Fintendo Magazine 2

Retro Studiosin kykyjä epäiltiin ja kolmitulotteiseen Metroidiin suhtauduttiin epäluuloisesti, mutta lopputuloksena oli yksi 2000-luvun
laadukkaimmista videopelitrilogioista.
Kulisseissa kuitenkin kuhisi. Nintendo oli tykästynyt Texasista
ponnistaneen Iguana-pelistudion tekemisiin, ja kun mm.
Turok-peleistä tutun pelistudion nokkamies Jeff Spangenberg
siirtyi tehtävästään sivuun perustamaan Retro Studios -nimeä
tottelevaa pelifirmaa, oli Nintendo kärppänä paikalla ja otti
tämän vauva-askeleita ottaneen pelitalon alaisekseen. Tuolloin
Metroidia ei ollut vielä tarkoitus kehittää jenkkistudion
toimesta, vaan firmalle annettiin tehtäväksi suunnitella pelejä
tuolloin vielä Dolphin-työnimellä tunnetulle GameCubelle.
Projektit eivät ottaneet heti tuulta alleen, eikä Nintendon
puoleltakaan tullut peukkuja Retron kokeiluille. Kerran paikan
päällä esittelytilaisuudessa vieraillut Shigeru Miyamoto pudisteli
päätään kaikkien muiden paitsi yhden näyttävän konseptin
edessä. Tämä projekti kulki tiedostonimellä Action-Adventure
ja Miyamoto innostui näkemästään niin paljon, että halusi demon
tekniikan osaksi seuraavaa Metroid-peliä. Pelin nimeksi
muodostui lopulta Metroid Prime, ja Retron parisataa henkeä
sisältävä henkilökunta tiputti pois kaikki muut työstämänsä
projektit panostuksen siirtyessä pelkästään Metroid Primeen.
Panostus ei suinkaan ollut turhaa, vaikka ensin näyttikin hieman
huolestuttavalta.
GameCuben Metroid Prime oli ennen julkaisuaan suuren kohun
silmässä. Ei voi kuin kuvitella, miten suurta valitus olisi
ollut, jos kyseinen ”skandaalipeli” olisi paljastettu näin somen
ja mielensäpahoittamisen kultakautena. Ensinnäkin tieto siitä,
ettei Metroidin parissa loistavaa työtä tehnyt Nintendon
oma tiimi ollut projektissa mitenkään mukana, sai aikaan
paljon porua. Jos se pelaajien raivo oltaisiin saatu valjastettua
sähköksi, olisi maailma ollut valaistuna seuraavan vuosisadan.
Tosiasiassa Gunpei Yokoi oli menehtynyt traagisessa
onnettomuudessa 90-luvun lopulla. Muut Metroid-sarjan
avainnimet (mm. pääsuunnittelija ja ohjaaja Yoshio Sakamoto)
kokivat jotenkin kiusalliseksi tehdä uudenlaista Metroid-peliä
ilman sarjan varsinaista luojaa.
Metroid-sarja oli elänyt kultaiset päivänsä kaksiulotteisuuden
ollessa vielä se pelimaailman A ja O. Sarja skippasi täysin varhaisten
kolmiulotteisten pelien hullut päivät. Kun peliala oli
omaksunut kolmannen ulottuvuuden standardikseen, teki
Retro Studios jotain täysin odottamatonta ja siirsi Metroid
Primen kuvakulman trendikkäästä kolmannesta persoonasta
enemmänkin räiskintäpeleistä tuttuun ensimmäiseen persoonaan.
Jumalanpilkkaan alettiin vetämään pelaajien toimesta
vertauksia hyvinkin nopeasti ensimmäisten kuvamateriaalien
tullessa julki, sillä olihan nyt tunnelmalliseen tutkiskeluun
aiemmin nojannut pelisarja aivan eri muotista veistetty kuin
machoilevat ja aivottomat räiskintäpelit.
“Metroid Primessa onnistui likimain kaikki
mahdollinen.”
Texasisilainen Retro Studios piti paineesta huolimatta päänsä,
käänsi kaiken kritiikin kehuiksi. Lopputuloksena oli yksi
pelihistorian merkkiteoksista ja vuosia Metacritic-sivuston
arviokeskiarvojen ykköstilaa hallinnut peli. Metroid Primessa
onnistui likimain kaikki mahdollinen, Retro Studios muuttui
pelaajien sylkykupista juhlituksi sankariksi, ja jopa itse Sakamoto
antoi pelille hyväksyntänsä. Mies ei kuitenkaan ollut
lepäillyt vuosia laakereillaan Yokoin kohtaloa surren, vaan oli
työstänyt omia ideoitaan Retro Studiosin työntekoa seuratessaan.
Nämä ideat jalostuisivat Metroid Fusion -nimiseksi
2D-Metroidiksi tuolloin vielä uudenkarhealle Game Boy
Advance -käsikonsolille.
44 – Fintendo.fi