MERIMIES

AimoMyräkkäVäylänhoitaja Ralf Niemi pohjatutkimustöissä Kalasatamanedustalla Helsingissä. Meritaidon henkilöstö on erikoistunuttekemään monenlaisia väyläurakoita.Väylänhoitaja Reijo Nikkanen tarkistaa sektoriloiston lampun toiminnan.Vesimaksua vedet silmissäEtenkin viime talvena urakka oli haastava – jajopa mahdotonta toteuttaa aikataulussa yhäpienemmäksi käyneillä resursseilla.Enemmän töitä,vähemmän tekijöitäMeritaidon henkilöstö on vähentynyt merkittävästivuosien varrella. Esimerkiksieläkkeelle jääneiden tilalle ei ole palkattuuusia osaajia. Vaativaan ammattiin tarvittaisiinkuitenkin nopeasti uusia tekijöitäkasvamaan, sillä väylämiesten keski-ikä onkorkea. Vaikka väylämiesten määrä on vähentynyt,työn määrä ja palvelunopeusvaateetovat kasvaneet. Suomenlahdella sijaitsiaiemmin useita väylänhoitoasemia, nyt niitäon enää jäljellä vain muutamia. Käytännössäse tarkoittaa sitä, että väylämiestenon huolehdittava pienemmillä resursseillalaajemmista alueista kuin aiemmin. Merialueillakauppamerenkulun väylät ovat erityisenhaastavia: siellä merimerkit on saatavakuntoon ja paikoilleen mahdollisimmanpian, jotta suuret kauppalaivat tai tankkeriteivät ajaudu väyliltä ulos.mutta ne voivat helposti venähtää 12-tuntisiksikin”,toteaa Suomen väyliä jo 34 vuottahuoltanut väylänhoitaja Reijo Nikkanen.Olkoonpa korjattava merenkulun turvalaitemillainen tai missä tahansa, väylämiehenon huolehdittava sen toiminnasta.Haastavimmat merimerkit huoltaa ja korjataseisovat keskellä aavaa merta. Tuulessahuojuvaan ”tikun” nokkaan, eli reunamerkkiinkapuaminen vaatii rohkeutta. Aivanpääkkö ei kuitenkaan auta olla, vaan jokainentyökohde vaatii aina arvion siitä, voidaankositä kyseissä olosuhteissa huoltaa.”Joskus sitä on pitänyt kyllä kerran - kaksimiettiä, uskaltaako sitä kavuta kymmeniämetrejä korkeaan reunamerkkiin, kun onollut oikea myräkkä päällä”, Kuronen jaNikkanen katsovat toisiinsa.Kustannustehokkuudenseuraukset huolestuttavatTyöturvallisuuteen panostaminen on vaativissaoloissa työskenteleville väylämiehilleelinehto: jos hutiloidaan, voi olla ”laaki javainaa”. Meritaidon väylämiehet kertovatsuhtautuvansa työturvallisuuteen vakavuudellaja kertovat olevansa huolestuneitaalalla esiintyvistä työturvallisuuspuutteista,joita on ollut viime aikoina yhä enemmänhavaittavissa. Turvallisuuspuutteet ovatheidän mielestään seurausta alan kilpailutuksesta.Liikennevirasto avasi alan kilpailulle vajaanpari vuotta sitten ja nyt väylänhoidossaon useita toimijoita, joiden kaluston kuntoja henkilökunnan ammattitaito ovat vaihtelevantasoisia. Kilpailu urakoista on kiristynytja väylänhoitoon käytettävissä olevatrahalliset resurssit ovat vastaavasti vähentyneetvuosi vuodelta. Samaan aikaan merenkulunturvalaitteiden määrä on jatkuvastikasvanut väylien turvallisuusvaatimustenmyötä. Meritaidon väylämiehet ovatkinhuolissaan siitä, että jatkuva kustannustehokkuudenetsintä voi alkaa näkyä ennemmintai myöhemmin Suomen vesiväylienkunnossa ja aiheuttaa pahimmillaan jopaonnettomuuksia.Kesä se on mennyt mukavasti. Hyviä purjehdusilmoja on pidellyt.Mikäs siinä on ollut ollessa, vaan onpa tullut yksi asia Aimon mieleen.Ja saihan se vahvistuksenkin merimiesuutisten kautta, joitasuomalaisille laivoille vielä tulee.Halutaan taas väylämaksua nostaa ja peräti toistakymmentä prosenttia!On ahneella sellainen loppu, jonka kaikki tietävät. Vaan mitenkässe vaikuttaa ja mihin.Aimo sattuu tuntemaan muutamia tyyppejä, jotka tavalla tai toisellatekevät töitä maahan tulevien turistien kanssa. Joitain entisiäseilauskavereita, jotka maihin jäätyään ovat menneet töihin yrityksiin,joissa järjestetään turistien riemuksi vaikkapa kiertoajeluitaHelsingissä ja muualla. Aimo tuntee myös sellaisia, jotka myyvätulkomaalaisille turisteille kaikenlaista elääkseen. Ja sen verran ontullut meriä kynnettyä, että on tullut tuttuja luotseja, satamaväkeä jamuita alan ammattilaisia. Sieltä tietoa riittää. Viesti on kaikilla sama.Vähentynyt on - nimittäin laivaliikenne Suomeen. Hii-o-hoi!Tämähän on paha juttu, ei vain merenkulun, vaan koko kansantaloudenkannalta. Isot laivat kiertävät Helsingin ja menevät naapuriin,jossa väylämaksut ovat kohtuullista luokkaa. Miksi tulla kalliiseenkaupunkiin? Ja mihin tämä kaikki vaikuttaa?Ensinnäkin, kun eivät laivat tule, ei tule niitä kovia väylämaksujakaan.Sen pitäisi lieneä olla selvää. Kun ei kiinnity kaijaan paatti,ei tarvitse tehdä kiertoajeluita, eivätkä pirssit saa kyytejä satamasta.Ei kerro historiaa matkailijalle Helsinki-opas. Toki säästyy polttoainettaeikä ilma pilaannu, mutta paljon jää rahaa tulematta. Semmoinenturisti, joka katsoo Helsingin mereltä, ei paljoakaan tori- taihallikauppiaita rikastuta. Ei tule tiliä Stockmannille olemattomastaostajasta. Ei mene ravintolaan tulematon turisti. Kuinkahan paljonoikein jää rahaa saamatta siksi, että muutama monen tuhannenmatkustajan risteilyalus kiertää Helsingin kaukaa?Hii-o-hoi! Sanoo Aimo. Sitä täytyy jäädä paljon!Jos nyt vielä korotetaan täysin järjettömästi väylämaksuja, niinmitäs sitten tapahtuu? Menevätkö laivat muualle, vaikkapa Pietariin,josta rahti tuodaan joko junalla tai rekoilla Suomeen? Kyllä uusihallitus osaa, tuumii Aimo. Taitaa olla niin, että Suomen lipun allaon enää noin 100 laivaa ja merimiehiä seitsemäntuhatta. Taitaa ollaliian pieni sakki, jotta hallitus kiinnostuisi. Nyt pitäisi kuitenkin hiemanpohtia, mitä tässä oikein tehdään ja mihin kaikki vaikuttaa.Mutta kyllähän hölmöilyn jalo taito osataan Suomessa, ja onosattu jo kauan.Aimo MyräkkäMerellä”Kuin tikun nokassa kiikkuisi”Väylänhoitajien työkohteet sijaitsevat useinvaikeissa paikoissa saapua, kuten karikoilla,matalilla väylien reunoilla ja jylhilläsaarilla. Tuuli, pimeys ja sade – muodossatai toisessa – ovat enemmän sääntö kuinpoikkeus väylänhoitajan ammatissa. Kelinmukaan on arvioitava, voiko paikkaan kyseisellähetkellä rantautua.”Työ on jatkuvaa luonnonoloja vastaantaistelemista. Työpäivän pituus on 8 tuntia,Väylänhoito on osa huoltovarmuuttaMeritaidon väylänhoitajilla on vesiväylien hoidosta vuosikymmenten kokemus.Alusliikenteen turvallinen kulku Suomen aluevesillä on heidän mielestään huoltovarmuusasia.Ammatissa tärkeintä on ennakoiva työ: merenkulun turvalaitepyritään huoltamaan ennen kuin siinä ilmenee vikaa. Vesiväylät ovat maanteidenlailla osa Suomen perusinfraa ja ainoastaan hyvin huolletut väylät takaavat turvallisenseilaamisen Suomen merialueille ja sisävesillä.10