Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2000:

27
1. LÄÄKKEIDEN KORVAUSLUOKAT
Selvitysmiehen ensimmäinen tehtävä oli selvittää i) korvausjärjestelmän ulkopuolelle
jäävien lääkevalmisteiden ja ii) peruskorvattavien lääkevalmisteiden sekä iii) erityiskorvattavien
sairauksien ja lääkeaineiden uudelleen luokittelu siten, että korvausjärjestelmässä
olisi peruskorvausluokka ja yksi erityiskorvausluokka sekä mahdollisesti 0korvausluokka.
Sairausvakuutuslain (5-5a §) mukaan sairaanhoitona korvataan lääkärin määräämät
lääkkeet, rajoitetusti kliiniset ravintovalmisteet ja ihotautien perusvoiteet, apteekissa
valmistetut lääkkeet sekä happi ja veri. Sairausvakuutuslaki myös määrää, mitä korvattavalla
lääkkeellä ja kliinisellä ravintovalmisteella tarkoitetaan (5a §) sekä millä perusteilla
ja miten lääkkeet ja kliiniset ravintovalmisteet korvataan (9 §). Valtioneuvoston
asetuksella säädetään erityiskorvaukseen oikeuttavista sairauksista ja lääkkeistä,
merkittävistä ja kalliista lääkkeistä ja niiden korvaamiseen oikeuttavista sairauksista
sekä kliinisten ravintovalmisteiden perus- ja erityiskorvattavuuteen oikeuttavista sairauksista
ja valmisteista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään myös apteekissa vamistettavien
lääkkeiden sekä hapen ja veren korvaamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksella säädetään lääkärin määräämien itsehoitolääkkeiden korvaamisesta.
Toimeksiantonsa mukaan selvitysmiehen tuli selvittää erityiskorvattavien sairauksien ja
lääkeaineiden uudelleen luokittelu siten, että korvausjäjestelmässä olisi yksi erityiskorvausluokka.
Lääkekorvaustyöryhmä 2000:n näkemyksen mukaan korvausluokkia yhdistettäessä
tulisi lähteä siitä, että uudessa erityiskorvausluokassa korvattavien lääkkeiden
määrä olisi nykyistä pienempi, ja erityiskorvattavia olisivat vaikeiden ja pitkäaikaisten
sairauksien hoidossa välttämättömät ja elintärkeät lääkkeet. Erityiskorvausluokan
korvaustaso olisi lähellä nykyisen ylemmän erityiskorvausluokan korvaustasoa.
Työryhmä katsoi edelleen, että uusi peruskorvausluokka olisi nykyistä peruskorvausluokkaa
laajempi ja sen keskimääräinen korvaustaso asettuisi nykyisen peruskorvausluokan
ja alemman erityiskorvausluokan korvaustasojen väliin. Korvattavuuden ulkopuolelle
jäisivät lääkkeet (0-korvausluokka), joiden vaikuttavuus on todettu
vähäiseksi tai joiden korvaamista muuten ei pidetä tarkoituksenmukaisena.
Koska lääkkeiden perus- ja erityiskorvausasteen tulisi olla lähellä edellä sanottuja korvaustasoja
eikä lääkkeiden keskimääräinen kokonaiskorvausaste saisi muuttua, selvitysmies
on lähtenyt siitä, että lääkkeiden korvaus uudessa peruskorvausluokassa olisi
60 prosenttia ja uudessa erityiskorvausluokassa 90 prosenttia 10 euroa ylittävästä
määrästä kultakin ostokerralta. Kansaneläkelaitoksen laskelman mukaan tällainen korvausmenettely
mahdollistaisi tässä selvityksessä esitetyn uuden sairauksien ja lääkkeiden
korvausluokituksen toteuttamisen ilman, että kokonaiskorvausaste ilmeisesti
merkittävästi muuttuisi. Ostokertakohtaiseen kiinteään omavastuuseen on päädytty mm.
siksi, että potilaiden tulisi maksaa itse vähäiset lääkekustannuksensa ja että kullakin sairastumiskerralla
he olisivat keskenään yhdenvertaisessa asemassa ainakin kiinteän omavastuun
osalta (ks. liite 5).