Avaa tiedosto - Doria

176
Miten halpana Suomalaiset muinon pitivät vaimojansa,
nähään siitä, että pientä poika-lasta, kuin
hänessä oli vaan väheekään Uron uhkeutta, piettiin
heitä paljoa parempana (292, 807). Hyö vertaisivat
naisväkeensä Vuohiksi elävistä (409, 317, 3gß).
Harakoiksi linnuista, ja tuohisiksi astioista (317,
m. *), eikä nämätkään ollut ne pahimmat sanat, joi—
hen heitä verrattiin (35a). Ainoastaan talon-emännät
ja äitit saivat jonkuun ansion (196, 761, 69.5),
jota annettiin heilien heijän miehensä tahi lapsensa
tautta (316, 317); muttapiikoja ja naisia ei kahottu
mikskäan,sillä heitä luettiin kaikistakehnommiksi,
(352, 4x7)j ja tuskin että heitä ihmisiksi arvael-*
tim (3i7, m. **). Senpä tähen lukivattenvaimot pii—
kaisuuensa ikeäkaikkiin vaikianimaksi ja onnettomaksi
(344)« Vanhemmat myöskentelivät ite piikojansa
ja tyttäriänsä sillen joka heistä enin maksoi (3gsj
3g6, 353 ***), ja Lappalaiset kuuluu vielä nytkin
tiäin
*) Meijän täytyy funhustöö,että ehkä nämät verfaukset
eivät suinkaan ihaillut heitä, mutta nopeemuut*
tain alensivat ja häväisivät, niin hyö eivät kuitenkaan
olleet varsin ilman tarkoitusta.
**) Eikä Suomalaiset olleet he ainokkaiset, jotka näin
vaimoissansa polkeisivat ihtiänsä. Muut kansat ovat
niinikkään ilkaistelleet, ja ovat juuri tahtoneet totistuksilla
vahvistaa näitä heijän lopsutoksia; lue e. m.
Disp. qua probatur mulieres homines non esse. Parisice
isg3. 12:0.
*«+) Tästä on vielä nytkin se puheen-parsi meijän kie-
JJ lessämme t joko haan on naiman-kaupoissai' 3 Lue
muuten tästä Paul. JussteninChronic. Episc. Finl. p.
70; Ruhs gintanb od& bep tnrcSnare/ I:a Del. p. 16. —
©wcnff Sitter. £ibn. 1817, p. 343,