Fintendo Magazine 2

Pankkiryöstöjä järjestetään tulevaisuudessakin.
Pelimekaniikat ovat siis kustomoinnin suhteen kunnossa, mutta
entäpä se räiskiminen? Kontrollit ovat yksinkertaiset: yhdellä
tikulla ohjataan JYDGEä, toisella tähdätään ja liipaisimista
ammutaan ja käytetään spessuja. Kontrollit ajavat asiansa,
vaikkakin paikoin tähtäyksen hienosäädössä on ongelmia. Lippaan
tyhjetessä lataaminen kestää juuri niin tuskallisen kauan,
että on pakko paeta taistelusta kauemmas, jottei harhaluoti
päätä lainvalvojan matkaa.
Parin minuutin pituisia kenttiä on vain 18, mutta jokaiseen tasoon
aukeaa ajan myötä uusia skenaarioita, joissa on vaikeampia
tehtäviä sekä haastavampia vihollisia. Samojen maisemien
ja tavoitteiden kierrättäminen alkaa varsinkin tiettyjen tasojen
kohdalla hieman ärsyttää, sillä kuolema korjaa hauraan perustason
JYDGEn helposti. Pelisuunnittelu nojaakin pidemmän
päälle suunnitteluun, yritykseen ja erehdykseen. Lukitut ovet
ovat avaamisen jälkeen auki kaikissa myöhemmissä yrityksissä,
eivätkä vahvemmat viholliset palaa tasoihin kuoltuaan.
Nämä ratkaisut toisaalta lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä
on alle 10 tunnin pelille suotavaa, mutta toisella kierroksella
valmiiksi avatut reitit ovat vielä helpompia. Kenttäsuunnittelu
on kuitenkin kautta linjan hyvää, ja myöhemmät päivitysosat
voivat tuoda esiin uusia tapoja tavoitteiden suorittamiseen.
Tarinapuolelta ei sen sijaan kannata odottaa ihmeitä. Juonta
kerrotaan pääosin tehtävien kuvauksissa sekä vähäisissä
välinäytöksissä, jotka koostuvat pääasiassa vain ääninäyttelystä.
Audiovisuaalinen puoli on hoidettu melko onnistuneesti.
Futuristinen soundtrack on mukavan kuuloista, mutta geneeristä
taustajumputusta, jossa on tarpeeksi vaihtelua koko
pelin kestolle. Indiepelin grafiikka ei häikäise, mutta hahmot
ovat tunnistettavia, ja erilaiset vihollistyypit sekä ovet erottaa
toisistaan heti. Ammukset ovat selkeästi nähtävissä ja
väistettävissä, mikä on erittäin hyödyllinen juttu varsinkin loppupään
luotihelvettikentissä.
Yhteenveto
JYDGE on lyhyehkö kahden tikun räiskintä hyvillä kontrolleilla
sekä mahtavalla päivitysjärjestelmällä. Kiinnostavia kenttiä on
tarpeeksi, mutta kierrättäminen alkaa painaa loppupuolella.
Erilaiset tavoitteet tuovat tarpeeksi haastetta mielenkiinnon
ylläpitämiseksi, vaikkakin loppua kohden haasteet helpottuvat
huomattavasti päivitysten ansiosta. JYDGE on kuitenkin
hyvä, kevyt arcademainen räiskintä, jota on mukava pelata.
Kannettavuus sopii pelille kuin nenä päähän: lyhyet kentät
soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi bussipelattavaksi.
• Veeti Kainulainen
Oikeus tapahtyi!
54 – Fintendo.fi