Opin ja Liittojen Kirja ja kirkon historia – oppilaan ... - Seminary

6. Kun eräs toimittaja pyysi presidenttiHinckleyä mainitsemaan kaikkeinsuurimman haasteen, mitäkirkolla on, tämä vastasi: ’Kaikkeinvakavin kohtaamamme haaste jasamalla kaikkein suurenmoisinhaaste on kasvun aiheuttama haaste.’Hän selitti, että lisääntynyt kasvutuo mukanaan tarpeen rakentaa lisäärakennuksia, myös temppeleitä:’Tämä on kirkon historiassa suurenmoisintatemppeleiden rakentamisen aikaa. Koskaan aiemminei temppeleiden rakentaminen ole mennyt niin suurella voimallaeteenpäin kuin nykyisin. Meillä on 47 käytössä olevaatemppeliä. Meillä on 13 muuta temppeliä joko rakenteillatai suunnitteilla. Me jatkamme edelleen temppeleidenrakentamista.’ Kirkon lisääntynyt kasvu on myös tehnyt välttämättömäksikääntää Mormonin Kirja monille kielille.7. Presidentti Hinckleyllä on omakohtainen kokemus kirkondramaattisesta kasvusta. Osallistuessaan konferenssiinOsakassa Japanissa vuonna 1967 hän katsoi yleisöä, jonka joukossaoli paljon nuoria, ja sanoi: ’Teissä minä näen kirkontulevaisuuden Japanissa. Ja näkemäni tulevaisuus on suurenmoinen.Olemme vielä tuskin raapaisseet pintaa. Mutta tunneninnoitusta kertoa sen, mitä olen tuntenut jo pitkän aikaa,ja se on, että sen aika ei enää ole kaukana, jolloin tässä suurenmoisessamaassa tulee olemaan Siionin vaarnoja.’ Yhtäsukupolvea myöhemmin Japanissa oli jo 100 000 myöhempienaikojen pyhää, monia vaarnoja, lähetyskenttiä ja piirejä sekätemppeli.9. Monien aasialaisten jäsenten hengellisyydestä kertoo tapaus,joka sattui eräälle johtavalle auktoriteetille, joka oli saanuttehtäväkseen kutsua uuden vaarnanjohtajan erääseen filippiiniläiseenvaarnaan. Puhuteltuaan joukon pappeusveljiä hänsai innoituksen kutsua vaarnanjohtajaksi erään noin 25-vuotiaanmiehen. Hän pyysi tätä nuorta miestä menemään viereiseenhuoneeseen ja miettimään hetkisen aikaa, ketkä hän valitsisineuvonantajikseen. Veli palasi puolen minuutin kuluttua.Johtava auktoriteetti luuli veljen ymmärtäneen hänen sanansaväärin, mutta uusi vaarnanjohtaja sanoikin: ’Ei. Tiesin HerranHengen kautta jo kuukausi sitten, että minusta tulee vaarnanjohtaja.Olen jo valinnut neuvonantajani.’10. Oli mitä soveliainta, että presidentti Hinckley, joka ontehnyt niin paljon auttaakseen kirkon vakiinnuttamisessaympäri maailmaa, saattoi presidenttikautensa aikanailmoittaa: ’Tilastotieteilijämme sanovat, että mikäli nykyinensuuntaus jatkuu, niin jolloinkin helmikuussa 1996, vainmuutaman kuukauden kuluttua, kirkon jäsenistä suurin osaon Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tämän rajan ylitys onsuurenmoisen merkittävä asia. Se kuvaa valtavan laajenemisenhedelmiä.’ – –11. Eräs johtava auktoriteetti selitti, miten jokainen myöhempienaikojen pyhä voi parhaiten tukea presidentti Hinckleyä:’Hänen ottaessaan vastaan sen pyhän viran, johon häneton kutsuttu – profeetan, näkijän, ilmoituksensaajan, johtavanylipapin ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen KristuksenKirkon presidentin viran – – parasta, mitä me voimme tehdätukeaksemme häntä hänen tehtävässään, on laulun sanojenmukaisesti jatkaa ’eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin!’ (Jeffrey R.Holland, ”Presidentti Gordon B. Hinckley – Kallionluja javuorenvarma”, Valkeus, kesäkuu 1995, s. 23.)” (Perintömme,s. 139–143.)Lukutehtävän ymmärtäminenPresidentti Gordon B. Hinckleyn elämäOptimisti (kappale 5) – Myönteinen, toiveikas8. Presidentti Hinckley on myös erityisen kiinnostunut kirkonkasvusta Filippiineillä, missä ensimmäinen vaarna järjestettiinManilassa vuonna 1973. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin,jolloin hänestä tuli kirkon presidentti, yli 300 000 filippiiniläistäjäsentä sai osakseen evankeliumin siunauksia ja olisaanut temppelin omaan maahansa. Presidentti Hinckleyon osoittanut suurta huolenpitoa kirkon kasvua kohtaan myösmuissa osissa Aasiaa, kuten Koreassa, Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa.Gordon B. Hinckleyn opetuksia ja todistus12. ”Tulevista vuosista kysyttäessä presidentti Hinckley sanoi:’Näen kirkkomme nuoret. Näen heitä paljon. Näen heitäkaikkialla. Olen ehdottoman innoissani heidän elämänsä, heidänvoimansa, heidän hyvyytensä, heidän uskollisuutensalaadusta. Minulla ei ole pienintäkään huolta tämän kirkontulevaisuudesta, kun näen nuoriamme. He tutkivat pyhiä kirjoituksia.He käyvät seminaarissa ja instituutissa. He rukoilevatpäätöksistään. He ovat tekemisissä toistensa kanssa suurenmoisessauskollisuuden ilmapiirissä. Heistä on tulossavahvoja, uskollisia ja kykeneviä myöhempien aikojen pyhiä,jotka tekevät sen, mitä heidät kutsutaan tekemään.’”(”’We Must Look After the Individual’ ”, Church News,4. maaliskuuta 2000, s. 13.)227