PDF (4.8 Mt) - Seepia

Seepia 5Torstai 14.2.2002tään kreikkalaisella kirjaimella κ(kappa) [20]. Tämän letaalitekijänsiirtyminen konjugaatiossa eläimeltätoiselle riippuu konjugaationkestosta eli siitä, paljonko solulimaasen aikana on ehtinyt siirtyä.Se toiminta ei kuitenkaan tiettävästiriipu elinympäristöstä.Dauermodifikaation mekanismiaetsittäessä on huomattava,että vastaava ilmiö tapahtuuyksilön kehityksessä kudosten erilaistuessa.Tällöin sitä kutsutaandeterminaatioksi. Esimerkiksi ihmisenhermosoluilla ja verisuonensisäseinämän soluilla on täsmälleensama perimä. Kuitenkin hermosoluttuottavat jakautuessaanuusia hermosoluja ja verisuonensisäseinämäsolut uusia sisäseinämäsoluja.Vaikka hermosolu siirrettäisiinverisuonisolujen keskelle,se tuottaisi edelleen vain uusiahermosoluja.Alun perin se, millaiseksi jokinsolukko kehittyy, riippuu ympäröiviensolujen vaikutuksesta.Kun jokin alkion solu irrotetaan jasiirretään toiseen paikkaan, se kehittyyuuden ympäristönsä mukaisesti.Tätä ilmiötä kutsutaan induktioksi.Eläinsoluissa tapahtuukuitenkin jossakin vaiheessa niinkutsuttu determinaatio. Tällöin solujenerilaistumista ohjaava tekijäalkaa säädellä itse itseään, eikä kehitysenää riipu ympäröivistä soluista.Jos determinoitunut jalkasolusiirretään käden paikalle,se kehittyy joka tapauksessa jalaksi[19]. Toisin kuin eläinsoluissa,kasvisoluissa determinaatiota eiyleensä tapahdu, vaan solut ovatjoitakin poikkeuksia lukuun ottamattatotipotentteja eli kykeneviäsopivissa olosuhteissa kasvamaankokonaiseksi kasviksi.Geenitoiminnan itsesäätelytoimii niin kutsutun takaisinkytkennänavulla. Geenin tuottama proteiinitai jokin sen reaktiotuote sitoutuuepäaktiiviseen aktivaattoriproteiiniin,joka muuttaa muotoaanja voi sen jälkeen toimia helpottaenRNA-polymeraasin kiinnittymistägeenin operaattorialueelle.Vaihtoehtoisesti se voi inaktoivoidarepressori- eli estäjäproteiinin,joka muutoin sitoutuisi geenin promoottorialueeseenestäen geenintranskription eli tulkinnan. Kummassakintapauksessa kemikaaliasyntetisoidaan jos, ja vain jos, sitäjo ennestään on solussa läsnä.Määrän kasvaminen liian suureksiestyy vastaavan, geenitoimintaahillitsevän prosessin avulla.Saksalainen biologi AlfredKühn esittää perinnöllisyystieteenoppikirjassaan [13], että dauermodifikaatiovoisi selittyä ns. predeterminaationeli ennen munasolunhedelmöittymistä tapahtuvandeterminaation avulla.Hänen mukaansa predeterminaatiovoi aiheutua joko ympäristönsuorasta vaikutuksesta, äidin elimistössäolevista kemikaaleista taimunasolun omasta perimästä –ennen meioosiahan munasolussaon vielä äidin koko perimä tallella.Näistä ensimmäinen voisi selittääyhden kerran periytyvät muutoksetja toinen myös pitemmät dauermodifikaatiot,kuten Habrobraconjuglandiksella havaittu.Kühn ei kuitenkaan otahuomioon sitä mahdollisuutta,että munasolu voisi olla jo valmiiksideterminoitunut. Jokin koko organismiinvaikuttava ympäristötekijä,kuten lämpötila tai kemikaalit,voisi aiheuttaa determinaationyksilön kaikissa, myös iturataankuuluvissa soluissa. Ituradassa tapahtunutdeterminaatio siirtyisisitten yksilöpolvelta toiselle samoinkuin somaattisten solujendeterminaatio siirtyy solusukupolveltatoiselle.Kuva 4: Habrobracon juglandiksen värimuutosasteita. Tummuminenaiheutuu alunperin korkeasta tai matalasta lämpötilastakotelovaiheen aikana. Muutos näkyy kuitenkin vieläkahdessa seuraavassa sukupolvessa, vaikka ne kasvaisivatkintäysin normaaleissa olosuhteissa. Kuva lähteestä [18].Tästä tuskin kuitenkaan onkysymys monisoluisten eliöidendauermodifikaatioissa, sillä nekestävät yleensä vain muutamansukupolven, ja muutoksen vähittäinenpoistuminen edellyttäisipaljon monimutkaisempaa säätelyjärjestelmääkuin edellä kuvattu.Yksisoluisilla sukupolvien välinendeterminaatio on kuitenkin potentiaalinenehdokas dauermodifikaatiomekanismiksi.Niillä yksilönjakautuminen voidaan nimittäinsuoraan rinnastaa monisoluisillatapahtuvaan somaattisten solujenjakautumiseen. Itse asiassa tohvelieläinklooniavoidaan jopa pitääyhtenä eläimenä, jolloin konjugaatiossasäilyvä dauermodifikaatiovoitaisiin rinnastaa monisoluistendauermodifikaatioon.Yksisoluisillakin muutoshäviää vähitellen, joskin pitkänKuva 5: Esimerkkejä tarhapavun (Phaseolus vulgaris) lehdissä tapahtuneistamuutoksista. Vain P-sukupolven kasveja on käsitelty kloraalihydraatilla, mutta myöskuudessa seuraavassa sukupolvessa on muuntuneita lehtiä. – Normaali lehti on kuvattuHelsingin yliopiston kasvimuseon kokoelmasta. Muut kuvat ovat lähteestä [6].6

Seepia 5 Torstai 14.2.2002ajan kuluessa. Vaikka yleensä uskotaankin,ettei dauermodifikaationhäviäminen johdu normaalinympäristön kumoavasta vaikutuksesta,olisi mielestäni varsin mahdollista,että esimerkiksi tohvelieläimilleolisi kehittynyt kyky sopeutuamolempiin suuntiin.Solulima jaevoluutioVaikka tietyt elämän aikanahankitut ominaisuudet voivatkinsiirtyä jälkipolville, dauermodifikaatiossaei kuitenkaan ole kysymyshankittujen ominaisuuksienperiytymisestä siinä mielessä kuinLamarck sen ajatteli. Dauermodifikaatioteivät voi osallistua lajinkehitykseen, sillä ne häviävät ainaennemmin tai myöhemmin.Lisäksi dauermodifikaatio ilmeneevain tietyissä ominaisuuksissa –sellaisissa, joiden säätelyjärjestelmäänse on erikseen evolvoitunut.Monissa tapauksissa dauermodifikaatioon selvästikin luonnon valinnanavulla saavutettu sopeutumajatkuvasti muuttuvaan elinympäristöön.Esimerkiksi tohvelieläintenkyky sopeutua erilaisiinlämpötiloihin ilman geeniperimänmuutosta varmasti parantaa lajinelinkelpoisuutta. Samoin vesikirpulleon hyötyä siitä, että se jo elämänsäalussa tietää mahdollisestavaarasta ja voi aloittaa valmistautumisenheti. Tarhapavun dauermodifikaatiotaon kuitenkin vaikeampaaselittää. Kuinka kasvuhäiriöidenperiytyminen voisi ollalajille edullista?Solulimaperiytyminen kuitenkinmitä ilmeisimmin osallistuuevoluutioon, vaikka sen osuus eiliene läheskään yhtä merkittäväkuin geenien. Solulima sisältää paljongeenien toiminnalle välttämätöntäinformaatiota. Muutoksetepigeneettisessä eli geenien transkriptiostaeli tulkinnasta vastaavassasysteemissä luonnollisestivaikuttavat geenien toimintaan,eikä edes standardina pidetty geneettinenkoodi eli DNA:n emästenja aminohappojen välinen vastaavuusole kaikilla eliöillä sama. Joidenkintutkijoiden mukaan epigeneettisessäsysteemissä tapahtuvillamuutoksilla on paljon luultuasuurempi osuus evoluutiossa [5].Soluliman merkitystä lajien välisissäeroavaisuuksissa on vaikea testata,sillä eri lajien yksilöt eivätyleensä risteydy keskenään. Onkuitenkin selvää, että vaikka tohvelieläimeensiirrettäisiin ihmisen perimä,se ei kehittyisi ihmiseksi.Vaikka sukupolvien välinendeterminaatio ei selvästikään aiheutamonisoluisten eliöiden dauermodifikaatiota,se saattaa kuitenkinselittää varsin suuren osan solulimaperiytymisestä.Jos otetaanhuomioon, kuinka yleinen ilmiödeterminaatio on kudosten erilaistumisessa,voisi kuvitella, että kaikillaeliöillä on lukuisia ominaisuuksia,jotka ovat säilyneet soluissa”determinoituneina” – geneettisentakaisinkytkennän avulla – jomiljoonien vuosien ajan ja säilyvätedelleen niin kauan kuin se on lajilleedullista. Nämäkin ominaisuudetsamoin kuin dauermodifikaatiokykysekä muutokset epigeneettisessäsysteemissä syntyvät mitä ilmeisimminluonnonvalinnan eivätkäsiis lamarckismin mukaisestiympäristön suuntaavan vaikutuksentuloksena.Jostakin syystä modernitkehitysbiologian ja perinnöllisyystieteenoppikirjat ja hakuteokset eivätmainitse dauermodifikaatiotalainkaan. Tiedossani ei ole yhtäänmainintaa varsinaisesta dauermodifikaatiostatieteellisessä kirjallisuudessavuoden 1971 jälkeen[13, 14]. Yhden kerran periytyvistämuutoksista on tosin myöhemminkintehty lukuisia tutkimuksia maternaaliefektinnimellä [15].Referoimani tutkimuksetovat kuitenkin mielestäni olleetperusteellisia, eikä ilmiön olemassaoloaole syytä epäillä. En olemyöskään löytänyt yhtään vakavastiotettavaa kritiikkiä. Vaikkadauermodifikaatio onkin mitä ilmeisimmintodellinen ilmiö, siinäei kuitenkaan missään tapauksessaole kysymys lamarckismista,kuten eräät kirjoittajat (esim. [4])tuntuvat luulevan. Dauermodifikaatioei myöskään ole millään tavoinristiriidassa evoluutioteoriankanssa, sillä muutokset ovat ainageenitoiminnan säätelemiä. Dauermodifikaatiostaei kuitenkaantiedetä paljoa. On sääli, ettei siitäole tehty enempää tutkimusta.Sampo TiensuuKirjallisuutta[1] Agrawal, Anurag A.; Laforsch, Christian& Tollrian, Ralph; Transgenerationalinduction of defences in animals andplants. Nature 401 (1999): 60-63.[2] Caspari, Ernst; Cytoplasmaticinheritance. Advances in Genetics 2(1948).[3] Caspari, Ernst; The role of genes andcytoplasmic particles in differentiation.Annals of the New York Academy ofSciences 60 (1955).[4] Custance, Arthur C.; Science and Faith.The Doorway Papers Series 1988.http://www.custance.org/Library/Volume8/index.html[5] Ho, M.W. & Saunders, P.T.; Beyondneo-darwinism – An epigenetic approach toevolution. Journal of Theoretical Biology,78 (1979): 573-591.[6] Hofmann, Frederick Wenzl; Someattempts to modify the germ plasm ofPhaseolus vulgaris. Genetics 12 (1927):284-294.[7] Jollos, Victor; ExperimentelleUntersuchungen an Infusorien. BiologischZentralblatt. 33 (1913): 222-236.[8] Jollos, Victor; ExperimentelleProtistenstudien – I. Untersuchungen überVariabilität und Vererbung bei Infusorien.Archiv für Protistenkunde 43 (1921):1-222.[9] Jollos, Victor; Dauermodifikationen undMutationen bei Protozoen. Archiv fürProtistenkunde 83 (1934): 197-219.[10] Jollos, Victor; Inherited changes producedby heat-treatment in Drosophilamelanogaster. Genetica 16 (1934):476-494.[11] Kaestner, Hans; Die Wirkung vonTemperaturreizen auf die Pigmentierungund Ihre Nachwirkung in den folgendenGenerationen bei Habrobracon JjuglandisAsh. Wilhelm Roux' Archiv fürEntwicklungsmechanik der Organismen124 (1931).[12] King, Karl; Cytoplasm, Inheritance andMutations. 2001.[13] Kühn, Alfred; Grundriß derVererbungslehre. Quelle & Meyer,Heidelberg 1971.[14] Kühn, Alfred; Lectures in DevelopmentalPhysiology. Springer-Verlag, 1971.[15] Rossiter, MaryCarol; Incidence andconsequences of inherited environmentaleffects. Annual Review of Ecology andSystematics 27 (1996): 451-476.[16] Schuckmann, W. von & Piekarski, G.:Beiträge zum Problem derDauermodifikation bei Protozoen. Archivfür Protistenkunde 93 (1940): 355-416.[17] Sirks, M. J.; Plasmatic inheritance. TheBotanical Review IV/3 (1938): 113-131[18] Schlottke, E.; Über die Variabilität derschwarzen Pigmentierung undihreBeeinflußbarkeit durch Temperaturenbei Habrobracon juglandis. Zeitschrift fürVergleichende Physiologie 3 (1926).[19] Walbot, Virginia; Holder, Nigel;Developmental Biology. Random House,1987.[20] Wichterman, Ralph; The Biology ofParamecium. New York, 1953.7

Isonvihan (1713-1721) jälkeenja jo sen aikana lisääntyiSuomessa pietismiksi kutsuttu uskonnollinenliikehdintä. Ensimmäinenmerkki Saksasta tulleestaherätyksestä Suomessa oli Ouluntriviaalikoulun kollegan LaurentiusAndreae Ulstadiuksen kirkkopahennus.Ulstadius keskeyttiTurussa elokuussa 1688 saarnanja syntyneessä mellakassa seisoilopulta alastomana saarnatuolinedessä.Ulstadiusta maltillisempikinpietismi korosti henkilökohtaisenuskoontulemisen ja parannuksenteonmerkitystä, vähätteli tunnustustenvälisiä kiistoja ja vaati yksilöitäomistautumaan Raamatuntutkistelemiselle. Tuomiokapitulintiukasti valvoma puhdasoppisuusja tunnustuksellisuus (konfessionalismi)ajautuivat auttamattomastitörmäyskurssille yksilöllisyyttävaatineen pietismin kanssa.Objektiivisuutta uskonharjoituksessakorostanut valtionkirkkosekä radikaali-individualistinenherätys eivät voineet toimia yhteisymmärryksessä,mikä rikkoisuurvallalle valtiollisesti välttämättömänyksimielisyyden ihanteen.Pietististä liikehdintää yritettiin tukahduttaalainsäädännön avulla.Tunnetuimmat pietisminvastaisetasetukset olivat 1726 annettu, yksityisethartauskokoukset kieltänytKuva 1: Oulu vuonna 1822 kaupungissa riehuneen tulipalon jälkeen. Oulun näkyvinmaamerkki 1700-luvulla, vanha Oulun linna tuhoutui räjähdyksessä vuosisadan lopulla.Kivikirkko, aikanaan toiseksi suurin Suomessa, rakennettiin kustavilaisella ajalla.– Johan Knutsonin litografia Zachris Topeliuksen teoksessa ”Finland Framställd iteckningar.konventikkeliplakaatti ja vuoden1735 uskontosääntö.Pietismi levisi Pohjois-Pohjanmaalletiettävästi 1720-luvunlopulla. Postimestari MichaelWacklinin ja komissaari JacobHolmstenin lasten ympärille muodostui1730-luvun alussa selkeästiseparatistinen ystäväpiiri. Ensimmäisetoireet pietistisestä separatismista1) näkyivät postimestarinpojassa Johan Wacklinissa, joka1) Pietistinen separatismi: yrkimys tosiuskovienyhteiseen kokoamiseen ja eroamiseenkaavoihinsa kangistuneesta kansankirkollisuudesta.rohkeni verrata Oulun triviaalikoulunrehtorin, Samuel Hornaeuksen,saarnoja ”akkojen juoruihin”.Postimestari Wacklin esiintyihalveksien herätyksiä, mutta taipuimyöhemmin niiden suuntaan.Aikaisemmin hänet oli tunnettujuoppouteen taipuvaisena. Hänenvanhin poikansa Zacharias jatkoiisänsä harjoittamaa laivaliikettä,Johan puolestaan postimestarinviranhoitamista ja Samuel Wacklinistatuli vuonna 1730 Oulun2) apologista = apologistaluokan opettaja.apologistaluokka = eräänlainen alkeisopetusluokkakauppiaiksi aikoville.8

Seepia 5 Torstai 14.2.2002Johan Siiran ehtoolliskäynnit1726: 21. 4.1727: 4. 2. ; 4. 6. ; 26. 12.1728: 2. 6. ; 13. 10.1729: 1. 1. ; 9. 4. ; 23. 11.1730: 24. 2. ; 22. x *. ; 22. 11.1731: 12. 4. ; 2. 8.1732: 5. 3. ; 15. 6.1733: 14. 1. ; 13. 5. ; x*.12.1734: 15. 6. ; 15. 12.1735: 26. 1. ; 21. 9.1736: 31. 10.1737: 10. 10.1738: 15. 10.1739: –Kuva 2: Lailian kirkkoherraksi kohonnut Samuel Wacklin (1710 – 1780). IsakWacklinin öljymaalaus 1955. – Suomen kansallismuseo1740: 25. 5.1741: 22. 11.1742: 28. 12.1743: 11. 4.1744: 1. 4.1745: 21. 5.1746: 21. 9.1747: 13. 9.1748: –1749: 5. 3. ; 24. 9.1750: 1. 4.1751: 21. 4.1752: 16. 4.Tiedot perustuvat Oulun rippikirjoihin.* Asiakirja vaurioitunut tältä osin.koulun apologista 2) . Pietistiset vaikutteetpiiri oli ilmeisesti imenytTukholmasta, minne ZachariasWacklin suuntasi kauppamatkansavuonna 1727 saksalaisen radikaalipietistinJohann Konrad Dippelinvieraillessa kaupungissa.Osan oululaisista tiedetään saaneenherätyksensä valtakunnanpääkaupungissa. Wacklinien pietismikehittyi separatistiseen suuntaanJohan Wacklinin matkatessaKälviälle vuonna 1731 tapaamaankohua herättäneitä hurmahenkiä,Eriksson-veljeksiä, joistaAntti Tuuri on äskettäin julkaissutromaanin Eerikinpojat.Samuel Wacklinin välitykselläoululaiset pietistit pitivät yhteyttäTukholman kiihkohengellisyyteen,jonka keskushahmonavaikutti Jaakobin ja Johanneksenseurakuntien kirkkoherra ErikTolstadius. Johan Wacklin erkaantui1730-luvulla kirkosta.Virallisesti kirkosta eroaminen eiollut mahdollista, mutta ehtoolliseltasaattoi jäädä pois – tai ainakinyrittää sitä. Wacklin osallistuijoulukuussa 1732 ehtoolliselle,mutta tämän jälkeen merkintöjärippikirjassa ei enää ole ennenvuotta 1734. Erikssonit kuitenkinhuomauttivat nuorelle Wacklinille,ettei pelkkä ”ulkonainen ero” kirkostailman sisäistä osallisuuttaKristuksen kuolemaan ja ylösnousemiseenriittänyt ”totiseenkristillisyyteen”.Liikkeeseen liittyivät myösradikaalina tunnettu Elsa ChristinaHolmsten ja Tukholmassa majailluthurmahenki Maria Kivelä,joka oli tullut herätykseen Tukholmansuomalaisen seurakunnankomministerin Johan Kranckinvaikutuksesta 1728. Merkittävääkäännettä piirin kehityksessä merkitsioululaisen suurkauppiaanCarl Fagerholmin sahalla työskennelleenJohan Siiran liittyminenheränneiden piiriin.Johan Danielinpoika Siiraakutsutaan aikalaislähteissä kolmellatavalla. Ensin hänet mainitaannuorena renkinä, sitten työmiehenäja lopulta vain ”kaupunginasukkaana” (innewånare). Siiransyntyperä on hämärän peitossa.Hän on oletettavasti käsityöläisperheestä.Kirjallisuudessa useinesiintyvä luonnehdinta ”porvari”on harhaanjohtava, vaikka Siirakuuluikin alempaan porvaristoon.Johan Siira syntyi oletettavastiOulussa vuonna 1709. Isän,Daniel Siiran, kohtaloa ei tunneta,eikä häntä voida identifioidaOulun seurakunnan historiakirjoista.Hän on kuitenkin kuollutjoko ennen vuotta 1710 tai viimeistäänisonvihan laannuttua.Johan Siiran kasvatti säämiskäntekijäGustaf Pehrsson, joka kuoli65-vuotiaana 16. 1. 1743. Hänenvaimonsa Liisa on mitä ilmeisimminSiiran äiti.9

Seepia 5Torstai 14.2.2002Kuva 3: KonventikkeliplakaattiJohan Siira pääsi ensiripilleilmeisesti 21. 4. 1726. Oulun raastuvanoikeudelleSiira sanoi 5. 11.1733 käyttäneensä ehtoollista”väärin” kahdeksan vuotta. Siiranluku- ja kristinopintaito joutuivatkoetukseen kinkereillä 1730-luvulla.Hän osasi katekismuksensakiitettävästi, mutta lukutaidossaolisi voinut olla parantamisen varaa.”Nuori renki” Johan DanielinpoikaSiira kihlasi 19. 4. 1730 leskiMaria Matintytär Pauluksen, jokaoli lähes 12 vuotta miestään vanhempi.Maria kuoli 22. 6. 1747 jahaudattiin kahta päivää myöhemmin.Marian perukirjoitus pidettiin10. 11. 1747. Omaisuudeksi todettiinvain ”vähäinen rakennus jaränsistynyt tontti”, minkä takia Siirasitoutui maksamaan 30 taaleriakullekin lapselle kun he tulisivat”kypsään ikään”.Siira nai melko pian leskeksijäätyään joulukuussa 1747 huoruudestatuomitun naisen, AnnaNiilontytär Lillen. Separatistisenherätyksensä aikaan Siira työskentelikirvesmiehenä Fagerholminsahalla, mihin ammattiin viittaavatmyös hänen perukirjassaanmainitut työkalut.Tietoja Siiran uskonnollisestaheräämisestä ei ole säilynyt.Todennäköisesti Wacklinien piiritempaisi hänet mukaansa. MariaPaulus oli itse herännyt TukholmassaTolstadiuksen saarnojenvaikutuksesta. Niinpä liittyminenWacklinien piiriin oli luonnollista.Siiran herätykseen on ollut varmastikinosasyynä hänen lukemansahartauskirjallisuus. Kansanherätyksetalkoivat Lounais-Suomessa Kalannissa, kun Santtionkylästä kotoisin ollut Liisa Eerikintytäroli tullut rajuun herätykseenluettuaan englantilaisen puritaanipapinArthur Dentin ankaraaparannussaarnaa ”Totisen KäändymisenHarjoitus”. Sama kirjakuului myös Johan Siiran omistamienkirjojen joukkoon. Dentinhartauskirjan oli suomentanutedellä mainittu Samuel Wacklinollessaan Tukholmassa 1732.Samuel Wacklinin mainitaanmyös lähettäneen suomentamiaankirjoja salaa Ouluun.Kaupungin viranomaisetpitivät Wacklinin kirjoja epäilyttävinäja tekivät niistä ilmiannonTurun tuomiokapitulille. Wacklininlähettämiin kirjoihin lieneekuulunut myös Siiran omistuksessaollut Johann Arndtin tunnettuhartauskirja ”Paradisin Yrtitarha”.Arndtin oppilas ja ystävä oli merkittävimpiinluterilaisiin teologeihinkuulunut Johannes Gerhard,jonka hartauskirja ”Pyhät Tutkistelemuxet”niinikään kuului Siirankirjavalikoimaan. Siira omistimyös sekä ruotsinkielisen Raamatunettä vuonna 1685 ilmestyneensuomennetun laitoksen, vanhanLutherin katekismuksen ja kaksituntematonta saksankielistä kirjaa.Toinen on jonkinlainen lastenkirja,toista luonnehditaan perukirjassavain ”vanhaksi”. Dentinhartauskirjan perään oli sidottumyös pieni kirja, ”Muutamat senoikian Uuden Syndymisen ja HengenUudistuxen Tundomerkit”,jonka tekijäksi on arveltu hallelaisenpietismin isää, August HermannFranckea. Siiran tavaamakirjallisuus on siis vahvasti pietistisestivärittynyttä. Kirjan merkitysSiiran uskonnolliselle elämälle kuvastuuhänen lausumastaan Oulunraastuvanoikeudelle 5. 11.1733. Hän väheksyi ehtoollista jasanoi, että kuka tahansa voi pyhittääpäivänsä milloin haluaa kunvain ottaa kirjan käteensä ja lukee.Siiran oma kristillisyydennäkemysoli voimakkaan separatistinen.Oululainen separatismikatsoi ”ulkonaisen kristillisyyden”,joksi se seurakuntaelämää nimitti,olevan yksinomaan pahasta. Tärkeäksiopilliseksi kysymykseksinousi kiista lapsikasteesta. Kälviäläinenseparatisti Jacob Erikssonoli kieltäytynyt 1730-luvun alussakastattamasta lastaan. Usean epäonnistuneenyrityksen jälkeen lapsikuitenkin kastettiin väkisin.Oulun piirissä ajateltiin samaan tapaan,että lapsia ei tulisi kastaa,ennen kuin he kykenevät itse tutkistelemaanomaa hengellistä tilaansanoin 15-vuotiaina.Johan Wacklin oli ollutErikssonien kanssa kirjeenvaihdossaja saanut näiltä radikaaleimmatvaikutteensa. Maailmanlopunuskottiin olevan lähellä. Separatistienmielestä pappien olisi pitänytkorostaa Jumalan tuomiota evankeliuminsijasta. Separatistit hyökkäsivätsuoraan papistoa vastaan.Tulilinjalla olivat varsinkin rehtoriHornaeus ja kappalainen Rajalin.Siira uskoi vahvasti, ettei Jumalaollut asettanut kaikkia pappeja,vaan maallinen esivalta. Siiran lievennyslienee kohdistunut SamuelWackliniin, jota hän arvosti tämänpappeudesta huolimatta. Siirallepapit olivat vain ”väärin saarnaaviapalkkapappeja”.Siira katsoi kirkon siunaamanavioliiton tarpeettomaksi japiti avioliittoa itsessään saastaisena.Hänen mielestään myös avioliitossaoleva saattoi tehdä huorin.10

Seepia 5 Torstai 14.2.2002Siiran äiti kertoi oikeudelle, ettäSiira oli saanut ajatuksensa Wacklinilta,joka oli ”alituisesti öisin hänenluonaan juossut”. Wacklin toimiitse oikeudessa Siiran avustajanaja oli kynäillyt oppimattomalleSiiralle tätä puolustavan kirjelmän.Samoin olivat toimineet aikaisemminErikssonit.Puolustaakseen WackliniaSiira väitti itsepintaisesti, etteiWacklinilla ollut osaa eikä arpaahänen omaksumaansa uskonnolliseennäkemykseen. Siiran naapuriCarl Arvolander syytti tätä 29.11. 1733 konventikkeliplakaatinrikkomisesta. Siiran ja hänen vaimonsaväitettiin houkutelleen luvattomiinkokouksiin jopa koulupoikia.Jutun todistajat kertoivat,että myös Siira kuului ”uusiin pyhiin”.Siira itse kielsi jyrkästi tämän,koska ”Jumala yksin olipyhä”. Todistajat kertoivat oikeudelleSiiran lausuneen muunmuassa, että ”pappien tulisi jyristälain vasaran kanssa” eikä alatisaarnata Evankeliumia ja että papinJumalan puolesta julistamasynninpäästö on epäpätevä.Jyrkin tuomio kohdistui ehtoolliseen.Siira sanoi kirkkoneuvostolleehtoollisen olevan ainoastaan”palan leipää ja ryypyn viiniä”,jos sitä ei nautittu ”oikeassauskossa ja parannuksen tilassa”.Radikaaleimmillaan Siira oli kutsuessaanehtoollista ”Saatananpalaksi”. Tällä hän viittasi niihinehtoollispöytään pyrkiviin, joiltapuuttui ”todellinen usko”. Hän uskoi,että kristitty saattoi vetää tuomionylleen, jos hän osallistui ilmanoikeaa uskoa ehtoolliselle.Siira siis näki sakramentin samanlaisenakuin Eriksson-veljekset,jotka tuomitsivat kirkon ”Baabelinportoksi” ja kutsuivat ehtoollista”porton haureuden viiniksi”. Siiraon kuitenkin poikkeuksellinen separatismissaan.Wacklin ja Holmstenjättäytyivät pois ehtoolliselta.Vuoden 1686 ns. karoliininenkirkkolaki varoitteli, että ”jos jocuwastahacoisest itzens ylitzen wuodenja päiwän Herran Ehtolliseldapoispitä, se pitä pidettämän ja tygöpuhuttamannijncuin Christittömän”.Keskimääräiseksi ehtoolliskäyntienlukumääräksi vuodessavakiintui 1700-luvulle tultaessaneljä. Joulusta, pääsiäisestä, helluntaistaja pyhäinpäivästä muodostuivatsuosituimmat ehtoollispyhät.Kirkko pyrki säilyttämäänsisäisen järjestyksensä sulkemallahurmahenget ehtoollispöydästä.Kirkkoneuvoston pöytäkirjoista eikäy selville Siiran menettely. Kuitenkinhänen ehtoolliskäyntinsäovat runsaimmillaan separatistisenliikehdinnän vuosina. Siirakyllä tuomitsi joissakin yhteyksissäehtoollisenvieton ja puhui sen sijasta”Kristuksen sisällisestä ehtoollisesta”.Siira varoitti nauttimastasakramenttia muuten kuin ”elävässäuskossa ja totisessa hurskaudessa”.Itse hän tasapainoili kirkkoneuvostonja separatistipiirinvälillä. Myöhemmin hän kävi ehtoollisellavuoden välein. Vainkahtena vuonna hän jättäytyi kokonaanehtoolliselta. Muille separatisteilleoli tyypillistä kirjoittautualauantai-iltana ehtoolliselle muttajättää sunnuntaina tulematta,mikä aiheutti haluttua hämminkiäja sekaannusta.Siiran ajatukset suututtivatoululaisen papiston. Hänet passitettiintutkintovankeuteen 5. 11.1733. Kolme porvaria meni hänestätakuuseen, mikä näyttääjohtaneen hänen lopulliseen vapauttamiseensa.Sen jälkeen Siirastaei enää tiedetä kuuluneenmitään hurmoksellista.Johan Siira hukkui 1. 11.1752 Oulujärveen 43 vuodenikäisenä. Hänet haudattiin Oulunkirkkomaalle 22. marraskuuta.Perukirjoitus toimitettiin 2. 4.1753. Pesä oli kohtuullisen varakas.Hänen omaisuutensa arvioitiin1147 kuparitaaleriin ja kuuteenäyriin. Velkoja oli vähäiset126 taaleria ja kuusi äyriä. Omaisuudenarvo ylitti silti neljällä äyrillä1020 kuparitaaleria. Pesän velatkuvaavat sen haltijaa hyvin. Velkojaon muun muassa kapakalle,Turun hovioikeudelle ”dispositiosta”sekä kolmen vuoden papinsaatavat.Lapsille luvatut 30 taalerianäkyvät myös perukirjassa.Kiinteää omaisuutta Siiralla olitalo tontteineen kaupungin kolmannessakorttelissa. Tontilla sijaitsimuun muassa sauna portinvieressä, kaksi-ikkunainen tupa,jossa oli leivontauuni ja lukittavaovi, aittoja, pieni kaivo ja vanhaportti. Siiran muuhun kiinteäänomaisuuteen kuului myös puolethautapaikasta kirkossa, toisenpuolen omisti vaimon sukulainenMatts Paulus.Siiran omaisuuteen kuuluimyös pelto- ja niittyalaa. Maantienvarrella hänellä oli omistamallaanpellolla 18 kapanalaa ruista, Ojapellollahänellä kasvoi ¾ tynnyrinalaaruista, pellollaan Latokartanollasamoin ja Jaakkolan pellolla10 kapanalaa. Yksi niitty kahdellaaitauksella hänellä oli keskelläTupoksen metsää. Karjaa Siirallaoli kolme lehmää, yksi vasikkaja kolme lammasta. Talon arvoesineetolivat vähäiset. Kultaa oli neljäkultasormusta, joista yksi oli kaivertamaton.Kahdessa muussa olikaiverrus ”A. N. D.” ja ”A. N. S.”,mitkä viittaavat toiseen vaimoon,Anna NilsDotter Siiraan. Kolmannessaon kaiverrus ”J. D. S. M. M.D. P.”, Johan Danielsson Siira &Maria Matts Dotter Paulus. Kodistalöytyi yksi kolmen luodin painoinenhopealautanen, ja käteistärahaa oli 4 venäläistä hopearuplaa.Kodin sisustus oli tavanomainen,perukirjassa mainitaanmuun muassa rikkinäinen viinapannu,kuusi arkkua, pöytä jakaksi rukkia.Perukirjoituksessa jaettiinmyös Siiralle rakas hartauskirjallisuus.Leskelle jäivät ruotsalainenRaamattu, Gerhardin ”Tutkistelemuxet”ja pieni saksalainen kirja.Lapsista Jacob sai suomalaisenraamatun, Daniel ”Paradisin Yrti-11

Seepia 5Torstai 14.2.2002tarhan”, Elisabet Lutherin katekismuksenja Sara sekä Dentin ”TotisenKäändymisen Harjoituksen”että virsikirjan. Saksalaisen lastenkirjankohtaloa ei perukirja mainitse.Johan Siiralle syntyi kaikkiaankahdeksan lasta, joista vain neljäeli isäänsä vanhemmaksi. Lapsetolivat Daniel (1730-25. 7. 1786),Johan (18. 6. 1733-2. 11. 1739),Elisabet (1. 5. 1735-17. 6. 1735),Maria (19. 8. 1736-12. 9. 1736),Jacob (26. 11. 1737- ), Sara (3. 3.1739-1795?) ja Elisabet (22. 8.1748- ). 15. 7. 1741 oli Siiroillesyntynyt kuollut lapsi.Johan Siiraa ei haudattuhänen omistamaansa kirkkohautaanluultavasti vanhojen selkkaustensavuoksi. Pietisminvastainenlainsäädäntö kielsi hurmahenkiensiunaamisen kristillisinmenoin. Hauta jaettiin lasten keskenperinnönjaossa.Johan Siira edusti näkemyksissäänankaraa separatismia.Hän kyseenalaisti pappissäädynaseman ja oikeuden tulkita uskoa.Pietismin yksilökeskeisyys näkyivahvasti Siiran ajattelussa. Hänkatsoi, että kristityn tulisi keskittyähuolehtimaan vain omista asioistaanja itsestään.Johan Wacklin astui 23. 2.1734 neuvosmies Gammaninseurassa pappilaan hakemaankuulutuksia itselleen ja Elsa ChristinaHolmstenille. Separatistienjohtomiehen avioliittoaikeet mursivatpiiristä ensiksi Maria Kivelän,joka teki samana päivänä peruutuksenseparatismistaan. Mahdollisestihänellä oli lämpimiä tunteitaWacklinia kohtaan. Wacklinin jaKivelän katumukset loivat intoa viranomaisiin.Paineen kasvaessajäljelle jääneet separatistit katosivatharvennein rivein maan alle.Samuel Wacklin oli jo aikaisemminilmoittanut luopuneensa separatismistaja hän keräsi ympärilleenradikaalipietismin repimälläLaihialla herrnhutilaisen piirin.Yksin jäänyt Siira joutui yhtymäänperuutukseen ilmeisesti pitkinhampain. Hänen todellinen vakaumuksensajäi kuitenkin hämäränpeittoon.Jesse KosunenKirjallisuutta 3)[1] Akiander, Matthias; HistoriskaUpplysningar om Religiösa rörelserna iFinland i äldre och senare tider I-VII.Helsingfors 1857-1863.[2] Brenner, Alf; Bouppteckningar iUleåborgs stad 1635-1750. SSST 25:1.Helsinki 1963.[3] Halila, Aimo; Oulun kaupungin historia II.Oulu 1953.[4] Halila, Aimo; Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi1721-1775. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapinhistoria V. Oulu 1954.[5] Kansanaho, Erkki; Hallen pietisminvaikutus Suomen varhaisempaanherännäisyyteen. STKSJ XLVI. Helsinki1947.[6] Kansanaho, Erkki; Wegeliuksen postillanlähteet ja teologia. STKSJ LIII. Helsinki1950.[7] Kansanaho, Erkki; Samuel Wacklin jaTukholmassa v. 1732 painetutsuomenkieliset hartauskirjat. – Ramusvirens in honorem Aarno Maliniemi.SKHST 52. Helsinki 1952.[8] Kircko-Laki Ja Ordningi, JongaSuuriwaldias Cuningas ja Herra, Herr CarlYxitoistakymmenes, Ruotzin Göthein jaWändein Cuningas etc. Wuonna 1686 onandanut coconpanna. Käytetty laitos:SKST 444. Juva 1986.3) Käytetyt lyhenteet:Diss. Akateeminen väitöskirjamf MikrofilmiSKST Suomalaisen kirjallisuuden seurantoimituksiaSKHST Suomen kirkkohistoriallisen seurantoimituksiaSSST Suomen sukututkimusseuran toimituksiaSTKSJ Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuranjulkaisuja[9] Laine, Esko M.; Yksimielisyys – sota –pietismi. Tutkimuksia suomalaisestapapistosta ja yhteiskunnastakolmikymmenvuotisesta sodastapikkuvihaan. Diss. Saarijärvi 1996.[10] Laine, Esko M.; Iltahetki Tukholmassa1700-luvun alussa. Pietistinen konventikkeliRuotsi-Suomessa. – Wallmann, Johannes:Totinen kääntymys ja maailmanparannus.Pietismi kirkkohistoriallisena ilmiönä.Pieksämäki 1997.[11] Laine, Tuija; Ylösherätys suruttomille.Englantilaisperäinen hartauskirjallisuusSuomessa Ruotsin vallan aikana. Diss.SKST 775. Helsinki 2000.[12] Loimaranta, Sakari; Erikssonienmystillis-separatistinen liike vuoteen 1745.Diss. SKHST 43. Lahti 1940.[13] Ruuth, Martti; Jälkiä separatismin jaherrnhutilaisuuden risteytymisestä Oulunja Tornion puolessa 1730- ja 1740-luvuilla. – Suomen uskonnollistenliikkeiden historiasta. Asiakirjoja jatutkimuksia. SKHST XII:1. Helsinki 1915.[14] Sulkunen, Irma; Liisa Eerikintytär jahurmosliikkeet 1700- 1800- luvulla.Tampere 1999.[15] Wallmann, Johannes; Totinen kääntymysja maailmanparannus.[16] Pietismi kirkkohistoriallisena ilmiönä.Pieksämäki 1997.PainamattomialähteitäKansallisarkisto, HelsinkiVARaastuvanoikeuksien arkistotROOulun raastuvanoikeuden arkisto: ORARenovoidut tuomiokirjatu. 21-221733-1734Mikrofilmatut kirkonarkistotOulun kirkonarkisto:OuluKaRippikirja vol. I A 1723-1730 mf IK 128Rippikirja vol. I B 1731-1741 mf IK 128Rippikirja vol. I C 1742-1754 mf IK 129Lukukirja vol. 3 B 1730-luku mf IK 136Historiakirjat vol. 4 B 1730-1740 mf IK 136Historiakirjat vol. 4 C 1741-1754 mf IK 137Pitäjänkokouksen pöytäkirjat vol. mf IK 1409 A 1722-1766Oulun Maakunta-arkistoOMALimingan kirkonarkisto:LiminkaKaMuut pöytäkirjat 1612 – 1878Kokkolan pappeinkokouksen II Cl:1pöytäkirja 1751Tuomiokapitulin, kuninkaallisia ja II Ea:2maaherran kirjeitä javirkamääräyksiä 1689-1745Oulun kirkonarkisto:OuluKaTuomiokapitulilta saapuneita II Ea:1kirjeitä ja päätöksiä12

Seepia 5 Torstai 14.2.2002Kuvat: © Sanni TengvallNykysuomen sanakirjaerottaa salamurhan ja tavallisenmurhan käsitteet seuraavasti:”Murha. Vakain tuumin tapahtunuttoisen henkilön surmaaminen– Salamurha. Salaa, varsinkin väijytyksestätehty murha”. Muut sanakirjatja tietosanakirjat lisäävätjälkimmäiseen termiin konnotaatioitajulkisten henkilöiden murhistatiettyjen, esimerkiksi poliittisten taiuskonnollisten, syiden takia.Yleinen mielikuva salamurhaajastaon usein saatu kaunokirjallisuudestaja elokuvista. Fantasiakirjoissasalamurhaaja on salaperäinenhahmo, joka kantaaaina mukanaan monta tikaria jaerilaisia rohtoja ja myrkkyjä.Useissa elokuvissa, kuten GrossePointe Blankissa, salamurhaajillaon tyylikkäät puvut, joiden taskuttihkuvat tappavaa teknologiaa.Läntisessä yhteiskunnassa salamurhallaon yhtä pitkä historiakuin sivistykselläkin. Salamurhiinon ollut monia syitä kuten poliittinenerimielisyys, vallantavoittelu,kostonhimo ja ideologia. Ne ovatusein vaikuttaneet ratkaisevastihistorian kulkuun.Et tu, Brute?Antiikin maailmassa salamurhaoli yleinen tapa yrittääpyyhkiä viholliset pois tulemattaitse tuhotuksi. Homeroksen Troijansodasta kertova eepos Ilias ontäynnä kuolemaa. Esimerkin salamurhastaantaa kohta, jossa voittoisakuningas Agamemnon palaakotiinsa. Hänen vaimonsa Klytaimnestraon katkera, koska Agamemnonon sodan alkaessa uhrannutheidän tyttärensä Ifigenianjumalille. Klytaimnestra kostaa tyttärensäsurman murhaamalla rakastajansakanssa Agamemnoninkirveellä, kun tämä yrittää työntääpäänsä ulos paidasta, jonka Klytaimnestraon ystävällisesti ommelluthänelle. (Ifigenia ei itse asiassaollutkaan kuollut, vaan jumalatarArtemis oli viime hetkellä pelastanuthänet...)Ehkä kuuluisin antiikin historiansalamurhista on Julius Caesarinonneton loppu. Siitä alkoijohtajan murhaamisen traditio,joka jatkui koko Rooman imperiuminajan. Hyvin harvat Roomankeisareista kuolivat rauhallisestivuoteessaan; muutamat kaatuivattaisteluissa mutta suuri osasalamurhattiin.Julius Caesar aloitti poliittisenuransa Rooman armeijassa,jossa häntä pidettiin erinomaisenakenraalina. Voittojensa takia hänoli hyvin suosittu sekä Roomassaettä legioonalaisten keskuudessa.Vuosien 51 eKr. ja 46 eKr. välillähän kävi sotaa entistä liittolaistansaPompeiusta vastaan ja voittihänet ratkaisevasti Thessaliassa.Caesarin voittoisat sotaretketEgyptissä, Syyriassa ja Afrikassatoivat lisää valtaa – nimellisestiRoomalle, mutta käytännössä hänelleitselleen.Vuonna 48 eKr. Caesar äänestettiinmääräaikaiseksi diktaattoriksija pian sen jälkeen pysyväksi.Huhujen mukaan hän havittelivielä korkeampaa statusta: kunin-13

Seepia 5Torstai 14.2.2002kaallista valtaistuinta. Tämä olisiradikaalisti muuttanut silloisen tasavallanrakennetta. Huhuja vahvistiCaesarin henkilökultin kasvu– hän oli jo antanut perustaa papistonpalvomaan itseään.Näin suuri valta-asema onhistoriallisesti todettu vaaralliseksikenelle tahansa, useissa tapauksissatappavaksi. Caesarilla oli vihollisiavaanimassa suurin piirteinjoka nurkan takana: Pompeiuksenkannattajia (motiivina kosto), tasavallankannattajia, jotka pelkäsivätCaesarin kehittyvän samankaltaiseksihallitsijaksi kuin Kreikkalaisettyrannit 600-luvulla eKr.(motiivina ideologia), ja senaattoreita,jotka pelkäsivät Caesarinvallan kasvamisen vähentävänheidän omia mahdollisuuksiansaedetä elämässä.15. maaliskuuta vuonna 44eKr. senaattorijoukko, johon kuuluivatPompeiuksen kannattajatMarcus Brutus ja Gaius CassiusLonginus, surmasi Caesarin (jälkipolvilleperiytyneen tiedon mukaan23 veitseniskulla) Pompeiuksenpatsaan juurella Pompeiuksenteatterissa Roomassa. Osa murhaajistaoli Caesarin omaa poliittistaryhmää, eivätkä he yrittäneethenkilökohtaisesti hyötyä Caesarinkuolemasta. Ramsay McMullenin[6] mukaan ”Brutuksen motiivinpuhtautta ei voi kyseenalaistaa...Hän rakasti Tasavaltaa.”William Shakespeare kirjoitti tapahtumistanoin 1600 vuottamyöhemmin näytelmän JuliusCaesar – esimerkki siitä miten salamurhienpohjalta luodaan viihdettä.Tämä salamurha muuttiRooman historian kulkua. Caesarinottopojan Octavianuksen jaPompeiuksen pojan välille syttyisisällissota. Marcus Brutus mestattiinja hänen päätön ruumiinsaheitettiin Pompeiuksen patsaanjuurelle samaan paikkaan jossaCaesar oli kuollut. MyöhemminCaesarin salamurhaajien ympärillekehittyi kultti, joka symboloi keisarientyrannivallan vastustamista.Ironista kyllä Rooman keisarienuskotaan puolestaan myös harjoittaneensalamurhaa vähentääkseenoppositiota ja lisätäkseen valtaansaja varojansa. Arkeologitovat löytäneet Pompeijin kaupungistagraffiteja, joissa lukee: ”HerraMyrkky hoitaa [keisari] Neronraha-asioita”.Tämä tapahtumakulku ontoistunut monta kertaa historiassa:joku haluaa valtaa, muut hermostuvat,surmaavat hänet – monestisalaa – murhaajat nousevat valtaan,ovat omien kokemuksiensatakia vainoharhaisia ja poistavatpotentiaalisia vastustajiaan.Ristiretket jarenessanssiPyhät sodat, joiden tarkoituksenaoli ”vapauttaa” Palestiinaturkkilaisilta, käytiin välillä1000-1200 jKr. Näidenristiretkien aikanaperustettiin Mohammedinsalamurhaajajärjestö. Fanaattisistaismail-muslimeista kootun järjestöntarkoituksena oli murhatakristittyjä. Sen jäseniä kutsuttiinhashshashineiksi. Sana tarkoittaahasiksen syöjää. Nimitys johtuujoko siitä, että järjestön jäsenetmurhasivat kannabiksen vaikutuksenalaisina, tai siitä, että heitä palkittiinedellä mainitulla aineella.Termistä hashshashin on johdettuenglanninkielinen sana assassin,joka tarkoittaa salamurhaajaa.Politiikkaan osallistuminenoli renessanssin aikana monimutkaistaja joissakin tapauksissa myrkyllistä.Ihmisiä surmattiin ympäriEurooppaa syytettyinä monista”virallisista” syistä kuten valtionpetoksestaja harhaoppisuudesta.Myös ns. epävirallisia teloituksiasattui. Italialainen Borgian perheon kuuluisa tällaisten toimeenpanosta.Legendojen mukaan LucreziaBorgia (1480-1519) ja kenraaliCesare Borgia (1476-1507),korruptoituneen paavi AleksanteriVI:n lapset, olivat armottomia salamurhaajia– Lucrezian kerrotaansyöttäneen perheensä poliittisillevihollisille myrkkyä aterian kera, jaCesare oli syyllinen murhien ohellainsestiin ja petoksiin. Nykyisentiedon mukaan Lucrezia ei ollutkaanmaailman huonoin emäntä,mutta ainakin hän jollain tavallaosallistui kolmannen miehensämurhaan.Toisaalta hänen veljeänsäCesarea pidetään yhä syyllisenämoneen salamurhaan, mukaanlukien oman veljensä, lankonsa jaCesarea kritisoivan lehtisen kirjoittaneenvenetsialaisen murhat.Cesaresta nykypäivään säilynytkuva on ristiriitainen. Hän oli jonkinaikaa kardinaali, kunnes(mahdollisesti) murhasi veljensä jahänestä tehtiin Valentois’n herttua.Toisaalta hän auttoi ja suojelitaiteilijoita kuten Leonardo daVinciä. Hänen tekonsa ja hallituksensatoimivat inspiraationaMacchiavellin teokseen Ruhtinas.Cesaren valta-asema ei kestänytkauaa hänen isänsä paavin (jonkaväitetään myös syyllistyneen moneenmurhaan) kuoleman jälkeen.Cesare kaatui vuonna 1506 ollessaantaistelemassa palkkasotilaanaEspanjassa.Verinen Venäjä1800-luvun ja 1900-luvunalun Venäjää voi verrata antiikinRoomaan: molemmat olivat täynnäeri ryhmien juonittelua, ristiriitaisiaideologioita, kapinaa autokraattistahallitusta vastaan ja keisareita,jotka yrittivät säilyttää nopeastihäviävän absoluuttisen valtansa.Tällaiseen kaaottiseen ympäristöönsalamurha sopi kutennyrkki silmään tai veitsi selkään.Tsaari Aleksanteri II(1818-1881, tsaarina 1855-1881)tuli valtaan Krimin sodan aikana.Hän huomasi, että suuri osa sodanongelmista johtui vanhentuneistainstituutioista ja tavallistenihmisten julmasta kohtelusta.Tämän takia hän aloitti kauaskan-14

Seepia 5 Torstai 14.2.2002toisia uudistuksia, joista keskeisimpiäolivat maaorjien vapauttaminenja zemstvojen eli paikallistenhallitusten perustaminen. Siltikaikki eivät olleet tyytyväisiä, esimerkiksiPuolan kansa ja tsaarinuudistuksia vastustavat aristokraatit.Epäonnistuneen salamurhayrityksenjälkeen tsaari päätti,että aristokraatit olivat oikeassa jakansan liiallinen vapaus oli vaarallista,joten hän vajosi takaisin autokratiaan.Tämä ei ollenkaan tyydyttänytihmisiä, ja Pietarissa jaKiovassa muodostui monta vallankumouksellistaterroristiliikettä.Yksi näistä oli Nihilistit, joka nimittiitseään ”Kansan tahdoksi”. Hetuomitsivat tsaarin kuolemaanvuonna 1879, koska hän ei kutsunutkoolle perustuslaillista kokousta.13. maaliskuuta 1881 liikevihdoinkin onnistui. Monen täpäränpelastuksen jälkeen tsaari kuolipuolalaisen opiskelijan heittämäänpommiin. Tsaari oli sinä samanaaamuna hyväksynyt suunnitelmiarajoitetusta perustuslainuudistuksesta, mutta kaikki eivätsitä tienneet. Nämä suunnitelmathylättiin tsaarin kuoleman jälkeen.Tsaari Aleksanteri II:n pojanpoikaNikolai II (1868-1918,tsaarina 1894-1917) oli viimeinenVenäjän tsaari. Hänen hallituskautenaantsaarin perinteinenasema venäläisten ”pienenä isänä”ja puolijumalana horjui vakavastija luhistui lopulta täysin vuoden1917 vallankumouksen johdosta.Tsaari Nikolai ja hänen perheensämestattiin bolshevikkienkäskystä 16. heinäkuuta 1918.Tähän johti Venäjän kansanvähitellen katoava kunnioitustsaaria kohtaan. Viimeinen veripisaraoli kaadettu kansan katkeraanmaljaan vuonna 1905 vallankumouksenaikana, jolloin sotilaatolivat haavoittaneet ja surmanneetmonia rauhallisen mielenosoituksenosanottajia. Kansaoli maailmansodan alkuun vuonna1914 mennessä myös katkeroitunutsiitä, että Nikolain saksalainen(eli vihollinen) vaimo Aleksandraoli suuresti siperialaisen talonpoikaismystikonGregori Rasputininvaikutuksen alaisena. Rasputinneuvoi Aleksandraa ja rohkaisihänen taipumuksiaan uskoaenemmän mystisiin viesteihin kuinrationaalisiin tietoihin. Tämä ei ollutvarsinkaan sodan aikana kovinsuosittu tapa toimia. Aleksandraneuvoi miestään edelleen Rasputininohjeiden mukaisesti, ja useinNikolai toimikin niiden perusteella.Rasputin oli saavuttanutkorkean asemansa hovissa siitäsyystä että hänellä oli parantavavaikutus kruununperilliseen, Nikolainainoaan poikaan Alekseihin,joka sairasti vakavasti hemofiliaaeli verenvuototautia. Tämän takiatsaari ja hänen vaimonsa olivathyvin kiintyneitä Rasputiniin ja uskoivathänellä olevan pyhiä voimiaja kykyä ennustaa. Yksi esimerkkihänen ennustuksistaan olise, että jos hänet surmattaisiin,puolen vuoden sisällä tsaarin asemaolisi kaatunut ja Venäjä sekasorrossa.Rasputin käytti suhdettaankeisariin julkeasti hyväkseen sijoittamallakorkeisiin asemiin ystäviänsä,kuten Aleksandr Protopopovin(sisäministeriöön). YmpäriPietaria kulki huhu, jonka mukaanProtopopov sairasti kuppaa ja olimelkein hullu. Rasputinilla oli kyseenalaistenneuvojen antamisenlisäksi muitakin tapoja, jotka herättivätpahennusta kansan keskuudessa– hän oli irstas, juoppoja järjesti orgioita, joihin kerrottiinjopa tsaarinnan osallistuneen.Rasputinin turmeltuneisuus heikensivaarallisesti tsaarin mainetta,mutta tsaari ja hänen vaimonsakieltäytyivät uskomasta hänestäpahaa poikansa tähden. Lopultatilanne oli niin vakava, että Rasputinsalamurhattiin.Rasputinin salamurhaajateivät yllättäen olleetkaan ärtyneitätalonpoikia tai kommunistisia juonittelijoita,vaan korkeassa asemassaolleita aristokraatteja ja politiikkoja.Ruhtinas Feliks Jusupov,oikeistolainen poliitikko VladimirPurishkevitsh ja arkkiherttuaDmitri Pavlovitsh päättivät vuoden1916 lopussa että Rasputinpiti eliminoida, koska hän aiheuttiliikaa vahinkoa tsaarille ja hänenperheelleen. Monen epäonnistuneenmyrkyttämisyrityksen jälkeenaatelismiehet ampuivat hänetpimeänä yönä 17. joulukuuta 1)ja heittivät hänen ruumiinsa Nevajokeen.Tsaari ja Aleksandra olivatmurtuneita. Kolme kuukauttamyöhemmin tsaari Nikolai luopuikruunustaan. Hänet ja hänen perheensäteloitettiin valoisana yönäSiperiassa 16. heinäkuuta 1917.Keisareiden aika oli Venäjällä ohi,ja Rasputinin ennustukset olivattoteutuneet.Tsaarin kuolemaa seurasikaksi vuotta sisällissotaa ja sisäistäepäjärjestystä Venäjällä. Lopultabolshevikit (siinä vaiheessa VenäjänKommunistinen puolue) olivatvalta-asemassa. Heitä johti VladimirIljitsh Lenin (1870-1924) jahänen oikea kätensä, aiemminmenshevikki mutta sittemminbolshevikki, Leon Trotski(1879-1940), jonka oikea nimi oliLev Bronstein.Trotskista oli tullut marxistija vallankumouksellinen1890-luvulla, minkäjohdosta hänetoli karkotettuVenäjältä. Tämäoli ensimmäinenTrotskin monistakarkotuksista.Hänellä olitaito olla ainaeri mieltä sillähetkellä Venäjällävallassaolevan kanssa.Tällainen taitooli luonnollisestivaarallinen totalitarismin aikakaudellaja johti lopulta hänen salamurhaansaStalinin määräyksestä.Leninin kuoleman jälkeenTrotski tuntui itsestään selvältäseuraajalta. Hänen tulinen temperamenttinsaoli kuitenkin tuonut1) Venäjällä oli tuolloin käytössä ns. juliaaninenkalenteri. Nykyisen ns. gregoriaanisenkalenterin mukaan Rasputininmurha tapahtui 30. joulukuuta.15

Seepia 5Torstai 14.2.2002hänelle vihollisia, ja Stalinille oliverrattain helppoa vähitellen hivuttaahänet ensin pois valta-asemistaja sitten karkottaa hänetMeksikoon. Meksikossa Trotski,vallankumouksellinen, joka oliauttanut mahdollistamaan kommunisminnousun ja vakiintumisenVenäjällä, kirjoitti neuvostohallintoakritisoivia teoksia kutenPetetty Vallankumous (1937).Tämä kirjailijanura teki hänestäentistä suuremman uhan Stalininhallinnolle, varsinkin kun Trotskinideologia oli suoranaisesti ristiriidassaStalinin periaatteiden kanssa.Trotski kannatti ajatusta pysyvästä,maailmanlaajuisesta antikapitalistisestavallankumouksesta,kun taas Stalin oli sitä mieltä, ettävallankumous pitäisi ensin toteuttaaja vakiinnuttaa yksittäisissämaissa.Lopulta Stalin ei kestänytenää Trotskin olemassaoloa, etenkin,kun toinen maailmansota aiheuttiVenäjällä vaikeuksia ja altistihallituksen kansalaisten kritiikille.Niinpä hän määräsi Trotskinsalamurhattavaksi. Salainen komiteatoteutti tämän käskyn jäähakullaTrotskin kotona Meksikossaheinäkuussa 1940.Venäjällä, kuten antiikinRoomassakin, tehtiin siis salamurhiamoneen suuntaan monelta taholta– vallankumoukselliset salamurhasivathallitsijoita, aristokraatitsalamurhasivat talonpoikia javallankumouksellisia ja vallankumouksellisethallitukseen päästyäänsalamurhasivat muita vallankumouksellisia.1900-luku:politiikka japopkulttuuri1900-luvun alussa salamurhatapauksetolivat vielä verrattainselviä. Vuonna 1914 tapahtunutItävallan arkkiherttuanFranz Ferdinandin ampuminenlaukaisi ensimmäisen maailmansodan.Tarkka-ampuja oli serbinationalisti,ja Itävalta käytti tapaustahyväkseen esittäessään Serbiallekohtuuttomia hyvitysvaatimuksia.Poliittinen tilanne Euroopassa olisiihen aikaan kuin ruuti valmiinaräjähtämään, ja Franz Ferdinandinsalamurha oli kuin sytytettytulitikku.Toisen maailmansodanjälkeen sekä salamurhaamisenmenetelmätettä median vaikutusvaltakehittyivät. Julkisten henkilöidenepäselvissä kuolemantapauksissaoli vaikeata tietää, olikokyseessä onnettomuus, itsemurhavai salamurha – ja median spekulointikehitti teorioita, jotka sopivatkaikkein dramaattisimpaan vaihtoehtoon.Salaliittoteoriattulivat osaksi politiikanja kuolemantapauksi-en tulkintaa, ja nopeaviestintä pystyi kehittämäänparissa päivässäsamankaltaisia legendojakuin ne, jotka kehittyivätLucrezia Borgiasta vuosisatojenkuluessa.Hyvä esimerkki tällaisestaoli elokuvatähti Marilyn Monroenkuolema elokuun neljäntenä päivänä1962. Kuolinsyyntutkija julistikuoleman viralliseksi syyksi:”todennäköisesti itsemurha”.Salaliittoteorioita Monroen mahdollisestasalamurhasta on kuitenkinmonta. Yhden niistä mukaanpresidentti John F. Kennedy antoimurhata Marilynin, koska tämä oliuhkana presidentin imagolle hyvänäkatolilaisena perheenisänä.Myös toinen teoria viittaa Kennedynimagoon. Siinä gangsteri,Kuva 4: Leon trotskin murhajolla oliyhteyksiä hallitukseen,salamurhasiMarilynin, koskatämän kotoa löytyitodistusaineistoa,joka yhdistäisi presidentinsekä Marilyniin että tämänkuolemaan.Teorioihin, joissa hallituksenepäillään osallistuneen suositunjulkkiksen murhaan, kuuluusalaliittoteoria, joka tekee Beatles-yhtyeenjäsenestä John Lennonistarauhanliikkeen marttyyrin.Sen mukaan Lennonin (sala)murhaoli USA:n hallituksen työtä eikäyksin toimivan häiriintyneen jaobsessoituneen fanin Mark Chapmaninoma idea ja toteutus. Yksityistenhenkivartijoiden kysyntäkasvoi rajusti Lennonin murhan16

Seepia 5 Torstai 14.2.2002seurauksena.Salaliittoteorioita inspiroiviensalamurhien kuningas olikuitenkin presidentti John F. Kennedyn(1917-1963) murha 22.marraskuuta 1963. Lee HarveyOswald (1939-1963) ampui Kennedyntämän virallisella vierailullaDallasissa, Texasissa. Oswald olientinen merisotilas, joka oli muuttanutNeuvostoliittoon vuonna1959. Häneltä oli kuitenkin evättyNeuvostoliiton kansalaisuus. Pariviikkoa ampumisen jälkeen JackRuby, yökerhon omistaja, jolla oliyhteyksiä alamaailmaan ja poliisiin,ampui Oswaldin kuoliaaksi.USA:n ylin oikeusviranomainenEarl Warren oli alussa päättänyt,että Oswald oli toiminut yksin,mutta sen jälkeen kun todisteita oliuudelleen tutkittu, tulos oli ettäJFK ”varmaankin salamurhattiinsalaliiton johdosta”. Salaliittoteoriatväittävät salamurhan liittyneenKennedyn gangsteriyhteyksiintai ulkomaanpolitiikkaan Kuubaavastaan.Inhimilliset voimatSalamurhia on tapahtunutmonista syistä, joista keskeisempiäovat olleet vallantavoittelu, ideologisetvakaumukset ja itsesuojelu.Salamurhaajia on ollut monenlaisia– nationalisteja, rationalisteja,poliitikkoja, psykopaatteja...Heidän tekonsa ovat kaikki vaikuttaneethistorian kulkuun, jotkutvoimakkaammin, jotkut lievemmin.Ei ole mahdollista tietää mitäolisi tapahtunut, jos salamurhankäsitettä ei olisi olemassa. Se, ettäse on keksitty ja että sitä on käytettykuitenkin osoittaa, että historiaei muodostu pelkästään epäinhimillisistävoimista kuten taloudellisestakysynnän ja tarjonnan laistatai kasvottomista ideologisista liikkeistä.Sillä inhimillisellä ihmisellä,joka päättää, että jostain syystätoisen ihmisen täytyy kuolla jajoka on valmis toteuttamaansuunnitelmansa, on valtaa vaikuttaasekä omaansa että maailmantulevaisuuteen.Rebecca MillsKirjallisuutta[1] Ayto, John; Bloomsbury dictionary ofword origins. Great Britain. BloomsburyPublishing Ltd. 1990.[2] http://www.crimelibrary.com/[3] Du Noyer, Paul; The Story of Rock’n’Roll.Carlton Books Limited. 1995[4] Goodman, Martin; The Roman World44BC - AD180. London. Routledge. 1997.[5] The Hutchinson Encyclopedia. RandomCentury Group. 1990.[6] McMullen, Ramsay; Enemies of theRoman Order. Cambridge, Massachussets.Harvard University Press. 1966.[7] Palmer, Alan; The Penguin Dictionary ofModern History 1789-1945.Great Britain.Penguin Books Ltd. 1983.[8] Steinberg, Mark D. &Khrustalëv,Vladimir; M. The fall of theRomanovs. Yale University Press. 1995.[9] Wolfson, Robert & Laver, John; Yearsof Change: Europe 1890-1945. GreatBritain. Hodder & Stoughton. 1978.[10] The Wordsworth Encyclopedia.Hertfordshire. Helicon Publishing Ltd.199517

Seepia 5Torstai 14.2.2002Kuvat © Aapo AholaG. E. Mooren viimeisiin filosofisiintöihin kuuluvat kirjoituksetovat sikäli monien älyllistensaavutusten kaltaisia, että ne ilahduttivatsuurta yleisöä, joka oli samallatäysin tietämätön niiden todellisestasisällöstä. Moore pyrkitodistamaan (itsensä) ulkopuolisenmaailman olemassaolon melkoyksinkertaisella tavalla: kuvainnollisestipotkaisemalla kiveä,osoittamalla jotakin, koskettamallajotain ja sanomalla ”Näettekö?Tuo on ulkopuolinen maailma”.Tämä oli niin kutsuttua terveenjärjen filosofiaa. Lähestymistapasaattaa vaikuttaa arvottomalta,mutta se sai joka tapauksessa aikaanhuomattavan määrän kirjoittelua.Ehkä asia ei olekaan itsestäänselvä.Yritän nyt selvittää Moorenajatusten pääpiirteitä, joilla eisuinkaan ole mitään tekemistä kivienpotkimisen kanssa. Hän sanoitietävänsä suuren joukon nk.kontingentteja 1) lauseita, joidenpohjalta hän saattoi todistaa ulkopuolisenmaailman olemassaolon.Näitä lauseita olivat esimerkiksi se,että hän tiesi olevansa ihminen,että hän oli ollut olemassa jo jonkinaikaa ja että hän osoitti tietyllähetkellä vasenta polveaan. Nämälauseet perustuvat joihinkin todisteisiin,joita meillä ei satu olemaan,mutta joiden totuudestavoimme olla varmoja. Tämä aja-1) kontingentti lause tarkoittaa suunnilleensitä, että lause ei ole itsessään ristiriitainen,eikä sen negaatiokaan ole.tus johtaa siihen, että todistuslauseet,so. terveen järjen lauseistajohdetut lauseet, ovat myös kontingentteja.Siis että ”tietoisuuksiaon olemassa” ja ”aika etenee todella”olisivat lauseita, joiden negaatioteivät ole epäloogisia. Josnyt joku haluaisi hyökätä näitälauseita (puhtaan järjen tai niistäjohdettuja) vastaan, olisi hänenesitettävä joitain todisteita. Nämätodisteet voisivat olla vain toisialauseita, jotka hetken ajatteluosoittaa oikeiksi. Nämä lauseetkorvaisivat puhtaan järjen lauseet,mutta olisi edelleen jäljellä kontingenttejalauseita, jotka molemmat(kaikki) osapuolet hyväksyvät.Asiaa selventänee pieni esimerkki.Ajatellaan, että meillä onterveen järjen lause ”osoitan nytkättäni”, jota käytämme hyväksisopivassa tilanteessa, ts. kun osoitammekättä. Vastaamme tuleevaikkapa Descartes, joka sanoo,että saatat olla huumeiden vaikutuksenalaisena, joten ei tuossa olevälttämättä kättä. Päätämme hyväksyätämän näkökannan.”Osoitan nyt kättäni” on nyt korvautunutlauseella ”ajatteluunivaikuttaa kemikaaleja”. Meillä onedelleen lause, jonka pohjalta rakennellatodistusta (jonkinlaisen)maailmankaikkeuden olemassaolosta.Näin on asian laita, vaikkaDescartes epäilisi, että on vain jokintietoisuus, eikä mitään muuta.2)Tästä aiheesta käyty ”dialogi”Wittgensteinin ja Mooren välilläkoostui Mooren kirjoituksista jaWittgensteinin vastauksesta kymmenenvuotta Mooren kuolemanjälkeen. Wittgensteinilla, jolla oliomat panoksensa idealismia vastaan,oli paljon sanottavaa Moorenajattelun eri aspekteista. Niistätärkeimpänä esiintyy selkeä erotusasian todellisen laidan (!) ja siihenliittyvän lauseen väitearvon välillä.Asiaa voisi selvittää jotenkin niin,että jos joku haluaa todistaa olevansamieltä å, niin hänen ei tarvitsetodistella å:n sisältämää väitettämaailmasta. Näitä väitteitämaailmasta puolustaaksemmemeidän on kyettävä perustelemaanniitä jotenkin. Wittgensteinkirjoittaa ”’Tiedän sen’ merkitseeusein: Minulla on oikeat perusteetväitteilleni. Jos siis joku toinentuntee kielipelin 3) , hän myöntäisi,että tiedän sen. Jos hän tuntee kielipelin,hänen on kyettävä muodostamaankäsitys siitä, miten jotakintällaista voidaan tietää.” 4)Edellämainitut perusteetvoisivat olla ”näin sen” tai ”lasku-2) Tämä ei tee varsinaisesti oikeutta Moorenajatuksille, joten on suositeltavaa lukeaMooren omia kirjoituksia aiheesta: ”ADefence of Common Sense”, ”The Refutationof Idealism", ”Certainty” ja ”Proof ofan External World”3) Kielipeli on Wittgensteinin käsite sille,että keskustelijat keskustelevat ”samojensääntöjen mukaan". Sanotaan, että jos molemmatkeskustelijat tuntevat kielipelin, hevoivat vakuuttaa toisensa yhtä hyvin kuinitsensä. Heidän käsitteistönsä ovat identtisettai ne voidaan tehdä sellaisiksi. Asiastakiinnostuneiden on parasta lukea Wittgensteiniaitseään tai tulkintoja hänen kirjoituksistaan.4) 8. kohta. (Viittaa ”Varmuudesta” -teoksenpykäliin.)18

Seepia 5 Torstai 14.2.2002ni päätyivät siihen tulokseen”.Vastapuolen on tällöin ymmärrettävä,että todisteet liittyvät kylläasiaan, mutta hänen ei sittenkäänole niitä pakko uskoa. Hänenepäilyjään eliminoidaan tuomallaesiin lisätodisteita. Näin on oltavakontingenttien (sillä epäilyn on oltavaaina mahdollista) todisteidenketju, joka välttämättä päättyy jossakin.Wittgensteinin mielestä juuritämä on vialla puhtaan järjenlauseissa: ne ovat itse päätepisteitä,niille ei ole mitään todisteita.Wittgenstein todistelee tätä artikkeliatilaavievämmin, että tämäkuuluu niiden (lauseiden) luonteeseen.Ihmisen tieto siitä, että hänelläon nenä ja että se sijaitseehänen päänsä etupuolella, ei perustukokeilemiseen ja mittaamiseen.Jos ihminen ei jonain päivänätuntisikaan nenäänsä, kun hänyrittää koskettaa sitä, epäilisi hänennemmin aistejaan kuin nenänsäolemassaoloa. Tässä vaiheessakannattaa huomauttaa, että argumentaatioei ole niinkään universaaliakuin inhimilliseen toimintaanpätevää. Pyritään käsittelemäänmeidän (ihmisten) varmuuttammeasioista. Siinä vaiheessa,kun ihminen on elänyt jo jonkinaikaa ja on tottunut elämään nenänsäkanssa, hänen todisteensanenän olemassaololle ovat juuritällaisia ”itsestäänselvyyksiä”.Oletetaan nyt todeksi, ettälauseesta ”minulla on nenä päänietupuolella” seuraa lause ”on olemassaitseni ulkopuolinen maailma,jossa on asioita”. Jos halutaanosoittaa, että jälkimmäinenlause ei ole kontingentti (eli ettämaailma on välttämättömyys, ettäidealistit ovat väärässä), on osoitettava,että edellinenkään lause eiole (implikaatiotilanteessa täydellisestävarmuudesta voi seuratavain täydellistä varmuutta). Wittgensteinon sitä mieltä, että Moorenkirjoituksissa esiintyvä ajatteluon harhaa siitä, että nenälause eiolisi kontingentti. Se ei ole kontingenttimeille, sillä todisteet sitävastaan eivät horjuta sitä. Wittgensteininmukaan lauseilla on”omalaatuinen looginen rooli kokemuslauseittemmejärjestelmässä”5) . ”Samalla varmuudella, jollauskomme minkä tahansa matemaattisenlauseen, tiedämmemyös, miten kirjaimet ’A’ ja ’B’ onlausuttava, mikä on ihmisen verenväri, että muilla ihmisillä on vertaja he sanovat sitä ’vereksi’." 6)Pohjimmiltaan kysymys onsiitä, että Moore yritti saada todisteitaulkopuolisen maailman olemassaololle,ja nämä todisteetWittgenstein osoitti harhoiksi. Paljastuukin,että jotta voisi tutkia5) 136. kohta6) 340. kohta7) Wittgensteinin Tractatuksessa tämä tarkoittaalähinnä loogista.maailman olemassaoloa, on oletettavatodeksi suurehko joukkoväitteitä, joista maailma välttämättäseuraa. Ei ole olemassa mitääntapaa tällaisten kysymysten selvittämiseen– ne ovat kuin ajattelunvankilassa, ja jos haluaa tietää,voiko sieltä päästä pois, on ensinoltava ulkopuolella. Aine sinänsäon formaalinen 7) käsite. Mooren”puhtaan järjen lauseet” ovat siellä,mitä Wittgenstein kutsui ”maailmanrajaksi” – eikä niistä voi sanoamitään, ne eivät ole ajattelummepiirissä. Näin saammekinpienen aavistuksen siitä, mitenWittgenstein selvitti filosofian ongelmia– ”Se, mitä yleensä voidaansanoa, voidaan sanoa selvästi,ja siitä, mistä ei voi puhua,on vaiettava”.Sam HardwickKirjallisuutta[1] Wittgenstein, Ludwig; Varmuudesta(Über Gewissheit/On Certainty)[2] von Wright, G. H. (toim.); Problems in theTheory of Knowledge[3] Moore, G. E.; A Defence of Common Sense[4] Moore, G. E.; The Refutation of Idealism[5] Moore, G. E.; Certainty[6] Moore, G. E.; Proof of an external world19

Seepia 5Torstai 14.2.2002© Jari VarjeKuva 1: DeHavillandTiger Moth -lentokoneLentokoneen siiven toimintaperiaateselitetään usein virheellisesti. Jopajoissakin lentokoulujen oppikirjoissa esitetäänyksinomaan Bernoullin periaatteeseennojaava malli siiven toiminnalle.Tämän mallin mukaan siipiprofiili tuottaanostovoimaa, koska siiven yläpinnalla nopeamminkulkeva ilmavirta aiheuttaa alipaineen,joka imee siipeä ylöspäin. Ilmavirrannopeutuminen taas selitetään sillä, ettähiukkasten täytyy taittaa siiven yläpinnallapidempi matka kuin alapinnalla, jotta nekohtaisivat takareunalla. Ei ole kuitenkaanmitään fysikaalista perustetta sille, että samojenmolekyylien olisi oltava vierekkäinsekä ennen että jälkeen siiven. Tämän lisäksimallin voi kumota aivan käytännönesimerkeillä: Monilla lentokoneilla voidaanlentää ylösalaisin, jolloin ylempänä pintanatoimii lyhyempi alapinta. Todistettavastimyös monien liidokkien levysiipi tuottaanostetta, vaikka siiven pintojen välillä ei olepituuseroa. Tarvitaan siis jokin muu teoriaselittämään siiven toimintaa.SiipiteoriaaSiiven nostovoiman kannalta ratkaisevantärkeä tekijä on siiven ns. kohtauskulmaeli kulma, jossa siipi kohtaa vapaanilmavirtauksen. Edetessään siipi jakaailmamassan kahteen osaan ns. etumaisessapatopisteessä. Vastaavasti siiven takaosassaon takimmainen patopiste (ks.kuva 1a). Jos siipi liikkuisi viskoosittomassaja massattomassa ideaalinesteessä, patopisteetsiirtyisivät kohtauskulmankasvaessa siivenpinnalla vapaan virtauksenmukaisiksi. Tämä tarkoittaasiis sitä, että etumainen pistesiirtyy siiven alapinnalle jatakimmainen yläpinnalle (ks.kuva 1b). Niin sanotun Kutta-ehdonmukaan ilma kuitenkinpyrkii irtautumaanpinnalta mahdollisimman”siististi”. Mikäli takimmainenpatopiste olisi yläpinnalla,alapuolisen ilman täytyisitehdä jyrkkä mutka siiven jättöreunan kohdallapäästäkseen patopisteeseen. Patopistesiis pysyy jättöreunalla, kun oletetaan,ettei kohtauskulmaa kasvateta liikaa.Patopisteen siirtyminen alaspäin aiheuttaamuutoksen ilmamassan painejakaumaanja Bernoullin lain mukaisesti nopeusjakaumaan,sillä matalampi painehanaiheuttaa suuremman nopeuden ja päinvastoin.Nopeusjakaumaa mallintaa suurenimeltä sirkulaatio. Tämä määritetäänasettamalla siipiprofiilin ympärille sulkeutuvakäyrä, jota pitkin ilman nopeusvektoreidentangentiaalikomponentit integroidaan.Kun käyrää kuljetaan myötäpäivään, ovatvektorit siiven yläpuolella positiivisia, muttaalapuolella negatiivisia, koska virtauksennopeus on vastakkainen käyrän kiertosuuntaannähden. Kun siipi ei tuota nostovoimaa,kumoavat nopeusvektorit toisensaja sirkulaatio on nolla. Patopisteensiirtyessä taakse- ja alaspäin sirkulaatio eroaanollasta, sillä ilmamassan nopeusvektorienoikealle-alas-komponentit pitenevät javastakkaissuuntaiset vastaavasti lyhenevät.Sirkulaatio voidaan matemaattisesti laskeakaavalla:Γ=∫vds , (1)missä Γ on sirkulaatio, v nopeuksien käyränsuhteen tangentiaalinen komponenttija ds käyrän viivaelementti eli differentiaali.∫tarkoittaa integrointia suljettua käyrää pitkin.Siipi siis pakottaa ilman takanaanalaspäin (ks. kuva 1c). Newtonin toisen lainmukaan voimalla on aina yhtä suuri muttavastakkaissuuntainen vastavoima. Siipikohdistaa ilmamassaan voiman, joka lisääsen liikemäärän alaspäin suuntautuvaakomponenttia. Tällöin siipeen itseensäkohdistuu vastavoima ylöspäin. Tämä voimaon siis se, jota kutsumme siiven kohdallanostovoimaksi. Sirkulaation avulla nostovoimavoidaan laskea kaavalla:F=Γvρ, s(2)missä ρ on ilman tiheys ja s siiven pituus.Sirkulaatio on kuitenkin todellisuudessahankala määrittää. Siksi onkin kehitettymenetelmiä, joiden avulla nostovoima voidaanlaskea kokeellisten tulosten perusteella.InsinöörilaskentaaLentokoneen siipiä ei yleensä suunnitellaalusta asti, sillä sirkulaation yms. fysikaalistensuureiden laskeminen on hyvinvaikeaa. Siivelle voidaan kokeellisesti määrittääns. nostovoimakerroin kohtauskulmanfunktiona. Tämän kertoimen avullanostovoima voidaan laskea kaavalla:1 2F = C A ρ v(3)LLmissä C L on nostovoimakerroin ja A siivenpinta-ala. Kertoimia on määritetty valmiiksilukuisille siipiprofiileille, joiden tiedot onjulkaistu taulukkokirjoissa.KärkipyörteetSiiven kulkiessa ilmojen halki senyläpuolelle muodostuu alipaine. Ala- ja yläpuolenvälille syntyvä paine-ero aiheuttaailmiön, jota kutsutaan kärkipyörteiksi. Siivenalapuolen ylipaine pyrkii tasoittumaan,mikä tapahtuu siiven kärkien kautta. Kärjissävapaata virtausta vastaan kohtisuora elisiiven suuntainen ilmavirtaus kääntyy siivenyläpuolelle, mikä näkyy pyörteilynä siivenjäljessä. Tämä taas on erityisesti ilmailussamerkittävää, sillä suurien lentokoneidentuottama noste aiheuttaa suuret paine-erotja sitä kautta suuret pyörteet, jotka220

Seepia 5 Torstai 14.2.2002saattavat aiheuttaa vaaratilanteita pienemmillelentokoneille.Eräs pyörteistä aiheutuva ilmiö onns. indusoitu vastus. Kärkien kautta vuotavanpaineen ansiosta äärellisen pitkän siivenhyötysuhde ei ole 100%. Osa energiastakarkaa kärkipyörteiden mukana indusoitunavastuksena. Siipeen kohdistuvat vastusvoimatvoidaan laskea kaavalla:1 2F = C A ρ v(4)DDmissä C D on nostovoimakerrointa vastaavakokeellisesti määritettävä vastuskerroin.SakkausToinen hyvin merkittävä ilmiö onsakkaus. Sakkausta esiintyy, kun kohtauskulmaakasvatetaan niin paljon, että takimmainenpatopiste ei enää pysy jättöreunalla.Tällöin ilmavirtaus siiven takaosassa irtoaasiiven pinnasta ja muuttuu turbulentiksi,jolloin siipi ei enää käännä virtausta2eikä siis tuota nostovoimaa. Tämä lentotilaon ymmärrettävästi turmiollinen, ja sen ilmenemistäpyritäänkin minimoimaan. Eräskeino on sakkausvaroitin, joka on yksinkertainenmerkinantolaite. Mikäli paine siivenetureunassa laskee liiaksi, mikä tapahtuukohtauskulman kasvaessa ja etumaisen patopisteensiirtyessä alaspäin, alkaa ilma virratajonkinlaisen äänentuottolaitteen eli pillintai painemittarin läpi, jolloin pilotti saatiedon uhkaavasta vaarasta. Tämä tapahtuuennen sakkausta, jolloin asennon korjaaminenon vielä mahdollista. Tällöin kohtauskulmaatulee pienentää.Sakkaus tapahtuu usein pienillälentonopeuksilla, jolloin vaaditaan suurtakohtauskulmaa. Tämä on tilanne laskeuduttaessa,jolloin nostovoiman katoaminenolisi suorastaan letaalia. Siiven nostovoimanlisäämiseksi käytetäänkin poikkeuksettalaippoja eli laskusiivekkeitä, jotka kasvattavatsiiven nostovoimakerrointa lisäämälläprofiilin kaarevuutta. On kuitenkinhuomattava, että sakkaus ei riipu suoraanilmanopeudesta, vaan välillisesti kohtauskulmankautta. Hyvin suurellakin ilmanopeudellaon mahdollista kasvattaakohtauskulmaa liiaksi, jolloin tapahtuu ns.G-sakkaus. Monilla delta- eli kolmiosiipisillälentokoneilla, kuten Concorde-yliäänimatkustajakoneellatai Draken-suihkuhävittäjällä,esiintyy myös ilmiö nimeltä supersakkaus.Tällöin koneen ohjainpinnat,jotka sijaitsevat siiven takaosassa, sakkaavat,eikä korjaaminen enää onnistu.KirjallisuuttaJari Varje[1] Wuori, Paul A.; Virtausmekaniikan perusteet.Otatieto, Espoo 1990.[2] Denker, John S.; Momentum and Energy Near aWing. http://www.monmouth.com/~jsd/fly/vortex/[3] Haapanen, Erkki; Aerodynamiikka. SuomenIlmailuliitto r.y., Lahti 1972.[4] NASA; FoilSim II 1.4 beta.http://www.grc.nasa.gov/WWW/K-12/airplane/foil2.htmlNASA© Jari VarjeKuva 2: Ilmavirtaus siiven ympärillä erikohtauskulmilla.a) kohtauskulma nolla, ei nostetta. A =etumainen patopiste, B = takimainen patopiste.b) kohtauskulmaa kasvatettu, muttamassattoman ideaalinesteen virtaus (ei kitkaaeikä inertiaa), = kohtauskulma.c) kohtauskulmaa kasvatettu, ilmaan kohdistuuvoima alas, siipeen voima ylös.Kuva 3: Tuulitunneli-insinööri työssään.21

Suomenkielisen virsimusiikinhistoria on lyhyt: ensimmäinensuomenkielinen virsikirja ilmestyiTukholmassa 1580-luvulla. Se sisälsikuitenkin pelkästään virsiensanoja, eikä sen seuraajissakaanollut nuotteja. Sen sijaan käsinkirjoitetutnuottikokoelmat olivat tavallisia.Sellaisia on säilynyt muunmuassa Kangasalan, Ilmajoen,Loimaan ja Vöyrin kirkonarkistoissa.Suomalaisen koraalikirjanpuutteessa tyydyttiin käyttämäänruotsalaisia nuottikokoelmia. Vanhimmattunnetut suomenkielisetpainetut virret sävelmineen sisältyivätCarolus Pictoriuksen Riiassa1622 julkaisemaan vihkoseen”IV. Suloista ja lohdullista kijtos jarucous weisu”. Halvemmista painotuotteistakuten arkkiveisuistavain harvat sisälsivät kalliita jahankalasti painettavia nuotteja.Myös kirkkokäsikirjoissa nuotit olivatharvinaisia. Niissä oli yleensäainoastaan tyhjä nuottiviivasto,jolle papin piti itse kopioida nuotitseurakunnan käytännön mukaan.Ruotsissa käynnistyi KaarleXI:n hallitusajalla määrätietoinenyhtenäistämispolitiikka, joka ulottuimyös kirkollisiin kirjoihin.Yksittäisten kirkonmiesten vuosisadanmittaan julkaisemat lukuisatkatekismukset ja toisistaan poikkeavatvirsikokoelmat muodostuivatriesaksi yhdenmukaisuutta tavoitelleellepapistolle. Yhtenäistämistyökantoi kuitenkin hedelmää.Lyhyessä ajassa ilmestyivät Karoliininenkirkkolaki 1686 (ruots.1687 suom. 1688), arkkipiispaOlaus Svebiliuksen katekismus(ruots. 1689 suom. 1746), kirkkokäsikirja(ruots. 1693 suom.1694), virsikirja (ruots. 1695suom. 1701) ja koraalikirja (ruots.1697 suom. 1702). Myös virallisenraamatunkäännöksen kieli tarkistettiin(suom. 1685 ruots.1703).Työ uuden virsikirjan valmistelemiseksikäynnistettiinvuonna 1691. KuninkaallinenMajesteetti antoi uudistustehtävänSkaran piispalle Jesper Swedbergille,joka oli tunnetun mystikon,Emanuel Swedenborgin isä. Puhdasoppisuuttavarjellut papisto havaitsiSwedbergin virsikirjaehdotuksessauseita opillisesti arveluttaviapiirteitä. Painos määrättiintakavarikoitavaksi. Swedberginvirsikirjaa muistuttava ThenSwenska PsalmBooken painettiinvuonna 1695. Se myös vakiintuimyöhemmin Ruotsin kirkon viralliseksivirsikirjaksi. Samaan aikaanalettiin kaavailla myös uutta suomenkielistävirsikirjaa. Työ aloitettiinvuonna 1692 Turun ja Viipurintuomiokapitulien sekä Narvankonsistorin 1) valvonnassa. Gezeliussai kirjapainolleen yksinoikeudenvirsikirjan painamiseen 1700.Vastaavaa ruotsalaista virsikirjaahuomattavasti muistuttava suomalainenvirsikirja painettiinTurussa vuonna 1701. Nimen”Vanha virsikirja” saanut kirja olivirallisesti käytössä aina vuoteen1886 asti. ”Vanhaa virsikirjaa”käytettiin vielä tämänkin jälkeenyleisesti varsinkin herätysliikkeidenkeskuudessa. Kuvaavaa on,että herännäisyyden oman laulu-1) Tuomiokapitulia vastaava kirkon hallinnollinenelin saksalaistyyppisessä kirkonhallintajärjestelmässä.22

Seepia 5 Torstai 14.2.2002kokoelman uudistamisen tärkeyttäkorostanut körttijohtaja WilhelmiMalmivaara asettui 1880-luvullapuolustamaan ”Vanhan virsikirjan”säilyttämistä. Siitä veisataanyhä vanhimpien suomalaisten herätysliikkeidenpiirissä.Yxi TarpelinenNuotti-KirjaUusi Suomenkielinen Wirsi-Kirjasai melko pian, jo vuonna1702, seurakseen virsisävelmistön.Molemmat julkaisi piispaJohannes Gezelius nuorempi. YxiTarpelinen Nuotti-Kirja painettiinTukholmassa Henrik Keyserin kirjapainossa1702, koska turkulaiseltaJohan Winterin kirjapainoltapuuttuivat painotyöhön tarvittavatnuottikirjakkeet. Keyser oli itsepainanut vuotta aikaisemmin uudenpainoksen ruotsalaisesta koraalikirjasta.Suomalainen ja ruotsalainenkoraalikirja muistuttivathuomattavasti toisiaan. T. I. Haapalainenon laskenut, että vuoden1701 virsikirjan 413 virren 248melodiasta suurin osa vastaa ruotsalaisenkoraalikirjan sävelmiä.Samoin kuin ruotsalaisessa myössuomalaisessa nuottikirjassa oliliitteenä liturginen sävelmistö.Ulkoasu oli kuitenkin paljon ruotsalaistaesikuvaa vaatimattomampi.Oktaavokokoinen kirja on painettupuoliarkkimenetelmällä. Painojälkion karua ja koristeet puuttuvatlähes kokonaan. Nuottirivitovat tiheät ja epäselvät. Lisäksiruotsalaisessa koraalikirjassa olevanumeroitu bassoääni (kenraalibassosäestys)puuttuu.virsikirja ja Uusi Testamentti sekäerilaista suomenkielistä hartauskirjallisuutta.Kirja haluttiin kuitenkinpainaa Suomessa Turun tuomiokapitulinvalvonnassa. Kapitulivetosi perusteluissaan aikaisemmankoraalikirjapainoksen virheellisyyteenja kömpelöön painoasuun.Wilde puolustautui, etteiKuva 1: Yhden Tarpellisen Nuotti-Kirjan virsi 320.Yhden Tarpelisen Nuotti-Kirjan levikki on hämärän peitossa.Tutkija Erkki Tuppurainen toteaanähneensä kymmenkuntakappaletta, mutta kirkonarkistoissasitä ei ole juurikaan säilynyt.Suomen kaupunkien perukirjoissaRuotsin vallan ajalla kirja on mahdollisestiesiintynyt joidenkin suurkaupunkienkanttoreiden kuolinpesissä.Turun hiippakunnan pappeinkokouksissavuosina 1702 ja1703 kehotettiin papistoa hankkimaanteos seurakunnilleen. Jovuonna 1726 papisto valitti kuninkaallesuomenkielisten seurakuntientarvitsevan uutta koraalikirjaa.Kirja oli tarkoitus painaa TukholmassaJacob Wilden kirjapainossa,jossa 1730-luvulla ilmestyiedes aikonut painaa nuotillista virsikirjaa.Virsikirjasta otettiin 1700-luvulla runsaasti uusia painoksia,mutta Yhden Tarpelisen Nuotti-Kirjan painos jäi ainoaksi. Koraalikirjaei palvellut ainoastaan seurakunnantarpeita, vaan sekä hengellinenettä maallinen laulettavaksitarkoitettu kirjallisuus rakentuiVanhan Virsikirjan melodioille.Rahvaan suosimissa edullisissaarkkiveisuissa viitataan lähes poikkeuksettavirsikirjassa esiintyviinmelodioihin (”Weisatan Cuin:Sun tygös turwan etc.”).Lukutaidon yleistyessä virsikirjastatuli kansankirja, jota käytettiinkirkkoveisuun lisäksi kotihartaudessa.Se sisälsi yleensä virsikirjanlisäksi kalenterin, kansansivistykseentarkoitetun Ajan-Tieto-osion,evankeliumi- ja epistolakirjan,messun, käsikirjan, LutherinVähän katekismuksen, Athanasiuksenuskontunnustuksen,Kristuksen kärsimisen historian,juutalaishistorioitsija Josefus Flaviuksenkertomukseen perustuvansummaarion Jerusalemin hävityksestäsekä rukouskirjan.Myös seurakunnan laulutaitoonja -tapaan alettiin kiinnittäähuomiota 1700-luvulla. Korvakuuloltaveisanneille kanttoreillealettiin asettaa vaatimuksia,vaikkakin äänen kantavuus säilyiedelleen tärkeimpänä valintakriteerinä.Seurakunnan laulutaidonkohentamiseksi palkattiin paikoinlukkareille apulaisia. Seurakuntasaattoi veisata niin antaumuksella,23

Seepia 5Torstai 14.2.2002että saarnavirren lisäksi se lauloispontaanisti kaksi tai kolmekinvirttä, ennen kuin pappi pääsialoittamaan saarnansa. Käsikirjarohkaisi seurakuntaa tähän, sillävirsissä kutsuttiin Pyhää Henkeävalaisemaan julistettavaa sanaa.Vanhassa luterilaisuudessa saarnaaedelsi tavallisestikin PyhänHengen avuksi huutaminen eliepikleesi. Vauhtiin päästyään seurakuntasaattoi joskus jopa hyräilläpenkeistään myös papin liturgisetosuudet.Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirjaei koskaan vakiintunut sellaisenaansuomalaisten seurakuntienkäyttöön. Se oli ohjeellinen sävelmäkokoelma,jollaiseksi se myösjäi. Virsiteksti ei käynyt yleensä yksiinpainetun sävelmän kanssa,mikä pakotti kanttorin muutenkinsovittamaan virsisävelmät. Samavirsi voitiin veisata jopa naapuriseurakunnissatäysin eri tavoilla.Melodian väljyys antoi myös seurakuntalaisillemahdollisuuden vapaaseenrytmitykseen ja varsinkinherätysliikkeille tyypilliseen ”niekutteluun”.Veisuusta kehittyi seurakunnantaitolaji. Kirkkorahvassaattoi kilpailla veisuunjohtajankanssa siitä, kumpi saa venytettyävirren säkeen loppusäveltä pisimpään.Koska rahvaalla ei ollutmuita kanavia toteuttaa luomisvimmaansa,se purkaantui veisuunkoristelussa. Useat kansankoraalitjäivät elämään seurakunnanvirsiperinteenä. Tästä todistavatSuomen evankelis-luterilaisentuoreimman virsikirjan viittauksetkuten ”toisinto Nivalasta”. VanhanVirsikirjan veisuuta on kutsuttu”kansan luomisvoiman mestarinäytteeksi”.Jesse KosunenKirjallisuutta 1)[1] Ahonpää, Väinö-Artturi; Yxi TarpelinenNuotti-Kirja. Tutkielma vuoden 1702suomenkielisen koraalivirsikirjanilmestymisestä ja sisällöstä.Musiikkitieteen lisensiaattityö 1991.Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos[painamaton].1) Käytetyt lyhenteetAAA Acta Academiae AboensisDiss. Akateeminen väitöskirjaHK Hengellinen KuukauslehtiSKHST Suomen Kirkkohistoriallisen SeuranToimituksiaSKS Suomalaisen Kirjallisuuden SeuraSKST Suomalaisen Kirjallisuuden SeuranToimituksia[2] Finno, Jacobus Petri; Jaakko Finnonvirsikirja. Näköispainos ensimmäisestäsuomalaisesta virsikirjasta sekä uudelleenladottu laitos alkuperäisestä tekstistä jasitä täydentävistä käsikirjoituksista.Toimittanut ja jälkisanan laatinut PenttiLempiäinen. SKST 463. Mänttä 1988.[3] Haapalainen, T. I.; Die Choralhandschriftvon Kangasala aus dem Jahre 1624. DieMelodien und ihre Herkunft. AAA Ser AHumaniora 53. Diss. Turku 1976.[4] Hansson, Karl-Johan; Koralpsalmboken1697. En undersökning av dess tillkomstoch musikaliska innehåll. Acta Musica.Källskrifter och studier utgivna avMusikvetenskapliga institutionen vid ÅboAkademi 4. Åbo 1967.[5] Kontio, Sinikka; Vanhan virsikirjan veisuu-kansan luomisvoiman mestarinäyte. - HK5/2001.[6] Kurvinen, Onni; Vanha virsikirja. Vuoden1701 suomalaisen virsikirjan synty jasisällys. Diss. Rauma 1941.[7] Lagercrantz, Ingeborg; Lutherskakyrkovisor I-II. Finländskamusikhandskrifter från 1500- och 1600-talen. Lutherska litteraturstiftelsens svenskapublikationer 2. Helsingfors 1948-1952.[8] Pictorius, Carolus; IV. Suloista jalohdullista kijtos ja rucous weisu Jumalancunniaxi ja Suomalaisten hywäxi käätty jalauletta tehty Dynminnin Linnas.Näköispainos (SKS). Julkaissut T. I.Haapalainen. Helsinki 1974.[9] Vanha virsikirja. Vuoden 1701suomalainen virsikirja. Toimittanut sekäjohdannon ja selitykset laatinut TaunoVäinölä. Hengen tie 17. Pieksämäki 1995.[10] Vapaavuori, Hannu; Virsilaulu ja herääväkansallinen kulttuuri-identiteetti.Jumalanpalveluksen virsilaulua ja-sävelmistöä koskeva keskustelu Suomessa1800-luvun puolivälistä vuoteen 1886.Diss. SKHST 173.Saarijärvi 1997.[11] Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja. Vuoden 1702painettu virsisävelmistö. Näköispainos jakriittinen editio. Toimittanut ErkkiTuppurainen. SKST 826. Vammala 2001.Oletko kiinnostunut luonnonilmiöistä, historian tapahtumista,matematiikan lainalaisuuksista tai elämän arvoituksista?Jos olet kiinnostunut liittymään toimitukseen tai vain kirjoittamaan yhdenartikkelin, kuulisimme Sinusta mielellämme.Sähköpostiosoitteemme on toimitus@seepia.org.Sinulta ei edellytetä minkään tieteenalan erityisasiantuntemusta.Rittää että olet tiedonhaluinen ja valmis käyttämään aikaasi tiedonetsimiseen, kykenet pitkäjänteiseen työskentelyyn ja uskallat myöntää, ettäse, mitä olet oppinut, ei välttämättä pidäkään paikkaansa...Voit edistää lehden toimintaa myös lähettämällä oikaisuja, toivomuksiaartikkelien aiheiksi tai muita ehdotuksia lehden toiminnan kehittämiseksi.24

Seepia 5 Torstai 14.2.2002Nykyaikainen demokratiaperustuu kansan tekemään valintaan.Luonnollisestikaan ei voidaolettaa, että kokonainen kansakuntavoisi tehdä yksimielisenpäätöksen, joten kansan mielipidepitää selvittää jotenkin. Erilaisillavaaleilla saadaan selville monenlaisiaasioita, mutta niistä saatavientulosten käsittely ei ole niin yksinkertaistakuin usein annetaanymmärtää. Äänestämistä voidaantutkia matemaattisella mallilla, jossaäänestäjät asettavat vaihtoehdotjärjestykseen, ja näistä pitäämuodostaa ryhmän yhteinen arvojärjestys.Esimerkiksi tavallistaäänestystä voi mallintaa tällä menetelmälläsiten, että voittajaksivalitaan se, joka on useimpien arvojärjestyslistallakorkeimmalla.Yksinkertaisella esimerkillävoidaan osoittaa, kuinka suurimerkitys on tavalla, jolla äänet lasketaan.Vaaligallupin mukaan 55äänestäjän mielipiteet jakautuvattaulukon 1 osoittamalla tavalla.Ehdokkaat saavat tietää nämä, jatämä synnyttää keskustelua siitä,miten äänet pitäisi laskea. Jokaisellaonkin oma näkemyksensäasiasta.Ehdokas A:n mielestä asiaon selvä: pidetään yksinkertainenäänestys, jonka voittaa eniten ääniäsaanut. Koska A:lla on enitenykköspaikkoja, hän voittaa tällämenetelmällä.B kannattaa Suomessakinpresidentinvaaleissa käytettävääkahden kierroksen järjestelmää.Kaksi parasta pääsevät jatkoon, janäiden kesken pidetään uusi äänestysparemmuudesta. Tässä tapauksessaB pääsisi toiselle kierrokselleA:n kanssa, ja voittaisi senylivoimaisesti 37–18.C:n ehdotus on niin sanottuarvojärjestysäänestys, jota käytetäänesimerkiksi Yhdysvalloissajoissain yhteyksissä. Äänestäjämerkitsee äänestyslippuun, ketääänestää ensimmäisenä vaihtoehtonaan,ketä toisena ja ketä kolmantenajne. Jos joku ehdokkaistasaa suurimman osan ykkösäänistä,hän on voittaja. Josnäin ei käy, vähiten ykkössijojasaanut pudotetaan pois, ja hänenäänestäjiensä äänet siirtyvät äänestäjientoiselle vaihtoehdolle.Tätä jatketaan kunnes joku ehdokkaistasaa yksinkertaisenenemmistön. Tässä tapauksessa Esaisi lähteä ensimmäisenä, ja tämänostaisi B:n kannatuksen 16:eenja C:n kannatuksen 12:een. Sittenpudotettaisiin D, ja C:n kannatusolisi jo 21. Sitten putoaisi B ja lopultaA. C jäisi jäljelle voittajaksi.Ehdokas D:n mielestä ensimmäisetsijat saavat muiden ehdotuksissaliikaa painoarvoa, jahän ehdottaakin painotettua valintatapaa,jota kutsutaan Bordanjärjestelmäksi. Ykkössijasta saaesimerkiksi viisi pistettä, kakkossijastaneljä, kolmossijasta kolme,nelossijasta kaksi ja viitossijastavain yhden pisteen. Tällä tavallalaskettuna A saisi 127 pistettä, B156 pistettä, C 162 pistettä, D 191pistettä ja E 189 pistettä. D siisvoittaisi.E haluaisi käyttää Concordet’njärjestelmää. Siinä tutkitaanjokaista mahdollista paria, ja katsotaankumpi näistä on suositumpi.Paria tutkittaessa ehdokas saapisteen jokaista sellaista äänestäjääkohti, joka on asettanut hänetarvojärjestyksessä vertailupariakorkeammalle. Näistä parien keskinäisistäjärjestyksistä voidaantietynlaisella pisteytyksellä ratkaistavoittaja. E tietää, että Concordet’njärjestelmään liittyy niin kutsuttuConcordet’n ongelma, jokaon se, että suosio ei ole transitiivista.Siitä, että A on suositumpi kuinB ja B suositumpi kuin C ei voitehdä sitä johtopäätöstä, että A onsuositumpi kuin C. Taulukko 2 onyksinkertaisin mahdollinen esi-25

Seepia 5Torstai 14.2.2002merkki tästä ongelmasta. Tässäesimerkkimme äänestyksessäConcordet’n ongelmaa ei kuitenkaanole. Verrataan E:tä esimerkiksiA:han. Ainoastaan 18 äänestäjäähaluaisi mieluummin A:n kuinE:n. E:tä kannattaa 37 äänestäjää.E siis voittaa A:n 37–18.Samalla tavalla hän voittaisi B:n33–22, C:n 36–19 ja D:n 28–27.Taulukko 118 12 10 9 4 21. A B C D E E2. D E B C B C3. E D E E D D4. C C D B C B5. B A A A A ATaulukko 21 1 11. A B C2. B C A3. C A BArrow’n teoreemaVuosina 1948 ja 1949 KennethJ. Arrow päätti kehittää täydellisenäänestysjärjestelmän, jasitä varten hän kehitti aksioomat,jotka sen tulisi toteuttaa. Yllättäenhän huomasikin, että jos ehdokkaitaon yli kaksi, ei mikään äänestysjärjestelmävoi toteuttaa näitäaksioomia. Tätä tulosta kutsutaanArrow’n teoreemaksi tai Arrow’nparadoksiksi, ja hänelle myönnettiinsiitä vuonna 1972 taloustieteenNobel-palkinto. Arrow’n aksioomatovat seuraavanlaiset.• Äänestysjärjestelmällä voi muodostaamistä tahansa annetuistaarvojärjestyksistä ryhmän yhteisenarvojärjestyksen.• Jos kaikkien yksittäisten äänestäjienantama arvojärjestys onsama, on tämän oltava on myösryhmän arvojärjestys.• Jos vaihtoehtoja lisätään taipoistetaan, ei entisten vaihtoehtojenjärjestys saa muuttua.Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä,että jos ryhmä pitää ehdokastaA parempana kuin ehdokastaB, tämä järjestys ei saa muuttua,jos joukkoon lisätään uusiehdokas D tai jos siitä poistetaanjo mukana ollut C.• Vaihtoehdon saama lisätuki eisaa laskea sen sijoitusta. Josryhmä pitää vaihtoehtoa A parempanakuin vaihtoehtoa B jaryhmään liittyy uusi jäsen, jokamyöskin pitää vaihtoehtoa Aparempana kuin B, ei näidenkahden vaihtoehdon keskinäinenjärjestys saa muuttua.Myöskään jos jokin jo mukanaolevista äänestäjistä nostaavaihtoehto A:ta ylöspäin listallaan,tämä ei saa laskea A:n sijoitustakoko ryhmän listalla.• Kukaan äänestäjistä ei ole diktaattori.Kenelläkään äänestäjistäei siis ole niin suurta valtaa,että hänen arvojärjestyslistansaolisi automaattisesti sama kuinkoko ryhmän arvojärjestyslista.JärjestelmienvertailuVaikka Arrow’n todistusonkin hyvin vahva tulos, olisi väärintulkita sen tarkoittavan sitä,että mikään vaalijärjestelmä eivoisi olla hyvä tai että ne kaikki olisivatyhtä hyviä tai huonoja.Arrow’n teoreeman tärkein etuon, että se antaa hyvän pohjan erimenetelmien teoreettiseen vertailuun.Steven Brams on tutkinutansiokkaasti äänestystapoja, jahän on esittänyt seuraavan valaisevanesimerkin, joka näyttääkäytännössä miten kahden kierroksenjärjestelmä ei täytä sitä ehtoa,jonka mukaan lisäsuosio eisaa aiheuttaa sijoituksen putoamista.Äänestäjien mielipiteet olivattaulukon 3 mukaiset. Toisellekierrokselle pääsevät A ja B kumpikinkuuden äänen turvin. Kun Cputoaa pois, siirtyvät ne viisi, jotkaäsken kannattivat C:tä A:n puolelle,ja A voittaa.Kuvitellaan, että tämä tulevavoittaja, ehdokas A, olisikinjuuri ennen vaalipäivää tehnytjonkin sankariteon – pelastanutlapsen hukkumiselta tai kissanpuusta – ja tästä vaikuttuneinakaksi B:tä alun perin kannattanuttaäänestäjää olisivat nosteet A:nensimmäiseksi vaihtoehdokseen.Tämä olisi johtanut siihen, että toisellekierrokselle olisikin päässytA:n kanssa C, joka olisi voittanutA:n yhdellä äänellä. Tämän sankaritekonsatakia A olisi siis menettänytvoiton.Taulukko 36 5 4 21. A C B B2. B A C A3. C B A CConcordet’n järjestelmässä,jota alun esimerkin ehdokas Eehdotti, äänestäjät asettavat ehdokkaatjärjestykseen ja ehdokassaa pisteen jokaisesta voittamastaanehdokkaasta. Tasapisteidenratkaisemiseksi sovitaan jokin toinenmenetelmä. Concordet onteknisesti vahva menetelmä, silläse toteuttaa kaikki muut ehdotpaitsi ehdokkaiden lisäämistä japoistamista koskevan ehdon.Lisäksi tämä ehto voidaan korvatahieman heikommalla ehdolla, jolloinConcordet’n järjestelmä toimiisilläkin.Tämä heikompi ehto perustuuniin kutsuttuun Smithinjoukkoon. Ehdokkaiden joukostavoidaan aina valita joukko, jokaon pienin mahdollinen sellainenjoukko, että jokainen tähän joukkoonkuuluva voittaa kahdenkes-26

Seepia 5 Torstai 14.2.2002kisessä kamppailussa jokaisen tähänjoukkoon kuulumattoman.Tähän joukkoon voi kuulua vainyksi paras ehdokas tai monta tasavahvaaehdokasta. Alun esimerkissäSmithin joukkoon olisi kuulunutvain ehdokas E. Lievennettyehdokkaiden lisäämistä koskevaehto kuuluu: sen sijaan että keitätahansa ehdokkaita saisi lisätä japoistella, vaaditaan, että vainSmithin joukkoon kuulumattomiaehdokkaita saa lisätä ja poistella.Hyväksyntä-äänestys ontoinen teknisesti melko vahva äänestystapa,ja erityisesti monetasiantuntijat ovat mieltyneet siihen.Siinä äänestäjät joko antavattai eivät anna hyväksyntäänsä kullekinehdokkaalle. Suurimman hyväksynnänsaanut ehdokas voittaa.Concordet’n järjestelmäänverrattuna hyväksyntä-äänestyksenetu on selvästi yksinkertaisuus.Se on kuitenkin melko erilainentavallisiin äänestystapoihin verrattunaja vaatisi totuttelua. Moniasaattaisi ihmetyttää vaikkapa se,että tässä äänestystavassa voisiäänestää vaikka kaikkia ehdokkaita.Tämä on toki mahdollista, muttatällöin tulos olisi sama kuin josjättäisi äänestämättä kokonaan.PainotetutäänestyksetJoskus eri äänestäjien äänilläei ole tarkoituskaan olla yhtäsuurta merkitystä, ja tällöin ajaudutaanuudenlaisiin ongelmiin.Tyypillinen tällainen tapaus onesimerkiksi osakeyhtiö, jolla onuseita omistajia. Yhtiöllä on kolmeomistajaa, jotka omistavat 47%,44% ja 9% yhtiöstä. Kun sääntöehdotuksestapäätetään, kukin saaniin monta prosenttia äänistä,kuin omistaa yhtiötä, ja äänestääkaikilla äänillään samaa. Jos ehdotussaa taakseen aidon enemmistön(51%), se hyväksytään.Kukaan näistä kolmesta ei yksinsaa ehdotusta läpi, mutta ketkä tahansakaksi heistä voivat saadaehdotuksen hyväksyttyä. Heillä onsiis yhtä paljon valtaa.Aikaa on kulunut ja yhtiöon muuttunut ja saanut uudenosakkaan. Nyt omistukset ovat27%, 26%, 25% ja 22%. Viimeiselläosakkaalla, joka omistaa22% on melko huonot oltavat.Hän ei saa ehdotusta läpi yksineikä yhden kumppanin kanssa(27% + 22% = 49%). Hän tarvitseekaksi kumppania, mutta ketkätahansa kaksi muuta saavat ehdotuksenläpi jo keskenäänkin.Tämän osakkaan on turha äänestää,sillä hänen mielipiteensä eivoi vaikuttaa lopputulokseen.Nämä kaksi esimerkkiäosoittavat, että tällaisissa tapauksissatodellisen vallan määrää eivoi suoraan päätellä prosentuaalisestavallasta. Monimutkaisempientapausten tarkasteluun voidaankäyttää Banzhafin valtaindeksiä,joka määritellään niidenäänestysten määränä, joissa kyseisenäänestäjän äänen muuttuminenolisi vaikuttanut lopputulokseen.Otetaan esimerkiksi yhtiö,jolla on neljäomistajaa, jotkaomistavat:A 40%, B35%, C 15% jaD 10%. Mahdollisiaäänestyksiäon 2 4 =16. Jos muidenantamakannatus on10% tai alle, Aei voi muuttaatilannetta.Tämä on mahdollistasilloinkun kukaanmuu ei äänestäpuolesta taikun ainoastaanD äänestääpuolesta.Näissä kahdessavaihtoehdossaA:lla onedelleen kaksivaihtoehtoa,joten saadaan4 tapausta,joissa A ei voivaikuttaa. Jos muiden kannatuson yli 50%, ei A voi myöskäänmuuttaa tilannetta, joten tästä saadaanmyös 2 tilannetta, joissa A eivoi vaikuttaa. Koska A ei voi vaikuttaa6 tilanteessa, hän voi vaikuttaalopuissa 10 tilanteessa, jaA:n valtaindeksi on 10. Vastaavallatavalla voidaan laskea kaikkienvaltaindeksit, ja saadaan A = 10,B=6,C=6,jaD=2.Nämäindeksitovat suhteellisia, ja ne voidaantulkita esimerkiksi niin, ettäC:n ääni ratkaisee kolme kertaaniin usein kuin D:n ääni. Tämä selittäähyvin sitä, miksi pienistäpuolueista saattaa usein tuntua,että ne eivät pääse vaikuttamaanmihinkään.Veli PeltolaKirjallisuutta[1] Lewis, H. W.; Miksi heittää lanttia? hyvienpäätösten tiede ja taide. Helsinki: Terracognita, 1999, Hakapaino[2] Paulos, John Allen; A MathematicianReads the Newspaper. New York:BasicBooks, 1995ValmennuskurssejaTeknilliseen korkeakouluunMatematiikan ja fysiikan kurssitTeekkarien järjestämiä ja vetämiäLaskuharjoitukset pienryhmissäSisäänpääsy 90% vuonna 2001Kurssipaikkana HelsinkiAjankohta 2 - 22.5.2002hinta 310sis. 28 t luentoja, 28 t laskuharjoituksia pienryhmissä, simuloidutpääsykokeet, etukäteistehtäviä ja kurssimateriaalinwww.tietopoli.fiTietopoli OyOtakaari 2202150 EspooPuh: 09 466 559Fax: 09 468 3184/ kurssie-mail: info@tietopoli.fiweb: www.tietopoli.fi

Seepia 5Torstai 14.2.2002Life on John Conwaynvuonna 1970 kehittämä matemaattinenpeli. Se on yksinkertainenesimerkki ns. soluautomaatista.Soluautomaatti on pienten yksiköidenmuodostama hila, jossajonkin systeemin toimintaa mallinnetaansoveltamalla tiettyjä sääntöjäyksiköihin, joita kutsutaan soluiksi.Jokainen solu on jossakin tilassa,joka on yksi kahdesta taiuseammasta mahdollisesta. Säännötmääräävät, miten erilaisetnaapurisolujen yhdistelmät vaikuttavatsolun tilaan. Soluautomaattejaon käytetty mitä moninaisimpiintarkoituksiin kaasumolekyylienmallintamisesta erilaisiinalgoritmeihin.Life-pelissä hila on yksinkertainenkaksiulotteinen ruudukko.Tähän ruudukkoon asetellaanpelin alkaessa jonkinlainen kuvioalkuasemaksi. Jokaisella solullaon kaksi tilaa: elossa ja kuollut.Alkuasemasta käydään jokainensolu yksitellen läpi käyttäen seuraaviasääntöjä: Jos kuolleella solullaon täsmälleen kolme elossaolevaa naapurisolua (vaaka-, pysty-tai viistosuunnassa yhden solunpäässä), solu syntyy eli muuttuueläväksi. Jos elävällä solullaon kaksi tai kolme naapuria, se jäähenkiin. Muissa tapauksissa solukuolee tai pysyy kuolleena (ks.kuva 1). On kuitenkin huomattava,että kaikki solut on käytäväläpi ennen tilojen muuttamista.Tällä tavalla peli jatkuu, ja jokaisellavuorolla eli sukupolvella kaikkisolut käydään läpi.R-pentominoR-pentomino on nimensämukaisesti viidestä solusta koostuvar-kirjaimen muotoinen kuvio.Mielenkiintoisen tästä kuviosta tekeese, että se muuttuu vielä yli tuhannensukupolven kuluttua,mikä on harvinaista pienten, allekymmenen solun kuvioiden kohdalla.R-pentominon muuttuessasyntyy myös monia Life-pelissäyleisesti esiintyviä kuvioita.Ensimmäinen tällainen kuvio syntyy43. sukupolvessa. Kyseessä onblokki, joka on yksinkertaisin pysyväkuvio. Se ei siis muutu tai hajoaitsekseen. Sukupolvessa 51nähdään ensimmäinen jaksollisestimuuttuva kuvio eli oskillaattori.Kyseessä on blinker, joka toistuusamanlaisena joka toinen sukupolvi,eli sen jakso on kaksi. Monetoskillaattorit levittävät ympärilleenns. kipinöitä, jotka kuolevat seuraavassasukupolvessa. Pian tämänjälkeen, sukupolvessa 69,esiintyy Life-universumissa hyvinmielenkiintoinen ilmiö: yksinkertainenliikkuva kuvio eli avaruusalusnimeltä glider. Se toistuusamanlaisena neljän sukupolvenvälein, mutta liikkuu aina yhdenruudun viistoon. Conway löysimyös avaruusaluksia, jotka liikkuvatvaaka- tai pystysuoraan.R-pentomino kasvaa vielä noin tuhatsukupolvea tuottaen lukuisiamielenkiintoisia kuvioita. Havaittavissaon useita pysyviä kuvioitasekä erilaisia oskillaattoreita. Kuviontutkiminen käsipelillä on kuitenkinhankalaa, mistä syystä tehtäväänon kehitetty lukuisia tietokoneohjelmia,joista joitakin onmainittu Seepian kotisivuilla.Monimutkaisempiakuvioita1970-luvulla Conway lupasi50$ palkinnon sille, joka osoittaisi,että Life-pelissä olisi äärettö-Kuva 1: Life-pelin säännöt: Solu akuolee yksinäisyyteen, solu b kuoleeahtauteen ja c-solut syntyvät seuraavassavuorossa. Muut solut pysyvät ennallaan.28

Seepia 5 Torstai 14.2.2002Kuva 2: Joitakin Life-pelin kuvioita.mästi kasvavia kuvioita, eli kuvioita,joiden elävien solujen lukumääräkasvaa rajatta. VastoinConwayn odotuksia palkinto lunastettiinhyvin pian. Yksinkertaisintällainen kuvio on nimittäinpuffer train, joka koostuu kahdestaLWSS-avaruusaluksesta, joidenvälissä on seuraavassa vuorossab-heptominoksi muuttuvakuvio. Puffer train liikkuu eteenpäinja jättää jälkeensä vanan sekalaisiapysyviä kuvioita. Toinentapa luoda rajattomasti kasvaviakuvioita on glider gun, joka liikkuuedestakaisin lähettäen gliderin oikeallealaspäin aina 30 sukupolvenvälein. Kyseessä on siis oskillaattori,jonka jakso on 30. Näidenyhdistelmää kutsutaan nimellärake, joka on siis eräänlainen liikkuvaglider gun.Life-maailmaan on kehitettylukuisia enemmän tai vähemmänhyödyllisiä, mutta yhtäkaikkimielenkiintoisia kuvioita. Koskaavaruusalukset kulkevat aina suoraviivaisesti,niitä voidaan käyttäätiedonsiirtoon. Esimerkiksi jono,jossa tietyin väliajoin kulkee glidereita,voi edustaa bittijonoa. Voidaansopia, että aukko jonossatarkoittaa nollaa, jolloin on mahdollistalähettää informaatiota.Suurin nopeus, jolla informaatiovoi periaatteessa edetä Life-pelissä,on luonnollisesti yksi solu / sukupolvi.Conway nimesi tämännopeuden valonnopeudeksi, jotamerkitään kirjaimella c. Gliderinnopeus on siis c/4. On osoitettu,että suurin nopeus, jolla avaruusalusvoi edetä diagonaalisesti,on juuri c/4 ja vaaka- tai pystysuoraanc/2. Valonnopeudensaavuttavia laitteita ei ole löydetty.Jotta informaatiojonot eivät jäisivain silmäniloksi, voidaan Lifemaailmaanluoda kuvioita, jotkatoimivat loogisten porttien tavoin.Näiden avulla voidaan periaatteessarakentaa erilaisia laskukoneitatai vaikkapa kokonaisia tietokoneita.Joitakin tällaisia koneitaon rakennettukin. Voidaan mainitaesimerkiksi alkulukugeneraattori,joka tuottaa LWSS-avaruusalustenjonon, josta ei-alkuluvuton poistettu.Eräs mielenkiintoisimmistakysymyksistä Life-maailmassa onTuringin koneen ja edelleen universaalinkonstruktorin mahdollisuus.Turingin kone on käsite, jollatarkoitetaan laitetta, joka voisi ratkaistaerilaisia ongelmia tietonauhanja äärellisten muistipaikkojenavulla. Tietonauha voisi ollayksinkertainen informaatiojono,johon sovelletaan tehtävästä riippuviasääntöjä muistipaikkojen tilojenmukaan. Voidaan osoittaa,että Life-peliin on mahdollista rakentaaTuringin kone; monimutkaisuudenvuoksi tällaista ei kuitenkaanole vielä tehty. Universaalikonstruktori taas on Turinginkonetta hyväksi käyttävä laite,joka rakentaa kopion mistä tahansasille syötetystä kuviosta. Tämäkuvio olisi kuitenkin äärimmäisenmonimutkainen.Life-peli on hyvin yksinkertainensoluautomaatti, muttaosoittaa silti tällaisten soluautomaattienkykenevän moniin erilaisiintehtäviin. Tulevaisuudessa soluautomaattienmerkitys matematiikassaja mahdollisesti fysiikassakinvoi olla arvaamattoman suuri.Jari VarjeKirjallisuutta[1] Gardner, Martin; Wheels, Life and OtherMathematical Amusements. W.H. Freeman& Co, New York 1983.[2] Schatten, Alexander; Cellular Automata.http://www.ifs.tuwien.ac.at/~aschatt/info/ca/ca.html[3] Callahan, Paul; Game of Life.http://www.math.com/stundents/wonders/life/life.html[4] Berlekamp, Conway & Guy; WinningWays, vol. 2. 1982.[5] Dewdney, A. K.; The Armchair Uiverse.1988.29

NÄE TULEVAISUUTEEN!Teknillinen korkeakoulu, OtaniemiOpintotoimisto, PL 1100, 02015 TKKpuh. (09) 451 2911, 451 2046, 451 3933www.hut.fi/AbiTampereen teknillinen korkeakouluOpintotoimisto, PL 527, 33101 Tamperepuh. (03) 3115 2445, 3115 2444www.tut.fiLappeenrannan teknillinen korkeakouluOpintotoimisto, PL 20, 53851 Lappeenrantapuh. (05) 621 6056, 621 6062, 621 6063www.lut.fiOulun yliopisto, Teknillinen tiedekuntaLinnanmaa, PL 4000, 90014 Oulun yliopistopuh. (08) 553 2001, hakupaperit: (08) 553 4035www.ttk.oulu.fiÅbo Akademi, Kemiallis-teknillinen tiedekuntaKanslia, Piispankatu 10, 20500 Turkupuh. (02) 215 4550, 215 4415www.abo.fiTEKNISTEN TIETEIDEN YHTEISVALINTA / DIPLOMI-INSINÖÖRI- JA ARKKITEHTIKOULUTUKSEN YHTEISVALINTA 2002

Seepia 5 Torstai 14.2.2002Kuka politiikan raskassarjalainen?5p. Hän soitti historian ensimmäisen taivaankappaleidenvälisen kaukopuhelun kotoaan.4p. Hän oli maansa johtajan varamies vuosina1953 — 1961.3p. Tämä republikaani hävisi 1900-luvun tasaisimmanYhdysvaltain presidentinvaalin Kennedyllevuonna 1960.2p. Hänen vuoden 1972 vierailujaan Neuvostoliittoonja Kiinaan pidetään historiallisina.1p. Yhdysvaltain historian kiistellyin presidentti erosivirastaan vuonna 1974 Watergate-jupakanvuoksi.Mikä itsenäisyyttäkin tavoitteleva?5p. Paikallinen väestö tuntee alueen Euskal Herrirannimellä. Latinaksi se on Vasconia.4p. Tämä Biskajanlahden reunustama alue jakaantuukahden Länsi-Euroopan valtion kesken.3p. Asukkaita erottaa ympäröivästä valtaväestöstäkieli, joka ei ole sukua millekään tunnetulle kielelle.2p. Terroristijärjestö ETA on jo vuosia käynyt sotaaalueen itsenäisyydestä Espanjaa vastaan.1p. Alue on antanut nimensä paikalliselle perinnepäähineelle,baskerille.Mikä eläin?5p. Eläimellä on nisäkkäistä eniten kaulanikamia,yhdeksän. Se voi kääntää päätään 270 astetta.4p. Bradypus kuuluu vajaahampaisten lahkoon.Muurahaiskarhut ja vyötiäiset ovat sen lähimmätsukulaiset.3p. Se on ainoa maaeläin, jonka turkissa kasvaa levää— myös eläimen eläessä.2p. Eläimeen liitetään ominaisuus, joka luetaanmyös yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä.1p. Kiireettömyyteen viittaava luonteenpiirre esiintyymyös tämän verkkaisesti elävän otuksen nimessä.Kuka maansa ylin?5p. Viranhaltija käyttää tunnuksenaan kalastajansormusta,joka hävitetään hänen kuoltuaan.4p. Tämän johtajan valtiollinen asema on nykymuodossaanBenito Mussolinin säätämä.3p. Hänet valitsee eliniäksi konklaavi, jonka jäsenistönyläikäraja on 80 vuotta.2p. Nykyinen viranhaltija on tehtävässään ensimmäinenei-italialainen yli 450 vuoteen.1p. Hän on sekä maailman pienimmän valtion ettäsuurimman uskontokunnan päämies.Mikä historiaan verellä kirjoitettu?5p. Yhdysvaltain varapresidentti Dan Quayle kutsuisitä ”irvokkaaksi jaksoksi kansakuntansa historiassa”.4p. Tapahtumaketjun viimeisen vaiheen toimeenpanostapäätettiin Wannseen konferenssissa1942.3p. Alkuperäisessä kreikankielisessä merkityksessäänsana tarkoittaa polttouhria.2p. Tämän ”lopullisen ratkaisun” toteuttamisessaolivat keskeisiä Belzecin ja Treblinkan kaltaisetlaitokset.1p. Viiden miljoonan juutalaisen järjestelmällinenjoukkotuho on historian raaimpia kansanmurhia.Mikä tähtitaivaan ilmiö?5p. Sen yksittäisillä osilla on pysähtyneisyyden ajanjohtajan nimi.4p. Ilmiö noudattaa samaa kiertorataa kuin Templinpyrstötähti 1866.3p. Se näkyy noin 33 vuoden välein Leijonan tähdistössä,jonka mukaan se on myös nimetty.2p. Ilmiö koostuu komeetankappaleista, jotka palavatjoutuessaan Maan ilmakehään.1p. Vuosina 1998 ja 1999 saatiin marraskuun 14.päivän tienoilla jälleen ihailla tätä komeaa meteorisadetta.© Janne L. KäkiVastaukset: 1. Richard Nixon | 2. Baskimaa | 3. Laiskiainen | 4. Paavi | 5. Holokausti | 6. Leonidit”The holocaust was an obscene period in this nation’s history. I mean in this century's history. We all lived in this century. I didn’t live in this century.” – Dan Quayle31