KUUSI APOKRYFIKIRJAA - Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Tämän tekstimuodon paras käsikirjoitus sisältyy Codex
Sinaiticukseen; tärkeitä ovat myös minuskelikäsikirjoitus 319 ja
ns. vanhalatinalainen käännös. Pitemmän tekstin valinta noudat-
telee uusien raamatunkäännösten enemmistön linjaa. Tämä
enemmistö korjaa tekstiä Sinaiticuksesta puuttuvissa kohdissa
lyhyemmän tekstimuodon avulla. Tässä kohdin komiteamme on
päätynyt toiseen ratkaisuun. Sinaiticuksen kopiointivirheet
korjataan minuskeli 319:n ja vanhalatinalaisen käännöksen (sekä
arameankielisten katkelmien) avulla. Sinaiticuksen virheisiin
perustuvista poisjäänneistä ovat merkittävimmät jaksot 4:7–18 ja
13:6–10.
Tobitin kirjan kertomus on sepitteinen; sekä historian
tapahtumiin viittaavissa että maantieteellisissä tiedoissa on
lukuisia epätarkkuuksia. Kirjassa on yhtymäkohtia erilaisiin
kirjallisuuden lajeihin: kertomakirjallisuuteen, viisauskirjal-
lisuuteen, jopa satuihin. Huomattavan läheistä sukua on koko
Lähi-idässä tunnettu Ahikarin tarina, jonka varhaisin tunnettu
versio on jo 400-luvulta eKr.
Matkakertomuksen osalta Tobitin kirja on aikansa viih-
dekirjallisuutta, osin humoristinenkin vaellustarina, jossa kaikki
käy lopulta parhain päin. Vanhaan testamenttiin ei suhtauduta
otsa rypyssä: kun siellä suuri kala syö Joonan, tässä Tobia syö
suuren kalan, joka yrittää syödä häneltä jalan.
Luther vertaa esipuheessaan Juditin kirjaa kreikkalaiseen
tragediaan, Tobitin kirjaa taas komediaan. ”Judit opettaa, miten
maa ja kansa joutuvat usein kurjuuteen ja miten tyrannit ensin
riehuvat ja mahtailevat ja lopulta häpeällisesti tuhoutuvat.
Samaan tapaan Tobit opettaa, miten hurskaan talonpojan tai
porvarin saattaa myös käydä huonosti ja avioliitossa voi olla