aakusti

Näinhän se on nykyäänkin.
Talvi 1912 näyttä olleen varsin ankara.
kun pakkanen pysytteli pitkään -30 asteen
alapuolella eikä koulukuljetuksia tuolloin
tunnettu.
”Pitkiä matkoja 5,6,8 jopa 10 ja 14
kilometriä on lapsilla ollut kouluun ja
taival lisäksi tietöntä kuten Iisalmen
Mäkikylän koulun oppilailla, missä
vain ilman lintuset pienokaisille uria
aukoivat, on sanomattakin selvää, miten
paljon pienten matkalaisten voimia
kysytään. Eivät ennätä aamulla syödä
ja illalla on vain tähteitä jäljellä,” kertomuksessa
surkutellaan.
Lukuvuoden 1911-12 tilastoinnin mukaan
Iisalmen Mäkikylän koulua kävi 54
oppilasta ja keittoruokaa annettiin 49 oppilaalle
143 koulupäivänä. Kauppilanmäen
koululla ”huoltosuhde” oli alhaisempi
koulun 64 oppilaasta vain 36 sai keittoruuan
54 päivänä.
Kaavin Sivakkavaarassa koulun 46 oppilaasta
36 sai ruokaa 54 koulupäivänä
kun kirkonkylällä vain 20 oppilasta ruokittiin
68 päivänä.
Seinäjoella tarjottiin kouluruokaa toiseen
tahtiin. Marttilan koulun 147 oppilaasta
sai lukuvuoden aikana syödäkseen
125 vieläpä 170 koulupäivänä.
Kiuruvesi tekee mielenkiintoisen poikkeuksen,
nimittäin kunnan viidessä koulussa
ruokitaan 1-2 kertaa viikossa kaikki
oppilaat lukuunottamatta Rytkyn koulua,
jonka 36 oppilaasta vain 22:lle annettiin
ruokaa.
Lukuvuonna Koulukeittoyhdistys avusti
250 koulua. Oppilaita niissä oli yhteensä
12 041 ja heistä keittoa sai 9 008 oppilasta
eli 75 prosenttia.
Vapaussotakin verotti
Kevätlukukausi 1918 oli kouluruokailunkin
kannalta ankeaa. Paitsi elintarvikepula
myös sisällisota poltti monin paikoin
pohjaan koko koulukeittotoiminnan.
Kauden toimintaa käsittelevässä kirjassa
todetaan miten
”punaiset ryöstivät useilta kouluilta
koululapsille tarkoitetut elintarvikkeet
paikoin jopa koko keittolan, opettajain
tavarat, astiat vaatteetkin.”
Vaikeuksista huolimatta 450 koululla
toimi tuolloin jo Koulukeittoyhdistys. Silloin
kun ruokaa ei pystytty keittämään pyrittiin
heikoimmille kuitenkin antamaan ¾
tai ½ litraa maitoa keiton asemasta.
”...varsinkin syrjäisempien seutujen
lapsilla ei ole ollut muuta kuin petulla
ja oljilla sekotettua leipää. Jotkut opettajat
ovat tehneet senkin huomion, että
on ollut lapsia, joilla ei ole ollut edes
leivän palastakaan mukanaan evääksi
pitkälle koulumatkalle. Se mitä he
koulussa ovat saaneet, on ollut heidän
ainoa ateriansa päivässä. Onpa koulukeittojen
loputtua oppilaat lähteneet
jopa kerjuulle.”
Opettajien havainnot kouluruokailusta
olivat hyvin yhdensuuntaisia.
”Se on vaikuttanut virkistävästi heidän
toimintahaluunsa, heidän ahkeruuteensa
ja säännöllisyyteensä. Poissa-olot
koulusta ovat olleet harvinaisia
ja terveys on ollut erinomainen. Myös
yhteistoiminnan ja tasa-arvoisuuden
hengen herättäjänä ruokailulla on ollut
erittäin suuri merkitys. Puhtauden,
siisteyden ja hyvien tapojen kasvattajana
on koulukeittolalla suurenmoinen
ansio, opettajat vakuuttavat.
Sotavuodesta huolimatta Koulukeittoyhdistys
jakoi keittoruokaa 17 343 oppilaalle.
Esimerkiksi Tuusniemen Kiukoonniemen
koululla tarjottiin keittoa 132 päivänä.
Koulun 32 oppilaasta vain kaksi jäi ilman
ruokaa. Suonenjoella Pörölänmäen ja
Tyyrinmäen kouluilla tarjottiin ruoka kaikille
85 koulupäivänä. Näin tehtiin myös
Pielavedellä kuudessa koulussa.
Leppävirralla vielä vähän katsottiin
kenelle ruokaa annettiin, noin kolmannes
oppilaista oli omissa eväissään, jos oli.
Iisalmen Jyrkällä 18 oppilaan koulussa
tarjottiin keittoa peräti 172 koulupäivänä 8
oppilaalle, ja Karttulan Kemppaanmäellä
sai koko koulu nauttia keittäjä Ida Snell-
AAKUSTI 4/2009 39