Fintendo Magazine 2

Bowserin kätyrit pääsevät parrasvaloihin.
Vuoropohjaisissa taisteluissa pelaajalta vaaditaan ajoitettuja
näppäinkomentoja paremman suorituksen takaamiseksi.
Esimerkiksi vihollisten iskuja väistellään oikein ajoitetuilla
hypyillä, ja hyökkäysvoimaa voi kasvattaa tekemällä pyydetyt
näppäinkomennot oikein. Kaikki alkuperäisen pelin liikkeet
ovat mukana, ja oman muistikuvani perusteella varsinkin
Bros.-liikkeet olivat ennen hauskempia kuin jatko-osien vastaavat
esineet. Nämä veljesliikkeet ovat siis erikoishyökkäyksiä,
joita Mario ja Luigi tekevät yhdessä. Ymmärsin kuitenkin
lopulta, miksi järjestelmää päätettiin muuttaa heti ykkösosan
jälkeen. Bros.-liikkeitä on paljon, mutta ne eivät eroa juuri
millään tavalla toisistaan. Vain muutamilla niistä on mahdollista
iskeä useampiin vihollisiin kerralla, mutta arviolta 80
prosenttia iskuista on vain vahvempia hyökkäyksiä yhtä tiettyä
vihollista kohti. Lopputuloksissa on lopulta todella vähän
vaihtelua, joten käytin pomotaisteluissa aina uusinta avattua
liikettä. Taisteleminen on ajoittaisesta yksitoikkoisuudesta
huolimatta silti hauskaa ja mukavaa ajantappoa.
Remakessa muutokset ovat lähinnä kosmeettisia. Kyseessä
on sarjan ensimmäinen sulavat 60 kuvaa sekunnissa pyörivä
3DS-osa. Varsinkin ensiminuuteilla tämä tuntuu aivan
mahtavalta. Uusi Superstar Saga myös näyttää huomattavasti
aiempia osia kauniimmalta, vaikka muistuttaakin kovasti niitä.
Peliin on lisätty paljon esimerkiksi varjoefektejä, joilla maailma
on saatu näyttämään entistä upeammalta. Sulavuuden
kustannuksella 3D-tuki on päätetty poistaa harmittavasti kokonaan.
Kaikkia ominaisuuden puuttuminen ei haittaa, vaikka
sillä oltaisiinkin saatu tehtyä pelistä vielä uniikimpi kokemus.
Musiikit ovat alkuperäisten kappaleiden paranneltuja versioita.
Esimerkiksi pääasiallinen taistelumusiikki on saanut
päivityksen myötä kaivattua moniulotteisuutta. En erottanut
itse uusia kappaleita lainkaan, mutta muistini saattaa vain
pettää. Yōko Shimomura on sankarini, mutta Superstar Sagan
alkuperäinen musiikkiraita ei ole aivan yhtä hänen myöhemmän
tuotantonsa tasolla. Joke’s End on edelleen käytännössä
sama 5 sekunnin looppi, enkä edes pilaile. Kokonaisuutena
soundtrack hoitaa silti asiansa hyvin. Pelissä on mukana myös
ympäristöön piilotettuja GBA-raitoja, joita voi halutessaan
kuunnella myöhemmin musiikkisoittimesta. Tässä tosin herää
kysymys; jos kerran alkuperäiset kappaleet on jo syötetty
koodiin, niin miksei pelaajalla ole mahdolli-suutta vaihtaa
ääniraitaa suoraan alkuperäiseen?
“Remake on tehty uskollisesti, mutta ei täydellisesti.
Peli on aivan liian helppo nykyisellään,
mikä on tämän kaltaisessa uudelleenjulkaisussa
erittäin harmillista.”
Remake on tehty uskollisesti, mutta ei täydellisesti. Peli on
aivan liian helppo nykyisellään, mikä on tämän kaltaisessa
uudelleenjulkaisussa erittäin harmillista. Olisin toivonut
jonkinlaista vaikeampaa asetusta veteraaneille, mutta päinvastoin
kaikki joutuvat pelaamaan entistä helpompaa seikkailua.
Esimerkiksi viimeisissä luolastoissa veljespari saa ottaa
vastaan kymmeniä iskuja ennen kuolemaa, mikä vaikuttaa
välittömästi jännitykseen. En nähnyt itse game over -ruutua
kertaakaan, mutta loppupomon kohdalla helpotukset olivat
ehkä tarpeellisia.
Fintendo.fi – 9