KUUSI APOKRYFIKIRJAA - Suomen evankelis-luterilainen kirkko

kääntämisen suuntaviivat, kun se vuonna 1986 julkaisi Vanhan
testamentin apokryfikirjojen suomentamista koskevan osa-
mietintönsä. Käännöstyö on pyritty hoitamaan kevyemmällä
organisaatiolla kuin varsinainen raamatunkäännöstyö, kuitenkin
niin, että sekä alkukielten että suomen kielen asiantuntemus on
varmistettu sekä käännösyksiköissä että komiteassa. Yksiköissä
ovat alkukielten asiantuntijoina ja pohjakäännöksen laatijoina
olleet teol. maist. Kari M. Räntilä (Kr. Est., Bar., Jer. k., Dan.
lis.) ja teol. tri Anssi Voitila (Tob., Judit), äidinkielen edustajana
fil. maist. Aarre Huhtala. Komitean jäsenet ovat tarkastaneet
yksiköiden laatimat käännökset, ja tekstit on tämän jälkeen
käsitelty komitean kokouksissa.
Kukin käännösprojekti sisältää sille tyypillisiä erikseen
ratkaistavia kysymyksiä. Apokryfikirjojen osalta ne ovat
koskeneet käännöksen pohjaksi valittavia tekstejä. Kaikki tämän
kokoelman kirjat on suomennettu kreikankielisestä tekstistä;
Tobitin kirjassa on otettu huomioon myös löytyneet heprean- ja
arameankieliset katkelmat. Joistakin apokryfikirjoista on säilynyt
kaksikin kreikankielistä käännöstä. Pohjatekstiksi on pyritty
valitsemaan niistä vanhempi ja alkuperäisempi (esimerkiksi
Esterin kirjassa ns. Old Greek -teksti). Mikäli alkuperäisyydestä
ei ole täyttä varmuutta, on seurattu yleisesti vakiintunutta
käytäntöä. Niinpä Tobitin kirjan pohjatekstiksi on valittu ns.
pitempi tekstimuoto (G II), jonka paras käsikirjoitus sisältyy
Codex Sinaiticukseen.
Aikaisemmissa suomalaisissa apokryfikirjojen käännök-
sissä on Kreikkalaisen Esterin kirjan asemesta suomennettu vain
Esterin kirjan kuusi kreikankielistä lisäystä. Kun näiden lisäysten
ymmärtäminen kuitenkin vaatii tuekseen koko Esterin kirjan
tuntemisen, olemme päätyneet samaan ratkaisuun kuin uusimmat