Opin ja Liittojen Kirja ja kirkon historia – oppilaan ... - Seminary

vat Addisonin aikaisemmalle lähetystyöalueelle Seurasaarille.John Taylor kutsuttiin Ranskaan ja Saksaan. Samalla kun nämälähetyssaarnaajat matkasivat itään, he kulkivat niiden pyhienohi, jotka olivat matkalla kohti uutta Siionia Kalliovuorilla.24. Työssään lähetyssaarnaajat olivat todistamassa ihmeitä, jahe kastoivat monia ihmisiä kirkon piiriin. Kun Lorenzo Snow,josta myöhemmin tuli kirkon presidentti, oli saarnaamassaItaliassa, hän näki kolmevuotiaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.Hän huomasi mahdollisuuden, joka hänellä oli sekäparantaa lapsi että avata ihmisten sydämet sillä alueella. Sinäiltana hän rukoili pitkään ja hartaasti Jumalan johdatusta, jaseuraavana päivänä hän ja hänen toverinsa paastosivat jarukoilivat pojan puolesta. Samana iltapäivänä he siunasivatpojan ja pyysivät hiljaisessa rukouksessa apua työhönsä. Poikanukkui rauhallisesti koko yön ja parantui ihmeenomaisesti.Sana tästä parantumisesta levisi halki Piedmontin laaksojenItaliassa. Ovet avautuivat lähetyssaarnaajille, ja ensimmäisetihmiset alueella menivät kasteelle.25. Elokuussa 1852 Salt Lake Cityssä pidetyssä erityiskonferenssissakutsuttiin 106 vanhinta lähetystyöhön eri maihinympäri maailmaa. Nämä lähetyssaarnaajat, kuten heidänjälkeensäkin kutsutut, saarnasivat evankeliumia Etelä-Amerikassa,Kiinassa, Intiassa, Espanjassa, Australiassa, Havaijinsaarillaja Tyynenmeren saarilla. Useimmilla näistä alueistalähetyssaarnaajilla oli aluksi vain vähän menestystä. He kylvivätkuitenkin siemeniä, jotka myöhempien lähetystyöponnistelujenaikana tuottivat satoa monien liittyessä kirkkoon.26. Vanhin Edward Stevenson kutsuttiin Gibraltarin lähetyskentälleEspanjaan. Tämä kutsu merkitsi hänelle paluutaomalle synnyinseudulleen, missä hän julisti rohkeasti palautettuaevankeliumia maanmiehilleen. Hänet pidätettiinsaarnaamisen vuoksi, ja hän joutui olemaan jonkin aikaa vankilassa,kunnes viranomaiset saivat tietää, että hän opettivartijoita ja oli jo miltei käännyttänyt yhden heistä. Vapauduttuaanhän kastoi kaksi ihmistä kirkon jäseniksi ja tammikuuhun1854 mennessä oli jo järjestetty 10 jäsenen seurakunta.Heinäkuussa seurakuntaan kuului jo 18 jäsentä, vaikka kuusijäsentä oli lähtenyt palvelemaan brittiläisen armeijan mukaanAasiaan. Seurakuntaan kuului yksi seitsenkymmen, yksi vanhin,yksi pappi ja yksi opettaja, ja siten seurakunnassa oli tarvittavatjohtajat, ja se saattoi jatkaa kasvamista.27. Paikalliset viranomaiset Ranskan Polynesiassa karkottivatlähetyssaarnaajat maasta vuonna 1852. Kääntyneet pyhätpitivät kuitenkin yllä kirkon toimintaa, kunnes vuonna 1892käännytystyötä voitiin taas jatkaa. Erityisen urheita olivatvanhimmat Tihoni ja Maihea, jotka kärsivät vangitsemisen jamuita koettelemuksia mieluummin kuin kielsivät uskonsa.Kumpikin yritti pitää pyhät aktiivisina ja uskollisina evankeliumissa.28. Niille, jotka liittyivät kirkkoon Yhdysvaltain ulkopuolella,tämä aika oli Siioniin kokoontumisen aikaa, mikä merkitsi,että heidän piti matkustaa laivalla Amerikkaan. Elizabeth jaCharles Wood purjehtivat vuonna 1860 Etelä-Afrikasta, missähe olivat työskennelleet muutaman vuoden ajan hankkiakseenrahaa matkaansa varten. Elizabeth toimi erään varakkaanmiehen taloudenhoitajana, ja hänen miehensä valmisti tiiliä,kunnes he olivat saaneet kokoon riittävät varat. Elizabeth kannettiinlaivaan vuoteessa vain vuorokausi sen jälkeen, kun hänoli synnyttänyt poikavauvan, ja hänelle annettiin kapteeninvuode, jotta hänen olonsa voitiin tehdä mukavammaksi.Hän oli matkan aikana hyvin sairas, ja kahdesti hän oli lähelläkuolemaa mutta hän selvisi, ja he asettuivat Fillmoreen Utahissa.29. Lähetyssaarnaajat kävivät hyvin rakkaiksi pyhille niissämaissa, joissa he palvelivat. Lähetystyönsä lähetessä loppuaanHavaijinsaarilla vuonna 1857 Joseph F. Smith sairastui hyvinkorkeaan kuumeeseen, mikä esti häntä työskentelemästä kolmenkuukauden ajan. Siunauksekseen hän pääsi uskollisenhavaijilaisen kirkon jäsenen Ma Mahuhiin hoidettavaksi.Tämä hoiti Josephia kuin omaa poikaansa, ja näiden kahdenvälille kehittyi vahva rakkauden side. Vuosia myöhemminkirkon presidenttinä Joseph F. Smith vieraili Honolulussa,ja heti sinne saavuttuaan hän näki, miten hänen luokseen talutettiinvanhaa sokeaa naista, jolla oli kädessään tuomisinaanmuutamia huolella valittuja banaaneita. Joseph F. Smith kuulinaisen kutsuvan: ’Iosepa, Iosepa’ (Joseph, Joseph). Välittömästihän juoksi naisen luo, syleili ja suuteli tätä monia kertoja,ja silittäen tämän päätä hän sanoi: ’Mama, Mama, minunrakas vanha Mamani.’” (Perintömme, s. 84–86.)Tehtäviä perustaa siirtokuntia30. ”Monia yhdyskuntia Utahissa ja Etelä-Idahossa sekä myöhemminosissa Arizonaa, Wyomingia, Nevadaa ja Kaliforniaaolivat perustamassa yksittäiset ihmiset ja perheet, jotkakutsuttiin näihin tehtäviin yleiskonferensseissa. PresidenttiBrigham Young johti näiden yhdyskuntien perustamista,joissa tuhannet uudet uudisasukkaat voisivat elää ja viljellätilojaan.= Deseretin rajat vuonna 1849• GenoaMuutamia niistä 350 siirtokunnasta,jotka perustettiin Brigham YounginpresidenttikaudellaSan Bernardino••Soda SpringsOgden•••Salt Lake CityProvoPrice•• Manti•RichfieldCedar CitySt. George•• • KanabLas Vegas••MoabSnowflake •• Mesa31. Brigham Youngin elinaikana asutettiin koko Suolajärvenlaakso ja monia sitä ympäröiviä alueita. Brigham Younginkuolemaan vuonna 1877 mennessä oli perustettu yli 350 siirtokuntaa,ja vuoteen 1900 mennessä siirtokuntia oli jo miltei 500.171