Ishtar 1/2017
Ishtar 1/2017. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 21. vuosikerta.
Ishtar 1/2017. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 21. vuosikerta.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
a<br />
Oriental Dance Festival<br />
Savonlinna<br />
Gaala Oriental & Toiseen maailmaan<br />
10.6.<strong>2017</strong> Savonlinnasali<br />
aa a<br />
Oriental Dance Festival Savonlinna tarjoili kohokohtanaan<br />
lauantai-illan Gaala Orientalin sekä Farah ry:n odotetun<br />
uuden tanssiteatteriteoksen Toiseen maailmaan.<br />
Kun estradille nousi itämaisen tanssin crème de la crème,<br />
gaala itseoikeutetusti tarjosi ensimmäisen puoliajan<br />
huikeaa tanssitykitystä.<br />
Toisen puoliajan tanssiteatteriteos puolestaan<br />
imaisi katsojat fantasiamaailmaan ja jätti näyttävyydellään<br />
unohtumattomat kuvat verkkokalvoille.<br />
a a<br />
joissa myös tanssijoiden omat persoonat<br />
pääsevät esille, kuten vaikkapa gaalan<br />
australialaisvieraiden ilottelussa.<br />
Vaihtelua illan itämaiseen tarjontaan<br />
toi tanssiryhmä Hilpeät helmat, joka<br />
esitti Anita Kurvisen mustalaistanssikoreografian.<br />
Värikkäät tuplakellohameet<br />
täyttivät ison estradin, ja melankolissävyinen<br />
mustalaismusiikki toi kontrastia<br />
itämaisiin säveliin.<br />
Gaalan soolot<br />
Gaala Orientalissa nähtiin kolme solistia,<br />
itseoikeutetut festivaalin tähtiopettajat<br />
Nesma Al Andalus, Mohamed El Hosseny<br />
sekä Päivi Mielikäinen.<br />
Päivi Mielikäistä katsellessani olen<br />
luultavasti jäävi, sillä Päivi on ensimmäisiä<br />
opettajiani parinkymmenen vuoden<br />
takaa, ajalta ennen Päivin lähtöä Australiaan.<br />
Rakastan Päivin kykyä välittää tanssin<br />
tunnetilat ja taitoa olla<br />
läsnä tanssissa – hänen tanssiaan<br />
seuratessani uppou- dun täysin<br />
tanssiin, ulkoiset tekijät unohtuvat.<br />
Mohamed El Hosseny esitti kaksi<br />
tanssikokonaisuutta, oman tulkintansa<br />
Mahmoud Redan muwashshah-koreografioista<br />
Ahin li qalbi ja Ya gharib al<br />
dar sekä Halawit roh ‐tanssin. Nämä kaksi<br />
kokonaisuutta valottivat hyvin Hossenyn<br />
eri puolia tanssijana: toisaalta hän on<br />
vahvasti tekninen, yksityiskohtia viljelevä<br />
ja pienet aksentit hallitseva, toisaalta<br />
hauska huvittelija, jonka perimmäisenä<br />
tavoitteena on viihdyttää yleisöä. Saimme<br />
esityksessä myös kuulla Hossenyn<br />
soittotaitoja. Seurueeni teini-ikäinen jäsen<br />
nimesi Hossenyn rempeän ilottelun<br />
illan parhaaksi numeroksi – pahoittelut<br />
kaikille naispuolisille esiintyjille.<br />
Minulle gaalan kiistaton tähti oli Nesma<br />
Al Andalus. Olen aiemmin nähnyt<br />
a<br />
Nesman Yalla!-festivaalissa Helsingissä<br />
toistakymmentä vuotta sitten, ja silloin<br />
Nesma teki minuun lähtemättömän vaikutuksen<br />
baladillaan.<br />
Festivaaligaalassa näimme Nesmalta<br />
kaksi erityylistä tanssia, mutta suoraan<br />
sanoen minulla ei ole mitään mielikuvaa<br />
siitä, mitä Nesma tanssi – seurasin<br />
hänen tanssiaan, läsnäoloaan, naisellista<br />
herkkyyttään ja vahvaa liikekieltään niin<br />
intensiivisesti, että kadotin kokonaan<br />
ajan ja paikan tajun.<br />
Erityisesti ihailin sitä, miten yksi jokseenkin<br />
pieni nainen voi niin täydellisesti<br />
hallita ja hyödyntää valtavan suurta<br />
estradia, yhtä aikaa flirttailla yleisön<br />
kanssa ja vaikuttaa silti kaikkea muuta<br />
kuin päällekäyvältä. Nesman tanssi on<br />
sisäistynyttä, läsnäolevaa ja tulkitsevaa,<br />
sellaista, jolla on sanottavaa katsojalle.<br />
<strong>Ishtar</strong> 1/<strong>2017</strong> 5