”Ympäristön kauttaaltistuminen voipahimmillaan tavoittaakoko väestön.”Tällaisia ominaisuuksia, jotka voivatvaihdella myös saman materiaalin eri kokoluokissa,ovat muun muassa muoto, kiderakenne,varaus, reaktiivisuus, pintaankiinnittyneet yhdisteet, liukoisuus sekätaipumus muodostaa suurempia ryppäitäjoko samanlaisten tai erilaisten hiukkastenkanssa. Samastakin materiaalista valmistetuillepartikkelityypeille on riskit arvioitavajokaiselle erikseen.Myös materiaalin elinkaaren kaikillevaiheille tulee luoda omat turvanorminsa.Ensimmäisessä ja toisessa vaiheessaeli materiaalien valmistuksessa ja siirrossatuotantoprosesseihin mahdollinen altistumiskohdeon suppea työntekijäjoukko.Vastuu sen turvallisuuden valvonnastakuuluu työsuojeluviranomaisille. Kolmannessavaiheessa tapahtuu jakelu kuluttajilleja tuotteen käyttö. Viimeisenä vaiheenaon tuotteen poistaminen jätteenä.Materiaalin käyttöturvallisuus, päästötympäristöön ja ympäristövaikutukseton kyettävä kartoittamaan joka vaiheessa.Nanotuotteiden käyttäjät muodostavattyöntekijöitä paljon suuremman ryhmän,ja ympäristön kautta altistuminen voi pahimmillaantavoittaa koko väestön.Vaarat hallintaanVaarallisuus on materiaalin ominaisuus,johon ei voida vaikuttaa. Esimerkiksi rikkihappoon sinänsä vaarallinen aine. Vaarallisiaovat lumihiutaleetkin; tappavathanlumivyöryt ihmisiä.Vaarallisuuden aiheuttamia vahinkojavoidaan säädellä riskienhallinnan avullaeli vahingon todennäköisyyden minimoinnilla:rikkihappoa on säilytettävä ja käsiteltäväoikein, ja lumivyöryvaroitukset onsyytä ottaa tosissaan.Kun nanomateriaalin vaarallisuus ontodettu esimerkiksi toksikologisin kokein,voidaan siirtyä riskienhallintaan. Nanomateriaalienyhteydessä se tarkoittaa aineellealtistumisen todennäköisyyttä yhdistettynäaltistusannosten suuruuteen ja altistustiheyteen.Altistuminen on vaarallisen aineenpitoisuuden ja altistumisajan yhdistelmä,ja annos puolestaan biologiseensysteemiin päätyvän vaarallisen aineenmäärä.Kaikki kemikaaleille kehitetyt riskienhallintamenetelmäteivät kuitenkaan sellaisinaansovi nanomateriaaleille. Kemikaaleillaesimerkiksi annos määritelläänpainoyksikköinä tilavuudessa. Nanomateriaaleillaaltistuminen korreloikin useinEU:n myllyt jauhavat hitaastiEuroopan unionissa nanoteknologianriskien arviointi kuuluu Terveydenja kuluttajansuojelun pääosastolle, jonkaorganisaatiossa on useita itsenäisiätieteellisiä komiteoita. Ne antavat lausuntojakomissiolle, joka taas esittää tarpeellisiksikatsomansa toimenpiteet hyväksyttäviksiEU:n parlamentille.Riskeihin komissio on ottanut kantaaNanoteknologian toimintasuunnitelmassa2005–2009. Siinä komissio katsoovälttämättömäksi, että nanoteknologiaanliittyvät turvallisuusongelmatyksilöidään ja niihin puututaan mahdollisimmanvarhaisessa vaiheessa.Lisäksi komissio tukee riskejä selvittäväätutkimusta ja haluaa kansainvälisenyhteistyön avulla kehittää riskinar-Viisi haastettaNanoriskien kartoitus on edellyttää tieteidenvälistäyhteistyötä ja laajaa kansainvälistäyhteistoimintaa. Tunnettututkija Andrew Maynard kollegoineenjulkaisi hiljattain alan viisi suurintahaastetta, jotka tulisi ratkaista viidentoistaseuraavan vuoden aikana.Ensimmäinen, välitön haaste on luodalaajoja strategisia ohjelmia. Ohjelmienon perustuttava kansainväliselle yhteistyölleja koordinaatiolle sekä laajapohjaiselletiedonvälitykselle.Toisena haasteena on kehittää laitteitananopartikkelien mittaamiseksi ilmastaja vedestä. Emme vielä edes varmastitiedä, mikä kulloinkin olisi tärkein mitattavaominaisuus: lukumäärä, pintaala,massa vai jokin muu.Eniten tarvitaan halpoja, helposti liikuteltaviaaltistusta mittaavia laitteitatyöterveystutkimuksiin. Kipeä tarve onmyös laitteille, joilla mitataan nanohiukkasiaympäristöstä. Ilman niitä nanomateriaalienympäristövaikutustenarviointi on mahdotonta.Tulevaisuudessa tarvitaan myös automatisoitujasensorisysteemejä, jotkaviointi- ja -hallintamenettelyjä. Komissioaikoo myös esittää tarpeellisia muutoksiaEU-säädöksiin.Tarvittavaa tietoa tuotetaan toimintaelimissä.Niitä ovat muun muassa uusiaterveysriskejä käsittelevä tiedekomiteaSCENHIR ja kulutustavaroiden tiedekomiteaSCCP.Alan tutkimusta tehdään komission tutkimuskeskuksessa.Seitsemännessä puiteohjelmassananoriskien tutkimusta rahoitetaannoin 30 miljoonalla eurolla.Ohjelman ensimmäisen seurantaraportinmukaan useimmat tavoitteista ovatvielä harkinta-asteella. Esimerkiksi uusiensääntelytoimenpiteiden tarpeen osaltaon päädytty siihen, että periaatteessa nykyinenlainsäädäntö on kattava, mutta sitätarkkailevat esimerkiksi ilman tai vedennanohiukkaspitoisuuksia ja antavat rajaarvojenylityttyä hälytyksen.Kolmantena haasteena on rakentaaluotettavia menetelmiä nanomateriaalienympäristövaikutusten arvioimiseksiniiden koko elinkaarelta raaka-aineentuotannosta jätteeksi.Neljäs suuri haaste on kehittää uusiamyrkyllisyystestejä. Niihin kuuluvatmuun muassa nopeat seulontamenetelmät,joilla voidaan testata tuhansien erilaistenpartikkelien toksisuutta.Viimeisenä tulee toksisuusmallienluominen. Niiden avulla voitaisiin tulevaisuudessaennustaa partikkelien myrkyllisyyttä.Viiteen haasteeseen vastaaminen onedellytys turvallisen nanoteknologiansynnylle. Turvallisuustutkimukseen käytetäänkuitenkin vain muutama prosenttinanoteknologian kokonaisrahoituksesta.Sillä ei tavoitteeseen päästä.Asbestin myrkyllisyyden kaltaistenyllätysten toistumiseen ei kuitenkaanluulisi enää olevan varaa.massan sijasta partikkelien pinta-alaan.Nanohiukkaset ovat samaa kokoluokkaakuin monet biologiset perusrakenteet,ja niillä on paljon biologisesti vaikuttaviaominaisuuksia. Hiukkasilla voi siten ollalukemattomia erilaisia vaikutuksia elimistössä,mikä tekee niiden toksikologianhankalaksi.Kun kemikaalien toksikologisissa testeissänormaalisti riittää kahden tai kolmenfysikaaliskemiallisen ominaisuudenhuomioiminen, nanopartikkeleille on ehdotettujopa kuudentoista ominaisuudenselvittämistä.Jari Koponen on kemisti, tietokirjoittajaja nanoteknologiaan erikoistunutvapaa toimittaja.26 <strong>Kemia</strong>-Kemi Vol. 35 (2008) 1
Työterveyslaitoson täydennettävä.Varausklausuulissa annetaan kuitenkinmahdollisuus ehdottaa muutoksia, josriittävän painavia tieteellisiä näyttöjä ilmenee.Aseeton ReachSCENHIRIN mukaan nykyisissä riskinarviointimenetelmissäon puutteita, jotkaon korjattava. Erityisesti nykytiedot nanohiukkastentoksikologiasta ja ympäristötoksikologiastaovat puutteelliset. SCCPsuosittaa, että aurinkovoiteissa käytettäviennanomateriaalien turvallisuutta onuusien tietojen perusteella arvioitava uudelleen.Nanomateriaalit kuuluvat periaatteessakemikaaliasetus Reachin piiriin. Kemikaalienvalmistajia ja maahantuojia koskevasäännöstö on kuitenkin käytännössä niidensuhteen voimaton, sillä arviointiin tarvittaviatietoja ei ole saatavilla.Reach onkin toistaiseksi odottavallakannalla, ja esimerkiksi hiilinanoputkiavoidaan edelleen käyttää kuten grafiittia– ovathan molemmat hiiltä.Kaikki eivät kuitenkaan odottele lainsäädännönpakkoa: jotkin yritykset ovatvapaaehtoisesti luoneet nanomateriaalienturvallista käyttöä koskevia käytäntöjäja ohjeita. Edelläkävijöitä ovat suureteurooppalaiset BASF ja Bayer, Suomessaesimerkistä käy Beneq.Elektronimikroskooppikuva keuhkojenmakrofagista eli elimistönpuolustuksessa toimivasta suurikokoisestasyöjäsolusta. Mustatkerääntymät koostuvat nanokokoisistatitaanidioksidipartikkeleista.Jari KoponenAlkuperäislähde: Oberdörster et al,Environmental Health Perspectives (2005).Nanopartikkelit tunkeutuvat ihmisen elimistöönkeuhkojen, ruuansulatuselimistön ja ihon kautta.Kehossa verenkierto ja imunesteet kuljettavatpartikkeleita eri sisäelimiin.<strong>Kemia</strong>-Kemi Vol. 35 (2008) 127
Change language