Tutkimusraportti 192 - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Tutkimusraportti 192 - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Tutkimusraportti 192 - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Mäkitie, H. 2011. Puumalan kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary<br />
rocks of the Puumala map sheet area. <strong>Geologian</strong> <strong>tutkimuskeskus</strong>, <strong>Tutkimusraportti</strong><br />
<strong>192</strong>, 52 sivua, 33 kuvaa, 3 taulukkoa ja 3 liitettä.<br />
Raportti kattaa tulokset kallioperäkartoituksesta Etelä-Savon Puumalan<br />
1:100 000-mittakaavaiselta kartalta (3143). Vuosina 2007–2008 siellä tehtiin<br />
täydentävää kartoitusta 260 havainnon verran. Alueelta on ollut käytettävissä<br />
myös 1 200 vanhaa kallioperähavaintoa 1970-luvulta. Liitteenä on alueelta<br />
laadittu 1:100 000-mittakaavainen kallioperäkartta.<br />
Puumalan seudun kallioperä lukeutuu paleoproterotsooiseen svekofennialaiseen<br />
Etelä-Suomen terraaniin. Alueen valtakivi on plhebiittinen biotiittiparagneissi,<br />
joka sisältää runsaasti granaatti-, kordieriitti- ja kalimaasälpäporfyroblasteja<br />
sekä kapeita psammiittisia välikerroksia. Kiveä voi myös<br />
kutsua seoksiseksi eli migmatiittiseksi kiillegneissiksi. Sen alkuperä lienee<br />
turbidiittinen. Kartta-alueen keskellä sijaitsee itä-länsisuuntainen jakso, jota<br />
luonnehtivat ma<strong>fi</strong>set ja intermediääriset metavulkaniitit, kvartsi-maasälpäliuskeet<br />
ja kvartsiittiset kivet. Nämä kivet kuuluvat Tiirismaa-seurueeseen.<br />
Kartta-alueen lounaisosassa on gra<strong>fi</strong>itti-sul<strong>fi</strong>di-paraliuskeita välikerroksina<br />
rapautuneessa biotiitti-paragneississä. Synorogeeniset granitoidit (~1,88 Ga)<br />
leikkaavat biotiitti-paragneissejä. Laaja-alaisin niistä on Käköveden granodioriitti<br />
(110 km 2 ). Myöhäisorogeenista (1,84–1,81 Ga) kallioperää edustavat<br />
mikrokliinivaltaiset pegmatiittiset graniitit, jotka on jaettu leveisiin juoniin<br />
ja S-tyypin graniittialueisiin. Puumalan kallioperä koki monivaiheisen deformaation<br />
ja am<strong>fi</strong>boliitti-, paikoin granuliittifasieksen metamorfoosin 1,83–1,81<br />
Ga sitten.<br />
Biotiitti-paragneissit sisältävät varsin runsaasti alumiinia (17–21 paino-%<br />
Al 2 O 3 ). Tiirismaa-seurueen metavulkaniitit ovat geokemiallisesti tholeiittisen<br />
ja kalkki-alkalisen rajalla, ja niillä on usein hiukan kohonnut alkalipitoisuus.<br />
Syväkivet ovat enimmäkseen peralumiinisia lukuun ottamatta Käköveden<br />
batoliitin tonaliittisia reunaosia, jotka ovat metalumiinisia. S-tyypin graniitit<br />
ovat selvästi peralumiinisia.<br />
Puumalan kunnassa on tavattu kaksi pientä malmiaihetta: Kitulan noriittipahkuun<br />
liittyvä Ni-Cu-esiintymä ja Luukkolansaaren Cu-Mo-aihe, joka sijaitsee<br />
Käköveden batoliitin länsiosassa. Molempia malmiaiheita on tutkittu<br />
1960–1980-luvuilla, mutta ne on todettu ekonomisesti kannattamattomiksi.<br />
Avainsanat (Geosanasto, GTK): aluegeologia, karttaselitykset, kallioperä,<br />
metamor<strong>fi</strong>set kivet, syväkivet, geokemia, malmigeologia, paleoproterotsooinen,<br />
svekofennialainen, Puumala, Suomi<br />
Hannu Mäkitie<br />
<strong>Geologian</strong> <strong>tutkimuskeskus</strong><br />
PL 96<br />
02151 Espoo<br />
Sähköposti: hannu.makitie@gtk.<strong>fi</strong>
Change language