Toinen tunnekarttakirja

K i i t o l l i s u u s >< harmi
KIITOLLISUUS on asenne, jonka opettamisessa ainakin omalla äidilläni oli kova
urakka. ”Mites sanotaan?”, kaikui korvissani monta kertaa. Nyt se pieni tärkeä
sana tulee jo luonnostaan ihan aitona tunteenilmaisuna. Kiitos tuosta opista, äiti!
Kiitollisen asenteen opettelu lienee helpoimpia tapoja aktivoida lepohermosto(4)?
Olen kiitollisuuden velassa Titalle, jonka rakentaman pienoismallin ikuistin
kotoisuuden tunnetta kuvittamaan, sekä Anssille kokemusasiantuntijuudesta.
”olen kiitollinen”, ”kiitos”, ”taidan olla vastapalveluksen velkaa”, ”kiitti”, ”tattis”, ”tänks”
L e m p e y s >< itseinho
LEMPEYS saa tekemään hyvää toisille. Kunpa antaisimme lempeän puolemme
näkyä muulloinkin kuin vain ystävänpäivänä.
Tunnekartalla lempeyden vastatunteena on itseinho. Eikö itseensäkin voisi
suhtautua vähän lempeämmin?
”pidän huolta”, ”välitän”, ”olen hyväntahtoinen”, ”suhtaudun suopeasti”, ”olen
armollinen”, ”kohtelen hellävaraisesti”
E h e y s >< säröily
EHEYS on henkisen säröilyn vastakohta. Yleisin sitä kuvaava tunnesana lienee
onnellisuus – sellainen vähän pitempi hyvän olon kausi.
Vanhemmat ihmiset monesti seestyvät elämänkokemuksen myötä.
”olen onnellinen”, ”kaikki OK”, ”autuas olo”, ”kaikki on kunnossa”, ”kaikki reilassa”
******
~ 21 ~