KUUSI APOKRYFIKIRJAA - Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Jeremian kirje
Johdanto
Jeremian kirje on nimestään huolimatta ennemminkin saarna tai
lyhyt kirjoitelma epäjumalia ja niiden palvelemista vastaan. Kirje
on saanut paljon vaikutteita niistä Vanhan testamentin teksteistä,
joissa esiintyy samanlaista epäjumalanpalveluksen vastaista
polemiikkia. Tällaisia kannanottoja on muun muassa Jeremian
kirjan 10. luvussa, Jesajan kirjan luvuissa 44 ja 46, psalmissa 115
sekä Viidennen Mooseksen kirjan 4. luvussa. Jeremian kirje on
vielä näitäkin hyökkäyksiä kärkevämpi.
Kuuden ensimmäisen jakeen muodostamasta kirjeen
johdannosta käy ilmi, että sanoma on suunnattu Babyloniassa
oleville juutalaisille. Arvostelu kohdistuu siis ennen muuta
Babyloniassa palvottaviin epäjumaliin. Kirjeen pääosassa,
jakeissa 7–72, ne kuvataan avuttomiksi ja arvottomiksi.
Kirjoittaja ei säästele sanojaan, kun hän kuvailee, millaisen
sisäisen tyhjyyden niiden ulkoinen komeus peittää. Hän sanoo
useaan kertaan: ”Älkää siis pelätkö niitä.”
Jeremian kirjettä on vaikea tarkoin ajoittaa, mutta
yleisesti arvellaan sen syntyneen 300- ja 200-luvun vaihteessa
eKr. Kirjeen varhaisin, Qumranista löydetty kreikankielinen
tekstikatkelma on peräisin jo vuoden 100 tienoilta eKr.
Jo 500-luvulla eKr. juutalaisten oli sallittu palata isiensä
maahan, ja siksi oli tarpeen korostaa epäjumalien arvottomuutta
niille, jotka syystä tai toisesta olivat jääneet Babyloniaan.
Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa Toisessa
makkabilaiskirjassa (2:1–3) viitataan tähän tekstiin: ”Eräästä
kirjoituksesta käy ilmi, että profeetta Jeremia käski maasta