suomen geologinen kartta geological map of finland - arkisto.gsf.fi

veteen sedimenteoituneesta hienomnlasta mineraali lietteesta, jota pohjavirrat viimeksi
ovat levitelleet. Liete on taas paaasiassa peraisin sanhemmasta jokieroosion kulutta-
rnasta savesta.
Kahden em. selvan rakennetyypin valilta on alueella yleinen rajatapaus ns.
symmiktis-kerrallinen savi, jossa kerrallisuus nakyy vain heikosti. Myos nama savet
ovat verraten vanhoja. Niiden kerrallisuus on todennakoisesti mannerjaatikon sula-
misrytmista johtuva, silloin kun veden suolapitoisuus on aiheuttanut hienompien
savirakeiden koaguloitumisen ja nopeamman laskeutumisen tasalaatuisina agregaat-
teina. Vain jaatikon reunan laheisyydessa suolapitoiseen veteen laskeutuva liete muo-
dostaa selvasti kerrallista savea, kun taas suolattomassa vedessa ei tapahdu savi-
rakeiden koaguloitumista ja kerrallisuus erottuu yha ohuempana ja hienorakeisem-
pana jaatikonreunasta ulospain mentaessa kymmenien km paahan. Taten vuosi-
kerran paksuus voi vaihdella muutamasta desimetrista alle millimetriin. Tahan seka
kerrallisuudessa ilmeneviin saannonmukaisiin vaihteluihin perustuukin, etta savi-
kerrostumien avulla on voitu ajoittaa jaatikon peraantyminen (De Geer 1912, Sauramo
1918). Sauramon tutkimuslinja kulkee karttalehden kautta ja hanen tuloksiaan on
rinnastettu mm. alueen paatemoreeneihin, ns. vuosimoreeneihin (Okko 1964).
Sauramon (1958) mukaan karttalehden kaakkoisosa vapautui jaatikosta n 11 100
vuotta sitten, 1. Salpausselan alue n 600 vuotta myohemmin ja luoteisosa n 700
vuotta myohemmin.
AINES
I\IEK~I\NINEN KOOSTUMUS
Paaasiassa savi- ja hiesulterrostumien pintaosasta 0.7-2.0 m:n syvyydesta on
keratty 82 naytetta, joiden raesuhteet on maaritelty areometrimenetelma11a. Jako
hiesuihin seka eri savilaatuihin on Aaltosen ym (1949) ja myohemmin Vuorisen
(1961) taydentaman luokittelun mukainen.
Saviin on luettu maalajit, jotka sisdtavat vahintain 30 % savesta. Aitosavien saves-
pitoisuus on 760 %, hiesusavien 30-60 %, hietasavien 30-40 % ja samalla hietaa
on 20-30 %. Hiesuihin on luettu maalajit, joissa savesta ja hiesua on vahintaan
50 %, mutta savesta alle 30 %. Hiesut, joiden hietapitoisuus on yli 20 %, on erotettu
hietaisiksi hiesuiksi. KO. luolzittelu on sama kuin Virkltalan (1962) kayttama Tampe-
recn maaperakartan selityksen yhteydessa.
Alueen savi- ja hiesunaytteiden enemmisto kuuluu aitosaviin ja hiesuihin. Pinta-
kerrostuman (n 1 m) hiesujen ja savilajien levinneisyydessa ilmenee jo verraten harvan
nayteverkoston puitteissa selvapiirteinen jakautuminen siten, etta aitosavet keskitty-
vat kaaltkois- ja etelaalueelle (yleisin tyyppi Halkian ja Kellokosken peruskarttojen
alueella). Hiesut keskittyvat puolestaan 1. Salpausselan ymparistovyoliykkeelle,
lahinna Salpausselkaa on hietainen hiesu yleinen, kauempana muut hiesut n 10 km
levealla vyohykkeella Salpausselan kaakkoispuolella seka Salpausselan luoteispuolella