nuorten abc-hengailu ilmiönä, tulkintoina ja toimenpiteinä

Työnkuvana kasvatus 89pien ja kotien kasvattajuutta peräänkuulutettiin ja ihmeteltiin avoimesti:”Hmmm…. Tää on erittäin vaikee ja erittäin rakas aihe ainakin mulleitelle, että tota niin, mielelläänhän mä niitä lapsia täällä pitäsin ja antasinniitten olla…, mutta se että jonkun muun pitäis tehä se perus kasvatustyö,kun meiän.(…) ei me voida kasvattaa ihmisten lapsia, kyl se pitää tulla sieltkotoo.” Nuorten määritteleminen yleiseksi arjen sujuvuutta heikentäväksitai turvattomuutta lisääväksi ryhmäksi heijastelee vaikutuksensa myösvanhemmuuteen. Kotikasvatus, äidit ja isät nähdään vastuullisina nuortenkäyttäytymiseen, varsinkin jos puhutaan ongelmakäyttäytymisestä. (Koskela2009, 151; Törrönen ym. 2004, 230.) Perhe nousee alueellisen, paikallisenja lopulta myös yhteiskunnallisen hyvinvoinnin yksiköksi. Tämänajatuksen nähdään mahdollistavan pehmeät puuttumisen tavat ja kohdentavanongelmien ratkaisemista kohti erilaisia yhteisömalleja, joissa moniammatillisettyöryhmät asettuvat muun muassa nuorten asioiden äärelle.(Törrönen ym. 2004, 230-231.) Yksisuuntainen vastuun siirto ei tosinratkaise koettuja ongelmia. ABC-liikennemyymälöissä oli havaittavissa haluaratkaista nuorten ilmiön kuormittavuutta erilaisin yhteistyökokeiluin.Näissä visioissa pyrittiin kohti yhteisiä pelisääntöjä, toisten kunnioittamisenmahdollistavia ohjeistuksia siitä, miten ABC-tilassa toimitaan. Näissätalkoissa tarvittaisiin niitä, joiden käsissä kasvattajuus on tai ainakin pitäisiolla. ABC näyttäytyy tahona, jonka vastuulle on tullut paitsi asettaa kasvatuksellisiaohjeita nuorille myös herätellä vanhempia, koulua ja nuorisotyötäentistä vastuullisempaan ja vaikuttavampaan toimintaan.Työntekijöiden mukaan suurin syy, miksi nuoret tulevat ABC:lle viettämäänvapaa-aikaansa on se, ettei nuorille ole muita paikkoja tai tilojamihin mennä. Toisaalta peräänkuulutettiin toimintamahdollisuuksia jaaktiviteetteja toisaalta oleskelu- ja kokoontumistiloja. Haastateltujen vahvakäsitys oli se, että kaupunkien, seurakuntien tai muiden tahojen järjestämättilat nuorille olisivat selkeä ratkaisu ABC:n nuorisoilmiöön. ”(…)Just se, että ehkä niille ois parempikin paikka missä viettää sitä aikaa. Osaanyt suoralta kädeltä sanoo mitään muuta kun ne, et pitäis selvittää mitä seon, mitä ne nuoret haluu tehä ja missä ne sitä haluaa tehä. Että pystytäänköjärjestämään kunnan tai kaupungin taholta jotain muuta sellasta toimintaaja aktiviteettia, et joku paikka mihkä ne voi kokoontua. Missä on sitten