Avaa tiedosto - Doria

166
täisissä, *) iloinen ilman ihastumata (283, 49^)j sa ~
nalla sanottu, että kaikissa osottaa järjellisyyttä (265,
74g, 497» 469)» ja hillittää omat himoinsa (270,
543, 283, 49^5 640—642).
Äkkinäisessä joukossa, piti haan olla ikään kuin
itekseen (fluten inom ftg fielf) ja harva-puheinen
(soi, 494» 535), eikä milloinkaan turvaita tuntemattomihin
**) (70 — -72, 614, 615); puheissansatoimellinen
(fofMmb), vaan ei pitkällinen (535, 555),
ja muihen turhia puheita kuuleskella ilman, nauraa
mata (291, 55$ ***).
Muutoin oli hyö käytöiksissänsä vakaiset ja
yksintapaiset (9^5, 926); menoissansa jäykeet ja yksintoikoiset
(273—278; tavoissansa kankiat ja yksin-
*) Myötäinenja (j>lural.^)myötäiset^niinmyös,myötyys
mebgSng.
**) Tämä meijän luontomme, eitä aina olla omin varoisek,
eikä luottaita muihin (josta siitten myös
seuraa, ettei kaikkia uskoa eikä puhua (70 — 72, 558,
55g) ovat Ruohtalaisetkuhtuneet luulemukseksi(jl\\§t
tsnffaml)et) ja saiamieiisyyteksi (for&e&cttfami)et> ja
saattaa ehkä niin olla. Tässä myö heistä eroltamme
meitä: sillä hyö ovat puheissansa, käytöksissänsä ja
tavoissansa julkinaiset (oppnfl)? niin että ne monestin
paljastaavat ihtiänsä ehkä liiaksikin. Tämä on
yks kaunis tapa, joka osottaa heissä rehellisyyttä ja
kunniallisuutta (jos se vajuu syvämmestä); mutta jos
se vajuu kielenkantimesta, tahi mielen-keveyvestä,
niin se ei toimitak muuta, kuin että ovat loskariloita
(flrobOfer)liian-puheliaita(pratntafare)/ veltto-luontoisia
ja pehmyt-mielisiä.
***) Se on vielä nytkin yksi tapa Suomalaisten mielenluonnossa
(ett ncittonalbrag, farcifterébrag)/: ettei i°. utavat
jaaritokset ja irvistelemiset heitä mielytä. Siinäkin
eroittaiksen hyö muista juonesta, etteivätnaura
tyhjästä.