Fintendo Magazine 2

Mobiilijuuret näkyvät muun muassa pelin valikoissa.
Valitettavasti haastetta ei ole muuten kauheasti. Vihollisten
voimakkuus ja elinvoima kasvavat tasaisesti, mutta samaan
aikaan pelaajalle aukeaa parempia taikasauvoja, hattuja ja
kaapuja. Taikasauvoissa on ensimmäisen kepin jälkeen aina
joku neljästä elementistä, joista voimakkain on ehdottomasti
kuolemamagia. Kalmataiat nimittäin varastavat vihollisilta
elinvoimaa, ja hyökkäysanimaation pituuden ansiosta pelaajalle
jää rikollisen paljon aikaa keksiä uusi sana ja kombottaa
vastukset manan majoille antamatta niille mahdollisuutta
vastahyökkäykseen. Pomojen ulkopuolella en tuntenut oloani
juuri koskaan tukalaksi. Pelin vaikeusaste riippuu kuitenkin
laajalti pelaajan sanavarastosta. Keskinkertaisella tietämyksellä
pääsee jo pitkälle. 10 kirjaimesta saa valikoimasta riippuen
150–400 eri sanaa, ja peli näyttää pisimmän sanan kentän
lopussa.
“Piirrosmainen grafiikka ajaa asiansa indiepelissä,
mutta ei niinkään loista. Sama toteutuu
musiikissa: soundtrack sopii peliin, muttei
herätä halua kuunnella sitä pelin ulkopuolella.“
Peli alkaa toistaa itseään nopeahkosti, sillä vihollisia ei loppujen
lopuksi ole kovin montaa erilaista, ja vastukset ovat sangen
perinteisiä ritareita, zombeja, luurankoja ja limahirviöitä.
Perusmekaniikka ei myöskään laajene juurikaan tarinan edetessä
lukuun ottamatta varusteiden uusia bonuksia, elementtityyppejä
sekä uusia esineitä. Tämä ei kuitenkaan haittaa liikaa,
sillä Spellspiren sanojen muodostamiseen perustuva taistelu
ja kevyt varusteiden päivittely on mukavaa ja kevyttä puuhastelua
isompien pelien rinnalle.
10% nopeammin. Tähdillä aukeaa uusia varustevaihtoehtoja,
joten tasojen pelaaminen uudelleen on ihan mielekästä.
Teknisellä puolella Spellspire ei varsinaisesti häikäise. Piirrosmainen
grafiikka ajaa asiansa indiepelissä, mutta ei niinkään
loista. Sama toteutuu musiikissa: soundtrack sopii peliin, muttei
herätä halua kuunnella sitä pelin ulkopuolella. Peli pyörii
tasaisesti niin käsikonsoli- kuin TV-tilassa, eikä jäätymisiä
tai bugeja ilmennyt lainkaan. Spellspiren mobiilipelijuuret
näkyvät 8 tunnin välein aukeavassa palkintoarkussa ja selvästi
kosketusnäytölle optimoiduissa kontrolleissa. Switchin kannettavuus
ja Spellspire sopivat yhteen mainiosti, ja bussimatkoilla
on mukava pistää muutama zombi matalaksi sanojen
voimalla.
Yhteenveto
Spellspire on hyvin kevyt sanapeli, joka tarjoaa toistakymmentä
tuntia rentoa pelattavaa. Sanoilla leikkiminen on hauskaa,
ja kevyen roolipelikuorrutuksen ansiosta mielenkiinto pysyy
yllä paremmin kuin vaikkapa Sanajahti-mobiilipelissä. Peli
ei kuitenkaan pärjää aivan saman genren Scribblenautsille, sillä
samanlaiset käytävät ja viholliset tulevat hyvin nopeasti tutuiksi.
Päällimmäiseksi tunteeksi jää kuitenkin ilo, eikä sanojen
takomiseen tarvita kymmensormijärjestelmää. Spellspire on
myös huumoripitoinen peli, eikä puujalkavitseiltä voi säästyä.
• Veeti Kainulainen
Grindausta on hyvin vähän, ja siihen on keksitty miellyttävä
koukku: kerroksen päihitettyään pelaaja voi palata siihen
jahtaamaan tähteä. Tähden saadakseen pelaajan on selvittävä
tason loppuun täysillä elämäpisteillä, ja viholliset hyökkäävät
Ai että “tuomiopäivä” ei ole validi sana?
58 – Fintendo.fi