Esse 21/2011 (pdf) - Espoon seurakuntasanomat

20 esse ❘ 26.5.2011Stig Kankkosen mielestä kirkossa pitää torjua kaikenlainen moniäänisyyttä vahingoittava puhe. Torjumisesta ja haavoittamisesta pitäisi nyt päästä eteenpäin – molemmilla puolilla.Pitkän linjan vaikuttajaEssen uusi kolumnisti StigKankkonen rohkenee haastaa.Hän haluaa tuoda esiin arvoja,jotka yhteiskunnan päätöstentakana vaikuttavat.Teksti Jaakko Kaartinen-KoutaniemiKuva Jukka GranströmKevään kirkolliskokouksenuutiseksi nousi moniäänisyys.Edustaja-aloitteessatoivottiin, että kirkossa käynnisteltäisiinkeskinäistä yhteyttä edistävääkeskustelua. Naispappeudestaja parisuhdelaista riitelemisensijaan pitäisi päästä rakentamaanyhteyttä.”Minäkin olen suurella huolellaseurannut keskustelua, jota kirkonsisällä ja Espoossakin on käyty suvaitsevaisuudesta– esimerkiksi siitä,saavatko naispappeutta vastustavatkerran kuussa järjestää omiamessujaan Espoonlahdessa”, sanookirkolliskokouksesta palannut StigKankkonen.”Suvaitsevaisuuden nimissä onvedetty rajaa siihen, kuka saa kirkossatoimia ja kuka ei. Minustasiinä on kyse vihoittelusta ja kostomentaliteetista.Mutta eihänsuvaitsevaisuutta tarvita silloin,kun kaikki ovat samaa mieltä,vaan juuri silloin, kun ollaan erimielisiä.”Ei tarvettasopeutuaOikeudenmukaisuus, pelkäämätönkriittisyys ja älyllinen rehellisyys –kun Stig Kankkoselle vuonna 1999luovutettiin kirkon tiedonjulkistamispalkinto,näistä piirteistä häntäkiitettiin.”En koskaan ole halunnut sopeutuajohonkin. Kun näen asioita,joista en pidä, pyrin muuttamaanniitä, missä roolissa sitten olenkin”,Kankkonen toteaa.Toimittajan uran jälkeen Kankkonenon tehnyt uuden kierroksenvaikuttamiseen, tällä kertaa luottamustehtävissäja politiikassa.”Toimittaja ei voi olla päättäjä.Mutta toimittaja oppii näkemään,miten päätöksiä tehdään ja mitenasioihin voidaan vaikuttaa. Tuntui,että nyt on eräänlainen velvollisuushyödyntää sitä osaamista.”Kankkonen on toiminut kristillisdemokraateissaja RKP:ssä, onEspoon yhteisen kirkkovaltuustonvarapuheenjohtaja, kirkolliskokousedustajaja kaupunginvaltuutettu– sekä kirjoittaa edelleenhauskasti ja terävän analyyttisestiesimerkiksi blogissaan.Kirkko onvastakulttuuriArvot eivät ole koskaan merkinneetKankkoselle jotain ylimääräistä.Yhteiskunta ja kirkko elävätarvoperustansa varassa. Juuriarvojen jäsentäminen, esiin nostaminenja avaaminen on ollut Kankkosenuran johtotähtenä Österbottningen-lehdessä,Hufvudstadsbladetissa,Kyrkpressenissä ja politiikassa,ja on edelleen.”Ihmiset joutuvat selviytymäänvaltavassa sirpaletiedon tulvassa.Elämä nyky-yhteiskunnassa on tavattomanmonimutkaista. Kun TimoSoini sitten tulee yksinkertaisestipuhumaan lippalakeista, meloneistaja omenoista, moni on helpottuneenavalmis hyppäämäänmukaan”, Stig Kankkonen pohtii.Lippalakkien ja hedelmien sijaankuitenkin tarvittaisiin perusteellisempaaselitystä siitä, millaisestaarvoperustasta käsin yhteisiäasioita ajetaan. Millaisia arvovalintojameille tarjoiltujen keinojen takaapaljastuu? Kun arvot avataan,monimutkaisetkin asiat selkiytyvät.”Minusta kirkolle on tällaisessakeskustelussa tarjolla suuri rooli.Kirkko voi toimia pirstaleisessayhteiskunnassa vastakulttuurina.Kirkossa on tarjolla aikaa kuunnella,ja puhua siitä, mihin pyritään jamiksi”, Kankkonen sanoo.”Siinä emme ole tarpeeksi hyvinonnistuneet. Kirkollisessa mediassakaanei ole vielä osattu tarttuayhteiskunnalliseen keskusteluunrohkeasti ja totutusta tavasta poiketen.”LuotetaankirkkoonStig Kankkonen toivoo, että kirkossaopittaisiin toimimaan, eivain reagoimaan. Keskustelu kirkonasemastakin on päästetty väärillejäljille.Kirkkoa on myönnytty mittaamaaneromäärien perusteella jatoimintatilastojen valossa.”Mutta eihän kirkon merkitysole matematiikkaa. Yhtä vähänvoidaan ihmisen hengellisyyttämitata sillä, kuinka aktiivisestihän käy seurakunnan riennoissa!”Kankkonen puuskahtaa.”Kaikki tutkimukset osoittavathengellisyyden elävän voimakkaana.Maailmalla menestyvät ne kirkot,jotka keskittyvät hengelliseentehtäväänsä. Oppinsa varassa seisovankirkon voi luottaa kantavanihmistä, joka sitten voi ponnistaaetsimään vastauksia arkensa kysymyksiin.”Ruotsinkielisenä kirkossa”Mitä enemmän elämässä onkilpailua, sitä enemmän syntyykaipuuta elämän tarkoitukseen.Sillä saralla kirkko on asiantuntija.Ainakin sen pitäisi olla.””En koskaan ole halunnutsopeutua johonkin.Kun näen asioita,joista en pidä, pyrinmuuttamaan niitä.”Ruotsinkielisessä Kokkolassasyntynyt Stig Kankkonen oppi suomenkielen vasta nuorena miehenä,tutustuttuaan tulevaan vaimoonsa.”Uuden kielen kautta minulleavautui ihan uusi maailma ja kulttuuri.Saman kokemuksen puolestanihaluan tarjota suomenkielisille.Monikielisyys merkitsee mahdollisuuttakanssakäymiseen, jossakaikki voittavat”, Stig Kankkonensanoo.Leppävaarassa asuva Kankkonenon Esbo svenska församlingeninjäsen. Ruotsinkielinenseurakunta toimii hyvässä sovussaseurakuntayhtymän suomenkielistenkanssa. Kankkonen oniloinen yhteistyöstä yli kielirajojen.Suomalaiseen kirkolliseenkulttuuriin ruotsinkieliset ovat ainatuoneet rikkautta. Kielivähemmistönkautta kirkko on avoinnaavarampiin maisemiin.”Ruotsinkieliset saavat laajastivaikutteita kaikista Pohjoismaista.Se avartaa näkemyksiä huomattavasti.Ja vähemmistönä mesaamme jatkuvasti keksiä uusiakeinoja pysyäksemme pinnalla –se ylläpitää luovuutta yhteiseksihyväksi.”