Avaa tiedosto - Doria

157
to täytyy myöskin sen eistä tulla henkelliseksi,
ellei hyö toas jouvuk keskinäiseen hämmennykseen;
Kuin eime neä tätä tapahtuvan tässä moailmassa,
eli tässä elämässä, niin meijän täytyy ajatuksillamme
tavoittaa tätä toisessa tulevassa, jota myökuhumme
iankaikkisuuteksi.
Se näyttää kuin meijän esivanhemmat oisivat
jo oivaltanneet,ettei elon tahi elämisen eli henkellisen
luonto ouk luotu kuolevaksi (26, 33); ettäruumiillisen
kuoleman perästä vielä oli jotaik jälellä
(23), joka oliperustettu tämän aikuisen elämisen peälle
(34); että pahuus piti viimeinkin pahalla
kostettaman (i34 *) ja hyvyys hyvyyellä (55,
5i3). Minkä tähen ne monet kauniit opetukset
siivolliseen elämiseen harjoittamiseksi (35—55) ? Minkätähen
ne monet varoitukset välttämästä pahuutta
(56—1 34)? Minkä tähen hyö sanovat: ''Siveysmoan
perii, Rakkaus, lain täyttää, Totuus ei palak tulessakaan"?
Ovatkohan ne milloinka,an tässä maail-
*) Millä tavalla tämä piti tapahtua ei selitetä, koska
eivät Jumalastakaan puhuneet, että se oli pahuutta
rankaiseva, ja vainoavakova-korvaisia ja hänen käskynsä
knulemattomia; (sillä vainoomisen luonto., ei
ollut heijän mielestä sopiva Jumalan hyvyyteen). Sanottiin
ainoastansa: peljäten, pahat mänöövät (53).
Se oli tämä heijän oma pelko, joka heitä ajeli ja
ahisti, se oli tämä heijän omantunnon rauhattomuus,
jok J
ei antana heilienlepoa,eikä yö-rauhoa, tämäoli
se tulinenhelvetti jokajoeläissä poltti heijän poveansa,
ja kaluisi heijän syvämmiä; ja tämäoliserankaistus,
jonka pahuus ite ruyutensU tuottaa.