29: 7.8.2008 - Espoon seurakuntasanomat

• nro 29 • 7.8.2008• tällä viikollanro 29 • 7.8.2008 •L LUKIJOILTAMielipiteet julkaistaan myöswww.esse.fiHomous ja syntisyysOn kysyttävä, onko se syntiä, että pitää homoutta syntinä. Sekä Raamatun ettäomantuntoni perustella ajattelen, että juuri hyväksymättömyys on synti. Vaikka en itsehomoutta varsinaisesti ymmärrä, minun pitää luottaa Jumalan viisauteen. Kyllä häntietää, mitä hän on tehnyt, kun on homot luonut.Kysymys on ihmisen olemuksesta ja minuudesta. On loukkaavaa leimata homonolemus synniksi tai verrata sitä rikollisuuteen. Tämä leimaaminen on synti.Jossain historian vaiheessa on ajateltu, ettei naisella olisi sielua. Jos joku tänä päivänäväittäisi samaa, olisimme pöyristyneitä. Kyse on samasta jatkumosta.Me pienet ihmiset olemme oman aikamme ja oman itsemme vankeja. Murrosaikoinatekee tiukkaa, kun meidän pitäisi pystyä ylittämään omat rajamme ja luottaa Jumalanviisauteen – ilman perusteluja ja pähkäilyjä, omaantuntoomme luottaen.Minä olen sydämessäni täysin varma asiasta. Koen, että Jumala on antanut minulletehtäväksi muistuttaa tästä hyväksymättömyyden synnistä. Siksi täälläkin kirjoittelen.Jumala on suuri, ihminen pieniKirkko muokkaa uskoayhteiskunnan mukaanNyt homoparejakin jo siunataan oikeinrovastin toimesta (Esse 28/2008). Näin sitäsitten ihmetellään, miksi kirkosta erotaan.En oikein itsekään tiedä, miksi olen kirkkoommeenää kirjautuneena, jos instituutioei enää Sanaakaan osaa seurata. Moraalinvartijaksikutsuttu kirkko ei ehkä osaakaantäyttää enää tehtäväänsä.Hoidan siis hommaa parhaani mukaanitse, sillä usko on henkilökohtainen asia. Seei ole mikään muotivaate, jota muokataanmaailman tahdon mukaan.Ihmettelen vaan kirkon ajattelutapaa:muokkaamalla sisältöä löytyy yhteinen sävelyhteiskunnan kanssa. Näin tehdään, jottakirkko saa enemmän jäseniä, eikä kuulijoita,niin kuin pitäisi.Eikös tarkoitus ole päinvastainen.Meni yli hilseenKkesämenotMateriaa jamielenrauhaaOstoskärryt luistelivat kauppakeskusIson Omenan käytävillä. Koko Matinkylätuntui kerääntyneen viettämään kulutuspainotteistaarki-iltapäivää Omppuun.Kauppalista seurasi minuakin ajatuskuplanapään päällä. Ensin oli kuitenkin eräsasia hoidettavana.Olarin seurakunta on hivuttanut itsensäkentälle. Siellä missä ihmiset ovat,päivystää Hiljaisuuden kappeli. Se on kesänarkipäivinä auki iltapäivisin kahdestakuuteen. Vaatekauppojen ja pikaruokaloidenyläpuolella se protestoi kaikessa hiljaisuudessaja on auki kaikille: uuvahtaneilleshoppailjoille, rukoilijoille ja muille mietteliäille.Vasta kun kappelin ovi kolahti kiinni,Lestadiolaisetsortavat naisiaKirkkomme piirissä ei tulisi julkisestihymistellä lestadiolaisten sisäiselle naistensorrolle. Kun kuulee ja näkee kohtaloitaomassa suvussa, herää kysymys: olemmekoAfganistanissa? Tämä on totta Suomessa.Kirkkommeko hyväksyy sen, että naisetalistetaan kirkon piirissä toimivassa herätysliikkeessäräikeällä tavalla?Avoliitto ja avioero on kielletty. Ehkäisyon kielletty. Nainen palvelee Jumalaa synnyttämälläja lasten kasvattajana.Jos mies kuitenkin hylkää ja tulee avioero,nainen jää yksin suuren lapsijoukonkanssa, koska hylätyn puolison uudelleenavioituminen on synti. Vasta jos ex-puolisojostain syystä sattuisi kuolemaan, hylättysaa ottaa uuden miehen. Hylkäävä mieskyllä voi avioitua uudelleen.Hans von SchantzHyvät mielipidekirjoittajat!Essen Lukijoilta-palsta julkaisee korkeintaan2000 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia.esse.lukijoilta@kotimaa.fiwww.esse.fi > klikkaa MielipiteetEsse, Lukijoilta, Hietalahdenranta 13, 00180 HelsinkiIson Omenan Hiljaisuuden kappeliin eikuulu kaupan häly.Nainen on sidottu hänet hylänneeseenmieheen loppuelämänsä, vaikka ex-mieson tahollaan naimisissa jonkun toisen naisenkanssa!Miten tällainen opetus voi olla Suomenkirkossa laillista? Piispat ja papit voisivatvastata.Mai LisSuurperheidenlapsista kirkollejäseniäMeillä taitaa kirkossamme olla suurempiaongelmia kuin jonkin pienen vähemmistönlisääntymisongelmat, joistaverkkosivuilla on keskusteltu.Olisikohan syytä pohtia pikemminkin,miten niin sanotun normaaliperheiden nykynuorisosaataisiin kirkon jäseniksi?Kun alle puolet nuorista perheen perustamisikäisistäon enää kirkon jäseninä niinentäs sitten, kun heillä on ne suositeltavat1–2 lasta? He taitavat olla jo valmiiksi vieraantuneitakirkosta.Trendi jatkuu voimakkaana. Kirkon jäsenetja samalla veronmaksajat vähenevätrajusti jatkossa.Tavallinen seurakuntalainenKiitosjuhannusjuhlistaHaluan kiittää järjestäjiä hienoista juhlistajuhannusaattona Hilan leirikeskuksessa.Kiitän erityisesti pääjärjestäjiä, pastoreitaSeppo Holmia ja Ossi Tervosta, juhlienorganisoimisesta ja onnistumisesta.Irma Johanssontajusin kuinka paljon melusaastetta kauppakeskuksenkaton ja lattian välillä poukkoilee.Kovaäänisen kautta kauneusvinkkejäauliisti jaellut makea miesääni vaikenisaman tien. Olin keskellä hiljaisuutta.Kiinteistön rauhallisimmat neliömetrittuntuivat jalkojen alla hyviltä. Raamatuntekstija ajankohtainen rukous olivat avoiminatakapöydällä. Istuin tuolille. Syvässähiljaisuudessa saattoi melkein kuulla senpienen äänen, joka kynttilänliekin lepatuksestasyntyy.Kappelin päivystyskopissa istui MarjaErvanne, pari vuotta Hiljaisuuden kappeli -keikkaa tehnyt vapaaehtoistyöntekijä.Hiljaisuuden kappelilla on kysyntää.Tuottavuutta tosin mitataan eurojen sijaanmielenrauhan arvoilla.Seisoin jälleen pöllämystyneenä kauppakassienkahinassa ja ostoskärryjen kitinässä.Kauppalista oli pyyhkiytynyt ajatuskuplastakokonaan.Maria ViljaA aropaltioLoman arvoLomakausi alkaa loppua niiltä, joille lomaaon suotu.Muistossani ovat lapsuuteni lomat. Äitija me lapset muutimme heti kesäkuunensimmäisenä päivänä saareen. Takaisinkaupunkiin tultiin vasta elokuun viimeisinäpäivinä.Isä kävi viikonloppuisin ja käveli heinänkorsisuussaan vähän kärsimättömänäpäästäkseen takaisin työpöytänsä ääreen,josta yksityisyrittäjänä ei katsonutvoivansa pitää pitkää lomaa.Pyykkipata kiehui, kaupassa käytiinsoutaen ja luettiin venäläisiä klassikoita.Ihana mitääntekemättömyys väritti olemassaoloa.Mansikkakauppiaan veneen saapuminenlaituriin oli kohokohta ja radion viikkokuunnelmatolivat tärkeitä. Tapahtumiaoli vähän, mutta sisäinen maailma oli sitäkinvärikkäämpää.Vieläkin joudun nirvanan kaltaiseenolotilaan ja koko lapsuuden kesälomientunnemaailma syöksähtää mieleeni,jos saan jostain tervatun veneen, haistanrakkolevien tuoksun, kun kuulen laineidenliplatuksen rantakiviin tai peräti vanhankalastajamallisen veneen, vickströmin,putkutuksen ulapalla.Asiaan kuului kaivata kiihkeästi pois yksinäisestäsaaresta. Tuntui, että koko elämämenee ohi kotona Lauttasaaressa:kaikki kiva ja mielenkiintoinen on lopullisestipois laskuista kohdallani.Nuoremmat sisarukset olivat laimeakorvike varhaisteiniystävilleni, joilla varmaanoli vaikka mitä jännää muualla.Sisaren kanssa tapettiin aikaa muunmuassa kääntämällä sana sanalta kaikkitutut laulut nurinpäin ja opettelemallane ulkoa. Esim. Okkaaj atluk, okkaaj atluk,ääreh oj. Tämä taito ei ruostu.Nyt ajattelen, että lapsuuden kesäni olivatkorvaamattomia juuri siksi, että elettiinyksinkertaisesti, vahvasti luonnossaja luonnon ehdoilla.Hidas primitiivinen puuhastelu on mielestäniedelleen parasta lomalla ja kaikenarkiseen työhön liittyvän mahdollisimmanhuolellinen unohtaminen. Parasta on se,että saa päästää irti.Kirsi Aropaltio• teatterinjohtaja ja -ohjaaja, kaupungin- ja kirkkovaltuuston jäsen• kirsi.aropaltio@hevosenkenka.fiJani LaukkanenJo omien astioiden tiskaaminen on kaupunkilaislapsille eksoottista. Espoon Järvihaukoilta se sujuu reippaasti.Kylä keskellä metsääPääkaupunkiseudun partiolaiset rakensivatitselleen 4 000 hengen kylän Jämijärvenjylhiin maisemiin. Aihki-leirillä toimitaanyhdessä, jaetaan vastuuta jaoleillaan kavereiden kanssa.Leirillä nuoretkin saavat vastuuta.Samalla he oppivat huolehtimaan itsestäänja muista.”Kaikista kivointa on valvoa yöllä, jutellaja syödä karkkia”, sanoo 11-vuotias AnttonTiilola. ”Kivaa on myös sanoa, että meneevessaan, mutta meneekin vessan lähelle hengaamaanja juomaan kokista.”Tiilola on yksi 4 000 partiolaisesta, jotkaasuvat keskelle metsää rakennetussa valtavassakylässä. Kylä on Aihki, pääkaupunkiseudunpartiolaisten yhteinen leiri SatakunnanJämijärvellä. Viikon pituinen leiri päättyytorstaina 7. 8.Leiriläisistä kolmasosa on espoolaisia, jalähes kaikki Espoon lippukunnat ovat mukana.Aihki on kesän suurin partioleiri Suomessa.Se kolminkertaistaa pikkuisen Jämijärvenväkimäärän.Isolta leiri tuntuukin. Telttoja näkyy puidenvälistä loputtomiin, ja lapsia juoksenteleemutkittelevilla metsäpoluilla.”Kaikki jonoon, kolmen minuutin päästäon lähtö!” karjaisee laumanjohtaja Kira JärvesOlarinmäen samoojista.Telttojen seasta ryntää lauma lapsia kiljuenja kikattaen. ”Me ollaan jo valmiita”, hehuutavat juostessaan jonoon. Yhdessä tekemisenriemu näkyy.”Huutamalla säästää monta kävelylenkkiä”,Järves vinkkaa.Öljykatastrofin harjoitteluaAihkin pystyttämisessä on ollut iso homma.Keskelle metsää on rakennettu pieni kaupunki,jolla on näyttävä portti, keskusaukioja telttakylien muodostamat kaupunginosat.Kaupungista tulevat partiolaiset ovat siirtyneetminikaupunkiin metsän keskelle.”Lähes kaikki leirillä on rakennettu itse”,kertoo Aihkin mediapäällikkö Mikko Kytöespoolaisesta Lounapartiosta. ”Tänne tuotiinmonta kuormallista tavaraa.”Suuri leiri tuo mukanaan jätettä, autokuljetuksiaja muuta ympäristöä rasittavaa.Kuormitusta pyritään välttämään leirin teemalla,joka on ympäristö ja ilmastonmuutoksentorjunta.Teema on mukana leirin rakentamisestaasti: kaikki rakennelmat on pyritty pystyttämäänilman nauloja. ”Naulojen sijaan onkäytetty mahdollisimman paljon riukuja jaköysiä”, kertoo Kytö. Näin puun jatkokäyttöleirin jälkeen on helpompaa.Aihkilla myös kierrätetään jätteet ja niidenmäärä minimoidaan. Lisäksi leirin hiilidioksidipäästöjäkompensoidaan antamalla6 000 euroa intialaiseen ympäristöhankkeeseen.Kaikkea ei silti voi rahalla korvata. ”Tottakai maasto kuluu, uusia polkuja tallaantuu”,Kytö myöntää. ”Pyrimme lähtemään mahdollisimmanpienillä jäljillä.”Myös leirin ohjelmassa ympäristö-teemanäkyy. Aihkilla voi tarkkailla Itämeren tilaa,puhdistaa vettä tai vertailla erilaisten lamppujensähkönkulutusta. Öljykatastrofin vaikutuksiinvoi tutustua puhdistamalla öljyisiäpehmoleluja.Täysin ristiriidaton ei Aihkin ohjelmaole. Kira Järves kritisoi: ”Se, että ohjelmassaon bussikuljetus hiihtoputkelle, ei sovi teemaan.”Lasten kanssa on helppoa”Syliin”, huutaa pieni poika ja ryömii sammaleisellamättäällä. Äiti Kati Palsanen nostaakolmevuotiaan Toten syliinsä. Hän katsoo,kun viisivuotias Hulda-tytär juoksee kavereidensakanssa metsikössä.Espoolaiset Kati Palsanen ja Väinö Teittinenovat tulleet koko perheen voimin partioleirille.”Lasten kanssa on helppoa, jos on oikeaasenne eikä vaadi samaa kuin kotona. Eihaittaa, jos lapsella on multaa kynsien alla”,Palsanen sanoo.Lapsille partioleiri on elämys. Jo arkisetaskareet tuntuvat metsässä jännittäviltä,saati sitten teltassa nukkuminen.Lapsille on leirillä omaa ohjelmaa, kutenköysirata ja kasvomaalausta. Jaloissa pyöriitiikereitä ja merirosvoja, joilla on kovavauhti päällä.Lapset hiljenevät hetkeksi katsomaanauringonpimennystä. He saavat silmilleentummat lasit, joiden läpi pimennyksen voinähdä.Vanhemmat näyttävät lapsilleen, mitenaurinko vaikuttaa katoavan taivaalta kokonaan.Se näyttää aivan kuunsirpiltä.Pieniä ihmetyttää.Katariina HarjuPpääkirjoitus7.8.2008TalkoolaisuudestamahdollisuusTalkoohenkisyys ei ole kuollut ilmiöpääkaupunkiseudullakaan. Tätä osoittaamuun muassa heinäkuun alun herättäjäjuhlat,joka kokosi kymmenien tuhansienjuhlavieraiden lisäksi noin 1 500 talkoolaista.Jokainen talkoolainen halusi tehdä jotainyhteisen hyvän aikaansaamiseksi ilmanrahallista korvausta. Osa talkoolaisistaoli ollut mukana jo puolitoista vuotta,osa liittyi mukaan vasta juhlien aikana.Talkoolaisten ikäjakauma oli suuri. Vapaaehtoisiksituli niin eläkkeellä oleviakuin työssä käyviä, niin opiskelijoita kuinkoululaisiakin. Mukana oli monia seurakuntalaisia,jotka eivät muuten osallistuseurakunnan toimintaan juuri ollenkaan.Herättäjäjuhlien talkoolaisten rekrytoinnissaseurakunnat saavuttivat jotain sellaista,mihin ne eivät ole pystyneet pitkiinaikoihin. Onnistuttiin tavoittamaan ikäryhmiä,joissa kirkosta eroaminen on suurintaja myös aktivoimaan heitä vapaaehtoistyöhön.Ihmisillä tuntui olevan haluatehdä ja toimia aktiivisesti.Onko sitten seurakuntien tarjoama ohjelmaliian passiivista? Tulisiko seurakuntienkehittää toimintaansa enemmän tekemälläosallistumiseen? Juuri erilaisettalkooporukat voisivat pilkkoa polttopuitaleirikeskuksiin, tehdä pieniä kunnostustöitätai lähteä rippileirille vapaaehtoisiksimaallikkoaikuisiksi. Kaupunkitoiminnassaolisi myös paljon kohteita, joita vapaaehtoisetvoisivat tehdä. Tekemisen ohellakirkon sanomakin olisi mukana.Olisiko talkoolaisuudessa ja vapaaehtoisuudessamahdollisuus seurakunnille tavoittaajäseniään nykyistä laajemmin?AlleviivausKirkkoherran vaaleissa demokratiaavoisi entisestään lisätä. Yhden kierroksenvaali voi tuottaa jopa sattumaehdokkaan,kun äänet hajaantuvatkaikkien kesken.Kirkkoherran tehtävä on niin merkittävä,että vaalissa olisi hyvä käydäkahden eniten ääniä saaneiden keskentoinen äänestyskierros. Tämätakaisi parhaiten äänestäjien tahdon.Näinhän on jo tapahtunut presidentinja piispan vaalissa.Sakari Sarkimaasakari.sarkimaa@kotimaa.fi