskasilloinhan joutuisimme päästämään vieraspelaajiakentälle. Ulkopuolisia haluttiin kentällevain osakkaiden vieraina. Vasta pitkienneuvottelujen ja pienten erivapauksienansiosta liittoon lopulta liityttiin.”Osa paikallaolleista epäili, etteikukaan olisi niinhullu, että sijoittaisi10.000 markkaagolfosakkeeseen.”Osakaskunta oli tarkoitus haalia tuttavapiiristäja osakkeita markkinoitiin perustajayhtiöidenhenkilökunnille ja sidosryhmille.Itse istuin siihen aikaan Finnpapinja Finncellin hallituksessa ja Finnpapintoimitusjohtajana oli Thomas Nysten. Hänoli aloitteleva golfari, joten myynti ei hänenosallaan tuottanut vaikeuksia, mutta Fincelloli hankala. Siinä piti panna peliin kokovarapuheenjohtajan arvovalta ennen kuinpuheenjohtaja Guy Ehrnrooth ja toimitusjohtajaLars Londen suostuivat merkitsemäänkokonaista kaksi osaketta. Siihenaikaan rahan sijoittamista golfosakkeisiinpidettiin jokseenkin järjettömänä puuhana.Sarfvik Oy:n osakkaat merkitsivätkinsitten myymättä jääneet osakkeet.””Pelaaminen kentällä oli sen avaamisenjälkeen varsin kodikasta, johtuen tavastajolla osakkaat oli hankittu. Valtaosa tunsitoisensa ja pelikavereita oli helppo löytää.Tunnelma pienissä ”klubitiloissa” oli leppoisa.Tarjoilut olivat vaatimattomat, muttakentän kunto parani ja itse asiassa meillä olikaikki mitä nautittavaan pelaamiseen tarvittiin.Se oli Sarfvikin parasta aikaa”.”Lempiväyläni onvanhan kentän ykkönenja tavoitteenani on ettävielä näillä aamuillalyön avauksen griininreunaan””Kierroksia tuli viime kesän aikana täyteenkaksikymmentä, mutta ensi kesänätäytyy hieman parantaa. Golf on hauskapeli, kun suunnittelee uutta pelikierrosta,mutta sitten kierroksen aikana peli saattaaolla yhtä tuskaa. Mutta jo autossa kotimatkallasitä miettii ja suunnittelee innokkaanaseuraavaa kierrosta.Lempiväyläni on vanhan kentän ykkönenja tavoitteenani on että vielä näillä aamuillalyön avauksen griinin reunaan,” vuorineuvosJouko Sere lopettaa.Joukko pelaajiavalmistautumassashoot out -kisaanvanhan kentän ykköselläkesällä 2003.