Fintendo Magazine 2

Arpinaamainen Rathalos on sankarin luottokumppani.
Ratsastajat eivät tapa hirviöitä, vaan tainnuttavat ne tai
häätävät toisaalle. Tästä huolimatta mukaan tarttuu suomuja,
luita ja muuta roinaa, joita tarvitaan asesepän luona. Myös
ympäristöstä on mahdollista kerätä hyödyllisiä hyönteisiä,
sieniä ja marjoja. Monsterit vetäytyvät luoliin, joita sijaitsee
runsaasti ympäri maailmaa. Muutaman lyhyen käytävän
sisältävät luolastot päättyvät pesään, josta voi ryöstää yhden
munan. Munasta kuoriutuu uusi tiimin jäsen lähimmässä
tukikohdassa. Kuoren kuviosta ja värityksestä on mahdollista
päätellä laji etukäteen, mutta jokainen hirviö on silti yksilö ja
voi kantaa syntyessään erilaisia geenejä. Hirviöiden geenejä
ja liikkeitä on mahdollista siirtää toiselle, joten heikoistakin
yksilöistä on hyötyä. Esimerkiksi sähkötyypin Khezusta saa
monipuolisemman soturin periyttämällä sille Rathianin tulenlieskat.
Tietysti kykyjä avautuu myös keräämällä kokemuspisteitä
taisteluissa.
Storiesin maailma on laajempi kuin yhdessäkään aiemmassa
Monster Hunter -pelissä, tai ainakin yhtenäinen kartta luo
tällaisen tunteen. Rakennusten ja luolastojen välillä on edelleen
lyhyitä lataustaukoja, mutta aavikko, tasanko, viidakko ja
muut pääalueet ovat jokainen oma valtava lääninsä. Pelimaailma
ei ole aluksi täysin avoin, mutta portti vapauteen
avautuu viimeistään lentotaitoisen monsterin liittyessä joukkoon.
Pedoilla on muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten
uintikyky, kylmänsieto ja lohkareiden murskaus. Maailma on
täynnä vaihtoehtoisia reittejä ja piilotettuja aarteita, joihin
pääsee käsiksi vain tiettyjen erikoiskykyjen avulla.
Valtavista alueista ja lukuisista salaisuuksista huolimatta
peli myös näyttää hämmästyttävän hyvältä. Olen kritisoinut
aiemmin Monster Hunterien karkean realistista ulkoasua,
joka toimii kyllä TV-ruuduilla, mutta ei 3DS:n matalaresoluutioisella
näytöllä. Storiesin selkeä ja sarjakuvamainen
graafinen tyyli osuu viimein nappiin. Vähäisemmistä yksityiskohdista
huolimatta söpötkin monsterit näyttävät
esikuviltaan, kamppailut rullaavat sulavasti ja värisävyt ovat
lämpimiä. Pari suurinta aluetta sisältää muutamia heikosti
animoituja liehuvia lippuja ja oksia, mutta pieni nykiminen ei
juuri häiritse New 3DS -mallin omistajia.
Monster Hunter Storiesissa on myös moninpelitila, jossa on
pääsee mittaamaan kolmesta hirviöstä koostuvien tiimien
paremmuutta lähiverkossa tai netissä. Taisteluiden sääntöjä
on mahdollista muokata, mutta testin perusteella voitoista ei
kannata edes haaveilla ennen tarinan läpäisyä konkareiden
dominoidessa. Capcom jakelee linjojen kautta myös ilmaisia
lisätehtäviä. Tuleva Zelda-teemainen tehtäväsarja vaikuttaa
erityisen kiinnostavalta.
Yhteenveto
Monster Hunter Stories ei ole kaikista omaperäisin roolipeli,
mutta se erottuu edukseen lukuisista viime aikoina
pelaamistani keskinkertaisista seikkailuista. Pelatessa on koko
ajan hyvä mieli onnistuneen jaksotuksen ja ulkoasun ansiosta,
suurimmat kritiikin aiheetkin ovat oikeastaan makuasioita.
Storiesissa riittää kerättävää sekä suurien villipetojen että
pienien taskuhirviöiden ystäville.
• Ville Polvela
Yksi 3DS:n nautinnollisimmista roolipeleistä.
Fintendo.fi – 31