Periglasiaalisten ilmiöiden alueellinen ... - Helda - Helsinki.fi

tiedetään olevan merkittävä tekijä kuivilla ja kylmillä alueilla (Hall et al. 2002: 593).
Suolarapautuminen toimii yleensä yhteistyössä pakkasrapautumisen kanssa. On
osoitettu, että jotkin normaalisti rapautumista hyvin kestävät kivilajit tulevat hyvin
alttiiksi mekaaniselle kulutukselle, kun ne altistuvat suolaliuokselle. Suola edistää
rapautumista ainakin kahdella mekanismilla: pintahaihdunnan ansiosta suola kerrostuu
kiven pinnalle tukkien huokoset ja raot. Tämä lisää jäätyneen veden aiheuttamaa
painetta. Toiseksi suolakiteiden kasvu yhdessä jääkiteiden kanssa saattaa edistää
mekaanista rapautumista (French 2007: 72).
Kuva 13. Lohkarekenttää Ailakkavaaran lounaisrinteellä 8.7.2010 noin 870 m mpy.
Kemiallisen rapautumisen roolia periglasiaalisessa ympäristössä on vähätelty, vaikka se
joidenkin arvioiden mukaan on prosessina jopa mekaanista rapautumista tehokkaampi
(French 2007: 68). Perinteinen argumentti on, että alhaiset lämpötilat hidastavat
kemiallisia prosesseja, vaikka esimerkiksi hiilidioksidi liukenee helpommin veteen juuri
alhaisissa lämpötiloissa (Lautridou 1988: 14; Hall et al. 2002: 581). Tällöin puhutaan
usein kalkkikiven rapautumisesta ja siitä seuraavasta karstimaisemasta (French 2007:
69). Koska lumi toimii sekä eristeenä, että kosteuden lähteenä, voidaan olettaa
lumenviipymäalueiden olevan paikallisia kemiallisen rapautumisen keskittymiä
(Lautridou 1988: 15). Myös biologinen rapautuminen on yleistä periglasiaalisissa
ympäristöissä aiheuttaen kiviaineksen hajoamista monimutkaisten kemiallis-fyysisten
prosessien yhteisvaikutuksesta (Hall et al. 2002: 595–596; French 2007: 79).
21